Hiiden Alueen Hv Yritykset, Selvitys

Hyvinvointialan yritykset Selvitys Hiiden alueelta

Ari Nieminen 28.12.2005

Laurea-ammattikorkeakoulu, Järvenpää [email protected] p. 0400-469431

Sisällys

Johdanto...... 1 1 Hyvinvoinnin elementit ...... 2 2 Yritykset, kunnat ja järjestöt hyvinvointialalla...... 5 3 Yritykset Hiiden alueella...... 7 3.1 Karjalohja ...... 9 3.2 Karkkila ...... 9 3.3 Lohja ...... 11 3.4 Nummi-Pusula...... 13 3.5 Sammatti...... 14 3.6 Siuntio ...... 14 3.7 Vihti ...... 15 4 Hiiden alueen yleispiirteet ...... 16 5 Pohdintaa...... 20 5.1 Selvityksen mahdolliset jatkotoimet ...... 20 5.2 Hyvinvointialan tulevaisuudesta...... 21 Lähteet...... 24 Liite I Haastattelukysymykset...... 26 Liite II Selvityksen metodit...... 28

Johdanto

Tässä selvityksessä kerrotaan hyvinvointialan yritysten tilanteesta läntisellä Uudellamaalla, Hiiden alueella (Karjalohja, Sammatti, Nummi-Pusula, Karkkila, Vihti, Siuntio ja Lohja). Selvi- tyksen tarkoituksena on selvittää hyvinvointialan yritystoiminnan nykyinen laajuus ja pohtia niitä keinoja, joilla hyvinvointialan yritysten ja muiden hyvinvointialalla toimivien organisaatioiden (kunnat, järjestöt) välistä yhteistyötä voitaisiin kehittää. Käsillä oleva selvityksen raportti jakautuu viiteen lukuun:

Ensimmäisessä luvussa pohditaan ”hyvinvoinnin” ja ”onnen” määritelmiä ja niitä tekijöitä, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia. Nämä määritelmät ovat hyvinvointialan eri toimijoiden kannalta sikäli keskeisiä, että jos onnistutaan paikantamaan oikealla tavalla ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat osatekijät, niin ollaan myös selvemmillä vesillä, kun aletaan pohtia sitä, millaisia palveluita tai palveluiden kokonaisuuksia yksilöt, perheet ja erilaiset ryhmät tarvitsevat.

Toisessa luvussa tarkastellaan hyvinvointialan työpaikkojen jakautumista julkisen sektorin, jär- jestöjen ja yritysten välillä Suomessa. Tämän luvun tarkoituksena on luoda yleissilmäys hyvinvointialan työllisyyden jakautumiseen eri sektoreiden kesken palveluntuottajan omistuspohjan mukaan. Vaikka nämä tilastot eivät kerrokaan suoraan Hiiden alueen tilanteesta, niin koska Hiiden alueen työllisyyden rakenne tuskin poikkeaa radikaalisti koko maan tilanteesta voi näitä tilastoja käyttää karkeana indikaattorina Hiiden alueen tilanteesta. Kuntatasolla tällaisia tilastoja ei ollut saatavilla tätä selvitystä tehtäessä.

Kolmannessa luvussa käydään läpi Hiiden alueen kuntien hyvinvointialan yritystoiminnan pää- piirteitä. Tämä luku perustuu sellaisten kunnan viranhaltijoiden haastatteluihin, joilla on hyvä yleiskuva kussakin kunnassa toimivista hyvinvointialan yksityisistä toimijoista. Keskeisillä kunnan viranhaltijoilla voi olettaa olevan hyvän yleiskuvan kunkin kunnan tilanteesta, koska kunnat ostavat suuren osan hyvinvointialalla toimivien yritysten palveluista. Lisäksi kunnallishallinnon ylemmät virka-asemat tarjonnevat muutenkin suhteellisen hyvän näköalanpaikan siihen, mitä kunnassa tapahtuu.

Neljännessä luvussa tehdään yhteenveto Hiiden alueen yksityisen hyvinvointialan tilanteesta. Viimeisessä viidennessä luvussa pohditaan tämän selvityksen mahdollisia jatkotoimenpiteitä sekä hyvinvointialan tulevaisuutta.

1 Hyvinvoinnin elementit

Tuntuu luontevalta aloittaa hyvinvointialaa ja sen yritystoimintaa koskeva selvitys pohtimalla sitä, miten hyvinvointi olisi mielekästä määritellä, ja mitkä eri tekijät vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Tämä johtuu siitä, että ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät muodostavat itse asiassa luettelon niistä tarpeista, joihin hyvinvointialan yritysten tulisi vastata. Ja erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden yhdistelmät muodostavat itse asiassa erilaisia hyvinvointialan palve- lukonseptioita.

Käsittääkseni ”hyvinvointia” on vaikea käsitellä, ellei samalla analysoi myös ”onnen” käsitettä. Nämä käsitteet näyttävät olevan hyvin läheisessä suhteessa toisiinsa, sillä ketään ihmistä tuskin voi sanoa hyvinvoivaksi, ellei hän ole myös onnellinen. Sosiologi Erik Allardtin mukaan ”hyvinvointi” on kuitenkin objektiivisempi käsite kuin ”onni” tai ”onnellisuus”. Hyvinvointia voidaan nimittäin pyrkiä määrittelemään objektiivisesti esimerkiksi terveyden, riittävän ravinnon, toimivien ihmissuhteiden ja muun sellaisen kautta, kun taas ”onnessa” on määritelmän mukaan kysymys yksilöiden subjektiivisista tunteista. Ihminen on onnellinen, jos hän tuntee itsensä onnelliseksi. Ihminen ei siis voi erehtyä onnestaan, mutta hän saattaa erehtyä hyvinvoinnistaan. Esi- merkiksi, saatan tuntea itseni onnelliseksi ja hyvinvoivaksi juopotellessani, mutta todellisuudessa juopottelu vahingoittaa terveyttäni ja siten heikentää hyvinvointiani. (vrt. Allardt 1976, 32)

Vaikka tuntuukin järkevältä ajatella, että ”hyvinvointi” voidaan määritellä objektiivisemmilla pe- rusteilla kuin ”onni”, niin tämä ero on kuitenkin vain suhteellinen. Myös onnellisuuden käsitteen kohdalla on kiistelty siitä, tulisi onnea pyrkiä määrittelemään objektiivisilla vai subjektiivisilla kriteereillä. Onnen objektiivista määritelmää puoltavat ovat huomauttaneet, että mielenvikaiset- kin henkilöt voivat pitää itseään onnellisina, mutta onko järkevää hyväksyä heidän subjektiivinen määritelmänsä ja jättää heidät sitten hoitamatta? Tästä syystä on perusteltua keskustella myös onnen kohdalla sen objektiivisesta määrittelemisestä. (Sandkühler 1999, 506-510)

Yllä esitetty pohdiskelu voi tuntua ensi näkemältä akateemiselta hiustenhalkomiselta, mutta se tuo esille erään keskeisen periaatteen, joka liittyy oleellisesti hyvinvointialan tulevaisuuteen. Jos hyvinvointi ja onni määritellään puhtaan subjektiivisesti, niin tällöin mikä tahansa tapa tuottaa palveluita tai mitkä tahansa palvelut, jotka tekevät yksilöstä hyvinvoivan ja onnellisen ovat hy- väksyttäviä. Ääritapauksessa tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, että sadisti voisi ostaa palveluita, jotka helpottavat sadismin harjoittamista. Täysin puhdas markkinamalli hyvinvointipalveluiden tuottamisessa mahdollistaisi tällaisen tilanteen.

Todellisuudessa palveluiden tuottaminen perustuu myös markkinoilla yleisiin moraalisiin arvoi- hin ja lainsäädäntöön, jotka yhdessä rajaavat millaiset palvelut ovat hyväksyttäviä. Edellä esitetty kuvitteellinen ääriesimerkki tuo kuitenkin esille sen, miten tärkeä hyvinvointipalveluja koskeva julkinen keskustelu on.

Hyvinvointipalveluja koskeva julkinen keskustelu määrittelee sen, millaisia hyvinvointipalveluja halutaan, paljonko niistä halutaan maksaa, miten niiden tulisi jakautua kansalaisten kesken, kuka niitä tuottaa ja niin edelleen. Itse asiassa julkinen keskustelu osallistuu hyvinvoinnin ja onnen käsitteiden yleiseen ja määrittelyyn ja puhtaasti subjektiivinen hyvinvoinnin ja onnen määrittely kieltää tällaisen keskustelun merkityksen. 1

Toinen tapa lähestyä yllä esitettyä pohdintaa ja argumentteja on tarkastella asiaa ”kansalaisen” ja ”asiakkaan” käsitteiden kautta. Tasa-arvon ja demokratian kannalta on tärkeää, että kansalaiset osallistuvat avoimeen keskusteluun hyvinvointipalveluiden kehityssuunnasta. Puhtaita asiakkaita tämänkaltainen keskustelu ei koske; he vain tekevät erillisiä markkinapäätöksiä yksi- löllisten halujensa ja varallisuutensa mukaisesti. Nykyhetken poliittisena ongelman voikin pitää sitä, että ”kansalaiset” ovat enenevässä määrin muuttuneet ”asiakkaiksi”.

Yllä olevalla pohdinnalla en tarkoita sitä, että ”kansalaisen” ja ”asiakaan” käsitteet sulkisivat toisensa ulos. Esimerkiksi, avoin demokraattinen keskustelu voi hyvin tuottaa uudenlaisia ajatuksia palvelujen tarjoajille siitä, millaisia palveluita kansalaiset haluavat. Tällaisessa tapauksessa kansalaiset osallistuvat itse hyvinvointipalvelujen ideointiin ja määrittelyyn. Viime aikoina onkin korotettu sitä, miten arvokasta apua kuluttajat voivat tarjota yrityksille osallistuessaan uusien tuotteiden kehittämiseen (palvelujen ja tuotteiden ”co-creation”). Toisaalta jo Michael Porter kiinnitti Kansakuntien kilpailukyky –kirjassaan huomiota siihen, miten tärkeitä avoimesti kriittiset asiakkaat ovat yritysten menestymiselle.

