MTT:N Julkaisuja. Sarja a 102

Irene Vänninen, Marika Linnamäki, Sari Jaaksi ja Jan Hulshof Kalifornianripsiäisen (Frankliniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997–99)

Irene Vänninen, Marika Linnamäki, Sari Jaaksi ja Jan Hulshof

Kalifornianripsiäisen (Frankliniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997–99)

Management of western flower thrips (Frankliniella occidentalis) in cut roses grown with minimum pesticide use

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ISBN 951-729-634-7 (Painettu) ISBN 951-729-635-5 (Verkkojulkaisu) ISSN 1239-0852 (Painettu) ISSN 1239-0844 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/asarja

Julkaisija MTT, 31600 Jokioinen

Jakelu ja myynti MTT, Tietopalveluyksikkö, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 sähköposti [email protected]

Painatus Jyväskylän yliopistopaino 2001

Sisäsivujen painopaperille on myönnetty pohjoismainen Joutsenmerkki. Kansimateriaali on 75-prosenttisesti uusiokuitua. Vänninen, I.1), Linnamäki, M.1), Jaaksi, S.2) & Hulshof, J.1) 2001. Kalifornianripsiäisen (Frank- liniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997–99). MTT:n julkaisuja. Sarja A 102. Jokioinen: MTT. 127 p. ISSN 1239-0852 (Painettu), ISSN 1239-0844 (Verkkojulkaisu), ISBN 951-729-634-7 (Painettu), ISBN 951-729-635-5 (Verk- kojulkaisu). http://www.mtt.fi/asarja

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected], [email protected] 2) [email protected]

Tiivistelmä

Avainsanat: ruusut, tuhoeläimet, kalifornianripsiäinen, Frankliniella occidentalis, petopunkit, Amblyseius cucumeris, Hypoaspis spp., kasvinsuojelu, biologinen torjunta, integroitu torjunta

Kalifornianripsiäisen torjuntaa leikko- ret käyttömäärät, hinta oli 14,5 mk/m2/v. ruusulla pyrittiin tehostamaan seuraavilla Pelkät A. cucumeris-petopunkkien hankin- tavoilla: (1) tutkimalla ripsiäisten biologiaa; takustannukset olivat siten 2–4 -kertaa (2) tutkimalla Amblyseius cucumeris -ripsiäis- suuremmat kuin leikkoruusun kemiallisen petopunkkien yhteiskäyttöä kasvualustassa kasvinsuojelun kokonaiskustannukset (3–4 saalistavien Hypoaspis-petopunkkien ja kas- mk/m2 ilman työkustannuksia). Tam- vualustan kemiallisten käsittelyjen kanssa; mi-huhtikuussa A. cucumerikset levisivät (3) testaamalla kasvinsuojeluaineiden sivu- ruusukasvuston taivutettuun osaan ripuste- vaikutuksia hyötyeliöihin. Tutkimus osoit- tuista pusseista kasveille huonosti. Tehok- ti, että aikuisten ja toukkien suhteellinen ja- kaampien ja taloudellisempien ripsiäispeto- kautuminen kukkien ja lehtien välille voi- punkkien löytämiseksi on tutkittava eri pe- daan ennustaa avonaisten kukkien osuuden topunkkilajien biologiaa ja käyttäytymistä perusteella. Leikkoruusulla kr:t koteloitu- leikkoruusulla sekä petojen käyttäytymisen vat aina kasvualustaan. Siitä huolimatta manipulointimahdollisuuksia, jotta ne Hypoaspis- ja A. cucumeris -petopunkkien yh- asuttaisivat kukinnot nopeammin. teiskäyttö ei tehostanut ripsiäistorjuntaa Etanolipohjaiset hiililannoiteruiskutuk- kuin marginaalisesti. Amblyseiukset toimivat set olivat vaarattomia ansaripetopunkeille tehokkaammin kivivillasäkkipedeissä kuin (Phytoseiulus persimilis), ripsiäispetopunkeil- avoturvepedeissä kasvavilla ruusuilla joh- le ja jauhiaiskiilukaiselle (Encarsia formosa). tuen ripsiäisten huonommista koteloitu- Ripsiäiskemikaali fiproniili lopetti A. cucu- misolosuhteista kivivillasäkkipedeissä. meris -naaraiden muninnan viikoksi. Kali- Kesällä A. cucumeriksen pussilevitykset fornianripsiäisten esikoteloiden fiproniilial- Escimo-leikkoruusun pystyversoille (4500– tistus ei ollut tappava, mutta heikensi kuo- 7000 kpl/m2/4 kk) pitivät kokonaiskukka- riutuvien aikuisten kuntoa. Kivivillasäkki- sadon yli 90 %:sti myyntikelpoisena. Biolo- petien viikottaiset fiproniilikäsittelyt alen- gisen ripsiäisten ennakkotorjunnan hinnak- sivat ripsiäisten määrää kasveilla vasta 3 viisi tuli 5,3 mk/m2/v (225 kpl/m2 4–6 viikon kon kuluttua käsittelyjen alkamisesta. välein/8 kk). Kun tähän lisättiin kesän suu-

3 Vänninen, I.1), Linnamäki, M.1), Jaaksi, S.2) & Hulshof, J.1) 2001. Management of western flower thrips (Frankliniella occidentalis) in cut roses grown with minimum pesticide use. MTT publica- tions. Series A 102. Jokioinen: MTT Agrifood Research Finland. 127 p. ISSN 1239-0852 (Printed version), ISSN 1239-0844 (Electronic version), ISBN 951-729-634-7 (Printed version), ISBN 951-729-635-5 (Electronic version). http://www.mtt.fi/asarja

1) MTT Agrifood Research Finland, Plant Production Research, Plant Protection, FIN-31600 Jokioinen, Finland, [email protected], [email protected], [email protected] 2) [email protected]

Abstract

Key words: cut rose, western flower thrips, Frankliniella occidentalis, predatory mites, Amblyseius cucumeris, Hypoaspis spp., biological control, integrated control

The biology of western flower thrips m2/year. Thus, the costs of biological thrips (WFT), the combined use of A. cucumeris control alone were 2–4 times the total costs and Hypoaspis spp. predatory mites, chemi- of chemical plant protection of cut roses cal treatments of growth substrate, and (FIM 3–4 m2/year, labour excluded). side-effects of selected chemicals on some In January-April, A. cucumeris dispersed beneficials were studied with the aim of im- very poorly to the crop from controlled re- proving biological and integrated manage- lease sachets applied to the bent canes of cut ment of WFT in cut roses. A regression roses. In order to find more efficient and less model was developed for predicting the dis- costly biocontrol methods for managing tribution of adult and larval WFT between WFT in cut roses, studies need to be direc- flowers and vegetative plant parts. Pupa- ted to the biology and behaviour of different tion of WFT in cut roses took place almost predatory mite species in this particular invariably in the growth substrate. Despite crop, and by manipulating their behaviour, this, combining the use of Hypoaspis with to speed up the colonisation of flowers by that of A. cucumeris increased biocontrol effi- predators. cacy only marginally. Amblyseius cucumeris An ethanol-based leaf-fertilizer used for controlled WFT better in roses grown in powdery mildew control was shown to be rockwool bag beds than in roses grown in harmless to Phytoseiulus persimilis, A. cucume- open peat beds due to poorer pupation con- ris and Encarsia formosa. Fipronil, a chemical ditions of WFT in the rockwool. control agent of WFT, stopped the egg- In summer, the use of A. cucumeris ap- laying of A. cucumeris for at least a week wit- plied in controlled release sachets on the hout killing the mites. Fipronil did not pre- erect stems of white Escimo roses at the rate vent WFT prepupae from developing into of 4500–7000/m2/4 months resulted in an adults, but their condition was poorer upon over 90% saleable flower crop. Preventative hatching than that of untreated specimens. releases of A. cucumeris (225 mites/m2 at 4–6 Weekly treatments of rockwool bag beds week intervals over 8 months) cost FIM 5.3 with fipronil did not result in decreased m2/year. With the higher application rates numbers of WFT in the crop until after required in the summer, the total costs of three weeks from the start of treatments. biological thrips control rose to FIM 14.53

4 Kiitokset

Tämän projektin toteuttamisen mahdollisti ja kyselytutkimukseen osallistuneita ruusu- maa- ja metsätalousministeriön MAKE- viljelmiä. Hämeen ammattikorkeakoulu RAn (Maatalouden kehittämisrahasto) osoitti kiinnostusta projektiin ohjaamalla myöntämä 800 000 mk:n määräraha vuo- kaksi opinnäytetyön tekijää, Kirsi Tasalan sille 1997–99. Projektin valvojakuntaan ja Marika Pölläsen, tekemään päättötyönsä kuuluivat Juhani Tauriainen ja Anna-Leena aiheesta. Miettinen (MMM), Timo Taulavuori ja Erityiset kiitokset haluan kohdistaa Pil- Kristiina Antonius-Klemola (Kauppapuu- tin puutarhalle, sen henkilökunnalle ja eri- tarhaliitto), Pekka Huhtamaa (Piltin puu- toten Pekka Huhtamaalle, jonka kiinnostus tarha), Matti Hantula (Carbon Kick Oy) ja biologiseen torjuntaan mahdollisti aineis- Aino-Maija Evers (Helsingin yliopisto). ton keruun käytännön ruusutarhalla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimus- Samassa yhteydessä kiitokset Koppert keskus (MTT) rahoitti vastuullisen johtajan BV:lle ja Schetelig Oyj:lle. Kiitokset MTT:n palkkauksen ja panosti koekasvihuoneiden puutarhatuotannon Riikka Kerttulalle, Päivi tekniikan parantamiseen projektin kulues- Tuomolalle ja Liisa Särkälle, jotka kokeilivat sa. Teknisestä avusta vuoden 1997 alku- biologista kasvinsuojelua ruusunviljelyn kuukausina kiitokset Tuula Rauhala- koehuoneissa tuottaen arvokasta käytännön Benuzzille. Jan Hulshofille kiitokset työstä tietoa torjuntaeliöiden käytöstä ruusunvilje- tutkijana 1997. Marika Linnamäki ja Sari lyssä. Jaaksi vastasivat suurimmasta osasta tutki- Raportin toivotaan palvelevan käytän- muksen käytännön toteutusta. nön viljelijöitä, opetusta, neuvontaa ja tutki- Kiitämme yhteistyöstä Kauppapuutar- musta. haliittoa, Kuopion Aluetyöterveyslaitosta,

Brisbane, huhtikuu 2001 Irene Vänninen projektin vastuullinen johtaja

5 Sisällys

Tiivistelmä ...... 3 Abstract ...... 4 Kiitokset...... 5 Johdanto...... 11 1 Leikkoruusutuotannon uudet haasteet...... 11 2 Kalifornianripsiäinen leikkoruusun tuhoeläimenä Suomessa ...... 12 3 Kalifornianripsiäisen biologisen torjunnan mahdollisuudet ruusulla ...... 13 4 Projektin tavoitteet ja niiden toteutuminen ...... 15 Kalifornianripsiäisen biologia leikkoruusulla Vänninen, I., Hulshof, J., Jaaksi, S. & Linnamäki, M...... 16 1 Johdanto ...... 16 2 Aineisto ja menetelmät ...... 17 2.1 Ruusujen kasvatus ja saastutus ripsiäisillä ...... 17 2.2 Ripsiäisten jakautuminen ruusukasvuston eri osiin: näytteenotto ...... 17 2.2.1 Vuoden 1997 häkkikoe ...... 17 2.2.2 Vuoden 1998 häkkikoe ...... 17 2.2.3 Tilastolliset menetelmät...... 18 3 Tulokset ...... 18 3.1 Aikuiset ja toukat eriasteisissa kukinnoissa ...... 18 3.2 Aikuisten ja toukkien jakautuminen kukintojen ja lehtien välille ...... 18 3.3 Häkkien ripsiäispopulaation koon selittäjät 1997 ...... 20 3.3.1 Lehdillä olleiden ripsiäisten absoluuttista määrää selittävät tekijät . 20 3.3.2 Lehdillä olleiden ripsiäisten suhteellista osuutta selittävät tekijät. . 21 4 Tulosten tarkastelu...... 22 4.1 Lehdillä ja kukissa olevien ripsiäisten osuus voidaan arvioida kukkimistilanteen perusteella...... 22 4.2 Kukkiin keskittymisen syistä ...... 23 4.3 Leikkoruusun vegetatiivisten lehtien merkityksestä kalifornianripsiäiselle. . 27 4.4 Tulosten merkitys leikkoruusun kasvinsuojelussa ...... 28 Kalifornianripsiäisen koteloitumisbiologia kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavilla leikkoruusuilla Vänninen, I., Hulshof, J., Jaaksi, S. & Linnamäki, M...... 30 1 Johdanto ...... 30 2 Aineisto ja menetelmät ...... 31 2.1 Koteloitumismenestys avoturpeessa ja kivivillassa ...... 31 2.2 Kuoriutuminen kasvualustan eri osista ...... 31 2.3 Tilastolliset menetelmät ...... 32

6 3 Tulokset...... 32 3.1 Kuoriutumisdynamiikka ...... 32 3.2 Kuoriutuminen kasvualustan eri osista ...... 33 3.3 Koteloitumismenestys turpeessa ja kivivillassa ...... 33 4 Tulosten tarkastelu ...... 34 4.1 Kalifornianripsiäisen koteloitumisvaatimukset ja -käyttäytyminen ...... 34 4.2 Koteloitumismenestys avoturve- ja kivivillasäkkipedeissä ...... 35 Kalifornianripsiäisen tarkkailumenetelmät Escimo-leikkoruusulla: alustavia tuloksia Vänninen, I., Linnamäki, M. & Jaaksi, S...... 38 1 Johdanto ...... 38 2 Aineisto ja menetelmät ...... 39 3 Tulokset...... 39 3.1 Liima-ansasaalis kasvien ripsiäistiheyden indikaattorina ...... 39 3.2 Liima-ansasaalis ruususadon vioitusasteen indikaattorina ...... 40 3.3 Kukista lasketut ripsiäismäärät sadon vioitusasteen indikaattorina ...... 40 3.4 Kukkien ripsiäismäärän ja saastuneiden kukkien välinen suhde ...... 44 4 Tulosten tarkastelu...... 44 Kalifornianripsiäisen biologinen torjunta Amblyseius cucumeris- ja Hypoaspis- petopunkeilla ruukkuruusulta Vänninen, I., Hulshof, J. & Jaaksi, S...... 48 1 Johdanto ...... 48 2 Esikoe ruukkuruusulla 1997: Hypoaspis miles ja Amblyseius cucumeris yhdessä ja erikseen kalifornianripsiäisen torjuntaeliöinä...... 50 2.1 Aineisto ja menetelmät ...... 50 2.2 Tulokset...... 51 2.2.1 Ripsiäismäärien kehitys lehdillä ja nupuissa, lehtivioitus, kasvien kuivapaino ja häkkien ripsiäispopulaatio kokeen lopussa ...... 51 2.2.2 Hypoaspis-petopunkkien määrä ruukuissa kokeen lopussa ...... 52 3 Biologisen torjunnan koe ruukkuruusulla 1999: Hypoaspis aculeifer ja Amblyseius cucumeris yhdessä ja erikseen kalifornianripsiäisen torjuntaeliöinä...... 54 3.1 Aineisto ja menetelmät ...... 54 3.2 Tulokset...... 55 3.2.1 Ripsiäismäärät, vioittunut lehtiala ja häkkien ripsiäispopulaatio . . 55 3.2.2 Hypoaspis-määrät ruukuissa kokeen aikana ...... 56 4 Tulosten tarkastelu...... 57 Amblyseius cucumeris ja Hypoaspis aculeifer -petopunkkien yhteiskäytön tehokkuus kalifornianripsiäisen torjunnassa kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavalla Escimo-leikkoruusulla Vänninen, I., Linnamäki, M. & Jaaksi, S...... 61 1 Johdanto ...... 62 2 Aineisto ja menetelmät ...... 62 2.1 Ruusujen viljely ja olosuhteet kasvihuoneosastoissa...... 62

7 2.2 Käsittelyt ja torjuntaeliöiden levitys ...... 62 2.3 Eliömäärien havaintomenetelmät ...... 63 2.4 Muiden kasvintuhoojien torjunta kokeen aikana...... 64 2.5 Tilastolliset menetelmät...... 64 3 Tulokset...... 64 3.1 Käsittelyjen vaikutus ripsiäismääriin ...... 64 3.2 Petopunkkimäärien kehitys ...... 65 3.2.1 Amblyseius cucumeris (Ac)...... 65 3.2.2 Hypoaspis aculeifer (Ha) ja muut Hypoaspis-suvun punkit ...... 65 3.3 Kukkasato ...... 69 4 Tulosten tarkastelu...... 70 Fiproniilikäsittelyjen vaikutus kalifornianripsiäisiin ja Amblyseius cucumeris -petopunkkeihin Linnamäki, M. & Vänninen, I...... 74 1 Johdanto ...... 74 2 Laboratoriokokeet fiproniilikäsittelyn (Regent 80 WDG) vaikutuksista kalifornianripsiäisen esikoteloihin/koteloihin ja Amblyseius cucumeris- petopunkkeihin ...... 75 2.1 Aineisto ja menetelmät ...... 75 2.1.1 Kalifornianripsiäisen esikotelot ...... 75 2.1.2 Amblyseius cucumeris -petopunkit ...... 76 2.2 Tulokset...... 76 2.2.1 Kalifornianripsiäisen esikotelot ...... 76 2.2.2 A. cucumeris- petopunkit ...... 76 2.3 Tulosten tarkastelu ...... 77 3 Fiproniilin vaikutus kalifornianripsiäisiin kasvualustakäsittelynä avoturve- ja kivivillasäkkipedeissä ...... 77 3.1 Aineisto ja menetelmät ...... 77 3.2 Tulokset...... 79 3.3 Tulosten tarkastelu ...... 80 Hiililannoiteruiskutuksen sivuvaikutus ansaripetopunkkeihin (Phytoseiulus persimilis), ripsiäispetopunkkeihin (Amblyseius cucumeris) ja jauhiaiskiilukaisiin (Encarsia formosa) Linnamäki, M...... 81 1 Johdanto ...... 81 2 Aineisto ja menetelmät ...... 82 2.1 Ansaripetopunkki ...... 82 2.2 Amblyseius cucumeris -petopunkki ...... 83 2.3 Jauhiaiskiilukainen ...... 83 3 Tulokset...... 83 3.1 Ansaripetopunkki ...... 83 3.2 Amblyseius cucumeris -petopunkki ...... 84 3.3 Jauhiaiskiilukainen...... 84 4 Tulosten tarkastelu...... 85

8 4.1 Amblyseius cucumeris -petopunkki ja ansaripetopunkki ...... 85 4.2 Jauhiaiskiilukainen...... 86 Kalifornianripsiäisen biologinen ja integroitu torjunta Escimo-leikkoruusulla kesä- aikaan – koe käytännön viljelyä vastaavissa olosuhteissa Vänninen, I., Linnamäki, M. & Jaaksi, S...... 87 1 Johdanto ...... 88 2 Aineisto ja menetelmät ...... 88 2.1 Ruusujen viljely ...... 88 2.2 Torjuntakäsittelyt ...... 88 2.3 Havaintomenetelmät ...... 88 3 Tulokset...... 89 3.1 Ripsiäis- ja petopunkkimäärien kehitys...... 89 3.2 Petopunkkien ja ripsiäistoukkien jakautuminen kukkiin ja lehdille ...... 91 3.3 Petopunkkien ja ripsiäisten määräsuhde ...... 92 3.4 Regent-käsittelyjen vaikutus ...... 92 3.5 Ruususadon määrä ja laatu...... 92 4 Tulosten tarkastelu ...... 93 Moottorisoidun reppuruiskun ja sähkösuulakkeella varustetun moottorisoidun reppuruiskun aikaansaaman torjunta-ainelaskeuman peittävyys ruusun lehdillä korotettujen petien viljelyssä Vänninen, I. & Jaaksi, S...... 98 1 Johdanto ...... 99 2 Aineisto ja menetelmät ...... 100 2.1 Ruiskutus...... 100 2.2 Esikoe ...... 100 2.3 Kasvihuonekoe kaupallisella viljelmällä ...... 100 2.3.1 Koejärjestely ja näytteenotto ...... 100 2.3.2 Pisaralaskeumien mittaus...... 102 3 Tulokset...... 102 3.1 Esikoe ...... 102 3.2 Koe kaupallisella ruusutarhalla...... 102 4 Tulosten tarkastelu...... 102 Amblyseius cucumeris -petopunkkien leviäminen pusseista leikkoruusukasvuston eri osiin korotettujen petien viljelyssä Vänninen, I. & Linnamäki, M...... 106 1 Johdanto ...... 106 2 Aineisto ja menetelmät ...... 107 2.1 Petopunkkien levitys ...... 107 2.2 Petopunkkien ja ripsiäisten havainnointi ...... 107 3 Tulokset...... 107 4 Tulosten tarkastelu...... 111

9 Biologisen ripsiäistorjunnan kustannukset leikkoruusulla nykymenetelmillä Linnamäki, M. & Vänninen, I...... 113 1 Johdanto ...... 113 2 Kustannukset biologisen ennakkotorjuntasuunnitelman perusteella kaupallisella ruusutarhalla ...... 114 3 Kustannukset toteutuneen biologisen torjunnan perusteella kaupallisella ruusutarhalla ...... 114 4 Torjuntaeliökustannukset MTT:n kokeessa 1999...... 115 5 Muut kuin torjuntaeliökustannukset ...... 115 6 Biologisen torjunnan kustannusten tarkastelua ...... 117 Johtopäätökset tiivistetysti ...... 119 Kirjallisuus ...... 121

10 Johdanto

1 Leikkoruusutuotannon 1996b). Kukkatuotanto käyttää pääosan Suo- uudet haasteet men kasvihuoneissa käytetyistä torjunta-ai- neista, vaikka torjunta-ainepäästöt eivät Leikkoruusua viljeleviä yrityksiä on Suo- kuulunekaan Suomen kasvihuonetuotan- messa 179 kpl (MMM 1998). Leikko- ja non pahimpiin ympäristövaikutuksiin (vrt. ruukkuruusunviljelyn ennustettiin vuonna Grönroos 1994; Vänninen 1997 ja sen viit- 1996 olevan niiden kukkatuotantomuoto- teet; Servomaa et al. 2001). Eniten torjun- jen joukossa, joiden laajuus Suomen liityt- ta-aineruiskutuksia tehdään joulutähden ja tyä Euroopan unioniin tulisi vuoteen 2000 leikkoruusun viljelykiertojen aikana (Vän- mennessä säilymään entisellä tasollaan tai ninen 1994). Vesiensuojelun tavoiteohjel- pienenemään korkeintaan 15 % (Taula- man toteuttamista varten laaditussa toi- vuori 1996). Ensimmäisen EU-jäsenyys- menpideohjelmassa todetaan puutarha- ja vuoden jälkeen leikkoruusun tuonti kol- kasvihuonetuotannon osalta, että puutar- minkertaistui, mutta kotimaisten ruusujen hatuottajien tulee kehittää toimintaansa osuus myynnistä pysyi silti ennallaan (Jal- ympäristön kuormitusta vähentävillä ja kanen 1996a). Vuodesta 1996 vuoteen ympäristön kannalta parhaaseen käytän- 1998 leikkoruusun viljelypinta-ala putosi töön perustuvilla viljelykäytännöillä (Ym- vain 3,5 ha eli 42 ha:sta 38,5 ha:iin (MMM päristöministeriö 1999). Kuluttajia valista- 1996, 1998), josta sen arvioitiin kasvavan vat tahot ovat myös tiedottaneet biologisen noin prosentin verran vuonna 1999 (Kaup- torjunnan avulla tuotetuista kukista (Ekois- papuutarhaliitto 1998). ti 1999). Pärjätäkseen ulkomaiselle kilpailulle Ympäristökuormituksen minimoimi- kotimainen ruusutuotanto joutuu rationali- nen on vain yksi niistä tekijöistä, joiden soimaan tuotantomenetelmiään voimak- vuoksi torjunta-aineiden käyttöä pitäisi vä- kaasti (Raukko 1996). Tuotannon tehok- hentää. Esimerkiksi toistuvat kemikaalikä- kuuden kasvattamisen ohella ympäristöys- sittelyt alentavat ruususadon määrää ja laa- tävällisyys on nousemassa tekijäksi, jolla tua (Erfurth 1988). Suomen markkinoille on tullee olemaan merkitystä kukkien mark- ollut vaikea saada uusia, kasvihuoneissa käy- kinoinnissa. Hollannissa, jossa kasvihuo- tettäviä torjunta-aineita (Hiltunen 1999). netuotanto laajuutensa takia rasittaa ympä- Tietyn kasvintuhoojan torjumiseksi on ristöä voimakkaammin kuin Suomessa yleensä käytössä vain yksi todella tehokas (Vernooy 1992; Kanniainen 1995), kukka- aine. Altistuminen toistuvasti samalle aineel- tuottajat ovat sitoutuneet pienentämään ai- le johtaa helposti kasvintuhoojan torjun- heuttamiaan ympäristövaikutuksia (van der ta-aineresistenssiin, mikä puolestaan vaatii Knaap 1992; Jalkanen 1995). Suomen kas- yhä tiheneviä kemikaalikäsittelyjä. Tämä li- vihuoneviljelijöiden keskusjärjestön Kaup- sää työsuojelullisia riskejä ja työskentelyn papuutarhaliiton mukaan Suomen ei tulisi epämiellyttävyyttä etenkin kuumaan kesäai- jäädä tästä kehityksestä jälkeen (Jalkanen kaan.

11 ruusuviljelmän, kemikaalikäsittelyjä joudu- 2 Kalifornianripsiäinen taan tekemään kesäaikaan jopa kaksi kertaa viikossa useiden viikkojen ajan yritettäessä leikkoruusun päästä kasvintuhoojasta eroon. Vuonna 1999 MTT:n toimesta tehdyn suppean ky- tuhoeläimenä selytutkimuksen mukaan kr:stä vastaan tehdään kesä-syyskuussa keskimäärin 4,8 Suomessa kemiallista käsittelyä kuukaudessa. Muina kuukausina käsittelyjen määrä puolittuu. Kalifornianripsiäisen (kr) aikuisasteet vioit- Kalifornianripsiäistä torjuttiin kyselyn mu- tavat ruusun kukkia pahiten, mutta myös kaan Vertimecillä, Mesurolilla, Fosdrinilla, toukat voivat aiheuttaa kukkavioitusta. Regentillä, malation-valmisteilla, pyret- Ripsiäisten imennän jäljiltä kukista tulee roideilla ja Bladafumilla (Taulukko 1). Tyy- epämuodostuneita ja värivikaisia. Niistä te- tyväisyys Fosdrinin, Mesurolin ja malationi- rälehdistä, joista ripsiäiset ottavat ravintoa valmisteiden tehoon oli kuitenkin alhainen, jo nuppuvaiheessa, tulee nekroottisia ja niis- mikä saattaa johtua ripsiäisten vastustusky- sä näkyy ikään kuin polttovioituksia. Valta- vystä näille aineille. Tieteellisiin kokeisiin osa vioituksesta keskittyy ulommaisiin terä- perustuvia tutkimustuloksia Suomen leik- lehtiin, mutta pahiten vioittuneet nuput ei- koruusuviljelmillä elävien kr-kantojen re- vät välttämättä aukea ollenkaan (Gaum et sistenssistä eri kemikaaleille ei kuitenkaan al. 1994). Kotelovaiheen kr käy läpi tavalli- ole olemassa, joten resistenssin ja muiden simmin kasvualustassa, joskaan kasvualusta heikkoa tehoa selittävien tekijöiden suh- ei aina ole välttämätön koteloitumiselle teellisesta merkityksestä ei ole suoranaisia (Degheele et al. 1997). todisteita. Näyttää kuitenkin siltä, että suo- Aiheuttamansa vioituksen vakavuuden malaisten ruusunviljelijöiden käytettävissä perusteella kr on Suomessa leikkoruusun on tätä kirjoitettaessa vain kaksi valmistet- pahin tuhoeläin (Vänninen 1994). Kalifor- ta, jotka tehoavat hyvin kr:seen. Tällaisessa nianripsiäisen esiintymisen yleisyys leikko- tilanteessa vaarana on myös näiden aineiden ruusulla on kasvanut vuosien 1992 ja 1998 tehon nopea aleneminen, koska ei ole mah- välillä. Vuonna 1992 sitä esiintyi jatkuvasti dollista vuorotella useammantyyppisillä te- noin 6 %:lla leikkoruusuviljelmistä (Vänni- hokkailla aineilla. nen 1994), mutta sittemmin jo 27 %:lla Sovittamalla biologinen torjunta osaksi (Vänninen 1998). Laskettaessa mukaan kasvinsuojeluohjelmia voidaan kemiallisten kr:n satunnaisesti saastuttamat ruusuviljel- tehoaineiden käyttöikää pidentää, kun kas- mät ripsiäistä esiintyy nykyään jo 54 %:lla vintuhoojien altistuminen aineille vähenee. ruusuviljelmistä. Tärkeä syy ripsiäisen jat- Samalla paranevat työsuojelulliset olot ja – kuvan esiintymisen yleistymiseen on viljeli- torjunnan ollessa riittävän tehokasta – jöiden oman arvion mukaan ympärivuoti- myös sadon laatu. Kyselytutkimuksen pe- nen viljely. Se edesauttaa kasvintuhoojien rusteella noin 20 % Suomen ruusunviljeli- lisääntymistä ja vaikeuttaa niiden hävittä- jöistä haluaisi kokeilla biologista torjuntaa mistä viljelmiltä. Ruusutarhoista jo 56 % ruusun kasvintuhoojia (ei välttämättä pel- viljelee leikkoruusua valojen avulla ympäri kästään kr:siä) vastaan. Mielenkiintoa leik- vuoden (Kauppapuutarhaliitto 1998). koruusun biologista kasvinsuojelua koh- Kun kalifornianripsiäinen saastuttaa taan on siis olemassa.

12 Taulukko 1. Kalifornianripsiäisen torjuntaan käytetyt kemikaalit Suomen leikkoruusutuotannossa vuonna 1999 MTT:n toimesta tehdyn kyselytutkimuksen perusteella (29 kaupallista ruu- sutarhaa). Table 1. Chemicals used to combat western flower thrips and the level of users’ satisfaction with their efficacy in Finnish rose nurseries. Based on telephone survey conducted in 1999 by MTT. n=29.

Tehoon tyytyväisyys Satisfaction with efficacy Kauppavalmiste %(kpl) Tyytyväisiä, Jokseenkin Ei toimi (tehoaine) tarhoista % tyytyväisiä, % riittävän hyvin, Tradename(active käyttää Satisfied Fairly satisfied, % ingredient) % of nurseries with % of users Not satisfied, % uses (no. of efficacy, % of users users) of users

Vertimec (abamektiini) 69 (20) 80,0 15,0 5,0 Mesurol (metiokarbi) 55 (16) 25,0 6,3 68,8 Regent (fiproniili) 38 (11) 88,9 11,1 0 Fosdrin (mevinfossi) 38 (11) 33,3 8,3 58,3 Malationi-valmisteet 21 (6) 60,0 0 40 Karate, Ripcord, Fastac 7(2) a (eri pyretroidit) Bladafum (sulfoteppi) 7 (2) 100b 00 a 2 käyttäjää eivät ilmoittaneet tyytyväisyysastettaan (2 users did not report a satisfaction level for efficacy). b huom. vain 2 vastaajaa (note: only two nurseries had used Bladafum).

keista erityisesti Phytoseiidae-heimon edus- 3 Kalifornianripsiäisen tajissa on useita lajeja, jotka saalistavat kr:siä, mutta vain harvoja on tutkittu tar- biologisen torjunnan kemmin. Kalifornianripsiäisen luontaisiksi vihollisiksi tiedetään myös muutamat mu- mahdollisuudet naloispetolajit, kolmen hyönteispatogeeni- sen sukkulamatosuvun edustajat (Loomans ruusulla et al. 1997; Tomalak 1994; Helyer et al. 1995; Chyzik et al. 1996) ja viisi hyönteis- Koristekasvien kasvinsuojeluohjelmissa patogeenista sienilajia (Butt & Brownbrid- pelkkä biologinen torjunta on vain harvoin ge 1997). riittävän tehokasta ns. nollatoleranssin Eräillä torjuntaeliötuottajilla on jo omia vuoksi, ts. kasveissa ei saa olla lainkaan tu- ohjelmia ruusun integroitua kasvinsuojelua hoeläimiä myyntihetkellä. Biologinen tor- varten (Biobest 1999) ja joitakin tietoja bio- junta on sen vuoksi ennaltaehkäisevää tor- logisen ja integroidun torjunnan kokeiluista juntaa (Brødsgaard 1995). käytännön leikkoruusuviljelmillä on saata- Kalifornianripsiäisiä saalistavia petoja villa (Vänninen 1993; Lindqvist 1996; tunnetaan tällä hetkellä ainakin 45 eri lajia, Vuori 1996; Pleininger & Blumel 1999). joihin kuuluu verkkosiipisiä, petomaisia Onnistuneimmissa kokeiluissa on käytetty äkämäsääskiä, petokärpäsiä, petopistiäisiä, pääasiassa Amblyseius cucumeris petopunkke- petokuoriaisia, petoluteita, petoripsiäisiä ja. Ne saalistavat kr:n toukka-asteita (Sabe- sekä eräitä petopunkkiryhmiä (kts. Sabelis lis & Van Rijn 1997). Halpuutensa vuoksi & Van Rijn, 1997 ja sen viitteet). Petopun- A. cucumeris on tällä hetkellä useimmilla

13 kasveilla varteenotettavin kr:n torjuntaeliö, sältö ei pääse kuivumaan, jos pussit eivät vaikka lajin saalistustehokkuus ei ylläkään kastu ja pääse homehtumaan ja jos home- samalle tasolle kuin eräiden muiden petopunkkeja riittää pusseissa ravinnoksi punkkien (Van Houten 1996). Tehokkuu- (Jacobson 1995; Sampson 1998). den puutetta voidaan kuitenkin korvata Uusin kr:n torjuntaan myytävä tuote määrällä etenkin käyttämällä petopunkki- ovat Hypoaspis-petopunkit, joita voidaan pusseja, joissa kasvustoon alunperin tuodut käyttää ripsiäisten maassa elävien kehitys- petomäärät moninkertaistuvat ajan myötä vaiheiden torjuntaan. Hypoaspis-suvun pe- (Sampson 1998). Kalifornianripsiäisen topunkit ovat ennen kaikkea harsosääskien, toukkien biologista torjuntaa leikkoruusu- sipulipunkkien ja jossain määrin liejukär- kasvustoista on kokeiltu myös Ceranisus- pästen torjuntaeliöitä, joiden käyttömäärät loispistiäisillä (Loomans et al. 1995) ja vaihtelevat suuresti riippuen tuhoeläinlajis- Orius-petoluteilla (Beekman et al. 1991; ta ja saastunnan asteesta (Gillespie & Qui- Bertaux 1993; Fransen et al. 1993a), mutta ring 1990; Piatkowski 1997; Chambers et niiden torjuntateho on osoittautunut riittä- al. 1993; Lindquist et al. 1994; Vänninen et mättömäksi. al. 1997). Ne tuotiin alunperin markkinoil- Kasveille ripustettavat A. cucumeris-pus- le sipulipunkkien (Lesna et al. 1996; Lesna sit ovat kätevä vaihtoehto kr:n ennakkotor- et al. 1995) ja harsosääskien torjuntaeliöksi juntaan ja biologisen torjunnan ylläpitoon (Gillespie & Quiring 1990; Chambers et al. ripsiäisten ilmaantumisen jälkeen. Mene- 1993), mutta niiden ruokavalioon kuuluvat telmän etuja ovat petopunkkien levittämi- myös ripsiäisten kotelot (Ydergaard et al. sen helppous ja sen vaatima pieni työmäärä, 1997). Kasvihuonekurkulla Hypoaspis-peto- petojen varmempi asettuminen kasvustoon punkkien on osoitettu vähentävän kr:sten sekä käsittelyjen siisteys verrattuna siihen, määrän noin 30 %:een käsittelemättömien että petopunkit ripoteltaisiin kasveille kan- verranteiden ripsiäismäärästä käytettäessä toaineessaan, joka on yleensä lese (Sampson pitoisuuksia 1600 punkkia/kasvi (Gillespie 1998). Pussilevitysmenetelmä toimii erityi- & Quiring 1990). Ruusunviljelyssä näiden sen hyvin kasvihuonekurkulla kr:n ennak- petopunkkien tehoa ei ollut vuoteen 1997 kotorjunnassa, kunhan käytetään tarpeeksi mennessä osoitettu. Ennen tässä raportissa suuria petomääriä tarpeeksi ajoissa (esim. kuvattuja MTT:ssa tehtyjä tutkimuksia ei Gillespie 1989; Bennison & Jacobson 1991; ollut olemassa tietoa siitä, tehostavatko Jacobson 1995), mutta sitä sovelletaan maahan lisätyt petopunkit ripsiäistorjuntaa myös koristekasveilla (Jacobson 1997). käytettäessä niitä yhtä aikaa lehdille levitet- Petopunkkipusseja on saatavana eri toimit- tävien ripsiäispetopunkkien kanssa. Tästä tajilta vaihtelevilla petomäärillä per pussi. huolimatta Hypoaspis-petopunkkeja on suo- Petopunkkien lisäksi pusseissa on petojen siteltu ennaltaehkäisevään ripsiäistorjun- ravinnoksi tarkoitettuja homepunkkeja taan (Biobest 1999). (Tyrophagus putrescentiae). Petopunkit lisään- Kalifornianripsiäisen koteloiden torjun- tyvät pusseissa homepunkkeja syöden ja taa maasta on yritetty myös hyönteispato- vaeltavat pusseista kasveille. Parhaassa ta- geenisillä sienillä (Vestergaard et al. 1996; pauksessa kasvustoon muodostuu tällöin Ludwig & Oetting 1998), sukkulamadoilla eräänlainen petopuskuri ripsiäisten ilmaan- (Helyer et al. 1995) ja kemikaaleilla (Helyer tumisen varalta. Uusia petopunkkipusseja et al. 1995). Parhaimmillaan on saatu suositellaan kasvilajista riippuen levitettä- 70–97 %:n torjuntatehoja (Helyer et al. väksi tavallisimmin 4–8 viikon välein. Peto- 1995; Ludwig & Oetting 1998). Näyttää punkkeja virtaa siis pusseista kasveille vä- siis siltä, että ripsiäisten kuolleisuutta voisi hintään edellä mainitun pituisena aikana. lisätä torjumalla samanaikaisesti sekä touk- Petopunkit voivat kuitenkin lisääntyä pus- kia että koteloita. seissa jopa 10–12 viikon ajan, jos pussien si-

14 Projekti tuotti uutta tietoa 4 Projektin tavoitteet (1) kr:n biologiasta ja erityisesti sen kote- loitumisesta avoturve- ja kivivillasäkki- ja niiden pedeissä viljellyllä leikkoruusulla; (2) mallin joka kuvaa ruusukasvuston ku- toteutuminen kinnan vaikutusta ripsiäistoukkien ja -aikuisten jakautumiselle kasvuston eri Maatalouden tutkimuskeskuksessa to- osiin ja jota voidaan siten hyödyntää teutettiin vuosina 1997–1999 projekti, jon- torjuntatoimenpiteiden kohdistamises- ka tavoitteena oli kehittää kr:n hallinta- sa kasvustoon; menetelmä leikkoruusutuotantoa varten (3) alustavat ohjeet liima-ansoihin ja kuk- torjunta-aineiden käytön minimoimiseksi. kanäytteisiin perustuvista ripsiäisen Saadun rahoituksen puitteissa (maa- ja met- tarkkailumenetelmistä valkokukkaisel- sätalousministeriön maatalouden kehittä- la Escimo-leikkoruusulla; misrahaston myöntämät 800 000 mk) pro- (4) ohjeistukset Amblyseius cucumeris ja jektin tärkeimmäksi tutkimusaiheeksi tar- Hypoaspis aculeifer -petopunkkien käy- kentui kr:n biologisen torjunnan tehosta- tön suositeltavuudesta sekä käyttöta- minen perustuen petopunkkien uuteen voista ja -määristä leikkoruusulla; käyttöstrategiaan ja biologisen torjunnan (5) petopunkkien biologiasta avoturve- ja sovittaminen ruusun muiden kasvintuhoo- kivivillasäkkipedeissä viljeltävällä leik- jien, erityisesti ruusunhärmän, uusiin tor- koruusulla erityisesti Hypoaspis-suvun juntamenetelmiin. Lisäksi osin yhteistyössä punkkien osalta; Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja Kuo- (6) fiproniilipohjaisen torjunta-aineen te- pion aluetyöterveyslaitoksen kanssa tutkit- hosta ripsiäisiä vastaan kasvustoja tiin sähköruiskun mahdollisuuksia ruusu- kasvualustakäsittelynä; tarhojen kemikaalipäästöjen ja työntekijöi- (7) fiproniilin ja härmäntorjuntaan käyte- den kemikaalialtistumisen vähentäjänä. tyn etanolipohjaisen hiililannoitteen Projekti on maailmanlaajuisestikin ensim- vaikutuksesta leikkoruusulla käytettä- mäinen tutkimus, joka keskittyi systemaat- viin petopunkkeihin; ja tisesti kr:n biologiaan ja biologiseen torjun- (8) leikkoruusun biologisen kasvinsuojelun taan leikkoruusulla. kustannuksista.

15 Kalifornianripsiäisen biologia leikkoruusulla

Irene Vänninen1), Jan Hulshof1), Sari Jaaksi2) & Marika Linnamäki1)

1)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected], [email protected] 2) [email protected] Kalifornianripsiäisen esiintymistä Esci- kannattaa kohdistaa kukkivaan kasvusto- mo-leikkoruusun kukissa tutkittiin 1997 kerrokseen ja pystyversojen yläosaan. Sil- laskemalla ripsiäiset harsohäkeissä kasva- loin torjuntaeliöt voivat toimia alempana neiden ruusukasvustojen kukista ja versoil- lehvästössä. Amerikkalaisten tutkimusten ta kasvuston poistamisen jälkeen. Vuonna mukaan tällainen käsittely tuottaa yhtä hy- 1998 ripsiäiset laskettiin perättäisinä viik- vän torjuntatuloksen kuin koko kasvuston koina häkkien kukka- ja lehtinäytteistä. käsittely, mutta torjunta-ainemäärissä ja Ripsiäispopulaation kasvu näkyi sekä ku- veden käytössä säästetään 65 %. Jos kr:n kintojen että lehtien ripsiäistiheyksien kas- saastuttama kasvusto on pääosin vegetatii- vuna. Lehdiltä löytyneiden ripsiäisten osuus visessa vaiheessa, koko lehtimassa kannat- oli kuitenkin sitä pienempi, mitä suurempi taa kuitenkin käsitellä, koska kemikaalikä- osuus kukinnoista oli auki. Kun ripsiäiset sittelyt tavoittavat tällöin ripsiäiset hel- voivat vapaasti valita kukkien ja nuppujen pommin kuin niiden ollessa terälehtien vä- välillä, aikuisista oli avonaisissa kukissa yli lissä. 90 %. Loput aikuiset ripsiäiset jakautuivat vihreiden nuppujen ja terälehtien värin pal- jastavien nuppujen kesken. Toukka-asteen ripsiäisistä 45–79 % oli avonaisissa kukissa, 1 Johdanto loput nupuissa. Molempina vuosina toukat jakautuivat aikuisia tasaisemmin myös ku- Kasvintuhoojan jakautuminen kasvuston kintojen ja lehtien kesken. Ripsiäiset keskit- eri osiin on tunnettava, jotta kalifornianrip- tyvät siis aina kukkiin, jos niitä oli saatavilla siäisten torjunta ja kasvinäytteisiin perustu- ja siirtyvät pystyversojen ja viimeiseksi tai- va tarkkailu voidaan kohdistaa ja ajoittaa vutettujen versojen lehdille kukintojen oikein. Kalifornianripsiäistoukkien ja -ai- määrän tai avonaisten kukkien osuuden kuisten jakautumista ruusun kukintojen ja pienetessä. lehtimassan välille valkoisella puolisuuri- Kr:n esiintymisen tarkkailu tulee kes- kukkaisella Escimo-ruusulla tutkittiin kittää kukkiin. Avonaisten kukkien jatkuva 1997 ja 1998 osittain taivuttamalla viljel- poistaminen hidastaa kr:n lisääntymistä jo lyssä kasvustossa perinteisissä ruusupedeis- muutamassa kuukaudessa, kuten on osoi- sä. tettu Kanadassa. Kemialliset käsittelyt

16 2 Aineisto ja 2.2 Ripsiäisten jakautuminen ruusukasvuston eri osiin: menetelmät näytteenotto 2.2.1 Vuoden 1997 häkkikoe 2.1 Ruusujen kasvatus ja saastutus ripsiäisillä Vuonna 1997 ruusukasvustoa poistettaessa MTT:n neljään 38 m2:n kasvihuoneosas- häkeistä kerättiin muovipusseihin ensin nu- toon perustettiin keväällä 1997 kaksi ruu- put (=vihreät nuput sekä nuput, joiden verholehtien välistä näkyi hieman teräleh- supetiä (8 × 1,2 m) jokaiseen. Yhdessä petien väriä) ja avonaiset kukat, sitten pystyt dissä ruusuja viljeltiin avoturpeessa (Kekki- versot ja lopuksi taivutetut versot. Kasveja län karkea peruslannoitettu B2-kasvutur- säilytettiin kylmiössä +8 oC:ssa ja niiltä las- ve), toisessa kivivillasäkeissä (Pargro). kettiin kaikki ripsiäisten kehitysasteet mik- Petien molemmissa päissä oli harsohäkki roskoopin avulla. (korkeus 1,8 m, ala 1,2 × 1 m). Harson sil- Kasvustojen poistamisen jälkeen kasvu- mäkoko (0,2 × 0,2 mm) salli periaatteessa alustasta kuoriutuvat ripsiäiset kerättiin ripsiäistoukkien pääsyn harson läpi jossain talteen siniansoilla kolmen viikon ajan, määrin (vrt. Bethke et al. 1994), mutta siitä kunnes ansat olivat tyhjiä kahtena perät- huolimatta ripsiäisiä ei havaittu juuri lain- täisenä päivänä. Ansat tarkastettiin ensin kaan kasvihuoneiden oviin kiinnitetyissä lii- yhden vuorokauden kuluttua kasvuston ma-ansoissa kokeiden aikana. poistamisesta ja sen jälkeen kolmen päivän Peteihin istutettiin 26. kesäkuuta 10 välein. Escimo-ruusua/m2 (12 kpl/häkki). Ruusuja viljeltiin osittain taivuttamalla. Turvepedit kasteltiin tihkukasteluletkujen kautta an- 2.2.2 Vuoden 1998 häkkikoe tamalla lannoitevettä keskimäärin kahdesti Ripsiäisten jakautumista kasvuston eri osiin viikossa. Kivivillapedit kasteltiin kerran alhaisemmilla ripsiäistiheyksillä tutkittiin päivässä lievänä ylikasteluna. Osastojen 1998 toteutetun biologisen torjunnan ko- päivälämpötilat asetettiin keväällä ja kesäl- keen kontrollihäkeissä, joissa ei ollut torjun- lä 22:een ja syksyllä 20 asteeseen. Osastojen taeliöitä. Ripsiäislaskennat kukinnoista ja lämpötiloja ja ilmankosteutta seurattiin ter- lehdiltä tehtiin paikan päällä kasvustoa häi- mohygrograafeilla. Kaikissa osastoissa oli ritsemättä (kts. s. 61). Kasvustot olivat sa- monimetallilamput, jotka olivat syyskuusta manlaisissa häkeissä ja niitä viljeltiin kuten alkaen päällä 20 h vuorokaudessa klo 1997. Ripsiäiset laskettiin viikoittain vii- 02–22. Vuoden 1998 viljelyolosuhteet on destä kukinnosta sekä viiden pystyverson selostettu sivulla 58. (=ylälehdet) ja viiden taivutetun verson Ruusukasvustot saastutettiin tuomalla (=alalehdet) kahdelta lehdeltä per verso. osastoihin kr:siä erillisestä kasvatuksesta Jos ripsiäisiä oli kukissa liikaa niiden laske- 22.7.–16.10. välisenä aikana epäsäännölli- miseksi paikan päällä, kukka poistettiin ja sin väliajoin, mutta kuitenkin siten, että jo- ripsiäiset koputeltiin kukka rikkoen valke- kaisella levityskerralla ripsiäisiä laitettiin an paperin päälle, josta ne laskettiin. kaikkiin häkkeihin. Pääosa ripsiäislisäyksis- Häkeistä laskettiin myös pystyversojen ko- tä tehtiin ennen 26.8. Viimeisen ripsiäis- konaismäärä sekä avonaisten kukkien ja lisäyksen jälkeen populaatiot kehittyivät hä- valkeiden nuppujen kokonaismäärät. keissä 30–90 vrk ennen kuin häkkien ruusu- Häkeissä oli tasaisesti avonaisia kukkia sekä kasvustot poistettiin syys-marraskuussa. eriasteisia nuppuja noin 30 havaintokertana Ennen kasvustojen poistamista häkeistä kor- koko 6 kk kestäneen kokeen aikana. Näissä jattiin satoa sitä mukaa kuin kukat kehittyi- häkeissä tarkasteltiin ripsiäisten jakautu- vät korjaamiskelpoisiksi. mista eriasteisiin kukintoihin.

17 2.2.3 Tilastolliset menetelmät 3 Tulokset Vuoden 1997 häkkikokeessa eroja kasvi- biomassan määrässä (kukkia ja pystyversoja 3.1 Aikuiset ja toukat per häkki kasvuston poistamishetkellä) sekä eriasteisissa kukinnoissa ripsiäispopulaation suuruutta ja ominaisuuksia kuvaavien muuttujien arvoissa tur- Kasvibiomassa ja kukinta sekä ripsiäistiheys veja kivivillahäkkien välillä testattiin olivat samanlaiset molempien kasvualusto- t-testillä. Selitysmallia ripsiäisten populaa- jen häkeissä kasvustojen poistohetkellä tiokoolle ja populaation jakautumiselle leh- (Taulukko 2). timassan ja kukintojen kesken etsittiin Vuonna 1997 häkeissä, joissa avonaisia käyttäen taaksepäin askeltavaa regressio- kukkia oli keskimäärin noin puolet nuppu- analyysiä. Vuonna 1997 populaatiokokoon jen ja kukkien yhteismäärästä ja joissa ripsi- vaikuttavia tekijöitä oletettiin olevan neljä: äiset saattoivat siis valita nuppujen ja kuk- (1) häkkeihin alunperin levitetty ripsiäis- kien välillä, kukinnoista löydettyjen aikuis- määrä, (2) häkkien kasvibiomassa, jota kuten yhteismäärästä 91,6 + 1,8 % ja touk- vattiin pystyversojen määrällä, (3) kukinto- ka-asteen ripsiäisistä 78,5 + 4,8 % oli avo- jen määrä ja (4) avonaisten kukkien osuus naisissa kukissa. Vuonna 1998 valtaosa sekä kaikista kukinnoista kasvuston poista- aikuisista että toukista oli myös avonaisissa mishetkellä. Populaatiokokona käytettiin kukissa molemmissa kasvualustoissa (Kuva kasveilta löydettyjen toukkien ja aikuisten 1a–b). ja kasvualustasta ansoihin tulleiden aikuisten yhteismäärää (=kokonaispopulaatio). Ripsiäisten lehdille siirtymistä kuvattiin 3.2 Aikuisten ja toukkien toukkien ja aikuisten absoluuttisella mää- jakautuminen kukintojen rällä ja suhteellisella osuudella kaikista kas- ja lehtien välille veilta löydetyistä ripsiäisistä. Lehdille siirtymisen oletettiin riippuvan kolmesta tekijäs- Koko kasvustosta löydetyistä aikuisista v. tä: 1997 noin 80 % oli kukissa, 8 % nupuissa, 9 (1) kukintojen määrästä; % pystyversojen lehdillä ja 5 % taivutettu- (2) avonaisten kukkien osuudesta (sisältäen jen versojen lehdillä (Kuva 2a). Jos aikuisten sekä avautuneet kukat että terälehden määrään sisällytettiin myös ansoihin 24 en- värin jo selvästi paljastavat nuput) sekä simmäisen tunnin aikana tulleet yksilöt, (3) kukintojen ripsiäistiheydestä (touk- joista valtaosan oletettiin olevan peräisin kia+aikuisia/kukinto). lehdiltä, kukinnoissa ja niiden ulkopuolella oli aikuisia ripsiäisiä suunnilleen yhtä paljon Oletuksena oli, että ripsiäisistä siirtyy leh- (Kuva 2b). dille sitä suurempi osuus, Vuonna 1998 voitiin laskea vain suh- (1) mitä vähemmän kasvustossa on teellinen ero toukkien ja aikuisten ja- kukintoja, kaumissa turve- ja kivivillahäkkien välille. (2) mitä pienempi on avonaisten kukkien Se perustui lehdiltä ja kukista laskettuihin osuus sekä ja 10 havaintoviikon yli summattuihin rip- (3) mitä suurempi on kukintojen ripsiäisti- siäismääriin. Aikuisista valtaosa oli kukin- heys. noissa kasvualustasta riippumatta (Kuva 3a). Kivivillahäkeissä hieman suurempi osuus toukista oli alalehdillä suhteessa kukinnoissa oleviin määriin verrattuna avoturvepetien häkkeihin. Tämä johtui siitä, että kivivillapedeissä kasvavat ruusut kukkivat epätasaisemmin kuin avoturvepedissä kas-

18 Taulukko 2. Ripsiäisten koteloitumisbiologian koe v. 1997: Koehäkkeihin levitetyt ripsiäismää- rät, niistä kokeen lopussa lasketut ripsiäismäärät sekä ripsiäisten jakautuminen kasveille ja maahan avoturvepetien ja kivivillasäkkipetien ruusukasvustoissa. Table 2. Experiment on the pupation biology of western flower thrips. No. of thrips released per cage and numbers recovered on and outside plants at end of experiment, plus distribution of thrips between crop and growth substrate in open peat beds and beds of rockwool bags.

