Maaliskuu 1963, kulttuuritalo, Helsinki. Eräs maailman arvostetuimmista ja kuuluisimmista jazzmuusikoista on pulassa, tarkemmin sanottuna enemmän kuin pulassa. Duke Ellingtonin saapuessa orkestereineen suomeen oli bändin rumpali Sam Woodyard vetänyt itsensä erilaisilla stimulanteilla niin huonoon kuntoon, ettei kyennyt nousemaan kulttuuritalon loppuunmyydyn salin lavalle. Onneksi kokkolasta löytyi kaveri, joka pystyi paikkaamaan rumpalia konsertin ensimmäisen puoliskon, kunnes lääkärin virvoittama Woodyard kykeni jatkamaan konsertin toisen puoliskon. Tarua, vai totta? Tämä on aivan totta. Rumpalin nimi oli ERKKI VALASTE Ekin lapsuuskavereita elää Kokkolassa edelleen ja heidän karaktäärikuvauksensa mukaan Valaste oli iloinen ja reipas kaveri, osoittaen urheilullisuutta jo pikkupoikana. Eki oli nopea juoksemaan ja hän harjoittelikin 400 ja 800m pikamatkoja. Toipa eräs Ekin kavereista, kokkolalainen Eero Vantunen, kirjoittajalle jopa Ekin piikkarit nähtäväksi. Lisäksi Valaste liittyi KPV.n jalkapallojoukkueeseen pelaten B-pojissa 50 ottelua ja A-tasolla kaksi ottelua vuonna 1949. Miten Erkki Valaste alkoi sitten rumpuja soittamaan ei ole aivan yksiselitteisesti selvinnyt. Hän liittyi jo nuorena poikana Kokkolan sotilaspoikiin ja joko siellä tai sitten partiossa sai hän ensimmäistä kertaa käsiinsä virvelirummun. Valaste löysi nopeasti ympärilleen paikallisia soittajia ja ensimmäiset bändiviritykset ottivat nopeasti tulta alleen. Erkki Valaste syntyi Kokkolassa 22.3.1931. Taitojen kehittyessä myös musiikillinen Valaste, tai Eki, kuten hänen ystävänsä häntä vaatimustaso kohosi. Vaasa, Pietarsaari, kutsuivat, oli perheensä ainut lapsi. Isä Kokkola jne. ovat aina olleet otollista aluetta työskenteli armeijassa toimien sotilaspiirin Jazz-kärpäsen puremiin. Koska Pohjanlahden toimistossa virkamiehenä. Hän ei kantanut yli kuului Suomen länsirannikolle Ruotsin sotilaspukua, mutta oli arvoltaan kapteeni. radio, saivat paikalliset muusikot Jazz- Äiti oli kotirouva ja myös Ekin mummo kuului vaikutteensa tuoreeltaan, vaikka äänilevyt ydinperheeseen. Perhe asui Kokkolan olivat siihen aikaan vaikeasti saatavissa. Tämä Seurahuoneen talossa viidennessä tosiseikka johti siihen, että Kokkolaan kerroksessa. Vanhat kokkolalaiset muistavat perustettiin big band nimeltään Royal- Valasteen mummon pyörittäneen Orkesteri. Orkesterissa mukana ollut pianisti energialaitoksen talossa Rantakadulla yleistä saunaa. ja kosketinsoittaja Erkki Ertama muisteli, että he soittivat Ruotsista tilattuja aitoja jenkki-sovituksia konserteissa Kokkolan Vartiolinnassa 40-luvun loppupuolella. Valasteen oikeassa kädessä oli synnynnäinen vaurio puuttuvien sormien muodossa ja näin ollen samaisessa Kokkolan Vartiolinnassa suoritetut kutsunnat passittivat hänet valtakunnan reserviin. Eero Vantusen toimittama KPV:n ottelu historiikki on sikälikin tärkeä, että siitä selviää Ekin viimeinen futisottelu 14.9.1949. Kohta sen jälkeen Valasteen perhe muutti Helsinkiin. HELSINKI 1950-LUKU Muusikoiden Ykkönen Erik Lindström muistaa Erkki Valasteen olleen heillä koe-soitossa nimenomaan vuonna 1950. - Me ei silloin otettu Ekiä rumpaliksi, vaan pestin sai oman orkesterimme jäsenen pikkuveli. Tuttua kaveria kun uskallettiin