Vuolijoen Kulttuurimaiseman Kerroksia Kulttuurimaiseman Kerroksia Päivi Tervonen

Alueelliset ympäristöjulkaisut Alueelliset ympäristöjulkaisut

316 316

Vuolijoen Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia kulttuurimaiseman kerroksia Päivi Tervonen

Vuolijoen kulttuurimaisema rakentuu monikerroksisen talonpoikaisen asutuksen lisäksi kahdesta taajamasta, Kir- konkylästä ja Otanmäestä. Muinaismuistokohteiden jäljet Vuolijoen ovat maisemassa ohuempia. Maisemalle luonteenomais- ta on tasaisuus. Joet, tiet ja niiden varsille virittäytynyt kulttuurimaiseman asutus ja laaja Oulujärvi selkineen ovat vuolijokelaisen maiseman selkärankaa. Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia julkaisu esittelee kerroksia alueen rakennuskulttuurin ja maiseman helmiä. Julkaisun tavoitteena on toimia maankäytön suunnittelun apuväli- neenä ja oppaana alueen menneisyyteen. Tavoitteena on myös ohjata Vuolijoella asuvia ihmisiä lukemaan ja arvos- tamaan omaa arkisenakin koettua lähiympäristöä. Julkaisu sisältää muutamia korjaustapaohjeita ja käytännöllistä tietoa rakennuksen korjausta suunnittele- ville ja pohdintoja maiseman ja muinaisjäännösten hoidon toteuttamisesta.

Tiedot esiteltävistä kohteista perustuvat julkaisua varten tehtyihin, tai aiemmin tehtyjen inventointien täydennyksiin. Työn sisällöllisinä kulmakivinä ovat muinaismuistokohteet, kiinteät muinaisjäännökset, rakennettu kulttuuriympäristö ja perinnemaisemat.

ISBN 952-11-1483-5 ISBN (PDF) 978-952-11-2622-2 ISSN 1238-8610

Myynti: Kainuun ympäristökeskus, PL 115, 87101 KAJAANI, Puh. (08) 616 3356, Fax. (08) 616 3629 Vuolijoen kunta, Rantatie 1, 88270 Vuolijoki, Puh. (08) 689 5511 Edita Publishing Oy, PL 800, 00043 EDITA, Puh. 020 450 05, Telefax. 020 450 2380

...... KAINUUN PL 115 KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS YMPÄRISTÖKESKUS 87101 KAJAANI 156 Alueelliset ympäristöjulkaisut 316

Päivi Tervonen Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia

KAJAANI 2003

...... 1 KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS ISBN 952-11-1483-5 ISSN 1238-8610 978-952-11-2622-2 (PDF)

Julkaisun kuvat: Ellei toisin mainita, Päivi Tervonen Pohjakartat: C Maanmittauslaitos lupanro 7/MYY/03 Karttojen laadinta: piirtäjä Anu Heikkinen Piirrokset: konservaattori Maria Luostarinen Taitto ja kuvankäsittely: Kajaanin Offsetpaino Oy, Nina Karjalainen Paino: Kainuun Sanomat Arkkipaino 2003

2 Alueelliset ympäristöjulkaisut Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia

Ihminen on aina halunnut suojautua sateelta, aurin- golta, tuulelta, viholliselta tai vaikka pakkaselta. Vuo- lijokelaisten lasten maja, “piilopaikka” kuvattuna syksyllä 2002.

Kulttuuriympäristöohjelmat arkiympäristön lukukirjana ja käyttöohjeena

Kulttuurimaisema on syntynyt vähitellen eri yhteistyössä Kainuun ympäristökeskuksen ja sukupolvien työn tuloksena. Esihistorian ajalla Vuolijoen kunnan kanssa. Työtä ovat rahoittaneet huolellisesti valittu asuinpaikka näyttäytyy meil- EU:n aluekehitysrahasto EAKR ja siihen liittyvä le tänään vain viitteellisinä jälkinä maisemassa. kansallinen rahoitus sekä Vuolijoen kunta. Kult- Talonpojat rakensivat rakennuksiaan tarpeeseen tuuriympäristöohjelman on koonnut suunnittelija samoin tehtaita suunnittelevat insinöörit, tai Päivi Tervonen Kainuun ympäristökeskuksesta esimerkiksi jälleenrakennuskauden arkkitehdit. yhteistyössä laajan toimijaverkoston kanssa. Kaikki he kuitenkin loivat - tahtoen tai tahtomat- Työn ohjausryhmään ovat kuuluneet maan- taan - suomalaista kulttuurimaisemaa. viljelijät Iikka Alasalmi ja Matti Karjalainen sekä Mahdollisia keinoja reagoida kulttuuriympäris- rakennustarkasta Kari Huusko Vuolijoelta, arkki- tössä tapahtuviin muutoksiin ovat kulttuuriympä- tehti Esko Fabreus ja tarkastaja Alpo Hurskainen ristöön liittyvän tiedon dokumentointi ja tallennus- Kainuun ympäristökeskuksesta, suunnittelujohtaja työ sekä aktiivinen keskustelu kulttuuriympäristön Hannu Heikkinen Kainuun liitosta sekä Paltamon suojelun ja hoidon keinoista ja merkityksestä. - Vuolijoen ja Vaalan aluearkkitehti Pirjo Siipola. On aika pohtia myös konkreettisia toimenpiteitä Julkaisun historia osion on laatinut ﬁ l. yo Kirsi muutoksen hallitsemiseksi. Kuntakohtaiset kult- Nahkanen Oulun yliopistosta. Rakennusarkkitehti, tuuriympäristöohjelmat ovat yksi työkalu tähän konservaattori Maria Luostarinen Mikkelistä on haasteeseen. vastannut ohjelman mainioista ja selkeistä piir- Valtioneuvoston kesäkuussa 2001 hyväksymä roskuvista. Piirtäjä Anu Heikkinen Kainuun ym- rakennusperintöstrategia, joka liittyy olennaisesti päristökeskuksesta on tuottanut ohjelmassa esillä uuteen maankäyttö- ja rakennuslakiin, on omalta olevan informatiivisen kartta-aineiston. Kainuun osaltaan vauhdittamassa kulttuuriperintökohtei- ympäristökeskuksen ATK-tukihenkilö Teppo Helo den tunnettavuutta. Rakennusperintöstrategian ja harjoittelija Harri Liimatta ovat olleet rakenta- esipuheessa korostetaan - Euroopan neuvostoa massa uusia palasia tässä kulttuuriympäristöohjel- lainaten - kuinka kerroksellinen kulttuuriympä- massa käytettyyn rakennusinventointi tietokanta ristö toimii muutoksen innoittajana ja säänteli- sovellukseen. jänä. Asiaa tänä päivänä erityisesti yhdentyvän Ohjelman tekijöinä ovat lisäksi olleet lukuisat Euroopan silmin tarkasteltuna, “jäsenmaiden muut henkilöt sekä Vuolijoen kunnassa että sen velvollisuutena on kulttuuriperinteen kartoitta- kylissä sekä Kainuun ympäristökeskuksessa ja minen, kulttuurimaiseman uhkien torjuminen, muutoin matkan varrella – siitä listasta tulisi jo liian maisemansuunnittelu kansallisella ja paikallisella pitkä julkaistavaksi. Jokaisen työhön osallistuneen tasolla sekä kansalaisten maisemallisen tietoisuu- panos on ollut tärkeä. den tason nostaminen”. Teksti on kuin laadittu kulttuuriympäristöohjelman esipuhetta varten. Rakennusperintöstrategian toivoisi viimeistään Kajaanissa 30.04. 2003 olevan ohjenuoran, jonka avulla rakennettu kulttuuriympäristö tulisi yhä enenevässä määrin osalliseksi keskustelua, jossa pohditaan ajan muu- tosilmiöitä. Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma Jouko Saastamoinen Päivi Tervonen on yksi osa tätä kontekstia. ylitarkastaja suunnittelija Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma on tehty osastopäällikkö

Esipuhe 3 Vuolijoki

4 Alueelliset ympäristöjulkaisut Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia ...... 3 5.2.2 Rakennusten sijoittuminen ...... 51 Johdanto ...... 7 5.2.3 Puut, pensaat ja aitaukset pihapiiriä jäsentämässä ...... 51 1. Maantieteellinen Vuolijoki ...... 13 5.3. Vuolijokelainen asuinrakennus ...... 52 1.1. Maa, vesi ja ilma ...... 13 5.3.1 Yksihuoneisesta pirtistä 1.2. Ilmastolle emme mahda mitään ...... 13 monihuoneiseksi talonpoikaistaloksi ...... 52 1.3. Suuri ja kaunis Oulujärvi ...... 13 5.3.2 Asuinrakennuksen muutos 1.4. Vuolijoen joet ...... 15 - 1920 ja 1930-luvulla ...... 53 Erillisartikkeli: Aleksanteri I:n matka Kainuuseen ...... 17 5.4. Talousrakennuksia tarpeeseen ...... 54 5.4.1 Paljon rakennuksia moneen käyttöön ...... 54 2. Vuolijoen historiaa ...... 19 5.4.2 Navetoita puusta tai kivestä ...... 54 2.1. Asutushistorian vaiheita ...... 19

5.4.3 Oma huone hevoselle ...... 54 Sisällysluettelo 2.1.1. Ensimmäiset uudisasukkaat ...... 19 5.4.4 Aitat pihapiirin vakiokalustoa ...... 55 2.1.2. Vainolaisten vainoamina ...... 19 5.4.5 Aittaa komeampi luhti ...... 57 2.1.3. Isojako ...... 20 5.4.6 Pihan laidalla sauna ...... 57 2.1.4. Tilallisia, torppareita ja mäkitupalaisia ...... 21 5.4.7 Korkeaseinäinen riihi ...... 57 2.2. Elinkeinot ...... 22 5.4.8 Pajat tuotteineen ...... 58 2.2.1 Metsästys ja kalastus ...... 22 5.4.9 Ladot maiseman jäsentäjinä ...... 59 2.2.2. Kaskeaminen ...... 22 5.4.10 Verkkovaja rannalla ...... 59 2.2.3. Tervatalouden aika ...... 22 5.4.11 Muita maaseudun rakennuksia ...... 59 2.2.4. Maanviljelys ja karjanhoito ...... 23 5.5. Jälleenrakennuskausi...... 61 2.2.5. Metsätalous ...... 23 5.5.1 Taloja suureen tarpeeseen ...... 61 2.2.6. Muita elinkeinoja ...... 24 5.5.2 Sodanjälkeinen tyyppitalo ...... 61 2.3 1900-luku muutoksen tuojana ...... 24 5.5.3 Vuolijoen sodanjälkeinen rakentaminen ...... 62 5.5.4 Asuminen tyyppitalossa ...... 63 3. Vuolijoen esihistoriaa ...... 25 5.5.5 Pihapiirin muotoutuminen ...... 63 3.1 Mitä on esihistoriallinen aika? ...... 25 5.6. Uudempi arkkitehtuuri ...... 64 3.2 Asutuksen alussa ...... 25 Erillisartikkeli: Vuolijoen ulkoilmamuseo Riihipiha ...... 65 3.2.1 Vapautuminen jääpeitteestä ...... 25 Erillisartikkeli: Puutiili korvaavana rakennusmateriaalina 3.2.2 Vuolijoen vanhimmat asuinpaikat...... 26 67 3.3. Muinainen Vuolijoki esinelöytöjen valossa ...... 27 3.3.1 Tietoa muinaisuudesta arkeologian avulla...27 6. Kolme kylää ja kaksi taajamaa ...... 69 3.3.2 Esinelöytöjen kertomaa ...... 27 6.1 Rakennuskulttuurin inventointi Vuolijoella ...... 69 3.3.3 Ihminen osana luontoa ...... 27 6.2 Vuolijoki, Vuottolahti ja Saaresmäki ...... 70 3.3.4 Varhaisin puurakennus?...... 28 6.3 Kirkonkylän keskusta ...... 70 3.4 Vuolijoen muinaismuistokohteet ja kiinteät 6.4 Kirkonkylä rekisterikylänä ...... 78 muinaisjäännökset ...... 28 6.5 Käkilahti ja Käkisaari ...... 81 3.4.1 Muinaismuistolaki ...... 28 6.6 Ojanperä ...... 92 3.4.2 Miten tunnistat muinaismuistokohteen 6.7 Toinen taajama, Otanmäki ...... 97 tai kiinteän muinaisjäännöksen? ...... 28 6.8 Lähiö nimeltään Otanmäki ...... 100 3.4.3 Vuolijoen muinaismuistokohteet ...... 29 6.8.1 Joulutähti kaivostornissa ...... 101 3.5 Muinaismuistokohteiden tutkiminen ja hoito ...... 38 6.8.2 Vuorokas osana Otanmäkeä ...... 106 3.5.1 Käytettyjä tutkimusmenetelmiä...... 38 6.9 Saaresmäki ...... 106 3.5.2 Muinaismuistokohteiden ja kiinteiden 6.10 Kytökoski ...... 115 muinaisjäännösten hoito ...... 38 6.11 Vuottolahti ...... 117 Erillisartikkeli: Saaresjoen harkkohytti ...... 40 6.11.1 Vuottolahti ...... 117 6.11.2 Koskenkylä ja Ounas...... 127 4. Maisema ...... 41 6.12 Korjauskohteet...... 131 4.1 Maiseman kerrokset ...... 41 Erillisartikkeli: Vuolijoen tuulimyllyt ...... 135 4.2 Maiseman hoito ...... 42 4.2.1 Perinnemaisemat ja niiden hoito ...... 42 7. Käytännön rakennussuojelua ...... 136 4.2.2 Inventoidut arvokkaat maisema-alueet ...... 42 7.1 Vanhan kunnioittaminen ...... 136 4.2.3 Muu maaseutumainen maisema...... 45 7.2 Käytännöllisiä korjaustapaohjeita ...... 137 4.2.4 Rantarakentaminen ja 7.3 Hirsi rakennusmateriaalina ...... 139 kulttuuriympäristön hoito ...... 45 7.4 Kivirakennukset ...... 141 4.2.5 Tienvarsimaisemien hoito ...... 46 7.5 Sodan jälkeinen arkkitehtuuri ...... 143 4.2.6 Pihakasvit, aidat ja kujanteet 7.6 Tiili ja betonirakenteet ...... 144 osana maaseutumaiseman hoitoa ...... 46 7.7 Rankorakenteiset talot ...... 145 4.2.7 Natura- kohteet ...... 47 7.8 Ulkomaalauksen aakkosia ...... 145 4.2.8 Osana luonnon monimuotoisuutta, Museoviraston korjauskortistot ...... 147 Otanmäen lintuvesiallas ...... 48 8. Kaavoitus maankäytön suunnittelun välineenä .148 5. Vuolijoen rakennuskulttuuri ...... 49 8.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki ...... 148 5.1 Menneisyyden tulkit ...... 49 8.2 Maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava ...... 148 5.2. Vuolijokelainen pihapiiri ...... 49 8.3 Vuolijoen kunnan rakennusjärjestys ...... 149 5.2.1 ...... Talo elää tavallaan 8.4 Olemassa olevat kaavat ja vireillä olevat 49 kaavoitushankkeet ...... 149

Sisällysluettelo 5 6 Alueelliset ympäristöjulkaisut Johdanto

Kulttuurimaiseman uudet tulokkaat. “Rehupallot” vuottolahtelaisella pellolla syksyllä 2002. Kuva: Kainuun ympäristökeskus. Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma

Kulttuuriympäristöohjelmien pohjana on Ym- nosta riippuvaisena ja tämä luontosidonnaisuus päristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mie- jatkui Kainuussa aina 1900-luvun alkupuolelle asti. tintö Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Otanmäki edustaa uutta urbaania sodanjälkeiselle vuodelta 1993. Siinä määritellään kulttuurimai- kaupunkirakentamiselle ominaista lähiöasumista. semamme kulmakiviä. Mietinnössä korostetaan, Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma rakentuukin että kulttuurimaisemien arvo perustuu avoimeen kahden eri Vuolijoen näkökulmasta. viljelymaisemaan, talonpoikaiseen rakennusperin- Vuolijoen murros alkoi sodan jälkeen. Alkoi hen- teeseen ja kulttuurivaikutteiseen luontoon. Tämä kinen ja fyysinen jälleenrakennus. Maaseutumai- on tavallaan muodostanut sisältörungon kulttuu- nen elämänmuoto joutui uusien haasteiden eteen. riympäristöohjelmatyölle. Rakentamista ohjasi säännöstely ja materiaalipula. Kulttuuriympäristöohjelmien tavoitteena on Siirtoväen asuttamisen kautta perustettiin uusia koota yhteen tieto paikkakunnan kulttuuriympä- tiloja. Otanmäen kaivosyhteisön rakentaminen ristön historiasta ja nykytilasta. Ohjelmien tulee oli omalla tavallaan toisinto talonpoikaisyhteisön muotoutua aina paikkakunnan ja sen erityistar- murroksesta: materiaalipula, säännöstelytalouden peiden näköisiksi. Kulttuuriympäristöohjelmien aikana käynnistynyt valtava rakennustyö ja uuden kulmakivinä ovat muinaismuistokohteet ja kiinteät muualta muuttaneen väestön sijoittaminen ja hei- muinaismuistokohteet, rakennettu kulttuuriympä- dän sopeutuminen uuteen asuinympäristöön... ristö ja perinnemaisemat. Kahden Vuolijoen vaiheissa on paljon yhtäläi- Vuolijoki on Kainuu kunnista sekä maantieteel- syyksiä. Maaltapako käynnistyi vähitellen 1960- lisesti että väestömäärältään pienin. Oulujärven luvulla, kaivosyhteisön epävarmuuden aika alkoi etelälaidalla sijaitseva Vuolijoki on yksi maakunnan vähän myöhemmin. Jouduttiin taas sopeutumaan omaleimaisimmista pitäjistä. Työn aikana kuva uusiin tilanteisiin. kohteesta selkiytyi vähitellen. Vuolijoen eritys- Kulttuuriympäristössä tapahtuvat muutokset piirteet kulttuurimaiseman hoidon näkökulmasta on prosessi, joka nopeutuu koko ajan. Mikä on tarkasteltuna. On olemassa kaksi Vuolijokea: ta- lopputulos? Murroksen ulkoisia tunnuspiirteitä lonpoikainen maanviljelykseen ja siihen liittyviin on uutta kaupunkimaista elämäntyyliä edustavien sivuelinkeinoihin perustuva Vuolijoki ja Otanmäen talojen rakentaminen - samalla kun sodan jälkeen kaivosyhdyskunnan ja myöhemmän junanvaunu- rakennettuja muovattiin paremmin asumistasoa tehtaan ympärille syntynyt Vuolijoki. vastaavaksi. Vanhoja rakennuksia purettiin pois Talonpoikaisen elämänmuodon juuret ovat tarpeettomina tai käyttötarkoitukseensa vanhentu- syvällä. Esihistorian ajan ihminen eli täysin luon- neina, kuten kävi myös monelle muulle pihapiirin

Johdanto 7 Otanmäen metsälähiö oli syntyessään hyvin moderni arkkitehtuuriltaan ja asuntojen varustelutasoltaan. Tänään, 2000 –luvun alussa, ne edustavat tyylikkäästi oman aikansa suunnittelua. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Riihipihan ulkomuseoalueen olkikattoinen lato on elävä esimerkki talonpoikaiseen rakentamiseen liittyvästä taidosta ja perinteen jatkumisesta. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

8 Johdanto rakennukselle. Tilojen autioituminen tai muutokset suhtautua ja miten kohteita tulisi kunnostaa ja maanviljelytekniikassa näkyvät peltomaisemassa. hoitaa! Perinnemaisemien osalta pohditaan maa- Käytännössä maaseutukyliä uhkaa pen-soittu- seutumaiseman tavoitetilaa ja keinoja tavoitteiden minen ja rakennuskantaa käyttämättömyydestä saavuttamiseksi. johtuva rapistuminen. Ohjelmassa on mukana myös ajanmukaisimmat Pohdittaessa toimenpiteitä kulttuuriympäristön julkaisut ja yhteydet viranomaisiin ja osoitteisiin, hoitotoimenpiteiksi virkamiesten tai asukkaiden jotka välittävät lisätietoa kulttuuriympäristön hoi- lähtökohdat saattavat olla hyvinkin erilaiset. Toi- toon liittyvistä kysymyksistä. selle esteettisesti kaunis tai historiallisesti arvokas on toiselle vain välivaihe johonkin ja sillä on Kulttuuriympäristö oppimisympäris- omistajan tai käyttäjän mielestä vain välineellistä tönä arvoa. Suomalaisen raivaajahengen ruumiillistu- ma, Saarijärven Paavon lailla, on Koskelan Jussi. Kulttuuriympäristöohjelman tavoitteena on Täällä Pohjantähden alla teoksen ensimmäisessä myös lisätä tietoa oman kulttuuriympäristön vai- osassa Linna kuvaa miten hämillään ja vaivautunut heista ja nykytilasta. Kulttuuriympäristöohjelman Jussi oli kirkkoherran “aateloidessa” Jussia raivaa- tehtävänä on toimia alueen kulttuuriympäristön jamitalilla. Näin Linna: lukukirjana ja mielenkiinnon herättäjänä oman lähiympäristön menneisyyteen. “Tämän merkin kautta Suomen kansa tekee kun- Monesta näkökulmasta menneisyyteen katsova niaa nykyiselle raivaajapolvelle ja muistaa mennei- ohjelma tarjoaakin opetustyötä varten loistavia den raivaajien työtä. Isänmaata voi uhata monet näköaloja. Moneen historialliseen ajanjaksoon vaarat. Sen lakeja voidaan kumota ja halventaa, voi tutustua oman lähiympäristön ja siellä tapah- mutta tämän rakkaan maan kamaraan uhrattua tuneiden muutosten kautta. Kulttuuriympäris- työtä ei meiltä voida riistää. Se työ on muuttanut töohjelman tulisi olla esimerkiksi koululuokille synkät korvet viljellyksi kulttuurimaisemaksi. Se erinomainen käsikirja tutkivaan oppimiseen. on Suomen kansan hiljainen mutta sitä lujempi Vuolijoella esimerkiksi Riihipiha voisi toimia vastaus sortajilleen. “ paikkana, jossa kävijä voi monella tavalla jäsentää suhdettaan menneisyyteen. Riihipihan rakennuk- Käsissäsi olevan kulttuuriympäristöohjelman set ja esineistö tarjoaa lukemattomia mahdollisuuk- aiheet on jaoteltu muinaismuistokohteisiin, raken- sia tutkivaan oppimiseen. nettuun kulttuuriympäristöön ja perinnemaise- Ohjelman tehtävänä on yhtäällä toimia tiedon miin. Alussa esitellään Vuolijokea maantieteellisenä jakajana, toisaalta tiedonkerääjänä. Vuolijoen alueena ja sen historiallisia vaiheita kulttuurimai- kulttuuriympäristöohjelma kokoaa yhteen tiedot semassa tapahtuneiden muutosten näkökulmasta. alueen arvokkaista kulttuurihistoriallista kohteis- Jako menneisyyden tarkasteluun tapahtuu siten, ta. Vuorovaikutteisessa tiedonkeruussa ohjelman että esihistorian vaiheet kerrotaan omana lukuna tekijä välittää viestin ohjelmatyön tarkoituksesta ja historiallinen aika omanaan. samalla kun saa rakennuksen tai maanomistajalta Vuolijoen alueelta tunnetut muinaismuistokoh- arvokasta tietoa kohteesta hoidon suunnittelua teet ja kiinteät muinaisjäännökset esitellään omana varten. ryhmänä. Kulttuuriympäristöohjelma haluaa lisätä kohteiden tunnettavuutta osana alueen mennei- syyttä ja identiteettiä. Näiden maisemassa herk- kien kohteiden hoitoon ja käyttöön – esimerkiksi matkailullisessa tai muutoin esittelevässä mielessä - liittyvien kysymysten ratkaiseminen on rakennus- kulttuurikohteisiin verrattuna jo vaikeampaa. Tämän ohjelman rakentaman kuvan pohjalta Vuolijoen rakennetusta kulttuuriympäristöstä on valittu leimallisimmat kohteet ja muutamille alueelle tyypillisille rakennuksille on räätälöity korjaustapaohjeita. Näiden ohjeiden toivoisi olevan ikään kuin virittäjinä siihen, mitä arvokasta maiseman kätköistä löytyy, miten niihin tulisi

Kulttuuriympäristön hoitajat. Lampaat ovat tarpeellisia ja eteviä pihapiirien ja laitumien hoitajia. Karjalan talon mustat lampaat po- seeraavat valokuvaajalle syksyllä 2002. Kuva: Kainuun ympäristökeskus.

Johdanto 9 10 Johdanto Lähteet: Asukkaiden kulttuuriympäristö Tutkimukset, raportit, kirjallisuus: Heikkinen Liisa & Pouke Mika: Kotiseutumme kasvot. Suomussalmen kulttuuriympäristöohjelma. Kulttuuriympäristöohjelman konkretisoitumi- Kainuun ympäristökeskus. Kajaani 2000. nen toimivaksi hoidon suunnitteluvälineeksi on haastavaa. Tämän vuoksi asukkaiden aktiivinen Hyrynsalmen kulttuuriympäristö-ohjelma 1998: osallistuminen kulttuuriympäristön hoidon suun- Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö. nitteluun on ensi arvoisen tärkeää. Helsinki. Kulttuuriympäristön hoidon tulee perustua ensisijassa asukkaiden omaan tietoisuuteen ym- Kainuun esihistorialliset muinaisjäännökset. 1988: päristönsä arvosta. Tiivistäen todeten, se mikä Kainuun seutukaavaliiton julkaisu B: Kajaani. koetaan arvokkaaksi suojellaan tai hoidetaan oma- aloitteisesti. Oman arkiympäristön tunteminen ja Kainuun perinnemaisemat 2000: (Maarit Vainio, sen lukeminen on tärkeää. Kulttuuriympäristöä Saara Autio ja Reima Leinonen. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani. hoitavien viranomaisten ja asukkaiden välisen vuoropuhelun ja yhteisen ymmärryksen syntymi- nen on avain tehtävän onnistumiselle. Kansallismaisema 1993: Ympäristöministeriö. Vantaa.

Käytetyt menetelmät ja lähteet Linna, Väinö 1962: Täällä pohjantähden alla I. Porvoo.

Tämän Kulttuuriympäristöohjelman keskeisen Maisemanhoito 1993: Maisema-aluetyöryhmän aineiston muodostavat suoritetut inventoinnit ja mietintö I. Helsinki. niihin ohjelman aikana tehdyt täydennykset, suo- Maiseman muisti 2001: Valtakunnallisesti merkittä- ritetut haastattelut ja Vuolijoesta kertovat, aihetta vät muinaisjäännökset. sivuavat tutkimukset, selvitykset ja raportit. Museovirasto. Helsinki. Vuolijoella on suoritettu muinaismuistokohtei- Mikkonen, Nella: Ristijärven kulttuuriympäristöoh- den, kiinteiden muinaisjäännösten, perinnemai- jelma. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani. semakohteiden ja rakennuskulttuurikohteiden inventointeja. Inventoinnit ja niiden tulokset Rakennettu kulttuuriympäristö 1993: Museovirasto ja ympäristöministeriö. Valtakunnallisesti merkittävät esitellään tässä raportissa myöhemmin aihetta kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston käsittelevän kappaleen yhteydessä. rakennushistorian osaston julkaisuja. Helsinki.

Rakennusperintömme – kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Hämeenlinna 2001.

Rakennusperintöstrategia. Osaamista, vastuuta ja voimavaroja rakennusperinnön hoitoon. VN:n päätös. 13.6. 2001. Vantaa 2001.

Siipola, Pirjo: Vaalan kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskus 2003.

Tervonen, Päivi 1997: ”Kainuu region”. The Vernacular architecture of the World. Cambridge University Press.

Lehtiartikkelit: Siipola, Pirjo: Vuolijoelle oma kulttuuriympäristöoh- jelma. Vuolijoki-lehti 7.9. 2000.

Siipola, Pirjo & Tervonen, Päivi: Lisää tietoa oman alueen kulttuuriperinnöstä – kulttuuriympäristö- ohjelma tiedon kokoajana ja jakajana. Vuolijoki -lehti 12.9. 2002.

Johdanto 11 12 Johdanto 1. Maantieteellinen Vuolijoki

1.1 Maa, vesi ja ilma - josta Itä-Suomen osalta käytetään myös nimitys- tä vaaramoreeni - on maanviljelyksen kannalta Vuolijoki sijaitsee Oulujärven etelärannalla ra- erinomaista kasvualuetta. Vuolijoella tällaisia alu- joittuen viiteen kuntaan: lännessä Vaalaan ja osit- eita löytyy ainoastaan Saaresmäeltä. Oulujärven tain Kestilään, etelässä Sonkajärveen ja Vieremään rantojen savi- ja hiesumaan käyttöä on rajoittanut ja pohjoispuolella Kajaaniin. Vuolijoki on Kainuun kevätaikojen liiallinen märkyys ja kuivina kausina kunnista maa-alueeltaan pienin. Kunnan pinta-ala kuivuudesta aiheutuva kovuus. ilman vesialueita on 695,5 km2. Kainuu kuuluu pääosin keskiboreaaliseen kas- Vuolijoen alueelle on leimallisia suuret suot ja villisuusvyöhykkeeseen. Metsämaasta suurin osa soistuneet metsien ja kankaiden peittämät alueet (76 %) on mäntyvaltaisia, seuraavaksi eniten on ja toisaalta laaja Oulujärvi selkineen. Vuolijoen kuusivaltaisia metsiä (14%). Koivuvaltaisia metsiä maisema on hyvin tasaista. Kainuulaiselle mai- on noin 7 %. Metsäkasvillisuudelle on tyypillistä semalle ominaisia vaara-alueita ei ole. Vuolijoen puolukka- ja mustikkakankaat. mäet ovat matalia ja loivapiirteisiä. Matalia ja Ihminen on omalla toiminnallaan muovannut loivapiirteisiä ovat myös Oulujärven ranta-alueet alueen kasvillisuutta. Kaski- ja niittytalouden ja Vuolijoen alueella. Vuolijoen kallioperä on suurelta myöhemmin myös laiduntamisen seurauksena osin graniittia, pitäjän läntinen osa pääasiassa on syntynyt harmaaleppälehtoja, joita nykyisin gneissigraniittia. Pääosa irtonaisesta maalajeista uhkaa kuusettuminen. Ojitus ja peltoviljely ovat on moreenia; Vuottolahden ja Vuolijoen alueet taas puolestaan muokanneet soita ja niiden kasvus- ovat Kainuussa harvinaisempia savea ja hiesua. toa. Suot ovat leimallisia Vuolijoen maisemassa. Kainuu jakaantuu pinnanmuodostukseltaan Suurimpia soita ovat Humpinsuo, Kaakkurin suo, kolmeen alueeseen: länsiosa, Vuolijoki ja Vaala Lämpsänneva ja Väyryssuo. kuuluvat lännestä itään tasaisesti kohoavaan suovaltaiseen tasankoalueeseen. Keskeinen osa 1.2 Ilmastolle emme mahda mitään maakunnasta, kuten Sotkamo, Paltamo, Ristijärvi, Puolanka ja Hyrynsalmi muodostavat Kainuun Ilmasto-olosuhteiltaan Kainuu on karua kerto- vaaravyöhykkeen. Kainuun itäiset alueet Kuhmo maa. Maisema on muotoutunut jääkauden jälkeen ja Suomussalmi kuuluvat alavampaan ja loivasti vuosituhansien aikana ja luonto on kasvattanut kumpuilevaan ylänköalueeseen. sen asukkaita sopeutumaan paikkaan - vuositu- Luonnonmaisemaltaan maakunta jakaantuu hansien ajan ihminen on muovannut maisemaa neljään ryhmään: Länsi-Kainuun suoalueeseen, ja maisema ihmistä. Oulujärven alueeseen, Vaara-Kainuuseen ja Itä- Kainuu kuuluu mantereiseen ilmastoon, tämä Kainuun järvialueeseen. Maisema-alue työryhmän näkyy siinä että kylmimmän ja lämpimimmän mietinnössä (1993) Oulujärven seutua luonnehdi- kuukauden lämpötilavaihtelu on suuri. Kasvukausi taan osuvasti seuraavalla tavalla. on jo huomattavasti lyhyempi kuin maan eteläosis- “Oulujärven seutu on Vaara - Karjalan - Kai- sa. Kasvukausi Kainuun eteläosissa on noin 150 nuun vaaraseudun ja Pohjois-Pohjanmaan neva- vuorokautta, kun se Etelä-Savon alueella on jo 165 lakeuden seudun vaihettumisaluetta. Karuhkon vuorokautta. Ilmastolle emme mahda mitään. yleisilmeensä ja vaihettumisalueen luonteensa Elinolosuhteisiin vaikuttaa myös vuotuinen puolesta seutu voitaisiin hyvin lukea myös Suo- sademäärä. Se on Kainuussa n. 600 - 700 mm. Kai- men selän jatkeeksi.” Alueelle, kuten Vuolijoki on nuu on maamme runsassateisempia ja vähäisen leimallista suovaltaisuus ja alavat ja rehevät rannat. haihtumisen johdosta myös kosteampia alueita Oulujärven aluetta ei mietinnön mukaan haluttu ja puolet vuotuisesta sademäärästä tulee vielä liittää osaksi mihinkään laajempaan alueeseen, sillä lumena. Lumi ja jää peittää maan Vuolijoenkin mikään maisemamaakunta “ei tekisi oikeutta sen korkeudella melkein seitsemän kuukautta vuo- omalaatuisille erityispiirteille”. dessa. Koillismaan ohella Kainuu onkin Suomen Maaperän hedelmällisyys on ohjannut asutuk- runsaslumisinta seutua. sen sijoittumista. Parhaan asuinpaikan maanviljelyn kannalta tarjosivat ns. supra-akvaattiset alueet. 1.3 Suuri ja kaunis Oulujärvi Näiden jääkauden sulamisvesien koskemattomien alueiden maaperä sisälsi kasvillisuudelle tärkeitä Oulujärvi, Suomen neljänneksi suurin sisäjärvi, ravintoaineita. Veden koskettamaton hietamoreeni (928 km2) on myös Kainuun suurin vesistö ja

Maantieteellinen Vuolijoki 13 14 Oulujärvi lempeämpänä.

monessa mielessä maakunnan elämää leimaava. on kesäaikaan ollut huomattavasti luonnontilaa Oulujärven merkitys pelkästään elinkeinojen, alempana. asumisen tai vaikka liikkumisen kannalta on aivan Oulujärvi on toiminut keskeisenä liikkumisen keskeinen. Oulujärvi on pinta-alaltaan suuri, mutta väylänä aina viime vuosisadan alkupuolelle asti. matala vesistö. Syvimmillään se on vain 38 metriä, Oulujärvi on liikkumisen ja sitä kautta myös li- keskisyvyys on vain 7 metriä. Maisemaltaan Ou- sääntyneen kommunikaation johdosta ollut kauan lujärvi on karuhko erämaajärvi, jolle on tyypillistä keskeinen tiedon valtatie. Ensimmäiset asukkaat vuosituhansien aikana syntyneet aaltojen kulutta- Oulujärven ranta-alueille saapuivat kivikauden mat rantatörmät ja laajat hietikkoalueet. aikana. Laaja Oulujärvi vesistöineen on ollut Erottautuessaan Itämeren altaasta Oulujärvi ei ikivanha kauppareitti Vienan Karjalaan ja kauem- ollut yhtä aavaselkäinen kuin nykyisin. Mana- maksikin Venäjälle. Myös uudisasukkaat kulkivat mansalo oli vielä kiinni mantereessa ja Ärjänsel- Oulujärven kautta uusille asuinsijoille. käkin nykyistä huomattavasti kapeampi ja järven Oulujärvi on ollut ikimuistoisista ajoista lähtien etelälaidan lahdet, Vuores-, Käki-, ja Vuottolahti, kalastajien, myöhemmin myös tervanpolttajien, olivat kuivaa maata. Nykyiselleen Oulujärvi on kirkkomatkalaisten, matkailijoiden ja vapaa-ajan muotoutunut maankohoamisen seurauksena. viettäjien järvi. Kiveksen harkkohytin lopetettua Maankohoaminen jatkuu edelleen ja Oulujärven toimintansa työttömäksi jääneet ruukin työntekijät allas kallistuu edelleen hitaasti luoteis-kaak- harjoittivat Oulujärvellä tervansoutajien kauhuksi koissuunnassa. Kohoaminen on voimakkainta merirosvousta. lännessä Vaalan kurkun seudulla alueella, joka Vilkasta Oulujärvellä ja sen rannoilla on tänään- on viimeksi vapautunut mannerjäästä. Järven kin. Rantamaisema uusina elementteinä ja jäsen- säännöstely on jonkin verran vaikuttanut tähän täjinä ovat kiinteän asutuksen rinnalle syntyneet luonnolliseen kehitykseen. kesämökit muine piharakennuksineen. Ilmiö on Edellä kuvatun johdosta ranta-asutuksen jäljit- Oulujärven pitkään historiaan peilaten nuori. Van- täminen järven itäosassa on toivotonta. Vuolijoen himmat tällä hetkellä olevat kesäasunnot Vuolijoen rantaviiva on nykyisellään 8 - 10 metriä korkeam- alueella ovat 1900-luvun alusta. Kesäasutuksen malla, joten mahdolliset rannoilla olevat asuinpai- myötä järven merkitys vapaa-ajan vietto- ja vir- kat ovat kauan sitten huuhtoutuneet Oulujärveen. kistyskohteena onkin lisääntynyt. Sähköntuotannon lisäksi säännöstelyllä ehkäistään tulvia ja sitä kautta arvokkaiden rantatörmien 1.4 Vuolijoen joet kulumista. Toisaalta säännöstely on edesauttanut rantatasanteiden soistumista, koska veden pinta Vuolijoen alueelta Oulujärveen laskee kolme

Syksyinen myrskyävä Oulujärvi.

Maantieteellinen Vuolijoki 15 jokea, niistä huomattavin on Käkilahden suulle Lähteet: päättyvä ja - pitäjällekin nimen antanut Vuolijo- Kansallisarkisto (= KA) - Geographisk Afritning öfwer Kajanaborgs Lähn. ki. Joki alkaa kahdella haaralla, Saaresjoella joka 07 / 2D3/ 31. tuo vettä Saaresjärvestä ja Ryynäsenjoesta, joka laskee vetensä Ryynäsen järvestä. Ennen lasku- Huurre, Matti 1986: Esihistoria. Kainuun historia 1. Kajaani. aan Oulujärveen Vuolijoki vastaanottaa pienen Pentinpuron. Vuottolahteen laskee kaksi isompaa Karjalainen Helena: Vuolijoen kunnan historiikki, jokea Vuottojoki ja Mainuanjoki sekä pienempi painamaton käsikirjoitus. Vimpelinjoki. Kainuun perinnemaisemat 2000: Maarit Vainio, Saara Joet ovat olleet tavallaan suuria suonia, jotka Autio ja Reima Leinonen. Kainuun ympäristökeskus. Oulujärven ohella ovat ennen teiden rakentamis- Kajaani. ta olleet liikkumisen valtaväyliä. Jokia pitkin on Koutaniemi, Leo 1986: Oulujärvi. Teoksessa Finlandia kuljettu Oulujärvelle ja päinvastoin. Kalastuksen 8. Otavan Iso Maamme kirja. Pohjois-Pohjanmaa kannalta niillä on ollut oma merkityksensä. Ja – Kainuu. Keuruu. erityisesti asutusta ohjaavina väylinä. Joen var- Maatalous ja rakennettu ympäristö 1981: Oulun relta on moni entinen ja varmaan myös nykyinen yliopisto, arkkitehtuurin osasto ja Oulun maatalous- ja mahdollisesti tuleva vuolijokelainen löytänyt keskus. mieluisan asuinpaikan. Maiseman muisti 2001: Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. Helsinki.

Rakennusperintömme – kulttuuriympäristön lukukirja 2001: Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Hämeenlinna.

Siipola, Pirjo: Vaalan kulttuuriympäristöohjelma, käsikirjoitus. Kainuun ympäristökeskus 2001.

Vuolijoen vartta Kirkonkylässä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

16 Maantieteellinen Vuolijoki Aleksanteri I:n matka Kainuuseen

Keisarin tie Keisarintie tänään. Takana vasemmalla Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I teki Rusalan eli Haapalankankaan talo. matkan eri puolille Suomea vuonna 1819. Matka alkoi Laatokan Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. Karjalasta heinäkuussa ja eteni Savon ja Kainuun kautta Ou- luun ja Tornioon. Sieltä matka jatkui rannikkoa pitkin etelään. Vielä Turun, Hämeenlinnan, Tampereen ja Helsingin kautta matkaten, keisari palasi kotiin Pietariin syyskuun 15. päivänä. Suuren Venäjän maan tsaari oli aikansa eurooppalaisia suur- miehiä ja kokenut matkaaja. Matka Pietarin hovin ylellisistä oloista kainuulaisen savupirtin harmauteen oli pitkä. Aika- laiskertomusten mukaan keisari kuitenkin nautti matkasta ja ilmeisesti juuri maailmojen erilaisuudesta. Keisarin matkaseu- rueessa mukana ollut suomalainen esikuntakapteeni Sebastian Gripenberg kirjasi hyvin tarkkaan keisarin mielialoja matkan varrella. Kirjoittajan suhde hallitsijaan on ihannoiva. Matkan aikana hän on kirjannut mielenkiintoisella tavalla keisarin havaintoja näkemistään maisemista ja ihmisistä. Esimerkiksi Savossa keisari totesi seuraavaa: “Iisalmeen saakka oli huoman- nut maan niin kauniiksi, että sitä voisi kutsua pohjoismaiden Italiaksi; mutta siitä alkaen oli se kylläkin kolkkoa”. Alettiin lähestyä maisemallisesti karumpaa Kainuuta. massa rakennuksessa, yksihuoneisessa tallissa. Talli siivottiin Keisari Aleksanteri I:n matkasta kertovat aikalaiskerto- kiireesti ja koristeltiin koivunoksilla. Keisarin tiedustellessa mukset ovat loistavia ajankuvia. Vuolijoen osalta 1800-luvun aamiaispaikkaa oli hovimestarin vastauksena: “Teidän Majes- kerronnallista aineistoa on muutoin hyvin vähän. Matka ku- teettinne, vaihteen vuoksi tallissa.” Edelleen hyväntuulinen vauksissa välittyy toisaalta ihanteellinen kuva onnistuneesta keisari säilytti mielenmalttinsa ja aamiainen nautittiin tallissa matkasta - tyytyväisistä ja innostuneista alamaisista ja hyvässä tunnelmassa. tyytyväisestä majesteetista matkan aiheuttamista vaivoista huolimatta. Toisaalta kertomuksissa tulee esille suoraan tai Totinen venematka välillisesti alueen puutteelliset elinolosuhteet: vaatimattomat asuinolosuhteet, laajat suoalueet ja heikot tieolosuhteet ja Aamiaisen jälkeen matka jatkui veneillä Ärjänselän kautta oikukkaan Oulujärven asettamat haasteet. Vaikeudet mitkä Kajaaniin. Elokuussa Oulujärvi saattaa olla jo hyvinkin oikulli- keisari seurueineen liikkuessaan kokivat olivat alueella asuvien nen ja Oulujärvelle nousikin ihan kunnon myrsky. Paikallinen ihmisten arkipäivää. kalastaja tai matkalle lähdössä oleva Oulujärven myrskyt tunteva talonpoika olisi varmaan lykännyt matkan aloittamista. Nissilästä Haapalankankaalle Keisarilla oli kuitenkin oma aikataulunsa ja matka Kajaaniin suoritettiin kaikesta huolimatta loppuun veneillä. Vuolijoen Haapalankankaalle keisari tuli Vieremän Nissilän Venematkan aikana keisari säilytti ulkoisen tyyneytensä kestikievarista. Seurueeseen kuuluivat ruhtinas Peter Volkons- veneen laidan yli kohoavista vaahtopäistä ja peräsimen rikki, eversti Solonka, skotlantilainen henkilääkäri James Willie, koutumisesta huolimatta. Peräsin vaihdettiin uuteen ja matka tulkki vänrikki Karl Mauritz Martinau, hovimestari O. Müller, jatkui. Vene rantautui Kajaaniin puolen päivän aikaan. Tiivis kasakkavänrikki Ovtsarov ja nimeltä mainitsematon kama- ohjelma jatkui. Keisari seuruineen tutustui Kajaanin linnaan, ripalvelija. Lisäksi mukana oli keittiö- ja ajomiehistöä. Myös kävi kirkossa ja raatihuoneella sekä vieraili pastori Appelgre- Robert Henrik Rehbinder ja kapteeni Sebastian Gripenberg nin talossa. olivat keisarin oppaina osan matkaa. Kainuun matkan pääjärjestäjänä oli kapteeni Gripenberg, Ratsain ja kävellen takaisin Nissilään joka oli sotilaana palvellut Kainuussa ja tunsi sen vuoksi paikalliset olot erittäin hyvin. Hän tiesi, että Kajaanin etelä- Myrsky Oulujärvellä jatkui kun keisari seuruineen palasi puolinen alue oli hyvin vaikeakulkuista kivikkoista maastoa, Kajaanista ratsain Mainuan, Vuottolahden ja Saaresmäen kautta joten hän ehdotti, että keisari pääsisi kaupunkiin kaikkein Nissilään ja sieltä kohti Oulua. Keisarin oppaaksi ryhtyi muuan parhaiten purjehtimalla Vuolijoelta Oulujärven Ärjänselän kajaanilainen porvari, Erkki Määttä, joka paikallisena tunsi poikki Kajaaniin. Kajaanin eteläpuolisen alueen. Kajaanin ja Mainuan välinen Keisarin seurue saapui Vuolijoen Haapalankankaalle elokuun taival oli hankalakulkuista: välillä oli suuria soita, välillä hyvinkin 28. päivän aamuna. Osa keisarin Vuolijoella käynnin legendaa louhikkoista maastoa. Matka kuljettiin osittain ratsain osittain on, että Aleksanteri I tunnisti väkijoukosta vanhan tuttavansa, kävellen. Illalla saavuttiin matkan varrella olleen Kivimäen talon valtiopäivämiehen ja talonpoikaissäädyn edustajan, Heikki Ter- ja siellä pidetyn lyhyen levon jälkeen Mainuan Ronkaalaan. vosen Mainualta. He olivat tavanneet Porvoon valtiopäivillä Ronkaalassa keisari nukkui hänelle siivotussa huoneessa, vuodelta 1809. Keisari ojensi talonpoika Tervoselle kätensä, muun seurueen nukkuessa pirtin lattialle levitetyillä oljilla. Yö mikä oli talonpojalle ilmeisen odottamattoman suuri kunnia jäi lyhyeksi, sillä matka jatkui jo kolmelta aamulla. Muutaman sillä Venäjänmaan alistetut talonpojat heittäytyivät aina maahan tunnin kuluttua seurue nautti suurella halulla leipää, voita, viiliä itsevaltiaan edessä. ja perunoita. “Mainuan kuninkaan” Heikki Tervosen talossa. Haapalankankaan vierailuun liittyy toinenkin merkittävä Ennen saapumistaan Saaresmäkeen jouduttiin ylittämään ja pitäjän historian kannalta ikimuistoinen tapahtuma. Se sekä Vuotto- että Vimpelinjoki. Kapteeni Gripenberg kuvaa kuvaa hyvin ajan asumis- ja elinolosuhteita. Talossa ei ollut joen ylitystä seuraavasti: matkallaan Vuottolahden kylän yhtään keisarin aterioinnille soveliasta huonetta. Hovimestari Huotarilan taloon “piti keisarin kulkea noin 20 à ja 25 sylen laittoi ruoan savupirtissä ja ateriointi tapahtui talon uusim-

Maantieteellinen Vuolijoki 17 Vuolijokelaista maisemaa vuodelta 2002. Satakahdeksankymmentäkolme vuotta aiemmin keisari Aleksanteri I vieraili näissä samoissa syyskesäisissä maisemissa. Kuva: Kainuun ympäristökeskus.

levyisen joen yli, mutta lyhyen ajan vuoksi ei oltu ehditty ryh- nimellä. tymään minkäänlaisiin toimiin ylittämistä varten. Sattumalta oli Talliin on kerätty fragmentteja matkan varrelta, kuten Ka- rannalla pieni kalastajavene, joka oli nyt tarpeeseen. Keisari ja jaanin kaupungin ainoa satula, jota keisari käytti ratsastaessaan ruhtinas Volkonski ynnä tieopas Määttä asettuivat veneeseen. Kajaanista Mainualle, vallesmanni Elfvingin kiesit, Vuolijoella Keisari istui perään, ruhtinas Volkonski tarttui airoihin ja häm- joen ylityksessä käytetty vene sekä keisarillisen seurueen mästyneenä seisoi hiljainen Määttä keskellä venettä.” ruokapöytä penkkeineen. Pöytään on kaiverrettu istumajär- Savesta ryvettyneet Aleksanteri I, venäjänmaan tsaari ja jestyksen mukaan seurueen jäsenten nimet. Suomen suuriruhtinas sekä ruhtinas Volkoff alkoivat raken- Tallirakennus on loistava ajankuva pelkästään rakennuksena. tamaan veneelle aidaksista siltaa venettä varten. Matka jatkui Lyhyen ja erikoisen käyttöhistorian johdosta tämä 1800- ja nimismies Elfvingiltä saatiin kuriirikärryt loppumatkalle. luvun alussa rakennettu tavallinen talonpoikainen rakennus Niiden avulla keisari Aleksanteri I matkasi viimein Nissilän on säilynyt jälkipolville. Hyvä niin, koska tuona ajan raken- kestikievariin elokuun 29. päivän iltana. nuksia ei Vuolijoelta ole juuri säilynyt. Talli on säilynyt hyvin rakentamisaikaisessa asussa. Rakennus siirrettiin Vuolijoelta Muistoja keisarista hirsinä ja koottiin uudelleen Paltaniemelle vuonna 1827 ja siihen rakennettiin lääninarkkitehti Luchowin suunnittelema Tämän päivän näkökulmasta tarkasteltuna keisarin matka on suojakatos. mielenkiintoinen pala paikkakunnan historiaa. Matkan aineelli- Katos on suojannut tallin rakenteita aina tähän päivään asti nen hyöty konkretisoitui ainakin Mainuan ja Iisalmen välisen säilöen sen alkuperäisessä asussaan ja säästäen sen monilta tien rakentamisena pian matkan jälkeen. Tie valmistui vuonna korjauksilta. Katoksen alla on säilynyt alkuperäinen liistein 1828. Käynti Kajaanin heikkokuntoisessa raatihuoneessa sai ja vitsaksin sidottu tuohikatto. Tällainen kattorakenne oli aikaan sen, että monien vaiheiden jälkeen kaupunki sai uuden 1800-luvulla alueen talonpoikaisrakennuksissa hyvin tyypil- raatihuoneen vuonna 1831. linen - tänään niitä ei juuri enää ole. Tuohi-malkakaton voi Suuren Venäjän maan tsaarin kohtaaminen oli luonnollisesti Kainuussa vielä löytää jostain yksittäisistä ladoista ja tiettävästi kansalaisille suuri asia. Matka kasvoi legendaksi ja keisarin vain kahdesta päärakennuksesta: Puolangan Auhon kylän kor- tekemisiä ja mahdollisia tekemisiä on mietitty sukupolvien jatusta Tiaisen torpasta ja Hyrynsalmen Kytömäen Pienimäen ajan. Keisarin matka on osa vuolijokelaista tarinaperinnettä. talosta. Arkkitehti Panu Kailan arvelujen mukaan keisarintallin Tänään keisarin käyttämä reitti Nissilästä Saaresmäen kautta tuohikate saattaa olla maailman vanhin lajissaan? Suojakatos Vuolijoelle tunnetaan Keisarintienä ja Paltaniemelle siirret- on sekin jo antikvaarisesti arvokas. Katos restauroitiin Mu- ty Haapalankankaan talli esineineen on aineellinen muisto seoviraston suunnitelmien mukaan vuonna 1977. matkasta. Rakennuksen siirtämistä Paltaniemeltä Vuolijoelle mietitään aika ajoin. Tallin henkinen koti on kuitenkin jo Paltaniemellä. Keisarin talli Sen siirtäminen aikoinaan kihlakunnan yhteen keskuspaikkaan, Paltamon laajan seurakunnan kirkon lähettyville, kertoo tuon Talli, jossa keisari nautti aamiaisensa, Haapalankankaalta ajan arvovalinnoista. Talli on juurtunut Paltaniemelle ja se on siirrettiin jo vuonna 1826 Paltaniemelle. Rakennuksesta tuli nykyisin vakiintunut osa kylän kulttuurimatkailua. Suomen vanhin ulkomuseo ja se tunnetaan Keisarin tallin

Lähteet: Gripenberg Sebastian; Berättelse om Kejsar Aleksanders färd från Nissilä gästgifveri till Kajana 1819. Helsingfors 1892.

Grot Jakov; Matka Suomessa. Suom. Pekka Hakamies. Pieksämäki 1983.

Heikkinen Reijo; Kun keisari kävi Kainuussa. Helsingin Sanomat 3.5.1981.

Wacklin Sara; Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Scripta Historica XV. Oulun Historiaseuran julkaisuja. Suom. Katri Ingman-Palola. Dokumentointi piirros Keisarin tallista. Jyväskylä 1989. Museoviraston rakennushistorian osaston piirustusarkisto.

18 Maantieteellinen Vuolijoki Avara on Vuolijoen kirkonkylän maisema vielä 1900-luvun alussa. Kuva: Hanna Karjalaisen arkisto, Penttilä Vuolijoki.

2. Vuolijoen historiaa

Seuraavat Vuolijoen historiaa kappaleen tekstit vaiheistaan ei ole tietoa ennen vuotta 1555. Alueen perustuvat lyhenneltynä, ja osin kulttuuriympä- uudisasukkaiden elämä ensimmäisinä vuosina oli ristöohjelman laatijan täydentämänä ﬁ l. yo. Kirsi hyvin liikkuvaa. Kaskimaat sijaitsivat kaukana Nahkasen kirjoittamaan artikkeliin Kulttuurimai- toisistaan ja verovapauden päätyttyä verot pyrit- seman historia. tiin maksamaan riistalla ja kalalla. Vuoden 1563 veroluettelossa mainitaan Saaresmäellä olevan jo 2.1 Asutushistorian vaiheita 13, Vuolijoella 11 ja Vuottolahdella 7 taloa. Uudisasukkaiden elämän perustana oli kaskitalo- 2.1.1 Ensimmäiset uudisasukkaat us. Myös kalastuksella ja metsästyksellä oli tärkeä merkitys. Oulujärven alueet olivat vanhaa eränkä- Asutuksen levitessä Kainuuseen 1500-luvun vijöiden nautinta-aluetta, joten uudisasukkaiden puolessa välissä ensimmäisiä asuttuja paikkoja kohteena ei ollut täysin neitseellinen erämaa. Erän- olivat Oulujärven rannat ja sen lähimmät vaarat. kävijät olivat jättäneet paikkaan jo oman jälkensä. Vuolijoen alueet olivat ensimmäisten joukossa. Uudisasukkaan ensimmäinen asuinsija saattoi olla Oulujärven alue kuului 1323 solmitun Pähkinä- eränkävijän entinen asuinsija. saaren rauhan mukaisesti Novgorodin piirin Alava maa suuren järven rannalla takasi hyvät hallintaan, vaikkakaan erämaita ei oltu tarkasti kulkureitit. Metsät olivat lähellä ja kaukaisimmille- jaettu. Vuonna 1504 solmitun Venäjän ja Ruotsin kin kaskimaille oli helppo kulkea vesitse. Kalastus välisen rauhan jälkeen olot rauhoittuivat hetkeksi sitoi asutuksen vahvasti vesien ääreen, kuten Vuo- levottomuuksien noustessa taas uuteen liekkiin lijoen kunnan alueella tapahtui. Vaarojen rinteet uudisasukkaiden saavuttua paikalle. olivat hyviä kaskeamismaita ja tarjosivat työtä Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa (1523- kaikille halukkaille. Ravinnon helppo saatavuus 1560) aloitti 1500-luvun alussa toimet itärajan oli keskeinen asutuksen alkuvaiheessa. Talojen asuttamiseksi tarkoituksenaan liittää alueet Ruot- perustaminen lähekkäin loi turvaa ja antoi lisä- si-Suomeen. Palkkioksi uudisasukkaille luvattiin työvoimaa tarvittaessa. Vuolijoen kylät alkoivat kolmen vuoden verovapaus, mikä oli huomattava vähitellen muodostua. myönnytys silloisessa sotien piinaamassa valtakun- Uudisasukkaiden etuna oli asumisen väljyys ja nassa. Palkkioksi luvattiin myös suojelu venäläisiä lähes rajoittamaton käyttöoikeus metsiin. Metsästä vastaan Ruotsin vallan toimesta. saatiin riista, järvistä kalaa ja metsää oli kaskeami- Vuonna 1552 saapuikin 140 talonpoikaa Nissilän seen jäljellä yllin kyllin. Luonnon, vainolaisen ja ve- ja Saaresmäen kautta Vuottolahteen tutkimaan rottajan aiheuttamista koettelemuksista huolimatta uusia asuinalueita. Ilmeisesti osa heistä jäi myös oli väestön kasvulle ja asutuksen laajenemiselle alueelle asumaan, sillä jo vuoden 1555 verokirjoissa olemassa hyvät edellytykset. mainitaan ensimmäiset Vuolijoen alueen asukkaat: Olli Lanttunen Vuottolahdesta, Olli Halikainen 2.1.2 Vainolaisten vainoamina Saaresmäeltä ja Paavo Okkonen Vuolijoelta. Näi- den Kainuun asuttamisen pioneerien uskotaan kyl- Uudisasukkaiden vitsauksina olivat kuitenkin läkin tulleen alueelle jo 1530-luvulla, mutta heidän toistuvat rajalevottomuudet Ruotsi-Suomen ja

Vuolijoen historiaa 19 Venäjän välillä. Epävarmoina aikoina talonpojat Vuolijokisuu on ollut monen matkalaisen ohikulkupaikka hakeutuivat asumaan syrjäisemmille alueille. – kuvan mänty on jo seurannut pitempään tapahtumien Sotien aiheuttamat vaikeudet ja lisääntyneet ve- kulkua. Taustalla Esan talon rakennuksia. rorasitukset autioittivat tiloja. Vaikka rauhantila Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto. periaatteessa säilyi, väkivallanteot jatkuivat mo- lemminpuolisina ja asukkaat muuttivat usein piilo- pirtteihin uusiin paikkoihin. Piilopirtit rakennettiin usein syrjäisten pienten järvien rannalle, sillä hyvä kalavesi takasi toimeentulon sodan jaloissa. Sodat jättävät aina jälkensä. Kaksikymmentä- viisivuotisen sodan (1570-1595), jota myös Rap- pasodaksi kutsuttiin, aikana pääosa Oulujärven uudisasutuksesta tuhottiin. Pahimpien hävitysten jälkeen (1584-85) ei Vuolijoen alueelta löytynyt yhtään veromaksukykyistä taloa. Vuoden 1595 Täyssinän rauhassa Oulujärven seudut liitettiin virallisesti Ruotsi-Suomeen. Rauha lopetti rajaka- hakat ja Kaarle-herttua määräsi alueen uudelleen asutettavaksi ja uudisasukkaille kuuden vuoden liitettiin osaksi Venäjän maan keisarikuntaa. verovapauden. Muitakin vastoinkäymisiä ilmeni mm. kato- Vanhat asukkaat uskaltautuivat vähitellen vuosien ja hallojen muodossa. Katovuodet olivat piilopirteistään entisille asuinsijoilleen, mutta uudisraivaajien arkea. Pahoja katovuosia koettiin myös uudisasukkaita saapui alueelle. Uudet talot aika ajoin, välillä niitä saattoi olla useana vuonna rakennettiin yleensä poltettujen talojen paikalle. peräkkäin, kuten esimerkiksi 1860-luvulla. Ka- Vuonna 1604 Vuolijoen alueella mainittiin 19 veroa tovuosien ankaruutta pahensi maanviljelyksen maksavaa tilaa. Rajakahakoita ilmeni vielä 1600- yksipuolisuus. Maatalous perustui kaskeamisen luvun alussa, esimerkiksi vuonna 1611 poltettiin loppumisen jälkeen liiaksi peltoviljelyyn. Kun ka- Vuolijoen kylän kaikki 8 taloa. Vuolijoen kylien ta- tovuosia saattoi olla monta peräkkäin, elpyminen loluku vakiintui 1600-luvulla ja säilyi suurin piirtein normaalimpien vuosien tasolle vei aina aikansa. ennallaan parinsadan vuoden ajan. Vuonna 1604 Vuottolahdessa oli 10 veroa maksavaa tilaa, Vuoli- 2.1.3 Isojako joen kylässä 7 ja Saaresmäellä 2. Sotien aiheuttamat lisääntyneet verorasitukset vaikeuttivat ennestään Kruunun- ja yksityismaiden erottaminen oli köyhien asukkaiden elä- 1700-luvulla alkaneen isojaon eräs tärkeimmistä mää. Rajaepäselvyydet tehtävistä. Isojaosta muodostuikin yksi maatalous- loppuivat ajan kuluessa politiikkamme kauaskantoisimmista ratkaisuista. ja viimeistään, kun Suomi Isojako toteutettiin Kainuussa vasta 1800-lu-

20 Vuolijoen historiaa vun puolivälissä. Se alkoi 1840-luvulla ja päättyi 2.1.4 Tilallisia, torppareita ja mäkitupalaisia 1870-luvulla. Talonpojat vastustivat jakoa, koska laajojen metsämaiden siirtyminen kruunun Valtaosa Vuolijoen tiloista on ollut vero- eli pe- tiukempaan hallintaan tiesi kapeampaa leipää. rintötiloja. Kruununtilat ovat ajallisesti nuorempia Isojaon seurauksena talonpoikien elinolosuhtei- ja niitä on Vuolijoella lukumääräisesti vähän. den kannalta tärkeät kaskeaminen ja 1700-luvun Vuolijoen asutus on vanhaa ja sinne on muodos- lopulla yleistynyt tervanpoltto kiellettiin kruunun- tunut hyvin vähän laajoja kruunun maa-alueita ja metsissä käytännössä kokonaan, vaikka ne olivat sitä kautta luonnollisesti vähän kruununtiloja tai talonpoikien pääelinkeinoja. Myös 1788 solmittu torppia. Viime vuosisadan alussa, jolloin kruunun- ruotujakosopimus lisäsi vastustusta. Sopimuksessa metsätorppien määrä oli Kainuussa suurimmillaan, oli luovuttu isojaon toteuttamisesta ja liikamaisen Vuolijoella oli vain 5 kruununmetsätorppaa tai erottamisesta, mutta vastapalveluksena kainuu- mäkitupaa. Pohjois-Kainuussa, jossa isojaon jäl- laisten tuli ylläpitää 300 miehen vahvuista ruotu- keenkin valtaosa maasta kuului kruunulle, kruu- armeijaa. Kruunu antoi torpan paikan sotamiehen nunmetsätorppia oli paljon. Puolangalla niitä oli asunnoksi. Ruotusopimus edesauttoikin omalta enimmillään 207 ja laajan Suomussalmen alueella osaltaan talonpoikien tapaa hallita kruunulle enimmillään lähes kolme sataa. kuuluvaa maata. Vuolijoen kruununmaalla oli 1900-luvun alussa, Isojako selkiytti kruunun ja yksityisten talon- vuonna 1900, vain kuusi torppaa tai mäkitupaa: poikien välistä omistusoikeutta. Kruununmaat Vuottolahden kruununmaalla Wihotienmäki ja alistettiin Metsähallinnon (=metsähallitus) val- Niirainen ja Vuolijoen kylän kruununmaalla Hon- vonnan alaiseksi. Tilojen määrä ennen isojakoa kamäen metsänvartijan torpan lisäksi Mankolan oli seuraava: Vuolijoen kylässä tiloja oli 18, Vuot- mäkitupa ja Honkamäen sekä Kiviharjun torpat. tolahdessa 14 ja Saaresmäessä 9. Tilanne isojaon Uudistiloja ei juurikaan perustettu 1800-luvun jälkeen Vuolijoella oli 25 tilaa, Vuottolahdessa alussa, mutta torppien ja mökkien määrä lisääntyi, 17 ja Saaresmäessä kaikkiaan 14 tilaa. Vuolijoella ja osa näistä muodostui isojaossa omiksi tiloiksi. isojaon aiheuttamat muutokset eivät vähäisen Tilallisilla saattoi olla useampikin torppari tai kruununmaan johdosta olleet suuria. Metsämaan mäkitupalainen. Väkimäärän kasvu loi tiloille ja niittyjen omistussuhde selkiytyi. Uutta oli väestöreservin, joka purkautui uusien asumus- kruununmetsätorppien lisäksi kruununmetsien ten syntynä tilojen takamaille. Käytännössä uusi käyttöä valvomaan perustetut metsänvartijatorpat. asuinpaikka saattoi syntyä siten, että yksi talon Metsänvartijat valvoivat metsähallituksen etuja. pojista tai palkollisista rakensi oman mökin hieman Metsänvartija asui torpassa verotta. Lisäksi hänelle etäämmälle päätalosta. Paikka saattoi olla talon saatettiin maksaa työstä jonkinlaista rahapalkkaa. vanha nautinta-alue tai muuten maanviljelykselle Vuolijoella metsänvartijatorppia ovat olleet aina- hyvin soveltuva paikka. Yhteys emätaloon säilyi kin Honkamäen, Alahonkamäen ja Sorsaniemen kiinteänä ja esimerkiksi talon metsät pysyivät metsänvartijatorpat yhteiskäytössä ja varsinaista isäntä-torppari-alus- talaissuhdetta ei syntynyt. Varallisuuden lisäänty-

Vuolijoen historiaa 21 Vuolijoen historia on myös kamppailua välillä kovin oikullisiakin luonnon-voi- mia vastaan. Vuolijoen talvi on pitkä, kylmä ja pimeä ja se on aina vaatinut asukkailtaan sopeutumista. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

essä torppa saattoi irrottautua emätilasta, ja siitä poja ja “ikimuistoisia nautintaoikeuksia” oli vaikea muodostui itsenäinen tila. muuttaa, varsinkin kun metsää riitti edelleen kaskeamiseen ja tervanpolttoon. Vasta omistusolojen 2.2 Elinkeinot vakiinnuttua isojaon myötä ja valtion ahkeran valistustyön kautta peltoviljely valtasi alaa myös 2.2.1 Metsästys ja kalastus Kainuussa.