Avoturvepedit Kivivillasäkkipedit Peat beds Rockwool beds Keski- Keski- Keski- Keski- arvo virhe arvo virhe Eroa

Muuttuja/variable Mean S.E. Mean S.E Differencea Levitetty ripsiäisiä, kpl/Released 199,1 166,9 13,6 - Pystyversoja/Erect stems 26,3 26,6 3,1 - Nuppuja/Buds 19,4 18,9 4,6 - Kukkia/Flowers 9,4 16,8 6,3 - Yhteensä nuppuja ja kukkia/Total flowers+buds 28,8 35,6 6,2 - Kukkia kukinnoista, %/Open flowers, % 30,9 8,7 37,2 12,0 -

Ripsiäisiä per kukka/thrips per flower 32,7 5,2 24,1 5,2 - Ripsiäisiä per nuppu/thrips per bud 4,0 0,8 7,0 1,7 - Toukkia alalehdillä/larvae on lower leaves 38,4 9,2 42,8 9,2 - Toukkia ylälehdillä/larvae on upper leaves 157,3 35,6 156,5 29,1 - Toukkia nupuissa/larvae in buds 56,5 18,7 69,0 10,1 - Toukkia kukissa/larvae in flowers 165,4 69,6 450,1 190,5 - Toukkia yhteensä kasveilla (lehdet, nuput, kukat) 417,5 106,3 662,1 168,5 - Total no. of larvae on plants (leaves, buds, flowers) Aikuisia alalehdillä/adults on lower leaves 16,5 6,9 7,8 4,3 - Aikuisia ylälehdillä/adults on upper leaves 30,5 13,4 12,3 6,4 - Aikuisia nupuissa/adults in buds 16,9 3,7 15,9 3,2 - Aikuisia kukissa/adults in flowers 183,9 62,3 164,1 54,7 - Aikuisia kasveilta ansoihin/ensimmäiset 24 hb 328,2 52,7 123,2 34,7 * Adults from plants to traps during 24 hr after crop removal Aikuisia kasveilla (lehdet, nuput, kukat) 247,8 74,7 179,5 58,1 - Aikuisia kasveilla (lehdet, nuput, kukat, ansat 24 h) 647,5 129,6 341,8 100,7 - Total adults on plants (leaves, buds, flowers, traps 24 hr) Yhteensä kasveilla (lehdet, nuput, kukat) 665,3 173,2 841,6 213,7 - Total no. of thrips on plants (leaves, buds, flowers) Yhteensä kasveilla (lehdet, nuput, kukat, ansat 24 h) 1176,3 205,6 1110,2 234,2 - Total no. of thrips on plants (leaves, buds, flowers, traps 24 hr) Aikuisia kasvualustasta 3 vkon aikana 467,6 84,6 166,8 28,2 ** Adults from substrate in 3 weeks Ripsiäispopulaation koko (kasvusto ja kasvualusta) 1371,4 295,0 1087,5 255,8 - Total size of thrips population (on plants and in substrate)

Toukista lehdillä, %/ % larvae on leaves 55,5 5,9 44,3 9,1 - Aikuisista lehdillä, % (lehdet, nuput, kukat) 19,1 6,4 19,2 8,3 - % adults on leaves (of those on leaves, flowers and buds) Aikuisista lehdillä, % (lehdet, nuput, kukat, ansat 24 h) 63,8 6,2 50,2 10,6 - % adults on leaves (of those on leaves, flowers, buds and traps 24 hr) Yhteensä lehdillä, %/ % of all thrips on leaves 43,6 5,1 40,2 10,3 - Yhteensä lehdillä, %c/%all thrips on leavesc 57,5 6,4 57,3 19,2 -

19 Taulukko 2. jatkuu. Koko populaatiosta kasveilla toukkina, % 31,3 4,7 60,6 3,7 *** % of population as larvae on plants Koko populaatiosta kasveilla aikuisina, %c 35,6 3,7 26,2 4,0 - % of population as adults on plants Koko populaatiosta kasvualustassa, % 34,2 5,1 15,2 3,9 * % of total population from substrate Kasvualustasta kuoriutuneita suhteessa kasveilla olleiden toukkien määrään, % 177,7 58,1 33,2 9,6 * % of thrips from substrate of the no. of larvae on plants

Toukkina kukissa olleista ripsiäisistä, % 55,3 9,6 70,9 3,7 - % as larvae of thrips found in flowers Toukkina nupuissa olleista ripsiäisistä, % 65,3 9,6 81,5 - % aa larvae of thrips found in buds Toukkinalehdilläolleistaripsiäisistä,%c 39,7 3,3 61,0 4,3 ** % as larvae of thrips found on leaves Toukkina kaikista kasveilla olleista ripsiäisistä, %c 45,8 4,4 69,4 4,1 ** % as larvae of all thrips found on plantsc Toukkia per aikuinen kukissa/larvae:adult in flowers 1,3 0,3 3,7 0,8 * Toukkia per aikuinen lehdilläc/larvae:adults on leaves 0,7 0,1 1,7 0,3 * Toukkia per aikuinen koko kasvustossac/larvae:adults in 1,7 0,3 3,7 0,9 - the whole cropc a Ero petityyppien välillä (t-testi: - ei merkitsevä, * merkitsevä 5 %:n virhemarginaalilla, ** 1 %:n virhemarginaalilla, *** 0,1 %:n virhemarginaalilla/Difference between peat and rockwool (t-test: - not significant, * significant with p<0.05, ** with p<0.01, *** with p<0.001 b Oletettu olevan peräisin kasveilta, joilta lensivät pois kasvustoa poistettaessa/ Assumed to have come from plants, from which part of adults flew away when removing the crop c Aikuisten määrään sisällytetty myös ansoihin 24 ensimmäisen tunnin kuluessa tulleet/ No. of adults includes those described in footnote b vavat. nään selittänyt merkitsevästi häkkien ripsi- Toukat jakautuivat aikuisia tasaisem- äismääriä. Versomäärä selitti 86 %, min kukintojen ja lehtimassan välille avonaisten kukkien osuus 71 % (Kuva 4) ja (Kuvat 2 ja 3). Vuoden 1998 häkeissä kas- ripsiäisten levitysmäärä 76 % populaa- vualustojen välillä tuli jälleen esiin kukki- tiokoon vaihtelusta. Näiden mallien luotta- misdynamiikan erilaisuus, jonka seuraukse- musvälit olivat kuitenkin selvästi laajemmat na kivivillahäkeissä sekä aikuisia että eten- kuin neljän muuttujan täydellisen mallin. kin toukkia löytyi suuremmassa määrin leh- diltä kuin turvehäkeissä (Kuva 3b). 3.3.1 Lehdillä olleiden ripsiäisten absoluuttista määrää 3.3 Häkkien ripsiäispopulaation selittävät tekijät koon selittäjät 1997 Vuonna 1997 lehdiltä löytyneiden toukki- Täyden mallin lähtötilanteessa lopulliseen en ja aikuisten määrää selitti vain kukinto- malliin valikoituivat ripsiäistiheyttä selittä- jen ripsiäistiheys, eli ripsiäisten määrän kas- viksi muuttujiksi avonaisten kukkien osuus vu näkyi yhtä aikaa sekä kukinnoissa että ja versojen määrä (Taulukko 3). Sisällytet- lehdillä (Taulukko 3). Toukkien määrä leh- täessä lähtömalliin vain yksi selittävä muut- dillä oli yhteydessä kukintojen ripsiäisti- tuja kerrallaan, kukintojen määrä ei yksi-

20 a. Aikuiset 1998 b. Toukat 1998

1800 600 90 % a 59 % a 1600 500 1400 48 % a 1200 400 26 % b 1000 300 31 % b 800 64 % a 21 % c 15 % c 600 200 Kpl ripsiäisiä Kpl ripsiäisiä 7%b 400 30 % b 6%c 100 200 2%c 0 0 Kivivilla Turve Kivivilla Turve

Kukissa Valkeissa nupuissa Vihreissä nupuissa Kukissa Valkeissa nupuissa Vihreissä nupuissa

Kuva 1. Ripsiäisaikuisten (a) ja -toukkien (b) jakautuminen eriasteisiin kukintoihin 1998. Eri kirjaimilla merkittyjen pylväiden arvot eroavat toisistaan merkitsevästi 5 %:n riskitasolla kasvualustoittain (X2-testi, p=0,001 kaikille pareille). Figure 1. Distribution of (a) thrips adults and (b) larvae between flowers and buds of white Escimo roses grown in rockwool bag (kivivilla) and open peat bed (turve) cages in 1998. The column values were obtained by summing up thrips counted on five flowers/buds per cage per week over 22 observation weeks (rockwool) or 12 weeks (peat). In these weeks, open flowers (=kukissa), buds showing the colour of petals (=valkeissa nupuissa) and green buds (=vihreissä nupuissa) were all found simultaneously inside the cages. Thus the thrips were assumed to have been able to choose between flowers and buds. Columns with different letters within growth substrate differ significantly from each other at P<0.001 (X2 test). heyteen kuitenkin vain kun tarkasteltiin 3.3.2 Lehdillä olleiden ripsiäisten ala- ja ylälehtien ripsiäismääriä yhdessä. suhteellista osuutta Aikuisten osalta yhteys oli selkeämpi. Myös selittävät tekijät vuoden 1998 kokeessa lehtien ripsiäistiheys oli riippuvainen kukintojen ripsiäismääräs- Vuonna 1997 ala- ja etenkin ylälehdillä ol- tä, mutta selitysasteet olivat heikommat leiden toukkien osuutta selitti voimakkaim- kuin 1997. min kukintojen määrä (Taulukko 3). Ylä- ja Alalehtien aikuistiheys korreloi merkit- alalehdiltä löytyneiden toukkien yhteis- sevän positiivisesti ylälehtien vastaavan määrää selitti kuitenkin voimakkaimmin kanssa molempina vuosina (Taulukko 4). avonaisten kukkien osuus (kts. Kuva 5). Vuonna 1997 alalehtien keskimääräinen ai- Mallin mukaan toukista on lehdillä alle 10 kuismäärä oli 54 % ja vuonna 1998 22 % % silloin, kun kaikki kukinnot ovat avonai- ylälehtien vastaavasta. Vuonna 1997 ala- sia. lehtien toukkatiheys oli 27 % ylälehtien Aikuisia oli kukintojen ulkopuolella sitä vastaavasta, mutta korrelaatio ei ollut mer- vähemmän, mitä suurempi osuus kukin- kitsevä. Vuonna 1998 alalehtien keskimää- noista oli auki ja mitä enemmän kasvustossa räinen toukkatiheys oli 16 % ylälehtien vas- oli kukintoja (Taulukko 4, Kuva 6). Mallin taavasta. mukaan aikuisista on lehdillä tai muualla kukintojen ulkopuolella noin 25 % silloin, kun kaikki kukinnot ovat avonaisia. Myös vuoden 1998 kivivillahäkeissä lehdillä olleiden aikuisten ja toukkien osuus oli voimakkaimmin yhteydessä avonaisten kukkien

21 a. Suoraan kasveilta laskettuihin b. Aikuisten osalta mukana myös ansoihin lukumääriin perustuen 24 tunnissa tulleet yksilöt

100 % 70 % a a a 60 % a 80 % a a 50 % 60 % 40 % b a 40 % 30 % b b b c c 20 % 20 % b b

Ripsiäisten osuus 10 % Ripsiäisten osuus 0% 0% Aikuiset Toukat Aikuiset Toukat

Alalehdet Ylälehdet Nuput Kukat Lehdet Nuput Kukat

Kuva 2. Ripsiäisten esiintyminen nupuissa, kukissa ja lehdillä vuoden 1997 häkkikokeessa. Kuva (a) perustuu suoraan kasveilta laskettujen toukkien ja aikuisten määriin, kuvassa (b) ylä- ja alalehdet on yhdistetty ja aikuisten lukumäärät lehdillä sisältävät kasvustojen poistamisen jälkei- sen vuorokauden aikana liima-ansoihin tulleet aikuiset. Eri kirjaimin merkittyjen pylväiden arvot eroavat toisistaan merkitsevästi 5 %:n riskitasolla (varianssianalyysi ja pareittainen vertailu Tukeyn keskiarvotestillä). Figure 2. Distribution of adult (=aikuiset) and larval (=toukat) thrips between buds (=nuput), flowers (=kukat), leaves of erect stems (=ylälehdet) and leaves of bent canes (=alalehdet) at the time of removal of rose crop from cages of the 1997 experiment. The columns are mean values for seven 1.2 m2 cages, in which the average proportion of open flowers was 46% (23–76%). The thrips were thus assumed to have been able to choose between flowers and buds. (a) Thrips numbers counted on plants (leaves and flowers) only; (b) thrips on leaves of erect and bent canes were pooled, and the number of adults found outside flowers includes those trapped during the first day after removal of crop. Means with different letters differ significantly at P<0.05 (analysis of variance followed by pairwise comparison of means with Tukey test). osuuteen ja kukintojen määrään, vaikka se- voimakas merkitys kr:lle leikkoruusulla nä- litysasteet olivat heikommat kuin 1997. kyi myös siinä, että aikuisten ja toukkien ylälehdillä - mutta ei alalehdillä – esiintyminen o3li selkeästi yhteydessä kukintati- lanteeseen ja kukintojen ripsiäistiheyteen. 4 Tulosten tarkastelu Se, että kukkimistilanne selitti lehdiltä löytyneiden aikuisten osuutta vain huonosti 4.1 Lehdillä ja kukissa olevien tai ei lainkaan, johtunee pääasiassa siitä, ripsiäisten osuus voidaan että aikuiset tulevat helposti häirityiksi arvioida kukkimistilanteen poistettaessa versoja tai kosketeltaessa leh- perusteella tiä ripsiäisten laskemiseksi. Sen lisäksi kukintojen ulkopuolella olevat aikuiset eivät Kr:n osoitettiin keskittyvän voimakkaasti kaikki välttämättä oleskele lehdillä, vaan leikkoruusun avautumassa oleviin ja voivat olla lennossa tai lepäillä muualla kas- avonaisiin kukkiin ja siirtyvän lehdille vas- vihuoneessa. ta, kun kukkien määrä kasvustossa aleni Regressiomalleja voidaan periaatteessa suhteessa vihreiden nuppujen määrään. hyödyntää päätettäessä tarpeesta kohdistaa Myös Parrella et al. (1999) havaitsivat, että ripsiäisten torjuntakäsittelyt ruusukasvus- ripsiäiset keskittyvät kukintoihin tai kas- ton eri osiin. Lehdillä olevien toukkien vuston yläosiin niiden lähelle. Kukintojen osuus saadaan luotettavasti lasketuksi pel-

22 a. Aikuiset b. Toukat

300 75 % a 83 % a 450 61 % a 250 400 55 % a 350 200 300 37 % b 150 250 33 % b 200 20 % b 15 % b 100 150 Kpl ripsiäisiä 9%a Kpl ripsiäisiä 100 50 5%c 2%c 6%c 50 0 0 Kivivilla Turve Kivivilla Turve

Alalehdet Ylälehdet Kukinnot Alalehdet Ylälehdet Kukinnot

Kuva 3. Aikuisten (a) ja toukkien (b) jakautuminen ruusukasvuston eri osiin vuoden 1998 kokeessa. Prosenttiluvut osoittavat suhteellisen osuuden tarkastettujen lehtien ja kukintojen ripsi- äisten yhteismäärästä. Eri kirjaimilla merkittyjen pylväiden jakaumat kasvualustoittain eroavat toisistaan merkitsevästi (X2-testi, p=0,001 kaikille pareille). Figure 3. Distribution of adult and larval thrips within a rose crop in the 1998 cage experiment. The values are sums of four cages per growth substrate type counted over 10 consecutive weeks (each week, five flowers per cage plus two leaves per erect stem and two per bent cane were checked for thrips on a total of five stems or canes per cage). “Alalehdet” denotes the leaves of bent canes, “ylälehdet” those of erect stems. Percentages show the proportion of thrips in relation to the total count found on the inspected plant parts per cage. The columns with a different letter differ significantly at P<0.001 (X2 test). kästään avonaisten kukkien osuuden perus- kehitys munasta toukaksi on nopeinta ruu- teella. Aikuisille tarvitaan kuitenkin tieto sun terälehtiravinnolla, toiseksi nopeinta sekä avonaisten kukkien osuudesta että ku- lehtiravinnolla ja hitainta siitepölyravinnol- kintojen määrästä, joskin jo pelkästään la. Ravintolähde vaikutti lähinnä vain ra- avonaisten kukkien osuutta käytettäessä vintoa ottavien toukkien kehitysnopeuteen, päästään tyydyttävään tarkkuuteen. Valko- mutta ei juuri munien ja koteloasteiden ke- kukkaisella Escimo-ruusulla määritetyn hitysnopeuteen. Ruusun kukkien suosi- mallin parametrit pätevät valko- ja vaa- tuimmuus kr:n esiintymispaikkana johtuu leakukkaisilla lajikkeilla, mutta punakuk- mitä ilmeisimmin siitä, että ruusun teräleh- kaisille lajikkeille parametrit on todennä- det tarjoavat parempaa ravintoa toukille ja köisesti määritettävä erikseen luotettavuu- todennäköisesti myös aikuisille kuin vege- den lisäämiseksi. tatiiviset lehdet. Kukat sisältävät myös so- kereita, steroleita ja vitamiineja (Degheele et al. 1997). Kalifornianripsiäisen jälkeläis- 4.2 Kukkiin keskittymisen syistä tuotantoa ruusun terälehtiravinnolla ja ve- getatiivisella lehtiravinnolla ei ole verrattu, Kukkien tarjoama siitepöly ja nektari mai- joten ei ole tietoa siitä, miten hyvin tämä tu- nitaan tavallisesti syinä erityisesti kr-naarai- hoeläin pystyy säilyttämään populaationsa den kukkiin keskittymiselle (esim. Pickett kukkimattomassa ruusukasvustossa silloin, et al. 1988; De Jager et al. 1993; Degheele kun olosuhteet muuten ovat optimaaliset li- et al. 1997), mutta ruusulla siitepöly ei näy- sääntymiselle ja kehitykselle. tä olevan kukkiin keskittymisen pääsyy. Ruusulla toukat ehtivät kukintojen pit- Fransen et al. (1993b) osoittivat, että kr:n käikäisyyden ansiosta kehittyä koteloitu-

23 a. Kokonaispopulaation korrelaatio avonaisten b. Kokonaispopulaation korrelaatio kukkien osuuden kanssa versomäärän kanssa

3000 2500 y = 2280x + 452,82 2500 2 r=0,857, R = 0,7349 2000

2000 1500 y = 63,226x - 453,96 1500 r=0,701, R2 = 0,4918 1000 1000 Ripsiäisiä/häkki Ripsiäisiä/häkki

500 500

0 0 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 0 10203040 Avonaisten kukkien osuus Versoja/häkki

Kuva 4. Häkkien ripsiäispopulaatiokoon korrelaatio avonaisten kukkien osuuden (a) ja verso- määrän (b) kanssa vuoden 1997 aineistossa. Figure 4. Correlation of the thrips population size with (a) the proportion of open flowers and (b) the number of shoots per 1.2. m2 net cage. Data of the 1997 experiment.

Taulukko 3. Harsohäkkien (n=16) ripsiäispopulaatioiden kokoa ja lehdillä esiintyneitä absoluuttisia ja suhteellisia ripsiäismääriä selittävät tekijät vuoden 1997 häkkikokeessa taaksepäin askeltavan regressioanalyysin perusteella. Table 3. Independent variables explaining the size of western flower thrip populations on Escimo cut roses grown in 1.2 m2 net cages (n=16) in 1997. Results of backward stepwise regression analysis. Selitettävä Täyden mallin Lopulliseen Korrelaatio Parametri- Mallin F-arvo ja muuttuja sisältämät malliin selitettävän estimaatti selitys- sen mer- (mja) selittävät mjat valikoituneet mjan kanssa3 (s.e.) aste kitsevyys Dependent Independent mjat Correlation Parameter (R2) F-value and variable variables in Significant with estimate its full model independent independent (S.E.) significance variables variable (P)

Kokonais- Versoja (no. of Avonaisia kukkia 0,857*** 1844 0,942 Fmalli=114,5 populaatio shoots), % (% open (400,2) p=0,0001 Total kukintoja flowers) 0,701** 22,81 Fkukpros= population (flowers+buds), Versoja (no. of (6,33) 21,74, per cage avonaisia shoots) p=0,0004 1 kukkia %(% Fversoja= open flowers), 12,99, levitysmäärä2 p=0,0029 (no. of thrips released in cages)

o Toukkia Rips/kukinto 0,491 2,19 0,699 F rips/kukinto= lehdillä (thrips/flower) (0,434) 25,49, Total larval p=0,0004 population in crop Aikuisia Rips/kukinto 0,696** 2,193 0,699 F rips/kukinto= alalehdillä (thrips/flower) (0,434) 25,49, Adult p=0,0004 population counted on bent canes

24 Taulukko 3. jatkuu

Aikuisia Rips/kukinto 0,823*** 4,286 0,799 F rips/kukinto ylälehdillä (thrips/flower) (0,647) =43,82, Adult p=0,0001 population counted on erect stems Aikuisia Rips/kukinto 0,863*** 36,27 0,906 F rips/kukinto= kukintojen (thrips/flower) (3,52) 106,6, ulkopuolellad p=0,0001 Adults outside flowers

Toukista Kukintoja (no. Leikkauspiste 0,238 0,587 F malli= alalehdillä, % of flowers), (intercept) -0,819*** (0,043) 14,20, %oflarvae avonaisia Kukintoja (no. of -0,004 p=0,0037 on bent canes kukkia % flowers) (0,001) F leikk.piste= (% open 30,37, flowers), p=0,0003 rips/kukinto F kukintoja= (thrips/flower) 14,20, p=0,0037 Toukista Leikkauspiste 0,529 0, 805 F malli= ylälehdillä % (intercept) -0,589* (0,046) 18,56, %oflarvae Kukintoja (no. of -0,104 -0,631 p=0,0006 on erect stems flowers) (0,105) F leikk.piste= Rips/kukinto 0,015 131,08, (thrips/flower) (0,006) p=0,0001 F kukintoja= 36,43, p=0,0002 F rips/kukinto= 6,97, p=0,0269 Toukista Leikkauspiste 0,661 0,797 F malli= lehdillä % (intercept) -0,832*** (0,063) 17,71, %oflarvae Avonaisia kukkia 0,846 p=0,0008 on leaves of % (% open -0,236 (0,143) F leikkauspiste= total larval flowers) 0,021 109,6, population in Rips/kukinto (0,008) p=0,0001 crop (thrips/flower) F avonaisia (including kukkia= those in 34,98, flowers) p=0,0002

F rips/kukinto= 7,35, p =0,0239 Aikuisista Leikkauspiste 1,062 0,892 F malli= kukintojen (intercept) -0,817*** (0,068) 37,23, ulkopuolella Avonaisia kukkia -0,496 p=0,0001 4 % /% adults % (% open -0,697* (0,085) F leikkauspiste= outside flowers) -0,008 240,5, flowers Kukintoja (no. of (0,002) p=0,0001 flowers) Favon. kukkia= 33,93, p=0,0003 F kukintoja= 18,8, p=0,0019

1 avonaiset kukat ja nuput, joissa terälehtien väri näkyy verholehtien välistä (open flowers plus buds showing colour of petals) 2 häkkeihin levitettyjen ripsiäisten määrä (no. of thrips initially released per cage) 3 tähdet osoittavat merkitsevyyden: o melkein merkitsevä (<10 %:n riskitaso); * merkitsevä 5 %:n riskitasolla, ** merkitsevä 1 %:n riskitasolla, *** merkitsevä 0,1 %:n riskitasolla (asterisks show statistical significance: o almost significant (P<0.1); * P<0.05; ** P<0.01; *** P<0.001 4 lehdiltä lasketut sekä kasveilta liima-ansoihin 24 ensimmäisen tunnin kuluessa lentäneet (adults counted on leaves plus adults found in traps during 24 hr after removal of crop from cages)

25 Taulukko 4. Ylä- ja alalehdillä olleiden ripsiäismäärien välinen regressio 1997 ja 1998. Table 4. Linear regression for western flower thrip numbers in leaves of erect and bent rose canes in data for 1997 and 1998.

Selitettävä muuttuja Täyden mallin Korrelaatio Parametri- Mallin F-arvo ja sen (mja) sisältämät selittävät selitettävän estimaatti selitysaste merkitsevyys Dependent mjat mjan kanssa (s.e.) (R2) F-value and variable Independent Correlation Parameter its variables in full of dependent estimate significance model and (S.E.) (P) independent variables

Toukkia Toukkia 0,146 - - - alalehdillä(larvae, ylälehdillä/(Larvae, bent canes),1997 erect stems) Aikuisia alalehdillä Aikuisia ylälehdillä 0,905*** 0,515 0,881 F=111,34, (adults, bent canes), (adults, erect stems) (0,049) p=0,0001 1997 Toukkia/2 alalehteä Toukkia/2 ylälehteä 0,523*** 0,107 0,378 F=26,11, (larvae/2 leaves of (larvae/2 leaves of (0,021) p=0,0001 bent canes),1998 erect stems) villa (rockwool) Aikuisia/2 alalehteä Aikuisia/2 ylälehteä 0,449** 0,479 0,300 F=18,44, (adults/2 leaves of (adults/2 leaves of (0,112) p=0,0001 bent canes,1998 erect stems) villa (rockwool) Toukkia/2 alalehteä Toukkia/2 ylälehteä 0,644*** 0,163 0,442 F=34,01, (larvae/2 leaves of (larvae/2 leaves of (0,028) p=0,0001 bent canes),1998 erect stems) turve (peat) Aikuisia/2 alelehteä Aikuisia/2 ylälehteä 0,592* 0,108 0,439 F=33,7, (adults/2 leaves of (adults/2 leaves of (0,019) p=0,0001 bent canes),1998 erect stems) turve (peat) misasteelle yhdessä ja samassa kukassa en- kasvuston sisällä on tietyssä mielessä ”histo- nen sen vanhenemista. Teerling & Murphy riallinen”. Sehän kuvastaa kasvuston kukki- (2000) osoittivat, että kr asettaa yli 95 % mistilannetta 1–1,5 viikkoa aikaisemmin munistaan leikkoruusun kukkien verho- ja eli silloin, kun naaraat valitsevat muninta- terälehtiin ja vain alle 5 % lehdille ja versoil- paikkoja silloisen kukkimistilanteen mu- le voidessaan valita vapaasti näiden munin- kaan. tapaikkojen välillä. Yli 90 % munista asete- Gaum et al. (1994) osoittivat ruusulla, taan kukintoihin 7–8 vrk ennen kuin kukka että puoliksi avautuneista kukinnoista haih- on valmis kerättäväksi, ts. kukan keruuhet- tuvat hajuaineet eivät houkuttele kr-naarai- kellä sinne munitut munat ovat vasta kuo- ta, vaan naaraat suunnistavat kukkia kohti riutuneet toukiksi. Toukista 86 % löytyi lähinnä visuaalisten ärsykkeiden perusteella Teerlingin ja Murphyn (2000) munitusko- (väri ja sen kontrasti taustaa vasten; ks. keessa avonaisista kukista ja terälehtien vä- esim. Yudin et al. 1987; Gillespie & Vernon rin paljastavista nupuista. Nupun ilmaan- 1990). Krysanteemilla kr-naaraiden on tumisesta sen avautumiseen kuluva pitkäh- osoitettu reagoivan nupuista haihtuviin yh- kö aika siis selittää sen, miksi tietyllä hetkel- disteisiin hakeutumalla nuppuja kohti, lä havaitulla avonaisten kukkien määrällä mutta avautuneista kukista tai lehdistä oli meidän tulostemme mukaan voimakas haihtuvat yhdisteet eivät houkuttele naarai- yhteys lehdiltä löytyvien toukkien osuuteen ta (Pow et al. 1998). Ruusunnupuista lähte- huolimatta siitä, että toukkien jakauma vien hajuaineiden merkitystä kr:n käyttäy-

26 0,9 0,8 y = -0,6253x + 0,712 0,7 r=-0,832, R2 =0,693 0,6 Kuva 5. Avonaisten kukkien 0,5 osuuden ja lehdillä olleiden 0,4 toukkien osuuden välinen korrelaatio ja selitysaste. 0,3 Figure 5. Correlation bet- 0,2 ween the proportion of open flowers and the proportion of 0,1 larvae found on leaves. Data Lehdillä olleiden0,0 toukkien osuus from the 1997 experiment 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 conducted in 1.2 m2 net cages. Avonaisten kukkien osuus tymiselle ei ole tutkittu. Leikkoruusulla al- 4.3 Leikkoruusun vegetatiivisten kavan nuppuvaiheen kukinnoilla ei ehkä ole lehtien merkityksestä niin ratkaisevaa merkitystä kr:n hakeutu- kalifornianripsiäiselle miselle kukintoja kohti, koska munia ei ase- teta pääsääntöisesti nuppuihin (Teerling & Lehdillä olleista toukista voidaan väittää, Murphy 2000). Nuppuvaiheessa olevat ku- että ne eivät ole ravintoa ottavassa vaihees- kinnot voivat kuitenkin pitää ripsiäisaikui- sa, vaan toisen toukkavaiheensa lopussa, set kukintojen läheisyydessä, vaikka nuput jossa ne valmistautuvat pudottautumaan eivät olekaan pääsääntöisiä munintapaik- tai muilla keinoin siirtymään kasvualustaan koja. koteloitumaan. Tätä oletusta näyttäisivät tukevan Teerlingin ja Murphyn (2000) saa-

a. b.

1,0 1,0 0,9 y = -0,6058x + 0,823 0,9 2 0,8 r=-0,817, R = 0,6668 0,8 0,7 0,7 0,6 0,6 0,5 0,5 0,4 0,4

0,3 0,3 y =1-0,0115x, 0,2 0,2 r=0,697, R2 = 0,483

Aikuisista kukintojen ulkopuolella 0,1

Aikuisista kukintojen ulkopuolella 0,1 0,0 0,0 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 0204060 Avonaisten kukkien osuus Kukintoja/häkki, kpl

Kuva 6. Kukintojen ulkopuolella olleiden aikuisten osuuden korrelaatio avonaisten kukkien osuuden (a) ja kukintojen määrän kanssa (b). Figure 6. Correlation between the proportion of adults found outside flowers and buds with (a) the proportion of open flowers and (b) the number of flowers per cage. Data from the 1997 experiment conducted in 1.2 m2 net cages.

27 mat tulokset toukkien jakautumisesta kas- saan, mikäli kukkien kantokyky vielä sen vuston eri osiin heti kuoriutumisensa jäl- sallii. keen: vain korkeintaan 5 % toukista kuo- Yksi lehdille hakeutumiseen vaikuttava riutui lehdiltä ja versoilta loppujen keskitty- tekijä voi olla lentoaktiivisuuden vaihtelu essä kukkiin ja pitkälle kehittyneisiin nup- yksilöiden fysiologisen tilan ja vuorokau- puihin. Teerlingin ja Murphyn kokeessa denajan mukaan. Se taas voi palvella uusien, naaraat saattoivat kuitenkin vapaasti valita korkealaatuisten isäntäkasvien löytämistä. munintapaikkansa eriasteisten kukintojen Allenin (1998) mukaan kr:llä on Kanadan ja vegetatiivisten osien välillä. Meidän ko- olosuhteissa päiväsaikaan kaksi selvää len- keessamme tätä mahdollisuutta ei joko ol- toaktiivisuushuippua, jotka ajoittuvat aa- lut kaikissa häkeissä (hyvin vähän kukkia muun kello 8 ja 9 välille ja iltapäivään klo joissain häkeissä 1997) tai kaikkina viikkoi- 16 ja 18 välille. Vuorokaudenaika on siten na (1998). Kukintojen määrän ollessa alhai- saattanut vaikuttaa eri kasvinosista havait- nen naaraat olivat mitä ilmeisimmin siirty- tujen ripsiäisten osuuksiin meidän kokees- neet munimaan lehdille, joista toukat sit- samme aiheuttaen lisävaihtelua kasvuston temmin kuoriutuivat. eri osien välisiin ripsiäisjakaumiin, sillä Lehdille munimisen puolesta puhuu kaikkia kasvustoja ei voitu poistaa samaan myös se, että toukkien jakauma lehtien ja kellonaikaan. Ripsiäisen lentoaktiivisuus kukintojen välillä oli tasaisempi kuin ai- vaihtelee myös lämpötilasta riippuen (Shipp kuisten. Myös puuvillalla toukat jakautuvat & Zhang 1999), joten kasvuston poista- tasaisemmin eri osiin kasvia kuin aikuiset. mishetken lämpötila on voinut vaikuttaa Sen on oletettu johtuvan siitä, että aikuiset siihen, miten paljon aikuisia on ollut lehdil- liikkuvat enemmän kuin toukat (Pickett et lä tai muualla häkissä kukintojen ulkopuo- al. 1988). Toisin sanoen toukat pysyttelevät lella. siellä, missä ne kuoriutuvat munista, mutta aikuiset valitsevat oleskelupaikkansa va- paammin kunkinhetkisen fysiologisen ti- 4.4 Tulosten merkitys lansa vaatimusten ja kasvuston fenologisen leikkoruusun kasvinsuojelussa tilanteen mukaan. Toukkien liikkumisesta ruusun vegeta- Leikkoruusun kasvinsuojelussa voidaan tiivisten lehtien ja kukintojen välillä ei ole hyödyntää tietoa kukintojen ja lehtien ripsi- tietoa. Kurkulla aikuisten oleskelu kukissa äistiheyksistä, ripsiäisten hakeutumisesta keskittyy puolenpäivän tienoille, mutta kasvuston eri osiin sekä tietoa lehdillä esiin- toukkien määrät lehdillä ja kukissa pysyvät tymiseen vaikuttavista tekijöistä suhteessa samoina vuorokauden ajasta riippumatta kasvuston kukkimisdynamiikkaan, vioitus- (Kiers et al. 2000). Myös paprikalla aikuiset kynnysarvoihin ja torjuntaeliöiden käyttäy- liikkuvat enemmän kukkien ja lehtien välil- tymiseen. Näitä tietoja voidaan käyttää lä kuin toukat (Degheele et al. 1997). Aina- joko suoraan silloin, kun päätetään torjun- kin ruusun kukinnoissa kuoriutuneiden tatoimenpiteiden tarpeellisuudesta ja koh- toukkien lehdille siirtymisen voi olettaa ole- dentamisesta tai sitten välillisesti kohdenta- van vähäistä (edellyttäen että kukkien kan- malla tulevaa tutkimusta tämän ripsiäisla- tokyky ripsiäistiheyden suhteen ei ole ylit- jin hallinnan tehostamiseksi: tynyt). Kukat säilyvät riittävän pitkään hy- 1. Ripsiäisten tarkkailu on kohdistettava vinä, ja se mahdollistaa toukkien kehityk- kukkiin sen koteloitumisasteelle. Lisäksi terälehdet 2. Avonaiset kukat poistettava jatkuvasti ovat vegetatiivisia lehtiä parempaa ravintoa mahdollisimman tarkkaan (Fransen et al. 1993b). Lehdiltä kuoriutuneet toukat sen sijaan saattavat hyvinkin Koska valtaosa aikuisista munii kukkiin pyrkiä kukkiin paremman ravinnon hou- eivätkä sinne munitut ripsiäiset ehdi pois- kuttelemina tai jäädä niihin ne kohdates- tua koteloitumaan ennen kukkien poimi-

28 mista, on avonaisten kukkien jatkuva pois- ripetopunkki, voivat toimia alempana leh- taminen ja niiden määrän pitäminen mah- västössä. Parrella et al. (1999) testasivat dollisimman alhaisena mielekäs strategia strategiaa kaupallisilla ruusuviljelmillä kol- hidastaa kr:n lisääntymistä. Teerling & mella eri ripsiäistehoaineella ja pystyivät vä- Murphy (2000) testasivat tätä ajatusta ke- hentämään torjunta-aineen ja veden kulu- räämällä poimintakypsyyden saavuttaneis- tusta 65 % torjuntatehon säilyessä yhtä hy- ta ruusuista pois joko 90 % tai 100 % päi- vänä kuin koko kasvuston ruiskutuksissa. vittäin (mukaanlukien myyntikelvottomat 4. Eriväristen ruusulajikkeiden sijoittelu kukat). Jo yksistään uusi kukkienkeruu- viljelmällä strategia alensi kahden kuukauden kuluessa liima-ansoihin tulleita ripsiäismääriä 54 Jos samassa huoneessa on useita eri lajik- %:lla, kukintojen ripsiäistiheyksiä 76 %:lla keita ja osa niistä on kelta- tai vaaleakukkai- ja kukintojen vioitusastetta 78 %:lla. Stra- sia, jälkimmäisiä kannattaa hyödyntää hou- tegian yhdistämistä biologiseen ripsiäistor- kutuskasveina ja keskittää voimakkaat juntaan ei ole tutkittu. koko kasvuston käsittelyt niiden peteihin. 3. Kemialliset käsittelyt voidaan kohdis- Väreistä keltainen houkuttelee kr:stä voi- taa kukkivaan kasvustokerrokseen makkaasti (Yudin et al. 1987; Gillespie & Vernon 1990). Suurimmat ripsiäismäärät Perustuen Kaliforniassa saatuihin tulok- löytyvätkin tavallisesti kelta-, vaalea- tai siin Parrella et al. (1999) ovat jo kehittäneet valkokukkaisista lajikkeista (Sauer 1997), kemiallisen torjunnan strategian, jonka joten lehdille siirtymisen voi varmasti ha- mukaan ruiskutukset kohdistetaan vain vaita niillä aikaisemmin kuin esim. kestä- leikkoruusun kukkiin ja pystyversojen ylä- vimmiksi todetuilla punakukkaisilla lajik- osaan alemman lehtimassan jäädessä käsit- keilla. telemättä. Silloin torjuntaeliöt, kuten ansa-

29 Kalifornianripsiäisen koteloitumisbiologia kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavilla leikkoruusuilla

Irene Vänninen1), Jan Hulshof1), Sari Jaaksi2) & Marika Linnamäki1)

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected], [email protected] 2) [email protected] Kalifornianripsiäisen koteloitumisdyna- ta-alasta. miikkaa, -paikkoja ja -menestystä kivivil- Avoturvepedeissä olleiden harsohäkkien lasäkki- ja avoturvepedeissä tutkittiin kah- ripsiäispopulaatioista oli kasvualustassa tena eri vuonna osittain taivuttamalla viljel- 34,2 %, mutta kivivillasäkkipedeissä vain lyllä valkokukkaisella Escimo-leikko- 15,2 % huolimatta siitä, että ripsiäisiä oli ruusulla. Yli 99 % ripsiäisistä koteloitui kasveilla yhtä paljon. Kotelovaiheen kuol- kasvualustaan. Ruusukasvuston poistami- leisuuden tulkittiin siksi olevan suuremman sen jälkeen puolet ripsiäisistä kuoriutui 2–3 kivivillasäkkipedeissä. Tämä voi vaikuttaa vrk:ssa, 80 % viikossa ja 90 % noin 9 vrk:ssa ratkaisevasti biologisen torjunnan onnistu- ja viimeiset 22 vrk:n kuluttua. Kun ripsiäi- miseen, sillä kun kasvintuhoojan populaa- siä hävitetään ruusuhuoneesta kasvuston tiokoon kasvu hidastuu, parantuvat torjun- kemiallisilla käsittelyillä, käsittelyjä on jat- taeliöiden mahdollisuudet saada tuhooja kettava vähintään kolmen viikon ajan. hallintaansa. Toisaalta koteloiden luontai- Avoturvepedeissä ripsiäiset koteloituvat nen korkea kuolleisuus kasvualustassa voi tasaisesti kasvualustan kaikkiin kohtiin. heikentää kasvualustaan levitettyjen peto- Kivivillasäkkipedeissä kivivillakuutioiden jen lisääntymismahdollisuuksia tai ripsiäis- kohdalta kuoriutui suurempi osuus ripsiäi- koteloille haitalliset olosuhteet voivat vai- sistä (7,7 %) kuin mikä oli kuutioiden pin- kuttaa haitallisesti myös kasvualustassa elä- ta-ala (3,9 %) petien kokonaisalasta. Kivi- viin torjuntaeliöihin. villasäkkipedeissä ripsiäisten tulkittiin joko hakeutuvan koteloitumaan kivivillakuutioihin mieluummin kuin muovien peittä- mälle alalle tai sitten koteloiden kuolleisuus 1 Johdanto kuutioissa oli edullisempien kosteusolosuhteiden ansiosta pienempi kuin muovin pääl- Kalifornianripsiäisen toukat ja aikuiset elä- lä. Valtaosa ripsiäisyksilöistä oli kuitenkin vät kasveilla imien lehdistä ja/tai kukista muovien peittämissä osissa kasvualustaa, kasvinesteitä ja syöden siitepölyä, jos sitä on koska ne muodostavat yli 95 % pedin pin- saatavilla. Toisen toukkavaiheen lopussa

30 toukat yleensä hakeutuvat kasvualustaan kahtena perättäisenä päivänä. Lämpötila koteloituakseen sinne (ks. Helyer et al. koteloiden aikuisiksi kuoriutumisen aikana 1995; Contreras et al. 1996; Degheele et al. oli osastosta riippuen välillä 16–20 °C. 1997), joskin kasveille koteloituminen on myös mahdollista (Degheele et al. 1997). Kasveilla ja maassa elävien petopunkkien 2.2 Kuoriutuminen yhteiskäyttö oli projektin keskeinen idea, kasvualustan eri osista joten maassa elävien petopunkkien käytön perustelua varten oli tiedettävä, miten suuri Ripsiäisten kuoriutumista kivivillakuutiois- osa leikkoruusulla kehittyvistä toukista ha- ta (12 kpl/häkki, yhden kuution ala 42,25 keutuu koteloitumaan kasvualustaan ja cm2, yht. 3,8 % harsohäkin alasta) verrat- millainen osuus taas koteloituu kasveille. tiin muualta harsohäkkien alalta kuoriutu- Ripsiäisen koteloitumisbiologian arveltiin neisiin määriin. Yhden pleksihäkin sisälle voivan olla erilainen avoturpeessa ja kivivil- jääneistä kahdesta kuutiosta toinen peitet- lassa mm. kosteusolosuhteiden ja piilopaik- tiin alassuin asetetulla, harsopohjaisella lit- kojen tarjonnan takia. Koteloitumismenes- ran muovirasialla, jonka sisäpuolelta kuo- tystä tutkittiin antamalla avoturve- ja kivi- riutuneet ripsiäiset pyydystettiin rasioihin villasäkkipedeissä olleiden ripsiäisten kuo- asetetuilla siniansoilla. Tulokset saatiin riutua aikuisiksi ruusukasvuston poistami- 1997 kolmesta avoturvehäkistä (kussakin 5 sen jälkeen. Samalla saatiin tieto koteloiden pleksihäkkiä) ja kahdesta kivivillasäkkipe- sijainnista eri osissa kasvualustaa sekä kuo- din häkistä (kussakin 2–3 pleksihäkkiä, joi- riutumisdynamiikasta. den sisällä yht. 10 kuutiota). Kunkin pleksi- häkin sisällä peitetyn kivivillakuution kohdalta kuoriutunut ripsiäismäärä suhteutettiin rasian ulkopuolelta kuoriutuneiden rip- 2 Aineisto ja siäisten määrään. Saatu suhdeluku kuvasi siis turve- ja kivivillasäkkipetien suhteellis- menetelmät ta eroa ripsiäisten kuoriutumispaikkojen osalta. 2.1 Koteloitumismenestys Vuoden 1998 biologisen torjuntako- avoturpeessa ja kivivillassa keen lopussa (kts. s. 61) sen käsittelemättö- missä verrannehäkeissä (4 kpl per kasvu- Vuonna 1997 ruusukasvustojen poistami- alusta) tutkittiin ripsiäisten absoluuttisia sen jälkeen (kts. s. 16) harsohäkkien kasvu- kuoriutumismääriä kasvualustan eri osista. alustassa olleiden ripsiäisten annettiin ke- Ruusukasvustot poistettiin ja häkkeihin hittyä aikuisiksi, jotka kerättiin liima-an- jääneet aikuiset pyydystettiin ensin 24 tun- soihin. Heti kasvuston poistamisen jälkeen nin aikana siniansoihin. Sitten kaikki yhdes- häkkeihin laitettiin ensin 24 tunniksi si- sä häkissä olleet 12 kivivillakuutiota peitet- niansat pyydystämään häkkeihin jääneet ai- tiin harsopohjaisilla litran muovirasioilla, kuiset ripsiäiset (jatkossa ANSAT/24H). joiden sisältä kuoriutuneet ripsiäiset pyy- Sen jälkeen harsohäkkien pohja peitettiin dystettiin kahteen siniansaan. Muovirasiat tiiviisti vieretysten asetetuilla viidellä plek- olivat kuuden pleksihäkin sisällä (2 rasi- sihäkillä (36 × 36 × 61 cm), joiden avoin aa/pleksihäkki), jotka yhdessä peittivät har- sivu oli kasvualustaa vasten. Pleksihäkin si- sohäkin pohjan kokonaan. Pleksihäkkien si- sällä kasvualustasta kuoriutuvat ripsiäiset sällä oli siniansa pyydystämässä kuutioiden pyydystettiin siniansoihin. Häkkien ulko- ulkopuolelta kuoriutuvat ripsiäiset. Ansat puolelle asetettiin yksi ylimääräinen lii- tarkastettiin ensimmäisen kerran 7 vrk:n ma-ansa. Ripsiäiset laskettiin ansoista päi- kuluttua kasvuston poistamisesta ja sitten 3 vittäin kolmen viikon ajan. Laskenta lope- päivän välein yhteensä 25 päivän ajan. Läm- tettiin, kun ripsiäisiä ei ollut tullut ansoihin pötila ripsiäisten kuoriutumisen aikana

31 350

300 Kuva 7. Kalifornianripsiäisen kuoriutumisdynamiikka avo- 250 turve- ja kivivillasäkkipedeistä 200 1997. Arvot ovat kuuden hä- kin keskiarvoja per petityyppi. 150 Figure 7. Hatching dynamics of WFT in open peat and 100 rockwool bag beds in 1997. Thrips numbers are means of Kpl kuoriutuneita ripsiäisiä 50 six net cages per bed type. y-axis: number of thrips 0 hatched. x-axis: days after re- 012345678910111213141516171819 moval of rose crop. Avo- Vrk kasvuston poistamisesta turvepedit=open peat beds, Kivivillasäkkipedit=rockwool Avoturvepedit Kivivillasäkkipedit bag beds. vaihteli kokeen aikana osastosta riippuen välillä 15–29 °C. 3 Tulokset

3.1 Kuoriutumisdynamiikka 2.3 Tilastolliset menetelmät Aikuisten päivittäinen kuoriutumisdyna- Koteloitumismenestystä avoturve- ja kivi- miikka kivivilla- ja turvehäkeissä 1997 on villasäkkipedeissä verrattiin varianssiana- esitetty kuvassa 7. Ripsiäisiä tuli avoturve- lyysillä (SAS:n GLM-ohjelma) käyttämällä pedeistä yleensä 11–16 vrk:n, mutta maksi- luokkatekijänä kasvualustaa ja kovariaatti- missaan 22 päivän ajan. Kivivillasäkkipe- na kasveilta ansoihin 24 tunnissa lentänei- deissä ripsiäisiä kuoriutui yleensä 13–15 den aikuisten määrää (ANSAT/24H). vrk:n ja maksimissaan 20 päivän ajan. Kovariaattia käyttämällä haluttiin tarken- Kahden päivän kuluttua kasvuston taa käsitystä siitä, miten paljon virhettä poistamisesta oli kivivillasäkkipetien kas- ANSAT/24h aiheutti kasvualustasta kuo- vualustasta kuoriutunut jo 25–71 % eli kes- riutuneiksi tulkittujen ripsiäisten osuuteen kimäärin 53 % kaikista kolmen viikon aika- ensimmäisen päivän jälkeen. Näin siksi, na kuoriutuneista. Avoturvehäkeissä kuo- että ANSAT/24h sisälsi tietysti paitsi kas- riutuminen alkoi hieman hitaammin, sillä veilta ja häkkien seiniltä, myös kasvualus- kahden päivän kuluttua kasvuston poista- tasta ensimmäisen päivän aikana tulleita ai- misesta ripsiäisistä oli kuoriutunut keski- kuisia. Toisaalta kasveilta ja häkkien seinil- määrin 44 %. Avoturvehäkeissä 50 % kuo- tä lensi ripsiäisiä liima-ansoihin todennä- riutumistason saavuttamiseen kuluikin kes- köisesti vielä ensimmäisen päivän jälkeen- kimäärin 3 vrk. Ajan myötä kasvualustojen kin, mikä tasoittaa virhettä. Eroa kasvu- kuoriutumisdynamiikan välinen ero kui- alustojen välillä ripsiäisten kuoriutumisessa tenkin pieneni, sillä 80 %:n kuoriutumista- kivivillakuutioista ja muilta kohdin kasvu- so saavutettiin molemmissa alustoissa kes- alustaa testattiin kummankin vuoden ai- kimäärin 7,5 vrk:ssa (t-testi, p=0,859) ja neistosta X2-testillä. vastaavasti 90 %:n taso 9,5–10,5 päivän kuluttua kasvuston poistamisesta (t-testi, p=0,296). Vuonna 1998 huolimatta korkeammista lämpötiloista kuoriutuminen kävi hie-

32 man hitaammin kuin 1997, sillä ensim- 3.3 Koteloitumismenestys mäisenä tarkastuskertana eli 7 vrk:n kulut- turpeessa ja kivivillassa tua kasvuston poistamisesta ripsiäisistä oli kuoriutunut vasta 50 %. Edellisenä vuonna Avoturvepedeissä ripsiäisiä kuoriutui kas- samaan ajankohtaan mennessä niistä oli kuo- vualustasta enemmän kuin kivivillasäkki- riutunut jo noin 75 %. Päivien 9–11 välisenä pedeissä suhteessa häkkien ruusuilla ollee- aikana saavutettiin 80 %:n kuoriutumistaso, seen ripsiäismäärään, joka oli sama molem- mikä sekin viittasi hieman hitaampaan kuo- missa kasvualustoissa (ks. Taulukko 2.). riutumiseen kuin edellisenä vuonna. Avoturvepedeissä ripsiäispopulaatiosta oli kasvualustassa 34,2 %, mutta kivivillasäk- kipedeissä vain puolet tästä eli 15,2 %. Kas- 3.2 Kuoriutuminen vualustasta tulleiden aikuisten määrä suh- kasvualustan eri osista teessa kasveilla olleiden toukkien määrään Vuoden 1997 kokeessa koteloita ja esikote- oli avoturvehäkeissä keskimäärin 1,8 -ker- loita löytyi tarkastettujen 16 häkin lehdiltä tainen, mutta kivivillasäkkipetien häkeissä ja kukista yhteensä vain 10 kpl eli 0,14 % suhdeluku oli vain 0,3 eli merkitsevästi pie- harsohäkeistä kuoriutuneeseen aikuisten nempi (Taulukko 2). kokonaismäärään (7345 kpl) verrattuna. Kasvualustatyyppi selitti merkitsevän Vuonna 1997 kivivillapetien muovi- osan ansoihin tulleiden aikuisten kokonais- rasioilla peitetyistä 10 yksittäisestä kuutios- määrän vaihtelusta (F=9,24, p=0,140), mutta ANSAT/24H ei sitä selittänyt ta kuoriutui yhteensä 43 ripsiäistä (4,3 ± (F=3,08, p=0,1131). Kuoriutuneiden rip- 1,2 /kuutio) ja niiden ulkopuolelta pleksihä- siäisten määrästä suhteessa kasveilla ollee- keistä 137 ripsiäistä (13,7 ± 3,2/häkki). seen määrään kasvualustatyyppi selitti mer- Turvehäkeissä ripsiäisiä tuli kuutioiden kitsevän osan (F=15,65, p=0,0033), mut- kohdalta 17 kpl (1,1 ± 0,3/kuutio) ja kuuti- ta ANSAT/24H ei ollut merkitsevä (F= oiden ulkopuolelta 773 kpl (51,5 ± 5,7/ 4,08, p=0,0742). häkki). Kivivillapetien kuutioista tullut Vuoden 1998 tulokset viittasivat myös määrä eli 23,4 % kaikista kasvualustasta siihen, että kivivillasäkkipetien häkkien kuoriutuneista ripsiäisistä oli merkitsevästi kasvualustasta kuoriutui suhteessa harso- suurempi kuin turvepetien kuutioiden koh- häkkien kokonaispopulaatioon vähemmän dalta tullut 2,2 %:n osuus. ripsiäisiä kuin avoturvehäkeissä. Ripsiäisiä Vuonna 1998 neljän turvehäkin kasvu- oli kasvuston poistamista edeltävänä viik- alustan alalta kuoriutui yhteensä 4989 rip- kona kivivillahäkkien kasveilla saman ver- siäistä (1247 + 335/häkki) ja kivivillape- ran (keskimäärin 162 ripsiäistä per yhden deistä 1811 ripsiäistä (453 ± 98/häkki), häkin havaintoyksiköt) kuin avoturvehä- mikä oli merkitsevästi vähemmän kuin tur- keissä (173 ripsiäistä per häkin havaintoyk- vehäkeistä tullut määrä (t-testi logaritmi- siköt), mutta kivivillahäkkien kasvualustas- muunnetuilla arvoilla jakaumien normaa- ta niitä kuoriutui siitä huolimatta merkitse- listamiseksi, p=0,0293). Kivivillapedeissä västi vähemmän. Kasvustojen biomassat ja kivivillakuutioiden kohdalta tuli 7,7 % ja kukkimistilanne olivat myös hyvin saman- turvepedeissä 3,3 % ripsiäisten kokonais- kaltaiset, sillä pystyversojen määrät eri kas- määrästä eron kasvualustojen välillä ollessa vualustojen häkeissä (14,5 per kivivillasäk- merkitsevä. Kivivillapedeissä ripsiäisiä kuo- kipetien häkki ja 15,5 kpl per avoturvehäk- riutui siis kuutioiden kohdalta lähes kaksi ki) eivät eronneet toisistaan merkitsevästi, kertaa enemmän kuin mitä oli niiden katta- kuten eivät myöskään kukkien ja valkeiden ma 3,9 %:n osuus häkin pohjapinta-alasta. nuppujen yhteenlasketut määrät (3 ja 1,25 Sen sijaan turvepedeissä ripsiäisiä tuli kuuti- kpl) (t-testi, p>0,05 kaikille vertailupareil- oiden kohdalta suorassa suhteessa niiden le). kokonaispinta-alan osuuteen.

33 rajusti 50 cm:n etäisyydellä kasvin tyveltä 4 Tulosten tarkastelu (Contreras et al. 1996). Jos oletetaan, että toukat hakeutuivat koteloitumaan pavun 4.1 Kalifornianripsiäisen vartta pitkin kävelemällä, kasvualustaan koteloitumisvaatimukset ja päätymisen jälkeen ne näyttäisivät siis liik- -käyttäytyminen kuvan korkeintaan puoli metriä ennen ko- teloitumistaan. Meidän kokeissamme leik- Kalifornianripsiäinen koteloitui toteutettu- koruusun avoturvepedeissä ripsiäisiä kuo- jen kokeiden olosuhteissa lähes sataprosent- riutui kuitenkin tasaisesti joka kohdasta tisesti kasvualustaan. Siksi torjuntakäsitte- kasvualustaa. Tämä viittaisi siihen, että lyjä kannattaa suunnata myös kasvualus- toukat ovat pudottautuneet kasveilta tur- taan. peeseen, sillä vartta pitkin turpeeseen ha- Degheele et al. (1997) osoittivat, että keutumisen voisi kuvitella johtavan ripsiäis- paprikalta koteloitumaan valmistautuvalla ten epätasaisempaan jakautumiseen kasvu- toisen asteen toukalla on puolisen vuoro- alustassa ja nimenomaan kasvin varren ym- kautta kestävä aktiivisen migraation vaihe, pärille (=kivivillakuutioon) keskittymi- jonka aikana se pystyy etenemään jopa 5 m seen. Runsaan neliön alalla kasvaneiden 12 tunnissa. Periaatteessa toukka pystyy siis ruusun taivutetut versot peittivät kuitenkin tutkimaan koko kasvin koteloitumispaik- kasvualustan pinnasta 50–80 %, joten jo kaa etsiessään ja palaamaan kasville, jos kas- ko. versoja pitkin maahan käveleminen voi vualusta ei täytä koteloitumisen edellytyk- johtaa ripsiäisten tasaiseen jakautumiseen siä. Degheelen et al. (1997) kokeiden tulos- siellä, vaikka ne eivät liikkuisikaan enää pit- ten mukaan paprikalla elävät toukat eivät kiä matkoja kasvualustassa sen saavutettu- pudottaudu kasvilta kasvualustaan, vaan aan. hakeutuvat sinne aktiivisesti vartta pitkin Jos ripsiäinen halutaan hävittää ruusu- kävelemällä. Tasala (1999) teki vastaavan- huoneesta kokonaan kasvuston kemiallisil- tyyppisen kokeen leikkoruusulla ja sai tu- la käsittelyillä, torjuntakäsittelyjä on jat- lokseksi, että tällä kasvilla toukat eivät kä- kettava vähintään kolmen viikon ajan. Sil- vele, vaan pudottautuvat kasvilta kasvu- loin kasvualustasta kuoriutuvat ripsiäiset alustaan koteloitumista varten. Hänen ra- saadaan tapettua ennen kuin ne ehtivät li- portoimissaan kokeissa, jotka olivat osa tätä sääntyä. Vaihtoehtoisesti aineen jäämävai- MTT:n projektia, ei kuitenkaan ollut ns. kutuksen kasveilla on oltava niin pitkä, että positiivista verrannetta eli käsittelyä, jossa viimeinen käsittely kattaa loppuosan käsit- kasveille asetetut toukat olisivat saaneet telyjen alkamispäivän jälkeisestä kolmen häiriintymättä kehittyä aikuisiksi asti, niin viikon pituisesta jaksosta. Vähemmän ran- että olisi tiedetty, miten toukkien siirto ruu- koilla torjunta-ainekäsittelyillä selvittä- sun lehdille vaikutti niiden lehdilläpysymi- neen, jos käsitellään samanaikaisesti sekä seen ja siten eloonjäämiseen. Toukkien tapa kasvusto että kasvualusta. Helyerin et al. hakeutua kasvualustaan voi riippua isäntä- (1995) kokeissa turpeesta ja hiedasta koos- kasvista, mutta paprikalla ja ruusulla tehty- tuvan kasvualustan kertakäsittely mala- jen kokeiden lisäksi koteloitumaan hakeu- tionilla, klorfenvinfossilla tai klorpyrifossil- tumista ei ole tutkittu kr:n muilla isäntä- la esti koteloiden kuoriutumisen 86–97 kasveilla. %:sti. Hitaammin vaikuttavia aineita, ku- Pavulla vierekkäisten kasvien välisessä ten fiproniilia, käytettäessä ripsiäisten mää- osassa kasvualustaa kr:n koteloita löytyy rä kasvustossa alkaa vähetä ratkaisevasti kasvien alapuolisesta maasta lähinnä vain vasta neljännen viikottaisen käsittelyn jäl- kasvin ympäriltä lukumäärien pienentyessä keen (kts. s. 74 ).