paremmin pitää kurissa ja nuhteessa. Joka tapauksessa Valasteen muusikonura eteni nopeasti jyrkässä nousukulmassa. Eri tietolähteiden, mm. pomus.netin, mukaan hän soitti pääkaupunkiseudun tasokkaimmissa orkestereissa, kuten Olavi Koskelan, Erkki Ahon, Arvo Koskimaan ja Göran Ödnerin orkestereissa muutamia mainittuna. Göran Ödner oli Pietarsaarelaislähtöinen saksofonisti, jonka pojasta kitaristi Janne Ödneristä kehkeytyi mm. Albert Järvisen ja Dave Lindholmin mentori. Olavi Koskelan laadukas kokoonpano keikkaili Helsingin pintapaikoissa jopa viitenä iltana viikossa. Koskelan orkesteri vieraili ahkerasti myös studiossa ja siellä Valaste levytti ensi kertaa mm. Olavi Virran kanssa aivan 50-luvun alussa. Olavi Koskelan orkesteri soitti myös jazz-numeroita, joissa Valaste esitti jopa pitkiä rumpusooloja normaalien nelosten lisäksi. Siihen maailmanaikaan ei settirumpalin nuotinlukutaito ollut mikään tavanomainen hyve ja siksi Valaste työllistyi joka paikassa yhä enemmän ja enemmän. Työnantajina toimivat orkesterikuvioiden lisäksi Suomen Yleisradio ja elokuvateollisuus sekä studiotyöt eri artistien levyille. Filmilläkin Eki esiintyi jo vuonna 1954 sivuroolissa Aarne Tarkaksen ohjaamassa elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä, näytellen omaa itseään, eli rumpalia. Aarre Elo (joka itsekin omaa vaarallisen svengaavan vispiläkompin) tutustui Valasteeseen 1952 toimiessaan äänittäjänä Fennada Oy sekä Filmi-Ääni Oy:lle. Elokuvaäänityksien lisäksi Elo teki myös musiikkiäänityksiä levyteollisuuden palveluksiin. Näissä keikoissa tilaaja osti sekä studion että Elon paketissa. Elo kertoo Valasteen olleen jo silloin erinomainen rumpali. Vispilätyöskentely, hyvä taimi ja soittobalanssi olivat Ekin vahvuuksia. Valaste soitti studiossa sisään myös elokuvien musiikkitaustoja, joiden tarkemmat tiedot ovat jo painuneet historian hämäriin. Koska myös Elon instrumenttina jo silloin olivat rummut, istuivat herrat mielellään toistensa seurassa joskus vapaalla ollessaan. Elo muistaa myös, että Ekin levytystahti varsinkin 50-luvun puolen välin jälkeen nousi niin jyrkästi, että Elon laskuopin mukaan hän tuntui soittavan kaikissa äänityksissä. 1956 hän liittyi Olli Hämeen Yhtyeeseen. Häme koesoitatti Valastetta Gerry Mulligan numeroilla, joihin Ekin soitto istui saumattomasti ja pesti oli selvä. Olli Hämeen, eli oikeammin Hämäläisen kvintettiä (Olli Häme – basso, Eino Virtanen – trumpetti ja vibrafoni, Erkki Melakoski – piano, Unto Haapa-Aho bar. Saksofoni ja Erkki Valaste) pidettiin 50-luvun loppupuolella suomalaisen kevyen musiikin ehdottomana huippukokoonpanona. Olli Hämeen orkesteri myös levytti ahkerasti ja kokoonpanon tunnetuin hitti on varmaankin 1956 Brita Koivusen upeasti tulkitsema ”Suklaasydän”. Se ujuttaa hienovaraisesti iskelmään svengaavan ”piilo” –jazz komponentin. Valasteen erinomainen vispiläkomppi on ollut yksi tärkeä elementti matkalla ihmisten sydämiin. Valaste soitti Hämeen bändissä vuoteen 1959, jonka jälkeen rumpupallille istuutui toinen legenda, silloin vielä nuori Porilaislähtöinen Ilpo Kallio. 