Metsästys ja kalastus olivat pitkään tärkeitä 2.2.3 Tervatalouden aika elinkeinoja Kainuussa. Merkittävin riistaeläin oli orava, jonka nahoilla maksettiin muun muassa Vähitellen kaskeamisen loputtua hyöty metsistä veroja. Myös muita turkiseläimiä pyydettiin ja otettiin tervanpolton kautta. Tervanpoltolla on vietiin myyntiin, mutta niiden osuus oli pieni Kainuussa vahvat juuret. Ensimmäiset kirjalliset oraviin verrattuna. Kalastus ja erityisesti keväinen maininnat tervanpoltosta ovat jo 1600-luvulta, hauenpyynti oli tärkeä lisä elinkeinoon. Myös hau- jolloin Paltamosta kuljetettiin tervaa Ouluun. Sitä et olivat hyviä veronmaksuyksiköitä. Oulujärvellä ennen tervaa oltiin poltettu vain omaan käyttöön. oli keskiajalta lähtien käyneet hauenpyynnissä Laajempi tervatalous levisi Kainuuseen 1700-luvul- myös rannikon talonpojat. Kalastusoikeuksista la. Kainuulaisten tervaa mielivät oululaiset terva- kiisteltiin tuon tuostakin ja kainuulaiset talonpojat porvarit, jotka veivät sitä ennen kaikkea Englantiin. saivat 1597 Kaarle-herttualta vahvistuksen hankki- Maanviljelys ei Kainuussa ollut kovinkaan varma malleen nautintayksinoikeudelle. Tämän mukaan elinkeino ja karjatalous oli vielä kehittymätöntä, oululaisia ja muita rannikkolaisia kiellettiin häirit- joten lisäelinkeinoja oli saatava. Oululaiset ter- semästä oulujärveläisten elinkeinoa. vaporvarit saivatkin useat kainuulaiset talonpojat pian tervavelkaan antamalla katovuosina viljaa 2.2.2 Kaskeaminen seuraavan vuoden tervalastia vastaa. Niinpä talonpoikien oli sitouduttava toimittamaan tervaa Ou- Kaskenpoltto säilyi pääasiallisena maanviljelyn luun, usein alihintaan. Ongelmana tervataloudessa muotona aina 1800-luvulle asti. Kaskeaminen ei oli hintojen nopea vaihtelu. Tervanpolttajat eivät kuitenkaan ollut kruunun näkökulmasta talou- koskaan tienneet kuinka paljon minäkin vuonna dellisesti kannattavaa. Viranomaiset pelkäsivät oli rahaa tulossa. metsien loppumista ja jo 1700-luvulta lähtien Valtakaudellaan, 1800-luvulla, tervanpoltto oli valtiovalta pyrki rajoittamaan kaskeamista. Syynä Kainuussa maanviljelyksen rinnalla tärkeä sivue- tähän voidaan nähdä metsien arvonnouseminen, linkeino. Hinnan myönteinen kehitys loi pohjaa tervan kysynnän kasvaminen sekä Keski-Euroo- uudelle elinkeinolle. Koska metsät olivat valtion, passa vallinnut puupula. Kaskenpolttokielto as- niitä hakattiin ja kolottiin surutta. Tervanpoltto tuikin voimaan 1851. Heikon valvonnan johdosta ja myyminen Ouluun toi kainuulaiset talonpojat harvaan asutuilla seuduilla kaskeaminen jatkui lähemmäksi vaihdantataloutta: Oulusta tuotiin edelleen. tervarahoilla viljaa, ylellisyystavaroita ja muita Kaskimaat saattoivat sijaita hyvinkin kaukana hyödykkeitä. Esimerkiksi kahvin juonti lisääntyi asutuksesta. Kaskeajien pääviljalajit olivat ruis ja huomattavasti tuona aikana. ohra. Kaskenpolttajilla ei ollut useinkaan vakiintu- Tervanpoltosta kuuluisana tunnettiin muun mu- neita kaskimaita, vaan metsää sai kaataa mistä ha- assa Karjalan talo Vuolijoen kylässä. 1800-lu-vun lusi, kunhan ei mennyt liian lähelle toisen peltoa. lopulla sieltä vietiin parhaana kesänä kaksitoista Vakiintuneen talonpoikaisyhteisön toimintata- lastia tervaa Ouluun. Tervasta saatiin tuloja 4 000- 5 000 markkaa silloista rahaa.

22 Vuolijoen historiaa Oma maatilkku oli usein niin pieni, ettei se taan- 2.2.4 Maanviljelys ja karjanhoito nut elantoa. Osa tilattomista matkasikin Kainuun ulkopuolelle jopa Amerikkaan tai Venäjälle asti Niin kauan kuin metsien käyttö oli suhteellisen leivän perään. Vuolijoen kylistäkin lähdettiin vapaata, karjatalous ja peltoviljely eivät juuri ke- Amerikkaan; vuoden 1900 henkikirjassa mainitaan hittyneet. Monessa talossa tai torpassa karjanhoito Vuolijoen kylästä lähteneen 8 henkilöä. perustui muutamaan lehmään ja viljelysten laajen- Sivuelinkeinoista metsät säilyivät tärkeimpä- taminen oli hidasta. Maatalouden ongelmana oli nä elinkeinon turvaajina. Metsäkämpät tulivat liiallinen yksipuolisuus. Kaskenpolton loppumisen Kainuun korpiin 1930-luvulla metsänhakkuiden jälkeen maanviljely perustui liikaa maitotalouteen mukana. Vuolijoen maisemassa on edelleen useita peltoviljelyn kustannuksella. Kun arvaamaton kämppien raunioita. Isoja kämppiä sijaitsi muun pohjoissuomalainen ilmasto aiheutti muutamia muassa Loutelammen lähellä sekä Loutejoen var- peräkkäisiä katovuosia, saattoi tilanne muodostua rella. Metsiä käytettiin edelleen myös perinteisesti lähes katastrofaaliseksi. Elpyminen normaalien metsästykseen ja tarvepuun hankintaan. vuosien tasolle vei aina aikansa. Oulujärvi ja Vuolijoen joet osoittivat tarpeelli- Viime vuosisadan alussa (1909) Kajaanin kihla- suutensa jälleen uittojen ollessa suurimmillaan kunnan taloudellisia oloja selvittänyt toimikun- 1900-luvun puolivälissä. Rahan saaminen metsästä ta kantoi omalta osaltaan huolta kihlakunnan innoitti tilallisia kehittämään maanviljelyään ja rai- maanviljelyn takapajuisuudesta. Maatalouden vaamaan peltoa leveämmän leivän toivossa. Muun perusrakenteisiin oli virkamiehillä tarjottavana muassa tämän seurauksena Kainuun peltoala kol- kaksi keskeistä parannusta: peltoviljelyä tuli minkertaistui 1920-1970 välisenä aikana. Sittemmin laajentaa ja sen menetelmiä kehittää. Peltoalaa kehityssuunta on ollut täysin vastakkainen. Peltoja haluttiin laajentaa kehittämällä erityisesti suovil- on pyritty paketoimaan ja metsittämään lisäänty- jelyä. Toisaalta maanviljelyn suuntaa tuli muuttaa vässä määrin. karjanhoitoa suosivaksi. Asiat etenivät vähitellen Merkittävä osa pienviljelijöistä työskenteli vielä ja suoviljelyä kohtaan tunnettujen ennakkoluulo- 1900-luvun puolivälissä metsätöissä, uitossa tai jen murtuminen tapahtui hitaasti ja pääosin vasta muussa vastaavassa sivuelinkeinossa. Elintarvik- 1900-luvulla. keet pyrittiin tuottamaan vielä suurelta osin tilalla. Pellot olivat pieniä, mutta ne olivat kokonaan 2.2.5 Metsätalous viljelyssä. Lisäksi tiloilla oli lähes aina karjaa. Met- sätöitä riitti myös tilan omissa metsissä. Pientilat Tilallisille tämä murros merkitsi siirtymistä uu- eivät kuitenkaan tulleet useinkaan toimeen pel- denaikaiseen maatalouteen ja karjanhoitoon, jossa källä maanviljelyksellä vaan lisäelantoa hankit- isoa osaa näyttelivät metsätyöt ja metsänhoito. tiin sivuelinkeinoista mahdollisuuksien mukaan. Peltoa raivattiin, soita ojitettiin ja karjatalouteen panostettiin. Karja- talouden merkitys nousi keskeiseksi Kainuun maanviljelijöille. Tällainen uudenaikaistuminen merkitsi karjan ruokinnan tehostumista sekä jossain määrin karjanjalostusta. Vähitellen myös maatalouskoneiden käyttö alkoi lisääntyä, mutta hitaasti. Pää- oma investoinneille saatiin metsistä. Tilattomille elinkeinon murros oli paljon tuskallisempi. Tervanpolton vähetessä työpaikat vähenivät.

Karjaa laitumella kesällä 2002 Oulujärven rantaniityllä, kuten jo vuosisatoja sitten. Kuva: Kainuun ympäristökeskus.

Vuolijoen historiaa 23 Metsätöiden teknistyminen ja ympärivuotisen lisääntyi köyhyys ja puute. Valtion järjestämillä metsätyövoiman käyttö vähensivät kausiluonteis- maanteiden rakennustyömailla pyrittiin lieventä- ten töiden määrää. mään työttömyyttä, mutta apu oli marginaalinen. 1930-luvulla jouduttiin Vuolijoellakin järjestämään 2.2.6 Muita elinkeinoja pakkohuutokauppoja, joissa velkoihin joutunet tilalliset menettivät omaisuutensa. Vuosien 1932- Luontaistalouden rinnalle alkoi jossain määrin 37 välisenä aikana huutokaupattiin Vuolijoella ilmestyä myös muita ammatinharjoittajia. Kylissä 27 tilaa. Vuosi 1932 oli synkin, jolloin jopa 12 tilaa alkoi vuosisadan loppua kohti esiintyä monenlaisia joutui huutokauppanuijan alle. ammattinimikkeitä. Vuolijoen alueen jokaisesta Laman vuosikymmenen jälkeen koettiin raskas kylästä löytyi vuosisadan lopussa seppä ja suutari. sota-aika. Vuolijoen alue säästyi sodan fyysisiltä Saaresmäen ja Vuolijoen kylissä oli neuloja ja Vuo- arvilta – henkiset arvet sitä vastoin jäivät sodan lijoen kylässä jopa kauppias ja muurari. Näin siis kokeneeseen sukupolveen. Jälleenrakennus aloitti kylä ei enää rakentunut pelkästään tiloista vaan taas uuden aikakauden pitäjän historiassa. Siitä on myös pienistä mökeistä, joiden asukkaat hankkivat tarkempi kuvaus, osana kulttuurimaiseman muo- elinkeinonsa käsityöläisammateista. Tervatalouden vautumista, kappaleessa Tyyppitalojen aika. aika alkoi vähitellen taantua 1900-luvulle tultaessa. Metsistä saatava hyöty alkoi siirtyi taas uuteen vaiheeseen, puukauppaan. Lähteet: 2.3 1900-luku muutoksen tuojana Fogelberg, Paul – Viertola, Juhani 1974: Suomen teiden historia I. Helsinki. Suomen Tieyhdistys.

Vuosisadan alussa kylien rakenne alkoi muuttua Hautala, Kustaa 1956: Suomen tervakauppa. Helsinki. niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Tiloja halottiin yhä Suomen historiallinen seura. enemmän ja perinnönjaoissa tilat pienenivät. Myös Heikkinen, Antero 1986: Kainuun historia III. Kajaani. puutavarayhtiöt pyrkivät ulottamaan omistuksen- Kainuun maakuntaliitto. sa kyliin ostamalla tiloja. Tilan entinen omistaja Huurre, Matti – Keränen, Jorma 1986: Kainuun Historia I. saattoi jäädä tilalle torppariksi viljelemään maata. Kajaani, Kainuun maakuntaliitto. Vuolijoella puutavarayhtiöiden osuus säilyi kuitenkin vähäisenä verrattuna esimerkiksi Kainuun Häkkilä, Matti – Voutilainen, Antti 1984: Maanomistusolo- jen kehityksestä sekä yksityismaanomistuksen rakenne- pohjoisiin kuntiin. Yhtiöiden valtaamispyrkimyk- muutoksesta ja sen alueellisista vaikutuksesta Kainuussa. siin kuitenkin puututtiin ja valtaaminen saatettiin Oulu. Pohjois-Suomen tutkimuslaitos. lailla mahdottomaksi 1900-luvun alussa. Impiö, Timo – Kuokkanen, Panu – Parviainen, Sauli – Heik- 1930-luvun lama kosketti myös Kainuuta. Yksi kinen, Mauno 2000: Kajaani – Vuolijoki alue-ekologinen suuri muutos oli metsätöiden vähentyminen suunnitelma. Helsinki. Metsähallitus. Pohjois-Suomessa. Myös muut väliaikaistyöt kär- Keränen, Jorma 1984: Kainuun asuttaminen. Jyväskylä. sivät lamasta ja työttömien määrän kasvu myötä Jyväskylän yliopisto.

Kukkola, Pasi – Liljeblad, Tero 1992: Vuolijoen kunnan koululaitos Oulun yliopisto, kasvatustieteen syventävien opintojen tutkielma. Oulu.

Perko, Touko - Skogström, Väinö – Vuoristo, Kai-Veikko Maisema muuttuu korpimaisemasta teollisuus- 1977: Suomen teiden historia II. Helsinki. maisemaksi. Teiden rakentaminen oli Otanmäen Suomen Tieyhdistys. kaivosta rakennettaessa yksi suuri urakka muiden Simula Markku 2001: Vuolijoen seurakunnan vuosisata. joukossa. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto. Vuolijoen seurakunta. Paltamo.

Tervonen, Päivi 1992: Suomussalmen kruununmetsämai- den asuttaminen. Oulun yliopisto. Historian laitos. Suomen ja Skandinavian historian pro gradu.

Tolonen, Olavi 1999: Kaivos. Suomussalmi. Myllylahti Oy.

Turpeinen, Oiva 1985: Kainuun historia II. Kajaani. Kainuun maakuntaliitto.

Valpasvuo, Ahti A.A. 1954: Säräisniemen pitäjän vaiheita. Helsinki. Vaalan kunta.

Vuolijoki, Teollisten edellytysten edistämistutkimus 1961.

Väisänen, Heino 1998: Kainuun kansan Waiheita vv.1500- 1900. Jyväskylä, Gummerus Kirjapaino Oy.

24 Vuolijoen historiaa 3. Vuolijoen esihistoriaa

Esihistorialliset ajanjaksot kaaviona. (Kainuun Museo)

3.1 Mitä on esihistoriallinen aika kuneen aina 1500-luvulle ja Kainuun asuttamisen alkuvaiheisiin. Esihistorialliseksi ajaksi kutsutaan sitä aikaa ih- Esihistorian aika on pitkä ajanjakso ja siihen miskunnan historiassa, jolta ei vielä ole olemassa mahtuukin erilaisia ilmasto-olosuhteita, jotka kirjoitettua aineistoa. Esihistoriallisen ajan alun ja luonnollisesti ovat säädelleet elämän olosuhteita. päättymisen aika eri puolilla maailmaa vaihtelee, Esihistorian ajanjaksoja kuvatessa on vakiintunut kehityksen mukaan. Kainuussa elettiin n. 3500 eKr määritelmä “kivikauden kesästä” sillä kuvataan kivikauden aikaa ja samaan aikaan toisaalla Lähi- ajanjaksoa 6800 – 4000 eKr , jolloin vuotuinen idässä oli jo omaksuttu kirjoitustaito ja siirrytty keskilämpötila on ollut pari astetta korkeampi kuin historialliseen aikaan. nykyisin. Tämä on ollut maamme ilmasto-olosuh- Esihistoriallinen aika on perinteisesti jaettu teissa suotuisinta aikaa. Kainuun korkeudeltakin käytettyjen raaka-aineiden ja työkalujen mukaan on löydetty merkkejä jalopuiden esiintymisestä. kolmeen ajanjaksoon: kivi-, pronssi- ja rautakau- Ajan kuluessa ja kuusen vallatessa alaa kivikau- teen. Ajallisesti esihistorian jaksot ovat pitkiä ja den kesä alkoi päättyä. Sää muuttui vähitellen kui- siirtyminen aina ajanjaksosta seuraavaan hidasta. vemmaksi ja kylmemmäksi ja myöhemmin myös Ajanjaksojen alkaminen ja kesto vaihtelevat eri kosteammaksi. Kosteuden myötä soistuminen alkoi puolilla Suomea. Voidaan sanoa, että Etelä- ja laajoillakin alueilla. Länsi-Suomen kehitys poikkeaa jo kivikaudelta lähtien Pohjois- ja Itä-Suomen kehityksestä. Kivi- 3.2 Asutuksen alussa kausi vaihtui vähitellen pronssikaudeksi n. 1900 eKr. Siirtyminen tapahtui vaiheittain ja vähitellen. 3.2.1 Vapautuminen jääpeitteestä Metalliesineiden käyttö vain lisääntyi vähitellen kiviesineiden rinnalla. Pohjois-Suomessa muu- Kainuun vapautuminen jäästä alkoi arkeologi tosvaihe on niin pitkäaikainen, että vaiheesta Matti Huurteen mukaan noin 7700 eKr ja päättyi käytetään nimitystä varhainen metallikausi. Se lopullisesti noin 6800 eKr. Kainuussa esihistorialli- käsittää pronssikauden ja rautakauden alkupuo- sen ajan asuinpaikat sijaitsevat jo esikeraamiselta len, ajanjakson n. 300 - 400 jKr. ajalta lähtien nykyisillä ranta-alueilla. Kainuussa Siirtyminen historialliseen aikaan tapahtui sekin ranta-alueet ovat pysyneet esihistorian ajalta läh- vähitellen. Länsi-Suomessa siirtyminen histori- tien lähes samanlaisina. Tässä asiassa suurempien alliseen aikaan ajoittuu kristinuskon tulemiseen muutoksien aiheuttaja on ollut vasta viime vuo- ja vakiintumiseen n. vuonna 1150 jKr. Pohjois- ja sikymmenien vesistösäännöstelyt. Poikkeuksen Itä-Suomen osalta tämä tapahtui myöhemmin. muodostaa kuitenkin Oulujärvi. Mikäli historiallisen ajan alkamisen lähtökohdak- Tehtyjen esinelöytöjen perusteella ihminen on si tarvitaan alueelta olevaa kirjallista aineistoa, löytänyt tiensä nykyisen Kainuun alueelle var- voidaan sanoa esihistoriallisen ajan - arkeologi sin pian jääkauden jälkeen, kun eläminen täällä Matti Huurteen arvion mukaan - Kainuussa jat- yleensä alkoi olla mahdollista. Kainuussa on ollut

Vuolijoen esihistoriaa 25 Oulujärven kehitysvaiheita 1. Ranta n. 6400-6300 eKr. 2. Ranta n. 1700-1600 eKr. (Lähde: Koutaniemi –Keränen 1983. s. 22) X Nimisjärvi.

asutusta aina esikeraamiselta ajalta lähtien. Tätä ovat enemmän hajallaan. Vuolijoelta tunnetaan 10 esihistorian ajanjaksoa, jolta ei vielä tunneta sa- kivikautista asuinpaikkaa. Kivikautisia irtolöytöjä viastioita, kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi. on tehty lisäksi 14 paikasta. Myöhemmältä esihis- Se käsittää ajan jakson noin 7000/6500 - 4200 torian ajalta on kaksi irtolöytöä. Lapinraunioiksi eKr. Suomusjärven kulttuurille luonteenomaisia kutsuttuja kohteita Vuolijoelta on inventoitu 12 esineitä, joita on säilynyt maan uumenissa tähän kappaletta. päivään saakka, ovat alkeelliset kirveet. Kirveen Pronssikauden jäljet Vuolijoen vaiheissa ovat esiintyminen kertoo metsäisyyden lisääntymisestä. kivikautta ohuemmat, samoin rauta- ja viikinki- Tasataltat, lehdenmuotoiset liuskekärjet ja suppi- ajan. Ainoana rautakauden ajan löytönä tunnetaan loreikäiset pallonuijat ovat myös ajalle tyypillistä Isosaaren rannasta löydetty suksi (500 jKr) ja yksi esineistöä. löytäjän hallussa edelleen oleva rautakirves ja Tällä hetkellä, 2000-luvun alussa, vanhin Kai- kirveen katkelma. nuussa tiedossa oleva asuinpaikka on Suomussal- Tiedot Vuolijoen alueen asuttamisesta varhais- men Vanha Kirkkosaari. Asuinpaikka on tulisijasta metallikauden päättymisestä uuden ajan alkuun löytyneen puuhiilen perusteella ajoitettu 8290 ja savolaisekspansioon ovat vähäiset. Loppuiko - 7940 eKr. Nykyisen Kainuun alueelta ainoastaan asutus jossain vaiheessa kokonaan vai ei? Oliko Vuolijoen alueelta puuttuu tuolta ajalta selvät alue vain saamelaisten ja myöhempien eränkävi- merkit kiinteästä asutuksesta. jöiden nautinta-alue ja läpikulkupaikka. Asiaa ei pystytä kirjallisten lähdeaineistojen ja esinelöytö- 3.2.2 Vuolijoen vanhimmat asuinpaikat jen perusteella oikein todentamaan. Myöhäisempiä, kiinteiksi muinaisjäännöksiksi Oulujärven eteläpuolen vanhimmat rannat ovat luokiteltuja raudanpolttopaikkoja ovat Ryynäsen- veden alla. Näin Vuolijoelta tunnetut asuinpaikat joen Lehtolankankaan hytti sekä Vuottolahden ovat ylempänä jokien ja pienempien järvien ran- Kallionniemen mahdollinen raudanpolttopaikka. noilla. Nykyisen kirkonkylän alueella on havaitta- Raudanpolttopaikat ajoittuvat yleensä 1500 - 1800 vissa tiheämpää asumista, muut asuinpaikkalöydöt -luvuille.

26 Vuolijoen esihistoriaa 3.3 Muinainen Vuolijoki Vuottolahden Nurmelan mailta löytynyt kaa- esinelöytöjen valossa revateräinen kirves edustaa pohjalaistyyppistä esineistöä. Nurmelan kirvestä, jossa on kengän- 3.3.1 Tietoa muinaisuudesta kärjenmuotoinen terä on todennäköisesti käytetty arkeologian avulla suurriistan, karhun ja hirven nylkemisessä ja luonnollisesti myös poltto- ja rakennuspuun kaadossa. Esihistorian ajalla ei ollut olemassakaan sitä Pohjalaiset tyypit ovat syntyneet esikeraamisella maantieteellistä Vuolijokea, jonka tänään tun- ajalla ja ainakin kirveet ovat olleet käytössä vielä nemme. Esihistorian aikaa kuvatessa puhutaan varhaismetallikaudella. Yleistä oli, että jos jonkun mieluummin kulttuurista ja ajanjaksoista. työkalun muoto nähtiin tarkoituksenmukaiseksi ei Tänä päivänä esihistorian ihmisen elämää ja asu- sitä muutettu kovin helposti ja se ehkä vain vähän mista voidaan rekonstruoida arkeologian avulla. muunneltuna oli käytössä vuosituhansia. Ihmisen vaiheita tutkiessa tiedemies, arkeologi, Pii on kivikauden tärkeimpiä raaka-aineita. luo kuvan eletystä elämästä tutkimalla esihistorian Tiiviin ja helposti muotoiltavan ja kestävän piin ajan ihmisten jättämiä jälkiä lähinnä irtolöytöjen ominaisuudet sopivat hyvin kiviesineiden val- ja arkeologisten kaivausten avulla. Ihmisten jälkiä mistamiseen. Koska piitä ei luontaisesti esiinny asuinpaikalla arkeologit kutsuvat kulttuurikerrok- Suomen maan kamaralla, antavat täällä löytyneet siksi. Tämä noin puoli metriä korkea punaisen piilöydöt mielenkiintoista tietoa kivikauden ajan ruskeaksi värjäytynyt maakerros sisältää yleensä kulttuurien vuorovaikutuksesta ja ihmisten liik- pieninä fragmentteina jälkiä eletystä elämästä. keistä. Kainuun alueelle pii kulkeutui idästä. Mahdolliset esinelöydöt, rikkoutuneen saviastian Kvartsia käytettiin tavallaan korvaavana ma- palaset, kvartsi-iskokset, ruoanjätteet, tunkiot teriaalina työkalujen valmistuksessa sellaisilla ym. ovat johtolankoja esihistorian ajan ihmisen alueilla, jossa piitä ei ollut saatavilla. Kvartsi on maailmaan. helpommin lohkeavaa ja pehmeämpää kuin pii. Tiedot Vuolijoiden muinaisuudesta rajoittuvat Kvartsi lohkeilee epäsäännöllisemmin kuin pii ja juuri esinelöytöihin, suoritettuihin arkeologisiin se vaikeutti suurempien esineiden työstämistä. kaivauksiin ja inventointeihin sekä niistä tehtyihin Sitä vastoin pikkuesineiden, kuten nuolenkärkien, tieteellisissä julkaisuissa esiteltyihin päätelmiin. kaapimien ja porien, raaka-aineena se oli erittäin Näiden perusteella onkin rekonstruoitu seuraava käyttökelpoinen. kuvan Vuolijoen muinaisuudesta. Seuraavassa Kainuussa on löydetty eniten lapinrauniota esitellään muutamia Vuolijoen alueelta löytyneitä Vuolijoen alueelta. Ne ovat Käkisaaren Jataharju, esineitä. Lapinniemen neljä ja Vuottolahden Mustikkakan- kaan kymmenen lapinrauniota. Lapinraunioiksi 3.3.2 Esinelöytöjen kertomaa nimitetään Sisä- ja Pohjois-Suomessa olevia kivi- röykkiöitä tai röykkiöhautoja. Koko maakunnan Vuolijoen esikeraamisen ajan löydöt todistavat alueelta tunnetaan noin kolmisenkymmentä ihmisen ainakin liikkuneen nykyisen Vuolijoen röykkiötä, joista ainoakaan ei ole varma hauta. Osa alueella. lapinraunioista saattaa olla kivikautisia. Vanhimpia Vuolijoen alueelta tehtyjä esinelöytö- jä on mm. Myllylän kivestä valmistettu pallonuija. 3.3.3 Ihminen osana luontoa Nuija on löydetty poikkeuksellisen matalan veden aikana. Löytöpaikka on pääsääntöisesti veden alla, Esihistorian ajalla ihminen oli täysin riippu- noin pari sataa metriä normaalista rantaviivasta. vainen luonnosta. Kaikki työkalut tehtiin käsin. Pallonuijia on käytetty ilmeisesti metsästysaseina, Materiaaleina olivat kivi, puu, luu, nahkat ja kasvit eräänlaisina nuijina. Pallonuija on pyöreäksi hiottu eri muodoissaan. Riistan saanti ohjasi asumista. kivi, jonka keskelle on porattu reikä. Käytetty Vesistöt olivat ensisijaisia kulkureittejä ja ne vai- kivi on jotain helposti työstettävää kivimateriaalia, kuttivat erityisesti asutuksen leviämiseen. Asuin- kuten vuolu- tai hiekkakiveä. Vuolijoen pallon- paikat sijaisivatkin yleensä liikkumisen ja ruoan uijan oletetaan olevan Suomusjärven kulttuurin hankinnan kannalta edullisilla paikoilla. Rannoilla alkupuolelta. Löytövaiheessa pallonuijaan oli oli luontaisia luonnonmuovaamia asuinpaikkoja. kiinnitetty narunpätkä, mikä viittaa siihen että sitä Lämpimälle suojaiselle hiekkarannalle saattoi on myöhemmin käytetty verkon painokivenä. Tar- helposti asettautua asumaan ilman suurempia koituksenmuotoinen esine on siis helposti löytänyt raivaustöitä. Kala-apajat olivat vieressä eikä luon- uuden käyttötarkoituksen. nonkauden merkitystäkään ole syytä aliarvioida. Toinen merkittävä esihistorian ajan työkalu on, Tuon ajan yhdyskunnalla saattoi olla useampia löytöpaikkansa Karjalan talon mukaan, nimeltään asuinpaikkoja. Riistan riittävyyden mukaan asuin- Karjalan kourutaltta. Kourutaltat, kuten tämäkin paikkaa vaihdettiin usein, mutta samaa asuinpaik- ovat kauttaaltaan hyvin hiottuja, selkäpuolelta kaa varmaan käytettiin useammankin kerran. kaarevia ja käyttöpuolelta kuperia esineitä. Kausiasuntopaikat valittiin riistan saatavuuden,

Vuolijoen esihistoriaa 27 kalankudun, peurojen ja muun riistan liikkeiden tapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat. Muinaisilta mukaan. ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä Esihistorian ajan elinkeinot ja elämä yleensä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka näyttäytyvät tämän päivän tutkijoille metsästys- ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen tavoista kertovina esinelöytöinä, kalastusta varten käyttämisestä. Muinaisaikaiset hylätyt linnat, lin- rakennetuista pyydysrakennelmista tai vaikka namäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihau- hautakalmistoina. Kivikauden ihminen sulautui dat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, vielä suureksi osaksi luonnonprosesseja ja se on luostarien ja muiden huomattavien rakennusten jättänyt vain vähän jälkiä maisemaan omasta rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät toiminnastaan. ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla Ihminen eli liikkuen paikasta toiseen kulku- kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty välineenä jalat tai ruuhi, talvisin myös sukset ja jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai us- yksijalaksinen reki. Elettiin keräilytaloudessa. komuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin muut Ravintona oli riista ja kala sekä kerätyt marjat ja sellaiset muistomerkit muinaisten huomattavien sienet. Riistana oli ajankohdasta ja ajanjaksosta kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotu- riippuen hirvi, karhu, majava, näätä tai vaikka lija muiden sellaisten laitteiden jäännökset kiin- jänis. Riistalintuina mm. joutsen, vedenriistana teät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, ainakin hauki tai särkikalat. tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja Pronssikaudella ja varhaisella rautakaudella esihistorian ajan asuinpaikat, historiallisen ajan pyyntitalouden rinnalle nousi vähitellen karjan- kiinteät muinaisjäännökset kuten myös yksittäiset hoito ja maanviljely. Ihmisen vaikutus luontoon ja 2. maailmansodan aikaiset puolustusvarustukset, sitä kautta maisemaan lisääntyi. Syntyi suurempia jotka on historiallisen merkityksen johdosta rin- asuinyhteisöjä ja enemmän jälkiä asumisesta ja nastettu muinaismuistokohteisiin. ihmisen vaikutuksesta ympäristöön. Muinaisjäännösten säilyminen on turvattu muinaismuistolaissa (295/1963). Muinaismuisto- 3.3.4 Varhaisin puurakennus? lain mukaan “Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta Vuolijoelta ei ole jäänyt merkkejä siitä millainen asutuksesta ja historiasta.” Ilman tämän lain nojalla oli esihistorian ajan ihmisen asumus. Yleensä annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen siitä on jäljellä hyvin vähän tietoa. Arkeologisten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahin- tutkimusten yhteydessä on esihistoriallisista asu- goittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoami- muksista kuitenkin muodostunut jonkinlainen nen on kielletty”. Kiinteiden muinaisjäännösten yleispätevä kuva, joka sopinee Pohjois-Suomeen. rahoittamista valvoo Museovirasto. Museovirasto Asumus lienee ollut yksinkertainen puisten paalu- voi myöntää luvan muinaisjäännösten tutkimiseen jen tai hirsikehikon varaan rakennettu kotamainen sekä niiden hoidon suunnitteluun. Osa muinais- rakennelma. Sen peitteenä on käytetty mahdolli- jäännösten ja suojeluun liittyvistä tehtävistä on sesti oksia, sammalta ja kylmimpinä aikoina myös delegoitu maakuntamuseolle. eläinten nahkoja. Ruoan laitto on tapahtunut erillisellä liedellä majan ulkopuolella. Lisätietoja Muinaismuistolaista http://www.ﬁ nlex.ﬁ /muinaismuistolaki

Muinaisjäännökset jaetaan merkittävyyden pe- 3.4 Vuolijoen muinaismuistokohteet rusteella kolmeen luokkaan: ja kiinteät muinaisjäännökset Ensimmäiseen luokkaan (I) kuuluvat ne kohteet, joiden säilyminen on turvattava kaikissa olosuh- 3.4.1 Muinaismuistolaki teissa. Toiseen luokkaan (II) kuuluvat muinais- jäännökset, jotka voidaan vapauttaa rahoituksesta Muinaisjäännöksiä ovat maisemassa tai maa- arkeologisten tutkimusten jälkeen. Luokkaan III perässä olevat muinaisen ihmisen toiminnasta kuuluvat pahoin tuhoutuneet tai riittävästi tutkitut syntyneet jäljet, rakennelmat tai kerrostumat. Mui- ja rauhoituksesta vapautetut muinaisjäännökset. naisjäännöksiä ovat: maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä. Pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan 3.4.2 Miten tunnistat muinaismuistokoh- pinnalla ei ole merkkejä. Kivet ja kalliopinnat, jois- teen tai kiinteän muinaisjäännöksen? sa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita Muinaismuistolaki kertoo, mitkä luonnossa ha- hionnan tahi hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia, vaittavista kohteista ovat muinaismuistokohteita uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvon-

28 Vuolijoen esihistoriaa Mustikkakankaan kivikkoisessa maisemassa sijaitsevassa lapinrauniokalmistossa on kaikkiaan 11 röykkiöitä. Röykkiöt ovat halkaisijaltaan keskimäärin metristä viiteen metriin. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. tai historiallisen ajan kiinteitä muinaisjäännöksiä. ei lähde omin päin tutkimaan, vaan ottaa yhteyttä Maisemassa liikkujaa varten on hyvä selventää Museovirastoon tai maakuntamuseoon. Yleisim- mistä tunnistaa mainitut kohteet. piä ja tunnetuimpia historiallisen ajan kiinteitä Periaatteessa muinaisjäännöksiä voi löytyä kaik- muinaisjäännöksiä ovat vanhat asuinpaikat, ter- kialta, missä on ollut asumiseen kelpaavaa maata. vahaudat ja raudanpolttopaikat. Esihistoriallisen ajan asuinpaikoista on harvoin Kiinteä muinaisjäänne voi olla vanha käytöstä näkyviä merkkejä maan päällä. Tai näitä merkkejä poisjäänyt asuinpaikka, jossa on jäljellä jonkin on osattava lukea. Viitteitä mahdollisesta asuinpai- verran asumiseen liittyviä rakenteita, kuten ra- kasta antavat irtolöydöt: kvartsi- ja kivi-iskokset pa- kennuksen tai rakennusten pohjia. Arvokkaaksi lanut luu, luu-, savi-, kivi- tai metalliesineiden osat paikan voi tehdä esimerkiksi se, että paikkaan liit- ja jäljet nuotionpidosta. Pitkällinen asuinpaikka on tyy joku historian kannalta merkittävä tapahtuma jättänyt jälkeensä likautuneita maakerroksia. tai henkilö. Uudemman ajan muinaisjäännöksiä Maastosta selkeämmin löydettävissä ovat hauta- ovat myös kaskenpolttoon liittyvät kaskirauniot paikat, kuten rauniokalmistot ja pyyntikuopat, esi- ja nauris-kuopat. Tervahautoja metsissä on vielä merkkinä Mustikkakankaan lapinrauniokalmisto, paljonkin. jossa on 10 erinomaisesti säilynyttä lapinrauniota. Raunioita ei ole tutkimuksista huolimatta pystytty ajoittamaan. Esihistoriallisen ajan pyyntitavoista 3.4.3 Vuolijoen muinaismuistokohteet ovat muistoina pyyntikuopat. Peurojen ja hirvien pyydystämiseen käytetyt kuopat ovat olleet käy- Ensimmäisiä esihistorian kohteiden inventoin- tössä vielä historiallisella ajalla. Pyyntikuoppia teja Kainuun alueella on O.A.F. Mustosen (Lönn- voi havaita hiekkaperäisillä, eläinten luontaisilla bohm) keskeneräinen käsikirjoitus vuodelta 1892. kulkupaikoilla kuten järvien ja lampien välisillä Keskeneräisyydestään huolimatta se tarjoaa paljon kankailla. Pyyntikuopat muodostavat usein kuop- tietoa alueen muinaismuistoista, ja erityisesti nii- paketjun. Kuopat naamioitiin - kuten piirretyissä den kunnosta, ajalta jolloin Mustonen maastotut- ﬁ lmissäkin tehdään - havuilla tai oksilla. Vuolijoelta kimuksiaan teki. ei tällä hetkellä tunneta yhtään pyyntikuoppaa. Vuolijoen muinaismuistoinventoinnin on tehnyt Ihmisellä on aina ollut tapana järjestää ja mer- vuonna 1982 FM Heikki Matiskainen. Kainuun kitä elinympäristönsä jollakin lailla. Luonnollinen Museon arkeologi Esa Suominen ja rakennus- elementti tähän tarkoitukseen on luonnonkivi, jota tutkija Päivi Tervonen ovat lisäksi inventoineet on kaikkialla saatavissa. Hautaröykkiöiden lisäksi Lehtolankankaan ja Kallioniemen raudanpolt- kivistä on saatettu latoa myös muita vaikeammin topaikat. Museovirasto on inventoinut vuonna tulkittavia asetelmia. Maisemassa “eteentulevat” 1982 Saaresjoen harkkohytin alueen. Kainuun säännölliset kivilatomukset herättävät aina jollain Museo on täydentänyt inventointia vuonna 1987. tavalla mielenkiintoa kohteen tarkoituksesta ja Saaresjoen harkkohytti kuuluu kiinteisiin muinais- merkityksestä. Tärkeää kuitenkin on että kohdetta jäännöksiin.

Vuolijoen esihistoriaa 29 Museoviraston julkaisuun Maiseman muisti Seuraavaan luetteloon ja siihen liittyvään kart- – Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset taan on koottu kaikki Vuolijoelta inventoidut mui- julkaisuun on valittu maakunnittain omaleimai- naismuistokohteet ja kiinteät muinaisjäännökset simmat muinaismuistot ja joitain historialliselta sillä sijaintitarkkuudella, joka niistä on ollut saa- ajalta olevia kohteita, kuten muutamia saame- tavissa. Suluissa mahdollisesti oleva merkintä KM laiskohteita raudanpolttopaikkoja tai kiinteitä viittaa Kansallismuseon kokoelmiin. muinaisjäännöksiä yms. Vuolijoelta on mukana yksi kohde, Jatanharjun varhaismetallikautinen lapinraunio. Kainuun muinaismuistokohteista ja kiinteistä 1. Koskenkangas muinaisjäännöksistä yhtenäisimmän materiaalin peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI muodostaa edelleen seutukaavaliiton julkaisu koordinaatit: 711413 / 351525 “Kainuun esihistorialliset muinaisjäännökset” luokka: - vuodelta 1988. Vuolijoelta siinä on mukana 15 koh- tyyppi: irtolöytöjä detta. Esihistoriallisen ajan kohteiden ja kiinteiden alue: Vuottolahti, Koskenkangas muinaisjäännösten osalta on menossa aineiston maanomistaja: yksityinen täydennys ja päivitystyö. inventointivuosi: Tarkastus 1982: Monet Vuolijoen muinaismuistokohteista ovat Heikki Matiskainen ja löytyneet joko pellonmuokkauksen tai muun pel- Matti Huurre totyön yhteydessä, ojaa kaivettaessa tai kalareissulla. Tuntemattoman näköinen, mutta samalla myös Alueelta on löytynyt irtolöytönä esihistorian ajan käyttökelpoisen näköinen, on sitten herättänyt reikäase (KM 2378:6). Reikäase on löydetty terva- kiinnostusta. Joskus se on otettu käyttöön tai sitten haudan pohjaa kaivettaessa. se on ajan kuluessa kadonnut kokonaan. Joku on keksinyt lähettää oudon esineen asiantuntijoiden tutkittavaksi. Aina pitäjästä löytyy joku, jolla on 2. Nurmela ollut erityiskiinnostusta muinaismuistokohteita ja peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI näitä outoja esineitä kohtaan. Vuolijoella tällainen koordinaatit: 7116707 / 3508358 henkilö on erityisesti ollut palopäällikkö Osmo luokka: II Nissinen, jonka paikallistuntemus ja tiedot paik- tyyppi: kivikautinen asuinpaikka kakunnan historiasta ovat auttaneet kohteiden alue: Vuottolahti inventoinnissa. maanomistaja: yksityinen Muinaismuistokohteiden lisäksi seuraavassa inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen luettelossa on mukana sekä kiinteät muinaisjään- nökset että inventoidut kaskirauniot. Luettelossa Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Rasinpellon on myös sellaiset inventoidut kohteet, jotka tilalla, Vimpelinjoesta noin 130 metriä itään päin. liittyvät paikkakunnan perimätiedossa mukana Esinelöytö, pohjalainen kirves (KM 10451:1) löy- kulkeviin tarinoihin lappalaisten asuinpaikoista. detty vuonna 1936 pellon pinnalta, n. 130 metriä Kohteiden joukossa on puutteita historialliselta Vimpelinjoesta ja 500 metriä Oulujärvestä olevalta ajalta: Vuolijoelta ei ole inventoitu yhtään terva- peltorauniolta. Paikalla on ollut esihistorian ajan haudan paikkaa. asuinpaikka. Muita löytöjä (KM 21468), kvartsiesi- neitä ja -iskoksia.

3. Nurkkala peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI koordinaatit: 7123170/3504910 luokka: II tyyppi: kivikautinen asuinpaikka alue: Kuusiranta maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982. Heikki Matiskainen Huuskonniemen pohjoispuolella olevalla pellolla sijaitseva asuinpaikka. Paikka sijaitsee noin 50 metrin päässä Oulujärvestä. Paikka on löytynyt pellon pinnalta ojan kaivamisen yhteydessä. Pellolta on löytynyt kvartsi-iskoksia (KM 10451:2). Löydöt viittaavat asuinpaikkaan.

30 Vuolijoen esihistoriaa Vuolijoen esihistoriaa 31 4. Kytökoski (KM 17862). Paikan tarkka löytöpaikka on n. 500 peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI m Rauhaniemen talosta itään. Löydettäessä reiässä koordinaatit: 7112220/3500840 on ollut narunpätkä. Pallonuijan löytäjä on Hannu luokka: II Nissinen. tyyppi: kivikautinen asuinpaikka Tilan alueelta on löydetty myös keihäänkärki rii- alue: Kytökoski hirakennuksen kaakkoispuolisesta pellosta. Esine maanomistaja: yksityinen on sittemmin kadonnut. inventointivuosi: 1969 tarkastus, Leena Tomanterä, 8. Isosaari 1982 inv. Heikki Matiskainen peruskarttalehti: 3431 06 OUNAS koordinaatit: 7123 /3515 Paikalta on löytynyt pohjalainen poikkikirves luokka: - (KM 12175). Esineen on löytänyt Reino Halonen tyyppi: rautakautinen löytöpaikka vuonna 1936 ojaa kaivettaessa saviperäiseltä joki- alue: Ounas, Myllylahti törmältä, vanhan asuinrakennuksen perustuksista. maanomistaja: UPM-Kymmene Oyj Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kajaani-Kokkola inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen maantien eteläpuolella Kytökosken etelärannalla. Asuinpaikkaan liittyvät löydöt ovat pihapiirin Löytöpaikka on saaressa. Saari on hyvin matala, ympärillä olevalta pellolta. noin metrin verran Oulujärvestä kohoava ja tiheä- puustoinen. Paikalta on löytynyt pienapohjainen 5. Karjala suksi (Kainuun Museo 2797). Suksen ikä on ajoi- peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI tettu 14 C- menetelmällä. Se on ajoitettu 1440 – 120 koordinaatit: 7116 11/351044 b.p. Suksen löytäjä on Eino Säisä. luokka: - tyyppi: Kivikautinen löytöpaikka 9. Paatio alue: Vuottolahti, Karjala peruskarttalehti: 3413 12 KÄKILAHTI maanomistaja: yksityinen koordinaatit: 7128 40/3498 36 inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen luokka: tyyppi: esihistoriallinen löytöpaikka Alueelta on löytynyt kourutaltta (KM 2378:7). Esi- alue: Käkilahti neen ihan tarkka löytöpaikka ei ole enää tiedossa. maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 6. Tervaniemi peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI Esinelöytönä paikalta on reiällinen vuolukiven koordinaatit: 7114 15 / 3515 25 kappale (KM 18872). Sen löysi ison petäjän juurelta luokka: - Antti Peltonen vuonna 1972. Petäjä sijaitsee Oulujär- tyyppi: kivikautinen löytöpaikka ven rannassa, asuinrakennuksesta n. 80 m (NNW). alue: Koski, Tervaniemi Löytö ei välttämättä viittaa asuinpaikkaan. maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 10. Siltala peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI Pellolta on löytynyt kynnettäessä tasataltan kat- koordinaatit: 7112 82 / 3517 15 kelma (KM 3041:5) ja kourutaltta, joka on mennyt luokka: - hukkaan. Pellolla on jäänteitä talonpoikaisraudan tyyppi: kivikautinen löytöpaikka polttopaikasta. alue: Vuottolahti, Siltalanperä maanomistaja: yksityinen 7. Myllylä inventointivuosi: 1982. Heikki Matiskainen peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI koordinaatit: 712320/350056 Siltalasta on löytynyt pohjalainen kourutaltta luokka: - (KM 19985). Löydön on toimittanut Kansallismu- tyyppi: kivikautinen löytöpaikka seoon Kari Ollila. Esine on löytynyt talon ulkora- alue: Vuolijoen kylä, Myllylä kennuksen lattialta muun rojun joukosta. Siltalan maanomistaja: Vuolijoen- Manamansalon alueelta on löydetty myös kirves. jakokunnan yhteinen vesialue inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 11. Valtalanniemi Vuonna 1962 järven rannasta matalanveden peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI aikana on löytynyt suppiloperäinen pallonuija koordinaatit: 7118 02 / 3508 82

32 Vuolijoen esihistoriaa luokka: - hukkaan. Esinelöydöt on tehnyt peltomaisemasta tyyppi: kivikautinen löytöpaikka Jorma Karjalainen. Kirves on löytynyt viemärin alue: Vuottolahti, Valtalanniemi laskuputkea kaivettaessa. Suppiloreikäinen, hyvin maanomistaja: Mainua – Murtomäki – Vuot- hiottu kivi on löytyi asuinrakennuksesta n. 200 m tolahti yhteinen vesialue SSW oleva hiekkainen kumpu. Myllypelto on ihan inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen Kirkonkylän keskustassa: etäisyys Vuolijoesta 300 m NE ja kirkosta 100 m SW. Pelto sijaitsee loivasti Löytöpaikka sijaitsee venevalkamassa, noin 2,5 joesta kohoavalla rinteellä. Pellot ovat laitumena. metrin syvyydestä ja 10 metrin päässä rannasta. Toinen paikalta löydetty kiviesine on kadonnut. Paikalta on löytynyt Äänisen vihreäliuskeesta tehty käyräselkäinen kourutaltta (KM 20944). 15. Päivärinne 12. Kankaala peruskarttalehti: 3413 12 KÄKILAHTI peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI koordinaatit: 7120 18 / 3499 85 koordinaatit: 7112 15 / 3500 69 luokka: II luokka: - tyyppi: kivikautinen asuinpaikka tyyppi: kivikautinen löytöpaikka, alue: Päivärinne, Kirkonkylä mahdollinen asuinpaikka maanomistaja: yksityinen alue: Kytökoski inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen maanomistaja: yksityinen Päivärinteen pellolta on löytynyt reikäkivi, inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen kvartsiesineitä ja kvartsi-iskoksia (KM 21470). Rei- käkivi on löytynyt perunapellolta perunannoston Paikalta on 1950-1960-lukujen vaihteessa löyty- yhteydessä vuonna 1975, löytäjänä talon tytär nyt alkeellisen kirveen teelmä (?), esineeksi muo- Johanna Alasalmi. Pelto on raivattu uudispelloksi toiltu kivi (KM 21477) ja hukassa oleva kivikirves. 1950-luvulla. Esineet on löytänyt Kankaalan isäntä Väinö Pik- karainen. Löytöpaikka on ollut tarkastushetkellä laitumena. 16. Lapinniemi peruskarttalehti: 3431 06 OUNAS koordinaatit: 7125 60 / 3516 07 13. Pellikka luokka: - peruskarttalehti: 3413 10 SAARESMÄKI tyyppi: esihistoriallinen löytöpaikka koordinaatit: 7106 34 / 3496 31 alue: Ounas, Lapinniemi luokka: - maanomistaja: Mainuan-Murtomäen-Vuot- tyyppi: pronssikautinen löytöpaikka tolahden yhteinen vesialue alue: Saaresmäki inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen Lapinniemestä on löytynyt matalanveden aikana lietteestä suksi (KM 21486). Suksen on löytänyt Pellikan pihapiiristä on löydetty pronssikautinen Pentti Kemppainen vuonna 1969. piiveitsi (KM 21479). Esine on löytynyt 25 – 30 cm syvyydeltä sähkökaapeliojaa kaivettaessa. Ojan 17. Rahkeenkari proﬁ ilissa ei näkynyt merkkejä asuinpaikasta. peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI Pellikan pihassa on siirtolohkare, jonka kuviointi koordinaatit: 7124 46 / 3503 02 on perimätiedon mukaan ihmisen tekemä. Kivestä luokka: - on tulkittu “karhun tassu” ja “lehmän sorkka”. tyyppi: kivikautinen löytöpaikka Kiveä kutsutaan “Ukon kiveksi”. alue: Rahkeenkari, Kuusiranta maanomistaja: Vuolijoen – Manamansalon 14. Myllypelto jakokunta yhteinen vesialue peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen koordinaatit: 7119 83 / 3500 35 luokka: - Rahkeenkarin kvartsiittinen reikäkivi (KM 21478) tyyppi: kivikautinen löytöpaikka on löytynyt kalareissulla karin lounaisrannalta alue: Kirkonkylä rantakivikosta. Korkean veden aikana kari peittyy maanomistaja: yksityinen kokonaan. Asuinpaikkaan viittaavaa ei paikalta inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen ole löytynyt. Myllypellosta on löytynyt alkeellinen kirves ja reikäkivi (KM 21476). Viimeksi mainittu on mennyt

Vuolijoen esihistoriaa 33 18. Jokipelto Katajamäen tila sijaitsee aivan Vuolijoen kirkon- peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI kylän keskustassa. Tila on muusta ympäristöstä koordinaatit: 7114 18 / 3515 55 hieman korkeammalla kummulla. Pihapiiristä, luokka: II asuinrakennuksen seinästä noin 5 – 10 metrin tyyppi: kivikautinen asuinpaikka päästä on löytynyt kvartsi-iskoksia (KM 21474). alue: Jokipelto, Koski Samalta paikalta on löytynyt myös tuluspiitä ja maanomistaja: yksityinen mahdollinen tulusrauta. inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 22. Haapala Löytöaikana Jokipellon pellossa viljeltiin peru- peruskarttalehti: 3413 11 VAIVAISSUO naa. Pellolta on löydetty kiviesineen katkelmia, koordinaatit: 7119 40 / 3499 99 esineen teelmä ja kvartsiesineitä ja kvartsi-iskoksia luokka: II (KM 21469). Jokipelto sijaitsee Mainuanjoen NE tyyppi: kivikautinen asuinpaikka puolella, noin 30 metrin päässä. alue: Kirkonkylä, Haapala maanomistaja: yksityinen 19. Ryynänen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen peruskarttalehti: 3431 01 LEPPIKYLÄ koordinaatit: 7106 42 / 3506 40 Kvartsiesineiden löytöpaikka ja kivikautinen luokka: II asuinpaikka on tilan pellolla asuinrakennuksen tyyppi: kivikautinen asuinpaikka NW puolella, aivan Vuolijoki-Otanmäki maan- alue: Ryynänen, Leppikylä tien laidalla (KM 21475). Osa asuinpaikasta lienee maanomistaja: Valtion metsämaa maantien alle. inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 23. Peltola Ryynäsen järven rannalta on löytynyt kvartsi- peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI iskoksia (KM 21472). Ryynänen on soiden ympä- koordinaatit: 7119 67 / 3500 64 röimä järvi, joista saa alkunsa toinen Vuolijoen luokka: II latvahaaroista. Ryynäsen koillisrannalla kohoaa tyyppi: kivikautinen asuinpaikka muuta ympäristöään ylempänä oleva hiekkainen alue: Kirkonkylä, Peltola harjanne. Harjanne muodostaa hiekkaisen rannan. maanomistaja: yksityinen Kvartsi-iskokset ovat löytyneet tältä rannalta. inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen

20. Niskan tammi Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee tilan navet- peruskarttalehti: 3413 10 SAARESMÄKI tarakennuksen takana olevalla perunapellolla. koordinaatit: 7109 08 / 3494 38 Löydöt, kvartsikaavin ja iskos (KM 21481) ovat luokka: II kasvimaalta, noin 10 metrin päästä navetasta. tyyppi: kivikautinen asuinpaikka alue: Saaresmäki, Saaresjoki 24. Jatanharjunnokka maanomistaja: UPM-Kymmene Oyj peruskarttalehti: 3432 01 UNELANPERÄ inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen koordinaatit: 7130 67 / 3501 39 luokka: I Saaresmäen rannalta löytyneet kvartsikaavin ja tyyppi: varhaismetallikautinen lapin- iskokset ovat löytyneet rantavedestä, noin 25 met- raunio rin matkalta (KM 21471). Osa kivikautisesta asuinalue: Käkisaari, Jataharjunnokka paikasta on huuhtoutunut veteen. Saaresmäen maanomistaja: Manamansalon lohkokun- pinta on pysynyt samana jääkauden jälkeisen ajan nan yhteinen maa-alue aina uiton aikaiseen säännöstelyyn asti, mikä on inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen nostanut veden pintaa ja tuhonnut asuinpaikan. Tarkastus 1998 Helena Taskinen 21. Katajamäki peruskarttalehti: 3413 12 KÄKILAHTI Jatanharjunnokan lapinraunio sijaitsee maise- koordinaatit: 7120 77 / 3499 98 mallisesti kauniilla paikalla Jatanharjunniemen luokka: II luoteiskärjessä. Lapinraunion pituus on 5,5, metriä, tyyppi: kivikautinen asuinpaikka leveys viisi metriä ja korkeus vain 30 cm. Lapin- alue: Kirkonkylä, Katajamäki rauniota peittää mustikka, puolukka ja suopursu maanomistaja: yksityinen kasvusto sekä muutama pienempi kataja. inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen

34 Vuolijoen esihistoriaa 25. Jataharjun torni tyyppi: - peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI alue: Vuottolahti, Kallioniemi koordinaatit: 7129 86 / 3501 78 maanomistaja: yksityinen luokka: I inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen tyyppi: lapinraunio alue: Käkisaari, Jatanharjunniemi Rannalla on halkaisijaltaan noin 3 – 4 metrinen maanomistaja: Manamansalon lohkokun- pyöreämuotoinen rauniokumpu. Kumpua on nan yhteinen maa-alue jossain vaiheessa pengottu. inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen Tarkastus 1998 29. Lehtolankangas Helena Taskinen peruskarttalehti: 3431 01 LEPPIKYLÄ Röykkiö sijaitsee niemessä sen korkeimmalla koordinaatit: 7109 52 / 3501 25 kohdalla, tuhotun kolmiomittaustornin alla. Röyk- luokka: I kiö on halkaisijaltaan 8 – 10 metriä. Sen keskellä on tyyppi: raudanpolttopaikka kraaterin muotoinen syvennys. Paikka kutsutaan alue: Leppikylä, Lehtolankangas alueella “Eerikin haudaksi”. Röykkiön paikalla on maanomistaja: yksityinen aina ollut paljon käärmeitä… inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 1987 Esa Suominen 26. Mustikkakangas Lehtolankankaan hytti sijaitsee asuinrakennuk- peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI sesta n, 300 metriä SWW Ryynäsenjoen W-puolella. koordinaatit: 7111 40 / 3514 58 Paikka on kangasmetsää. Hytistä on jäljellä sysi- luokka: I hauta (=hiilimiilu) ja kaksi kumpua. Toinen kum- tyyppi: lapinrauniokalmisto muista on kuonakasa, toinen hytin piipun paikka. alue: Vuottolahti, Mustikkakan- Alueelta on löytynyt rautakuonaa ja hiiliä. gas maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen 30. Törmä Kaivaukset 1994: Juha Lauren peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI koordinaatit: 7114 29 / 3515 35 Lapinrauniokalmiston röykkiöt sijaitsevat Kajaa- luokka: - ni -Kokkola maantiestä noin kilometrin verran ete- tyyppi: kivikautinen löytöpaikka lään. Pohjoispuolella olevaan Otanmäen pistora- alue: Koski, Törmä taan on matkaa noin 400 metriä. Kalmistoa ympäröi maanomistaja: yksityinen soinen ja kivikkoinen maisema. Mustikkakankaalla inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen on yksitoista röykkiötä. Röykkiöt ovat matalia ja ne ovat paksun turpeen peitossa. Halkaisijaltaan ne Törmän pihapiiristä on löydetty halkaisijaltaan ovat keskimäärin metristä viiteen metriin. 15 cm ja paksuudeltaan noin 1 cm reiällinen kivi. Esine on löydetty asuinrakennuksesta 80 m NE ja Ounakseen menevän tien SW puolella, noin 40 27. Lapinniemi merin päässä. Esine on sittemmin kadonnut. peruskarttalehti: 3431 06 OUNAS koordinaatit: 7125 90 / 3515 94 luokka: II 31. Koivula tyyppi: röykkiö peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI alue: Ounas, Lapinniemi koordinaatit: 7114 52 / 3515 05 maanomistaja: yksityinen luokka: - inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen tyyppi: kivikautinen löytöpaikka alue: Koski, Koivula Ryökkiöt sijaitsevat Oulujärveen työntyvässä La- maanomistaja: yksityinen pinniemessä. Alueella on kaikkiaan neljä röykkiötä: inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen kolme, noin 300 metrin päässä Lapinniemen tilasta luoteeseen, yksi noin 80 metrin päässä asuinraken- Koivulan perunapellosta on löydetty, joko vuon- nuksen lounaispuolella rantasaunan vieressä. na 1948 tai 1949 reikäkivi tai ase. Esine on joutunut hukkaan. Esine on ollut kolmikulmainen, yhdeltä kärjeltä pitemmäksi hiottu, mitoiltaan noin 15 x 25 30 mm. Löytöpaikka sijaitsee Mainuanjoen NE 28. Kallioniemi rannalla, pienellä kumpareisella niemekkeellä. peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI Löytö on tehty asuinrakennuksesta n. 50 m SEE. koordinaatit: 7116 16 / 3513 40 luokka: -

Vuolijoen esihistoriaa 35 32. Havukkaniemi maanomistaja: yksityinen peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen koordinaatit: 7126 68 / 3502 18 1892: O.A.F. Mustonen luokka: - tyyppi: kaskiraunio? O.A.F. Mustonen kuvaa paikkaa vuonna 1892 alue: Käkisaari, Havukkaniemi seuraavasti: “Kivijärvestä laskeutuu Kivioja Alasal- maanomistaja: yksityinen meen. Tämän ojan varrella, jota on ennen kaivettu inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen kuuluu löytyvän pohjoispuolella kiukaan tapaisia röykkiöitä. Lieneekö siinä oltu havaitsevinaan Havukkaniemen länsilaidalla, noin 150 rannasta hautapaikka ojaa kaivettaissa. “ on joukko kaskeamiseen liittyviä rauniokasoja. Mustosen mainitsemat röykkiöt ovat sittemmin Kaskiraunioiden NW- puolella on asuinpaikan tuhoutuneet. Kivijärven vedenpintaa on myö- jäännökset, jäljellä kiukaansija ja maakuoppia. Ky- hemmin säännöstelty padolla. Vanha Kivioja on symyksessä on ilmeisesti hyvin vanha historiallisen tuhoutunut ja sen paikalle on kaivettu kanava ajan asuinpaikka.

