SAVOLAISESTA KIEROUDESTA ON SANA KUOPIO MIELESTÄNI MUODOSTUNUT KANSANONOMASTINEN TUTKIMUS KUOPION PAIKANNIMISTÄ Suomen kielen kandidaatintutkielma Oulun yliopisto 15.1.2021 Minna-Liisa Taskinen SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. TEOREETTINEN TAUSTA 3 2.1. Tutkimussuuntaukset 3 2.2. Aiempi tutkimus 5 3. TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 7 3.1. Tutkimusaineisto 7 3.2. Tutkimusmenetelmät 8 4. TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI 10 4.1. Hevosten kuopima Kuopio 11 4.2. Jyrkkä ja jykevä Jynkkä 14 4.3. Julkusten Julkula 16 4.4. Ruotsinkielinen Rönö 18 4.5. Itkosten Itkonniemi 19 4.6. Niukka ja nuiva Niuvanniemi 21 4.7. Rouva Tiihosen Tiihotar 23 4.8. Maaseudun Maaninka 25 4.9. Nilsitty Nilsiä 26 4.10. Yhteenveto 28 5. PÄÄTÄNTÖ 31 LÄHTEET 33 LIITE 1. JOHDANTO Tutkin kandidaatintutkielmassani informanttien muodostamia kansanetymologioita ja mielikuvia Kuopion läpinäkymättömistä eli opaakeista paikannimistä. Tarkastelen siis tutkimusaineistostani, miten informantit selittävät oudolta kuulostavien paikannimien al- kuperää ja millaisia mielikuvia paikannimet heissä herättävät. Kerron jokaisen paikanni- men kohdalla kansanetymologioiden ja mielikuvien lisäksi myös paikannimien tutkitut etymologiat. Tutkielmalleni asettamani tutkimuskysymykset ovat 1. Millaisia kansanetymologioita ja mielikuvia informantit muodostavat läpinäky- mättömille Kuopion paikannimille? 2. Mihin informanttien vastaukset perustuvat, ja vastaavatko ne tutkijoiden tekemiä etymologioita? Jälkimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla tarkastelen, perustuvatko informanttien vas- taukset esimerkiksi sana-assosiaatioihin, henkilönnimiin, eri kieleen vai johonkin muu- hun (tarkemmin luvussa 4). Lisäksi vertaan informanttien vastauksia kunkin paikannimen tutkittuun etymologiaan. Tutkittavakseni olen valinnut yhteensä 18 mahdollisimman läpinäkymätöntä paikanni- meä Kuopion alueelta. Paikannimet ovat Kuopio, Jynkkä, Julkula, Rönö, Itkonniemi, Niu- vanniemi, Tiihotar, Maaninka, Nilsiä, Puutossalmi, Puijo, Huuhanmäki, Rasinmäki, Mat- kus, Rääpys-Rytky, Ritosenlampi, Pikonniemi ja Myhkyri. Nimistä yhdeksän ensimmäistä ovat asutusnimiä ja kahdeksan jälkimmäistä luontonimiä. Puutossalmi on sekä asutuksen että luontokohteen nimi. Kandidaatintutkielmassani käsittelen näistä paikannimistä aino- astaan asutusnimet eli yhdeksän ensimmäistä, ja loput jätän pro gradu -tutkielmaani var- ten. Paikannimien kansanetymologioista on aiemmin Suomessa tehty vain muutamia opin- näytetöitä. Viimeisimmät opinnäytetyöt aiheesta ovat Anniina Rajaniemen kandidaatin- tutkielma Kansanetymologisia tulkintoja Oulun kaupungin paikannimistä (2018) sekä pro gradu -tutkielma Kansanonomastinen tutkimus Oulun kaupungin paikannimistä (2020). Muita paikkoja, joissa paikannimistön kansanetymologioita on Oulun lisäksi tut- kittu, ovat ainakin Varkauden seutu (Rimpeläinen 2011), Imatran Tainionkoski (Tella 2 2016) sekä karjalainen Uutjärven kylä (Moshnikov 2012). Kuopioon liittyvä tutkielmani täydentää tätä luetteloa ja täyttää siten yhden aukon tässä tutkimuskentässä. 