Näiden yleisten pohdintojen jälkeen siirryn määrittelemään hyvinvoinnin käsitettä. Erik Allardtin kattavan ”hyvinvoinnin” määritelmän mukaan hyvinvointi koostuu useista osatekijöistä, jotka jakautuvat kolmeen luokkaan (Allardt 1982, 37-39):

1. Elintaso (having): tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys. 2. Yhteisyyssuhteet (loving): paikallis- ja perheyhteisyys, ystävyyssuhteet. 3. Itsensä toteuttaminen (being): arvonanto (status), korvaamattomuus, poliittiset resurssit, vapaa-ajan toiminta, psyykkinen itsesäätely.

Allardtin lista on varsin kattava, mutta koska hän on sosiologi, hänellä on taipumus jättää yksi- lölliset psykologiset tekijät vähemmälle huomiolle. Tästä syystä lisäsin edellä esitettyyn listaan vielä onnistuneen psyykkisen itsesäätelyn. Itsesäätelyn mukaan ottaminen tuo hyvinvoinnin määritelmään myös onnellisuuteen kuuluvan subjektiivisen juonteen. Psyykkinen itsesäätely viittaa siihen, miten tärkeää roolia subjektiiviset merkitykset ja persoonallisuuden piirteet näytte- levät yksilön hyvinvoinnissa ja onnellisuuden kokemisessa.

1 Yleisen demokraattisen keskustelun ja objektiivisen totuuden samastaminen ei ole ongelmatonta. Voi- han olla niin, että julkinen keskustelu syystä tai toisesta tuottaa harhaisia tuloksia. Toisaalta julkista kes- kustelua ja kritiikkiä voi syystä pitää foorumina, jolla eri näkemysten objektiivisuutta testataan. 4

Seuraavassa kuviossa (Kuvio 1) olen pyrkinyt havainnollistamaan hyvinvoinnin ja onnen määri- telmiä yhdistämällä Allardtin luettelemat hyvinvoinnin osatekijät hyvinvoinnin ja onnen laajojen käsitteiden alle.

Kuvio 1. Hyvinvointi ja sen osatekijät

Hyvinvointi ------Onni (objektiivinen (subjektiivinen tunne) tarpeiden tyydytys)

Elintaso: Elämänlaatu - tulot - asumistaso - työllisyys - koulutus Yhteisyyssuhteet: Itsensä toteuttaminen: - terveys - paikallisyhteisyys - arvonanto (status) - perheyhteisyys - korvaamattomuus - ystävyyssuhteet - poliittiset resurssit - vapaa-ajan toiminta - psyykkinen itsesäätely

Kuviossa 1 hyvinvointi ja onni on sijoitettu objektiivinen ─ subjektiivinen –jatkumolle tämän luvun alussa esitettyjen pohdintojen pohjalta. Elintaso (having) on sijoitettu lähelle jatkumon objektiivista päätä ja elämänlaatu, joka sisältää sekä yhteisyyssuhteet (loving) että itsensä toteut- tamisen (being) on sijoitettu lähemmäs jatkumon subjektiivista päätä.

Käsillä olevan selvityksen tavoitteen kannalta hyvinvoinnin ja onnen määrittely ei kuitenkaan riitä, vaan hyvinvoinnin luomisen ja säilyttämisen kannalta on tärkeää pohtia niitä vuorovaiku- tussuhteita, joita hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä on keskenään. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) erilaisia mahdollisia suhteita on luonnehdittu ristiintaulukoimalla hyvinvointiin vaikuttavat tekijät keskenään.

Taulukossa 2 on Allardtiin (1976, 64) nojaten merkitty x:llä ne taulukon solut joissa hyvinvoinnin ei tekijät näyttävät eniten vaikuttavan toisiinsa. On huomionarvoista, että hyvinvoinnin eri tekijät eivät ole keskenään samanarvoisessa asemassa Esimerkiksi tulotason oletetaan vaikuttavan asumistasoon, koulutukseen, terveyteen, arvonantoon, poliittisiin resursseihin ja vapaa-ajan toimintaan; kun taas asumistason oletetaan vaikuttavan vain terveyteen, arvonantoon ja vapaa- ajan toimintaan. 5

Taulukko 1. Hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden vuorovaikutus

tulot asumistaso työllisyys koulutus terveys paikallisyhteisyys perheyhteisyys ystävyyssuhteet arvonanto korvaamattomuus poliittisetresurssit vapaa-ajantoiminta

tulot x x x x asumistaso x x x työllisyys x x x x x x x koulutus x x x terveys x x x x x x x x x paikallisyhteisyys x x x ystävyyssuhteet x x x x x arvonanto x x x x x x x x x x korvaamattomuus x x x poliittiset resurssit x x x x x x x vapaa-ajan toiminta x x x x x x x x x

Lähde: Muuntaen Allardt 1976, 50.

On kysymyksenalaista, missä määrin taulukon x:ät kuvaavat kaikkia mahdollisia vuorovaikutus- suhteita hyvinvoinnin eri osatekijöiden välillä. Taulukon 2 merkitys käsillä olevan selvityksen kannalta piilee kuitenkin siinä, että hyvinvoinnin eri osatekijöiden mielekkäät uudet yhdistelmät voivat tarjota kasvupohjaa uudenlaisille yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin tarjoamille palveluille.

Tässä mielessä taulukon tarkoituksena on mielikuvituksen herättäminen: millaiset eri palveluiden yhdistelmät olisivat mahdollisia Hiiden alueella? Palaan näihin palveluiden erilaisiin yhdis- telmiin tämän selvityksen lopussa pohtiessani tässä selvityksessä saatuja tuloksia.

2 Yritykset, kunnat ja järjestöt hyvinvointialalla

Edellisessä luvussa hyvinvointialaa lähestyttiin hyvinvoinnin käsitteen kautta, eikä vallitsevien ammatillisten ja toimialoittaisten määritelmien asettamien rajoitusten puitteissa. Tällainen lähes- tymistapa puolustaa paikkaansa selvityksessä, jonka tarkoituksena on etsiä hyvinvointialan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tällaiset tulevaisuuden mahdollisuudet saattavat löytyä nykyisin vallitsevien ammatillisten ja toimialoittaisten rajojen kohtaamispaikoilta tai joiltakin aivan uusilta alueilta.

Tästä laajasta teoreettisesta perspektiivistä huolimatta, tämä selvityksen empiirisessä osassa keskitytään sosiaali- ja terveysalaan hyvinvointialan nykyisenä ydinalueena. Seuraavilla sivuilla tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan yritysten ja muiden toimijoiden (julkinen sektori ja järjestöt) viimeaikaista kehitystä tilastojen valossa. Taulukossa 1 tarkastellaan hyvinvointialan ytimen (sosiaali- ja terveysala) yritysten ja näiden henkilökunnan lukumäärän kehitystä Suomessa vuosina 1990-2003.

Taulukko 2. Sosiaali- ja terveysalan 1 yrityksen ja henkilökunta Suomessa 1990, 1995, 2000 ja 2003

1990 1995 2000 2003 Terveyden- ja sairaanhoitopalv. Yrityksiä 2116 8553 11015 15118 Henkilökuntaa 11327 14182 18159 20323 Yritysten henkilökunta keskimäärin 5,4 1,7 1,6 1,3 Sosiaalipalvelut Yrityksiä 91 539 1467 1981 Henkilökuntaa 537 1686 5348 8818 Yritysten henkilökunta keskimäärin 5,9 3,1 3,6 4,5 Yhteensä Yrityksiä 2207 9092 12482 17099 Henkilökuntaa 11864 15868 23508 29140 Yritysten henkilökunta keskimäärin 5,4 1,7 1,9 2,0 1Terveysala sisältää tässä myös pienen eläinlääkintäpalvelujen toimialan.

Lähteet: Tilastokeskus 1992, 33; Tilastokeskus 1997, 44; Tilastokeskus 2002, 44, Tilastokes- kus 2005a, 57.

Taulukosta 2 näkyy, että sosiaali- ja terveysalan yritysten lukumäärä on moninkertaistunut vuosien 1990 ja 2003 välillä (2207:sta yrityksestä 17099:n yritykseen). Samoin näissä yrityksissä työskentelevän henkilökunnan määrä on kasvanut merkittävästi 11864:stä 29140 henkeen.

Tämä yleisen kasvukehityksen lisäksi Taulukko 2 tuo esille merkittävän rakenteellisen kehitys- piirteen: vuoden 1990 jälkeen yritysten keskimääräinen koko on pienentynyt paljon. Vuonna 1990 hyvinvointialan yrityksessä työskenteli keskimäärin 5,4 henkilö, vuonna 2003 tämän toimialan yrityksessä työskenteli keskimäärin kaksi henkilöä. Tämän kehityksen taustalla lienee 1990-luvun laman vaikutus sekä julkisen sektorin pyrkimys yksityistää hyvinvointipalveluja: työt- tömyys ja yksityistäminen ovat johtaneet siihen, että entiset työntekijät ovat perustaneet paljon pieniä yhden tai parin henkilön yrityksiä työllistääkseen itsensä. Taulukosta voi myös huomata mielenkiintoisen eron sosiaali- ja terveysalojen välillä. Laman jälkeen keskimääräinen yritysko- ko on kasvanut sosiaalialalla, mutta pienentynyt terveysalalla.

Vaikka sosiaali- ja terveysalan yritysten henkilökunnan lukumäärä onkin kasvanut paljon viime vuosina, se muodostaa silti vain pienen murto-osan koko tämän toimialan koko henkilöstöstä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 3) on esitetty julkisten ja yksityisten palvelutuottajien henki- löstön lukumäärä ja prosenttijakauma Suomessa vuonna 2000. Taulukon 3 tiedot ovat hieman vanhentuneita, mutta niiden antama yleiskuva pätenee myös tätä kirjoitettaessa. 7

Taulukko 3. Hyvinvointialan julkisten ja yksityisten palveluntuottajien henkilöstön luku- määrä ja %-osuus (suluissa) koko toimialan henkilöstöstä vuonna 2000

Julkiset tuottajat (%) Yritykset (%) Järjestöt (%) Yhteensä (%) Sosiaalitoimi 119872 (79) 6842 (5) 24460 (16) 151174 (100) Terveystoimi 127632 (83) 17688 (12) 7998 (5) 153318 (100) Yhteensä 247504 (81) 24530 (8) 32458 (11) 304492 (100)

Lähde: Kauppinen & Niskanen 2003, 19.

