Panu Välimäki & Marko Mutanen Baptria TIEDOTUKSIA Lajiparin Osallistu kesän huippu- tapahtumaan — perhosralli festucae ja P. putnami Lounais-Suomessa tuntomerkit 18.–19.6.2011 tarkastelussa

Edellisen kerran perhosralli kokoontui Pohjois-Karjalassa Joen- Lars-Erik Fernelius suun Tuupovaaralla kesäkuussa 2009. Muutenkin rallit ovat kes- kittyneet lähinnä ”idän ihmeiden” havainnointiin. Tällä kertaa asi- aan tulee muutos, sillä nyt lähdetään poikkeuksellisesti lounais- saaristoon. Periaatteessa lounaan perhoslajisto on suhteellisen hyvin tutkittua, mutta paikoin havainnointi on ollut huomatta- van vähäistä — juuri tähän haetaan nyt muutosta. Tarkkaa paikkaa ei vielä tässä vaiheessa julkisteta, mutta ky- symyksessä on monimuotoisesta luonnosta tunnettu saari lou- naissaaristossa, joka on sijaintinsa ja näennäisen karuutensa seurauksena jäänyt lähisaaria vähemmälle huomiolle perhoshar- rastajien keskuudessa. On selvää, että alueelta on löydettävissä kaikki saaristolle omaleimaiset tavallisemmat sekä vähän harvi- naisemmatkin pikku- ja suurperhoslajit. Oman haasteensa ja ra- joitteensa luo tietenkin aavistuksen aikainen ajankohta. Ralli alkaa kokoontumisella Paraisilla lauantaina 18.6. klo 11 saariston rengastien lauttarannassa (ks. kartta), mis- tä siirrytään yhdessä varsinaiselle ”kilpailualueelle”. Ralli päättyy seuraavana päivänä klo 10.00. Majoitusmahdollisuuksia selvi- tellään toukokuun aikana ja tarvittaessa ilmoitellaan tilanteesta Genitaalikuvien lisäksi kirjallisuudessa mainitaan SPS:n verkkosivuilla. Lähtökohtaisesti pitää varautua maastoma- tiettyjä ulkoisia yksityiskohtia lajien Plusia joitukseen. Selvitysalueen kartat jaetaan osallistujille kokoontu- mispaikalla. Perhosten havainnointiin saa käyttää parhaaksi kat- putnami (pikkutinayökkönen) ja P. festucae (iso- somiaan menetelmiä, mutta generaattorin koko on rajoitettu tinayökkönen) tunnistamiseksi. Lajien (max 3 kW). tunnistaminen ei kuitenkaan liene aivan helppoa Kuten edelliselläkin kerralla, korostamme, että kysymykses- ihan joka tilanteessa ja siksi asian selvittäminen sä ei ole vakavahenkinen kilpailu, vaan yhteinen perhosret- ki mielenkiintoiselle ja suhteellisen heikosti tunnetulle alueel- omien kykyjen rajoissa tuntui tarpeelliselta. Asia le. Rallin yhteydessä voi vaihtaa mielipiteitä ja kysellä neuvo- sai uuden alkusysäyksen Virolahden-pyydysten ja muilta harrastajilta. Tarkoituksena on järjestää yhteistä ai- poistoreissulla syksyllä 2010. Vuonna 2010 kaa erityisesti sunnuntaille rallin jälkeen. Erityisesti nuoria jä- suoraan kehittyviä kesäpolvia oli havaittu useasta seniä toivotaan joukkoon entistä enemmän. Kerää siis kasaan epätavallisesta lajista ja kyseinen lajipari tuli 2–3 hengen joukkue ja tule mukaan viihtymään ja oppimaan. Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia joko Panulle Pertti Pakkasen kanssa puheeksi siinä mielessä, ([email protected] ) tai Markolle (marko. että P. putnamilla ei olisi todistettavasti havaittu [email protected] ) vaikkapa saman tien. kesäsukupolvea Suomessa. Lisäksi pitkästä PORI Voittajajoukkueille luvassa palkintoja! kokemuksesta huolimatta olen kokenut tilanteita, TAMPERE missä tiettyjen yksilöiden jotkut ulkoiset tuntomerkit ovat ristiriidassa tai epävarmoja RAISIO totuttuihin kuvauksiin nähden. Näistä syistä halusin varmistaa itselleni, että lajiparin tunnistaminen TURKU kaikkien yksilöiden kohdalta on luotettavalla tasolla. Vertailuaineistoa keräsin sekä Virolahden HELSINKI > KAARINA että Hangon valorysämateriaaleista. Varsinkin alku- RYMÄTTYLÄ ja loppukauden yksilöt olivat tärkeitä riippuen SALO lentoajoista. Kirjallisuuden suhteen tukeuduin HOUTSKÄR PARAINEN kaikkien tuntemaan Suomen Perhoset -sarjaan (Mikkola & Jalas 1979) sekä laajempaan NAUVO Europaeae -sarjan muun muassa - KOKOONTUMISPAIKKA KORPPOO (LAUTTA NAUVOON) alaheimoa käsittelevään osaan (Goater ym. 2003).

