"TOTU SITÄ SALLIMAHAN, TUOMAS MIK´ EI PARKUEN PARANE". LOHI SUOMEN JOHTAVAN Historian laitos, SANOMALEHDISTÖN Oulun yliopisto SUHTAUTUMINEN URHO KEKKOSEEN 1944–1956 OULU 2003 Abstract and Summary in English TUOMAS LOHI "TOTU SITÄ SALLIMAHAN, MIK´ EI PARKUEN PARANE". SUOMEN JOHTAVAN SANOMA- LEHDISTÖN SUHTAUTUMINEN URHO KEKKOSEEN 1944–1956 Esitetään Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Linnanmaan Oulunsalissa (L5) 22. marraskuuta 2003 klo 12.00. OULUN YLIOPISTO, OULU 2003 Copyright © 2003 University of Oulu, 2003 Työn ohjaaja Jouko Vahtola Esitarkastajat Professori Esko Salminen Dosentti Ari Uino ISBN 951-42-7157-2 (URL: http://herkules.oulu.fi/isbn9514271572/) ALSO AVAILABLE IN PRINTED FORMAT Acta Univ. Oul. B 51, 2003 ISBN 951-42-7156-4 ISSN 0355-3205 (URL: http://herkules.oulu.fi/issn03553205/) OULU UNIVERSITY PRESS OULU 2003 Lohi, Tuomas, "If you get nowhere by complaining, put up with it". Attitudes of the leading Finnish newspapers towards Urho Kekkonen in 1944–1956 Department of History, University of Oulu, P.O.Box 1000, FIN-90014 University of Oulu, Finland Oulu, Finland 2003 Abstract This work is concerned with the attitudes of the principal newspapers in Finland, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi and Vapaa Sana, towards Urho Kekkonen during the time leading up to his presidency, in 1944-1956. The account proceeds chronologically, employing principally a qualitative historical method, although with some quantitative aspects. A total of 1284 articles or news items concerned with Kekkonen were published in these leading newspapers during the period in question, the vast majority, 87.5%, in 1950-1956. Maakansa was the most active paper in writing about Kekkonen, and gained a position as his mouthpiece early in his career, whereas Hufvudstadsbladet was more passive in its view of him and Suomen Sosialidemokraatti and Uusi Suomi were the most critical. All in all, however, the majority of the leading newspapers tended for the most part to be critical of him during this period, although he gained some recognition even amongst his opponents, who admitted that he had been a forceful and effective personality as Minister of Justice, Speaker of Parliament and Prime Minister. The criticism was directed mainly at his arbitrary behaviour in foreign affairs and his alleged ties with the communists. The speech that he had made in parliament in March 1940, opposing the peace treaty that ended the Winter War, was the weapon most frequently used against him, whereas the question of war crimes did not arouse much debate regarding him in the columns of the press, nor did the negotiations over the Agreement of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance. Kekkonen did not usually intervene in any way in the discussions concerning him in the press during the 1940's, but as Prime Minister he reacted strongly to the growing criticism, usually venting his feelings through articles in Suomen Kuvalehti or Kyntäjä, or through private correspondence. He particularly despised the writings of Suomen Sosialidemokraatti and its columnist "Jahvetti", and was also annoyed at the attitudes of the Uusi Suomi columnist "Timo". Keywords: 1940's, 1944-1956, 1950's, Finnish history, Helsingin Sanomat, history of newspapers, Hufvudstadsbladet, Kekkonen Urho, Maakansa, newspapers, Suomen Sosial- idemokraatti, Uusi Suomi, Vapaa Sana Lohi, Tuomas, "Totu sitä sallimahan, mik´ ei parkuen parane". Suomen johtavan sanomalehdistön suhtautuminen Urho Kekkoseen 1944–1956 Historian laitos, Oulun yliopisto, PL 1000, 90014 Oulun yliopisto 2003 Oulu, Finland Tiivistelmä Tutkimus käsittelee Suomen johtavan sanomalehdistön, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Vapaa Sana, suhtautumista Urho Kekkoseen vuosina 1944–1956. Kronologisesti etenevän tutkimuksen päämetodina käytän historialliskvalitatii- vista menetelmää. Hyödynnän myös kvantitatiivista metodia. Johtavissa sanomalehdissä julkaistiin tutkimusjakson aikana 1 284 Kekkos-kirjoitusta. Valtaosa niistä (87,5 %) ajoittuu vuosiin 1950 - 1956. Vielä 1940-luvulla kirjoittelu oli vähäistä, mikä indikoi Kekkosen vakiintumatonta poliittista statusta. Ensimmäinen Kekkos-kirjoittelun huippu ajoittui pää- ministerikilpaan 1946 ja toinen presidentinvaaleihin 1950. Kolmannen Kekkos-keskustelun piikin synnytti Maakansassa 1953 julkaistu Kekkosen ulkopoliittinen haastattelu ja sisäpoliittisesti kiihkeä syksy. Neljäs ja merkittävin Kekkos-kannanottojen lisääntyminen johtui vuoden 1956 presidentin- vaaleista. Kaiken kaikkiaan Kekkonen sai pysyvän aseman lehdistössä vuoden 1950 presidentinvaa- lien jälkeen. Tämän takasivat hänelle aktiivinen poliittinen rooli ja pääministerin salkku. Aktiivisin Kekkos-kirjoittaja oli Maakansa. Lehdestä muodostui jo varhain Kekkosen