KONEEN LUMO Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin NYKYKULTTUURIN TUTKIMUSKESKUKSEN JULKAISUJA 83 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO 2004 Toinen painos Copyright © Petri Saarikoski ja Nykykulttuurin tutkimuskeskus Julkaisusarjan toimitus: Erkki Vainikkala, vastaava toimittaja Henna Mikkola, toimitussihteeri Sari Taimela, toimitussihteeri Katarina Eskola Kimmo Jokinen Raine Koskimaa Urpo Kovala Tuija Saresma Annikka Suoninen Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarja on perustettu vuonna 1986. Sarja on monitieteinen ja tieteidenvälinen. Siinä julkaistaan tutkimuksia nykykulttuurista ja kulttuuriteoriasta. Myös kulttuuri- ja sosiaalihistorialliset tutkimukset tulevat kysymykseen sikäli kuin ne liittyvät modernin kulttuurin syntyyn tai vaiheisiin. Julkaistavat käsikirjoitukset valitaan asiantuntija-arvioiden perusteella (referee). Julkaisuja voi tilata osoitteesta Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Nykykulttuurin tutkimuskeskus, PL 35 (Par), 40014 Jyväskylän yliopisto. Puh. (014) 260 1310, fax (014) 260 1311. E-mail: [email protected], www.jyu.fi/nykykulttuuri. Julkaisuja voi ostaa myös Kampus Kirjasta ja Kirjavitriinistä (Jyväskylä) sekä muista hyvin varustetuista kirjakaupoista. Julkaisun taitto: Henri Terho Painoasun suunnittelu: Sami Saresma Kansi: Sami Saresma Gummerus Kirjapaino Oy Saarijärvi 2005 ISBN 951–39–1948–X ISBN 978-951-39-7243-1 (pdf) ISSN 1457–6899 SISÄLTÖ ESIPUHE 9 JOHDANTO 13 1.1 Tutkimuskohteena arkipäiväistyvä tietotekniikka 13 1.2 Tutkimusongelma ja työn rakenne 15 1.3 Tutkimuskentän kartoitus 19 1.4 Käytettävät lähteet 25 2. MIKROTIETOKONEET TIETOTEKNISTYVÄSSÄ SUOMESSA 35 2.1 Tietoteknistymisen alkuvaiheet ja Suomi 35 2.2 Mikrotietokoneharrastuksen synty 1970-luvulla 43 2.3 Mikrotietokoneiden tulevaisuusnäkymät 54 2.4 Varhaiset mikrotietokonekerhot 67 3. KOTIMIKRO – IKKUNA TULEVAISUUTEEN 78 3.1 Kotitietokoneet tulevat kulutuselektroniikkamarkkinoille 78 3.2 Kotimikrojen nousukausi 1980-luvun alkupuoliskolla 98 3.3 Nokian ja Saloran kansalliset mikrotietokonehankkeet 116 4. KOTIMIKROT JA NIIDEN KÄYTTÄJÄT 126 4.1 Konesukupolvet 1980-luvulla 126 4.2 Kouluttautumista ja yhteisöllisyyttä – uudet atk-kerhot 1980-luvulla 144 4.3 Tietoliikenne ja atk-kerhotoiminta 159 4.4 Tietotekniikka miehisenä harrastuksena 167 5 Koneen lumo 4.5 Multimediahakkerismi – vaihtoehtoisuutta ja erottautumista 190 5. TIETOKONEPELIEN ASEMA JA MERKITYS MIKROTIETOKONEHARRASTUKSESSA 211 5.1 Tietokonepelien syntyhistoria ja Suomi 211 5.2 Elämää suuremmat pelit 236 5.3 Peliohjelmoinnin suomalaisia sankaritarinoita 263 5.4 Kolmiulotteisuutta ja verkkopelaamista 275 6. PELIEN VIETTELEMÄT, SYSTEEMINMURTAJAT JA TIEDONJANOISET IDEALISTIT 294 6.1 Tietokonepelien mediapaniikit 294 6.2 Pelivarkauksia vai pelaamisen vapautta? 