6 Baptria 1/2011

Baptria_1-2011_00.indd 6 3.6.2011 11:48:04 kuvat L.-E. Fernelius, coll.L.-E. Fernelius KUVA 1. a) isotinayökkönen (gulbrunt metallfl y) ǩ 1.7.1980 ja b) pikkutinayökkönen ǩ 23.7.1976.

KUVA 2. Samat yksilöt alapinnalta, a) P. festucae ja b) P. putnami.

<< Taustakuvassa P. putnami. Kuva Timo Lehto

1a 1b

Kirjoittajan osoite — Author’s address Ruotutorpankuja 10 b 1 00720 Helsinki [email protected]

2a 2b

Lajien ulkoiset tuntomerkit kujen muoto. Hopeanväriset laikut ovat Yleisvaikutelmaltaan Goater ym. (2003) tyypillisimmillään toisinaan kosketuksissa toisiinsa, mutta toteavat lajien olevan hyvin samankaltai- yhdistyvät harvoin. Siipiväli 33–42 mm. sia, minkä seurauksena ainoastaan geni- Mikkolan ja Jalaksen (1979) mukaan P. fes- Plusia putnamista Mikkola & Jalas (1979) taalien tarkastelu tuottaa luotettavan lop- tucae -lajilla etusiiven kärjen neljäs ja ai- mainitsevat, että ”verrattuna P. festucae -la- putuloksen tietyissä tapauksissa. Skoun noa hopeanvärinen täplä on pitkänomai- jiin P. putnami on hieman pienempi, sen etu- (1991) mukaan lajien erottamisen toisistaan nen sekä ”noin kolme kertaa leveyttään siivet ovat hieman leveämmät ja poikkipäi- on useimmissa tapauksissa mahdollista P. pitempi”. Täplän sisäreunassa uloimman semmät. Etusiiven kärjen sisin hopeatäplä putnamin etusiipien punertavamman vä- kaariviivan kohdalla on terävä syvenemä. (neljäs täplä) on ainoastaan noin kaksi ker- risävyn, etusiiven kärjen lyhyemmän ho- ”Kaari-, ja munatäplät ovat yleensä sel- taa leveyttään pitempi ja sen kohdalla ulom- peatäplän ja leveämpien etusiipien perus- västi siiven pituussuuntaan venähtäneet ja pi poikkiviiva muodostaa vain loivakulmai- teella. edellisen ulkoreuna on etusiiven ulkoreu- sen syvenemän. Kaari- ja munatäplät ovat Edellä esitetyt lajien tunnusmerkit täs- nan suuntainen”. Mikkola ja Jalas (1979) pyöristyneemmän muotoiset. Kaaritäplän määvät hyvin kuvien 1a sekä taustakuvan jatkavat, että ”etusiiven alapintojen tum- ulkoreuna kaartuu etusiiven etureunaa koh- yksilöihin, jotka edustavat lajien ulkonä- ma keskusalue jää yleensä ± kauaksi sii- ti. Etusiipien alapintojen tumma alue ulot- össä esiintyviä eroavaisuuksia parhaim- ven ulkoreunoista ja väliin jäävän kaistan tuu yleensä lähelle ulkoreunaa ja väliin jää- millaan. Käytännössä yksilöiden kulunei- suonet eivät ole kovin näkyvästi mustat”. vän kapean saran suonet ovat selvästi mus- suus ja yksilöiden välinen muuntelu kui- Lisäksi todetaan, että P. festucae on hie- tahkot”. Kaari- ja munatäplät yhtyvät toisi- tenkin vaikuttaa erojen havaittavuuteen. man pitkäsiipisempi kuin P. putnami. naan — P. festucaella