Taulukosta näkyy, että hyvinvointialan ydinaloilla selvästi suurin palvelujen tuottaja on julkinen sektori. Kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa oli vuonna 2000 81 % sosiaali- ja terveysalan koko henkilöstöstä. Järjestöjen palveluksessa oli 11 % koko henkilöstöstä ja yksityisissä yrityk- sissä työskenteli 8 % tämän toimialan työntekijöistä. Vaikka yritysten työllistämien työntekijöi- den määrä onkin todennäköisesti noussut selvästi vuoden 2000 tilanteesta (ks. Taulukko 2), voinee silti olettaa että taulukon 3 esittämät eri toimijoiden väliset kokoerot ovat säilyneet suurin piirtein samankaltaisina.

3 Yritykset Hiiden alueella

Tässä luvussa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan yritysten tilannetta Hiiden alueen kunnissa vuonna 2005 (Karjalohja, Sammatti, Nummi-Pusula, Karkkila, Vihti, Siuntio ja Lohja). Luvun tiedot perustuvat sellaisten kunnan viranhaltijoiden puhelinhaastatteluihin (tai kolmessa tapauksessa sähköpostitse saatuihin vastauksiin), joilla on hyvä yleiskuva kussakin kunnassa toimivista hyvinvointialan yksityisistä toimijoista. Keskeisillä kunnan viranhaltijoilla voi olettaa olevan hyvän yleiskuvan kunkin kunnan tilanteesta, koska kunnat ostavat suuren osan hyvinvointialalla toimivien yritysten palveluista. Lisäksi kunnallishallinnon ylemmät virka-asemat tarjonnevat muutenkin suhteellisen hyvän, joskaan ei aukottoman, näköalanpaikan siihen, mitä kunnassa tapahtuu.

Vaikka kuntatoimijoihin keskittyminen näyttää taloudelliselta tavalta lähestyä tämän selvityksen aihepiiriä, niin on huomattava, että tällä lähestymistavalla on myös puutteensa. Keskeisin näis- tä puutteista on se, että kuntatoimijoiden haastattelut eivät tuo esille yrittäjien, järjestöjen eikä palvelujen loppukäyttäjien käsityksiä.

Neljännessä luvussa haastatteluista saadut kuntakohtaiset tiedot yhdistetään tilastollisiin kuntien hyvinvointialaa koskeviin vertailuihin. Yhdessä haastattelut ja tilastolliset tiedot muodostavat kokonaiskuvan Hiiden alueen yksityisen hyvinvointialan tilanteesta.

Ennen kuntakohtaisiin tarkasteluihin siirtymistä on syytä tarkastella kuntia suhteessa toisiinsa. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 4) on esitetty Hiiden alueen kuntien asukasluku vuoden 2004 lopussa. 8

Taulukko 4. Hiiden alueen kuntien väestö

Kunta Väestö Karjalohja 1491 Karkkila 8802 Lohja 36218 Nummi-Pusula 5912 Sammatti 1242 Siuntio 5312 Vihti 25561 Yhteensä 84538

Lähde: Tilastokeskus 2005b.

Taulukosta näkyy, että kunnittain tarkasteltuna Hiiden alueen väestö painottuu voimakkaasti kahteen kuntaan. Lohjan ja Vihdin väestö oli vuoden 2004 lopussa yhteensä 61779 asukasta eli 73% koko Hiiden alueen 84538:sta asukkaasta. Kolmea kuntaa, Karkkilaa, Nummi-Pusulaa ja Siuntiota voi pitää tässä vertailussa keskikokoisina kuntina (8800-5300 asukasta) ja Karjaloh- jaa sekä Sammattia pieninä (1400-1200 asukasta).

Alueellisen rakenteen kannalta on huomionarvoista, että molemmat suuret kunnat — Hiiden alueen väestöllinen painopiste — sijaitsee Hiiden alueen keskellä (ks. Kuvio 2 Hiiden kuntien maantieteellisestä sijainnista). Tämä vähentää maantieteellisiä etäisyyksiä Hiiden alueen kes- kustojen ja periferian välillä, millä voi vuorostaan olla merkitystä hyvinvointipalvelujen markki- noiden rakenteelle. Toinen havainto, joka voidaan tehdä Kuvion 2 kartan perustalta, koskee Hiiden alueen sijoittumista suhteessa Hiiden alueen ulkopuoliseen aluerakenteeseen. Hiiden alue sijaitsee E 18 valtatien varrella, josta ollaan Turun ja Helsingin välille tekemässä moottori- tietä. Hyvä liikenteellinen asema saattaa luonnollisesti tarjota lisämahdollisuuksia palvelujen tarjoajille. Esimerkiksi Venäjältä tulevat matkailijat saattaisivat olla kiinnostuneita Hiiden alueen palvelutarjonnasta.

Kuvio 2. Hiiden kuntien sijainti

Lähde: Hiiden pilotti 2005.

Palaan kuntien välisiin kokoeroihin sekä niiden maantieteellisen aseman merkitykseen tämän selvityksen viimeisissä luvuissa.

3.1 Karjalohja

Karjalohja on tässä selvityksessä käsitellyistä kunnista toiseksi pienin (1491 asukasta vuoden 2004 lopussa). Tämä tulee myös näkyviin kunnan hyvinvointialan yritysten pienenä määränä. Laurea-ammattikorkeakoulun ylläpitämän Hyve-tietokannan mukaan Karjalohjalla toimi vuoden 2005 lopulla viisi hyvinvointialan yritystä, joista kaksi tarjosi kotihoitopalveluja, yksi pihojen hoitoa, yksi kuljetuspalveluja ja yksi oli apteekki (Hyve 2005). Kunnassa ei toimi hyvinvointialan järjestöjä (Karjalohjan haastattelu 2005).

3.2 Karkkila

Karkkila on Hiiden alueella keskikokoinen kunta (8802 asukasta vuoden 2004 lopussa). Se sijaitsee Hiiden alueen pohjoisosassa (ks. karttaa Kuviossa 2). Alla on kuvattu Karkkilan tilannetta Karkkilan haastattelusta saatujen tietojen pohjalta (Karkkilan haastattelu 2005).

Karkkilan kunnassa toimivat ainakin seuraavat hyvinvointialan yritykset: kaksi hoivakotia, kaksi perhekotia, joitakin siivousalan yrityksiä, kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua tuottava yritys (näitä 10 on ehkä syntymässä kaksi lisää), fysikaalista hoitoa antavia yrityksiä noin viisi ja Karkkilan Sai- raankuljetus oy. Suuri osa näistä yrityksistä työllistää 1-5 henkeä, kaksi 5-10 henkeä ja suuri yli 50 hengen yrityksiä ei ole yhtään.

Kunnassa toimii myös useita hyvinvointialan järjestöjä. Ainakin seuraavilla järjestöillä on toimintaa Karkkilassa:

Karkkilan seudun invalidit ry Karkkilan reumayhdistys ry Karkkilan seudun sydänyhdistys Karkkilan kuulonhuoltoyhdistys Läntisen Uudenmaan fibromyalgiayhdistys ry Lohjan seudun dysfasiayhdistys DYFA ry Karkkilan omakotiyhdistys ry Karkkilan diabetesyhdistys Karkkilan mielenterveysseura SPR Karkkilan osasto kaikki eläkeläisjärjestöt rintamaveteraanijärjestöt

Yllä esitetty luettelo järjestöistä ei ole Karkkilan kohdalla täydellinen (nimien kirjoitusmuodot saattavat myös olla joissakin tapauksissa virheellisiä), ja muistakin tässä selvityksessä käsitel- lyistä kunnista voisi todennäköisesti saada aikaan samanpituisia luetteloja. Karkkilan yksityis- kohtaisempi luettelo on esitetty tässä, koska luettelo antaa kuvan siitä, minkä tyyppisiä järjestö- jä hyvinvointialan järjestökenttään kuuluu.

Yhteensä Karkkila ostaa (2005) yrityksiltä ja järjestöiltä palveluja noin 1,9 miljoonalla eurolla. Palveluja ostetaan lähes kaikilta yllä luetelluilta yrityksiltä ja järjestöiltä. Tulevaisuudessa palveluja ostettaneen enemmän.

Hyvinvointialan yritysten toiminnan vahvuuksiin kuuluvat Karkkilan haastateltavan mukaan seuraavat tekijät:

• läheiset suhteet kuntatoimijoihin, mikä vahvistaa asiakkaan kokonaishoidon näkökul- maa; • hyvä kunnan asukkaiden tarpeiden tuntemus; • hyvät suhteet kunnan päättäjiin ja kolmanteen sektoriin (ei ehkä aivan kaikilla); • riittävän pieniä yksiköitä, jotta toimintaa voidaan muuttaa asiakastarpeen mukaisesti (joustavuus).

Toisaalta yritysten toiminnassa on myös ongelmia:

• yritysosaamisen kohdalla; • sosiaali- ja terveysalan eettisessä osaamisessa, joka ei päivity riittävästi (tässä tulevat näkyviin niukat koulutukseen sijoitettavat resurssit); • koulutukseen ei yleensäkään käytetä tarpeeksi resursseja; • yritykset ovat liian riippuvaisia kaupungin tuottamista asiakkuuksista, toiminta vapailla markkinoilla on vielä puutteellista.

Kunnan, yritysten ja järjestöjen välinen yhteistyö keskittyy nykyisin henkilökohtaisiin kontaktei- hin, yhteisiin hankkeisiin, yleisötilaisuuksiin ja verkostopalavereihin. Paras tapa kehittää kunnan ja yritysten välistä yhteistyötä olisi tukea näiden välisiä verkostoja. Suurin este eri toimijoiden väliselle yhteistyölle ovat kaikkien vähäiset resurssit. Tulevaisuudessa hedelmällistä voisi olla myös kattojärjestön perustaminen järjestöille. Tällainen toiminta edellyttäisi kuitenkin myös kunnan aktiivista panosta. Tänä syksynä on ollut tarkoitus perustaa yhteinen katto-organisaatio, mutta tämä ei ole vielä toteutunut.

3.3 Lohja

Lohja on Hiiden alueen suurin kunta (36218 asukasta vuoden 2004 lopussa). Kunnan alueella toimii noin 50 hyvinvointialan yritystä (Lohjan haastattelu 2005). Hyve-tietokannan mukaan Loh- jan alueella toimii 77 hyvinvointialan yritys (Hyve 2005). Näiden kahden luvun välinen ero joh- tunee erilaisista määritelmistä ja tiedon keruussa tapahtuneista eroista: Hyve-tietokanta pitää sisällään myös yrityksiä, jotka eivät tarvitse julkisen vallan lupaa toiminnalleen ja Lohjan haastattelussa mainittu noin 50 yrityksen luku keskittynee juuri luvanvaraisiin yrityksiin.

