JYVÄSKYLÄ STUDIES IN EDUCATION, PSYCHOLOGY AND SOCIAL RESEARCH 416 Veikko U.J. Heinonen Suomalaisen turvallisuuspolitiikan tila Suomalaisen 2000-luvun alun turvallisuuspoliittisen debatin käsiteanalyyttinen tarkastelu Esitetään Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston Agora-rakennuksen Martti Ahtisaari -salissa elokuun 6. päivänä 2011 kello 12. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO JYVÄSKYLÄ 2011 Suomalaisen turvallisuuspolitiikan tila Suomalaisen 2000-luvun alun turvallisuuspoliittisen debatin käsiteanalyyttinen tarkastelu JYVÄSKYLÄ STUDIES IN EDUCATION, PSYCHOLOGY AND SOCIAL RESEARCH 416 Veikko U.J. Heinonen Suomalaisen turvallisuuspolitiikan tila Suomalaisen 2000-luvun alun turvallisuuspoliittisen debatin käsiteanalyyttinen tarkastelu JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO JYVÄSKYLÄ 2011 Editors Jussi Kotkavirta Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä Pekka Olsbo, Ville Korkiakangas Publishing Unit, University Library of Jyväskylä Cover by Tiia and Veikko U.J. Heinonen URN:ISBN:978-951-39-4368-4 ISBN 978-951-39-4368-4 (PDF) ISBN 978-951-39-4345-5 (nid.) ISSN 0075-4625 Copyright © 2011 , by University of Jyväskylä Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä 2011 3 ABSTRACT Heinonen, Veikko U.J. The state of Finnish security policy. A conceptual analysis of the Finnish debate on security policy in the Early 2000s Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2011, 267 p. (Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research ISSN 0075-4625; 416) ISBN 978-951-39-4345-5 (nid.), 978-951-39-4368-4 (PDF) Security policy has traditionally been associated in Finland with affairs outside of ordinary politics and an area in which only the head of state and other high state authorities are able and permitted to operate. Because of the changes in both domestic and international political culture and security environment in the 1990s, there has begun an era of parliamentary orientated Security and De- fence Policy Reports of the Cabinet, which outline the policy of the state. This evolution, along with increased international pressure to share responsibility over value based security activities abroad and the question of joining Nato, has challenged the traditions of national security policy and motivated the politi- cians and citizens to take part. The purpose of this study is to examine conceptual and political issues and the spatial state of Finnish security policy during the era of Security and Defence Policy Reports of the Cabinet. The methodological approach of the study is based on the theory background and research method traditions of conceptual history and rhetoric. Research material consists of Security Reports, other public political documents and the public rhetoric by main politicians and specialists related to the subject of study. It is reasonable to claim that the activities of the political parties concern- ing national security policy can be defined as most political and are inspired by the value background and the strategic goals of the political parties. One can also argue that these values and goals have remarkably contributed to analysis, conclusions and to the political and technical proposals concerning security pol- icy made by political parties. It can also be pointed out that there have been two different kinds of value based understandings of the concept of security policy during the era of the Security and Defence Policy Reports of the Cabinet. This study doesn’t take any standpoint to the Nato question as a solution for Finland. However, the current spatial state of the security policy appears to be unsatisfactory for many reasons. Accordingly, the study suggests that the domestic and international politicisation of security policy should be given more emphasis in public debates and official preparation concerning security policy issues. What is more, the role of security policy in relation to foreign and defence policy ought to be strengthened. Keywords: allied, concept, conceptual history, discourse theory, European un- ion, Finland, Nato, non-aligned, rhetoric, security policy 4 Author’s address Veikko Heinonen Esankatu 15, 40700 Jyväskylä [email protected] Supervisors Pekka Korhonen Professor of Political Science, especially World Politics Department of Social Sciences and Philosophy University of Jyväskylä Kari Palonen Academy Professor Department of Social Sciences and Philosophy University of Jyväskylä Reviewers Pekka Visuri Doctor of Political Science Petri Koikkalainen University Lecturer of Political Science Doctor of Philosophy (Phd, Political Science) Faculty of Social Sciences University of Lapland Opponent Petri Koikkalainen 5 ESIPUHE Turvallisuuspolitiikan valinnat ovat olleet tavallisille suomalaisille verraten py- hiä