Historiallinen Kerroksellisuus Kaisaniemen Puiston Suojelun Ja Vaalimisen Avaimena

ARTIKKELIT

Ranja Hautamäki ja Julia Donner Historiallinen kerroksellisuus Kaisaniemen puiston suojelun ja vaalimisen avaimena

ulttuuriperinnön eurooppalaisen tee suus viittaa puistoissa nähtäviin eri aikakausien mavuoden 2018 jälkimainingeissa halu piirteisiin, rakenteisiin ja materiaaleihin, jotka Kamme kiinnittää huomion historiallisiin ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön his kaupunkipuistoihin, jotka jäävät suojelukeskus toriaa sekä jatkuvuutta.3 Otamme tarkasteluun telussa ja päätöksenteossa liian usein rakenne Helsingin vanhimman julkisen puiston, aivan tun kulttuuriympäristön varjoon.1 Vanhat puis keskustan ytimessä sijaitsevan Kaisaniemen ja tot ovat historiallisiin rakennuksiin verrattavia sen monipolvisen suunnittelun 1900-luvun alusta monumentteja ja ne ovat kerroksellisia, eri aika nykypäivään. Tukeudumme puiston suunnittelu kausien fyysisten elementtien ja suunnittelu aineiston lähilukuun, merkitysten tulkintaan ja ihanteiden kudelmia. Kaupunkipuistojen suo analyysiin. Avaamme puistolle ominaista kerrok jelu ei ole ollut kuitenkaan itsestään selvää, sillä sellisuutta amerikkalaisen tutkijan Galen Cranzin puistojen erityislaatua tai merkitystä ei aina tun kehittelemän historiallisten kaupunkipuistojen nisteta, niitä koskevaa historiallista tietoa ei usein tyypittelyn avulla, joka tuo näkyväksi eri aikakau ole tai sitä ei osata tulkita. Puistojen lainsuojaton sien ajattelun ja sen kiteytymisen puiston tyyli asema on ilmennyt erityisesti niihin kohdistu piirteisiin ja käyttötarkoituksiin.4 neissa maankäytön suunnittelun hankkeissa ja Pohdimme puiston kerroksellisuuden vaali puistojen uudistuksissa, jotka ovat heikentäneet mista kulttuurisen kestävyyden (cultural sustaina- niiden historiallisia ominaispiirteitä ja muutta bility) käsitteen avulla, joka korostaa ennen kaik neet alkuperäistä sommitelmaa, kasvillisuutta tai kea kulttuuriperinnön ja sen fyysisten rakenteiden käyttötapoja.2 ja yhteisesti jaettujen kulttuuristen merkitysten Artikkelimme nostaa keskiöön historiallisten jatkuvuuden turvaamista.5 Kaisaniemen puisto kaupunkipuistojen erityispiirteeksi tunnistetun on havainnollinen esimerkki kaupunkipuistosta, kerroksellisuuden ja se vaalimisen. Kerrokselli jonka historialliset arvot eivät välity puiston nyky

1. Hazel Conway & David Lambert, Public Prospects. Historic Urban Parks under Threat. The Garden History Society, The Victorian Society 1993, 1; David Lambert & Jonathan Lovie, All Rosy in the Garden? Journal of Architectural Conservation, 12:3 (2006), 83–84; Jochen Martz, Historic urban systems - an as yet undervalued topic in the field of the preservation of Cultural Landscapes? Historic Environment 27:1 (2015), 90–100. 2. Icomos-IFLA Document on Historic Urban Public Parks 2017, 1. 3. Museovirasto. Kulttuuriympäristön ja korjausrakentamisen käsitteitä 27.1.2006. 4. Galen Cranz, The politics of park design: a history of urban parks in America. MIT Press 1982. 5. Mm. Katriina Soini & Inger Birkeland, Exploring the scientiﬁc discourse on cultural sustainability. Geoforum 51 (2014), 213–223.

376 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA

tilasta. Vaikka puisto on muodollisesti suojeltu, se n Kuva 1. Kaisaniemen puisto on Helsingin vanhin on jätetty rapistumaan. Epäselvyys tavoiteltavasta alun perin julkiseen käyttöön perustettu kaupunkipuis- kehittämisen suunnasta on johtanut pysähtynei to keskustan ytimessä, rautatieaseman ja kasvitieteel- syyden tilaan. Artikkelimme tärkeänä lähtökoh lisen puutarhan vieressä. Ilmakuvassa (2017) osoitetut osa-alueet: 1. koivukuja, 2. kasvitieteellinen puutarha, tana on ollut havaintomme Kaisaniemen puiston 3. vesiallas, 4. urheilukenttä, 5. puiston pääsisäänkäyn- huonosta kunnosta ja sen eri kerrostumien hei ti, 6. tenniskentät, 7. väliaikainen päiväkoti. Helsingin kosta tunnistamisesta. Tavoitteemme on kiin kaupunki, Kaupunkimittauspalvelut. nittää Kaisaniemen tarkastelun avulla huomiota kaupunkipuistojen suojeluun ja pohtia, miten niiden historialliset kerrostumat voidaan tunnis kasvavan kiinnostuksen kohteena niiden tar taa ja ottaa huomioon suunnittelussa siten, että joamien ekosysteemipalveluiden – erityisesti paikan kulttuurinen kestävyys turvataan. kaupunkiekologisten hyötyjen ja virkistyksen – näkökulmasta,6 puistohistorian tutkimus on jää Historiallisten kaupunkipuistojen nyt 2000-luvulla vähäiseksi. Kaupunkipuistojen tutkimus ja suojelu historiallinen tarkastelu nousi kansainvälisen Artikkelimme paikantuu teoreettisesti his tutkimuksen kohteeksi 1980–1990-luvuilla osana toriallisten kaupunkipuistojen tutkimuksen sosiaalihistoriallisen kaupunkitutkimuksen voi kehykseen. Vaikka kaupunkipuistot ovat olleet mistumista ja historiallisten puutarhojen suojelu