34 4.2 Koteloitumismenestys listen lammikoiden muodostuminen muo- avoturve- ja kivivilla- vien päälle on siksi todennäköisesti tuhon- säkkipedeissä nut vain pienen osan koteloista. Silti vuoden 1997 kasteluolosuhteissa ko. osa on voinut Avoturvepedeissä ripsiäiset koteloituivat olla suurempi kivivillasäkkipedeissä kuin tasaisesti koko kasvualustaan, mutta kivi- avoturvepedeissä. villasäkkipedeissä niitä hakeutui kivivilla- Vuoden 1997 kokonaiskuoriutumista kuutioihin suhteessa enemmän kuin mitä kuvaava aineisto osoitti, että kivivillasäkki- oli kuutioiden osuus pedin pinta-alasta. petien kasvualustasta pienempi osa ripsiäis- Vaihtoehtoisesti koteloiden kuolleisuus ki- populaatioista kuoriutui aikuisiksi kuin vivillakuutioissa saattoi olla pienempi kuin avoturvepedeissä. Tuloksen luotettavuutta muovien peittämissä osissa kasvualustaa. korostaa se, että kivivillasäkkipetien ruu- Valtaosa ripsiäisyksilöistä on kuitenkin suilla oli toukkia joko enemmän tai vähin- muovien peittämissä osissa kasvualustaa, tään saman verran kuin avoturvepetien ruu- koska muovien peittämä osa muodostaa yli suilla. Tästä huolimatta kuoriutuneita ai- 95 % pedin pinta-alasta. kuisia oli lopulta vähemmän ja niiden osuus Kivivillakuutioiden ulkopuolella ripsi- pienempi kokonaispopulaatioon nähden äisten koteloasteen aikaisen kuolleisuuden kuin avoturvepedeissä. Todennäköisimpiä ero kivivillasäkkipetien ja avoturvepetien syitä tähän olivat kastelu, joka ehkä hukutti välillä näytti olevan suurempi 1997 kuin osan muovien päälle koteloituvista ripsiäi- 1998. Tutkimusvuosien välinen ero voi joh- sistä, sekä kastelujen välillä vallinneet kui- tua näytteenottomenetelmän puutteelli- vat jaksot, jotka tappoivat tai heikensivät suudesta 1997, jolloin kuoriutumistulokset muovien päällä olevia koteloita suhteellisen eivät olleet häkkikohtaisia, vaan perustui- ilmankosteuden laskiessa huoneissa päivän vat yksittäisiin kivivillakuutioihin pleksi- kuumimpana aikana 30 %:iin. Näihin syi- häkkien sisällä. Tällöin toisesta kuutiosta hin viittaavat myös tulokset ripsiäisten suu- kuoriutuneiden ripsiäisten lukumäärät jäi- remmasta keskittymisestä kivivillasäkkipe- vät tuntemattomiksi ja tulivat sisällytetyik- tien kivivillakuutioihin suhteessa avoturve- si muualta kuin kuutiosta kuoriutuneiden peteihin. Vuoden 1998 kuoriutumistulok- lukuun. Pienen aineiston takia hajonta kuu- set tukevat myös sitä, että koteloitumis- tioiden kohdalta kuoriutumisessa voi myös menestys kivivillasäkkipedeissä oli huo- aiheuttaa ison eron tuloksiin. nompi, sillä huolimatta samanlaisista ripsi- Vuonna 1998 ero kasvualustojen välillä äismääristä molempien kasvualustojen oli pienentynyt. Siihen saattoi osaksi olla kontrollihäkkien kasveilla, kivivillasäkki- syynä se, että kivivillasäkkipedeissä ollut pedeistä kuoriutui ripsiäisiä lopulta vähem- karike- ja leväkerros kasvoi vuodesta 1997 män kuin avoturvepedeistä. vuoteen 1998 kasvuston vanhetessa, mikä BrØdsgaard (1994) määritti lisäänty- on voinut johtaa koteloiden parantuneeseen mistasapainotilassa olevan kr-populaation eloonjäämiseen. Kasteltaessa vastaperus- eri kehitysvaiheiden osuuksiksi seuraavat: tettuja kivivillasäkkipetejä vuonna 1997 50 % munia ja ensimmäisen asteen toukkia, tihkukasteluletkujen kautta laskettu vesi 20 % toisen asteen toukkia, 5 % koteloita muodosti joksikin aikaa kastelun jälkeen (= yhteensä 75 % nuoruusasteina) ja 20 % selviä lammikoita sinne tänne muovien aikuisia. Vuoden 1997 kokeessa ripsiäispo- päälle, mikä on voinut tuhota osan muovin pulaatioista oli keskimäärin 65–75 % touk- päällä olleista koteloista. Koteloiden kuol- kina ja koteloina ja 25–35 % aikuisina. Kos- leisuus nousee 50 %:iin kuitenkin vasta kun ka munina olleita ripsiäisiä ei laskettu, nuo- ne ovat olleet 32–39 tuntia veden peitossa. ruusasteiden yhteenlaskettu osuus noussee 99 %:n kuolleisuusraja ylittyy esikoteloilla turpeessakin samaan kuin BrØdsgaardin vasta 13 vrk:n ja varsinaisilla koteloilla 4,5 (1994) tuloksissa ja vastaavasti aikuisten vrk:n kuluttua (Br∅dsgaard 1993). Hetkel- osuus pienenee. Kivivillasäkkipetien ripsi-

35 äispopulaatioiden rakenne vuoden 1997 häkeissä. Näin pääteltiin siitä, että lehdiltä kokeessa näyttää siten olleen hyvin saman- ja kukista havaittu toukkamäärä suhteessa tapainen kuin BrØdsgaardin (1994) kokeis- aikuisten määrään oli turvehäkeissä pie- sa. Avoturpeessa koteloina olleiden osuus nempi kuin kivivillasäkkipetien häkeissä. lienee kuitenkin ollut BrØdsgaardin (1994) Myös kannibalismilla on saattanut olla mer- ilmoittamia arvoja suurempi, vaikka havait- kitystä nuoruusasteiden kuolleisuudelle ai- tuja osuuksia korjattaisiin laskennoista kuisten ripsiäisten määrän kasvaessa suu- puuttuneiden munien osuus huomioimalla. reksi (vrt. Gerin et al. 1994). Aikuisten väli- Kalifornianripsiäisen populaatiorakenne nen kilpailu muninta- ja ravinnonottopai- avoturvepedeissä on siten voinut olla erilai- koista sekä toukkien välinen kilpailu ravin- nen kuin mitä on yleensä havaittu eri kehi- nosta lienee ollut voimakkainta lehdillä, joi- tysasteiden osuuksiin perustuen. den kantokyky ripsiäistiheyden suhteen Kalifornianripsiäisen kuolleisuudesta mitä todennäköisimmin on alhaisempi kuin erityyppisissä kasvualustoissa on erittäin kukintojen. niukasti tietoja. Helyer et al. (1995) saivat Ainoa kr:n populaatiokehitystä eri kas- kotelokuolleisuudeksi turpeen ja saven se- vualustoissa vertaileva toinen tutkimus on koitukseen koteloituneille ripsiäisille 31 %. Puolasta. Siellä ripsiäismääriä seurattiin ki- Chyzik et al. (1996) saivat kotelovaiheiden vivillasäkkialustoissa, vaahtomuovialustas- kuolleisuudeksi 24–33 % laboratorioko- sa ja avoturpeessa kasvatetuilla tomaatilla ja keessa, jossa tunnettu määrä esikoteloita ja kurkulla (Nawrocka & Szwejda 1999). Rip- koteloita laitettiin lasipurkeissa olevaan siäisten määrä kasvoi suurimmaksi vaahto- ohueen steriloituun hiekkakerrokseen. Em. muovialustassa kasvavilla kasveilla, seuraa- kuolleisuusluvut edustanevat koteloiden vaksi suurimmaksi kivivillassa kasvavilla ja kuolleisuutta maaperässä silloin, kun olo- jäi pienimmäksi avoturpeessa kasvavilla suhteet koteloitumiselle ovat optimaaliset. kasveilla. Populaatiokoon nopeamman kas- Laboratoriokokeessa paljaalle alustalle ko- vun kivivillasäkeissä ja vaahtomuovissa kas- teloituneista kr:n nuoruusasteista kuolee vavilla kasveilla tulkittiin johtuvan kasvus- vain alle 10 % (Robb 1989; Mollema et al. tojen korkeammista lämpötiloista. Meidän 1990, J. Hulshof, julkaisematon). Sieni-in- koeolosuhteissamme kivivillasäkki- ja avo- fektioiden häiritessä kokeita esikotelovai- turvepedit olivat niin lähekkäin ja kasvustot heen kuolleisuus on laboratorio-olosuhteis- niin pieniä, että lämpötilaeroja kasvustojen sa vaihdellut välillä 12–77 % ja kotelovai- välillä tuskin oli. heen 15–28 % (BrØdsgaard 1994). Kasvualustasta kuoriutuneiden ripsiäis- Huolimatta huonommasta koteloitu- ten määriä ei Nawrockan ja Szwejdan mismenestyksestä kivivillasäkkipedeissä (1999) tutkimuksessa määritetty, joten ei ripsiäisten kokonaispopulaatiokoot niissä tiedetä, mikä osuus ripsiäisistä koteloitui 1997 eivät eronneet merkitsevästi avotur- kasvualustaan ja mikä kasveille. Meidän vehäkkien vastaavista. Tämä ristiriita selit- vuoden 1997 kokeessamme kasveilla olleet tynee sillä, että aikuisten määrä avoturve- populaatiot olivat samansuuruiset kasvu- häkeissä oli itse asiassa lähes kaksinkertai- alustasta riippumatta, vaikka kasvualustas- nen kivivillahäkkeihin verrattuna, vaikka ta kuoriutuvien osuudet olivat erilaiset. Pel- ero ei tilastollisessa mielessä ollutkaan mer- kästään kasveilta laskettujen ripsiäismääri- kitsevä. Avoturvehäkkien suuremmalla ai- en perusteella, tuntematta koteloitumis- kuistiheydellä on silti voinut olla biologista menestystä, ei välttämättä voitanekaan tie- merkitystä siten, että tiheämpi ripsiäiskan- tää ripsiäisten kokonaispopulaation kokoa. ta heikensi kasvuston kuntoa ja sitä kautta Ruusukasvustojen väliset, kasvualustatyy- erityisesti lehtien laatua ripsiäisten ravinto- pistä aiheutuvat mahdolliset lämpötilaerot lähteenä. Tämä näytti ilmenevän niin, että voivat tietysti kompensoida huonompaa naaraiden muninta väheni tai muna- ja/tai koteloitumismenestystä nuoruusasteiden toukkavaiheiden kuolleisuus kasvoi turve- kehitysnopeuden kautta. Kivivillasäkki- ja

36 avoturvepetien välinen ero kr:n koteloitu- Koteloitumismenestyksen erot voivat mismenestyksessä ja sen vaikutus ripsiäisen vaikuttaa ratkaisevasti ripsiäisten torjunta- populaatiokehitykseen kaupallisilla leikko- eliöiden toimintaan, sillä kun kasvintuhoo- ruusuviljelmillä voi siten olla pienempi kuin jan populaatiokoon kasvu hidastuu, paran- mitä havaittiin meidän koeolosuhteissam- tuvat torjuntaeliöiden mahdollisuudet saa- me, jos kivivillasäkeissä viljeltyjen ruusu- da tuhooja hallintaansa. Toisaalta kasvu- kasvustojen lämpötilat ovatkin keskimää- alustan ripsiäisille haitalliset olosuhteet voi- rin korkeammat kuin avoturpeessa viljellyn vat heikentää myös sinne levitettyjen peto- ruusun. jen elinmahdollisuuksia.

37 Kalifornianripsiäisen tarkkailu- menetelmät Escimo-leikkoruusulla: alustavia tuloksia

Irene Vänninen1), Marika Linnamäki1) & Sari Jaaksi2)

1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] 2) [email protected] Kelta-ansaseurannan ja kasvustotarkkailun lievästi vioittunutta nipputavaraa 7 %. välistä vastaavuutta kalifornianripsiäisen Kalifornianripsiäisen tarkkailua leikko- populaatiokoon seurannassa tutkittiin hei- ruusulla Suomen olosuhteissa koskevat tu- nä-joulukuussa 1997 ja toukokuu-syys- lokset on saatu yhdeltä lajikkeelta pienissä kuussa 1999 38 m2:n kasvihuoneosastoissa kasvihuoneosastoissa. Niitä ei ole validoitu kelta-ansatiheydellä 2 kpl/huone (ansakoko kaupallisten ruusutarhojen suuremmilla 9,5 × 16 cm). Kaikissa osastoissa 1997 ripsi- pinta-aloilla. Tulokset vastaavat silti pääo- äismäärä/ansa korreloi merkitsevästi kukis- sin muualla saatuja (harvoja) tuloksia kali- ta lasketun aikuismäärän kanssa. Kelta-an- fornianripsiäisen tarkkailusta leikkoruusul- sasaalis selitti osastosta riippuen 51–81 % la. Koska leikkoruusulajikkeiden välillä on kasveilla olleiden aikuismäärien vaihtelus- eroja niiden ripsiäiskestävyydessä, jatkotut- ta. Kaupallisilla viljelmillä sallittavilla al- kimuksiin on sisällytettävä eri lajikkeita ja haisilla ripsiäistiheyksillä kelta-ansojen ha- tutkimuksia on tehtävä eri vuodenaikoina vaittiin kuitenkin kertovan kasvien ripsiäis- ympärivuotisesti viljellyn leikkoruusun rip- tiheydestä huonosti. Koko aineistoon pe- siäistarkkailun kehittämiseksi. rustuva tulos näytti kuitenkin viittaavan kelta-ansasaaliin ja kasvien ripsiäistiheyden välisen suhteen yleispätevyyteen, sillä reg- 1 Johdanto ressiosuoran kulmakerroin 0,0183 oli lähel- lä Kalifornian kaupallisilla ruusuviljelmillä määritettyä arvoa (0,0196), joka oli saatu Ripsiäisten tarkkailumenetelmiä on kaksi: kelta-ansatiheydellä 1 kpl/330 m2. liima-ansat ja tarkkailu kasvustosta, jolloin Escimo-ruusun vioituskynnysarvo pe- ripsiäiset lasketaan suoraan kasveilta kasvi- rustuen kasvihuoneessa kukista tehtyihin huoneessa tai ottamalla näytteitä ja tarkas- laskentoihin oli kahden vuoden tulosten pe- tamalla ne mikroskoopin avulla. Projektin rusteella <0,3 ripsiäistä per kukka. Sadon alkaessa kr:n tarkkailumenetelmistä oli saa- vioittumisasteen kehitystä voitiin seurata tavissa tietoa Hollannista (Fransen et al. myös havainnoimalla ripsiäiset kukinnosta 1993b) ja Itävallasta (Frey 1993) (ks. Tau- on/ei -periaatteella. Kun korkeintaan 10 lukko 8). MTT:n projektissa ei varsinaisesti %:ssa Escimo-ruusun kukista oli ripsiäisiä, keskitytty kr:n tarkkailumenetelmien ke- sadosta oli myyntikelvotonta noin2%ja hittämiseen, mutta kokeiden yhteydessä

38 tehtyjen havaintojen perusteella voitiin tut- kinnosta (avautuneet kukat tai terälehtien kia ansa- ja kasvustotarkkailun vastaavuut- värin paljastavat pitkälle kehittyneet nu- ta ja määrittää kynnysarvot valkokukkaisen put) löytyneet sekä lehdiltä (2 lehteä per Escimo-lajikkeen sadon vioittumiselle kas- pystyverso ja 2 lehteä per taivutettu verso) vustotarkkailuun perustuen. löytyneet aikuiset ja toukat. Sato luokiteltiin kolmeen luokkaan: 1) puhtaat myyntikelpoiset 2) lievästi vioittuneet, mutta nipputavarana myyntikelpoiset ja 3) voimak- 2 Aineisto ja kaasti vioittuneet myyntikelvottomat. menetelmät

Tavoitteena oli selvittää, miten kelta-ansoi- 3 Tulokset hin tulleiden kr:sten määrä korreloi kasveilta löytyneiden ripsiäisten määrän sekä ruu- 3.1 Liima-ansasaalis kasvien susadon vioitusasteen kanssa valkoisella ripsiäistiheyden indikaattorina Escimo-lajikkeella, joka on ripsiäisvioituk- sille hyvin herkkä. Keltaisten liima-ansojen Vuoden 1997 havaintotulokset kasveilla ja (9,5 × 16 cm:n palanen Catch-It -ansaa, ansoissa olleiden ripsiäismäärien osalta on Kasvinsuojelupalvelu Oy; yksi ansa per peti esitetty kuvassa 8. Kaikissa osastoissa an- kukintojen korkeudella) käyttöä tarkkai- sasaalis korreloi voimakkaimmin kasveilta lussa tutkittiin 1997 ja 1999 MTT:n neljäs- laskettujen aikuisten määrän sekä toukkien sä 38 m2:n ruusuhuoneessa. Ansat tarkas- ja aikuisten yhteismäärän, mutta ei sen si- tettiin viikoittain. Turve- ja kivivillapetien jaan toukkamäärän kanssa. Osastosta riip- havainnot yhdistettiin molempina vuosina puen ansasaalis selitti 51–81 % kasveilla ol- tuloksia analysoitaessa laskemalla osasto- leiden aikuismäärien vaihtelusta. kohtaiset petikeskiarvot sekä ansasaaliille Kaikkien osastojen yli laskettujen kes- että kasvien ripsiäistiheydelle. kiarvojen perusteella ansoihin tulleet ai- Vuonna 1997 ripsiäistarkkailu toteutet- kuismäärät korreloivat kohtalaisesti kas- tiin raportin sivuilla 16 ja 30 kuvatun ko- veilta löytyneen aikuisten määrän sekä keen yhteydessä harsohäkkien ulkopuolella toukka- ja aikuissumman kanssa (r=0,638 (ruusukasvuston nettopinta-ala 7,2 m2). sekä toukille että aikuisille). Yhdistetyssä Osastoissa torjuttiin ripsiäisiä abamek- aineistossa ansasaalis selitti kuitenkin vain tiiniruiskutuksilla (kauppavalmiste Verti- alle puolet kasvien ripsiäistiheyden vaihte- mec) viikoilla 35, 39 ja 41. Viikkoina 28–51 lusta (Kuva 9a). Regressiosuoran kulmaker- ripsiäisaikuiset ja -toukat laskettiin viideltä roin oli lähes sama kuin Casey & Parrellan satunnaisesti valitulta pystyversolta per (2000) ja Casey et al. (1999) saama arvo peti. Yhdestä versosta tarkastettiin yksi ku- huolimatta siitä, että heidän aineistonsa pe- kinto ja viisi lehteä. Lisäksi viikosta 42 läh- rustuu vain kukista laskettuihin ripsiäis- tien tarkastettiin lisäksi 20 avautumassa määriin. Jos otettiin mukaan vain ne ha- olevaa nuppua per osasto ripsiäisvioituksen vaintokerrat, jolloin ansasaalis oli korkein- määrittämiseksi. Nuput jaoteltiin terveisiin taan 29 ripsiäistä/ansa/viikko eli sama kuin ja vioittuneisiin määrittelemättä tarkem- vuoden 1999 maksimi (ks. alempana), mer- min vioituksen voimakkuutta. kitsevä korrelaatio ansasaaliin ja kasvien Vuonna 1999 osastoissa torjuttiin ripsi- ripsiäistiheyden välillä katosi (Kuva 9b). äisiä Amblyseius cucumeris -petopunkeilla Vuonna 1999 ansoihin tuli maksimis- (kts. s. 87). Viikkoina 21–37 ripsiäiset las- saan vain 29 ripsiäistä viikossa. Ansasaaliin kettiin 10:ltä satunnaisesti valitulta pysty- ja kasveilta löytyneiden ripsiäismäärien vä- versolta ja 10:ltä taivutetulta versolta per lillä ei ollut merkitsevää korrelaatiota peti. Muistiin merkittiin erikseen 10:stä ku- (r=0,027).

39 Osasto 1, 1997 Osasto 2, 1997

160 7 300 6 r =0,713 r =0,813 140 ansa-aikuiset kasvilla 6 250 ansa-aikuiset kavilla 5 120 r =0,347 r =0,260 ansa-toukat kasvilla 5 200 ansa-toukat kasvilla 4 100 ransa-yht kasvilla =0,713 4 ransa-yht kasvilla =0,804 80 150 3 3 /

viikko 60 100 2 2 viikko 40 50 1 Ripsiäisiä/kasvi 1 Ripsiäisiä/kasvi

Ripsiäisiä/ansa/ 20 Ripsiäisiä/ansa 0 0 0 0 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 Viikko Viikko

aikuisia/kasvi=0,028(+0,004)x, R2=0,682, F=49,37, p=0,0001 aikuisia/kasvi=0,017(+0,002)x, R2=0,777, F=78,90, p=0,0001 2 yht/kasvi=0,737(+0,323)+0,029(+0,006)x, R =0,508, F=22,68, p=0,0001 yht/kasvi=0,698(+0,294)+0,019(+0,003), R2=0,647, F=40,33, p=0,0001,

Osasto 4, 1997 (viikkojen 41 ja 48 poikkeavat havainnot Osasto 3, 1997 poistettu korrelaatiota laskettaessa)

180 6 250 7 r =0,716 r =0,764 160 ansa-aikuiset kasvilla ansa-aikuiset kasvilla 6 5 200 r =0,634 140 ransa-toukat kasvilla =0,187 ansa-toukat kasvilla 5 120 4 ransa-yht kasvilla =0,715 150 ransa-yht kasvilla =0,824 4 100 3 3

80 viikko 100

viikko 60 2 2 50 40 Ripsiäisiä/kasvi Ripsiäisiä/ansa/ 1

1 Ripsiäisiä/kasvi Ripsiäisiä/ansa/ 20 0 0 0 0 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 Viikko Viikko Rips/kasvi Ansa Rips/kasvi Ansa

aikuisia/kasvi=0,028(+0,004), R2=0,697, F=52,82, p=0,0001 aikuisia/kasvi=0,023(+0,003)x, R2=0,739, F=59,30, p=0,0001 yht/kasvi=0,035(+0,005), R2=0,715, F=57,81, p=0,0001 yht/kasvi=0,037(+0,004), R2=0,812, F=90,64, p=0,0001

Kuva 8. Kasveilta ja liima-ansoista löytyneiden ripsiäismäärien korrelaatiot neljässä kasvihuoneosastossa 1997. Kuvien alla ovat regressioyhtälöt.

Figure 8. Number of thrips per sticky trap (“ansa”, y1-axis) and per inspected plant parts (“rips./kasvi”, y2-axis) in 1997, and the Pearson correlation coefficients r and regression equations for these two variables in four compartments (for regression equations, see legends given under the figures: for adults="aikuisia/kasvi", and for adults+larvae="yht/kasvi"). For Pearson correlation coefficients inside the figures,

“ransa-aikuiset kasvilla ” is for adults found on plants, “ransa-toukat kasveilla” is for larvae found on plants, and “ransa-yht. kasveilla” is for sum of adults and larvae.

3.2 Liima-ansasaalis ruususadon 3.3 Kukista lasketut vioitusasteen indikaattorina ripsiäismäärät sadon vioitusasteen indikaattorina Vuonna 1997 viikoittainen ansasaalis korreloi vain heikosti vioittuneiden kukintojen Vuonna 1997 koko aineistoa käytettäessä osuuden kanssa (r=0,561, R2=0,315) korrelaatio kasvien ripsiäistiheyden ja sadon (Kuva 10). Korrelaatio ei ollut lineaarinen, vioitustason välillä ei ollut lineaarinen. Kun vaan oli mahdollista erottaa kolme eri tasoa ripsiäistiheys kasveilla nousi yli 3 kpl:n, vi- (Taulukko 5). Vuonna 1999 ansasaalis ei oitustaso saavutti lakipisteensä. Kasvien kertonut sadon vioitusasteesta mitään ripsiäistiheyden ja sadon vioitustason välis- (r=0,329 pahoin vioittuneiden osuuden, tä suhdetta kuvasikin parhaiten po- r=0,014 lievästi vioittuneiden osuuden ja lynomiyhtälö (Kuva 11a) ja sadon vioit- r=0,252 kaikkien vioittuneiden osuuden tuneisuudessa voitiin erottaa kolme eri ta- kanssa). soa (Taulukko 6). Kun aineistoon sisällytet- tiin vain ne havaintokerrat, jolloin ripsiäisti- heys tarkastettuja kasvinosia kohti oli korkeintaan 3 (=vuoden 1999 maksimiti-

40 a. Koko aineisto 1997 b. Ripsiäisiä/ansa <30, 1997

7 5 y (MTT) = 0,0184(+0,002)x + 0,830(+0,174) 4,5 y = 0,0473x + 0,3808 6 2 2 r=0,637, R = 0,4063 4 r=0,396, R = 0,1571 5 3,5 4 3 2,5 3 lehteä 2 2 1,5 1 1 0,5 Ripsiäisiä per kukinto+10 0 Ripsiäisiä/kukinto+10 lehteä 0 0 50 100 150 200 250 300 0 5 10 15 20 25 30 Ripsiäisiä per ansa per viikko Ripsiäisiä/ansa/viikko

Kuva 9a. Kelta-ansojen viikottaisen ripsiäis- Kuva 9b. Kelta-ansasaaliin ja kasveilla ollei- saaliin ja kasveilta löytyneiden ripsiäismääri- den ripsiäismäärien välinen korrelaatio 1997. en välinen korrelaatio 1997. Kaksi poik- Aineistossa mukana vain havaintokerrat, jol- keavaa havaintoa viikoilta 41 ja 48 (harmaat loin ansoissa oli keskimäärin korkeintaan 30 pallot) poistamalla korrelaatio nousi 0,737:ään ripsiäistä. ja selitysaste 55 %:iin. (y=0,0232 (±0,002)x + Figure 9b. Same data as in Figure 9a. but only 0,715(±0,154), F=111,03, p=0,0001). Katko- those weeks are included in which the weekly viivalla on merkitty regressiosuora, joka pe- trap catch was a maximum of 30 thrips per trap rustuu Casey & Parrellan (2000) vastaavan- (the maximum observed in 1999, when no cor- tyyppiseen aineistoon Kalifornian kaupallisilta relation was found between trap catches and ruusutarhoilta. thrips counts of plants). Figure 9a. Regression (y MTT) between weekly catches of WFT per sticky trap (x-axis) and number of thrips found per inspected plant parts (y-axis; 10 flowers and 50 leaves of 1 the erect stems were inspected per compart- 0,9 ment) in 1997. Pooled data from four compart- 0,8 ments. Two outlier values for weeks 41 and 48 0,7 are marked with grey instead of black dots. Af- 0,6 ter removal of outliers, the correlation in- 0,5 creased to 0.737 and R2 to 55%. The dashed 0,4 0,3 line shows a regression line based on the re- 0,2 spective data of Casey & Parrella (2000) from 0,1 Vioittuneiden kukintojen osuus commercial cut rose greenhouses in Califor- 0 nia. 0 50 100 150 200 250 300 Ripsiäisiä/ansa/viikko heys), korrelaatio ripsiäistiheyden ja sadon Kuva 10. Viikoittaisen ansasaaliin ja vioittu- vioittuneisuuden välillä oli lineaarinen neiden kukintojen osuuden välinen suhde (Kuva 11b). 1997. Viivat osoittavat raja-arvot kolmelle eri Vuoden 1999 suhde kasveilla olleen rip- vioitustasolle (ks. Taulukko 5). siäismäärän ja sadon vioitustason välillä oli Figure 10. Relation between weekly trap catches of WFT (x-axis, mean of two traps per lähes lineaarinen (Kuva 12a). Tosin käytet- week) and proportion of flowers showing täessä vioitustason kuvaajana pahoin ja lie- thrips damage (y-axis) in 1997. The lines sep- västi vioittuneiden kukintojen yhteistä arate the three damage levels (see Table 5). osuutta voitiin nähdä, että vioittuneiden Pooled data from four greenhouse compart- osuuden kasvu oli juuri taittumassa kor- ments. keimmilla havaituilla ripsiäistiheyksillä. Pahoin vioittuneiden osuus kasvoi lineaarisesti kukintojen ripsiäistiheyden kasvaessa

41 Taulukko 5. Ruususadon vioittumisen aste nollasta 2:een (Kuva 12b). Lievästi vioittu- kolmella ansasaaliin tasolla vuoden 1997 ko- neiden osuus kasvoi lineaarisesti, kunnes keessa. kukintojen ripsiäistiheys ylitti 1 kpl:n Table 5. Proportion of white Escimo flowers (Kuva 12c); tämän jälkeen lievästi vioittu- damaged by thrips in respect of three levels of neiden osuus alkoi laskea, mutta sen sijaan yellow sticky trap catches of western flower pahoin vioittuneiden osuus alkoi nousta. thrips. Data from 1997 greenhouse experi- Myös vuonna 1999 voitiin erottaa kol- ment (four 38 m2 compartments). me sadon eri vioitustasoa suhteessa kukissa Ripsiäisiä/ansa/ Vioittuneita olleiden ripsiäisten määrään (Taulukko 6). viikko kukintoja Pienimmän vioitustason kynnysarvo oli lä Thrips/trap/week keskimäärin hes sama kuin 1997. Ripsiäismäärän (± S.E.), % kasvaessa vioituksen vakavuus kasvoi kui- % damaged flowers, tenkin lähes kaksinkertaisella nopeudella mean ±S.E vuoteen 1997 verrattuna silloin, kun verrattiin vioitusasteen ja ripsiäistiheyden kor- <15 43 ± 9,0 relaatiota maksimiripsiäismäärän ollessa 15 - 80 63 ± 4,0 3/kasvi (vrt. Kuvat 11b ja 12a). Vuonna >80 83 ± 2,5 1997 50 %:n vioitustaso ylittyi tiheydellä 1,5 ripsiäistä per kukinto, mutta 1999 jo ti- heydellä 0,7 per kukinto.

Taulukko 6. Ruususadon vioittuminen kasveilta havaituilla eri ripsiäismäärillä koevuosina 1997 ja 1999. Vuoden -99 keskimääräisen vioitusprosentin jälkeen on suluissa ensimmäisenä lievästi vioittuneiden (=nipputavarana myyntikelpoiset) osuus ja toisena pahasti vioittuneiden osuus (myyntikelvottomat). Table 6. Proportion of white Escimo flowers damaged by thrips in respect of number of thrips in inspected plant parts in 1997 and 1999 in four 38 m2 greenhouse compartments. For 1999, % in brackets gives separate values for mildly damaged, but still saleable, flowers and for badly damaged, non-saleable flowers.

Vuosi 1997 Vuosi 1999

Ripsiäisiä/kukka/ Vioittuneita Ripsiäisiä/kukka/ Vioittuneita viikko kukintoja viikko kukintoja Thrips/flower/week keskimäärin Thrips/flower/week keskimäärin ( ± ± S.E., %1 S.E.), % (lievästi % damaged ja pahoin flowers vioittuneet) % damaged flowers

<0,3 7,5 ± 3 <0,2 10 ± 1,4 (6,5%2 ja 3,5%3) 0,31 – 1,7 43 ± 3,5 0,21 – 0,85 43 ± 4,5 (24% ja 19%) >1,7 79 ± 2 >0,85 82 ± 2,8 (21% ja 61%)

1 vioituksen vakavuutta ei ole määritelty/level of damage not assessed 2 lievästi vioittuneiden eli nipputavaraksi kelpaavan sadon osuus/mildly damaged, but saleable as bunches 3 voimakkaasti vioittuneen myyntikelvottoman sadon osuus/badly damaged, non -saleable

42 a. Koko aineisto 1997 b. Osa-aineisto 1997, jossa ripsiäisiä kasvia kohti <2,6

1,2 1 y = 0,1172x + 0,3116 lineaarinen 0,9 1 2 r=0,790, R = 0,6178 0,8 0,8 0,7 0,6 0,6 0,5 0,4 y = 0,3595x 0,4 y = -0,0431x2 + 0,3884x polynomi 0,3 r=0,891, R2 = 0,7446 2 0,2 R =0,762 Vioittuneita kukkia 0,2 0,1 Vioittuneiden nuppujen osuus 0 0 01234567 00,511,522,53 Ripsiäisiä/kukinto+5 lehteä Ripsiäisiä/kukinto+5 lehteä

Kuva 11. Kasveilla olleen ripsiäistiheyden ja sadon vioitustason välinen suhde 1997. (a) koko aineisto; (b) osa-aineisto, jossa ripsiäistiheys korkeintaan 2,6 per yhden kasvin havaintoyksiköt eli sama kuin vuoden 1999 maksimi. Figure 11. Relation between the density of thrips on plants (x-axis, no. of thrips per flower and five leaves per stem) and proportion of flowers showing thrips damage (y-axis) in 1997. (a) whole data; (b) included are only those observations when thrips density per inspected plant parts was a maximum of 2.6, which corresponded to the maximum density observed in 1999 in the same compartments. Pooled data from four greenhouse compartments.

a. Kaikki vioittuneet 1999 c. Lievästi vioittuneet 1999 1,6 0,6 2 1,4 y = 0,6833x y = -0,3129x + 0,6278x r=0,876, R2 = 0,6963 0,5 2 1,2 r=0,560, R = 0,5291 0,4 1 0,8 0,3 0,6 0,2 0,4 0,1 0,2 0

0 Lievästi vioittuneiden osuus Vioittuneiden kukkien osuus 0123 0123 Ripsiäisiä/kukinto Ripsiäisiä/kukinto

b. Pahoin vioittuneet 1999 Kuva 12. Suhde kukintojen ripsiäistiheyden ja ruususadon vioitustason välillä 1999. (a) 1 y = 0,4379x Lievästi ja pahoin vioittuneiden yhteismäärä; 2 0,8 r=0,874, R = 0,7623 (b) pahoin vioittuneet erikseen; (c) lievästi vioittuneet erikseen. 0,6 Figure 12. Relation between thrips density per inspected plant parts (x-axis) and propor- 0,4 tion of flowers showing thrips damage (y-axis) in 1999. (a) Total proportion of mildly 0,2 and badly damaged flowers; (b) badly damaged only; (c) mildly damaged only. Once the 0 Pahoin vioittuneiden osuus density of thrips per inspected plant parts ex- 0123ceeded one the proportion of mildly damaged Ripsiäisiä/kukinto flowers started to decrease and that of badly damaged ones increased abruptly. Pooled data from four 38 m2 greenhouse compartments.

43 a. Kukintojen ripsiäistiheys ripsiäisten saastuttamien b. Saastuneiden kukkien osuus sadon vioitusasteen kukkien osuuden indikaattorina Escimo-ruusulla indikaattorina Escimo-ruusulla 1,2 1,2 y = 0,4716x + 0,0549 y = 1,2555x 1 lineaarinen 1 r=0,901, R2 = 0,8017 r=0,928, R2 = 0,8613 0,8 0,8

0,6 0,6

0,4 0,4 2 ypolynomi = -0.2084x + 0.7693x + 0.0172 0,2 R2 = 0.9123 0,2 Vioittuneiden kukkien osuus Saastuneiden kukkien osuus 0 0 00,511,522,5 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 Ripsiäisiä/kukka Saastuneiden kukkien osuus

Kuva 13. Kukintojen ripsiäistiheyden ja ripsiäisten saastuttamien kukkien osuuden välinen korrelaatio (a) sekä saastuneiden kukkien osuuden ja ripsiäisten vioittamien kukkien osuuden väli- nen korrelaatio (b) Escimo-leikkoruusulla 1999. Figure 13. (a) Correlation between thrips density on inspected plant parts (x-axis) and the proportion of flowers with thrips (y-axis); (b) correlation between proportion of flowers infested with thrips (x-axis) and that of flowers showing thrips damage (y-axis) for cultivar Escimo in 1999. Pooled data from four 38 m2 greenhouse compartments.

3.4 Kukkien ripsiäismäärän ja toissa eikä niitä ole validoitu kaupallisten saastuneiden kukkien ruusutarhojen suuremmilla pinta-aloilla. välinen suhde Tähän mennessä saadut tulokset näyttävät silti pääosin vastaavan muissa maissa saatu- Kukintokohtaisen ripsiäismäärän ja ripsi- ja harvoja tuloksia. Hollannissa Fransen et äisten saastuttamien kukkien osuuden vä- al. (1993b) päätyivät suosittelemaan ke- lillä oli voimakas lineaarinen korrelaatio miallisen ripsiäistorjunnan aloittamista 1997 (Kuva 13a). Ripsiäisten saastuttamien Frisco-ruusulajikkeella viimeistään, kun 10 kukkien osuus saavutti maksimitasonsa eli %:ssa kukkia näkyy ripsiäisvioituksia ver- noin 80 % ripsiäistiheydellä 1,5 kpl per ku- holehdissä. MTT:n ruusuhuoneessa Esci- kinto. Em. korrelaatiosta seuraten myös mo-lajikkeella kesäolosuhteissa raja-arvok- korrelaatio ripsiäisten saastuttamien kukin- si, jonka jälkeen vioittuneen sadon osuus tojen osuuden ja niiden vioittamien kukki- nopeasti nousee, saatiin 10 % ripsiäisen en osuuden välillä oli voimakas (Kuva 13b). saastuttamia kukkia. Tällä tasolla kukkasa- Ripsiäisiä ei siis välttämättä tarvitse laskea dosta todettiin vioittuvan keskimäärin 9 %. ruusun kukista, jotta saadaan selville ripsi- Fransen et al. (1993b) määrittivät kemialli- äisten määrä kukintoa kohti. Tällä perus- sen torjunnan aloituskynnykseksi 10–15 teella Escimo-leikkoruusulle määritettiin ripsiäistä/ansa/viikko (Taulukko 8). Meillä kesän viljelyolosuhteissa taulukon 7 mukai- ko. ansasaaliin taso (<15 ripsiäis- set vioituskynnysarvot. tä/ansa/viikko) vuonna 1997 vastasi mata- linta satovioituksen tasoa. Frey (1993), joka käytti yhtä siniansaa 100 m2:llä, määritteli 4 Tulosten tarkastelu Sveitsin olosuhteissa leikkoruusun vioitus- kynnysarvoksi 18–30 kr/ansa/vko. Kerttula (2000) määritteli käytännön kokemuksen Tulokset kalifornianripsiäisen tarkkailusta perusteella, että ansasaaliin ylittäessä leikkoruusulla Suomen olosuhteissa ovat 10–15 kr viikossa leikkoruusuviljelyssä alustavia, koska tutkimukset on tehty vain Suomen olosuhteissa oli siirryttävä biolo- yhdellä lajikkeella pienissä kasvihuoneosas- gisesta torjunnasta kemialliseen torjuntaan.

44 Taulukko 7. Kesän viljelyolosuhteissa Escimo-leikkoruusulle määritetyt vioituskynnysarvot, jotka perustuvat kukintojen tarkastamiseen periaatteella on/ei ole ripsiäisiä. Table 7. Damage levels of white Escimo roses as determined on basis of presence/absence of western flower thrips in flowers.

Ripsiäisiä %:ssa Lievästi Pahoin vioittuneita Yht. vioittuneita kukkia vioittunutta myyntikelvottomia (%) % thrips infested nipputavaraa (%) (%) Total % of flowers % flowers mildly % flowers badly damaged flowers damaged damaged

< 10 6,75 2,25 9 11 – 40 16 16 32 > 40 17,5 52,5 70

Taulukko 8. Kalifornianripsiäisen vioituskynnysarvoja ja kemiallisen torjunnan aloittamisen raja-arvoja. Table 8. Damage and action thresholds for Frankliniella occidentalis on cut roses.

Vioituskynnysarvo Vioituskynnysarvo Kemiallisen Lähdeviite ripsiäisiä/ansa/ ripsiäisiä/kukka torjunnan viikko Damage threshold aloittamisen Reference Damage threshold thrips/flower kynnysarvo thrips/trap/week ripsiäisiä/ansa/ viikko Action threshold for chemical control thrips/trap/week

18 – 301 Frey (1993)

>25–501 Casey et al. (1999)

452 tai 753 12tai 23 252 tai 503 Casey & Parrella (2000)

0,24 Vänninen (2000)

10 – 155 Fransen et al. (1993)

1 useita lajikkeita, kaupalliset viljelmät, 1 siniansa/100 m2/ several cultivars, commercial nurseries, 1 blue sticky trap per 100 m2 2 vaalea- ja keltakukkaiset lajikkeet, kaupalliset viljelmät, 1 ansa/330 m2/ cultivars with light or yellow flowers, commercial nurseries, 1 sticky trap/330 m2 3 puna-, oranssi- ja vaaleanpunakukkaiset lajikkeet, kaupalliset viljelmät, 1 kelta-ansa/ 330 m2 (ansakoko korkeintaan 7 x 7 cm)/cultivars with red, orange or pink flowers, commercial nurseries, 1 yellow sticky trap/330 m2 4 valkokukkainen Escimo-lajike, 2 kelta-ansaa 38 m2:n kasvihuoneessa (ansakoko 9,5 x16cm)/white Escimo, 2 yellow sticky traps (9.5 x 16 cm) in 38 m2 compartment 5 Frisco-lajike, 2 siniansaa 60 m2:n kasvihuoneessa (ansakoko ei tiedossa)/cultivar Frisco, 2 blue sticky traps in 60 m2 compartment (trap size not given)

45 Tärkein tulosten yleispätevyyttä tukeva 30–40 % ja vuonna 1999 jo noin 60 %. Val- tulos on regressio kelta-ansojen ripsiäisti- kokukkainen Escimo on erittäin herkkä heyden ja kukintokohtaisen ripsiäistihey- kr:n vioitukselle, joten sen vioituskynnysar- den välillä, joka vastaa Casey & Parrellan vot näyttävät olevan selvästi alempia kuin (2000) saamaa tulosta Kalifornian kaupalli- Caseyn & Parrellan (2000) ilmoittamat, silta ruusutarhoilta valko- ja keltakukkais- vaikka heidän mukaansa sama regressio käy ten ruusuille. Meidän tuloksissamme leik- kaikille vaalea- ja keltakukkaisille ruusuille kauspiste y-suoran suhteen oli kuitenkin lajikkeesta riippumatta. korkeampi kuin Caseyn & Parrellan (2000) On kuitenkin huomattava, että me las- saama arvo. Meidän olosuhteissamme anso- kimme ripsiäiset kasvihuoneessa paikan jen nollahavainnoilla havaittiin siis yhtä päällä. Tällöin osa ainakin pienimmistä rip- kasviyksikköä kohti keskimäärin enemmän siäistoukista jää huomaamatta, joten saadut ripsiäisiä kuin Kaliforniassa. Ero voi johtua ripsiäistiheydet edustavat vain tiettyä osuut- siitä, että 1997 kasviyksikkökohtainen rip- ta kukissa todellisuudessa olleista määristä. siäismäärä sisälsi paitsi kukinnoista myös Escimo-ruusun vioituskynnysarvo olisi to- lehdiltä löytyneet ripsiäiset. Eron taustalla dennäköisesti korkeampi, jos ripsiäiset olisi voivat kuitenkin olla myös erilaiset ilmas- laskettu laboratoriossa näytteiksi kerätyistä to-olosuhteet. Vaikutti siltä, että samoilla kukista. Ripsiäisten laskentamenetelmä on kasveilta havaituilla ripsiäistiheyksillä ai- siis otettava huomioon vioituskynnysarvoja kuiset eivät lentäneet meidän kasvi- sovellettaessa. Paikan päällä kasvihuoneissa huoneosastoissamme ansoihin yhtä haluk- tehtyihin laskentoihin perustuva menetel- kaasti kuin Kaliforniassa. Tämä voi johtua mä on käytännön kannalta nopeampi kuin erilaisista valo-, lämpö- ja tuuletusolosuh- kukkien ottaminen näytteeksi ja kaikkien teista, jotka vaikuttavat ripsiäisten lentoak- ripsiäisten erottelu niistä vasta näytteen- tiivisuuteen ja niiden ilmavirtojen mukana oton jälkeen. ansoihin kulkeutumiseen. Silti meidänkään Liima-ansojen käyttö kasvuston ripsiäis- koeolosuhteissamme ripsiäismäärä kukin- tilanteen kuvastajana on osittain epäluotet- toa kohti ei ylittänyt viittä yksilöä per kuk- tava. Regressiot ansasaaliin ja kukkien ripsi- ka ennen kuin ansoihin tuli keskimäärin äistiheyden välillä saatiin tilanteessa, jossa noin 80 ripsiäistä viikossa. suurimmat havaitut ripsiäistiheydet olivat Caseyn & Parrellan (2000) mukaan vaa- 7–10 kpl kukkaa ja 250–300 kpl ansaa lea- ja keltakukkaisten ruusulajikkeiden vi- kohti viikossa. Alhaisemmilla, kaupallisilla oituskynnysarvo on 1 ripsiäinen/kukka ja viljelmillä kyseeseen tulevilla tiheyksillä puna-, oranssi- tai vaaleanpunakukkaisilla vastaavaa korrelaatiota ei voi havaita, sillä 2 ripsiäistä/kukka. Tämä vastaa heidän tu- hajonta on liian suuri. Tämä rajaa liima-an- loksissaan vaaleakukkaisilla lajikkeilla noin sojen käytön ripsiäisten ilmaantumisajan- 45 ripsiäistä/ansa/viikko ja punakukkaisilla kohdan ja populaation muuttumistrendien 75 kpl/ansa/viikko. Molemmat raja-arvot yleiseen tarkkailuun (vrt. Allen 1998). Kas- ovat korkeampia kuin Fransenin et al. veilla olevien ripsiäismäärien ennustaminen (1993b) tai Freyn et al. (1994) saamat kasvihuoneen eri osissa perustuen pelkkään raja-arvot, mikä voi jälleen selittyä lämpö- liima-ansaseurantaan on riskialtista. Lisäksi ja valaistusolosuhteiden erilaisuudella. kukkivassa kasvustossa liima-ansat eivät Escimo-lajikkeen vioittumiselle Suomen toimi yhtä luotettavasti kuin kukattomassa, kesän 1999 olosuhteissa saatu kynnysarvo sillä kukkien läsnäolo heikentää huomatta- oli kuitenkin selvästi alhaisempi kuin vasti ripsiäisten halukkuutta hakeutua an- Caseyn & Parrellan (2000) ilmoittama eli soihin (Allen 1998). 0,2 ripsiäistä per kukka. Käyttämällä Ripsiäisten tarkkailu kukista on kaik- Caseyn & Parrellan (2000) raja-arvoa 1 rip- kein luotettavin keino olla selvillä kasvus- siäinen per kukka Escimo-ruusun sadosta ton ripsiäistilanteesta. Ripsiäisiä ei tarvitse olisi ollut vuonna 1997 vioittuneita jo välttämättä edes laskea, riittää kun niistä

46 merkitään muistiin ripsiäisten läsnäolo ka-asteen kehitysaika pitenee (BrØdsgaard on/ei ole -periaatteella. Ripsiäisten määrä 1994). Lyhyen päivän ja tasaisempien läm- kukintoa kohti saadaan sen jälkeen lasket- pötilojen vaikutuksesta kertonee se, että tua saastuneiden kukkien osuudesta. Esci- vuoden 1997 syksyllä toukkien osuus laski mo-ruusulla em. suhde oli varsin suoravii- samalla kun kasveilta laskettujen aikuisten vainen, mutta se saattaa riippua lajikkeesta, ripsiäisten määrä edelleen kasvoi – tosin osa ennen kaikkea kukan väristä, sekä myös toukkien osuuden pienentymisestä voi selit- vuodenajasta. On/ei -periaatteella tehtävä tyä kahden perättäisen abamektiinikäsitte- kukkien tarkastus säästää huomattavasti lyn vaikutuksesta toukkiin. Kesäkuukausi- työaikaa ja voi siten olla varteenotettava en aikana määritetyt vioituskynnysarvot ei- vaihtoehto liima-ansojen käytölle. Koska vät selvästikään riitä ympärivuotisen vilje- kukkivassa kasvustossa ripsiäiset eivät vielä lyn tarpeisiin. Kukintojen ripsiäistiheyteen siirry lehdille kukkien vioittumisen kannal- perustuvia vioituskynnysarvoja on siksi ke- ta vaarattomilla ripsiäistiheyksillä (kts. s. hitettävä tarkemmiksi paitsi erityyppisillä 16), ripsiäisiä ei tarvitse laskea ruusun leh- lajikkeilla, myös eri vuodenaikoina kullakin diltä ollenkaan, mikä vähentää tarkkailuun lajikkeella. kuluvaa työmäärää. Tarvittava näytemäärä Saadut tarkkailutulokset ovat alustavia suhteessa ruusuhuoneen pinta-alaan ei ole ja niiden anti on pikemminkin tulevien tut- toistaiseksi tiedossa. Yleissääntönä on, että kimusten ohjaaminen tarvittavaan suun- luotettavan tuloksen saamiseksi kukkia on taan kuin käytännön tarkkailumenetelmien tarkastettava sitä enemmän, mitä vähem- esittely. Liima-ansatarkkailua voidaan kui- män niissä on ripsiäisiä. Sama sääntö pätee tenkin soveltaa jo nyt esitettyjen tulosten mm. vihannespunkkien vioitusasteen mää- perusteella edellä kerrotuin rajoituksin. rittämiseen leikkoruusulla (Sanderson & Kukkanäytteisiin perustuvaa tarkkailua ja Zhang 1995). tässä esitettyjä kynnysarvoja voidaan sovel- Escimo-ruusun sadon vioitusaste kasvoi taa toistaiseksi vain Escimo-lajikkeella ke- kesällä 1999 lähes kaksi kertaa nopeammin sän olosuhteissa. Tämän lajikkeen vioi- kuin syksyllä 1997 suhteessa kukintojen tusherkkyyden huomioiden nyt määritetyt ripsiäistiheyden kasvuun. Ripsiäiset ovat kynnysarvot jättänevät kuitenkin muilla, valoisina ja lämpiminä kesäkuukausina ak- ripsiäisiä paremmin kestävillä lajikkeilla so- tiivisempia kuin syksyllä. Syksyllä naarai- vellettuina runsaan turvamarginaalin ripsi- den päivittäinen munatuotanto alenee ja ra- äisten torjunnan aloittamisesta päätettäes- vintoa aktiivisimmin ottavan toisen touk- sä.

47 Kalifornianripsiäisen biologinen torjunta Amblyseius cucumeris- ja Hypoaspis-petopunkeilla ruukkuruusulta

Irene Vänninen1), Jan Hulshof1) & Sari Jaaksi2)

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu,31600 Jokioinen, [email protected], jan.hulshof @mtt.fi 2) [email protected] Kalifornianripsiäisen biologista torjuntaa Ha-käsittely ei torjunut ripsiäisiä. Käsitte- ruukkuruusulta tutkittiin 1997 kokeessa, lyjen 4 ja 5 parantunut teho suhteessa käsit- jossa käsittelyinä olivat kontrolli, A. cucume- telyyn 3 tuli näkyviin kokeen lopussa leh- ris (Ac) ja Ac+Hypoaspis miles (Hm). Käyt- tien alentuneena vioitusalana eli mittarilla, tömäärät olivat 100 kpl Ac (50+25+25 joka kumuloituvasti summasi ripsiäisten ra- kpl kahden viikon välein) ja 50 Hm per vinnonoton intensiteetin. Ha-tiheydet ruu- ruukku kokeen alussa. Ac+Hm teho oli lä- kuissa eivät nousseet alkuperäiseen 50 hes kaikilla käytetyillä mittareilla parempi kpl:seen edes käsittelyssä 5. Hypoaspis-su- kuin Hm:n. Ac+Hm alensi lehtien toukka- vun ja A. cucumeris -petopunkkien yhteis- tiheyttä keskimäärin 71 %, aikuistiheyksiä käytön ruukkuruusulla pääteltiin olevan 81 %, lehtien vioittunutta pinta-alaa 57 % turhaa, koska Hypoaspikset eivät joko lisään- ja kokeen lopun ripsiäismääriä/häkki 46 %. ny kunnolla mahdollisesta epäsuorasta ra- Torjuntatehojen pääteltiin olleen Ac:n an- vintokilpailusta johtuen tai niiden tuottama siota, sillä kokeen lopussa Ac+Hm ruu- lisäteho on liian pieni kattaakseen käyttö- kuissa oli Hm-petopunkkeja vain kahdek- kustannukset. sasosa Hm-ruukkuihin verrattuna. Ero viittasi punkkilajien väliseen epäsuoraan ravintokilpailuun, jolloin Ac:n ravinnonoton jäl- jiltä Hm:lle ei jäänyt tarpeeksi ravintoa po- 1 Johdanto pulaationsa kasvattamiseksi. Vuoden 1999 12 viikkoa kestäneessä Gillespie & Quiring (1990) ilmaisivat en- kokeessa käsittelyjä oli viisi: 1. kontrolli, 2. simmäisinä ajatuksen, että kr:n biologista H. aculeifer (Ha; 50 kpl/ruukku kokeen torjuntaa voitaisiin tehostaa käyttämällä alussa), 3. Ac (90 kpl lisättynä 10 kpl:n eris- yhtä aikaa kasvualustassa ja kasvustossa sä kahden viikon välein), 4. Ac+Ha sekä 5. saalistavia petoja. Kr:n torjumiseksi kasvu- Ac+Ha toistaen (50 kpl Ha alussa ja kaksi alustasta on vaihtelevalla menestyksellä ko- muuta lisäystä kokeen aikana punkkitihey- keiltu hyönteispatogeenisiä sieniä (Sermann den pitämiseksi 50 kpl:ssa per ruukku). & Kästner 1994; Helyer et al. 1995; Vester-

48 gaard et al. 1996; Anttila 1997; Lövhult dyt määrät vuorokautta kohti ovat olleet 1998), sukkulamatoja (Tomalak 1994; keskimäärin 1–3 kpl riippuen punkkilajista Helyer et al. 1995; Chyzik et al. 1996) ja ja siitä, mitä muuta saalista niillä on ollut Hypoaspis (Gaeolaelaps) -suvun petopunkke- samanaikaisesti saatavilla (BrØdsgaard et ja (Gillespie & Quiring 1990). Näistä tor- al. 1994; Sandra Mulder, Koppert B.V., juntaeliöistä Hypoaspis-suvun petopunkit on suullinen tieto). Hypoaspis-punkit ovat hy- tarkoitettu ensi sijassa harsosääskien vin moniruokaisia (esim. Ragusa et al. (Chambers & Wright 1993; Enkegaard et 1986), joten ne voivat lisääntyä kasvualus- al. 1997; Ydergaard et al. 1997) ja sipuli- tassa ilman ripsiäisiäkin. punkkien torjuntaan (Lesna et al. 1996). Kasvualustassa saalistavien kr:n torjun- Hypoaspis-punkit soveltuvat ennakko- taeliöiden yhteiskäyttöä kasvustoon levitet- torjuntaan, koska aikuiset punkit säilyvät tävien torjuntaeliöiden kanssa ei ollut tut- hengissä 3 viikkoa täysin ilman ravintoakin, kittu meidän tutkimusprojektimme alkaes- ja jopa 6–7 viikkoa, jos ne saavat syödä en- sa. Biologisen torjunnan koe kahden punk- simmäisen viikon aikana (Wright & Cham- kilajin yhteiskäytöstä aloitettiin ruukku- bers 1994). Niitä myydään myös kr:n en- ruusulla tehdyllä esikokeella keväällä 1997, nakkotorjunnassa käytettäväksi, vaikka nii- jotta punkkien tehosta saataisiin ensin käsi- den tehosta kasvualustassa elävien kr:n ke- tys yksinkertaisemmassa viljelysysteemissä hitysasteiden torjujina on vain vähän tietoa. ennen siirtymistä leikkoruusulle. Ensim- Kanadassa kasvihuonekurkulla on saatu mäisessä kokeessa käytettiin H. miles -lajia, noin 70 %:n torjuntatulos kolmessa viikos- joka oli 1997 kaupallisesti saatavilla. Pro- sa käytettäessä 1600 punkkia per 22 litran jektin aikana myyntiin tuli myös H. aculei- ruukku (Gillespie & Quiring 1990). Tämä fer, joka lisääntyy jonkin verran H. miles -la- vastaa arviolta 22 500 petoa hyötyneliötä jia nopeammin (ks. Barker 1969; Lobbes & kohti! MTT:n kokeissa osoitettiin 1996, Schotten 1980; Chi 1981; Zedan 1988; että ainakin Hypoaspis miles alentaa kr:n Enkegaard et al.1997; Ydergaard et al. määriä paavalinkukalla noin 50 %:sti ver- 1997). Eräät laboratoriokokeet ovat myös rattuna käsittelemättömään kontrolliin, osoittaneet sen saalistavan ripsiäiskoteloita kun punkit lisättiin kertalevityksenä ruuk- tehokkaammin (Sandra Mulder, Koppert kuihin neljän kuukauden mittaisen kokeen B.V., suullinen tieto), mutta kaikki tulokset alussa (Anttila 1997). Em. torjuntateho nä- eivät tue tätä (Jude Bennison, ADAS, UK, kyi 8 viikon kuluttua punkkien lisäämisestä suullinen tieto). Hypoaspis aculeifer -lajia ruukkuihin. Anttila (1997) osoitti myös, käytettiin 1999 ruukkuruusulla tehdyssä että punkkimäärän suurentaminen 50:stä toisessa kokeessa, jossa testattiin punkkien 100:aan per litran ruukku ei tehostanut tor- kahta eri levitysstrategiaa perustuen ensim- juntaa. 50 punkkia vajaan litran ruukkua mäisessä kokeessa saatuihin tuloksiin. Kas- kohti (halk. 11 cm) tekee noin 4400 punk- veille levitettävänä torjuntaeliönä käytet- kia nettohyötyneliötä kohti, mikä on vain tiin Amblyseius cucumeris -petopunkkeja, jot- noin 20 % Gillespie & Quiringin (1990) ka ovat yleisimmin kr:n torjunnassa käytet- käyttämästä määrästä. tyjä torjuntaeliöitä sekä kasvihuonevihan- Sekä H. miles että H. aculeifer -lajit syövät neksilla että koristekasveilla. laboratorio-olosuhteissa kr-koteloita. Syö-

49 suja viljeltiin normaalin viljelykäytännön 2 Esikoe ruukkuruusulla mukaisesti. Koe kesti 14 viikkoa (25.3.– 9.7). Koehuoneen lämpö säädettiin 20 as- 1997: Hypoaspis teeksi. Keskilämpötila oli välillä 20,1–23 °C kaikkina muina viikkoina paitsi koevii- miles ja Amblyseius kolla 10, jolloin se nousi 25,4 asteeseen. Päi- välämpötilojen maksimien keskiarvo oli vä- cucumeris yhdessä lillä 21–26 °C kaikkina muina koeviikkoina paitsi koeviikolla 6 (26,7 °C) ja 10 (31,6 °C). ja erikseen Ruusut saastutettiin koeviikolla 0 ja 3 kali- fornianripsiäisillä. Torjuntaeliöiden levityk- kalifornianripsiäisen set aloitettiin koeviikolla 4. Käsittelyjä oli kolme (Taulukko 9). torjuntaeliöinä Leseessä toimitetut Amblyseius cucumeris -punkit levitettiin kasveille laitetun pienen harsokangaspalan päälle, josta ne hakeutui- 2.1 Aineisto ja vat kasveille. Hypoaspis miles -punkit ripotel- menetelmät tiin kantoaineena toimineessa vermikulii- tissa ruukkuun turpeen päälle. Koe tehtiin häkkikokeena 0,6 m2:n suurui- Käsittelyjen vaikutusta mitattiin seu- sissa ja 80 cm korkeissa, harsokattoisissa raavilla mittareilla: pleksihäkeissä. Jokaisessa häkissä oli 5 pie- 1) Ripsiäisaikuiset ja -toukat sekä A. cucu- nilehtistä ruukkuruusua styroxlevyn päällä meris-petojen liikkuvat asteet lehtinäyt- vedellä täytetyllä metallitarjottimella. Ruu- teistä (yksi 3-lehdykkäinen lehti per

Taulukko 9. Eri käsittelyihin levitetyt torjuntaeliömäärät vuoden 1997 biologisen torjunnan kokeessa yhtä ruukkuruusua kohti. Hinnat ilman ALV:a. Table 9. Application rates of predators per pot and treatment costs in 1997 biocontrol experiment conducted in insect cages with potted roses as crop. Prices without VAT.

