Miljoonan voltin Korkeajännite iskee yhä suomalaisiin ©DC Thomson 2006 Thomson ©DC Battler Britton/Rick Random/Jet Ace Logan ©IPC Media Ltd 2006 ©Egmont Kustannus Oy Ab/Samson Ässäpilotti, laivaston upseeri ja ©IPC Media Ltd 2006 ©Egmont Kustannus Oy Ab/Petri Hiltunen Ab/Petri Oy Kustannus ©Egmont muukalaislegioonan sankari majuri Robert Hereward "Battler" Britton. Vesa Kataisto Alkujaan sarjaa toteutettiin pitkälti britti- ”Joukosta löytyy kuului- läisin voimin, ammentamalla esimerkiksi siakin nimiä, kuten Michael Moorcock. Mu- Lähes jokaisella suomalaisella on mie- paikallisesta pulp-tuotannosta. Laajeneva kana oli tietysti paljon populaareja romaani- lipide Korkeajännitys-lehdistä, onhan kysyntä ja tuotantokustannusten keven- sovituksia tai niiden päähenkilöille kirjoitet- kyseessä yksi pitkäikäisimmistä meil- tämistarve siirsivät korkkarien piirrostyön tuja sarjakuvaseikkailuja: Conan Doylen lä ilmestyvistä sarjakuvalehdistä. Ed- gar Wallacen dekkari/kauhutarinasta vähitellen mm. Italiaan ja Espanjaan. Sherlockit, Victor Canningin, Fredric Brow- sovitettu Seitsemän lukon ovi aloitti ”Ymmärtääkseni 1950-luvun sarjat teh- nin, John Creaseyn ja Edgar Wallacen Korkeajännityssarjan vuonna 1953. Rei- tiin kokonaan Isossa-Britanniassa, sillä sar- jännärit, Leslie Charterisin Pyhimykset, Sax lut viisi vuotta myöhemmin korkka- jojen piirtäjiä on nimetty, ja heidät tunne- Rohmerin Fu Manchu, Sapperin Bulldog reista muovautui Battler Brittonin taan paremmin kuin sittemmin tekijöinä Drummond, Bruce (aka Roderic tai David) kautta lähes yksinomaan agentti- ja toimineet, anonyymit eteläeurooppalaiset. Graemen Blackshirt/Mustanaamio, monen sotaseikkailuja esitteleviä lehtiä. Bill Lacey, Ron Turner ja Ron Embleton kirjoittajan Sexton Blake, Vic Terry ja Lesley Korkeajännityksen kulta-aikaa olivat Shane ovat esimerkkejä Korkeajännitys- vuodet 1974-1985, jolloin parhaimmil- ainakin olivat mukana. Kirjoittajista on laan sarjassa ilmestyi kuutta erilaista olemassa listauksia ja hajatietoja sarjan brittiläisistä kestosuosikki-sankareis- nimikettä, korkeajännitystä aavikolta (www.britishcomics.20m.com/ ta. Kirjailijoiden nimet esiintyivät näkyväs- avaruuteen ja viidakosta villiin länteen. pocket.htm).” ti myös lehtien kansissa”, listaa Korkea- 4 jännityksen ja Tex Willerin ennen kuin Battler Britton tuli toimittaja Asko Alanen. ja lopulta kallisti miekka- ja ”Sarjan suomenkielisen Kuva: Paula Hihnala colttiseikkailujen linjan II maa- nimen keksijästä ei ole aavis- ilmansodan uskomattomiin tustakaan. En edes muista, urotöihin. TPL-jutuista ainakin minkä firman nimissä ”Kor- John Steeliä ja Jet-Ace Logania keajännityssarja” aloitti ja ilmestyi myös TV-sarja -lehdes- kuka lyhensi nimen 1960-lu- sä 1961-1963.” vun puoliväliin tultaessa. ”Thriller Picture Library Egmontilla ei ole arkistoa päättyi vuonna 1963. Ilmeises- Semicin 1970-luvusta taakse ti tämän jälkeen Korkeajännitys päin, mutta ennen Semiciä aloitti pelkkien sotaseikkailujen sarjaa julkaisivat ainakin Wil- julkaisemisen War Picture Lib- liams, Uusi Kivipaino ja Kus- raryn sarjakuvista. Kansista tannus Oy Pecos Bill.” päätellen näitä sotajuttuja oli ”Joka tapauksessa suoma- tullut jo aiemminkin Korkea- lainen Korkkari seurasi 1950- jännityssarjassa. Tosin kansi- luvun lopulle asti Fleetway- kuvia oli myös hyödynnetty ris- kustantamon Super Detec- tiin esimerkiksi vuonna 1965 tive Library -sarjaa, jonka jäl- päättyneen Battler-kultakauden keen siirryttiin rinnakkaiseen julkaisuissa.” Thriller Picture Libraryyn – ”Vuonna 1962 aloittaneen kannattaa tsekata kattavaa Siivet-lehden lukijat muista- kansigalleriaa Bookpalace.