View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto GEORG C. EHRNROOTH – KEKKOSEN KAUDEN TOISINAJATTELIJA Suomen ja Pohjoismaiden historia Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Historian laitos Syyskuu 2005 Riku Keski-Rauska SISÄLLYS Lyhenteet........................................................................................................................2 1. JOHDANTO ................................................................................................................3 1.1. Taustaa....................................................................................................................3 1.2. Tutkimusongelma...................................................................................................5 1.3. Aikaisempi tutkimus ja lähteet ...........................................................................11 2. POLIITTINEN ILMAPIIRI 1945–1974..................................................................14 2.1. Suomi Paasikiven linjalle 1945–1956..................................................................14 2.2. Suomi K-linjalle....................................................................................................17 2.3. Suomettuminen: reaalipolitiikkaa vai rähmällään oloa?.................................28 2.4. Antikommunismi YYA-Suomessa......................................................................32 3. GEORG C. EHRNROOTH......................................................................................36 3.1. Perhetausta ja nuoruusvuodet ............................................................................36 3.2. Poliittisen ajattelun kehittyminen.......................................................................37 3.2.1. Käänteentekevä vuosi 1945 ............................................................................37 3.2.2. Politiikan oppivuodet ja matkat länteen 1946–58 ..........................................38 3.3. Poliittinen linja .....................................................................................................42 3.3.1. Antikommunismi .............................................................................................45 3.3.2. Legaalien perillisenä ......................................................................................48 4. KEKKOS-VASTAISEN RINTAMAN OSANA 1956–1968 ..................................50 4.1. Ennakkoluuloista avoimeen vihanpitoon 1956–1962........................................50 4.1.1. Vuoden 1956 presidentin vaalit – onko Kekkosella linja? .............................50 4.1.2. Ehrnrooth Fagerholmin enemmistöhallituksen kannattajana ........................52 4.1.3. Ulkopoliittisen yksimielisyyden loppu ............................................................55 4.1.4. Olavi Hongan puolesta, Kekkosta vastaan .....................................................57 4.2. Marginalisoitumisen alku 1963–1968.................................................................66 4.2.1. Ulkopolitiikasta puhuminen johtaa ajojahtiin................................................66 4.2.2. Kohti kansanrintamaa ....................................................................................70 4.2.3. "Maa tarvitsee presidentin" – vuoden 1968 presidentinvaalit .......................73 5. POLIITTISESSA MARGINAALISSA 1969–1971 ................................................80 5.1. Ehrnroothin asema RKP:ssä hankaloituu.........................................................80 5.1.1. Nordisk Grund syntyy .....................................................................................80 5.1.2. Kokoomus kosiskelee Ehrnroothia .................................................................84 5.2. Parlamentarismia puolustava äärioikeistolainen?............................................88 1 6. EHRNROOTH JA YHDENMUKAISTUVA POLIITTINEN ELIITTI .............94 6.1. Päämääränä suurten arvojen puolustaminen ja säilyttäminen.....................102 7. JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................108 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ...............................................................................113 LIITTEET....................................................................................................................119 2 Lyhenteet AKS Akateeminen Karjala-Seura AL Aamulehti CIA Central Intelligence Agency, USA:n tiedustelupalvelu DDR Saksan demokraattinen tasavalta EA Eduskunnan arkisto GCEa Georg C. Ehrnroothin arkisto HBL Hufvudstadsbladet HS Helsingin Sanomat IKL Isänmaallinen Kansanliike IL Iltalehti IS Ilta-Sanomat KA Kansallisarkisto KGB Komitet Gosudarstvennoi Bezopasnosti, Neuvostoliiton keskusturvallisuuspalvelu Kesk. Suomen Keskusta (entinen Keskustapuolue) KNL Kokoomuksen Nuorten Liitto Kok. Kansallinen