tämä on harvinaista. Oman kokemukseni perusteella Mik- Goater ym. (2003) kuvailevat P. festu- Goaterin ym. (2003) P. putnami -kuva- kolan ja Jalaksen (1979) kuvaukset riittävät caen ulkoiset tuntomerkit monilta osin us on melko samanlainen kuin Mikko- lajien erottamiseen normaaliolosuhteis- Mikkolaa ja Jalasta (1979) yksityiskohtai- lan ja Jalaksen (1979) vastaava. Etusiipi- sa, mutta toisinaan tilanne ei ole aivan yk- semmin ja siinä mielessä ylempänä ker- en todetaan olevan hieman poikkipäisem- siselitteinen. Kuvan 1b P. putnami -yksi- rottua täydentäen. Ulompi poikkiviiru on mät ja siipivälin hieman lyhyempi (34– lössä on tavallista enemmän P. festucaen yhdensuuntainen sisemmän poikkiviirun 38 mm) kuin P. festucaella. Etusiivissä on piirteitä; vaaleahko ja etusiiviltään vähem- kanssa neljänteen siipisuoneen saakka, yleensä viisi kohtuullisen selvästi havait- män poikkipäinen yleisvaikutelma ja yhte- minkä kohdalla ulommassa poikkiviirus- tavaa poikkiviirua. Etusiiven kärjessä ole- näinen koko. Muna-, ja kaaritäplän muo- sa on jyrkästi kaksinkertainen (M-muotoi- vien metallinsävyisten segmenttien koko to, etusiiven kärjen hopeatäplän pituus ja nen) mutka kohti siiven ulkoreunaa (cos- kasvaa tasaisesti, mutta neljäs jää P. fes- sisempi kulma kertoo kuitenkin vielä täs- ta). Etusiiven kärjen siipisuonten neljäs- tucaen vastaavaa lyhyemmäksi. Keskisa- sä tapauksessa, kumpi lajeista on kyseessä. tä segmentistä eli täplistä alin on selvästi rakkeen hopeatäplistä (muna- ja kaaritäp- Lisäksi myös tämän yksilön osalta Mikko- muita pidempi ja hopeanvärinen. Yökkös- lä) ulompi on suhteellisesti pienempi ja lan ja Jalaksen (1979) mainitsemat erot suh- täplät puuttuvat ja niiden tilalla on kaksi täplät ovat usein yhdistyneet. Mikkolan ja teessa P. festucaehen siipien alapinnoil- soikeata hopeanväristä laikkua, joista si- Jalaksen (1979) kuvauksesta poiketen Goa- la ovat jokseenkin hahmotettavissa (kuvat sempi on suurempi ja voimakkaammin ter ym. (2003) toteavat, että siipien alapin- 2a ja 2b). Yllä mainituissa tapauksissa laji- pyöristynyt. Pohjaväri muuntelee jonkin noilla ei ole säännöllisiä lajien välisiä ero- en tunnistaminen pelkän kuvan perusteella verran, kuten myös hopeanväristen laik- ja. lienee siis jokaiselle melko selvää.

7 Baptria 1/2011

Baptria_1-2011_00.indd 7 3.6.2011 11:48:08 kuvat ja genitaalipreparaatit L.-E. Fernelius, coll. L.-E. Fernelius

luotettava luotettava etusiiven kärki yleensä kulmikkaampi

ei luotettava ei luotettava

luotettava ei luotettava

3a 3b 4

KUVA 3. a) Plusia festucae Ǩ 9.-10.9.1981 N:Sipoo ja b) ǩ 9.6.1979 N:Sipoo, huom. alkukesän yksilö!

