Vol. 39 2014, nro 3

ISSN 0355-4791

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 (Huom. talvikaudella poikkeuksia aukioloissa) • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja puh. 050 586 8531, Pitkäkestoiset perhoslajiston seurannat Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. e-mail: [email protected] tuottavat paljon tutkimusaineistoa. Helsingin Puh. 040 709 0987, e-mail: [email protected] Harakan yökköstutkimusta ja lajien runsaus- TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Muut hallituksen jäsenet: vaihteluiden syitä pohditaan tämän lehden Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Juha Lemström, Takilatie 18 A, 00850 Helsinki sivuilla 76–84. Kannen kuvassa päivälevolla Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Puh. 040 550 0847, e-mail: [email protected] kulmaolkiyökkönen (Mythimna conigera). Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Timo Leponiemi, Kultapiiskuntie 13, 05810, Hyvinkää Kuva: Timo Lehto Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), Puh. 0400 939939, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Tatu Sallinen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Baptria 3/2014 Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Vol. 39 Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Julkaisija — Utgivare Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. SYKSYN 2014 JA KEVÄÄN 2015 TAPAHTUMIA Osoitteenmuutokset seuran toimistoon.

Ilmoitukset — Annonser █ KERHOILTOJA 1/1 sivu – sida 250 euroa 1/2 sivu – sida 150 euroa Helsingissä 2014 sekä helmi–maaliskuussa KUTSU 1/4 sivu – sida 80 euroa 2015 eri puolilla Suomea. – Lue lisää SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN kerhoilloista lehden seuraavalta SYYSKOKOUKSEEN Baptrian toimitus aukeamalta.

Päätoimittaja KESKIVIIKKONA Panu Välimäki █ KUUKAUSIKOKOUS KESKIVIIKKONA 10.12.2014 klo 18.30 Simeonintie 3, 90410 Oulu, 10.12.2014 klo 18.30–21.00. puh. 040 716 8516, • Sääntömääriset vuosikokousasiat: e-mail: [email protected] Helsinki, Tieteiden talo (Sali 5005) tilinpäätös ja toimintakertomukset Toimittajat: • Sääntömääräinen syyskokous (ks. kutsu) (Paikka: Helsinki, Kruununhaka, Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) • Pasi Sihvonen: ”Mittariperhostutkimuksia Kirkkokatu 6; Tieteiden talo, sali 5005) e-mail: [email protected] Jari-Pekka Kaitila Afrikassa” puh. 050 586 8531, e-mail: [email protected] █ KUUKAUSIKOKOUS LAUANTAINA Muista myös varata aika kalenteriisi: Jaakko Kullberg 24.1.2015 klo 12.30 puh. 050 328 8886, █ HYÖNTEISVIIKONLOPPU Helsinki, Tieteiden talo (Sali 104) e-mail: [email protected] Helsingissä LA–SU 18.–19.4.2015. Timo Lehto (taitto) • SPS:n 60-juhlavuoden avaus • Ohjelmasta ja ilmoittautumisesta puh. 050 338 3725, (lyhyt katsaus) tiedotetaan lisää nettisivuilla e-mail: [email protected] • Vladimir Kononenko: ”Siperian yökköset Timo Leponiemi ja helmikuun jäsenkirjeessä. puh. 0400 939939, ja Suomi” (joiltain osin lajistoa e-mail: [email protected] pyritään saamaan myös nähtäville) Kaikkien kokouksien ja kerhoiltojen ohjel- Tomi Mutanen • Muista esitelmistä tiedotetaan mista sekä niihin mahdollisesti tulevista e-mail: [email protected] muutoksista tiedotetaan seuran nettisivuilla. Magnus Östman, (ruotsinnokset) myöhemmin tel. 040 768 5526, e-mail: [email protected] Hyönteistarvike TIBIALE Oy ja TARVIKEVÄLITYS Paino — Tryckeri: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto tiistaisin klo 15.30–20.00. (Huom. talvikaudella poikkeuksia aukioloissa). OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki ISSN 0355-4791 • TILAUKSET: [email protected] • tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). – www.tibiale.fi 66 Baptria 3/2014 Baptria PÄÄKIRJOITUS

Heinäkuun viimeisen päivän aamuna 2014 Helsingin Hernesaaren 'joutomaaosiolla' lenteli lukuisasti ohdakeperhosia – näitä yhtä aikaa sekä Harrastuksen arvoista kuvauksellisia että oivallisia mahdollisten vaellustilanteiden ja erilaisuuden kunnioituksesta indikaattoreita. Kuva TIMO LEHTO

erhosharrastajat tai laajemmin hyönteis- ja luonto- perhosten levinneisyyden tai runsauden seuranta ei välttämättä harrastajat muodostavat monimuotoisen yhteisön. vaadi yksilöiden tappamista, koska johtopäätökset perustuvat Harrastajilla on erilaiset lähtökohdat ja kiinnos- joka tapauksessa pääsääntöisesti yleisiin ja helposti tunnetta- tuksen kohteet, joiden kautta toiminta muodostuu viin lajeihin. Toisaalta esimerkiksi perhosten evoluutiohistorian Pyksilölliseksi. Pitkään harrastaneet tai laajemman joukon tai yksittäisten lajien leviämishistorian tutkiminen käytännössä mukana kulkevat ovat välttämättä erilaisessa asemassa kuin edellyttää yksilöiden tallentamista. Ammatti- ja harrastustut- lähinnä yksikseen harrastavat, jolloin myös harrastushistoria kimukseen pätevät aivan saman säännöt: kiinnostuksen kohde ja lähipiiri vaikuttavat harrastuksen muotoon. SPS:n jäse- määrittää tarpeen tallettaa tai olla tallettamatta näyteyksilöitä. nistö on aikaisemmin koostunut perinteisistä keräilijöistä, Mielestäni SPS:lla on merkittävä vastuu harrastuksen moni- ammattitutkijoista ja näiden yhdistelmätyypeistä. Kasvavana muotoisuuden tukemisessa. Nykyinen eettinen ohjeisto kannus- joukkona ovat henkilöt, jotka hakevat kokemuksensa itse taa valokuvaamiseen ja tarpeettoman, varsinkin uhanalaisiin havainnoinnista ja dokumentoivat löytönsä esimerkiksi valo- lajeihin kohdistuvan tallentamisen välttämiseen. Lähtökohtai- kuvaamalla. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu runsaasti hen- sesti eettinen ohjeisto tähtää siihen, että näyteyksilöiden tar- kilöitä, jotka eivät toistaiseksi ole SPS:n jäseniä. koituksenmukainenkaan tallentaminen ei missään olosuhteissa Olen siinä käsityksessä, että osin SPS:aa vieroksutaan, uhkaa paikallispopulaatioiden säilymistä. Periaatteessa edellä koska sen koetaan edustavan vanhakantaista ja arveluttavaa esitetty arvomaailma pitäisi olla laajasti hyväksyttävissä ja siten tappamiskulttuuria. Toisaalta myös perinteisemmällä harras- tukevan kunnioitusta erilaisia toimintatapoja kohtaan omasta tajakunnalla on taipumusta väheksyä uudenlaisia harrastus- harrastushistoriasta riippumatta. muotoja lähinnä havaintojen dokumentoinnin sekä luotetta- Uskoakseni yhteiseltä luontoa kunnioittavalta arvopohjalta vasti todettavissa olevan lajijoukon suppeuden perusteella. erilaisten harrastajien erilaisten toimintamuotojen keskinäinen Onko hyönteisten tappaminen yksiselitteisesti tuomittavaa kunnioittaminen on mahdollista. Tämän sanoman välittäminen tai edustaako elävien perhosten havainnointi ylevämpiä arvo- on mielestäni erityisen tärkeää nuorisotyössä, jotta nykyisin ja? Omasta puolestani väittäisin, että ”ei ole eikä tietenkään ilmenevän vastakkainasettelun sijasta tuettaisiin keskinäisen edusta – tuskin kukaan iloitsee itse tappamisesta ja tuskin yk- kunnioituksen ja luottamuksen rakentamista. Ihanteellisessa ta- sittäisten näytteiden tallentamatta jättäminen edistää yhden- pauksessa jokainen harrastaja voisi harrastaa hyönteisiä omalla kään paikallispopulaation selviämistä”. tavallaan ilman erilaisten näkemysten ristipainetta. Tällöin Näyteyksilöiden keräämiselle on monessa yhteydessä esi- jokainen harrastaja voisi löytää itsensä SPS:aan tetty päteviä perusteluita, jotka eivät liity tarpeeseen kerätä pohjautuvan harrastusyhteisön jäsenenä, ulkoisesti näyttävää ja kattavaa ”perhoskalmistoa”. Pelkkä mikä heijastuisi yhdistystoiminnan vil- havainnon kirjaaminen on kuitenkin monessa tapauksessa kastumiseen ja esimerkiksi jäsenlehden riittävää ja mahdollinen valokuva useimmiten mahdollis- sisällön monipuolistumiseen. taa havainnon myöhemmän tarkastelun kokoelmayksilön tapaan. Tutkimuksellisessa mielessä tutkimuskysymys vai- Panu Välimäki kuttaa tarkoituksenmukaiseen lähestymistapaan. Yleisesti 67 Baptria 3/2014

Baptria nuorisoleirillä 24.–27.7.2014

"Tääl on ollu kivaa!"

irolahden Harjun oppimiskeskus oli leiriöinä ”siisti” lehmuskiitäjä (Mimas tiliae) ja ”järkyttävän kuin juhlavalaistuksessaan kymmenien rysä- kokoinen” puuntuhooja (Cossus cossus). Päivisin haavittiin ja valvontalamppujen hohteessa. peltovirnaperhosta (Leptidea juvernica) ja syöteille tulevaa Viritimme valotuspisteitä viimevuotista pikkuhäiveperhosta (Apatura ilia). Venemmän ja monella leiriläisellä oli omat pyydyksensä Tieto järjestämästämme valtakunnallisesta mukana. Lakanalle mätkähtänyt nuorisoleiristä oli kiirinyt laajalle, koska mukana oli monia keltaritariyökkönen (Catocala fulminea) uusia osallistujia. Nuorten odotukset eivät selvästikään sai riemunkiljahduksia aikaan, samoin pettäneet: —Tääl on ollu kivaa! Saatiin uusia lajeja!

Pohjois-Karjalassa ja sitä on kaakkoiskul- Perhosten preparointia Arvokkaita havaintoja massa havaittu aiemmin vain muutaman luokassa kerran. Sää hemmotteli nuorisotapahtumaa: oli au- — Se tuli siinä yhden aikaan valvontavalol- Yksi Harjun luokkahuoneista oli omistet- rinkoa ja lämpimiä öitä. Kovia lajeja nyittiin le ja otin sen haavilla kiinni. Ihan hyvät fiilik- tu hyönteisten preparoinnille. Lehteilim- leirikeskuksen lähipiiristä, kuten ruskoruu- set! Mikko kommentoi. me aktiivisesti Kimmo Silvosen maastokä- niyökkönen (Xestia ditrapezium) ja kilpimit- Leirillä etsittiin lauhahiipijän lähisuku- sikirjaa Suomen päivä- ja yöperhoset. Opas tari (Stegania cararia). laista etelänlauhahiipijää (Thymelicus syl- osoittautui käteväksi paitsi päivitettyjen la- Ensimmäisen yön jälkeen savonlinnalai- vestris), jonka tuntomerkin Robert Perttilä jitietojensa, mutta erityisesti värikuviensa sella Mikko Revolla oli tuntematon yök- tiesi. Etelänlauhahiipijällä tuntosarvien kär- ansiosta. könen levityslaudassaan. Jari Kaitila ja Ari jet ovat kellertävät, kun taas yleisellä lauha- Saattoi huomata, että leiriläisistä hehkui Uusimäki määrittivät otuksen tuhkakaa- hiipijällä (T. lineola) ne ovat mustat. Maalle aito kipinä harrastukseen. Täytyy myöntää, puyökköseksi (Cucullia lucifuga). Harvinai- uusi laji jäi vielä odottamaan löytäjäänsä, että omalla opettajanurallani yhtä motivoi- sen tuhkakaapuyökkösen vahvin kanta on vaikka hyvä ehdokas tarjolle tuotiinkin. tuneet kuulijat ovat olleet harvinaista herk- kua. Opin leiriläisiltä itsekin: perhosta levitet- täessä pumpulituppo voi olla parempi ta- karuumiintuki kuin ristikkäiset neulat. Eten- kin pehmeä- ja velttoruhoisilla kehrääjä- naarailla ruumiinmuoto säilyy näin parem- min, eikä juomujälkiä jää. Jari suositteli am- moniakin kokeilua rysämyrkkynä, koska se tainnuttaa nopeasti ja tavara säilyy tuoree- na. Viimeisenä päivänä Lassi Jalonen jakoi rysäsaalista leiriläisille. Pikkuhäiveperho- nen taisi riittää kaikille, jotka sitä vielä tar- vitsivat.

Kuoriaiset ja luteetkin innostivat Hyvinkääläinen Matias Mustonen oli mu- kana muiden hyönteisten kuin perhosten tuntijana. Matiaksen mielestä Perhostut- kijain Seuran leiri palvelee hyvin myös esi- merkiksi kuoriaisista ja luteista kiinnostu- nutta. Jari Kaitila (vas.) kertoo perhosten preparoinnista Anton, Katri ja Elina Mäkeläiselle. Kuulolla Leirillä havaittiin muun muassa hapsi- myös ohjaaja Robert Perttilä. Kuva: Tuomo A. Komulainen jäärä (Necydalis major), helojäärä (Obrium

68 Baptria 3/2014 Baptria nuorisoleirillä 24.–27.7.2014 OSALLISTU KERHOILTOIHIN! Kerhoillat on tarkoitettu kaikille seuran jäsenille ja soveltuvat hyvin myös nuorille ja alkaville harrastajille:

■ Kerhoilta torstaina 20.11.2014 klo 18.15 Tieteiden talolla (sali 104)

– Aiheena kesän 2014 havainnoista yökköset ja "pikkuperhoset" Tieteiden talo sijaitsee Helsingin Kruununhaassa, Kirkkokatu 6. Tervetuloa osallistumaan! Pikkuhäiveperhosia (Apatura ilia) Helsinkiläiseltä Jonne Niemiseltä levitys sujuu houkuteltiin punaviinillä kostutettu- jo rutiinilla. Tässä työn alla haapakiitäjä (Laothoe ■ Helmi–maaliskuussa 2015 ja syöttejä käyttäen. Kuva: Timo Lehto tremulae). Kuva: Hannu Määttänen kerhoiltoja eri puolilla Suomea. (Sipoo, 2012) Ajankohdista ja paikoista tiedotetaan cantharinum), okalude (Alydus calcaratus) tavaksi ja ottivat itsekin talteen. erikseen nettisivuilla ja seuraavissa ja merenrannoilla elävä sarpaluhtalude Suomalaisella hyönteistutkimuksella Baptriossa. (Teratocoris antennatus). näyttäisi olevan valoisa tulevaisuus. Matiasta ilahdutti, että nuoret olivat in- Seuraa nettisivujamme osoitteessa: nostuneita perhosten lisäksi muistakin www.perhostutkijainseura.fi hyönteisistä, toivat niitä hänelle tunnistet- Teksti: Tuomo A. Komulainen

–Joko tuli kiitäjä? Valvontavalot paloivat Harjun lähimetsissä joka yö aamukolmeen asti. Kuva: Tuomo A. Komulainen

VINKKI! Nuorisoleiri on tarkoitus järjestää myös vuonna 2015. Paikka ja ajankohta tarkentuvat myöhemmin. Kaikki hyönteisistä kiinnostuneet lapset ja nuoret, tervetuloa!