Hyvinvointialan yritysten suhteellisen suurta lukumäärää selittää kaksi seikkaa: Lohja on Hiiden alueen suuri kunta, ja se sijaitsee maantieteellisesti alueen keskellä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Tämä tarkoittaa sitä, että lohjalaisilla yrityksillä on todennäköisesti käytössään maantieteellisesti laajempi markkina-alue kuin sellaisilla yrityksillä, jotka sijaitsevat sivummalla väes- töllisestä painopisteestä. Toisaalta alueen hyvinvointipalvelut saattavat keskittyä suhteellisen paljon Lohjaan, jolloin Lohjan suuri luku selittää osittain naapurikuntien pienempiä lukuja (Loh- jan haastattelu 2005). Seuraavissa kappaleissa kuvaan Lohjan tilannetta Lohjan kuntahaasta- teltavan antamien tietojen pohjalta.

Yllä esitetystä huolimatta lohjalaisetkin yrityksen ovat pääasiassa pieniä. Lohjan haastateltava arvioi, että 50:stä yrityksestä 30 on yhden hengen yrityksiä, 10 2-5 hengen yrityksiä, noin 10 yli 10 hengen yritystä, näiden joukossa useita noin 15 hengen yritystä hoitoalalta. Kunnassa toimii myös noin 20 hyvinvointialan järjestöä, jotka toimivat vanhusten parissa, auttavat kehitysvam- maisia ja mielenterveyden ongelmista kärsiviä, tarjoavat asumispalveluja ja niin edelleen. Li- säksi kunnassa toimii muun muassa SPR ja Hengitysliitto (työpaja). 12

Kunta ostaa erilaisia hyvinvointipalveluja yrityksiltä ja järjestöiltä yhteensä noin 5 miljoonalla eurolla vuodessa, eikä ostopalvelujen määrää aiota ainakaan vähentää tulevina vuosina. Noin puolet yllä mainitusta 5 miljoonasta eurosta käytetään palvelujen ostoon yrityksiltä ja puolet järjestöiltä. Tulevaisuudessa kunnan palvelujen tuottamistapaa aiotaan tarkastella systemaatti- sesti ja päättää tapaus tapaukselta, mitä palveluja tuotetaan itse ja mitä kannattaa ostaa ulkopuolisilta (ks. Lohjan kaupunkistrategia 2005-2013 (Lohjan kaupunki 2005)).

Hyvinvointialan yrityksen tarjoavat varsin erilaisia palveluja, kuten lastensuojeluun liittyviä palveluja (sijaishoito), kotihoito, vanhusten asuminen, laitospalvelut, lääkärikeskuksen palvelut (Mehiläinen), fysioterapeuttiset palvelut, hieronta, lääkärinpalvelut. Huomionarvoista on, että varsin monet (17) tarjoavat Lohjalla erilaisia vaihtoehtoiseen hoitoon lukeutuvia palveluja (esimerkiksi jalkahoito, hieronta). Mielestäni tämä havainto tukee sitä ajatusta, että keskeisin sijain- tinsa tähden lohjalaiset yrittäjät voivat tukeutua yhtä kuntaa laajempaan markkina-alueeseen. Vaihtoehtoisten hoitopalvelujen kysyntähän on tuskin kovin laajaa suhteessa standardilääketie- teeseen.

Hyvinvointipalveluyritysten asemasta haastateltava totesi, että nämä yritykset tarjoavat palveluja, jotka täydentävät ja osin korvaavatkin julkisia, normiperustaisia palveluja. Hyvinvointipalve- luyritysten moninaisuus on sekä etua että haitta. Toisaalta moninaisuus mahdollistaa joustot ja monipuoliset palvelut, mutta toisaalta se myös haittaa yrittäjien välistä yhteistyötä, kuten seu- raavasta kappaleesta käy ilmi.

Hyvinvointialan yritysten heterogeenisuudesta johtuen näiden yritysten on vaikea kehittää kes- kinäistä yhteistyötään, sillä niillä on taipumus keskittyä oman toimialansa toimintaan, jolloin ne eivät näe itseään osana palvelukokonaisuuksia. Esimerkkinä heterogeenisuuden aiheuttamasta palveluaukosta Lohjan haastateltava mainitsi sellaisen suhteellisen hyväkuntoisten eläkeläisten kotihoidon järjestämisen, jossa kotihoidon palvelut yhdistyisivät muihin eläkeläisten tarvitsemiin palveluihin. Kyseessä ovat siis palvelut, jotka sijoittuvat kotihoidon ja kotipalvelun väliin. Näille palveluille voisi löytyä uusia markkinoita Lohjalla. Mehiläisen lääkärikeskuksen rooli kunnassa on merkittävä, mutta sillä ei ole yhteistyötä pienten kotipalveluyritysten kanssa. Tämä johtuu nähtävästi siitä, että Mehiläinen on hyvin lääketieteellisesti orientoitunut.

Palvelukokonaisuuksien hahmottamisen suhteen kunnalla on aktiivinen rooli, koska kunnalla on palvelujen tilaajana velvollisuus ajatella asiakkaiden (kuntalaisten) tilannetta kokonaisvaltaises- ti. Pieniä yrityksiä tämä kokonaisvaltainen perspektiivi ei taas juurikaan koske, koska ne tuottavat palveluja tiettyihin erityistarpeisiin. Tätä kokonaisuuksien näkemisen ongelmallisuutta voi pitää yksityisen palvelutuotannon keskeisempänä ongelmana.

Toinen hyvinvointialan yrityksiä vaivaava ongelma on se, että keskittyminen päivittäiseen toimintaan ei anna mahdollisuuksia ammattitaidon päivittämiseen ja kehittämiseen.

Yleisesti ottaen Lohjan haastateltava näki, että hyvinvointialan järjestöt kohtaavat toiminnas- saan samantyyppisiä ongelmia kuin mitä mainittiin yritysten kohdalla edellä.

Lohjan haastateltavan mukaan eri toimijoiden (kunnan, yritysten ja järjestöjen) välistä yhteistyö voitaisiin edistää seuraavilla tavoilla:

• Eri toimijoiden väliset henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeä keino yhteistyön ylläpitämi- sessä. • Palvelujen tuottajat (esimerkiksi lastensuojelulaitokset) voisivat perustaa neuvottelupoo- lin tai ostaa palveluja markkinointiyhtiöltä, joka neuvottelisi kunnan kanssa (sikäli mikäli laki julkisista hankinnoista sallii tällaisen järjestelyn). • Kunta yrittää saada aikaan vanhuspalvelujen tuottajien kanssa yhteistoimintarengasta, johon osallistuisi kunta, yrityksiä ja järjestöjä. Eri toimijat ovat suhtautuneet positiivisesti tähän aloitteeseen, sitä ei ole pidetty turhana kokousten pitämisenä. Tässä renkaassa palvelujen laadun valvonta voisi toteutua epämuodollisesti tukemalla palvelujen tarjoajia. Tällainen kumppanuusperspektiivistä lähtevä toiminta on kuitenkin vasta alullaan.

Markkina- ja hankintalainsäädännön sisällön ja tavoitteiden kannalta tilanteen tekee ongelmalli- seksi se, että markkinat eivät ole kovin todellisia tilanteessa, jossa palvelujen tarjoajia on vähän ja palvelujen laadun määrittely on ongelmallista (jos laatua on vaikea määritellä, ei myöskään voida löytää tasapainoa hinnan ja laadun välillä).

Muualla Euroopassa kilpailulainsäädännön toteuttamisessa jää jäljelle harmaa alue sellaisissa tapauksissa, joissa todellisia markkinoita ei voi syntyä. Tällä harmaalla alueella kilpailulainsää- däntöä toteutetaan varsin joustavasti. Esimerkiksi Liverpoolin alueella (2,5 miljoonaa asukasta) eräiden erikoispalvelujen kysyntä on niin pientä, että tämän alueen väestöpohja ei riitä pitä- mään yllä kovin montaa palvelun tuottajaa, jolloin aito markkinakilpailu ei voi toteutua.

3.4 Nummi-Pusula

Nummi-Pusula on Hiiden-alueella keskikokoinen kunta (5912 asukasta vuoden 2004 lopussa). Seuraavassa kuvataan Nummi-Pusulan tilannetta Nummi-Pusulan haastattelussa saatujen tietojen avulla (Nummi-Pusulan haastattelu 2005).

Nummi-Pusulan hyvinvointialan yrittäjät ja yritykset toimivat seuraavilla toimialoilla: vanhusten palvelukoti, siivouspalveluyrityksiä, yksi päihde- ja yksi vanhuspalveluja tuottava yrittäjä. Kaikki yritykset lukuun ottamatta vanhusten palvelukotia, joka työllistää 2-5 henkeä, ovat yhden hengen yrityksiä.

Kunnassa toimivat hyvinvointialan järjestöjen pienet paikallisosastot eivät juuri tuota palveluja, joita kunta ostaisi. Poikkeuksen tästä muodostaa SPR, jolta on joskus ostettu koulutusta. Sen 14 sijaan järjestöt, seurakunta ja eräässä kylässä toimiva osuuskunta järjestävät koululaisten ilta- päivätoimintaa ja päivähoitoa. Kunta on tukenut tätä toimintaa taloudellisesti. Kunnan ja järjes- töjen yhteistyö on vilkkainta vapaa-ajan toiminnan puolella, joka sekin on luonnollisesti osa laajasti ymmärrettyä hyvinvointialaa (ks. 1 luku).

Yritysten toiminnan vahvuus on niiden joustavuus ja suurin ongelma on riippuvuus kunnasta. Vain asumispalveluyksiköllä on muitakin kuin kunnan tuomia asiakkaita. Kunta ostaa siis palveluita kaikilta kunnassa toimivilta hyvinvointialan yrityksiltä, lisäksi palveluja ostetaan myös oman kunnan ulkopuolisilta yrityksiltä (etenkin lasten sijaishuoltopalveluja sekä satunnaisesti päihde- ja vammaispalveluja). Ostopalveluihin käytetään vuodessa noin 150000-200000 euroa. Talou- dellisen tilanteensa takia kunta aikoo vähentää yllä mainittujen palvelujen ostamista. Muuten palvelujen ulkoistaminen tullee lisäämään palvelujen ostamista tulevaisuudessa.

