Miksi Suomessa ei tehty rock’n’roll-elokuvia? Vai tehtiinkö ANTTI- sittenkin? Kumpi muutti kumpaa enemmän: rock’n’roll V I L L E ”Varmuuden vuoksi suomalaista elokuvaa vai päinvastoin? Entä mikä osuus KÄRJÄ tässä kaikessa oli perikansallisella iskelmällä ja moderneilla omana sovituksena” rautalankasaundeilla? ****** KÄRJÄ ANTTI-VILLE omana sovituksena” omana vuoksi ”Varmuuden 1950- ja 1960-lukujen taitetta on totuttu ajattelemaan yh- Kansallisen identiteetin rakentuminen 1950- www.culturalhistory.net ISBN 951-29-4010-8 tenä merkittävimmistä kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ja 1960-luvun taitteen suomalaisten elo - murrosvaiheista Suomessa. Murroksen ääniä ja kuvia on kuvien populaarimusiikillisissa esityksissä etsitty ja löydetty myös suomalaisesta populaarimusiikista ja elokuvasta. Kirjassaan ”Varmuuden vuoksi omana so- vituksena” musiikintutkija Antti-Ville Kärjä jäljittää näitä murroksen elementtejä suhteessa laajempiin kulttuurisiin käytäntöihin sekä erityisesti ajatukseen suomalaisuudesta. Kirjassa analysoidaan ajankohdan keskeisiksi populaarimu- siikin ja elokuvan yhteistuotteiksi nostettuja ilmiöitä: suo- malaisten elokuvien rock’n’roll-esityksiä vuosilta 1957–62, vuosina 1959–1966 valmistuneita iskelmäelokuvia sekä oman erityistapauksenaan rautalankakitaroinnin varaan nojaavaa Vaarallista vapautta -elokuvaa vuodelta 1962. Kirjassa audiovisuaalisen median ääniin ja nimenomaan musiikkiin kiinnitetään erityistä huomiota. Iskelmäelokuvien sekä rock’n’roll- ja rautalankaesitysten analyysi osoittaa, että juuri populaarikulttuurissa kansal- & lisuuteen ja kansalliseen kulttuuriin liittyvät ulottuvuudet ovat usein hyvinkin pysyviä, mutta samalla myös moni- �� ulotteisia ja ristiriitaisiakin. Topeliaaninen suomalaisuus ja slaavilainen folklorismi asettuvat rinnan urbaanin perife - rian ja “mustan” eksotiikan kanssa. Niinpä on vain ym- märrettävää, että näissäkin elokuvissa ja niiden populaa- rimusiikkiesityksissä suomalaisuus rakentuu ”varmuuden vuoksi omana sovituksena – jos sattuis virheitä tuleen”, kuten Mullin mallin -elokuvassa (1962) todetaan. �&� ”Varmuuden vuoksi omana sovituksena” Antti-Ville Kärjä *** ”Varmuuden vuoksi omana sovituksena” Kansallisen identiteetin rakentuminen 1950- ja 1960-luvun taitteen suomalaisten elokuvien populaarimusiikillisissa esityksissä �&� Turku 2005 © 2005 Antti-Ville Kärjä ISBN 951-29-4010-8 k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto www.culturalhistory.net Painopaikka Ykkös-Offset, Vaasa Ulkoasu Henri Terho Etukannen kuva elokuvasta Villin Pohjolan kulta (1963) SUOMEN ETNOMUSIKOLOGISEN SEURAN JULKAISUJA 13, ISSN 0785-2746 Sisällys Alkusanat 7 1 Johdanto: myyttinen ja myyttisten murrosten 1960-luku 11 ”Murroksen suhteellistamisen projekti”: kysymyksenasettelu ja tavoitteet 12 Populaarimusiikin ja audiovisuaalisen median yhteinen historia 15 Historiasta historiankirjoitukseen 28 Huomautuksia terminologiasta ja merkintätavoista 39 2 Kulttuurinen audiovisuaalinen musiikkianalyysi 45 Kulttuurintutkimus 46 Kulttuurinen musiikintutkimus ja ”populaarimusikologia” 54 Audiovisuaalisen mediamusiikin tutkimus 61 3 ”Suomalaisuus” 73 ”Suomalaisuus” kansallisena kulttuurina 74 Jälkikoloniaalinen