CORE Metadata, citation and similar papers at core.ac.uk Provided by Julkari Leena Warsell Perikato vai uuden alku? Alkon purku 1990-luvulla Stakes Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Tutkimuksia 153 Toimitusneuvosto: Matti Heikkilä, puheenjohtaja Mika Gissler Irma Kiikkala Matti Kortteinen Harri Sintonen Sirpa Taskinen Matti Virtanen © Kirjoittaja ja Stakes Suomen kielen tarkistus: Arja Aarnio Ruotsinkielinen tiivistelmä: Heidi Mittler Englanninkielinen tiivistelmä: Leena Saarela Kannen suunnittelu: Harri Heikkilä Taitto: Christine Strid ISBN 951-33-1802-8 ISSN 1236-0732 Gummerus Kirjapaino Oy Saarijärvi 2005 PERIKATO VAI UUDEN ALKU? 3 Esipuhe Kun joskus vuosituhannen vaihteessa istuin samassa illallispöydässä Helsingin yli- opiston yhteiskuntapolitiikan professorin Risto Eräsaaren kanssa, hän muutaman viinilasin jälkeen – varomattomasti – uteli kiinnostustani jatko-opiskeluihin. Ker- roin kyllä viritelleeni jatko-opintoja Jyväskylän yliopiston terveystieteen laitokselle jo 1990-luvulla, mutta olin jättänyt jo aikeet sikseen. Viritys jäi itämään … Mistä haluaisin tietää enemmän? No, mistäpä muusta kuin Alkon purka- misesta! Muutosprosessi tuntui olevan vielä aika tavalla hämärän peitossa, vaik- ka aihepiiristä oli jo ilmestynyt monia tutkimuksia. Eräänä kuulaana talviaamu- na soitin Risto Eräsaarelle, vieläkö hän vastaa sanoistaan. ”Kyllä vaan, tervetuloa jatko-opiskelijaksi.” Hän suostui myös työni toiseksi ohjaajaksi, mistä olen hänel- le ikuisesti kiitollinen. Toiseksi ohjaajakseni sain emeritusprofessori Juha Partasen. Kun Juha kuuli aiheeni olevan 1990-luvun alkoholipolitiikasta, hän tokaisi: ”ihan ’dead horse’, et sinä siitä enää mitään saa irti ”. Siinä vaiheessa olin jo vakaasti alkanut uskoa suun- nitelmaani ja saanut hyvän kollegani, Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajan Matti Virtasen uskomaan siihen. Matista tuli sittemmin työn loistava ”sparraaja” aivan loppumetreille saakka. Lopulta vakuutin jopa molemmat ohjaajani. Työn esitarkastajiksi sain professori Risto Heiskalan Jyväskylän yliopistosta ja professori Pertti Alasuutarin Tampereen yliopistosta. Oli vielä yksi mutta. Miten rahoitan uuden harrasteeni? Stakesin Ehkäisevä päihdetyö -ryhmän silloisena esimiehenä en voinut edes kuvitella tekeväni sitä Sta- kesin ajalla ja palkalla. Se olisi ollut väärin omia kollegoja kohtaan. Anoin Alko- holitutkimussäätiöltä apurahaa vuosina 2002, 2003 ja 2004. En kuitenkaan saanut. Vasta jälkikäteen olen oivaltanut, miten viisas päätös oli ollut jättää minut vaille apurahaa: juuri tämä tutkimus piti kirjoittaa mahdollisimman vapaana kaikista al- koholialan toimijoista, myös Alkoholitutkimussäätiöstä. Otin kahteen otteeseen, syksyllä 2003 ja keväällä 2004, yhteensä noin seitsemän kuukautta palkatonta va- paata virkatyöstäni. Sen mahdollisti työparini Saini Mustalammen paluu äitiyslo- malta. Hän otti vauhdissa ryhmän ohjakset käsiinsä, mistä hänelle suuri kiitos. Kii- tos kuuluu myös muille lähimmille ryhmäläisille, joiden vilpitön ja rohkaiseva tuki siivitti työtäni alusta loppuun. On ollut hienoa tehdä juuri tätä työtä. Olen saanut haastatella mukavia ja vii- saita ihmisiä, lukenut mielenkiintoisista asioista ja punonut niistä