36. Mullikkokangas 33. Lattulansaari peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI koordinaatit: 7112 89 / 3501 15 koordinaatit: 7126 90 / 3501 70 luokka: - luokka: - tyyppi: kiukaansija ? tyyppi: kaskiraunioita alue: Kytökoski, Mullikkokangas alue: Käkisaari, Lattulansaari maanomistaja: - maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen Lattulansaari sijaitsee Käkisaaren edustalla. Saa- Haudan olemassaolo paikallista perimätietoa. ren keskiosassa on nähtävissä vanha historiallisen Pikkupojat, Eino Pikkarainen ja Reino Halonen ajan asuinpaikka: jäljellä on vielä rakennuksen ovat käyneet tutkimassa paikkaa 1930-luvun lopulla perustukset ja maakellari. Saaressa kasvaa tuuhea (1936-1938). Pojat ovat purkaneet kiuasta ja löytä- kuusikko. Saaressa on lukuisia kaskiraunioita. neet kuparilevypalan, halkaisijaltaan se on ollut noin 10 cm. Pojat olivat taitelleet sitä poikki. Paikalla 34. Kiuasniemi on myöhemmin tehty hakkuita, ja inventoinnin peruskarttalehti: 3431 10 SAARESMÄKI yhteydessä ei ole löytynyt merkkiä kiukaasta. koordinaatit: 7109 / 3409 luokka: - 37. Hyttikangas tyyppi: lappalaistarina paikka peruskarttalehti: 3413 10 SAARESMÄKI alue: Saaresmäki, Kiuasniemi koordinaatit: 7109 / 3495 maanomistaja: - luokka: - inventointivuosi: 1892: O.A.F. Mustonen tyyppi: harkkohytti 1982: Heikki Matiskainen alue: Saaresmäki, Hyttikangas maanomistaja: UPM-Kymmene Oyj Kiuasniemi on paikka, johon liittyy paikallisia inventointivuosi: 1980: Erkki Härö, lappalaistarinoita. O.A.F. Mustonen kertoo paikan 1982:Heikki Matiskainen lappalaistarinoista jo vuonna 1892: “Saaresjär- 1987: Päivi Tervonen ven Kiuasniemessä on yksi hauta kiukaan ohessa, 2002: Esa Suominen jolla jo kasvaa iso petäjä. Siitä on vanhat polut monelle suunnalle, niin kerrottiin. Näyttää siis olevan Saaresjoen harkkohytin jäännökset ovat Saa- myöhäisiltä ajoilta.” Kysymyksessä saattaa olla hy- resjärvestä lähtevän Saaresjoen ensimmäisessä vinkin vanha asuinpaikka. Kylällä elää tarina siitä, koskessa. Joki on perkauksen jäljeltä nykyisellään että paikalla on asunut lappalainen. Edellä kuvattu vain pieni puro. Paikalla on aikoinaan ollut pato, paikka ei ole tällä hetkellä tarkemmin tiedossa. josta on vielä jonkin verran jäänteitä kosken mo- lemmin puolin. Hytin jäänteinä on paikalla noin 2,5 merin korkuinen kumpu, jonka läpimitta on 7 x 7 35. Kivioja metriä. Kummun laidalla on palaneita liuskekiven peruskarttalehti: 3414 10 SAARESMÄKI kappaleita, mahdollinen hytinraunio? Kummun koordinaatit: 7134 / 3495 alaosassa on jäänteitä salvotusta hirsikerrasta. luokka: - Hytin ympäristössä on paljon rautakuonaa. tyyppi: lappalaistarina paikka Paikallisen muistitiedon mukaan joen pohjois- alue: Ojanperä, Kivioja rannalla on ollut vielä viime vuosisadan alussa

36 Vuolijoen esihistoriaa niitty ja asunnonpohja, ja siitä alempana joen 41. Kallioniemi varressa vanha myllynpaikka. peruskarttalehti: 3431 02 OTANMÄKI koordinaatit: 7117 84 / 3508 64 luokka: - 38. Hina tyyppi: raudanvalmistuspaikka peruskarttalehti: 3413 12 KÄKILAHTI alue: Vuottolahti, Valtalanniemi koordinaatit: 7129 20 / 3495 33 maanomistaja: UPM-Kymmene Oyj luokka: - inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen tyyppi: reenjalaksen löytöpaikka alue: Käkilahti, Hina Valtalanniemen luoteiskärjessä Kallioniemen ta- maanomistaja: yksityinen lon pihasta on löytynyt rautakuonaa. Mahdollinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen historiallisen ajan raudanvalmistuspaikka

Hinan rannasta on 1940-luvun lopulla löytynyt reenjalas. Reenjalas on lahonnut ja tuhoutunut. 42. Kalmosaari Jalas on ollut keulastaan kapeneva, sen pituus on peruskarttalehti: 3431 05 VUOTTOLAHTI ollut noin 2 metriä, leveys noin 35 cm. Sen kärki- koordinaatit: 7117 90 / 3512 10 kappale on ollut murtunut. Kaplaskolojen väleissä luokka: I on ollut reikiä ompeleita varten. Reiät ovat olleet tyyppi: varhaismetallikausi tasaisin, noin 20 cm välein. alue: Vuottolahti, Kalmosaari maanomistaja: - inventointivuosi: 1994: J. Lauren 39. Voudinsaari peruskarttalehti: 3431 06 OUNAS Kalmosaari on säännöstelyn kuluttama. Saari koordinaatit: 7120 / 3510 sijaitsee Vuottolahden Petäjälahdessa, noin 700 luokka: - metriä Yrjölän tilasta luoteeseen. tyyppi: kivikautinen löytöpaikka Saari on matala. Siitä on näkyvissä korkean ve- alue: Uimaniemi, Voudinsaari den aikana vain reilu 10 m pitkä ja leveimmillään maanomistaja: Mainua – Murtomäki - muutaman metrin leveä kaistale. Kalmosaari on Vuottolahti yhteinen vesialue pääasiassa tiheää pajukkoa. Maaperältään se on inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen kivistä. Ainoa löytynyt esine on palanen asbestise- Voudinsaaren rannalta kivikosta on löytynyt koitteista ns. Anttilan keramiikkaa (KM 28761:1). Se ihan 1930-luvun alussa reikäkivi Esine joutui myö- on löytynyt saaren kaakkoispäästä. Tarkastuksessa hemmin “vissiin leikkikaluksi” ja se on kadonnut paikka on todettu tuhoutuneeksi. . Reikäkiven koko on ollut noin 65 – 70 mm ja sen paksuus on ollut noin 30 mm. Reiän halkaisija on ollut noin 25 mm.

40. Autioniemi peruskarttalehti: 3431 03 VUOLIJOKI koordinaatit: 7125 40 / 3500 00 luokka: II tyyppi: kivikautinen asuinpaikka alue: Käkisaari, Autioniemi maanomistaja: yksityinen inventointivuosi: 1982: Heikki Matiskainen

Autioniemen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Käkisaaren lounaisosassa, Pullonperän lahden itäosassa. Asuinpaikka on löytynyt peltotöiden yhteydessä, mm. taltta (KM 28762). Paikka on Met- säpirtin tilan asuinrakennuksesta noin 25 metriä WNW. Tarkastuksen yhteydessä kerättiin pellon pinnalta kvartsia ja liusketta. Maaperässä ei ollut havaittu merkkejä muinaisis- ta ihmistoiminnoista. Maanmuokkaus on ilmeisesti tuhonnut pahasti asuinpaikkaa. Alimmat löydöt on tehty pellon luoteisreunasta ja ylimmät kaakkois- reunasta. Mahdollista on, että asuinpaikka jatkuu pellon ulkopuolelle.

Vuolijoen esihistoriaa 37 3.5 Muinaismuistokohteiden tutkiminen ja hoito

3.5.1 Käytettyjä tutkimusmenetelmiä

Esihistoriallisen asuinpaikan ja esineistön ajoitta- minen on vaikeaa ja välillä hyvinkin epätarkkaa ja tulkinnallista. Arkeologisilla kaivauksilla pyritään luomaan kuva esihistorian ajan elämästä. Mui- naista asuinpaikkaa tutkiessaan arkeologi etenee varoen: pintamaakerrokset voidaan siirtää lapiolla tai muulla järeämmällä menetelmällä. Asuin- tai kulttuurikerroksiin siirryttäessä siirryttiin kevy- empiin työkaluihin, lastoihin tai harjoihin. Jokai- nen kerros ja jokainen löydetty esine tai sen osa on arvokas ja tutkimuksellisesti tärkeä. Yksi tapa Lehtolankankaan rautahytin hiilimiilu. Miilusta kaivetun ajoittaa kaivauslöytöjä on löytöpaikka, mitä syvem- hiilen avulla rautahytin ikä on tarkimmin ajoitettavissa. mällä sen vanhempi. Tätä menetelmää kutsutaan Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. stratigraﬁ seksi ajoitukseksi Tämän menetelmän tarkkuutta heikentää löytökerrosten mahdollinen sekoittuminen. Toinen käytetty menetelmä on Arkeologinen tutkimus vaati täydentyäkseen esineiden typologisointi muodon perusteella. monta tieteen alaa. Luonnontieteiden avulla saa- Ihmisten asuinpaikkoja, tai jossain määrin myös daan tietoa elinolosuhteiden muutoksista. Geolo- esineitä, ajoitetaan hiilen radioaktiivisuustutki- gia selvittää suuria linjoja, kuten vesistöjen muu- muksella eli ns. C 14 -menetelmällä. Tämä on tällä toksia ja asuinpaikkoihin liittyviä maakerroksia. hetkellä olevista menetelmistä tärkein. Kaikissa Antropologia selvittää mm. ihmisten geneettisiä elollisissa aineissa on jonkin verran radioaktiivista muutoksia ja rodullista kehittymistä. hiili-isotooppia. Kun esimerkiksi puu kuolee siinä oleva radioaktiivisuus hajoaa tietyllä nopeudella siten, että se on vähentynyt puoleen 5730 vuodes- 3.5.2 Muinaismuistokohteiden ja kiinteiden sa. Hiilinäytteestä mitatun tämän hetkisen radio- muinaisjäännösten hoito aktiivisuuden määrän perusteella voidaan laskea näytteen ikä. C-14 on suhteellisen tarkka, mutta Kaavoitus on avainasemassa muinaismuisto- siinäkin on omat virhemarginaalinsa: nuotiosta kohteita ja historiallisen ajan kiinteitä muinais- löytynyt palanut puu saattaa olla vain muutama jäännöksiä hoidettaessa. Käytännössä kaavoittaja sata vuotta vanha. tarvitsee ajantasaista tietoa kaavoitettavan alueen C-14 menetelmän ohella käytetään toista kohteista. Inventointien saattaminen käyttökelpoi- luonnontieteellistä tutkimusmenetelmää, siite- seen muotoon on erityisen tärkeää. Inventointien pölyanalyysiä. Siitepöly antaa tietoa ympäristön ajantasaisuus helpottaa kaavoitusta ja kohteiden kasvillisuudesta. Hyviä siitepölyjen näytteenotto- säilyttämistä ja myös niiden esittelyä ja tarvittaessa paikkoja ovat turvesuot sekä lampien ja järvien myös tunnettavuutta. pohjat. Myös pienet ja syvät lammet, joissa ei ole Yleiskaavassa kiinteät muinaisjäännökset mer- pohjakerrostumia sotkeneita virtauksia, soveltuvat kitään kohdemerkinnällä SM, kaavaselityksenä tutkimuskohteiksi. sille: “Muinaismuistolain rauhoittama kiinteä Tutkimuksen kannalta yksikin ohran siitepöly on muinaisjäännös”: Kaavaa laadittaessa SM-merkintä riittävä, koska tuuli ei ole voinut kuljettaa sitä kau- annetaan kohteille, joiden säilyminen tulee turvata kaa. Yksittäinen siitepöly on varma todiste silloin, kaikissa olosuhteissa. kun se voidaan vahvistaa muilla menetelmillä ja Asemakaavan osalta Museovirasto määrittelee löytämällä rikkaruohojen pölyjä. Hiilihiukkasana- kunkin kohteen kannalta erikseen, tuleeko koh- lyysin avulla voidaan todeta, että metsää on raivat- teen säilyminen turvata kaikissa olosuhteissa, tu. Kaura, ohra ja vehnä ovat itsepölytteisiä, joten vai voidaanko se kokonaan poistaa riittävien niiden siitepöly ei kulkeudu kauas. Rukiin siitepöly tutkimusten jälkeen. Kohteet joiden säilyminen on voinut kulkeutua kauempaakin, koska se on turvataan, merkitään asemakaavaan SM-merkin- tuulipölytteinen. Siitepölyt tutkitaan mikroskoopil- nällä. Kohteille, jotka poistetaan kaavasta riittävien la ja niitä verrataan muualta Suomesta löytyneisiin tutkimusten jälkeen annetaan väliaikaismerkintä viljojen siitepölyihin eli referenssikokoelmiin. sm. Kaavaselityksenä on: “Alueen osa, jolla sijaitsee Lisätietoja tutkimusmenetelmästä: http://www. muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinais- jyu.ﬁ /tak/museo/alkuviljaa/tutkimus.htm jäännös”. Tällaisten kohteiden osalta menettely- tavoista sovitaan tulevan maankäytön yhteydessä

38 Vuolijoen esihistoriaa museoviranomaisten ja maankäytöstä vastaavien tutkimusta. kesken. Hakkuu on yleensä muinaismuistokohteille Muinaisjäännösalueen säilyminen luonnonti- myönteinen toimenpide. Hakkuut tulisi suorittaa laisena ei ole niiden säilymisen kannalta ehdoton jäisen maan aikana ja metsurityönä ja puiden edellytys. Muinaisjäännösten hoito vaatii sekä korjuussa tulee käyttää kevytrakenteista kalus- huolellista suunnittelua että toteutusta. Muinais- toa. Usein arvokas kohde sijaitsee maisemallisesti jäännös ei täysin estä metsän tai muun maa-alueen tärkeällä paikalla, joten kohteen ympärillä olevan taloudellista käyttöä. Kohteet ovat sitä vastoin näh- laajemman maisemakokonaisuuden huomioimi- tävä maisemaa rikastuttavina elementteinä. Lain nen on välttämätöntä. mukaan kohteista vastaa ensi sijassa Museovirasto. Muinaismuistokohteiden ja erityisesti kiinteiden Kohteen hoito on suunniteltava yhdessä Museovi- muinaisjäännösten tunnettavuuden lisääminen raston tai maakuntamuseon kanssa. Museoviraston on asia, johon ei ole vielä riittävästi kiinnitetty on aina hyväksyttävä muinaismuistokohteita kos- huomiota. Kohteiden tunnetuksi tekeminen mat- kevat hoitosuunnitelmat. kailukohteina lisäisi kiinnostusta ja toivottavasti Muinaismuistolain mukaan muinaisjäännökseen myös ymmärrystä oman alueen menneisyyttä kuuluu riittävän suuruinen suoja-alue. Laissa on kohtaan. Vuolijoella tällaisia kohteita voisivat olla säädetty menettelytavat, joiden mukaan suoja-alu- Mustikkakankaan lapinrauniokalmisto, Saaresjoen een suuruus määritetään ja vahvistetaan. Kuitenkin harkkohytti ja Lehtolankankaan hytti Ryynäsen- vain harvalle muinaisjäännökselle on vahvistettu joella. Kohteiden matkailullinen hyödyntäminen tarpeellinen suoja-alue. Inventointeihin tulisikin on suunniteltava siten, että historiallisesti arvokas liittää asiantuntijan arvio riittävästä suojauksesta paikka ei vaarannu tai liiaksi kulu. ja kohteen hoitotoimenpiteistä. Arvokkaat muinaismuistokohteet tulisi merkitä maisemaan in- formaatiotaululla, tai kohteen luonteesta johtuen Lisätietoja ja kirjallisuutta: esimerkiksi aluetta rajaavana nauhoituksena, jotta http://nba.ﬁ säilyminen voitaisiin turvata. http://www.nba.fi/natmus/museum/opetus/ Maatalousmaisemassa, kuten viljelysmaisemassa esiohje.htm http://www.nba.ﬁ /archael/index.htm sijaitsevan muinaismuistokohteen hoidon järjestä- misessä, voi ympäristötukijärjestelmä olla luonteva Aarnio Jouni – Luostarinen Maria 2000: Sai- apuväline. Ympäristötuen yhtenä tehtävänä on maan sylissä, Savon sydämessä. Porrassalmen maisemanhoitosuunnitelma. huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Erityis- Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 40. tukea voi saada erityiskohteilla suoritettavien toimenpiteiden kustannuksiin ja niistä mahdollisesti Arkeologinen inventointi – Opas arkeologisen inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. aiheutuviin tulon menetyksiin. 1999: Helsinki.

Lisätietoja: Hiidenkiuas ja tulikukka 1999: Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Kainuun TE-keskus, Museovirasto. Helsinki. metsätalousinsinööri Pekka Korhonen, 08-61631. Kiinteiden muinaisjäännösten hoito-opas 1993: Metsähallitus. Vantaa. Vuolijoen kunta, maataloussihteeri 08-6895511 Veskansan Maisemissa. Suurlahdentien alueen maisemanhoitosuunnitelma 2001: Etelä-Savon Maakuntaliitto. Mikkeli. Metsänhoidolliset toimenpiteet suunnitellaan yleensä tilakohtaisesti. Tilan metsäalueella olevat muinaismuistokohteet on huomioitava suunnittelussa osana maisemanhoitoa. Muinaisjäännök- sen lähiympäristössä kannattaa suosia eri-ikäistä puustoa, myös lahopuita, pysty- ja maapuita. Muinaisjäännöksen rakenteissa olevat ja välit- tömässä läheisyydessä oleva puusto poistetaan. Vesakon torjunta tulee suorittaa mekaanisesti, kulotus ja risujen poltto on kielletty, samoin kemi- alliset torjunta-aineet ja lannoitteet. Kemiallisten aineiden käyttö vaikeuttaa kohteiden arkeologista

Kaatuvat puut saattavat turhaan vahingoittaa arvokkaita muinaismuistokohteita. Mustikkakankaalla on vielä taidettu selvitä säikähdyksellä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Vuolijoen esihistoriaa 39 Saaresjoen harkkohytin maisemaa syksyllä 2002. Hyttikumpu taustalla. Kuva: Kainuun ympäristökeskus.

Saaresjoen harkkohytti

Raudan valmistukselle on Kainuussa pitkät perinteet. Otanmäen kaivos jatkoi kunniakkaasti tätä perinnettä. Raaka-ainetta, järvi- ja suomalmia sekä polttopuuta, Saaresjoen hytti on 2000-luvun alussa peittynyt sammali- oli kotitarpeeksi raudanvalmistukseen riittävästi. Eri- en alle. Pienessä koskessa olleista patorakennelmista on tyisesti Pohjois-Kainuun alueelta on inventoitu paljon jäljellä vain vähän fragmenetteja. Maisemassa on jäljellä talonpoikaisia rautahyttejä. Tällaisia esiteollisia raudan noin 2,5 metriä korkea kumpu, jossa on jäljellä palaneita valmistuspaikkoja on Vuolijoella ainakin Kytökosken liuskekiven kappaleita ja jäänteitä hirsisalvoksista. Kumpu Lehtolankankaalla ja mahdollisesti myös Vuottolahden on mahdollisesti hytin raunio. Hytin ja padon jäänteiden Kallioniemessä. ympärillä on kuonakasoja. Saaresjoen harkkohytti, joka rakennettiin 1840-luvun Hytin paikka on soiden keskellä, nykyisin jo metsä- alkupuolella on yksi Kainuussa 1800-luvulla toimineista autotien päässä. Autolla pääsee vain muutaman sadan teollisista raudanvalmistus paikoista. Saaresjoen hark- metrin päähän paikasta. Saaresjoen vanhan rautatehtaan kohytti on toinen Oulun lääninkamreerin Carl Gustaf paikkaa voi hyvin hyödyntää matkailullisesi. Esittely on Bergbomin Vaalan Myllyrannan ruukille perustamista helppo järjestää opastauluin. Hytti on kiinteä muinais- apuhyteistä. Toinen oli Kiveskosken rautahytti Paltamos- jäänne, joten tämä on huomioitava paikan mahdollista sa. Saaresjoen hytin toiminta jäi lyhytaikaiseksi ja hytin matkailullista käyttöönottoa suunniteltaessa. toiminta loppui jo 1850-luvulla. Hytin syrjäinen sijainti ei varmasti ollut paras mahdollinen ja Saaresjoen hytissä valmistettua rautaa haittasi kylmähauraus. Malmi hyttiä varten saatiin Saaresjärvestä, mahdol- Lähteet: lisesti sitä tuotiin kauempaakin. Rautamulta, eli hölmä, Härö Erkki: Saaresjoen harkkohytti, Vuolijoki. nostettiin järvistä tai joista tiheällä kalalippia muistut- Inventointiraportti 1980: Museoviraston rakennushistorian osasto. tavalla puuvartisella lipillä. Rautamultaa nostettiin myös suosta. Kainuun esihistorialliset muinaisjäännökset Saaresjoen hytin harkkouuni on ollut kivirakenteinen. 1988: Kainuun seutukaavaliiton julkaisu B: Kajaani. Uunissa on ollut kaksi piippua ja sen ympärillä on ollut hirrestä tehdyt päällysrakennukset. Harkkouuniin on Tervonen Päivi 1997: Kainuun rautaruukki- kuulunut kahdet palkeet. Ruukkiin on kuulunut vielä en inventointi. Kainuun Museon arkisto. hirsirakenteinen pato, asuinrakennus ja hiilihuone. Tä- Turpeinen, Oiva 1985:Väestö ja talous 1821 män kokoinen ruukki työllisti kaksi harkonpuhaltajaa ja – 1982. Kainuun historia II. Kajaani. yhden apumiehen. Saaresjoen hytti oli ensimmäinen teollisuuslaitos ja

40 Vuolijoen esihistoriaa 4. Maisema

4.1 Maiseman kerrokset Pitkällä aikavälillä maisemaan syntyvät myös omat hierarkiset pisteet, jotka antavat sille oman Vuolijoen maisemahistoria on esitelty esihisto- luonteensa. Vuolijoen maisemassa niitä on vähän. riaa ja topograﬁ aa käsittelevissä osioissa. Tämän Maisema on tasainen ja se ei järjestä suuria mai- pohjalta rakentuu tämä “Maiseman kerrokset” semallisia yllätyksiä. Eräänlaisia solmukohtia ovat kappale. kirkon ympärille joen varteen rakentunut taajama- Usein rakennettu ympäristö ja perinnemaisema alue peltoaukeineen. Toisaalta kauas maisemaan sekä muinaismaisema ovat kietoutuneet toisiinsa näkyvä kaivostorni antaa maisemalle teollisen kerroksittain ajan myötä. Esimerkiksi monet mui- leiman. Pienipiirteisempiä maiseman jäsentäjiä naisjäännökset sijaitsevat pitkään laidunnetuilla ovat tiet ja polut. Vuolijoella on paljon talojen pi- perinnemaisemilla, jotka usein ovat olleet kivikau- hapiireihin johtavia koivukujia. Myös karjahakoja delta nykyaikaan asti asuttua aluetta ja osana myös on maaseutumaisemassa jäljellä. nykyistä rakennettua miljöötä. Vuolijoella on oikeastaan kahdentyyppistä Maiseman muutokset tulee nähdä koko ajan kylärakennetta: Oulujärven rannassa asutus on muuntuvana prosessina. Maiseman suurimpana sijoittunut järveen ja ilman suuntiin nähden muovaajana on ollut koko historiallisen ajan ih- mahdollisimman edullisesti. Maanviljelyn ja liik- misen käsi. Rajat maiseman hyödyntämiselle ovat kumisen kannalta parhaissa paikoissa on selviä aina löytyneet alueen luonnonvaroista. Vuolijoella asumisen tihentymiä. Asutuksen sijoittuminen se oli aluksi kaskitalouteen perustuva maanviljely edustaa lähinnä nauhakylää, eli asutus sijoittuu ja metsien maisemaa laajasti muokkaava käyttö, nauhamaisesti maaston muodon, tien tai rantavii- kuten tervanpoltto ja myöhemmin karjankasva- van ohjailemana. Saaresmäen asutus on sekin levit- tukseen ja peltoviljelyyn perustuva maanviljely. täytynyt maisemassa polveilevan vanhan kylätien Kaskenpoltto kiellettiin virallisesti vuonna 1851, mutta se jatkui luvattomana vielä vuosikymmeniä. Kaskenpolton vaikutukset näkyvät maisemassa vuosikymmeniä. Kainuussa länsi- ja eteläosat ovat kuuluneet karjanhoitoalueisiin. Itä- ja Pohjois-Kainuussa oli suuremmat metsävarat kaskeamiseen kuin Vaa- lan ja Vuolijoen alueella. Oulujärven rannalla oli hyväkasvuisia rantaniittyjä ehkä enemmän kuin muualla ja maa oli helpommin muokattavissa viljelykäyttöön. Toisaalta alueen suot otettiin var- haisessa vaiheessa viljelykäyttöön. Vuolijoen kunnan yleisilme on edelleen maaseutumainen. Maiseman rungon muodostavat teiden varsille levittäytyneet peltoaukeiden ympäröimät tilakokonaisuudet. Oulujärvi ja joet rajaavat talonpoikaista maisemaa. Asutuksen ja viljelysalueiden ympärille levittäytyvät laajat suoalueet. Vuolijoen metsät rajautuvat toisaalta viljelyalueisiin, toisaalta suuriin soihin. Vuolijoen metsät ovat mäntypuu- valtaisia.

Tyypillistä Vuolijoelle, talojen ympärille levittäytyy laajat peltoaukeat. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Maisema 41 kahdelle puolelle. Vaara-alueille on syntynyt Kirkonkylän peltomaisemaa. pienimuotoisia rykelmäkyliä. Leppimäen Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. ja Ylä-Honkamäen rakennukset muodostavat selkeän talorykelmän. Tällaista rakennusten sijoit- tumistapaa kutsutaankin rykelmäkyläksi. 4.2.1 Perinnemaisemat ja niiden hoito Sodanjälkeisten asutustilojen sijoittumista ohja- sivat toiset lainalaisuudet. Ne sijoittuivat paikkaan, Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä jossa viljelykelpoista maata oli vielä saatavilla. Perinnebiotooppien hoito Suomessa - perinnemai- Kaivostoiminnan käynnistyminen aloitti Vuoli- semat ja perinnebiotooppit (ympäristöministeriö joen asutushistoriassa tavallaan uuden vaiheen. 2000) määritellään kokonaisuudessaan seuraa- Otanmäki, joka rakennettiin niin sanotusti kos- vasti: kemattomaan korpeen, edustaa uutta urbaania Perinnemaisemat ovat alkutuotannon tai mui- sodanjälkeiselle kaupunkirakentamiselle ominaista den varsinaisten elinkeinojen ja niihin liittyvien lähiöasumista. Kaivoksen työntekijät rakensivat toimenpiteiden muovaamia usein alkuperäisestä 1950-luvulla erityisesti Vuottolahden alueelle käytöstä poistuneita tai poistumassa olevia mai- pientaloja, jotka sijoittuivat mahdollisesti työn- sematyyppejä. Perinnemaisemat voidaan jakaa tekijöiden aiemman asuinpaikan pihapiiriin tai kahteen ryhmään: perinnebiotooppeihin ja raken- rakennukselle muodostettiin ihan uusi asuinpaik- nettuihin perinnemaisemiin.” ka. Monet niistä sijaitsevat teiden varsilla hyvien Perinnebiotoopit ovat kulttuurivaikutteisia, pää- liikenneyhteyksien päässä kaivosalueesta. osin niitto- ja laiduntalouden muovaamia luonto- Kylärakenteen kehittymiseen on vaikuttanut tyyppejä. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, myös isojako. Myöhemmin kantatilojen lohkomi- lehdesniityt, hakamaat, metsälaitumet, nummet nen on sekin muovannut kylärakennetta. ja kaskimetsät. Rakennettuja perinnemaisemia ovat muun muassa historialliset rakennukset ja rakennelmat 4.2 Maiseman hoito lähiympäristöineen, varhaisen teollisuuden ja liikenteen luomat maisemat, puutarhakulttuurin Hoidon suunnittelun kannalta maisema tulee muovaamat maisemat sekä luontaistalouden kau- jakaa omiin kokonaisuuksiin. Tässä ohjelmassa siasuinpaikat ja rakennelmat luonnonmaisemassa. jako on seuraava: arvokkaaksi luokitellut maisema- Myös muinaisjäännökset kuuluvat rakennettuihin alueet, perinnemaisemat ja muu maaseutumainen perinnemaisemiin. maisema ja arvokkaat luontomaisemat. Julkaisussa rakennetuiksi perinnemaisemiksi

Ojanperän peltomaisemaa. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

42 Maisema Aamu-uninen lato Kontiolanniemellä. Kuva Kainuun ympäristökeskus 2002.

luokitellaan historialliset rakennukset ja rakennel- linen kasvisto. Puustona on haapa, harmaaleppä mat ympäristöineen ja varhaisen teollisuuden ja ja hieskoivu. Maasto on hyvin kivistä. liikenteen muovaamat maisemat. Rakennettuihin Hoitomuotona suositellaan laiduntamisen perinnemaisemiin kuuluvat myös puutarhakult- uudelleen aloittamista ja puuston harventamista tuurin synnyttämät maisemat sekä luontaistalo- näkymien avaamiseksi. uden kausi asuinpaikat ja rakennelmat luonnonmaisemassa kuten muinaisjäännökset. Käkilahden Mikkolan rantaniitty P + Kainuun perinnemaisemainventoinnissa Mikkolan rantaniitty ulottuu aivan tien varteen. vuosina 1992 – 2000 arvioitiin alueen arvokkaat Rantaniityn kasvillisuus on mättäistä ja matalaksi kohteet kuntakohtaisesti. Hankkeen tavoitteena syötyä. Osa niitystä on heinällä, mutta siellä kas- oli selvittää perinnebiotooppien nykytila, hoidon vaa myös muutamia mäntyjä ja katajia. Niitty on tarve ja hoitomenetelmät. edelleen laidunkäytössä. Lopputuloksena onkin edustava otos erilaisia Hoitomuotona kohteelle suositellaan niityn ai- ihmisten, eläinten ja luonnon yhteistoiminnan taamista erilleen peltolaitumesta. tuloksena syntyneitä kohteita. Inventoidut kohteet on sijoitettu kolmeen arvoluokkaan: valtakun- Vuolijoella rakennettuun perinnemaisemaan nallisesti (V), maakunnallisesti (M) ja paikallisesti kuuluvat sellaiset kohteet kuin Saaresjoen hark- (P) arvokkaat kohteet. Kohteiden arvioinnista kohytti tai Lehtolankankaan hytti, inventoidut enemmän Kainuun perinnemaisemat julkaisussa. kaskirauniot (Lattulansaari, Havukkaniemi). Kainuun perinnemaisemat –julkaisu (2000) Kai- Ne ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna hyvin nuun ympäristökeskus. omaleimaisia perinnemaisemia. Rakennettuun Vuolijoella perinnemaisemiksi on luokiteltu perinnemaisemaan kuuluvat myös kiinteät mui- Saaresmäestä Ala-Ahon haka (M-) ja Käkilahdesta naismuistot. Niiden hoito tulee järjestää tavalla, Mikkolan rantaniitty (P+). Vuolijoen alueella ei ole joka on esitetty muinaismuistokohteiden hoitoa valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia. suunniteltaessa tässä julkaisussa. Rakennettuun perinnemaisemiin kuuluvat myös niittyladot, joi- Ala-Ahon haka, Saaresmäki M - hin on tätä ohjelmaa varten suunniteltu korjaus- ja Haka on ollut vuosikymmeniä laidunkäytössä, hoitotoimenpiteitä. mutta laidunnus on lopetettu 1990-luvun tait- Perinnemaisemien säilyttämisessä on kysymys teessa. Se on ollut viimeksi vasikkahakana. Haka myös perinteen siirtämisestä jälkipolville. Pitkällä on laidunnuksen loputtua kasvamassa umpeen. aikavälillä syntyneet perinnemaisemat ovat tärkeä Alueelle on pitkällä aikavälillä syntynyt monipuo- osa maiseman identiteettiä. Hyvin suunnitellussa

Koskenkylän maisemaa. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Maisema 43 perinnemaisemien hoidossa toteutuu sekä arvok- 4.2.2 Inventoidut arvokkaat maisema-alueet kaan perinnemaiseman säilyminen että oikeiden, perinteisten työmenetelmien säilyttäminen. Perin- Oulujärven ranta-osayleiskaavaa varten in- nebiotooppien paras ja ainoa toimiva hoitomuoto ventoitiin kaava-alueen maisemansuojelun on toimivat karjatilat. Karjan laiduntaminen ja kannalta arvokkaat kohteet. Kohteet luokiteltiin tätä kautta perinteinen käyttö ylläpitää maiseman valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikalli- säilymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Monia sesti merkittäviksi. Linnustoselvityksen tekijä on karjatiloja uhkaa lopettaminen. Helena Rönkä ja kasvillisuus- ja maisemaselvi- Euroopan unioni on tuonut karjatiloille ja vil- tyksen Raimo Rajamäki. Inventointikriteereissä janviljelytiloille uusia velvoitteita muun muassa kiinnitettiin huomio maaston vaihtelevuuteen ja lannan käsittelystä ja varastoinnista. Vaatimusten siihen, mitä erityistä kohteella on suhteessa muu- edellyttämiin inventointeihin ei välttämättä ole va- hun ympäröivään maisemaan. Vuolijoella ei ole raa ja vaihtoehdoksi jää karjanpidon lopettaminen. yhtään valtakunnallisesti arvokkaaksi arvioitua Kainuun ympäristökeskuksessa vuosina 1999-2000 maisema-aluetta. tehdyn kyselytutkimuksen ennusteen mukaan Maakunnallisesti merkittävät kasvillisuudeltaan ainoastaan 72 % perinnemaisemainventoinnissa ja eläimistöltään ja luonnonmaisemaltaan olevat mukana olleista kohteista on enää käytössä. alueet: Maatalousmaisemassa, kuten viljelysmaise- • Önkkörinlahti massa, sijaitsevan muinaismuistokohteen hoidon • Kaivosluhta ja Käkilahden pohjukka järjestämisessä voi ympäristötukijärjestelmä olla • Ojanlahti – Saarentaus luonteva apuväline. Ympäristötuen yhtenä tehtä- • Ounaslahti – Vonganlahti vänä on huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Erityistukea voi saada erityiskohteilla suoritettavi- Paikallisesti arvokkaita kohteita on enemmän, en toimenpiteiden kustannuksiin ja niistä mahdol- kaikkiaan 62 kohdetta. Maakunnallisista ja paikallisesti aiheutuviin tulon menetyksiin. Erityistukea lisista kohteista tarkemmin raportissa: Oulujärven haetaan TE- keskuksen maaseutuosastolta. rantayleiskaava, Luonto- ja maisemaselvitys. Suun- nittelukeskus OY 1998. Lisätietoja: Kainuun TE- keskus, Kulttuurimaisemaltaan arvokkaat alueet: metsätalousinsinööri • Paation vanhan pihapiiri Pekka Korhonen, 08-61631. • Käkisaaren eteläranta Vuolijoen kunta, • Käkisaaren lounaisranta, rantalaitumia maataloussihteeri 08-6895511 • Käkisaaren lounaisranta, perinteistä • rantaviljelymaisemaa • Vuottolahden länsiranta, Juurikkaranta • Valtalanniemi, perinteinen rantaviljely- • maisema • Kontiolanniemi, peltoviljelyalue • Mustasuonlahti, turvekattoinen rantasauna

Käkilahtelainen hakamaa. Kuva. Kainuun ympäristökeskus 2002.

44 Maisema Käkisaaren kanava kesällä 2002. Kuva Kainuun Museo Juho Korhonen.

Vuolijoen kylät on tämän ohjelman tarkoitusperiä varten lohkottu tai siivutettu karttalehdiksi, johon on sisällytetty tietoa myös maisemanhoidon nä- kökulmasta (inventoidut, muinaismuistokohteet, rakennuskulttuurikohteet ja perinnemaisemat). Muutamat maisemallisesti arvokkaat alueet on merkitty karttoihin vihreällä katkoviivalla. Alueet ovat kyläkuvan kannalta tavallaan avainkohteita. Vuolijoen alueen rantaosayleiskaava vahviste- Maisemallisesti tärkeät kohteet ovat pensoittuvia taan 2003. viljelyaukeita tai maisemallisesti tärkeitä järven- Kaavan tavoiteraportissa todetaan, että eri ranta-alueita. maankäyttömuotojen sovittaminen yhteen ja muun muassa jokamiehen oikeuksien turvaa- 4.2.3 Muu maaseutumainen maisema minen tulee olla rantojen suunnittelun eräänä johtolankana. Toisaalta maankäyttöratkaisut tulee Perinnemaisemien ja arvokkaaksi luokiteltujen olla ympäristön käytön kannalta perusteltuja. maisemien lisäksi myös muu maaseutumainen Toinen ohjenuora kulttuuriympäristöohjelman maisema kaipaa kunnostusta. näkökulmasta poimittuna on luontomatkailun Vuolijoen kylämaisemassa tulisi myös tulevai- ja Oulujärven monipuolisen vetovoimaisuuden suudessa säilyttää se sama avaruuden tuntu, joka hyödyntäminen. sille on maiseman käytön erivaiheiden kautta tul- Vuolijoella rantarakentamiselle on pitkät perin- lut, ja joka sillä edelleen on – ainakin paikoitellen teet. Aiemmin rannalla on ollut talojen laitureita, vielä – olemassa. Tämä vaatii sitoutumista sekä nuotta- tai verkkokotia ja latoja. Nämä rakennukset viranomaisilta että yksityisiltä maanomistajilta. tai rakenteet ovat olleet muodoltaan yksinkertai- Maisemassa tehtävät kunnostustyöt ovat hyvin sia, pintakäsittelemättömiä ja ne ovat sulautuneet helppoja ja käytännöllisiä, toisaalta aikaa ja jat- hyvin osaksi vesimaisemaa. Vähitellen, 1900- kuvuutta vaativia toimenpiteitä. Yksi tapa hoitaa luvun alkupuolelta lähtien, rannan tuntumaan maisema-alueita on pidättäytyä peltojen metsittä- on rakennettu kiinteämpää kesämökkiasutusta. misessä. Peltoaukioiden metsittyminen muuttaa Kesämökkirakentamiselle ei ole muodostunut maisemakuvaa oleellisesti. samanlaista rakentamisperinnettä kuin vaikka Vuolijoen alueella Oulujärven laajat ja avarat talonpoikaisrakentamiselle. rantamaisemat ovat hoidon näkökulmasta erittäin Rantarakentamisessa loma-asuntojen sijoitta- tärkeitä. Näkymät rannan tuntumassa olevilta minen suhteessa vesistöön on erittäin tärkeää. kyläteiltä, ja alueen valtaväylältä Kajaani - Vaala Kaavaa yksityiskohtaisemmat ohjeet antaa kunnan maantieltä, Oulujärven laajoille järven selille alka- rakennusjärjestys. Loma-asunnon lisäksi myös vat valitettavan monesti olla peitossa ja piilossa. muut siihen liittyvät rakennukset, kuten saunat, varastot, aitat ym. ovat rakennusluvanvaraisia toi- 4.2.4 Rantarakentaminen ja kulttuuri- menpiteitä. Oulujärven rantakaavaan on merkitty ympäristön hoito alueet, jonne ei suositella rantarakentamista. Alueet on merkitty kyläkohteisiin karttoihin punaisella Uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti pisterasterilla. rantarakentamista ohjataan alueidenkäyttötavoit- Osana kulttuuriympäristön hoitoa on myös huo- teiden avulla maakuntakaavassa, yleiskaavassa ja lehtia vesialueiden puhtaudesta päästöjä vähentä- asemakaavassa. mällä. Vedenkulun vesistöön tulee olla mahdolli-

Maisema 45 Yksi malli rakennusten sijoittamisesta ranta-alueelle. Piirros Maria Luostarinen 2003.

simman luonnonmukaista. Käytännöllisiä keinoja aidat ja aitaukset. Perinteisten pihapiirikasvien tähän ovat maa- ja metsätalouden aiheuttamien huomioiminen pihasuunnittelussa on kulttuuri- vesistökuormitusten vähentäminen ja yksityista- ympäristönhoitoa parhaalla mahdollisella tavalla. louksien jätevesien käsittelyn parantaminen. Pihapiiri tulisi säilyttää toiminnallisesti väljänä ja istutusten paikaksi tulee valita piha-alueen 4.2.5 Tienvarsimaisemien hoito reunamat. Osana maaseudun pihapiiriympäristöä ovat Vuolijoella tiet luovat selkeitä maisemanra- aidat ja aitaukset. Aitojen ennallistaminen ja ko- jauksia. Tasaisessa maisemassa tiet ja tielinjat konaan uudelleen rakentaminen käyttöä varten, näkyvät kauas. Puusto tai muut istutukset tuovat tai jo pelkästään maisemallisten ja harjoitettuihin tievarsimaisemalle vaihtelevuutta. Puurivistöt tai elinkeinoihin liittyvän historiallisen tiedon tallen- ryhmä voivat toimia sekä meluesteenä että muu- taminen olisi tärkeää. na suojana. Puuistutusten tehtävä voi olla myös maisemaesteettinen. Tienvarsien pensoittumista sitä vastoin tulee välttää. Tielaitos hoitaa omien Aiheesta lisää julkaisuissa: suunnitelmien ja liikenneturvallisuus tarpeiden mukaisista näkemäraivauksista. • Maisemanhoito, Luonnon monimuotoisuus, Vuonna 1997 ilmestyneeseen Vuolijoen liikenne- • Perinnebiotoopit. turvallisuusraporttiin on kirjattu, että maanteiden • Maatalouden ympäristötuen erityistuet ja paikallisteiden näkemäraivauksissa ja opasteissa • v. 200 – 2006. on parannettavaa. Kehittämissuunnitelmassa • Maa- ja metsätalousministeriö 2002. otetaan kantaa myös maisemallisesti arvokkaan Saaresmäen pienikaarteisen ja runsasliittymäisen • Perinnebiotooppien hoito Suomessa. tien hoitoon. Suunnitelmassa arvioidaan, että mer- • Perinnemaisemien hoitoryhmän mietintö, kittäviä toimenpiteitä ei ole mahdollisia suorittaa • Ympäristöministeriö. 2000. maisemakuvaa rikkomatta. Vesakoiden raivauk- seen on kunnossapidossa kiinnitettävä enemmän • Perinteisten pihapiirien hoito. huomiota. Sama raivaaminen ja siistiminen koskee • Lakeuden kulttuuriympäristö 2000. mielestäni muidenkin paikallisteiden ja valtateiden varsien hoitoa. • Vainio Maarit, Autio Saara, Leinonen Reima. Lisätietoja: • Kainuun perinnemaisemat. Vuolijoen liikenneturvallisuussuunnitelma • Kainuun ympäristökeskus. • Alueelliset ympäristöjulkaisut. 2000. 4.2.6 Pihakasvit, aidat ja kujanteet osana maaseutumaiseman hoitoa

Kuten luvussa Vuolijokelainen pihapiiri kerrottiin pihakasvillisuuden lisäksi pihapiiriä jäsentävät

46 Maisema 4.2.7 Natura -kohteet Pöntönsuo Pöntönsuon alueelle (293 ha) kuuluu sekä van- Natura 2000 verkoston avulla on haluttu luoda hoja metsiä että karua rimpinevaa sekä rämettä. kattava ekologinen verkosto, joka muodostuu Eu- Aarniomaiset vanhat metsät sijoittuvat alueen roopan yhteisön direktiivien mukaisista linnuston- pohjois- ja koillisosaan. Alueen suojelu toteutetaan suojelualueista ja muista luontodirektiivialueista. luonnonsuojelulain nojalla. Alueen valinnan perusteena ovat luonto- ja lintu- direktiiveissä luetellut luontotyypit ja -lajit. Otanneva Kainuun suojeluvastuun kannalta keskeisiksi Otanneva (57 ha) on kehittynyt, keskiravinteinen luontotyypeiksi on määritelty boreaaliset luonnon- aapasuo, jonka kasvillisuudelle kuuluu Kainuussa metsät sekä aapasuot. Vuolijoen alueelle muodos- omaleimaisia piirteitä. Alueen kasvustoon kuuluvat tettiin viisi Natura-aluetta. Ne ovat Talaskankaan muun muassa suomenlummetta, pohjanpalpakkoa arvokas vanhojen metsien alue sekä seuraavat ja rimpivesihernettä. Leimallinen suokasvi alueelle suoalueet: Pöntönsuo, Otanneva, Karppisensuo – on vaaleasara. Ojitukset ovat jo muuttaneet suoalu- Salinsuo - Joutensuo ja Rimpineva - Matilanneva. een luonnontilaa. Otanneva on valtakunnallisen Vuolijoen Natura -kohteet ovat edustavat sopi- soidensuojeluohjelman kohde. Alueen suojelu vasti valikoidulla tavalla alueen luonnonperintöä. toteutetaan luonnonsuojelulailla. Niillä on omalla tavallaan suuri symbolinen arvo, sillä ne kuvaavat alueen luonnonmaisemaa lähes Karppisensuo - Salinsuo - Joutensuo luonnontilaisena. Niillä on suuri merkitys luon- Alue on (686 ha) suotyyppivalikoimaltaan mo- non virkistyskäyttöä ja sitä kautta myös luonnon nipuolinen ja edustava aapasuo. Alue rajautuu tuntemista ajatellen. metsäautotien jakamana kahteen osaan. Karp- pisensuo on lyhytkortista nevaa, Salinsuo jo re- hevämpää saranevaa. Joutensuo on taas erittäin Talaskangas vetinen rimpineva. Alueella pesivään linnustoon Talaskangas on Vuolijoen Natura-alueista laajin kuuluvat ainakin joutsen, kurki, sinisuohaukka, (kokonaispinta-ala on 4915 ha) . Se sijaitsee Oulun kapustarinta ja liro. Alue on valtakunnallinen ja Itä-Suomen läänin rajalla ja kolmen kunnan, soidensuojelualueohjelman kohde ja siitä on rau- Vuolijoen, Sonkajärven ja Vieremän alueella. Talas- hoitettu jo 480 ha. Jäljellä oleva alue rauhoitetaan kangas on ympäröivään alueeseen nähden korke- luonnonsuojelulailla. ampaa aluetta, korkein kohta on Sopenmäki. Talaskankaan alue on vedenjakajaseutua. Arvok- Rimpineva – Matilanneva kaaksi alueen tekee sen maiseman moninaisuus: Rimpineva - Matilanneva (599 ha) on Kainuun tiheät ja kosteat metsät, erilaisten korpimaisemien alueella paras lintusuo. Alueella on uhanalaista mosaiikkimaisuus, joka yhdistyy alueen suoja pesimälajistoa. Rimpineva - Matilanneva on ve- metsäluontoon. tinen aapasuo. Alue kuuluu valtakunnalliseen Suurin osa alueen rajauksesta on toteutettu luon- soidensuojeluohjelmaan. Suojelun tavoitteena nonsuojelualueena. Aluerajauksen sisällä on kolme on turvata erityisesti linnuston osalta merkittävä yksityisten omistamaa palstaa. Niiden suojelu on kokonaisuus. Osa kohteen länsipuoleista aluetta tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain avulla. on Metsähallituksen aarnialuetta. Lisätietoja:http://kkwww.vyh.ﬁ /luosuo/n2000/kai/yleinen.htm

Maisema 47 Lähteet: Arkistolähteet: Kansallisarkisto (= KA). Geographisk Afritning öfwer Kajanaborgs Lähn. 07 / 2D3/ 31.

Oulun maanmittauslaitoksen arkisto, Oulu. Isojakokartat.

Raportit ja muistiot:

Kainuun perinnemaisemat 2000: Maarit Vainio, Saara Autio ja Reima Leinonen. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani.

Kansallismaisema 1993: Ympäristöministeriö. Vantaa.

Koutaniemi, Leo 1986: Oulujärvi. Teoksessa Finlandia 8. Otavan Iso Maamme kirja. Pohjois-Pohjanmaa – Kainuu. Keuruu.

Maatalous ja rakennettu ympäristö 1981: Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto ja Oulun maatalouskeskus.

Maisemanhoito 1993: Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Helsinki.

Oulujärven rantayleiskaava 1998: Tavoiteraportti. Suunnittelukeskus OY.

Perinnebiotooppien hoito Suomessa 2000: Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö.

Rosberg, J, E , Hilden¸ Kaarlo: Suomenmaa – Maantieteellis – taloudellinen ja historiallinen tietokirja (toim.) 1929. Porvoo.

Rakennettu kulttuuriympäristö 1993: Museovi- rasto ja ympäristöministeriö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja. Helsinki. Pitkostie lintualtaalle. Rakennusperintömme – kulttuuriympäristön Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. lukukirja 2001: Ympäristöministeriö ja Museo- virasto. Hämeenlinna.

Rakennusperintöstrategia. 2001: Osaamista, 4.2.8 Osana luonnon monimuotoisuutta, vastuuta ja voimavaroja rakennusperinnön Otanmäen lintuvesiallas hoitoon. VN:n päätös. 13.6. 2001. Vantaa.

Lintuvesiallas on mielenkiintoinen osa vuolijokelaista luontoa. Lintuvesialtaasta on vuosien aikana kehittynyt Kainuun tärkein lintualue. Otan-mäen lintuvesialtaalta on havaittu noin 200 eri lintulajia. Osa havaituista lajeista on koko maan kannalta harvinaisia. Se, miksi alueella on niin monipuoli- nen lintukanta, perustuu alueen sijaintiin lähellä Oulujärveä sekä altaiden suureen pieneläin- ja planktontuotantoon. Lintuvesialueella kohtaa hienolla tavalla teollinen kulttuurimaisema ja lintujen pesinnälle luon- tainen ympäristö. Lintuvesialtaalla on luonnon- suojelualueiden rinnalla merkittävä rooli alueen luontomatkailussa.

48 Maisema 5. Vuolijoen rakennuskulttuuri

5.1 Menneisyyden tulkit ajanjaksolta n. 1840-1880. Seuraavien otsikoiden alle on poimitettu esi- Rakennukset ovat oivallisia menneisyyden merkkiluontoisesti rakennustyypeittäin kohteita, tulkkeja siinä mielessä, että niihin on latautunut jotka aivan erityisesti kertovat paikkakunnan paljon viestejä eletystä elämästä. Elämänmuodon rakennushistoriasta, joko säilyvyytensä, tyypil- muuttuessa monet rakennukset ovat jääneet lisyytensä tai harvinaisuutensa vuoksi tai jostain käyt-tämättömiksi tai niitä on purettu pois tar- muusta erityisestä syystä. Kohteitten valinta ei peettomina. Pienikokoisemmat rakennukset ovat perustu arvoluokitteluun, sillä jokainen vanha selvinneet parhaiten. Yksi parhaiten säilyneistä rakennus on omalla tavallaan arvokas. lajeista monen pihapiirin laidalla on edelleen seisova yksihuoneinen säilytysaitta. Niitä on säilynyt Vuolijoellakin. 5.2 Vuolijokelainen pihapiiri Rakennuskulttuuri Vuolijoella koostuu monen- laisista osista, jotka ovat lähtöisin eri aikakausilta 5.2.1 Talo elää tavallaan ja eri lähtökohdista. Moni-ilmeinen rakennuskulttuuri on maiseman rikkaus. Se kertoo paljon alueen Talonpoikaistalo on aina ollut suhteellisen oma- vaiheista, arvoista, asenteista ja elintavoista. Maa- varainen yksikkö. Pohjoissuomalainen maanviljely seutumaisen pitäjän muutos 1950-luvulla yhdeksi on tosin aina ollut epävarmojen säiden armoilla, Suomen merkittävimmistä kaivospaikkakunnista kato saattoi välillä viedä viljan ja talo ei pärjännyt- on ollut ehkä suurin yksittäinen maisemakuvaan kään omillaan. Maatiloilla kasvatettiin talon tar- vaikuttanut muutos. peisiin vilja, perunat ym. Karjasta saatiin maidon Hyvä lähde alueen rakennuskulttuurin hah- lisäksi voi, lihat ja nahka. Lehmien lisäksi tarvittiin mottamiselle olivat olemassaolevat pihapiirit ja hevonen tai kaksi, kanat ja lampaat. Taloissa tehtiin niissä jäljellä olevat rakennukset ja haastatteluissa lisäksi suurin osa työkaluista, kulkuvälineistä, kerätyt muistot puretuista rakennuksista. Myös vaatteista jne. olemassa olevan kuva-aineiston avulla on kerätty Käytettävissä olevasta aineistosta rekonstruoitu tietoa, joka saattaa muutoin olla haastattelijan vuolijokelainen pihapiiri muodostuu eri-ikäisistä ulottumattomissa. Monen vuolijokelaisen pää- rakennuksista. Pääpaino on selvästi sodan jälkei- rakennuksen seinällä on kehystettynä ilmakuva sessä rakentamisessa. Tilojen päärakennuksia on pihapiiristä. Vuolijoen pihapiirejä on kuvattu jos- säilynyt vähän tai niitä on muuteltu ajan kulues- kus 1960-luvulla. Ilmakuva kertoo paljon pihapii- sa siten, että niiden rakentamisaikaa on vaikea rissä tapahtuvista, mahdollisesti samanaikaisista hahmottaa. Päärakennus on yleensä maalattu muutoksista ja siitä kun uusi rakennustekniikka talonpoikaiselle rakennukselle luonteenomaisella tai ajan vaatimuksia vastaava tehokkaampi ja punamullan sävyllä tai jollain keltasävyisellä maa- toimivampi rakennus on korvannut vanhan. lilla. Viime vuosikymmenien aikana rakennusten Alueelle tyypillistä rakentamistapaa tai pihapiirin ulkopintoja on maalattu lähinnä teollisilla maa- maisemaa rekonstruoitaessa ilmakuvat ovat olleet leilla. Rakennusmateriaaleina on veistetyn hirren korvaamattoman arvokas lähde. lisäksi lauta, navetoissa luonnonkivi ja sementtitiili Vanhimmat käytettävissä olevat kuvalliset läh- teet vuolijokelaisista pihapiireistä löytyvät isojako- kartoista. Isojakokartat ja ilmakuvat muodostavat Maiseman ja rakentamisen nopeat muutokset näkyvät mielenkiintoisen aineiston peilatessa maiseman Kemi-Juntulan pihapiirissä. Mustavalkokuva on vuodelta muutoksia. Vuolijoen osalta isojakokartat ovat 1938. Erkki Mikkola. Kainuun Museon kuva-arkisto.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 49 50 Huovilan pihapiiri Käkisaari. PiirrosVuolijoen Maria rakennuskulttuurituuri Luostarinen 2002. tai pölkkymuuraus. Pihapiirin laidalla on yksi tai useampi yksihuoneinen, yleensä suoraseinäinen aittarakennus.

5.2.2 Rakennusten sijoittuminen

Rakentaja ja yleensä samalla myös rakennusten käyttäjä tiesi miten sijoittaa rakennukset maastoon mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Raken- Kemi-Juntulan pihapiiri. Värikuva on syksyltä 2002. nusten sijoittelussa on nähtävissä pääasiallisesti Kuva: Kainuun ympäristökeskus. kaksi tapaa: ne joko sijoitettiin maastoon suhteellisen vapaasti maaston ja rakennuksen käyttötarkoi- tuksen ohjaamana. Toinen, säännönmukaisempi ja ajallisesti nuorempi tapa oli sijoittaa tärkeimmät korjaustarvetta. Käkilahden Maijalan pihassa on rakennukset neliöpihapiiriin. Se ryhmittyi yleensä kaikkiaan 14 rakennusta, jotka ovat pääasiallisesti siten, että asuinrakennusta vastapäätä sijaitsi na- hyvässä kunnossa. Maijala on edustava esimerkki vetta ja rehulato, niiden välissä oli seinätön kuja (= Oulujärven ranta-alueen talonpoikaistaloista. tanhua) sekä mahdollisesti muita karjanhoitoon Samoin Vuottolahden Haataja, jossa on havaitta- kuuluvia rakennuksia, kuten lampola. Asuinra- vissa vielä suljetun pihapiirin muoto. Ojanperän kennuksesta katsottuna pihapiirin oikealla sivulla Tasanko edustaa 1920-luvulla lyhyellä aikavälillä oli yleensä hevostalli tai luhti. Yksi sivu jätettiin rakentunutta pihapiiriä, Käkilahden Karppila avoimeksi. Pihapiirin ulkopuolella sijaitsevien taas pihapiiriä, joka on rakennettu vähitellen eri rakennusten sijoittelu oli väljempää. aikoina. Palamiselle alttiit rakennukset, kuten sauna ja Vähän ränsistyneenäkin Kirkonkylän Karjala riihi, sijoitettiin kauemmaksi. Muita pihapiirin ra- edustaa Vuolijoen talonpoikaisarkkitehtuurin kennuksia olivat erikokoiset ja -näköiset ladot, aitat ehdotonta aatelistoa. Rakennusten korjaamisella kalojen, lihojen, viljojen, vaatteiden, verkkojen ym. alkaisi olla kiire. Joensuun päärakennus aivan tavaroiden säilyttämiseen. Ruumiin säilytysaittaa Oulujärven rannalla yhdessä vanhan pihapiirin kutsuttiin kalma-aitaksi. Pihapiiriin saattoi kuulua kanssa on ehdottomasti säilyttämisen arvoinen. myös paja tai tuulimylly. Muita pihapiirin ulkopuo- Moni-ilmeinen Käkisaaren Huovila kätkee pihapii- lella olevia rakennuksia olivat esimerkiksi terva- ja riinsä huomattavasti antikvaarisia arvoja ja edustaa niittysaunat sekä vesimyllyt myllypirtteineen. alueensa rakennusperintöä hyvin omaperäisellä Yhteisiä asioita etsittäessä ne muun muassa löyty- tavalla. vät ajan rakennusmateriaaleista ja käytössä olevista rakennustekniikoista. Yhteisiä olemassa olevia 5.2.3 Puut ja pensaat ja aitaukset asioita on tietysti talonpoikaisen pihapiirin toi- pihapiiriä jäsentämässä minta ja sen rakentamiselle luomat edellytykset ja rajoitukset. Rakentaminen on tapahtunut pitkällä Pihapuista yleisimpiä ovat pihlaja, koivu ja kuu- aikavälillä varallisuuden ja tarpeiden ohjaamana. si. Vielä 1800-luvun alussa pihat olivat kuitenkin Tämän ajan näkökulmasta tarkasteltuna moniker- hyvin puuttomia. Pihamaa otettiin hyötykäyttöön roksiset pihapiirit peilaavat hyvin rakentamisajan viljelyksiä varten eikä istutuksia juuri ollut. Pi- arvoja ja asenteita. haistutukset alkoivat yleistyä virkatalojen vaiku- Pihapiirin rakennusten rakentajina olivat yleensä tuksesta 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin talon omat miehet. Rakentamisen taito kehittyi aloitettiin valistustyö pihapuiden istuttamisesta rakentaessa ja välittyi työn aikana isältä pojalle. ja puutarhanhoidon, marjapensaiden ja koris- Rakennustekniikan kehittyminen on pihapiireissä tekasvien kasvattamisesta. Rakennusoppaiden luettavissa monista pienistä yksityiskohdista. avulla ohjattiin rakennuspaikan valintaa. Myös Kainuulainen piha on sekoitus Itä-Suomen rakentamisesta annettiin ohjeita. vaara-alueille ominaista avointa piharakennetta Talonpoikaiseen maisemaan liittyy olennaisesti ja länsisuomalaista umpipihaa. Avoimessa pihara- myös erilaiset aidat ja aitaukset. Karja kulki va- kenteessa rakennukset sijoittuvat maaston, teiden, paalla laitumella aina toukokuun lopulta lumeen jokivarsien ja rantaviivan mukaan. tuloon asti. Käytäntönä oli, että pellot sekä istutuk- Vaikka aika ja kunkin ajan tarpeet ovat muovan- set suojattiin aitaamalla. Mikäli aitaa ei ollut, va- neet talonpoikaisia pihapiirejä paljonkin, on silti hinkoa tehneen karjan omistaja joutui korvaamaan vielä paljon tallella. Seuraavat pihapiirit edustavat aiheutetun vahingon. Myöhemmin, kun karjalle vuolijokelaista talonpoikaista rakennusperinnettä rajattiin erilliset laitumet, rakennettiin navetasta tyypillisellä tavalla: Vuottolahden Juntulan ja Ke- aidatut kujanteet peltojen ja muiden istutusten ohi min pihat ovat kerroksellisia ja kertovia. Juntulan laitumille. Pihapiiriin saatettiin rakentaa pienkar- rakennukset ovat rapistumassa ja niille on selvää jalle erilliset aitaukset.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 51 Maria Luostarisen kuvasarja Vuolijokelaisen talon kehittymisestä.

5.3 Vuolijokelainen asuinrakennus keamiseen ja erätalouteen perustuva elämänmuoto oli vielä hyvin liikkuvaista, mutta vakituinen 5.3.1 Yksihuoneisesta pirtistä asuinpaikka asetti rakentamisellekin suurempia monihuoneiseksi talonpoikaistaloksi vaatimuksia. Salvostekniikka kehittyi ja rakennuksista tehtiin tiiviimpiä ja pitkäikäisempiä. Si- Se, miltä uudisasukkaiden ensimmäinen asumus sätilojen arkaaisuus kertoo paljon elinolosuhteista: näytti, ei ole saatavissa tietoa lähteiden avulla. lattia oli maalattia ja lämmönlähteenä yksinker- 1500-luvun lopulla saapuneet uudisasukkaat tainen luonnonkivistä kasattu kiuas. Rakennusta tunsivat eränkäynnin, kaskeamisen, tervanpolton saatettiin käyttää asumisen lisäksi vielä saunana ja lamasalvostekniikan. Uudisasukkaat varmaan ja riihenä. hyödynsivät asuinpaikkoinaan vanhoja erämies- Hyvä esimerkki rakennustekniikan kehittymi- ten asuinsijoja. Kaskenpolttoon perustuva maan- sestä on, että lattiat irrotettiin maasta ja ne raken- viljelys ohjasi asuinpaikan valintaa, kuten myös nettiin aluksi haljaspuolikkaista ja myöhemmin vesistön läheisyys. eri tavoin työstetystä laudasta. Lattiaa tiivistämään Kainuulainen uudenajan alun talonpoikaistalon rakennettiin multapenkki. Siirtyminen sisäänläm- tai torpan alkumuoto oli yksihuoneinen sisäänläm- piävästä uunista savujohdolliseen uuniin vaikutti piävä hirsirakenteinen savupirtti. Rakennuksen yläpohjan rakenteisiin. Savupiipun mukana tuli salvostekniikkana oli yksinkertai- vesikaton alle laipiorakenteet. Alkeellisessa sa- nen koirankaulasalvos ja talo, tai pikemminkin vielä mökki, oli rakennettu veistämättömistä hirsis- tä. Rakenteeltaan vaatimattoman satula- tai pulpettikaton katteena oli tuohi tai säröslauta. Rakentajan työkaluksi riitti vielä kirves. Asutus vakiintui ja rakentamisen taito kehittyivät vähitellen. Kas-

Karjalan talo syksyllä 2002. Kuva: Kainuun ympäristökeskus.