Koeviikko Experimental week Käsittely/ 468YhteensäHinta mk/ Treatment (kpl) ruukku1 Total FIM per pot

1. Kontrolli/control ---- (7 häkkiä/cages) 2. H. miles 50 kpl/ruukku --50Hm2 0,559 (Hm) (pot) (6 häkkiä/cages)

3. Hm1x+ 50 kpl Hm/ruukku 25 kpl Ac/kasvi 25 kpl Ac/kasvi 50 Hm2 0,755 A.cucumeris (Ac) (pot) (plant) (plant) 100 Ac (5 häkkiä/cages) 50 kpl/Ac/kasvi (plant)

1 petojen kappalehinnat perustuen vuoden 2000 keskimääräisiin, torjuntaeliöiden maahantuojien ilmiottamiin viljelijähintoihin ilman ALV:a/price of predators (FIM/one predator) as given by importers in 2000 without VAT 2 nettohyötyneliöitä kohti määrä vastaa 4400 kpl petoja/m2 (equivalent to 4400 predators/net area of potted peat surface)

50 kasvi jokaisesta häkistä eli 5 lehteä per 2.2 Tulokset häkki) joka toinen viikko. 2) Aikuisten ja toukkien määrä/nuppu 2.2.1 Ripsiäismäärien kehitys lehdillä joka toinen viikko ja nupuissa, lehtivioitus, kasvien 3) Ripsiäisten vioittama absoluuttinen ja kuivapaino ja häkkien suhteellinen lehtipinta-ala, joka mitat- ripsiäispopulaatio kokeen lopussa tiin kuva-analysaattorilla 4) kasvien kuivapaino kokeen lopussa. Kokeen alkaessa ripsiäisiä oli kaikkien kä- 5) aikuisten määrä/häkki kasvien poista- sittelyjen häkeissä saman verran (Kuva 14). misen jälkeen kokeen lopussa. Ripsiäi- Ripsiäisten saastuttamien lehtien osuus kas- set pyydystettiin kahteen siniansaan 5 voi kontrolli- ja Ha-häkeissä alun 25–37 päivän aikana. %:sta maksimissaan 88–91 %:iin. Ha1x+ 6) H. miles-punkkien määrä/ruukku ko- Ac -häkeissä se nousi korkeimmillaan 57 keen lopussa. Punkit eroteltiin Tull- %:iin ja oli ensimmäisen näytteenoton jäl- gren-suppilolaitteella (ajoaika 24 tun- keen aina merkitsevästi pienempi kuin tia). Erotteluun käytettiin puolet eli ylin kontrollihäkeissä. osa ruukkujen turvetilavuudesta, jossa Punkkien yhteiskäyttö alensi toukkien suurin osa punkeista on (Chambers et määrää lehdillä kokeen loppupuolella tor- al. 1993). Laitteen erotteluteho (70 ± juntatehon ollessa 69–79 %. Aikuisten rip- 2,7 %) määritettiin erikseen erottele- siäisten lehtikohtaiset määrät eri käsitte- malla tunnettu määrä punkkeja kasvu- lyissä eivät eronneet toisistaan johtuen suu- turpeesta. Yhteensä tutkittiin 8 kont- resta hajonnasta, vaikka punkkeja saaneissa rolliruukun, 12 Hypoaspis-ruukun ja 9 käsittelyissä aikuisia olikin kokeen loppu- Hypoaspis-Amblyseius -ruukun punkki- puoliskolla Hm+Ac-käsittelyssä vähem- määrät (1–2 ruukkua/häkki). män kuin kontrollissa. Toukkien ja aikuis- Tuloksiin sovellettiin jakaumatarkaste- ten yhteismäärien perusteella punkkien yh- luja, minkä jälkeen tilastolliset analyysit teiskäytön torjuntateho oli 73–79 % tehtiin varianssianalyysillä käyttäen joko al- kolmena viikkona kokeen loppupuolella kuperäisiä tai logaritmi- tai neliöjuuri- (Kuva 14). muunnettuja arvoja jakaumien normaalis- Nupuista oli torjuntaeliölevitysten alka- tamiseksi. Pareittaiset vertailut tehtiin tar- essa saastuneita jo 57–63 %. Saastuneiden vittaessa Student-Newman-Keuler -testillä nuppujen osuus kontrollihäkeissä nousi ko- (riskitaso 5 %). Ellei jakaumaa saatu muun- keen kuluessa lähes 90 %:iin, mutta pysyi noksin korjattua normaalijakauman mu- petopunkkien yhteiskäyttöhäkeissä alkupe- kaiseksi, analyysit tehtiin ei-parametrisellä räisellä tasolla, samaten Hm-käsittelyssä Kruskal-Wallis -testillä ja pareittaiset ver- lukuunottamatta kesäkuun 6. päivän näyt- tailut Wilcoxonin järjestyssummatestillä teenottoa. Tilastollisia eroja suhteessa kont- (riskitaso 5 %). Ripsiäisten saastuttamien rolliin oli kuitenkin vain viimeisenä näyt- lehtinäytteiden ja nuppujen osuutta eri kä- teenottokertana. Nupuista löytyneiden rip- sittelyissä verrattiin X2-testillä. siäisten määrät eri käsittelyissä erosivat toisistaan merkitsevästi vain koeviikolla 10, jolloin Hypoaspis-häkkien nupuissa oli 44 % ja Ha1x+Ac -häkkien nupuissa 71 % vä- hemmän ripsiäisiä kuin kontrollihäkeissä. Ripsiäisten vioittaman lehtialan osuus kasvoi kontrollihäkeissä alun 1,5 %:sta lopun 21 %:iin (Kuva 15a). Tällä mittarilla mitattuna Hm-Ac -käsittely torjui ripsiäi- set noin 50 %:sti ja Hm 20 %:sti. Torjunta-

51 Kuva 14. Ripsiäistoukkien ja -aikuisten yhteenlasketut määrät lehdillä vuoden 1997 ruukkuruusukokeessa. Eri kirjaimilla merkityt käsittelyt ku- nakin näytteenottopäivänä eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 %:n riskitasolla (ei-parametrinen Krus- kal-Wallis testi ja pareittainen vertailu Wilcoxonin järjestys- summatestillä). 5 Figure 14. Number of thrips 4,5 a (larvae plus adults) per leaf in 4 the 1997 pot rose experiment. 3,5 Values are means for five (un- 3 treated control), seven (H. a a 2,5 miles) and six (H. miles + A. 2 a cucumeris) cages. Means with different letters within sam- 1,5

Ripsiäisiä/lehti ab ab pling days differ statistically 1 b significantly at P<0.05 non- b 0,5 b parametric Kruskal- Wallis test 0 followed by pairwise compari- 4 6 8 10 12 14 sons by Wilcoxon rank sum Koeviikko test).

teho vioitusalalla mitattuna oli punkkien voilla, Fkäsittely =3,91, p=0,0246). Punkki- yhteiskäyttöhäkeissä 41–67 % ja Hm-hä- en yhteiskäyttöhäkeissä ripsiäismäärä oli keissä 26–42 % koeviikosta riippuen (Kuva merkitsevästi eli 46 % pienempi kuin kont- 15b). Hm-käsittelyssä vaikutus tuli näky- rollihäkeissä (pareittainen vertailu SNK- viin myöhemmin kuin punkkien yhteis- testillä riskitasolla 5 %). Hm-häkkien ripsi- käyttöhäkeissä eikä tehoa suhteessa kont- äismäärät eivät eronneet kontrollista eikä rolliin ollut enää nähtävissä viimeisenä yhteiskäsittelystä. näytteenottokertana. Kontrollihäkeissä kasvien kuivapaino oli keskimäärin 13,1 ± 2,4 grammaa ja 2.2.2 Hypoaspis-petopunkkien Hm-häkeissä 14,3 ± 2,3 g eivätkä ne eron- määrä ruukuissa kokeen lopussa neet toisistaan. Sen sijaan punkkien yhteis- käyttöhäkeissä kasvit painoivat merkitse- Kokeen lopussa kontrollihäkkien tarkaste- västi enemmän kuin kahdessa muussa kä- tuista ruukuista löytyi keskimäärin 0,9 ± sittelyssä eli 17,9 ± 3,5 g (varianssianalyysi 2,01 H. miles -yksilöä, Hm-häkkien ruukuista 81,9 ± 53,5 kpl (8600 kpl/netto- SAS:n GLM-ohjelmalla, Fkäsittely =4,58, p=0,0281). hyötyneliö) ja Hypoaspis-Amblyseius -ruu- Kontrollihäkeissä siniansaan tuli 5 päi- kuissa 10,5 ± 12 kpl (1155 kpl/netto- vän aikana keskimäärin 345 ± 155 ripsiäis- hyötyneliö). Punkkien määrät erosivat mer- tä, Hm-häkeissä 205 ± 112 kpl ja punkki- kitsevästi toisistaan kaikkien käsittelyjen en yhteiskäyttöhäkeissä 164 ± 150 kpl. välillä (ei-parametrinen Kruskal-Wallis tes- Käsittelyjen välillä oli merkitseviä eroja (va- ti: X2=23,84, p=0,0001 ja,p<0,0029 rianssianalyysi logaritmimuunnetuilla ar- kaikille pareittaisille vertailuille).

52 Kuva 15. Ripsiäisten vioittaman lehtipinta-alan kehitys vuoden 1997 ruukkuruusukokeessa. (a) vioittuneen alan suhteellinen osuus lehden pinta-alasta; (b) vioittuneen alan pinta-ala mikroneliömet- reinä (µm2). Kuvassa b eri kirjaimilla merkityt pylväät eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 %:n riskitasolla (varianssianalyysi logaritmimuunnetuilla arvoilla ja pa- a. Ripsiäisten vioittaman lehtialan kehitys, % lehtipinta-alasta reittainen vertailu Student- Newman-Keuler -testillä). 25 a a Prosentit ilmoittavat torjunta- 20 a tehon suhteessa käsittele- a 15 b mättömään kontrolliin silloin, a b b kun vioitusala oli merkitse- 10 a

vioittamaa b c c västi pienempi kuin kontrollis- 5 a sa. Janat osoittavat keskiha- b b jonnan. % lehtialasta ripsiäisten 0 Figure 15. Development of 468101214 leaf area showing thrips dam- Koeviikko age in the 1997 pot rose experiment. (a) damaged leaf Ei torjuntaa H.miles H. miles + A. cucumeris area as proportion of total area; (b) damaged area in µm2. In 15b, columns marked with different letters within the b. Ripsiäisten vioittama pinta-ala (µm2) sampling days differ statisti- 600 cally significantly at P<0.05 (analysis of variance with log- 500 arithmic values to normalize

/lehti 400 the distribution, followed by 2 41 % 37 % pairwise comparison using 300 26 % a Student-Newman-Keuler 42 % a a test). Percentages show con- 200 a 58 % 67 % a 59 % b b trol efficacy in respect of un- Vioitusala µm b 100 59 % treated control on those sam- b c a a a b c pling days when damaged leaf 0 a a b area in the treatments was 468101214 significantly less than in the Viikkoa kokeen alusta untreated control. Bars show standard deviation. Ei torjuntaa H. miles H. miles+A. cucumeris

53 kasvit täyttivät häkit lopulta kokonaan. 3 Biologisen torjunnan Ruusuja kasteltaessa pöydän pinta oli veden lisäämisen jälkeen paikoitellen veden pei- koe ruukkuruusulla tossa. Häkkeihin ilmaantuneet vihannespun- 1999: Hypoaspis kit torjuttiin Phytoseiulus persimilis-petopunkeilla. Koehuoneen lämpötila oli säädetty aculeifer ja 18 asteeseen. Keskilämpötila pysytteli 19–22 asteessa viikolle 23 saakka, mutta oli Amblyseius cucumeris kolmena viimeisenä koeviikkona 23–25 as- tetta. yhdessä ja erikseen Käsittelyjä oli viisi (4 häkkiä/käsittely) (Taulukko 10). Torjuntaeliöt levitettiin ku- kalifornianripsiäisen ten on kuvattu sivulla 50. Hypoaspisten määrän seuraamiseksi ruu- torjuntaeliöinä kuista otettiin turvetta juuri ennen punkkien lisäämistä ja sen jälkeen kolmen viikon välein. Kaikilla muilla paitsi viimeisellä 3.1 Aineisto ja menetelmät näytteenottokerralla näytteeksi otettiin turvetta neljästä ruukusta per häkki 3 cm:n Vuoden 1999 kokeeseen sisällytettiin kaksi syvyydeltä neljäsosan alalta ruukun pintaa. eri tapaa petopunkkien yhteiskäytölle. Saman häkin ruukuista otetut näytteet yh- Tämä johtui siitä, että vuoden 1997 ruuk- distettiin ja punkit eroteltiin Tullgrenin kuruusukokeen tulokset viittasivat siihen, erottelulaitteessa. Viimeisellä näytteenot- että Hypoaspis-punkit kärsivät epäsuorasta tokerralla 3 cm:n turvekerros poistettiin ravintokilpailusta käytettäessä niitä yhtä ai- kaikkien häkkien jokaisesta ruukusta ruu- kaa A. cucumeris -punkkien kanssa. Ensim- kun koko alalta. Erottelulaitteen erottelu- mäisessä vaihtoehdossa H. aculeifer -punkit teho (77 %) määritettiin erikseen kokeessa lisättiin ruukkuihin kertakäsittelynä ko- käytetylle kasvualustalle Tullgren-laitteen keen alussa, ja toisessa niitä lisättiin ruuk- 24 tunnin ajoajalla. kuihin vielä kokeen kuluessa niin, että Käsittelyjen vaikutusta mitattiin seu- ruukkukohtainen punkkimäärä olisi ollut raavilla mittareilla: koko ajan vähintään 50 kpl. Hypoaspis miles 1) ripsiäismäärät lehdillä ja nupuissa ja rip- -lajin asemesta käytettiin H. aculeifer -lajia siäisten saastuttamien lehtien ja nuppu- johdannossa mainituista syistä. Kokeeseen jen osuus kahden viikon välein otetuista sisällytettiin nyt myös pelkillä A. cucume- näytteistä (3 lehteä/kasvi/häkki eli yht. ris-pedoilla käsitellyt ruusut. 15 lehteä/häkki, yhden kasvin lehdiltä Viisi ruukkuruusua (lajike Mandy Kor- ripsiäiset summattiin; 2 nuppua/kas- dana) laitettiin esikokeessa kuvattuihin vi/häkki eli yht. 10 nuppua/häkki). pleksihäkkeihin, joissa ruukut seisoivat kas- 2) ripsiäisten vioittama lehtipinta-ala pe- vihuonepöydällä. Koe toteutettiin luon- rustuen viikkojen 18 ja 24 lehtinäyttei- nonvalossa ja ruusuja kasteltiin ja lannoitet- siin yhdeltä lehdeltä per kasvi/häkki tiin kuten vuoden 1997 ruukkuruusuko- (=yht. 5 lehteä/häkki). keessa. Koe alkoi 31.3., jolloin ruusut saas- 3) aikuisten ripsiäisten määrä/häkki ko- tutettiin kr:llä. Ruusut latvottiin 20.5. keen lopussa ruusujen poistamisen jäl- Mandy Kordana kasvoi nopeasti niin, että keen kuten 1997.

54 Taulukko 10. Eri käsittelyihin levitetyt torjuntaeliömäärät ja hinnat vuoden 1999 biologisen torjunnan kokeessa yhtä ruukkua kohti. Hinnat ilman ALV:a. Table 10. Application rates of predators and treatment costs per pot in 1999 pot rose experiment. Prices without VAT.

Viikko Week Käsittely 13 15 17 19 21 23 Yhteensä mk/ Treatment (kpl) ruukku1 Total FIM/pot -- - 1. Kontrolli/ control 2. H. aculeifer 50 - - 50 Ha2 0,559 (Ha) 3. A. cucumeris 10 10 10 20 20 20 90 Ac 0,176 (Ac) 4. Ha1x+Ac 50 Ha 50 Ha2 0,735 10 Ac 10 Ac 10 Ac 20 Ac 20 Ac 20 Ac 90 Ac 5. Ha-toist+Ac 50 Ha 33-50 20-38 103-138 1,33-1,72 (Ha repeatedly) 10 Ac 10 Ac 10 Ac Ha, Ha, 20 Ac Ha3 20 Ac 20 Ac 90 Ac

1 selitys kts. Taulukko 9.(for explanation, see Table 9) 2 4400 petopunkkia per nettohyöty-m2 (equivalent to 4400 predators/net area of potted peat surface) 3 9100-16 600 petopunkkia per nettohyöty-m2 (equivalent to 9100-16 600 predators/net area of potted peat surface) 3.2 Tulokset saastuneiden lehtien määrää. Lehtien ripsi- äistiheyttä Amblyseiuksia saaneet käsittelyt 3.2.1 Ripsiäismäärät, vioittunut lehtiala alensivat merkitsevästi vasta viimeisellä ja häkkien ripsiäispopulaatio näytteenottokerralla torjuntatehon ollessa 92–100 % (Kuva 16b). Ac-käsittely piti saastuneiden nuppujen Ensimmäisellä mittauskerralla lehtien määrän merkitsevästi pienempänä kontrol- vioitusalat eivät eronneet käsittelyjen välillä liin verrattuna koko kokeen ajan viikosta 20 merkitsevästi. Kokeen lopussa pelkkiä alkaen (Kuva 16a). Ac-Ha-käsittelyissä Amblyseiuksia saaneissa häkeissä torjuntate- teho oli saastuneiden nuppujen määrällä ho oli 66,5 %, mikä oli merkitsevästi pie- mitattuna vaihteleva, mutta viimeisellä nempi kuin kontrollin tai Hypoaspis-käsitte- näytteenottokerralla saastuneiden nuppu- lyn (Kuva 17). Hypoaspisten ja Amblyseiusten jen määrä oli niissäkin pienempi kuin kont- yhteiskäyttöhäkeissä torjuntateho vioittu- rollissa. Hypoaspikset yksinään alensivat neella lehtipinta-alalla mitattuna suhteessa saastuneiden nuppujen määrää vain näyt- kontrolliin oli 76 ja 89 %; nämä tehot olivat teenottoviikolla 20. Nuppukohtaisten rip- merkitsevästi paremmat kuin pelkkiä siäismäärien vaihtelu häkkien välillä oli liian Amblyseiuksia saaneissa häkeissä. Yhteis- suuri, jotta erot eri käsittelyjen välillä olisi- käsittelyjen vioittunut lehtiala oli 30 % ja vat olleet merkitseviä. 61 % pienempi kuin pelkkiä Amblyseiuksia Ripsiäisten saastuttamien lehtien osuu- saaneissa häkeissä. della mitattuna kaikki Amblyseiuksia saa- Käsittelyjen välillä oli merkitseviä eroja neet käsittelyt alensivat saastuneiden leh- kokeen lopussa siniansoihin tulleiden ripsi- tien määrää merkitsevästi kahtena viimeise- äisten määrissä (varianssianalyysi, Fkäsitte - nä näytteenottokertana. Kokeen lopussa ly=9,78, p=0,0004). Kokeen lopussa kont- saastuneita lehtiä oli enää 0–15 % kaikissa rollihäkeissä tuli siniansoihin keskimäärin Amblyseiuksia saaneissa käsittelyissä (Kuva 631 ± 249 ripsiäistä/häkki (neljän häkin 16b). Hypoaspikset yksinään eivät alentaneet keskiarvo ± keskihajonta), Ha-käsittelyssä

55 a. Ripsiäisten saastuttamat nuput, % 80 a a 70 a 60 sten a ab iäi 50 b

ps a b i 40 b sta r

i c 30 b

saastuttamia b

nupu 20

% 10 c 0 14 16 18 20 22 24 Viikko Ei torjuntaa H. aculeifer A. cucumeris H. a. 1 x + A. cucumeris Kuva 16. Ripsiäisten H.a. toistaen + A. cucumeris saastuttamien nuppujen (a) ja lehtien (b) osuus vuoden 1999 ruukkuruusukokeessa. Eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat toisistaan tilas- b. Ripsiäisten saastuttamat lehdet, % 100 tollisesti merkitsevästi ris- 90 a kitasolla 5 % (X2-testi tai a Fisherin nelikenttätesti). 80 ab a 70 Figure16. Proportion of thrips infested (a) buds and (b) 60 b leaves in the 1999 pot rose ex- 50 periment. In 16b, the sampling 40 b unit was three leaves per saastuttamia 30 plant. Means with different let- 20 b % lehdistä ripsiäisten b ters within sampling days dif- 10 2 b fer statistically significantly (X 0 test of Fisher’s test). “H.a. 1x” 14 16 18 20 22 24 = Hypoaspis aculeifer applied Viikko once at the beginning of the Ei torjuntaa H. aculeifer experiment; “H.a. toistaen”= H. aculeifer was applied both A. cucumeris H. a. 1 x + A. cucumeris at the beginning of the experi- H.a. toistaen + A. cucumeris ment and in weeks 19 and 21.

287 ± 177 kpl (torjuntateho 54,5 %), 3.2.2 Hypoaspis-määrät ruukuissa Ac-käsittelyssä 72 ± 40 kpl (torjuntateho kokeen aikana 88,6 %), Ha1x+Ac -käsittelyssä 164 ± 106 kpl (torjuntateho 74 %) ja Ha-toist+ Hypoaspis-määrät kasvoivat odotetusti no- Ac-käsittelyssä 78 ± 62 kpl (torjuntateho peimmin käsittelyssä, jonka ruukkuihin 87,6 %). Hypoaspisten ja Amblyseiusten yh- punkkeja lisättiin kaksi kertaa kokeen alka- teiskäyttö ei tällä mittarilla mitattuna te- misen jälkeen. Tässäkin käsittelyssä punk- hostanut torjuntaa pelkkien Amblyseiusten kimäärät pysyivät kuitenkin koko kokeen käyttöön verrattuna. Tätä mittaria käyttä- ajan alle 20 kpl:een/ruukku toistolisäyksis- en pelkkien Hypoaspisten käyttö tuotti kui- tä huolimatta, eivätkä määrät eronneet tenkin selvän torjuntatuloksen. merkitsevästi muista Hypoaspiksia saaneista

56 Kuva 17. Ripsiäisten vioittama lehtipinta-ala (mik- roneliömetriä per lehti) vuoden 1999 ruukkuruusukokeessa kahdella eri näyt- teenottokerralla. Janat osoittavat keskihajonnan. Tilastol- linen analyysi varians- sianalyysillä logaritmimuunnetuilla arvoilla, pareittainen Vioittunut lehtiala vertailu SNK-testillä. Eri kirjai- 1400 milla merkityt pylväät eroavat a tilastollisesti merkitsevästi vä- 1200 a hintään 5 %:n riskitasolla. 2 Figure 17. Leaf area dama- 1000 ged by thrips (in µm2)inthe 1999 pot rose experiment. 800 66,5 % Columns are means of four cages. Bars show standard 600 b 76,3 % deviation. Columns marked 400 c with different letters within the Vioittunut lehtiala, µm 86,8 % a a sampling days differ statisti- 200 a c cally significantly at P<0.05 a a (analysis of variance with lo- 0 garithmic values to normalize Viikko 18 Viikko 24 the distribution, followed by Ei torjuntaa H. aculeifer pairwise comparison using Student-Newman-Keuler A. cucumeris H.a.1x + A. cucumeris test). H.a. toistaen + A. cucumeris käsittelyistä (Kuva 18). Viikon 21 viimeisen käsittelyissä. toistolisäyksen jälkeen määrät eivät Ha- Tehdyt kaksi koetta osoittivat, että jo toist+Ac -käsittelyssäkään nousseet enää yksinään sekä H. miles että H. aculeifer pys- viikon 20 näytteenotossa havaitusta maksi- tyivät alentamaan kr:n määrää. Hypoaspis mista. Maksimimäärät eli noin 15 punkkia miles -lajin teho 1997 kokeessa oli selvempi per ruukku vastaavat noin 1575 punkkia kuin H. aculeifer lajin teho vuoden 1999 ko- per kasvualustan hyötyneliö. Hypoaspis acu- keessa, mutta tehokkuuseron ei voi näiden leifer -punkkeja löytyi nytkin hieman kont- kokeiden perusteella sanoa johtuvan punk- rollihäkkien ja Amblyseius-käsittelyistä. kilajista, vaan mitä todennäköisimmin erilaisista punkkimääristä ja koeolosuhteista. Hypoaspis aculeifer lisääntyi vuoden 1999 kokeessa huonommin kuin H. miles 1997 to- 4 Tulosten tarkastelu dennäköisesti epäedullisten kasteluolosuh- teiden takia. Toinen syy ruukkujen alhaisiin Hypoaspis aculeifer ja Amblyseius cucumeris-pe- H. aculeifer -määriin 1999 saattoi olla se, topunkkien yhteiskäyttö lisäsi kr:n torjun- että petopunkkeja oli paitsi ruukuissa, myös tatehoa vain marginaalisesti ja vain vioittu- ruukkujen ulkopuolella pöydillä. Ripsiäisiä neella lehtialalla mitattuna vuonna 1999 tippui koteloitumaan todennäköisesti myös toteutetussa kokeessa. Vioittunut lehtiala pöydän pinnalle, jossa myös osa petopun- kerää kumulatiivisesti ripsiäisten vioituksen keista oli ehkä tullut mukaan näytteisiin. kokeen ajalta ja oli siinä mielessä herkin hei- Hypoaspis-punkkien on osoitettu leviävän jastamaan ripsiäisten määrän vaihtelua eri yhdestä käsitellystä ruukusta käsittelemät-

57 Kuva 18. Hypoaspis aculeifer -määrät ruukkua kohti kokeen aikana eri käsittelyissä vuoden 1999 ruukkuruusukokeessa. Eri kirjaimilla merkityt keskiarvot havai- ntoviikoittain eroavat toisistaan merkitsevästi 5 %:n riskitasolla (Kruskal-Wallis testi ja pareittainen vertailu Wilcoxonin järjestyssummatestillä). Figure 18. Number of H. aculeifer per pot during the 1999 pot rose experiment. Values are means of four cages per treatment. In all except the last week, a quarter of 20 the surface soil to a depth of 18 a about 3 cm was taken from a 16 a four pots per cage and pooled 14 ab for extraction in Tullgren fun- 12 nels. In the last week, soil was 10 ab ab taken from all five pots per 8 ab 6 cage and extraction was done ab separately for all pots. Means 4 bc b Kpl punkkeja/ruukku bc 2 b with different letters within c c cd 0 sampling weeks differ statisti- 13 14 17 20 23 25 cally significantly at P<0.05 Viikko (non- parametric analysis of Ei torjuntaa H. aculeifer variance with Kruskal-Wallis test, followed by pairwise A. cucumeris H.a.1x+ A. cucumeris comparison with Wilcoxon H.a.toistaen+A. cucumeris rank sum test). tömiin jo kahdessa päivässä vierekkäisten miles käsittelyssä ei alentunut kontrolliin ruukkujen koskettaessa toisiaan. Pedoista verrattuna. Tämä on ymmärrettävää, koska 75–90 % pysyttelee tällöin ruukkujen mul- ripsiäistoukkiin ei H. miles -käsittelyssä koh- lassa, mutta 10–25 % kulkeutuu ruukkujen distunut saalistusta. Hm1x+Ac häkeissä ulkopinnalle ja etenkin ruukkujen alle. ripsiäistoukkia oli sen sijaan vähemmän (Gripwall 1995). Vuonna 1997 käytetty la- kuin kontrolleissa. Amblyseius cucumerishan jike oli kasvutavaltaan paljon tiiviimpi eikä saalistaa lähinnä toukkavaiheen ripsiäisiä. lehtimassa ulottunut samassa määrin ruu- Aikuisten määrän sen sijaan olisi pitänyt kun reunojen ulkopuolelle kuin Mandy alentua kummassakin petokäsittelyssä: H. Kordanalla. Tällöin suurin osa ripsiäisistä miles -häkeissä siksi, että pedot saalistivat lienee koteloitunut ruukkuihin, mikä piti maassa koteloita estäen niiden aikuistumi- myös H. miles -pedot niissä. sen, ja yhteiskäyttöhäkeissä siksi, että pedot Vuonna 1997 päätelmät H. miles ja A. saalistivat sekä toukkia että koteloita ennen cucumeris -punkkien vaikutuksesta yhteis- niiden aikuistumista. Aikuisten määrä käyttöhäkkien torjuntatulokseen oli tehtä- alenikin molemmissa punkkikäsittelyissä, vä epäsuorasti koeasetelman epätäydelli- mutta toukka- ja kotelovaiheen yhtäaikai- syyden vuoksi. Ripsiäistoukkien määrä H. nen saalistus ei vähentänyt aikuisten mää-

58 rää enemmän kuin pelkkä koteloihin koh- käyttömäärillä on päästy noin 50 %:n tor- distuva saalistus. Tähän oli todennäköisim- juntatulokseen. Gillespie & Quiring (1990) min syynä se, että kokeen kuluessa H. miles raportoivat noin 70 %:n torjuntatuloksesta määrät pienenivät punkkien yhteiskäyttö- 1,5 kk:ssa käyttömäärällä 1600 H. aculeifer häkeissä selvästi alle sen, mitä havaittiin -petoa per 22 l:n ruukku (arviolta 22 500 Hm1x - ruukuista kokeen lopussa. Käytän- per hyötyneliö). Anttila (1997) osoitti lisäk- nössä siis Hm1x+Ac -käsittelyn torjunta- si, että petomäärän nostaminen 50:stä 100 tulos oli A. cucumeriksen ansiota. kpl:seen ruukkua kohti ei parantanut tor- Hypoaspis miles punkkien määrän vähen- juntatulosta. Vuoden 1999 kokeessa H. tyminen punkkien yhteiskäyttöhäkeissä aculeifer -määrät vain tällä pedolla käsitel- viittasi petopunkkilajien väliseen epäsuo- lyissä häkeissä nousivat korkeintaan 10 raan ravintokilpailuun. A. cucumeris -peto- kpl:seen/ruukku vasta kokeen lopussa. Koe punkit näyttivät saalistaneen toukat niin saattoi päättyä itse asiassa liian aikaisin, jot- vähiin, ettei kasvualustassa eläville H. miles ta käsittelyn vaikutus olisi tullut kunnolla -pedoille jäänyt tarpeeksi ravintoa. Samaa esiin – vaikutus ehti näkyä vasta aikuisten ilmiötä ei kuitenkaan havaittu vuoden 1999 ripsiäisten määrän alentumisena kokeen lo- kokeessa, jossa torjuntaeliönä oli H. aculei- pussa, mutta ei ehtinyt näkyä vielä vioittu- fer. Ero vuoden 1997 kokeen tuloksiin näh- neen lehtialan pienentymisenä. den saattoi johtua kahdesta eri syystä. En- Tähän mennessä saatujen tulosten pe- sinnäkin H. aculeifer voi pystyä ylläpitämään rusteella näyttää siltä, että kun käytetään lukumääräänsä vähäisemmällä ravintomää- kr:n torjuntaeliöinä kaupallisesti saatavilla rällä tai hyödyntämään tehokkaammin olevia Hypoaspis-suvun punkkeja, tarvitaan muita ravintolähteitä, esim. hyppyhäntäi- 20–50 kpl petoja ruukkua kohti (2100– siä, kuin H. miles. Toinen ja todennäköisem- 4400 per hyöty-m2). Näidenkin käyttö- pi syy on kuitenkin viljelyolosuhteiden eri- määrien tuottama torjuntateho on liian al- laisuus kokeissa: ruusulajikkeet eivät olleet hainen ollakseen riittävä yksinään. Hypoas- samoja, ja sillä saattoi olla vaikutusta ripsi- pis-petopunkkien ja A. cucumeris -punkkien äisten koteloitumispaikkoihin ja sitä kautta yhteiskäyttö ei saamiemme tulosten mu- H. aculeiferin hakeutumiseen ruukkujen ul- kaan tehosta torjuntaa riittävästi kompen- kopuolelle 1999. Lisäksi ruukkujen kaste- soidakseen kohonneita torjuntakustannuk- luolosuhteet 1999 todennäköisesti haittasi- sia. vat H. aculeifer -petojen lisääntymistä kai- Kaikki tähänastiset positiiviset tulokset kissa käsittelyissä, niin ettei vuoden 1997 Hypoaspis-suvun petopunkkien tehosta kr:n kaltaisia eroja käsittelyjen välille päässyt torjunnassa on saatu olosuhteissa, joissa pe- syntymään. Tähän viittaa jo se, että H. acu- toja on lisätty suurina määrinä tilavuudel- leifer -määrät eivät kohonneet yli 50 kpl:n taan ja pinta-alaltaan suhteellisen pieniin per ruukku edes käsittelyssä, johon näitä ruukkuihin. Tällöin havaitut hyvät torjun- petoja lisättiin toistuvasti. tatulokset voivat johtua kahdesta eri syystä Harsosääskiä välittömästi torjuttaessa tai niiden yhteisvaikutuksesta. Petopunk- 30 kpl H. aculeifer -punkkeja yhtä syklaami- keja on joko ollut suuri määrä suhteessa rip- tai joulutähtiruukkua kohti tuottaa tyydyt- siäismääriin ja/tai pedot voivat keskittyä tävän torjuntatuloksen (Chambers et al. saalistamaan ripsiäiskoteloita pienellä pin- 1993), mutta ennakkotorjuntana tätä pie- ta-alalla, jossa saaliin löytäminen on help- nempien määrien todetaan riittävän (Grip- poa. Hypoaspis aculeifer on osoittautunut wall 1995). 30 petoa/ruukku vastaa noin myös hyväksi sipulipunkkien torjuntaeliök- 2600 punkkia hyötyneliölle. Kalifornian- si sekä kasvihuoneessa pienissä kasvualus- ripsiäisen torjuntakokeissa on käytetty 50 tayksiköissä että avomaalla suuremmissa Hypoaspis-petopunkkia ruukkua kohti eli yksiköissä (Lesna 2000). Tällöinkin on ky- noin 4400 kpl hyötyneliötä kohti (vuoden seessä tilanne, jossa saalis esiintyy keskit- 1997 ja 1999 kokeet, Anttila 1997). Näillä tyneenä pienellä pinta-alalla, koska sipuli-

59 punkit oleskelevat kukkasipuleiden suomu- dostavat ravinnosta vain osan. Lisäksi aina- jen välissä. kin H. aculeifer -lajin käytön yksi ongelma Nähtävästi Hypoaspis-suvun pedoille on on se, että petomäärä laskee 10–40 %:iin al- etua siitä, että ne saalistavat pienelle alalle kuperäisestä petojen levitystä seuraavan vii- keskittynyttä saalista. Yhteiskäytössä A. cu- kon aikana sekä kasvihuoneessa että avo- cumeris-petojen kanssa Hypoaspisten käyt- maalla (Lesna 2000). Sipulipunkkeja ravin- töön jäävän saaliin määrä voi kuitenkin pie- tonaan käyttäessään H. aculeifer reagoi kui- nentyä sellaiselle tasolle, että Hypoaspisten tenkin nopeasti saaliinsa määrän muutok- saalistustehokkuus yhtä saalisyksilöä kohti siin, mikä selittynee joko tämän ravinnon pienenee liikaa eivätkä ne pysty lisäänty- erityisellä sopivuudella tai suotuisilla saalis- mään kyllin tehokkaasti. Hypoaspisten todel- tusolosuhteilla. Jos vastaavia tuloksia halu- linen hyöty voi rajoittua kr:n torjuntaan taan saavuttaa ripsiäisten torjunnassa, on ruukkukasveilla. Tällöinkään ne eivät yksi- löydettävä kaupallistettuja Hypoaspis- nään pysty alentamaan ripsiäismääriä tar- punkkeja tehokkaampia ripsiäispetopunk- peeksi. Toistaiseksi ei ole olemassa tutki- keja tai käytettävä jotain muuta – biologista mustuloksia siitä, millaista näiden petojen tai kemiallista – torjuntakeinoa, jos halu- saalistuskäyttäytyminen on ripsiäisten ol- taan alentaa ripsiäiskoteloiden määrää kas- lessa niiden ainoa saatavissa oleva ravinto- vualustassa. lähde verrattuna siihen kun ripsiäiset muo-

60 Amblyseius cucumeris-jaHypoaspis aculeifer -petopunkkien yhteiskäytön tehokkuus kalifornianripsiäisen torjunnassa kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavalla Escimo-leikkoruusulla

Irene Vänninen1), Marika Linnamäki1), & Sari Jaaksi2)

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] 2) [email protected] Kahden petopunkkilajin yhteiskäytön te- siksi ja kivivillassa 3–4,2-kertaisiksi verrat- hokkuutta tutkiva koe toteutettiin osa-osa- tuna lähtömääriin. Hypoaspis aculeifer ei siis ruutukokeena neljässä 38 m2:n kasvihuo- lisääntynyt riittävän nopeasti torjuakseen neessa huhti-syyskuussa 1998 kivivillasäk- ripsiäiset kummassakaan kasvualustassa, ki- ja avoturvepedeissä. Kokeessa verrattiin kun käsittelyt tehtiin taloudellisesti koh- ripsiäis- ja torjuntaeliömäärien kehitystä tuullisilla levitysmäärillä kasvien ollessa jo 1,2 m2:n ruusuhäkeissä viidessä eri käsitte- lievästi ripsiäisten saastuttamia. lyssä: 1. kontrolli, 2. H. aculeifer (Ha, 300 Ac-määrät kokeen aikana käsittelyissä kpl/m2 kokeen alussa), 3. A. cucumeris (Ac, 3–5 saavuttivat maksiminsa viikoilla 19–20 2450 kpl/m2 pussilevityksinä 6 erässä 2–4 ja 26–28. Sen jälkeen määrät taantuivat uu- viikon välein pystyversoille;), 4. Ha1x+Ac sintalevityksistä huolimatta, ilmeisesti sik- ja 5. Ha-toistaen+Ac (Ha yhteensä 567– si, että tuolloin aloitettiin viikottaiset saip- 1432 kpl/m2, josta 300 kpl/m2 kokeen alus- puaruiskutukset jauhiaisten torjumiseksi. sa ja loput viikoilla 24 ja 30). Kivivillapedeissä käsittelyjen 3–5 torjunta- Ha -punkit yksinään eivät torjuneet rip- tehot koeviikkojen yli summattuihin ripsi- siäisiä, eikä niiden yhteiskäyttö Ac -punkki- äismääriin perustuen olivat silti 39–46 % en kanssa parantanut torjuntatehoa verrat- verrattuna kontrolliin. Avoturvepedeissä tuna pelkillä Ac-pedoilla saatuun tehoon. mikään käsittely ei alentanut ripsiäismääriä Ha-määrät käsittelyissä 2, 4 ja 5 kasvoivat merkitsevästi johtuen ripsiäisten nopeam- ripsiäismäärien kasvaessa kokeen loppuun masta lisääntymisestä hyvien koteloitu- mennessä avoturvepedeissä 45–170-kertai- misolosuhteiden ansiosta.

61 1 Johdanto 2 Aineisto ja

Vuonna 1997 toteutettu koe Amblyseius cu- menetelmät cumeris ja Hypoaspis miles -petopunkkien yh- teiskäytöstä ruukkuruusulla viittasi siihen, 2.1 Ruusujen viljely ja olosuhteet että Hypoaspis-punkkien määrä kasvualus- kasvihuoneosastoissa tassa väheni ratkaisevasti silloin, kun A. cucumeris saalisti toukkia ruusujen lehdillä Koe perustettiin viikolla 15 ja toteutettiin (kts. s. 48). Syyksi epäiltiin epäsuoraa ravin- huhti-syyskuussa 1998 neljässä 38 m2:n tokilpailua. Tästä saatiin idea levittää Hypo- kasvihuoneosastossa. Jokaisessa oli avotur- aspiksia kasvualustaan toistuvasti, jotta nii- vepeti ja kivivillasäkkipeti (kts. s. 16) ja niis- den määrä pysyisi jatkuvasti korkeana huo- sä kummassakin viisi 1,2 m2:n harsohäkkiä, limatta siitä, että lehdillä toukkia saalista- joissa kasvoi 12 Escimo-leikkoruusua vat ripsiäiset vievät osan niiden ravinnosta. (Huiskula Oy). Ruusuja viljeltiin kuten on Vuonna 1998 toteutetussa biologisen kuvattu sivulla 16. Kokeen aikana ruususa- torjunnan kokeessa verrattiin H. aculeiferin toa kerättiin normaalin keruurytmin mu- ja A. cucumeris petopunkkien yksinään anta- kaisesti, ei kuitenkaan viikonloppuisin. maa torjuntatehoa näiden kahden peto- Osastojen päivälämpötila asetettiin punkkilajin yhteiskäytön torjuntatehoon 22:een ja yölämpötila 20 °C:een ja tuuletus avoturpeessa ja kivivillasäkeissä viljellyllä käynnistyi 25 °C:ssa. Elokuun 18. pnä sekä Escimo-leikkoruusulla. Liikkeelle lähdet- päivä- että yölämpötila asetettiin 20 asteek- tiin lievälle harsosääskisaastunnalle suosi- si. Osastoista tehtiin lämpötilahavainnot teltuja Hypoaspis-käyttömääriä 300 punk- kahdesti päivässä minimi-maksimilämpö- kia/m2 soveltaen, jotta käyttökustannukset mittareilla ja havaintojen perusteella lasket- pysyisivät kohtuullisella tasolla. Lisäksi ole- tiin keskilämpötilan ja minimi- ja maksimi- tettiin, että pedot lisääntyisivät kasvualus- lämpötilojen viikkokeskiarvot. Ilman suh- tassa vaihtoehtoisen ravinnon (hyppyhän- teellista kosteutta seurattiin kosteusmitta- täiset, harsosääsken toukat, erilaiset ei-pe- reilla. Viikottainen keskilämpö oli suurim- tomaiset punkit, sukkulamadot, sieni-itiöt) man osan ajasta välillä 21–23 °C kaikissa turvin. osastoissa. Viikottainen maksimikeskiläm- Punkkien yhteiskäyttöä tutkittiin kahta pö oli suurimman osan ajasta välillä 23–30 eri levitysstrategiaa käyttäen. Hypoaspiksia °C, minimilämpö välillä 17–20 °C ja ilman- lisättiin kasvualustaan joko vain kerran tai kosteuden viikkokeskiarvo 60–75 % kai- sitten toistuvasti niin, että punkkimäärät kissa osastoissa. kasvualustassa pyrittiin pitämään jatkuvasti yli 500 kpl/m2. Kasvualustojen vertailus- ta oltiin kiinnostuneita kahdesta syystä: 2.2 Käsittelyt ja 1) turvepitoiset kasvualustat ovat Hypoas- torjuntaeliöiden levitys piksille hyviä (Chambers et al. 1993; Chambers & Wright 1993; Lesna Koeasetelma oli viiden käsittelyn osa-osa- 2000), mutta niiden menestymisestä ki- ruutukoe, jossa kasvihuoneosastot muodos- vivillasäkkialustoissa ei ollut saatavissa tivat lohkot, osaston sisällä olevat kaksi pe- tutkimustietoa; tiä osaruudut ja petien sisällä olevat viisi eri 2) kr:n oli osoitettu koteloituvan huonom- käsittelyä osa-osaruudut (Taulukko 11). min kivivillasäkkipedeissä kuin avotur- Useimmissa häkeissä ripsiäisiä oli edelli- peessa, joten biologisen torjunnan oletet- seltä kasvukaudelta. Joihinkin häkkeihin tiin toimivan kivivillasäkeissä viljelyllä levitettiin lisää ripsiäisiä kasvatuksesta. leikkoruusulla paremmin kasvintuhoo- Amblyseius-pussit ripustettiin pystyversojen jan hitaamman lisääntymisen ansiosta. ala- tai keskiosaan. Hypoaspikset levitettiin

62 Taulukko 11. Eri käsittelyihin levitetyt torjuntaeliömäärät vuoden 1998 biologisen torjunnan kokeessa neliömetriä kohti. Table 11. Application rates of predators per m2 and treatment costs (in FIM) in 1998 cut rose experiment conducted in four 38 m2 greenhouse compartments in rockwool bag and open peat beds.

Viikko Week

Käsittely 16 17 23 24 27 30 31 35 Yht. (kpl) (lyhenne) Total (hinta/m2) Treatment and its abbreviation (price/m2) 1. Kontrolli/ ------control 2. H. aculeifer a 300 ------300Ha (Ha) (3,4 mk) Ha 3. A. cucumerisb 200 250 500 -500-500500 2450 Ac (Ac) (4,8 mk) Acc Ac Ac Ac Ac Ac 4. Ha1x+Ac 300 300 Ha, (8,2 mk) Ha ja (and) 200 250 500 -500-500500 2450 Ac Acc Ac Ac Ac Ac Ac 5. Ha-toistd+Ac 300 147- 120- 567- (11,1-20,8 mk) Ha 690 442 1432 Ha, 200 250 500 Hae 500 Haf 500 500 ja (and) Acc Ac Ac Ac Ac Ac 2450 Ac

a keskimääräinen kpl-hinta vuonna 2000 ilman ALV:a 0,01117 mk/mean price per one predator in 2000 without VAT FIM 0.01117 b keskimääräinen kpl-hinta vuonna 2000 ilman ALV:a 0,00196 mk/mean price per one predator in 2000 without VAT FIM 0.00196 c lehdille ripoteltuna, muina viikkoina pussilevitykset/sprinkled onto leaves, in other weeks controlled release sachets d H. aculeifer –petopunkkien toistolevitykset/repeated releases of H. aculeifer e osasto 1 (compartment 1): 572 kpl per m2/turve (in peat), 501 kpl/kivivilla (rockwool); osasto 2: 666 kpl/turve; 407 kpl/kivivilla; osasto 3: 690 kpl/turve, 360 kpl/kivivilla; osasto 4: 690 kpl/turve, 147 kpl/kivivilla fosasto 3: 442 kpl/turve, 262 kpl/kivivilla; osasto 4: 120 kpl/kivivilla turvepeteihin kauttaaltaan ripotellen. Kivi- häkki tarkastamalla 1 kukinto (kukka tai villapedeissä punkkeja levitettiin sekä kivi- nuppu saatavuuden mukaan) per pystyver- villakuutioihin että niiden väliin pussien so sekä 2 lehteä per verso, yhteensä siis 5 ku- päälle, mutta ei kuitenkaan muovin päälle kinnosta ja 20 lehdeltä/häkki. rinnakkaisten kivivillalevyjen väliselle osal- Hypoaspis-määriä kasvualustassa seurat- le petiä. Hypoaspisten leviäminen käsittelystä tiin kasvualustanäytteistä, jotka otettiin toiseen pyrittiin estämään häkkien ympäril- 4–6 viikon välein. Ensimmäiset näytteet le asennetuilla matalilla muovi- ja styrox- otettiin viikolla 15 ennen viikolla 16 tehtyä seinämillä. Hypoaspisten levitystä. Punkit eroteltiin turpeesta ja kivivillakuutioiden palasista Tull- gren-erottelulaitteella. Kivivillapedeistä 2.3 Eliömäärien imuroitiin lisäksi näytteeksi myös kariketta havaintomenetelmät muovien päältä. Punkit eroteltiin karik- keesta pesumenetelmällä. Näytteistä ero- Ripsiäistoukat ja -aikuiset sekä A. cucumeris tellut punkkimäärät muunnettiin kappale- -petopunkkien liikkuvat asteet laskettiin määräksi neliömetriä kohti. Kivivillasäkki- 5:ltä pysty- ja 5 taivutetulta versolta per pedeissä laskettiin myös erikseen kivivilla-

63 kuutioissa ja muovien päällä olleiden punk- vuoden ajalta kertyneen kokonaissadon ver- kien suhteelliset osuudet. tailu käsittelyiden ja kasvualustojen välillä Kukkasato luokiteltiin ripsiäisvioitus- tehtiin myös SAS:n sekamalliohjelmalla ten perusteella kolmeen luokkaan: vertaamalla torjuntakäsittelyjen satoa 0=puhdas, myyntikelpoinen, kontrollihäkkien kukkasatoihin. 1=lievää ripsiäisvioitusta, mutta myynt ikelpoista nipputavarana, 2=myyntikelvottomaksi vioittunut. 3 Tulokset

2.4 Muiden kasvintuhoojien 3.1 Käsittelyjen vaikutus torjunta kokeen aikana ripsiäismääriin Ruusunhärmä torjuttiin viikoittaisilla 40 Yhden kasvin havaintoyksiköitä kohti las- %:silla hiililannoiteruiskutuksilla (Kekki- ketut ripsiäismäärät pysyivät alle 30:n vii- län hiililannoite). Koehäkkeihin ilmaantu- kolle 27 asti. Sen jälkeen tiheydet lähtivät neita jauhiaisia torjuttiin aluksi jauhiaiskii- nousuun niin kontrolleissa kuin biologisen lukaisilla, mutta viikolla 26 oli pakko aloit- torjunnan käsittelyissäkin (Kuva 19a-b). taa saippuaruiskutukset (Biosoap-valmis- Kivivillasäkkipetien kontrollihäkeissä ripsi- te). Kontrolli- ja Hypoaspis-häkkeihin il- äisiä oli keskimäärin 77 % avoturpeen kont- maantuneet A. cucumeris -punkkien määrät rollihäkkien yli kokeen summatusta ripsi- pidettiin kurissa Morestan (kinometionaat- äismäärästä (kts. Kuva 20). Kivivillasäkki- ti) ruiskutuksilla, joita tehtiin tarpeen vaa- pedeissä ripsiäisten populaatiokoko kasvoi tiessa 1–4 viikon välein. siis hitaammin ja jäi pienemmäksi kuin avo- turvepedeissä. Biologinen torjunta tehosi- kin ainoastaan kivivillasäkeissä kasvaneilla 2.5 Tilastolliset menetelmät ruusuilla. Torjuntateho oli kivivillasäkkipe- deissä yli 50 % 11 viikkona käsittelyssä Ac, Ripsiäisten ja A. cucumeris -määrien tilastol- 10 viikkona käsittelyssä Ha-toist+Ac, 7 lisessa analyysissä havaintoyksikkönä käy- viikkona käsittelyssä Ha1x+Ac ja vain 4 tettiin yhden pysty- ja yhden taivutetun viikkona käsittelyssä Ha. Torjuntateho al- verson tarkastusyksiköiltä (1 kukinto, 2 koi kivivillasäkkipedeissäkin murtua pää- pystyverson lehteä, 2 taivutetun verson leh- sääntöisesti viikon 32 jälkeen (Kuva 19a). teä) löydettyjen eliöiden keskimääräistä Koeviikkojen 18–38 yli summattujen summaa per häkki. Havaintoviikkojen yli ripsiäismäärien tilastollinen analyysi vah- summatut ripsiäisten ja Amblyseius-määrien visti, että torjuntateho oli parempi kivivil- erot eri käsittelyiden ja kasvualustojen välil- lasäkkipedeissä kuin avoturvepedeissä lä analysoitiin osaruutukokeiden analysoin- (Kuva 20). Ripsiäistoukkien ja -aikuisten tiin tarkoitetulla SAS:n sekamalliohjelmal- yhteismäärän vaihtelua ruusuilla selittivät la. Siinä käytettiin Poisson-jakauman mu- merkitsevästi sekä kasvualusta (F=35,85, kaista virhetermiä ja logaritmista linkki- p=0,0001, df=26,93) että käsittely (F= funktiota. Torjuntakäsittelyjen tehoa ver- 5,86, p=0,0016, ddf=26,93). rattiin kontrollikäsittelyihin. Viikottaisia Hypoaspis-punkit yksinään käytettyinä ripsiäis- ja Amblyseius-määriä käsitellään eivät alentaneet ripsiäismääriä edes kivivil- vain kuvailevasti ilman tilastollisia vertailu- lasäkkipedeissä, eikä Hypoaspis-punkkien li- ja. Myös Hypoaspis-punkkien määrää ja sääminen kasvualustaan yhdessä Ac -punk- punkkimäärien välisiä eroja eri käsittelyissä kien käytön kanssa nostanut torjuntatehoa tarkasteltiin SAS:n sekamalliohjelmalla yli sen, mitä saavutettiin pelkkiä Ac -punk- käyttämällä näytteenottokertojen yli sum- keja käyttämällä. mattuja neliökohtaisia lukumääriä. Puolen

64 a. Kivivillasäkkipedit, osastojen keskiarvot ripsiäismäärille

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5

isäsävro tarkastusyksiköt Ripsiäisiä/verson 0 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 Viikko Ei torjuntaa H. aculeifer A. cucumeris Ha1x+Ac Ha toistaen+Ac

b. Avoturvepedit, osastojen keskiarvot ripsiäismäärille 50 45 40 35 Kuva 19. Ripsiäismäärien 30 kehitys vuoden 1998 leik- 25 koruusukokeen eri käsit- 20 telyissä 15 tarkastusyksiköt Ripsiäisiä/verson Figure 19. Trend in thrips 10 numbers in different treat- 5 ments (see Table 11. for ex- 0 planations) in the 1998 cut 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 rose experiment in (a) Viikko rockwool bag beds and (b) open peat beds. Values are Ei torjuntaa H. aculeifer A. cucumeris means of four compartments. Ha1x+Ac Ha toistaen+Ac