6. Mm. Philip James et al. Towards an integrated understanding of green space in the European built environment. Urban Forestry and Urban Greening 8 (2009), 65–75.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 377 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER periaatteiden hahmottumista. Työmme tärkeänä listen puistojen julistukseen ja tätä vanhempaan työkaluna on Cranzin The Politics of Park Design, historiallisia puutarhoja koskevaan, vuonna 1981 joka käsittelee puistosuunnittelun typologioita laadittuun niin kutsuttuun Firenzen julistuk ja niiden taustalla vallinneita pyrkimyksiä. Toi seen.10 Historiallisen kaupunkipuiston identitee nen keskeinen lähtökohta on Maunu Häyrysen tille keskeistä on sommitelma, kasvillisuus, tilat, väitöskirja, joka tarkastelee Helsingin kaupunki topografia ja näkymät. Puistojen olennaisena puistojen suunnittelussa tapahtunutta murrosta osana on aikaulottuvuus: eri rakentamis- ja muu 1880-luvulta 1930-luvulle ja siirtymistä esteettisiä tosvaiheiden merkitys puiston muovautumisessa ihanteita painottavasta suunnittelusta puistojen ja kasvillisuuden dynamiikka – kasvu, ikääntymi reformistiseen toiminnalliseen sisältöön.7 Puis nen ja uudistuminen. Kasvillisuuden muuttuva tosuunnittelun murrosvaiheen avainkohteena luonne ja puistojen kerroksellisuus vaikuttavat oli juuri Kaisaniemen puisto. Catharina Nolinin myös autenttisuuden arviointiin. Kasvillisuuden väitöskirja tuo esille, että kaupunkipuistoinsti jokainen kasvuvaihe on yhtä autenttinen. Vaikka tuution kehityksessä oli saman tyyppisiä piirteitä perinteisesti autenttisuus liitetään kohteen syn myös Ruotsissa.8 Hän nostaa esiin 1800-luvun tyvaiheeseen ja alkuperäisiin piirteisiin, käsite lopun käännekohtana, jolloin syntyi uudenlai sisältää myös kerroksellisuuden ja kohteessa nen, toimintoja, urheilua ja liikuntaa korostava tapahtuneet muutokset, joiden arvioidaan tuo kaupunkipuistotyyppi. neen myönteisiä ja säilyttämisen arvoisia omi Viime vuosikymmeninä vihreä infrastruktuuri naisuuksia.11 on herättänyt kiinnostusta myös kaupunkihis Materiaalisten arvojen lisäksi puistoilla on torian tutkimuskohteena. Peter Clark, Marjaana myös aineettomia arvoja ja merkitystä kaupunki Niemi, Catharina Nolin ja Jari Niemelä ovat toi laisille paikkoina, joissa on vietetty vapaa-aikaa, mittaneet kolme kokoomateosta, jotka avaavat kokoonnuttu, juhlittu ja osoitettu mieltä.12 Koke erilaisia näkökulmia viheralueiden kehitykseen muksellisten arvojen merkitys korostuu vuonna Euroopassa. Ensimmäinen teos tuo esille neljän 2000 laaditussa Eurooppalaisessa maisemayleis eri kaupungin viheralueiden ja julkisen ulkotilan sopimuksessa, jonka mukaan maisema tarkoit historiaa. Seuraava osa käsittelee erityisesti lii taa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltä kunta- ja urheilualueiden kehitystä. Kolmas osa vät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ liittää viheralueet ajankohtaisiin yhteiskunnalli tai ihmisen toiminnasta ja niiden keskinäisestä siin, poliittisiin ja ekologisiin kysymyksiin.9 Moni vuorovaikutuksesta.13 Historiallisten puistojen tieteinen teossarja tuo esille kaupunkien vihreän suojelu voidaan siten ymmärtää sosiaalisen ja infrastruktuurin monimuotoisuuden ja siihen materiaalisen yhteenliittymänä, jossa koettujen kytkeytyvät sekä globaalit että paikalliset kult arvojen ja yhteisöllisten merkitysten vaaliminen tuuriset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet. on yhtä tärkeää kuin autenttisen materiaalin, Vihreän kulttuuriperinnön suojelun näkökulma rakenteiden, sommitelman ja kasvillisuuden säi kuitenkin puuttuu. lyttäminen. Historialliset kaupunkipuistot ovat merkittävä Kulttuuriperinnön suojelu on pyritty kytke osa kaupunkien kulttuuriperintöä ja niiden suo mään 2000-luvun alusta lähtien entistä tiiviim jelu perustuu vuonna 2017 laadittuun historial min kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kestävän

7. Maunu Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Helsinki-seura 1994. 8. Catharina Nolin, Till stadsbornas nytta och förlustande. Byggförlaget 1999. 9. Peter Clark (toim.) The European city and green space. London, Stockholm, Helsinki and St. Petersburg, 1850–2000. Histo rical Urban Studies. Ashgate cop. 2006; Peter Clark, Marjaana Niemi & Jari Niemelä (toim.) Sport, Recreation and Green Space in the European City. SKS 2009; Peter Clark, Marjaana Niemi, Catharina Nolin (toim.) Green landscapes in the European city, 1750-2010. Routledge Studies in Modern European History 2017. 10. Icomos-IFLA Document on Historic Urban Public Parks 2017; Historic Gardens. The Florence Charter 1981. 11. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rakennusperinnön suojelemisesta 2009, 5, http://www.finlex.fi/fi/esitykset/ he/2009/20090101.pdf (9.12.2018). 12. ICOMOS-IFLA Document 2017, 6. artikla. 13. Eurooppalainen maisemayleissopimus, 1. artikla, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2006/20060014 (9.12.2018).

378 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA kehityksen ymmärretään perustuvan usein kol misessa että kulttuuriperinnön jatkuvuuden tur meen näkökulmaan: ekologiseen, taloudelliseen vaamisessa.19 Kulttuurinen kestävyys liittyy kes ja sosiaaliseen. Kolmen pilarin varaan raken keisesti resilienssiin, paikan kykyyn ottaa vastaan nettu kestävyyden käsite sai alkunsa vuonna 2002 muutoksia ja silti säilyä. Historiallisten kaupunki pidetyssä Johannesburgin kestävän kehityksen puistojen kohdalla resilienssi viittaa muutokseen, kongressissa ja mallia on edelleen jatkokehitet mutta ennen kaikkea jatkuvuuteen.20 Jatkuvuu ty.14 Neljänteen kestävyyden ulottuvuuteen eli den turvaaminen edellyttää paikan herkkyyden kulttuuriseen kestävyyteen on kiinnitetty kuiten ymmärtämistä eli sen rajan tunnistamista, jonka kin vähemmän huomiota, vaikka erityisesti Jon jälkeen puisto menettää ominaispiirteensä ja Hawkes nosti sen esille teoksessaan The Fourth identiteettinsä.21 Pillar of Sustainability.15 Sen jälkeen käsitettä on Vaikka institutionaalisella suojelulla on jo tutkittu ja sovellettu laajasti, mutta se on edel vakiintunut asema rakennusperinnön kohdalla, leen kestävän kehityksen heikoimmin tunnistettu kaupunkipuistojen arvot ovat edelleen huonosti ulottuvuus.16 Vakiintumattomuus johtuu osittain tunnistettuja.22 Puistojen asemakaavallinen suo kulttuurin käsitteen moniulotteisesta, tarkkoja jelu yleistyi Suomessa vasta 1990-luvulla. Puisto määrittelyjä pakenevasta ja alasidonnaisesta jen heikosta asemasta kertoo myös se, että UNES luonteesta. COn tukema kansainvälinen restaurointialan Katriina Soini ja Inger Birkeland ovat analysoi asiantuntijajärjestö ICOMOS laati linjauksen neet kulttuurisen kestävyyden käsitettä tieteelli kaupunkipuistojen suojelulle vasta vuonna 2017. sessä diskurssissa ja tunnistaneet merkittävim Kannanoton taustalla oli vakava huoli kaupunki mäksi sisällöksi kulttuuriperinnön ja kulttuurisen puistoihin kytkeytyvän kulttuuriperinnön säily elinvoimaisuuden.17 Näistä ensimmäinen viittaa misestä. Puistojen suojelustatuksen puuttuminen edellisiltä sukupolvilta perityn aineellisen kult on johtanut muutoksiin; joko vähitellen etene tuuriperinnön ‒ rakennusten, puistojen ja monu vään rappeutumiseen tai äkillisiin uudistuksiin, menttien – sekä siihen kytkeytyvän aineettoman jotka ovat heikentäneet niiden historiallisia perinnön, esimerkiksi kokemuksellisen tiedon ja arvoja. Kaupunkipuistot on mielletty vaihtuvien, perinteiden, vaalimiseen seuraaville sukupolvil eri aikakauden tarpeiden täyttäjiksi ja eri toi le.18 Kulttuurinen elinvoimaisuus korostaa yhtei mintojen varannoiksi.23 Puistoihin on sijoitettu söjen merkitystä kulttuurisen pääoman tuottami harkitsemattomasti ja ilman kokonaissuunnitel sessa sekä kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja maa uusia toimintoja ja rakenteita, esimerkiksi kestävää käyttöä. Kulttuuriperinnön ja kulttuuri urheilu- ja leikkirakenteita, liikenneväyliä, pysä sen elinvoimaisuuden käsitteet tuovat näkyväksi köintialueita ja teknisiä laitteita. Myös alentunut kulttuuriperinnön ja sitä käyttävien yhteisöjen hoitotaso, tehostunut kunnossapito ja standardi välisen vahvan siteen sekä identiteetin rakentu soitunut rakentaminen ovat heikentäneet puisto

