Perceptual Learning Style as an Influence on the Practising of Instrument Students in Higher Music Education Albi Odendaal Sibelius Academy of the University of the Arts, Helsinki Studia Musica 56 Sibelius Academy of the University of the Arts, Helsinki Department of Music Education, Jazz and Folk Music Studia Musica 56 © Albi Odendaal 2013 Printed in Cape Town, South Africa www.printondemand.co.za Initial layout and typesetting done with OpenOffice.org 3 by Oracle. Gratitude is expressed to the developers and opensource community. ii Abstract Odendaal, Albi (2013). Perceptual Learning Style as an Influence on the Practising of Instrument Students in Higher Music Education. Sibelius Academy of the University of the Arts, Helsinki. Department of Music Education, Jazz and Folk Music. Studia Musica 56. Doctoral Dissertation. 138 pages. This thesis reports an investigation of the applicability of the theory of perceptual learning style to the practising of Western Classical instrument students in higher music education. Perceptual learning style claims that it is possible to differentiate between individuals on the basis of their preference for gathering information through one of three sensory modality channels: visual, auditory or kinaesthetic. The application of these claims to musical learning is shown to be problematic through two studies that are described in the thesis. The first study used a researcher-designed questionnaire on practising strategy selection to investigate whether patterns that emerge from the self-report of students in the Sibelius Academy conform to the claims of perceptual learning style theory. The questionnaire was based on claims by authors who argue for the application of perceptual learning style to musical learning. A principal components analysis showed that perceptual learning style was not underlying the variation observed in the questionnaire. A cluster analysis further showed that individuals do not show similar preferences for specific modalities in differing situations, and groups of individuals who answer similarly for one situation do not do so in others. The questionnaire therefore does not support the claim that perceptual learning style is a major influence on the strategy selection of this sample. Instead, the possibility that instrument groups have an influence on the variety observed was noted, as was the possibility of the influence of personality. The second study observed six pianists as they practised two stylistically different works of their own selection, and interviewed them using stimulated recall immediately after each observation session. Two observations were made for each work at different stages of its development. The range of practising behaviours of each pianist identified in the four observation sessions and interviews was compared with that of the other pianists. Thirteen groups of behaviours were identified that participants could be differentiated on. These included the use of recordings and self-recordings, vocalisation, use of a metronome, writing on the score, reliance on the score, visual memory, regular movements while playing and not playing, expressive or non-regular movements while playing and not playing, hands separate practice and simplifying or varying aspects of the music. Very few of these groups of behaviours allowed the possibility to be used as a means of identifying perceptual learning style theory, and where individuals behaved in ways that the theory predicts in one group, they did not also do this in other groups. Perceptual learning style was concluded to have very little influence on the practising behaviours and strategies of the participants. Instead, the influence of teachers on strategy selection was highlighted. The two studies presented in the thesis therefore do not offer support for the claim that perceptual learning style influences the practising behaviours and strategies of the respondents and participants of this study. Several flaws in the conceptualisation of the theory are pointed out in a review of the literature, including: the conception of separate, clearly defined modalities; the ideal of matching instruction; and the use of learning style identification instruments. The results of the study point to a further problem with the conceptualisation of perceptual learning style as stable and inherent, and argues, in the light of findings that the iii theory influences the learning of young children, that instruction in and development of skill play a more important role in the practising behaviours of the participants and respondents in this study. Keywords: Learning styles, Learning strategies, Individual differences, Music – instruction and learning, Practising (Music) iv Tiivistelmä Odendaal, Albi (2013). Oppimistyylin vaikutus soitonopiskelijoiden harjoitteluun musiikin korkeakoulutuksessa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsinki. Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto. Studia Musica 56. 138 sivua. Tämä tutkielma selvittää aistimodaliteetteihin perustuvan oppimistyylin teorian soveltuvuutta soitonopiskelijoiden harjoitteluun länsimaisen klassisen musiikin korkeakoulutuksessa. Aistimodaliteetteihin perustuvan oppimistyylin teorian mukaan yksilöiden välillä on mahdollista tehdä eroja sen mukaan, mikä kolmesta aistimodaliteetista on heille luontevin informaationkeräämisen kanava: visuaalinen, auraalinen vai kinesteettinen. Tutkielmassa raportoidun kahden tutkimuksen valossa tämän teorian soveltaminen musiikin oppimiseen on ongelmallista. Ensimmäisessä tutkimuksessa kartoitettiin tutkijan suunnitteleman kyselyn avulla opiskelijoiden harjoittelustrategioita pyrkien selvittämään, vastaavatko heidän omissa raporteistaan ilmenevät harjoittelun muodot aistimodaliteetteihin perustuvan oppimistyylin teoriaa. Kysely nojasi aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan aistimodaliteetteihin perustuva oppimistyylin teoria soveltuu musiikin oppimisen tutkimuksen lähtökohdaksi. Pääkomponenttianalyysi osoitti, että aistimodaliteetteihin perustuva oppimistyylin teoria ei selitä kyselyssä havaittuja vaihteluita. Ryhmittelyanalyysin perusteella yksilöt eivät myöskään näytä osoittavan samanlaisia preferenssejä modaliteetteihin eri tilanteissa, eivätkä yhdessä tilanteessa tietyllä tavalla vastaavat ryhmät vastaa samalla tavalla toisessa tilanteessa. Näin ollen kysely ei tule väitettä, että aistimodaliteetteihin perustuva oppimistyylin teoria olisi pääasiallinen selittäjä aineistossa esiintyville harjoittelustrategiavalinnoille. Sen sijaan huomioitiin mahdollisuus, että instrumenttiryhmillä ja persoonallisuudella voi olla yhteys aineistossa havaittuun vaihteluun. Toisessa tutkimuksessa havainnoitiin kuuden pianistin harjoittelua heidän valmistaessaan kahta tyylillisesti erilaista itse valitsemaansa teosta. Pianisteja myös haastateltiin havainnointi- istuntojen jälkeen stimulated recall -tekniikan avulla. Molempien teosten kohdalla tehtiin valmisteluprosessin eri vaiheissa kaksi havaintoa. Neljässä havaintosessioissa ja haastatteluissa ilmennyttä harjoittelua verrattiin muiden pianistien harjoitteluun. Tätä kautta tunnistettiin kolmetoista harjoittelukäyttäytymisen muotoa, joihin sisältyi äänitteiden käyttö, vokalisaatio, metronomin käyttö, omien merkintöjen tekeminen nuottiin, nuottikuvaan tukeutuminen, visuaalinen muisti, säännönmukainen liikehdintä soitettaessa tai muuna aikana, ilmaisullinen tai epäsäännölliset liikehdintä soitettaessa tai muun aikana, käsien erillinen harjoittaminen ja musiikin aspektien yksinkertaistaminen tai variointi. Vain harvat näistä muodoista viittasivat aistimodaliteetteihin perustuvaan oppimistyyliin. Aistimodaliteetteihin perustuvan oppimistyylien teorian pääteltiinkin vaikuttavan hyvin vähän tutkimuksessa mukana olleiden opiskelijoiden harjoittelustrategioihin. Sen sijaan tutkimuksessa korostui opettajien vaikutus strategian valinnassa. Tutkielmassa raportoidut kaksi tutkimusta eivät näin ollen tarjonneet tukea väitteelle, jonka mukaan aistimodaliteetteihin perustuva oppimistyylin teoria vaikuttaa aineistossa mukana olleiden opiskelijoiden harjoittelukäyttäytymiseen ja harjoittelun strategioihin. Kirjallisuuskatsauksessa osoitetaan ongelmia teorian käsitteellistämisessä, mukaan lukien erillisten aistimodaliteettien ymmärtäminen erillisiksi ja selkeästi määritellyiksi, oppimistyyliin perustuvan harjoittelun merkitys sekä oppimistyylin perusteella tapahtuva instrumentin valinta. Tutkimuksessa viitataan myös ongelmaan aistimodaliteetteihin perustuvan oppimistyylin v käsitteellistämisessä pysyvänä ja luontaisena ominaisuutena sekä argumentoidaan pienten lasten oppimista käsittelevien tutkimusten valossa, että taidon opettaminen ja kehittyminen näyttelevät oppimistyylejä tärkeämpää roolia harjoittelukäyttäytymisessä. Asiasanat: oppimistyylit, harjoittelu, oppiminen, musiikkikasvatus. vi Acknowledgements I wish, firstly, to thank the students of the Sibelius Academy who endured my pestering to fill in a questionnaire, and the six participants who allowed me into their practice rooms. Thank you Carlos, Khatia, Martha, Maurizio, Rosalyn and Vladimir for enduring the inconvenience, and I hope that participating in this work has offered something back to you. Several people have had a telling influence on the academic development of this project. Thanks, firstly to Harald Jørgensen and Lauri Väkevä for their continued and critical engagement with this work from the earliest to the final stages. Without your input I would still be shooting at little targets with big