3.2 Petopunkkimäärien kehitys summattuna Amblyseius cucumeris -punkkien määrä kohti yhden verson tarkastettuja kas- 3.2.1 Amblyseius cucumeris (Ac) vinosia oli samanlainen turve- ja kivivillahä- keissä (Kuva 22). Amblyseiusten määrä ei lähtenyt nousuun viikoilla 19–20 ja 26–28 havaittujen huippu- jen jälkeen huolimatta neljän viikon välein 3.2.2 Hypoaspis aculeifer (Ha) ja muut tehdyistä uusintalevityksistä. Ensimmäisen Hypoaspis-suvun punkit huipun aikana petopunkkeja oli avoturvepetien Ac-käsittelyissä enemmän suhteessa Hypoaspis aculeifer -petojen määrän vaihte- ripsiäistoukkien määrään kuin kivivillasäk- lua selittivät merkitsevästi sekä kasvualusta kipedeissä, mutta jälkimmäisen huipun ai- (F=8,35, p=0,0087, ddf=21,1) että käsit- kana suhde oli parempi kivivillapetien hä- tely (F=9,8, p=0,0001, ddf=21,1). Alus- keissä. Petojen lukumäärän taantuminen tan ja käsittelyjen välillä ei ollut yhteisvaih- viikon 28 jälkeen osui suunnilleen yksiin telua, ts. punkkimäärät vaihtelivat samalla jauhiaisten määrän vähentämiseksi tehtyjen tavalla eri käsittelyjen välillä avoturpeessa viikoittaisten saippuaruiskutusten aloitta- ja kivivillasäkkipedeissä. Kivivillasäkkipe- misen kanssa (Kuva 21). Koeviikkojen yli deissä Hypoaspikset eivät levinneet käsittely-

65 Kuva 20. Ripsiäissummat yli viikkojen 18–38 kivivillasäkki- ja avoturvepetien eri käsit- telyissä vuoden 1998 biologisen torjunnan kokeessa. Pylväät ovat neljän osaston keskiarvoja. Pro- senttiluvut osoittavat torjuntatehon käsittelyissä, joiden ripsiäismäärät olivat merkitsevästi pienemmät kuin 350 ko. kasvualustan kontrollin. Figure 20. Thrips sums on in- 300 spected plant parts over weeks 18–38 in rockwool bag 250 beds (villa) and in open peat

200 beds (turve) in the 1998 cut 39 % 45 % rose experiment. Values are 46 % 150 means of four compartments per treatment. Percentages 100 show control efficacy in those treatments in which thrips

isäsävro tarkastusyksiköt Ripsiäisiä/verson 50 sums were significantly lower than in the untreated controls 0 of the respective growth sub- Kont Ha Ac Ha1x+Ac Ha-toist+Ac strate (analysis of variance Käsittely using the mixed models pro- Villa Turve cedure of SAS, P<0.05). häkeistä niihin häkkeihin, joihin näitä peto- maksimissaan keskimäärin noin 600 kpl kä- ja ei lisätty (Kuva 23). sittelyssä Ha1x+Ac (Kuva 24a) ja pedot Petopunkkien lukumäärät vaihtelivat keskittyivät esiintymisessään lähes yksin- eri tavalla avoturpeessa ja kivivillasäkkipe- omaan kivivillakuutioihin (Taulukko 12). deissä (Kuva 24). Kolme viikkoa petojen le- Kokeen lopussa H. aculeifer -tiheys oli vityksestä punkkien määrät olivat pudon- avoturvepetien Ha-käsittelyssä 1,2-kertai- neet kivivillasäkkipedeissä 15–29 %:iin ja nen, Ha1x+Ac- käsittelyssä 2,3-kertainen avoturvepedeissä peräti 2 %:iin alkuperäi- ja Ha-toist+Ac-käsittelyssä 5,2-kertainen sestä laskennallisesta määrästä. Sen jälkeen verrattuna kivivillasäkkipetien vastaaviin petomäärät kasvoivat kuitenkin nopeam- käsittelyihin. Verrattuna ensimmäisen min avoturvepedeissä nousten korkeim- näytteenottoviikon tuloksiin, kivivillasäk- miksi (keskimäärin 1400 kpl-m2)Ha- kipedeissä H. aculeifer -määrät kasvoivat toist+Ac käsittelyssä, johon petoja siis li- keskimäärin 3–4,2-kertaisiksi ja avoturve- sättiin useamman kerran. Vaihtelu osasto- pedeissä 43–150-kertaisiksi 6 kk:ssa. jen välillä oli kuitenkin suurta. Pelkkiä Hypoaspis aculeiferin ja ripsiäisten määri- Ha-punkkeja saaneissa avoturvehäkeissä en suhdetta tutkittiin neljän kasvualus- määrät jäivät jostain syystä (sattumaa?) yl- tanäytteenottoviikon perusteella siten, että lättävän pieniksi (144–779 kpl/m2 kokeen ripsiäismäärinä käytettiin kuhunkin näyt- lopussa). Hypoaspikset levisivät kokeen lop- teenottoviikkoon mennessä kertynyttä kas- pupuolella sekä kontrolleihin että jostain vikohtaista kumulatiivista ripsiäissummaa. syystä erityisesti Ac-häkkeihin. Molemmissa kasvualustoissa H. aculeiferei- Kivivillasäkkipedeissä punkkeja oli den määrä oli sitä suurempi, mitä enemmän

66 Kuva 21. Amblyseius cucu meris -määrien kehitys vuoden 1998 biologisen torjunnan a. Kivivillasäkkipedit 8,0 kokeessa kivivillasäkkipetien 14 (a) ja avoturvepetien (b) eri Biosoap viikottain 7,0 käsittelyissä. Käsittelyt A. cu- 12 cumeris, Ha1x+Ac ja Ha- 6,0 syksiköt 500 toist+Ac yhdistetty selvyyden 10 vuoksi yhdeksi käsittelyksi 5,0 (Ac-käsittelyt), koska peto- 8 4,0 punkkien dynamiikka oli sa- 500 500 6 manlainen niissä kaikissa. 3,0 Katkoviiva osoittaa petopunk- 500 kien määrän yhtä ripsiäistouk- 4 2,0 kaa kohti. Arvot ovat neljän 250 Suhde petopunkit/ripsiäistoukat 2 200 osaston keskiarvoja. Nuolet Petopunkkeja/kasvin tarkastu 1,0 osoittavat petopunkkien levi- 0 0,0 tysviikot ja luvut levitettyjen Ei15 torjuntaa 17 19 21 23 25 27H.aculeifer 29 31 33 35 37 petopunkkien lukumäärät ne- Ac-käsittelyt Ripsiäistoukkia liömetriä kohti. Petopunkit/ripsiäistoukat Figure 21. Trend in Amblyseius cucumeris numbers in the 1998 cut rose experiment in (a) rockwool bag b. Avoturvepedit and (b) open peat beds. For the sake of clarity, the three 20 6,0 treatments that received A. 18 5,0 cucumeris (see Table 11) 16

syksiköt Biosoap viikottain were combined, as the dynam- 14 ics of A. cucumeris numbers 4,0 12 were similar in them. The 500 dashed line shows the preda- 10 3,0 8 tors to prey ratio (prey=thrips 250 500 2,0 larvae). Values are means of 6 500 500 four compartments. The ar- 4 200 1,0 rows show the weeks when 2 Suhde petopunkit/ripsiäistoukat predators were applied to the Petopunkkeja/kasvin tarkastu 0 0,0 crop in controlled release sa- 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 chets (except week 16 when they were sprinkled onto the Ei torjuntaa H.aculeifer leaves) and the rate of applica- Ac-käsittelyt Ripsiäistoukkia tion per m2. Petopunkit/ripsiäistoukat häkin kasveilta oli löytynyt ripsiäisiä näyt- varmisti Lars Lundqvist Lundin yliopistos- teenottopäivään mennessä (Kuva 25a-f). ta). Lisäksi löydettiin Proctolaelaps pygmaeus Hypoaspisten määrä näytti siis reagoivan rip- -lajia läheisesti muistuttavia punkkeja sekä siäismäärän kasvuun. joitakin Ascidae ja Rhagiidae -heimoihin Sekä avoturve- että kivivillasäkkipedeis- kuuluvia punkkeja. sä oli H. aculeifer -lajin lisäksi myös jonkin Hypoaspis sp. määritetyt yksilöt lasket- verran H. vacua ja H. miles -lajia sekä erityi- tiin erikseen. Niitä löytyi kaikista käsitte- sesti tarkemmin määrittämättömiä Hypoas- lyistä, mutta määrät kohosivat loppua kohti pis-sukuun kuuluvia punkkeja (määritykset voimakkaimmin kontrolli- ja Ac-käsitte-

67 60

50 Kuva 22. Amblyseius cucu-

40 meris -petopunkkien määrät kasvin tarkastusyksiköitä kohti 30 summattuna yli koeviikkojen 20 18–38. Figure 22. Numbers of 10 Punkkeja/viisi versoa Amblyseius cucumeris per in- 0 spected plant parts summed over weeks 18–38 of the 1998

Hypo Ambly biocontrol experiment in white Ha1x+Ac Ei torjuntaa Escimo roses. Values are Villa Turve Ha toistaen+Ac means of four compartments.

Kuva 23. Hypoaspis aculeifer -määrät kivivillasäkki- ja avoturvepetien eri käsittelyissä summattuina viiden näyt- teenottokerran yli. Janat osoittavat keskiarvon keskivirheen. Tähdellä merkittyjen käsittely- jen petomäärät ovat merkit- seästi suurempia kuin ko. kasvualustan kontrollihäkkien kasvualustassa olleiden petojen määrät. 6000 * Figure 23. Numbers of Hypoaspis aculeifer in different 5000 treatments of rockwool bag 4000 beds (“kivivilla”) and open peat * beds (“turve”) summed over 3000 * the five sampling occasions for * H. aculeifer. Values are means 2000 of four compartments, bars * * * show S.E. In treatments

Hypoaspis aculeifer,1000 kpl marked with an asterix, the 0 number of predators was significantly higher than that in un-

Kontr Kontr treated controls of the respec- Ha1x+Ac Ha1x+Ac tive growth substrate (analysis H. aculeifer Ha-toist+Ac H. aculeifer Ha-toist+Ac A. cucumeris A. cucumeris of variance by the mixed mod- K ivivilla Turve els procedure of SAS, P<0.05). lyissä eli siis häkeissä, joihin ei ollut lisätty ta se laski kokeen loppua kohti 41–87 H. aculeifer -lajia. Hypoaspis sp. punkkien %:iin. Avoturvepedeissä H. aculeifer -yksi- määrä oli suurempi kivivillasäkkipedeissä löiden osuus kaikista Hypoaspis-sukuun kuin avoturpeessa. Kivivillasäkkipetien H. kuuluvista punkeista oli pienin alussa ja ko- aculeifer -punkkeja saaneissa käsittelyissä H. hosi vähitellen kokeen loppua kohti kaikissa aculeifer -lajin osuus kaikista Hypoaspis-su- Ha-punkkeja saaneissa käsittelyissä. Kont- vun punkeista oli kolme viikkoa ensimmäis- rolli- ja Ac-häkeissäkin H. aculeifer -lajin ten punkkilevitysten jälkeen 72–92 %, jos- osuus oli kokeen lopussa 74–82 %, vaikka

68 a. Kivivillasäkkipedit 1600 1400 1200 2 1000 800 600

Punkkeja/m 400 200 0 15 19 27 35 39 Viikko Kuva 24. Hypoaspis aculeife- 2 Kontr H. aculeifer A. cucumeris rin (kpl/m ) määrien kehitys avoturve- ja kivivillasäkkipe- Ha1x+Ac Ha-toist+Ac tien eri käsittelyissä vuoden 1998 biologisen torjunnan kokeessa. Arvot ovat neljän b. Avoturvepedit osaston keskiarvoja. Nuolet 1600 osoittavat suunnilleen ne ajan- 1400 kohdat (viikot 24 ja 30), jolloin 1200

H. aculeifer -punkkeja lisättiin 2 toistamiseen Ha-toist+Ac- kä- 1000 sittelyjen häkkeihin. 800 Figure 24. Trend in Hypoaspis 600 aculeifer numbers per m2 in Punkkeja/m 400 rockwool bag and open peat beds in the 1998 cut rose ex- 200 periment. Values are means of 0 four compartments. The ar- 15 19 27 35 39 rows show weeks 24 and 30, Viikko when H. aculeifer were reap- plied to the treatment Ha- Kontr H. aculeifer A. cucumeris toist+Ac (see Table 11). Ha1x+Ac Ha-toist+Ac yksilömäärät eivät yltäneetkään samalle ta- pedeissä viikoilla 21, 27 ja 34. Keskimääräi- solle kuin Ha-punkkeja saaneissa käsitte- nen kokonaissato oli samanlainen kummas- lyissä. Hypoaspis aculeifer näytti tämän pe- sakin kasvualustassa: kivivillassa 117–140 rusteella pystyvän kilpailemaan lähisuku- kpl ja turpeessa 123–140 kpl. Kokeessa laistensa kanssa paremmin turpeessa kuin esiintyneillä ripsiäismäärillä puhdasta satoa kivivillassa. ei tullut kuin aivan kokeen alussa eivätkä kaikki ruusut olleet silloinkaan myyntikelpoisia, vaan puhtaan sadon osuus jäi maksi- 3.3 Kukkasato missaan noin 40–50 %:iin. Kokeen lopussa sadosta oli puhdasta enää noin 10 % tai sen Satorytmissä oli kolme huippua keskimää- alle. rin samaan aikaan sekä turve- että kivivilla-

69 Taulukko 12. Kivivillakuutioista löytyneiden Hypoaspis aculeifer yksilöiden osuus suhteessa m2:n alalta todettuun punkkitiheyteen kivivillasäkkipetien eri käsittelyissä. Jos näytteenottovii- kon kohdalla ei ole lukua, ko. viikolla ei ole otettu kasvualustanäytteitä. Table 12. Percentage of Hypoaspis aculeifer found in rockwool cubes relative to total no. found per one m2 in rockwool bag beds in different treatments. If there is no value for a certain week, no samples were taken in that week.

Käsittely Treatment Näytteenotto- Kontrolli Hypoaspis Amblyseius Ha1x+Ac Ha-toist+Ac viikko Control aculeifer cucumeris (Ha repeatedly) Sampling week

15 19 87 ± 13 93 ± 6,5 84 ± 9,5 23 99 ± 184± 6 27 98 ± 1,5 99 ± 0,5 76 ± 7 31 97 ± 3,5 89 ± 7 35 100 100 100 100 95 ± 4,5 39 100 97 ± 393± 7

olevan hitaampaa kuin muualla tehdyissä 4 Tulosten tarkastelu kokeissa. Gillespie & Quiring (1990) ilmoittavat sahanpurulla täytettyihin ruuk- Kevät- ja kesäkuukausien olosuhteissa to- kuihin lisättyjen H. aculeifereiden määrän ne- teutetussa biologisen torjunnan kokeessa linkertaistuneen jo 40 vrk:ssa. Ruukku- H. aculeifer ei pystynyt torjumaan kr:stä yk- ruusukokeessa 1997 H. miles-yksilöiden sinään eikä tehostanut ripsiäistorjuntaa määrä kasvoi turpeessa 1,6-kertaiseksi 2,5 käytettynä yhdessä A. cucumeris -petopunk- kk kestäneen kokeen kuluessa (kts. s. 48). kien kanssa. Leikkoruusukokeessa havaitut Sen sijaan ruukkuruusukokeessa 1999 H. biologisen torjunnan tehot olivat yksin- aculeiferien määrä pieneni kokeen aikana. omaan A. cucumeris -petopunkkien ansiota. Kaikissa em. kolmessa tapauksessa koeyk- Avoturvepedeissä tulosten tulkintaa häiritsi sikköinä olivat kuitenkin pinta-alaltaan kuitenkin se, että varotoimenpiteistä huoli- suhteellisen pienet ruukut, joissa saaliin löy- matta H. aculeifer -punkit levisivät jonkin tyminen on todennäköisesti helpompaa verran myös kontrolli- ja Ac-käsittelyihin. kuin pinta-alaltaan suuremmissa koeyksi- Tämä tapahtui tosin vasta kokeen viimei- köissä. Lesnan (2000) kokeessa koeyksiköt sellä kolmanneksella, jolloin A. cucumeriksen vastasivat pinta-alaltaan leikkoruusuko- torjuntateho alkoi jo muutenkin murtua. keen häkkejä, vaikkakin kasvualusta oli Avoturpeessa H. aculeiferin määrät kas- hiekkapitoinen. Edellä mainitussa kokeessa voivat monikymmenkertaisiksi puolen vuo- H. aculeifereiden määrä kasvoi joko 33-ker- den aikana. Kivivillassa petojen tiheys nousi taiseksi 14 viikossa ja 170-kertaiseksi 18 loivemmin eikä se ollut saavuttanut edes viikossa, kun saaliina oli sipulipunkkeja. kokeen loppuun mennessä häkkeihin alun- Nämä lisääntymisnopeudet ovat lähellä perin levitettyä tiheyttä. Lesnan (2000) ko- leikkoruusun avoturvepedeissä havaittuja. keissa H. aculeiferin tiheys laski noin 40 Käsittelyt pienillä H. aculeifer -tiheyksil- %:iin levitetystä määrästä viikon kuluttua lä eivät näytä tuottavan toivottua hyötyä petopunkkien lisäämisestä kasvualustaan ja suhteessa lisääntyneisiin torjuntakustan- alkoi kasvaa vasta sen jälkeen. Leikko- nuksiin ainakaan silloin, kun kasvustossa on ruusukokeessa tiheyden alenema oli suu- jo hieman ripsiäisiä petopunkkeja levitettä- rempi ja kesti pitempään, lisäksi petopunk- essä. Kivivillasäkkipedeissä H. aculeifer kien lisääntyminen näytti pääsääntöisesti -punkkien käyttö ei näytä senkään vertaa

70 a. Kivivilla, Hypoaspis aculeifer b. Avoturve, Hypoaspis aculeifer 350

2 500 300 2 400 y = 1,4456x + 5,7501 250 R2 = 0,9923 200 300 y = 44,382Ln(x) + 58,234 150 200 100 R2 = 0,799 50 100 Petopunkkeja/m Petopunkkeja/m 0 0 0 50 100 150 200 250 300 0 100 200 300 400 Kumulatiivinen ripsiäissumma Kumulatiivinen ripsiäissumma

c. Kivivilla, Ha1x+Ac d. Avoturve, Ha1x+Ac 700 2 1500 600 2 y = 3,9603x + 71,885 500 2 400 1000 R = 0,9073 300 y = 124,71Ln(x) - 52,006 2 200 R = 0,9972 500 100

Petopunkkeja/m 0 Petopunkkeja/m 0 0 50 100 150 200 0 100 200 300 400 Kumulatiivinen ripsiäissumma Kumulatiivinen ripsiäissumma

e. Kivivilla, Ha-toist+Ac f. Avoturve, Ha-toist+Ac 700 2500 2 600 2 2000 500 400 1500 300 1000 200 3 2 y = 0,0017x3 - 0,4428x2 + 29,764x + 39,965 y = 0,0006x - 0,35x + 51,752x - 52,109 100 500 2 R2 =1 R =1 Petopunkkeja/m Petopunkkeja/m 0 0 0 50 100 150 200 0 100 200 300 400 Kumulatiivinen ripsiäissumma Kumulatiivinen ripsiäissumma

Kuva 25. Hypoaspis aculeifer - petopunkkien ja ripsiäismäärien välinen korrelaatio vuoden 1998 biologisen torjunnan kokeessa. Ripsiäismäärät on annettu ko. näytteenottoviikkoon mennessä havaittuina kumulatiivisina ripsiäissummina näytteenottoviikkojen yli. Figure 25. Correlation between the number of H. aculeifer per m2 of open peat beds in four sampling weeks (y-axis) and the cumulative number of thrips observed on inspected plant parts up to a given sampling week (x-axis). The data are from treatments that received H. aculeifer either once at the beginning of the experiment or repeatedly during the experiment (see Table 11). perustellulta. Punkkeja löytyi tuskin lain- Avoturvepedeissä H. aculeifer lisääntyy kaan muovien päältä, kun taas ripsiäisiä ko- puolessa vuodessa niin voimakkaasti, että teloitui muovienkin päälle runsaasti (kts. s. punkkien käyttö taloudellisesti kannatta- 30). Ripsiäisiäkin kuoriutuu kuutioista vana ennakkotorjuntana ripsiäisiä vastaan enemmän kuin mitä niiden pinta-ala muo- voi olla perusteltua. Onnistuminen edellyt- dostaa kivivillasäkkipedin kokonaispin- tää kuitenkin kahta asiaa. Ensinnäkään rip- ta-alasta (kts. s. 30). Ripsiäisten keskittymi- siäisiä ei saa ilmaantua ennen kuin peto- nen kuutioihin ei kuitenkaan ole niin voi- punkkimäärät ovat kasvaneet riittävästi. makasta, että se selittäisi H. aculeiferin kes- “Riittävä“ määrä kr:n torjunnassa lienee vä- kittymisen niihin. Todennäköisesti punkit hintään 2500–5000 punkkia/m2 ellei keskittyvät kuutioihin siksi, että niissä kos- enemmänkin (vrt. Gillespie & Quiring teusolosuhteet ja ehkä myös valaistusolot 1990; Anttila 1997; kts. s. 48). Toiseksi pe- vastaavat näiden pimeästä ja kosteasta pitä- topunkkien lisääntyminen riippuu saatavil- vien petopunkkien vaatimuksia paremmin la olevasta ravinnosta. Tässä kokeessa Hypo- kuin muovien päällä. aspis aculeifer -petojen lukumäärän kehitys

71 noudatteli ripsiäistiheyden kasvua. Tämä löytyä petoja, jotka ovat erikoistuneet ripsi- viittaa siihen, että H. aculeifer käytti ravin- äisravintoon tiukemmin kuin jo kaupallis- nokseen kasvualustassa olevia kr:n kehi- tetut petopunkit. Tätä oletusta tukee jo se, tysasteita. Havaittu korrelaatio ei kuiten- että tähän mennessä kaupallistettujen kaan ole suora todiste siitä, että H. aculeifer Hypoaspis-petojen pääravintoa ovat punkit reagoi nimenomaan ripsiäismäärien kas- ja harsosääsken toukat, eivät ripsiäiset. vuun. Etenkin avoturvepedit tarjoavat Myös petojen ekologiaa ja käyttäytymistä, maassa eläville petopunkeille muutakin ra- maantieteellistä runsautta ja ravintoerikois- vintoa kuten esimerkiksi erilaisia punkkeja, tumista koskevat teoriat ennustavat, että harsosääsken ja liejukärpäsen toukkia, hyp- ripsiäisiin tiukemmin erikoistuneita peto- pyhäntäisiä, sieni-itiöitä ja sukkulamatoja. punkkeja voi löytyä. Polyfaagisetkin pedot Hypoaspis aculeiferin määrän kasvu kokeen suosivat jotain tiettyä ravintolähdettä riip- aikana on siis voinut johtua lisääntymisestä puen siitä, mikä ravintolähde kulloisessakin muitakin ravintolähteitä kuin ripsiäiskote- saalistusympäristössä on toisaalta ener- loita käyttäen. giasisällöltään ja ravintoarvoltaan pedon fy- Alustavat havaintomme H. aculeiferin li- siologialle sopivin ja toisaalta helpoiten saa- sääntymisestä kaupallisten ruusuhuoneiden tavissa. Mitä voimakkaammin oligo- tai po- hiekkapitoisessa pohjamaassa viittaavat sii- lyfaaginen peto suosii jotain ravintolähdet- hen, että näiden petopunkkien määrä ei tä, sitä enemmän aikaa se käyttää tämän ra- kasva puolessa vuodessakaan silloin kun vinnon etsimiseen silloinkin, kun vaihtoeh- runsaslukuisena esiintyvää ravintoa ei ole toisia, mutta laadultaan huonompia, ravin- saatavilla (M. Linnamäki ja I. Vänninen, tolähteitä on samanaikaisesti saatavilla julkaisematon). Tällaisissa tilanteissa en- (Begon et al. 1990). nakkotorjuntalevitykset ovat turhia (kts. s. Leikkoruusukokeen tulokset antoivat 106). Eefje den Belderin (suull. tieto, Plant viitteitä siitä, että H. aculeiferin ja toistaisek- Protection International, Wageningen, si määrittämättömän Hypoaspis-sukuun The Netherlands) mukaan Hypoaspis-suvun kuuluvan punkkilajin välillä oli vuorovai- petopunkkien käytöstä ei ole voitu osoittaa kutusta, jonka voimakkuus riippui kasvu- olevan hyötyä kr:n torjunnassa myöskään alustasta. Avoturve näytti suosivan H. acu- leikkokrysanteemin kasvualustassa. Nykyi- leiferin menestymistä eräiden muiden sin kaupallisesti saatavissa olevista Hypoas- peto(?)punkkien suhteen. On kuitenkin pis-suvun petopunkeista ei siis ole kr:n tor- käytännössä mahdotonta tutkia jokaisessa jujiksi ilman suuria kustannuksia. käytännön kasvinsuojelutilanteessa erik- Hypoaspis-suvun petopunkkien saalis- seen, mitä petopunkkilajeja kasvualustassa tuskäyttäytymistä erityyppisissä kasvualus- esiintyy luontaisesti ja mikä niiden vuoro- toissa ei tunneta toistaiseksi juuri lainkaan. vaikutus sinne levitettävien kaupallisten Saatavilla olevan saalisvalikoiman luonne punkkien kanssa mahdollisesti on. Tällöin yhdistyneenä petopunkkien ripsiäisravin- tehtyjen käsittelyjen lopputulos on hyvin toon erikoistumisen asteeseen voi olla rat- sattumanvarainen, ellei ole käytettävissä kaisevaa maaperässä käytettävien petojen sellaista kaupallista petopunkkia, joka on tehokkuudelle. Moniruokaisuuden on tor- ripsiäisten etsijänä ja saalistajana niin erin- juntaeliön ja sen saaliin välistä vuorovaiku- omainen, että se pystyisi helposti syrjäyttä- tussuhdetta mallitettaessa osoitettu johta- mään kasvihuoneissa esiintyvät mahdolliset van heikompaan torjuntatehoon kuin mo- kilpailevat lajit. nofaagisuuden eli yksiruokaisuuden (Bed- Amblyseius cucumeris -petopunkki osoit- dington et al., 1978). Maaperässä elävät pe- tautui siinä mielessä tehokkaaksi torjunta- topunkkilajit poikkeavat suuresti toisistaan eliöksi, että se pystyi selvästi vähentämään siinä, miten moniruokaisia ne ovat (Karg kr:n määriä huolimatta siitä, että sen oma 1961ab; Kevan & Scharma 1964; Schlosser tiheys kärsi viikolla 26 aloitetuista saippua- & Riepert 1992). Niiden joukosta voi siksi ruiskutuksista. Torjuntatulos saatiin, kun

72 A. cucumeris-punkkeja sisältävät pussit lai- välisen eron täytyi johtua siitä, että ripsiäi- tettiin pystyversoille eli suhteellisen lähelle set lisääntyivät hitaammin kivivillasäkkipe- kukintoja. Ero torjuntatuloksessa kasvu- deissä johtuen huonommasta koteloitumis- alustojen välillä oli selvä. Koska olosuhteet menestyksestä (vrt. s. 30). olivat muuten samanlaiset, kasvualustojen

73 Fiproniilikäsittelyjen vaikutus kalifornianripsiäisiin ja Amblyseius cucumeris -petopunkkeihin

Marika Linnamäki & Irene Vänninen

MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] Fiproniilin (Regent 80 WDG) teho kalifor- kona, joten kemikaalien yhteiskäsittelyssä nianripsiäisen maassa eläviin koteloihin sel- havaittujen tehojen pääteltiin johtuneen vitettiin laboratoriokokeilla. Regent vai- pelkästään Regentistä. Avoturvepedeissä kutti pääasiassa kuoriutuneisiin aikuisiin, ripsiäismäärät olivat pienimmät Regent-kä- vaikka osa ripsiäistä kuolikin esikotelo- ja sittelyssä sekä Regentin ja Bionimin yhteis- kotelovaiheissa ennen aikuistumista. Ai- käsittelyssä, mutta torjuntateho suhteessa kuistuneet ripsiäiset eivät juurikaan liikku- kontrolliin oli merkitsevä ainoastaan jäl- neet ja monet niistä makasivat kyljellään kimmäisessä alkaen neljännellä viikolla en- lehdellä. Laboratoriossa testattiin myös simmäisestä käsittelystä. Toukkia vastaan Regentin vaikutusta Amblyseius cucumeris yhteiskäsittelyn teho ei ollut merkitsevä, -petopunkkeihin. Kontrolli- ja fiproniilikä- mutta aikuiset Regent ja Bionim yhdessä sittelyissä elossa säilyneiden A. cucumeristen torjuivat 82–85 %:sti. Laboratorio- ja kas- määrät eivät eronneet toisistaan merkitse- vihuonekokeiden tulosten perusteella fip- västi. Regent-käsittelyn saaneet Amblysei- roniili ei sovellu kasvualustakäsittelyinä ukset olivat kuitenkin huonokuntoisia eivät- kr:n määrien nopeaan alentamiseen. kä naaraat munineet yhtään munaa. Neljänä perättäisenä viikkona tehdyt ki- vivillasäkkipetien Regent-käsittelyt (0,025 g valmistetta/m2 0,0004 %:na liuoksella, 1 Johdanto 5–6 l liuosta/m2) alensivat kalifornianripsi- äisen toukkamääriä ruusuilla 60–77 %:lla Regent 80 WDG (tehoaine: fiproniili, val- alkaen kolmantena viikkona ensimmäisestä mistaja: Aventis CropScience, Ranska ja re- käsittelystä ja aikuisten määriä 68–71 %:sti kisteröinnin haltija: Aventis CropScience alkaen neljäntenä viikkona ensimmäisestä Nordic A/S Finland sivuliike, Tuusula) on käsittelystä. Kasvualustaan annetun Re- koristekasveilla kasvihuoneissa käytettävä gentin ja lehvästöruiskutuksena annetun ripsiäisten torjunta-aine. Regent soveltuu atsadiraktiinipohjaisen Bionim-valmisteen käytettäväksi myös integroidussa ripsiäis- yhteisteho toukkiin alkaen neljäntenä viik- torjunnassa, sillä valmisteen varoaika tor- kona ensimmäisestä käsittelystä oli 64–84 juntaeliöille on noin yksi viikko. Kasvualus- %, aikuisiin 51–77 % ja toukkien ja aikuis- takäsittelynä Regent ei todennäköisesti ole ten yhteismääriin 60–82 %. Bionim yksi- haitallista kasvustossa käytettäville torjun- nään ei tehonnut kr:seen minään koeviik- taeliöille.

74 Laboratoriokokeella haluttiin selvittää, vaikuttaako aine maassa eläviin ripsiäisen 2 Laboratoriokokeet koteloasteisiin vai tehoaako se vasta kuoriu- tuviin aikuisiin. Lisäksi testattiin valmis- fiproniilikäsittelyn teen vaikutusta A. cucumeris -petopunkkiin. Leikkoruusulla biologinen torjunta nykyi- (Regent 80 WDG) sillä menetelmillä on harvoin riittävä kr:n hallitsemiseksi, joten kemiallisia käsittelyjä vaikutuksista joudutaan tekemään samaan aikaan, kun petopunkit ovat kasvustossa. kalifornianripsiäisen Regenttiä voidaan lehvästökäsittelyn li- säksi käyttää myös kasvualustakäsittelyinä esikoteloihin/ (Rhone-Poulenc 1996). Puuvillan siemen- ten fiproniilikäsittely torjuu ripsiäiset tältä koteloihin kasvilta (Rhone-Poulenc 1996), mutta kas- vualustakäsittelyjen tehokkuudesta kr:n ja Amblyseius torjunnassa ei ollut saatavissa tietoa. Regen- tin teho avoturpeessa ja kivivillasäkkipe- cucumeris deissä kasvavilla ruusuilla eläviin ripsiäisiin testattiin kasvihuoneessa syksyllä 1998. -petopunkkeihin Samassa yhteydessä tutkittiin lehvästöruis- kutuksina annetun atsadiraktiinipohjaisen 2.1 Aineisto ja menetelmät Bionim-valmisteen teho ripsiäisiin. Valmis- 2.1.1 Kalifornianripsiäisen esikotelot te soveltuu kohtalaisen hyvin integroituun torjuntaan, mutta atsadiraktiinipohjaisten valmisteiden tehosta kr:siin on ristiriitaista Kokeen käsittelyt olivat 0,003 %:n Regent tietoa. 80 WDG (fiproniili) ja vesi (kontrollikäsit- tely). Molemmissa käsittelyissä oli kuusi koehäkkiä (Kuva 26). Jokaiseen koehäkkiin laitettiin kurkun (Jessica) lehdelle 10 kr:n esikoteloa. Kun esikotelot oli laitettu lehdille, lehdet ruiskutettiin laboratoriossa Potterin tornilla 10 lb/in2 paineella. Käytet- ty ainemäärä oli 1,5 ml per lehti. Ruisku- tuksen jälkeen häkit suljettiin ja laitettiin kasvatuskaappiin. Ripsiäisten kehitystä seurattiin päivittäin. Koe lopetettiin, kun kaikki ripsiäiset olivat aikuistuneet tai kuolleet ennen aikuistumista. Kokeessa oli kaksi toistoa. Valotusolosuhteet olivat 16 tunnin päi- vä/8 tunnin yö. Ensimmäisen toiston aikana lämpötila oli 26,1±0,4 °C ja kosteus 69,0±2,7 %. Toisen toiston lämpötila oli 25,4±0,7 °C ja kosteus oli 80,3±2,2 %. Koska t-testin oletukset eivät toteutu- neet eikä muunnoksilla pystytty korjaa- maan tilannetta, tehtiin tilastolliset analyysit ei-parametrisella Wilcoxonin järjestys- summatestillä.

75 dille. Hiililannoitteen vaikutus A. cucumeriksiin laskettiin kaavalla: 100% × [(kokonaismunatuotanto kontrollissa – kokonaismunatuotanto käsittelyssä)/kokonaismunatuotanto kontrollissa] (Samsøe-Peter- sen 1983).

2.2 Tulokset

2.2.1 Kalifornianripsiäisen esikotelot Kuva 26. Kalifornianripsiäisen esikoteloiden testauksessa käytetty koehäkki. Koehäkin Regent vähensi aikuistuneiden kr:sten mää- osat: Kaksi pleksilevyä (12,0 x 6,7 cm), joista rää. Ensimmäisessä toistossa aikuisiksi ke- päällimmäisessä oli halkaisijaltaan 4,5 cm:n hittyi kontrollikäsittelyssä 9,8±0,4 ja aukko. Pieni alassuin oleva petrimalja, jonka katossa (pohjassa) oli tiheällä harsokankaal- Regent-käsittelyssä 5,8±1,6 esikoteloa per la peitetty 2 cm:n aukko, jotta häkissä vaihtui koehäkki. Ero käsittelyiden välillä oli tilas- ilma. Alimmaisen pleksilevyn päällä oli kan- tollisesti merkitsevä (Wilcoxon, p=0,0039). gassuikale ja imupaperia, jonka päälle kur- Toisessakin toistossa ripsiäisten kehitys ai- kun lehti laitettiin. Kangassuikaleen vapaa kuiseksi onnistui huonommin Regent-kä- pää ulottui astian pohjalla olevaan veteen ja sittelyssä (8,3±1,0) kuin kontrollikäsitte- piti imupaperin kosteana ja kurkun lehden lyssä (9,3±1,0), mutta käsittelyiden väli- tuoreena. (Kuva: Marika Linnamäki). nen ero ei ollut merkitsevä (Wilcoxon, Figure 26. Petri-dish chamber used for testing p=0,1422). the effect of fipronil (Regent) on prepupae of WFT. The chamber consisted of two perspex Vaikka kr:set aikuistuivat, ne olivat plates (12.0 x 6.7 cm), of which the upper one Regent-käsittelyssä kuitenkin selvästi huo- had a hole, 4.5 cm in diameter. The diam. 5 cm nokuntoisempia kuin kontrollikäsittelyssä. Petri-dish hada2cmopening covered with a Aikuistuneet kr:set eivät juurikaan liikku- fine mesh for ventilation. The dish was in- neet ja suuri osa niistä makasi lehdellä kyl- verted onto the cucumber leaf resting on the jellään. lower perspex plate and was secured in place with the aid of the upper perspex plate and two rubber bands. Under the leaf there was a piece of moist filter paper that was kept contin- 2.2.2 A. cucumeris- petopunkit uously moist with a cotton strip extending into water. (Picture: Marika Linnamäki). Regent-käsittely oli haitallista A. cucumerik- sille, mutta erot elossa säilyneiden petopunkkien määrissä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Ensimmäisessä toistossa ko- 2.1.2 Amblyseius cucumeris -petopunkit keen lopussa oli elossa kontrollikäsittelyssä 5,8±1,2 ja Regent-käsittelyssä 5,2±1,7 Samanaikaisesti, kun testattiin hiililannoit- petopunkkia (Wilcoxon, p=0,5626). Toi- teen (Kekkilän Hiililannoite) vaikutusta A. sen toiston tulos oli samansuuntainen eli cucumeriksiin, testattiin myös Regentin vai- kontrollissa oli elossa 6,3±0,8 ja Re- kutusta niihin. Kokeen menetelmät ja koe- gent-käsittelyssä 5,2±1,5 petopunkkia olosuhteet olivat samat kuin hiililannoite- (Wilcoxon, p=0,1574). kokeessa (kts. s. 81) paitsi, että Regent- kä- Koelehdiltä löytyi kuolleena suhteelli- sittelyn saaneet lehdet ruiskutettiin ensin sen vähän petopunkkeja sekä kontrollikä- torjunta-aineella ja niiden annettiin kuivua sittelystä (13,3 %, 5,0 %) että Regent-kä- ennen kuin ripsiäispetopunkit laitettiin leh- sittelystä (3,3 %, 3,3 %). A. cucumeris -peto-

76 punkkien määrän aleneminen kokeen lop- roniili on haitallista/vaarallista. Vaikka A. pua kohti johtui molemmissa toistoissa pää- cucumeris -petopunkit pysyivät elossa, ne oli- asiassa lehdiltä karanneista petopunkeista. vat kuitenkin huonokuntoisen näköisiä ver- Karanneita tai kadonneita A. cucumeris rattuna kontrollikäsittelyn petopunkkei- -punkkeja oli Regent-käsittelyssä (45 %, 45 hin. Lisäksi fiproniili esti naaraiden muna- %) enemmän kuin kontrollikäsittelyssä tuotannon täydellisesti. Koetta seurattiin (28,3 %, 31,7 %). Vaikka petopunkkimää- kuitenkin vain viikon ajan, joten ei pystytä rät eivät eronneet kontrolli- ja Regent-kä- sanomaan, olisivatko fiproniilille altistuneet sittelyn välillä, Regentillä käsitellyillä leh- A. cucumerikset lopulta kuolleet ja olisivatko dillä A. cucumerikset olivat kuitenkin huono- naaraat pystyneet myöhemmin munimaan kuntoisen näköisiä. Luultavasti Regent-kä- vai eivät. Lisäksi suuri karanneiden osuus sittely hidasti petopunkkien kehitystä, kos- sekä kontrolli- että Regent-käsittelyissä ka naaraita ja koiraita oli vaikea erottaa toi- vaikeutti tulosten tulkitsemista. On mah- sistaan. Muissa käsittelyissä (kontrolli ja al- dollista, että osa karanneista A. cucumeris koholi) aikuistuneet koiraat ja naaraat pys- -petopunkeista olisi kuollut koelehdille, jos tyi helposti erottamaan koon perusteella. ne eivät olisi pystyneet pakenemaan. Toi- Vaikka Regent-käsittely ei lisännyt saalta petopunkkeja karkasi myös kontrolli- merkitsevästi A. cucumeristen kuolleisuutta, käsittelystä, joten karkaaminen näyttää liit- käsittely vaikutti petopunkkien lisääntymi- tyvän enemmän petopunkkien normaaliin seen. Regentillä käsitellyillä lehdillä peto- käyttäytymiseen ja aktiivisuuteen kuin punkit eivät munineet yhtään munaa. Ero Regent-käsittelyyn. kontrollikäsittelyn 5,1±1,2 munaan per naaras oli merkitsevä (Wilcoxon, p= 0,0028). Toisen toiston tulos oli samanlainen (Wilcoxon, p=0,0027). 3 Fiproniilin vaikutus Regentin haitallinen vaikutus A. cucumeris -petopunkkeihin naaraiden kokonais- kalifornianripsiäisiin munamäärällä mitattuna oli 100 %:nen molemmissa toistoissa. kasvualustakäsittelynä avoturve- ja 2.3 Tulosten tarkastelu kivivillasäkkipedeissä Vaikka fiproniili alensi aikuistuneiden kr:sten määrää eli tappoi osan ripsiäisistä jo kotelovaiheessa, se vaikutti pääasiassa kuo- 3.1 Aineisto ja menetelmät riutuneisiin aikuisiin. Tämä näkyi varsinkin toisen toiston yhteydessä, kun aikuistuneet Koe toteutettiin viikkoina 41–46 syyskuus- ripsiäiset eivät juurikaan liikkuneet ja suu- sa 1998 päättyneen biologisen torjunnan rin osa niistä makasi lehdellä kyljellään tai kokeen torjuntaeliökäsittelyjen harsohä- selällään. Koska kokeen tarkoituksena oli keissä neljässä kasvihuoneosastossa. Jokai- tutkia fiproniilin vaikutusta esikoteloihin ja sen osaston kummassakin petityypissä oli koteloihin, ei kokeen seuraamista jatkettu neljä käsittelyä: enää ripsiäisten aikuistumisen jälkeen. 1) käsittelemätön kontrolli Tämän vuoksi ei pystytä sanomaan, miten 2) fiproniili (Regent 80 WDG) kasvualus- nopeasti huonokuntoiset aikuiset olisivat takäsittelynä (0,025 g valmistetta/m2 kuolleet lehdelle tai miten Regent-käsittely kummassakin kasvualustassa, 5–6 l li- olisi vaikuttanut elossa selvinneiden lisään- uosta/m2, 0,0004 %:nen liuos) tymiskykyyn. 3) Atsadiraktiini (Bionim-valmiste, 0,30 Amblyseius cucumeris -petopunkeille fip- % atsadiraktiinia/l, Bionim Distributi-

77 a. Toukat, kivivillasäkkipedit 100

80 Kontrolli 60 Regent Bionim 40 Regent+Bionim

Kpl 5 verson 20

havaintoyksiköillä 0 Kuva 27. Kalifornianripsiäisen 41 42 43 44 45 46 toukkien (a), aikuisten (b) ja touk- Viikko kien ja aikuisten yhteismäärät (c) kivivillasäkkipedeissä kemiallisen torjunnan kokeen viidessä eri b. Aikuiset, kivivillasäkkipedit käsittelyssä syksyllä 1998. Täh- 70 dellä merkityt käsittelyt tiettynä 60 Kontrolli havaintoviikkona eroavat merkit- 50 sevästi kontrollin määristä vähin- 40 Regent tään 5 %:n riskitasolla (kontrollin 30 Bionim ja käsittelyjen välisen erotuksen 20 Regent+Bionim

Kpl 5 verson 95 %:n luottamusvälin testaus). 10 havaintoyksiköillä 0 Figure 27. Number of WFT (a) lar- 41 42 43 44 45 46 vae, (b) adults and (c) combined Viikko number of adults and larvae on inspected plant parts in cages placed in rockwool bag beds and c. Toukat+aikuiset, kivivillasäkkipedit receiving four weekly soil treat- 160 140 ments with fipronil (Regent), four illä 120 Kontrolli weekly leaf treatments with 100 Regent Bionim (azadiracthin), or both. 80 Bionim Values with an asterix differ signif- 60 Regent+Bionim 40 icantly from those of untreated Kpl 5 verson 20 controls in the respective week at havaintoyksikö 0 P<0.05 (analysis of variance with 41 42 43 44 45 46 the mixed models procedure of Viikko SAS).

on Center AB, Huddinge, Ruotsi) leh- muovin peittämät osat) ja säkissä olevien ki- västökäsittelynä (0,6 %:nen liuos) vivillalevyjen paksuus oli vain noin neljäsosa 4) fiproniili kasvualustakäsittelynä kuten 40 cm:n paksuisesta turvekerroksesta. kohdassa 2 ja atsadiraktiini lehvästökä- Aineen annostuksesta erilaisiin kasvualus- sittelynä kuten sivulla 28. toihin ei kuitenkaan ollut saatavissa etukä- teisohjeita, joten tässä vaiheessa koe tehtiin Käsittelyt tehtiin neljänä perättäisenä samalla neliöannostuksella. viikkona. Avoturvepedeissä Regent-liuos Käsittelyjen tehoa verrattiin laskemalla kaadettiin kastelukannulla tasaisesti harso- viikottain ripsiäiset ruusun kukista ja leh- häkin koko pinta-alalle. Kivivillasäkkipe- diltä raportin s. 61 alkavassa osassa seloste- deissä liuoksella kasteltiin sekä kivivilla- tun menetelmän mukaisesti. Ensimmäinen kuutiot että muovien peittämät osat ja li- laskenta tehtiin ennen ensimmäistä käsitte- uosta kaadettiin myös muovien alle kivivil- lykertaa ja loput aina ennen seuraavia käsit- lakuutioiden ympärille. Kasvualustan tila- telykertoja. Viimeisen käsittelyn jälkeen vuutta kohti fiproniilin annostus oli suu- laskentoja jatkettiin vielä kahden viikon rempi kivivillasäkkipedeissä, koska pedit ajan. Ripsiäisten laskennan yhteydessä las- olivat osin kaksiulotteisia (säkkien väliset kettiin myös A. cucumeris-petopunkkien

78 a. Toukat, avoturvepedit 120 100 80 Kontrolli 60 Regent 40 Bionim Regent+Bionim Kpl 5 verson 20

havaintoyksiköillä 0 41 42 43 44 45 46 Viikko

b. Aikuiset, avoturvepedit Kuva 28. Kalifornianripsiäi- 100 sen toukkien (a), aikuisten (b) 80 Kontrolli 60 ja toukkien ja aikuisten yhteis- Regent määrät (c) avoturvepedeissä 40 Bionim kemiallisen torjunnan kokeen 20 Regent+Bionim Kpl 5 verson viidessä eri käsittelyssä syk- havaintoyksiköillä 0 syllä 1998. Selitykset ks. 41 42 43 44 45 46 Kuva 27. Viikko Figure 28. Number of WFT (a) larvae, (b) adults and (c) combined number of adults and c. Toukat+aikuiset, avoturvepedit larvae on inspected plant parts 250

illä 200 in cages placed in rockwool Kontrolli 150 bag beds and receiving four Regent weekly soil treatments with 100 Bionim fipronil (Regent), four weekly Regent+Bionim

Kpl 5 verson 50

leaf treatments with Bionim havaintoyksikö 0 (azadiracthin), or both. For 41 42 43 44 45 46 other explanations, see Figure Viikko 27. määrät. Käsittelyjen tehoa suhteessa kont- Regentin ja Bionimin yhteiskäsittelyssä, rolliin kokeen eri viikkoina testattiin mutta torjuntateho suhteessa kontrolliin oli SAS-ohjelmiston sekamallien analysointiin merkitsevä ainoastaan jälkimmäisessä tarkoitetulla ohjelmalla. (Kuva 28a–c). Toukkia vastaan Regent ja Bionim yhdessä eivät tehonneet, mutta ai- 3.2 Tulokset kuiset tämä käsittely torjui 82–85 %:sti. Toukkien ja aikuisten yhteismäärällä mitat- Käsittelyjen teho alkoi näkyä 3–4 viikon tuna torjuntateho oli 61–64 %. Pelkän Bio- kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Kivi- nim-käsittelyn teho avoturvepedeissä oli villassa petien Regent-käsittely torjui ripsi- viimeisenä havaintoviikkona aikuisten äistoukat 60–77 %:sti ja aikuiset 71–68 määrällä mitattuna 63 %, mutta toukkien %:sti (Kuva 27a–b). Toukkien ja aikuisten määrää käsittely ei vähentänyt. Muina viik- yhteismäärillä mitattuna torjuntateho oli koina Bionim-käsittely ei alentanut ripsiäis- 66–74 % (Kuva 27c). Regentin ja Bionimin määriä. Kivivillasäkkipedeissä Bionim ei yhteiskäsittelyssä tehot toukkiin olivat alentanut ripsiäismääriä minään viikkona. 64–84 %, aikuisiin 51–77 % ja toukkien ja Amblyseius cucumeris -petopunkkien mää- aikuisten yhteismääriin 60–82 %. Bionim rät olivat torjunta-ainekäsittelyissä samat yksinään ei tehonnut kr:seen. kuin kontrollissa lukuunottamatta avotur- Avoturvepedeissäkin ripsiäismäärät oli- vepetien Regent-käsittelyä viikolla 42 (Kuva vat pienimmät Regent-käsittelyssä sekä 29a–b).

79 a. Kivivillasäkkipedit 2,5 2 Kuva 29. Amblyseius cucu- Kontrolli 1,5 meris -petopunkkien määrät Regent 1 Bionim kivivillasäkkipedeissä (a) ja 0,5 Regent+Bionim avoturvepedeissä (b) kemialli- Kpl 5 verson

havaintoyksiköillä sen torjunnan kokeen viides- 0 41 42 43 44 45 46 sä eri käsittelyssä syksyllä Viikko 1998. Selitykset ks. Kuva 27. Figure 29. Number of Amblyseius cucumeris in (a) b. Avoturvepedit 3 rockwool bag beds and (b) 2,5 open peat beds on inspected 2 Kontrolli plant parts in cages receiving 1,5 Regent four weekly soil treatments 1 Bionim with fipronil (Regent), four Regent+Bionim Kpl 5 verson 0,5 weekly leaf treatments with havaintoyksiköillä 0 Bionim (azadiracthin), or both. 41 42 43 44 45 46 For other explanations, see Viikko Figure 27.

3.3 Tulosten tarkastelu voimakkaasti kuin toisentyyppisissä kasvualustoissa. Neljänä perättäisenä viikkona tehty kasvu- Kokeen tulosten perusteella kasvualus- alustan käsittely Regent 80 WDG -valmis- tan fiproniilikäsittelyt eivät olleet haitallisia teella torjui kr:t kivivillasäkkipedeistä te- kasveilla eläville Amblyseius cucumeris -peto- hokkaammin kuin avoturpeesta, mutta punkeille ainakaan mitattuna punkkien lu- teho alkoi näkyä yleensä vasta viimeisen kä- kumäärillä, mikä on yhtenevä tulos labora- sittelyn jälkeen eikä ollut silloinkaan kuin toriokokeen tulosten kanssa. Vaikutusta li- korkeintaan 74 % toukkien ja aikuisten yh- sääntymiseen ei kuitenkaan voitu tässä ko- teismäärän vähenemisellä mitattuna. keessa todentaa. Regentin ja Bionimin yhteiskäsittelyssä Fiproniili ei sovellu kasvualustakäsitte- teho oli mitä ilmeisimmin pelkästään lyinä kr:n määrien nopeaan alentamiseen. Regentin ansiota, koska Bionim yksinään ei Tätä tavoitellaan integroidussa torjunnassa, vähentänyt kr:sten määrää suhteessa kont- kun pyritään saamaan liian suuriksi kasva- rolliin. Avoturpeessa pelkkä Regent-käsit- neet ripsiäismäärät takaisin tasolle, jolla tely ei torjunut ripsiäisiä. Regentin parempi torjuntaeliöt saavat ne jälleen hallintaansa. teho kivivillasäkkipedeissä selittyy toden- Tavoitteeseen pääsemiseksi käsittelyjä olisi näköisimmin sillä, että samasta annetusta tehtävä useina viikkoina ja ne olisi aloitetta- ainemäärästä huolimatta kasvualustassa va suhteellisen alhaisilla ripsiäismäärillä te- olevat ripsiäiset altistuivat kivivillasäkkipe- hon ilmenemisen hitauden takia. Tällöin deissä suuremmalle ainemäärälle. Kivivil- menetetään yksi eduista, johon biologisen ja lassa aine käytännössä kaadettiin ripsiäisten kemiallisen torjunnan yhdistämisellä par- päälle ainakin muovin peittämiä osia käsi- haimmillaan päästään eli kasvinsuojelun teltäessä, kun taas avoturvepedeissä liuos vaatiman ajan ja työmäärän vähentäminen. joutui 40 cm:n paksuiseen turvekerrokseen. Ripsiäisten kasvualustasta kuoriutumisen Lisäksi turve orgaanisena aineena saattaa si- tehokkaaksi vähentämiseksi käsittelyn olisi toa osan fiproniilista rakenteeseensa, jolloin oltava teholtaan lähes sataprosenttinen ja turpeessa olevat eliöt eivät altistu sille yhtä tehon tulisi näkyä nopeasti.