52 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri vupirtissä valoaukkona on ollut yleensä puinen kansallisromantiikan muotokielelle. Kansallisro- räppänä. Vähitellen siirryttiin pienestä yksiruutui- manttisen ajan arkkitehtuurin kurittomuus alkoi sesta moniruutuiseen ikkunaan, ikkunoiden mää- vähitellen tuntua vieraalta ja klassismiin yhdistyvä rä luonnollisesti lisääntyi rakennuksen kasvaessa, selkeys uudella tavalla tuoreelta. 1920-luvun lop- samoin niiden koko. pupuolelle tultaessa klassismi kypsyi abstraktim- Talonpoikaistalon kasvu yksihuoneisesta pirtistä maksi ja pelkistetymmäksi - ikään kuin raivaten monihuoneiseksi ja toiminnoiltaan eriytyneeksi tietä pelkistetylle ja geometrisiä muotoja ihailevalle talonpoikastaloksi on monivaiheinen prosessi. funktionalismille. Vuolijokelainen tapa rakentaa ei juuri poikkea Edustava esimerkki 1920-luvun klassismia on siitä, kuinka lähipitäjissä rakennettiin. Vuolijoki oli Vuolijoen Vanha pappila. Pappila rakennettiin Nissilän tien kautta portti Savoon ja rakennustek- vuonna 1923 edellisenä vuonna palaneen tilalle. niset sovellukset ja mahdolliset uudet innovaatiot Rakennus on yksi arkkitehtonisista avainkohteista siirtyivät luontevalla tavalla: liikuttaessa toisessa Vuolijoella. Pappilassa on ajan tyylin mukainen kylässä tai pitäjässä aina opittiin jotain uutta, vaik- mansardikatto. Sama kattomuoto löytyy muuta- ka jotain sellaista, joka saatettiin suoraan soveltaa masta muustakin tuolta ajalta peräisin olevasta rakentamisessa. Talon laajentaminen saatettiin rakennuksesta. Kirkonkylän vuonna 1927 raken- toteuttaa hyvinkin väljästi - eri rakennukset ikään netussa Päivärinteen talossa on edelleen alkuperäi- kuin kasvoivat vähitellen kiinni toisiinsa. nen mansardikatto. Rakennus on muutenkin hyvin Hyvin oman aikansa rakentamisesta kertovia säilyttänyt 1920-luvun kasvonsa. Toinen mansar- talonpoikaisia asuinrakennuksia Vuolijoella ovat dikattoinen asuinrakennus löytyy Vuottolahden ainakin Käkisaaren Huovila, Kirkonkylän Karjala, Koivistosta. Koivisto on Valtalan talon entinen Ojanperän Tasanko ja Kuusirannan Tomperi sekä torppa ja päärakennus on rakennettu ilmeisesti jo Vuottolahden Koiviston torppa. Talonpoikaisarkki- 1800-luvulla. Aikaansa seuraava talonkorjaaja on tehtuuri otti vaikutteita julkisesta rakentamisesta. tehnyt rakennukseen mansardikaton. Virkatalot edustivat aina oman aikansa muotivirta- Talonpoikaistalo muuttui 1920-1930-luvuilla, uksia. Kainuussa virkataloarkkitehtuuria edustivat ikään kuin enteillen sotaa ja sitä seurannutta mur- pappilat rakennuksineen. Vuolijoen kansallis- rosta rakentamisessa. Ojanperän kylän Tasangon romanttishenkinen kirkko on loistava ajankuva, talon päärakennus on rakennettu vuonna 1922. samoin 1920-luvulla rakennettu Vanha pappila tai Mittakaavaltaan rakennus edustaa jo uudentyyp- 1950-luvun Uusi pappila. pistä talonpoikaistaloa, samoin kuin 1920-luvun lopulla rakennettu Vuottolahden Hakala. 5.3.2 Asuinrakennuksen muutos Talonpoikaistalon muoto alkoi vähitellen muut- - 1920 ja 1930-luvulla tua. Huoneet pienenivät. Vintille rakennettiin huoneita. Isovanhemmat, setien ja tätien ym. per- Kainuussa muutos omavaraisesta taloudesta heet asettuivat piharakennusten sijaan asumaan kohti modernia elämäntapaa oli hidasta ja rakenta- vinttihuoneisiin. 1930-luvulla talonpoikastalo minen säilytti pidempään arkaaisia piirteitä. Viime muistuttaa ulkoisesti jo jälleenrakennuskauden vuosisadan alussa klassismi oli tullut vähitellen taloa ja se se on ollutkin yhtenä esikuvana, kun uudelleen suosioon vaihtoehtona ja vastakohtana

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 53 sodan aikana ja sen jälkeen suunniteltiin tyyppi- len käyttöön tulleet huopa- ja erityisesti peltikatot taloja nopean asuntotuotannon vaatimuksiin sekä yleistyivät. kaupunkeja että maaseutua varten. 5.4.2 Navetoita puusta tai kivestä 5.4 Talousrakennuksia tarpeeseen Kauas historiaan katsoen ensimmäiset karja- 5.4.1 Paljon rakennuksia moneen käyttöön suojat Vuolijoellakin ovat olleet vaatimattomia sadekatoksella varustettuja aitauksia. Osa karjasta, Maalaistalo tarvitsi paljon toiminnoiltaan eriyty- kuten pienkarja ja usein myös hevonen, pidettiin neitä talousrakennuksia. Pihapiireissä tapahtuneet talven aikana asuinrakennuksessa. Ensimmäiset muutokset aikojen kuluessa ovat tapahtuneet ikään varsinaiset navettarakennukset olivat hirsiraken- kuin käsi kädessä varallisuuden kehityksen ja teisia. Karjarakennuksen lisäksi niihin saattoi kuu- yleensä elinolosuhteissa tapahtuneiden muutosten lua useita rakennuksia, kuten heinälato, lantala kanssa. ja mahdollisesti talli. Samassa rivissä tai muutoin Pihapiirien talousrakennuksia on viime vuo- lähettyvillä oli myös lammasnavetta, sikala sekä sikymmenien aikana purettu paljon pois käyt- pihanpuolella kota haudeveden lämmittämiseen. tämättöminä tai epäkäytännöllisenä tämän ajan Navetta on pihapiirin rakennuksista juuri se, joka vaatimuksille. Uusi rakentamistapa suosii moni- joutuu kovimmalle rasitukselle. Virtsa ja lanta teki- en toimintojen yhdistämistä saman katon alle. vät yleensä tehtävänsä lyhyessä ajassa ja alimpien Vähitellen pihoihin ilmestyi AIV-tornit ja muut hirsien lahoaminen oli maapohjaisissa rakennuk- kookkaat uudesta tuotantotekniikasta kertovat sissa jatkuva ongelma. rakennukset. Pihapiirien mittakaava on muuttunut Vanhimmat navetat Vuolijoella on joko hirsi- tai suurikokoisten hallien myötä. Hallit on saatettu luonnonkivirakenteisia. Vuolijoella on säilynyt rakentaa kokonaan pellistä. Sodan jälkeen vähitel- muutamia hirsinavetoita viime vuosisadan alkupuolelta: Ojanperän Tasangon hirsinavettaan kuuluu karjarakennuksen lisäksi ensiksi lato, sitten navetta, lantala ja viimeisenä rivissä talli. Jokainen Apajan navetta AIV-torneineen. rakennus on salvottu omaksi hirsikehikoksi. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. Kivirakenteinen navetta pystyi paremmin tor- jumaan eläinten eritteiden lahottavaa vaikutusta. Vähitellen kivi, ja myöhemmin tiili ja betoni, kor- vasivatkin puun navettojen rakennusmateriaalina. Puiset rakenteet jäivät käyttöön kattotuoleihin, kattoristikoihin ja räystäs- ja päätyrakenteisiin. Ki- virakenteisten navetoiden ongelmat alkavat vasta siinä vaiheessa, kun ne jäävät käyttämättömäksi ja routa alkaa rasittaa rakenteita. Säilyneitä hirsinavetoita ovat Saaresmäen Ollilan ja Kirkonkylän Karjalan ja Rusalan kookkaat ja näyttävät navetat 1900-luvun alusta, Harjun pie- nikokoisempi navetta Leppikylässä (1900-luvun alku?) ja Tasangon navetta Ojanperällä. Luonnon- kivinavetoita on enemmän: Vasta käytöstä pois jäänyt Kirkonkylän Maijalan komea kivinavetta on vuodelta 1896. Leppikylän Haatajan navetta (1800-luvun loppu tai 1900-luvun alku), Kulmala (1900-luvun alku) ja Saaresmäen Kaaneksen navetta (1800-luvun loppu). Uudempia hyväkuntoisia betonitiilinavetoita ovat: Valtalanniemen Hietaranta (1949) ja Rantala (1940-luku) sekä Uimaniemen Matalan navetta (1940-luku). Ainakin kaksi viimeksi mainittua on tehty käsintehdyistä tiilistä.

5.4.3 Oma huone hevoselle

Hevonen on taloissa ollut aina yksi vaurauden mittareista - kahden tai useamman hevosen talous oli jo hyvin toimeentuleva. Sanotaan, että hevonen oli talon arvokkain työkalu. Hevonen tarvitsi oman

54 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Karjalan talli. Kuva. Kainuun ympäristökeskus 2002.

huoneen. Talli oli joko oma erillinen rakennus tai elämään liittyvistä tarpeista. Aitta edustaa samalla se saattoi muodostaa huoneparin tavaraluhdin tai omalla tavallaan arvokkaasti käsityön merkitystä vaikka liiterin kanssa tai se rakennettiin omalle ja määrää hirsirakentamisessa. Se on yleensä hirsikehikolle navetan yhteyteen. talonpoikaisrakennuksista koristelluin. Aitoissa Vuolijoelta tunnetaan yksi talli ylitse muiden: käytetyt koristeleikkaukset antavat rakennukselle Keisarin talli. Rakennus on loistava ajankuva ja arkkitehtonista ulottuvuutta ja sitovat tuon vaati- tärkeä dokumentti 1800-luvun alun talonpoikais- mattomanakin pidetyn talousrakennuksen osaksi rakentamisesta. Keisarin talli on alueelle tyypil- antiikista periytyvää yhteistä eurooppalaista ark- linen tallirakennus: yksihuoneinen talli, jossa on kitehtuurin historiaa. vintti, eli kokki, jonka välipohjan aukosta heinät Yksihuoneisen aitan koristelu näkyy oviko- pudotettiin hevoselle tai hevosille. Kirkonkylän risteluna, päädyn valoaukon muotoilussa ja kat- Karjalan talon talli edustaa tätä samaa tallityyppiä tokannattajien profiloinneissa. Ovi on yleensä suurikokoisempana. yksinkertainen pienaovi ja sen koristeluna ovat Tyypillisempiä tallirakennuksia alueella ovat komeat maasepän tekemät saranat ja lukko. Maalia kuitenkin talliluhtirakennukset erillisenä tai nave- saatettiin myös käyttää koristeaiheena, kuten Vuot- tan yhteyteen rakennettuna. Edustavimpina näistä tolahden Haatajan aitan oven maalaamalla tehty ovat Kuusirannan Lehdon navetan yhteyteen sulkapaneeli jäljitelmä. Pienovi saatettiin myös poikittain rakennettu talli (1900-luvun alku?), Kä- paneloida. Koristeaiheet auttavat jossain määrin kilahden Maijalan ja (1896) Pellonpään tallit (1913) rakennuksen iän määritellyssä. Iän määrittelyssä sekä Vuottolahden Haatajan talliluhti. (1800-luvun tärkeää on kuitenkin hirren kuluneisuus ja viime loppu ?). Erillisinä tallirakennuksina mainittakoon kädessä rakennuksen iän määrittely puulustoana- Siira Valtalanniemellä (1880), Halola Ounasperällä lyysillä. (1900-luvun alkupuoli), Hakala-Lahtelan (1800- Aitan, kuten myös muiden talonpoikaisraken- luvun loppu ?) Vuottolahdella ja Sivolan talli nusten, vanhimpia katemateriaaleja ovat säröslauta Käkisaaressa (1874). Kaikkiin edellä mainittuihin tai tuohi-malkakatto. Säilytysaitan perustuksina talleihin liittyy luhti tai jokin muu huone. käytettiin usein jyrsijävarmaa sammakkohirren varaan rakennettu patsasjalkaa tai kevyempää 5.4.4 Aitat pihapiirin vakiokalustoa lankkujalkaa. Hirsisten perustusten alla ovat vielä nurkkakivet. Leimallisin tai tyypillisin rakennus vuolijoke- Aitan käyttöhistoria on yleensä monivaiheinen laisessa pihapiirissä on yksihuoneinen, otsallinen ja se vain kuvastaa sen tarpeellisuutta ja käyttö- ja poskellinen tai suoraseinäinen aitta. kelpoisuutta. Pelkästään aitan sijainti pihapiirissä Säilytysaitat rakennettiin kuivalle paikalle ja on voinut vaihtua monta kertaa, tai talon miniä on salvokset tiiviiksi, jotta jyrsijät eivät pääse käsiksi tuonut sen mukanaan jostain kauempaa. Rakennus arvokkaisiin ruokavarastoihin. Kooltaan vaatima- on voitu aikojen kuluessa purkaa ja se on koottu ton vilja-, vaate, liha- , kala, verkko- tai muu säi- uudelleen isompana tai sen hirsikerrat on voitu lytysaitta antaa yleensä hyvän mittakaavan talon kertaalleen kääntää ja aitan ikää on näin ollen

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 55 jatkettu taas monta vuotta… Vuolijoelta löytää vielä piha-aittarivistöjä, mikä oli tyypillinen tapa sijoittaa aitat pihapiiriin: Saaresmäen Pellikan ja Käkisaaren Määtin, ja Huovilan aittarivistöt ovat tästä vielä konkreet- tisena esimerkkinä. Aitat ovat Vuolijoen vanhan rakennuskulttuurin ehdotonta aatelistoa ja ne tulisi ehdottomasti korjata ja säilyttää kokonai- suuksina. Edellä mainittujen aittojen tarkka ikä ei ole tiedossa. Arvokkaiden aittojen luettelo jatkuu, siitä vielä poimintoina yksittäisinä aittoina Uusitalon aitta Saaresmäestä, joka saattaa olla jopa 1700-luvulta. Aitan ovessa on vuosiluku 1783. Rakennuksen kuluneisuus, pieni koko ja yksinkertaiset koristeaiheet puoltavat sitä, että rakennus voi hyvinkin olla 1700-luvulta. Vanha on myös Hautalan aitta Ounaksessa. Aitassa ei ole vuosilukuja, mutta samoin perustein kuin edellä, se voi hyvinkin olla ainakin 1800-luvun puolivälistä. Molemmat aitat ovat erityisen arvokkaita ja ehdottomasti säilytettäviä. Kuten myös Kirkonkylän Joensuun verkko/kala-aitta, joka on saanut uuden katteen 1990-luvun alussa. Oviseinälle rakennettu päädyn ulkonema, otsa Lista jatkuu vielä: Saaresmäki on kylä, jossa on suojasi sateelta ja sivuseinien pitemmät ja säilynyt paljon yksihuoneisia aittoja: Uutela, Vie- kaareviksi lovetut posket muodostivat aitan etuosan. raala, Mattila, Karppila, Haataja, Ollila, ja Kaanes Piirros: Maria Luostarinen 2002. ainakin mainitakseni. Pieniä aittoja on myös Ylä- ja Ala-Honkamäellä, kirkonkylällä Myllypellossa, Rusalassa… Vaikka edellä ei ole listattu kaikkia tiedossa olevia, kaikki Vuolijoella olevat vanhat aittarakennukset ovat arvokkaita ja ehdottomasti säilyttäviä

Määtin aittarivistö, Käkisaari. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

56 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 5.4.5 Aittaa komeampi luhti

Yksihuoneista aittaa ajallisesti nuorempi on luhtiaitta. Luhtiaittaa voidaan kutsua eräänlaiseksi pihalinnakkeeksi. Sen alaosan keskelle saatettiin jättää sola, josta hevospelillä pääsi kulkemaan pihapiiriin ja luhti toimi samalla pihapiirin portti- rakennuksena. Luhtiaitan perustyyppinä voidaan kuitenkin pitää kaksi huoneellista kaksikerroksista rakennusta. Alhaalla oli yleensä säilytysaitat, yl- häällä nukkuma-aitta ja vaateaitta. Rakennuksen etupuolella on kattolappeen suojaama parveke- mainen sola, johon portaat tulevat solan lattian lävitse. Luhtiaittoja pihapiireissä on perinteisesti vain yksi. Vuolijoelta löytyy muutama näyttävä luhtirakennus: Vuottolahden Haatajan luhtirakennus vuodelta 1826. Se on toiminut pitkään Haata- jassa pidetyn kaupan varastotilana. Saaresmäen Laitilan kolmiosainen solallinen luhti on sekin näyttävä. Rakennuksessa on peltikatto, eikä se ole välittömästi uhanalainen. Rakennuksen säi- lyminen tulee kuitenkin turvata. Kuusirannan Pihlajakankaalla on kolmiosainen luhti ja sitä on viime aikoina kunnostettu ja samalla muunneltu alkuperäisestä asustaan. Koristelultaan komea on Käkisaaren Sivolan kaksiosainen luhti, jonka Haatajan luhtiaitan koristelussa on käytetty väriä. räystään alapuoliset koristelut ovat talon isännän Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. Aleksanteri Sivosen käsialaa.

5.4.6 Pihan laidalla sauna viime vuosisadan puolivälissä uloslämpiäviin saunoihin. Niihinkin rakennettiin edelleen löy- Saunaa ja riihtä pidetään savupirtin perillisinä. lyhuone ja eteistila. Alussa rakennettiin hirrestä, Helposti palavana, kuten riihi ja paja, se rakennet- myöhemmin siirryttiin rankorakenteisiin. Sauna tiin mahdollisimman kauas muista rakennuksista. saatettiin rakentaa osaksi betoni- tai tiilinavettaa Ensimmäinen varsinainen saunarakennus on ollut tai uuden asuinrakennuksen kellariin. Viimeinen hirrestä salvottu ja yksihuoneinen ja päätyovelli- sovellus on rakentaa asuinrakennukseen saunaa nen rakennus. Kiuas on sijainnut perinteisesti oves- varten erillinen siipi. Tämä on tuottanut teknisesti ta tultaessa vasemmalla, kiukaan suu peräseinään ja arkkitehtonisesti tarkasteltuna useimmiten vä- päin. Tyypillinen kainuulainen savusauna kehittyi hän epäonnistuneita ratkaisuja. seuraavanlaiseksi: saunaosa on tehty hirrestä, etuhuone oli sitä vastoin rankorakenteinen. Käynti 5.4.7 Korkeaseinäinen riihi eteishuoneeseen oli pitkältä sivulta. Rakennus oli ja on yhä edelleen yleensä maalaamaton, katteena Suomalaisten käytössä on ollut kolme erilaista saunassa oli ensin lauta ja myöhemmin päre, ny- riihityyppiä: yksinäisriihi, jossa kaikki toimin- kyisin huopa tai pelti. not, kuten kiuas, kuivatus ja puinti ovat samassa Sauna on pihapiirin monitoimirakennuksia: huoneessa. Kiukkuriiheksi kutsutaan riihtä, jossa siellä on muun muassa nautinnollisen kylpemisen kiukaalle on rakennettu erillinen huone tai kop- lisäksi synnytetty, isketty suonta, pesty pyykkiä, pi. Kolmas tyyppi on luuvariihi, jossa puinti on palvattu lihaa, kuivattu kehruukasveja… erotettu eri huoneeseen ja ruumenille ja oljille on Vanha savusauna löytyy monen pihan laidalta. erillinen säilytystila. Saaresmäen Karppilan sauna on varsin tyylipuh- Kaskiviljelyalueelle on tyypillistä yksihuoneinen das esimerkki juuri kuvaillusta kainuulaisesta korkeaseinäinen riihirakennus. Korkea riihi on savusaunasta, kuten myös Vuottolahden Juntulan hyvin käytännöllinen ratkaisu. Huonetilaan oli rannassa oleva savusauna. Maijalan saunassa on mahdollista sijoittaa lyhteitä varten kahdet orret kylvetetty Kekkostakin ja se seisoo paikallaan päällekkäin ja parin päivän lämmittämisestä ylväänä ja kunnostettuna. saatiin suurempi hyöty. Riihessä saattoi olla myös Käytännöllisistä syistä siirryttiin viimeistään pelkästään yhdet orret. Puinnin jälkeen oljet ja

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 57 Juntulan savusauna sijaitsee komealla paikalla Oulujärven rannalla. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

ruumenet varastoitiin usein riihen kylkiäisenä tama sentään on vielä jäljellä ja jokunen käytössä- olevaan pulpettikattoiseen ruumenhuoneeseen. kin. Kainuulainen paja on ollut joko hirsirakennus, Vuolijoella ei ole kovin paljon säilynyt riihira- lauta/rankorakenteinen tai harvemmin kivimuurin kennuksia, muutamia kuitenkin on: Ounaksen varaan rakennettu. Rakennuksen kokoon vaikutti Harjun ja Ojanperän Tasangon riihet edustavat työskentelyn tarkoituksenmukaisuus. Tyypillinen yksihuoneista riihtä. Riihi on vielä jossain muodos- pajan seinän mitta on vähän yli tai alle neljä metriä. sa tallella vielä ainakin Käkisaaren Karppilassa ja Rakennuksena paja on matala. Pajan varustuksiin Ylä-Honkamäen Mäntyrinteellä. Maijalan riihi on kuuluvat palje, joka perinteisesti tehtiin – asuinpai- muutettu ajan kuluessa traktoritalliksi. Riihiä on kasta riippuen – joko poron- tai lampaannahkasta. paljon purettu käyttämättömänä ja toisaalta niitä Palkeeseen liittyi ahjo, alasin ja karkaisupurtilo. on muuteltu ainakin muualla Kainuussa hyvin Pajan katossa on perinteisesti luukku, josta ylimää- luontevasti uudenaikaisiksi viljankuivaushuoneik- räinen savu pääsi ulos ja auringon valo sisään. si latokuivureineen. Kainuun pajojen inventoinnissa 1994 Vuolijoelta löytyi vielä neljä pajaa: hirsirakenteisia ovat Käki- 5.4.8 Pajat tuotteineen lahden Maijalan ja Käkisaaren Karppilan pajat, lautarakenteisia Saaresmäen Uutelan ja Uimanie- Vuolijokelaisten pihapiirirakennusten ovissa men Matalan pajat. Käytössä näistä ovat edelleen olevien saranoiden ja lukkojen perusteella paik- Maijalan ja Matalan pajat, Karppilan pajaan tulisi kakunnalla on aikoinaan asunut taitavia seppiä. laittaa uusi katto ja sitä tulisi muutenkin korjata, Sepät ovat melkein kuolleet sukupuuttoon, samoin samoin Uutelan pajaa. Maijalan paja kunnostettiin on käynyt seppien työhuoneiden eli pajojen. Muu- VASARA- projektissa: pajaan laitettiin uusi lauta-

Tasangon riihi Ojanperällä sai uuden katteen ja ehyet perustukset kesällä 1998. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

58 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri katto, vaihdettiin alimpia hirsiä ja tuettiin seinää ulkopuolisella följärillä.

5.4.9 Ladot maiseman jäsentäjinä

Latoja on jäljellä vielä suhteellisen paljon ja tasaisessa maisemakuvassa ne näkyvät kauas. Ladot ovat Vuolijoen maisemassa tärkeitä rakennuksia. Latoja rakennettiin sekä suopeltojen laidoille että pihapiirien peltoaukeille. Se saatettiin sijoittaa myös osaksi navettarivistöä. Lato on talonpoikaisrakennuksista rakenteeltaan yksinkertaisimpia, mutta suunnittelultaan erityisen järkiperäisiä. Seinät rakennettiin ylöspäin leveneviksi, jotta heinien lopullinen kuivuminen ladossa saattoi jatkua ja harvarakenteisia ja viistoja seiniä vasten kasatut heinät eivät päässeet painumaan. Latojen salvoksina on käytetty yksinkertais- ta koirankaulasalvosta. Latojen rakennuksessa on käytetty sekä havupuuta että haapaa. Latoja on onneksi vielä säästynyt ja yksinker- taisen rakenteen johdosta se on sitä paitsi helppo korjata. Niitä on otettu pihapiireissä uusiokäyttöön Saaresmäen Haatajan ladossa käyttämällä niitä tavaravarastona tai halkoliiterinä. on taidokas ovenpieli. Ladon rakenne sopii moneen käyttöön. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

5.4.10 Verkkovaja rannalla kovaja on rakennettu talon vilja-aitan yhteyteen. Oulujärven rannalla on ollut varmasti enemmän Juntulan verkkovaja seisoo peltikaton alla talon verkkovajoja tai verkkoaittoja kuin mitä niistä tä- rannassa. Se onkin yksi Juntulan pihapiirin hyvä- män hetken maisemakuvassa on jäljellä. Muutamia kuntoisimpia rakennuksia. on kuitenkin säilynyt muistona. Yksi Huovilassa, toinen Lehdossa ja kolmas Juntulassa. Huovilan 5.4.11 Muita maaseudun rakennuksia pienikokoinen ja sisukas hirsirakenteinen verkkosauna edustaa lajityyppiään hyvin puolikun- Sellaiset rakennukset, kuten kuivaamot, mai- toisenakin. Pihapiirin kokonaisuuden kannalta tolaiturit ja muuntajakopit, muun muassa ovat rakennus tulisi säilyttää, mutta sille olisi kiireesti maaseutumaisemassa yhteisiä “ei kenenkään tehtävä jotain korjaustoimenpiteitä. Lehdon verk- maalla olevia rakennuksia” - ne kuuluvat joko

Maijalan paja. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 59 Lähteet: Karjalainen Helena: Vuolijoen kunnan historiikki, painamaton käsikirjoitus.

Mikkonen, Adam 1891: Kansatieteellinen kuvaus Kajaa- nin maaseurakunnan ulkohuonerakennuksista. Käsikirjoite. SKS. Helsinki.

VASARA-projekti: VASARA- projektin loppuraportti. Kainuun Museo. 1999.

Kaila, Vihavainen, Ekbom 1987: Rakennuskonservointi. Museokohteena säilytettävien rakennusten korjauso- pas. Toinen uudistettu painos. Joensuu.

Korhonen, Tarja 1990: Vanhaa kainuulaista ra- kennussanastoa. Joensuu yliopiston kielitieteellisiä tutkimuksia.

Korhonen, Teppo 1988: Kansanomainen rakennus- taide keskiajalta 1800- luvun lopulle. ARS. Suomen taide II. Keuruu.

Maatalous ja rakennettu ympäristö 1981: Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto ja Oulun maatalouskeskus.

Paulaharju, Samuli 1922: Kainuun mailta, Kansan tietoutta Kajaanin kulmilta. Helsinki.

Kainuun Ringbom, Sixten 1982: Josef Stenbäck ja Kansallinen Osuusmeijerin kiviromantiikka. Taidehistorian seura. Helsinki. piirrokset Räisänen, Alpo 2001: Oulujärven ympäristön murre- maitolavaa varten. kirja. SKS. Jyväskylä. Valion arkisto. Tervonen, Päivi 1994: Kainuun tuulimyllyt inventointi ja kunnostus. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani.

Tervonen, Päivi 1995: Kainuun tuulimyllyt. Rajamailla 1994. Gummerus. Jyväskylä.

Tervonen, Päivi 1997: “Kainuu region”. The Vernacular architecture of the World. Cambridge University kylän yhteismaalle tai käyttöä varten joltain Press. tilalta lohkaistulle tai vuokratulle maalle. Käki- Tervonen, Päivi 1999: Talot ja tekstiilit. RIHMA-ainek- lahden Määtin kuivaamo on kunnostettu ja se sia. Oulun yliopistopaino. on kyläkuvassa tärkeä rakennus toiminnallisesti Tervonen, Päivi 2001: Tiaisen kruununmetsätorpasta ja rakennushistoriallisesti. Muita kuivaamoja, Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujul- jotka ovat edelleen olemassa, ovat Saaresmäen kaisuja Sarja. A No 132. kuivaamo Kaanekseen johtavan tien varressa ja Siipola, Pirjo: Vaalan kulttuuriympäristöohjelma, käsi- metsittyvässä tienvarsimaisemassa oleva kuivaamo kirjoitus. Kainuun ympäristökeskus 2001. Valtalanniemellä. Valonen, Niilo 1994: Suomen kansan rakennukset. Maitolaiturit ovat myös rakennuksia, jotka ovat Museovirasto. Vammala. vähitellen teiden varsilta katoamassa kokonaan. Rakennusten kulttuurihistoriallinen arvo on Artikkelit: kuitenkin niin suuri, että niitä tulee säästä jäl- Tervonen Päivi: “Puusta ja vähän muusta”. kipolville. Maidon välivarastojen lisäksi ne ovat ICOMOS-lehti 1/1997. toimineet kymmenien mopopoikien kokoontu- misajojen todistajina. Niiden suojissa on vaihdettu lemmenvaloja ja niiden seiniin on ikuistettu sanoin ja piirroksin huomattava määrä suomalaisen kansanmiehen ja naisen hetken runoutta. Maitolaiturit sijaitsevat perinteisesti hyvin näky- villä paikoilla teiden solmukohdissa, joten niiden maisemallinen merkitys yhdistettynä rakennuksen tapahtumahistorialliseen taustaan tekevät niistä paikkakunnan lähihistorian kannalta tärkeitä ja tuleville polville säästettäviä rakennuksia.

60 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 5.5 Jälleenrakennuskausi uudehko tiilikuvioinen tai proﬁ ilipelti tai 1940- ja 1950-lukua edustava kolmiorimahuopa. Päre on 5.5.1 Taloja suureen tarpeeseen näiden talojen katteena jo harvinaisempi. Rankorakenteisen jälleenrakennuskauden talon Sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi on mo- lähtökohdat ovat tukevasti suomalaisessa puura- nessa mielessä murroskausi. Lyhyesti luonneh- kentamistraditiossa. Tyyppitalon arkkitehtonisena dittuna aikakausi oli maassamme suuri henkinen lähtökohtana on 1920-1930-luvun mittasuhteiltaan ja fyysinen rakennusprojekti. Tunnettua on, että sopusuhtainen puurakenteinen pientalo ja sosi- suurin osa Suomen rakennuskannasta kaupun- aaliseen asuintuotannon tarpeisiin suunnitellut geissa, kirkonkylissä tai maaseudulla, on Toisen pientalojen mallipiirustukset. Tyyppitalojen ke- maailmansodan jälkeen rakennettua. Lukuina hittely jatkui sodanaikaisissa poikkeuksellisissa esitettynä jälleenrakennuskauden aikana asutet- oloissa. Hirsirunko vain vaihtui kevyemmäksi tiin 425 000 siirtolaista, maksettiin 300 miljoonan rankorakenteeksi. Sahateollisuuden kehittyessä dollarin sotakorvaukset ja rakennettiin 70 000 puunarvo nousi ja se alkoi näkyä myös rakenta- uutta asuinrakennusta. misessa ja käyttöön otettiin keveämpi seinäraken- Sodan jälkeinen säännöstelytalous kesti aina ne: sahattujen pystytolppien varaan rakennettu 1950-luvun alkuun. Rakentamista valvoi KYM- ns. rankorakenteinen seinä. Alussa rakenne oli RO (Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön käytössä huvila-arkkitehtuurissa, myöhemmin rakennusosasto). Rakennustarvikkeita koskeva kun seinää ryhdyttiin eristämään sahajauholla, ostolupamenettely oli voimassa vuoteen 1949 rakennetta voitiin soveltaa myös ympärivuotisesti saakka. Säännöstelyn alaisessa rakentamisessa asuttuihin rakennuksiin. Rankorakenteinen talo jouduttiin keskittymään kansakunnan kannalta on kypsimmillään juuri sodanjälkeisessä tyyppita- olennaisimpiin kohteisiin. Ensiksi tulivat teollisuus lossa. Nopea rakentamisentarve synnytti lukuisia ja maaseudun jälleenrakennustyö. puutalotehtaita, joille maan johtavat arkkitehdit suunnittelivat erilaisia talotyyppejä. Suunnitte- 5.5.2 Sodanjälkeinen tyyppitalo luun osallistuivat monet tahot. Syntyi erilaisia tyyppitalosarjoja vaihtelevia tarpeita varten. Yksi aikakauden symboleista on jälleenra- Vuolijoella oli käytössä rakentajien omien kennuskauden talona tunnettu rakennus. Tämä tyyppitalosuunnitelmien lisäksi ainakin Maata- pohjoissuomalaiselle maaseutumaisemalle ja so- lousseurojen keskusliiton asutusvaliokunnan tai danjälkeisille pihapiireille leimallinen rakennus on jälleenrakennusvaliokunnan tyyppipiirustukset, vähän kuutiomainen, puolitoistakerroksinen talo, Kajaanin maanviljelysseuran rakennustoimiston jossa on jyrkähkö harjakatto. Sen katteena on joko piirustukset tai yksittäisten rakennusmestarei-

Maatalousseurojen keskusliiton asutusvaliokunnan tyyppipiirustukset olivat kovassa käytössä Vuolijoella 1940- ja 1950-luvuilla. Piirros: Vuolijoen kunnan arkisto.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 61 Omaa suunnittelua. Työvoimapiirin apulaispiiritarkastaja Eino Pitkänen hyväksyi vuolijokelaisen Aale Karjalaisen suunnittelemat navetan piirustukset vuonna 1948. Piirros: Vuolijoen kunnan arkisto.

den piirustukset ja jossain tapauksessa Suomen sananmukaisesti kädestä pitäen. Aiemmasta poi- arkkitehtiliiton standardisointitoimiston tyyppi- keten rakentamisprosessiin liittyivät jonkintasoiset piirustukset. rakennuspiirustukset ja viranomaisten kontrolli, joita edusti rakennuspaikalla vieraileva kunnan tai 5.5.3 Vuolijoen sodanjälkeinen maanviljelysseuran rakennusmestari. rakentaminen Hyvin ajan rakentamista kuvaavat seuraavat tapaukset: Onni Kemppainen Vuolijoen kirkon- Sodan jälkeisen rakentamisen myötä maise- kylältä haki rakennustyölupaa uuden asuinraken- makuva muuttui rakentamisen ja maatalouden nuksen rakentamista varten vuonna 1949. Kemp- koneistumisen kautta. Myös julkinen rakentami- painen aikoi rakentaa 67,5 m2 yksikerroksisen nen kuten koulujen ja kunnantalon rakentaminen hirsirakenteisen omakotitalon. Perustukset olisivat muuttivat maisemaa. Vuolijoen suuri jälleenraken- betonia, kattomateriaalina päre. Rakennuksen nuskauden ponnistus oli Otanmäen rakentaminen. lämmitysjärjestelmänä mainitaan uuni. Hakija Tässä julkaisussakin Otanmäen rakentaminen on aikoi rakentaa itse ja rahoittaa rakentamisen omalla sananmukaisesti oma lukunsa. työllä ja pienellä lainalla. Säännöstelyn alaisia ra- Talonpoikaiselle rakentamiselle ominainen, vä- kennusmateriaaleja rakentaja tarvitsi seuraavasti: lillä hyvin monivaiheinenkin hirsirakentaminen, sementtiä 55 säkkiä, erikokoisia nauloja 120 kg, korvattiin aikaa säästävämmällä rankorakenteella. tiiliä 3600 kappaletta ja lasia 21 m 2 . Rakennusainei- Maaseudulla rakentamisessa jatkui talonpoikasra- den käyttöä valvova viranomainen, kulkulaitosten kentamiselle ominainen traditio. Rakennustyömaalla ja yleisten töiden ministeriön apulaispiiritarkastaja tyyppipiirustuksia sovellettiin rakentamisentaidon, arkkitehti Eino Pitkänen, hyväksyi suunnitelmat perheen vaatimusten ja varallisuuden mukaan. ilman huomautuksia. Rankorakenteiseksi suunniteltu talo saatettiin joskus Mutta toisinkin kävi, välillä useinkin. Vuonna toteuttaa - ikään kuin vanhalta muistilta - hirrestä. 1948 saaresmäkeläisen Iida Pussisen hakemus Rakennusmateriaalipula vaikutti myös rakentamis- omakotitalon rakentamisesta hylättiin ja häntä ratkaisuihin. Vanha hirsirakennus saatettiin pilkkoa pyydettiin toimittamaan “asiallisemmat suunnitel- hirsielementeiksi ja muurata niistä savilaastin kanssa mat”, esimerkiksi “tyyppipiirustukset”. Arkkitehti seinä ns. pölkkymuurauksella. Pitkänen korjaili ja ohjasi monen omatoimisuun- Taloja rakennettaessa keskeistä oli edelleen nittelijan piirustuksia. Rakentajat olivat uuden käsityövaltaisuus ja isältä pojalle periytyvä tilanteen edessä. Aiemmin hirsirakenteista asuin- rakentamistapa. Vanhempi opetti nuorempaa rakennusta rakennettiin vaiheittain ja pääasialli-

62 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri sesti omin varoin. Kaupasta tarvittiin ainoastaan Lähteet: Helamaa, Erkki 1983: 40-luku Korsujen ja ikkunalaseja, myöhemmin myös hakoja ja saran- jälleenrakentamisen vuosikymmen. oita. Sodan jälkeen rakentamista ohjasi toisaalta Helsinki. rakennusmateriaalipula, toisaalta standardisointi. Jälleenrakennuskauden talot – rakenta- Tähän oli vuolijokelaistenkin talonpoikien mukau- mista ja hoitoa 1998: Toimituskunta Lon- duttava asuinrakennuksia tehdessään. kila – Rytkölä – Suominen – Tervonen. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani. 5.5.4 Asuminen tyyppitalossa Mäkiö, Erkki 1990: Kerrostalot 1940- 1960. Helsinki. Vaalealla värillä maalattu päärakennus oli piha- Saarikangas, Kirsti 1993: Model Houses piirin maisemallisesti näkyvin rakennus ja samalla for Model Families. Helsinki. tavoin hermokeskus kuin sen talonpoikaisempi edeltäjänsä. Toiminnoiltaan se oli kuitenkin jo Sankaruus ja arki – Suomen 1950-luvun miljöö 1994: Suomen Rakennustaiteen edeltäjäänsä eriytyneempi ja edusti selvästi mo- Museo. Helsinki. dernin arkkitehtuurin asumisihanteita. Vaaleat värisävyt ja uudet asutusmateriaalit ovat tärkeä osa Tervonen, Päivi (toim.) 2001: Arkkitehti Eino Pitkänen. Eino Pitkänen – arkki- jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria. Sisustuk- tehtinä Kajaanissa. Kainuun Museon sessa materiaalin käyttö monipuolistui ja rikastui. julkaisuja. Kajaani. Lasin valmistustekniikan kehittyessä ikkunalasit ja sitä kautta myös ikkuna-aukot suurenivat. Valo huonetiloissa lisääntyi. Kalusteita lisättiin ja niitä hankittiin kaupoista yhä enemmän. Tekstiilit ja muut sisutusmateriaalit lisääntyivät. Kirsti Saarikangas on väitöskirjassaan Model Houses for Model families pohtinut jälleenraken- nuskauden taloa asumisen kannalta. Saarikangasta lainaten, ja vähän kärjistäen, voidaan todeta, että uutta asumistapaa jo arkkitehtonisesti edustava jälleenrakennuskauden talo palveli hyvin ydin- perheen asuintarpeita. Sisätilojen toiminnoilta eriytyneestä keittiö, olohuone ja makuuhuone jakautuivat eri tiloista ja näihin muodostuivat erityisesti naisten ja lasten valtakunta. Mies puh- detöineen ikään kuin saneerattiin muualle, ja miesten työt löysivät paikkansa pihapiirin muista rakennuksista.

5.5.5 Pihapiirin muotoutuminen

Pihapiirin rakennusten sijoittumisessa jatkui hyvä ja käytännössä vakiintunut tapa. Raken- nukset sijoitettiin mahdollisuuksien mukaan ilman- suuntiin nähden mahdollisimman edulli- seen paikkaan. Toinen rakennusten sijoittumista ohjaava tekijä oli pihapiirin toiminnot. Pihapiiriä rakennettaessa rakennuksia tehtiin tarpeen ja varallisuuden mukaan, kuten oli tehty jo vuosisatojen ajan. Laajan asutustoiminnan seurauksena syntyi aivan uutta asutusta. Kylmään korpeen rakennettu asutustila toi maaseutumaisemaan uudenlaisen elementin. Näistä pihapiireistä puuttui talonpoi- kaispihapiirien kerroksellisuus ja rakennusten vä- lille vuosisatojen aikana syntynyt vuoropuhelu. Rakennettavien rakennusten määrä oli vähäi- sempi kuin aiemmin. Hevonen korvattiin trakto- rilla. Traktoriin tarvittavat koneet sijoitettiin yhteen suurempaan halliin, tai itä- ja pohjoissuomalaiseen Maijalan päärakennus. tapaan maastoon, sellaiseen paikkaan jossa ne Kuva: Kainuun ympöristökeskus 2003. olivat tarvittaessa lähellä.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 63 5.6 Uudempi arkkitehtuuri Lähteet: Suonto, Yrjö 1995: Varjele modernia! Modernin arkkitehtuurin ominais- Arkkitehtuurin uusimmat virtaukset ovat aina, piirteiden säilyttämisen puolesta jossain muodossa, löytäneet tien myös talonpoi- rakennuksia korjattaessa. Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki. kaispihoihin. Yhtenä seurauksena tästä on ollut, että puurakennukset korvattiin maalaismaise- Tervonen, Päivi 2001: Tiaisen kruu- maan huonommin soveltuvalla tiilellä. Tosiasia on, nunmetsätorpasta Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujul- että 1960-luvun ja 1970-luvun tiiliarkkitehtuurille kaisuja Sarja. A No 132. ominainen laatikkomaisuus ei ole niin hyvin so- peutunut yhteen pihapiireissä jo olemassa olevien Rakennusperintömme – kulttuuriym- päristön lukukirja 2001: Ympäristö- rakennusten materiaalin käyttöön ja muotokie- ministeriö ja Museovirasto. leen. Matkailu maailmalla on tuonut mukanaan Hämeenlinna. sirpaleen sieltä ja toisen täältä, eikä aina niin onnistuneesti. Vuosisatainen puurakentamisen perinne on katkennut välillä hyvin radikaalilla ja räikeällä tavalla. Viime aikoina maaseutukylien ja taajamien rakentamiseen on yhä enemmän haettu vaikutteita talonpoikaisarkkitehtuurin mittakaavasta ja muo- tokielestä. Rakennuksissa on harjakatto ja ne ovat usein kokonaan puusta. Vuorilaudoituksessa on takautumia vuosisatojen takaa. Ikkunat saattavat olla kevyellä ristikolla varustettuja neljä-, kuusi- tai moniruutuisempia. Rakennuksessa on myös lähes poikkeuksetta avo- tai umpikuisti. Omalla tavallaan nämä talot jatkavat talonpoikaista rakentamista uutena sovelluksena. Usein kuitenkin monien eri tyylien yhdistäminen samaan rakennukseen heikentää niiden ulkoista kuvaa.

Kauhasen huvilan yksityiskohtia. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

64 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Vuolijoen ulkoilmamuseo Riihipiha

Riihipihan rakennukset sovitaan kiireellisimmistä korjauksista ja tarvittavista ympäristön hoitoon liittyvistä töistä. Yksi tapa esitellä oman alueensa rakennusperintöä on ulkoilmamuseot. Niihin on yleensä valittu kertovia Riihipihan esimerkkejä pitäjän rakennusperinteestä. Valitetta- toiminnallinen kehittäminen van usein rakennusten kokoaminen “kokoelmaksi” on aloitettu vasta siinä vaiheessa, kun antikvaarisesti Osana Vuolijoen kunnan matkailuhanketta on käyn- arvokkaita rakennuksia on huomattavassa määrin jo pu- nistetty myös Riihipihan toiminnallinen ja sisällöllinen rettu tai niiden käyttöhistoriaan liittyvä alkuperäisyys kehittäminen. Tässä yhteydessä on suunnitelmissa tai käyttötarkoitus ovat muuttuneet niin paljon, että kehittää Riihipihan museotoimintaa ja nostaa paikan historiasta kertovat elementit ovat vähäisiä. matkailupalvelujen tasoa. Toiminnan kehittäminen Ulkoilmamuseoiden luonne on tavallaan kahtalainen: edellyttää museoalueen inventointia, käytännössä toisaalta niiden avulla voidaan luoda yksi kuva alueen rakennuksista olevan perustiedon täydentämistä ja asumis- ja elintavoista ja rakentamisesta. Aina tiettyyn esineinventoinnin loppuun saattamista. Riihipihan ajankohtaan sisustettuina ja varusteltuina ne ovat tärkeä rakennusinventointi on ollut omalta osaltaan mukana lähde menneisyyteen ja toimivat mielenkiintoisina ja kulttuuriympäristöohjelman laadinnassa. monipuolisina oppimisympäristönä. Toisaalta ulkomu- Museon toiminnan kannalta tärkeää on inventoinnin seot omalta osaltaan pirstovat muutoinkin herkkää pohjalta tehdyt opastaulut: asemapiirros, infotaulut talonpoikaista rakennusperinnettä. Museoalueelle rakennuksista ja alueen käytöstä sekä alueesta, sen siirretty rakennus on jostain pois ja sen suhde alkupe- rakennuksista ja esineistöstä kertovan julkaisun tuot- räiseen paikkaan on hävinnyt, vaikka rakennuksen säi- taminen. lyminen mahdollisesti pystytään turvaamaan paremmin Alueopastaulussa esitetään koko alueen asemapiir- osana ulkomuseoaluetta. ros, rakennukset numeroituna ja nimettyinä. Opastau- Vuolijoen Riihipihalle on kerätty vähitellen 1990- lussa on tilaa myös vaihtuville ilmoituksille ja alueesta luvulta alkaen rakennuksia kuvaamaan paikkakunnan yleisesti kertovalle tekstille. talonpoikaisen elämänmuodon vaiheita. Vuonna 2003 Rakennuskohtaiset infotaulut kertovat rakennuksen alueella on kaikkiaan 33 rakennusta tai rakennelmaa. historiasta ja sen käyttöön liittyvästä perinnetiedosta. Riihipihan alueella rakennusten pihapiiriin sijoittamiselle Tavoitteena on, että vierailijat voivat tutustua kohtee- ei ole esikuvaa. Niiden paikka löytyy ympäristön tarjoa- seen myös omatoimisesti. Opastaulujen lisäksi tulee mista mahdollisuuksista ja siitä samasta toiminnallisuu- suunnitella yhtenäiset alueella liikkumista ohjaavat den ajatuksesta, johon talonpoikainen rakentaminen on kieltotaulut. aina perustunut. Osa rakennuksista on tuotu muualta Viranomaistyönä aluearkkitehti, kunnan nuorisosih- Kainuusta, osa Oulun kaupungista. teeri ja kulttuuriympäristöohjelman suunnittelija ovat Riihipihan rakennusten määrä voi vielä lisääntyä. yhdessä pohtineet toimintatapoja alueen kehittämi- Näin suurilukuisen rakennuskannan ylläpitäminen seksi. Tavoitteena on ollut lähestyä Riihipihan aluetta vaatii tulevaisuudessa vielä enemmän suunnittelua toiminnallisuuden näkökulmasta. Ajatukset ovat lyhy- ja yhteistyötä. Riihipiha-aluetta varten tulisi tehdä esti seuraavanlaisia: aluekohtainen hoitosuunnitelma - esineiden hoito- ja säilytyssuunnitelma tulee laatia erillisenä. Joka vuosi, Riihipiha oppimiskeskuksena syksyllä ennen lumentuloa tai viimeistään keväällä, alueella tulee pitää rakennusten kuntokatselmus, jossa Riihipiha paikkana, jossa koululaisille järjestettäisiin

Riihipihan ulkomuseoalue. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 65 Riihipihalle on kerätty komea aittarivistö. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2003.

opetustuokioita osana koulun normaalia toimintaa. Op- Riihipihassa voisi järjestää myös perinnerakentami- pilaille suunniteltaisiin Riihipihan ympäristöstä valmiita seen liittyvää koulutusta. Paikan rakennukset olisivat opetuspaketteja. aina tapauskohtaisesti kurssin harjoitustyönä. Perinne- Oppilaat käyttäisivät Riihipihaa oppimisympäris- rakentamiskoulutuksen teemoina voisivat olla hirsien tönä ja tiedonkeruupaikkana. Oppilaat jäsentäisivät veisto, hirren vaihto, erilaiset katemateriaalit, perintei- Riihipihan kautta omaa suhdettaan menneisyyteen. set ulkomaalit, tuohien kiskonta, vitsasten vääntö … Riihipihassa oppilaat opettajan ohjaamana tutkisivat omaa lähihistoriaansa. Riihipiha elämysmatkailukohteena Alueella vierailevia ryhmiä varten suunniteltaisiin eri pituisia, esittelytutustumiskierroksia erilaisille Talonpoikaismuseo alueen yhteyteen voi järjestää ikäryhmille. elämysmatkailukohteita. Tällaisia olisivat mm. alueen Riihipiha voi tarjota tutustumista talonpoikaiseen laidalle rakennettava savusauna. Alueelle on suunnit- elämänmuotoon tekemisen kautta: tällaisia arjen elä- teilla perinteistä saunomistapaa kunnioittava savusauna. myksiä voisivat olla esimerkiksi leipominen, viikatteella Sauna mitoitetaan n. 10 hengelle. Elämysmatkailijalle niittäminen ym. talonpoikaistalon työt. järjestettäisiin ruokailu keisarin tallissa tai yöpyminen niittysaunassa tai muuta paikasta lähteviä elämyksiä. Riihipiha - kurssikeskus Matkailija voisi osallistua Riihipihassa järjestettäviin teematapahtumiin (leipominen, talontyöt, ym. sekä Riihipiha voisia toimia “kurssikeskuksena”, jossa paik- mahdollisiin teemaseminaareihin). ka tarjoaisi loistavat puitteet erilaisista teemoista ra- Alueen toiminnallisuuden kehittämisessä luontevia kennettuun koulutukseen. Aiheita Vuolijoen historiasta yhteistyökumppaneita olisivat Vuolijoen kunta (mat- kyllä löytyy aina keisarista Kekkoseen. Menneisyyden kailutoimi, tekninen toimi, koulut), Vuolijoen kan- painopistealueita voisi suunnitella teema-vuosi periaat- salaisopisto, Vuolijoen seurakunta, Kainuun Museo, teella. Alan ammattilaiset voisivat järjestää esinetutki- Kainuun ympäristökeskus, erilaiset järjestöt, kuten muskursseja, ja koulutusta siitä, miten hoidat vanhoja Martat, kyläyhdistykset ja toivottavasti myös yksityiset esineitä. Alueen rakennukset voivat olla havaintokoh- kansalaiset. teina myös rakennusinventointikoulutuksessa.

6666 VuolijoenVuolijoen ulkoilmamuseo rakennuskulttuurituuri Riihipiha Puutiili poikkeusajan korvaavana rakennusmateriaalina

Yksi sovellus korvaavien rakennusmateriaalien käy- sen molemmilla puolilla oli pystysuuntaan naulattuna töstä sota-ajan jälkeen oli puutiilen käyttö. Puutiiltä lautakoolaukset, sen päällä on lyöty halltex-levyt, ulko- käytettiin Vuolijoella sodan jälkeen sekä asuin- että vuorauksena oli vaakaponttivuoraus. Talo oli tarkoitus karjarakennusten rakentamisessa. Tomperin talo Kuu- rapata muutaman vuoden kuluttua rakentamisesta. sirannassa on tästä yksi esimerkki. Rappaus kuitenkin jäi, koska rakennus eli liikaa perus- Tomperin uusi asuinrakennus on tehty sodan jälkeen tusten osalta. Tomperin talon seinärakenteet muutet- vuonna 1952. Tomperin uusi talo tehtiin puutiilistä. tiin kesällä 1996 - seinä kerrallaan - rankorakenteiseksi Talon nykyinen isäntä Erkki Kontio muisteli, että joku taloksi. Muita puutiilestä rakennettuja taloja Vuolijoella rakentamisen ammattilainen oli neuvonut, että “puutii- on inventoinnin perusteella ainakin Pussisen kauppa ja listä tehhään”. Suunnitelman pohjana oli jälleenraken- Vuottolahden Pajula ja Hiekkala. nuskauden tyyppitalo. Seinän rakennusaineina olivat Ojanperän kylän Hinan vanha päärakennus, jonka noin 25 cm pituiseksi sahatut, puretun hirsirakennuksen Urho Ja Sylvi Kekkonenkin omistivat 1940-luvulla hirret, puutiilet. Muurauksen sideaineena käytettiin sa- purettiin vuonna 1956. Isäntä aikoi rakentaa uuden vea, jonka seassa oli sahanpurua. Muuraaminen tehtiin asuinrakennuksen osittain jo puretun vanhan talon “ kuten tiilimuuraus. Ikkunoiden ala- ja yläpuolella sekä pölkyiksi sahatuista hirsistä”, kirjoittaa Kainuun Sano- nurkissa käytettiin sitovina rakenteina pitempiä hirsiä mat ja jatkaa että, “kun uusi asuinrakennus on valmis, ja lautaa. Niiden pituus vaihteli 50 cm – 1 metriin. Ra- puretaan vanha rakennus kokonaan eikä sen tuleva kennuksen ullakko rakennettiin vinolaudoituksena. kurkihirsi ole enää kenellekään kertomassa sen alla Tomperin seinärakenne on seuraava: hirsimuurauk- eläneiden vaiheista”. Lähteet: Erkki Kontion (s. 1927) haastattelu syyskuuta 19. 2002 Tomperi, Vuolijoki. Sirrola, Niina 2000: Nutikkatalot. Insinöörityö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Kainuun Sanomat. 24.3. 1956.

Piirros: Heikki Kontion listaus rakennustarvikkeista.

VuolijoenPuutiili korvaavana rakennuskulttuurituuri rakennusmateriaalina 67 68 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 6. Kolme kylää ja kaksi taajamaa

6.1 Rakennuskulttuurin inventointi Seuraavissa esitellään kyläalueet maantieteelli- Vuolijoella sinä alueina sekä luetellaan kyläalueittain kaikki sieltä vuosina 1997 ja 2002 inventoidut rakennus- Vuoden 1997 rakennusinventoinnissa kerättiin kulttuurikohteet. Pihapiireistä tai yksittäisistä in- perustietoa Vuolijoen rakentamisesta. Inventoi- ventointikohteista on rakennusinventointitietokan- tavan kohteen ensimmäisenä kriteerinä oli raken- nan pohjalta rakennettu kohdetta kuvaileva osio. nuksen ikä, toisena kohteen kunto. Työ painottuu Kohteen tekninen kuvaus rajoittuu pääsääntöisesti 1800-luvun rakennuksiin sekä Museoviraston rakennusteknisiin perustietoihin: runkorakenne, vanhan inventointiohjeen mukaisesti yleensäkin katto ja materiaali, perustukset ja ulkoväri. ennen vuotta 1920 rakennettuihin kohteisiin. Kohdekuvaukset ovat siinä mielessä kuitenkin Museoviraston Inventointimallia rakennettiin yksilöllisiä, että kuvauksessa korostuu kohteen 1970-luvulla. Kohteet inventointiin Museoviraston kannalta merkittävä tieto. Valitettavasti aina ei ohjeiden mukaisesti Suomen rakennuskulttuurin ole voitu haastatella kohteen omistajaa. Toinen yleisluetteloon. Inventoinnin Vuolijoella teki ra- ongelma on ollut yleisesti se, että inventointia kennusmestari Petri Pennanen. suorittaessa ei ole välttämättä saatu selville kohteen Tähän raporttiin kerätyt tiedot rakennuksista pe- rakentamisaikaa, ja rakentamisajasta on esitetty rustuvat vuoden 1997 inventointiin ja inventoinnin arvioita sellaisella tarkkuudella, kuin 1800-luvun päivitykseen syksyllä 2002. Inventointitietoja on loppu tai 1900-luvun alku jne. Lähteinä on haastat- täydennetty kunnan arkistossa olevalla rakenta- telujen lisäksi käytetty asiakirja-aineistosta viime miseen liittyvällä aineistolla. Kenttätyön aikana vuosisadan alun henkikirjoja, joiden avulla on syksyllä 2002 aiemmin inventoidut kohteet kuvat- selvitelty talon syntyhistoriaa ja maanomistuksen tiin uudelleen, rakennuksen omistajia haastateltiin luonnetta. Myös perimätietoa on hyödynnetty ja – mahdollisuuksien mukaan – ja olemassa olevaa se on kirjattu osaksi inventointitietoja. tilannetta verrattiin inventoinnissa kuvattuun Kohdekuvauksiin liittyy myös arvio niiden tilanteeseen. arvosta osana kokonaisuutta. Valtakunnallisesti Rakennusinventoinnin tietokan- toja on viety sähköiseen muotoon kulttuuriympäristöohjelmaa laadittaessa. Vuolijoella käyttöön otettu tietokantamalli kehitettiin Kajaanin kaupungin, Kainuun ympäristökes- kuksen ja Kainuun Museon yhteis- työnä osana Kajaanin kaupungin inventointityötä. Ohjelmasta rakennettiin oma sovellus muita Kainuun kuntia ajatellen. Ohjelman pohjana on access- tietokanta. Sovellusta on kehitetty toimimaan yhdessä sekä Mapinfo- ja Arcview -paikkatieto- ohjelmien kanssa. Rakennusinventointi ja siihen tehdyt täydennykset ja lisäykset antavat hyvän perusmateriaalin ja lähtökohdan luotaessa kuvaa vuolijokelaisesta pihapiiristä, asuinrakennuksen tai muiden pihapiirin rakennusten rakentamisesta ja muutoksista rakentamistavoissa.

Vuolijoen kirkko kansallisromanttista henkeä edustava kirkko on vuodelta 1906, suunnittelijana arkkitehti Johan Stenbäck. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 69 merkittävät kohteet ( = V) on esitetty jo omana laajin on Vuottolahti, johon kuuluu Vuottolahden ryhmänään, kohteet ovat: alueen lisäksi Otanmäki, Kytökoski, Koskenkylä • Saaresmäen kylä ja Ounas. Saaresmäen kylä on maantieteellisesti • Käkisaaren kannas ja kanava pienin ja alueellisesti yhtenäisin. Vuolijoen ja Vuottolahden kylät sijaitsevat pääasiassa Oulujär- Maakunnallisesti merkittävien kohteiden listaus ven alavilla rannoilla. Nissiläntien (Keisarintien) Vuolijoen osalta on vuodelta 1973. (Kts. Kulttuu- varteen sijoittuva Saaresmäen kylä on mäkisempää rihistoriallisesti merkittävät kohteet. Kainuun kumpumaata. seutukaavaliitto 1973.) Tähän kulttuuriympäristö- Pääosa asutuksesta on ollut ja on edelleen Ou- ohjelmaan maakunnallisesti arvokkaista kohteista lujärven ranta-alueella ja suurten teiden varsilla. on inventoinnin perusteella tehty uusi arvio. Vuolijoen ja Vuottolahden kylien asutus on pää- Kohteiden perässä on suluissa merkintä (V) asiassa Oulujärven rannalla ja suurempien teiden valtakunnallisesti merkittävä, maakunnallisesti varsilla. Kirkonkylän ja Otanmäen taajamissa merkittävät (= M) ja paikallisesti merkittävä (=P). asutuksen sijoittumista on enemmän ohjannut Tällaiset kohteet on aina huomioitava maankäytön taajamarakenne. suunnittelussa ja kohteeseen liittyvien toimenpiteiden arvioinnissa, käytännössä korjausrakentami- 6.3 Kirkonkylän keskusta sessa tai mahdollisessa purkamisessa. Merkinnät V, M tai P on annettu pihapiirikohtaisesti. Mikäli vain Vuolijoesta tuli itsenäinen kunta vuonna 1916, osa pihapiirin rakennuksista kuuluu arvotettuihin jolloin Vuolijoen ja Saaresmäen kylät irrotettiin Sä- kohteisiin, on arvokas rakennus merkitty tekstin räisniemen pitäjästä. Vuotta aiemmin Vuolijokeen loppuun erillisenä kursiivilla. liitettiin Vuottolahden kylä. Kylä kuului aiemmin Muinaismuistokohteista ja kiinteistä muinais- Kajaanin pitäjään. jäännöksistä ja arvokkaista perinnemaisemista Vähitellen vuonna 1906 rakennetun kirkon on olemassa erilliset kartat kohdetietoineen ko. ympärille syntyi pitäjän hallinnollinen keskus, kappaleiden yhteydessä. Vuolijoen kirkonkylä. Kirkonkylä on aina ollut mittakaavaltaan pieni. Sen keskus rajautuu etelän 6.2 Vuolijoki, Vuottolahti ja ja lännen suunnassa Vuolijokeen, pohjoispuolella Saaresmäki on Kajaanista Vaalaan johtava ja Kuusirantaan johtavan tien halkaisema laaja peltoaukea. Tälle Vuolijoen kunta muodostuu kolmesta kylästä, peltoaukealle on vähitellen rakennettu Riihipihan Vuolijoesta, Vuottolahdesta ja Saaresmäestä. Otan- ulkomuseoalue. Kirkonkylän kolmen raitin, Nis- mäen rakentaminen 1950-luvulla johti siihen, että siläntien, Kajaanintien ja kunnanviraston edestä maantieteellisesti ja väestömäärältään pieneen kulkevan Rantatien varrelle sijoittuvat taajaman kuntaan syntyi kaksi taajamaa: hallinnollinen kes- tärkeimmät toiminnot. kus Kirkonkylä ja Otanmäen kaivoksen ympärille Vuolijoen kirkonkylän keskusta muodostui rakennettu moderni asuntoalue palveluineen. 2000-luvun alussa - noin sadan vuoden aikana Vuolijoen kylään kuuluu kirkonkylän lisäksi Kä- rakennetuista - tyyliltään ja tarpeiltaan erilaista kilahti, Käkisaari, Kuusiranta ja Ojanperän alueet rakennuksista. Vanhimpia rakennuksia ovat Kar- sekä pieni osa Manamansalon saaresta (Unelan- jalan pää- (1870-luku) ja ulkorakennukset (1800- perä) ja osa Kytökosken kylästä. Osa Kytökoskesta luvun loppu) ja 1906 valmistunut kirkko. Nissilän kuuluu Saaresmäkeen. Kylistä maantieteellisesti tien varrella, alkuperäisellä ja kyläkuvan kannalta

Alkuperäiset piirrokset puretusta Säästöpankin rakennuksesta. Vuolijoen kunnan arkisto.