Kokoomus KU Kansan Uutiset LKP Liberaalinen Kansanpuolue NATO North Atlantic Treaty Organisation NG Nordisk Grund – Pohjoismainen Perusta NKP Neuvostoliiton kommunistinen puolue NL Neuvostoliitto pj. Puheenjohtaja POP Perustuslaillinen Oikeisto Puolue PS Päivän Sanomat PTA Porvarillisen Työn Arkisto RKP Ruotsalainen kansanpuolue SCA Svenska centralarkivet SDP Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SKDL Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKYP Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue SKP Suomen Kommunistinen Puolue SMP Suomen Maaseudun Puolue SPK Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue SKYP Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue SS Suomen Sosialidemokraatti Stasi Ministerium für Staatssicherheit (Mfs), Saksan demokraat- tisen tasavallan valtiollinen poliisi SYT Suomen Yhteiskunnan Tuki -säätiö TPSL Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto VAL Vapauden Akateeminen Liiton Vas. Vasemmistoliitto YYA-sopimus Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus UMa Ulkoasiainministeriön arkisto 3 1. JOHDANTO 1.1. Taustaa Olen saanut vapaasti äänestää kaikissa vaaleissa. Viimeiset olivat kunnallis- vaalit. Kun toin julki sen, että haluan äänestää edelleenkin, on minulle selitetty, että olisi parempi luopua sellaisesta vapaudesta. Minulle selitettiin, että sellai- nen henkilö, joka tuo ilmi halunsa pitää kiinni oikeudesta äänestää, on äärioi- keistolainen, ulkopolitiikan suunnan muuttaja, ulkopoliittisesti vaarallinen ym. ym .1 Näin kirjoitti Helsingin Sanomissa nimimerkki Burre, kun 18.1.1973 säädettiin Suomen eduskunnassa presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalitsemisen – neljännen kauden – mahdollistava poikkeuslaki. Laki, jolla 72-vuotias presidentti valittiin uudelleen ilman perustuslain mukaisia vaaleja. Poikkeuslaissa kiteytyi sekä YYA-Suomen parlamentaarisen demokratian erikoisluonne että presidentti Kekkosen henkilöityminen Suomen ja Neuvostoliiton välisten ystäväl- listen ja luottamuksellisten suhteiden takuumieheksi. EEC-sopimuksen solmimista pi- dettiin mahdollisena vain, mikäli Urho Kekkonen jatkaisi presidenttinä; olihan Neu- vostoliiton johto esittänyt epäilyjä sopimuksesta Zavidovossa syksyllä 1972. Siten vain valitsemalla uudelleen Kekkonen, jolla oli Neuvostoliiton luottamus, voitiin varmistaa Suomelle tärkeä taloussopimus. 2 Poikkeuslaki onkin nähtävä poliittisen eliitin yhden- mukaistumisen oireena, joka oli Kekkosen vallankäytön seuraamus. Demokratian pe- ruselementti, vaalit, jäi poikkeuslakiin turvauduttaessa reaalipoliittisten päämäärien jal- koihin. Eduskuntapuolueet SDP:n ja keskustan johdolla pitivät ainoana mahdollisuutena jatkaa ikääntyneen presidentin toimikautta poikkeuslain avulla. Kaikki eivät kuitenkaan nähneet Urho Kekkosta korvaamattomana eikä poikkeuslakia Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä toimenpiteenä. Yksi heistä oli ruotsa- laisen kansanpuolueen oikeistolaiseen siipeen – Pohjoismaiseen Perustaan – kuuluva kansanedustaja Georg Carl Casimir Ehrnrooth. Hänelle poikkeuslaki merkitsi valtio- säännön hylkäämistä ja kansalaisten syrjään sysäämistä presidenttiä valittaessa. 1 HS 21.1.1973 2 Junnila 1973, 75; Vihavainen 1991, 111. 4 Georg C. Ehrnrooth ei suinkaan ollut mielipiteineen yksin, sillä poikkeuslain säätämisen estoon vaadittava 1/6 200 kansanedustajasta näytti lähes varmasti kertyvän SMP:n, ko- koomuksen ja kansanpuolueiden keskuudesta. 3 Poikkeuslain läpimenon myötä tuli sel- väksi miten syvän juovan Kekkosen uudelleenvalitseminen synnytti poikkeuslain kan- nattajien ja vastustajien välille. Erityisesti SMP:n Veikko Vennamo, kokoomuksen Tuu- re Junnila ja RKP:n Victor Procopé olivat näkyvimmät poikkeuslakia vastustavat kan- sanedustajat Georg C. Ehrnroothin rinnalla. Tämän tutkimuksen kannalta poikkeuslakitapaus merkitsee vain sen kehityksen kulmi- naatiopistettä, johon Kekkosen valta ja poliittisen eliitin yhdenmukaistuminen johti. Georg C. Ehrnrooth vastusti Kekkosta ja ulkopolitiikkaan liittyviä yhdenmukaistumis- vaatimuksia. Vuosien 1956–1971 aikana hänestä kehittyikin yksi niistä harvoista toisin- ajattelijoista, jotka vielä 1970-luvullakin uskalsivat kritisoida Kekkosen harjoittamaa politiikkaa. Mutta voidaanko toisinajattelija-termiä 4 käyttää suomalaisesta kansanedustajasta, joka vastusti kommunismia ja Kekkosta? Toisinajattelija-termin soveltaminen Kekkos- vastaisiin kansanedustajiin ei ole itsestäänselvyys. Tätä mieltä on ainakin professori Matti Klinge , joka näkee suomalaiset toisinajattelijat pikemminkin »toisin»ajattelijoina. Klingen mukaan Suomessa toisinajattelijoita ei ollut sanan neuvostoliittolaisessa mer- kityksessä, sillä heidän toimintamahdollisuuksille ei asetettu esteitä – heitä ei ainakaan tapettu eikä vangittu. 5 Mistä sitten on kysymys, kun puhutaan Kekkosen