80 Hiililannoiteruiskutuksen sivuvaikutus ansaripetopunkkeihin (Phytoseiulus persimilis), ripsiäispetopunkkeihin (Amblyseius cucumeris) ja jauhiaiskiilukaisiin (Encarsia formosa)

Marika Linnamäki

MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected] 40 %:ksi laimennetun hiililannoitteen tua myös koemenetelmistä. Laboratorioko- (Kekkilä Oyj) vaikutusta kolmeen yleisesti keiden perusteella hiililannoite soveltuu käytettyyn torjuntaeliöön tutkittiin labora- käytettäväksi integroidussa torjunnassa. toriokokeilla. Tutkittavat torjuntaeliöt olivat ansaripetopunkki (Phytoseiulus persimilis), Amblyseius cucumeris -ripsiäispetopunkki ja jauhiaiskiilukainen (Encarsia formosa). 1 Johdanto Hiililannoite- ja kontrollikäsittelyt (vesi) tehtiin Potterin tornilla, jolla saadaan hie- Kekkilän Hiililannoite sisältää denaturoi- nojakoinen ja tasainen pisaralaskeuma. tua etanolia (60 til-%), aminohappoja, ure- Käsittelyt tehtiin, kun torjuntaeliöt olivat aa ja HEDTA-rautakelaattia. Kasvihuo- koelehdillä eli kyseessä oli torjuntaeliöiden neissa käytetään 20 tai 40 %:ksi laimennet- suora altistus. Hiililannoitteella ei ollut hai- tua käyttöliuosta. Lehdet ruiskutetaan mä- tallista vaikutusta A. cucumeristen eikä ansa- riksi kerran viikossa. Kahden antokerran ripetopunkkien elossa pysymiseen eikä pe- jälkeen voidaan siirtyä käyttämään 40 topunkkinaaraiden munatuotantoon. Peto- %:sta liuosta, jolloin ruiskutus tehdään joka punkkien väheneminen käsittelyissä johtui toinen viikko. Härmän torjunnassa käyte- pääasiassa petopunkkien karkaamisesta, tään 40 %:sta liuosta. Hiililannoite tehoaa koska koemaljat olivat avonaiset ja varotoi- parhaiten, kun käsittely tehdään valoisaan mista huolimatta erityisesti koiraita karkasi aikaan. Polttovioituksen mahdollisuus pi- maljoilta. Jauhiaiskiilukaisille hiililannoite tää kuitenkin ottaa huomioon. Varsinkin saattaa olla lievästi haitallista, mutta lan- keväällä kirkkaassa auringon paisteessa ja noitteelle altistettujen kiilukaisten lievä alhaisessa ilmankosteudessa polttovioituk- kuolleisuus saattoi kuitenkin osaltaan joh- sen vaara on suuri. Tarkemmat käyttöoh-

81 jeet löytyvät esimerkiksi Kekkilän Internet- maan kasvatusastioihin. Kaksi vuorokautta sivulta. (www.kekkila.fi/ammatti/hiililan- ennen kokeen alkua kasvatusastioista ke- noite.htm). rättiin munia. Kokeen alkaessa munista Hiililannoiteruiskutuksilla parannetaan kuoriutuneet ansaripetopunkit olivat kor- kasvien hiilen saantia. Haakanan et al. keintaan 48 tunnin ikäisiä ja aikuistuivat (2001) tutkimuksessa havaittiin etanolikä- kokeen aikana. sittelyn lisäävän miniruusun ja tillin satoa Kokeessa oli kaksi käsittelyä: 40 %:ksi sekä parantavan niiden laatua. Kaasuuntu- laimennettu hiililannoite ja vesi (kontrolli- neella etanolilla oli voimakkaampi positiivi- käsittely). Molemmissa käsittelyissä oli nen vaikutus kuin lehvästökäsittelynä an- kuusi koemaljaa. Kokeessa oli kaksi toistoa. netulla etanolilla. Pohjasta rei’itetyille petrimaljoille (halkaisi- Hiililannoitteella on saatu hyviä tulok- ja 8,9 cm:ä) laitettiin pumpulia, jonka pääl- sia härmän torjunnassa kasvihuonekurkulla le asetettiin halkaisijaltaan noin 5,5 cm:n ja ruusulla (Huttunen 1996). Haakanan et pavun lehti alapuoli ylöspäin. Jokaiselle leh- al. (2001) kokeessa etanolikäsittely vähensi delle laitettiin 60 vihannespunkkia ravin- härmän esiintymistä miniruusuissa. Här- noksi petopunkeille ja 10 nuorta ansaripe- mää vastaan ruiskutus kannattaa tehdä en- topunkkia eli molemmissa käsittelyissä oli naltaehkäisevästi tai heti ensimmäisten här- yhteensä 60 petopunkkia. mälaikkujen ilmaannuttua. Lehdet käsiteltiin Potterin tornissa (10 Suomessa muutamat ruusun ja kurkun lb/in2 paine), kun torjuntaeliöt oli laitettu viljelijät käyttävät jatkuvasti hiililannoite- pavun lehdille. Käytetty ainemäärä oli 1,5 ruiskutuksia (Haakana et al. 2001). Kun ml per koemalja, jolla saatiin lehdelle tasai- kasvustoa käsitellään hiililannoitteella ja nen pisaralaskeuma, mutta lehti ei kuiten- tuhoeläimiä torjutaan samanaikaisesti bio- kaan kastunut märäksi. Kunkin käsittelyn logisin menetelmin, kasveilla olevat torjun- koemaljat laitettiin omalle tarjottimelleen, taeliöt altistuvat hiililannoiteruiskutuksille. jossa oli vettä. Koemaljojen pumpuli pysyi Tämän vuoksi tutkittiin laboratoriokokeil- koko ajan märkänä ja ehkäisi petopunkkien la, onko hiililannoitteella haitallista sivuvai- karkaamista. Kasvatuskaapissa, jossa koe- kutusta torjuntaeliöihin. Kokeisiin valittiin maljoja pidettiin kokeiden ajan, oli valotus kolme kasvihuoneviljelmillä yleisesti käy- päällä 16 tuntia vuorokaudessa. Ensimmäi- tettyä torjuntaeliölajia, ansaripetopunkki, sen toiston aikana lämpötila oli 24,5±0,5 Amblyseius cucumeris -ripsiäispetopunkki ja °C sekä kosteus 73,4±2,8 % ja toisen tois- jauhiaiskiilukainen. Kaikkia edellä mainit- ton aikana lämpötila oli 25,0±0,4 °C sekä tuja, mutta erityisesti ansaripetopunkkia ja kosteus 70,9±2,7 %. A. cucumerista, voidaan käyttää myös leikko- Elossa olevien petopunkkien määrää ja ruusulla vihannespunkkien ja ripsiäisten munatuotantoa seurattiin seitsemän päivän torjuntaan. ajan. Kun petopunkit olivat aikuistuneet, naaraiden ja koiraiden määrät laskettiin erikseen. Myös koelehdiltä karanneet petopunkit laskettiin. 2 Aineisto ja Käsittelyiden välistä eroa testattiin ei-parametrisella Wilcoxonin järjestyssum- menetelmät matestillä, koska t-testin oletukset eivät to- teutuneet eikä muunnoksilla saatu tilannet- 2.1 Ansaripetopunkki ta korjattua. Tilastollisella testillä verrattiin kokeen lopussa elossa olleiden petopunkki- Kokeessa käytetyt ansaripetopunkit olivat en määriä ja koko kokeen aikaista muna- samaa kantaa (Biobest), mitä viljelijätkin tuotantoa per naaras. käyttävät. Aikuisia ansaripetopunkkinaa- Hiililannoitteen vaikutus ansaripeto- raita otettiin myyntipakkauksesta muni- punkkeihin laskettiin kaavalla: 100 % ×

82 [(kokonaismunatuotanto kontrollissa – ko- (Koppert B.V.), jotka olivat korkeintaan konaismunatuotanto käsittelyssä) / koko- vuorokauden ikäisiä. Lehdet käsiteltiin, kun naismunatuotanto kontrollissa] (Samsøe- jauhiaiskiilukaiset olivat lehdellä. Käsitte- Petersen 1983). lyt tehtiin laboratoriossa Potterin tornilla Koemenetelmät mukailivat IOBC/ (10 lb/in2 paine) ja käytetty ainemäärä oli WPRS työryhmän laatimia standardoituja 1,5 ml per koehäkki. Häkkeihin laitettiin koeohjeita ”Pesticides and Beneficial Orga- hunajavedellä kostutettu paperinpala, josta nisms”. Tarkempia koeohjeita torjunta-ai- jauhiaiskiilukaiset pystyivät imemään ra- neiden vaikutusten testaamisesta ansaripe- vintoa. Saman käsittelyn koehäkit laitettiin topunkille löytyy esimerkiksi Oomenin korokkeiden päälle omalle alustalleen, jon- (1988) ja Sams∅e-Petersenin (1983) jul- ka pohjalla oli vettä. Kokeessa oli kaksi tois- kaisuista. Tämä koe noudattelee Oomenin toa. koemenetelmiä kahta poikkeusta lukuun Kasvatuskaapissa valotus oli päällä 16 ottamatta. Käsittelyt tehtiin ansaripeto- tuntia vuorokaudessa molempien toistojen punkkien ollessa koelehdillä ja seuranta lo- aikana. Ensimmäisen toiston aikana lämpö- petettiin kokeen seitsemäntenä eikä kah- tila oli 26,2±0,5 °C sekä kosteus 68,5±2,6 deksantena päivänä kuten Oomenin ko- % ja toisen toiston aikana lämpötila oli keessa. 26,0±0,4 °C sekä kosteus 67,1±2,8 %. Aikuisten jauhiaiskiilukaisten elossa py- symistä seurattiin kolme päivää. Käsittelyi- 2.2 Amblyseius cucumeris den välistä eroa testattiin ei-parametrisella -petopunkki Wilcoxonin järjestyssummatestillä. Tilas- tollisella testillä verrattiin kokeen lopussa Amblyseius cucumeriksen testausmenetelmät elossa olleiden jauhiaiskiilukaisten määriä. olivat muuten samat kuin ansaripetopun- Hiililannoitteen vaikutusta jauhiaiskiilu- keilla, mutta kokeessa käytetyt A. cucume- kaisen loisintaan ei testattu. Jauhiaiskiilu- rikset (Koppert B.V.) olivat korkeintaan 72 kaisen testausohjeet torjunta-aineiden vai- tunnin ikäisiä, ja petopunkkien ravinnoksi kutuksille löytyvät esimerkiksi Oomenin laitettiin osmankäämin siitepölyä (Typha (1985) julkaisusta. Tämän kokeen menetel- sp.). Siitepöly laitettiin koelehdille käsitte- mät olivat hyvin yksinkertaistetut ja seu- lyn jälkeen, kun lehdet olivat kuivuneet. ranta-aika oli lyhyt verrattuna Oomenin Kasvatuskaapissa, jossa koemaljoja pi- testausmenetelmiin. dettiin kokeiden ajan, oli valotus päällä 16 tuntia vuorokaudessa. Ensimmäisen toiston aikana lämpötila oli 25,3±0,5 °C sekä kos- 3 Tulokset teus 78,4±2,7 % ja toisen toiston aikana lämpötila oli 25,4±0,5 °C sekä kosteus 78,6±2,6 %. 3.1 Ansaripetopunkki Hiililannoiteruiskutus ei alentanut ansari- 2.3 Jauhiaiskiilukainen petopunkkien elossa pysymistä verrattuna kontrolliin. Ensimmäisessä toistossa kokeen Kokeessa oli kaksi käsittelyä: 40 %:ksi lai- lopussa oli kontrollimaljoilla elossa 8,3± mennettu hiililannoite ja vesi (kontrolli). 1,8 ansaripetopunkkia per koemalja ja hiili- Molemmissa käsittelyissä oli kuusi koehäk- lannoitemaljoilla 8,0±2,0 ansaripetopunk- kiä. Koehäkit olivat samanlaisia kuin fip- kia per koemalja (Wilcoxon, p=0,9352). roniilikokeessa (Regent 80 WDG) kr:sten Toisessa toistossa kontrollimaljoilla (8,7± esikoteloiden testauksessa käytetyt koehä- 0,8) oli elossa vähemmän ansaripetopunk- kit (kts. s. 76). Koehäkissä oli pavunlehti, keja kuin hiililannoitemaljoilla (9,5±1,1). jolle laitettiin 10 aikuista jauhiaiskiilukaista Ero ei kuitenkaan ollut toisessakaan toistos-

83 sa tilastollisesti merkitsevä (Wilcoxon, sa kontrollikäsittelyssä 6,3±0,8 ja hiililan- p=0,1808). noitekäsittelyssä 6,2±1,5 (Wilcoxon, Lehdelle kuolleiden ansaripetopunkkien p=1,0000). osuus oli käsittelyissä alhainen. Ensimmäi- Kuolleiden petopunkkien osuus oli suh- sessä toistossa kuolleita oli sekä kontrolli- teellisen alhainen. Ensimmäisessä toistossa että hiililannoitekäsittelyissä 3,3 %. Toises- kuolleita Amblyseius cucumeris -petopunkke- sa toistossa kuolleita oli kontrollikäsittelys- ja oli kontrollikäsittelyssä 13,3 % ja hiililan- sä 1,7 % ja hiililannoitekäsittelyssä 3,3 %. noitekäsittelyissä 5,0 %. Toisen toiston vas- Petopunkkimäärien väheneminen kokeen taavat luvut olivat 5,0 % ja 11,7 %. Karan- aikana johtuikin pääasiassa petopunkkien neiden petopunkkien osuus oli tässäkin ko- karkaamisesta koelehdiltä. Ensimmäisessä keessa suuri. Molemmissa toistoissa karan- toistossa karanneita ansaripetopunkkeja oli neita A. cucumeris -petopunkkeja oli kont- kontrollikäsittelyssä 13,3 % ja hiililannoite- rollikäsittelyssä (28,3 % ja 31,7 %) enem- käsittelyssä 16,7 %. Toisen toiston vastaa- män kuin hiililannoitekäsittelyssä (18,3 % vat luvut olivat 11,7 % ja 1,7 %. ja 26,7 %). Hiililannoitekäsittelyllä ei ollut vaiku- Hiililannoitekäsittelyllä ei ollut vaikutusta myöskään naaraiden munatuotan- tusta naaraiden munimien munien mää- toon. Ensimmäisessä toistossa kokonais- rään. Ensimmäisessä toistossa kokonais- munamäärä per naaras oli kontrollikäsitte- munamäärä per naaras oli kontrollikäsitte- lyssä 18,0±1,3, joka oli hieman vähemmän lyssä 5,1±1,2 ja hiililannoitekäsittelyssä kuin hiililannoitekäsittelyssä (19,2±1,6). 5,1±0,9 (Wilcoxon, p=1,0000). Toisessa Ero ei ollut merkitsevä (Wilcoxon, p= toistossa munamäärä per naaras oli kontrol- 0,3785). Toisessa toistossa kokonaismuna- likäsittelyssä 4,8±0,9 ja hiililannoitekäsit- määrä per naaras oli kontrollimaljoilla telyssä 4,2±1,2 (Wilcoxon, p=0,3350). 19,3±1,9 ja hiililannoitemaljoilla 18,1± Hiililannoitteen haitallinen vaikutus oli 1,2 (Wilcoxon, p=0,2980). ensimmäisessä toistossa0%jatoisessa tois- Hiililannoiteruiskutuksen haitallinen tossa 4,9 %. Hiililannoite ei ollut haitallista vaikutus ansaripetopunkkeihin perustuen (vaikutus <50%) Amblyseius cucumeris -pe- naaraiden tuottamaan kokonaismunamää- topunkeille. rään oli ensimmäisessä toistossa 10 % ja toisessa toistossa 0 %. IOBC -työryhmän mää- rittämien raja-arvojen mukaan hiililannoite 3.3 Jauhiaiskiilukainen on vaaratonta ansaripetopunkeille (vaikutus <50%) (Samsøe-Petersen 1983). Ensimmäisessä toistossa jauhiaiskiilukaisia oli kokeen lopussa elossa kontrollikäsitte- lyssä 8,8±1,5 ja hiililannoitekäsittelyssä 3.2 Amblyseius cucumeris 7,5±2,8 (Wilcoxon, p=0,3602). (Kuva -petopunkki 30a). Toisessa toistossa jauhiaiskiilukaisia oli elossa kontrollimaljoilla 8,2±2,0 ja hiili- Hiililannoiteruiskutuksella ei ollut haital- lannoitemaljoilla 5,8±3,8 (Wilcoxon, lista vaikutusta myöskään A. cucumeris -pe- p=0,1542) (Kuva 30b). Käsittelyn sisällä topunkkeihin. Ensimmäisessä toistossa ko- vaihtelut koemaljojen välillä olivat suuria. keen lopussa oli kontrollikäsittelyssä elossa Varsinkin toisen toiston hiililannoitekäsit- 5,8±1,2 petopunkkia eli merkitsevästi vä- telyssä elossa olevien jauhiaiskiilukaisten hemmän kuin hiililannoitekäsittelyssä määrä vaihteli kokeen lopussa (kolmantena (7,7±1,5) (Wilcoxon, p=0,0513). Toisessa tarkastuspäivänä) 0:sta 10:een kiilukaiseen toistossa A. cucumeris -petopunkkeja oli elos- per malja.

84 a. Toisto 1 b. Toisto 2 12 12 10 10 8 8 6 6 iilukaisia/häkki iilukaisia/häkki 4 4 2 2 Jauhiaisk 0 Jauhiaisk 0 0123 0123 Päiviä käsittelystä Päiviä käsittelystä

Kontrolli Hiililannoite 40% Kontrolli Hiililannoite 40%

Kuva 30. Elävien jauhiaiskiilukaisten määrä per koehäkki vedellä ja 40 %:lla hiililannoitteella kä- sitellyissä maljoissa (n=6 maljaa/käsittely) kokeen kahdessa toistossa (a,b). Kokeen lopussa (päivä 3) elossa olleiden jauhiaiskiilukaisten määrää testattiin tilastollisesti, siksi vain kolmannen päivän pylväisiin on merkitty näkyviin keskiarvojen keskihajonnat. Figure 30. Number of living Encarsia formosa adults per replicate dish (n=6 per treatment) treated with ethanol-based carbon fertilizer, 40% dilution, (“hiililannoite 40 %”) or with water only (“kontrolli”) on the days following the treatment. Two similar experiments were conducted (“toisto 1" and ”toisto 2"). Bars show S.E. of the means on the last day of the experiment, when treatment values were statistically tested.

4 Tulosten tarkastelu olisi hyödyllistä myös torjuntaeliöiden kannalta, koska pienen pisarakoon vuoksi tor- juntaeliöillä ei olisi huuhtoutumis- eikä 4.1 Amblyseius cucumeris hukkumisvaaraa. -petopunkki ja ansaripetopunkki Sekä ansaripetopunkkikokeissa että A. cucumeris -kokeissa koiraiden osuus oli ole- Laboratoriokokeissa 40 %:ksi laimennetul- tettua suurempi. Karanneiden suhteellisen la hiililannoitteella ei ollut haitallista vaiku- suuri osuus petopunkkikokeissa selittyy tusta ansaripetopunkkeihin eikä Amblyseius koiraiden suurella määrällä. Koiraat liikkui- cucumeriksiin. Vaikka hiililannoite ei sinäl- vat maljoilla enemmän ja kevyempinä pys- lään ole haitallista petopunkeille, niin käsi- tyivät paremmin kulkemaan märän pum- teltäessä kasvusto märäksi hiililannoiteli- pulin päällä ja näin karkaamaan koelehdil- uoksella, kuten käyttöohjeissa neuvotaan, tä. Naaraiden määrä pysyi koemaljoilla suh- osa petopunkeista voi hukkua lehdille tai teellisen vakiona. Koiraat ovat herkempiä huuhtoutua kasvustosta maahan. Haaka- torjunta-aineille kuin naaraat (Hof et al. nan et al. (2001) kokeissa kaasuuntunut 1995, Matthews 1997). Koska koiraat eivät etanoli tehosi kasveilla yhtä hyvin ja pää- vahingoittuneet hiililannoitekäsittelystä, asiassa jopa paremmin kuin lehvästökäsitte- tulos vahvistaa sitä, että hiililannoiteruisku- lynä annettu etanoli. Kaasuuntunut etanoli tus ei vaikuta petopunkkeihin haitallisesti. ja lehvästökäsittely tehosivat yhtä hyvin Suoran altistuksen periaatetta noudatta- myös härmään. Haakanan et al. (2001) mu- vien laboratoriokokeiden jälkeen torjun- kaan etanolikäsittelyt kannattaisikin tehdä ta-aineiden sivuvaikutustestauksissa siirry- korkeapaineruiskulla, jolloin pisaralas- tään yleensä kasvihuonekokeisiin, mikäli la- keuma olisi pienijakoista, mikä edesauttaisi boratoriokokeet osoittavat, että torjuntaeliöt etanolin kulkeutumista kasvisolukkoon kärsivät torjunta-aineesta (Oomen 1988). kaasumaisena. Korkeapaineruiskun käyttö Alkoholiruiskutukset eivät haitanneet ansa-

85 ripetopunkkeja eivätkä A. cucumeris -peto- toi kuitenkin vaikuttaa myös jauhiaiskiilu- punkkeja suoranakaan altistuksena, joten kaisten ravinnon saanti. Koehäkeissä olleet käytännön olosuhteita simuloiviin kasvi- hunajavedellä kostutetut paperit eivät py- huonekokeisiin ei ollut tarvetta mennä. syneet koko aikaa kosteana, jolloin ravinnon puute saattoi aiheuttaa kuoleman. Toi- sinaan hunajavesipaperi oli taas liiankin 4.2 Jauhiaiskiilukainen märkä, jolloin kiilukaiset saattoivat tahrata itsensä tai pahimmassa tapauksessa hukkua Kokeen perusteella näyttäisi siltä, että hiili- paperille. Haitallinen vaikutus voikin joh- lannoiteruiskutukset voivat olla lievästi hai- tua pelkästään liian yksinkertaistetuista tallisia jauhiaiskiilukaisille, vaikka vaikutus koemenetelmistä. Tämän kokeen perus- ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä koeyk- teella ei siis voitu varmasti sanoa, ovatko siköiden välisen suuren hajonnan vuoksi. hiililannoiteruiskutukset haitallisia jauhi- Jauhiaiskiilukaiset ovat torjuntaeliöistä her- aiskiilukaisille vai eivät. Mahdollinen hai- kimpiä torjunta-aineille, joten hiililannoit- tallinen vaikutus näyttää kuitenkin pienel- teella saattaa olla niihin lievä haitallinen tä. vaikutus. Toisaalta kokeen tulokseen saat-

86 Kalifornianripsiäisen biologinen ja integroitu torjunta Escimo-leikkoruusulla kesäaikaan – koe käytännön viljelyä vastaavissa olosuhteissa

Irene Vänninen1), Marika Linnamäki1) & Sari Jaaksi2)

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] 2) [email protected] Amblyseius cucumeris -petopunkkien tehoa junnan osastoissakin. kalifornianripsiäisiin kesäkuukausina tut- Petopunkkien määrän kasvu lehdillä reagoi kittiin neljässä 38 m2:n ruusuhuoneessa. lehtien ripsiäistoukkien määrän kasvuun Kahdessa osastossa käytettiin vain peto- välittömästi, mutta kukissa vasta viikon vii- punkkeja. Kahdessa kasvualusta käsiteltiin veellä. Kokeen loppupuolella ripsiäismääri- lisäksi fiproniililla kahtena perättäisenä en romahdettua petojen määrä kukissa nou- viikkona ripsiäismäärien lähdettyä nousuun si vasta 2–3 viikon kuluttua uusien pussien (=integroitu torjunta). Petopunkkipusseis- ripustamisesta. sa levitettiin kahden viikon välein yhteensä Riittävinä määrinä käytettynä A. cucu- 4500–7000 punkkia/m2. meris pystyy suojaamaan ripsiäisvioitukselle Regent-käsittelyt eivät tehostaneet tor- erittäin herkän Escimo-lajikkeen jopa kesäl- juntaa. Integroidun torjunnan osastojen ko- lä, mutta torjuntakustannukset ovat korke- konaiskukkasadosta 86 % oli puhdasta, 9 % at (11–17 mk/m2). Amblyseius cucumeris-pe- lievästi vioittunutta nipputavaraa ja 5 % topunkkien käytön ongelmat leikkoruusul- myyntikelvottomia. Biologisen torjunnan la liittyvät petojen levitysmenetelmiin ja osastoista saadusta yhtä suuresta kokonais- petojen leviämiseen kasvustossa. Pussien sadosta 62 % oli puhdasta, 15 % nipputava- neljän viikon levitysväli oli liian pitkä otet- raa ja 23 % oli myyntikelvottomia. Biologi- taessa huomioon viive petopunkkien kuk- sen torjuntakäsittelyn huonompi tulos joh- kiin hakeutumisessa. Pusseja tehokkaampi tuu siitä, että yhdessä osastossa ripsiäisti- A. cucumeriksen käyttötapa leikkoruusulla heydet olivat korkeat ja petopunkit lisään- voi olla levitys suoraan lehdille, mikä me- tyivät siellä heikosti. Toisessa biologisen kanisoituna saattaa olla jopa vähemmän torjunnan osastossa myyntikelpoisia ruusu- työlästä kuin pussien tiheään tehty ripusta- ja saatiin yhtä paljon kuin integroidun tor- minen kasvustoon.

87 Osastojen asetuslämpötila oli 20 °C, 1 Johdanto tuuletus käynnistyi 21 °C:ssa. Osastojen keskilämpötila oli suurimman osan koetta Vuosina 1997–98 toteutetuissa kokeissa välillä 22–24 °C. Ilman suhteellinen kos- osoitettiin, että Hypoaspis-suvun kaupalli- teus vaihteli enimmäkseen välillä 60–75 % sesti saatavilla olevilla kannoilla ei voida te- eli oli petopunkkien toiminnan kannalta hostaa kr:n torjuntaa ruusulta, vaikka näitä siedettävissä rajoissa. punkkeja käytettäisiin yhdessä Amblyseius cucumeris-petopunkkien kanssa. Leikko- ruusulla toteutetussa biologisen torjunnan 2.2 Torjuntakäsittelyt kokeessa nähtiin, että A. cucumeris yksinään tuotti keskimäärin 45–50 %:n torjuntate- Kaksi huoneista tuli arvonnassa pelkän bio- hon kesäolosuhteissa. Tältä pohjalta to- logisen torjunnan käsittelyiksi. Loput kaksi teutettiin vuonna 1999 koe, jossa käytettiin osastoa tulivat integroidun torjunnan käsit- torjuntaeliönä ainoastaan A. cucumeris -pe- telyiksi, joissa käytettiin A. cucumeris -punk- topunkkeja. Sen lisäksi kahdessa osastossa keja yhdistettynä kasvualustan fiproniilikä- käytettiin kasvualustassa olleiden ripsiäis- sittelyihin. Petopunkit levitettiin pusseissa, ten määrän vähentämiseksi fiproniililla teh- jotka asetettiin pystyversojen keski- ja ala- tyjä kasvualustakäsittelyjä. Fiproniili oli tu- osaan. Levitysmäärät vaihtelivat hieman lossa Suomen torjunta-ainemarkkinoille osastoittain riippuen niiden ripsiäistiheyden kokeen toteuttamisvuonna. Koska Hypoas- ja sadon vioittuneisuuden kehityksestä ko- pis-suvun petopunkeista ei ollut apua, ha- keen aikana (Taulukko 13). Ruusunhärmä luttiin kokeilla, onko kasvualustan kemial- torjuttiin viikottaisilla hiililannoiteruisku- lisesta käsittelystä hyötyä, kun se yhdiste- tuksilla (Kekkilä Oy), jota käytettiin 40 tään ruusujen lehdillä saalistavien peto- %:na liuoksena. punkkien käyttöön. Suorassa altistuksessa Kasvualustan kemialliset käsittelyt teh- fiproniili on haitallista A. cucumeris -peto- tiin Regent 80 WDG-kauppavalmisteella. punkeille, sillä se estää niiden lisääntymi- Valmisteen käyttöväkevyys oli avoturvepe- sen, mutta kasvualustakäsittely ei vähentä- deissä suurempi kuin kivivillasäkkipedeissä, nyt punkkien määriä (kts. s. 74). koska vuoden 1998 fiproniilikokeessa käy- tetyllä yhdenmukaisella pitoisuudella (0,025 g valmistetta/m2) ei ollut vaikutusta 2 Aineisto ja turvepetien ripsiäismääriin (kts. s. 74).

menetelmät 2.3 Havaintomenetelmät

2.1 Ruusujen viljely Kasveilta laskettiin viikoittain ripsiäistouk- kien ja -aikuisten sekä petopunkkien mää- Koe toteutettiin neljässä 38 m2:n kasvi- rät 10:ltä pysty- ja 10:ltä taivutetulta ver- huoneosastossa MTT:ssa viikkoina 21–37. solta per peti. Laskennat tehtiin 10:stä ku- Jokaisessa osastossa oli yksi kivivillasäkki- kasta/nupusta sekä 40:ltä lehdeltä (2 lehteä peti ja yksi avoturvepeti (kts. s. 16). Yhtä per verso) per peti. Ripsiäisten määrää seu- petiä kohti istutettiin 40 kpl valkokukkais- rattiin myös Catch-it -merkkisillä kelta-anta Escimo-ruusua (Schetelig Oy). Ruusuja soilla (9 × 14 cm). Sato kerättiin normaalin valotettiin tarvittaessa klo 2 ja 22 välisenä satorytmin mukaisesti 1–2 päivän välein ja aikana. Petiä kohti oli avointa koealaa noin jaoteltiin kolmeen luokkaan (eivät vastaa 7,2 m2. Huoneissa oli kokeen alkaessa lievä ruusujen virallista laatuluokitusta): kr-saastunta edelliseltä kasvukaudelta, jo- 1) puhtaat myyntikelpoiset (ei ripsiäisvioi- ten niihin ei tuotu ripsiäisiä kasvatuksista. tuksia);

88 Taulukko 13. Koeosastoihin levitetyt Amblyseius cucumeris -määrät neliömet- riä kohti vuoden 1999 biologisen ja integroidun torjunnan kokeessa sekä integroidun torjunnan osastoissa tehdyt kasvualustan kemialliset käsittelyt. Hinnat ilman ALV:a. Table 13. Application rates of Amblyseius cucumeris per m2 in compartments of biological and integrated thrips control in 1999 in cut roses (white Escimo), plus application weeks of fipronil (Regent) to growth substrate in two integrated control compartments. Prices without VAT.

Integroidun torjunnan osastot Biologisen torjunnan osastot Integrated thrips control Biological thrips control Viikko Osasto 1 Osasto 3 Osasto 2 Osasto 4 Week Comp. 1 Comp. 3 Comp. 2 Comp. 4

21 500 500 500 500 23 500 500 500 500 25 1000 1000 1000 1000 fiproniilia fiproniili - - 26 fiproniili fiproniili - - 27 1000 1000 1000 1000 29 1000 2000 2000 2000 + 1000b 33 500 500 500 1000 Yhteensä/m2 4500 5500 5500 7000 Total/m2 Torjuntaeliöiden 8,82 10,78 10,78 13,72 hinta yht., mk/m2 Total treatment price/m2,FIM

a avoturvepeteihin 0,0007 %:sta liuosta 5-6 l/m2, kivivillasäkkipeteihin 0,00044 %:sta liuosta/in open peat beds, 5-6 l of 0.0007% suspension, in rockwool bag beds, 5-6 l of 0.00044% suspension b 1000 kpl/m2 pulloissa toimitettuja punkkeja pussilevitysten lisäksi/1000 predators per m2 sprinkled onto leaves from bottle

2) lievästi ripsiäisten vioittamat, mutta tunnan aikana niitä oli 1,5 kpl per kukka. myyntikelpoiset nipputavarana; ja Ripsiäisvioitukselle erittäin herkällä Esci- 3) pahoin vioittuneet, myyntikelvottomat mo-lajikkeella petopunkit eivät täysin pys- kukat. tyneet estämään ripsiäismäärien nousua satoa vioittavalle tasolle (Kuvat 31 ja 32). Huolimatta kahden viikon välein teh- dyistä petopunkkilevityksistä petopunkkien määrä kukissa ei kohonnut sanottavasti 3 Tulokset ennen kuin ripsiäistoukkien määrä kukissa alkoi nousta (Kuva 33). Petopunkkien mää- 3.1 Ripsiäis- ja rän kasvu kukissa seurasi toukkien määrän petopunkkimäärien kehitys nousua yleensä noin viikon viiveellä. Paljain silmin havaittavien toukkien määrä putosi Osastoissa 1, 2 ja 3 ripsiäisten määrä kukin- nollaan viikosta 28 alkaen integroidun tor- toa kohti oli maksimissaan vain 0,6-0,9 kpl junnan osastoissa ja viikosta 31–32 alkaen per kukka. Osastossa 4 (toinen biologisen biologisen torjunnan osastoissa. Tämän jäl- torjunnan osastoista) ripsiäiset lisääntyivät keen pussien levittämisen jälkeisellä viikolla kaikkein voimakkaimmin ja maksimisaas petomäärät saattoivat jopa laskea edelliseen

89 Kuva 31a ja b. Ripsiäis- ja petopunkkimäärien dynamiikka Escimo-ruusun kukissa vuoden 1999 integroidun torjunnan osastojen kivivil- lasäkkipedeissä sekä sadon jakautuminen kolmeen luokkaan. Ripsiäismäärät ovat toukkien ja aikuisten yhteis- määriä. Nuolet ja luvut osoittavat petopunkkien levi- tysajankohdan ja -määrän neliömetriä kohti. Katkovii- vanuolet osoittavat fiproniililla (Regent) tehtyjen kasvu- alustakäsittelyjen ajankohdat integroidun torjunnan kahdessa osastossa. Kyseisten a. Integroitu torjunta, osasto 1, villa osastojen avoturvepedeissä 100 5 ripsiäis- ja petopunkkimääri- en dynamiikka oli samanlai- 90 4,5 nen kuin kivivillasäkkipedeis- 80 4 sä. 70 Regent 3,5 1000 Figure 31a and b. Dynamics 60 Regent 3 500 of WFT (combined number of 50 2,5 adults and larvae) and

40 1000 2 Amblyseius cucumeris popu- % sadosta 500 1000 30 500 1,5 lations in flowers of Escimo roses grown in rockwool bag 20 1 beds, and the distribution of 10 0,5 the weekly flower crop in three Kpl Amblyseius ja ripsiäinen/kukka 0 0 quality classes in the two com- 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 partments of integrated thrips control of the 1999 cut rose b. Integroitu torjunta, osasto 3, villa experiment. The arrows and 100 10 90 9 the associated numbers show 80 8 the application date and rate 70 Regent 500 7 of predators applied in con- 60 Regent 6 trolled release sachets in the 50 5 1000 2000 erect stems of the crop. The 40 500 4 1000

% sadosta 500 dashed line arrows show the 30 3 siäinen/kukka p

ri fipronil (Regent) treatments in

20 2 Kpl Amblyseius ja 10 1 these compartments. Dynam- 0 0 ics of WFT and Amblyseius 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 cucumeris populations were Puhdas Nipputavara Myyntikelvoton similar in open peat beds than Rips/kukka Amb/kukka rockwool bag beds in these compartments. viikkoon verrattuna. Viikolla 29 tehdyistä enää ollut ripsiäistoukkia, kului myös 2–3 levityksistä kului 2–3 viikkoa, ennen kuin viikkoa ennen kuin petojen määrät kukissa petojen määrä kukissa alkoi selvästi nousta. alkoivat nousta (Kuva 33). Viikolla 33 tehdyn viimeisen levityksen jäl- Lehdillä ripsiäisiä havaittiin hyvin vähän keen, jolloin minkään huoneen kukissa ei ja niillä petopunkkien määrät alkoivat

90 Kuva 32a ja b. Ripsiäis- ja pe- a. Biologinen torjunta, osasto 2, villa topunkkimäärien dynamiikka 100 10 Escimo-ruusun kukissa vuo- 90 9 den 1999 biologisen torjunnan osastojen kivivillasäkki- 80 500 8 pedeissä sekä sadon jakautu- 70 7 minen kolmeen luokkaan. 60 6 Kyseisten osastojen avotur- 50 500 2000 5 vepedeissä ripsiäis- ja peto- 1000 40 1000 4 punkkimäärien dynamiikka oli % sadosta samanlainen kuin kivivillasäk- 30 500 3 kipedeissä. Selitykset ks. 20 2 kuva 31a ja b. 10 1 Figure 32a and b. Dynamics Kpl Amblyseius ja ripsiäinen/kukka of WFT (combined number of 0 0 adults and larvae) and 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 Amblyseius cucumeris popu- b. Biologinen torjunta, osasto 4, villa lations in flowers of Escimo 100 5 roses grown in rockwool bag 90 4,5 beds, and the distribution of 80 4 the weekly flower crop in 70 3,5 1000 three quality classes in the two 60 1000 3 compartments of biological 50 3000 2,5 thrips control of the 1999 cut 40 1000 2

% sadosta 500 rose experiment. Dynamics 30 500 1,5 ripsiäinen/kukka of WFT and Amblyseius 20 1 Kpl Amblyseius ja cucumeris populations were 10 0,5 similar in open peat beds than 0 0 rockwool bag beds in these 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 compartments. For other explanations, see Figure 31a Puhdas Nipputavara Myyntikelvoton and b. Rips/kukka Amb/kukka yleensä nousta samaa tahtia tai jopa ennen osuuden kanssa, joskin ripsiäistoukkien ku- kuin ripsiäistoukkien määrä alkoi kasvaa kissa ollut osuus selitti vain puolet petojen (Kuva 34). Lehtien ja kukkien petopunkki- kukissa esiintymisestä (r=0,736, R2= dynamiikat erosivat siten selvästi toisistaan. 0,541). Kukissa olleiden petojen osuuden vaihtelu johtui siis muustakin kuin yksinomaan kukissa olleiden ripsiäistoukkien 3.2 Petopunkkien ja osuuden vaihtelusta. Ylälehdillä olleiden ripsiäistoukkien jakautuminen ripsiäistoukkien osuus selitti sen sijaan pa- kukkiin ja lehdille remmin niillä olleiden petopunkkien osuutta (r=0,851, R2=724). Petopunkit näytti- Petojen kykyä seurata saalistaan tutkittiin vät siis reagoivan voimakkaammin yläleh- laskemalla, mikä osuus kasveilla nähdyistä dillä kuin kukissa olleiden toukkien run- ripsiäistoukista ja pedoista oli kukissa ja sauteen. Ylälehdille keskittyminen näytti mikä lehdillä kokeen ensimmäisellä puolis- kuitenkin edistävän petopunkkien mene- kolla, jolloin kukista vielä havaittiin touk- mistä kukkiin, sillä mitä suurempi osa peto- kia. Lisäksi suhteutettiin petojen ja saaliin punkeista oli ylälehdillä, sitä suurempi em. osuudet toisiinsa. osuus niistä oli myös kukissa (r=0,872, Petojen kukissa oleva osuus korreloi po- R2=0,761). Kukissa petopunkkien määrät sitiivisesti kukissa olleen ripsiäistoukka- alkoivat kasvaa vasta viikon viiveellä siitä,

91 a. Integroitu torjunta, osasto 1 1 16 Kuva 33a ja b. Ripsiäistoukki- 14 0,8 en ja -aikuisten sekä peto- 12 punkkien määrän kehitys 0,6 10 8 Escimo-ruusun kukissa vuo- 0,4 6 den 1999 integroidun torjun- 4 0,2 nan osastoissa. Arvot ovat

Ripsiäisiä/kukinto 2 Petopunkkeja/kukinto avoturve- ja kivivillasäkkipe- 0 0 din keskiarvoja osastoittain. 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 Nuolet osoittavat petopunkki- Viikko en levitysviikot (petomäärät Toukat Aikuiset Petopunkit kts. Kuva 31a ja b). Figure 33a and b. Trend in b. Integroitu torjunta, osasto 3 WFT larval and adult numbers 1 16 and numbers of Amblyseius 14 cucumeris in flowers of 0,8 12 Escimo roses in the two com- 0,6 10 partments of integrated thrips 8 control of the 1999 cut rose ex- 0,4 6 4 periment. Values are means of 0,2

Ripsiäisiä/kukinto 2 rockwool bag and open peat Petopunkkeja/kukinto 0 0 beds by compartment. The ar- 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 rows show the weeks when Viikko the predators were released (for rates, see Figure 31a and Toukat Aikuiset Petopunkit b). kun ripsiäistoukat alkoivat runsastua kukis- 3.4 Regent-käsittelyjen vaikutus sa. Ylälehdillä taas petojen määrä kasvoi jo samalla viikolla, kun toukkien määräkin Kasvualustan kaksi perättäistä Regent-kä- lähti nousuun (kts. Kuvat 31. ja 32). Ala- sittelyä eivät ratkaisevasti parantaneet kr:n lehdille pedot hakeutuivat sattumanvarai- torjuntaa. Ainoa havaittava ero biologisen sesti riippumatta saaliin runsaudesta siellä. torjunnan osastoihin oli se, että ripsiäis- toukkien määrät putosivat Regentillä käsi- tellyissä osastoissa nollaan 3–4 viikkoa ai- 3.3 Petopunkkien ja ripsiäisten kaisemmin kuin biologisen torjunnan osas- määräsuhde toissa. Viikkoina 21–32, jolloin kukista havaittiin ripsiäistoukkia, petopunkkeja oli yhtä 3.5 Ruususadon määrä ja laatu toukkaa kohti 4–39 -kertainen määrä osastosta riippuen. Näiden viikkojen yli sum- Kaikkien osastojen satorytmissä oli huiput matut petomäärät suhteessa toukkien mää- keskimäärin neljän viikon välein. Kokonais- rään on esitetty kuvassa 35. Petopunkkien sato kokeen ajalta ja sadon jakautuminen ja ripsiäistoukkien määräsuhteella mitattu- eri vioitusluokkiin käsittelyittäin ja kasvu- na biologinen torjunta toimi tehokkaimmin alustoittain on esitetty kuvassa 36. Esci- osastossa 2. Huonoiten petopunkkien määrä mo-ruusun herkkyyttä kr:lle kuvaa se, että kehittyi ja biologinen torjunta toimi osastos- sadosta oli muutama prosentti lievästi vioit- sa 4, erityisesti ottaen huomioon, että siellä tuneita vielä kokeen lopussakin, jolloin oli ripsiäistoukkia eniten tarjolla saaliiksi. toukkia ei ollut enää löytynyt tarkastetta-

92 c. Biologinen torjunta, osasto 2 1 16 14 0,8 12 0,6 10 a/kukinto 8 j 0,4 6 unkke

4 p 0,2

Ripsiäisiä/kukinto 2 Peto 0 0 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 Viikko Kuva 33c ja d. Ripsiäistoukki- Toukat Aikuiset Petopunkit en ja -aikuisten sekä petopunkkien määrän kehitys Escimo-ruusun kukissa vuo- d. Biologinen torjunta, osasto 4 den 1999 biologisen torjunnan 2,5 16 osastoissa. Selitykset kts. 14 2 Kuva 33a ja b. 12 10 Figure 33c and d. Trend in 1,5 8 WFT larval and adult numbers 1 6 and numbers of Amblyseius 4 0,5

cucumeris in flowers of Escimo Ripsiäisiä/kukinto

2 Petopunkkeja/kukinto roses in the two compartments 0 0 of biological thrips control of 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 the 1999 cut rose experiment. Viikko For other explanations, see Toukat Aikuiset Petopunkit Figure 33a and b. vilta kasvinosilta moneen viikkoon, mutta viljelyn kannalta ajateltuna 20 prosenttiyk- aikuisia oli harvakseltaan kukissa. sikön ero myyntikelpoisen sadon osuuksien Integroidun torjunnan osastojen koko- keskiarvojen välillä on tietysti tuntuva. naissadosta 86 % oli puhdasta, 9 % lievästi vioittunutta nipputavaraa (eli yhteensä 95 % myyntikelpoisia) ja 5 % myyntikelvotto- 4 Tulosten tarkastelu mia. Biologisen torjunnan osastoista saatiin 62 % puhdasta satoa, 15 % nipputavaraa (yhteensä 77 % myyntikelpoisia) ja 23 % oli Amblyseius cucumeris -petopunkkeja käyttä- myyntikelvottomia. Biologisen torjuntakä- mällä Escimo-leikkoruusun sato saatiin py- sittelyn alhainen keskimääräinen myynti- symään keskimäärin yli 90 %:sti myyntikelpoisen sadon osuus selittyy osaston 4 kelpoisena kolmessa osastossa neljästä läm- korkeammilla ripsiäistiheyksillä ja peto- piminä kesäkuukausina toteutetussa ko- punkkien huonommalla lisääntymisellä keessa. Käytetyt petopunkkimäärät nousi- suhteessa ripsiäisten tiheyteen kuin muissa vat kuitenkin korkeiksi ja torjunnan kus- osastoissa. Osastossa 2 myyntikelpoisia tannukset tulivat siksi olemaan 11–17 mk ruusuja saatiin yhtä paljon kuin integroidun per m2. Koe osoitti kuitenkin, että riittävinä torjunnan osastoissakin. Tilastollisesti mi- määrinä käytettynä A. cucumeris pystyy suo- tattuna myyntikelpoisen sadon keskimää- jaamaan valkokukkaisen Escimo-lajikkeen räinen osuus oli vain melkein merkitsevästi kr:siltä jopa lämpimänä kesäaikana. suurempi integroidun torjunnan käsitte- Koe osoitti, että A. cucumeris -petopunk- lyissä verrattuna biologisen torjunnan kä- kien levitysmenetelmässä ja niiden käyttäy- sittelyyn (t-testi, p=0,0561). Käytännön tymisessä leikkoruusulla on selviä ongel-

93 a. Integroitu, osasto 3

0,5 3,5 3 0,4 2,5 0,3 2

0,2 1,5 ylälehti 1

Ripsiäistoukkia/ 0,1 0,5 Petopunkkeja/ylälehti 0 0 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 Viikko

Ripsiäistoukat Petopunkit b. Biologinen, osasto 4 Kuva 34a ja b. Ripsiäistouk- 0,8 3,5 kien ja petopunkkien määrä 0,7 3 Escimo-ruusun pystyverso- 0,6 2,5 jen lehdillä vuoden 1999 ko- 0,5 keen kahdessa osastossa. 2 0,4 Nuolet osoittavat petopunkki- 1,5 en levitysviikot.

ylälehti 0,3 0,2 1 Figure 34a and b. Number of Ripsiäistoukkia/ 0,1 0,5 WFT larvae and Amblyseius Petopunkkeja/ylälehti 0 0 cucumeris on the leaves of 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 erect stems of Escimo roses. Viikko Cut rose experiment in 1999. The arrows show the applica- Ripsiäistoukat Petopunkit tion weeks of predators. mia. Huolimatta kahden viikon välein teh- tekijät vaikuttivat. Osastossa 1, jossa ripsi- dyistä petopussien lisäyksistä kokeen en- äistiheys oli alhaisin, petomäärät eivät kui- simmäisellä puoliskolla petopunkkien mää- tenkaan vielä viidennenkään levityskerran rä kasveilla ei noussut ratkaisevasti ennen jälkeen olleet alkaneet selkeästi nousta. kuin toukkien määrä kukissa oli ylittänyt Tämä viittaa siihen, että kasveilla olevat tietyn rajan eli 0,1–0,3 toukkaa per kukka. toukat ovat tärkeitä. Ne joko edistävät pe- Tämä tiheys oli liian suuri, jotta ruususato tojen lisääntymistä tai houkuttelevat niitä olisi säilynyt vioittumatta. Kahtena ensim- lehdille ja ylemmäs kohti kukintoja. Tällöin mäisenä levityskertana kasvustoon lisättiin kasveilta havaittujen petojen määrän kasva- vähemmän petoja kuin myöhemmillä ker- minen johtuu siitä, että pedot leviävät te- roilla, mikä saattaa selittää liian alhaisen hokkaasti pusseista kasvuston eri osiin ja peto-saalissuhteen kokeen alkuviikkoina. kerääntyvät saaliin esiintymispaikkoihin. Levitysmäärän noustua 1000 kpl:seen per Petojen ja toukkien osuuksien positiivinen m2 petojen määrä kukissa nousi nopeasti, korrelointi ylälehdillä ja kummankin eliön joskin samanaikaisesti kukkien toukkati- suhteellisen runsauden samanaikainen kas- heyden nousun kanssa. vu ylälehdillä viittaa siihen, että pedot pus- Ei voida siis varmuudella sanoa, liittyikö seista ulos tultuaan nimenomaan keräänty- petomäärien ensimmäinen selvä huippu vät lehdille, joilla on toukkia, ja päätyvät suurentuneisiin levitysmääriin sinänsä vai- sieltä noin viikon viiveellä kukkiin. ko petojen lisääntymiseen kasveilla ripsiäis- Osaston 4 heikko torjuntatulos näytti ravinnon turvin. Mahdollisesti molemmat selittyvän petopunkkien pienellä määrällä

94 120 35

100 30

25 80 ei toukkia kukissa, petopunkkeja yht. 83 20 60 15 40 10

20 5

Petopunkkeja per toukka kukissa 0 0 villa turve villa turve villa turve villa turve

osasto 1 osasto 1 osasto 3 osasto 3 osasto 2 osasto 2 osasto 4 osasto 4 Ripsiäistoukkien summa yli koeviikkojen

Integroitu torjunta Biologinen torjunta

Kuva 35. Petopunkkien määrä yhtä ripsiäistoukkaa kohti (pylväät) Escimo-ruusun kukissa sekä ripsiäistoukkien määrä (harmaat vinoneliöt) integroidun ja biologisen torjunnan käsittelyjen kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä 1999. Peto- jen ja toukkien määräsuhde on laskettu kukista kokeen ensimmäisellä puoliskolla löytyneiden eliösummien perusteella yli niiden koeviikkojen, jolloin kukissa oli ripsiäistoukkia (maks. viikko 32). Ripsiäistoukkien summat on laskettu sa- mojen viikkojen yli.

Figure 35. The ratio of A. cucumeris to larval WFT (y1-axis for columns) in flowers

of Escimo roses, and the number of WFT larvae (y2-axis for grey rectangulars) in rockwool bag and open peat beds of the integrated and biological thrips control compartments in 1999. The predator to prey ratio was calculated from WFT and predators counted on plants as summed over the weeks (up to week 32) when larval thrips were still seen in flowers. The sum of WFT was obtained similarly.

suhteessa ripsiäisten määrään sekä ripsiäis- kuttaa ns. käänteinen predaatio, eli ripsi- ten voimakkaaseen lisääntymiseen. Tämän äisaikuiset suhteellisen runsautensa ansios- osaston olosuhteet ovat suosineet kr:n li- ta saalistivat petopunkkien munia siinä sääntymistä kaikissa siellä tehdyissä kokeis- määrin, etteivät pedot lisääntyneet yhtä hy- sa, myös muissa kuin leikkoruusulla to- vin kuin muissa osastoissa. Tätä on kuiten- teutetuissa. Osaston lämpötila ja ilmankos- kin vaikea todistaa, mutta käänteisen pre- teus eivät poikenneet ratkaisevasti muiden daation merkitys ja yleisyys kr:sen ja sen osastojen vastaavista, joten ripsiäisiä suosi- toukkia saalistavien petopunkkien vuoro- vat olosuhteet näyttävät selittyvän osaston vaikutuksessa olisi kuitenkin hyvä tutkia. valo-oloilla. Osasto rajoittuu kahdelta sei- Kokeen loppupuolella petopussien li- nältään ulkoilmaan ja se saa siksi eniten säysväli oli pidempi eikä kasveilta enää löy- luonnonvaloa erityisesti puolenpäivän jäl- tynyt ripsiäisiä. Tällöin nähtiin selvästi pe- keen. Petopunkit eivät kuitenkaan hyöty- topunkkipusseihin liittyvä ongelma: peto- neet osaston olosuhteista samalla tavalla punkit tulivat ulos pusseista viikon, kahden kuin ripsiäiset, joten petojen ja ripsiäisten ja jopa kolmen viikon viiveellä pussien kas- määräsuhde jäi heikommaksi kuin muissa veille ripustamisen jälkeen. Sopivin pussien osastoissa. Ripsiäisten voimakkaan lisäänty- levitysväli näyttäisikin olevan korkeintaan misen takia tässä osastossa on voinut vai- kaksi viikkoa, mutta tällöinkään ei näytetä

95 120 500

450 1,9 100 4,1 3,6 8,2 8,7 9,0 400 7,4 15,9 8,9 13,2 11,1 350 80 42,3 37,5 17,2 300

60 250 19,0 18,9

% sadosta 200 88,6 89,8 87,5 40 78,1 79,8 150 Kokonaissato, kpl 66,9 100 20 38,8 43,5 50

0 96 % 98 % 84 % 91 % 91 % 96 % 57 % 63 % 0 Villa Turve Villa Turve Villa Turve Villa Turve Osasto 1 Osasto 3 Osasto 2 Osasto 4

Integroitu Biologinen

Puhtaita, % Nipputavaraa, % Myyntikelvottomia, % Sato, kpl

Kuva 36. Kumulatiivinen ruususato vuoden 1999 biologisen ja integroidun torjunnan kokeen eri osastojen avoturve- ja kivivillasäkkipedeissä sekä sadon jakautuminen eri vioitusluokkiin. Alimmainen lihavoitu prosenttiluku ilmoittaa myyntikelpoisen sadon osuuden (=puhtaat + nipputavara). Figure 36. Cumulative rose crop (“kokonaissato, kpl”) in rockwool bag and open peat beds of the two compartments of integrated (“integroitu”) and biological (“biologinen”) thrips control in 1999, plus the distribution of the crop in different quality classes. “Puhtaita”=clean, undamaged flowers; “nipputavaraa”=mildly damaged, but saleable in bunches; “myyntikelvottomia”=badly damaged, unsaleable. täysin vältyttävän “notkahduksilta“ peto- kien ennaltaehkäisevän käytön onnistumi- jen kasveilla olevissa määrissä. Kesäaikaan selle (kts. s. 106). Kasvihuonekurkulla pe- tehty koe osoitti, että em. viiveestä huoli- topussien käyttö ei kuitenkaan tuota tässä matta A. cucumeris hakeutui pusseista run- suhteessa ongelmia. Petojen hakeutumista sain määrin leikkoruusun lehdille ja kukiin, pusseista kasveille eivät välttämättä ehkä ainakin kun pussit ripustettiin niin lähelle selitä samat tekijät kaikilla kasvilajeilla, kukkia kuin mahdollista. Petopunkkipussit mutta tästä ei ole ruusun osalta tutkimustu- voivat toimia myös eräänlaisena reservinä, loksia olemassa. joka on nopeasti otettavissa käyttöön, jos Kasvualustan kaksi kertaa tehty käsitte- ripsiäisten määrä kukissa lähtee nousuun. ly Regentillä ei ollut riittävän tehokas alen- Ne voidaan tällöin avata ja petopunkit ripo- tamaan ripsiäisten määriä tarpeeksi nopeas- tella nopeasti sinne, missä ripsiäismäärien ti. Vaikka ripsiäistoukkien määrä laski nol- havaitaan lähteneen nousuun. laan Regent-osastoissa nopeammin kuin Talvella ja keväällä ripsiäispetopunkit biologisen torjunnan osastoissa, siihen kului näyttävät leviävän pusseista ruusukasvus- silti aikaa useita viikkoja toisesta käsittelys- toon heikosti. Se on vakava riski petopunk- tä. Regent tappaa maksimissaan vain 30– 40 % koteloista, jotka altistuvat aineelle esi-

96 kotelovaiheessa, mutta aikuisiksi asti sel- olisi siksi mahdollista löytää nimen- vinneet ovat huonokuntoisia (kts. s. 74). omaan ruusulla saalistamaan sopeutu- Optimiolosuhteissa tehokkailla ja nopeasti neita hyötyeliöitä. vaikuttavilla aineilla tehdyt kasvualustakä- (2) punkkien käyttäytymisen manipuloin- sittelyt pystyvät tappamaan jopa yli 90 % tiin siten, että ne leviävät kasvustossa kr:n maassa olevista kehitysasteista (Helyer helposti ja hakeutuvat myös kukkiin et al. 1995). niinäkin vuodenaikoina, jotka näyttä- Biologisen ripsiäistorjunnan kustannus- vät olevan A. cucumeris -lajille kriittisiä ten alentamiseksi leikkoruusulla tutkimus- Suomen oloissa. ta tulisi suunnata: (3) viljelykasvin manipulointiin sen tarjo- (1) eri petopunkkilajien käyttäytymisen amien olosuhteiden muuttamiseksi pe- tutkimiseen leikkoruusulla ja erityisesti topunkkien spesifisten vaatimusten siihen, mitkä tekijät houkuttelevat pe- mukaiseksi (vrt. Beard & Walter 2001). dot asuttamaan kasvinsuojelun kannal- (4) petopunkkien levitysmenetelmiin, jotta ta kriittiset kasvinosat eli kukat. Massa- ne saataisiin kätevästi kohdistetuksi kasvatuksensa helppoudesta ja halpuu- mahdollisimman lähelle kukkia. Tulisi desta huolimatta A. cucumeris ei välttä- tutkia, saadaanko petopunkit parem- mättä sovellu kaikille kasvilajeille yhtä min ja tasaisemmin kukkiin levittämäl- hyvin. Beard ja Walter (2001) osoitti- lä ne ruusuille muulla tavoin kuin pus- vat, että samallakin alueella elävät seja käyttämällä, eli ripottelemalla kuk- Amblyseius (Neoseiulus)-suvun petopun- kivaan kasvustokerrokseen joko käsin kit ovat tiukasti sitoutuneet saalista- tai puhaltamalla ne sinne mekaanisesti, maan vain tietyillä puulajeilla. Tähän ja onko tällaisten käsittelyjen teho sama perustuen kaikkein suositeltavin tapa kuin pussilevitysten. ruusulle soveltuvan petolajin löytämi- (5) petopunkkien ja muiden ripsiäisiä syö- seksi olisi etsiä petopunkkeja alueilta, vien torjuntaeliölajien yhteiskäyttöön. joissa ruusuja kasvaa luonnossa ja joista

97 Moottorisoidun reppuruiskun ja sähkösuulakkeella varustetun moottorisoidun reppuruiskun aikaansaaman torjunta- ainelaskeuman peittävyys ruusun lehdillä korotettujen petien viljelyssä

Irene Vänninen1) & Sari Jaaksi2)

1) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected] 2) [email protected] Sähkösuulakkeella (Spectrumâ Electrosta- pystyversojen ulkoreunoilta ja sisäosista tic Back-Pack Conversion Kit, Spectrum sekä taivutetun kasvustonosan ulko- ja sisä- Electrostatic Sprayers, Inc., San Antonio, osista otetuista lehtinäytteistä. Texas, USA) varustetun reppuruiskun ai- Esikokeessa sähkösuulakkeen käyttö kaansaaman torjunta-ainelaskeuman peit- suurensi fluoresoivien Tinopal-pisaroiden tävyyttä ja pisarakokoa tutkittiin kahdessa määrän noin 1,6-kertaiseksi verrattuna il- kokeessa. Suppeassa esikokeessa 0,05 %:sta man sähkösuulaketta tehtyyn käsittelyyn. pymetrotsiiniliuosta (Plenum 25 WP), jo- Pisaroiden peittävyys suhteessa lehtialaan ei hon oli lisätty 5 g Tinopalia/l (optinen kir- suurentunut. Varsinaisessa kokeessa säh- kaste) ruiskutettiin Solo-reppuruiskulla kösuulakekäsittely ei muuttanut torjun- ruusujen lehdille. Lehdille laskeutunut pisa- ta-ainelaskeuman ominaisuuksia. Tulos ramäärä ja pisaroiden peittävyys lehtien johtui teknisistä ongelmista, jotka estivät pinta-alasta mitattiin ottamalla lehtinäyt- pisaroiden sähköistymisen. Torjunta-aine- teitä petien ulkoreunoista ja sisäosista ja laskeuman erot ruusukasvuston ulko- ja si- mittaamalla em. parametrit fluoresenssi- säosista otettujen lehtien välillä sekä lehtien mikroskooppia ja kuva-analysaattoria käyt- ylä- ja alapinnoilla olivat hydraulisilla ruis- täen. Kaupallisella ruusuviljelmällä torjun- kuilla tehdyille kokeille tyypilliset. Itse koe- ta-ainelaskeumaa mitattiin vastaavalla ta- järjestely ja laskeuman mittausmenetelmä valla, mutta suurempaa ruiskutuspainetta toimivat siis hyvin. käyttämällä korotetuissa pedeissä viljellyllä Teknisten ongelmien takia kokeen an- ruusulla. Torjunta-ainelaskeuma mitattiin niksi jäi torjunta-ainelaskeuman kvantita-

