KRIMIN SOTA, VENÄJÄ JA SUOMALAISET Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutus sotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin Eero Auvinen TURUN YLIOPISTON JULKAISUJATURUN YLIOPISTON – ANNALES JULKAISUJA UNIVERSITATIS – ANNALES TURKUENSIS UNIVERSITATIS TURKUENSIS SarjaSarja - ser. - Cser. osa XX - osatom. - 393 | Scripta tom. XX | Astronomica Lingua Fennica - Chemica Edita | Turku - Physica -2015 Mathematica | Turku 20xx Turun yliopisto Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Poliittinen historia Politiikan tutkimuksen laitos Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tohtoriohjelma Työn ohjaajat: Professori Timo Soikkanen, Turun yliopisto Tarkastajat: Sotatieteen tohtori ye-komentaja evp. Suomen historian tohtori, Aarni Lehti dosentti Ali Pylkkänen, Turun yliopisto Vastaväittäjä: Sotatieteen tohtori ye-komentaja evp. Aarni Lehti Kansi: Valto Vaalikivi. Grafiikassa käytetty kuva ”J. V. Snellman esitellään keisari Aleksanteri II:lle Parolassa 1863” (rajaus maalauksesta) Museovirasto, www.kuvakokoelmat.fi Taitto: Jouni Korkiasaari Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-järjestelmällä. ISBN 978-951-29-5880-1 (Painettu/PRINT) ISBN 978-951-29-5881-8 (Sähköinen/PDF) ISSN 0082-6995 Painosalama Oy – Turku, 2015 TURUN YLIOPISTO Politiikan tutkimuksen laitos AUVINEN, EERO: Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset. Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutus sotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin. Väitöskirja, 448 s., 49 liites. Poliittinen historia Tammikuu 2015 Tiivistelmä Väitöskirjassa kuvataan aiempaa tutkimusta kattavammin autonomisen Suomen siviiliväestön osallis- tumista vuosien 1854–1855 sotaan, heidän rakentamaansa meripuolustusjärjestelmää ja vihollisen merenherruuden kiistämistä sekä näiden vaikutusta taisteluiden kulkuun. Siviileiden osallistuminen Suomen sotaan nähdään myös olleen aiemman tutkimuksen osoittamaa merkittävämpi vaikutus Porvoon valtiopäivien kokoon kutsumiselle. Se oli siten eräänlainen verrokkitapahtuma nyt tutkittavalle ajalle. Krimin sodassa siviilihallinto ja lähes spontaanisti toimiva rannikoiden siviiliväestö tuottivat viholliselle henkilö- ja materiaalitappioita sekä hidastivat merkittävästi sen liikkeitä. He kiistivät lännestä iskevän vihollisen meren herruuden etenkin saarronmurtaja-aluksillaan ja suojasivat tehokkaasti merikaupankäyn- tiin sidottuja investointeja. Suomi vastasi suurelta osin venäläisten ja suomalaisten joukkojen yhteisen vihollisen torjumisen vaatimista hankinnoista, joukkoja ylläpitävästä huollosta sekä sotilaallisen liikku- vuuden vaatimista kuluista ja joutui siksi taloudessaan lähes suoritustilaan. Liitteissä olevilla Suomen rannikot kattavilla karttakuvilla esitetään siviilien luoma oma meripuolustusjärjestelmä. Keisarit kiittivät rannikoiden väestöä laajasta ja merkittävästä osallistumisesta sekä vaikutuksesta sotatoimien kulkuun. Tässä väitöskirjassa todetaan, että näin ansaittu Venäjän turvallisuuspoliittinen luottamus on aiempien tutkimusten osoittamia syitä voimakkaammin vaikuttanut Suomen autonomian voimistumiseen aina vuoteen 1878 asti. Se oli saavutettu Krimin sodassa ja varautumalla edelleen samalla tavalla torjumaan yhteinen vihollinen emämaan luoteisrajan turvaamiseksi. Hypoteesia siviilihallinnon mittavasta satsauksesta sotatoimiin ja Venäjän turvallisuuspoliittisen luotta- muksen saavuttamista testataan keräämällä sotatoimien kuvauksia satamakaupunkien historioista, KA:n ja Venäjän laivaston arkistojen sotilasasiakirjoista, Englannin laivaston asiakirjoista sekä tutkimuskirjalli- suudesta. Venäjän turvallisuuspoliittista luottamusta suomalaisiin kuvataan keisarin Venäjän kaikkinaisilla kiitoksilla ja luottamusta osoittavilla teoilla. Suomen suhteet Venäjän keisariin nähdään lojaaleina ja pragmaattisina verrattaessa niitä Balttian ja etenkin Puolan venäjänsuhteisiin. Erillisellä koko autonomian ajan kattavalla aikatapahtumagrafiikalla ja sitä kuvailevalla tekstillä esitetään Venäjän ja sen luoteisen reuna-alueen suhteisiin vaikuttaneita tekijöitä ja etenkin Krimin sodan jälkeen tapahtunutta autonomian voimistumista. Siinä Venäjän ulkoiset uhat, sisäpolitiikka sekä turvallisuuspoliittinen luottamus suomalai- siin ovat keskeisiä tekijöitä. Suomi sai Krimin sodan jälkeen Venäjän turvallisuuspoliittisesti luotettavana luoteisena alueena löysät ohjakset voimistaa kansallisvaltiotaan. Sen myötä Suomi pystyisi vieläkin tehokkaammin torjumaan Venäjää uhanneet lännen iskut. Suomi sai siksi Krimin sotaa seuranneena ajanjaksona 1870-luvun lopulle tultaessa kasvaa vahvaksi kansallisvaltioksi. Neuvostoliiton ja Suomen yhteistyö, ystävyys ja avunantosopimus (yya-sopimus) näyttää saaneen nyt tutkittavana olevasta ajasta virikkeitä. Krimin sodan vauhdittaman kehityksen nähdään