Haastateltavan mukaan paras tapa edistää kunnan ja yritysten välistä yhteistyötä pienessä kunnassa on pitää yllä henkilökohtaisia kontakteja (viranhaltijat, yrittäjät ja asiakkaat tuntevat toisensa).

Haastateltava kehittäisi pienten yritysten ja kunnan toimintaa siten, että

• pienet yritykset voisivat tarjota ikääntyneille sellaisia palveluja, joita kunta ei tarjoa. Mo- nilla eläkeläisillä olisi varaa ostaa palveluja. • Hiiden alueella voitaisiin ottaa käyttöön alueen kuntien yhteinen palveluseteli, mikä ta- kaisi yrittäjille laajemmat seudulliset markkinat. • Jos yritykset tarjoaisivat palveluja selvästi halvemmalla kuin kunta pystyy niitä harjoitta- maan, kunta voisi vähentää omaa palvelutarjontaansa. Toistaiseksi tämä ei ole toteutunut.

3.5 Sammatti

Sammatti on Hiiden-alueen pienin kunta (1242 asukasta vuoden 2004 lopussa). Pieni koko tulee näkyviin hyvinvointialan yrittäjien vähäisyytenä. Hyve-tietokantaan on rekisteröitynyt yksi kunnassa toimiva hyvinvointialan yritys, apteekki (Hyve 2005).

3.6 Siuntio

Siuntio on keskikokoinen kunta, jossa oli 5312 asukasta vuoden 2004 lopussa. Alla on esitetty Siuntion haastattelusta saatuja tietoja kunnan hyvinvointialan yrityksistä (Siuntion haastattelu 2005). Kunnassa toimii noin viisi hyvinvointialan yritystä, joiden joukossa on myös yksi iso yli 50 henkeä työllistävä yritys. Näiden yritysten vahvuuksiin kuuluu moniammatillisuus ja toiminnan joustavuus. Joissakin tapauksissa ongelmana on suhteellisen korkea hinta (Siuntion kylpylän 15 hinnat ovat korkeampia kuin Folkhälsanilla). Kunnassa toimivista järjestöistä mainittakoon päi- vähoitopaikkaa ylläpitävä järjestö ja Folkhälsanin paikallisjärjestö.

Haastateltava arveli, että kunnan ostopalvelujen laajuutta selittää kunnan koko: mitä pienempi kunta sitä todennäköisemmin se ei pysty tuottamaan kaikkia palveluja itse, vaan sen täytyy turvautua ostopalveluihin. Esimerkiksi psykiatrisia palveluja kunta Siuntio ostaa Lohjalta. Suurin osa ostoista kohdistuu yrityksiin, jotka eivät ole siuntiolaisia. Ostopalvelujen kokonaismäärää on vaikeata arvioida, sillä palvelujen ostot sijaitsevat eri momenteilla. Yhteensä ostettaneen noin yhdellä miljoonalla eurolla. Ostot kohdistuvat erilaisiin palveluihin: laitoskulut, lasten sijais- huolto, fysioterapia, puheterapia. Tulevaisuudessa ostotoimintaa lisätään, vaikka suurin osa palveluista tuotetaankin itse. Lasten päivähoidossa on pelivaraa ostojen lisäämiseen. Kunnan hoitosetelin arvoa on nostettu.

Paras tapa organisoida kunnan ja yritysten välistä yhteistyötä olisivat väljät puitesopimukset, joissa sovittaisiin räätälöidyistä palveluista. Hiiden alueen kunnat voisivat myös kilpailuttaa yri- tyksiä yhdessä. Tähän mennessä yhteistyö on ollut lähinnä hankekohtaista. Toisaalta kilpailu- lainsäädäntökin rajoittaa kunnan ja yritysten välistä yhteistyötä.

3.7 Vihti

Vihti on Lohjan ohella toinen Hiiden alueen suurista kunnista (25561 asukasta vuoden 2004 lopussa). Vihdin haastateltavan mukaan (Vihdin haastattelu 2005) kunnassa toimii 22 luvanva- raista yritystä (tosin tähän lukuun kuuluu myös joitakin säätiöitä). Näiden yritysten palvelukirjo ulottuu palveluasumisesta, kotipalvelujen ja siivouksen kautta päivähoitoon. Yrityksistä viisi on yhden hengen yrityksiä, seitsemän työllistää 2-5 henkeä, viisi 5-10 hengen yritystä ja viisi suu- rinta yritystä työllistää 10-20 työntekijää. Kunnassa toimii myös useita järjestöjä, kuten Manner- heimin lastensuojeluliitto, ja SPR. Järjestöistä ja säätiöistä ainakin kolme toimii vanhustenhuol- lossa (Kaarikeskussäätiö, Vihdin vanhainkotisäätiö, 4 H). Kunta ostaa palveluja kaikilta kolmel- ta viimeksi mainitulta järjestöltä.

Suurempien ja vakiintuneempien yritysten vahvuuksia ovat hyvä toimialansa tuntemus sekä vankka ammattitaito. Pieniä yrityksiä taas vaivaa varsinkin toiminnan alussa epävarmuus, palvelujen rajallisuus ja liiketoimintasuunnitelmien heikkous (esimerkiksi hinnoittelussa). Kunnan ostotoiminta on ollut pitkäaikaista ja kunta on ollut mukana tukemassa monen yrityksen perus- tamista.

Kunta ostaa tänä vuonna kunnassa toimivilta yrityksiltä palveluja noin 3,5 miljoonalla ja järjes- töiltä suunnilleen yhtä suurella summalla. Ostotoiminta jakautuu suhteellisen tasan kunnassa sijaitsevien ja muualla toimivien yritysten välillä.

Kunnan ja yritysten yhteistyösuhteita haastateltava kuvasi sanomalla, että monessa tapauksessa kunta on ollut mukana perustamassa yrityksiä, joita kunnan omat entiset työntekijät ovat perustaneet. Kunnan edustajat tapaavat yrittäjiä säännöllisesti noin 3-4 kertaa vuodessa. Myös koulutusta järjestetään. Palvelujen ostotoiminta ei ole tuottanut kunnalle merkittäviä säästöjä, sillä yksityisten tuottamien palvelujen taso on sama kuin kunnankin. Esimerkiksi lasten päivä- hoidossa mukana olevan henkilökunnan määrän täytyy olla sama niin kunnassa kuin yksityisillä yrityksillä. Joissakin tapauksissa yritysten tarjoamat palvelut muodostavat kuitenkin sisällöllisen vaihtoehdon kunnan palveluille (Steiner- ja Montessori pedagogiikka lasten päivähoidossa).

Yleisesti ottaen eri toimijoiden väliset verkostot toimivat Vihdissä hyvin. Pienissä yrityksissä aika- ja muiden resurssien vähyys estää kuitenkin verkostoihin osallistumista. Tämä on yhteis- työn järjestämisen haaste. Tulossa oleva hankintojen kilpailutus (hankintalaki) luo epävarmuut- ta sekä kunnan että yrittäjien piirissä. Yhteistyötä helpottavina seikkoina haastateltava piti sel- keitä pelisääntöjä ja tavoitteita, kaikkien intressien huomioonottamista sekä yhteistyön vapaa- ehtoisuutta.

Haastattelukysymyksiä haastateltava kommentoi sanomalla, että niihin ei ollut helppo vastata, koska haastattelussa kysyttyjä tietoja ei ole kunnassa keskitetysti saatavilla.

4 Hiiden alueen yleispiirteet

Edellisessä luvussa kävin lyhyesti läpi Hiiden alueen kuntahaastattelujen yleisiä tuloksia. Tässä luvussa tehdään yhteenveto Hiiden alueen hyvinvointialan yritysten ja järjestöjen tilanteesta. Seuraavissa taulukoissa vertaillaan Hiiden alueen kuntien yksityisten hyvinvointialan yritysten tunnuslukuja (Taulukko 5) sekä kuntien ostopalvelujen määrää (Taulukko 6). Näiden taulukoi- den tarkastelun jälkeen tehdään yleinen yhteenveto Hiiden alueen hyvinvointialan markkinati- lanteesta. Taulukossa 5 tarkastellaan Hiiden alueen kuntien hyvinvointipalveluyritysten toimipaikkojen, henkilökunnan ja liikevaihdon muutoksia 1995-2003.

Taulukko 5. Hiiden alueen hyvinvointipalveluyritysten toimipaikat, henkilökunta ja liikevaihto (tuhatta €) 1995-2003

1995 2000 2003 Kunta/toimiala Toimp. Henk. Liikev. Toimp. Henk. Liikev. Toimp. Henk. Liikev. Karjalohja Terv. ja sos. 2 . . 3 16 926 4 20 1130 Muut palv. 5 4 192 4 2 71 4 3 85 Karkkila Terv. ja sos. 10 22 1123 16 43 1596 18 48 2390 Muut palv. 23 14 654 35 39 1913 38 37 2169 Lohja Terv. ja sos. 66 107 5627 87 143 8896 100 166 9303 Muut palv. 90 163 15582 121 215 35939 130 279 19945 Nummi-Pusula Terv. ja sos. 4 6 295 11 15 646 16 21 1261 Muut palv. 17 14 775 23 24 1231 22 20 1100 Sammatti Terv. ja sos. 1 . . 1 . . 1 . . Muut palv. 4 2 73 3 3 89 2 . . Siuntio Terv. ja sos. 6 9 494 9 11 640 13 18 1134 Muut palv. 10 25 1252 17 30 1665 18 32 1905 Vihti Terv. ja sos. 31 45 2003 64 106 5725 76 184 10396 Muut palv. 61 89 4829 88 136 10757 105 122 10298 Terv. ja sos. 120 189 9542 191 334 18429 228 457 25614 yht. Muut palv. yht. 210 311 23357 291 449 51665 319 493 35502 Yhteensä 330 500 32899 482 783 70094 547 950 61116 Lyhenteet: Terv. ja sos. = terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut; Muut palv. = muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut; . (piste) = tietojen luottamuksellisuuden vuoksi ei yhtä tai kahta toimipaikkaa koskevia tietoja julkisteta; Toimp. = toimipaikka; Henk. = henkilöstö; Liikev. = liikevaihto; Terv. ja sos. yht. = terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut yhteensä; Muut palv. yht. = muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtai- set palvelut yhteensä.