319 6.3 Hakkereista systeeminmurtajiin 342 6.4 Virusepidemiat kotimikroharrastuksen uhkana 360 7. KOTIMIKROHARRASTUKSEN MUUTOSTILA 1990- LUVUN ALUSSA 378 7.1 BBS-purkit ja modeemiharrastuksen nousu 378 7.2 Amiga – kotimikrojen viimeinen dinosaurus 389 7.3 PC:n läpimurto lamakauden keskellä 398 LOPUKSI – ARKIPÄIVÄISTYVÄ TIETOKONEHARRASTUS 409 LÄHTEET 424 Arkistolähteet 424 Painetut alkuperäislähteet 425 Televisio-ohjelmat 425 Aikakauslehdet ja -julkaisut 425 Nykykulttuuri 83 6 Kerholehdet 426 Muistelmat ja aikalaisjulkaisut 426 Tilastot 428 Esitelmät 428 Elokuvat 429 Haastattelut 429 Tutkimuskirjallisuus 432 Ohjelmointikäsikirjat 450 Yleisesitykset 450 Sanakirjat, oppaat ja sähköiset tietopalvelut 451 CD-ROM 452 Pelit 452 SUMMARY: THE LURE OF THE MACHINE 454 HAKEMISTO 459 7 Koneen lumo ESIPUHE Suomen mikrotietokoneistumisen varhaishistoria herättää yhä kasvavaa kiinnostusta. Tiedotusvälineissä on viime aikoina jul- kaistu aiheesta kertovia haastatteluja, muistelmia ja historiikkeja. Tämä ei sinällään ole ihme, koska kokonainen sukupolvi ihmisiä on ehtinyt kasvaa aikuisikään sen jälkeen kun ensimmäiset koti- tietokoneet saapuivat Suomeen. Parisenkymmentä vuotta sitten PC-koneet olivat huippukalliita ja tylsänvärisiä tehomikroja, joi- den autuudesta vain ”bittinikkarit” ja ”atk-nerot” jaksoivat vouhot- taa. Silloin yleisimmät kodeissa käytetyt mikrotietokoneet olivat lelumaisen viehkeitä kotimikroja, joiden ääreen erityisesti pojat uppoutuivat iltojen hämärtyessä. Tietokonepelit kiinnostivat ja ”kuusnepan” äänekkäät pelisessiot häiritsivät normaalina pidettyä perhe-elämää. Atk-kerhoissa ja yhteisöissä kokeneemmat käyttäjät kokosivat tietokoneita ja oheislaitteita kasaan piirustukset ja kolvi kädessä. Kouluissa atk-opetus otti ontuvia ensiaskeliaan Basic- ohjelmoinnin muodossa. Internet oli vielä tuntematon käsite ja tietokoneharrastajat suhtautuivat hartaalla kunnioituksella niihin harvoihin käyttäjiin, jotka modeemin avulla seikkailivat mystisen salaperäisissä tietoverkoissa. Aikoinaan 1990-luvun loppupuolella päätin ryhtyä tutkimaan varhaisten kotitietokoneiden historiaa aluksi puhtaasta uteliaisuu- den halusta, mutta vuosien mittaan siitä paisuikin täysin vakavasti otettava tutkimushanke. Syventyessäni lähemmin aiheeseen huo- masin, kuinka lämpimiä tunteita aihepiiri herätti monissa ihmi- sissä. Keräsin lisää materiaalia, jota vuosien varrella kasautui yhä enemmän. Vähitellen syntyi tarinoita, jotka pikku hiljaa alkoivat nivoutua yhteen. Merkittävimpänä tuloksena on tämä monografia, joka on yhteen punottu tarina tietoteknisestä lähimenneisyydestä. Kirjaa lukiessa tulee varmasti miettineeksi tekijän omaa positiota työhönsä. Kirjoittaja itse kuuluu niin sanottuun ”ensimmäiseen kotimikrosukupolveen”, joka tutustui tietokoneiden käyttöön lähinnä pelien ja yksinkertaisten hyötyohjelmien avulla. Ensim- mäinen oma tietokone oli velipojan kanssa jaettu Commodore 64, 9 Koneen lumo jonka pukki kantoi kotiin jouluna 1984. Väitöskirjatyö on ollut tässä suhteessa antoisa ja hieman nostalginen tutkimusmatka. Varsinaisesti ensimmäisen kerran sain mahdollisuuden ko- keilla tutkijan siipiä, kun Turun yliopiston Viestinnän silloinen professori Hannu Nieminen johdatti minut ja kollegani Jaakko Suomisen projektitöiden ihmeelliseen maailmaan. Keväällä 1998 sain humanistisen tiedekunnan myöntämän apurahan, jonka tur- vin minun oli mahdollista jatkaa jatko-opintojani. Ensimmäisiä valmiita töitä aihepiiristäni oli vuonna 1999 tarkastettu kulttuuri- historian sivulaudatur-tutkielma. Samana vuonna pääsin Suomen Akatemian Mediakulttuurin tutkimusohjelman rahoituksen