analyysi 81 Musiikin ”suomalaisuus” 89 Jälkikoloniaalinen musiikkianalyysi 96 4 Aineisto 109 Rajauksen perusteet: institutionalisoidut ja diskursiiviset määritelmät 111 Suomalaisen elokuvan rock’n’roll-esitykset 116 Iskelmäelokuvat 122 Vaarallista vapautta (1962) 131 5 Elokuvamusiikki ja ”uudet tuulet” 135 Diegeettistä vai ei? 138 Kertovaa vai ei? 148 Taidetta vai ei? 152 7 6 Itäinen länsimaa 169 Slaavilainen folklorismi 171 Urbaani periferia 187 Fantisointia ”läntisen” musiikin ytimessä 197 Rautalangan ja ”suomalaisuuden” suhde 204 7 Villin Pohjolan kaipuu etelään 215 Saamelaismytologian poissaolo 219 Golfvirta-ilmiö: pohjoinen ”pohjoismaalaisuutena”? 232 ”Etelä”: latinalaisrytmeistä ”mustuuden” problematiikkaan 243 8 ”Ei, ei rokkaa enää” 259 Nauru 260 Tanssi 270 Nuoriso 277 Slangi 292 Musiikki 295 9 Vertailun vuoksi muitakin sovituksia 303 Törkeääkin törkeämpää jiveä ”mustalla” huumorilla höystettynä 305 Persilialaista twistiä ja moraalitonta realismia 320 Attraktioista parhain 329 10 Lopuksi: populaarimusiikki ja ”uusi suomalaisuus” 339 Populaarikulttuuri ja glokalisaation logiikka 342 ”Turvallinen toiseus” 349 Suomalaisen elokuvan ja populaarimusiikin murroksen suhteellisuus 361 Lähteet 367 Elokuvat 367 Arkistot ja kirjastot 367 Filmografiset tiedot analysoiduista elokuvista 367 Muu audiovisuaalinen aineisto 368 Äänitteet 369 Arkisto-, sanasto- ja tietokantalähteet 369 Esitelmät 369 Kirjallisuus 370 Hakemisto 393 7 Alkusanat Kai tiedätte Gregor Samsan, ja sen mitä hän huomasi itselleen tapahtuneen eräänä aamuna herätessään levottomasta unesta? Jo- tenkin minusta tuntuu, että väitöskirjaprojektillani sekä kyseisel- lä Franz Kafkan luomalla fiktiivisellä kirjallisuuden hahmolla on paljonkin yhteistä, joskin projektini muodonmuutokset ovat ol- leet lukumäärältään suurempia: suomalaisten musiikkivideoiden epämääräisestä kontekstualisoinnista niiden historian selvittämi- seen, siitä taas takaisin niiden analyysimahdollisuuksiin ja ”suo- malaisuuden” problematiikkaan, josta edelleen populaarimusiik- kiin 1950- ja 1960-lukujen taitteen elokuvissa. Joka tapauksessa muodonmuutokset ovat joka kerta tuntuneet yhtä äkkinäisiltä, yllättäviltä ja peruuttamattomiltakin – puhumattakaan niihin ja varsinkin niitä ympäröiviin olosuhteisiin liittyneistä kafkamaisen absurdeista ja vainoharhaisista ulottuvuuksista. Mutta nyt tuosta peruuttamattomuudesta ei ole enää paluuta uuteen muodonmuu- tokseen. Toinen asia on sitten se, millainen projektini ja Gregor Sam- san muuttuneen muodon suhde on. ”Suunnaton syöpäläinen” ei välttämättä ole ensimmäisiä ajatuksia, mitä väitöskirjoista ja nii- den tekijöistä mieleen juolahtaa, mutta silti jotain oireellista siinä on. Kyse kun eritoten niin sanotuilla ihmistieteellisillä aloilla on joidenkin toisten ihmisten ajan- ja energiankäytön tulosten käsittelystä ja tulkinnasta, eikä varsinkaan taiteentutkijoista voisi puhua tai kirjoittaa ilman taiteen tekijöitä. Näiltä osin haluan osoittaa ensisijaisen kiitokseni kaikille niille lukuisille ihmisille, jotka ovat tehneet mahdolliseksi sen, että valitsemani aineisto 8 — Alkusanat Alkusanat — 9 on yleensä olemassa ja että minulla on ollut kaksinkertainen ilo työskennellä sen parissa. Ilo on