Lähde: Tilastokeskus 2005c.

Taulukosta 5 näkyy, että vuosien 1995 ja 2003 välillä Hiiden alueen terveys- ja sosiaalialan yritysten toimipaikkojen lukumäärä (120:stä 228:aan) henkilökunnan määrä (189:stä 457:ään) ja yhteenlaskettu liikevaihto (9,5 miljoonasta 25 miljoonaan euroon) on kasvanut hyvin paljon. Jos jaamme henkilökunnan lukumäärän toimipaikkojen lukumäärällä, saamme karkean arvion terveys- ja sosiaalipalveluyritysten keskimääräisestä koosta.1 Tämän laskun mukaisesti vuonna 1995 yritysten keskimääräinen koko oli 1,6 työntekijää ja vuonna 2003 2,0. Toisin sanoen ainakin yhdessä suhteessa Hiiden alueen yritysten tilanne vasta valtakunnallista tilannetta: terveys- ja sosiaalialan yritykset ovat keskimäärin hyvin pieniä (vrt. Taulukko 2).

Yritysten alueellisen sijoittumisen suhteen Taulukon 5 tiedot tukevat haastatteluissa saatuja tietoja: suurin osa alueen hyvinvointialan yrityksistä sijoittuu kahteen suureen kuntaan Lohjalle ja Vihtiin.

1 Tällöin oletetaan, että kullakin yrityksellä on vain yksi toimipaikka. Pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla tämä pitänee usein paikkansa. 18

Koska hyvinvointiala käsittää ainakin potentiaalisesti paljon suuremman joukon yrityksiä kuin hyvinvointialan kapean määritelmän mukaiset terveys- ja sosiaalialan yritykset, Taulukkoon 5 on otettu mukaan myös muut henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia palveluja tuottavat yritykset. Näin saadaan kokonaiskuva koko hyvinvointialasta hyvinvointialan laajan määritelmän mukaisesti (hyvinvointialan määritelmästä ks. 1 luku).

Myös muita henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia palveluja tuottavien yritysten määrä on kasvanut merkittävästi vuodesta 1995 vuoteen 2003. Yhteensä koko laajasti ymmärretyllä hyvinvoin- tisektorilla oli Hiiden alueella vuonna 2003 547 toimipaikkaa, 950 työntekijää ja näiden yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli yli 61 miljoonaa euroa.

Henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia palveluja tuottavien yritysten merkitys terveys- ja sosiaalialan yritysten kannalta on siinä, että tämän toimialan yritykset ovat terveys- ja sosiaalialan yritysten potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Ainakin periaatteessa pienet yritykset voivat koet- taa kompensoida pienestä koosta johtuvaa resurssipulaa tekemällä yhteistyötä muiden yritysten kanssa ja toiselta toimialalta tulevat yritykset eivät ole toistensa kilpailijoita.

Hyvinvointialan markkinatilanteeseen vaikuttaa yritysten muodostaman tarjonnan lisäksi myös kysynnän määrä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 6) on tarkasteltu kuntien ostotoiminnan kokoa vuonna 2003.

Taulukko 6. Hiiden alueen kuntien yrityksiltä ja järjestöiltä ostamat hyvinvointialan asia- kaspalvelut 2003 (1000 €)

Karjal. Karkkila Lohja Nummi-P. Sammatti Siuntio Vihti Yht. Lasten päiväkotihoito .. 180 310 8 ...... 498 Muu lasten päivähoito 17 .. 481 69 ...... 567 Esiopetus (sosiaalitoimessa) .. 53 .. 21 .. .. 2 76 Lasten ja nuorten laitoshuolto .. 326 1474 122 95 185 740 2942 Muut lasten ja perheiden palvelut .. 70 177 90 15 65 152 569 Vanhusten laitospalvelut .. .. 583 .. .. 1 177 761 Vammaishuollon laitospalvelut .. .. 360 ...... 228 588 Suojatyö ja kehitysvammatoiminta .. .. 882 10 20 22 64 998 Kotipalvelut 3 300 221 ...... 53 577 Muut vanhusten ja vammaisten palvelut 116 7 2430 166 25 27 2725 5496 Päihdehuolto .. 124 297 13 .. 8 356 798 Perusterveydenhuolto (pl. hammashuolto) 30 346 385 212 13 178 504 1668 Perusterveydenhuollon hammashuolto .. 1 .. 11 3 .. 19 34 Erikoissairaanhoito 5 331 .. 123 .. .. 108 567 Ympäristöterveydenhuolto ...... 0 Muu sosiaali- ja terveystoimi 13 9 6 .. .. 19 174 221 Yhteensä 184 1747 7606 845 171 505 5302 16360 Lyhenteet: .. tietoa ei saatavilla tai pienempi kuin tilastointiyksikkö.

Lähde: Tilastokeskus 2005d.

Taulukosta 6 näkyy, että kuntien harjoittama palvelujen ostaminen painottuu selkeästi suurim- piin kuntiin (Lohja, Vihti ja Karkkila). Kokonaissumma on suhteellisen suuri: yli 16 miljoonaa euroa, ja kuten kuntakohtaiset haastattelut antavat ymmärtää, tämä summa saattaa hyvinkin kasvaa tulevaisuudessa. Toisaalta mahdolliset kuntien säästötoimenpiteet vaikuttavat päin vas- taiseen suuntaan (ks. Nummi-Pusulaa käsittelevä jakso edellä).

Toimialakohtaisesti tarkasteltuna ostopalvelut keskittyvät selvästi lasten ja nuorten laitoshoi- toon, vanhusten ja vammaisten palveluihin sekä perusterveydenhuoltoon.

Yhteen vetäen Hiiden alueen hyvinvointialan yritysten tilannetta voi luonnehtia seuraavasti:

• Kuntien välillä on selkeitä koosta johtuvia eroja: pienten kuntien pienet paikalliset markkinat eivät riitä pitämään yllä kovin montaa hyvinvointialan yritystä. • Yritysten lisäksi järjestöt ja säätiöt ovat merkittäviä hyvinvointialan toimijoita (vrt. Tau- lukko 3). • Kuntien koon lisäksi yritysten keskittymistä Lohjalle ja Vihtiin selittää myös näiden maantieteellinen asema Hiiden alueen ytimessä (ks. Kuvion 2 kartta Hiiden alueen kuntien sijoittumisesta). • On kuitenkin vaikeata tai mahdotonta sanoa, missä hyvinvointialan yritysten todellisen markkina-alueen rajat sijaitsevat. Pienillä kotihoitoon keskittyvillä yrityksillä toiminta- alue on todennäköisesti varsin rajattu, kun taas joillakin erityispalveluja tuottavilla yri- tyksillä voi ainakin periaatteessa olla huomattavasti Hiiden aluetta laajempi toiminta- alue. • Haastattelut ja tilastollinen tarkastelu (Taulukko 5) osoittavat, että hyvinvointiala on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Monet kunnat suunnittelevat laajentavansa näi- den palvelujen ostamista tulevaisuudessa. Tosin julkisen sektorin säätötoimet sekä mahdollisten ulkopuolisten kilpailijoiden ilmestyminen paikallisille markkinoille voi myös heikentää hyvinvointialan yritysten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Samaan suuntaan vaikuttavat luonnollisesti myös tulevaisuuden taloudelliset taantumat. • Hyvinvointiala laajasti ymmärrettynä on selvästi laajempi toimiala tai klusteri kuin pelkkä terveys- ja sosiaaliala (ks. 1 luvun pohdintaa hyvinvointialan määritelmästä). Taulukos- ta 5 saa alustavan kuvan laajemmin määritellyn hyvinvointialan koosta Hiiden alueen kunnissa. Tätäkin laajempi hyvinvointi klusterin määritelmä voisi pitää sisällään myös muun muassa yritykset, jotka tarjoavat kiinteistö ja remontointipalveluja, mutta näin laa- jaan määritelmää tässä selvityksessä ei ole käytetty. Hyvinvointialan periaatteellisesta laajuudesta ja monipuolisuudesta (ks. Taulukko 1) huolimatta näyttää siltä, että Hiiden alueen hyvinvointialan yritysten lähestymistapa toimintaansa on ollut pääasiassa tradi- tionaaliseen toiminatatapaan perustuva, ja että toimialalle ei ole syntynyt laajempiin palvelukonseptioihin perustuvia yritysverkostoja.

5 Pohdintaa

Tämän viimeisen luvun pohdinnoissa käsittelen ensimmäiseksi tämän selvityksen mahdollisia jatkotoimia (jakso 5.1) ja toiseksi niitä ideoita, jotka koskevat hyvinvointialan tulevaisuutta (jakso 5.1).

5.1 Selvityksen mahdolliset jatkotoimet

Ensinnäkin, nähdäkseni ensimmäinen käsillä olevan selvityksen mahdollisista jatkotoimista olisi tehtyjen haastattelujen laajentaminen koskemaan ainakin seuraavia henkilöitä ja organisaatioi- ta (ks. myös II Liite selvityksessä käytetyistä metodeista):

• yksittäisten yrittäjien ja mahdollisesti yrittäjäjärjestöjen haastattelut, • hyvinvointialan järjestöjen ja säätiöiden haastattelut, • palveluiden loppukäyttäjien ja näitä edustavien järjestöjen haastattelut.

Opiskelijat voisivat tehdä opintojensa osana (esim. metodikursseilla) ainakin osan näistä täy- dentävistä haastatteluista. Näiden täydennysten jälkeen selvitys antaisi kokonaisvaltaisemman, monipuolisemman, ja mahdollisesti ristiriitaisemman, kuvan Hiiden alueen hyvinvointialan toi- minnasta. Toisaalta on huomattava, että tämäntapaisten selvitysten ensisijaisena tarkoituksena on tuskin tuottaa yksityiskohtaista tietoa. Sen sijaan tällaiset selvitykset pyrkivät tavallisesta kohtuullisen tarkkaan yleiskuvaan jostakin asiasta.