70 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Suomelan pihapiiri. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

keskeisellä paikalla, sijaitsee entinen Säräisniemen kalla on bensiinin jakeluasema Lottakahvilan on ja Vuolijoen yhteisen lainajyvästön makasiini. Tien korvannut, melkein samalla paikalla oleva, 1970- toisella puolella on viime vuosisadan alussa raken- luvulla rakennettu kestikievari. nettu Vartiolan, suojeluskuntatalo. Rakennus on Viime vuosikymmeninä rakennettuja taloja on edelleen käytössä ja siinä toimii työkeskus. Ennen myös kunnantaloa vastapäätä oleva kerrostalo. Talo sotaa rakennettuja taloja ovat myös Vanha pappila rakennettiin entisen, 1950-luvun alussa rakenne- (1923) ja sitä muutaman vuoden nuorempi ja pappi- tun Säästöpankin, paikalle 1970-luvun alussa. lan arkkitehtuuria mukaileva Päivärinteen vanha Kirkonkylän ilmeen säilyttämisen kannalta päärakennus (1926) sekä hyvin säilynyt Suomelan tärkeää on alueen kulttuurillinen moni-ilmeisyys, 1920-luvulla rakennettu pihapiiri. joka Vuolijoen kirkonkylällä esiintyy eri aikakau- Kyläkuvan kannalta keskeinen rakennus on sien arkkitehtuurissa, vaihtelevissa rakennusma- vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Eino Pitkäsen teriaaleissa, rakennustekniikoissa ja muutoksissa suunnittelema kunnantalo. Modernia arkkiteh- rakennusten käytössä. tuuria edustava kunnantalo rakennettiin samalle paikalle kuin 1920-luvulla rakennettu entinen 1. Kirkko ympäristöineen (V) mansardikattoinen, yksikerroksinen ja hirsiraken- Vuolijoen kirkko ympäristöineen on valtakun- teinen kunnantalo. Se purettiin pois 1960-luvulla. nallisesti arvokas ja siihen kuuluu seuraavat raken- Uuden kunnantalon laajennus on vuodelta 1978 nukset: Vuolijoen kivikirkko vuodelta 1906, vanha ja sen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Esko pappilarakennus vuodelta 1923 piharakennuksi- Laitinen Kajaanista. neen ja uusi, vuonna 1957, rakennettu arkkitehti Arkkitehti Pitkänen on suunnitellut myös Kum- Kyllikki Halmeen suunnittelema pappila. Kirkon mun rakennukset. Kumpu rakennettiin Kajaani ja kahden pappilan muodostama alue on sekä OY:n metsätyöosaston tarpeisiin vuonna 1946. maisemallisesti, rakennustaiteellisesti, että kult- Rakennukset edustavat kunnan talon kanssa uutta tuurihistoriallisesti arvokas. Eri-ikäiset ja tyyliltään arkkitehtonista ajattelua. Sodanjälkeisen rakenta- eri aikakautta edustavat rakennukset muodostavat misen kautta kirkonkylä sai uuden modernimman tasapainoisen, mielenkiintoisella tavalla historian ilmeen. vaiheista kertovan kokonaisuuden. Vuonna 1976 Vuolijoki eli voimakkaan kasvun kautta 1960-lu- rakennettu seurakunnan virastotalo antaa yhden vulla ja 1970-luvun alussa. Otanmäessä rakennet- lisän tähän kokonaisuuteen. tiin ja kasvettiin ja niin tehtiin myös Kirkonkylällä. Vanhat liikerakennukset korvattiin uusilla. Puret- 2. Vartiola (P) tuihin rakennuksiin kuuluivat mm. Vanha Osuus- Vartiola, entinen suojeluskuntatalo, on kyläku- kassan rakennus (1961), Osuusliikkeen myymälä van ja kylähistorian kannalta tärkeä rakennus. (1954) Maakunnan myymälä (1948), Lottakahvila Tällaisilla Suomen historian vaiheisiin liittyvillä (1940-luku?), Vuolijoen kauppa Oy ja Vuolijoen rakennuksilla, kuten seuraintalot, suojeluskunta- säästöpankki (1951). Maakunnan myymälän pai- talot ja työväentalot, on myös suuri symbolinen

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 71 72 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Terveystalo on vielä ihan hyväkuntoinen rakennus. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. merkitys. Vartiola ei ole säilynyt alkuperäisessä jälkeisessä materiaalipulassa ruotsalaisen Norsjön asussaan. Rakennusta on laajennettu ja vuorattu kunnan lahjavaroin. Rakennus on erityisen tärkeä sodan jälkeen. Vartiola on kyläkuvan ja pitäjän myös kyläkuvan kannalta. historian kannalta arvokas rakennus. Terveystalo edustaa jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria. Tyylille on ominaista rakennus- 3. Suomelan pihapiiri (P) materiaalipulan ohjaama tarkoituksenmukaisuus, Suomela on lohkaistu viime vuosisadan alku- mikä näkyy ulkoisesti niukkana koristeaiheiden puolella Penttilän tilan maista. Hyvin säilynyt käyttönä ja sisätilojen suunnittelun tarkkoina mi- pihapiiri on 1920-luvulta. Suomelaan saavutaan toituksina. Pääasiallisena rakennusmateriaalina on Koivukujaa pitkin Nissiläntieltä. Hyvin rakenta- puu. Tyypillisenä katteena tuon ajan rakennuksis- misaikaansa kuvaava on pihapiiri, johon kuuluu sa on päreen lisäksi betonitiili tai huopa. yksikerroksinen asuinrakennus ja sitä vastapäätä oleva talousrakennus ja sauna. 6. Päivärinteen pihapiiri (P) Päivärinteen talon arkkitehtonisena esikuvana 4. Lainajyvämakasiini (P) lienee 1923 rakennettu pappila. Päivärinteen piha- Säräisniemen ja Vuolijoen yhteistä viljamakasii- piiri on Suomelan tapaan hyvin säilyneenä arvokas nia on käytetty siemenviljavarastona. Rakennus ajankuva. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennuksen on vuodelta 1901. Kuntajaon jälkeen makasiini lisäksi betonitiilistä rakennettu navetta vuodelta jäi vain vuolijokelaisten käyttöön. Rakennus on 1961, 1920-luvun kaksiosainen aitta sekä 1960- ollut viime vuosikymmenet käyttämättömänä. luvulla Sotkamosta tuotu pikkuaitta. Siemenviljalaarit on purettu pois. Kaksikerroksisen Päivärinne on ollut maanviljelystila ja päära- maalaamattoman makasiinirakennuksen kunto kennuksessa on toiminut Vuolijoen säästöpankki on erinomainen. Pärekatto on uusittu 1990-luvun vuosina 1945 – 1951. Päärakennuksessa toimii Iikka lopulla. Rakennuksesta tulee edelleenkin pitää Alasalmen kokoama pankkimuseo. hyvää huolta ja säilyttää se nykyisellä paikallaan kertomassa omalta osaltaan kirkonkylän ja koko 7. Kumpu (P) pitäjän menneisyydestä. Kummun metsätyökonttorin rakennukset ovat vuodelta 1946. Kumpu rakennettiin pahimman 5. Terveystalo (P) materiaalipulan aikana. Kajaani Oy pystyi organi- Nissiläntien varrella, keskeisellä paikalla oleva soimaan sekä työvoiman että tarvittavat rakennus- hyväkuntoinen terveystalo on hyvin monessa mie- materiaalit. Yhtiö perusteli lupahakemuksessaan lessä tärkeä rakennus: Kunnantalon ja Kummun rakentamista sillä, että laajentunut työmaahuolto rakennusten kanssa se kertoo Vuolijoen kehitty- vaatii jokaiseen tärkeimpään maaseutukeskukseen misestä ja rakentamisesta sodan jälkeen: kun- oman toimipaikkansa. nantalo ilmentää hallinnon kasvamista, Kumpu Kummun Metsätyökonttoriin kuuluivat metsä- Kajaani OY:n metsätalouden merkitystä ja uuden työnjohtajan asuinrakennus, pirttirakennus, ulko- modernin Terveystalon rakentaminen on ollut huonerakennus ja varastokellari. Betonirakenteista edistysaskel kunnan tarjoamissa terveyspalveluis- kellaria lukuun ottamatta rakennukset tehtiin sa. Terveystalo rakennettiin vuonna 1950 sodan sahahirrestä. Suuri ulkohuonerakennus on osittain

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 73 hirsi- ja osittain lautarakenteinen. Alkuperäinen ikkunoiden taitava, talon toiminnasta lähtevä kate rakennuksessa oli päre. Myöhemmin katteet sijoittelu. on vaihdettu betonitiilisiksi. Kunnantalon takana sijaitsee Vuolijoen kirkon- Kummun rakennukset ovat monella tavoin kylän peruskoulun ala-aste. Koulu on rakennettu avainkohteita. Rakentaminen sodan jälkeen al- vuonna 1962 ja sen on suunnitellut Arkkitehtitoi- koi vähitellen ja materiaalipulan kourissa suuri misto Laitinen ja Hyrskykari. Samassa pihassa metsätalousyhtiö saattoi hyvin olla tiennäyttäjä sijaitsi myös aiempi koulurakennus, joka oli raken- rakentamisessa. nettu vuonna 1896. Metsätalouden merkitys teollisuuden ohella Suomen sodan jälkeisessä kehityksessä on suuri. 9. Rusala (P) Kummun rakennukset antavat tästä yhden mitta- Rusala siirtyi vuonna 1891 Haatajan suvun omis- kaavan. Hyväkuntoisimmat rakennukset, kaksi tukseen. Aiempi omistaja Johan Halonen muutti asuinrakennusta tulee säilyttää. Amerikkaan ja myi talon “Kelloseppä Haatajalle”. Haataja oli lähtöisin Käkisaaren Paatiosta. Hän osti 8. Kunnantalo (P) tilan kahdelle pojalleen, Laurille ja Juholle. Kunnantalon vuonna 1978 rakennettu laajennus- Talon aiempi nimi on Haapalankangas. Haa- osa pyrkii sopeutumaan vanhemman osan arkkiteh- palankangas/Rusalan vaiheet ovat osa Kainuun tuuriin tuoden siihen kuitenkin rakentamisaikaisen kulttuuri- tai tapahtumahistoriaa. Keisari Alek- lisän. Rakennuksen alkuperäisessä suunnitelmissa, santeri söi seurueineen matkallaan Kainuuseen ja vuodelta 1956, näkyy selkeästi talon toiminnallinen Pohjanmaalle vuonna 1819 aamiaisen Haapalan- luonne: rakennuksessa on kaksi matalammalla vä- kankaan talon uudessa tallissa. Talli on sittemmin liosalla yhdistettävää siipeä. Kajaanintien puoleisessa siirretty Paltaniemelle museoksi ja sitä kutsutaan siiven ensimmäiseen kerroksessa on paloautojen “Keisarin talliksi”. tallit, palopäällikön toimisto, kaksi asuntoa ja kel- Rusalan pihapiiri sijaitsee aivan Nissiläntien larit. Toisessa kerroksessa on neljä kunnantalon (Keisarintien) välittömässä läheisyydessä. Noin työntekijöille varattua asuntoa. Palolaitoksen siiven 150 metrin päässä pihapiiristä pohjoiseen, kirkon- ja matalamman osan väliin on sijoitettu nelikul- kylän suuntaan, on Vuolijoki. Päärakennuksen mainen palotorni. Matalassa osassa oli sauna pesu- lisäksi pihapiirissä on kookas kivinavetta, jonka huoneineen sekä yhden auton talli sekä kellaritila. vanhimmat osat ovat vuodelta 1907. Muita pihapii- Kaksikerroksisessa siivessä olivat kunnantoimistot. rin rakennuksia on navetan ja asuinrakennuksen Toimisto-osan nauhaikkunat korostavat rakennuk- välissä oleva piharakennus, jossa on sauna ja liiteri. sen käytön luonnetta. Vanha yksihuoneinen aitta on tien varressa talon Rakennus on osittain puu- ja osittain kiviraken- ja joen välissä. Rusalan pihapiirin tien varteen teinen. Siinä on Eino Pitkäsen arkkitehtuurille ominaisia piirteitä: matalaproﬁ ilinen ja leveä pys- tysuuntainen ulkovuoriladotus ja erikokoisten

Vuolijoen kunnantalo hallitsee kyläkuvaa. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

74 Kolme kylää ja kaksi taajamaa on rakennettu toinen pienempi asuinrakennus tä vuodesta 1971 alkaen. Rakennukseen on tehty 1990-luvulla. 1990-luvun alussa uusi pärekatto Museoviraston Vanhan päärakennuksen vanhin osa on alun avustuksella. perin ollut savupirtti. Rusalan päärakennuksen Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on tallella vanhimmat osat ovat Joensuun yliopistossa tehdyn hirsirakenteinen navetta, kaksikerroksinen kak- dendrokronologisen ajoituksen ja hirrestä otetun sihuoneinen aitta ja kokkitalli. Rakennukset ovat näytteen perusteella ajalta 1821-1831. Näyte on maalaamattomia. Tallissa on uusi hyväkuntoinen otettu vain yhdestä hirrestä. pärekatto. Navetassa on musta huopa ja aitan Päärakennus on ollut koko ajan asuinkäytössä ja katteena on heikkokuntoinen kolmiorimahuopa. siihen on viime aikoina tehty asumismukavuutta Karjalan rannassa on jäänteitä pajasta. Rannalla parantavia muutoksia. Viimeiset muutostyöt, mm. on ollut myös riihi. märkä- ja lisätilojen rakentaminen, tehtiin syksyllä 2002. 11. Joensuu (P) Rusala on hirsirakenteinen satulakattoinen Joensuun perintötila on pitäjän vanhoja kanta- rakennus, johon on myöhemmin rakennettu tiloja. Joensuun pihapiirissä on vanhan asuinra- poikkipääty. Nykyisin suorakaiteen muotoinen kennuksen lisäksi navetta ja sauna, sekä rannassa rakennus on alun perin rakennettu 1800-luvun vanha verkkoaitta ja pihaan tulevan tien varressa alussa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tiedossa, kolmikerroksinen vilja-aitta. mikä on rakennuksen vanhinta osaa. Poikkipääty Juho Hurskainen rakensi asuinrakennuksen on tehty viimeisten kunnostustöiden (2002) aika- vuosisadan vaihteessa. Talossa on asunut useita na: poikkipäädyn rakentamisella on saatu lisää perheitä ja monta sukupolvea yhtä aikaa. Talossa asuinpinta-alaa. Rusala on punamullan punainen oli aina sekä piikoja että renkejä. Joensuu on yksi- ja seinässä on vaakavuoraus. kerroksinen ja kylmällä ullakkotilalla varustettu Navetan vanhin osa, talonpuoleinen pääty, on pitkänomainen hirsirunkoinen talonpoikaistalo, tehty kiveen tehdyn kaiverruksen perusteella jossa on pirtti ja useita kamareita. Rakennuksen vuonna 1907. Rakennusta on aina tarpeen mukaan julkisivua jäsentää frontoni ja sen edessä on au- jatkettu. Tiilinen jatko-osa on vuodelta 1974 ja makattoinen ja rankorakenteinen kuisti. Kuistissa uusin osa 1990-luvulta. on kaksi sisäänkäyntiä. Ikkunat ovat kuusi- tai Pihapiiriin kuuluu yksikerroksinen, suorasei- yhdeksänruutuiset. näinen ja hirsirunkoinen aitta. Sen salvoksena on Asuinrakennuksen ikkunoiden alaosan tasolla pitkänurkkasalvos. Perustuksina rakennuksessa kiertää valkoinen vuorauksen katkaiseva koris- on nurkkakivet. Aitan katteena on huopa. Aitan telista. Rakennuksessa on vanha punamultakeit- värityksenä on punamullan punainen teollinen tomaali. Ikkunoiden vuorilaudat ovat valkoiset. maali, salvosten nurkat ja listoitukset ovat val- Rakennuksessa on viime vuosisadan alun T-mal- koiset. Rusala on kyläkuvan kannalta arvokas lisia ikkunoita sekä uudempia 1940-luvun yhdellä pihapiiri. pystypuitteella jaettuja ikkunoita. Satulakaton katteena on pelti. 10. Karjala (M) Verkkoaitta on pihapiirin vanhin ja antikvaari- Karjalaisen suvun haltuun talo on tullut vuon- sesti arvokkain rakennus. Vanhimmat osat siinä na 1772. Ensimmäinen Karjalainen oli nimeltään ovat ilmeisesti 1700-luvulta. Rakennus on veis- Heikki Matinpoika. tetyistä hirsistä pitkänurkkasalvoksella salvottu, Karjalan päärakennus on rakennettu 1870-lu- yksikerroksinen ja yksihuoneinen rakennus. vulla. Talon sisä- ja ulkotilat kertovat monin ker- Aitassa on otsa ja posket. Kuluneiden konsolien roksin talonpoikaisen rakentamisen muutoksista päissä on jälkiä koristelusta. Aitassa on alkuperäi- ja kehittymisestä. Näyttävä rakennus empire vuo- nen tai ainakin hyvin vanha, sisäänpäin aukeava rilautoineen ja ikkunoiden koristeaiheiden kanssa pienaovi. Saranat ja lukko ovat maasepän takomia. edustaa vuolijokelaista talonpoikaisarkkitehtuuria Aittaan on uusittu pärekatto 1990-luvun alussa. parhaimmillaan. Karjalan talon ulkoinen ilme on Salvosten nurkat on samanaikaisesti koteloitu. hengeltään talonpoikaisklassismia. Rakennuksen Aitan ympäristö on pahoin pensoittumassa ja se suurikokoisen pirtin nurkassa on ilmeisesti vii- tulisi pikaisesti raivata. me vuosisadan alussa rakennettu kookas uuni, Tien varressa oleva vilja-aitta on kolmikerrok- joka arkkitehtuuriltaan edustaa jugendia. Uunin sinen, suoraseinäinen ja satulakattoinen hirsira- rakentamiselle on ilmeinen yhteys kirkon raken- kennus. Aitta on tehty veistetyistä hirsistä ja siinä tamiseen. Vuolijoen toisaalta kansallisromanttis- on pitkänurkkasalvokset. Salvokset on koteloitu. jugendhenkinen kirkko on rakennettu vuonna Katon alusrakenteet on uusittu ilmeisesti siinä 1906. vaiheessa, kun rakennukseen on asennettu pel- Päärakennukseen on tehty muutostöitä 1952. tikatto. Oven ja luukkujen vuorilaudoituksessa Tuolloin on laitettu ainakin uusi kate. Kuisti on on vanhaa öljymaalia, rakennuksen seinässä on 1960-luvulta. Rakennus on ollut pois asumiskäytös- ohuelti vanhaa punamultakeittomaalia.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 75 Joensuun pihapiirin rakennuksia. Kuva Kainuun ympäristökeskus 2002.

12. Myllylä Asuinrakennus on rakennettu vuosina 1954-1955. Myllylän tilan ensimmäinen asukas on ollut Entinen asuinrakennus purettiin pois uuden tieltä. Heikki Nissinen, joka muutti paikalle Vieremän Vanha asuinrakennus sijaitsi keskellä pihaa poikit- Nissilän kylästä vuonna 1917. tain nykyiseen asuinrakennukseen nähden. Talo on rakennettu mitä ilmeisimmin 1800-lu- Aitta on ilmeisesti 1800-luvulta. Rakennus on vulla. Myllylän asuinrakennus on ollut aiemmin ollut Esan piha-aittana. Aitan paikkaa on muu- Joensuun päärakennus. Se on siirretty Myllylään tettu 1930-luvulla nykyiselle paikalleen. Tuolloin joskus 1900-luvun alussa. Rakennuksen ikä on sitä on siirretty kauemmaksi päärakennuksesta. tuntematon. Luhtiaitta on kolmiosainen ja kaksikerroksinen Vanhempi asuinrakennus on jäänyt tyhjilleen suoraseinäinen rakennus. Rakennus on maalaama- uuden päärakennuksen valmistuttua vuonna 1973. ton - hirren pinnassa on jälkiä vanhasta punaisesta Rakennukseen on tehty tarpeen mukaan lukuisia keittomaalista. Rakennuksen ala- ja yläovet ovat muutostöitä mm. huonejärjestystä muuttelemalla. punaiset. Oven vuorilaudat on vasta uusittu ja ne Ulkovuoraus rakennukseen on tehty vuonna 1939. ovat maalaamattomat. Rakennuksessa on uudehko Myllylä on hirsirunkoinen suorakaiteen muotoinen peltikatto. Luhtiin on kuulunut myös talli, vaate- rakennus, jossa on satulakatto. Katteena on pelti. luhti ja nukkuma-aitta. Rakennuksessa on vaakavuoraus. Perustus on Sauna on rakennettu 1950-luvulla. Aiempi luonnonkiveä. saunarakennus on ilmeisesti sijainnut lähes samalla paikalla Vuolijoen rannalla. Sauna on sahatusta 13. Esa (P) hirrestä rakennettu, maalaamaton yksikerrok- Ensimmäiset asukkaat Esaan ovat tulleet 1870- sinen rakennus. Siinä on eteinen ja löylyhuone. luvulla. Tilan perustaja on Aapeli Karjalainen. Rakennuksessa on peltikatto ja perustukset on Tilan jatkajina ovat olleet Aapelin pojat Aatami ja betonista. Perustusten kunto on heikohko. Saunan hänen poikansa Aale. Tila on ollut asuttuna 1990- vieressä on verkkovaja. Verkkovajan rakentamis- luvun lopulle asti. Rakennukset ovat nykyisin aika ei ole tiedossa. kesäkäytössä. - luhtiaitta Esan tilasta on lohkaistu Arola ja Pajula. Vanhoja rakennuksia on siirtynyt molemmille tiloille ja niitä on otettu muunnellusti uudelleen käyttöön. 14. Pajula Esan talon pihapiiri sijaitsee Vuolijoen välit- Pajulan kantatilana on Esa. Talon ensimmäinen tömässä läheisyydessä. Päärakennuksesta on asukas on muurari Paavo Väyrynen, joka tuli Pa- joelle matkaa noin 100 metriä. Pihapiirissä on julaan Uimaniemen Kiviharjusta. Hän rakensi lan- paljon eri-ikäisiä rakennuksia. Pihapiirissä on konsa Martti Karjalaisen kanssa Pajulan pääraken- hahmotettavissa se, että paikalla on asuttu yli sata nuksen ja navetan vuonna 1938. Rakennukset ovat vuotta. Vanhimpia rakennuksia pihapiirissä on pusikon peitossa ja heikossa kunnossa ja ne ovat pienemmät talousrakennukset ja 1800-luvun alun olleet jo pitempään käyttämättöminä. Pihapiirissä luhtiaitta. Aittaa on kunnostettu Kainuun ympä- on asuinrakennus ja navetta. Molemmat rakennuk- ristökeskuksen VASARA- projektissa: aitan alimpia set ovat hirsirakenteisia ja niissä on heikkokuntoiset hirsiä vaihdettiin ja lattiat kunnostettiin. satulakatot. Rakennusten katteena on huopa.

76 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Kolme kylää ja kaksi 77 15. Tikkatörmä 18. Kuusirannan koulu (P) Pihapiiri on hyvin hoidettu ja siihen kuuluu Koulua alettiin rakentamaan jo vuonna 1939. eri-ikäisiä rakennuksia. Rakennukset ryhmit- Sota kuitenkin viivästytti rakentamista ja koulun tyvät pihapiiriin neliöpihan kaavan mukaisesti. aloittamista. Koulunkäynti aloitettiin vasta vuonna Pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta, vanhempi 1947. Koulutoiminta Kuusirannassa loppui vuonna asuinrakennus on 1940-luvulta. 1971. Koulurakennus on edelleen käytössä. Pihapii- Tikkatörmä on rankorakenteinen jälleenraken- rissä on koulurakennuksen lisäksi hirsirakenteinen nuskauden omakotitalo. Rakennuksen perustuk- talousrakennus. Koulun rakennukset sijaitsevat sena on betonipilarit. Satulakaton katteena on aivan Kuusirannan kalasataman ja Oulujärven pelti. Rakennuksessa on kuusiruutuiset ikkunat läheisyydessä. ja vaakavuoraus. Vanhan asuinrakennuksen ul- Koulu on yksikerroksinen ja siinä on vaalea koväri on keltainen. sileä rappauspinta. Satulakaton katteena on pelti. Ikkunanpuitteet ovat tummanruskeat. Arkkitehto- 16. Syrjälä nisesti rakennus edustaa lähinnä 1930-luvun funk- Syrjälän pihapiiriin kuuluu uudempi sodan- tionalismia ja 1940-luvun jälleenrakennuskauden jälkeen rakennettu asuinrakennus ja vanhempia tarkoituksenmukaista arkkitehtuuria. talousrakennuksia, tyhjillään oleva luonnonkivestä - molemmat rakennukset säilytettäviä rakennettu navetta ja kaksi aittaa. 19. Kuusiniemi Tila on ollut samalla Rasinkankaan suvulla 1880- luvulta lähtien. Kuusiniemi on vanha perintötila. Tilan maille kuului viime vuosisadan alussa Huuto- 6.4 Kirkonkylä rekisterikylänä lan ja Nevalan mäkituvat. Pihapiirissä on vanhoja rakennuksia, kuten asuinrakennus ja aitta. Kirkonkylän rekisterikylään kuuluvat vielä Hirsirakenteista asuinrakennusta on vuosien seuraavat kyläalueet: Käkilahti ja Käkisaari, Kuu- saatossa ilmeisesti muuteltu melko tavalla. Raken- siranta ja Ojanperä. nuksessa on luonnonkiviperustus ja satulakatto. Katteena on pelti. Rakennuksessa on pulpettikat- Kuusiranta toinen kuisti. Yhdellä pystypuulla jaolliset ikkunat Kuusirannaksi kutsutaan Oulujärven ranta- ovat uudehkot. Rakennuksessa on vaakavuoraus aluetta, joka alkaa Vuolijoen jokisuusta jatkuen ja uusi teollinen punamaali. Lisäksi pihapiirissä on Kuusiniemen kautta Apajanniemeen, Koiraniemeen yksihuoneinen kookas veistetyistä hirsistä tehty ja Pitkäniemeen. Kuusirantaan liittyy myös Oulu- aittarakennus. Rakennuksessa on nurkkakivet ja järveen työntyvä Vuottoniemi. Kuusirannan asutus satulakatto, jonka katteena on huopa. on teiden varsilla ja Oulujärven rannalla niemissä. Maanviljelyksen loppumisen tai viljelystekniikan 20. Pihlajakangas (P) muutokset alkavat näkyä maisemassa umpeen Pihapiirin rakentamishistoria ei ole tiedossa. kasvamisena. Tienvarsilta tulee tulevaisuudessakin Asuinrakennus edustaa arkkitehtonisesti melko säilyttää näkymiä Oulujärvelle ja umpeen kasvavista tavalla puhtaasti jälleenrakennuskauden talon maisemallisesti arvokkaiden avaamisista tulee neu- perusmuotoa. Pihapiirin vanhempaa rakentamista votella maanomistajien kanssa. edustaa luhtiaitta, rakennuksessa on vuosiluku Kuusirannan Mäntyniemessä on maisemallisesti tieto 1801. Sitä on kunnostettu 2000-luvun alussa. tärkeä ja alueen rakentamisen historian kannalta Kolmihuoneisen aittarakennuksen ovet on uusittu, arvokas kesämökkialue. Vanhimmat rakennukset samoin ikkunat. Rakennuksen edustalle on tehty ovat 1950-luvulta. Huvila-alueen kohteita ei ole puusta tasanne, jossa on kaiteet. inventoitu. - luhtiaitta

Alueelta inventoidut kohteet 21. Lehto (P) Lehto on lohkaistu Apajan perintötilasta. Samas- 17. Rauhalan aitta (P) ta tilasta on lohkaistu myös Mäntylän tila. Apajan Kuusirannan tien varressa oleva aitta on ilmei- tila jaettiin Huuskon veljesten kesken siten, että sesti Rauhalan pihapiirin vanhin rakennus. Tilan Apaja jäi Heikille, Lehto Antille ja Mäntylä Oskaril- päärakennus on vuodelta 1961. le. Karjaa Lehdon tilalla on ollut vuoteen 1981 asti. Aitta sijaitsee aivan tien varressa. Se on maa- Lehdon tilasta on lohkaistu 1940-luvulla naapuri laamaton luonnonkiviperustuksilla oleva hirsira- Päivölän tila. kennus ja se on rakennettu veistetyistä hirsistä. Asuinrakennusta vastapäätä on navetta-tallira- Satulakaton katteena on pelti. Rakennuksessa on kennus. Pihaan tullessa oikealla sivulla on liiteri. kaksi huonetta ja pieni ullakkotila. Aitta on tärkeä Pihapiirin ulkopuolella, rantaan johtavan tien var- kyläkuvan kannalta ressa, on ensin verkkovaja ja sitten savusauna.

78 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 79 Päärakennuksen kehikko on tuotu Lehtoon eteishuone. Käynti rakennukseen on ollut joko pit- Koutaniemeltä viime vuosisadan alussa, silloin kältä sivulta tai päädystä. Lehdon saunaan käynti kun Lehdon tila muodostettiin. Rakennusta on on rakennuksen päädystä. Väriltään sauna on kunnostettu ja uudenaikaistettu viime vuosina. punamullan punainen. Se on maalattu ilmeisesti Navetta on rakennettu viime vuosisadan al- samoihin aikoihin kuin kala/vilja-aitta. Rankora- kupuolella. Navettaa on korjattu ja laajennettu kenteinen eteishuone on vuorattu peiterimoituk- 1940-luvun lopulla. Tuolloin rakennukseen tehtiin sella. Ovi on punainen, ikkuna- ja vuorilistoitukset lato-osa, sauna ja karjakeittiö. ovat valkoiset. Talli-navettarakennukseen kuuluu talli ja sen vie- - aitta/talli/navettarakennus, savusauna, aitta ressä on vielä käymälä. Edellisiin nähden kulmittain on luonnonkivinen navetta karjakeittiöineen. 22. Apaja (P) Sen perässä on muuta navettaa korkeampi lato. Vuonna 1953 Apajasta lohkaistiin Pellonmäen Tallirakennus on tehty hirrestä, käymälä on ranko- tila. Pihapiirissä on vanha hirsirakenteinen asuin- rakenteinen, navetta on muurattu luonnonkivistä rakennus ja sitä vastapäätä 1970- tai 1980 luvulla ja lato-osa on rankorakenteinen. Tallirakennuksen tehty uusi matala tiilirakenteinen asuinrakennus. puuosat on maalattu keltaokralla. Listoitukset Navetta on tehty luonnonkivestä. Uuden päära- ovat valkoiset, samoin navetan kivirakenteinen kennuksen takana on tilan vanhimmat rakennuk- osa. Tallissa on kolmiorima huopakate. Navetan set liha-aitta ja vilja-aitta. ja ladon katteena on pelti. Talli-navettarakennus Vilja-aitta on satulakattoinen yksihuoneinen on näyttävä kokonaisuus. rakennus. Aiempi kate on ollut päre, mahdollisesti Liiterirakennus on tuotu viime vuosisadan alussa rakennuksessa on ollut muitakin katteita. Aitta Käkisaaren Huovilasta. Lehdon aiempi emäntä, on suoraseinäinen ja maalaamaton. Myös ovet ja Reeta Rautiainen, oli syntyisin Käkisaaren Huo- vuorilaudat ovat maalaamattomat. Rakennuksen vilasta. perustana on luonnonkivet. Aitta on ilmeisesti viime vuosisadan alkupuo- Liha-aitta on satulakattoinen yksihuoneinen lelta, niin kuin muutkin Lehdon rakennukset. rakennus. Kuten vilja-aitassa, rakennuksessa on Kaksihuoneisessa aittarakennuksessa on sekä ollut jo useampi pärekate tai muita katteita. Ra- vilja-aitta että kala-aitta. Kulku vilja-aittaan on rakennus on suoraseinäinen ja maalaamaton. Ovet kennuksen päädystä ja kala-aittaan rakennuksen ja vuorilaudat ovat maalaamattomat. Rakennuksen pitkältä sivulta. Rakennuksessa on satulakatto ja perustana on luonnonkivet. katteena pelti. Väriltään rakennus on punamullan Molemmat aitat edustavat pitäjässä harventunei- punainen ja maalattu jollain teollisella maalilla. ta vanhoja talousrakennuksia. Rakennukset ovat Ovet, kaksi kappaletta, ovat okrankeltaiset. Ovi- ilmeisesti pidempään olleet samassa paikassa. Mo- en listoitukset ja rakennuksen nurkkalistat ovat lempiin aittoihin on laitettu uudet palahuopakat- valkoiset. teet vuonna 1995. Aittojen alimpien hirsien kunto Rannassa oleva sauna on ilmeisesti rakennettu tulisi tarkistaa ja hirret mahdollisesti vaihtaa. viime vuosisadan alussa. Rakennus on edelleen - aitat käyttökuntoinen. Rakennus on vain vähän painunut. Saunan malli on alueelle tyypillinen 23. Mäntylä savusaunan malli: rakennuksessa on yleensä Taloa jaettaessa Mäntylälle ei jäänyt aittaa, hirsirunkoinen löylyhuone ja rankorakenteinen joten tilalle annettiin Apajan tuuli-

Lehdon pihapiirissä on komea aitta/tallirakennus. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

80 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Tomperin vanha asuinrakennus. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

myllyn aitta. Tuulimyllyn kivet ovat nykyisin Päi- Pihapiirissä on kaksi sodan jälkeen rakennettua völän talossa. Mylly edustaa Oulujärven alueelle omakotitaloa ja suurikokoinen viime vuosisadan tyypillistä jalka- eli varvasmyllyä. alussa rakennettu Tomperin navetta. Pihapiirin vanhin rakennus on Tomperin päärakennus. 24. Tomperi (P) Saviahon päärakennus on tehty osittain vanhan Tomperin pihapiirissä on jäljellä rakennuksia, rakennuksen osista. Tomperin vanhan rakennuk- joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta ja sen keittiö ja kamariosa on purettu ja niiden osia 1900-luvun alusta. Kivirakenteinen navetta on on hyödynnetty Saviahon rakentamisessa. Talon 1900-luvun alusta - vuodelta 1905 tai 1906. Nave- on rakentanut Matti Kontio. tan takana on vanha hirsirakenteinen riihi. Sen rakentamisaika ei ole tiedossa. 6.5 Käkilahti ja Käkisaari Vanha päärakennus lienee 1900-luvun ensi vuosilta. Rakennus on ollut pidempään asumattomana Käkisaari on pitkälle Oulujärven selälle kurot- ja se on vain varastokäytössä. Rakennuksessa on tuva niemeke, jonka Önkkörin eli Käkisaaren luonnonkivi multapenkkiperustus, salvoksena on kanava erottaa mantereesta. Käkisaaren ja rannan ns. pitkänurkkasalvos. Rakennus on maalaamaton väliin jäävää poukamaa kutsutaan Käkilahdeksi. ja osittain myös vuoraamaton, rankorakenteisessa Ensimmäisinä asuinpaikkoina vanhoissa kartoissa eteisessä on peiterimavuorilaudoitus. Katteena näkyvät Käkiniemi ja sellaiset tutut talonnimet rakennuksessa on peltikatto, aiempi kate lienee kuin Sorsa, Karppila, Tervola ja Pirska. höyläpäre. Katto on satulakatto. Ikkunat ovat 1800- Käkilahteen, Oulujärven rantaan ja Kajaani luvun lopulle ja 1900-luvun ensi vuosille tyypilliset - Vaala maantien molemmille on muodostunut kuusiruutuiset ikkunat. Rakennuksen eteisosa on pitkällä aikavälillä laajoja ja näyttäviä peltoaukei- osittain satula-, osittain pulpettikattoinen. Pulpet- ta. Suuri osa pelloista on edelleen viljelykäytössä. tikattoinen tila muodostaa tavallaan lisähuoneen Käkisaaressa asutus keskittyy rannoille. rakennukseen. Eteisen ikkunat ovat kolmiruutui- set. Erillistä vuorilaudoitusta ei ole. Kuistiosa on 26. Käkisaaren kanava (V) ilmeisesti myöhemmin rakennettu. Kanava kaivettiin jossain vaiheessa 1600-lukua Tomperin uusi päärakennus rakennettiin sodan venäläisvankien työnä. Kiveämätön kanava kaivet- jälkeen aikana, jolloin oli pula kaikesta rakennus- tiin alavan niitty- ja suomaiseman läpi. Önkkörin materiaalista. Talo tehtiin pölkkymuurauksena kanava erottaa Käkisaaren mantereesta. Kanava puretun hirsirakennuksen hirsistä. Rakennus on ulottuu Käkilahdesta Paavonlahteen. Käkilahden 1990-luvulla muutettu rankorakenteiseksi. Raken- kanava kuuluu. Valtakunnallisesti arvokkaisiin nuksen piirustukset ovat jälleenrakennuskauden kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. tyyppipiirustukset. Kainuun ympäristökeskuksella ja Vuolijoen - vanha asuinrakennus kunnalla on suunnitteilla hanke, jossa kanavaa kunnostettaisiin. Kunnostustöihin liittyy myös 25. Saviaho sillan korjaaminen. Saviaho on alun perin kuulunut Tomperin pe- rintötilaan. Saviaho ja Tomperi sijaitsevat samassa 27. Pussisen kauppa (P) pihapiirissä. Pussisen sekatavarakauppa on perustettu

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 81 vuonna 1956. Kauppa toimi koko ajan samassa katteena on huopa. Talo on vuorattu peiterimavuo- rakennuksessa. Rakennuksen on suunnitellut rauksella ja se on väriltään vihreä. kuhmolainen rakennusmestari Niilo Pussinen. Kauppa on tehty Pussilan puretun pääraken- 29. Maijala (M) nuksen hirsistä pölkkymuurauksella. Kaupan Maijalan isäntänä mainitaan vuoden 1880 hen- ulkovuorauksena on peiterimoitus. Satulakaton kikirjoissa Gustaf Haataja. Maijalan verotalossa katteena on punainen kolmiorimahuopakate. Pe- mainitaan olevan myös Kujanpesän mäkitupa. rustuksena on betoninen kivijalka. Rakennus on Vuoden 1900 henkikirjoissa mainitaan myös toinen ulkoisesi säilyttänyt 1950-luvun asunsa. Kauppa mäkitupa, Wälitalo. lopetettiin vuonna 1991. Maijalan pihapiiriin kuuluu kaikkiaan 14 ra- Kaupparakennuksessa on myymälän lisäksi kennusta. Maijala on edustava esimerkki alueen myymälän takavarasto, keittiö ja huone. Huoneti- talonpoikaisesta rakennusperinnöstä. Pihapiirissä loja on muuteltu muutama vuosi sitten. Keittiötilaa on paljon talonpoikaiseen elämänmuotoon kuu- on suurennettu ja rakennukseen on tehty WC. luvia rakennuksia ja rakennukset ovat pääasiassa Muutostyöt on suunnitellut Heikki Salomäki. hyvässä tai ainakin kohtalaisessa kunnossa. Pihapiirissä on kaupparakennuksen lisäksi kaksi Maijalan pihapiirissä on myös arvokasta puus- varastorakennusta ja yksihuoneinen aitta, joka on toa. Taloon vävyksi viime vuosisadan alussa tullut tuotu Pussilan pihapiiristä. Teodor Hatva oli metsätalouden ammattilainen ja - kaupparakennus, aitta hän istutti pihapiiriin puita, joita on hoidettu muun pihapiiriin rakennusten kanssa. Pihaan johtava 28. Pussila lehtikuusi on hänen istuttama, samoin piha-aitan Pussila on vanha perintötila. Siihen kuului viime ympärillä olevat sembramännyt. vuosisadan alussa neljä mäkitupaa: Uusitalo, Ohto- Asuinrakennus on rakennettu vuonna 1955. la, Jussila ja Tähtelä. Pussila sijaitsee Käkilahdessa Rakennuksen on suunnitellut rakennusinsinööri Oulujärven rannan läheisyydessä. Veikko Hatva Iisalmesta. Suurikokoisen asuin- Pihapiirissä on sodan jälkeen rakennetun päära- rakennuksen arkkitehtuuri jäljittelee vielä viime kennuksen lisäksi kaksi piha-aittaa, luonnonkives- vuosisadan alun talonpoikaistaloa. Erona talon- tä rakennettu navetta ja rantasauna. Rakennukset poikaistaloon on se, että tarvittavat lisähuoneet ovat edelleen ympärivuotisessa käytössä. on sijoitettu rakennuksen ylä- eikä alakertaan. Nykyisen päärakennuksen kanssa samansuun- Rakennuksessa on alkuperäinen matalaproﬁ ilinen taisesti on ollut vanha päärakennus, joka on pu- pystyvuoraus. Se on maalattu vaaleankeltaiseksi rettu pois 1950-luvulla. muutama vuosi sitten. Päärakennus on aina ollut Asuinrakennus on tehty vuonna 1949. Rakennus väriltään vaalea. Rakennuksen katteena on alku- on hirsirunkoinen. Perustuksena on luonnonki- peräinen ja hyväkuntoinen konesaumattu pelti. vi- perustus. Rakennuksessa on harjakatto ja sen Katto on vähän aikaa sitten maalattu. Pääraken-

Pussisen kauppa. Niilo Pussisen alkuperäispiirustukset vuodelta 1954. Vuolijoen kunnan arkisto.

82 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Maijalan piha-aittoja. nuksessa on alkuperäiset ikkunat ja ikkunoiden ul- vinavetta on suuri, näyttävä ja hyväkuntoinen. koneva vuorilaudoitus on tavallaan malliesimerkki Karjanpito Maijalassa on loppunut vasta muutama sodanjälkeisessä arkkitehtuurissa käytetyistä vuosi sitten. Navetan päädyssä oleva talliosa on ratkaisusta, kuten myös talon edustalle asetetut rakennettu kesällä 1939. Se korvasi kolme vanhaa luonnonkivilaatat ja rakennuksen luonnonkivestä tallirakennusta. Navettarakennuksessa on pelti- rakennetut portaat. katto. Maijalan pihapiirissä on säilynyt paljon erilaisia Maijalan pihapiiristä katsottuna lähimpänä Ou- aittoja. Aittojen tarkat rakentamisajat eivät ole lujärven rantaa ovat savusauna ja paja. Savusauna tiedossa. Vanhimmat aitat ovat todennäköisesti on edelleen käytössä ja siinä on uudehko päre- 1800-luvun puolesta välistä, nuorimmat 1900-lu- katto. Väriltään sauna on punamullan punainen. vun ensi vuosikymmeniltä. Savusaunassa on hirsirakenteinen saunaosa ja Taloa lähimpänä on pieni suoraseinäinen, puna- rankorakenteinen eteishuone. Käynti saunaan on multamaalilla maalattu kala-aitta. Rakennuksessa pitkältä, pihanpuoleiselta sivulta. on ehyt huopakatto. Aitan lähettyvillä sijaitsee ta- Paja on tehty 1800-luvun loppupuolella, ilmei- lon kaivo. Kaivorakenne on alueella harvinaisempi sesti vuonna 1886. Rakennus on yksihuoneinen luonnonkivestä muurattu rakenne. Kaivon maan- ja matala veistetyistä hirsistä tehty maalaamaton päällinen huonetila on muodoltaan puolipyöreä. rakennus. Räystään alla on seitsemän hirsiker- Pihapiiriin johtavan tien loppupäässä ovat talon taa. Pajassa on satulakatto ja katteena sahalauta. muut aitat. Ensimmäisenä on jyväaitan kylkeen Perustuksina on luonnonkivet. Paja on korjattu rakennettu talonväen nukkuma-aitta. Rakennus VASARA- projektissa vuonna 1998. Tuolloin ra- on ollut aiemmin savusaunan lähellä pesutupa- kennukseen tehtiin uusi lautakatto, vaihdettiin na. Vilja-aitta on nukkuma-aittaa korkeampi ja osa alimmista hirsistä ja rakennuksen takaseinälle kaksikerroksinen. Molemmat rakennukset on asennettiin följäri. Ikkunaan tehtiin uudet vuori- maalattu punamultamaalilla ja salvosten nurkat laudat ja ulko-ovi kunnostettiin. on koteloitu. Nurkkalaudat ja ovien ja ikkunoiden Maijalaan johtavan tien varressa ovat traktori- vuorilaudat ovat valkoiset. Vilja-aitassa on pelti- talli, maamiesseuran varasto, puimakonevarasto, katto, nukkuma-aitassa vähän heikkokuntoinen kalustovaja ja puimalato. Tien toisella puolella, huopakate. nykyisin jo metsittyvän maiseman keskellä, on Vilja-aitan vieressä seisoo otsallinen aitta. Ra- tuulimylly. kennuksessa on pärekatto ja tämäkin, kuten kaikki Maamiesseuran varasto on Käkilahden entinen muutkin Maijalan aitat, on maalattu punaiseksi. nuorisoseuraintalo. Rakennus on tehty ihan viime Aitta on ollut piikatyttöjen nukkuma-aitta. Piha- vuosisadan alussa. Hirret rakennusta varten on piirin suurin aitta on nelihuoneinen luhti-aitta, tuotu Saaresmäestä talkootyönä. Rakennuksen jossa on ollut navetta päädystä lukien luhti, liiteri, aiempi paikka oli Maijalan ja Pussilan rajalla, ny- renkipoikien aitta ja jauhoaitta. Muuten hyväkun- kyisen päätien varrella. Se on siirretty Maijalan toisessa rakennuksessa on vähän heikkokuntoinen pihapiiriin tietöiden alta vuonna 1976. Jykevä pärekatto. hirsirakennus on edelleen käytössä ja sisätiloissa Maijalan vuonna 1896 rakennettu luonnonki- voi vielä nähdä jäänteitä seuraintalon interiööristä.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 83 84 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Rakennuksessa on uudehko peltikatto. Talvella jäiden aikana vilja saatettiin viedä Ou- Maamiesseuran varastoa vastapäätä oleva trakto- lujärven taakse Paltamon Hakasuolle Varisjoen ritalli on aiemmin ollut talon riihenä ja paikka on myllyyn. ollut muualla pihapiirissä. Rakennus on siirretty Vuoden 1992 Museoviraston ja työministeriön nykyiselle paikalleen vuonna 1954. Tarkka raken- tekemissä korjauksissa rakennusta kunnostettiin tamisaika ei ole tiedossa. seuraavasti: Tien toisella puolella on jono suurikokoisia ta- Myllyaitan kehikkoon vaihdettiin joitain uusia lousrakennuksia: puimakoneen säilytysvarasto, hirsiä. Myllyn varpaat uusittiin kokonaan sekä kalustovaja ja puimalato. Puimakonevarasto on jalan alimmat hirsikerrat. Portaat rakennettiin rankorakenteinen ja siinä on heikkokuntoinen uudelleen entisten mukaisiksi. huopakate. Kalustovaja on hirrestä ja se on ollut Tuulimyllyn siivet rakennettiin valokuvista ja aiemmin navetan takana latona. Kaksiosainen haastatteluista saatujen tietojen ja siivistä jäljelle puimalato on harvaseinäinen hirsirakennus. Ka- jääneiden osien perusteella. Siipien lukitsemista lustovajan katteena on pelti, puimaladon katto on varten rakennettiin kaksi noin 40 cm pituista ne- päreestä. Pärekaton kunto on huono, rakennusta liörautaan kiinnitettyä säppiä. Säpit pitävät lepo- tulisi myös vähän oikaista. tilassa olevat siivet paikoillaan. Myllyn koneiston Tuulimylly on myyty Museovirastolle vuonna kunnostamiseen riitti oikaisu. 1992. Rakennuksen haltija on edelleen Maijalan - kaikki pihapiirin rakennukset talo. Tuulimylly on rakennettu vuonna 1886 Kesti- län Järvenkylän Kankaan talossa. Mylly on tuotu 30. Halkosaaren kauppa Maijalaan pari vuotta rakentamisen jälkeen. Myl- Halkosaaren entiseen kauppaan kuuluu kaksi lyn rakentamisajankohta on merkitty myllyaitan rankorakenteista rakennusta. Toinen on ollut asuin- sisäseinään. Myllyn rakentaja on Pekka Niira. rakennuksena ja toinen myymälänä. Halkosaaressa Maijalan tuulimyllyssä jauhajana oli sama hen- on toiminut kauppa kolmeen eri kertaan. Kaupan- kilö, yleensä talon isäntä, viimeksi Pekka Haataja pito loppui 1960-luvulla. Rakennukset sijaitsevat (1860-1927). Jauhaminen tapahtui useimmiten aivan Vaala – Vuolijoki tien välittömässä läheisyy- syksyllä elonkorjuun jälkeen. Maijalassa jauhettiin dessä. Ne ovat olleet pitkään käyttämättömänä ja pelkästään oman talon tarpeisiin. Jauhettavista vil- ympäristö on ränsistynyt. Ikkunoita on rikottu ja joista yleisimpiä olivat ruis ja ohra. Kauraa Maijalan rakennusten ulkovaippa on rapistumassa. myllyssä ei jauhettu ollenkaan. Rakennuksissa on luonnonkiviperustus ja Mylly jäi pois käytöstä 1930-luvulla. Tämän vuorauksena peiterimoitus. Seinässä on vanha jälkeen jyvät kuljetettiin Kestilän kirkonkylään punainen maali, ikkunat ja vuorilaudat on maa- Pikkalanrantaan tai Vuolijoen Myllylän myllyyn. lattu valkoisella maalilla. Rakennusten katteena on punaiset hieman heikkokuntoiset huopakat- teet. Molemmissa rakennuksissa on näyttävät kaksoiskuistit. Erityispiirteenä on koristeelliset ikkunoiden vuorilaudat.

31. Määtti (M) Määtti on vanha asuinpaikka. Se mainitaan vuoden 1900 henkikirjoissa Määttä nimisenä perintö- tilana. Nykyinen omistajasuku Alasalmet ostivat tilan vuonna 1936 Vuolijoen kunnalta. Määtti on edelleen maanviljelys- ja karjatila. Pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat kolme yksihuoneista säilytysaittaa. Aitat ovat 1800-luvulta. Asuinrakennus on 1800-luvun loppupuolelta. Pihapiirissä on myös suurikokoinen navettarakennus. Vanha navetta on purettu pois. Se on sijainnut asuinrakennuksen ja tien välissä. Määtin asuinrakennus on hirsirunkoinen ja siinä on nykyisin betonoitu perustus. Kattomuotona on satulakatto ja katteena on konesaumattu pelti. Rakennuksessa on pystyvuoraus ja rakennuksen värinä vaaleankeltainen. Ikkunat ovat kolmella pystykarmilla ja yhdellä ohuella yläkarmilla jaetut. Määtin kuivaamo. Talon emännän antaman tiedon mukaan asuin- Vuolijoen kunnan arkisto. rakennus, tai osa siitä, on peräisin 1800-luvulta.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 85 Huvikumpu edustaa 1920-luvun kouluarkkitehtuuria. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Rakennusta on useaan otteeseen muunneltu. Kuis- 32. Määtin kuivaamo (P) ti on aiemmin sijainnut tien suuntaisella sivulla. Kuivaamo on aiemmin ollut Sivolan pääraken- Ulkovuoraus ja uudet perustukset on tehty vuonna nuksena. Sivolaan rakennettiin uusi päärakennus 1945. Toinen suurempi kunnostus sisätiloihin ja vuonna 1953. Vanhat rakennuksen hirret siirrettiin ulkovaippaan on tehty vuosina 1984-85. Myös kuivaamoksi Kuivaamo on ollut Määtin ja Tervolan kylätien linjausta on muutettu. talojen yhteinen. Rakennusta on kunnostettu aivan Aitat muodostavat rivistön talon sisäpihalle. viime aikoina kyläläisten kokoontumistiloiksi. Taloa lähimpänä on nukkuma-aitta, keskimmäi- Kuivaamo on hirsirakennus, jossa on kaksi eri senä on vilja-aitta ja laidassa ilmeisesti kala-aitta. korkuista osaa (mahdollisesti eri aikoina raken- Viime vuosina aitat ovat olleet sekalaisen tavaran nettu). Molemmissa rakennuksissa on satulakat- säilytyspaikkoina. to. Väriltään rakennus on punainen ja maalattu Nukkuma-aitta on rakennettu jossain vaiheessa ilmeisesti keittomaalilla. Ikkuna-aukotuksia on 1800-lukua. Rakennus on yksihuoneinen otsalli- muutettu kunnostustöiden aikana. Rakennuksen nen aitta. Nykyisen satulakattoisen rakennuksen julkisivun puolella on aiemmin ollut kuusiruutui- katteena on pelti, sitä ennen katteena on ollut set ikkunat. höyläpäre. Alkuperäisestä katteesta ei ole tietoa. Rakennus on maalaamaton. Rakennuksen perus- 33. Huvikumpu (P) tuksena on luonnonkivet. Kattovuoliaisten päät Huvikumpu on Käkilahden vanha kouluraken- on koristeltu. Ilmeisesti alkuperäinen pienaovi on nus ja se on rakennettu vuonna 1929. Koulunkäynti jossain vaiheessa paneloitu. Käkisaaren koulussa on päättynyt 1960-luvun Vilja-aitta on otsallinen yksikerroksinen ja yksi- lopulla. Koulu on sen jälkeen ollut yhteiskäy- huoneinen, kuten nukkuma-aitta. Aitan yläosassa tössä. Vuodesta 1980-lähtien rakennus on ollut on myös lattiallinen säilytystila. Rakennuksessa on kesäasuntona. satulakatto ja katteena on vuonna 1998 peltikat- Huvikumpu on kaksikerroksinen hirsirun- teen tilalle vaihdettu höyläpäre. Perustuksena on koinen rakennus. Rakennuksessa on jyrkähkö luonnonkivet. Aitan otsa on vuorattu peiterima- poikkipäädyllinen satulakatto. Sen katteena on vuorauksella. Vuorattu osa on maalattu punaisella kolmiorima huopa. Koulurakennuksessa on klas- maalilla. Aitan ulko-ovi on myöhemmin paneloitu sistinen yleisilme: ikkunat, vaakavuoraus ja hauk- vaakapaneelilla. Ovi on maalattu vaalealla, mah- kaikkunoiden käyttö ullakkotiloissa. Rakennus on dollisesti öljymaalilla. väriltään punamullan punainen. Liha/kala-aitta on rakennettu jossain vaiheessa 1800-luvulla. Aitassa on säilytetty särvintä, lihaa 34. Alatalo ja kalaa. Aitan sisällä on edelleen olemassa hirsiset Alatalo on lohkaistu Tervolan tilasta. Maanvil- laarit lihojen ja kalojen säilytykseen. Rakennus jelystä tilalla on harjoitettu 1970-luvun puoliväliin on otsallinen, poskellinen, vuoraamaton ja maa- saakka. laamaton. Satulakaton katteena on vuonna 1998 Pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi 1940- asennettu uusi höyläpäre. Kattoa uusittaessa myös luvulla rakennettu kivinavetta ja 1986 rakennettu katon alusrakenteet uusittiin. Aitassa on ilmeisesti sauna. Rakennukset ovat hyvin hoidetut ja hyvässä alkuperäinen pienaovi. kunnossa. Asuinrakennus on rakennettu ihan - kolme aittaa

86 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 87 Sivolan asuinrakennus.

1900-luvun alussa, yläkerran huoneet 1950-luvulla. rakennuksia: aittoja, paja, riihi ja verkkovaja. Sa- Asuinrakennuksen alaosa on hirsirunkoinen ja massa pihapiirissä on vielä toinen 1950-luvulla yläosa on ranko/lautarakenteinen. Rakennuksessa rakennettu omakotitalo. on satulakatto, katteena on pelti. Rakennuksessa Vanha kivirakenteinen ja kookas 1800-luvun on vaakavuoraus, väriltään rakennus on vihreä, lopulla rakennettu navettarakennus on purettu ikkunan puitteet ovat valkoiset. pois 1970-luvulla, siitä on jäljellä vain palanen kiviseinästä. Myös vanha savusauna on purettu 35. Sivola (P) pois. Karppilan päärakennuksen rakentamisessa Sivola on hoidettu pihapiiri. Pihapiiristä on pu- on ilmeisesti jo tekovaiheessa käytetty ainakin rettu pois nykyisen navettarakennuksen takana osittain vanhan rakennuksen hirsiä. ollut kaksikerroksinen vilja-aitta. Vanha asuinra- Asuinrakennusta on kunnostettu useaan eri kennus - Määtin kuivaamo - on ollut nykyisestä otteeseen. Viimeinen, suurempi peruskorjaus asuinrakennuksesta katsottuna pihapiirin oikealla taloon on tehty 1980-luvun alussa. Rakennuksen laidalla. ulkonäkö on haluttu säilyttää talonpoikaisena. Talli/aitta on Sivolan pihapiirin vanhin rakennus. Rakennuksen tarkka ikä ei ole tiedossa. Vanhin Navetta on rakennettu myöhemmin aitan jatkeek- rakentamistieto on vuodelta 1910, todennäköisesti si. Talli/aitan otsan koristelu on tehty myöhemmin. kookas päärakennus, jossa on pirtin lisäksi useita Kaarevan koristeaiheen on veistänyt talon jo kamareita, on tehty ainakin kahdessa osassa. Talo edesmennyt isäntä Aleksanteri Sivonen. Talli/aitta on kokonaan hirsirunkoinen. Rakennuksessa on on kaksiosainen ja kaksikerroksinen otsallinen ollut alun perin luonnonkiviperustukset. Ne on rakennus. Rakennuksessa on nurkkakivet. Satu- myöhemmin muutettu betoniperustuksiksi. Satu- lakaton katteena on pelti. Aitta on vuoraamaton lakaton katteena on huopa. Rakennus on väriltään ja sen seinässä on vanha punamultakeittomaali. punainen ja siinä on vaakavuoraus. Talon ikkunat Alakerran ovi on maalattu punamultamaalilla. on korjaustöiden yhteydessä vaihdettu entisen Rakennuksen kunto on hyvä. tyylin (kuusiruutuinen) mukaisiksi. Sivolan asuinrakennus on rakennettu talon- Riihi on luonnonkiville perustettu, maalaama- väen omana työnä vuonna 1953 käsintehdyistä ton, veistetyistä hirsistä tehty rakennus. Siinä on betonitiilistä. Päärakennus edustaa aika tavalla uudehko pärekatto. Riihi on rakennettu ilmeisesti puhdaspiirteisesti jälleenrakennuskauden oma- 1900-luvun alussa. kotitaloa. Ainoastaan rakennuksen runkomate- Paja on rakennettu 1900-luvun alussa. Sekin riaali, betonitiili, poikkeaa tästä kaavasta. Raken- on hirsirakenteinen maalaamaton luonnonkiville nuksessa on betoniperustukset. Ulkovaippa on perustettu yksihuoneinen rakennus. Pajassa on rappauspintainen. Asuinrakennus on väriltään satulakatto. Lautaovi lienee alkuperäinen. Pajan okrankeltainen. Satulakaton katteena on punainen ikkunat ovat rikki. Katon kunto on heikko ja kolmiorimahuopa. rakennus tulisi kiireesti kattaa, mikäli se aiotaan - Talli/aitta säilyttää. Rakennuksessa on vielä jäljellä pajan kalustoa. 36. Karppila (P) Rantaan johtavan kujan varrella on kaksi aittaa: Tila on saanut nimensä Karppisen suvun mu- vilja-aitta ja pienempi säilytysaitta. Vilja-aitta on kaan. Karppisille tuli vävyksi Unger -sukuinen maalaamaton, kaksikerroksinen suoraseinäinen mies. Myöhemmin Ungerin nimi on muutettu rakennus. Nurkkakiviperustukset ovat painu- Alasalmeksi. neet, kuten myös viereisessä säilytysaitassa. Aitan Tila sijaitsee Käkisaaren länsirannalla. Karppilas- katteena on päre (?). Viereinen säilytysaitta on ta on helposti hahmotettavissa se, että kysymykses- maalattu punamullan punaiseksi. Rakennuksessa sä on vanha asuinpaikka. Pihapiirissä on vanhan on pärekatto. Aitta on hyvin tyypillinen otsallinen asuinrakennuksen lisäksi myös muita vanhempia pienaitta Vuolijoella. Rannalla oleva verkkovaja on

88 Kolme kylää ja kaksi taajamaa rakennettu ilmeisesti 1900-luvun alusta. pikkuaitaa. Rannalla on lisäksi tuulimylly ja vanha, useamman talon yhteinen kalasauna. Pääraken- 37. Metsäpirtti (P) nuksen katot on suojattu pellillä. Tila on lohkaistu naapurissa olevasta Jokelan Asuinrakennuksessa on pirtti ja kaksi kamaria tilasta. Tila sijaitsee kylätien varressa ennen kuin sekä porstua. Yläkerrassa on kesäkamari. Asuin- yleinen tie päättyy Yli-Sorsan pihapiiriin. rakennus on hirsirakenteinen ja se on tehty Metsäpirtin pihapiiriin kuuluu kaksi asuin- veistetyistä hirsistä. Rakennus on maalaamaton. rakennusta, 1918 rakennettu vanhempi ja 1952 Huovilaan on vaihdettu alakerran ikkunat joskus tehty uudempi rankorakenteinen asuinrakennus. 1950-luvulla. Yläkerran päädyissä on jäljellä harvi- Muita rakennuksia ovat 1951 rakennettu navetta ja naiset kahdeksanruutuiset ikkunat. Rakennuksen vanha otsallinen aitta, joka on siirretty viereisestä arkkitehtonisina erikoispiirteenä on hirsikertojen Jokelasta. leveneminen rakennuksen yläosassa, ulko-ovena Metsäpirtin Kerttu Jokelaisen mukaan talon taidokas kaksiosainen peiliovi ja kuistin kurkihirt- ensimmäinen asukas olisi ollut “Saksan jääkäri” tä kannatteleva koristeellinen konsoli. Yrjö Leinonen, jolle talo olisi rakennettu vuonna Huovilan aitat: liha/ jauhoaitta, vilja-aitta ja nuk- 1918. Perheetön Leinonen oli kaatunut jääkärimat- kuma-aitta sijaitsevat tulotien varrella rinnakkain kallaan. Tämän jälkeen rakennusta on käyttänyt päärakennuksen läheisyydessä. Aittojen ympäristö kesäpaikkanaan Adam ja Kerttu Jokelaisen vuok- on kasvanut pahoin umpeen ja ympärillä alkaa ralaisena kajaanilainen majuri Vehanen. Myös olla suurikokoisia puita, jotka kosteutta kerätes- hänen tyttärensä, kirjailija Kyllikki Villa, on sään lahottavat rakennuksia. käyttänyt Metsäpirttiä kesäpaikkanaan. Aitat ovat hyvin vanhoja. Ne edustavat alueella Metsäpirtti on hirsirakenteinen rakennus, jossa vanhinta aittatyyppiä: yksihuoneista, jalallista, on huone, kamari ja rankorakenteinen kuisti. Ra- otsallista tai otsatonta aittarakennusta. Aittojen kennuksessa on peiterimavuoraus ja vanha puna- hirret ovat hyvin kuluneet. Hirsikehä on saatettu multamaali. Ikkunat ja vuorilaudat ovat valkoiset. joskus jopa kokonaan kääntää. Aitoissa on lukuisia Vuorilautojen koristelussa on jugendin vaikutusta. siirtomerkkejä. Rakennuksessa on luonnonkiviperustus ja satula- Liha-jauhoaitta on kooltaan 3,17 x 2,66 m. Raken- katon katteena on kolmiorimahuopa. nus on malliltaan otsallinen ja jalustallinen. Hirren - vanha päärakennus päät on koristeellisesti veistetty. Aitan vankka ja- lustarakenne on päässyt painumaan maan sisään 38. Karkia ja se on lahonnut. Rakennuksen sisällä lattialankut Karkia on Käkisaaren pohjoispäässä sijaitseva ovat tallella ja vielä suhteellisen ehjät. Satulakaton pihapiiri, jossa on kaksi rakennusta: hirsirakenteinen asuinrakennus ja aitta. Rakennukset ovat enää vain kesäkäytössä. Karkian asuinrakennus on rakennettu inventoinnissa saatujen tietojen perusteella vuonna 1930. Asuinrakennus on hirsirakenteinen ja vuoraamaton. Seinässä on vanha punamultakeittomaali. Ikkunat ovat kuusiruutuiset. Rakennuksen perustana on luonnonkivet, katteena on päre. Aitta on rakennettu samana vuonna kuin asuin-rakennus. Aitta on kaksihuoneinen ja yksikerroksinen, suoraseinäinen hirsirakennus. Rakennuksessa on nurkkakivet. Seinässä on vanha punamultakeittomaali. Satulakaton katteena on heikohko päre.

