Piirtäjän opissa – Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussalin historia 1830–1893 Irene Riihimäki Pro gradu -työ Ohjaaja: Professori Ville Lukkarinen Helsingin yliopisto Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Toukokuu 2018 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Laitos – Institution – Department Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Irene Riihimäki Työn nimi – Arbetets titel – Title Piirtäjän opissa – Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussalin historia 1830–1893 Oppiaine – Läroämne – Subject Taidehistoria Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages Pro gradu -työ Toukokuu 2018 100 Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -työni aiheena on Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussalin historia vuosina 1830–1893. Tutkimukseni kattaa kolmen piirustusmestarin opetuskaudet. Vuosina 1830–1848 piirustusmestarina toimi Pehr Adolf Kruskopf. Häntä seurasi Magnus von Wright, joka toimi piirustusmestarina vuodet 1849–1868. Hänen jälkeensä toimeen valittiin Adolf von Becker, jonka opetuskausi kesti vuodet 1869–1892. Yli kuusikymmentä vuotta piirustussalin historiaa avaa näkökulman Suomen taidekoulutuksen alkuvaiheisiin, yliopiston kehitykseen sekä syvempiin muutoksiin yhteiskunnassa. Tutkimuksessa on käytetty lähteenä erityisesti Helsingin yliopiston konsistorin pöytäkirjoja, Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa ja ajan lehdistöä. Kruskopfin opetuskausi voidaan nähdä eräänlaisena Suomen taidekoulutuksen esivaiheena. Yliopiston piirustussalin varsinaisena tarkoituksena ei ollut kouluttaa taiteilijoita. Piirustussalin merkitys nähtiin ylioppilaiden sivistämisessä ja myös siinä, että heille tarjottiin moraalisesti kunnollista ajanvietettä. Tämän tutkimuksen huomattavimpia tuloksia on von Wrightin kauden merkityksen avautuminen, sillä aikaisemmin hänen ajastaan piirustusmestarina ei ole tehty mitään tutkimusta. Von Wright oli keskeinen henkilö niin Suomen Taideyhdistyksessä kuin Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossakin. Von Beckerin aikana piirustussalin rooli taiteilijoiden kouluttajana nousi erityisen tärkeäksi. Lisäksi von Becker otti aktiivisesti kantaa ajan taidepoliittisiin kysymyksiin. Käsittelemälläni ajanjaksolla Suomen taide-elämä muovautui sellaiselle pohjalle, jolle se nykyäänkin rakentuu. Pro gradu -työni tarkoituksena on selvittää piirustussalin ja piirustusmestareiden merkitys Suomen taide-elämässä. Tutkimuksessa olen pyrkinyt käsittelemään taidekenttää kokonaisuutena. Vertailenkin piirustussalia ajan muihin piirustuksen opetusta tarjoaviin instituutioihin sekä siihen, miten ajan merkittävät tapahtumat Suomen taide-elämässä vaikuttivat piirustussaliin. Näin tutkimukseni tarkastelee ensimmäisen suomalaisen ammattitaiteilijoiden sukupolven kouluttautumista. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussali, Pehr Adolf Kruskopf, Magnus von Wright, Adolf von Becker, Carl Gustaf Estlander, Fredrik Cygnaeus, taidekoulutus, piirustuksenopetus, instituutiohistoria, 1800-luku, sivistyshistoria, koulutushistoria Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Sisältö 1. Johdanto 1 1.1. Tutkimuskysymykset 2 1.2. Aikaisempi tutkimus 4 1.3. Lähteet 6 2. Akatemioiden harjoitusaineet ja piirustusmestari-instituutio 7 2.1. Humboldtilainen sivistysyliopisto 9 2.2. Pehr Adolf Kruskopfin toimikausi vuosina 1830–1848 13 2.3. Piirustusmestari ylioppilaita sivistämässä 15 2.4. Suomen ensimmäinen taidenäyttely vuonna 1845 19 3. Opetuksen kenttä muutoksessa 23 3.1. Kenestä uusi piirustusmestari yliopistolle? 27 3.2. Magnus von Wrightin opetuskausi vuosina 1849–1868 29 3.3. Perintöruhtinas vierailee piirustussalilla 32 3.4. Piirustussalin asema Magnus von Wrightin aikana 37 3.5. Piirustussalin inspehtorit 40 3.6. Magnus von Wrightin opetuskauden merkitys 44 4. Maan modernein oppilasateljee 47 4.1. Adolf von Becker piirustusmestariksi 48 4.2. Carl Gustaf Estlanderin näkemys piirustussalin merkityksestä 50 4.3. Piirustussalin tilat Arppeanumissa vuosina 1870–1880 55 4.4. Piirustussalin julkinen opetus 59 5. Adolf von Beckerin yksityisakatemia 61 5.1. Adolf von Beckerin opetuksen metodit ja materiaalit 63 5.2. Oppilaana yksityisakatemiassa 64 5.3. Adolf von Becker opettajana ja hänen sijaisensa 66 5.4. Piirustussali ja muut piirustuskoulut 70 6. Von Beckerin ja piirustussalin asema taiteen kentällä 72 6.1. Piirustussalin ovet auki kaikille? 73 6.2. Kysymys kipseistä 76 6.3. Carl Gustaf Estlander ja Veistokoulu 80 6.4. Piirustuksenopettajia opettamassa 82 6.5. Ateneum-hanke ja Adolf von Beckerin oppositio 85 6.6. Piirustussali 1880-luvulla – muutos huonompaan 90 6.7. Erään aikakauden loppu 95 Loppupäätelmät 98 Lähdeluettelo 1. Johdanto Helsingin yliopiston piirustussalin historia ulottuu viidelle vuosisadalle. Piirustussalin historian alkujuuret löytyvät Turun akatemian ajoilta. 