14. The Johannesburg Declaration on Sustainable Development 2002. http://ec.europa.eu/environment/archives/wssd/ documents/wssd_pol_declaration.pdf (13.12.2018). 15. Jon Hawkes, The fourth pillar of sustainability: culture’s essential role in public planning. Common Ground 2001. 16. Soini & Birkeland 2014, 213; Elizabeth Auclair & Graham Fairclough, Living between past and future. Teoksessa Elizabeth Auclair & Graham Fairclough (toim.) Theory and Practice in Heritage and Sustainability. Routledge 2015, 1. 17. Soini & Birkeland 2014, 220. 18. Mm. Convention for the safeguarding of the intangible cultural heritage. UNESCO, Paris, 17 October 2003. 19. Soini & Birkeland 2014, 216, 221. 20. Carl Folke, Stephen R. Carpenter, Brian Walker, Marten Scheffer, Terry Chapin & Johan Rockström, Resilience Thinking: Integrating Resilience, Adaptability and Transformability. Ecology and Society 15:4 (2010). http://www.ecologyandso ciety.org/vol15/iss4/art20/ (15.6.2019); Cornelius Holtorf, Embracing change: how cultural resilience is increased through cultural heritage. World Archaeology, 50:4 (2018), 639–650. 21. Lionella Scazzosi, Limits to Transformation in Places´ Identity: Theoretical and Methodological Questions. Teoksessa Zoran Roca, Paul Claval ja John Agnew (toim.). Landscapes, Identities and Development. Ashgate Publishing Limited, Ashgate Publishing Company 2011, 10. 22. Martz 2015, 91; Svava Riesto & Anne Tjetjen, Planning with heritage. A critical debate across landscape architecture practice and heritage theory. Teoksessa Ellen Braae & Henriette Steiner (toim.), Routledge Research Companion to Landscape Architecture. Routledge 2018, 247. 23. Icomos-IFLA Document 2017.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 379 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER

n Kuva 2. C. L. Engelin suunnitelmassa vuodelta 1827 Kaisaniemen puistossa oli kaksi osaa: geometrinen puukujien muodostama ruudukko ja Kaisaniemenlahteen rajautuva luonnonmukainen puisto. Kansallisarkisto.

380 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA jen historiallisia arvoja.24 Puistomaiseman köyh tulivat osaksi helsinkiläisten muistoja. Puistosta tymisen ohella kasvava kulutus on merkittävä tuli myös monenlaisten tapahtumien näyttämö. uhka historiallisille kaupunkipuistoille. Kasvava Sinne kokoonnuttiin niin poliittisiin mielenosoi käyttö ja yleisötapahtumat ovat vaurioittaneet tuksiin kuin ylioppilaiden vapunjuhlintaan sekä istutuksia ja rakenteita sekä heikentäneet aluei laulu- ja voimistelujuhliin 1800-luvun lopulta den esteettisiä ja elämyksellisiä arvoja. lähtien. Catharina Wahllundin vuonna 1839 perustaman ravintolan ottivat omakseen erityi Kaisaniemen erilaiset puistotyypit sesti yliopistolaiset ja siitä tuli erottamaton osa kerroksellisuuden ymmärtämisen avaimena sivistyneistön ja suomalaisuusliikkeen historiaa. Noin 12 hehtaarin laajuinen Kaisaniemen puisto Tapahtumien ohella puisto oli myös tärkeä liikun on Helsingin vanhin alun perin julkiseen käyt nan ja urheilun näyttämö. Kaisaniemeen vuonna töön perustettu kaupunkipuisto keskustan yti 1884 avattu Helsingin ensimmäinen urheilukenttä messä, rautatieaseman ja kasvitieteellisen puu heijasti aikakaudelle ominaisia sosiaalireformis tarhan vieressä. Se varattiin kävelypaikaksi J.A. tisia aatteita.27 Ehrenströmin vuoden 1812 asemakaavassa ja Kaisaniemen puiston alkuvaiheet ovat tärkeä toteutettiin osittain C. L. Engelin vuoden 1827 osa Helsingin puistohistoriaa. Artikkelimme kes suunnitelman pohjalta. Osittaisen toteuttami kittyy kuitenkin tarkastelemaan puiston uudis sen syynä oli samana vuonna tehty päätös siir tusvaiheita 1900-luvun alusta nykypäivään. Kai tää Turun Akatemian kasvitieteellinen puutarha saniemen puisto on ollut 1900-luvulla jatkuvan Kaisaniemeen. Engelin suunnitelma perustui muutoksen kohteena ja myös erilaisten suunnit itä–länsisuuntaisten puukujien ja niitä leikkaa telunäkemysten areenana. Artikkelimme tarkas vien poikittaisten kujien muodostamaan ruu telee näitä muutoksia ja niissä ilmenneitä pyr dukkoon. Suunnitelma liittyi olennaisena osana kimyksiä ja kulloinkin tavoiteltua puistotyyppiä. kaupungin uuteen empirekeskustaan ja vastasi Puiston ensimmäinen uudistusvaihe sijoittuu ajan rakennus- ja puutarhataiteellisia ihanteita.25 1900-luvun alkuun. Siinä asettuivat vastakkain Engel säilytti Kluuvinlahden niemen luonnonti tyylilliset ja poliittiset mielipiteet puiston tavoitel laisena puistona, josta avautuivat kauniit näky tavasta tulevaisuuden suunnasta.28 Ristiriitaisen mät ympäristöön ja jonka polveileva rantaviiva, keskustelun ja erilaisten suunnitelmaehdotusten kumpuileva maasto ja olemassa oleva puusto tuloksena päädyttiin 1920-luvun lopulla uudis korostivat paikan luonnonmukaista tunnelmaa. tustoimenpiteisiin, joiden toteutus jäi kesken Luonnonmukainen Kaisaniemi poikkesi Engelin eräiseksi.29 1900-luvun aikana puistoon tehtiin samoihin aikoihin suunnittelemasta Esplana erilaisia muutoksia, jotka palvelivat vaihtuvia dista, rakennetusta leveästä puistokadusta, joka tarpeita. Kaisaniemen kokonaisuudistamista liittyi vuonna 1856 laadittuun kaupunkien raken pohdittiin 2000-luvun alussa, jolloin uusia aja nusjärjestyksen paloturvallisuuspyrkimyksiin.26 tuksia ja kehityssuuntia etsittiin kansainvälisen Kaisaniemen puistosta muodostui 1800- maisema-arkkitehtuurikilpailun avulla. Kilpai luvun kuluessa kaupunkilaisten suosima käve lun voittanutta ehdotusta ei kuitenkaan toteu lypaikka, jonka lammikot, purot ja lehtevät puut tettu ristiriitaisen vastaanoton vuoksi. Viimeisenä

