Saija Benjamin “People who don’t live what we live, don’t understand” Youths’ experiences of hypermobility Academic dissertation To be publicly discussed with the permission of the Faculty of Educational Sciences at the University of Helsinki, in the Small hall (Main Building) at Fabianinkatu 33, Helsinki on Friday 25th of August 2017 at 12 o’clock. Supervisors Professor Arto Kallioniemi, University of Helsinki Docent Arniika Kuusisto, University of Helsinki Professor Fred Dervin, University of Helsinki Reviewers Associate Professor Johanna Waters, University of Oxford Docent Leena Suurpää, University of Tampere Custos Professor Arto Kallioniemi, University of Helsinki Opponent Professor Ann Phoenix, University of London Copyright @ Publisher & Author Publisher: Migration Institute of Finland – http://www.migrationinstitute.fi Publications 16 Cover photo: Bas van den Eijkhof – freeimages.com (#1333959) ISBN 978-952-7167-37-3 (printed) ISBN 978-952-7167-38-0 (eBook) ISSN 2343-3507 (printed) ISSN 2343-3515 (eBook) Painosalama Oy, Turku, Finland 2017 University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences Saija Benjamin “People who don’t live what we live, don’t understand” Youths’ experiences of hypermobility Abstract This qualitative PhD study examines the lived experiences of eight young in- dividuals who moved from one country to another several times during their childhood because of their parents’ profession, hence the term hypermobility in the title. As international, work-based mobility is increasing, it is of critical importance to observe how it affects childhood in general and how the children experience it in particular. The various socio-emotional aspects related to children’s hypermobility – often overlooked in discourses surrounding inter- nationalization – are examined. This interdisciplinary study is situated in the field of intercultural educa- tion and guided by the following research question: How do children relocating with their families experience hypermobility? The data were gathered in Prague in 2013 with one-to-one semi-structured interviews that were conducted in English with eight youths (13 to 17 years old) who had moved internationally several times during their childhood and who had a “mixed” parental heritage. The interviews were complemented with self-chosen photographs and a life- grid. Interpretative Phenomenological Analysis (IPA, Smith, Flowers & Larkin 2009) was used as the methodological and analytical framework for the study. Four master themes emerged from the analysis as the predominant topics regarding the informants’ experiences of hypermobility. The themes disclose 1) the pervasive feelings of ephemerality and uncertainty outlining the youths’ everyday lives and relationships, 2) the different strategies the youths’ deploy to cope with the psychological strain related to the major life changes, 3) the ways the youths resort to multivoiced biographical narratives as a way to understand and describe the self, and 4) the feelings of connectedness that are grounded in self-created imageries, personal memories and (trans-generational) family narratives. In addition to the master themes, the role of international schools is discussed as significant in the youths’ identity and worldview development and as an environment where the youths’ complex life trajectories are normal- ized and validated. The rising calls for closed borders and nationalism necessitate increasing awareness of the diverse ways of being and belonging in societies and com- – 3 – munities. Although based on a small sample of informants, this study opens a window for examining one way of inhabiting this world through the experiences of young mobile individuals. The findings enhance the current understanding of what it is like to grow up in the midst of international relocations in a world predominantly defined by sedentary norms and majority. The study’s conclu- sions should also prove to be particularly valuable to parents who consider or pursue an international career and for educators who work in schools with a high student turnover. Keywords: youth, third culture kids, international mobility, expatriates, international education – 4 – Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta Saija Benjamin “Ne, jotka eivät koe samaa kuin me, eivät voi ymmärtää.” Nuorten kokemuksia toistuvasta kansainvälisestä muuttoliikkeestä Tiivistelmä Tässä laadullisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan nuoren oma- kohtaisia kokemuksia siitä, millaista on lapsuus, kun perhe muuttaa useam- man kerran maasta toiseen vanhempien työn vuoksi. Koska kansainvälinen työperäinen liikkuvuus on kasvussa, on kriittisen tärkeää selvittää, millaisia vaikutuksia sillä on lapsuuteen, ja erityisesti kuinka lapset itse kokevat toistuvan muuttamisen. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ja laajentaa ymmärrystä lasten muuttamiseen liittyvistä sosioemotionaalisista näkökohdista, joita on toistaiseksi tutkittu suhteellisen vähän ja jotka jäävät usein muiden kansain- välistymiseen liittyvien ulottuvuuksien varjoon. Tämä monitieteinen väitöstutkimus sijoittuu monikulttuurisen kasvatuksen kentälle ja sen päätutkimuskysymys selvittää kuinka vanhempiensa mukana muuttavat lapset kokevat toistuvan kansainvälisen muuttamisen. Tutkimusjouk- koon valittiin 13-17–vuotiaita nuoria, jotka ovat muuttaneet valtioidenvälisesti useamman kerran lapsuutensa aikana ja joilla on vanhempiensa kansallisuuk- sien perusteella “kansainvälinen” perhe. Tutkimusaineisto kerättiin Prahassa vuonna 2013 englanninkielisten teemahaastattelujen avulla, joita täydensivät nuorten itse valitsemat valokuvat sekä life-grid–taulukko. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA Smith, Flowers & Larkin 2009) avulla. Analyysissa tutkittavien tulkinnat jaettiin neljän pääteeman alle, jotka tarkastelevat 1) nuorten arkielämää värittäviä väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunteita, 2) selviytymisstrategioita, joiden avulla nuoret jälleenrakentavat arkielämänsä ja sosiaalisen verkostonsa aina uudelleen, 3) nuorten omakuvaa, joka näyttäytyy moniäänisenä narratiivina, johon kytkeytyvät kaikki elämän- polun vaiheet sekä 4) nuorten kuulumisentunteita, jotka rakentuvat luotujen mielikuvien, muistojen ja suvussa kulkevien tarinoiden varaan. Pääteemojen lisäksi pohditaan myös kansainvälisten koulujen merkittävää roolia nuorten identiteetin ja maailmankuvan kehittymisessä sekä paikkoina, joissa heidän monisyiset elämänpolkunsa koetaan normaaleiksi. Voimistuvan nationalismin ja sulkeutuvien valtionrajojen aikakaudella on tärkeää kiinnittää huomio erilaisiin tapoihin olla, elää ja kuulua yhteiskuntiin ja yhteisöihin. Vaikka tutkimuksen otanta on pieni, se avaa ikkunan toisenlaisen – 5 – arkielämän tarkasteluun liikkuvien nuorten omakohtaisten kokemusten kautta. Tutkimuksen tulokset laajentavat ymmärrystä siihen, millaista on elää jatkuvassa kansainvälisessä liikkeessä maailmassa, jossa globalisoitumisesta huolimatta yksilö edelleen pitkälti määritellään kansalaisuuteen ja pysyvyyteen nojaavien normien perusteella. Tutkimustulokset voivat olla arvokkaita myös vanhem- mille, jotka luovat kansainvälistä uraa tai harkitsevat sellaista, sekä kasvattajille, jotka työskentelevät kouluissa, joissa oppilaskanta on liikkuvaa. Avainsanat: nuoriso, kolmannen kulttuurin lapset, kansainvälinen liikkuvuus, ekspatriaatit, kansainvälinen kasvatus – 6 – Acknowledgments This PhD dissertation opens a small window to observe someone else’s ex- periences with curiosity and an open mind. I believe that at times like these, we need to open as many windows as we can to increase our understanding of each other – awareness is often followed by acceptance and harmony. For me conducting this research opened up an entire gallery of different portraits, all unique and fascinating. I want to express my gratefulness to the Faculty of Educational Sciences at the University of Helsinki for giving me the entrance ticket to this gallery six years ago. I am still touched by the way Professor Arto Kallioniemi took me under his wings when I first told him about my dream to conduct a study on highly mo- bile children. I want to thank him for trusting me, for his advise regarding my PhD in general and for his support with the grant applications in particular. I had the privilege to be Docent Arniika Kuusisto’s first PhD student (not the first one to graduate, though!). The way she guided me through this entire process was exemplary – I could not have been luckier. Arniika has taught me enormously about doing research, especially with youth and children. I’ve valued her fine-tuned advice on research ethics, researcher’s position, and re- porting the findings. Her feedback was always discerning and constructive, and co-writing three articles with her was illuminating and a real pleasure. Above all I want to thank Arniika for the continuous encouragement and support I received at both professional and emotional levels since the beginning. Shortly after I started my PhD, professor Fred Dervin joined the faculty and I had the honor to join his brilliant team of PhD students. In his unique and straightforward ways, Fred opened my eyes to review in a more critical light the ideas, concepts and presuppositions related to diversities that are often so carelessly used in mundane discourses and academic debates. He helped me to develop my own thinking and adopt an analytical approach to all kinds of “truth”. Co-editing a book with him was instructive and I am grateful for his confidence in me in the project that taught me so much. I