1957 Yleisradio perusti musiikkitoimittaja erkki Melakosken työvoittona big bandin, joka sai nimekseen Radion Tanssiorkesteri. Tämä UMO:n edeltäjä toimi projektiluontoisesti soittaen noin kerran kuukaudessa tunnin mittaisen radio-ohjelman. Tähän upeaan kokoonpanoon valikoituivat suomalaiset alansa ehdottomat huippumuusikot. Valaste soitti 50-luvulla kaikki RTO:n keikat ja näkyy arkistokuvissa rumpupallilla vielä 1966 big bandin ehtoopuolella. 60-luvulla RTO:ssa soitti toki muitakin rumpaleita. Orkesterin vieraana esiintyi myös tasokkaita ulkomaisia solisteja mm. ruotsalainen Monica Zetterlund. 1959 Valaste liittyi Jaakko Salon Orkesteriin, jossa soittivat kapellimestarin lisäksi basisti Erkki Seppä, ja kitaristi Heikki Laurila. Heikki Kahila mainitsee, että tässä kokoonpanossa soitti siihen aikaan Suomen paras komppi. Jaakko Salon Yhtye teki Scandia-Musiikki Oy levy-yhtiölle satoja levytyksiä. Orkesteri myös keikkaili ahkerasti ja Kahila muistaa tavanneensa Valasteen ensimmäisen kerran jo 50 –luvun lopussa Varkaudessa, missä Kahila toimi paikallisen tanssipaikan juontajana ennen Helsinkiin muuttoaan. Sielläkin Jaakko Salo kera Valasteen vieraili useita kertoja, joten keikat eivät rajoittuneet pelkästään pääkaupunkiseudulle. Kahilan mukaan Jaakko Salon Orkesterin jäsenet muodostivat keskenään huikean aivoriihen, jonka huumori oli erikoistunut verbaliikkaan ja sanaleikkeihin. Tärkeä vivahde oli, että huumoritaso pidettiin tiukasti vesirajan yläpuolella. Suomen kansa sai myöhemmin näistä maistiaisia 60-70 luvun TV-sketsisarjassa ”Ilkamat” ja UIT- produktioiden esityksissä. Tämä bändi esiintyi paljon firmojen ja yksityistilaisuuksien ohjelmansuorittajana. Yksi ikimuistoisia on Eduskunnan pikkutunneille venyneet kosteat jatkot. Valaste sai tuekseen perkussionistin, kun juhlatuulella ollut Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen liittyi orkesteriin marakasseja heiluttelemaan. HELSINKI 1960-LUKU Erkki Valasteen 60-luvun startti oli täysipäiväistä studiotyötä keikkojen lisäksi. Toimenkuvaan tuli lisäksi uusi elementti, televisio. 50-luvun puolivälistä haparoivia askelia ottanut tv-toiminta paisui 60-luvulla räjähdysmäisesti Ylen ottaessa sen siipiensä suojaan. Asiapitoisen ohjelman lisäksi myös viihteellisemmällä tarjonnalla oli kysyntä. Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan muodostama VEK teki suomalaisen tv-viihteen pioneerityötä, johon Jaakko Salo toi osaltaan myös vahvan ja laadukkaan musiikkipanoksensa. Jaakko Salon Orkesteri, Scandia-kompiksikin mainittu, ryhtyi esiintymään vakituisesti näissä ohjelmissa ja siitä tuli kivijalka myös muihin isompiin tv-tuotantoihin, johon palkattiin isommilla kokoonpanoilla varustettuja orkestereita ja big bandeja. Näissä 60-luvun mustavalko-ojelmissa soitti erittäin vakiintunut n. 20-30 muusikon ydinryhmä, joka oli varsin muuttumaton lähes koko vuosikymmenen. Ylen arkistosta löytyy esim. tv-sarja Hellääppäs Hetkeksi , jossa valaste esiintyi koko sarjan jaksoissa, joita oli 14 kpl. Kuka muistaa? Jatkuva esillä olo televisiossa teki Erkki Valasteesta Suomen tunnetuimman rumpalin. 60-luvun alkupuolella Eki perusti nimeään kantavan Erkki Valasteen Orkesterin. Vaikka bändi menikin Valasteen nimissä, taisi sen varsinainen Primus Motor kuitenkin olla basisti Erkki Seppä. Lill-Jörgen Petersen kertoo muistelmissaan, että Sepällä oli joskus hivenen rasittavakin tapa