Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksentekojärjestelmästä Ulkoasiainministeriö Helsinki 3.3.2010 sähköinen julkaisu ISBN 978-951-724-823-5 1 Alkusanat 3 Johdanto 4 1. Kansainvälinen viitekehys 4 1.1. Kansainväliset toimijat 4 1.2. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 6 1.3. Kansainväliset tahdonilmaisut 7 1.4. Yhteenveto 9 2. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat perussäännökset Suomen itsenäistyttyä 9 2.1. Tausta 9 2.2. Säännösten synty 11 2.3. Yhteenveto 14 3. Valtiokäytännöstä ennen valtiosääntöuudistuksia 14 3.1. Maailmansotien välinen kausi 14 3.2. Toinen maailmansota 16 3.3. Toisen maailmansodan jälkeinen aika 18 3.4. Yhteenveto 21 4. Valtiosääntöuudistukset 22 4.1. Yleiset uudistukset 23 4.2. Integraatiosta johtuvat uudistukset 27 4.3. Yhteenveto 31 5. Suomen perustuslain mukainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko 32 5.1. Perustuslain valmistelusta ja eduskuntakäsittelystä 32 5.2. Ulkopolitiikan raameista ja valtioelinten valtasuhteista 33 5.3. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 34 5.4. Euroopan unionin asiat 40 5.5. Päätöksenteko, yhteistoiminta ja koordinaatio ulkopolitiikassa 46 5.6. Ylipäällikön valta sekä kriisinhallintalaki ja valmiuslaki 51 6. Muutostarpeita 54 6.1. EU perustuslaissa 56 6.2. Edustautuminen Eurooppa-neuvostossa ja muissa huippukokouksissa 57 6.3. Parlamentaarisuuden ja kansanvaltaisuuden lisäämisestä 60 6.4. Muita kysymyksiä 62 6.5. Johtopäätöksiä 63 Lukemistoa 65 2 Alkusanat Vuoden 1919 hallitusmuotoon ja vuoden 1928 valtiopäiväjärjestykseen perustuvaa päätöksentekojär- jestelmä oli voimassa siihen asti, kun Suomi liittyi vuonna 1994 Euroopan talousalueeseen ja sitten vuoden kuluttua Euroopan unioniin. Vaikka perussäännökset pysyivät muuttumattomina, mukautuivat ne kehitykseen. Ennen toista maailmansotaa ulkopolitiikkaa hoiti presidentin luottamusta nauttiva ul- koasiainministeri tai pääministeri. Toisen maailmansodan aikana keskittyi valta, ja presidentti alkoi joh- taa ulkopolitiikkaa. Kehitys jatkui toisen maailmansodan jälkeen samansuuntaisena, kunnes vuosisadan lopulla palattiin jälleen parlamentaarisempaan suuntaan. Myös järjestelmän nimi koki muutoksia. Ensin hoidettiin ulkoasioita. Sitten alettiin tehdä myös ulkopolitiikkaa. Puolustuspolitiikan asema korostui so- dan aikana. Ylipäällikkyys ei ollut sodan aikana presidentillä, ja vasta Mannerheimin valinta presidentik- si yhdisti ulkopolitiikan johtamisen ja ylipäällikkyyden taas samaan henkilöön. Sodan jälkeen ulkopoli- tiikka sai etusijan puolustuspolitiikkaan nähden. Yhdessä niitä kutsuttiin turvallisuuspolitiikaksi. Jo en- nen Euroopan unioniin liittymistä alettiin puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ulkoasiainministeriö valmistelee ja täytäntöönpanee ulkopolitiikassa tarvittavat päätökset. Ministeriö myös yhteensovittaa ja välittää Suomen kannanotot, ja ulkoasiainministeri vastaa viime kädessä ulko- politiikan parlamentaarisesta katteesta. Ulkoministeriö on järjestelmällisesti pyrkinyt siihen, että perus- tuslain säännökset tekevät mahdolliseksi Suomen yhtenäisen ja johdonmukaisen ulkopolitiikan harjoit- tamisen. Senkin takia on luonnollista, että ministeriö paitsi osallistuu ulko- ja turvallisuuspoliittisen pää- töksentekojärjestelmän kehittämiseen myös tekee sitä tunnetuksi. Ministeriö julkaisi vuonna 1994 esi- tyksen ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmän keskeisistä uudistuslinjoista integraatioratkaisujen yhteydessä. Eduskunnan hyväksyttyä vuonna 1999 uuden perustuslain, ministeriö järjesti seminaarin, jossa tarkasteltiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa uuden perustuslain valossa. Ministeriö myös julkaisi yhteenvedon seminaarista ja järjestelmää koskevaa säädösmateriaalin. Ulkoasiainministeriö täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Oikeusministeriö asetti vuoden alussa myös työ- ryhmän selvittämään perustuslain toimivuutta ja valmistelemaan myöhempää parlamentaarisen valmis- teluelimen työtä. Eräänä aiheena on ulkopoliittinen päätöksenteko, joka on herättänyt kiinnostusta viime presidentin vaaleista alkaen. Tämä kirjasen tarkoituksena on auttaa keskustelua, sillä ulkopoliitti- sesta päätöksenteosta ei ole yhtenäistä ja ajan tasalla olevaa esitystä. Kirjanen tarjoaa myös apuväli- neen kansainvälisten asioiden kanssa työskenteleville tai niistä kiinnostuneille. Kirjasen on laatinut suurlähettiläs, valtiosääntöoikeuden dosentti Ora Meres-Wuori, joka on toiminut myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sihteerinä vuosina 1987−1991. Kirjoittaja vastaa esityksen sisällöstä ja siinä esitetyistä näkemyksistä. Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2008 Alexander Stubb Ulkoasiainministeri Kirjasen (Ulkoasiainministeriön julkaisuja 8/2008) olen sähköisessä muodossa nyt toistamiseen ajan- kohtaistanut. Vastaan edelleen sen sisällöstä ja näkemyksistä. Tekstimuutoksia on seurannut ennen kaikkea siitä, että ministeri Taxellin johtama parlamentaarinen komitea on julkaissut mietintönsä perus- tuslain muutostarpeista. Lisäksi EU:ta koskeva Lissabonin sopimus on tullut voimaan. Kaikkia tästä sopimuksesta johtuvia muutoksia ei ole kuitenkaan vielä otettu huomioon. Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2010 Ora Meres-Wuori 3 Johdanto Vuoden 2006 presidentin vaalissa tulivat esille ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ja tärkeät asiakysymykset. Keskustelu on jatkunut, ja sitä ovat ryydittäneet presidentin osallistuminen Euroopan unionin (EU) huippukokouksiin eli Eurooppa-neuvoston kokouksiin sekä hallitusten esitysten1 antami- nen kriisinhallintalaista ja valmiuslaista. Jäsenyydestä Natossa (North Atlantic Treaty Organization) on annettu kolme selvitystä2. Parlamentaarinen, ministeri Taxellin johtama komitea on julkaissut mietin- tönsä3 perustuslain muutostarpeista ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko mukaan lukien. Tasavallan presidentti johtaa perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, ja hänen päätöksentekonsa on kytketty valtioneuvoston ratkaisuehdotuksiin. Presidentti on myös puolustusvoimain ylipäällikkö. Valtioneuvostolle kuuluvat EU:ssa päätettävät asiat mukaan lukien EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Sen on toimittava ulkopoliittisesti tärkeissä EU-asioissa yhteistyössä presidentin kanssa. Kirjasessa tarkastellaan, miten ulkopolitiikan ja EU-asioiden yhteensovittaminen on onnistunut. Siinä käsitellään myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon kohdistuvia muutospaineita, jotka johtuvat EU:n jäsenyydestä, globalisaatiosta ja valtiollisesta kehityksestä naapurimaissa. Ensin kuiten- kin tarkastellaan sitä kansainvälistä viitekehystä, jossa ulkopoliittiset päätökset tehdään. Sitten seloste- taan Suomen itsenäistyttyä syntyneitä ulkopoliittista päätöksentekoa koskevia perussäännöksiä ja nii- den pohjalta muodostunutta käytäntöä. Seuraavana vuorossa ovat yleiset ja integraatiosta johtuvat valtiosääntöuudistukset. Lopuksi selostetaan perustuslain mukainen päätöksentekomenettely ja siihen perustuslain voimaantulon jälkeen tehdyt tarkennukset. Viimeksi arvioidaan järjestelmän muutospainei- ta ja niihin esitettyjä ratkaisuja Taxellin komitean loppumietinnönkin valossa. Kun kirjanen on tarkoitettu myös apuvälineeksi käytännön toiminnassa, siihen on sisällytetty tätä var- ten tarpeellista yksityiskohtaista tietoutta pääosiltaan alaviitteisiin. Kiireisiä lukijoita varten taas neljässä ensimmäisessä jaksossa on yhteenveto sekä kirjasen lopussa johtopäätökset.4 1. Kansainvälinen viitekehys Ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekojärjestelmää ei voida tarkastella irrallaan kansainvälisten suhteiden kokonaisuudesta. Kansainvälisiin suhteisiin sovelletaan yleensä kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Kansainvälisen oikeuden ja valtiosäännön liittymäkohdissa nämä oikeuden alat on sovitettava yhteen. Euroopan unionin toimialalla tulee suhteessa kansainväliseen oikeuteen ja kansalliseen lain- säädäntöön sovellettavaksi EU:n oikeus. Seuraavassa käsitellään kansainvälisiä toimijoita, termiä ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kansainvälisiä tahdonilmaisuja. 1.1. Kansainväliset toimijat Kansainvälisillä suhteilla tarkoitetaan yleensä valtioiden ja muiden kansainvälisen järjestelmän toimijoi- den välistä kanssakäymistä. Näistä suhteista voidaan erottaa poliittiset kysymykset kansainväliseksi politiikaksi ja oikeudelliset kysymykset kansainväliseksi oikeudeksi. Euroopan unionin primäärioikeus on 1 HE 110/2005 vp laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja HE 3/2008 vp valmius- laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kriisinhallintalaista annettiin sittemmin toinen esitys HE 5/2006 vp. 2 Selvitykset ovat: 1) Joidenkin puolustamisesta monen turvaamiseen, Naton tie puolustusliitosta turvallisuus- manageriksi, toim. Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin raportti 17/2007, 2) Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset, 21.12.2007 suurlähettiläs Antti Sierla, ulkoasiainministeriö ja 3) Juha Rainne, Legal Implications of NATO Membership, Focus on Finland and Five Allied States, Erik Castrén -instituutti 2008. 3 Perustuslain tarkistamiskomitean mietintö, Mietintöjä ja lausuntoja 9/2010, Oikeusministeriö. 4 Neljä ensimmäistä jaksoa pohjautuvat kirjoittajan teokseen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksente- kojärjestelmä, Helsinki 1998, ja luentosarjaan Valtioelinten toimivaltasuhteet kansainvälisissä asioissa 2007 Hel- singin yliopistossa. Apuvälineluonteesta johtuen kirjasessa on voitu kerrata jo aikaisemmin siinä esiintyvää teks- tiä. Valtiosopimusten ja EU-sopimusten yksityiskohtien suhteen ks. Valtiosopimusopas 2009, formin.finland.fi. 4 saavuttanut ainakin osittain etusijan