14.3. TORSTAISARJA 9 Musiikkitalo klo 19.00

Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Jenny Carlstedt, mezzosopraano Jukka Harju, käyrätorvi

Ludwig van Beethoven: Egmont, alkusoitto op. 84 9 min

I Sostenuto, ma non troppo – Allegro

Aulis Sallinen: Viisi naismuotokuvaa op. 100, kantaesitys (Ylen tilaus) 23 min

I Tuiskuaa lunta II Carolinen häät III Minä odotan sinua, paimen IV Itkenkö minä sinua? V On tämä silta tehty naisista

VÄLIAIKA 20 min

Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli op. 68 45 min

I Un poco sostenuto – Allegro II Andante sostenuto III Un poco allegretto e grazioso IV Adagio – Più andante – Allegro non troppo, ma con brio

Väliaika noin klo 19.45. Konsertti päättyy noin klo 21.00. Suora lähetys internetissä yle.fi/rso.

1 LUDWIG VAN BEETHOVEN (1770–1827): EGMONT, ALKUSOITTO OP. 84

Ludwig van Beethovenin musiik- puhe ja marttyyrikuolema saavat ki Goethen Egmont-näytelmään syn- alankomaalaiset jaloilleen ja taistele- tyi vuonna 1810. Näytelmä kuvasi maan vapautensa puolesta. Aihe vetosi Alankomaiden vapaussotaa 1500-luvul- Beethoveniin myös hänen alankomaa- la Espanjaa ja sen terrorihallintoa laisten sukujuuriensa kautta. johtanutta Alban herttuaa vastaan. Beethovenin vapauskäsitys perustui Vastarintaa johtanut Egmontin krei- Ranskan vallankumouksen ihanteille. vi Lamoral ei suostunut pakenemaan Alkusoitosta säveltäjä laati vaikuttavan maasta kuningas Wilhelm Oranialaisen sävelrunoelman, joka säilyttää klassi- mukana, vaan hänet pidätettiin syy- sen muotopuhtauden. Musiikissa ris- tettynä kerettiläisyydestä ja tuomittiin teilevät synkän tyrannian, haavoittuvan kuolemaan. rakkauden ja riemukkaan vapauden ai- Goethen näytelmässä Egmontin ra- heet. Teoksessa limittyvät yksilötason kastettu Klärchen ponnistelee turhaan (rakkaus-isänmaallisuus) ja universaa- pelastaakseen miehensä ja tekee itse- litason (vapaus-alistuminen) konfliktit. murhan. Todellinen kreivi Egmont mes- Yksilötasolla lopputulos on tragedia, tattiin Brysselin Suuren Palatsin pihalla mutta alkusoiton kooda kertoo, ettei kesäkuussa 1568 Alban herttuan hu- uhraus ollut turha. kuttaessa hänen puheensa soittokun- nan pauhuun. Näytelmässä Egmontin Antti Häyrynen

AULIS SALLINEN (1935–): VIISI NAISMUOTOKUVAA OP. 100 (2011–12)

Teos on sarja aarioita kolmesta ooppe- selloa, harpun ja pianon. Lisäksi parti- rastani (Punainen Viiva, Kuningas läh- tuurissa on solistinen käyrätorvi, joka tee Ranskaan ja ). Niistä kukin antaa naissolistin osuudelle maskuliini- piirtää muotokuvan naisesta, jolla on sen vastapainon. roolinsa edellyttämä kohtalo ja tehtä- Tuiskuaa lunta (Punainen Viiva) ker- vä. Itse vokaaliosuuksiin ei ole tehty too Riikasta, joka odottaa torpassaan alkuperäisiin nähden paljonkaan muu- hyvän, elämää parantavan viestin saa- toksia. Orkesteri on sen sijaan taval- pumista. Carolinen häät (Kuningas läh- lisuudesta poikkeava ja luo aarioiden tee Ranskaan) on mieleltään järkky- taustalle uuden sointimaiseman. Se neen Caroline Tammatukan houre käsittää puupuhallinorkesterin, neljä kuninkaasta, jota hän odottaa heidän

