B 98 OULU 2011 B 98 UNIVERSITY OF OULU P.O.B. 7500 FI-90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS ACTA SERIES EDITORS HUMANIORAB Janne Leiviskä ASCIENTIAE RERUM NATURALIUM Leiviskä Janne Senior Assistant Jorma Arhippainen POHJOIS- JA ITÄ-SUOMEN BHUMANIORA ELINKEINOJEN KEHITTÄMINEN Lecturer Santeri Palviainen CTECHNICA SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN Professor Hannu Heusala MURROKSESSA DMEDICA Professor Olli Vuolteenaho SUURIMPIEN PUOLUEIDEN ELINKEINOPOLITIIKKA 1951–1970 ESCIENTIAE RERUM SOCIALIUM Senior Researcher Eila Estola FSCRIPTA ACADEMICA Director Sinikka Eskelinen GOECONOMICA Professor Jari Juga EDITOR IN CHIEF Professor Olli Vuolteenaho PUBLICATIONS EDITOR Publications Editor Kirsti Nurkkala OULUN YLIOPISTO, HUMANISTINEN TIEDEKUNTA, HISTORIA ISBN 978-951-42-9552-2 (Paperback) ISBN 978-951-42-9553-9 (PDF) ISSN 0355-3205 (Print) ISSN 1796-2218 (Online) ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS B Humaniora 98 JANNE LEIVISKÄ POHJOIS- JA ITÄ-SUOMEN ELINKEINOJEN KEHITTÄMINEN SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MURROKSESSA Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka 1951–1970 Esitetään Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Linnanmaan Kuusamonsalissa (YB210) 29. lokakuuta 2011 klo 12.00 OULUN YLIOPISTO, OULU 2011 Copyright © 2011 Acta Univ. Oul. B 98, 2011 Työn ohjaaja Professori Jouko Vahtola Esitarkastajat Dosentti Tapani Paavonen Dosentti Heikki Roiko-Jokela ISBN 978-951-42-9552-2 (Paperback) ISBN 978-951-42-9553-9 (PDF) ISSN 0355-3205 (Printed) ISSN 1796-2218 (Online) Kannen suunnittelu Raimo Ahonen JUVENES PRINT TAMPERE 2011 Leiviskä, Janne, Development of sources of livelihood in Northern and Eastern Finland at a turning point in Finnish society. Industrial policies of the largest parties in 1951–1970 University of Oulu, Faculty of Humanities, History, P.O. Box 1000, FI-90014 University of Oulu, Finland Acta Univ. Oul. B 98, 2011 Oulu, Finland Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/ Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Unfortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. Keywords: Agrarian League, agriculture, Centre Party, Coalition Party, industry, migration, North Karelia, Northern Finland, reconstruction, regional policy, SDP, SKDL, SKP, structural change, underdeveloped areas, yöpakkaset Leiviskä, Janne, Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen suomalaisen yhteiskunnan murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka 1951–1970 Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Historia, PL 1000, 90014 Oulun yliopisto Acta Univ. Oul. B 98, 2011 Oulu Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytä- kirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaati- muksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saa- taisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmei- sin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalais- liittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fager- holmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jot- ta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllis- täminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpaile- vaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neu- vostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta. Asiasanat: aluepolitiikka, jälleenrakennus, kehitysalueet, keskustapuolue, kokoomus, maalaisliitto, maatalous, muuttoliike, Pohjois-Karjala, Pohjois-Suomi, rakennemuutos, SDP, SKDL, SKP, teollisuus, yöpakkaset Esipuhe Tutkimukseni sai alkunsa kevättalvella 2004, jolloin päätin jatkaa historian opin- tojani eteenpäin. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti osaltaan lapsuus- ja nuoruus- vuosien vietto Pyhännällä, joka on yksi harvoista teollisuusvaltaisista maalais- kunnista Pohjois-Pohjanmaalla. Miksi muissa alueen maaseutukunnissa ei ollut yhtä monipuolinen elinkeinoelämä kuin Pyhännällä? 1960-luvulta alkaen kotiseu- dulleni oli syntynyt pienteollisuutta, joka laajeni 1980-luvulle tultaessa satoja ihmisiä työllistäväksi puutaloteollisuudeksi. Mielenkiintoni aihepiiriä kohtaan lisääntyi, kun Oulun yliopiston historian professori Jouko Vahtola keväällä 2004 tarjosi minulle jatkotutkimuksen aiheeksi sodanjälkeisen elinkeinopolitiikan tut- kimista suurimpien puolueiden näkökulmasta. Aihepiiri on tuntunut koko ajan ajankohtaiselta, kun julkisuudessa on puhuttu kuntien palvelurakenteen ongelmis- ta ja maaseudun tyhjenemisestä. Työn ohessa puursin valtiopäiväasiakirjojen parissa, kunnes muutto Etelä- Suomeen teki mahdolliseksi myös arkistotyöskentelyn. Työn edetessä jäin ensin vuorotteluvapaalle ja sitten opintovapaalle Mäntsälän lukion historian, yhteiskun- taopin ja filosofian lehtorin virastani, jotta väitöskirjatyö lopulta valmistuisi. Työ on viimein valmistunut ja on kiitosten aika. Lämpimät kiitokset työni oh- jaajalle professori Jouko Vahtolalle, joka ohjasi minut mielenkiintoisen tutkimus- aiheen pariin. Työni esitarkastajat dosentti Tapani Paavonen ja dosentti Heikki Roiko-Jokela ovat antaneet arvokkaita neuvoja työni loppuhiontaa varten. Puo- luearkistojen ja muiden arkistojen henkilökunta on avuliaasti auttanut minua vuo- sien saatossa eri arkistolähteiden etsimisessä. Samoin Oulun yliopiston kirjaston ja Lahden kaupunginkirjaston tietopalvelun henkilökunta on ollut suureksi avuksi. Mäntsälän kunta ja Mäntsälän lukio ovat suhtautuneet positiivisesti työn ohessa tapahtuneeseen tutkimustoimintaan. Olen erityisen kiitollinen siitä, että olen tarvittaessa saanut opintovapaata tutkimustyötäni