39. Huovila (M) Huovila on Vuolijoen vanhoja perintötiloja. Huovila on vanha asuinpaikka ja sen nimi on aiemmin ollut Vuolila. Paikalla on ollut asutusta mahdollisesti jo 1500-luvun lopulla. Tila on ollut Nissisen suvun omistuksessa noin 50 vuotta. Aiem- min tilan on omistanut Rautiaisen suku. Huovilan asuinrakennus on vain satunnaiskäytössä, muut rakennukset ovat käyttämättömiä. Pihapiirin kuuluu päärakennus (1840-luku?), Piirros: luhtirakennus, lato, navetan kivirauniot ja kolme Maria Luostarinen 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 89 90 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Huovilan päärakennus. vesikatteena on päre. Sen alla on jäänteitä tuohika- kuntoinen. Rakennus on tehty veistämättömästä tosta. Pärekatto on lahonnut ja se vuotaa pahoin. hirrestä. Verkkosaunassa on viimeisillään oleva Aitan ovi on tehty kolmesta leveästä laudasta pärekatto. Sisäpuolella on tallella särkynyt kiuas. (=pienaovi). Pihtipielet ovat oven karmina. Ovessa Rakennus on pahasti painunut ja korjaamisella on tallella lukon puukotelo, mutta lukko puuttuu. olisi tosi kiire. Rakennus tulee pikaisesti korjata. Tuulimylly mainitaan isojakokartassa jo vuonna Vilja-aitta on kooltaan 3,3 x 3,9 m. Rakennus on 1987. Tuulimylly on ollut Huovilan tilan käytössä malliltaan otsallinen, poskellinen ja jalustallinen. ja sillä on jauhettu viimeksi 1920-luvulla. Museo- Vähän jo haurauden vuoliaisten päissä on jälkiä virasto kunnosti myllyn vuonna 1992. Mylly siirtyi koristeveistosta. Aitan jalusta on painunut maan myynnin kautta Museoviraston omistukseen, sisälle ja lahonnut. Aitan sisällä on jäljellä viljalaari rakennuksen haltija on edelleen sama kuin sen ja vankat lattialankut. Satulakaton vesikatteena on entinen omistaja. Myllyn ympäristö on metsitty- päre. Sen alla on jäänteitä aiemmasta tuohikatosta. nyt ja myllyrakennuksen välitön ympäristö on Pärekatto on lahonnut ja katto vuotaa jo pahasti. pensoittumassa. Leveistä laudoista tehty ovi aukeaa sisäänpäin. Huovilan tuulimylly on suurikokoinen ja näyt- Nukkuma-aitan koko on 3,4 x 2,85 m ja se si- tävä rakennus. Myllyaitan ja jalan yhteiskorkeus jaitsee hieman erillään kahdesta muusta aitasta. on n. 8,5 metriä. Tuulimyllyyn kuuluu pärehöylä. Rakennus on malliltaan poskellinen. Kurkihirren Mylly on jalka- eli varvasmylly. Sen rakenne on ja vuoliaisten päässä on merkkejä koristeveistosta. seuraava: myllyaitta seisoo ja kääntyy kartiomaisen Aitan alimmat hirret ovat painuneet maan sisään. ristikkojalan varassa. Suuremmissa myllyaitoissa Rakennuksen satulakaton katteena on päre ja jäl- oli myös välilattia. Aitan ylemmässä kerroksessa jellä on jäänteitä aiemmasta tuohikatosta. Pärekatto on voimansiirtolaitteet ja jauhinkivet; alemmassa on lahonnut ja vuotaa pahoin. Katon alusruoteina kerroksessa on jauhotorvi. Huovilan myllyn mylly- on kapeat pyöreät riu’ut. Rakennus tulisi kiireesti aitta on veistetyistä hirsistä rakennettu. Rakennus kengittää, nostaa ja vähän oikaista. Vesikatto tulee on maalaamaton. Myllyaitan satulakaton katteena kokonaan korjata. Aitan lattianiskat tulee uusia. on päre. Muut Huovilan pihapiirin rakennukset ovat pi- Tuulimyllyn korjaustoimenpiteet vuonna 1992: havarasto, kunnostettu suurikokoinen tuulimylly, Ennen korjaustoimenpiteitä myllyaitan hirsikehä savusauna ja verkkosauna. Pihapiirissä on jäljellä oli tosi huonossa kunnossa. Myllyaitta ja osittain myös vanhan kivinavetan rauniot. myös myllyn jalka varpaineen jouduttiin purka- Pihapiirin kookas, maalaamaton, hirsinen varas- maan kokonaan. Ainoastaan pystytukki jäi jäljelle. toaittarakennus on hyväkuntoinen. Rakennuksen Aittaa uudelleen kootessa vastassa oli antikvaari- takana on pulpettikattoinen käymälä. Koko ra- sesti arvokkaiden rakentamisessa tutut ongelmat. kennuksessa on peltikatto. Savusauna on rantaan Kuinka rakennuksen aito kuluneisuus ja siihen johtavan polun päässä aivan Oulujärven äärellä. liittyvä arvokkuus ja käsityövaltainen rakennus- Savusauna on vielä ihan hyväkuntoinen. Sisätilat tapa saadaan säilytettyä. Huovilan myllyn osalta vaatisivat korjaamista, mikäli rakennusta halutaan käytettiin tosin aika raskaita menetelmiä – kuten käyttää. Sauna on alueelle tyypillinen savusauna: myllyn purkamista - jotta päästäisiin hyvään löylyhuone on tehty hirrestä ja eteinen on laudasta. lopputulokseen. Niemen kärjessä sijaitseva verkkosauna on huono- Osa hirsistä jouduttiin kokonaan uusimaan, osa

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 91 saatiin säilymään jatkamalla niitä lapaliitosten ja sähkövarasto sekä Oulujärveen työntyvä, pen- avulla. Myllyn korkea ja suhteellisen hyväkuntoi- gerretty puinen laituri. Pihapiirissä on aiempina nen jalkaosa rakennettiin pääosin vanhoista hirsis- rakennuksina vanha aitta ja savusauna. tä. Ainoastaan helposti lahoavat varpaat uusittiin Huvila on kaksikerroksinen rakennus, jonka ala- kokonaan ja niiden pintaosa laudoitettiin. osan muodostaa “hirsinen aitta”, yläosa on rankora- Vaikka myllyaitan kunto oli heikko, myllyn kenteinen ja siinä on huomattava osa lasia. Käynti koneisto oli hyvässä kunnossa. Ainoastaan mylly- huvilaan tapahtuu yläkerran patiolta. Yläosa on kivien suojana ollut puinen suojus (kermi) oli rik- yhtä tilaa. Siellä on on keittiö ruokailutiloineen koutunut ja se jouduttiin rakentamaan kokonaan sekä oleskelutilat. uudelleen. Myllyn siivet rakennettiin Kotimäen Ensimmäiseen, hirsirakenteiseen kerrokseen talon hallissa. Myllyn siivistä ei ollut juuri mitään on sisääntulo kellarikummun ja huvilan välisestä jäljellä, joten ne jouduttiin rekonstruoimaan toi- kuilusta. Ensimmäinen kerros rakentuu siten, että saalta valokuvien, toisaalta muistikuvien avulla. osa tiloista on täyskorkuisia, mutta makuutilat ovat Myös myllyn yhteydessä toiminut pärehöylä vain 1600 mm. kunnostettiin. Huvilan yhteyteen on rakennettu erillisenä Huovilan tuulimylly ei tänäkään päivänä kestä rakennuksena autotalli/varastorakennus ja savu- kovin voimakasta siipien pyörittämistä. Aitan sauna. Rakennukset on rakennettu varsinaisen salvokset ovat edelleen heikohkot, sillä kunnos- huvilan yhteyteen siten, että niitä erottaa kellarin tustöissä vaihdettiin vain sen verran puutavaraa, suojaksi rakennettu maavalli. Rakennukset on kun se oli ehdottoman tarpeellista. tehty hirrestä. Autotalli/varastorakennukseen on Myllyn siipitukki on katkennut, joten Huovilan suunniteltu myös yöpymistiloja. myllyn seuraava kunnostus ja kunnon tarkistus Savusaunan sisätilojen ratkaisuissa näkyy alkaa olla ajankohtainen. perinteiseen hirsirakentamiseen ja savusaunan Huovilan pihapiiri: kaikki rakennukset käyttöön liittyviä vanhoja sovelluksia: tulisija on oven suussa oikealla, seinän mittainen pesupenkki 40. Kauhasen huvila (M) mataline ikkunoineen oikealla seinällä. Saunassa Ennen Karkian pihaan tuloa kääntyy tie va- on patsaslauteet. Saunan yläosan vilvoittelutilasta semmalle. Muutaman sadan metrin päässä siitä on yhteys varaston päädyssä olevalle “laulukorok- on aivan uusi huvila, joka arkkitehtuuriltaan keelle”. poikkeaa siitä rakentamisesta mitä Vuolijoella on, - Uusi huvilarakennus tai vuolijokelainen huvilarakentaminen on ollut. Huvilan on suunnitellut oululainen arkkitehti Juha-Paavo Mikkonen (tutustuessani kohteeseen 6.6 Ojanperä tätä ohjelmaa tehdessäni syksyllä 2002, rakennus oli vielä keskeneräinen). Huvilan arkkitehtuurissa Ojanperän kylä levittäytyy Vaala – Vuolijoki tien on yhdistetty luovalla tavalla vanhaa alueelle tyy- ja pienempien sivuteiden varsille. Kylämaisema on pillistä hirsirakentamisperinnettä sekä modernia pääasiassa tasaista vanhaa peltoviljelymaisemaa. arkkitehtuuria. Suurien peltoaukeiden lisäksi kylämaisemaan Rakenteilla olevaan pihapiiriin kuuluu huvila- kuuluu laajat suoalueet. Asutus sijoittuu maiseman rakennus sekä erillisinä rakennuksina käymälä ja asumisen kannalta mahdollisimman edulliselle

92 Kolme kylää ja kaksi taajamaa paikalle tai laajan Oulujärven äärelle ja siihen Rakennukset ovat ainoastaan kesäkäytössä. työntyvien niemien kärkiin. Päärakennuksessa on selvästi vanhempi ja uudempi osa. Rakennus on ilmeisesti kokonaan 41. Ojanperän koulu (P) hirsirakenteinen. Ulkoisesti se edustaa lähinnä Ojanperän entisen koulun rakennukset sijait- 1900-luvun alun paikkakunnalle tyypillistä ta- sevat aivan Vaalaan johtavan tien varressa. Piha- lonpoikaistaloa: yksikerroksinen satulakattoinen piirissä on vanhempi 1938 rakennettu koulu, joka rakennus, jossa on harjakattoinen (=satula), jyrk- toimii kauppana sekä vuonna 1956 rakennettu käharjainen kuisti. Väriltään rakennus on puna- koulu, jonka asuintilat ovat edelleen käytössä. mullan punainen ja siinä on ilmeisesti alkuperäiset Vanhempaan koulurakennukseen kuuluu vielä kuusiruutuiset ikkunat. Katteena rakennuksessa varastorakennus. on pelti. Perustukset ovat luonnonkivestä. Molemmat rakennukset on suunniteltu koulu- Pihapiirin yksihuoneinen suoraseinäinen aitta käyttöön ja ne kumpikin edustavat oman aikansa on maalattu punamullan punaiseksi. Viimeinen arkkitehtonista ajattelua. maalikerta on ilmeisesti teollinen. Kattomuotona Uudempi koulu on rankorakenteinen jälleenra- on satulakatto ja katteena pelti. Rakennuksen kennuskauden arkkitehtuuria edustava rakennus. perustuksina ovat nurkkakivet. Siinä on satulakatto ja alkuperäinen sementti- tiilikate. Perustuksina on betonisokkeli. Raken- 43. Mankola nuksessa on vielä alkuperäinen vaakavuoraus. Mankola on ollut Vuolijoella yksi harvoista Rakennuksen ulkoväri on vaalean ruskehtava. kruununmetsätorpista. Juho Valtanen Valtalan- Vanha koulurakennus edustaa arkkitehtuuriltaan niemeltä tuli Mankolaan 1920-luvulla. Tuolloin selvästi 1930-luvun rakentamista. Rakennusta on rakennusten paikkoja olisi siirretty alavalta maalta muunneltu ajan kuluessa kaupan tarpeita varten. kuivemmalle ja korkeammalle paikalle, ilmeisesti Rakennuksessa on jäljellä, ainakin osa, alkupe- nykyiselle paikalle. räisistä ikkunoista, samoin alkuperäinen vaaka- Mankolan tilan vanhimpia rakennuksia ovat vuoraus. Väriltään rakennus on okrankeltainen. 1920-luvulla rakennettu päärakennus ja sitä van- Satulakaton katteena on sementtitiili. hempi aitta/ tallirakennus. Kaksiosaista rakennusta (talli/aitta) on myöhemmin jatkettu pulpettikattoi- 42. Leinola sella autotallisiivellä. Rakennuksen talliosaan on Pihapiirissä on viime vuosisadan alussa raken- tehty julkisivun puolelle myöhemmin iso aukko, netun päärakennuksen lisäksi pari varastoaittaa, ja ilmeisesti traktorin tai auton säilyttämistä varten. vanhempi punaiseksi maalattu yksihuoneinen sa- Se on edelleen käytössä ja hyväkuntoinen. Kattee- tulakattoinen aittarakennus. Leinola sijaitsee noin na satulakatossa on pelti. puolen kilometrin päässä Vaala - Vuolijoki tiestä. Aitan ulko-ovena on ilmeisesti muualta siirretty Pihapiirin ympäristössä on metsittyvää peltoa. vanha peiliovi, jossa on jälkiä vanhasta öljymaa-

Salotuvan päärakennus. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 93 94 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri lista. Rakennus on vuoraamaton ja se on tehty pihaan johtavan tien varressa ja pihapiirin lähei- veistetyistä hirsistä. Seinässä on vanha punamul- syydessä. Talo on rakennettu vuonna 1973. takeittomaali. 45. Salotupa 44. Tasanko (P) Perimätiedon mukaan Salotupa on Ojanperän Tasanko on hyvin säilynyt pihapiiri 1920-luvulta. alueen vanhimpia asuinpaikkoja. Pihapiirin van- Tasanko on vanha kruununmetsätorppa ja se on himpia rakennuksia on viime vuosina hoidettu perustettu vuonna 1922, samana vuonna kuin ja korjattu. Salotuvan pihapiiriin kuuluu vanhan laki valtiometsäntorppareiden itsenäistämisestä asuinrakennuksen lisäksi pieniä talousrakennuk- annettiin. Maa torpan vuokraamista varten saatiin sia. Metsähallituksen Kestilän hoitoalueelta. Talosta Asuinrakennus on hirsirunkoinen ja maalaama- muodostettiin itsenäinen tila vuonna 1930. ton. Ikkunat ovat vanhat ja T-malliset. Ikkunoiden Tasangon vanha asuinrakennus on rakennettu puitteet on maalattu valkoisiksi. Rakennuksessa 1920-luvulla. Sitä on jatkettu kahdella huoneella on loivalla satulakatolla varustettu kuisti. Raken- 1940-luvulla. Tuolloin rakennusta vuorattiin ajan nuksessa on myös satulakatto ja sen katteena on tyylin mukaisesti peiterimavuorauksella. Raken- huopa. Rakennuksen luonnonkiviperustukset on nuksessa on kolmiorimahuopakate. Päärakennusta vaihdettu samalla betoniperustaisiksi 1997. vastapäätä on pitkänomainen hirsirakenteinen navetta. Navetan ja asuinrakennuksen välisellä 46. Hannus tyhjällä sivulla on kaksiosainen aittarakennus. Pihapiirissä on rakennuksia eri aikakausilta: Pihapiirin ulkopuolella on vielä heikkokuntoinen vanha osittain sortunut asuinrakennus, lautara- sauna ja pellolla riihi, jonka katto uusittiin ja pe- kenteisia varastoja ja sodan jälkeen rakennettu rustukset korjattiin Kainuun ympäristökeskuksen suurikokoinen navetta. Rannassa on hirsirakentei- VASARA- projektissa vuonna 1998. nen sauna. Tila on ollut pitkään käyttämättömänä Tasangon uudempi, hieman neliöpihapiiristä ja hoitamattomana. Kaikki rakennukset ovat lähes ulkopuolella oleva, päärakennus sijaitsee aivan korjauskelvottomassa kunnossa.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 95 96 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 6.7 Toinen taajama, Otanmäki

Saaresmäki ja Otanmäki ovat Vuolijoen alueella ainoita selvästi merenpinnan yläpuolella olevia kohoumia. Otanmäki on korkeimmillaan 194 m ja Saaresmäki 229 m meren pinnan yläpuolella. Vuolijoen ensimmäinen rautatehdas oli toiminnassa vajaat sata vuotta aiemmin kuin kaivostoiminta Otanmäessä käynnistyi. Saaresjoen harkkohytti takoi rautaa noin kymmenen vuoden ajan vuodesta 1844 aina 1850-luvun alkupuolelle. Otanmäen uumenista löytyi vuonna 1938 rikas Otanmäen kaivostorni näkyy malmisuoni. Ensimmäiset syväporaukset tehtiin Vuolijoen maisemassa kauas. seuraavana vuonna. Tutkimukset tuottivat tulosta Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002. ja alueen hallinta luovutettiin Suomen Malmi Oy: lle. Samana vuonna alkanut sota kuitenkin viiväs- tytti jatkotoimenpiteitä. Esitys Otanmäen malmin hyväksikäytöstä tehtiin valtioneuvostolle vasta sodan jälkeen vuonna 1946. Kolme vuotta myö- hemmin avattiin tutkimuskuilu ja koerikastamo. Otanmäen kaivoksen rakentaminen heti sodan jäl- keen antoi suunnan Vuolijoen kunnan kehitykselle vuosikymmeniksi. Sotakorvausten maksaminen vauhditti kaivosteollisuuden kehittymistä koko maassa. Maaseutuvaltaisesta pitäjästä muotoutui Kainuun teollistunein paikkakunta ja kaivoksen ympärille rakentui moderni lähiö palveluineen. Ennen kaivostoiminnan käynnistymistä Otan- mäki oli mäki keskellä metsää, jonne kuljettiin pitkospuita pitkin. Maantie Otanmäkeen valmistui heti sodan jälkeen vuonna 1946. Kaivostoiminnan kannalta tärkeä pistoraide Otanmäkeen valmistui vuonna 1952, samana vuonna valmistui myös Otanmäen asema. Kaivostoiminta tarvitsi ajan- mukaiset tieyhteydet. Valtatie Kajaaniin valmistui vuonna 1961 ja pian myös Kokkolan suuntaan. Valtiojohtoinen Otanmäki Oy perustettiin vuonna 1950. Valtioneuvoston yhtiölle antamien tavoitteiden mukaan kaivoksen tuli olla valmiiksi rakennettuna kesäkuuhun 1953 mennessä. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui kaivoksen pääkui- lu, rautatie, nostotorni, kaivostupa ja korjaamo. Seuraavana vuonna valmistuivat jo murskaamo ja rikastamo. Tuotanto käynnistyi vuonna 1953. Vuonna 1954 valmistui koetehdas vanadiinin erot- tamiseksi. Vanadiinitehdas valmistui vuonna 1956 ja sitä laajennettiin vuonna 1961. Samanaikaisesti laajennettiin myös sintraus- ja jauhatusosastoa. 1960-luvun puolivälissä laajennettiin myös rikastamoa sekä rakennettiin uusi konttorirakennus ja asuinrakennuksia. Kaivostoiminta laajeni ja 1960-luvulla ja tuolloin avattiin kaksi uutta kaivoskuilua: vuonna 1962 avattiin Suomalmin kuilu ja 1965 Vuorokkaan kuilu. Kaivoksen tuotteilla oli kysyntää ja niistä saatiin hyvä hinta. Kaivosta käynnistettäessä malmia uskottiin riittävän noin viideksikymmeneksi vuodeksi. Vuosikymmenen lopussa, vuonna 1968 Otanmäki Oy liitettiin osaksi Rautaruukki Osa-

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 97 keyhtiötä. Vanhalla kaivosalueella on vielä jäljellä suurin Siirryttäessä uudelle vuosikymmenelle alkoi osa kaivoksen käytössä olleista rakennuksista. Otanmäen taivaalla olla jo vähän mustempia Uusia rakennuksia on, osittain puretun vanadii- pilviä. Kustannustaso nousi nopeammin kuin nitehtaan paikalle rakennettu, junanvaunutehdas. myytävien tuotteiden hinta. Öljyn maailmanmark- Otanmäen kaivosalue on rakentunut kuten niin kinahinnan nopea nousu vuonna 1973 vaikutti kai- monet muutkin kaivos- tai teollisuusalueet. Toi- voksen toimintaan. Öljyä kului etenkin vanadiinin mintaa varten on tarvittu teknisesti ja käyttötar- valmistuksessa. Kustannuksia lisäsi myös se, että koitukseltaan paljon ja erilaisia rakennuksia. Osa malmia jouduttiin louhimaan entistä syvemmältä. rakennuksista toteutettiin kevyistä rakenteista ja Vanadiinin tuotanto loppui ja tehdas purettiin pois vain tilapäistä käyttöä varten. Kaivosalueella ja jo vuonna 1985. sen lähiympäristössä on paljon jälkiä puretuista Kaivos alkoi varautua tuleviin muutoksiin. tilapäisrakennuksista. Otanmäessä aloitettiin vuonna 1982 konepaja- Kaivosalueelle muodostuu edelleen yhdyskunta, toiminta, jonka tuotteina oli erikoisjunavaunujen jonka rakennuksilla on käyttöarvon lisäksi suoje- tuotanto. Samana vuonna solmittiinkin pitkäaikai- lullista arvoa. Huomattavimpana maamerkkinä nen puitesopimus erikoisvaunujen rakentamisesta alueella on kaivostorni, joka ei ole käytössä, mutta Otanmäen vaunutehtaalla. Erikoisvaunut toimitet- jonka säilyminen tulee ehdottomasti turvata, kuten tiin Neuvostoliittoon. Vaunutehtaan rakentaminen myös alueen tiilirakenteisten teollisuusrakennus- alkoi seuraavana vuonna. Kaivostoiminta Otanmä- ten säilyttäminen. essä päättyi kokonaan vuonna 1985. Otanmäessä eletään yhä epävarmuuden aikaa. Kaivosalueelta inventoidut kohteet Junien toimitukset Neuvostoliittoon loppuivat Alueelta on purettu pois vanadiinitehdas ja Neuvostovallan romahdettua vuonna 1991. Vuon- rikastamo. Rikastamoa jouduttiin laajentamaan na 1994 käynnistyi kaksikerroksisten IC-junien monta kertaa. Vanhin osa on vuodelta 1952 ja valmistus ja yhteistyö Pendolinojen valmistuksesta laajennukset vuosilta1961 ja 1965. Rikastamo oli alkoi. Muutoksia tapahtui myös yhtiön omistuk- betonirunkoinen kolmikerroksinen tiilirakennus. sessa - espanjalainen junavaunujen rakentamiseen Rakennuksen toimisto-osassa on konttori- labora- erikoistunut Patents Talgo S.S. osti Transtechin torio ja sosiaalitiloja. Teollisuussiivessä on muun tehtaan. Tuotanto jatkuu, mutta 2000-luvun alku- muassa jauhatus-, korjaamo-, vaahdotus-, suoda- puolella taas hyvin epävarmoissa merkeissä. tus- ja kuivaamotilat.

Kaivosalueella on vielä jäljellä 1950-luvun alussa rakennettuja kestävään käyttöön suunniteltuja tiiliraken- teisia kaivosrakennuk- sia. Käyttökelpoisista jo rakennushistoriallisesti arvokkaista rakennuksista tulee pitää huolta.

98 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Otanmäen seurakuntakeskus. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Suurikokoinen vuonna 1956 rakennettu vana- 50. Sosiaalitalo diinitehdas oli seitsenkerroksinen teräsbetonira- Rakennus on valmistunut vuonna 1978. Raken- kennus, seinärakenteet olivat poltettua savitiiltä. nus on osittain betoni- osittain puurakenteinen. Vanadiinitehtaan tuli kestää kovaa käyttöä. Vuonna 2002 rakennuksessa toimii konepajan Tehtaan ollessa vielä käytössä teräsbetonipalkis- markkinointi. toja jouduttiin useaan otteeseen vahvistamaan ja tiiliseinää, ainakin länsipuolella, muuraamaan 51. Levyhalli kokonaan uudestaan. Tehdas on purettu pois Betonirunkoinen ja tiiliverhottu levyhalli on vuonna 1985. valmistunut vuonna 1967. Rakennus on edelleen käytössä. 47. Kaivostorni (M) Kaivostorni on rakennettu vuonna 1952. Tornin 52. Kaivoskonttori – autotalli– on suunnitellut Insinööritoimisto K. Hanson. Torni 52. kompressoriasema (M) on betonirakenteinen ja maalaamaton. Torni- Rakennuksen vanhempi osa on valmistunut osassa on viisi kerrosta. Pyöreän tornin yläosa on vuonna 1952, laajennusosa on vuodelta 1979. Vuon- kahdeksankulmainen. Jokaisella sivulla on kolme na 2002 rakennus toimii terveystalona. Rakennuk- suurempaa yhdeksänruutuista ikkunaa ja niiden sen vanhempi osa on teräsrunkoinen tiilirakennus. alapuolella kolme matalampaa kolmiruutuista Uudemman osan väliseinät ovat puurunkoisia ikkunaa. Kahdeksankulmaisen tornin yläpuolella ja rakennus on verhottu lujalevyverhouksella. on pyöreämuotoinen yläosa, jota kiertää ikkunoi- Rakennus on kolmikerroksinen, paitsi kompres- den rivistö. Katto on ns. kekokatto. Rakennuksen soriaseman osa on vain kaksikerroksinen. katteena on huopa. Kaivostornin ikkunoita kunnostettiin ympäristöministeriön rakennussuojelu- 53. Hienomurskaamo / puutyöhalli (M) avustuksilla kesällä 1997. Rakennuksen vanhin osa on vuodelta 1952 ja laajennusosa (puutyötilat) ovat 1950-luvun lo- 48. Rikastamo pulta. Rakennus on ollut kaivoksen toiminnan Purettu pois vuonna 2001. aikana monenlaisessa käytössä. Se on toiminut hienomurskaamona. Rakennuksessa on myös 49. Korjaamo- ja varastorakennus (M) sähkömuuntajan tilat ja malmisiilo. Siipiosassa on Rakennus on valmistunut kahdessa vaiheessa ollut puutyötilat. vuosina 1950 ja 1952. Vuonna 2002 rakennus on Muita rakennuksia alueella on vielä: A- ja B-va- Talgo Oy:n käytössä. Rakennuksella on ollut useita rasto sekä öljyvarasto. Kaivoksen uusi konttorira- käyttötarkoituksia. Se on toiminut mittarikorjaa- kennus valmistui vuonna 1966. Rakennuksen on mona, kone- ja sähkölaitekorjaamona, toimistona suunnitellut arkkitehti Osmo Sillman. Rakennus ja keskusvarastona. Rakennus on edelleen käytössä on inventointia tehdessä (2002) käyttämättömänä. ja hyväkuntoinen ja ehdottomasti säilyttämisen Konttorirakennus on tehty valkoisesta tiilestä ja se arvoinen. on yksikerroksinen.

Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 99 6.8 Lähiö nimeltään Otanmäki kokeneen Insinööritoimisto K. Hansonin tehtä- väksi. Asemakaavan laatiminen ja rakennusten Otanmäen asunto-alue korkeine kerrostaloineen suunnittelu tilattiin Arkkitehtuuritoimisto Lappi- rakennettiin hyvin nopeasti. Alueen asemakaavan Seppälä ja Martas Oy:ltä. ja rakennusten suunnittelu käynnistyi vuonna Kaivosta rakennettaessa jouduttiin rakentamaan 1951. Asemakaavaa ja asuinrakennusten piirus- työväkeä ja toimihenkilöitä varten parakkiluon- tuksia koskevassa rakennuslupahakemuksessaan toisia puutaloja. Rakennukset eivät ole säilyneet, yhtiön johto tähdentää, että rakennustoiminta vain niiden perustuksia on jäljellä kaivosalueen vuoden 1952 osalta tulee muodostumaan huomat- ympäristössä. Rakennuksille annettiin niin tavan laajaksi. Laajaa se alueen mittapuun mukaan komealta kalskahtavia nimiä kuten esimerkiksi olikin. Kaivostoiminnan täysimittaisen käynnis- “Sopukoto”, “Otanlinna” ja “Impilinna”. Otan- tämisen johdosta teollisuus- ja asuinrakennuksia mäen asunto-alueelle rakennettiin yksi puinen, jouduttiin rakentamaan samanaikaisesti. kaksikerroksinen kerrostalo, “Paukkula”, joka on Vuosien 1951 –1952 aikana yhtiö suunnitteli purettu pois 1980-luvulla. tarvitsevansa rakentamista varten 120 000 säkkiä Ensimmäinen kerrostalo “Malmi” valmistui sementtiä ja 550 tonnia betoniterästä. Työvoiman Vuorimiehentien varteen vuonna 1952. Vuonna tarve oli 350 – 500 miestä, joista neljänneksen tuli 1957 alueella oli valmiina jo kahdeksan kivitaloa, olla rakentamisen ammattilaisia. joissa oli noin 300 asuntoa. Viimeisenä rakennettiin Rakennustöitä vaikeuttivat rakennusmateri- vuonna 1958 vanadiinitehtaan työntekijöitä varten aalien säännöstelyn lisäksi pohjoisen ilmaston “Vana”. Otanmäkeen rakennettiin 1950-1960-lu- asettamat vastukset. Rakennuttajan huolena olivat vulla kaikkiaan kymmenen kerrostaloa. Kerros- jo lokakuussa alkavat pakkaset lumi- ja räntäsatei- talot ovat arkkitehti Iikka Martaksen suunnitte- neen. Teollisuusrakennusten suunnittelu annettiin lemia. Molemmissa kerrostalotyypeissä on kaksi porrashuonetta. Vuorimiehentien varrella olevat kerrostalot ovat nelikerroksisia ja hissittömiä, Mainarintien varressa sijaitsevat seitsenkerroksiset hisseillä varustetut talot. Myöhemmin, vuonna 1971 rakennettiin vielä rinteeseen, Uunimiehentien varteen, arkkitehti Eero Huotarin suunnittelema kerrostalo. Otan- mäen vanhimmat kerrostalot ovat sekarunkoisia. Kantavat rakenteet ovat betonia ja porraskäytävät ja ulkoseinät on muurattu tiilestä. Asuinrakennusten mukana tulivat vähitellen muut palvelurakennukset. Otanmäen kauppa, Otanmäen liiketalo Oy:n “Pikaostola”, avasi ovensa joulukuussa 1952. Samana vuonna rakennettiin lämpökeskus ja paloasema sekä Otanmäen asema. Asemasta on myöhemmin muodostettu asunto- osakeyhtiö. Valintamyymäläksi suunniteltu Pikaostola kuvaa hyvin Otanmäen luonnetta modernina asuinlähiö- nä monipuolisine palveluineen. Rakennuksessa oli elintarvikeliikkeen lisäksi kirja- ja paperikauppa sekä kemikalio ja myöhemmin myös Kajaanin Säästöpankin konttori. Liikkeen avajaisista otsikoi seuraavan päivän Kainuun Sanomissa toimittaja innostuneesti, että Otanmäen “uusi liikehuoneisto on ajanmukainen ja miellyttävä”. Ravintola Mainari avasi ovensa vuonna 1956. Ravintola-liikerakennuksen on suunnitellut KK: n rakennusosasto. Ravintolan lisäksi liikehuoneis-

Ravintola Mainarin hieno alkuperäinen kyltti kaipaa kunnostusta. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

100 Kolme kylää ja kaksi taajamaa toon kuuluu elintarvikeliike. Kuva: Kainuun Museon Kaivosyhdyskunta kuhisi lapsiperheitä. Otan- kuva-arkisto. mäen koulu aloitti toimintansa kerrostalojen kellarissa. “Kiisun” kellari toimi opetustilana ja “Rummun” ja “Myllyn” kellarit askartelutiloina. Otanmäen kansakoulu vihittiin käyttöön vuonna 1954. Uuteen kouluun rakennettiin erillinen oppi- lasasuntola. Oppilaita oli paljon ja koulua laajennettiin jo vuonna 1957. Laajennusosan suunnittelijana oli edelleen Arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä ja Martas. Koulussa pidettiin pyhäpäivisin myös jumalanpalveluksia. Otanmäen kasvava taajama tarvitsi pian myös omat rakennukset hengenvil- jelyä varten. Otanmäen seurakuntatyökeskus valmistui vuonna 1960. Otanmäki kasvoi tarpeen mukaan. Urheilu- kentän katsomo on vuodelta 1962 ja Otanmäen Teräksen Urheilutalo vuosikymmenen lopulta vuodelta 1968. Maauimala rakennettiin 1970-luvun lopulla. Autoistumisen myötä tuli tarvetta rakentaa au- totalleja, ensiksi monia väliaikaisia ja myöhemmin yksi suurempi Vuorimiehentien päähän. Pitkä ja matala tiilirakenteinen autotalli Kaivosmittaa- jantien varressa on omalla tavallaan näyttävä ja ehdottomasti kyläkuvan kannalta säilyttämisen arvoinen rakennus. Otanmäen pääraitin, Vuorimiehentien, varren palvelurakennukset lisääntyivät. 1960-luvulla rakennettiin Osuuspankin pankkirakennus, terveystalo sekä apteekki ja poliisilaitos. Raken- nukset edustavat 1960-luvulle tyypillistä julkista arkkitehtuuria: julkisivumateriaalina on punatiili yhdistettynä vaaleaan levypintaan. Tehtaanjohtajalle valmistui Uunimiehentien varteen oma asuinrakennus ja edustustila 1960- luvun puolivälissä. Saman tien varteen rakennettiin vielä rivitalo virkailijoille 1980-luvun lopulla. Otanmäen kaivosyhdyskunnan asuinalue jatkoi teollisuus – ja ruukkiyhteisöjen asuinperinnettä. Niissä asuinrakennusten sijoittelua ohjasi tietty hierarkia. Hierarkia näkyy myös rakennusten suunnittelussa ja asuntojen varustelussa. Otanmäki Oy:n rakennuttamien asuinrakennus- tusjohtaja Ilmari Harkin tapaan Otanmäen raitilla. ten lisäksi alueelle rakennettiin vähitellen myös Patruunan johtama yhteisö on muuttunut osaksi yksityisten omakotitaloja. Ensimmäiset omakoti- kansainvälistä suuryritystä. talot rakennettiin 1950-luvun lopulla Myllärintien Otanmäki pelkästään tehdasväen asuinyhteisö- varteen. Rakennuksia on ajan kuluessa jonkin nä on menettänyt merkitystään. Kaivostoiminnan verran muunneltu ja uudenaikaistettu, silti Myl- loppuminen lopetti yhden aikakauden. Rautaruu- lärintien varsi muodostaa edelleen selkeän kuvan kin myydessä vaunutehtaan päättyi toinen aika- oman aikakautensa rakentamisesta. kausi. Elämäntavan muutoksessa autoistumisella on näkyvä sija. Monet kulkevat töihin tehtaalle 6.8.1 Joulutähti kaivostornissa kauempaa, useimmat Kajaanista. Toisaalta Vuoli- joelta ja Otanmäestä kuljetaan töissä kauempana, Puolen vuosisadan aikana Otanmäen teolli- useimmiten Kajaanissa. suusyhdyskunta on muuttunut paljon. Otanmäki Otanmäen kaivoksen perustamisesta, ja nykyi- Oy:n johtama kaivosyhdyskunnasta on tullut sen pääkaivostornin rakentamisesta lähtien, on junavaunutehdas. Teollinen perinne elää, mutta joka vuosi itsenäisyyspäivän aikoihin sytytetty kuitenkin. Yhtiön johtaja ei enää pyöräile toimi- jouluvalot kaivostornin huipulle. Vieläkö valo

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 101 Ote Saaresmäen alueen isojakokartasta 1860-luvulta. Kartassa mukana seuraavat tilat: 83 Uutela, 84, Timola, 85 Rikula, 86 Takalo ja 87 Tolppa. Timolan102 pihapiirissä ole enää jäljellä karttaan piirrettyjä rakennuksia. Pellolla nykyisin oleva aitta ei vielä kartassaVuolijoen näy, t airakennuskulttuurituuri se on siirretty pihapiiristä nykyiselle paikalleen vasta myöhemmin? Kartta: Oulun maanmittauslaitoksen arkisto. palaa tulevina vuosina? Tapahtuneet muutokset näkyvät myös ympäris- tössä ja rakennuksissa rapistumisena. Vanhimmat rakennukset alkavat olla hyvässä keski-iässä ja ne kaipaavat suunnitelmallista hoitoa. Otanmäen vanhinta rakennuskantaa tulee hoitaa kokonaisuutena. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös lähiympäristö, talojen pihat ja teiden varret. Oheiseen karttaan (s. 104) on merkitty Otanmä- eltä alueet, jotka ovat toisaalta rakennuksen säi- lyttämisen ja toisaalta maisemanhoidon kannalta keskeisiä. Otanmäen asuinalue palvelurakennuk- sineen on alun perin rakennettu metsälähiöksi. Kokonaisuus alueella syntyy juuri rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön hallitusta koko- naisuudesta. Kerrotaan, että kun aluetta rakennettiin, säästettävät puut olisi suojattu laudoituksella. Pihapiirien ja tienvarsialueiden tulevassa hoidossa on syytä hyvin tarkkaan miettiä mitä puita kaa- detaan - miettiä puita ihan yksilöinä. Erityisen tärkeää on säästää suuria mäntyjä.

Inventoidut kohteet

54. Seitsenkerroksiset kerrostalot: 54. Titaani, Lyhty ja Nousu (M) Otanmäen vanhimpia rakennuksia ovat seitsen- Titaani. kerroksiset kerrostalot, “Titaani, “Lyhty” ja “Nou- su”. Rakennukset ovat vuodelta 1953. Otanmäessä kerappaus. Perustuksina on uritettu ja maalattu be- käytettiin tiilirakennusten valmistamiseen vuosina toni. Rakennuksissa on alkuperäinen ulkoväritys ja 1950-luvulla tuhansia tonneja tiiltä, betonia, rautaa värisävyinä on tumma beige tai hillitty keltainen. ym. Otanmäen kerrostalot ovat yksi muunnelma Satulakattojen suojana on maalattu pelti ns. sekarunkoisista taloista. Runko muodostuu - julkisivujen alkuperäinen ilme on muutoksissa massiivisesta tiilimuurista; keskirungon kantava- mahdollisuuksien mukaan säilytettävä na rakenteena on betonipilaristo, porrashuoneen seininä ovat massiiviset tiilimuurit. 56. Mainari, liike- ja ravintolarakennus (M) Talojen rappauksena on vähän kammattu rap- Mainarin nimellä tunnettu ravintolaliikeraken- pauspinta. Perustuksina on uritettu ja maalattu nus on vuodelta 1952. Rakennuksessa on kerros- betoni. Kerrostaloissa on satulakatot ja niiden taloista poiketen sileä rappaus ja perustuksena katteena pelti. Rakennukset ovat saaneet nykyisen kivirouhepintainen betoni. Ulkoväritys on alku- ulkovärityksensä joskus 1980-luvulla. Aiemmin peräinen, hyvin vaalea keltainen. Rakennuksen korkeammat kerrostalot oli maalattu vaaleasävyi- katteena on maalattu pelti. Osa rakennuksen ikku- siksi. Viimeisen maalauksen jälkeen rakennusten noista on alkuperäisiä, osa on vaihdettu. Rakennus ulkovärit ovat tavallaan persoonallisemmat: on valitettavasti vajaa käytössä ja se näkyy selvänä Titaani on sävyltään vihreä, Lyhty loistaa okran ränsistymisenä. keltaisena ja Nousu maitosuklaan väreissä. - julkisivujen alkuperäinen ilme on muutoksissa 57. Pika-ostola, liike- ja pankkirakennus (M) mahdollisuuksien mukaan säilytettävä “Pikaostolana” alun perin tunnettu rakennus, jossa on ollut sen historian aikana monenlaista 55. Kolmikerroksiset kerrostalot: Malmi, Kenno, käyttöä. Tällä hetkellä rakennuksen liikehuoneistot 55. Mylly, Rumpu, Happo, Kuula ja Vana (M) ovat vajaa käytössä. Rakennuksen arkkitehtoni- Talot on rakennettu aikavälillä 1952 – 1958, van- sena erikoispiirteinä on osassa julkisivua, sekä hin niistä on “Malmi”, uusin on jonon viimeisenä betoniperustuksen verhousmateriaalina, käytetty oleva “Vana”. Pitkällä aikavälillä rakennettuina ruskea klinkkeri. Toinen, muutoin niin selkeä- ne eivät ole täysin identtisiä rakennusteknisesti piirteistä modernismia pehmentävänä detaljina tai varustelultaan. Rakennuksissa on eri kokoisia on kattotuolien koristeleikatut päät ja räystään asuntoja erikokoisille perheille. Rakennuksissa on alaosien sinivihreä väritys. Liikerakennus on sävyl- alkuperäiset hissit. Uusimmissa taloissa (“Rumpu”, tään vaalea. Rappauspinta on sileä. Rakennuksen “Happo”, “Kuula” ja “Vana”) rappauksena on rois- katteena on maalattu pelti.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 103 104 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri 58. Lämpökeskus, paloasema (M) asema on kolmikerroksinen pienkerrostalo. Siinä Lämpökeskus ja paloasema on rakennettu sa- on roiskerappauspinta ja ilmeisesti alkuperäinen mana vuonna kuin Pikaostola, eli vuonna 1952. beigen ruskea väritys. Kivijalka on uritettua beto- Rakennuksen kyläkuvan kannalta huomiota he- nia. Satulalakaton katteena on pelti. rättävin osa on paloaseman torni, jonka huipulla - julkisivun alkuperäinen ilme on muutoksissa on kello. Kello ei valitettavasti ole enää toiminta- mahdollisuuksien mukaan säilytettävä kuntoinen. Rakennuksessa on kolme osaa: sileäksi rapattu kaksikerroksinen “Kiisu” sekä tiilirakentei- 61. Otanmäen koulun alue (M) nen paloasemaosa ja sen kyljessä rapattu torniosa. Alueella on koulun lisäksi kaksi asuntolaraken- Tornia lukuun ottamatta rakennuksessa on loiva nusta. Asuntolat on rakennettu samanaikaisesti satulakatto. Rakennuksen katteena on pelti. kuin koulun vanhin osa. Koulua laajennettiin vuonna 1958. Otanmäen koulu on edustava esi- 59. Otanmäen seurakuntakeskus (M) merkki 1950-luvun kouluarkkitehtuurista: raken- Seurakuntakeskuksessa on kaksi osaa: seu- nus on yleisilmeeltään vaalea, kookas ja maisemaan rakuntatalo ja erillinen kellotorni, joka toimii hyvin sijoitettu. Myöhemmin tehdyt laajennukset samalla porttina alueelle. Seurakuntakeskus on soveltuvat hyvin alkuperäisiin ratkaisuihin. Asun- rakennettu 1950- ja 1960-lukujen taitteessa ja se tola-osa on kolmiosainen, keskimmäinen osa on näkyy rakennuksen arkkitehtuurissa: puuta on rakennettu vähän myöhemmin (?). Rakennus on käytetty enemmän ja julkisivun yleisvaikutelma väritykseltään samanlainen kuin viereinen asema- on plastisempi. Julkisivu koostuu pilareiden ja rakennus, rakennusaika on sama, eli vuosi 1953. puisen listoituksen jäsentämistä pystylinjoista. - julkisivun alkuperäinen ilme on muutoksissa Seurakuntatalon julkisivussa toistuu kellotornin mahdollisuuksien mukaan säilytettävä vertikaaliset linjat. Yleisvaikutelma on rauhalli- nen ja hallittu. Seurakuntakeskus on rakennettu 62. Kerhorakennus (yhtiön johtajan asunto) (M) metsäiseen ympäristöön. Aivan rakennuksen Otanmäen uudempaa rakentamista edustaa ympärillä on suuria kuusia ja pihapiiriä ympäröi 1960-luvun puolella rakennettu johtajan asunto. mäntypuuvaltainen metsä. Tasakattoinen valkotiilirakennus edustaa puhtaasti jo 1960-luvun arkkitehtuuria. Yksikerroksisen 60. Otanmäen asema (M) matalan rakennuksen yleisilme on hyvin moderni. Asema on vuodelta 1953. Rautatieliikenteen Ikkunoiden vuorilaudoituksen ja tasakaton reunaa loputtua se on siirtynyt kokonaan asuinkäyttöön. puulistoituksin jäsentävä vihreä väri sitoo raken- Asema-alue on muutamia pieniä yksityiskohtia, nuksen osaksi ympäröivää metsämaisemaa. kuten ulko-oven vaihtamista lukuun ottamatta, - julkisivun alkuperäinen ilme on muutoksissa säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Vanha mahdollisuuksien mukaan säilytettävä

“Pikaostola” ja lämpökeskus-paloasema.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 105 6.8.2 Vuorokas osana Otanmäkea joutui aika ajoin vainolaisten tihutöiden kohteeksi. Saaresmäen talot poltettiin jo vuonna 1574 venä- Otanmäen lähelle rakennettiin vähitellen oma läisten tekemässä yllätyshyökkäyksessä. Seuraavan lähiö, Vuorokas. Se sijaitsee Otanmäestä lähdettä- kerran verokirjaan merkittiin ensimmäinen talo essä Kajaanin suuntaan, tien kahta puolta, neljän vasta Täyssinän rauhan (solmittiin 1595) jälkeen kilometrin matkan päässä. Alue liittyy toiminnan vuonna 1605. Isonvihan aikana 1700-luvun alussa kautta Otanmäkeen. Vuorokkaan alueella sijaitsee vihollinen oli taas liikkeellä. yksi Otanmäen kolmesta käytössä olleista kaivos- Saaresmäellä on Kainuun historiassa oma eri- torneista, Vuorokkaan torni. Vuorokkaan torni tyismerkityksensä. Kylä on toiminut Nissilän tien kuuluu tällä hetkellä yksityiselle. Kolmas torni oli kautta yhtenä porttina Savon kautta kauemmak- Suomalmin torni. Se on jo purettu pois. Vuorok- sikin Suomea. Saaresmäen Hukkala oli Viipuriin kaan rakennuskanta on pääasiassa 1960-luvulta. menevän postireitin varrella viimeinen kainuulainen talo. Saaresmäellä on – tuntemattomaksi jääneessä 6.9. Saaresmäki paikassa – Kainuun vanhin talvimarkkinoiden pitopaikka. Saaresmäen valinta markkinapaikak- Saaresmäki, ja siihen kyläalueena liittyvä Lep- si liittyy Kainuun karjalaiskauppaan. Täyssinän pimäki, ovat Vuolijoen alueen korkeimpia paik- rauhan jälkeen vähitellen vilkkaana virinnyt kar- koja Otanmäen ohella. Saaresmäen kylällä asutus jalaiskauppa alkoi kiinnostaa myös oululaisia, jotka asettuu maaston mukaan elävän kylätien kahdelle halusivat saada kaupankäynnin omaksi yksinoike- puolelle. Osa taloista sijaitsee kylärakenteesta udekseen. Oululaisten halukkuus johti siihen, että vähän irrallaan. Vesistöjä on vähän. Kylää ym- kuningas Kustaa II Aadolf myönsi vuonna 1625 päröivät laajat suoalueet. Kylän luoteispuolella ja oululaisille oikeuden järjestää yksityisiä markki- kylämaiseman ulkopuolella on Saaresjärvi ja siihen noita Kajaanin pitäjän alueella. laskeva Saaresjoki. Saaresjoen varrella on 1840- ja Kesämarkkinoiden pitopaikaksi valittiin Palta- 50-luvulla toimineen rautahytin jäänteet. mo, ja talvimarkkinat pidettäisiin Saaresmäessä. Saaresmäki on Kainuun vanhimpia asuttuja Saaresmäen valinta markkinapaikaksi oli tavallaan kyliä. Saaresmäen Olli Hallikainen kuuluu niiden hyvin luontevaa, sillä kylä sijaitsi “Viipurin tien” kymmenen ensimmäisen raivaajapioneerin jouk- varressa ja markkinaväkeä odoteltiin myös Savon koon, jotka asuttivat Kainuun erämaata syksyllä suunnalta. Kainuulaisten kannalta markkinapaik- 1554. Saaresmäen asukkaista ennen savolaiseks- ka osoittautui liian syrjäiseksi ja markkinat lakka- pansioita ei ole juurikaan tietoa. Kylän tarinaperin- sivatkin varsin pian. Markkinapaikka ei ole enää teeseen kuuluvat tarinat lappalaisasukkaista. maisemassa hahmotettavissa, eikä se ole kulkenut Saaresmäki, kuten niin moni kainuulainen kylä, perimätietona kyläläisten muistissa.

Pellikan aitat.

106 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Karppilan savusauna. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Vielä tänäkin päivänä kylänraitista voi aistia pirtin lisäksi kolme kamaria ja hirsirunkoinen vanhan kärrytien hengen. Tie on mutkainen ja se kuisti. Rakennuksessa on vaalea väritys ja vaa- antaa kylälle ilmettä ja se sitoo paikan tarkemmin kavuoraus. Katteena on huopa ja perustuksena osaksi historian kulkua. Tienvarsi on vähitellen on luonnonkivi. pensoittumassa. Kivinavetan tarkka ikä ei ole tiedossa. Inventoin- Kylä on 1980-luvun lopun inventoinneissa valittu nissa tarkimmaksi vuosilukutiedoksi mainitaan yhdeksi Museoviraston luokittelemista Valtakun- 1800-luku. Rakennus on kivi/hirsirunkoinen, nallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista kookas ja siihen kuuluu myös talliosa. Raken- ympäristöistä. Perusteluina on se, että kylä on nuksessa on jyrkkäharjainen harjakatto, katteena Kainuun vanhimpia asuttuja kyliä ja että siellä on navettaosassa pelti ja tallissa huopa. Tallin ja on säilynyt paljon vanhoja rakennuksia. Vuoden navetan rakentamisessa on käytetty sodan jälkeen 1997 inventoinnissa tuli myös esille se, että kylällä vanhoja hirsiä. on poikkeuksellisen paljon vanhoja yksihuonei- Pihapiiriin kuuluu myös korkearunkoinen aitta, sia aittarakennuksia. Niiden ikä ei ole tarkalleen joka on ilmeisesti vanha tuulimyllyaitta. Hirsira- tiedossa. Suurin osa on 1800-luvulta, Uusitalon kenteinen ja maalaamaton rakennus on luonnon- vanhan aitan seinässä on vuosiluku 1783. kiviperustuksilla. Rakennuksessa on harjakate ja Saaresmäen kylä ja muutamat aitat on huomioitu sen katteena huopa. myös Kainuun seutukaavaliiton kulttuurihistori- - asuinrakennus, tuulimyllyaitta allisesti merkittäviin kohteisiin vuonna 1973 ja sen täydennysosaan vuodelta 1988. Aitoista mainitaan 64. Laitila (P) nimeltä Pellikan ja Rikulan aitat. Laitilan pihapiirissä on eri-ikäisiä rakennuksia. Vanhin ja samalla pihapiirin arvokkain rakennus Inventoidut kohteet on 1800-luvun alun luhtiaitta. Laitilan kaksiosainen ja otsallinen luhtiaitta on Vuolijoella harvi- 63. Kaanes (P) nainen. Rakennuksessa on peltikatto ja sen kunto Kaaneksen pihapiiri sijaitsee peltoaukean lai- on hyvä. dalla, maisemassa joka on varmasti hyvin kauan Pihapiiri on edelleen käytössä ja hoidettu. Uusin ollut asuinkäytössä. Tilan nykyinen omistajasuku, tiilirakenteinen asuinrakennus on 1980-luvul- Karjalaiset, ovat tulleet Kaanekseen vuonna 1928. ta. Vanhempi, sodanjälkeinen hirsirunkoinen Aiemmat asukkaat tilalla ovat olleet mm. Pussisia, asuinrakennus vaatisi perustusten korjausta. Kemppaisia, Karjalaisia ja Leinosia. Tila on ollut Vanha asuinrakennus ei ole aktiivisessa käytössä. ympärivuotisesti asuttu vuoteen 1967 asti. Tilalta Asuinrakennuksessa on luonnonkivi perustus ja on inventoitu seuraavat rakennukset: asuinraken- huopakate. Rakennus on maalattu muutama vuosi nus, navetta/tallirakennus ja aitta. sitten punaiseksi. Kaaneksen päärakennuksessa on toiminut Pihapiirin laidalla, pellon takana oleva yksihuo- jossain vaiheessa kauppa. Kauppahuoneena on neinen vilja-aitta lienee pihapiirin vanhin raken- ollut eteisen takainen kamari. Rakennuksessa on nus. Aitta sijaitsee pellon laidalla pensoittuvassa,

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 107 108 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri vähän kosteassa ympäristössä. Sen perustuksena Pihapiirissä on hirsirunkoinen asuinrakennus, on nurkkakivet. Rakennus on maalaamaton ja sen sitä vastapäätä kaksiosainen liha- ja vaateaitta. katteena on huopa. Aittarakennuksen vieressä on L-muotoinen hirsirunkoinen navettarakennus. Navetan runkona on 65. Ollila (P) luonnonkivi ja hirsi. Navettaan liittyy talliraken- Ollila on rakennettu viime vuosisadan alussa nus, johon kuuluu myös lato. Kymi Oy:n työntekijöille. Tilalla on, Kymi yhtiön Aittarakennus on kaksiosainen, suoraseinäinen myytyä paikan, ollut useita omistajia. Pihapiiriin rakennus. Satulakaton katteena on pelti. Perus- kuuluu valkoiseksi maalattu päärakennus, suuri- tuksena on luonnonkivi. Rakennus on maalaa- kokoinen hirsirunkoinen navetta ja hirsirakentei- maton. nen sauna. Navetan ja saunan katteena on talon- poikaisrakennuksien katteena harvinaisempi tiili. 67. Onnela Piha on aiemmin ollut hyvin hoidettu näyttävine Tilan ensimmäiset asukkaat ovat olleet Matti ja istutuksineen. Heikki Ohtonen. Karjanhoito tilalta on loppunut jo Asuinrakennus on tehty 1910-luvun alussa. 1970-luvulta. Tällä hetkellä paikka on ainoastaan Rakennus on kokonaan hirsirunkoinen. Raken- kesäkäytössä. nukseen kuuluu pirttikeittiö ja kaksi kamaria. Pe- Pihapiiri sijaitsee kyläkuvan kannalta tärkeällä rustuksena on luonnonkiviperustus. Vuorauksena paikalla, Saaresmäen tien välittömässä läheisyy- on vaalea peiterimavuoraus. Ikkunoissa on jugend dessä. Pihapiiri on hoidetun ja asutun näköinen. vaikutteita. Rakennus kaipaa korjausta. Pihapiirissä on neljä vanhempaa hirsirakenteista Navettarakennuksen hirsiosassa on vuosilu- rakennusta: asuinrakennus, kaksi aittaa ja navet- ku 1900. Liiteriosa on rakennettu myöhemmin, ta. Asuinrakennus on rakennettu vuonna 1916. vuonna 1922. Navetta on ollut käyttämättömänä Asuinrakennus on hirsirunkoinen, perustana jo 1960-luvulta. Rakennus on alaosaltaan hirsinen, luonnonkivet. Vilja-aitta on ilmeisesti rakennettu yläosaltaan rankorakenteinen. Navetta on muihin 1800-luvun puolella tai 1900-luvun alussa. Toisen alueen karjarakennuksiin verrattuna kookas. aitan tarkka rakentamisvuosi ei ole tiedossa. Sauna on rakennettu ilmeisesti vähän myöhem- - aitat min kuin asuinrakennus ja navetta. Se on hirsirakenteinen, vuoraamaton ja punaisella maalilla 68. Uusitalo (M) maalattu rakennus. Katteena on, kuten asuinra- Pihapiiri on ilmeisesti hyvin vanha asuinpaikka. kennuksessakin, betonitiili. Aitan sisäseinässä on vuosiluku 1783, joten osa aitan hirsistä on tuolta ajalta. Aitan pieni koko ja 66. Kulmala seinien kuluneisuus kertovat, että kysymyksessä Pihapiirin tarkka rakentamisaika ei ole tiedossa. on ilmeisesti koko Vuolijoen yksi vanhimmista

Harjun navetta ja talli. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 109 110 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri rakennuksista. Aitta on ollut säilytysaittana. Ei ole 1948 ja sauna vuodelta 1955. Koulurakennuksen tietoa, kuinka kauan se ollut nykyisellä paikalla. ulkovaippaan on tehty vain vähän muutoksia. Rakennuksen seinässä on siirtomerkkejä. Aitassa Jotain muutostöitä on tehty vuonna 1965. Samaan on sisäänpäin aukeava pienaovi. Oven päällä oleva aikaan suunniteltiin rakennuksen laajentamista, kamanahirsi on muodoltaan kaareva. mutta se jäi toteuttamatta. Asuinrakennus on lähes kokonaan sortunut. Koulurakennus on suorakaiteen muotoinen ja Rakennuksessa on ollut huone ja pirtti. Pirtin nur- siinä on yksi kerros, ullakko on kylmää tilaa. Pe- kassa on vielä jäänteitä liuskekiviuunista. rustuksena on betonisokkeli. Rakennus on tehty - aitta sahahirrestä. Siinä on satulakatto ja katteena on betonitiili. Rakennuksen ulkopinnassa on vanha 69. Saaresmäen työväentalo (P) ruskehtavan punainen maali. Alkuperäisten ikku- Talon rakentamisaika ei ole tiedossa, ilmeisesti napuitteiden väri on valkoinen. se on rakennettu ihan viime vuosisadan alussa. Kaksikerroksinen rankorakenteinen asuntola on Työväentalo otettiin Saaresmäen nuorisoseuran rakennettu vuonna 1948 Saaresmäen koulun opet- käyttöön vuonna 1929. Nuorisoseura lopetti toi- tajien asunnoiksi. Rakennuksen on suunnitellut V. mintansa vuonna 1932. Tämän jälkeen talo on Pöyhönen. Rakennus on suorakaiteenmuotoinen ollut mm. Suojeluskunnan käytössä. Sodan jälkeen ja siinä on satulakatto. Katteena on betonitiili. rakennus palautettiin työväenyhdistykselle. Rakennuksen perustana on betonisokkeli. Ul- Rakennus on hirsirunkoinen ja sen tienpuoleisel- kovuorauksena on peiterimoitus. Rakennuksen la sivulla on suurikokoinen lautarakenteinen etei- ulkovaippaan on tehty hyvin vähän muutoksia. nen. Satulakaton katteena on pelti. Perustuksena Kesällä 2002 rakennus on maalattu punaiseksi ja on luonnonkiviperustus. Rakennuksen ulkoväri huonokuntoinen kuisti on oikaistu ja korjattu. on punamullan punainen. Rakennus kaipaa kor- Sauna on tehty vuonna 1955 ja sen on suun- jaamista ja ympäristö raivaamista. nitellut Vuolijoen kunnan rakennusmestari Yrjö Pramila. 70. Saaresmäen kansakoulu (P) Taiteilija Matias Keskisen työstä on muistutta- Päätös Saaresmäen koulun perustamisesta tehtiin massa noin 7 metriä korkea ja noin 5 metriä leveä kuntakokouksessa jo vuonna 1918. Koulutyö pääsi betoninen ja keskeneräinen “Sibeliuksen pää” alkamaan vasta vuonna 1923. Kylän ensimmäinen veistos. Pihapiirin yleisvaikutelma on vielä epäsiisti koulu on palanut joskus 1940-luvun alussa. Uusi ja hoitamaton. koulu on rakennettiin vuonna 1947. Rakennus on - kaikki pihapiirin rakennukset jäänyt pois koulukäytöstä jo ilmeisesti 1970-luvulla Tämän jälkeen koululla on asunut mm. kuvataitei- 71. Uutelan aitta ja paja (P) lija Matias Keskinen. Rakennus on myyty vuonna Aitta sijaitsee Saaresmäen tien varrella Uutelan 2002 yksityisille omistajalle. tilan kohdalla. Aitan rakentamisaika ei ole tiedos- Pihapiirissä on jäljellä kaikki koulun käytössä sa. Se on ollut sekä vilja- että nukkuma-aittana. olleet rakennukset. Koulu on piirretty Koulu- Rakennus on yksihuoneinen ja suoraseinäinen. hallituksen mallipiirustuksilla (no 6). Pihapiiriin kuuluu koulun lisäksi asuntolarakennus vuodelta

Kivimäessä on ryhdikäs aitta. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 111 Alkuperäinen kate on ollut teollisesti valmistettu Rakennuksen perustukset ovat painuneet. päre. Pärekaton päälle on myöhemmin asennettu Timolan pihapiiristä muut vanhemmat raken- huopa. Tällä hetkellä katteena on pelti. Rakennuk- nukset on purettu pois sodan jälkeen. Uusi ran- sen perustukset ovat painuneet ja koko rakennus korakenteinen asuinrakennus on vuodelta 1946 on vähän kallellaan. Oven saranat ovat rikki. ja betonitiilistä tehty navetta on tehty muutama Paja seisoo Saaresmäen tien ja koululle mene- vuosi myöhemmin. Navetan paikalta on tuolloin vän tien risteyksessä. Paja on tehty sodan jälkeen. purettu pois ilmeisesti useampiosainen kongiaitta. Inventoinnissa mainitaan vuositieto 1945. Paja on Aitta sijaitsee näkyvällä paikalla peltoaukealla. lautarakenteinen, maalaamaton yhden huoneen Lähiympäristö alkaa olla pensoittunut. Arvokkaa- rakennus. Rakennuksen perustana on luonnon- seen rakennukseen tulee tehdä uusi katto, perus- kivi. Pajassa on ilmeisesti alkuperäinen lautakate. tusten kunto tulee tarkistaa ja tarvittaessa korjata. Katon kunto on heikko. Puut pitäisi raivata pois aitan ympäriltä. - aitta 72. Vieraala (P) Vieraalan aitan rakennusvuosi ei ole tiedossa. Se 75. Mattilan aitta sijaitsee maisemallisesti tärkeällä paikalla kylätien Aitan rakennushistoria ei ole tiedossa. Rakennus varressa. Rakennus on ollut Vieraalan talossa il- sijaitsee Saaresmäen tien varressa. meisesti vilja-aittana. Aitta on otsallinen, kaksikerroksinen ja siinä on huopakatto. Huopakatteen alla 76. Karppila (P) on vanha pärekatto. Perustuksena on nurkkakivet. Karppilan pihapiirissä on sodan jälkeen raken- Aitta on maalaamaton. nettu asuinrakennus sekä sitä vastapäätä rankorakenteinen varastorakennus. Sodan jälkeen raken- 73. Pellikka (M) nettu navetta on tienpuoleiselle sivulla. Pihapiiriin Pellikan talolla on kolme vanhaa aittarakennus- vanhimpia rakennuksia ovat otsallinen vilja-aitta, ta. Rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta. ja hirsirakenteinen savusauna sekä vähän taempa- Ne sijaitsevat Saaresmäen tien varressa rakennus- na pellolla oleva vilja-aitta. Aitta ja savusauna ovat ryhmänä. Rakennukset ovat maalaamattomia, yk- hyvin säilyneitä ja ehdottomasti tulevaisuudessa sihuoneisia säilytysaittoja. Kahden aitan katteena säilyttämisen arvoisia. on pelti, yhden heikkokuntoinen lauta. Rakennuk- - aitta, savusauna set ovat arvokkaita sekä yksilöinä että ryhmänä. Kokonaisuus tulee ehdottomasti säilyttää. 77. Haataja (P) Haataja on Saaresmäen vanhoja asuinpaikkoja. 74. Timola (P) Pihapiirissä on jäljellä rakennuksia, joista van- Aitta lienee Timolan talon vanhin rakennus. Kaksi- himmat ovat ilmeisesti 1800-luvulta. Haatajan jo kerroksisen vilja-aitan vanhimmat osat ovat ilmeises- puretussa vanhassa päärakennuksessa on ollut ti 1700-luvun lopulta. Vilja-aitta on ollut pitempään kaksi pirttiä ja iso porstua, josta ovi vei köökiin käyttämättömänä. Rakennuksen viimeisen katteena ja kamariin. on ollut päre. Katto on lahonnut, vain vuoliaiset Haatajan pihapiiri on edelleen käytössä ja hoi- ovat jäljellä. Rakennuksessa on pitkänurkkasalvos. dossa. Rakennukset jäsentyvät pihapiiriin siten, Osa seinistä on suojattu liialliselta valolta päreillä. että päärakennus on kylätien suuntaisesti. Sen

Timolan aitta avoimella peltoaukealla, mutta jo liiaksi pihlajan suojassa.

