© Peter B. Mand B. © Peter ALVIN LEE Still On The Road To Freedom (RM12012) -12 (1) Still On The Road To Freedom (2) Listen To Your Radio Station (3) Midnight Creeper (4) Save My Stuff (5) I’m A Lucky Man (6) Walk On, Walk Tall (7) Blues Got Me So Bad (8) Song Of The Red Rock Mountain (9) Nice & Easy (10) Back In 69 (11) Down Line Rock (12) Rock You (13) Love Like A Man 2 Alvin Leen viimeiseksi levyksi jäänyt, viime vuoden lopulla ilmestynyt ”Still On The Road To Freedom” on hänen ensimmäinen albuminsa neljään vuoteen. Sitä voi pitää sisarteoksena hänen vuonna 1973 Mylon LeFevren kanssa ALVIN LEE 1944–2013 levyttämälleen pitkäsoitolle ”On The Road To Freedom”. Levyn käynnistää tiivistunnelmainen, upeaa kitarointia esittelevä nimiraita. I’m A Mestarin muisto elää! Lucky Man on raju rockabillypläjäys ja toimisi varmasti hyvin myös jonkun asiansa osaavan billytrion käsittelyssä. Akustinen Walk On, Walk Tall menee kantriosastolle. Olemme päässeet RIKU METELINEN levyn puoliväliin ja koko juurimusiikin kirjo on melkein käyty läpi. Mainion shufflekompin ryydittämä Blues Got rittiläinen bluesrock-kitaristi Alvin Lee, oike- Vuonna 1988 Ten Years After kasattiin uudestaan ja Me So Bad nousee yhdeksi suosikeistani. JJ Cale alta nimeltään Graham Alvin Barnes, syntyi Alvin Lee saatiin houkuteltua mukaan. He tekivät -tyylinen Back In 69 sisältää tiukkaa kitarointia. BNottinghamissa vuonna 1944. Monien tuon kiertueen Euroopassa ja levyn ”About Time”, joka Love Like A Man 2 on luonnollisesti uusioversio ajan nuorukaisten tapaan hän kiinnostui musiikis- oli heidän ensimmäinen studiojulkaisunsa 15 ”Cricklewood Green” -albumin samannimisestä ta ja kitaransoitosta teini-iässä. Hän ihaili Scotty vuoteen. Yhteistyö ei jatkunut kuitenkaan pidem- kappaleesta. Vaikka esitys on alkuperäistä ly- Mooren ja Chuck Berryn tapaisia kitaristeja, mutta mälle. TYA jatkoi kuitenkin uraansa, mutta ilman hyempi, niin pituutta on tässäkin on riittävästi. kuunteli myös bluesia kuten Muddy Watersia ja Big Leen mukanaoloa. Tosin kaikki ei ole aivan sitä miltä se näyttää, Bill Broonzyä. Saattoi jopa olla, että hän jumaloi Vaikka Lee tunnettiin yhtenä aikakautensa sillä kappaleen lopussa on minuutin mittaisen tauon jälkeen minuutin kestävä akustinen Chuck Berryä niin paljon, että valitsi soittimekseen nopeimmista kitaristeista, hän ei itse pitänyt ”bonusraita”. Kokonaisuutena tämä albumi on Gibsonin ES-335-mallin esikuvansa mukaan. sellaisista vaan ihaili enemmän Peter Greenin varsinainen nostalgiatrippi, paluu eiliseen. Alvin Lee perusti ensimmäisen yhtyeensä The Jaybird- tapaisia tunteella soittavia, ”less is more” -tyylisiä Lee tarjoilee meille kaiken rockista bluesiin sekä sin vuonna 1962. Bändistä muotoutui muutamien kitaristeja. Muusikkona Lee on ollut esikuvana jazzista funkkiin. Eräs juurimusiikin mestareista nimen- ja miehistönvaihdosten jälkeen lopulta monille nuoremman polven soittajille ja kenties on tehnyt