24. Eeva Ruoff, Threats to the Genius Loci of the Public Parks. Saving the Historic Urban Parks of the 19th Century. ICOMOS Open Archive 2008, 2-4. http://www.icomos.org/quebec2008/cd/toindex/77_pdf/77-N4bR-142.pdf (13.12.2018). 25. Juha Lemström, Suomen ensimmäiset kasvitieteelliset puutarhat. Teoksessa Maunu Häyrynen et al. (toim.) Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry 2001, 124–125. 26. Mona Schalin, Yleinen promenadi, esplanadi, puistikko, kylpyläpuisto. Luokittelu ja tyypittely 1800-luvun kaupunki puistoista puhuttaessa. Teoksessa Maunu Häyrynen et al. (toim.) Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Viherym päristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry 2001, 198–203. 27. Marja Pehkonen, Kaisaniemi – sydämessä ja syrjässä. Teoksessa Marja-Liisa Rönkkö (toim.) Narinkka 1986-1987. Helsin gin Kaupunginmuseo 1987, 108–128; Maunu Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Entisaikain Helsinki XIV. Helsinki-Seura 1994, 147–152; Maunu Häyrynen, Hel singin kaupunkipuistot. Teoksessa Maunu Häyrynen et al. (toim.) Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Viherym päristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry 2001, 176–189. 28. Häyrynen 1994, 186-187, 213. 29. Kertomus Helsingin Kaupungin kunnallishallinnosta 1927. Helsingin kaupungin tilastotoimisto 1928, 138.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 381 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER vaiheena tarkastelemme vuonna 2007 alkanutta tyyli-ihanteita noudattelevia puistoja. Olsson toi kaavoitusta, jossa puiston suunnittelu käynnistet Helsinkiin vaikutteita Tukholmasta, mutta myös tiin uudelleen osana alueen suojeluun tähtäävää myöhemmiltä opintomatkoiltaan Pariisista ja asemakaavaa.30 Berliinistä.33 Olssonin puistopolitiikka kytkeytyi Puiston pitkä historia ja erilaiset uudistuspyr kaupungin voimakkaaseen kasvuun ja puukau kimykset ovat luoneet Kaisaniemestä erityisen pungin väistymiseen kivikaupungin tieltä. C. L. kerroksellisen ympäristön. Havainnollistamme Engelin ja J. A. Ehrenströmin 1820-luvulla luoma sen kerroksellisuutta ja monimuotoisuutta hyö empire-Helsinki alkoi muuttua vähitellen moder dyntäen Galen Cranzin kehittämää puistotyy niksi eurooppalaiseksi kaupungiksi, jonka esiku pittelyä. Kaisaniemen puisto, kuten suomalaiset vat tulivat Euroopasta, etupäässä Berliinistä ja kaupunkipuistot yleisesti, eivät asetu Cranzin Tukholmasta.34 tyyppijaon aikajanalle sulavasti. Kaupunkipuis Maisemapuistot olivat kaupunkilaisille tarkoi tojen kehitys alkoi Suomessa varsinaisesti noin tettuja kävelypaikkoja, joissa käytiin ihailemassa puoli vuosisataa myöhemmin kuin Amerikassa, kauniita puistonäkymiä ja istutuksia. Rakennetun jonka kaupunkipuistojen tarkasteluun Cranz ympäristön kontrastiksi perustetuissa puistossa perustaa tyyppijakonsa. Lisäksi Cranz esittää jäljiteltiin luontoa puutarhataiteen avulla. Kie puistotyypit jokseenkin kaavamaisesti, toisistaan murtelevine käytävineen, tarkoin suunniteltuine irrallisina ihanne-esimerkkeinä, vaikka todelli puu- ja pensasryhmineen ja puistosta avautuvine suudessa kaupunkipuistojen kehitys on ollut vai näkymineen kaupunkiluonto oli tarkasti ja tietoi heittaista ja limittäistä niin Yhdysvalloissa kuin sesti suunniteltu representaatio.35 Esteettisten meillä, kuten Maunu Häyrynen on huomautta pyrkimysten lisäksi puistoilla oli myös sosiaalista nut.31 Kaisaniemessä voidaan kuitenkin nähdä merkitystä: kappaleen luontoa ajateltiin vaikutta Cranzin määritelmien mukaiset maisemapuistoa van kaupunkilaisiin parantavasti. Kasvillisuuden vastaava pleasure ground, sosiaalireformistisia ilmaa puhdistavan vaikutuksen lisäksi pastoraa ajatuksia mukanaan kantava reform park, virkis linäkymät rauhoittivat ja virkistivät puistojen tyksen ja urheilun maisema recreation facility ja käyttäjiä. Vaikka puistojen yhteydessä puhuttiin viimeisenä puisto julkisena ulkotilana open-space yleisesti kaupunkilaisista, kaupunkipuistojen system. Luokittelut eivät ilmene kuitenkaan sel tarkoituksena ei alkuvaiheessa ollut yhteiskun värajaisina tai täsmällisesti Cranzin määrittelyjä nallisen tasa-arvon saavuttaminen, vaan ennem noudattaen, ja erityisesti kaksi viimeistä puisto minkin porvariston sosiaalisen aseman vahvista tyyppiä ovat edellyttäneet kontekstointia. Siitä minen.36 huolimatta puistotyypittely toimii oivallisena työ Puiston tyylivalinta kytkeytyi elimellisesti toi kaluna Kaisaniemen kerroksellisuuden ja arvojen vottuihin toimintoihin. Olssonin pyrkimyksenä näkyväksi tekemisessä. oli Helsingistä puuttuvan, mannermaisen kau Kaisaniemen puiston maisemapuisto-vaihe punkipuiston luominen. Cranz huomauttaa, että alkoi, kun Helsingin vastanimitetty kaupungin maisemapuistoja on pidetty passiivisina tiloina, puutarhuri Svante Olsson sai puiston työpöydäl joissa korostuivat lähinnä pittoreskit, kauniisiin leen vuonna 1889.32 Uuden kaupunginpuutar näkymiin ja pastoraalitunnelmaan liittyvät piir hurin myötä Kaisaniemestä tuli keskeinen osa teet. Näin ei kuitenkaan ollut Kaisaniemessä. määrätietoista kehittämistyötä, jonka tuloksena Kaisaniemen puistossa ja myös kansainvälisesti Helsinkiin rakennettiin lukuisia mannermaisia maisemapuistovaiheen puistot näyttäytyvät eri

30. Terhi Tikkanen-Lindström, Kaisaniemen puiston maisema-arkkitehtuurikilpailu. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2001, 4; Kaisaniemen puiston asemakaavatasoinen yleissuunnitelma, Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2007. 31. Cranz 1982, 3–154; Häyrynen 1994, 27. 32. Svante Olsson, Förslag till omreglering af Kaisaniemi park, 1909, Helsingin kaupunginarkisto; Häyrynen 1994, 77, 81. 33. Häyrynen 1994, 95. 34. Eino Jutikkala, Urbanisoituminen. Teoksessa Päiviö Tommila & Eino Jutikkala (toim.) Suomen kaupunkilaitoksen historia 2. Suomen kaupunkiliitto 1983, 14–24. 35. Galen Cranz, Defining the Sustainable Park. Landscape Journal 23:2 (2004), 103. 36. Cranz 1982, 3–26; Häyrynen 1994, 23–24, 210–211.

