TYÖVÄENLIIKE JA KANSANVALLAN VAJE Työväen poliittinen järjestäytyminen Teuvalla 1899–1919 Mika Varala Suomen historian pro gradu -tutkielma Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Joulukuu 2004 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta Laitos Humanistinen Historian ja etnologian laitos Tekijä Mika Samuel Varala Työn nimi Työväenliike ja kansanvallan vaje – Työväen poliittinen järjestäytyminen Teuvalla 1899–1919 Oppiaine Työn laji Suomen historia Pro gradu Aika Sivumäärä Joulukuu 2004 156 + 10 liitesivua Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan työväen poliittista järjestäytymistä Teuvalla vuosina 1899–1919. Keskeisenä teemana työtä taustoittaa vaillinaiseksi jäänyt kansanvalta. Kansanedustuslaitoksen reformista (1906) huolimatta kunnallisdemokratia toteutui Teuvalla vasta vuoden 1918 lopulla. Tutkimuksessa pohditaan järjestäytyneen työväen poliittisen toiminnan mahdollisuuksia tilanteessa, jossa sen edustajilta puuttuivat paikallistason institutionaaliset vaikutuskanavat. Oliko työväellä voimaa nostaa demokratiavaje paikallisesti esiin? Entä keille ylipäätään annettiin oikeus näkemyksiään julkisesti esittää paikkakunnalla? Paikallisen työväenliikkeen voimakkuutta ja työväenedustajien esiin tuomia poliittisia kiistakysymyksiä selvitettäessä lähteinä käytetään Teuvan työväenjärjestöjen, kunnanhallinnon ja suojeluskunnan asiakirjoja. Asiakirjamateriaalin ohella tärkeän lähderyhmän muodostavat Etelä-Pohjanmaalla ilmestyneet sanomalehdet. Ensimmäinen sortokausi herätteli laajoja kansanosia poliittisen tietoisuuden alkuun, mutta omaehtoiseen esiintymiseen rahvas ei vielä kyennyt. Vasta vuonna 1907, suurlakon 1905 synnyttämän yleisen liikehdinnän seurauksena, Teuvalle perustettiin ensimmäiset työväenyhdistykset. Vaikeasta kasvualustasta huolimatta paikallinen työväentoiminta osoittautuivat elinvoimaiseksi. Työväenliikkeen menestys perustui ensisijaisesti työväenyhdistysten ydinjoukon aktiiviseen järjestö- ja vaalityöhön. Maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen järjestäytynyt työväki nousi poliittisen toiminnan keskiöön Teuvalla. Vaikka kunnallisdemokratian toteuttamista ei selvästi vaadittukaan, työväen osuus paikallisesta vallasta lisääntyi. Vuoden 1918 sota kuitenkin keskeytti kunnallisen päätöksenteon demokratisoitumisen, ja kymmeniä paikkakuntalaisia suljettiin Närpiön vankileiriin. Vaasan senaatin toimeenpaneman yleisen asevelvollisuuden poikkeuksellisen laaja vastustus osoitti työväentoiminnan tradition lujuutta Teuvalla. Työväenliikkeen voima tuli esiin myös sotavuoden lopulla järjestetyissä ensimmäisissä demokraattisissa kunnallisvaaleissa, joissa sosialistit koettelemuksistaan huolimatta saavuttivat suurimman valtuustoryhmän aseman. Vaikka paikkakunnan ulkopuolelta tullut kriisi, vuoden 1918 sota, vaikuttaa aiheuttaneen vain lyhyen katkoksen työväenyhdistysten toiminnassa, kokemukset vankileiristä ja valkoisen vallan paineesta todennäköisesti jättivät paikallisen järjestäytyneen työväen keskuuteen mahdollisuuden myöhempään radikalismiin. Asiasanat Teuva, työväen järjestäytyminen, poliittinen järjestäytyminen Säilytyspaikka Historian ja etnologian laitos SISÄLLYS 1. TYÖVÄENLIIKKEEN PAIKALLINEN VAIKUTUSVALTA 3 1.1. Oikeus omiin