3 2. TEOREETTINEN TAUSTA 2.1. Tutkimussuuntaukset Tutkielmani edustaa pääasiassa kansanonomastista tutkimussuuntausta, mutta tutkiel- mani liittyy myös muihin kielentutkimuksen tutkimussuuntauksiin. Alla olevaan pelkis- tettyyn kaavioon olen koonnut eri tutkimussuuntausten keskinäisiä suhteita selventävän kuvion (Kuvio 1). Kuvio ei ole kaiken kattava, vaan se on tarkoitettu ainoastaan selventämään tähän tutkimukseen liittyvää teoriataustaa. KUVIO 1. Tutkielmaan liittyvät tutkimussuuntaukset. Kuvio on koottu Tieteen termipan- kin avulla. Koska aiheenani on paikannimet, kuuluu tutkielmani vahvasti onomastiikan eli nimistön- tutkimuksen piiriin. Onomastiikan tutkituimpia kohteita ovatkin nimenomaan paikkojen nimet eli toponyymit. Suosittuja tutkimuskohteita paikkojen nimien rinnalla ovat henki- löiden nimet. Myös muun muassa kaupallinen nimistö, kirjallisuuden nimistö ja muut vastaavat kuuluvat onomastiikan tutkimuskohteisiin. Onomastiikka sai alkunsa kielihis- torian ja historiantutkimuksen aputieteenä 1800-luvulla ainutlaatuisen historiallisen do- kumenttiarvonsa ansiosta. Nimistön korkea dokumenttiarvo ja suosio tutkimuskohteena johtuu muun muassa siitä, että vanhoihin nimiin saattaa olla tallennettuna arvokasta tietoa 4 esimerkiksi jo kielestä hävinneistä piirteistä. (Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 60– 61.) Yksi tunnetuimmista onomastiikan tutkimuslinjoista on etymologinen tutkimus. Etymo- loginen tutkimus tutkii nimien alkuperää yleensä siitä lähtökohdasta, että kaikki perinnäi- sesti paikallisissa yhteisöissä syntyneet paikannimet ovat syntyessään ymmärrettäviä kie- lellisiä ilmauksia sekä nimettävää paikkaa jollakin tapaa kuvaavia. Tutkielmassani käytän etymologian lisäksi termiä kansanetymologia. Kansanetymologia tarkoittaa kansan- omaista selitystä nimelle, joka on ajan kuluessa muuttunut leksikaalisesti läpinäkymättö- mäksi ja jonka alkuperäinen nimeämisen syy on hämärtynyt. Toisin sanoen kansanety- mologioita syntyy, kun ihmiset pyrkivät selittämään oudolta kuulostavia nimiä niihin lii- tetyillä tarinoilla. (Ainiala ym. 2008: 35, 114.) Sosiolingvistinen näkökulma nimistön tutkimisessa nostaa esille nimistön käytön ja vari- aation tutkimisen. Sosiolingvististä nimistöntutkimusta kutsutaan sosio-onomastiikaksi. (Ainiala ym. 2008: 75). Kyseistä termiä käytti ensimmäisen kerran Hans Walther vuonna 1971 (saksan kielellä Sozioonomastik). Hän määritteli sosio-onomastiikan päätehtäväksi tutkia nimien sosiaalista alkuperää ja eri varianttien esiintymistä erilaisissa yhteyksissä ottaen huomioon sekä nimen antajan, kantajan että käyttäjän. Nykyään sosio-onomastii- kassa pyritään ottamaan huomioon se sosiaalinen, kulttuurinen ja tilanteinen kenttä, jossa nimiä käytetään. Jokapäiväiset nimien käyttötilanteet ovat siis sosio-onomastiikan näkö- kulmasta tärkeitä. (Ainiala & Östman 2017: 2, 7.) Sosio-onomastiikan lisäksi toinen sosiolingvistiseen tutkimukseen kuuluva tutkimus- suuntaus on kansanlingvistiikka. Kansanlingvistinen tutkimus tutkii nimistön puolella kielenkäyttäjien suhtautumista ja asenteita nimiin sekä nimien käyttöön liittyen. (Ainiala ym. 2008: 75–77.) Sosio-onomastiikan ja kansanlingvistiikan pohjalta on syntynyt myös varsin uusi tutkimussuuntaus: kansanonomastiikka. Ainiala ja Halonen esittelivät termin vuonna 2011 tutkimuksessaan Somalialaistaustaiset nuoret nimistönkäyttäjinä Itä-Hel- singissä. Kansanonomastiikassa tutkitaan maallikoiden1 käsityksiä ja havaintoja nimistä sekä nimistönkäytöstä. (Ainiala & Halonen 2011: 193–194.) Tutkimukseni siis edustaa kansanonomastiikkaa, sillä tarkastelen maallikoiden käsityksiä paikannimistöstä. On 1 Maallikolla tarkoitetaan ei-lingvistiä eli kielenpuhujaa, jolla ei ole kielitieteellistä koulutusta (Tieteen termipankki s.v. maallikko). 