69 Baptria 3/2014 Kokemuksia haapaperhosen (Limenitis populi, L. 1758) (Nymphalidae) kasvatuksesta

Pauli Kantonen

Kirjoittajan osoite – Author's address: Pauli Kantonen, Kirjolankuja 6, 59100 Parikkala, [email protected]

Paritin perhoset kotona ja vein sitten maastoon kuvattavaksi. Sijoitin ne kannolle siksi, että kaksi paikallista luonnonharrastajaa oli nähnyt juuri tällaisen parittelutilanteen. Jätin ne ilman suojausta ja kun tulin takaisin paikalla oli vain siivenkappaleita.

onet harrastavat perhos- elmaan. Tällöin tosin luonnollinen muun- poa, mutta useat päiväperhoset vaativat ten kasvattamista. Tavalli- telu jäänee luonnossa tavattua pienem- erikoisjärjestelyjä. Olen käyttänyt verk- simmin se alkaa luonnosta mäksi, koska syntyvät yksilöt ovat kaikki kotyllillä (valoverhokankaalla) peitettyä löydetyistä toukista, jolloin läheistä sukua keskenään, yleensä täys- tilavaa kasvihuonekehikkoa ja sitä pie- Mvoidaan saada myös loisia. Toisinaan kas- sisaruksia. Tärkeintä lienee se, että seu- nempää lasten leikkitelttaa perhosten len- vatus aloitetaan luonnosta pyydystetyn raamalla munivia naaraita ja kehittyviä tohäkkinä, jossa vapaa pariutuminen on naaraan munittamisella, minkä jälkeen toukkia kohdelajista voidaan oppia täy- onnistunut ritariperhosella, mutta ei haa- syntyvät toukat kasvatetaan aikuisiksi. sin uusia asioita. Oman haasteensa tarjo- paperhosella. Haapaperhoset saattoivat Naaras on luultavasti jo paritellut ja las- avat toukkana talvehtivat lajit, sillä muni- lennellä häkissä, mutta olivat enimmäk- kenut merkittävän osan munistaan, joten en ja koteloiden talvehdittaminen on hel- seen paikoillaan. Kerran haapaperhos- sen talteenotto ei juuri vaikuta lähdepo- pompaa. koiras lähenteli laiskasti naarasta taka- pulaation tilaan. Kasvatuksessa toukki- Kasvatusharrastuksen voi viedä tästä- ruumis ylös taivutettuna. Kun se kosket- en kuolleisuus on pienempi kuin luon- kin pidemmälle eli hoitaa ja parittaa ai- ti naarasta tuntosarvillaan, naaras lensi nossa, minkä seurauksena kasvattaminen kuisia perhosia. Niiden kanssa puuhailu pois eikä koiras seurannut. Kyseisen pa- voi antaa myös mahdollisuuden vahvis- vaatii enemmän työtä, mutta tarjoaa hy- rin käsinparitus onnistui kuitenkin hel- taa lähdepopulaatiota kasvatettuja aikui- vän tavan tutustua lajiin paremmin, vaik- posti seuraavana päivänä. sia vapauttamalla. Kasvattamalla voidaan kapa sen käyttäytymispiirteisiin. Kiitä- Tässä artikkelissa kerron kokemuksis- myös saada virheettömiä yksilöitä koko- jien ja kehrääjien parittaminen on help- tani aikuisten hoidossa ja parittamisessa

70 Baptria 3/2014 Observations on rearing of Limenitis populi, Erfarenheter av uppfödning av L. 1758 (Nymphalidae) Limenitis populi, L. 1758 (Nympalidae)

In some butterflies such as L. populi, individuals do not mate readily En del dagfjärilar, såsom L. populi, parar sig inte gärna i fång- in captivity. In those species, hand-pairing is an option. Hand-pairing enskap. Hos dessa arter kan assisterad parning vara ett alternativ, is, however, a delicate process. Butterflies have to be handled careful- även om detta är en mycket känslig process. Fjärilarna måste be- ly and, most importantly, genitalia of mildly anaesthetized individu- handlas med stor försiktighet, och det är av största vikt att de svagt als to be mated need to be positioned together at a certain angle. Rub- bedövade fjärilarnas bakkroppar förs ihop i en bestämd vinkel. bing male genitalia gently against the second last segment of female Genom att lätt gnida hanens genitalier mot honans nästsista bak- abdomen enhances the crab between the sexes. Even then, only one kroppssegment ökar attraktionen mellan könen. Men trots detta har third of hand-pairings that I have conducted (N = 277) with L. po- endast en tredjedel av de assisterade parningar jag utfört (N=277) puli have been successful. Obviously, individuals first to emerge are lyckats. Det verkar som om exemplar som kläcks i ett tidigt ske- easier to hand-pair successfully than individuals that emerge later in de lättare parar sig med assistans än exemplar som kläcks senare the flight season. Newly emerged males are not profitable but need to under artens flygtid. Nykläckta hanar måste inta nektar eller arti- feed on nectar or artificial diet (5–10 % liquid honey solution, for ex- ficiell föda (t.ex. en lösning med 5–10 % flytande honung) under ample) for a few days probably to produce a full-sized ejaculate to be några dagar för att kunna producera könsprodukter. Den fördröj- delivered at mating. The time-lag due to production of ejaculates may ning som detta medför kan förklara den anmärkningsvärt höga gra- offer an explanation for remarkably high degree of protandry (i.e. den av protandri (hanar kläcks före honor) som observerats hos L. males emerge before females) observed in L. populi both in laborato- populi både i laboratoriet och naturen. Benägenheten att lägga ägg ry and wild populations. There is high variation in egg-laying propen- varierar mycket mellan olika honor; en del honor vägrade att lägga sity among females; some females refused from egg-laying regard- ägg oberoende av vilka förhållande som erbjöds dem, medan andra less of offered environmental conditions, while some females laid as honor kunde lägga upp till 400 ägg. Nykläckta larver verkar klara many as 400 eggs. Neonate larvae seem to do well before hibernation sig bra inför övervintringen på Populus tremula-kvistar så länge on Populus tremula twigs as long as they are protected from preda- som de skyddas från predation inne i en nätpåse. Den högsta död- tion inside a mesh sac. The highest larval mortality was observed at ligheten observerades under övervintringen (ca en fjärdedel av de wintertime during larval hibernation (ca. one fourth of the hibernat- övervintrande larverna dog), men mortaliteten påverkades inte av ing larvae died), but mortality was not affected whether larvae were om larverna övervintrade ovanför eller under snötäcket. Vissa år forced to overwinter above or below snow cover. In some years, few har några exemplar utvecklats direkt till reproducerande adulta ex- individuals have developed directly into reproductive adults within emplar under samma säsong utan att gå in i det normala diapaus- the same season without entering larval diapause. This is probably skedet. Det här beror troligen på en kombination av onaturliga för- due to unnatural combination of environmental conditions these indi- hållanden som dessa exemplar utsatts för under ett känsligt skede viduals faced during sensitive phase of larval development (long days i larvutvecklingen (långa dagar i kombination med hög temperatur combined with high ambient temperature and high host quality). Host och högkvalitativ värdväxt). Värdväxtens kvalitet verkar vara av quality seems of high importance for L. populi as larvae that pupated högsta vikt för L. populi eftersom larver som förpuppades tidigt early in the season having fed on developing P. tremula leaves ended under säsongen efter att ha ätit på unga, växande aspblad, utveck- up with larger adult size than larvae that continued feeding on older lades till större adulta exemplar än larver som fortsatte äta på äldre leaves and pupated later on the season. blad och förpuppade sig senare under säsongen.

Artikkelin kuvat: PAULI KANTONEN

seuraavan sukupolven kuoriutumiseen. Esimerkkilajina on toukkana talvehtiva ja vaikeasti paritettava haapaperhonen, joka oli itselläni jatkuvassa kasvatukses- sa kuuden vuoden ajan. Tarkoituksena on helpottaa muiden kasvatuksesta kiinnos- tuneiden työtä.

Aikuisten hoito

Naaraat elävät kasvatusolosuhteissa muu- taman viikon. Säilytin aikuisia haapaper- hosia lattiamattorullan hylsyistä tekemis- säni pahvirasioissa, joiden korkeus oli noin 14 cm ja halkaisija noin 10 cm (Kuva 1 1). Perhoset mahtuivat siis hyvin liikku- maan rasioissa. Teippasin pohjapahvin KUVA 1. Aikuisten haapaperhosten säilytys onnistui saunassa. Jokaiselle yksilölle oli oma pieni kiinni maalarinteipillä ja kirjoitin yksi- säilytysrasia. Perhosten ruokinta tapahtui verkkotyllin lävitse hunajaliuoksella.

71 Baptria 3/2014 lön tiedot vaihdettavaan teipinpätkään. availla tarttumapihtejään (sivulämssiään) tukset näyttivät onnistuvan parhaiten 2–3 Pohjalle panin paperinenäliinan ja pääl- pullossa ja silloin olen kiireesti asetta- ja koiraiden 5–9 päivän iässä, kuoriutu- le kiinnitin kumilenkillä verkkotyllin. nut sen oikeaan asentoon naaraan kanssa. mispäivä mukaan lukien. Molemmilla su- Yleensä aamuisin panin harsolle 5–10 % Joskus koiras avaa sivulämssät vasta kun kupuolilla ensimmäinen yritys onnistui hunajaliuokseen kostutetun vanutupon olen asettanut perhoset takaruumiit vas- noin puolella ja toinen neljäsosalla. Sit- (puuvillaa tai keinokuitua) 0,5–1 tunnik- takkain noin 135 asteen kulmassa ja hie- ten lukemat laskivat nopeasti ja sekä koi- si. Aikuisten ruokinnassa on käytettä- ronut kevyesti koiraan peräpäätä naaraan railla että naarailla voi olla useita turhia vä riittävän laimeaa liuosta ja mielellään toiseksi viimeistä jaoketta vasten. (Kuva 2) yrityksiä ennen onnistumista. Kaikki- nestemäistä kiteytymätöntä hunajaa, sil- Joskus parittelu alkaa melko heikon na vuosina onnistumiset painottuvat sel- lä kiteytyvät sokerit (esim. taloussokeri) näköisellä otteella. Olen pitänyt perhosia västi lentoajan alkupäähän. Mahdollises- ja liian väkevät liuokset tukkivat helpos- paikoillaan vielä jonkin aikaa ja asetta- ti kasvatusolosuhteissa ensin kuoriutuvat ti imukärsän ja johtavat perhosen ennen- nut parin varovasti kankaalle, jonka alla ovat elinkelpoisempia kuin myöhemmin aikaiseen kuolemaan (P. Välimäki, henk. koht. on joku esine niin, että perhoset asettuvat kuoriutuvat yksilöt. Naaraat kuoriutuvat tieto). Säilytin perhosia saunassa, jossa pi- noin 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden. selvästi koiraita myöhemmin (Kantonen din valot vain ruokinnan ajan. Otettuani Usein olen pannut perhosten suojaksi lä- 2013b). vanutupot pois sumutin harson märäksi pinäkyvän muovikuvun. Sen tarkoitus on vedellä. Vesisumutuksella hoidin harson ollut estää perhosia kuljeksimasta ja sa- Munitusjärjestelyt ja perhosten jalkojen pesun sekä tarjosin malla vähentää häiriöitä. Perhosilla, ku- perhosille juotavaa ja riittävän ilmankos- ten useimmilla hyönteisillä, koiras mää- Kokeilin naarailla erilaisia munitusjärjes- teuden. Saman tein uudelleen illalla. Ruo- rittelee parittelun lopetusajankohdan ja telyitä. Pidin niitä lämpimässä ja hyvin kinta ei ollut täysin säännöllistä. Perhoset juuri niiden häiritseminen voi keskeyttää valaistussa terraariossa (Kuva 3), luonnossa olivat siis pimeässä saunassa noin + 20ºC parittelun (P. Välimäki, henk. koht. tieto). Rau- haavanoksalla verkkopussissa paljaaltaan lämpötilassa. Valon puute piti ne rauhalli- hallisessa ympäristössä kuvulla ei ole tai vielä kirkkaalla muovipussilla suojat- sina. Pohjalla olevan nenäliinan vaihdoin käytännön merkitystä. Jos useita pareja tuna, jotta saatoin nostaa lämpötilaa ja paritusyrityksen yhteydessä tai jos siihen on ollut käsittelyssä samanaikaisesti, olen kosteutta. Naaraiden ulottuvilla oli huna- tuli ulosteita. ripustanut niitä parittelemaan paljaaltaan jaliuokseen kostutettu vanutuppo. Yleen- Kokeilin joskus pakkoruokintaa, vaik- ikkunaverholle. Paras asento on silloin sä munitus ei tahtonut onnistua millään, ka siihen ei ollutkaan tarvetta. Tällöin kun naaras on yläpuolella ja koiraan siivet mutta jotkut yksilöt munivat hyvin. Ta- otin perhosen peukalon ja etusormen vä- ovat naaraan siipien välissä. Joskus naa- vallisesti naaraat munivat vuorokaudessa liin maha ylöspäin. Vein hunajaliuokseen ras on kävellyt vetäen koirasta takaperin muutamasta munasta muutamaan kym- kostutetun neulan imukärsäkierukan läpi perässään. Koiraan ja joskus naaraankin meneen munaan. Ennätysnaaras teki yli ja oikaisin imukärsän. Yleensä perhonen takaruumiin pumppausliike näkyy sel- 400 munaa kaikenlaisissa olosuhteissa, imi neulassa olevan nesteen. västi. Usein perhoset alkavat räpistellä jopa pimeässä säilytysrasiassa! erotessaan toisistaan parittelun lopuksi. Munat kehittyvät vähitellen. Kaikki Käsinparitus Monta kertaa olen pelännyt koiraan ot- munat eivät kuoriutuneet, vaan vain osas- taneen kiinni liian takaa. Se käy helposti, ta tuli toukkia. Kuoriutumattomat mu- Haapaperhosten parittamisessa olen koska ote on hyvin nopea ja naaras yleen- nat eivät ehkä olleet hedelmöittyneitä tai käyttänyt menetelmiä, joita on esitel- sä taivuttaa takaruumiinsa kärkeä alas- kehittyvä toukka kuoli hyvin varhaises- ty vasta myöhemmin käsiini saamassani päin. Perhosten sukuelimet tuntuvat epä- sa kehitysvaiheessa. Luonnonmukaisissa kirjasessa (Platt 1969). Ensin olen huuman- suhtaisilta; koiraan lämssät ovat pienet oloissa munavaihe kestää lämpötiloista nut molemmat tai ainakin koiraan kevy- (kuten yleensäkin täpläperhosilla) ja naa- riippuen yhdestä kahteen viikkoon. esti KCN-pullossa. Joskus koiras alkaa raan takaruumis munineen iso. Parhaita Kasvattamisessa kannattaa pitää mie- koiraita näyttävät olevan luonnosta pyy- lessä, että perhosten munat ovat usein dystetyt. Ne ovat ehkä vanhempia ja ai- herkkiä liialliselle kosteudelle, mutta kui- nakin ehtineet vahvistaa lihaksiaan sekä vumista ne ehkä yllättäen sietävät parem- kypsyttää siemennestettään. Kokemuk- min. Suljetussa kostutetussa astiassa mu- seni mukaan haapaperhoskoiras voi pari- nien kuolleisuus on hyvin suurta ja sik- tella tuloksellisesti ainakin kaksi kertaa. si riittävästä ilmanvaihdosta on pidettävä Kuuden vuoden kasvatusjaksolla tein huolta. kaikkiaan 277 paritusyritystä, joista näytti onnistuvan 85 eli vajaa kolman- Pienten toukkien kasvatus nes. Aina en jaksanut keskittyä yrityksiin yhtä huolellisesti. Vapautin paljon naa- Toukkien suojattua kasvatusta varten raita luontoon lisääntymään enkä tieten- vaimoni teki verkkotyllikankaasta pal- kään voi tietää niiden hedelmöitymisestä. jon erikokoisia pyöreäpohjaisia pusseja. Joinakin päivinä paritukset tuntuivat on- Kokeilin toukkien kasvatusta myös ilman nistuvan helposti ja toisina ei ollenkaan. suojaa. Kerran sijoitin 65 pikkutoukkaa 2 Olosuhteet olivat suunnilleen samanlai- elokuun alussa viiden yksilön ryhmissä set. Feromonit ovat pariutumisessa tär- ilman pussia luontoon haavoille erilaisiin keitä, mutta niitä en voinut tutkia. KUVA 2. Haapaperhosen käsinparitus paikkoihin. Tämä ei kuitenkaan onnistu- oli haasteellista ja tarkkuutta vaativaa. Parittelu kesti kasvatusolosuhteissa nut kovin hyvin. Toukkien jatkuvasti erit- Lähes 300 tekemästäni paritusyrityksestä yhdestä kolmeen, useimmiten ja keski- tämä suojarihma vaikeutti työtä. Mones- onnistui vajaa kolmannes. määrin noin kaksi tuntia. Naaraiden pari- ti kävi niin, että toukka tempautui ja ka-

72 Baptria 3/2014 KUVA 3. Lämmin, kostea ja hyvin valaistu terraario oli ulkona pidettyjen verkkopussien ohella yksi munitustestipaikka. Se ei kuiten- kaan tarjonnut mainittavaa etua.

KUVA 4A & 4B. Pienten toukkien valvottui- hin kasvatuksiin soveltuivat sekä istutetut haavantaimet että luonnonhaapojen oksat. Verkkotyllikankaasta ommeltujen pussien sisällä toukat saavat tuoretta ravintoa ja ovat ainakin kookkaammilta pedoilta suojassa.