382 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA

laisten kontrolloitujen aktiviteettien paikkoina. n Kuva 3. Svante Olssonin suunnitelmassa vuodel- Puistokulttuuriin kuuluivat kävelyretkien lisäksi ta 1911 Kaisaniemen puisto esitettiin pastoraalina pienimuotoiset, sivistyneet urheiluharrastukset, maisemapuistona, jonka ominaispiirteitä olivat kuten keilailu, leikit tai pelit. Cranz määrittelee kiemurtelevat käytävät, vapaamuotoiset istutukset ja joutsenlampi. Helsingin kaupunginarkisto. maisemapuistojen edistäjiksi erityisesti kaupun kien terveellisyydestä kiinnostuneet uudistajat; Helsingissä maisemapuistoihannetta puolustivat kimyksiin.38 Puiston uudistamisen taustalla oli kuitenkin ennen kaikkea traditionalistit ja kau rationaalisia ihanteita heijastavasta reformipuis- pungin porvarilliset piirit.37 tosta käyty keskustelu, jossa määriteltiin sekä Kaisaniemen puistoa koskeva keskeinen puiston toimintoja, esteettistä asua että suunnit kiista liittyi 1910-luvun uudistusvaiheeseen, joka teluammattikuntien rajoja. Vastakkain asettuivat kytkeytyi laajempaan kaupunkisuunnittelun kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin puolus uudistusliikkeeseen ja sosiaalipoliittisiin pyr tama vanha puutarhasuunnittelun perinne ja

37. Cranz 1982, 8–20; Häyrynen 1994, 211–212. 38. Mm. Riitta Nikula, Bertel Jung modernin kaupunkisuunnittelun käynnistäjänä. Teoksessa Mikael Sundman ja Mona Schalin (toim.) Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 1988, 9–41.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 383 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER

Helsingin ensimmäisen asemakaava-arkkitehdin n Kuva 4. Bertel Jungin suunnitelma (1911) kuvasi Bertel Jungin edustama reformistinen ja arkki Kaisaniemen puiston toimintoja korostavana reformi- tehtoninen suuntaus. Jungin ajattelussa puistot puistona. Puisto oli jaettu kahteen selkeään pääakse- nähtiin osana asemakaavoitusta ja niiden keskei liin, jonka varrelle sijoittuivat geometriset, esteettisesti järjestetyt urheilu- ja leikkitoiminnot. Helsingin senä sisältönä olivat toiminnat. Jung laati vuonna kaupunginarkisto. 1911 ehdotuksen, joka oli kaupunginpuutarhurin suunnitelmaa selvästi yksinkertaisempi. Olsso nin esittämän mutkittelevan käytäväverkoston relle sijoittuivat geometriset, esteettisesti järjes ja vapaamuotoisten pensas- ja istutusryhmien tetyt urheilu- ja leikkitoiminnot.39 sijaan asemakaava-arkkitehdin sommitelma pe- Reformipuisto tarjosi tilan kaupunkilaisten rustui kahteen selkeään pääakseliin, jonka var toiminnalle, ennen kaikkea liikunnalle ja urhei

39. Bertel Jung, Projekt till omreglering af Kaisaniemi park, 1911, Helsingin kaupunginarkisto; Esitys Kaisaniemen puiston uudestijärjestämiseksi, No: 66, 1–6. Helsingin kaupungin painetut asiakirjat 1911, Helsinki 1912; Valiokunnan mietintö Kaisaniemen puiston uudestijärjestelyä koskevassa asiassa, N:o 66, Liite I, 7–10. Helsingin kaupungin painetut asiakirjat 1911, Helsinki 1912; Helsingin kaupunginvaltuustolle, N:o 66, Liite II, 11–13. Helsingin kaupungin painetut asiakirjat 1911, Helsinki 1912; Häyrynen 1994, 167, 194–195.

384 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA lulle, eikä aiempaa pittoreskien maisemakuvien suunniteltiin 1970-luvun alussa pesäpallosta ihailua pidetty enää päätarkoituksena. Reformi dionia ja 12700 katsojalle mitoitettu stadion osit aatteen mukaisesti puistojen pinta-ala oli käy tain katettuine katsomoineen oli suunnitelmissa tettävä tehokkaasti ja niiden tuli palvella kau sijoitettu aivan puiston sydänalueen vesialtaan punkilaisia, eritoten lapsia ja nuoria urheilu- ja partaalle.46 Suhtautuminen puistoon paljastaa, leikkipaikkoina.40 Kaisaniemestä haluttiin muo että Kaisaniemi nähtiin enemmän tilaresurssina dostaa kaupungin keskustaan puisto, jossa eri virkistystarpeiden täyttämiseen kuin perinteisenä kokoisten leikki- ja pelikenttien sarjat mahdol ja arvokkaana keskustapuistona. Kuten Cranz listaisivat eri-ikäisten ja eri yhteiskuntaluokkiin toteaa, puistot nähtiin jokaisen kaupungin perus kuuluvien kaupunkilaisten virkistäytymisen ja palveluna, ei enää ylellisyytenä eikä esteettisenä kohtaamisen.41 Kuten Cranz määrittelee, puis elementtinä kaupungissa.47 tojen sosiaalinen tarkoitus oli selvä: tarjoamalla Puistotypologian viimeisenä vaiheena Kai ohjattua toimintaa puistot suojelivat niin lapsia, saniemessä voidaan nähdä julkisen ulkotilan nuoria kuin työläisiäkin alkoholilta, sairauksilta esiinmarssi, joka kiteytyi alueen uutta identiteet tai poliittiselta levottomuudelta.42 tiä hahmottelevassa, vuonna 2000 järjestetyssä Maisemapuistoa ja reformipuistoa seuran suunnittelukilpailussa. Suunnittelukilpailun neessa vaiheessa puistojen virkistyskäyttö koros tavoitteena oli löytää puistolle ”maisema-arkki tui. Puistojen suunnittelu kaavamaistui kau tehtonisesti korkeatasoinen, sisällöllisesti ehyt pungin laajenemisen ja uusien asuinalueiden ja puiston historiallisen arvon huomioonottava” rakentamisen myötä, ja paineet tarjota leikki- ja yleissuunnitelmaratkaisu jatkosuunnittelun poh liikuntapalveluja kasvoivat. Huomio kiinnittyi jaksi. Kilpailussa ei tavoiteltu puiston suojelua kaupunkisuunnittelussa etenkin esikaupunkei sellaisenaan, vaan etsittiin sille uutta, kaupun hin ja koko kaupungin kattavaan virkistysaluejär kia ja kaupunkilaisia paremmin palvelevaa asua jestelmään.43 Erityisesti virkistyskäyttöön suun ja sisältöä. Hanke kytkeytyi laajempaan pyrki nitellut puistot, recreation facilities, yleistyivät mykseen kaupungin keskustan elävöittämisestä. Cranzin mukaan 1930-luvulta eteenpäin. Kaisa Cranzin mukaan puistojen muututtua julkiseksi niemessä erilaiset virkistys- ja urheilutoiminnot ulkotilaksi puistosuunnittelussa pyrittiin tietoi olivat sen historian alusta asti osa puistoa. Hel sesti irti perinteestä ja etsittiin uutta ilmaisua singin ensimmäinen urheilukenttä sijaitsi puis historiallisen ja konservatiivisen hahmon ylläpi tossa ja on pysynyt käytössä tähän päivään saak tämisen sijaan.48 ka.44 Reformipuistovaiheen päätyttyä liikunta ja Palkintolautakunnan linjaukset osoittivat, urheilu valtasivat alaa itsenäisinä ja aiemmasta että paikalle luonteenomainen kerroksellisuus puistokulttuurista irrallisina ilmiöinä liikunta nähtiin pirstaleisuutena.49 Kilpailun voittanut, toimen vakiinnuttua ja laajennuttua omana hal saksalaisen työryhmän ehdotus ”131517” ei tietoi linnonalanaan.45 Kaisaniemen alkuperäisessä sesti perustunut puiston historiallisten piirteiden muodossaan säilyneelle avaralle hiekkakentälle korostamiseen, vaan hahmotteli sille uutta identi