- nevat Fleetwayn ilmasodalle comista. Sieltä käy ilmi myös, omistaman Air Ace Picture missä vaiheessa Battler Brit- Libraryn kansivaakunan. Muita- ton alkaa rulettaa alkuun kin ”kuvakirjastoja” oli, kuten vuorovedolla John Steelin ja Battle, Combat ja War At Sea, siviilikyttä Buck Ryanin kans- mutta niiden hyödyntämisen sa. Steel siirtyi myöhemmin astetta en tiedä.” arkitöihin ”Case Book” – ”Myöhempien Korkkarien alaotsakkeella. Rinnalle tuli- Asko Alanen (s.1956) Korkeajännityksen toimittaja vuodesta perusta, D.C. Thomsonin jul- vat myös Agentti 13 ja silloi- 1993. Ensikosketus korkkariin: Jet-Ace Logan: Sirius, kauhujen kaisema Commando on Briteis- nen suosikkini, I maailman- planeetta (14/1962). sä ilmestynyt yhtäjaksoisesti sodan pilottiässä Dogfight Dixon.” Thriller Picture Libraryn Britton-seikkai- vuodesta 1961. Suomennosten sarja alkoi lua, joten niiltä nurkilta lienee alkanut 1970 tai 1971 Williamsin kaudella – en ole Battler Britton ja operaatio Korkeajännityksen sotilaallinen valtakausi. tästä ihan varma. Semicin ja Egmontin ajat Korkeajännitys TPL oli taas alunperin historiallisten seik- ovat käsittääkseni silkkaa Commandoa va- kailujen lehti, jossa Suomeenkin tuodut kituisessa sarjassa ja sen ohessa ilmestyneissä ”Ensimmäinen suomennettu Battler Brit- Robin Hood ja länkkärit (joille oli oma sotasarjoissa – Avaruuden korkkaria, Län- ton ilmestyi numerossa 9/1958. Samana Cowboy Picture Library kera Kit Carsonin nen korkkaria ja Agentti-pokkareita lukuun vuonna ehätti ilmestyä kaikkiaan seitsemän ja Buck Jonesin) alkoivat vallata eniten alaa ottamatta.” ”Alun perin Battlerit ja kumppanit oli- vat sodan supersankareita, jotka niittivät vihollisia kaikilla rintamilla ja kaikissa ase- lajeissa. Heistä on siirrytty ”kertakäyttöisiin” yleissankareihin, eikä nimikkosarjoja juuri- kaan esiinny, vaan kukin urho seikkailee vain kerran.” ©IPC Media Ltd 2006 ”Korkkaritarinan sankari on se tavalli- nen tuntematon sotilas, joka joutuu todis- tamaan aloitekykynsä ja rohkeutensa, ken- ties paikkaamaan tekemänsä kohtalokkaan virhearvioinnin tai valitsemaan puolensa sodan puristuksessa. Hänellä on tyypilliset sidekick-kumppanit ja vastapooleina häijyydellään erottuva vihollissotilas ja/tai oma epäoikeudenmukainen ja pelku- rimainen esimies. Body count tai silkka kahakointi eivät ole ainoat urheuden mitta- rit, vaan myös taktinen viekkaus ja yhteis- työ taistelutoverien kanssa ovat painokkaita arvoja. Naisia, turskia kieltä ja ääniefektejä Kaameat möröt bailaavat ensimmäisessä Korkeajännityssarja-lehdessä vuonna 1953. ei normaalisti esiinny kuvissa.” 