vuoden 1878 jälkeen jatkuvan niin dynaa- misena, että sen luomalla jatkavuuden voimalla oli omalta osaltaan merkitystä taistelussa autonomisen Suomen venäläistämistä vastaan. Asiasanat: Krimin sota, autonominen Suomi ja Suomen sota. Summary in English The dissertation begins by examining the war efforts made by Finland’s coastal residents and by its administrative machinery against the English and French na- vies in the Crimean War during 1854-1855, and the Russian-loyal nature of these efforts, as Finland was at the time an autonomous part of Russia. Subsequently, the trust Russia placed in Finland in security political matters induced the political, economic, and national strengthening of autonomous Finland. The dissertation continues by examining this strengthening process until the end of the 1870s. The history of autonomous Finland begins with the Finnish War in 1808-1809, in which Russia conquered Finland from Sweden. Loyal to their king, Finnish civilians had participated effectively in war efforts against Russia. With Russia threatened by Napoleon’s forces in Central Europe, the country considered Fin- land, its northwestern borderland, to be the Western powers’ route of attack into Saint Petersburg and Russia. Thus, during the Diet of Porvoo in 1809, Emperor Alexander I had granted Finland comprehensive autonomy as well as begun rec- onciling the Finnish population to more pro-Russian sentiments. Autonomous Finland now received its own customs border with Russia, which enabled Finland to establish an independent national economy. The country obtained its own government as well as a four-Estate diet, although after the Crimean War the diet was not allowed regular assembly until from 1863 onwards. Finnish affairs were presented to the Emperor by the country’s own Minister-Secretary of State, as opposed to a Russian minister. Regarding cultural matters, Finland had been allowed to retain its Protestant church, and the laws that had been preserved since the days of Swedish rule provided good protection for both individuals and their property. The majority - ish. As there were still lingering hopes in Sweden for the reclaiming of Finland, Russiaof Finns allowed spoke onlyFinnish Finnish, national but culture the official to fortify administrative up to the point language of extinguishing was Swed any Swedish cultural traditions still in existence in the country. Once this would be achieved, the Finnish culture, still in its cradle, would be easy to bury in due During the Crimean War, English and French navies blockaded Finnish coastal areastime under and destroyed a strong Slavonicmerchant influence. vessels, harbors, shipyards, as well as warehouses stocked with export merchandise. Supported by these navies, ten thousand French soldiers disembarked on Ahvenanmaa and destroyed the uncompleted fortress of Bomarsund. The objective was to engage as many Russian troops as possible in battle on the Russian shores of the Baltic Sea as well as in the Baltic region, which was part of Russia. These troops would thus be kept away from the Crimean front, where land warfare was raging over domination of the Sevastopol naval base. At the time, the allied had stronger naval forces, although their infantries were ● 4 ● outnumbered by that of Russia. Allied naval armaments in the Baltic Sea and the majority of Russian naval forces had to be held stationed in Crimea. Additionally, EnglandArctic Ocean had long also feared secured that English the import home of waters lumber against and tar, the which Russian were fleet,essential as the to its navy, and sea trading in general would become jeopardized in future, because from the 1830s onwards Russia would have been developing Bomarsund into a naval base with the intention of restricting England’s sea trading in the Northern Baltic Sea. England and France were averse to the thought of sharing the world’s oceans with a third great power, the ranks of which were further strengthened navy that was integral to Russia’s domination of the seas. by FinnishFinnish merchantforces alone vessels. were Theseunable made to muster up a asignificant credible defense part of andthe merchantso Russia held some of its troops stationed in Finland, adding to their numbers in times of crisis. The Finns could see that these troops provided protection from Western attacks designed to devastate Finnish sea trading by destroying vessels, harbor cities, shipyards, and goods warehouses. Therefore they aided Russian troops through accommodation, provisioning, and transportation. During the Crimean availableWar, when for the stationing Russian in fleet Finland, was underpoweredthe civilians of Finnish against coastal the allied areas navy established and not theiractively own functioning naval defense on the system. seas, and