40. Häyrynen 1994, 214; Ehdotus Helsingin keskuspuistoksi, joka käsittäsi Kaisaniemen, Hakasalmen, Hesperian, Eläintar han sekä Greijuksen metsämaiden eteläosan. No. 33, Liite II, 7, Helsingin kaupungin painetut asiakirjat vuodelta 1914, Helsinki 1915; Valiokunnan mietintö Kaisaniemen puiston uudestijärjestelyä koskevassa asiassa, No: 66, Liite I, 7–10. Helsingin kaupungin painetut asiakirjat 1911, Helsinki 1912. 41. Bertel Jung 1911. 42. Cranz 1982, 61–80. 43. Helsingin yleiskaavaehdotus 1960, viheralueet, kartta XII, Helsingin kaupunki; Helsingin yleiskaavaehdotus 1970, osa 4, yhteenveto, Helsingin kaupunki 1971, 5. 44. Cranz 1982, 101–109, 119–120; Kalervo Ilmanen, Ensimmäisenä liikkeellä. Helsingin kaupungin liikuntatoimi 1919–1994. Helsingin kaupungin liikuntavirasto 1994, 11. 45. Ilmanen 1994, 86–89, 131–134; Katri Lento, A Question of Gender, Class and Politics: The Use and Provision of Sports Grounds in Helsinki c.1880s–1960s. Teoksessa Peter Clark, Marjaana Niemi ja Jari Niemelä (toim.) Sport, Recreation and Green Space in the European City. Studia Fennica Historica. SKS 2009, 38. 46. Donner 2017, 54–56; Pekka Jyrkiäinen, suullinen tiedonanto 19.9.2016. 47. Crantz 1982, 102–103; Donner 2017, 53–56. 48. Cranz 1982, 147; Cranz 2004, 103. 49. Tikkanen-Lindström 2001, 4.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 385 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER

teettiä.50 Suunnitelmassa puiston uudeksi kokoa n Kuva 5. Vuoden 2001 maisema-arkkitehtuurikil- vaksi aiheeksi esitettiin alueen halkaisevaa leveää pailun voittajat Stefan Tischer, Susanne Burger ja ja väritykseltään huomiota herättävää, punaista Francesca Venier pyrkivät Kaisaniemen puiston rohke- väylää, joka myös muodosti uusia yhteyksiä kau aan uudistukseen, jossa historia ei ollut suunnittelun lähtökohtana. Puiston uutena kokoavana aiheena oli punkirakenteeseen. Se korvasi puiston alkupe alueen halkaiseva punainen kevyen liikenteen väylä. räiset ja historiallisesti tärkeät etelä–pohjois- ja Kaisaniemen puiston maisema-arkkitehtuurikilpailu itä–länsisuuntaiset akselit ja olisi toteutuessaan 2001. vaatinut todennäköisesti puiston tunnusomai simman elementin, koivukujan, poistamista. Suuren hiekkapintaisen pelikentän korvasi laaja pyrkimyksenä vahvistaa puistomaisuutta ja häi nurmipintainen maisematila – ”Great lawn” vyttää vastaavasti reformipuistoon oleellisesti ja ”Vappu-lawn”. Puistolle ominaisen peliken kuulunutta toiminnallista sisältöä sekä luoda tän korvaaminen nurmialueella voidaan nähdä monikäyttöisyyttä.51

50. Ehdotuksen ”131517” laativat saksalaiset Stefan Tischer, Susanne Burger ja Francesca Venier. 51. Tikkanen-Lindström 2001, 12–21.