5 kuitenkin huomattava, että tutkimukseeni osallistuneista informanteista osalla saattaa olla kielitieteellinen koulutus. Voidaan kuitenkin olettaa, että suurin osa informanteista on maallikoita. 2.2. Aiempi tutkimus Mainitsin jo ensimmäisessä luvussa lyhyesti kansanetymologioihin liittyvistä opinnäyte- töistä. Tarkastelen tässä luvussa niistä vain läheisimmin omaan tutkielmaani liittyviä. Niistä yksi on Anniina Rajaniemen kandidaatintutkielma Kansanetymologisia tulkintoja Oulun kaupungin paikannimistä (2018), jossa hän on tämän tutkielman tapaisesti kerän- nyt informanttien selityksiä Oulun paikannimien alkuperästä. Rajaniemen vuonna 2020 valmistunut pro gradu -tutkielma Kansanonomastinen tutkimus Oulun kaupungin paikan- nimistä lisää aiheeseen uuden näkökulman. Siinä hän tarkastelee aiemmin keräämästään tutkimusaineistosta, paljonko informanteilla on tutkimukseen perustuvaa tietoa paikanni- mien alkuperästä ja missä määrin he turvautuvat selityksissään kansanetymologioihin. Jenni Rimpeläisen (2011) pro gradu -tutkielmassa Paikannimen monet tarinat. Varkaute- laisten kansanetymologisia tulkintoja kaupunkinsa ja sen lähialueiden paikannimistä tut- kimuskysymykset ovat, millä tavoin maallikot selittävät paikannimien syntyä ja mihin selitykset perustuvat. Myös Petra Tellan (2016) pro gradu -tutkielmassa Imatran Taini- onkosken paikannimet. Kansanetymologinen ja tieteellinen näkökulma esitellään ei-kie- litieteilijöiden tekemiä tulkintoja tietyn paikan, Tainionkosken, nimien merkityksestä ja asiataustasta. Sen lisäksi Tella pyrkii esittämään tutkimuksen paikannimille myös tieteel- lisesti pätevät selitykset. Edellä mainittujen opinnäytetöiden tutkimustuloksissa esitetyt huomiot ja päätelmät ovat toisiaan tukevia. Niiden mukaan informantit selittävät paikannimiä kaikista useimmin sana-assosiaatioiden avulla (Rajaniemi 2020: 94; Rimpeläinen 2011: 159–160; Tella 2016: 67). Muita tyypillisiä perusteita kansanetymologioiden syntymiselle on informant- tien oma tieto nimen tarkoitteesta ja sen historiasta sekä aiemmin luetut tai kuullut valmiit selitykset (Tella 2016: 67). Rajaniemen (2020: 97) ja Rimpeläisen (2011: 159–160) mu- kaan tutkimuksissa on ollut myös joitakin konnotaatioihin perustuvia selityksiä. Lisäksi 6 vieraiden kielien, kuten esimerkiksi saamen, uskottaan olevan joidenkin oudolta kuulos- tavien paikannimien takana. (Rajaniemi 2020: 95; Rimpeläinen 2011: 164). Rimpeläisen (2011: 163) ja Tellan (2016: 67) mukaan informanttien tulkinnat paikkojen nimeämisperusteista ovat paljolti samantyyppisiä kuin tutkijoidenkin. Informantit ovat selittäneet nimiä siis esimerkiksi paikan sijainnin, ominaisuuden tai paikassa esiintyvän asian perusteella. Myös paikan suhde ihmiseen on ollut yksi tyypillinen selitys. (Rimpe- läinen 2011: 163.) Eroavaisuudet informanttien ja nimistöntutkijoiden