mielipiteisiin 3 1.2. Tutkimuksen lähteet 8 2. TEUVA – PITÄJÄ ETELÄ -POHJANMAAN SUUPOHJASTA 12 2.1. Poliittisen järjestäytymisen sosioekonominen perusta 12 2.2. Työväenliikkeen henkinen kasvualusta 20 3. VARHAINEN POLIITTINEN AKTIVOITUMINEN 26 3.1. Esivallan arvostelua adressein 26 3.2. Mielenilmaisun rajat 33 4. TYÖVÄENLIIKKEEN HAASTE VUOTEEN 1917 39 4.1. Työväenliikkeen tuleminen 39 4.2. Haasteen vahvuus 43 4.3. Paikallinen kamppailu kannattajista 52 4.4. Muodollisen demokratian lupaus 59 4.5. Radanrakentajat – sosialismin sanantuojat? 68 5. TYÖVÄEN ESIINMARSSI KEVÄÄLLÄ 1917 75 5.1. Poliittisen toiminnan kahleiden murtuminen 75 5.2. Vapaushuuma ja vanhan vallan virkakunta 79 5.3. Yhteiskuntarauhan yhteinen turvaaminen 93 5.4. Kuluttajien hätä ja kunnallinen edustus 95 6. JÄRJESTYSVALLAN ONGELMA 100 6.1. Suojeluskunta teuvalaisten turvaksi 100 6.2. Työväen tuomio militarismille 107 7. KEVÄÄN 1918 VÄLIRIKKO 116 7.1. Valkoinen vai punainen lojaalius? 116 7.2. ”Omia vastahan ei lähäretä tappelemahan” 123 7.3. Todellisen työväenaatteen puolustajat 131 8. DEMOKRATIAN TOINEN LÄPIMURTO 136 8.1. Vankileiriltä valtuustoon 136 8.2. Luokkasodan teuvalaiset kokemukset 146 9. KIVISEN PELLON KYNTÄJÄT JA KANSANVALLAN TÄYTTYMYS 153 LIITTEET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 3 1. Työväenliikkeen paikallinen vaikutusvalta 1.1. Oikeus omiin mielipiteisiin ”Voi kun se mun sydäntäni vaivaa ja pakottaa kun minä olen aina estänyt työväkeä aseisiin ryhtymästä.” Kyseisillä sanoilla väitettiin Teuvan työväenliikkeen keskeisen johtohahmon ja pitäjän elintarvikelautakunnan puheenjohtajan Juho Perälän julkisesti harmitelleen tammikuun lopulla 1918, sen jälkeen kun teuvalaisia miehiä oli osallistunut suojeluskuntajoukkojen riveissä Kristiinankaupungissa venäläisiä sotilaita ja punakaartilaisia vastaan käytyihin taisteluihin. Myöhemmin keväällä esiin nostettujen syytösten mukaan Perälä oli myös nimitellyt suojeluskuntalaisia ”saatanan verihurtiksi”, jotka olivat lähteneet ainoastaan viattomien ihmisten verta vuodattamaan, ja uhitellut, että ”Kristiinan työläisten veri huutaa Teuvan porvareille kostoa”. 1 Maalis-huhtikuussa paikallisen suojeluskunnan arvovallan ja valkoisten sodanpäämäärien kyseenalaistaminen ei Teuvalla jäänyt enää rankaisematta. Juho Perälän lisäksi paikkakunnalta vangittiin ja kuljetettiin vankileirille Närpiöön lähes 70 miestä, jotka olivat jättäytyneet pois Vaasan senaatin määräämistä asevelvollisuuskutsunnoista. Vankileirille joutuneiden lukumäärä oli Teuvalla suurempi kuin missään toisessa suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan pitäjässä keväällä 1918. Kiinteästi valkoisen Suomen hallinta-alueeseen kuuluneessa kunnassa poikkeuksellisen vahvana ilmiönä esiintynyt Vaasan senaatin toimeenpaneman yleisen asevelvollisuuden vastustus oli merkittävä kansalaismielipiteen ilmaus. Vastarintaisen asenteen julkisesti ilmaisseiden ja vankileiriajan kokemaan joutuneiden teuvalaisten vaiheisiin keväällä 1918 kiteytyy äärimmäisessä muodossaan tutkimuksen keskeiset kysymykset. Miten Teuvalla suvaittiin erilaisia poliittisia mielipiteitä, ja keillä ylipäätään oli mahdollisuus näkemyksiään julkisesti esittää? Tutkimuksessa tarkasteltava ajanjakso Teuvalla, eteläpohjalaisessa maaseutupitäjässä, liittyy yleisesti suomalaisen yhteiskunnan suuren murroksen kauteen, jota voidaan luonnehtia siirtymisenä vanhasta yhteiskunnasta uuteen. Toisin sanoen työlle luo taustaa se historiallinen tapahtuma, jossa sääty-yhteiskunnan perinteiset, eri sosiaaliryhmien 1 Tksa. Vs. Juho Perälän kuulusteluptk. 