Terävyysalueen tuolla puolen Miten objektiivin rakenne vaikuttaa epätarkan piirtymiseen Niko Nurmi Opinnäytetyö Joulukuu 2012 Elokuva- ja televisioilmaisu Kuvaus TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Elokuva- ja televisioilmaisu Kuvaus NIKO NURMI Terävyysalueen tuolla puolen Miten objektiivin rakenne vaikuttaa epätarkan piirtymiseen Opinnäytetyö 44 sivua, joista liitteitä 1 sivu Joulukuu 2012 Kirjallisessa opinnäytetyössäni esittelen mitkä objektiivin rakenteeseen liittyvät asiat vaikuttavat siihen miten terävyysalueen ulkopuolinen kuva-ala muodostuu. Käsittelen sfäärisiä, anamorfisia ja katadioptrisia objektiiveja sekä optista vinjetointia ja erittelen mistä objektiivin fyysisestä ominaisuudesta niiden tuottama epätarkkuus johtuu. Asiasanat: elokuvaus, optiikka, epätarkkuus, anamorfinen ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Film and Television Studies Cinematography NIKO NURMI: Beyond the Focal Plane Out-of-Focus Considerations in Lens Design Bachelor's thesis 44 pages, appendices 1 page December 2012 In this thesis I will illuminate how the design of a lens affects the image it creates outside the plane of focus. I will cover optical vignetting in addition to spherical, anamorphic and catadioptric lens systems and attempt to attribute their out-of-focus characteristics to their designs. Key words: cinematography, optics, out-of-focus, anamorphic SISÄLLYS 1 JOHDANTO ............................................................................................................... 5 2 TAUSTAA .................................................................................................................. 7 2.1 Mikä on objektiivi? .............................................................................................. 7 2.2 Boke-aji – japanilainen yritys eritellä ja arvottaa epätarkkuutta .......................... 7 2.3 Epätarkkuden eritteleminen epätarkan pisteen käsitteen avulla .......................... 8 2.4 Tarkennusalueen ja sen ulkopuolisen yhteiset ongelmat.. ................................. 10 3 SFÄÄRINEN JA ANAMORFINEN KUVANTALLENNUS .................................. 12 3.1 Kohti täydellistä objektiivia ............................................................................... 13 3.2 Vantage One -objektiivit .................................................................................... 17 3.3 Carl Zeiss Superspeed -objektiivit ..................................................................... 18 3.4 Tanssi, siskosein -lyhytelokuva ......................................................................... 19 4 ANAMORFOOSI ELOKUVAUKSESSA ................................................................ 21 4.1 Anamorfisen kuvan luonteenpiirteet .................................................................. 21 4.2 Anamorfootin sijainnin vaikutus epätarkkuuteen .............................................. 22 4.3 Anamorfisen ja sfäärisen epätarkkuuden yhteensovittamisesta ......................... 25 4.4 In This House -lyhytelokuva .............................................................................. 27 4.5 Uusia anamorfisia sovelluksia ........................................................................... 30 5 KATADIOPTRISET OBJEKTIIVIT ........................................................................ 34 6 EPÄTARKKUUDEN MUOTOON VAIKUTTAMINEN MUULLA KUIN LINSSEILLÄ JA HIMMENTIMELLÄ .................................................................... 37 6.1 Optinen vinjetointi eli kissansilmäefekti ........................................................... 38 7 JOHTOPÄÄTÖS ....................................................................................................... 41 LÄHTEET ....................................................................................................................... 42 LIITTEET ....................................................................................................................... 45 1 JOHDANTO Tämän tekstin on tarkoitus valottaa hieman yhtä yksityiskohtaa siinä valintojen viidakossa, jonka kuvaaja kohtaa ohjaajan kanssa valitessaan johonkin hankkeeseen sopivia objektiiveja. Kuvan olemukselle ja elokuvan tuotannolle tärkeitä valintaperusteita oikean elämän tilanteessa ovat helpommin laskennallisesti mitattavat ominaisuudet kuten objektiivin vuokrahinta ja yhteensopivuus muun tuotantokaluston kuten matteboksin ja follow focuksen kanssa, piirtokyky, lähin tarkennusetäisyys ja valovoima. Valintoja tehdään myös vähemmän helposti mitattavalla tasolla. Tällaiset valinnat liittyvät muun muassa himmenninlehtien määrään eli iiriksen muotoon eri aukoilla, heijastumia vähentävien pinnoitteiden laatuun, värintoistoon ja objektiivin lasipintojen rakenteeseen ja laatuun. Puhuttaessa näistä asioista