piiriin. Minulla oli harvinainen onni olla mukana Turun yliopiston Media- tutkimuksen Media Usage and the Transformations of Everyday Experience -osaprojektissa vuosina 1999–2002. Professori Jukka Sihvosen johdolla saimme kiitettävän vapaat kädet toteuttaa omia tutkimushankkeitamme. Hänelle, Hannulle ja koko projektiryh- mälle lämpimät kiitokset. Työn etenemistä auttoi niin ikään kulttuurihistorian teknologian historian tutkimusryhmä. Lisensiaattityön valmistumisen jälkeen minulla oli kunnia ja etuoikeus päästä vuonna 2002 mukaan pro- fessori Hannu Salmen johtamaan kulttuurihistorian Tietotekniikka Suomessa toisen maailmansodan jälkeen: toimijat ja kokemukset -projektiin, joka kuuluu Kauppa- ja teollisuusministeriön ProAct- tutkimusohjelmaan. Tutkimusryhmän jäsenet Jaakko ”Sähköaivo” Suominen, Petri ”ESKO” Paju, Jussi Parikka ja Tanja Sihvonen ovat tarjonneet mielenkiintoisen ja innovatiivisen tutkimusym- päristön. Varsinaisesti historian laitoksella yleisen historian oppi- aineessa työni ohjauksesta vastasi professori Kalervo Hovi. Hän huolehti myös Frans Mäyrän kanssa esitarkastuksesta. Historian laitoksella työtäni ovat heidän lisäkseen lukeneet ja kommentoi- neet Paavo Oinonen ja erityisesti Risto Hämäläinen, jonka isälliset neuvot auttoivat monissa käytännön ongelmissa. Kiitokset kaikille avusta ja lukuisista mielenkiintoisista keskusteluhetkistä! Työni ei olisi valmistunut ilman yhteistyötahojen apua. Tutki- mustyöni rahoittajien ohella erityiskiitokset kaikille niille ihmisil- Nykykulttuuri 83 10 le, jotka tarjosivat tutkimusaineistoa käyttööni, tekivät puolestani tiedusteluja ja jaksoivat kärsivällisesti vastata lukuisiin kyselyihi- ni. Samoin kiitän Jyväskylän nykykulttuurin tutkimuskeskusta, joka uskalsi ottaa paksun monografiani julkaisusarjaansa. Elämäni kannalta suuri muutos tapahtui tänä vuonna, kun aloitin nykyisen työni uudessa Kulttuurituotannon ja maiseman- tutkimuksen koulutusohjelmaan kuuluvassa digitaalisen kulttuu- rin oppiaineessa. Uusi työyhteisö on ottanut minut harvinaisen lämpimästi vastaan ja uskon yhteistyömme jatkuvan myös lähitu- levaisuudessa. Tutkimustyöni ulkopuolella minulla on ollut aina takana mo- nien ystävien ja sukulaisten vankkumaton tuki. Erityiskiitokset vanhemmilleni, jotka ovat aina jaksaneet kannustaa poikaansa eteenpäin opintojen monihaaraisilla teillä. Tämä väitöskirja on vuosien työn välitilinpäätös, josta on hyvä jatkaa eteenpäin uusien haasteiden eteen. Peliharrastukseen liitty- vää sanontaa lainatakseni tätä kirjoittaessa tunne on kuin pienellä pojalla: Nyt taisikin syntyä poitsun enkkari. Turussa 20.8.2004, Petri Saarikoski 11 Koneen lumo There is no reason anyone would want a computer in their home. —Ken Olsen, v. 1977 JOHDANTO 1.1 Tutkimuskohteena arkipäiväistyvä tietotekniikka Näillä sanoin on väitetty yhdysvaltalaisen tietotekniikka-alan suuryrityksen Digital Equipment Corporationin perustajan ja joh- tajan kommentoineen mikrotietokonealan tulevaisuuden näkymiä 1970-luvun lopulla. Nykyisin kommentti herättää huvittuneisuutta, koska meidän aikanamme mikrotietokoneiden kotikäyttö tun- tuu itsestäänselvyydeltä. Ken Olsenin lausahdus on tästä syystä edelleen suosittu tietokone-aiheisten vitsien ja kaskujen