Toiseksi, jos tässä selvityksessä esiin tuleviin asioihin löytyisi laajempaa mielenkiintoa Laurea- ammattikorkeakoulun, sen alueen kuntien ja muiden toimijoiden taholta, niin tämänkaltaiset selvitykset voitaisiin tehdä myös muilla Laurean alueilla. Tällöin saataisiin kokonaiskuva hyvinvointialan yrittäjyydestä varsin laajalta alueelta, jolla asuu useita satojatuhansia ihmisiä, ja joka siis muodostaa Suomen oloissa suuren markkina-alueen.

Kolmanneksi, koska laajasti ymmärretty hyvinvointiala muodostaa keskeisen Laurean toiminta- alueen, ja koska myös alueen kunnilla ja muilla toimijoilla voi olettaa olevan intressiä tätä aluetta koskevaan päivitettyyn tietoon, voisi olla mielekästä toistaa tämänkaltainen selvitystyö 2-3 vuoden välein. Laurea-ammattikorkeakoulun kannalta tällainen toistuva selvitystoiminta mahdollistaisi opetuksen ja opiskelun pitkäjänteisemmän suunnittelun, kun selvityksen sitomista opetukseen ja opiskelun organisoimiseen voitaisiin suunnitella jo hyvissä ajoin etukäteen. Sisäl- löllisesti hyvinvointialan opetus hyötyisi luonnollisesti ajan tasolla olevasta tiedosta ja samalla tulisi toteutetuksi osa lainsäädännön edellyttämästä aluekehitystyöstä. Alueen kunnat ja muut toimijat saisivat taas käyttöönsä ajan tasolla olevaa tietoa. (Esimerkiksi Vihdin haastateltava totesi, että haastattelun kysymykset olivat vaativia, koska kunnassa ei ole niitä koskevia tietoja keskitetysti saatavilla.) 21

Luonnollisesti tämäntapaisia ajoittain toistettuja alueen toimijoita hyödyttäviä selvityksiä voisi olla muitakin. Esimerkiksi Laurean Järvenpään toimipisteen johtaja Pasi Tulkki on ideoinut alueellisen ”hyvinvointibarometrin”, jossa selvitettäisiin säännöllisin väliajoin kuntien ja alueen asukkaiden hyvinvoinnin tilaa. Tällainen hyvinvointibarometri voisi toimia aikaisen varoituksen järjestelmänä esimerkiksi mielenterveysongelmien suhteen.

Lopuksi, käsillä oleva selvitys ei tietenkään ole ainoa hyvinvointialan yrityksiä ja yrittäjiä koskeva selvitys. Muista vastaavista selvityksistä mainittakoon muun muassa Anne Hartikaisen selvitys Kilpailuttamisen uhasta kohti verkostoja ja osaamista — sosiaali- ja terveysalan toimijoiden arviointeja palvelujen hankinnasta ja siihen liittyvästä kilpailuttamisesta (Hartikainen 2005), joka tuo käsillä olevaa selvitystä paremmin esille yksittäisten hyvinvointialan yrittäjien näkökulman, ja Anja Härkösen ja kumppaneiden Yrittäjyyskasvatus sosiaalialalla (Härkönen ym. 2005).

5.2 Hyvinvointialan tulevaisuudesta

Hyvinvointialan tulevaisuutta koskevat pohdinnat keskittyvät tässä kahteen kysymykseen: Mil- laisia sisällöllisiä palvelukonseptiota hyvinvointialalla voisi olla? Miten hyvinvointialan palvelut voitaisiin organisoida?

Kuten neljännessä luvussa todettiin, tämän selvityksen valossa näyttää siltä, että Hiiden alueel- le ei ole juurikaan muodostunut sellaista yritysten välistä yhteistyötä, joka yhdistäisi eri yritysten tarjoamat palvelut laajemmiksi palvelukokonaisuuksiksi (palvelukonsepteiksi) (ks. myös Tulkki 2005). Lohjan kaupungin ikääntyneille kuntalaisille tarkoitettu WWW-portaali tullee lähimmäksi tällaisen palvelukonseptin ajatusta (ks. http://www.lohja.fi/palvelutori/ ).

Tällaiset palvelukokonaisuudet muodostuisivat erilaisista kotitalouksille tarjottavien palveluiden yhdistelmistä. Erilaisia mahdollisia yhdistelmä syntyy esimerkiksi Taulukossa 1 esitettyjen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden yhdistelmistä. Hyvinvointisektorin yritykset ja järjestöt voisivat esimerkiksi tarjota terveys- ja sosiaalipalvelujen peruspalvelujen lisäksi yhteistyössä muiden yritysten kanssa kulttuuri-, matkailu-, remontti-, ja kauneuspalveluja. Tai ne voisivat tukea ihmisten rahallista toimentuloa organisoimalla yhdessä asiakkaiden kanssa kirpputoreja ja muita toimintoja, joista asiakkaat saisivat lisäansioita. Peruspalvelujen lisäksi hyvinvointipalvelut voisivat kohdistua elämän laatuun ja elämän sisältöön (Lohjan haastattelu 2005).

Miten sitten voitaisiin selvittää, mitä ideoita ja mahdollisia tarpeita ihmisillä olisi hyvinvointipalvelujen suhteen? Seuraavassa on joitakin ajatuksia tästä:

• Voitaisiin järjestää yhdessä alueellisten lehtien ja muiden tiedotusvälineiden kanssa kir- joituskilpailu, jossa ihmiset ideoisivat vapaamuotoisesti sellaisia palveluita, joita he ha- luaisivat. 22

• Sanomalehtikirjoittelu, Internetissä ja muissa tiedotusvälineissä käydyistä keskusteluista ja mielipiteenilmauksista voi pyrkiä selvittämään ihmisten tarpeita. • Asiaa voidaan tutkia haastattelemalla tai tekemällä kysely. • Suomen muilta alueilta tai ulkomailta voisi löytyä ideoita suunnitelluista tai jo toteutetuis- ta palvelukonsepteista. • Tulevaisuuden tutkimus ja kaunokirjallisuus voivat myös tarjota ideoiden lähteitä.

Toinen hyvinvointialan tulevaisuutta koskeva kysymys koskee palvelujen organisoimisen tapaa. Kuten Taulukosta 3 näkyi, hyvinvointialan työlliset jakautuvat kunnan palveluksessa oleviin (val- taosa työllisistä) järjestöjen palveluksessa oleviin sekä yksityisissä yrityksissä työskenteleviin. Tämä kolmijako antaa kuitenkin vain hyvin karkean kuvan niistä eri tavoista, joilla hyvinvointipalvelut voidaan organisoida. Esimerkiksi kuntaliitto Kunnan palvelustrategian laatiminen - ohjelmassa luetellaan kymmenen erilaista tapaa tuottaa niitä hyvinvointipalveluja, joita kunta ostaa (Kuntaliitto 2003):

• ”kunnassa tai kuntakonsernissa tuotettava palvelu • toisten kuntien kanssa yhteistyönä tuotettu palvelu • ostopalvelu, jossa kunta sopii palveluntuottajan kanssa asiakkaalle tarjottavista palveluista • kunnan tarjoama tietyn toimialan palveluseteli, jolla asiakas voi ostaa tarvitsemiaan palveluita haluamaltaan palvelun tarjoajalta • ulkopuoliselle yritykselle annettava toimilupa • palvelutuotannossa tarvittavan käyttöomaisuuden vuokraus ulkopuoliselle yritykselle • julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö • yksityistäminen eli kunnan toiminnan myyminen yksityiselle liiketoiminnan harjoittajalle (kunnan henkilöstön mahdollinen siirtyminen liikkeenluovutuksen yhteydessä uuden yrit- täjän palvelukseen) • kunnan tukema vapaaehtois- tai omaistyö • harrastus- ja vapaaehtoispohjaisten toimijoiden tukeminen avustuksin”.

Monet yllä mainituista palvelujen tuottamistavoista eivät liity suoraan yksityisten hyvinvointipalveluyritysten toimintaan, mutta ne muodostavat silti osan siitä toimintaympäristöstä, jossa yritysten on toimittava.

Keskeinen tekijä hyvinvointialan toiminnan organisoitumisessa on eri toimijoiden välisen yhteis- työn järjestäminen. Kuten joistakin tämän selvityksen haastatteluista kävi ilmi, yhteistyön orga- nisointia haittaa usein toimijoiden resurssien puute. Tähän resurssipulaan Laurea- ammattikorkeakoulu voisi ehkä tuoda helpotusta, jos korkeakoulussa tapahtuva opetus ja tutkimus- kehittämistoiminta voitaisiin integroida osaksi eri osapuolten yhteistyöverkostoja. Tämä edellyttäisi kuitenkin eri osapuolten välistä pitkäjänteistä yhteistyötä.

Organisoidaan hyvinvointipalvelujen tuottaminen sitten millä hyvänsä tavalla, niin on syytä pitää mielessä paitsi yritysten, kuntien ja järjestöjen intressit myös yksittäisten asiakkaiden ja kansalaisten edut. On myös tärkeätä pitää mielessä paikallisen demokratian merkitys; kansalaisista ei ole syytä tehdä pelkkiä asiakkaita. Tasa-arvo ja demokratia ovat laajasti kannatettuja arvo Suomessa.

Lähteet

Allardt, A. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Hartikainen, H. 2005. Kilpailuttamisen uhasta kohti verkostoja ja osaamista — sosiaali- ja terveysalan toimijoiden arviointeja palvelujen hankinnasta ja siihen liittyvästä kilpailuttamisesta. Julkaisematon moniste.

Hiiden pilotti. 2005. [WWW-dokumentti]. . (Luettu 15.12.2005).

Härkönen, A. & Paakkonen, T. & Suikkanen-Malin T. & Tulkki P. 2005. Yrittäjäkasvatus sosiaalialalla. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Nro 20. Kouvola: Kymenlaak- son ammattikorkeakoulu.

Hyve. 2005. [WWW-dokumentti]. . (Luettu 25.11.2005).

Karjalohjan haastattelu. 2005. Karjalohjan kunnan viranhaltijan haastattelun sähköpostitse annetut vastaukset. 27.10.2005.

Karkkilan haastattelu. 2005. Karkkilan kunnan viranhaltijan haastattelun sähköpostitse annetut vastaukset. 18.11.2005.

Kauppinen S. & Niskanen T. 2003. Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyshuollossa. Stakes Raportteja 274. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Kuntaliitto. 2003. Kunnan palvelustrategian laatiminen. [WWW-dokumentti] . (Luettu 27.12.2005).

Lohjan haastattelu. 2005. Lohjan kunnan viranhaltijan puhelinhaastattelu 9.11.2005.