monipuolisen, onnistuneen ja tärkeän- Ten Years After. TYA julkaisi nimeään kantavan jopa Albert Järviselle, sillä Hurriganesin alkupään kin jäähyväislevyn. debyyttialbumin vuonna 1967, mutta bändin var- ohjelmistoon kuului TYA:n Hear Me Calling. Uskoisin Riku Metelinen sinainen läpimurto tapahtui Woodstockissa paria myös, että Järvisen ensimmäisellä soololevyllä ollut vuotta myöhemmin. Alvin Leen mielestä keikka oli Don’t Be Cruel oli blokattu nimenomaan Leeltä kuitenkin lopun alku. TYA toimi aktiivisesti 60-luvun eikä Elvikseltä. Alvin Lee/Ten Years After -albumit: puolivälistä 70-luvun puolelle ja julkaisi uransa Gibson julkaisi vuonna 2005 Custom ”Big Red” Ten Years After: s/t (1967) aikana muutaman klassikkotasoisen pitkäsoiton Alvin Lee ES-335 -mallin, jonka suunnittelussa Al- TYA: Undead (1968) (”Cricklewood Green” ja ”Watt”) sekä eräänlaiseksi vin Lee oli aktiivisesti mukana. Tavallisesta ES-335 TYA: Stonedhenge (1969) joutsenlauluksi jääneen ”Recorded Live” -tupla- -mallista Big Red poikkesi kolmannen mikrofoninsa TYA: Ssssh (1969) albumin. Bändi hajosi vuonna 1974. Syitä siihen osalta. Alvin Lee kuoli Espanjassa maaliskuun 6. TYA: Cricklewood Green (1970) TYA: Watt (1970) oli monia, mutta yksi tärkeimmistä oli Leen kyl- päivänä kuluvaa vuotta. Hän menehtyi sairaalassa TYA: A Space In Time (1971) lästyminen kiertueisiin. He tekivät ennätykselliset odottamattomiin komplikaatioihin rutiininomaisen TYA: Rock & Roll Music To The World (1972) 28 Amerikan-turneeta seitsemän vuoden aikana. leikkauksen jälkeen. Hänen viimeiseksi levykseen TYA: Recorded Live (1973) Hänen mukaansa bändistä oli tullut vain jäi elokuussa 2012 julkaistu ”Still On The Road To Alvin Lee & Mylon LeFevre: ”liikkuva jukeboksi”. Hän ei jaksanut enää kantaa Freedom”. Mestarin muistoa kunnioittaen. On The Road To Freedom (1973) Alvin Lee: In Flight (1974) kitarasankarin haarniskaa, jonka oli saanut Wood- TYA: Positive Vibrations (1974) stockin keikan yhteydessä. Hän yksinkertaisesti Alvin Lee: Pump Iron! (1975) vain kyllästyi soittamaan loputtomia kitarasooloja Alvin Lee: Let It Rock (1978) illasta toiseen. Alvin Lee: Rocket Fuel (1978) Alvin Leen ensimmäinen sooloalbumi, Mylon Alvin Lee: Ride On (1979) Alvin Lee: Free Fall (1980) LeFevren kanssa tehty ”On The Road To Freedom”, Alvin Lee: RX5 (1981) ilmestyi vuonna 1973. Varsin kantripitoinen levy oli Alvin Lee: Detroit Diesel (1986) selkeä irtiotto bluesrock-kitarasankarin roolista ja TYA: About Time (1989) todiste siitä, että hän oli monipuolinen ja tyylitietoi- Alvin Lee: Zoom (1992) nen muusikko. Juuri tätä puolta hän pyrki tuomaan Alvin Lee: Nineteen Ninety-Four (1994) Alvin Lee: In Tennessee (2004) esille soololevyillään. Julkaisuillaan hän yhdisteli Alvin Lee: Saguitar (2007) surutta esim. bluesia ja 50-luvun rock’n’rollia maus- Alvin Lee: Still On The Road To Freedom (2012) taen sekoitusta mm. kantrilla ja joskus jopa jazzilla. - 19 - 2 - 2013 • .