3

4A 4B

tosi kaikesta varovaisuudesta huolimatta. on paljon. Syksyllä jäljellä oli vain kah- ni lentohäkin sisässä tai paljaana, mutta Kun toukan oli saanut lehdelle, piti vie- deksan toukkaa talvipesineen. toukat pusseilla suojattuna (Kuva 4a). Osa lä odottaa muutama minuutti, jotta se ehti Kokemukseni mukaan toukkien käsit- toukista kasvoi luonnonhaapojen oksilla kutoa suojarihmaa lehden pintaan. Tou- telyä tulee välttää erityisesti silloin, kun pussin suojassa (Kuva 4b). Tällä tavalla tou- kat oli sijoitettava oksien kärkiin, jotka ne ovat kiinnittäneet itsensä alustaan na- kille on kaiken aikaa saatavilla tuoretta heiluvat kovasti. Osa toukista oli juuri hanluontia varten. Jos toukan tällöin re- ravintoa ja ainakin kookkaammat pedot, valmistautumassa nahanluontiin, jolloin päisee irti, se ei aina pysty vapautumaan kuten linnut pysyvät loitolla. ne eivät aina kyenneet erittämään suoja- vanhasta nahastaan, mikä johtaa toukan rihmaa, vaan pyörivät ympäriinsä ja lo- kuolemaan. Toukkien talvehtiminen pulta putosivat. Pari viikkoa myöhemmin Valvotumpia toukkakasvatuksia var- ja kevät toukista oli jäljellä vain neljäsosa. Val- ten istutin haavantaimia pohjasta taosa oli hävinnyt heti sijoittamisen jäl- rei’itettyihin muoviämpäreihin tai laati- Talveksi keräsin kasvattitoukat talteen keen, koska merkkejä syönnöksistä ei nä- koihin, jotka olin täyttänyt mullalla. Näi- pesissään tai paljaina (aina ne eivät kyen- kynyt. Kato oli kova, sillä vihollisiakin tä haapoja pidin joko ulos rakentama- neet tekemään pesää, kun haavanlehdet

73 Baptria 3/2014 ongelma, syyt harvinaisuuteen ovat muu- alla. Kun linnut eivät pääse pesien kimp- puun, niin toukat selviytyvät talvesta hy- vin. Vedensaanti keväällä näyttää olevan toukan virkoamiselle hyvin tärkeä asia (Kantonen 2013a). Talvehtimisesta selvinneet toukat olen kasvattanut luonnossa haapojen oksilla pusseilla suojattuna. Aluksi yhdessä pus- sissa on ollut viisikin toukkaa. Olen jou- tunut sijoittamaan ne paikkoihin, joissa todennäköisesti ihmiset eivät juuri lii- ku ja välttämään näkyviä ja aurinkoisia paikkoja, joissa toukat normaalisti ovat. Pussit on tarkastettu sopivin väliajoin ja tarpeen vaatiessa siirretty toukkineen uu- siin oksiin.

Opettavaisia epäonnistumisia

Eräänä syksynä talitiainen repi kumi- nauhoilla lokerikon päälle asetettua tyl- liverkkoa ja söi 16 kasvatuksessa ollutta toukkaa. Lokerikossa ei ollut jäljellä ai- noatakaan pesää, läheltä maasta löysin muutamia, mutta nekin näyttivät tyhjiltä. Luonnossa linnut vaikeuttivat joskus työ- tä myös nokkimalla pieniä merkkiteippe- jä, joilla olin merkannut toukkien sijain- nin myöhempiä tarkastuskäyntejä varten. Kerran onnistui metsämyyrä tunkeu- tumaan laatikon sisään talven aikana. Se 5 teki jopa pesän ja kuusi poikasta laatik- koon. Myyrä söi kaikki laatikossa olleet KUVA 5. Verkkotyllillä päällystettyjä telttoja käytin aikuisten lennättämiseen ja myös toukkien suojaamiseen. Talvella pidin toukkia verkkokantisissa, rahkasammalella vuoratuissa laatikoissa haapaperhosen toukat ja muiden lajien joko pakkasille alttiina tai lumen suojassa. kotelot. Tämän jälkeen olen suojannut lu- men alle jättämäni laatikot metalliverkol- la. ehtivät mennä huonoiksi syksyllä). Monet lipussin. Nämä pesät olin yleensä poimi- paljaistakin toukista talvehtivat onnistu- nut kasvattamiltani pikkuhaavoilta, joi- Kotelot neesti lasiputkilla suojattuina (Kantonen den oksia en tahtonut leikata. Kun toukat P. 2013a). Pesiä säilytin erilaisissa olosuh- heräsivät keväällä, ne tahtoivat sotkeutua Olen kerännyt kotelot laatikoihin alkupe- teissa. Käytin puusta tekemiäni laatikoi- vanun kuituihin eli ne täytyi mahdolli- räisine lehtineen tai kiinnittänyt ne laati- ta, joiden ilmanvaihdosta olin huolehtinut simman pian siirtää pois. Pienten toukki- kon seiniin varovasti nuppineulalla taka- ja joiden pohjalla oli sammalta kosteuden en käsittelyssä on usein suurta apua vesi- ruumiin kärjessä olevasta silkkirihma- säätelemiseksi. Rahkasammalet (Sphag- värisiveltimestä. tyynystä. Koteloita ei voi jättää vapaasti num) ovat yleisesti ottaen käyttökelpoisia Talvehtiminen näytti onnistuvan suun- sammalelle laatikon pohjalle, koska sil- talvehtimisastioiden pohjamateriaaliksi nilleen yhtä hyvin riippumatta siitä, onko loin kuoriutuminen hyvin todennäköi- talvehtimisasteesta riippumatta, sillä rah- toukka alttiina pakkasille vai lumen alla sesti epäonnistuu; aikuinen ei pääse irti kasammal paitsi säilyttää kosteuden suh- suojassa. Luonnollisesti lumenpinnan kotelosta eikä pysty levittämään siipiään teellisen pitkään sopivana, mutta myös yläpuolella talvehtivat lajit eivät ole yhtä kunnolla. Tämä pätee useimpiin lajeihin, estää tehokkaasti homeiden kasvua. Säi- pakkasherkkiä kuin maassa tai varvi- jotka kiinnittävät kotelonsa tiukasti alus- lytin laatikoita ulkona pakkaselle alttiina kossa talvehtivat, jotka tulee suojata ko- taan. Varminta on, että kotelot ovat myös ja kokeilin niiden säilyttämistä myös ha- vemmilta pakkasilta paremmin kuin ok- suhteellisen luonnollisessa asennossa. vuilla peitettynä lumen suojassa. (Kuva 5) sistossa talvehtivat haapaperhoset. Suu- Kerran sain kasvatuksessa neljä ou- Jos pesät olivat irti leikatuissa oksissa, resta toukkamäärästä suunnilleen neljäs- toa koteloa, jotka olivat lähes poikki sii- pujotin oksanpätkät laatikoiden seinissä osa näytti kuolevan pesään talven aikana. pituppien takaa. Ne tietysti kuolivat. Häi- oleviin reikiin. Osan toukista panin muo- Osa kuolleista toukista oli varmasti loi- rintä juuri ennen koteloitumista voi olla visiin jääpalalokerikoihin, joiden pohjal- sittuja (ks. Kantonen 2013b), mutta eräät pe- kohtalokas. Joskus lehdet pääsivät loppu- la oli vanua tai sammalta. Yhteen loke- sät saattoivat olla tyhjiä jo syksyllä, ku- maan ennen aikojaan pussin sisältä ja sil- roon panin kolme pesää ja pujotin lokeri- tistuneita toukkia on joskus hyvin vaikea loin syntyi nälkämuotoja. Ravinnon riit- kon ympärille tiheäsilmäisen verkkotyl- nähdä. Pakkaset eivät näytä olevan lajille tävyys on siis pystyttävä varmistamaan.

74 Baptria 3/2014 Viimeisessä toukkavaiheessa, jolloin paussia. Limenitis-toukilla tehdyissä kas- Naaraiden suurempi koko näkyy myös toukkien kasvu on kiivainta, jo lyhytai- vatuskokeissa on todettu, että niiden ke- takaruumiin paksuudessa. Naaraiden kainen ravinnonpuute vaikuttaa voimak- hitystä säätelee valon määrä (päivän pi- suuri takaruumis suhteessa koiraisiin on kaasti perhostoukkien lopulliseen kokoon tuus) ehkä jopa enemmin kuin lämpötila ymmärrettävää, sillä naaraat tarvitsevat ja kotelon elinkelpoisuuteen (P. Välimäki, tai ravintokasvi (Hong & Platt 1975, Ekkehard runsaasti ravinteita munien tuottoon ja ti- henk. koht. tieto). 1979). Runsas valo ja toisaalta valon niuk- laa niiden kantamiseen. Aikuisten haapa- kuus voivat estää diapaussin käynnisty- perhosten koko näyttää pienenevän len- Poikkeuksellinen misen. Syyssukupolven tuottaminen on tokauden loppua kohti eli kehityksen ol- syyssukupolvi ainakin pohjoisessa aina epäedullista, sil- tua hitaampaa. Yhden kasvatetun ja hi- lä sen jälkeläiset eivät ehdi talvehtivaan taasti kehittyneen naaraan siiven pituus Heinäkuussa 1984 pidin poikkeukselli- kehitysasteeseen ennen ravintokasvin la- oli vain 34 mm. Kyseisen yksilön suku- sesti reilun viikon ajan sisäkasvatukses- kastumista tai yöpakkasia. puoli piti tarkistaa sukupuolielimiä tut- sa kymmeniä pikkutoukkia. Sitten jat- kimalla. Eräällä viivästyneellä koiraalla koin kasvatusta ulkona. Neljätoista touk- Aikuisten koko siiven pituus oli 29 mm. Usein viivästy- kaa jatkoi kasvua ulkona kolmosvaihees- neiden perhosyksilöiden pieni koko liit- ta, jolloin ne tavallisesti valmistautuvat Olen saanut käsityksen, että levinnei- tyy heikkoon ravintotilanteeseen: heikos- talvihorrokseen (diapaussiin). Viisi touk- syysalueen pohjoisosassa haapaperho- sa ravintotilanteessa toukat jatkavat kas- kaa kuoli. Yksi koiras kuoriutui ulkona set ovat kookkaampia kuin Keski-Euroo- vua pidempään ja pyrkivät näin osittain jo elokuun lopussa. Se ei kyennyt levittä- passa. Tämä olisi odotettua niin kutsu- kompensoimaan heikosta ravinnonsaata- mään siipiään ja toinen koiras kuoli juu- tun lämpötila-koko -säännön perusteella: vuudesta seuraavaa koon pienentymistä ri ennen kuoriutumista. Syksyllä sisällä viileässä hyönteiset saavuttavat suurem- (Stearns & Koella 1986). Tämä näkyy erityisen lämpimässä kuoriutui kuusi koirasta ja man koon kuin lämpimissä olosuhteissa selvästi, jos toukat elävät vaihtoehtoisilla yksi naaras. Kaikki olivat vähän normaa- (Atkinson & Sibly 1997). Mahdollisen vertai- ravintokasveilla, jotka eivät mahdollista lia pienempiä ja yhden koiraan siivet jäi- lun pohjaksi mittasin vuosina 1985–1986 optimaalista kasvunopeutta. Hyvänä esi- vät ryppyyn. luonnonoloissa kasvatettujen perhosten merkkinä oli eräs viime vaiheessa pajulla Myös vuonna 1986 kehittyi erikoisia etusiipien pituuksia paritusten yhteydes- kasvattamani haapaperhostoukka, josta tapauksia. Isossa viidenkymmenen tou- sä (64 koirasta ja naarasta), siipiväliähän tuli huomattavan pieni koiras (etusiiven kan pussissa suurin osa toukista oli teh- ei voi mitata elävistä perhosista. Mitta- pituus 30 mm). nyt talvipesän normaalisti kolmosvai- usten perusteella tosin näyttää siltä, että Kasvatuksissa on siis syytä huomioi- heessa elokuun alkupuolella, mutta löysin etusiiven pituus voidaan muuttaa siipien da sekä lämpötila että ravinnon laatu. To- siitä myös nelos- ja viitosvaiheen toukkia. kärkiväliksi kertoimella 1,8. Tarkastelin dennäköisimmin luonnonyksilöitä par- Pussi oli hyvässä, terveessä suurilehtises- sukupuolten välisiä kokoeroja ja vertasin haiten vastaavia kasvatusperhosia saa, sä emihaavassa oksien välissä. Pienem- kasvattamiani yksilöitä villeihin aikui- jos toukat kasvatetaan lähellä luonnollis- missä viiden toukan pusseissa samassa siin. Kasvatettujen ja luonnosta talteen ta lämpötilaa lajin luontaisesti suosimal- paikassa ei kehitys jatkunut, ei myöskään otettujen perhosten kokovertailu on sikä- la ravintokasvilla, jonka tuoreudesta huo- valoisammassa paikassa! Siirsin seitse- li kiinnostavaa, että monilla perhosilla on lehditaan kunnolla. Tämä toteutuu hyvin, män isoa toukkaa uuteen pussiin, jon- taipumus jäädä pienikokoisiksi kasvatuk- kun haapaperhostoukat ainakin viime ka otin valoisaan reunapuuhun. Siihen sissa, joskin päinvastaisiakin esimerkke- vaiheissa kasvavat haavanoksilla pussilla saakka ne olivat siis olleet näkösuojassa jä löytyy. suojattuna. muiden oksien välissä. Kolme viitosvai- Luonnonmukaisesti kasvatettujen naa- heen toukkaa kuoli. Elokuun puolivälis- raiden etusiiven pituuden keskiarvo oli Kiitokset sä sää viileni kovasti ja kesän loppuessa yhteensä 44,4 mm ja koiraiden 39,8 mm. toukkien kehitys lähes pysähtyi. Mikäli Luonnosta, lähinnä teiltä kuolleina löyty- Kasvatuksessa tein yhteistyötä parikkala- sää olisi pysynyt lämpimänä, olisin luul- neiden villien kuuden naaraan siiven kes- laisen Sergej von Baghin kanssa. Saim- tavasti saanut toisen sukupolven aikuisia kiarvo oli 43,5 mm ja kahdenkymmenen- me kirjeitse arvokkaita ohjeita englanti- luonnossa! Lopulta neljä toukkaa koteloi- kuuden koiraan 39,4 mm. Ero kasvatet- laiselta Harold Shortilta sekä saksalaisel- tui, ensimmäinen elokuun puolivälin jäl- tuihin verrattuna oli siis hyvin pieni. ta Hans J. Weidemannilta. keen (22.8.), jolloin toukat olivat olleet jo useita päiviä koteloitumisvalmiita eli lei- kanneet lehtiä tietyllä tavalla. Syyskuun lopussa otin kaksi niistä sisään lämpi- Kirjallisuutta Kantonen, P. 2013a: Havaintoja haapaperhosen (Limenitis mään ja viikon kuluttua kuoriutui kaksi populi, L. 1758) (Nymphalidae) elinympäristöstä ja elinta- koirasta, jotka eivät onnistuneet levittä- voista. — Baptria 38: 26–31. Atkinson, D. & Sibly, R.M. 1997: Why are organisms usually mään siipiään. Kaksi koteloa jätin touk- bigger in colder environments? Making sense of a life history Kantonen, P. 2013b: Havaintoja haapaperhosen (Limenitis kien kanssa ulos lumen alle talvehtimaan puzzle. — Trends in Ecology & Evolution 12: 235–239. populi, L. 1758) (Nymphalidae) käyttäytymisestä ja kuollei- itsensä kuoliaiksi. Perhosten kohdalla on- suuteen vaikuttavista tekijöistä. — Baptria 38: 108–113. Hong, J.W. & Platt, A.P. 1975: Critical photoperiod and kin tavallista, että tietty laji pystyy tal- daylength threshold differences between northern and sout- Platt, A.P. 1969: A simple technique for hand-pairing vehtimaan vain tietyssä kehitysvaihees- hern populations of the butterflyLimenitis archippus. Limenitis butterflies (Nymphalidae). — Journal of the sa, vaikka lajien välillä talvehtimisvaihe — Journal of Insect Physiology 21: 1159–1165. Lepidopterological Society 23: 109–112. voi vaihdella munasta aikuiseen. Ekkehard, F. 1979: Neue Beobactungen und Untersuchungen Stearns, S.C. & Koella, J.C. 1986: The evolution of phenotypic Lajeilla, joiden toukat normaalisti tal- zur Biologie von Limenitis populi L. (Lep., Nymphalidae). plasticity in life-history traits: predictions of reaction norms vehtivat saattaa osa toukista siis jatkaa — Staatlichen Museum fur Naturkunde in Stuttgart. for age and size at maturity. — Evolution 40: 893–913. kehitystä suoraan aikuiseksi ilman dia-