KUVA 4. Plusia putnami ǩ 26.6.1979 N:Helsinki.

KUVA 5. Lajien P. festucae (a) ja P. putnami (b) koirasgenitaalit (yläpuolella olevista yksilöistä).

5a 5b

Ongelmayksilöistä tunnusmerkkejä. Goaterin ym. (2003) genitaalikuvissa si- ja ulkoisten tuntomerkkien Goater ym. (2003) mainitsevat P. putna- vulämssän muodossa on mielestäni tul- luotettavuudesta mi -kuvauksen lopussa Dufayn (1969) jul- kinnan varaa, mikä voi aiheuttaa päinvas- kaisun, missä annetaan neljä tuntomerk- taisen vaikutelman lajimääritystä tehdessä Äärihavainnot saavat oman merkityksen- kiä lajien erottamiseksi. Näistä tuntomer- (P. festucaen sivulämssä vaikuttaa kape- sä pohdittaessa lajien kesäpolven mahdol- keistä selkeimmät ovat kaaritäplän koko ammalta kuin P. putnamilla, mutta oman lisuutta. Kevään ja syksyn P. festucaen ää- ja muoto sekä etusiiven kärjen tuntumas- käsitykseni mukaan tilanne on päinvastai- rihavaintoja edustavista yksilöistä, naaras sa olevan hopeanvärisen täplän mittasuh- nen ainakin Suomessa). Naaraiden koh- syyskuulta (Kuva 3a) on tulkinnallisesti lä- teet. Dufayn (1969) mielestä luotettavin, dalla määrityksen voi perustaa lajien eri- hellä P. putnamia. Yksilö on tummahko, mutta tähän saakka vähälle huomiolle jää- laisiin anaalipapilleihin (Goater ym. 2003). mutta ei punertava (vrt. kesäpolveen D. nyt tuntomerkki lajien erottamiseksi on chrysitis -lajilla, jolla esiintyy myös tum- P. putnamin lähilajiaan huomattavasti vä- Lajien lennon ajoittumisesta mia yksilöitä syksyllä). Lisäksi naaraan hemmän kulmikas (M-muotoinen) uloim- etusiiven kaaritäplä on kuten P. putnamil- man poikkiviirun yläosa. Tuntomerkki pä- P. festucae on seurantajaksolla ollut P. put- la, etusiivet ovat leveähköt ja suhteellisen tee kaikkiin P. putnamin alalajeihin, jois- namia vähälukuisempi (Kuva 6). P. festucae poikkipäiset. Ainoastaan etusiiven kärjen ta meillä esiintyy P. putnami ssp. gracilis aloittaa lentonsa jo kesäkuun alussa, mut- alin hopeanvärinen täplä on lajityypillisen (Lempke, 1966). ta yksilömäärät ovat olleet runsaimmil- pitkä, joskin sen syvenemä ei ole aivan laan vasta elokuussa. Lento jatkuu suu- yhtä terävä kuin viereisellä alkukesäisel- Lajien välisistä genitaali- rin piirtein syyskuun toiselle viikolle. Pit- lä uroksella. Urosyksilön (kuva 3b) värisä- eroista kä lentoaika itsessään kielii kahden suku- vy ja siiven muoto esiintyy myös P. putna- polven esiintymisestä yhden kesän aika- milla (ks. kuva 4), jota yksilö kaari- ja muna- Urosgenitaaleissa on selvät lajien väliset na, vaikka selvä kaksihuippuisuus jäi al- täplän perusteella lähinnä muistuttaakin. erot tietyissä yksityiskohdissa, mikä tar- kukesän vähäisen saaliin seurauksena ha- Jälleen etusiiven pitkä hopeanvärinen kär- vittaessa varmistaa määrityksen. P. festu- vaitsematta. P. putnami sen sijaan aloittaa kitäplä ja sen terävä syventymä paljastaa caen clavus on pidempi kuin lämssän sor- lentonsa suurin piirtein kesäkuun kolman- yksilön kuuluvan lajiin P. festucae. Oma mimainen uloke (harpe) [Goater ym. (2003): nella viikolla, mistä eteenpäin yksilöiden tulkintani onkin, että hankalissa tapauk- ”harpe puolet clavuksen pituudesta”], esiintyminen noudattaa pitkälti lievästi oi- sissa etusiiven kärjessä (apex) oleva alin, mutta P. putnamilla harpe on huomatta- kealle vinoa normaalijakaumaa. Kyseinen eli neljäs hopeanvärinen täplä ja sen yh- van pitkä suhteessa clavukseen [Goater yksilöiden ajallinen jakautuminen on ta- teydessä oleva M-mutka ovat luotettavim- ym. (2003): ”clavus yhtä pitkä tai lyhyem- vallista yksisukupolvisilla lajeilla, joil- mat tuntomerkit lajien määrittämisessä ul- pi kuin harpe ”] (Kuvat 5a ja 5b). Mikkolan la lennon huippu saavutetaan tavallisesti konäön perusteella. Kaari- ja munatäplät ja Jalaksen (1979) piirroksen sivulämssän nopeasti lentokauden aloituksen jälkeen, sen sijaan vaihtelevat ulkomuodoltaan, ei- rakenteesta muutamine yksityiskohtineen mutta muutamat viivästelijät tai keski- vätkä välttämättä noudata niille annettuja vastaa tarkoin omaa käsitystäni, mutta määräistä pitkäikäisemmät yksilöt tuotta-