kaksinkertainen siitä syystä, että aineistooni kuuluvat elokuvat eivät ole huvittaneet minua ainoas- taan ”pelkkänä viihteenä”, spontaanien reaktioiden tasolla, vaan myös juuri analyyttisemman tutkimuksen kohteena sekä osoituk- sena siitä, miten vaihtelevaa, moniulotteista, kiehtovaa ja absur- dia inhimillinen toiminta ja sen tuotteet voivatkaan olla. Ja tässä toivon, että projektini eroaa Gregor-syöpäläisestä: toiveeni toisin sanoen on, että tutkimukseni kirvoittaa ajatuksia ja keskustelua myös ”isäntäeliöiden” parissa, olivatpa he sitten mainitun taiteen tekijöitä tai muuten vastuussa sen erilaisesta käsitteellistämisestä ja merkityksellistämisestä eri yhteyksissä. Sosiaalinen tyhjiö on takuuvarmasti tuhoisaa kaikille osapuolille. Projektini ja siihen liittyvän syöpäläisyyden osapuolista aka- teeminen yhteisö on luonnollisesti avainasemassa, onhan kyseessä sen ylläpitämä ja vaatima opinnäyte. Ja kuten jo perusopinto- tasoisissakin tutkimusmetodioppaissa todetaan, akateemisessa keskustelussa keskeistä on nimenomaan jo esitettyjen ajatusten omaksuminen, kriittinen uudelleenarviointi ja soveltaminen. Näin ollen kyse on ikään kuin erikoislaatuisesta itseään ruokki- vasta syöpäläisyhteisöstä, jossa kohtalotoverien mielenilmaukset imetään kuiviin, jotta heillä olisi jälleen enemmän syötävää. Mutta runollisuus sikseen, sanahelinää on kyllä luvassa riit- tämiin. Yksittäisistä henkilöistä kiitän luonnollisestikin työni ohjaajaa Erkki Pekkilää, joka varsinkin työn loppuvaiheissa kävi sen yksityiskohtaisesti läpi ja esitti arvokkaita kommentteja. Kii- tän myös virallisia esitarkastajiani John Richardsonia ja Hannu Salmea, joiden lausunnoista oli suuri apu viimeisten pinta- ja muutamien hieman syvempienkin silausten tekemisessä. Kor- vaamattomana apuna ja mittaamattomana henkisenä tukena on parin viime vuoden aikana toiminut Janne Mäkelä, joka kaikin 8 — Alkusanat Alkusanat — 9 puolin on valanut uskoani akateemiseen ja yleisempäänkin inhi- milliseen ystävällisyyteen. Edelleen olen erityisen kiitollinen Pekka Jalkaselle, Bruce Johnsonille, Vesa Kurkelalle ja Pirkko Moisalalle työtäni koske- vista perustelluista kommenteista sekä yleisestä kannustuksesta. Myös Marko Aho, Johannes Brusila, Philip Hayward, Yrjö Hei- nonen, Juha Henriksson, Helmi Järviluoma, Anahid Kassabian, Tuomas Kitkiöjoki, Jarmo Kuitunen, Taru Leppänen, Timo Leisiö, Esa Lilja, Markus Mantere, Andrew Nestingen, Terhi Nurmesjärvi, Sanna Rojola, Anne Sivuoja-Gunaratnam, Lotta Skaffari, Pekka Suutari, Hannu Tolvanen ja Susanna Välimäki ovat olleet suureksi avuksi erinäisissä akateemisissa kriisitilan- teissa, olivatpa ne liittyneet väitöstutkimukseeni suoraan tai välillisesti. Institutionaalisella tasolla en voisi ajatella tutkimuk- sen tekemistä – enkä oikeastaan elämääkään – ilman Suomen etnomusikologista seuraa ja sen aktiivijäsenten jatkuvasti häkel- lyttävän ystävällistä, avarakatseista, kannustavaa, (itse)kriittistä ja huumorintajuista toimintaa. Siitä ei seura enää parane. SES:n lisäksi myös IASPM (The International Association for the Study of Popular Music) on osoittaunut järjestöksi, jonka jäsenenä on ollut nimenomaan ilo olla. Joiltakin osin työni pohjautuu aiempiin artikkelijulkaisuihini