75 Baptria 3/2014 Helsingin Harakan yökkösten (Noctuidae) vuotuinen runsausvaihtelu vuosina 1990–2013

Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen

Kirjoittajien osoite – Authors’ address: Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen, Vyökatu 9 B 13, FI-00160 Helsinki, e-mail: [email protected] 1 2

elsinginniemen eteläkärjessä on 8,7 hehtaarin (600 m Katsaus kirjallisuuteen × 300 m) suuruinen Harakan saari. Saaren pohjoisnaapuri on Kaivopuisto jalopuineen, ruohikkoineen, puutarhoineen ja Perhosten vuotuinen runsausvaihtelu on koristeistutuksineen (Kuva 1). Idässä ja lännessä on salmien kiinnostanut aina. Kehotuksia vaihtelun Herottamina useita pieniä, vähintään yhtä kallioisia saaria. Harakasta selvittämiseksi oli jo Baptrian ensi nume- etelään aukeaa avomeri (Kuva 2). Pari mitätöntä kalliokaria on myrskyjen roissa (Ekholm 1976, Jalas 1977, Anonyymi 1981, esteenä. Saaren pohjoisosassa on kallioketoja ja pikku niittyjä, joissa on Laitinen 1981). Saman tien ilmestyivät en- havaittavissa jonkin verran vanhaa kulttuurivaikutusta. Saaren keskiosaa simmäiset tutkimuksetkin aiheesta: ensin vallitsevat keinotekoiset hiekkavallit, jotka upeimmillaan ovat 15 m mittareista (Itämies ym.1980), sitten muuta- korkeita. Saaren eteläosa on kallioita (Kuva 3), rantaniittyjä ja minisoita. masta yöperhosesta (Fernelius 1981) ja vie- Lisänä vielä tervaleppäkorpi ja pieni hylätty puutarha. Harakan ilmasto lä kaikista yöllä lentävistä suurperhosista on ulkosaarimaisen äärevä. Joinakin kesinä voi kesäkuussa olla viikkoja (Heikinheimo 1981, Ahola ym.1983). Näissä jul- kestäviä täydellisen sateettomuuden kausia, vaikka Helsingin päällä kaisuissa raportoidaan vuosittaisen run- muuten komeasti ukkostaisi. Syysmyrskyillä saattaa vesi yhtäkkiä nousta sausvaihtelun tyyppi-ilmiöitä: lajeja il- 1,5 metriä ja myrskyaallot vyöryttävät suolavettä saaren matalampien maantuu tutkimusalueelle ja häviää siel- osien ylitse. Alkutalvesta on joskus kovia pakkasia lumettoman maan tä; lajit runsastuvat ja taantuvat; kunkin – oikeastaan kallioiden – aikana. lajin huippulentoajat vaihtelevat vuodesta Olemme hyödyntäneet Harakan perhosten hyvin yksityiskohtaisia toiseen ja jotkut lajit ovat hetken havait- muistiinpanojamme jo julkaistessamme tutkimuksen saaren semattomissa, mutta palaavat seuraavina uhanalaisista perhosista (Laasonen & Laasonen 2012). Nyt päätimme vuosina. selvittää kuinka saaren yökkösten vuotuinen runsausvaihtelu ilmenee, Sitten alkoi massiivisten tutkimuspro- mitä syitä runsausvaihteluun voisi keksiä ja voiko näitä tekijöitä jektien aika – kohteena ensisijassa päivä- mitenkään yhdistää. perhoset (Hyönteiskartoitus 81 1996, Heliölä ym. 2011, Saarinen 2012, Välimäki 2011). Myös sa- manhenkinen yöperhostutkimus on ol- KUVA 1. Näkymä Harakan päälaiturilta Kaivopuiston kärkeen. Photo Leena Laasonen. lut käynnissä jo pidempään (Leinonen ym. KUVA 2. Näkymä Harakan eteläkärjestä, taivaanrannassa matkustajalaiva Tallinnaan. 2003). Pisimmät Suomen Perhostutkijain Photo Leena Laasonen. Seuran jäseniin ja muihin harrastajiin tu-

76 Baptria 3/2014 The yearly variation in abundance among Den årliga fluktuationen av nattflyn (Noc- Noctuid moths in the Island of Harakka tuidae) på ön Stora Räntan söder om Hel- south of Helsinki during years 1990–2013 singforsudden under åren 1990–2013

We have systematically investigated the Lepidoptera of Harakka dur- Vi har systematiskt studerat fjärilfaunan på ön Stora Räntan åren ing the years 1990–2013 with 2–3 light traps and 5–7 sugar bait traps, 1990–2013 med hjälp av 2–3 ljusfällor och 5–7 betesfällor och and documented every moth on the forms provided by the Finnish Lep- uppgifter över varje individ har antecknats på Lepidopterologis- idopterological Society. The notes included type of trap, observation ka Sällskapets i Finland blanketter. Typen av fångstredskap, ob- period, species and sex for each individual moth. Out of this material, servationsperioden, arten och könet för varje individ har anteck- we selected all Noctuids with more than 100 observations during the nats. Vi samlade uppgifter på alla nattflyn av vilka vi observerat 24 year period, which corresponded to109 species and 140 289 speci- minst 100 exemplar under dessa 24 år: allt som allt 109 arter och mens. 140 289 individer. In spite of evolution of the trapping methods, observations summed Fast fångstmetoderna har förbättrats var mängden av obser- to about 5800 Noctuids per year both in the beginning and at the end of vationer av nattflyn likartad, ca. 5 800 i början och i slutet av pe- the monitoring period. The Noctuid population in Harakka was found rioden. Populationen av nattflyn visade sig vara instabil (Järvinen to be unstable as more moths appeared or became more abundant than 1977), genom att flera arter inkom eller blev vanligare än försvann disappeared or declined (41 vs. 27 species) (Table 2). We found two eller minskade – 41 mot 27 arter (Tabell 2). Vi fann två modeller patterns of decline, which perhaps could be used in modelling extinc- för nedgång som kunde användas för att konstruera en riskmo- tion of a particular species. Most of the new species appeared in Har- dell för försvinnandet av en specifik art. De flesta nya nattflyna akka during the years 1994–1996, the very years when observations kom till Stora Räntan åren 1994–1996, samma år då de största among the resident species peaked too (Table 1). Our explanation is that mängderna av individer registrerades (tabell 1). Vi förklarar detta the macroclimate in northern Europe was particularly favorable for med att makroklimatet i Nordeuropa då blev gynnsamt för natt- the Noctuids at that time. The first arctic barnacles (Branta leucopsis) flyn. De första vitkindade gässen Branta( leucopsis) häckade på hatched on Harakka in 1997 and thereafter they became more abundant Stora Räntan 1997 och ökade därefter mycket snabbt i antal. Fö- very rapidly. The geese forage preferably on young grasses and sedges, dan för gässen består av unga skott av gräs och halvgräs och detta which may have contributed to the dramatic decline observed among kan vara en orsak till att familjerna Apamea, Oligia, Mesoligia, grass-feeding Noctuids in the genera Apamea, Oligia, Mesoligia, Mesapamea, Chortodes och Amphipoea vars larver lever på oli- Mesapamea, Chortodes and Amphipoea. The geese also forage at the ka gräsväxter, minskat. Gässen flyger över till den närbelägna nearby urban park Kaivopuisto and produce huge amounts of drop- Brunnsparken för att äta och släpper ned en stor mängd avföring pings at Harakka. Vegetation in Harakka has become very luxurious på Stora Räntan. Detta har lett till at växtligheten på ön har blivit and the landscape turned much more closed probably due to increas- rikare och vegetationen har blivit mera sluten. Vi vet inte vilka ing level of soil nutrients. We do not know, if any Noctuids are able to arter som kan tänkas gynnas av detta. Flera storvuxna arter har take advantage of eutrophication. Many robust moths revealed either uppvisat en dramatisk uppgång och/eller nedgång under påföl- a dramatic increase and/or decrease during successive years (Table 3). jande år (Tabell 3). Vi förklarar detta med migration eller avsak- Contrasting short-term trends could be explained by yearly variation nad av migration, eventuellt över lång distans. Det är omöjligt in immigration rate. Robust Noctuids are highly mobile, and thus it is att veta vilka individer som härstammar från Stora Räntan och impossible to distinguish between immigrant and resident individuals. vilka är influgna. Inom åtta släkt (Tabell 4) fann vi mer eller min- In eight genera, we found more or less synchronous increases and de- dre samtidiga ökningar och nedgångar bland arter i samma släkt. clines among the species in a genus (Table 4). In contrast, there was a Inom familjen Tholera föreföll det, att den ena arten ökade sam- weak indication that when one species became more abundant, the oth- tidigt som den andra arten minskade. ers simultaneously declined in genus Tholera.

keutuvat seurantaprojektit ovat jatkuneet sastu (Marttila ym. 2001, Välimäki 2011). Nyky- vaikutukset olla tosi suuria”. jo pitkästi yli 10 vuotta ja kattavat koko vauhdilla karttuvista massiivisista tieto- Erikoisuuksina esitämme vielä, että Suomen. Tuloksena ovat miljoonien yksi- kannoista on epäilemättä jatkossa tuotet- perhospopulaation kokoa voi hyvin tut- löiden muistiinpanot, aina 6 miljoonaan tavissa vielä paljon lisää uutta tietoa. kia myös toukkahavainnoin (Laasonen & Laa- yksilöön asti. (Saarinen 2012, Reima Leinonen, Säätekijät – lähinnä lämpötila – mää- sonen 2000, 2007) ja maailmanlaajuisesti pi- henk. koht. tiedonanto). Runsausvaihtelu on räävät jopa kolme neljännestä päiväper- simmät yöperhosseurannat ovat 60 vuo- näidenkin projektien aineistoihin perus- hosten alueellisesta levinneisyysvaihte- den pituisia (Woiwod & Riley 1996) ja kovaku- tuvissa julkaisuissa voimakkaasti esillä. lusta (Luoto ym. 2006) ja ainakin puolet yö- oriaisseurannat 200 vuoden pituisia (Lind- Laajemmat materiaalit ja paremmat työ- perhosten lentohuipun ajoittumisesta (Val- he ym. 2010). Kasvitieteilijät vetävät kui- kalut mahdollistavat toki tarkemmat tu- tonen ym. 2010). Nämä eivät ole sama asia tenkin pisimmän korren: kirsikan kukin- lokset. Uutta ovat perhosten ryhmittely kuin vuotuinen runsausvaihtelu, mut- nan ajoittumisen vuosittaista vaihtelua elinympäristön mukaan ja runsausvaih- ta kaiketi lämpötilan vaikutus siihenkin on seurattu Japanissa katkeamattomasti telun ilmiöiden tutkiminen näissä ryh- on samaa suuruusluokkaa. Myös suuril- 1400-luvulta lähtien (ks. Parmesan 2006)! missä (Heliölä ym. 2010, Saarinen 2011, Välimäki maston muutoksen vaikutusta sekä päi- 2011), ensiyritykset taantumisen ja runsas- väperhosten (Pöyry ym. 2009) että yöperhos- Menetelmät ja aineisto tumisen täsmämäärittelyyn (Marttila ym. ten (Valtonen 2010, Hunter ym. 2014) kantoihin 2001) ja havainnot, että uhanalaiset lajit on mallinnettu – johtopäätöksenä varo- Olemme tutkineet Harakan (ETRS-TM- eivät näissä seurannoissa ainakaan run- vainen: ”jos ilmastomuutos jatkuu, voivat 35FIN 6669:8386) perhosia, kukkakär-

77 Baptria 3/2014 päsiä ja vesiperhosia vuodesta 1990 vuo- on huollettu viikoittain, paitsi keväällä ja alussa ollut erotettu ja emme täysin luot- sittain 2–3 valorysällä, 5–7 syöttirysäl- syksyllä kahden viikon välein. Havainnot taneet pikamäärityksiimme: Diachrysia lä, 5–7 feromonirysällä ja vakioidulla on talletettu Suomen Perhostutkijain Seu- chrysitis/tutti, Amphipoea fucosa/lucens/ päiväperhoslinjalla. Kaksi jälkimmäistä ran (=SPS) eri vuosien lomakkeille koke- crinanensis, Mesapamea secalis/didyma menetelmää eivät ole tässä tarkastelussa misväleittäin kukin laji yksilön ja suku- ja Euxoa tritici-ryhmä. Käytämme näis- mukana. Harakan valleilla on tehty use- puolen tarkkuudella valorysät ja syötti- tä ryhmistä ensin mainitun lajin nimeä ja asti kunnostustöitä ja puunkaatoa, mistä rysät erikseen. Kokosimme lomakkeis- lyhennettä s.l. syystä valorysien paikat eivät ole olleet ta kaikki ne yökköslajit, joista oli muis- Saaren yökköslajit jaoimme kolmeen vuosina 1990–2013 vakiot. Syöttirysis- tiinpantuna vähintään 100 yksilöä (max. ryhmään: (a) pysyvä kanta, (b) ensin yk- tä kolme on ollut vakiopaikoilla, muil- 8583), järjestettynä SPS:n MACROLEP sittäisten vuotuisten yksilöiden (vaellus?) le olemme hiljalleen etsineet vetäväm- 1999 LOMAKE (versio2002) mukaan. havaintoja, joista kehittyi pysyvä kanta, piä paikkoja (Kuva 4). Olemme koettaneet Kuitenkin, jos jompikumpi pyyntimeto- ja (c) aluksi selkeästi puuttuneet ja sit- muutenkin pysyä kehityksen mukana: di oli tuottanut alle 10 % yksilöhavain- temmin pysyväkantaiset lajit. Lajit Agro- rysämalleja on muutettu, valolähteitä on noista, niin valo- ja syöttitulokset yhdis- tis segetum ja Xestia c-nigrum muodosti- vaihdettu ja syöttineste on nykyään vah- tettiin. Sukupuolet listasimme erikseen, vat ongelman – emme päässeet varmuu- vasti sokeroitua ja viinipohjaista. muttei sukupolvia, eikä myöskään tal- teen olivatko lajien varhaiskesän yksilöt Seurantakausi on ollut toukokuun vehtivien lajien syys- ja keväthavaintoja. vaeltajia vai paikallisia. Tästä huolimat- alusta lokakuun puoliväliin eli sen ajan Eräitä lajipareja ja -ryhmiä yhdistelim- ta otimme lajit mukaan keskimmäiseen kun vuorovene Harakalle kulkee. Rysät me, koska niitä ei vielä tutkimuskauden ryhmään (b), koska kevätyksilöitä kui-

▼ KUVA 3. Harakan kallioita. Vasemmalla kuivuuteen kuollut tervaleppä. Photo Leena Laasonen.

▶ KUVA 4. Syöttirysä kalliojakson laidalla. Photo Leena Laasonen.