1600-luvun lopulta piirustussalin toiminta on jatkunut 2010-luvulle saakka – ja noin puolet olemassaolonsa ajasta piirustussali on ollut Suomen alueen ainoa piirustuksen opetusta tarjoava instituutio. Piirustussalin toiminnassa on ollut mukana merkittävä osa Suomen sivistyshistorian avainhenkilöistä, jotka ovat jättäneet jälkensä niin Suomen taide-elämään kuin tieteen maailmaankin. Tutkimukseni keskittyy ajanjaksoon, jolloin piirustussalin merkitys on ollut erityisen painava Suomen kulttuurihistoriassa. Pro gradu -työni käsittelee Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussalin toimintaa vuosina 1830–1893. Tutkimukseni kattaa kolmen piirustusmestarin opetuskaudet. Vuosina 1830–1848 piirustusmestarina toimi Pehr Adolf Kruskopf. Häntä seurasi Magnus von Wright, joka toimi piirustusmestarina vuodet 1849–1868. Hänen jälkeensä toimeen valittiin Adolf von Becker, jonka opetuskausi kesti vuodet 1869–1892. Yli kuusikymmentä vuotta piirustussalin historiaa avaa näköalan Suomen taidekoulutuksen alkuvaiheisiin, Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston kehitykseen sekä syvempiin muutoksiin yhteiskunnassa. Samalla kun yliopisto kävi omia muutosvaiheitaan läpi, syntyi Suomen taide-elämä 1800-luvun alun vaatimattomista lähtökohdista. Käsittelemälläni ajanjaksolla maamme taide-elämä muovautui sellaiselle pohjalle, jolle se nykyäänkin rakentuu. Tutkimus seuraa ensimmäisen suomalaisen ammattitaiteilijoiden sukupolven kouluttautumista. Tutkimallani ajanjaksolla käsityöläisen ja taiteilijan toimialat erkaantuivat toisistaan ratkaisevalla tavalla. Tämä liittyy laajemmin ammatinvalinnan muuttumiseen 1800-luvulla, mikä juontui sääty- yhteiskunnan hajoamisesta ja eri ryhmien välisten erojen tasaantumisesta.1 Lisäksi 1860- luvulla alkoi myös maan teollistuminen, joka aiheutti syvällekäyviä muutoksia yhteiskunnassa ja vaikutti näin myös taidekoulutuksen kehitykseen. Tutkimuksessa olen pyrkinyt tarkastelemaan taidekenttää kokonaisuutena ja selvittämään piirustussalin merkityksen osana tätä kokonaisuutta. Tutkimuksessa vertailen piirustussalia ajan muihin piirustuksen opetusta tarjoaviin instituutioihin sekä siihen, 1 Vuonna 1868 asetus elinkeinonvapaudesta lakkautti ammattikuntalaitoksen. Ammattikuntia koskevat asiakirjat: Arkistojen portti www-sivut. 1 miten merkittävät tapahtumat Suomen taide-elämässä vaikuttivat piirustussaliin. Muut ajan oppilaitokset olivat Turun piirustuskoulu, joka perustettiin maalariammattikunnan oppipojille jo vuonna 1830. Suomen Taideyhdistys perustettiin vuonna 1846 ja sen piirustuskoulu aloitti kaksi vuotta myöhemmin opetustoimintansa Helsingissä. Vuonna 1849 myös Turun piirustuskoulu otettiin hallinnollisesti Suomen Taideyhdistyksen alaisuuteen. Muita merkittäviä instituutiota taideopetuksen kentälle tuli vuonna 1871, kun Helsinkiin perustettiin Veistokoulu ja vuonna 1888, kun Ateneum avasi ovensa taiteilijaopiskelijoille. Instituutiohistoria rakentuu useista pienistä puroista. Lähestyttäessä esimerkiksi Suomen taidekoulutuksen historiaa sen koulujen kautta, saattaa huomata kuinka instituutiohistoria levittäytyy koulujen opettajiin, taidepoliittisiin vaikuttajiin, oppilaisiin ja yleisöön – näin muutaman esimerkin mainitakseni. Tutkimuksessa tarvittava lähdemateriaali heijastelee kuvaavasti aiheen monialaisuutta. Joskus instituutio voi saada näkyvän muodon rakennuksen kautta. Tällöin instituutiolla on jo suuri potentiaali muodostua menneisyydeltään myyttiseksi, sillä palatsimainen rakennus takaa jo itsessään historiallisen painoarvon.2 Taideyhdistysten piirustuskoulujen historiasta muistuttavat komeat rakennukset; Ateneum-rakennus Helsingin Rautatientorin laidalla ja Turun taidemuseo Puolalanmäellä. Molemmat rakennukset ovat nykyään museokäytössä. Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussali eroaa kahdesta edellä mainitusta, sillä piirustussali ei jättänyt jälkeensä omaa myyttistä linnaketta. Tässä tutkimuksessa paneudutaan erityisesti aikaan, jolloin ei ollut vielä selvää kenelle – tai mille – suuret muistamisenpaikat tultaisiin pystyttämään. 1.1. Tutkimuskysymykset Piirustussalin toiminta liittyy kahteen eri koulutuksen perinteeseen: yliopistokoulutuksen ja taideakatemiakoulutuksen traditioon. Pro gradu -työssäni tutkin piirustussalin merkitystä sekä Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossa että kuvataiteen opetuksen kentällä. Tutkimuksessa olen pyrkinyt tarkastelemaan taidekenttää kokonaisuutena, sillä työni tarkoituksena on selvittää piirustussalin asema osana Suomen taidekoulutuksen 2 Mansfield 2002, 2. 2 kenttää