asioita, jotka on totuttu jättämään valtiojohdon ja turvallisuuspolitiikkaan vihkiytyneiden viranomaisten hoidettavaksi. Nyt kun asioista on jälleen luval- lista ja jopa toivottua keskustella ne ovat osoittautuneet vaikeasti keskustelta- viksi asioiksi, joissa sekoittuu menneet selvittämättömät asiat ja uudet hahmot- tumattomat kansainväliset jännitteet ja odotukset. Turvallisuuspolitiikka koetaan laajalti edelleen epäpoliittiseksi, tai ainakin selvästi normaalin politiikan ulkopuolella olevaksi, ja siihen liittyvät tutkimuk- set pikemminkin strategian kuin poliittisen tutkimuksen alaan kuuluviksi. Len- toupseerin ammatissani olen jakanut tämän käsityksen monien muiden kanssa aina siihen asti kunnes Suomi liittyi 1995 Euroopan unioniin. Muutos haastoi aiemmat ajattelutapani ja tavoitteeni onkin ollut löytää uudenlainen lähestymis- tapa ja nähdä laajemmin turvallisuuspolitiikan yhteiskunnalliset ja käsitteelliset ulottuvuudet. Politiikka yleensä ja turvallisuuspolitiikka erityisesti sisältävät runsaasti kanonisoituneita jopa sloganeiksi luutuneita historiaan, normeihin, käytäntöjen mekanismeihin ja logiikkaan liittyviä käsityksiä, jotka ovat muo- kanneet käsitystämme todellisuudesta ja siitä millä tavalla voimme turvalli- suuspolitiikasta keskustella. Tämän vuoksi olen valinnut juuri käsitteet ja reto- riikan tutkimukseni metodologiseksi alustaksi. Suuret muutokset valtion, yrityksien ja yksityisen ihmisen elämässä anta- vat yleensä aiheen, mutta myös mahdollisuuden tarkastella uudella tavalla elämisen perusasioita, toimintatapoja, sääntöjä, elämänkäsityksiä ja niitä mää- rittäviä käsitteitä sekä niiden merkitystä suhteessa muuttuneeseen tilanteeseen. Tyypillisesti kuitenkin isänmaallisuus ja maanpuolustustahto halutaan ymmär- tää perinteisinä arvoina ja liittää ne annettuina valtioon ja sen turvallisuuspoli- tiikkaan, jotka puolestaan molemmat ovat viime vuosina olleet suurten muutos- ten kourissa. Sen yhteydessä on usein unohtunut, että ei vain turvallisuuspoliit- tinen ympäristö ja teknologia ole ollut muutoksessa, vaan laajalti myös muu yh- teiskunta ja maailma kaikkine ihmiselämään kuuluvine ulottuvuuksineen. Pe- rinteiset arvot kulminoituvat kuitenkin velvoittavuutensa takia edelleen turval- lisuuspoliittisissa asioissa. Tämän takia turvallisuuspolitiikka asettuu mielen- kiintoni keskiöön. Kylmän sodan jälkeisiin kansainvälisten asioiden muutoksiin sisältyy myös turvallisuuden käsitteen ymmärtämisen laajentuminen. Tämän myötä on syntynyt paineita huomioida myös turvallisuuspolitiikassa, ettei ongelmia ja niiden hallintaa voida enää eristää tietylle toimialalle tai fyysiselle ja käsitteelli- selle alueelle. Ongelmien ratkaisemiseksi on nähty tarvittavan valtioiden ja ins- tituutioiden yhteistyötä sekä omien kansalaisten tukea ja lojaalisuutta. Valtion ja hallituksen auktoriteetti ja asema lojaliteetin kohteena ovat kuitenkin enene- vässä määrin myös kyseenalaistumassa. Yhä useampien elämänalojen globaa- listuminen yhdessä lisääntyvän individualismin kanssa antavat periaatteessa 6 yhä useammalle mahdollisuuden itsenäisesti muodostaa käsityksensä ympä- röivästä maailmasta ja kokea fyysistä tai virtuaalista yhteisöllisyyttä yli rajojen. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen valtion ja kansalaisen suhde näyttää entisestään monimutkaistuneen. Erityisenä kiinnostukseni herättäjänä ovat toimineet kansainväliseen turvallisuuteen liittyvä yhteisvastuun idea ja lojaali- suuden odotukset niin EU:n kuin Naton puitteissa, mikä edellyttää siirtymistä pois perinteisistä turvallisuuspolitiikan puhetavoista. Tämä on suunnannut mielenkiintoni turvallisuuspolitiikan käsitteen sisällön ja siihen liittyvien ja sitä määrittävien käsitteiden sisältöjen ja keskinäisten suhteiden pohdintaan. Kiinnostustani on lisännyt myös se, että keskustelu on edelleen kesken, mielestäni eräiltä osin milteipä alkutekijöissään, vaikka Suomi valtiona on jo monella tavalla sitoutunut molempien yhteisöjen sotilaalliseen toimintaan. Tämän tutkimukseni myötä haluan osaltani osallistua tähän keskusteluun. Ennen varsinaisen tutkimustyön aloittamista olin useamman vuoden ajan etsi- nyt lähestymistapaa miten tarttua aihepiiriin, johon liittyvä keskustelu on Suo- messa ollut perinteisesti eliittikeskeistä ja puhetapaa on dominoinut valtio- ja strategiakeskeisyys, vaikkakin toisaalta sekä Suomen perustuslaki että EU- sopimus korostavat kansalaisten ja demokratian sekä, erityisesti Suomessa, kansanvallan merkitystä. Toisena tartuntapintaa liukastavana ilmiönä koin sen, että asennehorison- tit suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa diskurssissa vaikuttivat näennäisesti olevan poliittisesti eri asemiin seisahtuneessa tilassa, missä uusia argumentteja ei näyttänyt esiintyvän, vaan puolueet ja asiantuntijat toistivat vanhojen argu- menttien muunnelmia,