18.–21.3.1918. 4 eriarvoisuuteen perustuvat siteet rapautuivat ja samalla hahmottui alue, jolla kansalaiset saattoivat liittyä yhteen muodollisesti yhdenvertaisina, ajaa omiksi kokemiaan asioita sekä määritellä oman ryhmänsä ja sen suhteet muihin ryhmiin. Tutkimuksen kohteena on työväen poliittinen järjestäytyminen Teuvalla kansalaisyhteiskunnan ja poliittisesti modernin Suomen syntyvuosikymmeninä – eli murrosvaiheessa, jota jäsentää suurten joukkojen tulo politiikan näyttämölle. 2 Työväentoiminta alkoi Teuvalla vuoden 1907 alussa, kun ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin paikkakunnalle. Yhteiskuntaelämän aikaisempaa vahvempi politisoituminen oli seurausta suurlakon 1905 synnyttämästä liikehdinnästä, joka vei lopulta mukanaan suuriruhtinaskunnan vanhat poliittiset rakenteet ja johti edustuslaitoksen uudistukseen. Samalla kun järjestäytyminen ja äänestäminen eduskuntavaaleissa nostivat tavallisen kansan osaksi yleistä poliittista kenttää, murros tarkoitti eri ryhmien itsetietoisuuden kasvua suhteessa toisiinsa myös paikallisesti. Rahvaan laajapohjainen järjestäytyminen työväenyhdistyksiksi merkitsi poliittista haastetta kunnallista valtaa Teuvalla hallussaan pitäneelle varakkaiden maanomistajien ryhmälle. Vaikka paikalliset työväenyhdistykset eivät oletettavasti rikkoneet vallitsevia sosiaalisia alistussuhteita, ne olivat jo itsessään paikallisyhteisön sisäisen ristiriidan ilmentymiä. 3 Työn tavoitteena on selvittää, miten uuden tulokkaan, työväenliikkeen, murtautuminen Teuvan poliittiseen elämään onnistui. Miten painava järjestäytyneen työväen sana tuli olemaan? Tutkimuksessa tarkastelu keskittyy Teuvan työväenyhdistysten ja sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön toiminnan poliittiseen ulottuvuuteen. Sen sijaan työväen kulttuuri- ja urheiluharrastusten sekä taloudellisten toimintamuotojen systemaattinen kartoittaminen rajataan työn ulkopuolelle. Tosin mainittujen seikkojen erottaminen politiikasta saattaa olla vaikeaa. Pauli Kettusen mukaan paikallisissa työväenyhdistyksissä kiteytyi Suomen vanhan työväenliikkeen kulttuurinen ja agitatorinen luonne. 4 Esimerkiksi työväentalojen iltamien ohjelmistossa kulttuuri ja politiikka limittyivät vaikeasti toisistaan erotettavaksi kokonaisuudeksi. Tässä tutkimuksessa työväentoiminnan tarkastelu rajoittuu kuitenkin viime kädessä siihen, miten Teuvan työväenyhdistykset, sosialidemokraattisen puolueen 2 Modernin politiikan synnystä tarkemmin ks. esim. Alapuro 1994, 12–15, 299–321 ja vanhasta yhteiskunnasta uuteen siirtymisestä ks. esim. Latikka 1987, passim. 3 Työväenliikkeen poliittisuudesta ja paikallisten suhteiden ylittämisestä ks. Kettunen 1986, 50–83. 4 Kettunen 1987, 247, 250. 5 paikallisosastoina, pyrkivät yleisen äänioikeuden avulla valtiollisen lainsäädäntövallan valloittamiseen, ja tähän liittyen kokoamaan kuntalaisia työväenaatteen kannattajiksi. Lisäksi on olennaista selvittää paikallisen työväenliikkeen