juonellista ta- rinaa suomalaisille tärkeästä kansallisesta instanssista. Siitä kaikille haastatelluil- le suurkiitokset. Yhteistyö oli rehtiä, saumatonta ja mukavaa. Olen käsikirjoitusta kirjoittaessani saanut lukuisia arvokkaita kommentteja ja näkökulmia sekä lähei- siltä työtovereiltani että ystäviltäni. Heistä haluan Matti Virtasen lisäksi mainita mm. Ritva Heinin, Saini Mustalammen ja Katariina Warpeniuksen. Jukka Törrö- 4 PERIKATO VAI UUDEN ALKU? seltä olen saanut asiantuntija-apua erityisesti argumentaatioanalyysin soveltami- sessa. Nuori historian opiskelija Mirja Österberg työsti osittain samasta aiheesta graduaan ja yhdessä olemme matkan varrella pohtineet näitä aihepiirejä. Erityinen kiitos kollegoille Heikki Ollikainen, Pentti Karhu, Kari Paaso ja Pekka Olkkonen hyvistä kommenteista pitkin matkaa. Arja Aarnion, hyvän ystäväni, kielenhuol- lolliseen haukansilmään olen tottunut vuosien varrella luottamaan, enkä nytkään joutunut pettymään. Mutta ilman ystäväverkostoja olisi ollut kovin tylsää. Aihetta on pohdiskel- tu jopa 1970-luvun työpaikkani Keuhkovammaliiton mainioiden kollegojen Mat- ti Korpin ja Leena Vasankari-Väyrysen kanssa. Sain heiltä jo työn alkuvaiheessa räväkät evästykset. Muitakin epävirallisia verkostoja on tarvittu: Kaunohiihtoseu- ra Sulavat on ollut alusta saakka henkinen tukijoukko niin myötä- kuin vastamä- essä. Kirpputoreilla on naapurin rouvan Ulla Marita Kanteleen kanssa pitkin mat- kaa ”reflektoitu”. Jukka Petäjä toteaa (HS 2.10.2004) arvioidessaan Reko Lundánin kirjaa Rin- nakkain, miten ”muutos on pahasta, jos se koskee itseä. Se on taas hyvästä, jos se koskee jotakuta toista. Kaikkein parasta on se, jos se koskee jotakin instituutiota, persoonatonta toimijaa, jolla ei ole kasvoja eikä henkilötunnusta”. Alko on näin määritettynä täydellinen tutkimuskohde, vaikka se ei minulle ollutkaan mikään kasvoton toimija, vaan työpaikka, jossa olin alkoholiasioiden tiedottajana yksitois- ta vuotta. Siksi kaikki ne muutokset, jotka ovat koskeneet Alkoa, ovat koskettaneet myös itseäni ja hyviä ystäviäni. Napanuorani Alkoon katkesi jo vuonna 1996, kun alkoholipoliittiset tehtävät siirrettiin sieltä Stakesiin. Stakes on tarjonnut uuden toimintakontekstin ja laajentanut perspektiiviä. Olen joutunut matkan varrella tarkistamaan käsityksiäni: vasta nyt tiedän, minkälaisessa talossa ja ajassa tein töitä ja miten entinen työnantajani riuhtaisi it- sensä uuteen mukaan. EU:n tapa tehdä päätöksiä on alkanut tuntua kovin tutulta ja aika ajoin suorastaan – ymmärrettävältä. Olen kirjoitusprosessin kuluessa yrit- tänyt pitää mielessä Dalai Laman (Journalisti 17.10.2004) Sydämen Neuvot Toi- mittajille, joiden mukaan ”ei vielä riitä se, että on kiinnostunut päivänpolttavista tapahtumista, varsinkaan jos ne ovat kauhistuttavia. Olisi puhuttava myös hyvistä teoista, joita ihmiset tekevät”. Aika ajoin tunsin itseni alkoholipolitiikan Elina Sa- naksi tai Sibelius-elokuvaa työstäväksi Timo Koivusaloksi. Vaikka tein tämän kirjan akateemiseksi opinnäytteeksi, ei se koskaan ollut ai- noa eikä edes tärkein motiivi. Alko on kaikkien meidän suomalaisten oma instans- si. Sen vaiheet kuuluvat kansalaisille, sekä sen alku että sen purku. Kirjoitin tä- män kaikille