78 Baptria 3/2014 tenkin esiintyi vuosittain. Kaikki arviot taulukossa 1 vuoden mukaan järjestet- pyrimme aina perustamaan kolmen vuo- tynä. Muilla lajeilla ei vastaavia huippu- TAULUKKO 1 den keskiarvoon ja välttämään vertailu- ja havaittu. Aineistosta saa sen vaikutel- Yksilö- vuosiin sattuvaa tilapäistä huippuvuot- man, että huippujen muodostumisessa on Vuosi määrä ta. Edellytimme vähintään 50 % muutos- ensisijassa ollut kysymys kullekin lajille Mesoligia furuncula 1990 624 ta suuntaan tai toiseen. Löysimme kir- suotuisasta vuosien jaksosta, sen verran Platyperigea montana 1994 511 jallisuudesta näkemyksen, että lajin yk- lähekkäin saman lajin huiput esiintyvät Platyperigea montana 1995 543 silöhavaintoja tulisi olla keskimäärin 10 (Taulukko 1). Miksi vuotuiset huiput painot- Platyperigea montana 1996 924 vuodessa, jotta runsausanalyyseillä olisi tuvat kausille 1994–1997 ja 2004–2010 Platyperigea montana 1997 783 tilastollista arvoa (Valtonen ym. 2010). Las- jää arvailtavaksi. Olisikohan kyseessä il- Hydraecia nordstroemi 1996 697 kennallisen 240 havainnon rajan sijasta maston lämpeneminen tai sitten 2000-lu- Hydraecia nordstroemi 2010 605 päädyimme kuitenkin 100 havainnon ra- vulla guanoa pukkaavien hanhien rehe- Hoplodrina octogenaria 2004 1080 jaan. Emme väitä tutkimusmenetelmiäm- vöittävä vaikutus. Hoplodrina octogenaria 2006 540 me muuttumattomiksi koko 24 vuoden Hoplodrina blanda 2004 521 Hoplodrina blanda 2006 584 aikana, siitä enemmän pohdinnassa. Niin Runsastumisia ja taantumisia Mesapamea secalis s.l. 2006 886 suuria epävarmuustekijöitä emme kui- vuodesta 1990 vuoteen 2013 tenkaan tunnistaneet, että olisimme ha- Mesapamea secalis s.l. 2007 652 lunneet tai edes osanneet rakentaa joitain Vuotuiset yksilömäärät 3-vuotiskeski- Xestia xanthographa 2007 567 Xestia xanthographa 2008 665 korjausindeksejä (Martikainen & Kouki 1999, arvoin 1990-luvun alussa (5969 yksilöä/ Noctua pronuba 2008 593 Marttila ym. 2001, Heliölä ym. 2011). vuosi) ja 2010-luvun alussa (5754 yksilöä/ Noctua pronuba 2009 630 Yökkösten kantojen runsausvaihte- vuosi) ovat lähes samat ja 40 yökköslajil- Noctua pronuba 2013 725 luiden syiksi arvelimme maailman suu- la vuosihavaintoja kertyi yhtä paljon tut- rilmaston muutoksen aiheuttamaa läm- kimuskautemme alussa ja lopussa. penemistä myös Suomessa, valkoposki- Yökkösten runsauden yleisestä muut- TAULUKKO 1. Yksittäisten yökkösten hanhien valikoivaa laiduntamista ja voi- tumattomuudesta huolimatta saarella su- korkeimmat vuotuiset havaintohuiput makasta rehevöittävää vaikutusta saaren hisee (Taulukko 2). Vuonna 2001 saarel- vuoden mukaan järjestettynä. | TABLE 1. kasvillisuuteen, kantoja tukevaa vaellus- le ilmaantui Trachea atriplicis ja vuon- The observed peak years of some Noctuid ta myös aivan tavallisilla lajeilla, Hara- na 2003 hävisi Apamea sublustris. Yk- moths. “Yksilömäärä” = the number of kan äärevää mikroilmastoa ja tutkimus- sittäisten ”tiedusteluhavaintojen” jälkeen observed individuals. menetelmiemme tehostumista. Harakan saarelle vakiintui pysyvästi 10 lajia vuo- hanhet syövät vuosittain varsinkin saaren sina 1994–1996, 2000 ja 2003. Chortodes sarat ja heinät putipuhtaaksi. Pusikoitu- pygminus oikeastaan hävisi vuonna 2001, TAULUKKO 2 mista on tapahtunut (Kemppi 2012), eikä sitä sen jälkeen lajista ovat yksittäishavainnot +lajien –lajien oikein ole hillinnyt edes vallinneet kuivat vain vuosilta 2005 ja 2010. Kaikkiaan 31 määrä määrä alkukesät. Harakan kasvisto on myös yk- lajia on runsastunut +50 % tai enemmän Ilmaantunut/Hävinnyt 1 1 sipuolistunut (Kemppi 2012). Ihmisvaikutus ja 25 lajia taantunut -50 % tai enemmän. ja kulutus ovat saarella pikemminkin vä- Muutosten kokonaissumma on epäsym- Vakiintuneet/Väistynyt 10 1 hentyneet vuosien varrella, ehkä myös il- metrinen kahdestakin syystä: (1) sittem- Runsastuneet/ mansaasteet. min vakiintuneita tiedustelijoita on 10 la- Taantuneet 31 25 jia, kun väistyneitä yökkösiä on vain yksi Yhteensä 42 27 Tulokset ja (2) runsastuneita lajeja on taantuneita enemmän. Havaitsimme yhteensä 109 yökköslajia, Havaintojen valossa sekä hävinnyt TAULUKKO 2. Ilmaantuneiden, hävin- joista oli muistiinpanoissa vuosilta 1990– Apamea sublustris (vuotuiset havainnot: neiden, runsastuneiden ja taantuneiden 2013 vähintään 100 yksilöä (Liite 1). Yksi- -2-1-1-4-hävisi) että väistynyt Chortodes yökköslajien määrät Helsingin Harakalla löitä näistä lajeista oli kirjattu kaikkiaan pygminus (-4-1-3-3-väistyi) hiipuivat hil- vuosina 1990–2013. | TABLE 2. The number 140 289. Arvioinnin ulkopuolelle jäi ar- jalleen pois. Samantapaista suuntausta on of Noctuid species which appeared, disap- violta 60 lajia, joista oli enintään 2700 havaittavissa 15–20 lisälajilla. Jos yksit- peared, became more abundant or declined yksilön muistiinpanot. Eniten havainto- täiset katastrofivuodet unohdetaan, hä- in the island of Harakka during the period of 1990–2013. ja – rajana 3000 – oli koko ajalta lajeista viäminen tapahtunee tavallisimmin juu- Hoplodrina octogenaria (8583 yksilöä), ri tasaisen vähenemisen myötä. Toisaal- Hydraecia nordstroemi (6545), Hoplodri- ta emme kuitenkaan voi pelkän taantu- na blanda (6219), Platyperigea montana misen perusteella ennustaa mikä/mitkä (6151), Noctua pronuba (5263), Mesapa- lajit tulevat katoamaan vai katoaako yk- mea secalis s.l. (5193), Chortodes fluxus sikään ainakaan pidemmällä tarkastelu- misia/taantumisia suvuittain ja sukuryh- (3981), Agrotis exclamationis (3742), Xes- välillä. Apamea sublustris ja Chortodes mittäin. Saarelle vakiintuneihin lajeihin tia xanthographa (3708), Oligia latrun- pygminus -lajeihin verrattavia hiipumisia on luettavissa ritariyökköset Catocala cula (3670), Caradrina morpheus (3622), löytyy kolmesta lajista (Macdunnoughia sponsa ja C. fraxini. Runsastuneita lajeja Lacanobia oleracea (3517), Agrocho- confusa, Acronicta leporina ja Luperina on metalliyökkösissä (Plusiinae) sekä su- la circellaris (3508), Mesoligia furuncu- testacea), jotka olivat välillä 3–4 vuotta vuissa Acronicta, Lithophane ja Agrotis. la (3469) ja Cerapteryx graminis (3395). poissa, mutta palasivat myöhemmin ta- Acronicta-suvun asema tulee vielä vah- Vuotuiset havaintojen huiput näistä sa- kaisin pysyvien lajien joukkoon. vistumaan tulevaisuudessa, kun viime moista lajeista (yli 500 yksilöä) näkyvät Seuraavaksi tarkastelimme runsastu- vuosina vakiintuneet A. aceris ja A. stri-

79 Baptria 3/2014 KUVA 5. Puutarhan kevätrehevyyttä. Photo Leena Laasonen. KUVA 6. Rantaniitty on keväällä aika harmaa. Photo Leena Laasonen.

gosa ylittävät parin vuoden kuluttua 100 gosan ravintokasveista), mutta ei terva- ti tai hyytyi miten sattui omaan tahtiinsa havainnon rajat. Vaellukset Harakalle leppä (Lithophane furcifera ja L. conso- (Taulukko 3). Näihin varsin tavallisten, mut- sotkevat metalliyökkösten ja sukujen Ca- cia), eivätkä Harakan minisoiden varvut ta rotevien lajien jyrkkiin muutoksiin vai- tocala ja Agrotis kokonaiskuvaa. Suvus- (Syngrapha interrogationis). Monet ruo- kutti luultavasti eniten saareen mistä lie sa Amphipoea ja sukuryhmässä Apamea/ hovartiset kasvit ovat varmasti runsastu- vaeltaneiden yksilöiden tuki tai sen lop- Oligia/Mesoligia/Mesapamea/Chortodes neet hanhien guanon rehevöittävän vai- puminen tai vaihtoehtoisesti lajityypillis- on taantuneita lajeja yhteensä 13. Kyseis- kutuksen seurauksena ja polyfagit hyöty- ten loislajien kannanvaihtelut. Harakan sä ryhmässä erityisesti pienikokoiset la- vät siitä (Kuva 5). Suvulla Amphipoea ja su- ilmaston äärevyys ei voine näin jyrkkiä jit [Apamea unanimis (-85 %), Chorto- kuryhmällä Apamea s.l. on yhteinen piir- muutoksia selittää. des fluxus (-86 %), Oligia strigilis (-89 re. Kuten aiemmin viitattiin, niiden tou- Jatkoimme tarkastelua etsimällä lajit, %), Mesoligia furuncula (-89 %) ja Oligia kat elävät heinäkasvien [Chordotes pyg- joilla vähintään viidesti 24 vuoden aikana latruncula (-95 %)] vaikuttavat kärsineen minus saroilla ja vihvilöillä (Cyperaceae)] oli tapahtunut joko kolminkertainen run- kuluneen 24 vuoden aikana. Voimakkuu- juurituppaissa, korsissa tai lehtien välis- sastuminen ja/tai pudotus kahden peräk- deltaan näin merkittävä taantuminen on sä (Seppänen 1970). Heinäkasvit ovat valko- käisen vuoden välillä. Ajatuksemme oli, mielestämme vahva merkki häviämisu- poskihanhien mieliruokaa ja ne pyrkivät että nämä 43 lajia olisivat tavanomaista hasta, vahvempi kuin tuo edellä kuvattu syömään kasvit aivan pieninä versoina epävakaampia ja taipuvaisia taantumaan hiipuminen joidenkin lajien osalta. Mui- (Kuva 6), mikä varmasti tekee yökköstouk- tai häviämään herkemmin. Tämän ole- den taantuneiden lajien joukossa (14 lajia) kien elämän tukalaksi. Erilaisten run- tuksemme vastaisesti tässä lajijoukossa huomio kiinnittyy toukkana heinäkas- sastumisten taustatekijöiksi voidaan siis oli seurantajaksolla taantuneita, runsas- veilla (Poaceae) elävien lajien (Cerapte- ehdottaa ilmaston lämpenemistä, hanhi- tuneita ja vakaakantaisia lajeja kaikkia ryx graminis, Tholera cespitis, Mythim- en guanon rehevöittävää vaikutusta, yhä yhtä paljon (9, 9 ja 11 lajia). Lisänä vielä na conigera ja M. pallens) runsauteen. jatkuvaa tukea vaelluksista ja ehkä vielä yhdeksän myöhäissyksyn/alkukevään la- Jäljelle jääneille 10 taantuneelle lajille ei menetelmiemme tehostumista. Erilaisten jia ja viisi vaeltajaa. ole ensisilmäyksellä löydettävissä yhteis- taantumisten taustalla taitavat ainakin Seuraavaksi poimimme ne yökköslajit, tä nimittäjää, mitä voisi käyttää perustee- osaltaan olla nälkäiset hanhet. joissa oli yksikin vähintään kolminker- na taantumiselle. tainen runsastuminen tai pudotus kahden Vuodet 1994–1996 ovat tuoneet eniten Hurjia nousuja peräkkäisen vuoden välillä. Tuon suurui- vakiintuneita uudistulokkaita (7 lajia) ja ja karmeita syöksyjä nen vaihtelu näyttää olevan säännönmu- samat vuodet toistuivat jo aiemmin va- kaista Harakan yökkösten keskuudessa, kiolajien huipuissa (Taulukko 1). Varmaan Edellisessä kappaleessa vertailimme seu- kun vain seitsemän lajia jäi tämän seulan tuolloin on tapahtunut jotain myönteistä rantajaksomme alkua ja loppua eri lajeil- ulkopuolelle ja oli läpi vuosien muuttu- suurilmastossa. 2000-luvun alun näkymä la. Jakson sisäisessä tarkastelussa emme mattoman tasainen, tasaisesti runsastuva on sekava: neljä tulijaa ja kaksi menijää – havainneet minkäänlaista säännöllistä tai tasaisesti taantuva: Amphipyra trago- onko tuossa nyt eroa. kaksivuotista tai kolmivuotista runsaus- poginis, Caradrina morpheus, Hoplodri- Selvittelimme vielä ravintokasvien vaihtelua Harakan yökkösillä. Sen sijaan na octogenaria, Amphipoea fucosa s.l., runsausmuutosten mahdollisia vaikutuk- vuosien välinen vaihtelu saattoi olla jopa Melanchra persicariae, Mamestra pisi ja sia perhoslajistoon. Vakiintuneiksi tai odottamattoman suurta. Havaitsimme 29 Mythimna conigera. Kaikista muista 102 runsastuneiksi edellä määriteltyjen la- hurjaa nousua ja 37 karmeata laskua, jois- lajista kriteerin mukainen selvä muutos jien toukat syövät joko puiden lehtiä tai sa havaintomäärissä oli yli 10-kertainen löytyi vähintään kerran - yhteensä 397 ovat moniruokaisia (polyfageja) erilaisil- ero peräkkäisten vuosien välillä. Nämä muutosta. Yleisin muutos oli taantumi- la ruohovartisilla kasveilla. Puista ja pen- hurjat muutokset jakautuivat näennäisen nen kolmannekseen tai alemmaksi ja lajin saista tuomi on lisääntynyt (yksi A. stri- tasaisesti eri vuosille – kukin laji räjäh- hidas toipuminen sen jälkeen (152 muu-

80 Baptria 3/2014 TAULUKKO 3. Vuodesta seuraavaan hurjimmin runsastuneet ja karmeimmin taan- TAULUKKO 3 tuneet lajit (vuosiluku tarkoittaa jälkimmäistä vuotta). | TABLE 3. The Noctuid species with Hurjat runsastujat the most explosive increases or catastrophic declines between the successive years. Catocala fraxini ...... 0 - 18 1999 Lacanobia thalassina ...... 1 - 207 1995 Lasionycta proxima ...... 1 - 110 2005 Autographa gamma ...... 1 - 66 1994 Tholera decimalis ...... 2 - 84 (= 42×) 2001 Catocala fraxini ...... 4 - 102 (= 26×) 2010 Lithophane consocia ...... 1 - 25 1994

Karmeat syöksyjät

Lithophane consocia ...... 25 - 1 1995 Orthosia incerta ...... 27 - 1 1992 Axylia putris ...... 72 - 2 (= 1/36) 2007 Xestia triangulum ...... 341 - 7 (= 1/49) 2007 Lacanobia thalassina ...... 50 - 1 1994 Macdunnoughia confusa ...... 51 - 1 1992 Autographa gamma ...... 54 - 0 2006

TAULUKKO 4. Yökkössuvut, joista oli mukana vähintään kaksi lajia ja niissä TAULUKKO 4 useampia saman- tai vastakkaisensuuntai- sia muutoksia (A = runsastumista seuraava Samansuuntaiset muutokset hidas taantuminen, B = tilapäinen runsaus- piikki, C = tilapäinen aallonpohja, Orthosia incerta AABBBB, gothica AABBBB D = taantumista seuraava hidas runsastu- Acronicta rumicis BBBBB, psi BBBB -, leporina BBB - - minen, ”-” = poikkeava muutos vastinlajis- Mutta ei: megacephala B sa. Mitä enemmän samoja kirjaimia, sitä Lithophane hepatica AABBBB, furcifera - - BBB -, consocia - - BBB - enemmän lajien muutokset muistuttivat Oligia latrunculus CDDD, strigilis CDD - toisiaan. | TABLE 4. The Noctuid genera Agrotis exclamationis ABBB, clavis ABB - which were represented by at least two Mutta ei: segetum A, ipsilon B species expressing either similar or opposite population trends. A = general increase, Apamea monoglypha BBDD, oblonga BBD -, lateritia BBD - B = temporary increase, C = temporary Mutta ei: sublustris, crenata, furva, remissa, unanimis decrease, D = general decrease, and “-“ Euxoa nigricans ABBDD, tritici s.l. - B - DD, obelisca - B - D - = opposite trends within a genus. The Autographa gamma BBBBBBDD, mandarina B - - - - -D - more identical letters, the higher similarity Abrostola triplasia AD, tripartita AD between species-specific responses. Vastakkaiset muutokset

Tholera cespitis ABDDD, decimalis D - A - -

tosta). Toiseksi yleisin oli vastaava run- aikaisesti lennossa. Myös Autographa Agrochola, Mesoligia, Lacanobia, Po- sastuminen ja hidas taantuminen (111). gamma ja A. mandarina käyttäytyivät lia, Mythimna, Diarsia, Noctua tai Xestia Yhden vuoden tilapäinen piikki ylöspäin havaintoaineistossa hyvin samankaltai- emme löytäneet juuri minkäänlaista sa- (81) tai alaspäin (53) olivat harvinaisem- sesti – voisikohan A. mandarinalla olla mansuuntaisuutta nousuissa tai laskuissa, pia. Nousut ja laskut jakautuivat tasai- lähilajinsa tapaan taipumusta kevätvael- vaan vasteen olivat ainakin näennäisesti sesti eri vuosille. Kukin laji runsastui tai luksiin. Sukujen Agrotis ja Euxoa saman- täysin lajikohtaisia. taantui taas miten sattuu omaan tahtiinsa. suuntaisesti käyttäytyvät lajit eivät ole Mutta ehkä tämä kuitenkin oli seurausta vaeltajan maineessa. Mielenkiintoisin on Vielä jotain pientä Harakan äärevästä mikroilmastosta. kuitenkin suku Tholera, jossa T. cespitis Lopuksi tarkastelimme niitä yökkös- -lajin nousua vastasi samana vuonna T. Vertaillessamme valo- ja syöttirysäsaalii- sukuja, joista oli tullut mukaan vähin- decimalis -lajin lasku ja vielä pari vuot- ta löytyi kaksi yökköstä (Rivula sericea- tään kaksi lajia. Muutamissa suvuissa oli ta myöhemmin T. cespitis -lajin laskua T. lis ja Calophasia lunula), joita emme oli- useita samanaikaisia ja samansuuntaisia decimalis -lajin nousu. Aivan kuin lajien si lainkaan havainneet, jos käytössä olisi muutoksia (Taulukko 4). Sukujen Orthosia toukat olisivat kilpailleet yhä vähenevis- ollut vain syöttirysiä. Toisaalta Catocala ja Lithophane samansuuntaisiin muutok- tä resursseista – heinäkasveista ja niiden sponsa havaittiin Harakalla vain syöttiry- siin voi hyvin olla selityksenä suotuisat juurista – jotka hanhet ahmivat suihinsa sillä. Artikkelin alkupuolella mainittu 90 yöt myöhäissyksyllä tai eritoten aikaisin jo aivan pieninä tuppaina. Suvuista Ca- % raja vain jommallakummalla menetel- keväällä, jolloin kaikki lajit ovat saman- tocala, Amphipyra, Hoplodrina, Xanthia, mällä tuotti vielä 34 lajia, jotka suosivat