Lohjan kaupunki. 2005. Kaupunkistrategia 2005-2013. [WWW-dokumentti] . (Luettu 27.12.2005).

Nummi-Pusulan haastattelu. 2005. Nummi-Pusulan kunnan viranhaltijan puhelinhaastattelu 21.11.2005.

Sandkühler H. J. (toim.) 1999. Enzyklopädie Philosophie, A-N. Hamburg: Felix Meiner Verlag.

Siuntion haastattelu. 2005. Siuntion kunnan viranhaltijan puhelinhaastattelu 2.11.2005.

Tilastokeskus. 1992. Suomen yritykset 1990. Yritykset 1992:9. Helsinki: Tilastokeskus.

Tilastokeskus. 1997. Suomen yritykset 1995. Yritykset 1997:3. Helsinki: Tilastokeskus.

Tilastokeskus. 2002. Suomen yritykset 2000. Yritykset 2002:1. Helsinki: Tilastokeskus.

Tilastokeskus. 2005a. Suomen yritykset 2003. Yritykset 2005:1. Helsinki: Tilastokeskus.

Tilastokeskus. 2005b. Väestörakenne. [WWW-dokumentti] . (Luettu 15.12.2005). 25

Tilastokeskus. 2005c. Yritysrekisteri. [WWW-dokumentti] . (Luettu 10.8.2005).

Tilastokeskus. 2005d. Aluetietokanta, Altika. [WWW-dokumentti] < http://www.stat.fi/tup/tilastotietokannat/index.html>. (Luettu Tilastokeskuksen kirjastossa 16.9.2005).

Vihdin haastattelu. 2005. Vihdin kunnan viranhaltijan puhelinhaastattelu 4.11.2005. 26

Liite I Haastattelukysymykset

SELVITYS HIIDEN ALUEEN HYVINVOINTIALAN YRITYSTEN TILANTEESTA JA YHTEIS- TYÖN MALLEISTA, HAASTATTELUKYSYMYKSET

Tämän haastattelun kysymykset koskevat yksityisiä hyvinvointialan yrityksiä, hyvinvointialalla toimivia järjestöjä sekä kunnan, yritysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä.

Hyvinvointialalla (terveys- ja sosiaaliala sekä muut toimialat, jotka palvelevat kotitalouksia ja perheitä) toimivat nykyisin julkinen sektori (kunnat, kuntayhtymät), järjestöt ja yksityiset yritykset. Tämän Laurea-ammattikorkeakoulun selvityksen tarkoituksena on selvittää lähinnä yksityisten hyvinvointialan yritysten tilannetta Hiiden alueen kunnissa (Karjalohja, Sammatti, Nummi- Pusula, Karkkila, Vihti, Siuntio, Lohja).

Selvityksen tarkoituksena on perehtyä yksityisten yritysten tilanteeseen, mutta koska nämä yritykset toimivat usein läheisessä yhteistyössä kuntien sekä mahdollisesti järjestöjen kanssa, selvityksessä pyritään myös luomaan yleiskuva yritysten suhteista alueen muihin hyvinvointialan toimijoihin.

Tämä selvityksen tarkoituksen on löytää keinoja, joilla hyvinvointialan yrittäjyyttä voitaisiin edis- tää.

Lisätietoja selvityksestä: Ari Nieminen Sosiaalialan yliopettaja Laurea, Järvenpää 0400-469431 [email protected]

KYSYMYKSIÄ YKSITYISISTÄ HYVINVOINTIALAN YRITYKSISTÄ

1. Miten monta yksityistä terveys- ja sosiaalialan yritystä kunnassanne on?

2. Millaisia palveluja nämä yritykset tuottavat?

3. Miten nämä yritykset jakautuvat henkilökunnan lukumäärän suhteen?

1-hengen yritysten lukumäärä: 2-5 -hengen yritysten lukumäärä: 5-10 -hengen yritysten lukumäärä: yli 50 -hengen yritysten lukumäärä:

4. Miten luonnehtisitte näiden yritysten toiminnan vahvuuksia?

5. Miten luonnehtisitte näiden yritysten toiminnan ongelmia?

6. Ostaako kuntanne palveluja sosiaali- ja terveysalan yrityksiltä?

7. Miten paljon rahaa kuntanne käyttää tänä vuonna näihin ostopalveluihin?

8. Aikooko kuntanne ostaa tulevaisuudessa enemmän vai vähemmän hyvinvointipalveluja?

9. Kuinka suuri osa palveluista ostetaan omassa kunnassa sijaitsevilta yrityksiltä ja kuin suuri osa muualla sijaitsevilta yrityksiltä?

10. Mikä olisi mielestänne paras tapa järjestää näiden yritysten ja kunnan välistä yhteistyötä?

11. Kuka tai ketkä voisivat parhaiten edustaa kunnassanne tai lähialueellanne toimivia hyvinvointialan yrityksiä tämän selvityksen jatkohaastatteluissa?

KYSYMYKSIÄ HYVINVOINTIALAN JÄRJESTÖISTÄ

12. Toimiiko kunnassanne hyvinvointialan (terveys- ja sosiaaliala sekä muut kotitalouksia ja perheitä palvelevat järjestöt) järjestöjä / niiden alaosastoja. Jos, niin mitä nämä järjestöt ovat?

13. Onko kunnalla yhteistyötä näiden järjestöjen kanssa? Jos, niin millaista yhteistyö on?

14. Tukeeko kuntanne näiden järjestöjen toimintaa jollakin tavalla?

15. Ostaako kuntanne palveluita näiltä yrityksiltä?

16. Kuka tai ketkä voisivat parhaiten edustaa kunnassanne tai lähialueellanne toimivia hyvinvointialan järjestöjä tämän selvityksen jatkohaastatteluissa?

KYSYMYKSIÄ KUNNAN, YRITYSTEN JA JÄRJESTÖJEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ

Yksi ratkaisu tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen tuottamiseen voisi olla hyvinvointialalla toimivien kuntien, kuntayhtymien, yritysten ja järjestöjen yhteistyö, josta parhaassa tapauksessa voisivat hyötyä kaikki, mukaan lukien asiakkaat. Tällainen yhteistyö voisi myös tuottaa uudenlaisia palvelukokonaisuuksia, joita tarjottaisiin kotitalouksille ja perheille. Seuraavat kysymykset koskevat näiden eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

17. Millaista yhteistyötä yllä mainittujen eri toimijoiden välillä on nykyisin?

18. Mitkä ovat suurimmat esteen yhteistyölle, ja miten yhteistyötä voisi edistää?

19. Millainen yhteistyö voisi olla hedelmällistä tulevaisuudessa?

MUITA KOMMENTTEJA

20. Haluaisitteko vielä lisätä jotakin tai kommentoida tätä kyselyä muuten?

21. Haluaisitteko saada selvityksen loppuraportin, kun se valmistuu?

KIITOS VASTAUKSISTANNE! 28

Liite II Selvityksen metodit

Tämän selvityksen empiirinen osa perustuu tilastoihin ja haastatteluihin. Alla on pohdittu käytet- tyjä metodeja ja saatujen aineistojen luotettavuutta.

Tilastojen kohdalla mittaus- ja tallennusvirheet ovat aina mahdollisia, mutta tässä voinee lähteä siitä, että Tilastokeskuksen luvut ovat varsin luotettavia.

Haastattelut tehtiin niin, ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä sovin myös haastateltavan kanssa siitä, että lähetän haastattelukysymykset hänelle etukäteen sähköpostitse. Haastattelu- kysymykset sisälsivät useita varsin yksityiskohtaisia tosiasiatietoja vaativia kysymyksiä, joihin olisi ollut vaikeata vastata, elleivät kysymykset olisi olleet tiedossa ennen haastattelua. Useat haastateltavat ottivatkin etukäteen selvää haastattelussa kysyttävistä asioista. Kolme haastatel- tavaa vastasi haastattelukysymyksiin sähköpostilla. Tämä vastaamistapa osoittautui kuitenkin ongelmallisemmaksi kuin puhelinhaastattelut: Sähköpostivastaukset eivät mahdollistaneet sel- ventävien lisäkysymysten tekemistä, eivätkä keskustelun polveilua uusille mielenkiintoisille alu- eille. Lisäksi jotkin sähköpostivastaukset jäivät varsin lakonisiksi.

Kuten neljännen luvun alussa todetaan, keskeisillä kunnan viranhaltijoilla voi olettaa olevan hyvän yleiskuvan kunkin kunnan tilanteesta. Tästä näkökulmasta tuntui mielekkäältä keskittyä tässä selvityksessä ensimmäisenä keskeisten viranhaltijoiden haastattelemiseen.

Kuitenkin — kuten neljännessä luvussa myös todetaan — on huomattava, että tällä lähestymis- tavalla on myös puutteensa. Keskeisin näistä puutteista on se, että kuntatoimijoiden haastattelut eivät tuo esille yrittäjien, järjestöjen eikä palvelujen loppukäyttäjien käsityksiä. Näiden taho- jen haastatteleminen tuntuukin parhaalta tavalta täydentää nyt käsillä olevaa selvitystä. Haas- tattelujen kapeus on tämän selityksen tietojen kattavuuden suurin puute.

Mitä tulee selvityksen validiteettiin ja reliabiliteettiin, niin validiteettia on saattanut vähentää se, että käytettyjä käsitteitä ei ole analysoitu ja määritelty kovin pitkälle. Mikä on esimerkiksi ”yritys”? Tässä selvityksessä olen viitannut yrityksellä sekä yksittäisiin ammatinharjoittajiin, että suurempiin yrityksiin, mutta ovatko kaikkien vastanneiden ja allekirjoittaneen yrityksen määri- telmät samanlaisia? (Sammatin haastateltava totesikin: ”Mitä tässä ymmärretään yrityksellä? Määritelmä puuttuu? (Sammatin haastattelu 2005; ks. myös Nummi-Pusulan haastattelu 2005)).

Selvityksen reliabiliteettia on todennäköisesti heikentänyt se, että toiset haastateltavat vasta- sivat lyhyesti ja nopeasti sähköpostilla, jolloin osa saaduista tiedoista saattoi jäädä puutteelli- siksi. Lyhyiden vastausten syynä olivat todennäköisesti muut työkiireet sekä väsymys, joka kohdistuu usein toistettuihin selvitys- ja tutkimuspyyntöihin.