käytetään keskustelussa sellaisia sanoja kuin lookki tai fiilis. Käytännön tasolla objektiivin tuottaman kuvan olemus (lookki tai fiilis) on eriteltävissä monien objektiivin fyysisten ominaisuuksien tulokseksi. Näistä ominaisuuksista yksi on se, miten objektiivi käsittelee terävyysalueen ulkopuolista valoa muodon puolesta. Tämä ominaisuus on tämän tekstin aihe. Elokuva ei ole todellisuuden jäljentämistä, vaan sen esittämistä. Tällöin todellisuuden mahdollisimman tarkka tai uskollinen toisintaminen ei ole joka hankkeeseen tai tilanteeseen sopiva ratkaisu. Tällaiseen tilanteeseen tultaessa alkaa puhe kuvan olemuksesta. Kuvalta voidaan jonkin hankkeen puitteissa haluta vaikkapa sulavuutta, häiritsevyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta. Tällaisia määreitä voidaan pyrkiä aineellistamaan käyttämällä esimerkiksi pinnoittamattomia objektiiveja, vääristävämpiä objektiivirakenteita tai tietynmuotoisia iiriksiä. Tässä tekstissä keskityn pelkästään valintoihin, jotka liittyvät siihen miten objektiivi toistaa tarkennusalueen etu- ja taka- aloja kuvassa ja vielä tarkemmin siihen, miten epätarkat kaukaiset tai läheiset valonlähteet muotoutuvat. Pyrin jättämään objektiivien kaikki epätarkan toistamiseen liittymättömät ominaisuudet mahdollisimman pienelle huomiolle, kuitenkin käsitellen näitä asioita silloin kuin ne ovat välttämättömiä jonkin asian ymmärrettäväksi tekemiselle. Jätän myös rajaukseni ulkopuolelle sisällöllisen pohdinnan siitä, mihin kohteeseen objektiivi on tarkennettu ja miksi. Harhailen aiheesta myös esitellessä lyhyesti kahta viestinnän puolen lopputyöelokuvaa, joita olin tekemässä. Käyttäessäni sanaa epätarkkuus viittaan siihen osaan kuvasta johon ei ole tarkennettu, eli tarkemmin ilmaisten tarkennusalueen etu- ja taka-alaan. Käsittelen aihetta kevyen teorian sekä käytännön kautta. Teoreettisessa osassa avaan objektiivin rakentamiseen liittyviä asioita ja erittelen objektiivivalmistajien valintoja ja päämääriä objektiivien suunnittelussa ja toteutuksessa. Käytännöllisessä osassa esitän ohjemaisesti tiettyjen epätarkkuuksien tekotapoja ja esitän kuvallisia esimerkkejä kokeiluistani. Epätarkkuuden toistumisen kannalta tärkeimmät seikat objektiiveja valittaessa ovat valinnat sfääristen ja anamorfisten objektiivien välillä sekä liittyen objektiivin aukon ja linssien koon väliseen suhteeseen ja himmentimen muotoon. 2 TAUSTAA 2.1 MIKÄ ON OBJEKTIIVI? Valona ilmenevä säteily tekee asiat näkyväksi. Valoa tallennetaan joko filmille tai kuvakennolle. Kun valoa tallennetaan pyrkimyksenä esittää jotain näkömme kaltaista näkymää, tarvitaan aukko, jotta valo saadaan tarkennettua tietylle alalle. Näin toimii yksinkertainen neulanreikäkamera: valo säteilee (syntyy tai heijastuu) eri kohteista reiän läpi muodostaakseen kuvan filmiruudulle. Valoa tulee reiän läpi jatkuvasti, joten reikä peitetään kun filmille on tullut tarpeeksi valoa. Objektiivi on lasista, muovista tai peileistä koostuva esine, jonka tarkoituksena on muokata valoa tietyllä tavalla ennen sen lankeamista reiän läpi filmiruudulle. Tavallisesti, ja aina elokuvaobjektiivien ollessa kyseessä, objektiivi koostuu linsseistä (valoa muokkaavista lasielementeistä) ja niitä liikuttavista mekanismeista. Reikä (tästä eteenpäin aukko) on rakennettu objektiiviin tavalla, jolla sen kokoa (ja täten filmille lankeavan valon määrää) voidaan hallita. Aukon koon hallinta tapahtuu himmentimellä. Himmennin koostuu himmenninlehdistä, jotka liikkuvat mekaanisesti kohti aukon keskustaa lopulta miltei, tai tyystin, peittäen sen. (Wikipedia 2012) Tämän tekstin kannalta tärkeintä on yllä oleva prosessi, joka kuvaa valon säteilemistä kuvattavasta kohteesta objektiivin tyypillisesti lasista tehtyjen linssien läpi himmentimen kautta filmille. Erityisesti himmentimen ratkaiseva osa epätarkkuuden muodostumisessa on tämän tekstin keskiössä. 2.2 BOKE-AJI – JAPANILAINEN YRITYS ERITELLÄ JA ARVOTTAA EPÄTARKKUUTTA Ainakin englantia puhuvan maailman puheessa epätarkkuudesta törmää väistämättä termiin bokeh (suomeksi boke, h-lisäys on lausunnallinen ohje englanninkielisessä vastineesa ja taas lisäämäni u-äänne vastannee paremmin suomeksi kirjoitettuna japaninkielista lausumisasua). Kyseessä on japaninkielinen sana, jolla tarkoitetaan yksinkertaisesti epätarkkuutta (englanninkielen blur-merkityksessä). Japaninkielen sana boke-aji taas tarkoittaa epätarkkuuden laatua. (Johnston, 2004) Photo Techniques –lehti julkaisi vuonna 1997 kolme artikkelia liittyen japanilaisten ajatuksiin boke-ajista, terävyyssalueen ulkopuolisen kuvan laadusta. Japanilaiseen puheeseen boke-ajista liittyy paitsi eritteleminen eri tyyppeihin myös epätarkkuuden laadullinen arvottaminen. (Johnston, 2009) Bokea voidaan eritellä etualan epätarkkuudeksi ja taka-alan epätarkkuudeksi. Etualan epätarkkuutta on kaikki terävyysalueen