äänitorvi. Hufvudstadsbladet suhtautui Kekkoseen passiivisimmin. Kriittisimpiä Kekkos-kirjoittajia olivat puo- lestaan Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Kaiken kaikkiaan johtavan sanomalehdistön enemmistön suhteet Kekkoseen muotoutuivat tutkimusjakson aikana enimmäkseen kriittisiksi. Toi- saalta hänelle annettiin vastustajienkin leirissä tunnustusta. Kekkosta pidettiin yleisesti niin oikeus- ministerinä, eduskunnan puhemiehenä kuin pääministerinäkin vahvana ja aikaansaavana henkilönä. Arvostelu kohdistui pääosin hänen ulkopoliittiseen omavaltaisuuteensa ja väitettyihin kommunisti- kytköksiinsä. Kekkosen talvisodan rauhaa vastustaneesta puheesta eduskunnassa maaliskuussa 1940 tuli yksi käytetyimmistä Kekkos-vastaisista aseista. Sotasyyllisyyskysymys ei sen sijaan herättänyt erityisemmin Kekkos-debattia johtavan lehdistön palstoilla. Kekkosta ei huomioitu juuri myöskään YYA-sopimusneuvottelujen aikana. Ulkopolitiikan merkitys johtavan lehdistön Kekkos-propagan- dassa korostui vasta 1950-luvulla. Läpilyönti tapahtui viimeistään 1955, jolloin Paasikiven - Kekko- sen ulkopoliittinen linja vakiinnutti asemansa johtavan lehdistön kirjoittelussa. Kekkonen ei puuttunut yleensä 1940-luvulla johtavien sanomalehtien häntä itseään koskevaan kirjoitteluun. Sen sijaan pääministerinä hän reagoi jo voimakkaasti johtavan lehdistön kasvavaan kri- tiikkiin. Kekkonen tilitti tuntojaan yleensä Suomen Kuvalehdessä ja Kyntäjässä sekä yksityisessä kir- jeenvaihdossaan. Kekkosta ärsytti maamme eturivin toimittajien "matalamielinen" parjaus- ja huhupropaganda, joka oli kohdistettu häneen henkilökohtaisesti. Kekkonen moitti myös syytöksiä, joita lehdistön edustajat kohdistivat häneen ulkopoliittisena toimijana ja kommunistien ystävänä. Hän paheksui erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja sen pakinoitsijan (Jahvetti) kirjoittelua. Myös Uu- den Suomen pakinoitsija (Timo) suututti. Osansa arvostelusta saivat lisäksi Helsingin Sanomat ja Va- paa Sana. Hufvudstadsbladet selvisi vähemmällä. Maakansa vältti arvostelun tyystin. Asiasanat: 1940-luku, 1944-1956, 1950-luku, Helsingin Sanomat, historia, Hufvudstadsbladet, Kekkonen Urho, lehdistö, lehdistökirjoittelu, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Suomi-historia, Uusi Suomi, Vapaa Sana Saatteeksi Urho Kaleva Kekkonen on herättänyt intohimoja ja intrigejä vuosikymmenien ajan, ei vähiten sanomalehdistössä. Julkisen sanan ja Kekkosen väliset suhteet ovat kuitenkin jää- neet muun laajan Kekkos-tutkimuksen varjoon. Tein tutkimusmatkani näiden suhteiden selvittämiseksi Oulun yliopistossa professori Jouko Vahtolan ohjauksessa. Hänen panok- sensa tutkimusprosessin eri vaiheissa on ollut merkittävä. Professori Vahtolan laaja-alai- nen asiantuntemus ja aito kiinnostus väitöstutkimukseni ongelmiin ovat kannustaneet ja motivoineet. Tästä kaikesta olen erityisen kiitollinen. Tämän prosessin tietä ovat tasoittaneen professori Vahtolan lisäksi myös monet muut henkilöt. Olen saanut arvokasta palautetta sittemmin esitarkastajaksi ja vastaväittäjäksi tulleelta professori Esko Salmiselta. Siitä hänelle kunnioittavin kiitokseni. Myös tutki- mukseni toinen esitarkastaja, dosentti Ari Uino, on lisännyt asiantuntevilla neuvoillaan tutkimukseni tieteellistä syvyyttä. Hänelle kiitos ystävällisistä neuvoista. Lausun lämpi- män kiitokseni myös dosentti Turo Manniselle, joka opponoi väitöskirjan käsikirjoituk- sen tutkijaseminaarissa. Englanninkielisen tiivistelmän käänsi Malcolm Hicks. Siitä hänelle kiitos. Olen tutkimusprosessin aikana vaivannut henkilöstöä useissa eri arkistoissa. Palvelu on ollut poikkeuksetta hyvää. Siitä parhain kiitokseni. Erityismaininnan ansaitsevat Ori- mattilassa sijaitsevan UKK-arkiston hoitajat, arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva ja tut- kija Ari Mesivaara. Vietin tuossa ”täyden palvelun” arkistossa muutamia päiviä. Tutkimustani ovat taloudellisesti tukeneet Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjan- maan rahasto ja Oulun yliopisto. Apurahat mahdollistivat täysipainoisen tutkimustyön. Lämpimät kiitokset. Haluan kiittää nimeltä mainitsematta myös kaikkia niitä, jotka ovat työni edistymistä tavalla tai toisella tukeneet. Erityisesti ystäväni ja lähipiirini ansaitsevat suuren kiitoksen. Lapsuuden kodin innostava ja edistyksellinen ilmapiiri on kannustanut tutkimustyön eri vaiheissa. Oikolukijan ja kotikriitikon tehtäviä on kiitettävästi hoitanut isäni dosentti Seppo Lohi. Vaimoni Sirkku on kannustanut tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Hänelle kiitos myös erinomaisesta huolenpidosta. Esikoispoikamme Pietari on taannut sen, etteivät tutkimushuolet ole saaneet yliotetta vapaa-ajalla. Oulussa marraskuun 22. päivänä 2003 Tuomas Lohi Lyhenteet art. Artikkeli ed.ryhmä Eduskuntaryhmä erit. Erityisesti Haast.