81 Baptria 3/2014 vain yhtä pyydystysmenetelmää. Näis- den ryhmien välille ei olisi jäänyt. Lisäksi tuottivat huippuvuosia miltei joka vuo- tä ainakin Autographa gamma, Cryphia tiukemman valintakriteerin mukaan puo- si. Olli Järvisen malli Suomen saaristos- raptricula ja Chortodes pygminus tuli- let sekä hurjasti muuttuneista lajeista (Tau- ta ehdottaa, että saareen tulevia ja sieltä vat syötille satunnaisesti vain huippu- lukko 3) että sukutason tarkastelun lajeis- häviäviä lajeja tulisi tasapainotilanteessa vuosina. Seitsemällä lajilla valolta muis- ta (Taulukko 4) olisi hävinnyt. Mielestämme olla yhtä paljon (Järvinen 1977). Tämän pe- tiinpannuista yksilöistä yli 90 % oli koi- tiukempi rajaus olisi rajoittanut artikkelin rusteella Harakalla vallitsee lajistollinen raita (Apamea furva, Chortodes pygmi- asiasisältöä siinä määrin, että vuosittais- epätasapaino, sillä seurantajaksollamme nus, Hoplodrina octogenaria, Sideridis ten havaintomäärien vähyydestä aiheutu- tulokaslajien määrä oli selvästi häviäviä reticulatus, Lacanobia oleracea, Leuca- va epävarmuus on siedettävämpää. Ha- lajeja suurempi. Toisaalta, potentiaalises- nia comma ja Graphiphora augur), mut- vaintohaarukassa 100–240 havaintoa 24 ti häviämisvaarassa olevista lajeista löy- ta kaikilla näillä syötiltä muistiinpannut vuoden aikana oli paljon herkästi muut- simme kaksi taantumisilmiötä – hiipu- yksilöt edustivat melko tasan kumpaakin tuvaisia lajeja. Ehkäpä muutokset näky- misen ja hyvin voimakkaan taantumisen. sukupuolta. vätkin paremmin tällä tasolla, jossa lajien Niiden avulla ehkä voisi rakentaa mallin kannat ovat kovin ohuet. Jos vuotuiset yk- ennustamaan lajin tulevan häviämisen Pohdinta silömäärät kiipeävät korkealle (>500 yk- riskiä. Harakalla häviäviä lajeja oli to- silöä), laji sietää varmasti hyvin erilaisia sin vain kaksi, eikä näiden varaan yleistä Seuranta-aika ja pyyntiteho olosuhteita eikä ole riittävän herkkä ym- mallia voi tietenkään vielä rakentaa. Seuranta-ajan tulee olla riittävän pitkä (He- päristössä tapahtuville muutoksille. Toi- Valkoposkihanhien laidunnuksesta liölä ym. 2011, Marttila ym. 2001, Hunter ym. 2014) nen itse valittu rajaus oli runsastumisen syntyvä kaksoisvaikutus on aikamoinen ja saaliiden riittävän isoja (Woiwod & Riley (+50 %) ja taantumisen (-50 %) raja-arvot. erikoisuus Harakalla (Kuva 7). Sukuryh- 1996, Valtonen ym. 2010, Hunter ym. 2014) luo- Aiempia julkaisuja laji lajilta arvioimalla män Apamea/Oligia/Mesoligia/Mesapa- tettavan tuloksen saamiseksi. Neljä vuot- pääsee rajoihin, jotka muistuttavat valit- mea/Chortodes, suvun Amphipoea sekä ta, tai jopa kahdeksan vuotta, voi olla ai- semiamme, vaikka kirjallisuuslähteet ei- neljän muunkin lajin taantumisen ja ehkä van liian lyhyt seuranta-aika (Mikkola 1997). vät otakaan rajoihin kelvolla kantaa (Jalas vielä suvun Tholera kilpailutilanteen Seuranta-aikaa ja saaliin runsautta koske- 1977, Marttila ym. 2001). Selvää on, että raja- syyksi panemme mieluusti valkoposki- vat ehdot katsomme vaivatta täyttäneem- arvojen kiristäminen vähentää taantu- hanhien innon syödä heinä- ja sarakasvit me (24 vuotta, 140 289 yksilöä). Sivusei- neita ja runsastuneita lajeja, mutta johtaa jo aivan pieninä. Kempin (2012) mukaan koiksi jääneet toistuvat SPS:n MACRO- vakaakantaisten osalta helposti yliarvi- suuri osa saaren rehevöitymisestä on las- LEP LOMAKE -muutokset ja paisuvan oon. Runsastumisen raja-arvolla +100 % kettava hanhien muualla syömien ruoho- excel-taulukon raskaus olivat hallittavis- kahdeksan runsastuneeksi luokiteltua la- jen ja saarelle kantamien ulosteiden tiliin. sa hitaalla puurtamisella. Aineistomme jia olisi tullut luokitelluksi toisin ja taan- Puusto, pensaisto ja ruohovartiset kas- suurin heikkous piilee vakioimattomas- tumisen löysemmällä raja-arvolla -33 % vit ovat kaikki aiempaa rehevämpiä, saa- sa pyyntitehossa: rysämallit vaihtuivat, kuusi uutta lajia taantuneiksi (Taulukko 2). ren maiseman on umpeutunut ja paahtei- valolähteitä muutimme (ks. Ahola ym. 1983, Lisäksi pohdimme symmetriaa, sillä ha- set osat ovat pienentyneet. Miten se voi- Leinonen ym. 1998) ja vielä syöttinestekin vaintojen kaksinkertaistuminen (+100 si yökkösiin vaikuttaa? Osa vakiolajeis- muuttui viinipohjaiseksi. Vakiointi ei tul- %) vastaa taantumismielessä havaintojen ta osaa ehkä toukkavaiheessa hyödyntää lut mieleen, sillä halusimme pysyä per- puoliintumista (-50 %) eli soveltamamme rehevöitymistä ja siitä johtuvat kuluvan hostutkimuksen menetelmien kehityksen taantumiskriteeri oli itse asiassa kohtalai- vuosituhannen ensimmäisen vuosikym- mukana, emmekä jämähtää viime vuosi- sen tiukka, minkä perusteella pitäydyim- menen loppupuolen runsaushuiput näillä tuhannelle. Erilaisten tekniikkain para- me alkuperäisessä valinnassamme. Kai- lajeilla. Tämä hanhivaikutus oli meille yl- nemisen vaikutuksen havaintoihin jätäm- kesta tästä vedämme kaksi johtopäätös- lätys ja pani käsikirjoituksen uusiksi mo- me auki. Kokonaisluvuissa se ei näy, kun tä: (1) runsastuminen ja taantuminen ovat neen otteeseen. tutkimusjaksomme alkuvuosien ja loppu- kovin riippuvaisia asetetuista kriteereitä, Taulukossa 3 esitetyt hurjat nousut ja vuosien yökkösten kokonaismäärät ovat jotka täytyy siksi täsmällisesti ilmoittaa; karmeat syöksyt selitämme muualta, jopa miltei samat. Sitä ei käy kiistäminen, että (2) suhteellisen alhaisina yksilömäärinä kaukaa, tulleelta vaellusavulla. Aivan ta- yksittäisissä tapauksissa, kuten Catoca- esiintyvät lajit voivat lopulta osoittautua vallisten, rotevien yökkösten joukossa voi la-suku, osasyy runsastumiseen voi olla varsin käyttökelpoisiksi aikasidonnaisten olla paljon vaeltaneita yksilöitä, joita ei myöhempinä vuosina käytetty etikkainen muutosten arvioinnissa. pysty erottamaan kotimaassa syntyneistä viinisyöttineste. perhosista. Vaatimattomampia 5–8-ker- Kannanvaihteluista taisia runsastumisia näkyy yökkösillä Lajien valinta ja indeksit Harakan saari ei ole koelaboratorio, mis- tapahtuvan myös sisämaassa, Hämeen- Kaksi itse luomaamme menetelmää aihe- sä yhtä yökköslajistoa muuttavaa tekijää koskella, kai ilman vaellusapua (Ahola ym. utti lisää hämminkiä. Olisi käynyt hullus- voisi tutkia kerrallaan. Luonnonolosuh- 1983). Vastaavat suurinpiirtein kolmin- ti, jos olisimme valinneet Valtosen ym. teissa muutostekijöitä ilmestyy ja poistuu kertaiset vuosittaiset runsauden vaihtelut (2010) ehdottaman ”keskimäärin 10 yksi- sekavana sarjana. Suotuisan suurilmas- kuuluvat Harakalla ”rutiiniin” mahdolli- löä per vuosi” rajaksi lajien mukaan otta- ton muutoksen vaikutus näkyy parhaiten sesti saaren äärevän mikroilmaston seu- miseksi tarkasteluun. Kyseisen rajan (240 vuosina 1994–1997, jolloin sekä vahvoilla rauksena. Tarkoittamamme äärevyys Ha- yksilöä) soveltaminen oman rajamme vakiolajeilla oli esiintymishuippujen vuo- rakalla käsittää tarkemmin ottaen koko ”muistiinpanot vähintään 100 yksilöstä” sia että saarelle ilmaantui eniten vakiin- joukon sääilmiöitä. Siksi jokin osatekijä sijaan olisi johtanut sekä runsastuneiksi tuvia lajeja. Vastaavankaltaista selvää voi samana vuonna auttaa yhtä lajia run- että taantuneiksi luokittelemamme lajien kuviota ei 2000-luvulla löydy: tulijoita sastumaan ja toinen osatekijä murjoa toi- (Taulukko 2) putoamiseen tarkastelun ulko- ja menijöitä on muutama. Vuodesta 2004 sen lajin lähes maanrakoon. Luulimme puolelle siten, että merkittävää eroa näi- lähtien vähintään jotkin saaren vakiolajit aloittaessamme, että säätekijöiden vaiku-

82 Baptria 3/2014 tus olisi ollut havaittua paljon suurempi ja yhtenäisempi. Harakan seuranta-ajalta 1990–2013 emme löytäneet yhtään laajaa perhosfau- nan tutkimusta eteläisimmästä Suomesta ja siksi otimme esiin hiukan vanhemmat saaristoa käsitelleet tutkimukset (Suomalai- nen 1979a,b, Itämies ym. 1980, Somerma ym. 1987, Bruun 1992). Harakan yleisimmistä lajeista Mesoligia furuncula, Mesapamea secalis s.l., Hoplodrina octogenaria, H. blanda, Lacanobia oleracea ja Cerapteryx grami- nis löytyi niistäkin, mutta mitään muuta yhtäläisyyttä – ilmaantuneet, hävinneet, runsastuneet tai taantuneet lajit – ei sit- ten löytynytkään. Vielä onnettomammin kävi, kun etsimme yhtäläisyyksiä etelä- rannikon mantereen tutkimuksista (Heikin- heimo 1981, Suomalainen 1987, Järventausta ym. 1988). Ei samankaltaisuutta yhdenkään yökköslajin käyttäytymisessä. Laajem- min koko Etelä-Suomen perhoskantoja käsittelevässä työssä eräät runsastuneiksi luokitellut lajit (Mikkola 1997) olivat meidän aineistossamme samaan tapaan runsastu- neita, mutta eräät päinvastoin taantunei- ta. Kovan työn jälkeen jää kaksi köyhää johtopäätöstä. Yökköslajit ilmaantuvat ja häviävät, runsastuvat ja taantuvat eri vuosikymmeninä eri suuntiin. Oma tut- kimuksemme jää kuvaukseksi yökköspo- KUVA 7. Näytelmän päätähdet, uuttera hanhiperhe. Photo Leena Laasonen. pulaatioiden vaihteluista Harakalla. Laa- jempia alueellisia vaihteluita ei ole mah- dollista arvioida. Tiedämme, että monil- lä runsastunut kaikkiaan 41 yökkösla- nyt avoimuutta, mikä lienee vaikuttanut la SPS:n jäsenillä on tarkkoja muistiin- jia (Taulukko 2). Saarelta on hävinnyt, lä- joihinkin yökköslajeihin erisuuntaisesti. panoja havainnoistaan vuosikymmenien hes hävinnyt tai siellä taantunut 27 lajia. Muutamalla lajilla (Taulukko 3) olemme ha- ajalta. Toivoisimme kovasti, että niitäkin Löysimme kaksi taantumisilmiötä, joil- vainneet hurjia runsastumisia ja karmei- julkaistaisiin vertailua varten. Alustavat la voisi olla ennustearvoa lajin häviämis- ta taantumisia kahden peräkkäisen vuo- arviomme syistä ja seurauksista saisivat riskin laskemisessa, mutta tästä materi- den välillä. Nämä selitämme tavallisten, joko vahvistuksen tai putoaisivat unoh- aalista emme voi yleistä riskimallia ra- mutta rotevien lajien vaelluksilla tai vael- duksiin. kentaa. Vuodet 1994–1996 tuottivat eni- lusten puutteella. Kahdeksan suvun (Tau- ten uusia lajeja saarelle ja runsaushuip- lukko 4) sisällä oli havaittavissa samanai- Yhteenveto puja saaren vakinaisissa lajeissa (Tauluk- kaisuutta lajien runsastumisissa ja taan- ko 1). Tämän tulkitsemme seuraukseksi tumisissa. Ennakkokäsityksemme vastai- Olemme tutkineet Helsingin Harakan yökkösille suotuisasta suurilmastollisesta sesti Harakan mikroilmaston äärevyyden saaren (ETRS-TM35FIN 6669:8386) per- jaksosa. Koko 2000-luvun runsastumiset emme voineet osoittaa vaikuttavan suu- hosia 24 vuoden ajan vuosina 1990–2013 ja taantumiset ovat karkeasti samansuu- restikaan yökköslajien menestymiseen. 2–3 valorysällä ja 5–7 syöttirysällä. Jo- ruisia, vaikka vakiolajien runsaushuippu- kainen havaittu yksilö on kirjattu Suo- ja esiintyi erityisesti vuosina 2004–2010. Kiitokset men Perhostutkijain Seuran (=SPS) lo- Ensimmäiset valkoposkihanhet ilmaan- makkeille pyydystyypin, havaintojakson, tuivat saarelle vuonna 1997 ja ne runsas- Kiitämme johtava ympäristökasvattaja yksilön ja sukupuolen tarkkuudella. Näis- tuivat nopeasti. Hanhet syövät heinä- ja Kaisa Pajasta ja Harakan Luontokeskus- tä lomakkeista kokosimme ne yökkösla- sarakasvit aivan pieninä ja tämä on ehkä ta, jotka ovat mahdollistaneet pitkän tut- jit, joita oli muistiinpantuna vähintään vaikuttanut sukuryhmän Apamea/Oligia/ kimusjakson saarella. Kiitämme myös 100 yksilöä: yhteensä 109 lajia ja 140 289 Mesoligia/Mesapamea/Chortodes ja su- Kati Laasosta ja Matti Jalavaa, jotka ovat yksilöä. Tutkimusmenetelmämme ovat vun Amphipoea lajien taantumiseen, sil- huoltaneet pyydyksiämme, kun olem- kehittyneet vuosien varrella, mutta siitä lä kyseisten lajien toukat elävät heinien me itse olleet matkoilla. Lisäksi kiitäm- huolimatta alkuvuosien ja loppuvuosien eri osissa. Hanhet käyvät ruokailemassa me Paavo Metsämäkeä – rauha Paavon vuotuiset yksilömäärät olivat varsin sa- läheisen Kaivopuiston ruohikoilla ja li- muistolle – Saara Metsämäkeä ja Eddy mat: noin 5800 yks./v. Harakan yökkös- säävät ulosteiden välityksellä ulkopuolis- Bradshaw’ta, jotka ovat auttaneet mitä fauna ei tutkimuskautenamme ollut sta- ta ravinnekuormitusta Harakassa. Han- kummallisimmissa teknisissä ongelmis- biili (Järvinen 1977), vaan saarelle on tänä hien laidunnus on siis toisaalta rehevöit- sa. Lopuksi välitämme terveiset kaikille aikana ilmaantunut, vakiintunut tai siel- tänyt saaren kasvillisuutta ja vähentä- Metsämäen pikkutytöille.