112 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Ylähonkamäen pihapiirissä on säilynyt vanhoja rakennuksia. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002

takana on puretun vanhan asuinrakennuksen paikka. Nykyistä asuinrakennusta vastapäätä on 78. Harju navetta. Navetasta on purettu pois pihanpuolei- Pihapiiri sijaitsee tien varressa ja korkean mäen nen siipiosa. Navetan purettua osaa vastapäätä on laella. Harju on luultavasti vanha asuinpaikka. myöhemmin, ilmeisesti sodan jälkeen rakennettu, Pihapiirin vanhimpia rakennuksia ovat huono- rankorakenteinen sauna- varastorakennus. kuntoinen navettarakennus ja piha-aitta. Uudem- Haatajan hirsirakenteinen asuinrakennus on pia ovat asuinrakennus, sauna ja liiteri. Aitta on tehty vuonna 1951. Talon rakentaja on ollut San- suoraseinäinen, maalaamaton ja yksihuoneinen. teri Haataja ja rakentamisessa on käytetty vanhan Aitan perustuksina ovat luonnonkivet, satulaka- asuinrakennuksen hirsiä. Puolitoistakerroksisen, ton katteena on pelti. Tarkka rakentamisaika ei sodanjälkeistä arkkitehtuuria edustavan raken- ole tiedossa. nuksen vuorauksena on vaakavuoraus. Raken- Navetta/tallirakennus on kaksiosainen solallinen nuksessa on punainen hyväkuntoinen teollinen rakennus. Se on hirsirakenteinen, maalaamaton ja ulkomaali. Satulakaton katteena on pelti. siinä on ollut pärekatto. Rakennus on painunut ja Navettarakennus on joko 1800-luvun lopulta tai hirsikehikko alkaa olla heikohkossa kunnossa. 1900-luvun alusta. Rakennuksen karjasuojaosa on muurattu luonnonkivestä. Lantala- ja heinälato 79. Tapiola ovat hirsi- ja rankorakenteisia. Rakennuksessa on Tapiola sijaitsee Yli-Honkamäelle menevän tien satulakatto. Navetan ja lantalan katteena on pelti. varressa, jyrkässä rinteessä. Rakennuksia on tien Ladon katteena on punainen huopa. Navetta on ra- molemmilla puolilla. Pihapiiri on käytössä ja hoi- pattu harmahtavalla rappauksella. Puurakenteiset dettu. Rakennus on vuoraamaton hirsirakennus. osat on maalattu punamullan punaisiksi. Perustukset ovat luonnonkivestä. Rakennuksessa Otsallinen ja yksikerroksinen maalaamaton on satulakatto ja katteena on pelti. Rakentamisaika luhtiaitta on todennäköisesti 1800-luvulta. Ra- ei ole tiedossa. kennuksessa on pärekaton päällä vihreä huopa. Vilja-aitta on ilmeisesti 1800-luvulta. Se on ollut 80. Ylä-Honkamäki (P) aiemmin lähempänä pihapiiriä. Aitta on loivaots- Ylä-Honkamäki, Mäntyrinne ja Tapiola edus- ainen, yksihuoneinen ja yksikerroksinen rakennus. tavat Vuolijoelle harvinaisempaa vaara-asutusta. Se on maalaamaton ja siinä on heikkokuntoinen, Pihapiiristä on inventoitu vuonna 1924 rakennettu punainen kolmiorimahuopakate. Rakennus on riihi, 1800-luvulta olevat jyväaitta ja talli sekä vilja- vähän painunut. Rakennuksessa on ilmeisesti aitta, joka on 1900-luvun alusta. Rakennukset ovat alkuperäiset maasepän tekemät lukko ja saranat ehjien katteiden alla ja hyvässä kunnossa. Riihen ja hyväkuntoinen pienaovi. katto on korjattu vuonna 1997 kurssityönä. Ylä- Pihapiirin lähettyvillä oleva niittylato on siirretty Honkamäen asuinrakennus on vuodelta 1955 ja lähemmäksi pihapiiriä jostain kauempaa niityn navetta vuodelta 1958. varresta, jossa se on ollut käyttämättömänä. Ra- - riihi kennus on tehty useamman rakennuksen hirsistä ja se saattaa olla hyvinkin vanha. Niittylato on 81. Mäntyrinne alueelleen tyypillinen hieman viistoseinäinen lato. Hoidettu ja asuttu pihapiiri. Sodan jälkeen Rakennus on perustettu kivien päälle. Katteen rakennettua asuinrakennusta vastapäätä on kunto on huono (sekalaista peltiä). Aiempi kate oli luonnonkivestä rakennettu navetta. Navetan ja luultavasti päre ja mahdollisesti tuohi. Oviaukossa asuinrakennuksen välissä on aitta (neliöpihapiiri). on jäänteenä vitsaksilla hirsiseinään sidottu pysty- Kulma, josta pihapiiriin saavutaan, on avoin. puu (oven kara), ovea ei ollut enää jäljellä.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 113 114 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Kytökosken pumppuasema. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2003.

6.10 Kytökoski punaiseksi maalattu pystylaudoitus. Nauhamaise- na seinäpintaan asettuvat ikkunoiden puitteet on Kytökosken kyläalue sijaitsee Kokkola-Kajaani maalattu valkoiseksi. maantien varrella. Leimallista paikalle on maiseman tasaisuus ja edelleen pääosin viljelykäytössä 83. Kivimäen aitta (P) olevat peltoaukeat. Otanmäen läheisyys näkyy Kivimäen aitta on suoraseinäinen, kaksihuo- ja tuntuu: kylän kaukomaisemaan kuuluu olen- neinen aitta. Rakennuksessa on satulakatto ja sen naisesti Otanmäen kaivostorni, joka työntyy katteena punainen kolmiorimahuopa. Rakennuk- vähän niin kuin väkisin kylän talonpoikaiseen sen nurkkakiviperustukset ovat kunnossa ja aitan maisemaan. Kylän vanha kauppa on edelleen ympäristö on siisti ja hoidettu. rakennuksena olemassa Ryynäsentien ja Kokko- la-Kajaani tien risteyksessä. Kyläkuvan kannalta 84. Otanmäen kaivoksen pumppuasema (P) tärkeä rakennus on myös Kylämuseo, talkootyöllä Punatiilestä rakennettu, yksikerroksinen pump- rakennettu uudisrakennus, johon on kerätty erilai- puasema on rakennettu Otanmäen kaivoksen tar- sia maanviljelykseen liittyviä työkaluja. peita varten 1950-luvun alussa. Rakennuksessa on loiva satulakatto ja perustuksina on betonikivijal- Inventoituja kohteita: ka. Arkkitehtonisena erikoispiirteenä on metalliset, mahdollisesti kuparista rakennetut ikkunoiden 82. Kytökosken koulu “vuorilaudat”. Rakennuksessa on korkeat kahdek- Kytökosken koulupiiri muodostettiin vuonna sanruutuiset ikkunat, jotka kahdella sivulla, neljän 1947. Ensimmäinen jälleenrakennuskauden kou- ikkunan jonona antavat pienelle rakennukselle luarkkitehtuuria oleva rakennus rakennettiin teollisuusrakennuksen ilmeen. Ulko-ovet on maa- vuonna 1952. Koulu paloi muutaman vuoden lattu tummanruskeiksi. kuluttua rakentamisesta ja uusi koulu valmistui Pumppuasema sijaitsee aivan Vuolijoen rannalla, jo 1961. Uuden koulun suunnittelijoina ovat arkki- paikassa, jossa joki tekee ison mutkan. Vastapäätä tehti Osmo Sillman ja Eero Huotari. Koulu on lak- joentörmällä on Naurisniemi. Pumppuasemalta kautettu 1990-luvulla. Koulu on yksikerroksinen johtaa suora tielinja Otanmäen kaivosalueelle. Ihan rankorakenteinen ja leveärunkoinen rakennus ja hyväkuntoinen rakennus on vähitellen jäämässä siinä on taitteinen pulpettikatto. Vuorauksena on pois käytöstä.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 115 116 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Vuottolahden rantaa. Kuva Kainuun ympäristökeskus 2002.

6.11 Vuottolahti välittömässä läheisyydessä. Koulu on edelleen toiminnassa. Koulutoiminta kylällä alkoi jo vuonna Vuottolahden rekisterikylään kuuluvat lisäksi 1910 Vimpelin talossa. Vuottolahden Koulupiiristä Otanmäki, Kytökoski, Koskenkylä ja Ounas. on myöhemmin erotettu kaksi koulupiiriä: Itäranta Maantieteellisesti kylästä muodostuukin laaja. Sen ja Otanmäki. maisemallisina tekijöinä ovat Oulujärven rannat Nykyinen koulurakennus on rakennettu vuon- ja soiden ympäröimä Otanmäen alue. Asutuksen na 1960 ja sen on suunnitellut arkkitehti Osmo sijoittumista on ohjannut lähinnä Oulujärvi. Talot Sillman. Se edustaa aika tyypillisellä tavalla ja pellot sijaitsevatkin mahdollisimman edullisessa 1960-luvun arkkitehtuuria. Tyypillisinä piirteinä paikassa järveen nähden. julkisessa rakennuksissa on mm. punatiilen käyttö. Vuottolahti on Vuolijoen ensimmäisiä asuttu- Rakennus on myös osittain rapattu vaalealla rappa- ja paikkoja uuden ajan alussa – Vuottolahden uksella. Koulurakennuksessa on pulpettikatto. uudisasukkaat tulivat ensimmäisessä aallossa 1550-luvulla. Ensimmäisiä asuttuja paikkoja ovat 86. Seuraintalo (P) 1650-luvulta olevan kartan mukaan Kuusirannas- Rakennus on tehty talkootyönä vuosina 1918- sa Koiraniemi ja Käkisaaressa Huovilanniemi. 1921. Tontin seuraintaloa varten lahjoitti maan- Kartassa näkyy vielä useamman talon ryhmä viljelijä Aarne Kontio Siiran talosta. Seuraintalo Valtalanniemessä sekä kaksi taloa Ounaksessa. sijaitsee Vuottolahden kylän keskusraitin, Vuoli- Tutkija Jorma Keränen on tarkentanut asiaa Kai- joen kirkonkylälle johtavan tien, varrella. nuun historiassa. Vuolijoen kylältä hän mainitsee Seuraintalo on yksikerroksinen rakennus, jossa vuodelta 1650 kahdeksan taloa. on korkea ullakkotila. Rakennus on edelleen, pei- Uudisasukkaiden riesana olivat Vuottolahdella- terimoituksella olevia päätyjä lukuunottamatta, kin vainolaiset. Vainovalkeat paloivat kylällä eri- hirsipintainen. Rakennus on väriltään punainen, tyisesti 1570- ja 1580-luvuilla. Esimerkiksi vuoden ikkunanpuitteet ja vuorilaudat ovat valkoiset. 1581 tihutöiden jälkeen Oulujärven pitäjään jäi Katteena on satulakatto ja sitä peittää vihreä pelti. vain 18 savua, niistä kaksi Vuottolahdelle, eli Paavo Rakennuksen tienpuoleisella, pitkällä sivulla on Lemettisen ja Olli ja Matti Kämäräisen talot. satulakattoinen kuisti. Takaosan pitkälle sivulle Vuottolahti oli niitä Oulujärven ranta-alueita, on rakennettu pulpettikattoinen, lautarakenteinen joka edullisen asuinympäristönsä puolesta veti kylkiäinen. Rakennuksen päädyssä on puusta uudisasukkaita. Muutoin kylä oli kuten muutkin tehdyt kevytrakenteiset portaat ullakkotilaan. kainuulaiset kylät: maantieteelliset olot asettivat Pihapiiri on käytössä ja hoidettu. hyvine ja huonoine vuosineen rajat elämiselle. Niiden lisäksi vitsauksena oli välillä vainolainen, 87. Uusitalo välillä karhu, välillä ihminen itse. Uusitalon pihapiiri sijaitsee Juurikkarannassa aivan Oulujärven äärellä. Rantanäkymä Oulujär- 6.11.1 Vuottolahti velle on vähitellen kasvamassa umpeen. Uusitalo on vanha torppa. Torpan vuokralaisena oli vuonna 85. Vuottolahden koulu 1903 Eeva Valtanen. Vuonna 1915 torpan oikeudet siirtyivät Antti Kakkiselle. Hänen kuollessaan Vuottolahden koulu sijaitsee Kajaani - Vaala -tien vuonna 1925 tila siirtyi hänen vaimolle ja lapsil-

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 117 Vuottolahden seuraintalo. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

leen. Tila on säilynyt saman suvun hallussa. Piharakennus on suorakaiteen muotoinen, Pihapiirissä on sekä vanhempaa että sodan hirsirunkoinen ja satulakattoinen. Katteena on jälkeen rakennettuja rakennuksia. Pihapiirin yleis- kolmiorima huopa. Rakennuksen värinä on vanha ilme on jäsentymätön ja hoitamaton. punamulta, ikkunoiden ja ovien vuorilaudat ovat valkoiset. Rakennuksen pihanpuoleisella pitkällä 88. Vimpeli (P) julkisivulla on kuusi ovea varastotiloihin. Vimpelijoen varressa, Vaala - Kajaani -tien ja Ou- lujärven väliselle maakannakselle jäävässä Vimpe- 90. Haataja (M) lissä on hyvin hoidettu pihapiiri. Rakennukset ovat Valtalanniemen Haataja Vuottolahdella on van- ilmeisesti 1900-luvun alkupuolelta. Pihapiirissä on hoja asuinpaikkoja ja kylän kantatiloja. Pihapiirissä asuinrakennus, sauna ja varastoaitta. on edelleen nähtävissä vanhan, nykytilannetta suljetumman pihapiirin muoto. Pihapiirissä on 89. Kallioniemi (P) sodan jälkeen rakennettua rankorakenteista asuin- Kallioniemen huvilan rakentamista varten rakennusta vastapäätä viime vuosisadan alussa lohkaistiin tontti Rantalan tilasta. Huvilan on ra- rakennettu navetta ja siihen kulmittain liittyvä kentanut Kajaani OY vuonna 1925. Rakennus on talli-luhtiaitta rakennus. Vanha päärakennus, jossa siirretty osina Kajaanista, mahdollisesti Tihisen- on toiminut myös kauppa, on purettu pois uutta niemeltä. Hirret on tuotu järven takaa proomulla. rakennettaessa. Se on sijainnut tien varressa talli- Kallioniemi on ollut metsänhoitajien huvilana. aittarakennusta vastapäätä. Metsänhoitaja Perttunen käytti sitä vuosina 1948- Haatajan pihapiriin antikvaarisesti arvokkain 1968. Rakennuksen omistaa UPM-Kymmene. rakennus on luhtiaitta. Rakennus lienee Vuolijoen Huvila ja siihen kuuluva talousrakennus sijait- vanhimpia. Aitan seinässä on vuosilukukaiverrus sevat Valtalanniemen kärjessä, Kallioniemessä. 1826. Luhtiaitta on ollut Haatajan talon pihavarasto Pihapiiri on hoidettu ja käytössä. Ympärillä olevat ja nukkuma-aitta sekä Haatajan talossa toimineen pellot ovat pensoittumassa. kaupan varasto. Huvila on kaksikerroksinen, mansardikattoinen, Luhtiaitta on aiemmin ollut läpikuljettava, kes- hirsirunkoinen rakennus ja se edustaa 1920-luvun kimmäinen osa on rakennettu umpeen vuonna arkkitehtuuria. Rakennuksessa on kaksiosainen 1917. Kaksiosaisen luhtiaitan alakerrassa on kolme vaakavuoraus. Mansardikaton väliosa on maa- erillistä huonetta, samoin yläkerrassa. Raken- lattu vaaleankeltaiseksi, rakennuksen alaosa nuksen yläosa on pihan puolelta ylöstyöntyvä oranssinkeltaiseksi. Ikkunoiden vuorilaudat ovat otsallinen malli. Käynti yläkerran parvelle (=otsa) valkoisia. Yläkerran ikkunat ovat kuusi-, alakerran on alapuolelta molemmista päädyissä olevilta ikkunat kuusi- ja yhdeksänruutuisia. Vuorilaudat rappusilta. Toiset rappuset on veistetty hirrestä, ovat leveät ja kaarevat. Sisäpihan kulmauksessa toiset laudoista. Yläkerran solan pystykaiteet on on pilareiden varaan rakennettu aumakattoinen rakennettu myöhemmin laudasta. Rakennuksessa kuisti. Huvilassa on luonnonkiviperustus. Kuistin on nurkkakiviperustus. katteena on pelti. Alakerran oviin on kaiverrettu sulkapaneelia

118 Kolme kylää ja kaksi taajamaa jäljittelevä kuvio. Kuvioita on myöhemmin tehos- Asuinrakennus on hirsirunkoinen. Kattoa peittää tettu maalaamalla ne kirkkaanpunaisella. Oven vähän huonokuntoinen kolmiorima huopa. Ra- pihtipielet on myös maalattu kirkkaanpunaisella. kennus on vuoraamaton ja seinässä on vanha pu- Muutoin rakennuksessa on vanha punamulta namulta keittomaali. Kuisti on rankorakenteinen keittomaali. Satulakaton katteena on heikohko ja siinä on peiterimavuoraus. Rakennuksessa on kolmiorima huopa. Rakennus on painunut ja sitä luonnonkiviperustus. Navetta on kasihuoneinen tulisi nostaa ja ilmeisesti osa alimmista hirsistä ja yksikerroksinen, maalaamaton hirsirakennus. paikata tai vaihtaa kokonaan uusiin. Katteena siinä on punainen kolmiorimahuopa. Toinen pihapiirin vanhimmista rakennuksista Rakennus on perustuksiltaan painunut. on lato/tallirakennus. Se on tehty joko 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Se on rakennettu 92. Hietaranta (P) kiinni luhtiaittaan. Hietaranta on lohkaistu Haatajan kantatilasta Lato/tallirakennus on suorakaiteen muotoinen. 1940-luvun lopulla. Hietaranta sijaitsee Haata- Siinä on kolme erillistä hirsirakenteista huonetta. janniemeen johtavan tien ja Oulujärven välissä. Rakennuksessa on nurkkakiviperustus. Satulaka- Pihapiiri on käytössä ja hyvässä hoidossa. Ran- ton katteena on punainen kolmiorimahuopakate. tapuustoa on harvennettu ja yleisvaikutelma on Rakennus on vuoraamaton ja seiniä peittää vanha siisti. Vanha asuinrakennus on purettu pois 1990- punamulta keittomaali. Rakennus on painunut ja luvun lopulla. sitä pitää nostaa ja alimpien hirsien kunto tutkia. Navetta on rakennettu 1940-luvun lopulla yh- Navetta on rakennettu vuonna 1952. Aiempi dessä asuinrakennuksen kanssa. Rakennus on navettarakennus on ollut samansuuntaisesti ny- tehty itse tehdyistä betonitiilistä. Yläosa on ranko- kyisen navetan takana. Rakennuksen alaosa on rakenteinen ja siinä on peiterimavuoraus. Puuosat tehty luonnonkivestä, yläosa on rankorakenteinen. on maalattu punamullalla tai punamultamaalilla. Satulakaton katteena on huopa. Pellolla sijainnut Navettarakennus on erityisen hieno. vilja-aitta on siirretty Riihipihalle. Aitta on siirretty nykyiselle paikalleen Vuot- - luhtiaitta, navetta, lato/tallirakennus tolahden Haatajan talosta, jossa se on ollut tuu- limyllynä. Rakennuksessa on vuositieto 1888. 91. Koivisto (P) Aitan satulakaton katteena on huopa. Rakennus Koivisto on lohkaistu torpaksi Haatajan tilasta. on maalaamaton. Rakennuksen perustukseksi on Asukkaat ovat muuttaneet pois 1960- tai 1970-lu- valettu betoniantura. vulla. Paikka on vähitellen ränsistymässä. Pihapii- - navetta, tuulimyllyaitta rissä on asuinrakennus ja hirsirakenteinen navetta. Pihapiiri sijaitsee Valtalanniemen tien varrella. 93. Siira (P) Asuinrakennuksen ja navetan rakentamisaika ei Siiran tila sijaitsee Valtalanniemen tien ja Oulu- ole tiedossa. Rakennuksen mansardikatto viittaa järven väliin jäävällä peltoaukealla. Matti Kontio 1920-luvun arkkitehtuuriin - satulakatto on tie- on ostanut Siiran tilan vuonna 1880. Pihapiirissä tysti myöhemmin voitu muuttaa mansardikatoksi. on tuolloin ollut ainakin savupirtti, jossa perhe on

Hietarannan pihapiiri on hyvin hoidettu. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 119 120 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri asunut, kun uutta asuinrakennusta on rakennettu. viljelty vuosikymmeniin. Käyttämättöminä olevat Tilan tämän hetkiset vanhimmat rakennukset ovat arvokkaat rakennukset ovat myös rapistumassa peräisin 1800-luvun loppupuolelta. Vanhan asuinrakennuksen vanhimmat osat, ka- Pihapiirissä on vanhan asuinrakennuksen li- marit, ovat ilmeisesti 1800-luvulta. Pirttiosa raken- säksi uusi, 1960-luvulla rakennettu loivaharjainen nettiin uudesta hirrestä, kun vanhapirtti siirrettiin asuinrakennus. Vanhoja rakennuksia ovat kaksi jaon aikana naapurin pihapiiriin. Rakennus on aitta/varastorakennusta sekä maakellari. Vanha ollut vuosikymmeniä käyttämättömänä tilan omis- asuinrakennus on tehty savupirtin tilalle joskus tajan rakennettua samalle kylälle toiseen paikkaan, 1880-luvulla. Rakennus on ollut pitempään käyt- uuden asuinrakennuksen. Asuinrakennuksessa on tämättömänä. vaalealla värillä maalattu peiterimalaudoitus. Ikku- Vanha asuinrakennus on pitkänomainen, satu- nat ovat T-malliset. Satulakatossa on heikohkossa lakattoinen pirtin ja useamman kamarin käsittävä kunnossa oleva punainen kolmiorimahuopakate. rakennus. Perustana on luonnonkivi. Rakennus Rakennuksen perustana on luonnonkivet. on hirsirunkoinen, satulakaton katteena on pelti. Asuinrakennuksen sisustus on 1940-1950-lu- Ulkovuorauksena on vaakalaudoitus. Ulkomaalina vulta. Se alkaa olla kunnoltaan heikohko, sillä on keittomaali tai tehdasvalmisteinen punamulta. pirttipäädyssä osa lattiakannattajista on pettänyt. Rakennus on painunut ja runko kaipaa säilyttävää Rakennus tarvitsisi pikaisesti säilyttävää korja- kunnostusta. Aitta ja aitta-tallirakennus ovat ilmei- usta. sesti tehty 1880-luvulta. Pihapiirissä oleva heinälato on rakennettu 1800- - vanha asuinrakennus, aitta, talli/aittaraken- luvun lopussa tai 1900-luvun alkupuolella. Pihalato nus on tehty veistetyistä hirsistä ja se on maalaamaton. Lato on perustettu nurkkakiville. Satulakaton 94. Juntula (P) katteena on pelti ja sen alla on vanha pärekatto. Juntula on ollut aiemmin samaa tilaa Kemin Ovessa on maasepän työnä tehdyt saranat. kanssa. Tilat jaettiin vuonna 1921 veljesten Johan- Luhtiaitta on ilmeisesti 1800-luvun loppupuolel- nes ja Juho Lämsän kesken. Tilajaon yhteydessä ta. Rakennus on ollut pitempään käyttämättömänä, jaettiin myös rakennus ja Juntulan talon pirttipuoli kuten muutkin Juntulan rakennukset. Neliosainen, siirrettiin Kemiin vuonna 1947. suoraseinäinen luhtiaitta on perustettu luonnonki- Juntulan pihapiirissä on poikkeuksellisen paljon ville. Luhtiaitta on kaksikerroksinen. Rakennuksen jäljellä vanhoja rakennuksia: vanha päärakennus, hirsipinta on maalaamaton. Satulakaton katteena hirsinen pihalato, useampihuoneinen luhtiaitta ja on huopa ja sen alla aiempana katteena päre. Aitan rannalla vanha tuulimyllyaitta, savusauna ja verk- toisen kerroksen ovissa on alueella harvinainen kovaja. Pihapiirin ympäristö on vähitellen pen- ruutupaneelikoristelu. Rakennus on painunut ja soittumassa, koska ympärillä olevia peltoja ei ole vesikatteen kunto on heikohko.

Juntula. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 121 122 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri Leinola, Kontiolanniemi. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Rannalla olevan savusaunan rakentamisaika on haastattelun mukaan rakennettu 1920-luvun lo- ilmeisesti 1800-luvun loppupuoli. Sauna on maalaa- pulla, vuonna 1928. Päärakennus ja piharakennus maton ja siinä on luonnonkiviperustus. Eteistila on olisivat ilmeisesti Johan Petter Rönnyn rakentamia. rankorakenteinen. Saunaosa on rakennettu veiste- Pihapiirin rakennuksista on jäljellä asuinrakennus tyistä hirsistä. Satulakaton katteena on pelti. ja pihavarasto. Suurikokoinen navetta on purettu Aitta on ollut aiemmin tuulimyllyaitta. Myllyn pois ilmeisesti 1970-luvulla. jäätyä pois käytöstä sen rakenteet purettiin ja Asuinrakennus on ollut pitempään käyttämättö- aittaosasta tehtiin talon vilja-aitta. Rakennus on, mänä ja se näkyy selvänä rapistumisena. Asuin- tuulimyllyaitoille ominaiseen tapaan, tavallista rakennuksessa on hirsirunko ja satulakaton kat- aittarakennusta korkeampi. Siinä on satulakatto ja teena on pelti. Rakennuksessa on kaksi näyttävää sen katteena on pelti. Aitassa on jossain vaiheessa satulakattoista kuistia. Rakennuksen hirsipinta on käytetty ilmeisesti punamultaa ulkovärinä. vuorattu vaakalaudoituksella ja maalina on vanha Verkkovajankaan rakentamisaika ei ole tiedossa. punamulta keittomaali. T-malliset ikkunat ovat Se on selvästi uudempi kuin muut Juntulan raken- kunnoltaan heikkoja, lähes kaikki on rikottu. nukset. Verkkovaja on rankorakenteinen, maalaa- Piha-aitta on rakennettu samanaikaisesti muiden maton ja luonnonkiville perustettu. Rakennuksen pihapiirin rakennusten kanssa. Piha-aitassa on ollut ulkoverhouksena on peiterimoitus. ainakin hevostalli ja aitta. Rakennuksen runkona on hirsi ja perustuksena luonnonkivet. Rakennus 95. Kemi (P) on maalaamaton. Satulakaton katteena on pelti. Kemin pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi kaksi vanhaa aittaa ja 1900-luvun alussa tehty 97. Leinola (P) kivirakenteinen navetta. Leinolan pihapiiri on vanha asuinpaikka. Raken- Päärakennus on siirretty vuonna 1947 Juntulan nukset sijaitsevat Kontiolanniemen kärjessä, “Kai- pihapiiristä. Rakennusta on korjailtu ja muuteltu nuun meren” äärellä. Ensimmäiset rakennukset, vähitellen asumisen mukaan. Rakennuksessa on perimätiedon mukaan, tälle paikalle rakennettiin hirsirunko ja se on varmaan vuorattu jo 1950-lu- joskus 1700-luvulla. Vanha päärakennus on si- vun alussa tai aiemmin. Rakennuksen katteena jainnut muutaman metrin kaakkoon nykyisestä on pelti. asuinrakennuksesta. Se on sodan jälkeen purettu Pihapiirin yksihuoneinen, otsallinen vilja-aitta on pois. Pihapiirissä on jäljellä asuinrakennus ja sau- luonnonkiviperusteinen. Rakennuksessa on huo- na. Pihapiiri on hoidettu ja siisti. pakate. Rakennus on hieman painunut. Toinen aitta Asuinrakennus on kesäkäytössä. Se on ulkoi- sijaitsee pihapiirin ulkopuolella Oulujärven rannal- sesti säilyttänyt hyvin 1930-luvun rakentamisen la. Aitassa on harjakatto ja luonnonkivi perustus. ilmeen: rakennuksessa on tallella T-mallin ikkunat Katteena on nykyisin pelti. Rakennus on maalattu ja ulkovuorauksena on säilynyt peiterimavuoraus, keltamullan värisellä teollisella maalilla. väriltään rakennus on punainen, ikkunoiden puitteet ja vuorilaudoitus ovat valkoiset. Satulakaton 96. Tarvaala (P) katteena on harmaa kolmiorima huopakate. Tarvaala sijaitsee aivan Kajaani-Vaala tien varressa. Pihapiiri alkaa olla pahoin pensoittumassa ja 98. Kontiola (P) rakennukset kovaa vauhtia rapistumassa. Tarvaa- Kontiola on Vuolijoen vanhimpia asuinpaikkoja. lan rakennukset ovat inventoinnin aikana tehdyn Viime vuosisadan alussa, vuonna 1900 Kontiolan

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 123 124 Vuolijoen rakennuskulttuurituuri perintötilaan kuului kolme torppaa: Huuskonnie- 100. Kangaspelto mi, Mattila ja Korpisaari. Pihapiirissä on raken- Pihapiirissä on kaksi vanhempaa talousrakennuksia eri vuosisadoilta. Vanhinta rakennuskantaa nusta aitta ja hevostalli, nykyinen autotalli. Ra- edustaa talli/ aittarakennus ja vanha navetta. kennukset ovat 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun Aitta/tallirakennuksessa on vuosiluku 1784. alusta. Rakennuksissa on peltikatot ja niiden kunto Tarkka rakennusaika ei ole tiedossa. Aitta/talli- on hyvä. rakennus on tehty useammasta, mahdollisesti kahdesta kolmesta eri rakennuksesta. Rakennus on 101. Ahola tehty veistetyistä hirsistä ja laudoista. Kattomuo- Pihapiiriin kuuluu ilmeisesti viime vuosisadan tona on satulakatto ja katteena pelti. Perustuksina alkupuolella (1910?) rakennettu, hirsirunkoinen on luonnonkivet. Navetta on ehkä rakennettu päärakennus ja kaksi rankorakenteista piharaken- 1800-luvulla. nusta: navetta ja pihavarasto. - aitta/tallirakennus 102. Rakennuksenperä 99. Hakala/Lahtela Tila on erotettu Uimaniemen tilasta. Asuinpai- Hakalan tila on jaettu sotien jälkeen, ilmeisesti kan on perustanut Antti Kaikkonen ilmeisesti 1940-lvun lopulla kahdeksi tilaksi: Hakalaksi ja 1930-luvun alussa. Rakennuksenperä sijaitsee Lahtelaksi. Alun perin tila on lohkaistu Kontio- Vuottolahti - Otanmäki tien välittömässä lähei- lanniemen perintötilasta. Hakalan tilan isäntänä syydessä. Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on on ollut Aate Kontio, Lahtelan isäntä on ollut Yrjö navettarakennus, joka on rakennettu vuonna 1955. Kontio. Asuinrakennusta on jatkettu (itäsiipi) vuonna 1949. Hakala ja Lahtela muodostavat tavallaan yhden Se on L:n muotoinen hirsirunkoinen rakennus, pihapiirin. Päärakennukset sijaitsevat saman- jossa on peiterimavuoraus. Uusi punamultaväri suuntaisesti, vähän lomittain. Molempien talojen rakennukseen on maalattu kesällä 1997. Talossa on navetat sijaitsevat vielä pihapiirissä. Lahtelan na- huopakatto ja perustuksena luonnonkivet. vetta on talon suunnasta katsottuna vasemmalla sivulla, Hakalan navetta sijaitsee Lahtelaa vasta- päätä. Pihapiirin muita rakennuksia on Hakalan vanha luhti. Pihapiirin vanhin rakennus on ilmeisesti vilja- aitta, joka on tuotu Kontiolanniemen pihapiiristä. Siirron jälkeen hirret on veistetty uudelleen. Haka- lan asuinrakennus on tehty vuonna 1928, Lahtela 1952. Lahtelan navetta on myös 1950-luvulta. Na- vetta on rakennettu käsintehdyistä betonitiilistä. Hakalan hirsirakenteinen navetta on vanhempi. Haastatteluissa saatujen tietojen mukaan talli/luhtirakennus on rakennettu päärakennusta myöhemmin. Vilja-aitta/vaateaitta on tuotu pihapiiriin Kontio- lanniemen talosta. Se on veistetyistä hirsistä rakennettu. Ulkoseinissä on vielä vanhaa punamultaa. Satulakaton katteena on huopa ja sen alla päre. Rakennuksessa on luonnonkiviperustus. Hakalan asuinrakennus on ainoastaan kesäkäy- tössä. Rakennus on säilyttänyt ulkoisesti hyvin ajan rakentamiselle tunnusomaisia piirteitä. Rakennus edustaa ulkoisesti hyvin 1920-1930-lukujen asuinrakennusta, johon kuului usein pirtti, porstua ja yksi tai kaksi kamaria. Rakennuksen T-malliset ikkunat ovat alkuperäiset. Pirtin sisäseinät ovat edelleen hirsipintaiset. Rakennuksen ulkoväri on lähinnä okrankeltainen. Vuorauksena on peiterimavuoraus. Satulakaton katteena on uudehko tiilikuvioinen pelti. Rakennuksessa on luonnonkiviperustus.

Kankaan vilja-aitassa on vanha, mahdollisesti alkuperäinen ovi. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 125 126 Vuolijoen rakennuskulttuurituuriKolme kylää ja kaksi 103. Mattila osittain satulakattoinen vinkkelirakennus. Koulun Mattilan paikalla on asuttu jo 1800-luvulla. Kar- laajennusosa on rakennettu satulakattoisen osan jalaisten suku on tullut paikalle joskus 1800-luvun päätyyn. Viimeiset korjaustyöt on tehty vuonna puolivälissä. 1992. Koko rakennuksessa on vaakavuoraus ja Nykyinen päärakennus on vuodelta 1925. Sitä aumakaton katteena on musta pelti. Kosken koulu aiemmin tilalla on ollut kaksi vanhempaa asuin- on lakkautettu muutama vuosi sitten. rakennusta, toinen niistä on siirretty tien toiselle puolelle Ylitaloon. Mattila on hirsirunkoinen talo, 105. Kouluniemi (P) jossa on pellillä katettu satulakatto. Rakennuksessa Kouluniemi (Kukkoniemi) on Kymi Osakeyh- on T-malliset ikkunat ja vihreäksi maalattu vaaka- tiön rakennuttama tila. Yhtiö on myynyt tilan vuoraus. Rakennuksen pihansivun puolella ole- Väisäsille, jotka ovat sitten myyneet tilan Vuolijoen vassa kuistissa on pulpettikatto. Kuisti ei varmaan kunnalle. Sanni ja Oskari Lappalainen ostivat tilan ole alkuperäinen, vaan tehty 1950-luvulla jolloin kunnalta vuonna 1930. rakennusta on remontoitu. Tuolloin rakennukseen Rakennus on toiminut kouluna 1920-luvulla. on uusittu katto ja ulkovuoraus. Sanni Lappalainen tuli kouluun opettajaksi vuonna 1927. Koulu on ollut toiminnassa aina 6.11.2 Koskenkylä ja Ounas 1940-luvun puoleen väliin saakka. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut “Osulan”, Kainuun Kylät polveilevat Vuottolahdesta Vuoreslahden osuusliikkeen kauppa. Kauppana päärakennus on kautta Kajaaniin johtavan tien kahta puolta. Asutus toiminut 1950-luvun lopulle saakka. sijoittuu teiden varsille, maisemallisesti edullisille Pihapiiri sijaitsee aivan Oulujärven välittömässä rantapaikoille ja niemien kärkiin. Tärkeimpinä läheisyydessä. Päärakennuksen lisäksi pihaan elementteinä alueella on Oulujärvi ja sen rannoille kuuluu kaksikerroksinen, useampihuoneinen muodostuneet peltoaukeat. Vuolijoen kunnassa aittarakennus ja jo osittain sortunut navettara- aluetta kutsutaan myös Itärannaksi. Lahden toisel- kennus, pulpettikattoinen käymälä sekä uusi la puolella sijaitsee Länsiranta eli Valtalanniemen pyramidikattoinen keittokota. Asuinrakennus on alue ja Vuottolahden eteläranta. 1900-luvun alusta ja se on ollut alun perin Kymi Yhtiön työntekijän /työntekijöiden asuntona. 104. Kosken koulu (P) Asuinrakennus on hirsirunkoinen ja siinä on Pihapiirissä on koulurakennuksen lisäksi pi- satulakatto ja sen katteena pelti. Eteisessä on au- harakennus. Rakennukset sijaitsevat Vuolijoki makate, siinäkin katteena pelti. - Vuoreslahti tien välittömässä läheisyydessä. Kou- Rakennuksen ikkunat on vaihdettu ilmeisesti lutoiminta Koskenkylällä alkoi vuonna 1926, ensin 1950-luvulla. Myös kuistiosan ikkunat edustavat väliaikaisissa tiloissa Kukkoniemen talossa. Oma sodanjälkeistä tyyppiä. Rakennuksen yläosassa uusi koulurakennus valmistui vuonna 1949. on vaakavuoraus, joka katkeaa metrin korkeu- Kosken koulun vanhempi osa on osittain auma- ja della muuttuen alaosasta pystyvuoraukseksi.

Harju.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 127 Nurkassa on 1920-luvun klassismille ominaiset nurkkasalvoksia peittävät pilasterit. Rakennus on väriltään vaalea, pilasterit ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset. Kookas piha-aitta on ilmeisesti rakennettu saman aikaisesti asuinrakennuksen kanssa. Raken- nus on kaksikerroksinen, suoraseinäinen ja solaton luhtiaittarakennus, jossa on neljä erillistä säilytys- aittaa. Rakennuksen perustuksina on nurkkakivet. Satulakaton katteena on pelti. Rakennus on vuoraamaton ja sen salvoksena on pitkänurkkasalvos. Aitta on jossain vaiheessa maalattu punamulta keittomaalilla. Oven ja yläluukkujen vuorilaudat on valkoiset. Ovet ovat vaakapaneeliovia. - piha-aitta

106. Vanha Osuusliikkeen kauppa (P) Hautalan aitta. Aivan kylätien varressa (Vuottolahti – Kajaani) sijaitsee vanha Kainuun Osuusliikkeen Itärannan sisäkatto ja seinäpahvit. Rakennuksessa on pirtti myymälärakennus, joka on myöhemmin otettu ja kaksi kamaria. Perustuksena on luonnonkivipe- asuinkäyttöön. Rakennus on vuodelta 1954. rustus, jota on myöhemmin betonoitu. Satulakaton Yksikerroksinen, varastosiivellä varustettu Itä- katteena on kolmiorima huopakate. Katteen kunto rannan myymälä edustaa aika tyypillisellä tavalla on heikohko. Huovan alla on vanha pärekatto. ajan puurakenteista kaupparakennusta. Rakennuk- Rakennuksessa on vaakavuoraus ja satulakattoisen sen julkisivussa on edelleen tallella alkuperäiset umpikuistin (mahdollisesti rakennettu 1950-luvun myymälän ikkunat ja 1950-luvun ulko-ovi. Raken- alussa) vuorauksena on peiterimoitus. Rakennus nuksen vuorauksena on vaakavuoraus, katteena on väriltään okrankeltainen. rakennuksessa on musta kolmiorimahuopa. Raken- Harjun riihi on yksihuoneinen suoraseinäinen nuksen julkisivun puolelle on istutettu tai annettu maalaamaton veistetyistä hirsistä tehty rakennus. kasvaa suojapuusto. Se kertoo yksinkertaisella ja Riihen sisällä on vielä tallella kiuas. Rakennuksen selkeällä tavalla käyttötarkoituksen muutoksesta. perustuksina on nurkkakivet. Satulakaton katteena on hyväkuntoinen pelti. 107. Halola Pihapiirin rakentamisen historia ei ole tiedossa. 109. Hautala (M) Pihapiiri on siisti ja hoidettu. Siellä on jäljellä jälleen- Hautalan tilan vanhin rakennus on yksihuonei- rakennuskauden tyyppitalon lisäksi vanha aitta/ nen pihapiirin lähettyvillä, pellon laidalla sijaitseva tallirakennus. Talli/aittarakennus on kolmiosainen aitta. Muita pihapiirin rakennuksia ovat 1930- tai ja suoraseinäinen: julkisivun puolelta katsottuna 1940-luvulla rakennettu päärakennus ja uudehko vasemmalla on ensin kapea käymälä, sitten hirsira- piharakennus. kenteinen tallirakennus, keskellä rankorakenteinen Hautalan aitta on ilmeisesti yksi Vuolijoen liiteri ja oikealla hirsirakenteinen aittarakennus. vanhimmista rakennuksista. Rakennus on toden- Aitassa on maasepän tekemä lukko. Rakennuksessa näköisesti 1800-luvun alkupuolelta Se edustaa on pitkänurkkasalvokset. Ovet ovat pystypaneelio- hyvin Vuolijoen alueella säilynyttä yksihuoneista via. Rakennus on punamullan punainen, ovet ovat säilytysaittaa. Hautalan aitta on harvoja poskellisia ruskeat ja ovien vuorilaudat valkoiset. aittoja Vuolijoella. Aitta on ollut ilmeisesti pitkään käyttämättö- 108. Harju (P) mänä. Katon kunto on heikko. Rakennuksen ul- Nykyisen omistajan isä, Aatami Haataja, muutti komitat ovat noin 3 x 4 metriä. Aitta on ollut aina taloon Leppikylän Haatajasta. Tuolloin pääraken- maalaamaton ja se on tehty veistetyistä hirsistä nus oli jo olemassa. Aatami Haataja veisti talon pitkänurkkasalvoksella. Hautalan aitta edustaa sisäseinähirret noesta ym. liasta. Talo on ilmeisesti ns. poskellista aittatyyppiä. Katon alusrakenteis- vanha savupirtti (?). Pihapiirin muita vanhoja sa on jäänteitä tuohikatteesta. Jossain vaiheessa rakennuksia ovat vanha riihi ja vuonna 1950 rakennuksessa on ollut pärekatto. Tällä hetkellä rakennettu heikkokuntoinen kivinavetta. Uusi rakennusta suojaa vain muovinen peite. asuinrakennus on vuodelta 1973. Vanhan asuinrakennuksen ulkovuoraus on 110. Kangas (P) tehty vuonna 1952. Samanaikaisesti rakennukseen Elija Huusko tuli Kankaan tilalle Kuusirannan laitettiin huopakatto ja vaihdettiin ikkunat. Sisäti- Nurkkalasta vuonna 1946. Huusko osti tilan Eemeli loihin asennettiin korjaustöiden aikana pahvinen Haloselta, joka oli Elijan vaimon Anna-Liisan isä.

128 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Pihapiirissä on viime vuosisadan alkupuolella Rakennuksen perustukset ovat painuneet. rakennettu hirsinen päärakennus, jota on muu- Kujalan asuinrakennus sijaitsee keskellä peltoa, teltu modernimmaksi mm. ikkunamuutoksilla. ympärillä ei ole muita rakennuksia. Rakennuksen Asuinrakennusta vastapäätä on betonitiilistä tehty kunto alkaa olla heikko. Kolmiorimahuopakate navetta, joka on rakennettu sodan jälkeen. Sen on huonossa kunnossa, samoin rakennuksen paikalla on aiemmin ollut talliluhti. Asuinraken- perutukset. Rakennuksen ulkovuorauksena on nuksesta katsottuna vasemmalla sivulla on ollut maalattu peiterimavuoraus. Ikkunat on viime vanha kivinavetta, joka on purettu huonokuntoi- vuosisadan alun T-mallia. sena pois 1990-luvun lopulla. Sitä vastapäätä on ollut aiemmin talon vanha päärakennus. Pihapiirin 113. Uimaniemi laidalla on vanha, hyväkuntoinen vilja-aitta, joka Uimaniemen tila on alueen kantatiloja. Uimanie- on tuotu Kankaan tilalle jostain muualta. men perintötilaan kuului vuonna 1900 seuraavat Vilja-aitta on luonnonkiville perustettu, suora- asuinpaikat: Pellonpään mäkitupa, Kankaan mä- seinäinen, maalaamaton, veistetyistä hirsistä tehty kitupa ja Ahon mäkitupa. aittarakennus. Rakennus on ollut vilja-aittana ja Pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi vanha, siinä on kaksi kerrosta. Satulakaton katteena on kaksiosainen aittarakennus, isokokoinen betonitii- huopa. Aitassa on säilynyt vanha ovi lukkoineen lestä tehty navetta ja uusi 1990-luvun lopussa ra- ja saranoineen. kennettu rivitalo. Rivitaloa käyttävät Uimaniemen - vilja-aitta tilan omistajat kesäasuntonaan. Asuinrakennus ei ole enää ympärivuotisessa käytössä. Asuinraken- 111. Kiviharju nusta on kunnostettu lähiaikoina ja se on hyvässä Kiviharjun rakennukset muodostavat ehjän kunnossa. pihapiirin. Pihapiirissä on asuinrakennuksen Tiilirakenteinen navetta on erityisen leveärun- lisäksi kaksi aittaa ja navettarakennus. Navetan koinen. Navetan yläosa on rankorakenteinen. Kat- takana, pihapiirin länsipuolella, on vanha sauna- teena on huopa. Rakennuksen kunto on hyvä. rakennus. 114. Matala (P) 112. Kujala/Väyrylä Matalan tila on aikoinaan lohkaistu Uimanie- Kujala/Väyrylä on lohkaistu Uimaniemen kan- men tilasta. Pihapiirissä on paljon rakennuksia. tatilasta. Talon nimi oli aluksi Väyrylä, mutta se Matalaan johtavan tien varressa on ensiksi oikealla muuttui Kujalaksi siinä vaiheessa, kun asuinraken- heikkokuntoinen vanha savusauna. Pihapiiriin nuksen kamariosasta muodostettiin oma rakennus. tultaessa tien varressa vasemmalla on uusi, Kujala on saanut nimensä karjakujasta, joka kulki 1980-luvulla rakennettu tiilinen asuinrakennus. Väyrylän talon ja sen viereisen kiviaidan välistä. Sitä vastapäätä pihan toisella laidalla on talousra- Talojen rannassa on aiemmin ollut tuulimylly. kennus. Päärakennuksesta katsottuna pihapiirin Tilan jakamisen yhteydessä tuulimylly on jäänyt vasemmalla sivulla on puretun päärakennuksen Matalan tilalle. Väyrylä/Kujalan pihapiirissä on paikka. Sitä vastapäätä on 1940-luvulla rakennettu kaksi vanha asuinrakennusta. Väyrylä on raken- hyväkuntoinen, betonitiilinen navettarakennus nuksista paremmassa kunnossa ja ilmeisesti vielä AIV-torneineen. Navetta on rakennettu vanhan käytössä. Väyrylä on vaakavuorattu vinkkelira- navettarakennuksen paikalle. kennus. Katteena on kolmiorimahuopa. Raken- Pihapiiristä rantaan päin on tällä hetkellä Mata- nuksessa on eri-ikäisiä ikkunoita, mitkä viittaavat lan vanhimmat rakennukset: ensin hirsirakenteinen siihen että rakennuksen kaksi osaa ovat eri ajoilta. aittarakennus, jossa osa on tehty vanhasta tuulimyl-

Matalan pihapiiriä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 129 lyaitasta ja tien päässä hyväkuntoinen paja. Lähteet: Paja on edelleen aktiivisessa käytössä ja siellä on Arkistolähteet: tallella maasepän käyttämät tarvikkeet. Paja on ran- Oulun maakunta-arkisto (= OMA), Oulu. korakenteinen, nurkkakivillä seisova, yksihuoneinen, Henkikirjat 1840, 1880, 1900, 1930. noin 4 x 4 metriä sisämitoiltaan oleva rakennus. Paja Marja-Liisa Juutisen arkisto. Oulu. Otteita artikkelista, on maalaamaton ja se on vuorattu lomalaudoituksel- Nissinen Osmo: “Vuolijoen kirkonkylä 1930-luvun alussa” la. Satulakaton katteena on uudehko pelti. Vuolinen 11.2. 1982. Aittarakennuksen toinen osa on ollut aiemmin tuulimyllyn aitta. Tuulimylly tai tuulimyllyaitta Tutkielmat, raportit ja muistiot: on siirretty Matalan pihapiiriin Uimaniemestä. Härö Erkki: Saaresjoen harkkohytti , Vuolijoki. Inventointiraportti 1980: Museoviraston rakennushistorian osasto. Rakennus on yksikerroksinen ja suoraseinäinen. Perustuksina ovat nurkkakivet. Rakennus on Karjalainen Helena: Vuolijoen kunnan historiikki, tehty kahdesta erillisestä huoneesta, joista toinen painamaton käsikirjoitus. on vanha tuulimyllyaitta. Rakennuksen yläosa on Kukkola, Pasi, Liljeblad Tero 1992: lautavuorattu. Aitan julkisivun puolella on kaksi Vuolijoen kunnan koululaitos 1896-1991. keltaiseksi maalattua ovea. Rakennuksen päädyssä KUMARA: Hankemuistio 22.4. 2002. Pertti Härkönen. on pieni ikkuna. Kainuun ympäristökeskus. - paja, tuulimyllyaitta Oikarinen, Pasi 1996: Vuolijoen alueellinen identiteetti ja 1900-luvun alun poismuuton syyt. Oulun yliopisto. 115. Ounaksen koulu (P) Maantieteen laitos. Koulutoiminta Ounaksen koululla alkoi syksyllä 1935 ja loppui vuonna 1970. Tämän jälkeen koulu- Pennanen Petri: Vuolijoen rakennusinventointi 1997. Vuolijoen kunnan arkisto. rakennus on toiminut kylätoimikunnan tiloina sekä asuntotilat vuokra-asuntona. Nykyisin rakennus on VASARA- projekti 1998. VASARA- projektin loppuraportti. yksityiskäytössä. Koulu sijaitsee aivan Vuottolahti Kainuun ympäristökeskus 1999. - Vuoreslahti tien varressa. Pihapiiriin kuuluu koulun lisäksi rankorakenteinen talousrakennus. Kirjallisuus: Ounaksen koulu edustaa arkkitehtuuriltaan Simula, Markku 2001: Vuolijoen seurakunnan vuosisata. Paltamo. alueella aika lailla tyypillistä jälleenrakennus- Tervonen, Päivi 1994: Kainuun tuulimyllyt inventointi ja kunnostus. kauden puukoulua. Luokkahuoneet on sijoitettu Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani. yhteen kerrokseen ja opetus ym. tilat on jaettu Tervonen, Päivi 1995: Kainuun tuulimyllyt. Rajamailla 1994. mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ns. vink- Gummerus. Jyv‹äskylä. kelinmuotoiseen siipirakennukseen. Rakennuk- selle leimallisia piirteitä on vaakavuorilaudoitus ja Tervonen, Päivi (toim.) 2001: Arkkitehti Eino Pitkänen. Eino Pitkänen – arkkitehtinä Kajaanissa. Kainuun Museon julkaisuja. yhdellä vaakapuitteella jaetut ikkunat, jotka ovat Kajaani. tyypilliset 1940-1950 -luvun arkkitehtuurille. Turpeinen, Oiva 1985: Väestö ja talous 1821 – 1982. Kainuun historia II. Kajaani. 116. Niemelä Niemelän päärakennuksen on rakentanut sen Vester, Lippo 1997: Kainuun pajakulttuuri on moni-ilmeinen nykyisen (1997) omistajan isoisä Hermanni Joke- ja rikas. Rajamailla 1997. Gummerus. Jyväskylä. lainen 1920-luvulla. Pihapiirissä on, pihaan johtavan tien varrella, Lehdet: rankorakenteinen vaja ja sen perässä lato. Pihassa Forsström Raija: “Otanmäki nousi keskelle korpea” Helsingin Sanomat 8.7. 1999. on maakellari ja uudehko ns. tynnyrisauna. Piha- Kainuun Sanomat 4.12. 1952. “Otanmäen Kirjakauppa, piiri sijaitsee n. 30 metrin päässä Ounasjoesta. Joen Paperikauppa ja kemikaalikauppa avataan tänään yleisölle. rannassa on kunnostettu vanha savusauna. Uusi liikehuoneisto ajanmukainen ja miellyttävä. Asuinrakennus on säilynyt aika tavalla raken- Avajaistilaisuus eilen iltapäivällä” tamisaikaisessa asussa. Ikkunat ovat alkuperäiset Nissinen Osmo: “Vuolijoen kirkonkylä 1930-luvun alussa” 1900-luvun alun kuusiruutuiset ikkunat. Pääraken- Vuolinen 11.2. 1982. nuksessa on kaksi huonetta, pirtti ja kamari. Talo on Haastattelut: hirsirunkoinen, salvoksena on lyhytnurkkasalvos. Alasalmi Iikka, maanviljelijä, s. 1929. Riihipiha 8.10. 2002 Salvosten päät on laudoitettu. Rakennus on maalaa- Aarno Hatva , maanviljelijä, s. 1923, Maijala 12.11.2002 maton. Kuusiruutuisissa ikkunoissa on valkoinen Karjalainen Matti, maanviljelijä, s. 1933, Penttilä 9.10.2002 Ollila, Lyyli, eläkeläinen s. 1931 Otanmäki 29.1. 2003 maali. Rakennuksessa on satulakatto ja sen katteena on uudehko punainen palahuopa. Perustuksena ovat luonnonkivet. Perustukset ovat vähän painuneet. Valokuvat: Matti Karjalaisen arkisto Rankorakenteinen kuisti on rakennettu myöhemmin, Kainuun Museon kuva-arkisto ilmeisesti 1950-1960-luvulla. Umpikuistissa on satula- Rautaruukki Osakeyhtiön arkisto. Otanmäki katto, peiterimoitus ja se on maalaamaton. Rakennuk- set ovat olleet vuodesta 1981 vain kesäkäytössä.

130 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Maijalan puimakonevarasto, puimalato ja kalustovaja

6.12 Korjauskohteet heikkokuntoinen katto ja sen runkoa tulisi vähän kunnostustöiden aikana oikaista. Katteeksi raken- Vanhat rakennukset vaativat joka vuosi, jos ei nukseen tulisi laittaa höyläpäre. niinkään korjausta, niin ainakin jatkuvaa kunnon Museoviraston omistaman tuulimyllyn siivet tarkkailua. Vähäiset korjaustoimenpiteet ovat ovat menneet poikki ja ne tulisi korjata pikaisesti. luonteeltaan yleensä hyvin yksinkertaisia ja tulevat Ulkoportaiden kunto tulee tarkistaa, kuten koko pitkällä aikavälillä usein myös edullisemmaksi. rakennuksen kunto. Tuulimyllyn ympäristö kai- Vuolijoen arvokkaiksi luokitelluissa rakennuskoh- paa pienpuuston ja pensaiden raivaamista ja tilaa teissa ovat syksyn 2002 tehdyn täydennysinven- ympärilleen. toinnin perusteella kiireellisimpiä korjauskohteita ovat seuraavat rakennukset: Karppila, Käkisaari Karppilan pihapiiriin kuuluu paljon rakennuk- Karjala, Kirkonkylä (M) sia. Niistä kiireellisesti korjausta tarvitsee paja. Kaikki Karjalan vanhan pihapiirin rakennukset Pajan ikkunat ovat rikki. Katon kunto on heikko kaipaavat kunnostusta. Asuinrakennuksen sisätilat ovat heikohkossa kunnossa. Rakennuksen välipoh- ja on jo osittain romahtanut. Myös rakennuksen ulkovaippa kaipaa kunnostusta. Rapistunut on myös kaksikerroksinen aitta. Siihen tulisi laittaa uusi pärekate. Sekä aitta että talli ovat jonkin verran painuneet, samoin kookas navettarakennus.

Maijala, Käkilahti (M) Maijalan pihapiirin rakennukset ovat pääosin hyvässä tai vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa. Edustava pihapiiri tarvitsee säilyäkseen jatkuvaa rakennusten kunnon tarkistusta ja ainakin pie- niä korjaustoimenpiteitä. Maijalan monipäisessä rakennuskannassa on aina jossain nurkassa korjattavaa. Pihapiiriin rakennuksista kiireellisimmin korjausta tarvitsevat tuulimylly ja suurikokoinen talousrakennus, johon kuuluvat puimakoneva- Karppilan paja. rasto, puimalato ja kalustovaja. Jälkimmäisessä on

Korjauskohteet 131 Metsäpirtin vanha asuinrakennus.

ja rakennus tulisi kiireesti kattaa, mikäli se aiotaan Verkkosaunassa on viimeisillään oleva pä- säilyttää. Rakennuksessa on vielä jäljellä pajan rekatto. Sisäpuolella on tallella särkynyt kiuas. kalustoa. Rakennus on pahasti painunut ja korjaamisella olisi tosi kiire. Metsäpirtin vanha päärakennus (P), Käkisaari Museoviraston omistaman tuulimyllyn ympä- Viime vuosisadan alusta, 1910-luvulta, oleva ristö on metsittynyt ja myllyrakennuksen välitön päärakennus kaipaa ulkovaipan kunnostusta ja ympäristö on pensoittumassa. Mylly ei, 1992 perustusten kunnon tarkistusta. Rakennuksen tehdyistä korjauksista huolimatta, kestä kovin sisätilat ovat heikohkossa kunnossa. voimakasta siipien pyörittämistä. Aitan salvokset ovat edelleen heikohkot, sillä kunnostustöissä 39. Huovila (M), Käkisaari vaihdettiin vain sen verran puutavaraa, kun se oli Huovilan pihapiirin rakennukset ovat edustava ehdottoman tarpeellista. ja ehdottomasti säilyttämisen arvoinen esimerkki Myllyn siipitukki on sittemmin katkennut, joten Vuolijoen pitäjän rakennusperinnöstä. Kiireelli- Huovilan myllyn seuraava kunnostus ja kunnon- simpinä korjaustoimenpiteinä pihapiirissä ovat tarkistus alkaa olla ajankohtainen. Myllyaitan seuraavat asiat: ulkoportaat alkavat myös olla huonossa kunnossa Aittojen ympäristö on kasvanut pahoin umpeen ja ne kaipaavat kunnostusta. ja ympärillä alkaa olla suurikokoisia puita, jotka kosteutta kerätessään lahottavat rakennuksia. 44. Tasanko (P), Ojanperä Liha- jauhoaitta on kooltaan 3,17 x 2,66 m. Satu- Tasangon vanha päärakennus ja hirsinen navet- lakaton vesikatteena on päre. Sen alla on jäänteitä tarakennus ovat arvokas ja oman aikansa rakenta- tuohikatosta. Pärekatto on lahonnut ja se vuotaa mista hyvin kuvaava rakennuspari. Asuinrakennus pahoin. Aitan ovi on tehty kolmesta leveästä lau- tarvitsee säilyäkseen ulkovaippakorjauksia: perus- dasta (=pienaovi). Pihtipielet ovat oven karmina. Ovessa on tallella lukon puukotelo, mutta lukko Tasangon navetan takaseinää. puuttuu. Rakennus tulee pikaisesti korjata. Vilja-aitta on kooltaan 3,3 x 3,9 m. Rakennusta tulisi pikaisesti kunnostaa: kiireellisintä on aitan alimpien hirsien vaihtaminen, mahdollisesti jopa ylempienkin hirsien vaihto. Rakennus tulisi nostaa, kevyesti oikaista ja vesikatto uusia. Lisäksi ovi tulee korjata ja etusilta uusia. Rakennuksen salvosnurkkien kunto on myös heikohko. Nukkuma-aitan koko on 3,4 x 2,85 m ja se sijaitsee hieman erillään kahdesta muusta aitasta. Rakennus tulisi kiireesti kengittää, nostaa ja vähän oikaista. Vesikatto tulee kokonaan korjata. Aitan lattianiskat tulee uusia. Savusaunan sisätilat vaatisivat korjaamista, mi- käli rakennusta halutaan käyttää.