2 yhteiseen hääjuhlaansa. Vaikka ku- nan onnetonta nuorukaista kohtaan. ningas tosiasiallisesti vihitään muu- On tämä silta tehty naisista (Kuningas alla, Caroline uskoo koko Ranskaan lähtee Ranskaan) on Caroline Iloisen lähdön olleen suunnitellun hänen häi- laulu naisen biologisesta, ikiaikaisesta tänsä varten. Minä odotan sinua, paimen tehtävästä elämän kantajana ja synnyt- (Kullervo) on sepän nuoren vaimon aa- täjänä. ria, jossa hän malttamattomana odot- Kuningas lähtee Ranskaan -oopperan taa Kullervoa saapuvaksi. Itkenkö minä tekstit ovat Paavo Haavikon, Punaisen sinua? (Kullervo) on kuva kaiken voit- Viivan ja Kullervon tekstit omiani. tavasta äidinrakkaudesta; se voittaa ja mitätöi toisten osoittaman halveksun- Aulis Sallinen

VIISI NAISMUOTOKUVAA

I Tuiskuaa lunta

Tuiskuaa lunta. Jo kauan on tuiskunnut valkeaa jäätävää lunta. Joka yö se peittää alleen suksiladun. Ja joka aamu minä avaan sen, yhä uudelleen. Vaikka lumi kuin kuolinliina peittää suksiladun ja jäljet ja tienoon, minä avaan sen ladun, että viestintuoja osaisi tulla, sillä viestintuojan, onnentuojan on pian tultava, sillä en jaksa enää kauan, en jaksa yksin.

Ja tuleehan se. Eräänä päivänä viesti tulee ja kertoo meille paremmasta, se kertoo että meillekin tulee toinen elämä, tulee valkeat leivät ja valkeat puurot ja eheät paidat, ja kauniit kuvakirjat. Vai tuleeko se...? Jos ei se tulekaan! Sen on pakko tulla! Joka aamu minä avaan suksiladun, sen tähden, viestintuojan tulla, onnentuojan tulla.

Aulis Sallinen

3 II Carolinen häät

Tämä on Ranska. Carolinen häät, minun hääni! Ilta ja yö. Näin unta, että synkkä mies mittaa joen syvyyttä. Se oli jäässä, mittaa sauvalla jään paksuutta. Se oli vain unta. Saa luopua ketunmetsästyksestä julmasta leikistä saa prinssi luopua. Tahdon kukkia. Kukkivia oksia. Puutarha tämä! Niin ovat hänelle patsaita kaikki, kaikki toiset, te kaikki, patsaita, kiveä, minä en, eivät minun hiukseni. Jokainen on niistä viiva, tushilla vedetty kohdallensa. En tiedä, missä hän viipyy, prinssi. Tahdon, tahdon kukkia. Tahdon kukkivia oksia. Puutarha, puutarha tämä.

Paavo Haavikko

III Minä odotan sinua, paimen

Minä tahdon olla tuoksuva ja lämmin kuin nuori leipä. Sellaisen minä panin mukaasi, paimen, että osaisit olla minulle ensi kerralla toisenlainen. Kullervo, sehän se sinun nimesi oli, sinä kaunis nuorukainen. Sinun silmiesi kovuus valehtelee. Ei se sinusta vielä miestä tee, minulle. Minulle. Minä olen pehmeä kuin nuori leipä. Minä leivoin kiven sinun leipäsi sisään, paimen. Se kivi olkoon sinun kovuuttasi. Se leipä olen minä. Minä odotan sinua, paimen

Aulis Sallinen

4 IV Itkenkö minä sinua?

Itkenkö minä sinua? Et sinä ymmärrä äidin mieltä kun sinä tuota kysyt. Aina minä sinua itkisin. Kuinka voisin olla itkemättä? Itkenpä minä sinua. Itkenpä minä sinua kun kuulen, kun kuulen kuolleheksi. Kuinka en sinua itkisi? Itken tulville tupamme, siltalauat lainehille, lumet itken iljanteiksi, iljenet suliksi maiksi, sulat maat vihottaviksi, vihottavat viereviksi. Mit´en itkeä ilenne, itkeä inehmisissä, itken saunassa saloa, yliset kulasvesille, saunan lauat lainehille.