83 Baptria 3/2014 LIITE 1. Yökköslajit (N = 109), joista kertyi vähintään 100 havaintoa (tarkka havaintomäärä sulkeissa) vuosilta 1990–2013. | APPENDIX 1. The noctuid species (N = 109) with at least 100 observations (the exact number of observations given in brackets) during the years 1990–2013.

Rivula sericealis (212), Hypena proboscidalis (1058), Scoliopteryx A. unanimis (191), A. ophiogramma (186), Oligia strigilis (467), libatrix (303), Catocala sponsa (109), C. fraxini (231), Acronicta O. latruncula (3670), Mesoligia furuncula (3469), Mesapamea psi (351), A. leporina (224), A. megacephala (163), A. rumicis secalis s.l. (5193), Luperina testacea (331), Amphipoea oculea (918), Cryphia raptricula (1104), Abrostola triplasia (109), A. (351), A. fucosa s.l. (2144), Hydraecia nordstroemi (6545), Celaena tripartita (206), Diachrysia chrysitis s.l. (1135), Macdunnoughia leucostigma (188), Chortodes fluxus(3981), C. pygminus (162), confusa (284), Plusia putnami (209), Autographa gamma (968), Discestra trifolii (1449), Lacanobia oleracea (3517), L. thalassina A. mandarina (136), Syngrapha interrogationis (273), Calophasia (2067), L. suasa (1017), Hadena capsincola (121), Sideridis lunula (565), Amphipyra pyramidea (815), A. tragopoginis (318), reticulatus (1712), Melanchra persicariae (160), Mamestra pisi Pyrrhia umbra (681), Caradrina morpheus (3622), Platyperigea (101), M. brassicae (467), Polia bombycina (794), P. nebulosa (431), montana (6151), Hoplodrina octogenaria (8583), H. blanda Leucania comma (586), Mythimna conigera (1241), M. impura (6219), Dypterygia scabriuscula (1674), Rusina ferruginea (888), (2200), M. pallens (754), Orthosia incerta (370), O. gothica (658), Trachea atriplicis (160), Euplexia lucipara (319), Actinotia polyodon Cerapteryx graminis (3395), Tholera cespitis (908), T. decimalis (165), Enargia paleacea (507), Parastichtis suspecta (1311), (213), Lasionycta proxima (225), Axylia putris (779), Ochropleura Cosmia trapezina (2769), Xanthia togata (389), X. icteritia (1258), plecta (1063), Diarsia mendica (156), D. brunnea (538), Noctua Agrochola circellaris (3508), A. lota (118), A. litura (295), Eupsilia pronuba (5263), N. fimbriata (667), Lycophotia porphyrea (408), transversa (375), Conistra vaccinii (1525), Lithophane hepatica Eurois occultus (1028), Graphiphora augur (1779), Xestia c-nigrum (745), L. furcifera (114), L. consocia (124), Xylena vetusta (267), (1426), X. triangulum (2239), X. baja (2129), X. xanthographa Ammoconia caecimacula (295), Blepharita satura (139), Apamea (3708), Anaplectoides prasinus (777), E. nigricans (671), E. tritici s.l. monoglypha (1028), A. sublustris (144), A. crenata (714), A. (1316), E. obelisca (1215), Agrotis ipsilon (105), A. exclamationis lateritia (2926), A. furva (1115), A. oblonga (725), A. remissa (714), (3742), A. clavis (598), A. segetum (186).

Kirjallisuus nais-Suomen suurperhosten kartoitustyöryhmä, Turku. 151 s. Marttila, O., Saarinen, K. & Lahti, T. 2001: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta – Ensimmäisen 10-vuotisjakson Anonyymi 1981: Runsaustutkimus. — Baptria 6: 33. Järvinen, O. 1977: Teorin om öars biogeografi belyst med (1991–2000) tulokset. — Baptria 26: 29–65. exempel från Finlands skärgård. — Nordenskiöld-samfun- Ahola, M., Silvonen, K. & Vilen, J. 1983: Kosken HL (EH) dets tidskrift 37: 27–38. Mikkola, K. 1997: Population trends of Finnish Lepidoptera pitäjän suurperhoset vuosina 1969–1982. — Notulae during 1961–1996. — Entomologica Fennica 8: 121–143. Entomologicae 63: 145–175. Kemppi, S. 2012: Harakan saaren muuttuva kasvillisuus – Kasviston ja kasvillisuuden selvitystyö 2012. — Helsingin Parmesan, C. 2006: Ecological and Evolutionary Responses to Bruun, H. H. 1992: Changes in species composition of kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2012: 11. Recent climate change. — Annual Review of Ecology, the moth and butterfly fauna on Houtskär in the archi- Evolution & Systematics 37: 637–669. pelago of SW Finland during the years of 1954–1989 Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2000: Raunikkikoi Caryocolum (Lepidoptera:Hesperiidae–Noctuidae). — Acta Academiae petryi (Hofman,1899)( Lepidoptera, Gelechiidae) Suomessa. Pöyry, J., Luoto, M., Heikkinen, R. K., Kuussaari, M. & Saarinen, Aboensis.Ser.B,Mathematica et physica 52: 1–49. — Baptria 25: 141–145. K. 2009: Species traits explain recent range shifts of Finnish butterflies. — Global Change Biology 15: 732–743. Ekholm, S. 1976: Päiväperhosten runsaudenvaihteluista. Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2007: Hietaneilikkavyökoin — Baptria 1: 14–15. [Caryocolum schleichi (Christoph,1872)] esiintymisrunsauden Saarinen, K. 2013: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta arviointi Suomessa. — Baptria 32: 24–28. 2012. — Baptria 38: 4–14. Fernelius, L.-E. 1981: Havaintoja perhoskannan muuntelusta Sipoon Linnanpellon kylässä. — Baptria 6: 73–75. Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2012: Uhanalaisten ja silmäl- Somerma, P, Koskinen, P. & Jalas, I. 1987:Vallisaaren suurper- läpidettävien perhosten havainnot Helsingin Harakalta vuosi- hosfauna. — Baptria 12: 85–95. Heikinheimo, O. 1981: Suurperhoslajien runsauden vaihtelu na 1961–2011. — Baptria 37: 17–23. Vantaan Tikkurilassa ja Janakkalassa 1970-luvun valopyynti- Seppänen, E. 1970: Suomen suurperhostoukkien ravintokas- tulosten perusteella. — Baptria 6: 62–68. [Laitinen, J.] 1981: Perhoslajien runsaustutkimus. vit. — Suomen Eläimet 8: 1–416. — Baptria 6: 44–45. Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2011:Maatalousympä- Suomalainen, E. 1979a: The lepidopteran fauna of an isolated ristön päiväperhosseurannan vuoden 2010 tulokset. Leinonen, R., Söderman, G., Itämies, J., Rytkönen, S. & island in the outermost archipelago of the Gulf of Finland. — Baptria 36: 10–17. Rutanen, I. 1998: Intercalibration of different light-traps and — Notulae Entomologicae 59: 79–88. bulbs used in moth monitoring in northern Europe Hunter, M.D., Kozlov, M.V., Itämies, J., Pulliainen, E., Bäck, J., — Entomologica Fennica 9: 37–51. Suomalainen, E. 1979b: Long-term changes in the Macrolepi- Kyrö, E.-M., & Niemelä, P. 2014. Current temporal trends in doptera fauna of the Porvoo area on the southern coast of Fin- moth abundance are counter to predicted effects of climate Leinonen, R., Lundsten, K.-E., Söderman, G. & Tuominen-Roto, land. — Notulae Entomologicae 59: 79–88. change in an assemblage of subarctic forest moths. — Global L. 2003: Valtakunnallisen yöperhosseurannan tulokset 1999. Valtonen, A., Ayres, M. P., Roininen, H., Pöyry, J. & Leinonen, Change Biology, painossa (DOI: 10.1111/gcb.12529) — Baptria 28: 16–22. R. 2010: Environmental controls on the phenology of moths: Hyönteiskartoitus/Insektkartering 81 1996: Vuoden 1996 Lindhe, A., Jeppsson, T. & Ehnström, B. 2010: Longhorn beet- predicting plasticity and constraint under climate change. tulokset 21 suomalaisen hyönteislajin levinneisyyskartoituk- les in Sweden – changes in distribution and abundance over — Global Change Ecology, DOI 10.1007/s00442-010-1789-8. sesta. — Sahlbergia 3: 63–75. the last two hundred years. — Entomologisk Tidskrift 131: 241–508. Välimäki, P. 2011: Päiväperhosvuosi 2011 – poimintoja tieto- Itämies, J., Pyörnilä, M. ,Kuusela, K. & Pyörnilä, A. 1980: kannasta. — Baptria 36: 113–119. Flight periods of geometrid moths in central and northern Luoto, M., Heikkinen, R. K., Pöyry, J. & Saarinen, K. 2006: Woiwod, I. P. & Riley, A. M. 1996: Moth diversity and long- Finland (Lepidoptera). — Notulae Entomologicae 60: 77–87. Determinants of biogeographical distribution of butterflies in boreal regions. — Journal of Biogeography 33: 1764–1778. term trends. – Julkaisussa: Nieminen, M. (toim.): Internation- Jalas, I. 1977: Perhosten runsaussuhteet. — Baptria 2: al Moth Monitoring Scheme – proceedings of a seminar Hel- 84–87. Martikainen, P. & Kouki, J. 1999: Laskevien esiintymistaajuuk- sinki, Finland 10. April 1996. TemaNord 1996: 630, ss. 13–21. sien ongelma päiväperhosseurannassa: kuinka paljon perho- Järventausta, K., Avanto, A., Finneman, J. & Haarto, A. 1988: set ovat taantuneet. — Baptria 24: 137–143. Varsinais-Suomen suurperhosfauna 1870–1987. — Varsi-

84 Baptria 3/2014 Tulikukkakoisa ja sisarlajin haamu — paljon melua tyhjästä

Kari Nupponen

Kirjoittajan osoite – Author’s address: Kari Nupponen, Merenneidontie 19 D, FI-02320 Espoo; e-mail: [email protected]

ulikukkakoisa (Anania verbascalis ([Denis & Schiffermüller], 1775)) on palearktisella alueella laajalle levin- nyt laji. Havaintoja on Marokosta ja Portugalista Keski-Aasiaan ja idässä Venäjän Kaukoitään, Japaniin ja Intiaan saakka (Slamka 2013). Levinneisyysalueensa etelä- ja keskiosissa laji on yleinen ja paikoin runsas, mutta harvinaistuu selvästi pohjoista kohti. Itämeren ympäristössä tulikukkakoisaa on pidetty satunnai- Tsena ja osin loikkarina, mutta 2000-luvulla laji on levinnyt pohjoiseen ilmeisesti ilmaston lämpenemisen seurauk- sena. Tulikukkakoisan pääravintokasveja ovat tulikukat (Verbascum spp.), mutta toukan tiedetään elävän myös muilla kasveilla (Slamka 2013), joista syyläjuuri (Scrophularia nodosa) on Suomessa laajalle levinnyt (Lampinen ym. 2014). Tulikukkakoisa on luonteenomaisen näköinen ja helposti tunnistettava laji. Euroopassa esiintyvistä lajeista sen voisi ehkä sekoittaa Suomestakin tavatun porrokirjokoisan (Ecpyrrhorrhoe rubiginalis (Hübner, 1796)) eräiden muotojen kuluneisiin yksilöihin. Itäpalearktisella alueella esiintyy kaksi melko samannäköistä lajia, jotka kuiten- kin ovat melko helposti erotettavissa tulikukkakoisasta sekä ulkonäön että genitaalituntomerkkien perusteella. Denis & Schiffermüller (1775) kuvasivat lajinPyralis verbascalis Wienin seudulta Länsi-Euroopan sydänmailta. Hieman myöhemmin Jacob Hübner (1796) kuvasi lajin Pyralis arcualis todennäköisesti Baijerista nykyisen Saksan eteläosasta, mutta synonymisoi sen pian tulikukkakoisan kanssa. Molempien taksonien tyyppiyksilöt ovat sittem- min hävinneet. 1800-luvun alkupuolelta lähtien A. verbascalista on Euroopassa pidetty helposti tunnettavana tri- viaalilajina.

Sisarlajiongelma ti paljasti kiintoisan yksityiskohdan: suo- olla tarkistin tulikukkakoisan itäpaleark- malaisen tumman koiraan vesicassa oli tiset lähilajit [Anania albeoverbascalis 1990-luvun lopulla Jari-Pekka Kaitila paksu nippu pitkiä kitiinipiikkejä (cornu- Yamanaka, 1966, A. egentalis (Christoph, kiinnitti huomiota Suomesta keräämiin- ti), jotka puuttuivat vaalealta puolalaisel- 1881)] ja totesin, etteivät ne ole sekoitet- sä tulikukkakoisiin, jotka olivat ”eri oloi- ta yksilöltä. Heräsi ajatus, että nimen A. tavissa suomalaiseen taksoniin. Samoi- sia” kuin puolalaiset yksilöt. Suomalaiset verbascalis sisällä olisi kaksi lajia, jois- hin aikoihin Suomesta löydettiin aina- yksilöt olivat keskimäärin selvästi tum- ta pohjoisen/itäisen taksonin olemassa- kin kaksi loikkariksi tulkittua ’oikeaa’ mempia ja vaikuttivat myös hieman le- oloa ei aiemmin ole huomattu. Käydessä- A. verbascalis -yksilöä, joilta vesican cor- veäsiipisemmiltä. Yksilöiden preparoin- ni 2000-luvun alussa Pietarin eläinmuse- nutit puuttuivat. Kaikki näytti siis hyväl-

Anania verbascalis and its presumed sister Anania verbascalis och dess dotterart species – much ado about nothing – mycket oväsen i onödan

The presumed existence of a sibling species of Anania verbasca- Anania verbascalis ([Denis & Schiffermüller], 1775) har förmo- lis ([Denis & Schiffermüller], 1775) is shown to be a misinterpre- dats ha en dotterart, men detta visar sig nu vara en feltolkning. tation. The conclusion is based on examination of 212 specimens Den här slutsatsen kan dras efter att 212 exemplar från olika re- from different parts of the Palaearctic region, genitalia prepara- gioner av Palearktis undersökts. Dessutom har genitalierna hos tions of 35 specimens, and the DNA barcodes of seven specimens. 35 exemplar och DNA-streckkoden hos 7 exemplar studerats. Originally the splitting was made by Jari-Pekka Kaitila on the ba- Ursprungligen gjordes uppspjälkningen av arterna av Jari-Pekka sis of presence/absence of cornuti in the male vesica. However, the Kaitila på basis av förekomsten eller avsaknaden av cornuti i ha- cornuti easily get loose during copulation. There are no other di- nens vesica. Cornuti lossar dock lätt vid kopuleringen. Det finns agnostic differences between the two taxa, and the barcodes of the inga andra diagnostiska olikheter mellan dessa två taxa, och strec- sequenced seven specimens are identical to each other. The taxon koderna hos de sju undersökta exemplaren är identiska. Taxonen Anania sp. nr. verbascalis should be omitted from the list of Finn- Anania sp. nr. verbascalis borde därför avlägsnas från förteck- ish Lepidoptera. ningen över Finlands Lepidoptera.