8 Baptria 1/2011

Baptria_1-2011_00.indd 8 3.6.2011 11:48:12 80 a Virolahti Sipoo Plusia festucae Lähteet 60 Tvärminne Bergmann, A. 1954: Die Gross-Schmetterlinge Mittel- deutchlands. Vol. 4. Eulen. — Urania Verlag Gmbh, 40 Jena, 1060 s. Dufay, C. 1969: Un Plusiinae nouveau pour la France: Chrysaspidia putnami (Grote) (=festana Graes., gra- 20 cilis Lempke, nova syn) (Lep. Noctuidae). — Alexan- or 6: 57-72. Goater, B., Ronkay, L. & Fibiger, M. 2003: Noctuidae 0 Europaea, Vol 10: Catocalinae & Plusiinae. — Entomo- kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu logical Press, Sorø. 452 s. 120 Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen Perhoset, Yökkö- b Virolahti: H. Holmberg, set 2. 100 Plusia putnami A. Graeff e & L.-E. Fernelius leg., — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.304 s. Sipoo: L.-E. Fernelius leg. Skou, P. 1991: Nordens Ugler, Danmarks Dyreliv Bind 5 80 Tvärminne: H. Holmberg — Apollo Books, Stenstrup. 566 s. & A. Graeff e leg.

60

40

KUVA 6. Plusia festucaen (a) ja 20 P. putnamin (b) havaitut yksilömäärät (yht. 1152 exx.) kesän eri aikoina kolmella 0 paikkakunnalla vuosina 1999–2006. kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu

vat jakauman ”hännän” lentokauden lop- harrastajan avustuksella. pupuolelle. P. putnamin lento päättyy elo- Johtopäätökset Käsitellyn lajiparin tiettyjen yksilöi- kuun loppupuolella ja kokonaisuudessaan den ulkonäön samankaltaisuudesta joh- kausi jää noin kuukauden P. festucaen len- Normaalitapauksessa P. festucaen ja P. tuen, tiedot levinneisyysalueista etenkin toaikaa lyhyemmäksi (ks. myös Mikkola & Ja- putnamin tunnistaminen ulkoisten tunto- idässä ovat puutteelliset (Goater ym. 2003). las 1979). merkkien perusteella ei tuota vaikeuksia. Esimerkkinä määritysvaikeuksista Goater Mikäli molempiin lajeihin viittaavia tun- ym. mainitsevat, että joissakin aikaisem- Lajien elinympäristöistä nusmerkkejä on havaittavissa samassa yk- missa eurooppalaisissa P. festucae -kuva- silössä, ainoa luotettava yksityiskohta on elmissa (esim. Bergmann 1954) kaikki yksilöt P. festucaen on kerrottu suosivan tuore- etusiiven kärjessä oleva alin hopeinen täp- ovat todellisuudessa olleet lajia P. putna- pohjaisia, reheviä ja suhteellisen kosteita lä; sen pituus verrattuna leveyteen ja sisä- mi. Lisäksi sekä uros- että naarasgenitaa- ympäristöjä, kun taas P. putnamin pääelin- reunan terävyys liittyen uloimman poikki- lit ovat aiheuttaneet epäselvyyksiä (Dufay ympäristö olisi astetta kuivempi (Mikkola & viirun M-kuvioon (ks. myös Dufay 1969). Var- 1969). Jalas 1979). Toki lajeja tavataan samoilla sinkin loppukesän yksilöt syyskuun puo- Haluan näillä esimerkeillä korostaa, paikoilla, mutta myös tämän työn perus- lelta on epävarmoissa tapauksissa otetta- että tavallisen harrastajan ei tarvitse olla tana olevan havaintoaineisto antaa viittei- va talteen määritystä varten. Genitaalipre- vaivautunut mikäli lajiparin tunnistami- tä lajien elinympäristövaatimusten odo- paraatilla varmistettu määritys voi tällöin nen ei aina satu kohdalleen. Näiden laji- tetunlaisista eroista. Sipoon Linnanpelto olla paikallaan. en suhteen on todistetusti tehty virhemää- on ”kuivempi” verrattuna Virolahden ja Keski-Euroopassa P. putnamin lento rityksiä (kuten allekirjoittanut) ja tullaan Tvärminnen havaintopisteisiin. Linnan- voi alkaa jo toukokuussa ja toisinaan la- tästä kirjoituksesta huolimatta edelleen te- pelto edustaa kulttuurimaisemaa metsik- jilla saattaa kehittyä osittainen kesäsuku- kemään. köineen ja lämpimine rinteineen, kostei- polvi tietyillä paikoilla (tarkoittaa alueena kot tai rannikolle tyypilliset elinympäris- koko Eurooppaa) vähintään joinakin vuo- i töt puuttuvat käytännössä kokonaan mai- sina (Goater ym. 2003). Kysymykseen, esiin- semasta. Ennakkokäsityksen mukaisesti P. tyykö P. putnamilla toisinaan kesäpol- Jari-Pekka Kaitila muistuttaa, että esim. putnami on Linnanpellossa ollut huomat- P. festucaen kohdalla lentoaika Tanskassa vi elo–syyskuun puolella myös Suomes- poikkeaa tilanteesta Suomessa: laji ei siellä tavasti lähilajiaan runsaampi (77 % yksi- sa, en pysty yksiselitteisesti tämän tarkas- lennä alkukesällä lainkaan, vaan vasta löistä). Vastaavasti Virolahdella ja Tvär- telun pohjalta vastaamaan. Kovin taval- elokuussa (Skou 1991). Voisi kuvitella että minnessä rannan läheisyydessä sijaitsevil- liselta tai todennäköiseltä tämä ei vaiku- etelämpänä sukupolvia olisi selvästi kaksi. Lisäksi kooltaan tanskalaiset yksilöt vastaavat la kosteapohjaisilla havaintopaikoilla yk- ta, mutta silti kesäsukupolven mahdolli- suomalaisia loppukesän yksilöitä. Myös silöt ovat jakautuneet lajien kesken tasai- suuteen kannattaa suhtautua avoimin mie- monilla muilla Plusiinae-alaheimon lajeilla sesti (Virolahti: 48 % vs. 52 %, Tvärmin- lin ja tarkastaa huolellisesti loppukesän tai (esim. Autographa mandarina, sukupolvien määrä, niiden runsaussuhteet ja myös ne: 52 % vs. 48 % P. putnamin osuus en- alkusyksyn Plusia-yksilöiden identiteet- niiden ulkonäkö vaihtelevat mielenkiin- sin mainittuna). ti vaikka asiaan paremmin vihkiytyneen toisella tavalla maantieteellisesti.

9 Baptria 1/2011

Baptria_1-2011_00.indd 9 3.6.2011 11:48:14