98 tiivisen ja objektiivisen mittausmenetelmän kun lähin vastakkaisen varauksen omaava käyttöönotto. Menetelmä mahdollistaa kiinteä kohde on pisaran yläpuolella olevan suuren lehtinäytemäärän käsittelyn lyhyes- lehden alapinta. (Matthews, 1989). sä ajassa. Sähköruiskujen käytön tutkimuk- Sähköruiskuilla saadaan seuraavia etuja sia voidaan jatkaa ko. näytteenottomenetel- tavallisiin hydraulisiin ruiskuihin verrattu- mää käyttäen, mutta se soveltuu ylipäätään na - kaikissa ruiskutustilanteissa näitä etuja torjunta-ainelaskeuman vertailuun erilais- ei kuitenkaan ole voitu havaita: ten ruiskujen käsittelytehokkutta mittaa- 1) Torjunta-aineesta suurempi osa ohjau- vissa kokeissa. tuu kasvien pinnalle (Inculet et al. 1981; Law 1982; Arnold et al. 1984; McKin- lay 1985; Sopp et al. 1989; Sopp & Pal- mer 1990; Bayat et al. 1994; Gupta & 1 Johdanto Duc 1996). 2) Lehtien pinnoille päätyvän torjunta-ai- Tavalliset kasvinsuojelussa käytettävät neen määrä ja peittävyys kasvin eri osis- hydrauliset pisara-, sumu- ja uturuiskut sa (ylä-, keski- ja alalehdet, lehvästön tuottavat sähkövarauksettomia torjunta-ai- ulko- ja sisäosat) on tasaisempi (Inculet nepisaroita. Ne laskeutuvat joko vaaka- et al. 1981; Sopp & Palmer 1990; Perez tasossa oleville pinnoille painovoiman vai- et al. 1995; Gupta & Duc 1996). kutuksesta tai ajautuvat pystysuorille pin- 3) Torjunta-aineen päätyminen lehtien noille (esim. kasvien varret) ilmavirtojen alapinnoille tehostuu (Adams & Palmer kuljettamina. Halkaisijaltaan alle 100 mik- 1986; Sopp et al. 1990) ronin pisarat kulkeutuvat helposti ilmassa 4) Torjuntateho paranee tai on sama kuin ohi kiinteiden kohteiden päätymättä lain- perinteisillä ruiskutusmenetelmillä, kaan kasveille. Alle 100 mikronin pisarat- vaikka käytettäisiin vähemmän teho- kin voidaan kuitenkin sähköisesti varaamal- ainetta tai mikrobiologista valmistetta la saada ohjattua ruiskutuskohteeseen. (Law 1982; Sopp et al. 1990; Perez et al. Pisarat saadaan varautuneiksi käyttämällä 1995; Adams & Palmer 1989; Sopp & erityisiä sähköruiskuja, joissa varauksen Palmer 1990; Cayley et al. 1984; Welty syntyminen perustuu joko induktioon, io- et al. 1995; Palumbo & Coates 1996; nisaatioon tai suoraan sähkölähteeseen. Law & Mills 1980). (Matthews 1989). Sähköruisku voi varata pisarat joko mii- Sähköruiskujen käytöstä ei tietääksem- nus- tai plusmerkkisiksi. Pisarapilvessä same ole Suomessa aikaisempaa kokemusta. manmerkkisen varauksen omaavat pisarat Ulkomaisilla markkinoilla on nykyisin saa- karkottavat toisiaan. Siitä seuraa, että pilvi tavina suulakkeita, jotka voidaan liittää ta- laajenee tehokkaasti pisaroiden pyrkiessä vallisiin hydraulisiin kasvinsuojeluruiskui- pois toistensa läheisyydestä. Pisaroiden kul- hin sähköisten pisaroiden muodostamisek- keutuminen ilmavirtausten mukana sivul- si. Suulakkeet ovat hinnaltaan edullisia ver- lepäin vähenee verrattuna tavallisen ruis- rattuna erillisten sähköruiskujen hankkimi- kun aikaansaamiin pisaroihin. Sähköruis- seen, joten projektin asettamien taloudellis- kun suuttimen ollessa riittävän lähellä käsi- ten resurssien puitteissa kokeiltavaksi han- teltävää kasvia, pisaroihin kohdistuvat säh- kittiin sähkösuulake. Sen vaikutusta torjun- köiset voimat ovat paljon suuremmat kuin ta-ainepisaroiden laskeumaan 1999 testat- niihin kohdistuva painovoima. Siksi pisarat tiin yhdessä esikokeessa, joka tehtiin MTT:n eivät vajoa heti maata kohti, vaan ohjautu- pienissä kasvihuoneosastoissa leikkoruusul- vat lähimpään vastakkaismerkkisen va- la, ja yhdessä varsinaisessa kokeessa, joka to- rauksen omaavaan maadoitettuun kohtee- teutettiin kaupallisella ruusuviljelmällä. seen eli kasviin. Sähköisesti varautuneet pi- Tavoitteena oli tutkia, miten hyvin em. sarat voivat kulkeutua jopa ylöspäin silloin, ruiskutusmenetelmillä saadaan käsiteltyä

99 leikkoruusun lehtien ylä- ja alapinnat tor- 2.2 Esikoe junta-ainepisaroilla taivutettujen versojen muodostaman lehvästömassan ulkoreunoil- Esikoe tehtiin kahdessa 38 m2:n kasvi- la ja sisäosissa sekä pystyjen versojen muo- huoneosastossa MTT:ssa käyttäen suulak- dostaman kasvustonosan ulko- ja sisäosissa. keena ruiskun 4-suulaketta (1,3 litraa ruis- Oletuksena oli, että sähköruiskuilla saatai- kutusnestettä/min, ilmavirta suuttimen siin lisätyksi pisaralaskeumaa lehdillä, eten- edessä 21 m/s). Yhdessä osastossa käsiteltiin kin lehtien alapinnoille ja pystyissä versono- yksi ruusupeti normaalilla ruiskutusmenet- sissa, mutta mahdollisesti myös taivutetuis- telyllä, toisessa yksi peti sähkösuulaketta sa versoissa. käyttäen. Ruiskuttajan kävelynopeus ja ruiskutusaika vakioitiin samoiksi molemmissa osastoissa. Kasvuston annettiin kui- vahtaa noin puoli tuntia. Sen jälkeen otet- 2 Aineisto ja tiin lehtinäytteet (10 lehteä pystyversoista kummankin käsitellyn pedin ulkoreunalta menetelmät ja 10 pedin sisäosista), joita säilytettiin yk- sittäin muovipusseissa + 8 oC:ssa ennen 2.1 Ruiskutus mittauksia. Kokeessa käytettiin saksalaisvalmisteista Solo-reppuruiskua, joka muutettiin sähkö- 2.3 Kasvihuonekoe ruiskuksi asentamalla siihen ilma-avustei- kaupallisella viljelmällä nen elektrostaattinen suulake (Spectrum Electrostatic Back-Pack Conversion Kit, Ruiskutusvolyymiksi valittiin Solo-reppu- Spectrum Electrostatic Sprayers, Inc., San ruiskun 1-suulakkeella saatava 440 ml/min. Antonio, Texas, USA). Reppuruiskun tuot- Esikokeen suuremmasta minuuttiannos- tamien torjunta-ainepisaroiden määrän leh- tuksesta siirryttiin pienempään, jotta ruis- dillä on osoitettu kasvavan 100 %:lla ja pi- kutusvolyymi olisi ollut vertailukelpoisuu- saroiden koon pienenevän merkitsevästi den vuoksi mahdollisimman lähellä Brown verrattuna käsittelyyn, joka tehtiin samalla et al. (1997) ilmoittamia lukuja. Valitulla ruiskulla, mutta ilman sähköistä suulaketta ruiskutusvolyymilla ruusukasvusto saatiin (Brown et al. 1997; ruiskutusvolyymi ko- sopivan kosteaksi kävelemällä keskimäärin keessa oli 252 ml/min). 6 m/min. Ruiskun suuttimen kulma ja liik- Torjunta-ainelaskeuman peittävyys keet pidettiin eri petejä ruiskutettaessa ruusun lehdillä tutkittiin levitettäessä py- mahdollisimman samanlaisina. Koealueella metrotsiiniliuosta (Plenum 25 WP, Novar- kasvoi korotetuissa pedeissä kivivillassa vil- tis, 250 g pymetrotsiinia/kg, käyttökon- jeltyä Mercedes-ruusua. sentraatio 0,05 %) ilman elektrostaattista suutinta ja sen kanssa. Ruiskutusliuokseen lisättiin 5 g/l Tinopal- CBS-X jauhetta 2.3.1 Koejärjestely ja näytteenotto (Ciba-Geigy Specialty Chemicals, Basel), joka on optinen kirkaste. Tinopalia sisältä- Koejärjestely, josta näkyvät käytetyt liuos- vät torjunta-ainepisarat näkyvät UV-valos- määrät per peti, minuutissa kävelty matka sa kirkkaina pisteinä, joiden määrä ja koko ja kulunut liuosmäärä per 3 m:n petiosuus, voidaan mitata mikroskoopin kautta on esitetty kuvassa 37. Jokaista 2 minuutin kuva-analysaattoria käyttämällä. ruiskutusjaksoa varten valmistettiin etukä- teen vakiokokoinen annos ruiskutusliuosta. Petien välistä käytävää edettäessä ruiskutettiin ensin pedin toinen puoli. Minuutin tultua täyteen ruiskuttaja vaihtoi käytävää

100 Solo-reppuruisku + sähkösuulake Solo backpack sprayer with electostatic nozzle

e 1 f 2 g 3 h

välipeti not sprayed

a 1 b 2 c 3 d

Solo-reppuruisku Pedin pituus 12 m. Ruiskutettu ala (pit. 3 m) Solo backpack sprayer tummennettu. (Length of bed 12 m. Sprayed area=3 m is darkened).

Solo-reppuruisku: Pedin nro (bed number) Solo-backpack sprayer 123 Ruiskutusmatka/1 min, m 7a 6,5b 6c Path travelled per 1 min, m 5,5b 6c 6d Yhteensä/Total 12,5 12,5 12 Liuosta kului, dl 9 9 9,3 Amount of spraying liquid used, dl

Solo-reppuruisku+sähkösuulake: Solo-backpack sprayer with electrostatic nozzle. Pedin nro (bed number) 123 Ruiskutusmatka/1 min, m 6e 6f 6g Path travelled per 1 min, m 7f 7g 7h Yhteensä/Total 13 13 13 Liuosta kului, dl 9 8,7 7,5 Amount of spraying liquid used, dl

a-h letters refer to the code of different beds shown in the map.

Kuva 37. Sähköruiskukokeen koejärjestely kaupallisella ruusutarhalla. Figure 37. The set-up of the electrostatic sprayer experiment conducted at a commercial rose nursery. ja käsitteli saman pedin toisen puolen sa- taivutetun lehvästömassan uloimmasta ja malla nopeudella. Kahden minuutin ruis- sisimmästä osasta, mikä teki 24 lehteä/peti kutusajan kuluttua umpeen kävelty kokoja 72 lehteä/käsittely. Lehdet laitettiin yk- naismatka mitattiin. sittäin pieniin muovipusseihin ja varastoi- Lehtinäytteet otettiin 2 tunnin kuluttua tiin + 8 °C:ssa korkeintaan 2 viikkoa ennen käsittelystä kasvuston kuivahdettua. Jokai- laskeumamittauksia. Kylmiössä varastoin- sesta pedistä otettiin kolmesta eri kohdasta nin vaikutusta Tinopalin hajoamiseen ruu- näytteeksi 2 lehteä sekä pystyversojen että sun lehdillä tutkittiin erikseen, eikä las-

101 keumien havaittu vähenevän ko. lämpöti- jon lehtien ylä- ja alapinnoilla (4300–5170 lassa kahden viikon aikana. kpl/cm2) ruiskutyypistä riippumatta. Vaik- ka pisaratiheys kasvoi sähköruiskua käytet- täessä, pisaroiden peittävyys pysyi samalla 2.3.2 Pisaralaskeumien mittaus tasolla kuin ilman sähkösuulaketta. Peittä- vyys oli ylipäätään alhainen eli keskimäärin Ruusun lehdille osuneiden torjunta-aine- vain 5,4–5,7 % lehden pinnasta Vaikka pi- pisaroiden määrä ja pinta-ala mitattiin saroiden määrä siis suureni, niiden koko pie- käyttämällä fluoresenssimikroskooppia neni samalla selvästi sähkösuulaketta käy- (Leitz Diaplan 3-λ-PLOEMOPAK) ja mit- tettäessä. taamalla pisarat kuva-analysaattorilla (Galai Production Ltd:n “Densi“-ohjelma, Olympus Image Analyser Cue-2, kamerana 3.2 Koe kaupallisella ruusutarhalla Sonyn CUE CCD Video Camera malli XC-57CE No. 11835 ja TV-monitorina Torjunta-ainepisaroita oli neliösenttiä kohti Sonyn Trinitron Super fine pitch). Tinopa- keskimäärin viisi kertaa enemmän kuin esi- lin ekskitaatio ja emissio-ominaisuuksien kokeessa eli noin 25 000 kpl/cm2. Varsinai- mukaan käytettiin API-suodinsarjaa (Diap- sessa kokeessa ei havaittu mitään eroja pisa- lanin A-suodinsarja, ekskitaatiosuodin ratiheydessä ja pisaroiden kokojakaumassa BP340–380, dikromaattinen peili RKP käytettäessä reppuruiskua sähkösuulak- 400, vaimennussuodin LP430), joka pääs- keen kanssa ja ilman (Kuva 39). Pisarati- tää lehden pintaan 330 nm:n UV-valon ja heyteen vaikuttivat merkitsevästi vain kas- ohjaa kameraan Tinopalista emittoituvan vuston osa ja lehden pinta. Pisaroita oli leh- 490 nm:n aallonpituuden. tien alapinnalla 46–59 % yläpinnalla ollees- Jokaisesta lehdestä sekä ylä- että alapinta määrästä. Kasvuston eri osissa pisarati- nalta mitattiin kaksi 0,52 mm2:n kokoista heys oli suurin taivutetun kasvustonosan näkökenttää, jotka valittiin aina suurinpiir- ulko-osassa ja pienin taivutetun kasvus- tein samasta kohtaa lehden keskeltä lehti- tonosan sisäosissa ja pystyverso-osan sisuk- ruodin yhdeltä puolelta. Jokaisesta lehdestä sissa (Kuva 40). mitattiin ensin yläpinnan laskeuma. Kuva- Pisaroiden keskimääräinen peittävyys analysaattori tunnistaa mitattavat kohteet oli sama eli keskimäärin 8,5 % molemmissa taustana olevasta lehtipinnasta etukäteen käsittelyissä ja se riippui merkitsevästi vain määritettyjen harmaa-asteikkojen avulla. kasvustonosasta ja lehden pinnasta. Yhdys- Silmävaraisen arvion perusteella fluo- vaikutusta ei näiden tekijöiden välillä ollut resoivien Tinopal-pisteiden mittauksessa eli ylä- ja alapinnan pisaratiheyden suhde oli käytettiin harmausasteikon alempana kyn- samanlainen kasvustonosasta riippumatta nysarvona 30 ja ylempänä 254 pikseliä. (Kuva 41).

3 Tulokset 4 Tulosten tarkastelu

3.1 Esikoe Esikoe antoi viitteitä siitä, että torjunta-ainepisaroiden tiheys lehtipinta-alaa kohti Esikokeessa käytettäessä sähkösuulaketta kasvoi, kun kasvusto käsiteltiin sähkösuu- pisaratiheys lehdillä kohosi keskimäärin lakkeella varustetulla reppuruiskulla. Pisa- 1,6-kertaiseksi verrattuna ilman sähkösuu- ratiheyden kasvu ei ollut aivan yhtä suuri laketta saatuun pisaratiheyteen (Kuva 38). kuin Brown et al. (1997) ilmoittama, mutta Pisaratiheys kasvoi saman verran pedin sisä- lähenteli sitä erityisesti pedin sisäosissa. ja ulko-osien lehdillä. Pisaroita oli yhtä pal- Pisaratiheyden kasvu ei johtanut laskeuman

102 Kuva 38. Fluoresoivien Tino- pal-pisaroiden määrä ne- liösenttiä kohti ruusupetien ulko- ja sisäosista otetuilla leh- dillä esikokeessa. A- ja B-kirjaimilla merkittyjen pylväiden arvot eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi 5 %:n riskitasolla (GLM- varianssianalyysi ja pareittainen vertailu SNK-testillä). Figure 38. Number of fluorescent Tinopal drops per cm2 on leaves taken from the outer 14000 (“ulkoreuna”) and inner parts B (“sisäosat”) of rose beds in the 12000 preliminary experiment. The beds were sprayed either with a 10000 normal backpack sprayer A

2 8000 (“tavallinen”) or with the same Tavallinen sprayer equipped with an Sähköruisku

Kpl/cm 6000 electostatic nozzle (“sähkö- ruisku”). Columns marked with 4000 A and B differ statistically significantly at P<0.05 (GLM anal- 2000 ysis of variance followed by pairwise comparison of means 0 with SNK test). Ulkoreuna Sisäosat Yhteensä peittävyyden kasvuun, joten sähkösuulak- (Matthews 1989). Sähkösuulake ei ilmeises- keen käyttö pienensi pisarakokoa. Tämä on ti ollut toiminut kokeessa ollenkaan tekni- yhtenevä tulos Brown et al. (1997) saamien sen vian takia, sillä pisaroiden kokoja- tulosten kanssa. Lehtien alapinnalle osunut kaumat olivat eri käsittelyissä samankaltai- pisaroiden määrä suhteessa yläpinnan vas- set. Reppuruiskun käynnistämisessä oli ol- taavaan ei kuitenkaan muuttunut. lut kokeen aikana ongelmia ja syyksi oli to- Kaupallisella ruusutarhalla toteutetussa dettu tulppien kastuminen. Tuomainen et kokeessa sähkösuulakkeen käyttö ei muut- al. (2000) mittasivat torjunta-ainelas- tanut pisaralaskeuman ominaisuuksia mis- keumaa käyttämämme sähkösuulakkeen sään kasvuston osassa. Pisaratiheys sen si- kanssa ja sitä ilman tehdyn ruiskutuksen jaan oli noin viisinkertainen esikokeeseen jälkeen kasvihuoneessa ja saivat viit- verrattuna, ja pisaroiden peittämä osuus teenomaisia tuloksia siitä, että laskeuma lehtialasta oli hieman suurempi johtuen to- kasvihuoneen pohjamaahan väheni säh- dennäköisesti suuremmasta ruiskutuspai- kösuulaketta käytettäessä. Sähkösuulake neesta. Koska pisaratiheyden kasvusta ei siis toimi mitä ilmeisemmin Tuomainen et seurannut lehtialan peittävyyden kasvua, al. (2000) kokeessa. Siinä ei kuitenkaan mi- pisaroiden koko oli pienempi varsinaisessa tattu torjunta-ainelaskeumaa kasveilta. kokeessa esikokeeseen verrattuna. Pisaroi- Muualla saatuja tuloksia vastaava pisa- den sähköistämisen etujen tulisi näkyä ni- ratiheyden erilaisuus kasvuston ulko- ja si- menomaan pienellä pisarakoolla, koska säh- säosissa sekä ero laskeumassa lehtien ylä- ja köistäminen edesauttaa erityisesti hal- alapinnan välillä (vrt. Sopp & Palmer 1990) kaisijaltaan alle 100 µm:n kokoisten pisa- osoittavat, että fluoresenssimikroskooppiin roiden hakeutumista ruiskutuskohteeseen ja kuva-analysaattoriin perustuva pisaralas-

103 Kuva 39. Fluoresoivien Tino- pal-pisaroiden suhteellinen frekvenssi pisaroiden eri ko- koluokissa käytettäessä ruis- 0,20 kutukseen reppuruiskua säh- 0,18 tavallinen sähköruisku kösuulakkeen kanssa ja ilman 0,16 (=tavallinen). Koe kaupallisel- 0,14 la ruusutarhalla. 0,12 Figure 39. Relative frequency 0,10 of fluorescent Tinopal drops of 0,08 different sizes (µm) on rose % pisaroista 0,06 leaves when sprayed with a 0,04 Solo backpack sprayer used either without (“tavallinen”) or 0,02 with an electrostatic nozzle 0,00 (“sähköruisku”). Experiment in <10 30-40 60-70 90-100 300- 1000- 400 5000 a commercial rose green- Pisaroiden kokoluokka, µm house. keuman mittausmenetelmä sinänsä toimi Nyt saatujen tulosten arvo on lähinnä kokeessa hyvin. Pisaroiden koko oli sekä esi- vain siinä, että otettiin käyttöön fluoresens- kokeessa että varsinaisessa kokeessa hyvin simikroskooppiin ja kuva-analysaattoriin pieni ja pisaratiheys neliösenttiä kohti hyvin perustuva torjunta-ainelaskeuman mittaus- suuri verrattuna muualla kasvihuoneissa menetelmä. Se mahdollistaa suhteellisen tehdyissä sähköruiskukokeissa saatuihin tu- nopeana suurienkin lehtimäärien analysoin- loksiin. Muualla tehdyissä kokeissa on nin ennen kuin lehdille päätynyt fluoresoiva yleensä käytetty vesiherkkiä papereita pisa- aine ehtii hajota. Menetelmää voidaan so- ralaskeumien mittaamiseen (esim. Sopp et veltaa ylipäätään tutkimuksissa, joissa tar- al. 1989; Sopp & Palmer 1990). Fluo- vitsee tietää ruiskutuskohteeseen päätynei- resoivaan Tinopaliin, fluoresenssimikro- den pisaroiden tiheys kohteen pinnalla. Sen skooppiin ja digitaaliseen kuvankäsittelyyn hienosäätö edellyttää kuitenkin vielä tutki- perustuva mittaustekniikka voi pystyä saa- muksia siitä, miten hyvin fluoresenssimik- maan näkyviksi kaikkein pienimmätkin pi- roskoopilla näkyviksi saatavat Tinopal-pisarat, joita vesiherkillä papereilla ja silmäva- sarat kuvastavat itse torjunta-aineen jakau- raiseen laskentaan perustuvalla pisaroiden tumista ruiskutuskohteen pinnalla, ts. voi- laskennalla ei pystytä erottamaan erillisiksi. daanko sitä käyttää torjunta-ainepisaroiden Toinen mahdollisuus on, että Tinopal liuke- jakauman kvantitatiiviseen määrittämiseen nee veteen sen verran epätasaisesti, että vai rajoittuuko menetelmän käyttö eri ruis- mittaustekniikan erottelemat “pisarat“ ei- kutusmenetelmillä aikaansaatujen pisara- vät todellisuudessa kaikki olekaan erillisiä laskeumien vertailuun. Tinopal liukenee pisaroita, vaan samassa pisarassa olleita, veteen suhteellisen hyvin, mutta kun ruis- mutta nesteen kuivuttua erillisten pisaroi- kutetun kasvuston lehtien annetaan kuivua den vaikutelman luovia Tinopal-kiteiden ruiskutuksen jälkeen, fluoresenssimikros- kasaumia. Jos tämä pitää paikkansa, Tino- koopilla saadaan esiin lehtien pinnalle jää- palin käyttöön perustuva menetelmä sovel- neet Tinopal-jäämät, jotka eivät välttämät- tuu lähinnä vain vertaamaan eri ruiskutus- tä täysin suoraan vastaa itse tehoainepisa- menetelmillä aikaansaatuja pisaralas- roiden alkuperäistä kokoa lehdillä. keumia ruiskutuskohteen pinnalla.

104 50000 A 45000 B 40000 35000 C 30000 A 25000 Alapinta B D 20000 C Yläpinta 15000 D 10000 5000 0

Ulko-pystyversot Ulko-taiv. versot Sisä-pystyversot Sisä-taiv. versot

Kuva 40. Fluoresoivan Tinopal-laskeuman määrä (kpl pisaroita/cm2) ruusun lehtien ylä- ja alapinnoilla eri osista kasvustoa otetuilla lehdillä. Eri kirjaimilla merkityt ala- tai yläpinnan pisaratiheyttä kuvaavat pylväät eroavat toisistaan merkitsevästi vähintään 5 %:n riskitasolla (GLM-varianssianalyysi ja pareittais- ten arvojen vertailu SNK-testillä). Koe kaupallisella ruusutarhalla. Figure 40. Number of fluorescent Tinopal drops per cm2 of leaf surface on upper (“yläpinta”) and lower leaf surfaces (“alapinta”) in different parts of the crop. Values with different letters within a leaf surface category differ statistically significantly (GLM analysis of variance followed by pairwise comparison of means with SNK test). Experiment in a commercial rose greenhouse. “Ulko- pystyversot”=outer part of bed, erect stems; “ulko-taiv. versot”=outer part of bed, bent canes; “sisä-pystyversot”=inner part of bed, erect stems; “sisä-taiv. versot”=inner part of bed, bent canes.

14 12 10

8 Yläpinta 6 Alapinta 4 Peittävyys, % 2 0

Ulko-pystyversotUlko-taiv. versotSisä-pystyversotSisä-taiv. versot

Kuva 41. Fluoresoivien Tinopal-pisaroiden peittävyys ruusupetien ulko- ja sisä- osista otettujen lehtien ylä- ja alapinnasta. Koe kaupallisella ruusutarhalla. Figure 41. Coverage of fluorescent Tinopal drops on leaves of roses sampled from the outer and inner parts of beds. For other explanations, see Figure 40.

105 Amblyseius cucumeris -petopunkkien leviäminen pusseista leikkoruusukasvuston eri osiin korotettujen petien viljelyssä

Irene Vänninen & Marika Linnamäki

MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] Ripsiäispetopunkkien leviämistä taivutet- lehdillä, ja vasta viiden viikon kuluttua ku- tuun kasvustonosaan sijoitetuista peto- kissa. Suomen talven ja alkukevään olosuh- punkkipusseista ruusuille seurattiin koro- teissa A. cucumeris siirtyi siis pusseista vain tettujen petien viljelyssä kaupallisen ruusu- vastahakoisesti ruusukasvustoon. tarhan neljässä osastossa tammikuusta-ke- Vaikka nykyisin käytössä olevien peto- säkuuhun. Petopusseja levitettiin kuuden punkkien lisääntyminen ei esty lyhyen päi- viikon välein 225 petoa/m2. Petopunkkien vän oloissa, keinovalaistus yhdistyneenä leviämistä ruusuille seurattiin viikottain tiettyyn kasvilajiin voi vaikuttaa ehkäise- kukista ja lehdiltä. västi petojen liikkumishalukkuuteen. Näh- Kaikkien osastojen liima-ansoihin tuli tävästi ripsiäispetopunkkien käyttäytymi- ulkoa yleistäripsiäistä (Frankliniella intonsa) nen, halukkuus liikkua kasvustossa ja mah- viikolta 18 alkaen, mutta kasveilta niitä ha- dollisesti myös lisääntymisnopeus saaliin vaittiin vain kahdessa osastossa erittäin pie- läsnäollessa on ruusulla toisenlainen kuin niä määriä. Petopunkkien saatavilla ei siis esim. kasvihuonekurkulla. Talvella ja alku- ollut ripsiäisravintoa kokeen aikana, mutta keväästä ripsiäispetopunkkipussien rooli vihannespunkkiravintoa oli runsaasti kah- ruusulla voi siksi parhaimmillaan olla dessa osastossa ja jonkin verran myös kah- eräänlaisen petoreservin ylläpitäjänä: kas- dessa muussa osastossa. Tästä huolimatta vustossa valmiina olevista pusseista petoja ripsiäispetopunkkeja löytyi vain alle 1 %:lta saadaan nopeasti siirrettyä sinne, missä rip- tarkastettuja kasvinosia viikkoina 1–15. siäisiä havaitaan. Pusseissa oli kuitenkin petoja vielä kahden- kin kuukauden kuluttua ripustamisesta. Viikosta 16 alkaen petopunkkeja löytyi maksimissaan 19 %:lta tarkastettuja kas- 1 Johdanto vinosia. Petopunkkeja esiintyi ensin sään- nöllisesti taivutettujen versojen lehdillä, sii- Kalifornianripsiäisen osoitettiin olevan suh- tä kahden viikon kuluttua pystyversojen teellisen tehokkaasti torjuttavissa leikko-

106 ruusulta A. cucumeris -pusseja käyttämällä 2.2 Petopunkkien ja kesäkuukausina, joskin tarvittavat punkki- ripsiäisten havainnointi määrät muodostuvat suuriksi (kts s. 87). Suomessa on kuitenkin kovaa vauhtia yleis- Osastot jaettiin noin 250 m2:n tarkkailu- tymässä ympärivuotinen, keinovalojen alueisiin (TA). Yksi TA käsitti osastosta käyttöön perustuva ruusunviljely (Kauppa- riippuen 7–10 petiä. Jokaisen TA:n keskel- puutarhaliitto 1998). Lisäksi leikkoruusua le ripustettiin yksi kelta- ja yksi siniansa viljellään yhä yleisemmin korotetuissa pe- (HoriverTM, Koppert B.V.), joiden alareuna deissä (Raukko 1997). Jos petopunkkipus- oli kukintojen tasalla. Ansat tarkastettiin seja käytetään korotettujen petien viljelys- viikoittain ja vaihdettiin tarvittaessa uusiin. sä, on ne käytännön syistä ripustettava tai- Kasvustosta ripsiäisiä ja petopunkkeja vutettuun kasvuston osaan tai aivan pysty- tarkkailtiin 1–2 satunnaisesti valitusta ku- versojen tyvelle, jolloin niitä ei tarvitse siir- kasta per peti siten, että tarkastettavia kuk- rellä toiseen paikkaan kerättäessä kukallisia kia oli aina 30 kpl osastoa kohti. Kasvusto- pystyversoja pois. Tällöin petopunkit jou- tarkastukset tehtiin valon määrän ja tarkas- dutaan kuitenkin laittamaan kauas kukista. tajan lähinäkökyvyn mukaan joko paljaalla Amblyseius cucumeriksen käyttäytymisestä silmällä tai käyttäen apuna suurennuslasia. leikkoruusulla keinovalossa Suomen talven Jos avonaisia tai avautumassa olevia kukkia ja kevättalven olosuhteissa ei ole ollut aikai- ei ollut, tarkastettiin nuppuja. Eliöt lasket- semmin saatavissa tietoa. Mielenkiinto kohtiin kukintojen pinnalta sekä uloimpien te- distui siihen, miten hyvin petopunkit leviä- rälehtien välistä niin pitkälle kuin se oli vät pusseista kasveille ja missä vaiheessa ne mahdollista tuhoamatta kukan rakennetta. saavuttavat kukinnot, kun pussit joudutaan Kukkien lisäksi tarkastettiin 5:stä koh- sijoittamaan taivutettuun kasvustonosaan. taa per TA kaksi pystyverson ja kaksi taivutetun kasvustonosan lehteä (ylä- ja alapinta, yhteensä 10 pystyverson ja 10 taivutetun 2 Aineisto ja verson lehteä per TA). menetelmät 3 Tulokset 2.1 Petopunkkien levitys Osastoista 1 ja 2 saatiin tulokset koko ko- Amblyseius cucumeris -petopunkkien le- keen ajalta. Osastoissa 6 ja 7 A. cucumeris-le- viämistä pusseista leikkoruusukasvustoon vitykset lopetettiin viikolta 8 alkaen, koska seurattiin Riihikoskella sijaitsevan Piltin niissä jouduttiin aloittamaan kemialliset Puutarhan neljässä osastossa, joihin levitet- käsittelyt vihannespunkin torjumiseksi tor- tiin petopunkkeja Koppert B.V.:n suositte- juntaeliöille haitallisilla aineilla. Osastossa 2 lemia ennakkotorjuntamääriä soveltaen hiiret repivät osan pusseista rikki aina nii- (Taulukko 14). Torjuntaeliöiden käytön ai- den ripustamisen jälkeen, mikä selittää al- kana ruusunhärmä torjuttiin hiililannoite- haisemmat petopunkkimäärät. ruiskutuksilla, jotka ovat torjuntaeliöille Kaikkiin osastoihin ilmaantui yleistärip- vaarattomia (kts. s. 81). Osastoissa 6 ja 7 ei siäistä (Frankliniella intonsa) viikolta 18 al- käytetty rikitystä lainkaan, osastoissa 1 ja 2 kaen. Kasveilla näitä ripsiäisiä havaittiin rikittimet olivat päällä silloin tällöin 3–4 vain kerran, silloinkin vain yksi ripsiäinen tuntia yössä. yhdestä kukasta per osasto. Petopunkkien saatavilla ei siis ollut ripsiäisravintoa seu- rantakokeen aikana. Sen sijaan vihannespunkkeja oli erityisesti osastoissa 6 ja 7 ja jonkin verran myös eräissä osastojen 1 ja 2

107 Taulukko 14. Kasvihuoneosastot, niiden pinta-alat, ruusulajikkeet, Amblyseius cucumeris-petopunkkipussien levitysajankohdat ja petojen levitysmäärät Piltin puutarhalla tammi-kesäkuus- sa 2000. Table 14. Greenhouse compartments, their areas (m2), rose cultivars, release dates and rates of Amblysieus cucumeris (in controlled release sachets placed in bent canes of crop) and chemical treatments at Piltti nursery in January-June 2000.

Osaston nro Pinta- Ruusulajike Petopunkkipus- Muiden kasvinsuojelullisten käsittelyiden ja sen asetus- ala, m2 Rose sien levitysviikot, ajankohta (viikko), valmisteen nimi ja lämpötila Area cultivar petoja kpl/m2 torjuttava kasvintuhooja Compart- Week of predator Other plant protection treatments (week), ment no. and release, rate/m2 chemical name and pest temperature

1(20oC) 800 lohenpunai- 2 225a 14-16 Phytoseiulus persimilis nen Saphir 8 225 15 Vertimec (3 petiä, vihannespunkki) 14 450b 20 Plenum (kirvat, paikalliskäsittely) 20 225 21 Admire (kirvat) 2(20oC) 800 tummanpu- 2 225 14-16 Phytoseiulus persimilis nainen 8 225 2 Admire (jauhiaiset) Kardinal 14 225 15 Topas (ruusunruoste) 20 225 6(20oC) 1000 tummanpu- 2 2 Admire (jauhiaiset) nainen 8c 4-6 Phytoseiulus persimilis Kardinal 5-6 Nissorun (vihannespunkki) 12-13 Torque (vihannespunkki) 14 Vertimec (vihannespunkki) 15 Pentac (vihannespunkki) 18 Vertimec (vihannespunkki) 18 Topas (ruusunruoste) 18 Pentac (vihannespunkki) Topas (ruusunruoste) 18 Topsin (ruusunhärmä) 7(18oC) 1200 vaalean 2 2 Admire (jauhiaiset) oranssin- 8c 3-6 Phytoseiulus persimilis sävyinen 6 Nissorun (vihannespunkki) Dream 8 Plenum (kirvat, paikalliskäsittely) 11 Nissorun (vihannespunkki) 12-13 Torque (vihannespunkki) 14-15 Vertimec (vihannespunkki) 18 Vertimec (vihannespunkki) 20 Vertimec (vihannespunkki) Pentac (vihannespunkki) Topas (ruusunhärmä)

a petopunkkien määrä per m2 pussissa sen ripustamishetkellä olleen petomäärän mukaan. Yhdessä pussissa oli 500 petopunkkia, joten pusseja tuli keskimäärin 0,4 kpl/m2./No. of predators per m2 at time of hanging it in crop. One sachet contained 500 predators, thus density of sachet was 0.4 per m2 b osastoon 6 tarkoitetut pussit ripustettiin osastoon 2, kun biologisen torjunnan kokeilu osastoissa 6 ja 7 jouduttiin lopettamaan viikolla 7 vihannespunkkiongelman takia/sachets meant for compartment 6 were hung in compartment 2 instead, because biocontrol trial in compartments 6 and 7 had to be stopped in week 7 due to heavy spider mite infestation c biologinen torjunta lopetettiin viikolla 7 vihannespunkkiongelman takia, joka vaati torjuntaeliöille haitallisten kemikaalikäsittelyjen aloittamista. Kasvustotarkkailua tehtiin vain kahden viikon välein viikoilla 16-22./biocontol trial in compartments 6 and 7 was stopped in week 7 due to chemical treatments needed to combat spider mites. Crop monitoring in 6 and 7 continued biweekly in weeks 16-22.

108 Osasto 1 0,6

0,4

0,2 Amblyseius/

tarkastusyksikkö 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Viikko

Osasto 2 0,6 huom. 0,4 kaksinkertainen määrä petoja 0,2 Amblyseius/

tarkastusyksikkö 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Viikko

Osasto 6 0,6

0,4

0,2

Amblyseius/ 0 tarkastusyksikkö 123456789101112131415161718192021 Viikko

Osasto 7 0,6

0,4

0,2

Amblyseius/ 0 tarkastusyksikkö 1 3 5 7 9 111315171921 Viikko

Kuva 42. Amblyseius cucumeriksen liikkuvien kehitysasteiden määrä per tar- kastettu kasvinosa Piltin puutarhan seurantakokeessa tammi-kesäkuussa 2000. Nuolet osoittavat petopunkkipussien ripustamisviikot. Figure 42. Number of Amblyseius cucumeris per inspected plant part in four compartments (“osasto”) at the Piltti rose nursery in January-June 2000. Values are means of 10 flowers, 10 erect stem leaves and 10 bent cane leaves per one 250 m2 pest management unit. The arrows show weeks when controlled release sachets of A. cucumeris were hung on the bent canes of the rose crop.

109 a. Osasto 1 70 1,6 60 1,4 50 1,2 1,0 40 0,8 30 0,6

20 lehti/kukka kukista petoja

0,4 Kpl petoja per %:lla lehdistä ja 10 0,2 0 0,0 16 17 18 19 20 21 22 23 Viikko Alalehdet, % Ylälehdet, % Kukat, % Alalehdet, kpl Ylälehdet, kpl Kukat, kpl

b. Osasto 2 70 1,6 60 1,4 50 1,2 1,0 40 0,8 30 petoja 0,6 20 0,4 10 %:lla lehdistä ja kukista 0,2 0 0,0 Kpl petoja per lehti/kukka 16 17 18 19 20 21 22 23 Viikko Alalehdet, % Ylälehdet, % Kukat, % Alalehdet, kpl Ylälehdet, kpl Kukat, kpl

Kuva 43. Amblyseius cucumeris -petopunkkien esiintyminen taivutettujen ja pystyversojen lehdillä sekä kukissa Piltin puutarhan seurantakokeessa osastoissa 1 (a) ja 2 (b) viikkoina 16–23. Figure 43. Occurrence of A. cucumeris on leaves of erect (“ylälehdet”) and bent canes (“alalehdet”) and in flowers (“kukat”) at the Piltti nursery in weeks 16–23 in compartments (a) 1 and (b) 2. “Kpl”=number of mites. pedeissä. Tästä huolimatta petoja näkyi 2 (jossa hiiret verottivat pusseja) noin 4 kasveilla erittäin niukasti ennen huhtikuun %:lla. loppupuolta (Kuva 42). Sitä ennen nähdyt Osastossa 1 petopunkit asuttivat ensin yksittäiset petopunkit olivat yhtä lu- taivutettujen versojen lehdet ja sitten pysty- kuunottamatta taivutettujen versojen leh- versojen lehdet. Petopunkit menivät kuk- dillä (vain yksi oli kukassa) eikä tarkaste- kiin vasta viisi viikkoa sen jälkeen, kun niitä tuista kasvinosista ollut petopunkkien asut- oli alkanut esiintyä säännöllisesti taivutet- tamia kuin alle 1 %. Viikosta 16 alkaen pe- tujen versojen lehdillä (Kuva 43a). Osastos- topunkkeja löytyi osastossa 1 maksimissaan sa 2 tilanne ei kehittynyt yhtä systemaatti- 19 %:lta tarkastettuja kasvinosia, osastossa sesti, mutta järjestys oli pääsääntöisesti

110 sama (Kuva 43b). Sielläkin petopunkkeja käyttäytymiseen vaikuttavia aineita. löytyi kukista vasta viisi viikkoa taivutettu- Levitetyt petopunkkimäärät neliötä jen versojen lehtien pysyvän asuttamisen al- kohti olivat Piltin puutarhassa tehdyssä kamisesta. seurantakokeessa paljon pienemmät kuin Kasvustoa tarkastettaessa tarkastettiin 1999 MTT:ssa toteutetussa kokeessa. Pie- joka kerta myös 5–10 satunnaisesti valittua net petomäärät yhdistyneenä näytteenot- petopunkkipussia jokaisessa osastossa sen toon, jossa lehtimassasta tutkittiin vain hy- toteamiseksi, että niissä oli edelleen punk- vin pieni osa, lisäävät tietysti sitä mahdolli- keja. Punkkeja näkyi yleensä jopa pusseissa, suutta, että punkkeja ei osunut näytteisiin jotka olivat olleet kasvustoon ripustettuna ennen kuin niiden esiintymisfrekvenssi tarjo kaksi kuukautta. Samalla havaittiin kastettua kasvinosaa kohti ylitti tietyn ra- myös, että ennen huhtikuun loppua peto- jan. Petoja saattoi siis olla kasveilla jo ennen punkkeja tuli kyllä ulos pusseista, mutta ne kuin niitä ylipäätään oli mahdollista havaita kerääntyivät pussin ripustinkoukun tueksi käytetyllä tarkkailumenetelmällä. Tämä ei pussin yläosaan kiinnitetyn pahvilapun silti poista sitä tosiasiaa, että pedot jäivät päälle ja alle. taivutettuun kasvustonosaan pitkäksi aikaa vielä silloinkin, kun sääolot suosivat punkkien liikkumista. Tällä hetkellä kaupalliset A. cucumeris 4 Tulosten tarkastelu -petopunkit ovat peräisin populaatioista, joilla ei ole lyhyen päivän aiheuttamaa li- Piltin puutarhassa tehdyt havainnot peto- sääntymisdiapaussia talvella (Van Houten punkkien leviämisestä pusseista leikko- et al. 1995). Sen ansiosta niitä voidaan käyt- ruusuille viittaavat vahvasti siihen, että tää mm. kasvihuonekurkulla jo talvikuu- Suomen talven ja alkukevään olosuhteissa kausina. Vaikka pedot lisääntyvät myös ly- Amblyseius cucumeris siirtyy pusseista vain hyen päivän oloissa, keinovalaistus yhdis- vastahakoisesti kasvustoon. Punkit yleistyi- tyneenä tiettyyn kasvilajiin voi kuitenkin vät kasveilla vasta kun ilma ulkona lämpeni vaikuttaa ehkäisevästi petojen liikkumisha- ja luonnonvalon määrä lisääntyi. Yleisen- lukkuuteen. Amblyseius cucumeris -peto- ripsiäisen tulolla kasvihuoneisiin ei toden- punkkien käyttäytymiseen vaikuttavia te- näköisesti ollut merkitystä sille, että peto- kijöitä leikkoruusulla ja eri ruusulajikkeilla punkit alkoivat siirtyä pusseista kasveille. ei tunneta lainkaan. Kasvihuonekurkulla- Yleinenripsiäinen siirtyi ulkoa kasvihuonei- kin on havaittu, että itse kasveilla A. cucume- siin säiden lämmetessä, mutta valtaosa rip- ris lisääntyy paljon hitaammin kuin labora- siäisistä meni liima-ansoihin eikä kasveille. torio-oloissa, vaikka sopivaa eläinravintoa Tähän viittaa se, että ripsiäisiä löytyi kas- olisikin saatavilla (ks. Sabelis & Van Rijn veilta vain kerran ja silloinkin erittäin pieni- 1997 ja sen viitteet). Kasvien anatomia ja nä määrinä. Periaatteessa potentiaalisen kasvustossa vallitsevat mikroklimaattiset saaliin läsnäolo kasveilla voi houkutella pe- olosuhteet eroavat eri kasvilajeilla ja voivat topunkit leviämään pusseista kasvustoon vaikuttaa ratkaisevasti petopunkin saalis- tehokkaammin, etenkin jos saalishyöntei- tustehokkuuteen ja jälkeläiskuolleisuuteen nen vioittaa kasvia, minkä seurauksena kas- (Cortesero et al. 2000; de Courcy Williams vista erittyy petopunkkeja houkuttelevia et al. 2000). Samat levitysmenetelmät tai signaaliaineita (Cortesero et al. 2000). Ruu- petolajit eivät sen vuoksi automaattisesti sun erittämien aineiden vaikutusta A. cucu- sovellu eri kasveilla käytettäviksi. Jopa meris-lajiin ei tunneta. On kuitenkin erittäin edullisissa lämpötila- ja valaistusolosuhteis- epätodennäköistä, että kokeen loppupuo- sa kestää 2–3 viikkoa, ennen kuin pedot lella huoneisiin ilmaantuneet yleisetripsiäi- siirtyvät suurempina määrinä pusseista set olisivat vioittaneet kasveja niin paljon, leikkoruusukasvustoon (kts. s. 87). että niistä olisi erittynyt petopunkkien Saadut tulokset viittaavat vahvasti sii-

111 hen, että talvella ja alkukeväästä pussilevi- taasti pysty- ja ylälehdille silloinkin, kun tyksinä tehdyt A. cucumeris -käsittelyt eivät lämpötila- ja valaistusolosuhteet edistä- sovellu käytettäviksi leikkoruusulla kah- vät punkkien liikkumista. Talvella ja al- desta syystä: kukeväästä petopunkkipussien rooli voi 1) vuodenaika näyttää vaikuttavan ratkai- siksi parhaimmillaan olla eräänlaisen pe- sevasti näiden petopunkkien liikku- toreservin ylläpidossa: kasvustossa val- misaktiivisuuteen ja halukkuuteen siir- miina olevista pusseista petoja saadaan tyä pusseista tai niiden läheltä kasveille, nopeasti siirrettyä sinne, missä ripsiäisiä ja havaitaan. 2) punkit leviävät taivutettuun kasvustonosaan sijoitetuista pusseista vain hi-

112 Biologisen ripsiäistorjunnan kustannukset leikkoruusulla nykymenetelmillä

Marika Linnamäki & Irene Vänninen

MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu,31600 Jokioinen, [email protected], [email protected] Kokonaan biologisen, Amblyseius cucumeris nousta ja petopunkkien levitysmääriä jou- -petopunkkeihin perustuvan ripsiäistorjun- dutaan nostamaan. Kustannukset jäänevät nan hinnaksi ympärivuotisessa ruusunvilje- alhaisemmiksi punakukkaisilla lajikkeilla, lyssä tuli 5,3–14,5 mk/m2/v. Hinta vaihteli joissa ripsiäisvioitus ei näy yhtä herkästi ja riippuen siitä, perustuiko laskelma ennak- joilla ripsiäiset ylipäätään eivät lisäänny kotorjuntamääriin (noin 225 kpl/m2 4–6 yhtä nopeasti kuin vaaleakukkaisilla lajik- viikon välein 8 kk:n ajan) vai lisättiinkö en- keilla. Biologisen ripsiäistorjunnan kustan- nakkotorjuntaan (8 kk) kesäaikana tarvitut nukset voisivat alentua ja torjuntatuloksen suuret petomäärät (yhteensä 4500–7000 luotettavuus parantua, jos löydettäisiin tor- kpl/m2 4 kk:n aikana, levitykset kahden vii- juntaeliö, joka olisi tehokkaampi kuin kon välein). Em. kustannuksissa ovat mu- Amblyseius cucumeris -petopunkkilaji, sopeu- kana vain torjuntaeliöiden hankintahinnat. tuisi sitä paremmin ruusulle ja asuttaisi te- Nykyisillä biologisen torjunnan menetel- hokkaasti nimenomaan ruusun kukat. millä siis jo pelkästään ripsiäisten torjuntaan tarvittavat torjuntaeliöt maksavat 2–4 -kertaisesti sen, mitä leikkoruusun keski- määräiset vuotuiset kasvinsuojelun koko- 1 Johdanto naiskustannukset (3–4 mk/m2 ilman työ- kustannuksia) ovat. Torjuntaeliöiden han- Ruusun tuhoeläinten integroidun ja biolo- kintakustannukset nousevat arviolta 15–25 gisen torjunnan kustannukset laskettiin mk:aan/m2/v, jos muutkin tuhoeläimet kahdesta kokeesta: kaupallisella ruusutar- (jauhiaiset, kirvat, vihannespunkit, har- halla toteutetun ennakkotorjuntasuunni- sosääsket) torjutaan biologisesti. Tapaus- telman perusteella ja kokeilun toteutunei- kohtaiset kustannukset riippuvat tietysti den käyttömäärien perusteella sekä siitä, miten paljon ja missä vaiheessa vuotta MTT:ssa 1999 toteutetun kr:n integroidun tuhoeläimiä ruusuviljelmälle ilmaantuu. torjunnan perusteella. Kaupallisella ruusu- Ainakin ripsiäisvioitukselle herkimmillä tarhalla ennakkotorjuntasuunnitelmassa ruusulajikkeilla, kuten valkokukkaisella oletettiin tarvittavan torjuntaeliölevityksiä Escimolla ja muillakin vaalea- ja keltakuk- ripsiäisiä, vihannespunkkeja, jauhiaisia ja kaisilla lajikkeilla, biologinen ripsiäistor- kirvoja vastaan. Käytännössä päädyttiin junta tulee kesäkuukausina nykymenetel- kuitenkin käyttämään biologista torjuntaa millä kalliiksi, jos ripsiäismäärät alkavat vain ripsiäisten ja vihannespunkkien ennak-

113 kotorjuntaan, muut kasvintuhoojat torjut- perustuvat yhden kaupallisen torjunta- tiin kemiallisesti. Vihannespunkkien il- eliötuottajan suosittelemiin ennakkotor- maannuttua kahteen osastoon niiden välit- juntamääriin puolen vuoden ajalle (tam- tömään torjuntaan levitettiin ansaripeto- mi-kesäkuu 2000). Ruusuviljelmälle olete- punkkeja neljänä perättäisenä viikkona, taan ilmaantuvan ripsiäisiä, vihannespunk- mutta ne eivät asuttaneet kasvustoa pysy- keja, jauhiaisia ja kirvoja. västi, todennäköisesti alhaisen ilmankosteuden takia. 3 Kustannukset 2 Kustannukset toteutuneen biologisen biologisen torjunnan ennakkotorjunta- perusteella suunnitelman kaupallisella perusteella ruusutarhalla

kaupallisella Taulukossa 16 on esitetty yhdellä kaupallisella ruusutarhalla toteutuneen biologisen ruusutarhalla ennakkotorjunnan ja välittömän torjunnan kustannukset 5,5 kk:n ajalta tammi-kesä- Taulukossa 15 esitetyt leikkoruusun biolo- kuussa 2000. Ripsiäistorjuntaan käytettiin gisen kasvinsuojelun kustannuslaskelmat koko ajan ennakkotorjuntamääriä, mutta

Taulukko 15. Biologisen torjunnan ennakkotorjuntalaskelmat puolen vuoden ennakkotorjunta- ohjelman perusteella 1000 m2:n ruusuhuoneeseen. Kustannusten laskemiseen on käytetty kahdelta torjuntaeliötoimittajalta saatuja keskihintoja (paitsi Aphidius colemani:n ja A. ervi:n hinnat yhden toimittajan hintoja). Torjuntaeliöhinnat ilman ALV:a. Table 15. Rates of preventative introduction of beneficials and their cost per 1000 m2 against pests of cut roses as given by one producer of beneficials. Prices are means (without VAT) of two importers, except for Aphidius colemani and A. ervi, for which prices are from one importer only.

Torjuntaeliö Torjuntaeliön A-hinta Kertoja Hinta mk/1000 m2 Beneficial Kpl-hinta, mk Kpl/m2 mk/1000 m2 No. of Yhteensä 6 kk Price per one Rate/m2 Price/1000 releases Price/1000 m2 in 6 specimen, FIM m2 in 6 months months

Amblyseius cucumeris 0,00196 225 441,00 6 2646 Hypoaspis aculeifer 0,01117 100 1117,00 1 1117 Amblyseius californicus 0,13570 3 407,10 2 814 Encarsia formosa 0,06154 1,5 92,31 12 1108 Aphidius colemani 0,16400 0,5 82,00 12 984 Aphidius ervi 0,71600 0,5 358,00 12 4296

Yhteensä 10 965a

a koko vuodelle laskettuna 21,9 mk/m2, olettaen että levitysmääriä ei tarvitse suurentaa suunnitelman mukaisista/price for whole year would be FIM 21.9 per m2, assuming preventative introduction rates for whole year

114 Taulukko 16. Torjuntaeliökustannukset Piltin puutarhalla vuoden 2000 tammikuusta kesäkuun puoliväliin kestäneessä leikkoruusun tuholaisten integroidun torjunnan kokeilussa. Hinnat ilman ALV:a. Table 16. Realized costs (without VAT) of beneficials at Piltti nursery from January to June 2000 in trial of IPM on cut roses.

Torjuntaeliö Huone 1 Huone 2 Huone 6 Huone 7 Yhteensä Hinta (mk) 5,5 Beneficial Comp. 1 Comp. 2 Comp. 6 Comp. 7 (mk) 5,5 kk/1000 m2 800 m2 800 m2 1000 m2 1200 m2 kk/3800 m2 Cost (FIM) per Total (FIM) 1000 m2 in 5.5 per 3800 m2 months in 5.5 months

Amblyseius cucumeris 1924,72 2122,68 878,08 1052,52 5978,00 1573,16 Hypoaspis aculeifer 1340,40 1117,00 2457,40 646,68 Amblyseius californicus 271,40 542,80 814,20 214,26 Phytoseiulus persimilis 210,00 210,00 1470,00 1785,00 3675,00 967,11

Yhteensä mk 2134,72 3673,08 3736,48 3380,32 12 924,60 3401,21a (total FIM) a 7,4 mk/m2/v, jos samat levitysmäärät ympäri vuoden. Huom. kuitenkin että vihannespunkkeja ei saatu torjuttua käytetyillä levitysmäärillä, todennäköisesti koska ilmankosteus oli liian alhainen petopunkkien lisääntymiselle./for the whole year, FIM 7,4 per m2 , assuming given application rates. Note, however, that spider mites could not be controlled with P. persimilis, probably because air humidity was too low vihannespunkkien torjunnassa jouduttiin Vastaava kustannus integroidun torjunnan siirtymään välittömään torjuntaan. Se ei osastojen käyttömäärillä olisi keskimäärin kuitenkaan toiminut riittävän hyvin, vaan 9800 markkaa. oli otettava kemiallinen torjunta avuksi. Lisäksi myös ansarijauhiaisia ja kirvoja vastaan käytettiin kemiallista torjuntaa ajoit- tain ja paikallisesti. 5 Muut kuin torjunta- eliökustannukset

4 Torjuntaeliökustan- Integroidun torjunnan kustannuksiin sisäl- tyvät torjuntaeliökustannusten lisäksi tor- nukset MTT:n junta-ainekustannukset sekä työaikakus- tannukset (torjuntaeliöiden levitys ja tark- kokeessa 1999 kailu, torjunta-aineruiskutukset). Tässä yh- teydessä ei paneuduta tarkemmin työ- eikä Raportin sivulla 87 kuvatun kokeen ripsi- torjunta-ainekustannuksiin, koska niistä on äistorjunnan kustannukset on ilmoitettu liian vähän tietoa ruusun integroidun kas- taulukossa 17. Kustannukset nousivat kor- vinsuojelun osalta. Piltin puutarhalla seu- keiksi, koska koeaika sijoittui kokonaisuu- rattiin kuitenkin alustavasti tuhoeläinten dessaan kesäkuukausiin (25.5–17.9). Lisäk- tarkkailuun (ansat ja kasvusto) ja torjunta- si kesä -99 oli poikkeuksellisen lämmin ja eliöiden levitykseen kuluvaa aikaa s. 106 Escimo -lajike on erittäin herkkä vioituksil- alkavassa raportin osassa kuvattuja mene- le. Biologisen torjunnan osastojen ripsiäis- telmiä käytettäessä. Tarkkailumenetelmiä petopunkkimäärillä (kpl/m2) neljän kuu- ei kuitenkaan ole kehitetty lopullisesti kai- kauden torjuntaeliökustannus olisi 1000 m2 kille tuhoeläimille, joten tiedot tarkkailuun huoneessa keskimäärin 12 250 markkaa. kuluvasta ajasta ovat vain suuntaa antavia.