386 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA

Kaisaniemenpuiston suojelu ja tulevaisuus massa korostettiin erityisesti puistolle ominaisten Kaisaniemen puistolla on puistosuojelun mit akselien ja urheilualueiden säilyttämistä. Samalla tapuulla harvinaisen vahva suojelustatus: ase siinä esitettiin uusia elementtejä ja tutkittiin rat makaavallisen suojelun lisäksi se on luokiteltu kaisuja erityisesti Kansallisteatterin edustalla valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi sijaitsevan vesialtaan uudeksi hahmoksi ja uuden kulttuuriympäristöksi ja Helsingin kaupungin kahvilarakennuksen sijoituspaikaksi. Keskeisenä laatimassa arvoympäristöluokituksessa se on sisältönä oli myös kasvitieteellisen puutarhan merkitty korkeimpaan, ensimmäiseen luok uuden sisäänkäynnin avaaminen puistoon.55 kaan.52 Kirjausten yhteisenä tavoitteena on, että Asemakaavatyöhön liittyi myös laaja, Helsin- Kaisaniemeä hoidetaan kaikilta osiltaan histori gin Sanomien käynnistämä kansalaiskeskustelu. allisena puistona siten, että sen historiallinen ja Kaisaniemelle omistettu teemaviikko 3.–9.9.2007 maisemakuvallinen arvo säilyy. Muodollisesta ja sen aikana julkaistut lähes 40 artikkelia tukivat suojelustatuksestaan huolimatta puistoa ei ole asemakaavaan valittua varovaisen uudistamisen kuitenkaan kunnostettu, vaan se on jätetty rapis linjaa. Alueen rapistuminen, epäviihtyisyys ja tumaan. turvattomuus olivat yhteisenä huolenaiheena,56 Viimeisin keskustelu Kaisaniemen puiston ja puistoon toivottiin ”lampi, lamppuja ja suojelusta käynnistyi vuonna 2006 puiston ase luistinrataa”.57 Suurin osa ehdotuksista keskittyi makaavatyön myötä.53 Taustalla oli tyytymättö uusiin palveluihin, toimintoihin ja tapahtumiin, myys vuonna 2000 järjestetyn aatekilpailun voit joiden toteutuessa ”Kaisaniemen puisto voisi olla tajaan, joka sai osakseen voimakasta kritiikkiä Helsingin Central Park”.58 Uudet toiminnat olivat erityisesti historiallisten piirteiden hävittämisen suurimmaksi osaksi pienimuotoisia, mutta myös ja urheilukenttien poistamisen vuoksi. Voittaneen isompia tapahtumia haikailtiin, esimerkiksi hiih työn tulkinta Kaisaniemestä ei vastannut paikan don sprinttikisoja ja festivaaleja.59 Vaikka erilaiset käyttäjien ja asiantuntijoiden käsitystä. Asema uudistukset korostuivat keskustelussa, myös puis kaavaa pohjustaneiden suuntaviivojen mukaan ton historia oli läsnä. Urheiluhistoria, akateemi puiston historiallisia piirteitä pidettiin tärkeinä ja set juhlat, vehreys ja vanhan Kaisaniemen puis tavoitteena oli tehdä Kaisaniemestä ennen kaik ton symboliksi koettu kadonnut joutsenlampi kea ”vetovoimainen keskustan kaupunkipuisto, korostivat historiallisen puiston säilyttämistä kävelypuisto, oleskelupuisto, paikallisliikunnan tukevaa linjaa.60 puisto ja asukkaiden käyttöpuisto”.54 Yleissuunni Vuonna 2008 laadittu suojelukaava tähtäsi telmatyön keskeisenä ajatuksena oli vaalia puis puiston kunnostukseen vuoteen 2012 mennes ton historiallisia ominaispiirteitä, mutta samalla sä.61 Kunnostusta ei kuitenkaan toteutettu kau rakentaa uusi tulkinta paikan historiasta. Maise pungin määrärahojen vähäisyyteen vedoten.62 masuunnittelu Hemgårdin laatimassa suunnitel Vaikka kunnostuksesta sinänsä vallitsi näennäi

52. Tiina Perälä et al., Katu- ja puisto-osaston hallinnassa olevien arvoympäristöjen määrittely ja toimintaohjeet. Helsin gin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2008:8, 53; Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 2009, http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx (14.5.2018); Kaisaniemenpuiston asemakaava 11808, 2011, http://kartta. hel.fi/ (24.11.2018). 53. Kaisaniemen puisto, asemakaavan muutos, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 25.10.2006. Helsingin kaupunki, kau punkisuunnitteluvirasto. 54. Maisemasuunnittelu Hemgård & Kari Järvinen ja Merja Nieminen, arkkitehdit, Kaisaniemenpuiston asemakaavatasoinen yleissuunnitelma, Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2007, 5. 55. Maisemasuunnittelu Hemgård et al. 2007, 8, 11–20. 56. Antti Tiainen, Maine ja pimeys luovat pelkoa Kaisaniemen puistoa kohtaan. HS, Kaupunki 3.9.2007. 57. Katriina Pajari, Lampi, lamppuja ja luistinrata. HS Kotimaa 9.9.2007. 58. Riku Jokinen, Päätoimittaja haastaa yritykset ideatalkoisiin. HS Kaupunki 6.9.2007. 59. Jukka Huusko, Keskeinen sijainti tekee Kaisaniemestä ihanteellisen festivaalipuiston. HS Kaupunki 5.9.2007, Antti Tiai nen, Hiihtoliiton toimitusjohtaja haluaa sprinttikisat Kaisaniemeen. HS Kaupunki 8.9.2007. 60. Minni-Riikka Karttunen, Puiston kentillä on urheiltu jo toista vuosisataa. HS Kaupunki 4.9.2007; Antti Tiainen, Siellä remuttiin, siellä laulettiin. HS Kaupunki 6.9.2007; Antti Manninen, Kaisaniemen puisto on herättänyt intohimoja. HS Kaupunki 7.9.2007. 61. Kaisaniemen puisto kunniaan. HS Pääkirjoitus 9.9.2007. 62. Suullinen tieto, Kaisaniemen ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet -ohjausryhmän keskustelut 2016.

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 387 RANJA HAUTAMÄKI JA JULIA DONNER nen yksimielisyys, Kaisaniemen puistoa ei ilmei nittelun ja muutoksen kohteena. Sen nykyasu on sesti pidetty investoinnin arvoisena. On myös kudelma eri aikakausien puistorakenteita: puis mahdollista, että puiston historiallisia arvoja tossa on nähtävissä Engelin klassisen akselisom palauttava kunnostus ei sittenkään ollut riittävä mitelman kaikuja, Olssonin monumentaalinen alueen voimakasta uudistusta ajaneille tahoille. koivukuja ja pittoreskit puistokukkulat, Jungin Puisto jäi jälleen kerran odottamaan ja ränsisty pikkukentät ja arkkitehtoninen vesiallas ja 1900- mään, muuttuen jonkinlaiseksi epätilaksi, jota luvun puolivälin jälkeen muotoutuneet urheilu- leimaa väliaikaisuus. Tämän päivän Kaisaniemi ja leikkialueet sekä puiston myöhäisempi kehi tunnetaankin massiivisten suurtapahtumien tys tapahtumakäyttöineen. Puiston nykyinen näyttämönä ja tilapäisten rakenteiden sijoitus kerroksellisuus rakentuu sen fyysisistä piirteistä, paikkana sekä valitettavasti myös puistona, joka mutta myös sen monivaiheisesta suunnitteluhis pimeän tullessa kierretään kaukaa. toriasta sekä siihen liittyneistä erilaisista esteetti Tuorein käänne puiston suunnittelukeskus sistä ja sosiaalisista pyrkimyksistä, joista on tullut telussa tapahtui keväällä vuonna 2019, kun uuti olennainen osa Kaisaniemen historiallista iden soitiin alueen alkavasta kunnostuksesta. Maalis titeettiä. kuussa vuonna 2019 hyväksyttyjen Kaisaniemen Olemme erottaneet Kaisaniemen puistosta puiston kunnostustavoitteiden perusteella näyt 1900-luvun alusta lähtien neljä erilaista puisto täisi siltä, että tasapaino uudistamisen ja säilyttä tyyppiä: Svante Olssonin maisemapuiston, Ber misen välillä – ja samalla määrärahat mittavaan tel Jungin edistämän reformipuiston, virkistys kunnostukseen – on vihdoin löydetty.63 Uusin lin toimintojen aikakauden ja viimeisenä tyyppinä jaus nimeää kerroksellisuuden keskeiseksi osaksi julkisen ulkotilan. Kaisaniemen 1900-luvun alun puiston identiteettiä ja määrittää tavoitteeksi suunnittelijoilla, kaupunginpuutarhuri Svante puiston historiallisten kerroksien säilyttämisen Olssonilla ja asemakaava-arkkitehti Bertel Jun ja vahvistamisen. Verrattuna vuoden 2007 yleis gilla, oli molemmilla yhteneväinen käsitys alu suunnitelmaan suojelu on korostetummin esillä een asemasta kaupungin vanhimpana puistona, ja uudistamiseen suhtaudutaan varovaisemmin. mutta heidän tulkintansa siitä, millainen puisto Kehittämisen painopisteet ovat liikenteellisissä olisi sopiva ja palvelisi kaupunkilaisia parhaiten, järjestelyissä, puistorakenteiden kunnostami erosivat toisistaan. Olssonilla korostuivat esteet sessa ja toimintojen jäsentelyssä puiston kult tiset ihanteet ja Jungilla toiminnalliset. Seuraa tuuri- ja maisemahistorialliset arvot huomioon vassa vaiheessa puisto muodostui urheilu- ja ottaen. Liikenteen osalta keskeisinä kehittämis liikuntaharrastusten tilaksi. Kaisaniemen 2000- kohteina on jo asemakaavassa määritelty sisään luvun uudistuksissa puiston historiallinen luonne käynti kasvitieteelliseen puutarhaan sekä uutena ei ollut keskiössä, vaan alueelle etsittiin leimalli näkökohtana jalankulun ja pyöräilyn alikulkuyh sesti uutta muotoa. teys, joka yhdistää Kaisaniemen kunnostettuun Pitkän ja monivaiheisen historiansa ja ker Töölönlahden puistovyöhykkeeseen. Alikulkuyh roksellisuutensa ansiosta puistolle on annettu teys, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi tammi korkea suojelustatus, joka vahvistettiin vuonna kuussa 2019, muutama kuukausi ennen puistoa 2011 voimaan tulleessa asemakaavassa. Puisto koskevaa päätöstä, epäilemättä tuki Kaisaniemen on samanaikaisesti kuitenkin laiminlyöty. Edel kunnostuksen tarpeellisuutta ja vauhditti päätök leen kunnostusta odottavana, rapistuvana ja sentekoa.64 tilapäiskäyttöjen runtelemana paikkana puiston arvot jäävät piiloon. Ristiriita paikan nykytilan ja Kaisaniemi ja kaupunkipuistojen suojelulausumien välillä kertoo ongelmallisesta suojelun monet ulottuvuudet suhteesta puiston kulttuuriperintöön. Puistosta Kaisaniemen puisto on melkein kaksisataavuoti 2000-luvun alusta lähtien käyty keskustelu pal sen historiansa aikana ollut lähes jatkuvan suun jastaa epätietoisuuden kehittämisen suunnasta