85 Baptria 3/2014 1

KUVA 1. Tulikukkakoisan muuntelua. – Ylärivi: Suomi, Ural, Altai; – Keskirivi: Unkari, Unkari, Kyrgyzstan; – Alarivi: Etelä-Venäjä, Itävalta, Itävalta.

tä uuden lajin löytymisen suhteen. Pie- ta ei ole esitetty. Ryhmän eurooppalaisen paikkaa tallennettu 45 yksilön näytesarja nen sisäpiirin kesken pohdimme seuraa- kirjan (Slamka 2013) valmistelun vuoksi si- (T. Nupponen leg.). Genitaalipreparaatte- vaa siirtoa ja löytäjän etuoikeudella Kai- sarlajiongelman selvittely ajautui vaihee- ja tein yhteensä 35 yksilöstä, joista 23 oli tila lupasi selvittää taksonin aseman lop- seen, jossa ratkaisua ei enää voitu odo- koiraita ja 12 naaraita. Lisäksi lähetin 12 puun saakka. tella. Keskusteltuani tilanteesta Kaitilan DNA-näytettä sekvensoitavaksi. Sekven- Kului vuosia, eikä sisarlajiasia edis- kanssa syksyllä 2010 lupauduin selvittä- soitavat yksilöt valittiin siten, että näy- tynyt lainkaan. Huhujen varassa elänyt mään tapaus tulikukkakoisan loppuun. te oli kattava sekä alueellisesti että yksi- ja tulikukkakoisan sisarlajina jo yleises- löiden ulkonäön (tummuus, kirjavuus) ja ti pidetty taksoni päätyi nimellä Anania Ongelman ratkaisu: genitaalityyppien (cornutit) mukaan. Ul- sp. nr. verbascalis Suomen perhosten lu- materiaali ja menetelmät konäön vaihtelua tutkittiin vertailemalla etteloon (Kullberg ym. 2001) ja lopulta myös sekä alueellisesti että genitaalityypin mu- Suomen uhanalaisten lajien luetteloon Lähtötilanne oli, että laajalle levinneen kaan ryhmiteltyjä näytteitä. (Kaitila ym. 2010). Uuden taksonin viralliste- tulikukkakoisan (A. verbascalis) seas- tun aseman seurauksena ulkomailta alkoi sa arveltiin olevan samannäköinen ja le- Tulokset tulla kiusallisia kyselyitä itse taksonista vinneisyydeltään itäinen tai pohjoinen si- ja sen tuntomerkeistä. Kysymykset oli- sarlaji. Aluksi kokosin sekä määrällisesti Yksilöiden siipikuvioinnissa on vain vat kiusallisia siksi, ettei niihin ollut ole- että alueellisesti kattavan näytemateriaa- marginaalista yksilöllistä vaihtelua (Kuva massa vastauksia. Tulikukkakoisan ja si- lin useista eri kokoelmista. Tutkittavana 1). Siipien pohjaväri vaihtelee jonkin ver- sarlajin genitaaleissa oli huhujen mukaan oli yhteensä 212 yksilöä seuraavista mais- ran siten, että pohjoiset yksilöt ovat keski- yllä mainitun cornutieron lisäksi ”useita ta: Tunisia, Portugali, Italia, Itävalta, Sak- määrin tummempia kuin eteläiset. Keski- selviä eroja”, joita tarkemmin tivatessani sa, Bulgaria, Kreikka, Turkki, Iran, Puo- määräinen tummeneminen on melko ta- ei kukaan osannut yksilöidä. Tulikukka- la, Unkari, Viro, Suomi, Kyrgyzstan ja saista kohti pohjoista, mutta samalla niin koisan sisarlaji oli muuttumassa varjois- Venäjä (Keski- ja Etelä-Ural, Volgograd, vähäistä, ettei satunnaisesti valitun yksi- ten kujien haamuksi, josta monet puhuvat Belgorod, Altai). Tämän selvityksen kan- lön alkuperää voi päätellä ulkonäön pe- ja jonka jotkut väittävät nähneensä, mutta nalta merkittävin oli läntisestä Unkarista rusteella. pitäviä todisteita otuksen olemassaolos- läheltä taksonin A. verbascalis kuvaus- Koiraan genitaaleissa ainoa ’ero’ on

86 Baptria 3/2014 2 3

4

KUVA 2. Yksittäinen vesican kitiinipiikki (cornutus). KUVA 3. Koiraan phallus: yläkuvassa vesican cornutit ovat paikallaan ja alakuvassa irronneet. KUVA 4. Naaraan bursa. Vasemmalla bursan sisällä on irrallisia cornuteja.

vesican cornutien (Kuva 2) puuttuminen lussa. Tätä tukee myös se, että irrallisia gamma – A. mandarina (Kerppola 1979) ja joiltakin yksilöiltä (Kuva 3). Näennäinen cornuteja löytyy naaraiden bursasta. Il- Phalonidia udana – P. manniana. Kään- vaihtelu muiden rakenteiden (cucullus, miö on varsin yleinen lajeilla, joiden vesi- teisesti lajiparien etsintämenetelmää voi- sacculus, phallus, uncus) muodossa on cassa on pitkiä ja okaisia cornuteja. daan edellä kuvatun tulikukkakoisaon- artefakti ja riippuu siitä, kuinka tiukasti Taksoni Anania sp. nr. verbascalis tu- gelman tapaan käyttää virheiden etsin- ja missä asennossa genitaalit puristetaan lee poistaa Suomen perhosten luettelos- tään ja ’ylimääräisten’ taksonien poista- preparaattilasien väliin. Vesican cornu- ta. Suomen uhanalaisten lajien luettelossa miseen. Siihen voisi edistynyttä harrasta- tien puuttuminen ei merkitsevästi korre- Anania sp. nr. verbascalis tulee muuttaa jaa motivoida vaikkapa se, että lajien pu- loi maantieteellisesti tai ulkonäön kanssa. tulikukkakoisaksi (Anania verbascalis). dottaminen pois Suomen perhosten viral- Lisäksi saman populaation sisällä esiin- Lajin status säilyy silmälläpidettävänä liselta listalta on oleellisesti vaikeampaa tyy molempia genitaalityyppejä. (luokka NT). kuin uusien lajien löytäminen. Naarasgenitaalien vaihtelu on erittäin Tulikukkakoisan spekuloidun sisarla- vähäistä, eikä korreloi mikään kahta tak- jin noususta ja tuhosta sekä siitä aiheutu- Kiitokset sonia puoltavan muuttujan kanssa. Osal- neista ongelmista huolimatta kryptisten la naaraista on bursassa ja/tai ductuk- lajien etsintää kannattaa edelleen jatkaa. Kiitokset materiaalin lainaamisesta, tek- sessa irrallisia kitiinipiikkejä, jotka ovat Piilevien lajien löytyminen Suomesta nisestä avusta ja/tai rakentavista keskus- identtisiä koiraan cornutien kanssa (Kuva on täysin realistista ja DNA-menetelmi- teluista seuraaville henkilöille: Risto Ha- 4). Kuvat koiraan ja naaraan genitaaleista en käytön yleistyminen yhtenä välinee- verinen, Peter Huemer, Urmas Jürivete, esitetään esimerkiksi Slamkan (2013) jul- nä vaikeiden määritysongelmien ratkai- Lauri Kaila, Jari Kaitila, Ole Karsholt, kaisussa. semiseksi on helpottanut merkittävästi Karl-Erik Lundsten, Marko Mutanen, DNA:n sekvensointi onnistui seit- kryptisten lajien etsintää. Viime vuosi- Timo Nupponen, Kimmo Silvonen, Fran- semästä näytteestä, jotka ovat peräi- na löydettyjä lajipariksi osoittautuneita tisek Slamka, Bo Wikström. ■ sin Portugalista, Uralilta, Altailta, taksoneja ovat esimerkiksi Autographa Kyrgyzstanista, Suomesta ja Unkarista. DNA-viivakoodit ovat keskenään identti- siä. Onnistuneesti sekvensoiduissa näyt- Lähteet Ympäristökeskus. s. 430–470. teissä on molempia genitaalityyppejä, ja Kerppola, S. 1979: Autographa mandarina (Lepidoptera, se on alueellisesti riittävän kattava. Denis, J.M. & Schiffermüller, I. 1775: Ankündung eines Noctuidae), a new moth for northern Europe. — Notulae Systematischen Werkes von den Schmetterlinge der Wiener Entomologicae 59(2): 47–49. Gegend. – Wien. 323 s. Johtopäätökset Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2014: Kasviatlas 2013. Hübner, J. 1796–1833 [imprint ”1796”] d: Sammlung – Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Tulosten perusteella nimen A. verbascalis europäischer Schmetterlinge. 6. Horde. Die Zünsler; nach der Helsinki. Levinneisyyskartat osoitteessa http://www.luomus. alla kulkee kiistattomasti vain yksi takso- Natur geordnet, beschrieben und vorgestellt (continued by fi/kasviatlas. C. Geyer). — Augsburg. [i]–[iv], [i–ii], [i–ii], 1–30, [i–ii], ni. Epäilyt sisarlajin olemassaolosta eivät [i–ii], pls. 1–32. Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2001: Checklist perustu mihinkään mitattavissa tai muu- of Finnish Lepidoptera – Suomen perhosten luettelo. toin havaittavissa olevaan ominaisuuteen. Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010: — Sahlbergia 6(2): 45–190. Perhoset. – Julkaisussa Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Cornutien puuttuminen joidenkin koirai- Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Slamka, F. 2013: Pyraloidea (Lepidoptera) of Europe, vol. 3. den vesicasta johtuu mitä ilmeisimmin Punainen kirja 2010. — Ympäristöministeriö & Suomen Pyraustinae & Spilomelinae. — Bratislava 2013. 357 s. siitä, että cornutit ovat irronneet paritte-

87 Baptria 3/2014 Baptria 3/2014 Vol. 39

s. 67 Pääkirjoitus

s. 68 Baptria nuorisoleirillä 24.–27.7.2014 — "Tääl on ollu kivaa!" Komulainen T. A.

s. 70 Kokemuksia haapaperhosen (Limenitis populi, L. 1758) (Nymphalidae) kasvatuksesta Kantonen P.

s. 76 Helsingin Harakan yökkösten (Noctuidae) vuotuinen runsausvaihtelu vuosina 1990–2013 Laasonen E. M. & Laasonen L.

s. 85 Tulikukkakoisa ja sisarlajin haamu — paljon melua tyhjästä Nupponen K.

Kirjallisuutta jäsenhintaan – itsellesi tai lahjaksi!

Tutustu Suomen ja maailman ▶ 320 sivua, päiväperhosiin – tarjouksessa kovakantinen, 210×257 mm 2 kirjaa yhteishintaan 60 € (norm. 81 €)

■ Päiväperhoset matkalla pohjoiseen (norm. 32 €) Ilmasto muuttuu – miten päiväperhosilla menee

SAARINEN Suomessa? Kirja on samalla myös tunnistusopas. JANTUNEN

PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN

■ Lennä, safiirisoturi. Maailman päivä-"Suomen päiväperhoset maailmanennätys- perhoslajien suomenkielinen nimistö,vauhdissa." aa 12.9.2010. telä-Saim – E ihmisten ottavaa ini aa san laajej mmm la on painav töön perhosil uvat ympäris u, että äivä ka heijast n sanott sistä, jot O n tekemi kuin koskaan. lmakehää kkaammin ttäminen i avissa VAUHTIA ja voima ttinen syö verratt UUTTA N npal , joka on ANNE idin yle katastrofi (norm. 49 €) VUOSITUH hiilidioks kaan saada ai osa 1 oja ESSA ap a. VAIHTE ski- mimpia t taan. ailmassa Etelä- ja Ke Pon var so rhosma eie sen inisiii pi on ho- een maailman yvät jo pe tiia viim Hopeas n päiväper imittais rkit näk vauh tavalline n täys rofi n me ut huimaa ti, ja Suomessa t kuitenki katast ttun ä huonos – ee toennust Ilmasto jisto on muu ll yht. 60 la , nen. Ilmas mämpi perhos enee hyvin, mi yillä ttei lämpi en päivä jeilla m la, niit ittavat, e 80- Suom llä la piissa varo i lajille 20 aikana. Mi metsänreunoil la ja LLa i enää sov jolan den itä kuuluu ain soil Suom kaan Poh 22 vuo ksi? M issä tai v enn amaan ai ikkea mi äristö Suome luvulla.a S joukolle n ka aahdeymp ammee uvat isolle enne eilla, p ajeja odot sts onn- Upean ja runsaan kuvituksen avullaovet avavoitut pikku- tutustuaar ia l n il ma nen Mitä uus nä, ku jeja. Etukan ja pellonpient osille? se uusia la jo tullut äiväperh vat ensimmäi honen on n eläville p katoa häiveper stelijoide Mitkä lajit taakkuunn- — LAJISTO MUUTTUU sten tiedu vuosina? anut val ensimmäi lähi sopivat olot? a 1991 alk ä läähheess . vuonn menneessä joukossa päivä- muutos vie niille aa uosikymm lili ttelee 113 essa v tieettoojjaa y Kirja esi yden ja äihin kysymyksiin vastanta. Kahd irjaannnuutt ILMASTO LÄMPENEE levinneisy N seur a on k dodoiillttaa rhoslajin odesta äiväperhos ja tutkija ulkkoolluuoo pe utoksia vu llinen p tajaa nnikonon koko maailman päiväperhosiin. Saat denhyvänmu to- na sta harras etelära runsau kertaa oi ta immäistä 0 vapaaeht rhoses 1991 – ens ja havaia n- 75 asta päiväpe lömäärien on llisten yksi valottaa neljästä miljo reille. de lla – sekä tuntu perustee ta tällä simmille PÄIVÄPERHOSET jen suut to en tulevvai pohjoi iväperhost vät pä rjastaa löyty isadalla. KiK is- vuos lajjieen tunn MATKALLA oto perustied en 248 sivua, id myös n läähialue Lähde harrastajien ja uusien päiväperhosten ◀ kokonaiskuvan päiväperhoslajistosta Suojame pystyt i, tamiseks . htamattaa lajistoaa uno matkaan – 2000-luvun kesät eivät jätä ketään kylmäksi. POHJOISEEN kovakantinen, tunnistamaan suvulleen/alaheimolleen näkemiäsi KIMMO SAARINEN & JUHA JANTUNEN ISBN 978-952-67544-1-3 170×242 mm päiväperhoslajeja. –"Kirja on kuin kielellinen

8.10.2013 8.09 ja visuaalinen maailmanympärysmatka". Lennä, safiirisoturi, aukeamia.

Kimmo Silvonen PP-seuranta_kansipaperi_000.indd 1 Morten Top-Jensen Michael Fibiger Suomen ■ Suomen päivä- ja yöperhoset ■ Suomen - maastokäsikirja päivä- ja yöperhoset ■ Suomen päivä- ja yöperhoset A Field Guide to the Butterflies and Moths of Finland verkkosiipiset -maastokäsikirja kotilot ja etanat

Suomen Tutustu Suomen Kaikkien perhos- – opas maa- verkkosiipisiin. kirjojen ”raamattu”. nilviäisten Kirjassa esitellään ensimmäistä kertaa elävien perhosten kuvina kaik- ki Suomesta tavatut suurperhoset juuriperhosista punatäpliin ja ritari- perhosista yökkösiin, yhteensä noin 2500 kuvaa 1074 lajista. Tämän Määritysopas ja lisäksi 83 värikuvataululla on luonnollista kokoa olevat levitetyt ko- koelmayksilöt, joista tuntomerkit ovat paremmin nähtävissä. Lähi- Suomen suurperhoset, maailmaan alueiden lajistosta käsitellään mm. kaikki Ruotsin lajit. Toukkakuvia on lajeista, joita usein löydetään tai etsitään toukkana. Pikkuperhoset, kuten koit, koisat ja kääriäiset, käsitellään heimotasolla. tuhti tietopaketti Lajiteksteissä luetellaan tieteelliset sekä suomenkieliset nimet syno- lähialuelajeja ja osa • 2014 uutuustuote. nyymeineen ja lisäksi ruotsinkielinen nimi. Perhosten elintapojen ja elinympäristöjen lisäksi kerrotaan mm. lentoaika, tuntomerkit, lähi- lajit, talvehtimisasteet ja toukkien ravintokasvit. Levinneisyyskartat • 2014 uutuustuote. näyttävät lajien esiintymisen eri osissa maata. pikkuperhosista • 376 sivua, kovakantinen, Muutokset lajistossa, runsaudessa ja levinneisyydessä liittyvät ilmas- • 184 sivua, kovakantinen, ton lämpenemiseen ja maankäytön muutoksiin. DNA-analyysit ovat 170 242 mm voimakkaasti muokanneet ja tarkentaneet käsityksiä lajien sukulai- – × suussuhteista. Kirjaan on harrastajien ja 40, 4 0,- ammattitutkijoiden yhteistyön pohjalta Kimmo Silvonen koottu uusin tieto Suomen perhosista. BugBook • 2014 uutuustuote. 170×242 mm Morten Top-Jensen Publishing Michael Fibiger • 820 sivua, pehmeäkantinen, 95,– 130×215 mm ■ Nordens ■ Suomen luteet dyngbaggar Ludetietouden Hämikki ja – Pohjolan ■ klassikko nyt seitsemän seittiä lantakuoriaiset tarjoushintaan. – suomalaisia (ruotsinkielinen) Määritysopas ja hämähäkkejä kuvina • 2014 uutuustuote tuhti tietopaketti. ja asioina. 352 sivua, kovakantinen, 34,– • 336 sivua, kovakantinen, 170×242 mm 250×190 mm 30,– 30,–

SÄÄSTÄ TOIMITUSKULUISSA – Tilaa mikä tahansa yllä mainittu kirja – saat kaikille Katso lisää kirjoista ! samassa tilauksessa oleville tuotteille ilmaisen toimituksen postitse (voimassa 31.12.2014 asti). nettisivuiltamme www.tibiale.fi

Osta lahjaksi 50 € lahjakortti (tai vaikka useampi) • Käytettävissä kaikkiin Hyönteistarvike TIBIALE Oy:n tuotteisiin. • Lahjakortilla ostettaessa tarvikkeet kaikille aina jäsenhintaan –20% • Kortti on voimassa 12 kk ostohetkestä. ▶ Tilaukset: [email protected]