115 Taulukko 17. Integroidun ja biologisen torjunnan koeosastoissa (á 38 m2) kesällä -99 käytettyi- hin torjuntaeliömääriin perustuvat kustannuslaskelmat 1000 m2:ä kohti neljän kesäkuukauden ajalta. Amblyseius cucumeriksen kappalehintana (Kpl-hinta) on käytetty kahden torjuntaeliötoi- mittajan keskihintaa. Hinnat ilman ALV:a. Table 17. Costs (without VAT) of beneficials per 1000 m2 used for western flower thrips control in four 38 m2 greenhouse compartments in four summer months of 1999. The price per specimen of A. cucumeris is the mean of two importers.

Compartment Kpl-hinta Kpl/m2 Kertoja Kpl/m2 Kertoja Kpl/m2 Kertoja mk/1000 m2 Price/ Rate/m2 No. of Rate/m2 No. of Rate/m2 No. of Yhteensä 4 kk specimen releases releases releases FIM/1000 m2 in 4 summer months

Biologinen 0,00196 500 3 1000 2 2000 1 10 780 Biologinen 0,00196 500 2 1000 4 2000 1 13 720 Integroitu 0,00196 500 3 1000 3 2000 0 8 820 Integroitu 0,00196 500 3 1000 2 2000 1 10 780a

a osastosta riippuen 8,8-13,7 mk/m2 neljän kesäkuukauden aikana eli keskimäärin 11,03 mk/m2.Jos muina aikoina (= 8 kk) selvittäisiin taul. 12.1 annetuilla ripsiäispetopunkkien ennakkotorjuntamäärillä (=5,3 mk/m2/v eli 3,5 mk/m2 8 kk:ssa), biologisen ripsiäistorjunnan vuosikustannukseksi tulisi arviolta 14,53 mk/m2. Depending on compartment, the cost of beneficials was FIM 8.8-13.7 (average FIM 11.03) per m2 of greenhouse area during the four summer months. If at other times of the year (=8 months) thrips could be controlled with preventative release rates given in Table 12.1. (= FIM 3.5 /8 months), the costs of biological thrips control only (excluding other pests) would be FIM 14.53 per m2.

Yhden 250 m2:n tarkkailualueen tarkasta- seen kesti keskimäärin 1 tunnin (1–1,5 h) miseen (kasvusto ja ansat) kului aikaa keski- levitysmäärällä 0,4 pussia ja 225 petoa/m2. määrin 19–21 min. (1,16–1,24 h/1000 m2). Ripustamiseen kuluva aika on paljolti riip- Tarkastukseen kuluva aika vaihteli paljon puvainen kasvuston kasvuvaiheesta. Jos pe- riippuen tuhoeläinten määrästä sekä kas- deissä on sato päällä, levitys tällaiseen tihe- veilla että ansoissa. Jos kasvustossa oli tu- ään kasvustoon kestää kauemmin kuin har- hoeläimiä, 1000 m2:n huoneen tarkkailuun vassa kasvustossa. Myös pussien ripustusti- kulunut aika vaihteli välillä 55 min–2 h 10 heys/m2 vaikuttaa vaadittavaan aikaan. min, mutta puhtaan/lähes puhtaan kasvus- Pullosta kasvustoon levitettävien ansaripe- ton tarkastukseen kului vain 53 min–1 h 48 topunkkien (Phytoseiulus persimilis) levitys min/1000 m2. Yhden ansan tarkastukseen oli Piltin puutarhalla huomattavasti no- kului aikaa 1,5–1,7 min suhteellisen puh- peampaa kuin ripsiäispetopunkkipussien ri- taissa huoneessa. Yleisenripsiäisen tultua pustus. Esimerkiksi 1000 m2 huoneeseen huoneeseen tarkastukseen kuluva aika kas- ansaripetopunkkien levitys kesti 35 mi- voi selvästi. Ripsiäisten laskemiseen kulu- nuuttia (levitys painottuen saastuneille alu- van ajan lisäksi on otettava huomioon nii- eille). den tunnistamiseen kuluva aika. Ansatark- Torjunta-aineruiskutuksiin (liuoksen kailuun kuluvaa aikaa suurilla tuhoeläinti- valmistus ja ruiskutus sekä välineiden pesu) heyksillä on mahdollista vähentää laske- kuluva aika on riippuvainen torjuttavasta malla tuhoeläimet vain osasta ansaa – me- tuholaisesta. Vihannespunkin torjuntaan netelmiä on kehitetty mm. jauhiaisten las- kuluu 1000 m2 huoneessa aikaa noin 2 tun- kemiseen kuluvan ajan vähentämiseksi. tia, kun esimerkiksi kirvojen torjunta hoi- Ripsiäispetopunkkipussien (Amblyseius tuu puolta lyhyemmässä ajassa. cucumeris) ripustaminen 800 m2:n huonee-

116 oitus ei näy yhtä herkästi ja joilla ripsiäiset 6 Biologisen torjunnan ylipäätään eivät lisäänny yhtä nopeasti kuin vaaleakukkaisilla lajikkeilla. kustannusten Kesäkuukausina täysin biologiseen torjuntaan nojaava leikkoruusun kasvinsuoje- tarkastelua lustrategia tuntuu jo kustannusten takia vaikealta toteuttaa. Lisäksi biologisen tor- Vuonna 1992 tehdyn kyselytutkimuksen junnan teho pettää helpoiten juuri kesällä, mukaan leikkoruusuviljelmillä kului kas- kun kasvintuhoojat lisääntyvät nopeasti. vinsuojeluaineisiin (sisältäen sekä tu- Kesäkuukausina on siksi lähes pakko tur- hoeläinten ja kasvitautien torjunnan) keski- vautua integroituun torjuntaan eli sisällyt- määrin 3,8 ± 0,7 mk/m2 (n=9 ruusuviljel- tää kemikaalit kasvinsuojeluohjelmaan. mää, pinta-alat 0,08–4,5 ha). Tilanne ei Ripsiäisten osalta tilannetta hankaloittaa näytä ratkaisevasti muuttuneen vuoteen se, että ripsiäisiin tehoavat, Suomessa tällä 2000 mennessä, jolloin kaupallisten ruusu- hetkellä rekisteröidyt kemikaalit (Regent, viljelmien puhelinkyselyssä ilmoittamat Vertimec, Mesurol) vahingoittavat torjun- kasvinsuojelukustannukset (ilman työkus- taeliöitä. tannuksia) olivat 3–4 mk/m2. Tätä taustaa Pitkällä aikavälillä biologisen torjunnan vasten jo yksinomaan biologisen ripsiäistor- kustannuksia erityisesti leikkoruusun vilje- junnan vaatimat vuotuiset neliökustannuk- lyssä voidaan kuitenkin joiltain osin alentaa. set ympärivuotisessa ruusunviljelyssä (en- Se tosin edellyttää kaikin puolin toimivan nakkotorjunta 5,3 mk/m2; välitön torjunta integroidun kasvinsuojelustrategian ole- 4 kesäkuukautena ja oletettu ennakkotor- massaoloa. Vihannespunkkien torjunnassa junta muina aikoina: 14,5 mk/m2) ovat kor- aloittamiskustannukset ovat helposti kor- keita. Kerttula (2000) ilmoittaa biologisen, keat, koska ansaripetopunkkien pysyvä jää- pääasiassa ennakoivan ripsiäistorjunnan minen kasvustoon edellyttää yleensä suuria kustannuksiksi 6,5–8,9 mk/m2 vuodessa levitysmääriä. Petopunkkien asutettua ruu- leikkoruusun biologisen kasvinsuojelun ko- sukasvuston pysyvästi ne toimivat siellä keilussa, joka tehtiin ruusunviljelykokeen omin avuin ilman että niitä tarvitsee levit- yhteydessä MTT:n puutarhatuotannon tut- tää lisää kuin satunnaisesti (Gough 1991; kimuksen yksikössä. Kaikkien ruusulla Michael Parrella, kommentti kokouksessa esiintyneiden tuhoeläinten (ripsiäiset, vi- “International workshop on thrips manage- hannespunkit, jauhiaiset, harsosääsket) bio- ment“, Niagara-on-the-Lake, 20–23 June, loginen torjunta tuli Kerttulan (2000) ra- 2000). Ripsiäistorjunnassa tilanne ei välttä- portoimassa kokeilussa maksamaan 15,1– mättä hoidu samalla tavalla. Koska ripsiäi- 24,6 mk/m2/v. Kustannuksia nosti jonkin set vioittavat suoraan myytävää satoa, niitä verran se, että osastojen pinta-alan pienuu- voidaan sallia kasvustossa vain hyvin pieniä den takia joitain torjuntaeliöitä oli tilattava määriä. Torjuntaeliöihin kuluvaa rahamää- tarvittavaa määrää enemmän, koska sopivia rää voitaneen ripsiäistorjunnassa parhaiten pakkauskokoja ei ollut saatavissa. vähentää sillä, että viljelyn aikana käyte- Ainakin ripsiäisvioitukselle herkimmillä tään kaikkia mahdollisia muitakin keinoja ruusulajikkeilla, kuten valkokukkaisella kuin pelkkiä torjuntaeliöitä ripsiäisten po- Escimolla ja muillakin vaalea- ja keltakuk- pulaatiokoon hidastamiseksi. Yksi biologi- kaisilla lajikkeilla, biologinen ripsiäistor- seen ripsiäistorjuntaan välttämättä yhdis- junta tulee kesäkuukausina nykymenetel- tettävä menetelmä on avonaisten kukkien millä kohtuuttoman kalliiksi, jos ripsiäis- jatkuva 100 %:nen poistaminen, mikä leik- määrät alkavat nousta ja petopunkkien levi- koruusuviljelyssä hidastaa kr:n populaa- tysmääriä joudutaan nostamaan. Kustan- tiokoon kehitystä ratkaisevasti pitkällä ai- nukset ovat todennäköisesti alhaisemmat kavälillä (Teerling & Murphy, 2000) ja punakukkaisilla lajikkeilla, joissa ripsiäisvi- edesauttaa sitä kautta torjuntaeliöiden

117 mahdollisuuksia saada ripsiäispopulaatio vilajilla saadut tulokset eivät välttämättä hallintaansa. päde muilla kasveilla, koska kasvuston ra- Biologisen ripsiäistorjunnan kustan- kenne ja kasvustossa vallitsevat mikrokli- nukset voisivat alentua ja torjuntatuloksen maattiset olosuhteet vaikuttavat ratkaise- luotettavuus parantua, jos löydettäisiin tor- vasti torjuntaeliön biologiaan ja käyttäyty- juntaeliö, joka olisi tehokkaampi kuin miseen (de Courcy-Williams et al. 2000; Amblyseius cucumeris -petopunkkilaji ja asut- Beard & Walter 2001)) sekä kasvintuhoo- taisi tehokkaasti nimenomaan ruusun ku- jan ja torjuntaeliön kohtaamismahdolli- kat. Australiasta löydettyjen uusien, ripsiäi- suuksiin (Cortesero et al. 2000). Ripsiäisiin siä kasveilla saalistavien petopunkkien erikoistuneen ja samalla ruusulla saalista- (Goodwin & Steiner 1996, Steinerin esitte- maan sopeutuneen petopunkkilajin löytä- lemät tulokset kokouksessa “International minen on ehkä utopiaa, mutta teoriassa sel- workshop on thrips management“, Niaga- laista käyttämällä voisi todennäköisesti te- ra-on-the-Lake, 20–23 June, 2000) mah- hostaa biologisen torjunnan tulosta tuntu- dollisuudet leikkoruusulla ovat vielä koko- vasti. Amblyseius cucumeris on ns. yleispeto eli naan tutkimatta, mutta ne saattaisivat läm- generalisti, joka syö muutakin ravintoa pötilavaatimustensa ansiosta toimia hyvin kuin ripsiäisiä, jopa siitepölyä. Generalistit jopa kesäolosuhteissa. Myös Amblyseius li- eivät keräänny tarjolla oleviin saalislaikkui- monicus-lajin biologiaa ja käyttäytymistä hin yhtä tehokkaasti kuin ravintonsa suh- ruusulla kannattaa tutkia, koska kasvi- teen erikoistuneet pedot eli spesialistit huonekurkulla tämän punkkilajin on todet- (Zhang & Sanderson 1997) ja ovat jo siinä tu saalistavan kr:n toukkia tehokkaammin mielessä tehottomampia kasvintuhoojien kuin A. cucumeriksen ja myös liikkuvan aktii- määrän nopeina alentajina kuin spelialistit. visemmin (van Houten 1996). Yhdellä kas-

118 Johtopäätökset tiivistetysti

1. Kalifornianripsiäinen lisääntyy no- viljelmillä sallittavilla ripsiäistiheyksillä peammin avoturvepedeissä kuin kivi- liima-ansojen käyttö yksinään ei ole tar- villasäkkipedeissä johtuen siitä, että ki- peeksi luotettava keino kalifornianripsi- vivillasäkkipedeissä ripsiäisten koteloi- äisen runsauden muutosten seurantaan. tumismenestys on heikompi. Tämä Ripsiäismäärien seuranta kukista on edesauttaa biologisen torjunnan onnis- suositeltavin keino kalifornianripsiäis- tumista kivivillasäkkipedeissä viljellyllä ten runsauden seurantaan leikkoruusu- leikkoruusulla, koska torjuntaeliöiden viljelmillä. on helpompi saada hitaammin lisäänty- 5. Hypoaspis-suvun kasvualustaan levitet- vä ripsiäispopulaatio hallintaansa. tävät, tällä hetkellä kaupallisesti saata- 2. Kasvualustatyypistä riippumatta kali- villa olevat lajit/kannat eivät pysty te- fornianripsiäisiä kuoriutuu kasvualus- hostamaan kalifornianripsiäisen torjun- tasta vielä kolmen viikon ajan sen jäl- taa yhdistettyinä kasveilla saalistavien keen, kun niiden kehittyminen kasvus- Amblyseius cucumeris-petopunkkien tossa estetään esim. tehokkaalla kemi- käyttöön. Hypoaspis miles ja H. aculeifer kaalikäsittelyllä. Kalifornianripsiäisten torjuvat kalifornianripsiäisiä vasta niin täydellinen hävittäminen kasvihuo- suurina tiheyksinä, että punkkien käyt- neesta edellyttää siksi kasvuston torjun- tö tulee liian kalliiksi. Kun Hypoaspis- ta-ainekäsittelyjä vähintään kolmen vii- suvun kaupallisia punkkikantoja lisätään kon ajan. ennakkotorjuntaan tarkoitettuina pie- 3. Kalifornianripsiäisen tarkkailu ja ke- nempinä määrinä, ne lisääntyvät liian hi- miallinen torjunta voidaan kohdentaa taasti sekä avoturve- että kivivillasäkki- kukkiin, koska sekä toukka- että erityi- pedeissä, jotta ne voisivat ratkaisevasti sesti aikuisvaiheen ripsiäisten esiintymi- rajoittaa kalifornianripsiäismääriä. Peto- nen keskittyy voimakkaasti kukkiin, punkkien määrä näyttää kyllä rea- toissijaisesti pystyversojen lehdille ja goivan ripsiäismäärien kasvuun, mutta vasta viimeiseksi ja vähäisessä määrin ei riittävän nopeasti. Ripsiäisravintoon taivutettuun kasvustonosaan. Ripsiäis- tiukemmin erikoistuneiden petopunk- ten esiintyminen keskittyy tällä tavalla kien löytyminen saattaa parantaa kas- sekä osittain taivuttamalla viljellyllä vualustaan levitettävien petojen tehok- leikkoruusulla perinteisessä viljelyssä kuutta. että uudessa, korotettujen petien tek- 6. Amblyseius cucumeris -petopunkkien käy- niikkaan perustuvassa viljelyssä. tössä pussilevityksinä kalifornianripsi- 4. Liima-ansat ennustavat tyydyttävästi äisen torjuntaan leikkoruusulla on sel- kalifornianripsiäisten runsautta kasveil- viä ongelmia. Jos pussit käytännön sa- la, mutta eivät riitä ripsiäisesiintymien nelemista syistä sijoitetaan taivutettuun paikallistamiseen kasvihuoneessa. Lii- kasvuston osaan, petopunkit eivät juuri ma-ansoja on oltava vähintään 1 kpl/ leviä kasveille Suomen olosuhteissa en- 250–300 m2. Liima-ansat ennustavat nen kuin huhtikuun lopulta alkaen. vain huonosti kasvuston ripsiäisrun- Tällöinkin kestää viisi viikkoa, ennen sautta silloin, kun kalifornianripsiäisiä kuin petopunkkeja alkaa löytyä sään- on kasvihuoneessa vähän. Kaupallisilla nöllisesti kukista, joihin kalifornianrip-

119 siäiset ensimmäiseksi menevät. Pysty- kuukausina käyttömäärät on nostettava versoille ripustetuista pusseista peto- jopa 2000 kpl:seen/m2 ja uusia pusseja punkit päätyvät kuitenkin kukkiin vain on ripustettava joka toinen viikko. Bio- noin viikon viiveellä siitä, kun ripsiäis- logiseen torjuntaan on ehdottomasti lii- toukkia ilmaantuu kukkiin. Jos ripsiäis- tettävä ripsiäismäärien tarkkailu sekä toukkia ei ole kukissa, kesän olosuhteis- kaikkien avonaisten kukkien systemaat- sa kestää 2–3 viikkoa uusien pussien ri- tinen poistaminen, koska jo sillä saadaan pustamisen jälkeen, ennen kuin peto- pitkällä aikavälillä hidastetuksi ripsiäis- punkit asuttavat kukat, vaikka pussit populaation kasvua. olisi sijoitettu pystyversoillekin. Jotta 8. Kasvuston ruiskutukset 40 %:ksi lai- petopunkkien ulosvirtauksessa pusseis- mennetulla, etanolia sisältävällä hiili- ta kasveille ei tule taukoja, uusia pusseja lannoitteella soveltuvat ruusunhärmän on ripustettava leikkoruusulle vähin- torjuntaan leikkoruusulta silloinkin, tään 2 viikon välein yleensä suositellun kun käytetään biologista tuhoeläintor- 4–6 viikon välein tehtyjen ripustusten juntaa, sillä ruiskutukset eivät vahingoi- asemesta. Tämä lisää työmäärää tuntu- ta torjuntaeliöitä. Fiproniiliruiskutukset vasti. Suoraan kasveille mahdollisim- ovat haitallisia ripsiäispetopunkeille, sil- man lähelle kukkia levitettävät peto- lä niiden suora altistuminen aineelle es- punkit ovat todennäköisesti tehok- tää niiden lisääntymisen vähintään vii- kaampi tapa saada kalifornianripsiäisen koksi. torjunta leikkoruusulta onnistumaan. 9. Leikkoruusun biologista ripsiäistorjun- Ripsiäispetopunkkipussien paras rooli taa voitaneen tehostaa ja halventaa tut- voi olla eräänlaisena petoreservinä toi- kimalla, onko löydettävissä Amblyseius miminen: kasveilla olevista pusseista, cucumeris -lajia parempia petopunkkila- joissa petopunkit voivat lisääntyä jopa jeja, joiden biologiset ja käyttäytymi- 8–10 viikkoa, saadaan nopeasti petoja seen liittyvät ominaisuudet soveltuvat sinne, missä ripsiäisiä havaitaan. Teki- nimenomaan leikkoruusun tarjoamiin jät, jotka määräävät Amblyseius cucumeris olosuhteisiin. Amblyseius cucumeris ei ai- -lajin leviämistä pusseista ruusukasvus- nakaan Suomen olosuhteissa harjoite- toon, tunnetaan huonosti. Niitä pitäisi tussa ympärivuotisessa ruusunviljelyssä tutkia, jos tämän petolajin ja käyttö- ole paras laji kalifornianripsiäisen tor- menetelmän tehokkuutta ripsiäistor- juntaeliöksi. Tutkimuksen on keskityt- junnassa leikkoruusulla halutaan paran- tävä torjuntaeliöiden käyttäytymiseen taa. ja biologiaan tietyllä koristekasvilajilla 7. Jos Amblyseius cucumeris -petopunkkeja ilman että kasvihuonevihanneksille tai halutaan käyttää pussilevityksinä, on muille koristekasvilajeille kehitettyjä me- ennakkotorjuntaan käytettävä vähin- netelmiä tai edes petolajeja siirretään sel- tään 250–300 petoa/m2 siten, että pus- laisinaan kukkaviljelyyn. Eri punkkilajien seja tulee yksi kahta neliötä kohti. lisäksi on tutkittava mahdollisuuksia ma- Ennakkotorjuntaa talvella ja alkuke- nipuloida petopunkkien toimintaympä- väästä haittaa kuitenkin petopunkkien ristöä niin, että petojen leviäminen kas- haluttomuus siirtyä pusseista kasveille, veilla ja erityisesti kukkiin meno tehostuu joten petopunkkien levittäminen pul- jo ilman saaliin läsnäoloa. Manipulointiin loista kasvustoon säännöllisin väliajoin voi antaa mahdollisuuden ruusuissa kei- voi olla tehokkaampi keino. Huhtikuun notekoisesti aikaansaatu sellaisten ainei- lopusta alkaen käyttömäärät on nostet- den tuotanto, joita kasveissa tiedetään tava vähintään 1000 petopunkkiin/m2 syntyvän kasvintuhoojien vioittaessa kas- heti kun ripsiäisiä havaitaan ja mie- veja ja jotka houkuttelevat paikalle kas- luummin jo aikaisemmin, jos ripsiäison- vintuhoojien luontaisia vihollisia (ns. in- gelmat viljelmällä ovat tavallisia. Kesä- dusoitu resistenssi).

120 Kirjallisuus

Adams, A. J. & Palmer, A. 1986. Deposition pat- Begon, M., Harper, J. L. & Townsend, C. R. 1990. terns of small droplets applied to a tomato crop us- Ecology. Individuals, populations and communities. ing the Ulvafan and two prototype electrostatic 2nd edition. Cambridge: Blackwell Scientific Publi- sprayers. Crop Protection 5: 358–364. cations. 945 p. ISBN 0-86542-111-0.

– & Palmer, A. 1989. Air-assisted electrostatic ap- Bennison, J. & Jacobson, R. 1991. Integrated plication of permethrin to glasshouse tomatoes: control of Frankliniella occidentalis (Pergande) in droplet distribution and its effect upon whiteflies UK cucumber crops – evaluation of a controlled re- (Trialeurodes vaporariorum) in the presence of lease system of introducing Amblyseius cucumeris. Encarsia formosa. Crop Protection 8: 40–48. Mededelingen Faculteit Landbouwweten-schappen, Universiteit Gent 56/2a: 251–258. Allen, W. 1998. Management of the western flower thrips-virus complex on greenhouse crops. The ef- Bertaux, F. 1993. Lutte biologique contre le thrips fect of population dynamics, dispersal behaviour, Frankliniella occidentalis Perg. en culture de rosier crop and pesticides on thrips monitoring. Canadian sour serre. Bulletin OILB/SROP 16(8): 22–28. greenhouse conference. 13 p + 33 Figs. Bethke, J. A., Redak, R. A. & Paine, T. D. 1994. Anttila, A. 1997. Kalifornianripsiäisen torjunta Pae- Screens deny specific pests entry to greenhouses. cilomyces fumosoroseus -sienen ja Hypoaspis mi- California Agriculture 48(3): 37–40. les -petopunkkien avulla. Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaan puutarhaoppilaitos. 45 p. Opinnäyte- Biobest, 1999. Rose. Cited 22.11. 1999. Avail- työ. able from Internet: http://www.biobest. be/en/in- dex.htm Arnold, A. J., Cayley, G. R., Dunne, Y., Etheridge, P., Griffiths, D. C., Phillips, F. T., Pye, B. J., Scott, Brødsgaard, H. 1993. Cold hardiness and toler- G. C. & Vojvodic, P. R. 1984. Biological effective- ance to submergence in water in Frankliniella ness of electrostatically charged rotary atomizers. I. occidentalis (Thysanoptera: Thripidae). Environ- Trials on field beans and barley, 1981. Annals of Ap- mental Entomology 22: 647–653. plied Biology 105: 353–359. – 1994. Effect of photoperiod on the bionomics of Barker, P. S. 1969. The response of a predator, Frankliniella occidentalis (Pergande) (Thysano- Hypoaspis aculeifer (Canestrini) (Acarina, Laela- ptera, Thripidae). Journal of Applied Entomology pidae), to two species of prey. Canadian Journal of 117: 498–507. Zoology 47: 343–345. Brødsgaard, H. F. 1995. “Keep-down”, a concept Bayat, A., Zeren, Y. & Ulusoy, M. R. 1994. Spray of thrips biological control in ornamental pot plants. deposition with conventional and electrostatically In: Parker, B. L., Skinner, M. & Lewis, T. (eds.). charged spraying in citrus trees. AMA (Agricultural Thrips biology and management. NATO ASI Series Mechanization in Asia, Africa and Latin America 276. New York, London: Plenum Press. p. 221–229. 25(4): 35–39. ISBN 0-306-45013-5.

Beard, J. & Walter, G. 2001. Host plant specificity –, Sardar, M. A. & Enkegaard, A. 1994. Prey pref- in several species of generalist mite predators. erence of Hypoaspis miles (Berlese) (Acarina: Ecology (in press). Hypoaspididae): non-interference with other beneficials in glasshouse crops. IOBC/WPRS Bul- Beddington, J. R., Free, C. A. & Lawton, J. H. letin 19(1): 23–26. 1978. Characteristics of succesful natural enemies in models of biological control of insect pests. Na- Brown, J. R., William, D. C., Melson, R. O. & ture 273: 513–519. Gwinn, T. 1997. An electrostatic backpack sprayer: potential for mosquito control. Journal of the Ameri- Beekman, M., Fransen, J. J., Oetting, R. D. & can Mosquito Control Association 13(1): 90–91. Sabelis, M. W. 1991. Differential arrestment of the minute pirate bug, Orius insidiosus (Say) Butt, T. M. & Brownbridge, M. 1997. Fungal patho- (Hemiptera: Anthocoridae), on two plant species. gens of thrips. In: Lewis, T. (ed.). Thrips as crop Mededelingen van de faculteit Landbouwweten- pests. Wallingford: CAB International. p. 399–433. schappen, Rijksuniversiteit Gent 56(2a): 273–276. ISBN 0-85199-178-5.

121 Casey, C., Murphy, B. & Parrella, M. 1999. Devel- Degheele, D., Gerin, C., Lebrun, Ph., Van de opment of an integrated pest management program Veire, M. & Van Impe, 1997. Le thrips californien, for fresh cut roses in US greenhouses. IOBC/WPRS Frankliniella occidentalis (Pergande). Écologie et Bulletin Vol. 22(1): 29–31. contrôle intégré. Bruxelles: Ministère des Classes Moyennes et de l’Agriculture. Administration Re- –, & Parrella, M. 2000. Development and imple- cherche et Développement (DG6). Division Recher- mentation of an integrated pest management pro- che. 70 p. gram for greenhouse cut roses. Poster. Thrips research workshop. Niagara-on-the-Lake, Ontario, De Jager, C. M., Butot, R. P. T., De Jong, T. J., Canada, July 20-23, 2000. Agriculture and Klinkhamer, P. G. L. & Van der Meijden, E. 1993. Agri-Food Canada Research Branch and Ontario Population growth and survival of western flower Ministry of Agriculture, Food and Rural Affairs. thrips Frankliniella occidentalis Pergande (Thysanoptera, Thripidae) on different chrysanthe- Cayley, G. R., Etheridge, P., Griffiths, D. C., Phil- mum cultivars: two methods for measuring resis- lips, F. T., Pye, B. J. & Scott, G. C. 1984. A review tance. Journal of Applied Entomology 115: 519– of the performance of electrostatically charged ro- 525. tary atomizers on different crops. Annals of Applied Biology 105: 379–386. Ekoisti 8.1.1999. Kotimaisia ruusuja ilman myrkkyjä ympäri vuoden. Yleisradio. Cited 25.01.2000. Avail- Chambers, R. & Wright, E. 1993. The birth of a able from Internet: new mighty mite. Grower, March 4: 16–18. http://www.yle.fi/ekoisti/

Chambers, R. J., Wright, E. M. & Lind, R. J. 1993. Enkegaard, A., Sardar, M. A. & Brødsgaard, H. Biological control of glasshouse sciarid flies 1997. The predatory mite Hypoaspis miles: biologi- (Bradysia spp.) with the predatory mite, Hypoaspis cal and demographic characteristics on two prey miles, on cyclamen and poinsettia. Biocontrol Sci- species, the mushroom sciarid fly, Lycoriella solani, ence and Technology 3: 285–293. and the mould mite, Tyrophagus putrescentiae. Entomologia Experimentalis et Applicata 82: 135– Chi, H. 1981. Die Vermehrungsrate von Hypoaspis 146. aculeifer Canestrini (Acarina, Laelapidae) bei Er- nahrung mit Onychiurus fimatus Gisin (Collembola, Erfurth, P. 1988. Erfahrungen beim Einsatz von Onychiuridae) unter verschiedenen temperaturen. Raubmilben in Rosen under Glas. Gartenbau 35(1): Mitteilungen der Deutschen Gesellschaft für allge- 7–8. meine und angewandte Entomologie 3 (1–3): 122–125. Fransen, J. J., Boogaard, M. & Tolsma, J. 1993a. The minute pirate bug, Orius insidiosus (Say) Chyzik, R., Glazer, I. & Klein, M. 1996. Virulence (Hemiptera: Anthocoridae), as a predator of western and efficacy of different entomopathogenic nema- flower thrips, Frankliniella occidentalis (Pergande), tode species against western flower thrips in chrysanthemum, rose and Saintpaulia. Bulletin (Frankliniella occidentalis). Phytoparasitica 24(2): OILB/SROP 16(8): 73–77. 103–110. –, Tolsma, J., Marck, M. & Breugem, A. 1993b. Contreras, J., Lacasa, A., Lorca, M., Sanchez, J. Waarnemen belangrijk instrument bij bestrijding. A. & Martinez, M. C. 1996. Localización de la Vakblaad voor de Bloemisterij 36(1993): 30–33. ninfosis de Frankliniella occidentalis (Pergande) en los cultivos de habas de verdeo. Bol. San. Veg. Frey, D. E. 1993. Damage threshold levels for Plagas 22: 351–360. Western Flower Thrips on ornamentals. IOBC/ WPRS Bulletin 16(8): 78–81. Cortesero, A. M., Stapel, J. O. & Lewis, W. J. 2000. Understanding and manipulating plant attrib- Frey, J. E., Cortada, R. V. & Helbling, H. 1994. The utes to enhance biological control. Biological control potential of flower odours for use in population mon- 17: 35–49. itoring of western flower thrips Frankliniella occidentalis Perg. (Thysanoptera: Thripidae). De Courcy Williams, M., Sunderland, K., Skirvin, Biocontrol Science and Technology 4: 177–186. D., Wright, E. & Kravar-Garde, L. 2000. Towards the biological control of western flower thrips in Gaum, W. G., Giliomee, J. H. & Pringle, K. L. flower crops. Poster. Thrips research workshop. Ni- 1994. Resistance of some rose cultivars to the west- agara-on-the-Lake, Ontario, Canada, July 20-23, ern flower thrips, Frankliniella occidentalis 2000. Agriculture and Agri-Food Canada Research (Thysanoptera: Thripidae). Bulletin of Entomologi- Branch and Ontario Ministry of Agriculture, Food cal Research 84: 487–492. and Rural Affairs.

122 Gerin, C., Hance, Th. & Van Impe, G. 1994. Hiltunen, T. 1999. Kasvinsuojeluaineiden käyttöra- Demographical parameters of Frankliniella joitukset ylimitoitettuja? Kasvinsuojelulehti 3/1999: occidentalis (Pergande) (Thysanoptera, Thripidae). 67. Journal of Applied Entomology 118: 370–377. Hof, A., Heimann, J. & Rombke, J. 1995. Futher Gillespie, D. R. 1989. Biological control of thrips development for testing the side effects of pesti- (Thysanoptera: Thripidae) on greenhouse cucum- cides on wolf spiders. Ecotoxicology and Environ- ber by Amblyseius cucumeris. Entomophaga 34: mental Safety 31(3): 264–270. 185–192. Huttunen, J. 1996: Hiililannoitus – vai että viinaa – & Quiring, D. M. J. 1990. Biological control of fun- kasvihuoneisiin? Puutarha-Uutiset 23: 6. gus gnats, Bradysia spp. (Diptera: Sciaridae), and western flower thrips, Frankliniella occidentalis Inculet, I. I., Castle, G. S. P., Menzies, D. R. & (Pergande) (Thysanoptera: Thripidae), in green- Frank, R. 1981. Deposition studies with a novel houses using a soil-dwelling predatory mite, form of electrostatic crop sprayer. Journal of Geolaelaps sp. nr. aculeifer (Canestrini) (Acari: Electrostatics 10: 65–72. Laelapidae). Canadian Entomologist 122: 975– 983. Jacobson, R. J. 1995. IPM in cucumbers – preven- tion of establishment of Frankliniella occidentalis. – & Vernon, R. S. 1990. Trap catches of western Mededelingen Faculteit Landbouwweten- schappen, flower thrips (Thysanoptera: Thripidae) as affected Universiteit Gent 60/3a: 857–863. by colour and height of sticky traps in mature greenhouse cucumber crops. Journal of Economic Ento- – 1997. Integrated pest management (IPM) in mology 83: 971–975. glasshouses. In: Lewis, T. (ed.). Thrips as crop pests. Wallingford: CAB International. p. 639–666. Goodwin, S. & Steiner, M. 1996. Survey of Austra- ISBN 0-85199-178-5. lian native natural enemies for control of thrips. IOBC/wprs Bulletin 19(1): 47–50. Jalkanen, J. 1995. Ympäristöystävällisyydestä tulee keskeinen tekijä markkinoilla pysymisestä. Gough, N. 1991. Long-term stability in the interac- Ympäristöystävälliset tuotantotavat kohtalonkysy- tion between Tetranychus urticae and Phytoseiulus mys Hollannin viljelylle. Puutarha-Uutiset 50/1995: persimilis producing succesful integrated control on 8. roses in southeast Queensland. Experimental & Ap- plied Acarology 12: 83–101. – 1996a. Kotimainen ruusu piti pintansa ensim- mäisenä jäsenyysvuonna. Puutarha-Uutiset 21/96: Gripwall, E. 1995. Hypoaspis miles – ett 4–5. rovkvalster för bekämpning av sorgmyggor. Viola Nr. 4, Februari 1995: 8. – 1996b. Ympäristöasioista kilpailuvaltti kotimaisel- le kukkaviljelyllekin? Puutarha-Uutiset 26/96: 4–5. Grönroos, J. 1994. Ympäristövaikutusten vähentä- minen puutarhatuotannossa. Esiselvitys puutarha- Kanniainen, T. 1995. Hollannissa kasvihuoneet tuotannon ympäristöohjelmaa varten. Vesi- ja ym- suuria pistekuormittajia. Puutarha-Uutiset 20/1995: päristöhallituksen monistesarja Nro. 577. Helsinki: 16. Vesi- ja ympäristöhallitus. 24 p. ISSN 0783-3288, ISBN 951-47-9133-9. Karg, W. 1961a. Ökologische Untersuchungen von edaphischen Gamasiden (Acarina, Parasitiformes). Gupta, C. P. & Duc, T. X. 1996. Deposition studies 1. Teil. Pedobiologia, Bd. 1: 53–74. of a hand-held air-assisted electrostatic sprayer. Transactions of the ASAE 39(5): 1633–1639. – 1961b. Ökologische Untersuchungen von edaphischen Gamasiden (Acarina, Parasitiformes). 2. Haakana, K., Särkkä, L. & Somersalo, S. 2001. Teil. Pedobiologia, Bd. 1: 77–98. Gaseous ethanol penetration of plant tissues posi- tively effects the growth and commercial quality of Kauppapuutarhaliitto 1998. Valo, villa ja turve. miniature roses and dill. Sciential Horticulturae 88: Viljelytapa. Ruusujaoston tiedustelut. Helsinki: 71–84. Kauppapuutarhaliitto. 7 p.

Helyer, N. I., Brobyn, P. J., Richardson, P. & Kerttula, R. 2000. Ruusun integroitu kasvinsuojelu Edmondson, R. N. 1995. Control of western flower MTT:n puutarhatuotannossa. Lepaan puutarhatek- thrips (Frankliniella occidentalis Pergande) pupae niikan päivien ruusunviljelyn ammattiseminaari- in compost. Annals of Applied Biology 127: moniste. Helsinki: Kauppapuutarhaliitto. 3 p. 405–412.

123 Kevan, K. M. & Sharma, G. D. 1964. Observations experimental greenhouses. Mededelingen on the biology of Hypoaspis aculeifer (Canestrini, Faculteit Lanbouwkundige en Toegepaste Biolo- 1884), apparently new to North America (Acarina: gische Wetenschappen, Universiteit Gent 60 (3a): Mesostigmata: Laelapidae). Acarologia, t. VI, fasc. 869–877. 4: 647–658. –, Tamotsu, M. & Greene, I. D. 1997. Interactions Kiers, E., Kogel, De, W. J., Balkema-Bloomstra, with hymenopterous parasitoids and parasitic nem- A. & Mollema, C. 2000. Flower visitation and atodes. In: Lewis, T. (ed.). Thrips as crop pests. oviposition behaviour of Frankliniella occidentalis Wallingford: CAB International. p. 355–397. ISBN (Thysan., Thripidae) on cucumber plants. Journal of 0-85199-178-5. Applied Entomology 124: 27–32. Ludwig, S. W. & Oetting, R. D. 1998. Control of Law, S. E. 1982. Spatial distribution of electrostati- thrips and fungus gnats in potting media. Proceed- cally deposited sprays on living plants. Journal of ings of SNA Research Conference 43: 166–169. Economic Entomology 75: 542–544. Lövhult, G. 1998. Effekten av den insektspatogena Law, E. S. & Mills, H. A. 1980. Electrostatic applica- svampen Verticillium lecanii (Zimm.) Viegas mot tion of low-volume microbial spray on broccoli jordlevande stadier av Frankliniella occidentalis plants. Journal of the American Society of Horticul- Pergande. Sveriges Lantbruksuniversitet, Insti- tural Science 105: 774–777. tutionen för växtskyddsvetenskap. 50 p. Examen- sarbete inom Hortonomprogrammet 1998: 9. Lesna, I. 2000. Biological control of the bulb mite, Rhizoglyphus robini, by the predatory mite, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Hypoaspis aculeifer, on lilies: predator-prey dynam- 1996. Puutarhayritysrekisteri. Helsinki: Maa- ja ics in the soil under greenhouse and field condi- metsätalousministeriö. tions. Biocontrol Science and Technology 10: 179–193. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus 1998. Puutarhayritysrekisteri. Helsinki: Maa- ja –, Sabelis, M. W., Bolland, H. R. & Conijn, C. G. M. metsätalousministeriö. 1995. Candidate natural enemies for control of Rhizoglyphus robini Claparède (Acari: Astigamata) Matthews. G. A. 1989. Electrostatic spraying of in lily bulbs: exploration in the field and pre-selection pesticides: a review. Crop Protection 8 (1): 3–15. in the laboratory. Experimental and Applied Acarology 19: 655–669. – 1997. Techniques to evaluate insecticide efficacy. In: Dent, D. R. & Walton, M. P. (eds.). Methods in –, Sabelis, M. & Conijn, C. 1996. Biological control ecological & agricultural entomology. Oxon: Univer- of the bulb mite, Rhizoglyphus robini, by the preda- sity Press. p. 243–264. ISBN 0-85199-131-9, 0- tory mite, Hypoaspis aculeifer, on lilies: preda- 85199-132-7. tor-prey interactions at various spatial scales. Journal of Applied Ecology 33: 369–376. McKinlay, R. G. 1985. Pattern of insecticide deposition and control of aphids on potatoes after spray- Lindqvist, I. 1996. Kymmenen vuotta IP-ruusun tu- ing with hydraulic, rotary cage atomizer and holaistorjuntatutkimusta Itävallassa. Puutarha-uuti- controlled droplet application sprayers. In: Sympo- set 48, 33: 15. sium on Application and Biology: British Crop Pro- tection Council Monograph 28, p. 21–31. Croydon: Lindquist, R., Buxton, R. & Piatkowski, J. 1994. BCPC. Biological control of sciarid flies and shore flies in greenhouses. In: Proceedings of the Brighton Crop Mollema, C., Steenhuis, G. & Van Rijn, P. 1990. Protection Conference, Vol. 3, Pests and Diseases. Development of a method to test resistance to west- Brighton 21-24 November, 1994. Farnham: British ern flower thrips (Frankliniella occidentalis)incu- Crop Protection Council. p. 1067–1972. ISSN cumber. IOBC/WPRS Bulletin. 13(6): 113–116. 0955-1506, ISBN 0-948404-83-3. Nawrocka, B. & Szwejda, J. 1999. Influence of Lobbes, P. & Schotten, C. 1980. Capacities of in- soilless cultures on development and control of crease of the soil mite Hypoaspis aculeifer western flower thrips Frankliniella occidentalis Canestrini (Mesostigmata: Laelapidae). Zeitschrift (Pergande) occurring on glasshouse vegetable fur angewandte Entomologie 90: 9–22. crops. Vegetable Research Bulletin 50, Research Institute of Vegetable Crops, Skierniewice: 47–54. Loomans, A. J. M., Tolsma, J., Van Heest, J. P. N. F. & Fransen, J. J. 1995. Releases of parasitoids Oomen, P. A. 1985. Guideline for the evaluation of (Ceranisus spp.) as biological control agents of side-effects of pesticides. Encarsia formosa. Bulle- western flower thrips (Frankliniella occidentalis)in tin OEPP/EPPO Bulletin 15: 257–265.

124 – 1988: Guideline for the evaluation of side-effects – 1997. Ruusua yhä enemmän korotetuilla pedeillä. of pesticides. Phytoseiulus persimilis. Bulletin Puutarha&Kauppa 13/97: 9. OILB-SROP 11(4): 51–63. Rhone-Poulenc 1996. Fipronil. Worldwide technical Palumbo, J. C. & Coates, W. E. 1996. Air-assisted Bulletin. USA Rhone-Poulenc Inc. 21 p. electrostatic application of pyrethroid and endosulfan mixtures for sweetpotato whitefly (Homoptera: Robb, K. L. 1989. Analysis of Frankliniella Aleyrodidae) control and spray deposition in cauli- occidentalis (Pergande) as a pest of floricultural flower. Journal of Economic Entomology 89(4): crops in California greenhouses. University of Cali- 970–980. fornia, Riverside. 135 p. Ph.D. dissertation.

Parrella, M., Murphy, B., Von Damm-Kattari, D., Sabelis, M. W. & Van Rijn, P. C. J. 1997. Predation Von Damm-Kattari, G. & Casey, C. 1999. Better by insects and mites. In: Lewis, T. (ed.). Thrips as pesticide management with directed sprays. crop pests. Wallingford: CAB International. p. GrowerTalks, January 1999: 92–95. 259–354. ISBN 0-85199-178-5.

Perez, C. J., Shelton, A. M. & Derksen, R. C. 1995. Samøs∅e-Petersen, L. 1983. Laboratory method for Effect of application technology and Bacillus testing side effects of pesticides on juvenile stages thuringiensis subspecies on management of B. of the predatory mite, Phytoseiulus persimilis thuringiensis subsp. kurstaki-resistant diamondback (Acarina, Phytoseiidae) based on detached bean moth (Lepidoptera: Plutellidae). Journal of Economic leaves. Entomophaga 28(2): 167–178. Entomology 88(5): 1113–1119. Sampson, C. 1998. The commercial development Piatkowski, J. 1997. Biological control of sciarid of an Amblyseius cucumeris controlled release flies (Bradysia spp.) with the predatory mite method for the control of Frankliniella occidentalis in Hypoaspis aculeifer on poinsettia crops in green- protected crops. In: The 1998 Brighton Conference houses. IOBC/wprs Bulletin 20(4): 221–224. – Pests and Diseases. Conference Proceedings Volume 2. Farnham: The British Crop Protection Pickett, C. H., Wilson, L. T. & Gonzales, D. 1988. Council. p. 409–416. ISSN 0955-1506, ISBN 1 Population dynamics and within-plant distribution of 901396 51 7. western flower thrips (Thysanoptera: Thripidae), an early-season predator of spider mites infesting cot- Sanderson, J. P. & Zhang, Z.-Q. 1995. Dispersion, ton. Environmental entomology 17: 551–559. sampling and potential for integrated control of twospotted spider mite (Acari:Tetranychidae) on Pleininger, S. & Blumel, S. 1999. Implementation greenhouse roses. Journal of Economic Entomol- and development of IPM in greenhouse crops in ogy 88: 343–351. Austria. IOBC/wrps Bulletin 22(1): 193–196. Sauer, A. 1997. Populationsdynamik von Pow, E. M., Bennison, J. A., Birkett, M. A., Thysanopteren und Befallsunterschiede bei Rosen Luszniak, M. J., Manjunatha, M., Pickett, J. A., im Gewachshaus. Proceedings of the German So- Segers, I. S., Wadhams, L. J., Wardlow, L. R., ciety for General and Applied Entomology, Bay- Woodcock, C. M., Vierbergen, G. & Tunccedilla, reuth, Germany, 18-22 March 1997. Mitteilungen I. D. 1998. Behavioural responses of western flower der Deutschen Gesellschaft fur Allgemeine und thrips (Frankliniella occidentalis) to host plant Angewandte Entomologie 11: 1–6, 337–340. volatiles. In: Proceedings of the Sixth International Symposium on Thysanoptera, Akdeniz University, Schlosser, H. J. & Riepert, F. 1992. Entwicklung Antalya, Turkey, 27 April- 1 May, 1998. Antalya: eines Prüfverfahrens für Chemikalien an Boden- Akdeniz University. p. 121–128. ISBN 975-94047- raubmilben (Gamasidae). Teil 1: Biologie der Bo- 0-2. denraubmilbe Hypoaspis aculeifer Canestrini, 1883 (Gamasina) unter Laborbedingungen. Zoologische Ragusa, S., Zeda, M. A. & Sciacchitano, M. A. Beiträge, N. F. 34: 395–412. 1986. The effects of food from plant and animal sources on the development and egg production of Sermann, H. & Kästner, U. 1994. Effectiveness of the predacious mite Hypoaspis aculeifer (Canestrini) a soil application of Verticillium lecanii on soilborne (Parasitiformes, Dermanyssidae). Redia 69: stages of Frankliniella occidentalis. IOBC/WPRS 481–488. Bulletin 17(3): 230–233.

Raukko, E. 1996. Kustannussäästöjen kierre Servomaa, K., Tuomainen, A., Ahokas, A., jatkuu ruusunviljelyssä. Puutarha-Uutiset 43/96: Sojakka, P., Breilin, O. & Kangas, J. 2001. 4–5. Torjunta-aineiden ja ravinteiden kulkeutuminen kasvihuoneista maaperään ja pohjaveteen. Eu- projekti SMT CT96-2048. Suomen ympäristö 516.

125 Helsinki: Ympäristöministeriö. 82 p. (in press). tiveness of selected strains for thrips control. Entomologia Experimentalis et Applicata 77: 289– Shipp, J. L. & Zhang, Y. 1999. Using greenhouse 295. microclimate to improve the efficacy of insecticide application for Frankliniella occidentalis Van der Knaap, R. 1992. Moet spuittechniek door (Thysanoptera: Thripidae). Journal of Economic milieu-eis anders? Groenten+Fruit/Glasgroenten Entomology 92: 201–206. 3/92: 10–11.

Sopp, P. I. & Palmer, A. 1990. Deposition patterns Vernooy, C. J. M. 1992. Op weg naar een schonere and biological effectiveness of spray deposits on glastuinbow 2. Het verbruik van gewasbescher- pot plants applied by the Ulvafan and three proto- mingsmiddelen op praktikbedrijven. Landbow-Eco- type electrostatic sprayers. Crop Protection 9: nomisch Instituut (LED-DLO), Afdelning Tuinbow. 295–302. Publikatie 4.132. 68 p.

–, Gillespie, A. T. & Palmer, A. 1989. Application of Vestergaard, S., Gillespie, A. T. & Eilenberg, J. Verticillium lecanii for the control of Aphis gossypii 1996. Control of wester flower thrips Frankliniella by a low-volume electrostatic rotary atomizer and a occidentalis (Thysanoptera: Thripidae) in gerbera high volume hydraulic sprayer. Entomophaga 34: by incorporating the entomopathogenic fungus 417–428. Metarhizium anisopliae into the growth medium. Bulletin OILB/SROP 19(9): 240–246. –, Gillespie, A. T. & Palmer, A. 1990. Comparison of ultra-low volume electrostatic and high-volume Vuori, E. 1996. Luomuruusuja Japanin herkkusuil- hydraulic application of Verticillium lecanii for aphid le. Puutarha-Uutiset 48/96: 6. control on chrysanthemums. Crop Protection 9: 177–184. Vänninen, I. 1993. Matkakertomus osallistumises- ta IOBC:n (International Organization of Biological Tasala, K. 1999. Kalifornianripsiäisen koteloitumi- Control) työryhmän “IPM in glasshouses“ kokouk- nen leikkoruusulla. Hämeen ammattikorkeakoulu, seen (Monterey, Kalifornia 25.- 29.4.1993) ja sen puutarhatalouden koulutusohjelma. 35 p. Opin- retkiohjelmaan. Maatalouden tutkimuskeskus, Kas- näytetyö. vinsuojelu. 8 p.

Taulavuori, T. 1996. Sadonlisäys kattaa ruusun – 1994. Kasvihuoneviljelmien tuhoeläimet ja torjun- ympärivuotisen viljelyn kustannukset. Puutarha- ta-aineiden käyttö. Maatalouden tutkimuskeskus, Uutiset 47/96: 9. Tiedote 7/94. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 30 p. ISSN 0359-7652. Teerling, C. & Murphy, G. 2000. Effect of flower removal on thrips control in greenhouse cut roses. – 1997. Ympäristönsuojelu. In: Koivunen, T. (ed.). Poster. Thrips research workshop. Niagara-on- Tehokkaasti kasvihuoneesta. Helsinki: Opetushalli- the-Lake, Ontario, Canada, July 20-23, 2000. Agri- tus. p. 267–284. ISBN 952-13-0066-3. culture and Agri-Food Canada Research Branch and Ontario Ministry of Agriculture, Food and Rural – 1998. Kasvihuoneviljelmien tuhoeläinongelmat Affairs. vaikeutuneet hälyttävästi. Puutarha & kauppa 2, 18/1998: 6–7. Tomalak, M. 1994. Genetic improvement of Steinernema feltiae for integrated control of the –, Lindqvist, I., Hulshof, J. & Linnamäki, M. 1997. Western Flower Thrips, Frankliniella occidentalis. Joulutähden biologisen ja integroidun tuhoeläintor- IOBC wprs Bulletin 17(3): 17–20. junnan ohjeisto. Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinsuojelun tutkimuslaitos, moniste. 34 p. + liit- Tuomainen, A., Kangas, J. & Mäkinen, M. 2000. teet 10 p. Kasvihuonetyöntekijän ja ympäristön altistuminen torjunta-aineille. Raportti Työsuojelurahastolle ja Welty, C., Alcaraz, S. & Ozkan, H. E. 1995. Evalu- sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolle. ating insecticide application techniques to control 21 p. + liitteet. aphids in vegetable leaf crops. HortTechnology 5(4): 317–326. Van Houten, Y. M. 1996. Biological control of western flower thrips on cucumber using the predatory Wright, E. M., & Chambers, R. J. 1994. The biol- mites Amblyseius cucumeris and A. limonicus. ogy of the predatory mite Hypoaspis miles (Acari: IOBC/wprs Bulletin 19: 59–62. Laelapidae), a potential biocontrol agent of Bradysia paupera (Dipt.:Sciaridae). Entomophaga –, Van Stratum, P., Bruin, J. & Veerman, A. 1995. 39: 225–235. Selection for non-diapause in Amblyseius cucumeris and Amblyseius barkeri and exploration of the effec-

126 Ydergaard, S., Enkegaard, A. & Brødsgaard, H. leafminers in Hawaiian lettuce farms. Journal of Eco- 1997. The predatory mite Hypoaspis miles: temper- nomic Entomology 80: 51–55. ature dependent life table characteristics on a diet of sciarid larvae, Bradysia paupera and B. tritici. Zedan, M. A.- A. 1988. Studies on the preda- Entomologia Experimentalis et Applicata 82: tor-prety interactions between Hypoaspis aculeifer 177–187. Canestrini (Acarina: Laelapidae) and Rhizoglyphus echinopus (Fum. & Rob.) (Acarina: Acaridae) under Ympäristöministeriö 1999. Vesiensuojelun toimen- laboratory conditions. Journal of African Zoology pideohjelma vuoteen 2005. Suomen ympäristö 402. 102: 381–387. Helsinki: Ympäristöministeriö. 48 p. ISBN 952-11- 0712-X. Zhang, Z.-Q. & Sanderson, J. P. 1997. Patterns, mechanisms and spatial scale of aggregation in Yudin, L.S., Mitchell, W.L.&Cho, J. J. 1987. generalist and specialist predatory mites (Acari: Color preference of thrips (Thysanoptera: Thripidae) Phytoseiidae). Experimental & Applied Acarology with reference to aphids (Homoptera: Aphidae) and 21: 393–404.

127 Julkaisija

Julkaisun sarja ja numero MTT:n julkaisuja. Sarja A 102

31600 JOKIOINEN Julkaisuaika (kk ja vuosi) Marraskuu 2001

Tekijä(t) Irene Vänninen, Tutkimushankkeen nimi Marika Linnamäki, Sari Jaaksi ja Jan Hulshof Toimeksiantaja(t) MTT Nimike Kalifornianripsiäisen (Frankliniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997–99)

Tiivistelmä Kalifornianripsiäisen torjuntaa leikkoruusulla pyrittiin tehostamaan seuraavilla tavoilla: (1) tutkimalla ripsiäisten biologiaa; (2) tutkimalla Amblyseius cucumeris -ripsiäispetopunkkien yhteis- käyttöä kasvualustassa saalistavien Hypoaspis-petopunkkien ja kasvualustan kemiallisten käsitte- lyjen kanssa; (3) testaamalla kasvinsuojeluaineiden sivuvaikutuksia hyötyeliöihin. Tutkimus osoitti, että aikuisten ja toukkien suhteellinen jakautuminen kukkien ja lehtien välille voidaan ennustaa avonaisten kukkien osuuden perusteella. Leikkoruusulla kr:t koteloituvat aina kasvualustaan. Siitä huolimatta Hypoaspis- ja A. cucumeris -petopunkkien yhteiskäyttö ei tehostanut ripsiäis- torjuntaa kuin marginaalisesti. Amblyseiukset toimivat tehokkaammin kivivillasäkkipedeissä kuin avoturvepedeissä kasvavilla ruusuilla johtuen ripsiäisten huonommista koteloitumisolosuhteista kivivillasäkkipedeissä. Kesällä A. cucumeriksen pussilevitykset Escimo-leikkoruusun pystyversoille (4500–7000 kpl/m2/4 kk) pitivät kokonaiskukkasadon yli 90 %:sti myyntikelpoisena. Biologisen ripsiäisten ennakkotorjunnan hinnaksi tuli 5,3 mk/m2/v (225 kpl/m2 4–6 viikon välein/8 kk). Kun tähän lisättiin ke- sän suuret käyttömäärät, hinta oli 14,5 mk/m2/v. Pelkät A. cucumeris-petopunkkien hankintakus- tannukset olivat siten 2–4 -kertaa suuremmat kuin leikkoruusun kemiallisen kasvinsuojelun kokonaiskustannukset (3–4 mk/m2 ilman työkustannuksia). Tammi-huhtikuussa A. cucumerikset le- visivät ruusukasvuston taivutettuun osaan ripustetuista pusseista kasveille huonosti. Tehok- kaampien ja taloudellisempien ripsiäispetopunkkien löytämiseksi on tutkittava eri petopunkkilajien biologiaa ja käyttäytymistä leikkoruusulla sekä petojen käyttäytymisen manipulointimahdollisuuksia, jotta ne asuttaisivat kukinnot nopeammin.

Avainsanat ruusut, tuhoeläimet, kalifornianripsiäinen, Frankliniella occidentalis, petopunkit, Amblyseius cucumeris, Hypoaspis spp., kasvinsuojelu, biologinen torjunta, integroitu torjunta

Toimintayksikkö MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen

ISSN ISBN Saatavuus 1239-0852 951-729-634-7 (Painettu) http://www.mtt.fi/asarja 1239-0844 951-729-635-5 (Verkkojulkaisu)

Myynti MTT, Tietopalveluyksikkö, 31600 JOKIOINEN Sivuja Puhelin (03) 4188 2327 127 s. Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti [email protected] Jyväskylän yliopistopaino 2001

ISBN 951-729-634-7 (Painettu) ISBN 951-729-635-5 (Verkkojulkaisu) ISSN 1239-0852 (Painettu) ISSN 1239-0844 (Verkkojulkaisu)

http://www.mtt.fi/asarja