132 Kolme kylää ja kaksi taajamaa tusten ja katon kunnostamista. Tasangon arvokas kohteita olisivat talli-navettarakennus sekä asuin- hirsirakenteinen navetta on ehyen peltikatteen rakennus. alla. Runko vaatisi kuitenkin vähän oikaisemista ja alapohjan tuentaa ja nostamista. Ollila (P) Ollilan viime vuosisadan alun pihapiirissä on Otanmäen entinen kaivosalue (M) kolme rakennusta: hirsirunkoinen asuinrakennus, Otanmäen kaivosalueen vanhimmat raken- navetta ja sauna. Pihapiirin yleisilme on vähän nukset ovat tärkeä maamme kaivoshistoriaa ja ränsistynyt. Rakennukset kaipaavat ulkovaippa- kainuulaista teollisuushistoriaa. Rakennukset korjausta. Suurikokoinen navetta on heikoimmassa ovat maakunnallisesti arvokkaita ja suojeltavia kunnossa. rakennuksia. Rakennusten teknisestä kunnosta ja ulkovaippojen säilymisestä nykyisellään lähes al- Uusitalo (M) kuperäisessä asussa on jatkossakin huolehdittava. Uusitalon aitassa on kunnossa oleva peltikatto. Kaivosalueen arvokkaita rakennuksia ovat: Arvokkaan rakennuksen katteeksi sopisi kuitenkin paremmin päre. Rakennus on kuitenkin ehjän 49. Korjaamo- ja varastorakennus (M) katon alla. Perustusten kuntoa tulee seurata ja 50. Sosiaalitalo rakennusten ympärillä olevaa puustoa tulee vä- 51. Levyhalli hentää. Aitta on arvokas rakennus. 52. Kaivoskonttori 52. – autotalli – kompressoriasema (M) Saaresmäen työväentalo (P) 53. Hienomurskaamo / puutyöhalli (M) Rakennus kaipaa ulkovaipan korjausta ja ympä- ristö raivaamista. Otanmäen asuntoalue (M) Otanmäen asuinalueen sydämen muodostavat Uutelan aitta ja paja (P) 1950-luvulla rakennetut seitsenkerroksiset ja Uutelan aitan perustukset ovat painuneet ja koko kolmikerroksiset kerrostalot ja niihin kuuluvat rakennus on vähän kallellaan. Oven saranat ovat palvelurakennukset, kuten ravintola Mainari, rikki. Pajassa on ilmeisesti alkuperäinen lautakate Pikaostola ja lämpökeskus paloasema rakennus. ja se on kunnoltaan heikko. Rakennus kaipaisi Otanmäen 1950-luvulla rakennetut kerrostalot ja uuden lautakatteen. niihin liittyvät palvelurakennukset ovat edustava esimerkki 1950-luvun modernismia. Pellikka (M) Rakennuksia korjattaessa niiden alkuperäinen Pellikan kolme aittarakennusta tarvitsevat ul- ilme ja rakennustekniikka tulee säilyttää. Mainari, kovaippakorjausta. Pikaostola ja paloasema-lämpökeskus kaipaavat rappauskorjausta ja julkisivujen kohentamista. Timola (P) Mainari- kyltti tulee korjata jo pelkästään sen Aitan katto on lahonnut, vain vuoliaiset ovat historiallisen arvon takia. jäljellä. Rakennuksessa on pitkänurkkasalvos. Osa seinistä on suojattu liialliselta valolta päreiillä. Saaresmäki Rakennuksen perustukset ovat painuneet. Ar- vokkaaseen rakennukseen tulee tehdä uusi katto, Kaanes (P) perustusten kunto tulee tarkistaa ja tarvittaessa Kaaneksen pihapiirissä säilyttävän korjauksen korjata. Puut pitäisi raivata pois aitan ympäriltä.

Ollilan päärakennus kaipaa korjausta.

Kolme kylää ja kaksi taajamaajamaa 133 Haataja (P) Haatajan aitta on vähän painunut ja tarvitsee nostamista. Rakennuksessa on ilmeisesti alku- peräiset maasepän tekemät lukko ja saranat ja hyväkuntoinen pienaovi. Pihapiirin lähettyvillä oleva niittylato on siirretty lähemmäksi pihapiiriä jostain kauempaa niityn varresta, jossa se on ollut käyttämättömänä. Kat- teen kunto on huono (sekalaista peltiä). Aiempi kate on luultavasti päre ja mahdollisesti tuohi. Rakennus tarvitsee uuden pärekaton.

Harju Navetta/tallirakennus tarvitsee uuden katteen. Rakennus on painunut ja hirsikehikko alkaa olla heikohkossa kunnossa.

Vuottolahti

Haataja (M) Haatajan pihapiirin vanhat rakennukset luhtiaitta, navetta, lato/tallirakennus ovat hyvin arvokkai- Uudentalon aitan sisään päin aukeava pienaovi ja ta ja ne tarvitsevat säilyttävää korjausta. oviaukon tyylikäs muotoilu viestittävät siitä että aitta on hyvin vanha. Koivisto (P) Pihapiirin molemmat rakennukset, asuinrakennus ja piharakennus, tarvitsevat ulkovaippakor- teen kunto tulee tarkistaa. Korjaustoimenpiteinä jausta. Asuinrakennuksessa on heikkokuntoinen luultavasti rakennusten nosto ja hirsien vaihto. huopakate. Katto on ilmeisesti pitempään vuota- Savusaunan ja verkkoaitan perustuksia täytyy nut ja se on vaurioittanut rakennuksen sisäosia. nostaa ja vaihtaa mahdollisesti muutama hirsi. Asuinrakennus on kauttaaltaan painunut. Na- vetta/piharakennus tarvitsee myös ulkovaipan Kemi (P) kunnostusta. Piha-aitan perustusten kunnostus. Huopakat- teen kunto saattaa olla heikkko. Siira (P) Vanha asuinrakennus ja piharakennukset tar- Tarvaala (P) vitsevat perustusten osalta nostamista ja mahdol- Asuinrakennus on ollut pitempään käyttämät- lisesti hirsien uusimista. tömänä ja se näkyy rapistumisena. Ulkovaippa tarvitsee pikaista korjaamista, mikäli rakennus Juntula (P) aiotaan säilyttää. Juntula on niitä vuolijokelaisia pihapiirejä, jossa on paljon vanhoja rakennuksia: Vanha päärakennus, Harju (P) , Koskenkylä hirsinen pihalato, useampihuoneinen luhtiaitta ja ran- Harjun asuinrakennuksen katteen kunto on hei- nalla vanha tuulimyllyaitta, savusauna ja verkkovaja. kohko. Huovan alla on vanha pärekatto. Tarvitsee Pihapiirin ympäristö on pensoittumassa, ja kaipaa ulkovaippakorjausta. raivaamista. Käyttämättöminä olevat arvokkaat rakennukset ovat myös rapistumassa. Hautala (M) Kiireellisimpiä korjattavia rakennuksia ovat Vanha ja arvokas aitta tarvitsee uuden pärekaton. asuinrakennus, pihapiirin luhtiaitta ja hirsinen Rakennusta tulee nostaa ja ainakin takaseinän alin lato. Molempien rakennusten perustusten ja kat- hirsi tulee uusia.

Haatajan piharakennukset.

134 Kolme kylää ja kaksi taajamaa Vuolijoen tuulimyllyt

Valtaosa Kainuun tuulimyllyistä on sijainnut Oulu- Jauhatuksen nopeutta säädeltiin myllyaitan sisällä järven rannalla Vaalan ja Vuolijoen kunnan alueella. olevan jarrun tai siivissä olevien tuuliluukkujen avulla. Oulujärven suuret selät tarjosivat tuulivoiman käytölle Näin asiasta kertoo vuolijokelainen Heikki Haataja (s. loistavat edellytykset. Lisäksi etenkin Vuolijoen alueella 1888 Saaresmäen Leppikylän Haatajassa) professori on hyvin vähän puroja, jotka yleensä soveltuisivat Alpo Räisäsen haastattelussa vuonna 1966: “Van siin vesivoiman käyttöön. Varhaisimmat tiedot Kainuun oli siipiin nenässä sittä näen loajat luukut nin ne jos vaen tuulimyllyjen rakentamisesta ovat 1800-luvun alusta. kovempi, liijan nin ne otti poes niitä nin se ei niin vas- Mahdollisesti suuri osa maakunnan myllyistä rakennet- tannus sittä niihin siipiin. ja siin oli sittä iso, semmosta tiin jossain vaiheessa 1800-lukua. roatakankie paksuo sieltä pantu seinästä sen rattaan Tuulimyllyt ovat loistava sovellus talonpoikaisten ra- ympärillen näen ja, ja siitä sittä näe` iso puu tässä näen kentajien taidoista. Tuulimyllyn rakentaminen oli taitoa ja siihen kiini. Se kun kiinip pantiin nin se paenettiin vaativaa työtä: rakentajan piti hallita hirren työstämi- moahan nin se kun rattaa ympärillem meni se kanki nin sen lisäksi koneiston rakentaminen, kuten myös sen se sillon seiso mylly. Ja sittä nostettii ylös säppiin siihe yhteensovittaminen myllyn siipien kanssa. Jauhamisen ylös nin sitte se lähti käömään.” onnistumisen kannalta siipien koko oli ratkaisevan tär- Tuulimyllyt jäivät vähitellen pois käytöstä viime vuo- keää, samoin kivien koko. Myllyn jalan piti olla riittävän sisadan alussa. Viimeisen kerran ne olivat aktiivisessa tukeva kannattelemaan raskasta aittaa. Jauhamisen käytössä Toisen maailmansodan aikana, jolloin myllyn aikana myllyaitta joutui kovaan rasitukseen siipien käyttö oli kontrollin ja säännöstelyn alaista työtä. Vuo- ja myllynkoneiston aiheuttaman liikkeen johdosta. lijoen myllyistä on jäljellä enää kaksi, Huovila ja Maijala. Yleensä tuulimyllyjen rakentajina olikin ammattimaiset Riihipihassa oleva tuulimylly on tuotu Kuusirannasta. kiertävät myllynrakentajat. Vuolijoen pihapiireistä löytää vielä tavallista korkeam- Kainuun tuulimyllyt ovat lähes poikkeuksetta var- pia ja kapeampia aittoja - entisiä tuulimyllyaittoja, tosin vas- eli jalkamyllyjä. Jalkamylly on tuulimyllytyypeistä ilman jalkaa tai varpaita. Myllynkivet on mahdollisesti rakenteeltaan yksinkertaisin: myllyaitta seisoo ja puutarhapöytänä, astinlautana tai koristeena. Tuulimyl- kääntyy kartiomaisen ristikkojalan varassa. Suurem- lyaittoja on tallella vielä Vuottolahden Juntulassa, Saa- missa myllyaitoissa oli myös välilattia. Aitan ylemmässä resmäen Kaaneksessa, Valtalanniemen Hietarannassa kerroksessa oli voimansiirtolaitteet, yleensä myös sekä Uimaniemen Matalassa. Matalaan tuulimyllyn aitta jauhinkivet; alemmassa kerroksessa on jauhotorvi. on tuotu naapurista Kujala/Väyrylästä jaon yhteydessä. Pienemmissä myllyissä koko koneisto mahtui yhteen Matalassa aitta on sovitettu osaksi toista rakennusta. kerrokseen. Myllyihin kuului siipipari, johon liittyi vaa- kasuuntainen siipitukki. Koneisto toimii seuraavasti: Tuulimyllyjen kunnostus Siipiin kiinnittyvät siipiakseli ja siipitukki pyörittävät puista hammaspyörää, joka taas lyhdyn avulla pyörittää Huovilan ja Maijalan myllyt kunnostettiin Museoviras- myllynkiven silmään menevää rautaista pystyakselia, se ton ja työministeriön yhteisessä Kainuun tuulimyllyjen taas pyörittää ns. siiliraudan avulla myllyn yläkiveä. Jyvät -kunnostusprojektissa vuonna 1992. Hankkeen aikana valuu tuutin ja porsaan kautta jauhettavaksi jauhinkivi- kunnostettiin neljä myllyä, kaksi Suomussalmelta ja en väliin ja puisen torven kautta säkkeihin. kaksi Vuolijoelta.

Lähteet: Räisänen, Alpo 2001: Oulujärven ympäristön murrekirja. SKS. Jyväskylä.

Tervonen, Päivi 1994: Kainuun tuulimyllyt inventointi ja kunnostus. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani.

Tervonen, Päivi 1995: Kainuun tuulimyllyt. Maijalan tuulimylly vähän puolikuntoisena. Rajamailla 1994. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2003. Gummerus. Jyväskylä.

Kolme kylää ja kaksi taajamaa 135 Lato Valtalanniemellä on löytänyt uuden käyttötarkoituksen polttopuuvarastona. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

7. Käytännön rakennussuojelua

7.1 Vanhan kunnioittaminen rakennustekniikan kautta tai tutkimalla hirren vuosilustoja, jotta kautta voidaan saada selville Varjele modernia julkaisussa Suomen rakennus- ajankohta jolloin rakennuspuu on kaadettu. taiteen museo kirjoittaa rakennussuojelusta tavalla, Toisaalta Vuolijoelle on runsaasti sodanjälkeen joka sopii niin vanhaan kuin uudempaankin rakennettua korkealaatuista arkkitehtuuria. Laa- arkkitehtuuriin: jimmin tätä edustaa Otanmäen kaivosyhdyskun- “Kulttuurin muovaama rakennettu ympäristö on nan myötä syntynyt moderni lähiö. Otanmäen kokonaisuutena dokumentti, joka kertoo eri aika- rakennukset rapistuvat vähitellen, osittain ikään- kausien yhteiskuntaihanteista, taloudesta, teknii- tymisen osittain käyttämättömyyden johdosta. kasta ja elämäntavoista. Se on keskeinen osa yhteis- Rakennus on käyttö- ja kulutustavaraa ja vaikka kunnan aineellisista saavutuksista. Kansakunnan se asumisen tai muun toiminnan kautta muu- historian tärkeitä jaksoja on ikuistettu yhteiseksi toin säilyykin, käyttö muovaa rakennusta aina muistiksi olemassa olevaan rakennuskantaan. Sitä elettävän ajan vaatimusten mukaan. Vuolijoella ei saa tarpeettomasti muuttaa eikä sen piirteiden kuten monessa muussakin kunnassa rakennus- saa antaa vääristyä, jotta säilyttäisimme näköyh- ten vähäisyyden johdosta arkkitehtuurin ajalliset teyden omaan taustaamme. Ilman rakennusten kerrostumat ovat hyvin ohuita. Aikojen kuluessa muistia olemme tuuliajoilla ajassa ja paikassa vailla suoritetut muutostyöt, rakennusten purkaminen nimeä ja historiaa.” tai lisääntyvä vajaakäyttöisyys ohentavat näitä Kuten edellä todetaan rakennukset ovat monin kerroksia entisestään. tavoin näköyhteys menneisyyteen. Rakennusta muuttamalla tai kokonaan purkamalla yhteys menneisyyteen - tältä osin - muuttuu tai katkeaa Lähteet: Helamaa, Erkki 1983: 40-luku Korsujen ja jäl- kokonaan. Jokaisen pitäjän, taajaman tai kylän ilme leenrakentamisen vuosikymmen. Helsinki. muotoutuu ihmisten, rakennusten, maiseman ja tarpeiden välisestä vuorovaikutuksesta. Moni- Jälleenrakennuskauden talot - rakentamista ja hoitoa 1998: Toimituskunta Lonkila ilmeinen rakennuskanta on kyläkuvan rikkaus. - Rytkölä - Suominen - Tervonen. Kainuun Rakennukset ovat aina konkreettinen muisto Museon julkaisuja. Kajaani. alueen menneisyydestä. Suonto, Yrjö 1995: Varjele modernia! Vuolijoki on nuori kunta ja asutus alueelle on Modernin arkkitehtuurin ominais- vakiintunut vasta muutamia vuosisatoja sitten. piirteiden säilyttämisen puolesta Vanhimmat säilyneet rakennukset ovat ilmeisesti rakennuksia korjattaessa. Suomen rakennustaiteen museo. 1800-luvun alusta - vanhoissa aitoissa saattaa olla Helsinki. hirsiä, jotka ovat kulkeutuneet 1700-luvulta. Van- hoja rakennuksia pystytään tosin ajoittamaan vain

136 Käytännön rakennussuojelua 7.2 Käytännöllisiä korjaustapaohjeita

Lääkkeiksi rakennusten säilymisen Vuolijoen kulttuuriympäristöoh- jelma tarjoaa asenne- muutosta. Ohjelmaan on räätälöity korjaus- ja hoito-ohjeita muutamille alueelle tyypillisille rakennuksille. Ohjeiden tehtävänä on auttaa jonkin tietyn korjausongel- Vanha taidokas pariovi on osa Karjalan talon vaiheita ja sen arkkitehtonisia arvoja. man ratkaisemisessa. Piirros Maria Luostarinen 2002. Toisaalta niiden viesti on myös auttaa rakennuksen omistajaa tai kor- jaajaa ymmärtämään Syöksytorven paremmin korjattavaa kiinnitysperiaate. rakennusta ja siihen kät- Piirros: keytyvää historiallista Maria Luostarinen viisautta. 2002. Rakennukset Vuolijo- ella on tehty joko puusta tai kivestä. Ennen sotaa yleisimmät rakennus- materiaalit olivat hirsi ja luonnonkivi. Sodan jäl- keen rakennettiin pää- asiassa rankorakenteisia taloja. Myös tiili yleistyi rakennusmateriaalina.

Tukipienaoven rakenne. Piirros: Maria Luostarinen 2002.

Käytännön rakennussuojelua 137 Ladon rakenneperiaate. Piirros: Maria Luostarinen 2002

138 Käytännön rakennussuojelua 7.3 Hirsi rakennusmateriaalina

Vuolijoen rakennukset ovat suurimmalta osal- langan Suomussalmen, Ristijärven ja Vuolijoen taan vanhoja talonpoikaisrakennuksia tai uudem- kunnan alueella, koulutettiin yhteensä 47 miestä pia puurakennuksia. Puurakennus, erityisesti hir- ja korjattiin 116 rakennusta. Vuolijoelta korjattiin sirakennus, on helppo siirtää, suurentaa, pienentää, seitsemässä pihapiirissä kaikkiaan 11 rakennusta. purkaa tai polttaa kokonaan tai osina. VASARA -projekti on yksi esimerkki siitä, miten Hirsi on erinomainen rakennusmateriaali. olemassa- olevaa perinnettä voidaan hyödyntää, Vuosisatojen ajan käytössä olleena ja tehtäväänsä tuloksena on yhteiseksi koettavan maiseman ko- sopeutuneena se on palvellut rakentajia kauan. hentuminen korjattujen rakennusten kautta. Rakennusmateriaalina se on hoidettuna lähes Hirsirakentamiseen liittyvä monen miessuku- ikuinen. Hirsi on kansanmiehen rakennusma- polven synnyttämä osaaminen välittyy tämän teriaali. Aiemmin hirttä osattiin pitää arvossa ja ajan sukupolville loistavasti yhdessäoppimisen ja sitä ei yleensä pantu hukkaan: hirttä kierrätettiin, yhdessä tekemisen kautta. Koulutustapahtumaan käännettiin, pienennettiin ja jatkettiin. Tarvittaes- liittyy yhtenä osana tiedonkeruu ja tehtyjen asi- sa rakennuksen haurastunut ulkopinta vaihdettiin oiden huolellinen dokumentointi. Kainuulaiseen sisäpuolelle ja rakennuksen käyttöikä jatkui. kansanrakentamiseen liittyvää viisautta ja sen Taitava rakentaja osasi valita oikeanlaisen puun pohjalta tehtyjä korjauskokemuksia on koottu oikeasta paikasta ja oikeaan aikaan vuodesta. VASARA- projektin kokemusten lisäksi julkaisuun Puurakentamisen taito siirtyi isältä pojalle. Viime Kengitystä ja pärettä -raportti Sotkamon vanhojen vuosikymmenien aikana, aina 1960-luvulta lähtien rakennusten korjauksista 1995 –1997. tämä taito on ollut välillä hyvin uhanalainen. Ra- kentaminen muuttui 1960-luvulta alkaen uusien Puurakennusten ongelmana on usein liiallinen rakennustekniikoiden ja rakennusmateriaalien korjaaminen, viisas pääsisi vähemmällä. Kari johdosta. Hirsi jäi käyttöön ainoastaan kesämök- Tervo on tiivistänyt hirsirakennuksen korjausta kien rakennusmateriaaliksi. Asia on kuitenkin vä- aloittelevalle seuraavat vinkit: hitellen muuttumassa. Ihmisten historiatietoisuus on tältä osin lisääntymässä ja kärjistäen todeten, “Kierrä ja tarkastele rakennusta. Kate on aina hirsirakennusta lähestytään nykyisin useammin helppo tutkia. Erilaiset taitekohdat ja mm. piippu- muutenkin kuin moottorisahan kanssa hyvin jen ympärykset tulee tutkia huolella. Perustukset palava polttopuu mielessä. ovat usein vaikeimpia. Ryömiminen tuuletustilas- Hirsirakennusten korjauksesta on olemassa sa, koekuoppien kaivamiset ja hirren paukuttelu paljon tietoa. “Vanhojen rakennusten korjaus on kirveellä ei aina osoita kaikkia korjauspaikkoja. maalaisjärjen käyttöä” toteaa rakennusarkkitehti Vain hirsien ja lattioiden aukaisu näyttävät lo- Kari Tervo Kengitystä ja pärettä -julkaisun esi- pullisesti tilanteen vakavuuden. Puulla on kolme puheessa. Kainuussa on järjestetty vanhojen hir- vihollista: tuli, vesi ja aurinko. Viimeisin on helppo sirakennusten korjaamiseen liittyvää koulutusta todeta, vesi sen sijaan ei. Yleensä kosteus tulee osana työvoimakoulutusta. Vuonna 1998 VASARA katolta esim. fronttonien kohdalta, vesijohdoista -projektin aikana Hyrynsalmen, Kajaanin, Puo-

Käytännön rakennussuojelua 139 tai rikkoutuneista perustuksista. Katso siis nämä Käytännön tietoa ja opastusta kohdat erityisen tarkasti. Ikkunat ja ovet tökittävä hirsirakennusten korjauksista: terävällä raudalla ja vasta tämän jälkeen todettava Kaila, Panu 1997: Talotohtori. kunto. “ (Kengitystä ja pärettä) Rakentajan pikkujättiläinen. Porvoo.

Pihkala Antti 2000: Tiaisen torpan Edellä kuvattu tapa on hyvä hidas ja pohtiva tapa kunnostus 1997 –1997. Kainuun ympäristö- lähteä liikkeelle. Korjattava rakennus saattaa olla keskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 174. satavuotias. Jos se on sata vuotta säilynyt, tulee olla Tervo, Kari 1998: Kengitystä ja pärettä. malttia ja ymmärrystä edetä tarvittaessa hiljaa ja Raportti Sotkamon vanhojen rakennusten harkiten. Vuotava vesikatto tai huonokuntoinen korjauksista 1995-1997. Kainuun ympäristö- perustus on syytä korjata pikimmiten, muuhun keskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 65. on aikaa enemmän. Perinteisen pihapiirin hoito 2000: Lakeuden kulttuuriympäristö. Liminka – Lumijoki – Rantsila –Temmes –Tyrnävä.

Museovirasto. Korjauskortisto Korjausrakentamiskeskukset.

Navetan kauniita yksityiskohtia. Ikkunapuitteet kaipaavat kunnostusta ja uusia ehjiä ikkunaruutuja. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

140 Käytännön rakennussuojelua 7.4 Kivirakennukset

Luonnonkivi on vanhimpia käytössä olevia rakennusmateriaaleja. Se on ollut käytössä jo esihistoriallisella ajalla. Luon- nonkiveä on saatavilla rakennusmateriaaliksi lähes kaikkialta. Vuolijoella luonnon- kiveä on perinteisesti käytetty tulisijoissa, kellarien kylmäholvauksissa, rakennusten perustuksissa, kivinavetoiden runkoma- teriaalina sekä aidoissa. Luonnonkivestä on myös rakennettu navettoja ja pitäjän huomattavin kivirakennus, graniittinen kivikirkko vuodelta 1906. Karjalan talossa on myös komea graniitista rakennettu pirtin uuni. Luonnonkivien käyttö rakennusmateriaalina väheni tiilen ja myöhemmin myös betonin käytön lisääntyessä. Funktionalis- min aikana luonnonkiven käyttö sai uuden merkityksen. Vaaleita pintoja ja rakennusten puhtaita ulkomuotoja pehmennettiin luonnonkiven käytöllä. Luonnonkiveä käytettiin seinissä rappauksen seassa, sokkeleissa tai pihalaatoituksessa. Vaatimus aitojen materiaalien käyt- tämisestä liittyi kansallisromanttiseen ajatteluun. Kansallisromantiikan hengessä rakennettiinkin 1900-luvun alussa lukuisia kivikirkkoja. Näitä kirkkoja ei rapattu. Yleensä luonnonkivirakennuksen pintaa

Piirros: Maria Luostarinen 2002.

Käytännön rakennussuojelua 141 peittää kalkkipohjainen rappaus. Tyypillinen Kirjallisuutta: kivirakennus paikkakunnalla on kuitenkin ki- Kaila, Panu 1997. Talotohtori. vinavetta tai luonnonkivestä ladottu kivikellari. Rakentajan pikkujättiläinen. Porvoo. Vanhimmat kivinavetat rakennettiin kuorimuu- rina, eli kiilakivimuurattujen ulko- ja sisäseinien väli täytettiin hiekalla tai kiven silpuilla. Luonnonkivestä muuratun rakennuksen korjaaminen on yksityiselle huomattavasti haastavampaa kuin esimerkiksi hirsirakennuksen korjaaminen.

Kivirakenteinen hyväkuntoinen kaivo Maijalan pihapiiristä. Kuva: Kainuun ympäristökeskus 2002.

142 Käytännön rakennussuojelua 7.5 Sodan jälkeinen arkkitehtuuri

Sodan jälkeisen rakentamisen määrä on suuri. kulttuurimaiseman kannalta tärkeistä rakennuk- Asuntoja, teollisuuslaitoksia sekä kouluja ym. sista. Sodan jälkeen rakennetut koulut, virastot, rakennettiin lyhyessä ajassa paljon. Suunnitte- teollisuusrakennukset ja voimalaitokset sekä lua ja rakentamista ohjasi rakennusmateriaalien kaupunkiin ja taajamiin syntyneet keskukset ovat ja ammattimaisen työvoiman puute sekä kova omalla tavallaan nykyaikaisen maisemakokonai- kiire. Ensimmäisenä säännöstelyyn joutuivat suuden kulmakiviä. Erityisen lisäarvon tuon ajan betoni ja teräs, vähitellen myös huopa, maalit ja arkisemmallakin rakennukselle antaa se, että tuon tiilet. Käytettyjä rautanauloja oiottiin ja otettiin ajan suomalainen arkkitehtuuri oli luonteeltaan uudelleen käyttöön. Kuitenkin laatu erityisesti hyvin kansainvälistä. 1940-1950-luvun käsityövaltaisessa rakentamises- Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri oli niukkaa sa on hyvä. Erilaisten rakennusmateriaalien kirjo ja tarkoituksenmukaista. Samaa tarkoituksenmu- alkoi kukoistaa 1960-luvulta lähtien. Tämän ajan kaisuutta tulisi toteuttaa myös niiden korjauksessa. näkökulmasta ja kokemuksella katsottuna silloin Kuten myös vanhempien talonpoikaisrakennusten tuotettiin teknisesti, usein myös esteettisesti, myös sodanjälkeisten rakennusten ongelmana al- heikompia ratkaisuja kuin mitä sodan jälkeinen kaa olla – ainakin jossain määrin - vajaakäyttöisyys rakentaminen oli. ja siitä johtuva rapistuminen. Viime vuosikymmenien aikana viimeistään Käyttämättömyys vaivaa. Kummun rakennuksessa 1990-luvulla on alettu kiinnittää huomiota sodan ikkunat on tukittu tilapäisesti vanerilevyillä. jälkeisen arkkitehtuurin suojeluun ja säilyttävään Mikä lie Kummun kohtalo? korjaamiseen. Kysymyksessä on koko suomalaisen Kuva: Kainuun Museo, Juho Korhonen kesä 2002.

Käytännön rakennussuojelua 143 7.6 Tiili ja betonirakenteet Kirjallisuutta: Tiili- ja betonirakennusten ongelmat ovat vähän toisenlaisia kuin puun. Tiili- ja betonirakenteet ovat Kaila, Panu 1997. Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. Porvoo. olleet perinteisesti käytössä teollisuus- ja julkisissa rakennuksissa. Modernin arkkitehtuurin ja jälleen- Mäkiö, Erkki 1990: rakennuskauden myötä ne tulivat enemmän osaksi Kerrostalot 1940-1960. Rakennuskirja Oy. Helsinki. asuinrakennuksien julkisivumateriaaleina. Tiiltä on sanottu ensimmäiseksi standardisoi- Rappauskirja 1999: duksi rakennusmateriaaliksi. Tiilen materiaaleina Suomen betoniyhdistys ry. ovat savi ja hiekka. Niitä sekoittamalla syntyy tiilen VARJELE MODERNIA 1995: massa. Rakennusmateriaalia siitä syntyy joko kui- Modernin arkkitehtuurin ominais- vattamalla tai polttamalla. Suomessa käytetään pol- piirteiden säilyttämisen puolesta rakennuksia korjattaessa. Helsinki. tettua tiiltä ja näin tiilimassasta saadaan paremmin ankaria säänvaihteluita kestävä rakennusosa. Vuolijoella tiilipintaisia rakennuksia edustavat Otanmäen kaivosalueen vanhat teollisuusrakennukset. Jälleenrakennuskauden taloissa ja navetoissa käytettiin käsintehtyä betonitiiltä.

Uusi pappila on osa Vuoli- joen sodanjälkeistä arkkitehtuuria, josta tulee pitää hyvää huolta. Kuva: Kainuun ympäristö- keskus 2003.

144 Käytännön rakennussuojelua 7.7 Rankorakenteiset talot 7.8 Ulkomaalauksen aakkosia

Rankorakenteisen talon etu hirsirakennukseen Maaseutumainen maisema pysyi pitkään maa- nähden on rakenteiden keveys. Talo voitiin raken- laamattomana. Rakennusten maalaaminen alkoi taa heti valmiiksi ilman että olisi tarvinnut odottaa ovista ja ikkunoista – maalilla saatettiin sivellä hirsien laskeutumista. Asumisen kannalta sodan- myös rakennusten nurkat. Maalina käytettiin jälkeinen tyyppitalo vastaa hyvin myös tämän yleensä valkoista öljymaalia. ajan asumisihanteita. Talo tehtiin alun perin lähes Rakennusten vuorauksen yleistyttyä myös koko kokonaan puusta. Siinä on ollut rankorakenteiset rakennuksen maalaaminen yleistyi. Sillä jäljiteltiin seinät, täytteenä puru ja eristeenä pahvit. Sisus- kalliimpaa ja arvokkaampaa kivirakentamista. tuksena on yleensä puulattiat ja seinien peittona Maalaamalla saatiin pihapiiriin arvokkuutta. Maa- puukuitulevyt tai paperitapetit. laaminen aloitettiin päärakennuksesta ja väreinä Sodan jälkeen rakennetut puolitoistakerroksiset käytettiin puna- tai keltamultaa. Myös tervaa on talot ovat nyt varttuneessa keski-iässä, mutta eivät käytetty rakennusten ulkopinnoissa. missään nimessä jouda varhais- tai vanhuuseläk- Virkataloarkkitehtuuri, koulut, pappilat ja ase- keelle. Ne vain jatkavat vuosisataista puuraken- mat olivat esikuvina myös ulkomaalauksessa. Nii- tamisperinnettä, joka on aina mukautunut ajan den kautta levisi uusien koristeaiheiden mukana vaatimuksiin niin materiaalin käytön kuin arkki- myös uusia värejä pitäjän muihin rakennuksiin. tehtuurin kannalta tarkasteltuna. Hoidon näkökul- Syrjäisemmissä maaseutukylissä rakennusten masta tarkasteltuna näiden talojen korjaamisessa ulkomaalaus yleistyi vasta toisen maailmansodan tarvitaan ymmärrystä tuon ajan rakentamista ja jälkeen. Samanaikaisesti kun siirryttiin käsityöval- sen tarpeita kohtaan. Viime vuosina aiheesta onkin taisesta rakentamisesta teolliseen rakentamiseen, ilmestynyt korjauskirjallisuutta: siirryttiin myös itse tehdyistä maaleista kaupasta Kainuun Museon julkaisu (1998) Jälleenraken- ostettuihin teollisesti valmistettuihin maaleihin. tamiskauden talot – rakentamista ja hoitoa kes- Rakennusten ulkomaalausta on viime vuosi- kittyy tyyppitalojen korjaustapoihin. Kirjasessa na kohdannut tietynlainen renessanssiajattelu. kerrotaan, että “Jälleenrakennuskauden perintö Kiinnostus perinteisiä maalaustapoja kohtaan on ja rakentamisen vuosikymmenten virheet edellyt- lisääntynyt maalaukseen liittyvän koulutuksen ja täisivät, että nämä oman aikakautensa monumentit neuvonnan lisääntyessä. Toisaalta koulutuksen ja säästettäisiin, tutkittaisiin sekä huollettaisiin ja tiedonvälityksen lisääntymiseen on vaikuttanut korjattaisiin niiden arvoa vastaavalla tavalla.” lisääntynyt tiedon tarve. Tällä hetkellä perintei- Samasta aiheesta laajemmin kertoo Eino Niskalan sistä maaleista ja maalaustavoista on saatavilla julkaisu Puutalon korjaus (1992). runsaasti tietoa. Talonpoikaisia rakennuksia maalatessa on tärke- ää, että ei maalaa sellaista mitä ei ole aiemminkaan maalattu. Pihapiirin rakennuksista maalattiin vain päärakennus, ja mahdollisesti joku aitta, ei juuri Muuta kirjallisuutta: muita. Aurinko, vesi ja jatkuva säiden vaihtelu an- Kaila, Panu: Talotohtori tavat rakennuksille riittävän kauniin ulkopinnan – rakentajan pikkujättiläinen – niin hyvää et maalaamalla saa!

Niskala, Eino: Puutalon perusparannus, rakenteet ja ulkonäkö. Asuntohallitus, teknillinen osasto, opasjulkaisu 1:1986. Museoviraston korjauskortisto: Keittomaali ja Öljymaali myynti: Museoviraston korjauskortisto: Museovirasto, PL 169, 00511 Helsinki Lämmöneristyksen parantaminen, Ulkolaudoituksen tai sähköpostiosoitteella: hannele.cadiroglu@nba.ﬁ korjaus, Huopakaton korjaus, Peltikaton korjaus, Tiili- Tiedustelut puh. (09) 4050 9416, faksi (09) 4050 9420 katon korjaus, Peltikaton suojauskäsittely, Ikkunoiden korjaus, Ovien korjaus, Kuistin korjaus, Kosteiden tilojen rakentaminen, Keittomaali, Öljymaali, Tulisijat, Kirjallisuutta: Puukaupunkien pihat ja aidat, Pinkopahvi. Järvinen, Kalevi. 1999: Puurakennusten ulkomaalaus. www.nba.ﬁ Rakennustieto Oy. Helsinki.

RT-kortisto. Kaila, Panu 2000: Kevät toi maalarin. RT-kortistoa julkaisee Rakennustietosäätiö. Perinteinen ulkomaalaus. Jyväskylä. Osoite: Rakennuskirja, Runeberginkatu 5, PL 1004, 00101 Helsinki, Tervo, Kari 1998: Kengitystä ja pärettä. p. 09-5495570. Alueelliset ympäristöjulkaisut 65. www.rts.ﬁ Kainuun ympäristökeskus.

Perinteisen pihapiirin hoito 2001: Lakeuden kulttuuriympäristö 2000. Oulu.

Käytännön rakennussuojelua 145 146 Käytännön rakennussuojelua Museoviraston korjauskortistot

Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaa- 1. Yleiskortti maan ja kunnostamaan vanhaa rakennusta oikein 2. Lämmöneristyksen parantaminen ja taloudellisesti. 3. Ulkolaudoituksen korjaus Museoviraston korjauskortisto on suunniteltu 4. Huopakaton korjaus oppaiksi vanhan rakennusten kunnostajille korjaa- 5. Peltikaton korjaus maan rakennusta oikein ja sen arvoja kunnioittaen. 6. Tiilikaton korjaus Kortiston ohjeet on suunniteltu suosituksiksi. 7. Peltikaton maalaus Aihekohtaiseen korttiin, tai vihkoseen, on ke- 8. Ikkunoiden korjaus rätty myös historiallista taustatietoa ko. aiheesta. 9. Ovien korjaus Jokaisessa korjauskortissa on myös tietoa aihetta 10. Kuistin korjaus käsittelevästä kirjallisuudesta. Korttien hinnat 12. Keittomaali vaihtelevat (2003) 2,70 - 6,70 €. Koko korttisarja 13. Öljymaali 65,00 € (sis.alv) 14. Tulisijat 15. Puukaupunkien pihat ja aidat Korjauskorttien myynti: 16. Hirsitalon rungon korjaus 17. Hirsirakennusten siirto Museovirasto, PL 169, 00511 Helsinki 18. Pinkopahvi tai sähköpostiosoitteella: 19. Pärekatto hannele.cadiroglu@nba.ﬁ 20. Tapettien historiaa Tiedustelut 22. Kalkkirappauksen korjaus puh. (09) 4050 9416, faksi (09) 4050 9420 23. Kalkkimaali

Museoviraston korjauskohteet 147 Kesäasunto Kuusirannassa. Kaavoituksella ohjataan muun muassa ranta- asutuksen luontevaa ja tarkoituksenmukaista sijoittumista. Kuva: Kainuun ympäristö- keskus 2002.

8. Kaavoitus maankäytön suunnittelun välineenä

8.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki hankkeita, joista tiedotetaan erikseen. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on varmistettu Seuraavissa kappaleissa esitellään uuden maan- kaavoitustyön vuorovaikutteisuus edellyttämällä, käyttö- ja rakennuslain mukaiset kaavat ja niiden että jokaisesta kaavasta laaditaan osallistumis- ja keskeiset ominaisuudet, miten ja millä tarkkuu- arviointisuunnitelma. Suunnitelmassa selvitetään della kaava vaikuttaa suunnittelun työkaluna ja heti kaavoituksen alkuvaiheessa ne tahot, jotka miten yksityinen kansalainen voi osallistua kaa- valmisteluun on kytkettävä, sekä sopivimmat vaprosesseihin. tavat aidon vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi. Kaavoitus on perinteisesti ollut yksi kulttuuri- Vuorovaikutus järjestetään kuhunkin kaavoitus- ympäristön hoidon keskeisistä työkaluista. Uusi tilanteeseen sopivalla tavalla. maankäyttö- ja rakennuslaki antaa yksittäisille Lakiin sisältyy uusi käsite, osalliset. Osallisilla kansalaisille paremmat mahdollisuudet osallistua tarkoitetaan maanomistajia ja kaikkia niitä, joi- pitkään ja monivaiheiseen suunnitteluprosessiin. den asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin Maaseutupitäjissä kaavoitus ei yksin riitä kult- kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa sekä niitä tuuriympäristön hoidon välineeksi, koska suuri viranomaisia ja yhteisöjä, joiden toimialaa suun- osa maaseudun kulttuuriympäristöstä sijaitsee nittelussa käsitellään. Kuntalaiset voivat vaikuttaa rakennuskaavoitetun alueen ulkopuolella eikä kaavoitukseen ja ympäristöönsä tekemällä aloittei- osayleiskaavoitustakaan voida ulottaa kaikkialle. ta ja osallistumalla julkiseen keskusteluun. Kaava- Näin kuntakohtaisen kulttuuriympäristöohjelman asioihin voi vaikuttaa muun muassa jättämällä yhtenä tärkeänä tavoitteena on tuottaa ajantasaista mielipiteen tai muistutuksen kaavan nähtävillä aineistoa ja kokonaiskuva kulttuurihistoriallisesti oloaikana. Kaavojen vireille tuloista ja nähtävillä arvokkaista kohteista. oloista ilmoitetaan kuuluttamalla lehdissä ja niis- Vuoden 2000 alusta voimaan tulleen maan- tä tiedotetaan järjestämällä asukastilaisuuksia. käyttö- ja rakennuslain (MRL) myötä kunnille Kaavoitusasioista voi kysyä kunnan teknisestä on tullut lisää valtaa ja vastuuta kaavoituksessa. toimistosta. Vuolijoellakin kaavoja ei enää vahvisteta Kainuun ympäristökeskuksessa, vaan yleis- ja asemakaavat 8.2 Maakuntakaava, yleiskaava ja hyväksyy kunnanvaltuusto. Kunnan on laadittava asemakaava kaavat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti ja Kainuun ympäristökeskus seuraa kunnan kaavoi- Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä ovat tustoimea ja sillä on mahdollisuus puuttua oikai- muuttuneet myös eriasteisten kaavojen nimitykset. sukehotuksella ja valittamalla kunnan päätöksiin, Seudullinen kaava on nimeltään maakuntakaava. jos ne eivät ole lainmukaisia. Asema- ja rakennuskaavojen yhteinen uusi nimi- Uuden lain mukaisesti kunnan tulee vähintään tys on asemakaava. Rantakaavan uusi nimitys on kerran vuodessa laatia katsaus kunnassa vireillä ranta-asemakaava. olevista ja lähiaikoina vireille tulevista kaavahank- Maakuntakaava keskittyy valtakunnallisiin, keista. Kaavoituskatsauksen tavoitteena on antaa maakunnallisiin sekä useamman kuin yhden kun- kokonaiskuva kunnan tämän hetkisestä yleis- ja nan alueidenkäyttöä yhteensovittaviin maankäyt- asemakaavasuunnittelusta. Katsauksessa esitet- tökysymyksiin. Maakuntakaava toimii ohjeena tyjen kohteiden lisäksi voi käynnistyä myös muita yleis- ja asemakaavoja laadittaessa. Maakuntakaa-

148 Kaavoitus maankäytön suunnittelun välineenä vassa esitetään muun muassa valtakunnallisesti ja eena on kirkonkylän lievealue ja vapautettavia maakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäris- ranta-alueita ei ole. Ranta-alueilla loma-asunnon tö- ja maisemakohteet. Maakuntakaavoituksesta tontin koko tulee olla vähintään 3000 m2 ja pysy- vastaa Kainuun liitto. Se on käynnistänyt maakun- vän asunnon tontin vähintään 5000 m2. Uutena takaavan laadinnan vuonna 2000. asiana rakennusjärjestyksessä on määräyksiä Yleiskaava on kunnan laatima yksityiskohtaisen vesihuollon järjestämisestä ja pohjavesialueille kaavoituksen ja rakentamisen sekä muun maan- rakentamisesta. käytön suunnittelemisen perustaksi laadittava kaava, joka sisältää pääpiirteet alueen käyttämisestä 8.4 Olemassa olevat kaavat ja vireillä eri tarkoituksiin. oleva kaavoitushankkeet Oikeusvaikutteisella rantaosayleiskaavalla jaetaan rantarakennusoikeudet tilakohtaisesti siten, Vuolijoen kunnassa ovat voimassa Vuolijoen että rakennuslupa voidaan myöntää suoraan ilman kirkonkylän osayleiskaava (1982) ja Otanmäen poikkeamislupaa tai yksityiskohtaista kaavaa. osayleiskaava (1983). Rantaosayleiskaavoja on Asemakaavat laaditaan kunnan toimesta sellaisille voimassa vain yksi, Oulujärven rantaosayleiskaava alueille, joiden rakentaminen ja muun maankäytön (11.7.2001, vahvistamatta 15 % rantaviivasta). yksityiskohtainen järjestäminen on tarpeellista. Voimassa olevat asemakaavat ovat Kirkonkylän rakennuskaava (1966, viimeisin laajennus ja muutos 1986) ja Otanmäen taajaman rakennuskaava 8.3 Vuolijoen kunnan (1962 ja 1978, viimeisin muutos ja laajennus 1986). rakennusjärjestys Lisäksi on tehty asemakaavatasoinen kaavaluon- nos Vuottolahden Tervolan tilalle ns. ekokylän Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki edellytti rakentamista varten vuonna 2000. Kunnassa on kuntien rakennusjärjestyksen uudistamista. Ra- lisäksi neljä vahvistettua ranta-asemakaavaa: kennusjärjestys on edelleen yksi keskeisimmistä Kirkkoniemi, Tuliniemi, Käkisaaren Haatajan ja maankäyttö- ja rakennuslain antamista ohjaus- Käkisaaren Huovilan rantakaavat. välineistä. Oulujärven rantaosayleiskaava käsittää Vuolijo- Rakennusjärjestyksen määräykset koskevat en kunnan alueella kaikki Oulujärveen rajoittuvat muun muassa rakennuspaikkaa, rakennuksen ko- ranta-alueet. Kaavan rantavyöhykkeeseen kuuluu koa ja sen sijoittumista, rakennuksen soveltumista saarten lisäksi noin 200 metriä leveä alue sään- ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia, aitoja nöstelyn yläveden rantaviivasta sisämaahan päin, ja muita rakennelmia ja rakennetun ympäristön mikäli yleinen tie ei kavenna rantavyöhykettä. hoitoa. Sen lisäksi voidaan määräyksiä vastedes Vahvistetun yleiskaavan alueella paikallinen ra- antaa myös vesihuollon järjestämisestä sekä muista kennuslupaviranomainen voi myöntää rakennus- tähän rinnastettavista paikallista rakentamista luvan omarantaiselle rakennuspaikalle. koskevista seikoista. Vuolijoen kirkonkylän rakennuskaava (1966, Suunnittelutarvealueiden määrittelemisellä ra- viimeisin laajennus ja muutos 1986) ja Otanmäen kennusjärjestyksessä voidaan tehostaa rakentami- taajaman rakennuskaava (1962 ja 1978, viimeisin sen ohjausmahdollisuuksia asemakaava-alueiden muutos ja laajennus 1986) ovat molemmat osin ulkopuolella. Suunnittelutarvealueella rakenta- vanhentuneita. Kaavojen tarkistaminen ja ajan ta- mista tarkastellaan alueen tulevan suunnittelun salle saattaminen olisi tarpeellista. Suunnittelutyö näkökulmasta. Rakennusjärjestyksellä voidaan pyritään käynnistämään lähivuosina. niinikään määrätä lupajärjestelmän helpotuksia ja Eri kaavojen laatimisen ja muutosten vireille ilmoitusmenettelyn soveltamista maankäyttö- ja ra- tulosta ja kaavoitustyön eri vaiheiden kuulemi- kennuslaissa ja –asetuksessa säädetyissä rajoissa. sesta ja nähtävillä pidosta tullaan kuuluttamaan Kunnan rakennusjärjestyksen uudistaminen on erikseen paikallisissa sanomalehdissä ja kunnan aloitettu kesällä 2001. Tätä ennen voimassa ollut ilmoitustaululla sekä kuntatiedotteessa. rakennusjärjestys oli vahvistettu vuonna 1992. Kaavoitus maankäytön suunnitteluvälineenä Kunnanvaltuusto on hyväksynyt uuden raken- kappaleen tekstin pohjana on aluearkkitehti Pirjo nusjärjestyksen vuonna 2001. Siipolan laatima Vuolijoen kunnan kaavoituskat- Rakennusjärjestyksessä suunnittelutarvealu- saus vuodelta 2001.

Kaavoitus maankäytön suunnittelun välineenä 149 9. Yhteistyötahoja

Korjausrakentamisen neuvonta ja avustukset vanhojen rakennusten korjaamiseen, kulttuuri- Kainuun Museo ympäristön hoito 08-6155407 http://www.kajaani.fi /kainuunmuseo Maakuntamuseo vastaa oman alueensa kulttuu- Yhteystiedot 2003 riperinnön tutkimuksesta, suojelusta ja hoidosta. Kainuun Museossa maakunnallista museotyötä Kunnan rakennusvalvonta tekevät arkeologi, vastaa muinaismuistokohteista Rakentamisen ohjaamista kunnissa valvoo ra- ja kiinteistä muinaisjäännöksistä, rakennustutkija kennusvalvonta. (Maankäyttö ja rakennuslaki 21 rakennetun kulttuuriympäristön tutkimuksesta, §). Rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten suojelusta ja hoidosta sekä maakuntatutkija, pai- kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. Rakennus- kallismuseoiden hoito ja neuvontatyöstä. Kaikki valvonnan kautta haetaan mm. rakennuslupia ja kiinteässä yhteydessä kulttuuriympäristön hoi- rakennusten purkamislupia. toon. Vuolijoen kunta p. 08-68995511 Suomen kotiseutuliitto http://www.vuolijoki.fi p. 09-6126320 http://www.suomenkotiseutuliitto.fi / Kainuun ympäristökeskus Opetusministeriön kautta jaetaan vuosittain kor- puh. 08-61631 jausavustuksia seurojen talojen ja työväentalojen http://www.vyh.fi /kai.htm korjaamiseen. Avustuksilla on tarkoitus säilyttää, Kainuun ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu ylläpitää ja parantaa seuraintalojen kulttuuri- maankäyttö- ja rakennuslain mukaan edistää ja historiallista arvoa, rakennusteknistä kuntoa ja ohjata alueiden käytön suunnittelua ja kulttuuri- toimivuutta. ympäristön hoitoa. Käytännössä kulttuuriympäris- tön hoito on muun muassa korjausrakentamisen Korjausrakentamiskeskukset neuvontaa. Kainuun ympäristökeskuksen kautta http://www.nba.fi /MONUMENT/yhteisty/korj- voi vuosittain hakea myös ympäristöministeriön kesk.htm rakennussuojeluavustuksia arvokkaiden raken- Vanhan säilyttämisen lisääntynyt arvostus näkyy nusten korjaamiseen http://kkwwwt.vyh.fi /alue- konkreettisesti korjausrakentamiskeskusten synty- kayt/kulttymp/kai/avustus.htm misessä. Korjausrakentamiskeskukset ovat erikois- • yleiskaava-avustukset tuneet vanhojen rakennusosien korjaamiseen ja • kaavoituksen ohjaus ja valvonta välittämiseen. Monen korjausrakentamiskeskuk- • rakennussuojelulain mukaisten suojeluesitys- sen toimintaan kuuluu myös neuvontatyö oikeista ten korjaustavoista ja materiaaleista sekä tiedonvälitys • käsittely ammattitaitoisista rakentajista ja erikoisammat- • ympäristöinventoinnit tilaisista. Tietoja korjausrakentamiskeskuksista • luonnonsuojelutehtävät (kevät 2003): • maisemanhoito- ja kunnostustyöt Oulun lääni Museovirasto Pohjois-Pohjanmaan Korjausrakentamiskeskus http://www.nba.fi Kirkkokatu 54 Museovirasto on valtakunnallinen keskusvirasto ja PL 26 se vastaa maamme aineellisen kulttuuriperinnön 90015 Oulun kaupunki ja -ympäristön säilymisestä ja sitä koskevan tiedon Tel. 08-558 77173 kartuttamisesta ja jakamisesta. Fax: 08-55847199 • tärkein asiantuntijataho rakennussuojelu- www.ouka.fi /pora • asioissa • rakennusten entistämisavustukset Pohjois-Savo • korjausneuvontaa Arkkitehtuuri- ja ympäristökoulu Lastu • korjauskortiston myynti Linnansalmentie 85, 73100 Lapinlahti • taitajakortisto: vanhojen työtapojen taitajat ja 017-733 308 • perinteisten rakennusmateriaalien valmistajat 0400-733 308

150 Yhteistyötahoja Kainuun liitto Tiehallinto, Oulun piiri p. 08-717111 p. 0204 444158 http://www.kainuu.fi /kainuunliitto http://www.tiehallinto.fi /oulu Kainuun liitto vastaa maakunnan kehittämisestä. • tiealueen kuntoon, kunnossapitoon, varuste- Lakisääteisenä tehtävänä on maakuntasuunni- luun telman, maakuntaohjelman ja maakuntakaavan • ja rakenteeseen liittyvät toimet laadinta. •tiealueeseen kuuluvien piennarten niitto, EU:n alue- ja rakennerahastojen tarkoituksena • istutukset ja maisemanraivaukset on vähentää alueellisia kehityseroja ja tukea ra- • maisemateiden suunnittelu ja toteutus yhteis- kenteellisia muutoksia. Arvokkaiksi luokiteltujen • työssä muiden ao. viranomaisten kanssa ympäristöjen hoitoon on mahdollisuutta hakea avustusta EU:n rakennerahastojen kautta. Lisätie- Kainuun maaseutukeskus (ProAgria) toja avustuksista Kainuun liiton lisäksi Kainuun p. 08-619870 TE-keskuksesta http://www.kainuunmk.fi Kainuun maaseutukeskuksen tehtävänä on maa- seutuelinkeinojen toimintaedellytysten paranta- Kainuun TE-keskus minen ja maaseudun henkisen sekä aineellisen p. 08-61631 hyvinvoinnin lisääminen http://www.te-keskus.fi /kainuu • maiseman ja luonnonhoitoon liittyvä neuvonta Kainuun TE- keskukseen kuuluvat Yritysosasto, • ja koulutus Maaseutuosasto, Työvoimaosasto ja Yrityspalve- • maaseudun erityisympäristötuen hoito- lupiste • suunnitelmat ja koulutus • työllisyysperusteinen valtionapu erilasiin • perinnemaisemien hoitosuunnitelmat • hankkeisiin ja investointeihin • kylä- ja tiemaisemasuunnitelmat • maatilojen kehittäminen ja maataloustuet • vihersuunnitelmat yksityisille ja yrityksille • avustukset ja korkotukilainat toimivien • maatilojen tuotanto- ja asuinrakennusten Kajaanin kaupunki, Nuorten työpaja • korjaamiseen 08-6155287 http://www.kajaani.fi • pienimuotoiset työpalvelut, mm. maalaus- ja Kainuun metsäkeskus • korjaustyöt p. 08-61581 http://www.metsakeskus.fi Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto Kainuun metsäkeskus on maakunnallinen toimija. p. 08-5531011 Metsäkeskus neuvoo metsän arvoon ja metsä- http://www.oulu.fi /ark luonnon moninaisia elinympäristöjä koskevissa • opiskelijatyönä suunnitelmia ja tutkimuksia kysymyksissä ja antaa neuvoa metsän hoitoon tai • yksittäisten rakennuksen suunnittelusta valtion rahoitustukea koskeviin kysymyksiin • laaja asiantuntemus rakentamisesta ja • metsänhoitoon liittyvät ympäristöinventoinnit • ympäristöstä • metsänhoidon suunnittelu ja ohjaus • metsäluonnon hoitohankkeiden ympäristötuki

Yhteistyötahoja 151 Kuvailulehti

Julkaisija Kainuun ympäristökeskus syyskuu 2003

Tekijä Päivi Tervonen

Julkaisun nimi Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia

Tiivistelmä Kuntakohtaisten kulttuuriympäristöohjelmien kulmakivinä ovat muinaismuistokohteet ja kiinteät muinaismuistokohteet, rakennettu kulttuuriympäristö ja perinnemaisemat. Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia -julkaisu on Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma.

Julkaisun tavoitteena on koota yhteen tieto paikkakunnan kulttuuriympäristön historiasta ja nykytilasta. Kerätyn tiedon pohjalta julkaisussa on esitetty kulttuuriympäristön hoitoa koskevia suosituksia ja ohjeita. Julkaisun tehtävänä on myös toimia alueen kulttuuri- ympäristön lukukirjana ja mielenkiinnon herättäjänä oman lähiympäristön menneisyyteen.

Oulujärven etelälaidalla sijaitseva Vuolijoki on yksi maakunnan omaleimaisimmista pitäjistä. Vuolijoen kulttuurimaisema rakentuu monikerroksisen talonpoikaisen asutuksen lisäksi kahdesta taajamasta: Kirkonkylästä ja kaivoksen ympärille syntyneestä Otanmäestä.

Asiasanat kulttuurimaisema, kulttuuriympäristö, maisema, muinaismuistot, kiinteät muinais- jäännökset, perinnemaisema, rakennettu ympäristö, rakennusperintö, rakennussuojelu, maisemanhoito, rakentamisen historia, Vuolijoen historia, Vuolijoki, Kainuu

Julkaisusarjan nimi ja Alueelliset ympäristöjulkaisut 316 numero

Julkaisun teema Kainuun kuntien Kulttuuriympäristöohjelmat

Projektihankkeen nimi ja Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma projektinumero projektinumero 431806

Rahoittaja/ toimeksiantaja EU/EAKR, Kainuun ympäristökeskus, Vuolijoen kunta

Projektiryhmään kuuluvat Kainuun ympäristökeskus, Kainuun liitto, Vuolijoen kunta, organisaatiot Riihipihan ulkomuseosäätiö, Vuolijoki

ISSN ISBN PDF 1238-8610 952-11-1483-5 978-952-11-2622-2

Sivuja Kieli 156 suomi

Luottamuksellisuus Hinta Julkinen 25 €

Julkaisun myynti Kainuun ympäristökeskus puh, 08-61631, telefax 08 6163 629, kirjaamo.kai@ymparisto.ﬁ Oy Edita Ab, puh. 09 5660 266, telefax 09 5660 380 Vuolijoen kunta

Julkaisun kustantaja Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelma- projekti: EU/EAKR, Kainuun ympäristökeskus, Vuolijoen kunta

Painopaikka Kainuun Sanomat Oy Arkkipaino, Kajaani 2003

152 Alueelliset ympäristöjulkaisut Presentationsblad

Utgivare Kainuun ympäristökeskus september 2003

Författare Päivi Tervonen

Namnet på publikationen Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia ’Kulturlandskapets skikt i Vuolijoki’

Sammandrag Som hörnsten i de kommunala kulturmiljöprogrammen är fornminnesmål och fasta fornminnesmål samt uppbyggd kulturmiljö och traditionslandskap. Publikationen Kulturlandskapets skikt i Vuolijoki är Vuolijokis kulturmiljöprogram.

Syftet med publikationen är att samla ihop uppgifter om kulturmiljöns historia och nuvarande tillstånd i orten. På basen av de samlade uppgifterna har man förelagt rekommendationer och råd behandlar kulturmiljöns skötsel. En av publikationens uppgifter är också att vara som läsebok i områdets kulturmiljö och väcka intresse för det förﬂ utna i egen näromgivning.

Vuolijoki som ligger vid södra kanten av Ule träsk‘är ett av landskapets särpräglade socken. Kulturmiljölandskapet i Vuolijoki består förutom av mångfaldig bondebefolkings bosättning även av två tätorter: kyrkbyn och Otanmäki som har tillkommit runt gruvan.

Nyckelord kulturlandskap, kulturmiljö, landskap, fornminnen, fasta fornlämningar, traditionslandskap, uppbyggd miljö, byggnadstradition, byggnadsskydd, landskapsvård, byggnadshistoria, Vuolijokis historia, Kajanaland

Namnet och numret på Publikationen Regionala miljöpublikationer 316

Publikationens tema Kulturmiljöprogram i Kajanalands kommuner

Namnet och numret på Kulturmiljöprogrammet i Vuolijoki Projektet Projektnummer 431806

Finansiär/uppdragsgivare EU/EAKR, Kainuun ympäristökeskus, Vuolijoki kommun

Organisationer i Kainuun ympäristökeskus, Kainuun liitto, Vuolijoen kunta, Riihipihan ulkomuseosäätiö, Projektgruppen Vuolijoki

ISSN ISBN PDF 1238-8610 952-11-1483-5 978-952-11-2622-2

Antalet sidor Språk 156 ﬁ nska

Konﬁ dentiell karaktär Pris offentlig 25 €

Försäljning av Kainuun ympäristökeskus tel (08) 61631, telefax (08) 6163 629, kirjaamo.kai@ymparisto.ﬁ publikationen Oy Edita Ab, tel. (09) 5660 266, telefax (09) 5660 380 Vuolijoki kommun

Publikationens ﬁ nansiär Vuolijoki kulturmiljöprogram –projekt: EU/EAKR, Kainuun ympäristökeskus, Vuolijoki kommun

Tryckort Kainuun Sanomat Oy Arkkipaino, Kajaani 2003

Alueelliset ympäristöjulkaisut 153 Documentation Page

Publisher Kainuu Regional Environment Centre September 2003

Author(s) Päivi Tervonen

Title of publication Layers of Cultural Environment in Vuolijoki

Abstract The cornerstones of a municipality’s cultural environment programme are its various ancient monuments, built cultural heritage, and traditional landscapes. This publication is the cultural environment programme of Vuolijoki.

This work strives to combine into one volume our current knowledge of the local cultural environment, its history and present state. Based on the collected data, the publication gives recommendations and instructions for the care of cultural environment. It also serves as a textbook of local cultural history and aims to spark interest in the local inhabitants towards the history of their immediate surroundings.

The municipality of Vuolijoki, located on the southern shore of lake Oulujärvi, is one of the most unique and individual parts of the Kainuu region. Its cultural environment consists of rural settlement in which multiple historical layers intertwine, and two population centres: the parish village (Kirkonkylä) and the village of Otanmäki, originally sprung up around a mine.

Keywords cultural environment, culture landscape, landscape, ancient monuments, traditional landscape, built environment, built heritage, conservation of built heritage, landscape preservation, history of construction, history of Vuolijoki, Vuolijoki, Kainuu

Publication series and Regional Environmental Publications 316 number

Theme of publication Cultural environment programmes of Kainuu municipalities

Project name and number Cultural environment programme of Vuolijoki project no. 431806

Financed/ EU/European Regional Development Fund, Kainuu Regional Environment Centre, commissioned by municipality of Vuolijoki

Organisations involved Kainuu Regional Environment Centre, Kainuu Federation, municipality of Vuolijoki, in project Riihipiha outdoor museum foundation, Vuolijoki

ISSN ISBN PDF 1238-8610 952-11-1483-5 978-952-11-2622-2

No. of pages Language 156 Finnish

Restrictions Price Public 25 €

Sale/distribution of Kainuu Regional Environment Centre, Tel. 08-61631, fax 08 6163 629, kirjaamo.kai@ymparisto.ﬁ publication Oy Edita Ab, Tel. 09 5660 266, fax 09 5660 380 Municipality of Vuolijoki

Financier of publication “Cultural environment programme of Vuolijoki” project: EU/European Regional Development Fund, Kainuu Regional Environment Centre, municipality of Vuolijoki

Printing place and year Kainuun Sanomat Oy Arkkipaino, Kajaani 2003

154 Alueelliset ympäristöjulkaisut Alueelliset ympäristöjulkaisut

316 316

Vuolijoen Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia kulttuurimaiseman kerroksia Päivi Tervonen

ISBN 952-11-1483-5 ISBN (PDF) 978-952-11-2622-2 ISSN 1238-8610

...... KAINUUN PL 115 KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS YMPÄRISTÖKESKUS 87101 KAJAANI