niille suomalaisille, joita pitkäripaisen vaiheet ovat tavalla tai toisella koskettaneet. Kirjoitin sen entisille ja nykyisille työtovereilleni, joita ovat itseni ta- voin askarruttaneet Alkon 1990-luvun vaiheet. Kirjoitin sen ehkäisevän päihde- työn työntekijöille ja ehkäisevän politiikan vastuuhenkilöille, jotta he voisivat reip- paammin riuhtaista itsensä irti menneiden aikojen dogmeista ja tarttua uuteen. PERIKATO VAI UUDEN ALKU? 5 Kirjoitin sen lapsilleni Liinulle ja Miikalle ja vastikään syntyneille lastenlapsilleni Ada Elenalle, Miina Rebekalle ja Sveva Kaislalle, jotta he ymmärtäisivät, miten ai- ka, aatteet ja rakenteet muuttuvat, mutta ihminen perimmältään ei. Kirjoitin sen itselleni, jotta entistä selkeämmin pystyisin näkemään ja kokemaan uutta yhteis- kuntapolitiikan kentillä. Kiitos kotijoukoille, erityisesti Liinulle, nykyiselle rouva Munarille, joka Brys- selistä käsin parhaansa mukaan yritti vihkiä minua EU:n päätöksenteon kouke- roihin. Kiitos myös kärsivällisyydestä ja rohkaisevasta tuesta Sakarille ja poikani Miikan perheelle, joiden elämä ei kuitenkaan pahemmin tuntunut häiriintyneen vaimon ja mummun uusista harrastuksista. Yksi syy lienee siinä, etten antanut kirjoittamisen häiritä Suksikujan sisäkön ja puutarhurin töitä. Madonna ja Piaf, maanmainiot kissat, ovat olleet erityisen läsnä: ne ovat käpertyneet syliini tai tun- keneet näppäimistölle tassuttelemaan omia kommenttejaan. Helsingissä Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2005 Leena Warsell PERIKATO VAI UUDEN ALKU? 7 Tiivistelmä Leena Warsell. Perikato vai uuden alku? Alkon purku 1990-luvulla. Stakes, Tutki- muksia 153. Helsinki 2005. ISBN 951-33-1802-8 Alkoholimonopoli voi merkitä itse organisaatiota, monopolioikeuksia tai erityistä hallintatapaa. Tämän tutkimuksen avainkysymyksiä ovat seuraavat: 1. Miten Suomen monopoliyhtiö eli Alko, sen organisaatio ja yksinoikeudet se- kä hallintatapa purettiin 1990-luvulla ja mitä niiden tilalle muodostui? 2. Miten kansainvälistymisen paineet alkoivat näkyä alkoholipolitiikassa? 3. Missä ja ketkä tekivät lopulliset päätökset, Suomi vai EU? Miten pitkälle EU yksin sääteli monopolitoiminnan reunaehdot? Ketkä muodostivat kotimaisen alkoholipoliittisen eliitin? 4. Miten tiukasti Suomi ja Alko pitivät kiinni alkoholilain velvoitteesta alkoholi- haittojen minimoimiseksi? 5. Mitä kiistoja ja intressiristiriitoja muutosprosessi paljasti ja mitä strategioita eri tahot eri vaiheessa omaksuivat? Muuttiko globalisaatio alkoholipoliittista argumentointia ja siitä käytettyä käsitteistöä? 6. Mitä muutosprosessi kertoi alkoholin paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa? Alkon ja alkoholipolitiikan ”yhteisestä hyvästä”? Muuttuiko monopolipuhe? Tutkimuksen pääaineisto koostui 1990-luvun keskeisistä (ministeriöt, eduskunta ja Alko) asiakirjoista sekä avainhenkilöhaastatteluista. Tutkimusmenetelmät ovat kvalitatiivisia: pääasiassa sisällön ja argumentaation analyysiä. Päätulokset: Tiukin taisto käytiin Alkon tukkumyynnin (hinnoittelun), ei vähit- täismyynnin monopolioikeuksista. Vaikka Alko valmistautui Heikki Kosken joh- dolla tulevaan muutokseen hankkien mm. EY-asioiden asiantuntijatietoa, vasta 1992 Alkon johdolle alkoi nopeassa