63. Jouni Heinänen, suullinen tieto 7.8.2019; Kaisaniemenpuiston puistosuunnitelman lähtökohdat ja tavoitteet, 5.3.2019 Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristölautakunta, pöytäkirja § 112. 64. Marja Salomaa, 20 vuotta suunniteltu remontti on vihdoin etenemässä. Helsinki aikoo laittaa Kaisaniemenpuiston kuntoon. HS Kaupunki 25.2.2019.

388 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) HISTORIALLINEN KERROKSELLISUUS KAISANIEMEN PUISTON SUOJELUN JA VAALIMISEN AVAIMENA ja vaikeuden löytää oikeaa tasapainoa suojelun ja puistojen ja yleisesti vihreän kulttuuriperinnön uudistamisen välillä. Maaliskuussa vuonna 2019 suojelun erityispiirteistä. Kaupunkipuistojen hyväksytyt puiston kunnostustavoitteet kertovat typologiat ja ominaispiirteet ovat edelleen huo kuitenkin tämän tasapainon löytymisestä ja joh nosti tunnettuja, ja puistojen vaalimisen prosessit tavat toivottavasti kunnostuksen toteuttamiseen vakiintumattomia. ja Kaisaniemen arvostuksen nousuun. Kaupunkipuistoinstituution tulee uudistua Mistä pitkään jatkunut ongelmallinen suhde ja vastata ajan tarpeisiin, mutta uudistusten Kaisaniemen puiston suojeluun on johtunut? tulee kuitenkin perustua paikan arvojen tun Monipolvisen historiansa ja jatkuvan uudistuk nistamiseen. Kysymykseen, millainen muutos sen seurauksena puistolla ei nykyisin ole selvä on hyväksyttävää, ei ole yksiselitteistä vastausta. piirteistä identiteettiä, vaan tulkinta siitä koostuu Ennen kaikkea huomio kiinnittyy muutoksen tai joukosta ominaisuuksia ja piirteitä, jotka eivät uudistamisen perusteisiin, siihen, mitkä arvot näyttäydy kokonaisuutena. Kerroksellisuuden ohjaavat suunnittelua. Lisäksi tulee pohtia, mitkä ymmärtäminen edellyttää puiston historian tun ovat historiallisten kaupunkipuistojen mahdol temista sekä sen fragmentaarisuuden ja hetero lisuudet ottaa vastaan muutoksia heikentämättä geenisuuden hyväksymistä. Ilman tätä ymmär kuitenkaan niiden kulttuurista kestävyyttä. Kaisa rystä kerroksellisuutta ei välttämättä tunnisteta niemessä, kuten missä tahansa historiallisessa voimavaraksi. Kaisaniemen 2000-luvulta alun kaupunkipuistossa, kerroksellisuus on ennen suunnittelun perusteella voidaan havaita, että kaikkea käsitettävä tärkeänä lähtökohtana suun fragmentaariseksi koettu kerroksellisuus on ollut nittelulle. Helsingin vanhimman puiston nykyi esteenä puiston arvojen tunnistamiselle ja kehit sen ja tulevan käytön tulisi olla mitoitukseltaan tämiselle. Historiaa ei ole nähty itsestään selvästi sopivaa ja historiallisia rakenteita kunnioittavaa. elinvoimaisen kaupunkipuiston kantavana voi Vanhat, perinteikkäät kaupunkipuistot eivät siten mana vaan sen sijaan puiston kehittäminen on kaipaa uusia vaatteita tai aatteita vaan vanhan lähtenyt muista pyrkimyksistä. Puiston historial asunsa huolellista elvyttämistä, kohentamista ja listen arvojen vahvistaminen on jäänyt toissijai kunnostamista. Kaupunkipuistoihin sitoutuva seksi keskustelussa kaupunkikehittämisen tavoit historia tuleekin nähdä voimavarana ja kulttuu teista, puiston käytöstä ja sopivasta luonteesta. risena resurssina muuttuvassa ja kasvavassa kau Historiallinen jatkuvuus ja kerroksellisuu pungissa. den turvaaminen ovat edellytys kulttuuriselle kestävyydelle, jota ehdotamme yhdeksi vihreän kulttuuriperinnön tutkimisen ja vaalimisen työ kaluksi. Kaupunkipuistojen suojelussa tulisi Ranja Hautamäki, TkT, toimii maisema-arkkitehtuurin tunnistaa kulttuurinen kestävyys sekä kulttuuri professorina Aalto-yliopistossa. perinnön jatkuvuuden että kulttuurisen elinvoi Sähköposti: [email protected]. maisuuden kannalta. Suojelun ja uudistamisen tasapainon löytäminen vaatii arvottamista, laa Julia Donner, FT, taidehistoria, toimii Aino ja Jean jaa keskustelua ja kriittistä sekä luovaa tarkaste Sibeliuksen kotimuseon Ainolan johtajana. lua. Tueksi tarvitaan myös tutkimusta kaupunki Sähköposti: [email protected].

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:4 (2019) 389