5 ”Seikkailun lisäksi tarinoissa pelaa ylei- nen mielenkiinto militaari-asioihin: le- gendaarisiin ja merkillisempiin sota-aseisiin, keskeisiin taistelupaikkoihin, operaatioihin ja joukko-osastoihin. Piirtäjien auliilla avus- tuksella fiktioon on upotettu paljon faktaa, ©DC Thomson 2006 joka on yleensä myös maantieteellisesti ja sotahistoriallisesti pätevää. Vuosien mittaan Korkkarin sotakenttä on laajennut muinai- sista roomalaisista Persianlahden aavikko- myrskyyn. Sekä tietysti Suomeen, joka on kiitettävästi otettu huomioon Commandon levityksen etäispäätteenä.” ”Käsikirjoitukset ovat tietääkseni brittiläisiä, kuten tietyt vakituiset piir- täjätkin. Tiedän kuitenkin taiteilijoita olleen ainakin Italiasta, Espanjasta ja Argentiinas- ta asti. Brittitekijöistä Ian Kennedy on jo 1960-luvun Siivet-lehdistä tuttu piirtäjä, joka on tehnyt komeaa vahvakontrastista sarjakuvataidetta ja yli 1000 komeaa Commando-kansimaalausta. Hänen Tybalt- sarjansa on pyörinyt Mustanaamiossa. Alus- ta asti Commandoja piirtänyt Gordon Li- vingstone on persoonallisin piirtäjä ja mo- nen korkkaristin suosikki. Hän jäi eläkkeel- le vuonna 1999. Denis McLoughlin (Com- mando: 1982 – RIP 2002) on yksi tutuimpia ja ahkerimpia piirtäjiä. Muita ovat Nicho- Brittipiirtäjä Ian Kennedyn Commando-lehteen maalattua kansitaidetta. las Forder, John Ridgway (Hellblazer, DC/ Marvel), Mike White ja Jose Maria Jorge, deryhmä: sarjakuvataiteen harrastajat saati suomeksi joskus julkaistua korkkarimate- joka on oma nykysuosikkini erikoisempien keskiverto korkkarilukijat. Pratt-materiaali riaalia painokelpoisessa muodossa, vai onko sotakoneiden ja aiheiden hienoviivaisena on todella hankala hankkia kokonaisuudes- tilanne yhtään parantunut tekniikan kehi- kuvittajana. Häneltä otan Korkkariin kai- saan, eikä vajaasta setistä olisi edes kulttuuri- tyksen myötä? ken, minkä käsiini saan.” teoksi”, Alanen toteaa. ”Koko toimittajakauteni ajan niitä on Kustannus Oy Williams teki 1950-luvun jäljitetty, mutta emme jääneet haikailemaan Turhaan väheksyttyä sarjakuvaa sarjoista Juhla-Korkeajännityksiä 1970-lu- alkuperäisaineistojen perään, koska olem- vun alkupuolella, tukeutuen lähdemateriaa- me pärjänneet Williamsia paremmin näköis- ”En oikeastaan tiedä muiden kuin Ian Ken- lin hankinnassa keräilijöiden, Pekka Vita- skannauksilla. Lisäksi meille jääneistä nedyn ja John Ridgwayn niittäneen mainet- mon ja Teijo Ahokkaan, apuun. Ilmeisesti sivupeisteistä (Jet Ace Logan: Times Five/ ta tämän piirin ulkopuolella. Silti on mie- edelleenkin on hankalaa saada kaikkea edes Vihreän helvetin kauhut – toinen Moorcockin lestäni syytä korostaa, että harhaluulo kirjoittama) ja Moogin omistamista Battler- Korkeajännitys-piirtäjien ”huonoudesta” on alkuperäislehdistä on saatu erinomaiset sivu- typerää ja helppohintaista nimettömien pohjat uusille suomennoksille. Aidot paino- puurtajien pilkkaa. Joukossa on muutama materiaalit ovat kiven takana – toisin kuin todellinen mestari ja perustaso on hyvin Tex Willerissä, jossa vanhankin kaman saa vakaa ja laadukaskin – jos ei erehdy kiu- nykyään Bonellilta digitaalisivuina. Oikeuk- saantumaan taidetta sitovasta ruutujaosta tai sien omistajaksi paljastui IPC Media Ltd, itse tarinoiden kaavamaisuudesta. Luulisi ©IPC Media Ltd 2006 jonka odottelemme laittavan syliinsä muidenkin kuin piirtäjien ihan silmän kanssa langenneet vanhat Fleetway-arkistonsa jos- erottavan,