Aulis Sallinen

V On tämä silta tehty naisista

Nainen ei koskaan tiedä kuka hänet herättää, lapsi, hiiret, sade taikka mies, ja kuka mies? Mies herää, lapsi tahtoo syntyä, mies tahtoo lähteä, ja lähtee. On tämä silta tehty naisista, sen ylitse kulkevat miehet, kauppiaat ja papit. Ei ole muuta polkua, ei tietä, ei muuta porttia, ei solaa sille joka tahtoo syntyä. Sitten tästä punaisesta lihasta tulee mustaa kiveä. Sitten ei kukaan herätä meitä koskaan. Ei sade, mies eikä lapsi, ei kukaan, ei koskaan.

Paavo Haavikko

5 JOHANNES BRAHMS (1833–1897): SINFONIA NRO 1 C-MOLLI OP. 68

Ludwig van Beethovenin varjo lan- voitokkaassa finaalissa säveltäjä lopulta kesi velvoittavana häntä seuran- nujersi symbolisesti kaikki vastuksensa. neiden säveltäjäpolvien ylle. Myös Teos on myös esimerkki henkilökoh- Johannes Brahms kuuli sanojensa mu- taisten vaikeuksien kohtaamisesta ja kaan “jättiläisen askeleet takanaan”. transformoimisesta musiikissa. Sen si- Nuorsaksalaiset säveltäjät johtohah- jaan, että olisi paennut schumannilai- monaan Wagner pitivät sinfoniaa ohi- seen satumaailmaan, Brahms sävelsi c- tettuna sävellysmuotona. Säveltaiteen molli-sinfoniaansa koko kasvuprosessin konservatiivinen leiri, “absoluuttisen” odotuksien luomasta paineesta perään- musiikin kannattajat, latasi sinfoniat fi- tymisten ja epäilyjen kautta löydettyyn losofisilla merkityksillä ja perinteen pai- vapauteen. Myös yksityinen taso, viit- nolastilla. teet Schumanneihin ja säveltäjään it- Brahms aloitti ensimmäisen sinfo- seensä, oli kätketty sävelmotiiveihin. niansa 1850-luvun lopulla, mutta kanta- Sinfonian kolme ensimmäistä osaa esityksensä teos sai vasta vuonna 1876, valmistuivat kohtuullisin ponnistuk- säveltäjän ollessa 43-vuotias. Psykiatria sin, mutta finaalin kanssa Brahms tus- voisi valaista teoksen synnytyskipujen, kaili yli kymmenen vuotta. Viimeisen pianosonaatteihin ja kamariteoksiin osan alppitorviteemassa soi todellinen verhottujen ‘sinfonioiden’ (Schumann) vapautuminen, kuten Brahms selosti yhteyttä Brahmsin läheiseen äitisuh- Claralle sovintoa rakentaneessa kirjees- teeseen ja sitä muistuttavaan kiinty- sään vuonna 1868: “Näin puhalsi paimen mykseen Clara Schumanniin. torveensa tänään”. Nuottiesimerkin ylle Haluttomuudessa laskea irti entises- säveltäjä kirjoitti runotervehdyksen: tä ja astua tuntemattomaan oli laa- “Korkealla vuorella, syvällä laaksossa, ter- jempikin ulottuvuus, hiipivä käsitys vehdin tuhatkertaisesti”. siitä, ettei kehitys olekaan aina edis- Jo valmistuneeseen teokseen Brahms tystä. Ahdistusta aiheutti tietoisuus lisäsi ensimmäisen osan johdannon (Un siitä, kuinka haastavaksi sinfoninen poco sostenuto) tasapainottamaan laa- horisontti oli levinnyt. Carl Dahlhausin jaa finaalia. Kohtalokas, patarummun sanoin Brahmsin c-molli-sinfonia ”aloit- iskujen alleviivaama avaus on Brahmsin ti sinfonioiden toisen aikakauden”, jos- tuotannossa poikkeava ja sen epätoivo sa musiikki ei enää päässyt pakoon peruuttamatonta ja arpeutumatonta. menneisyyttään. Johdannon poco sostenuto -merkintä Brahms raportoi esikoissinfoniansa (“hieman pidätellen”) kuvastaa säveltä- edistymisestä Clara Schumannille vuo- jän varovaisuutta: elämän tragedia on desta 1862 lähtien. Ensimmäinen sin- enimmäkseen luopumista tai saavutta- fonia oli Brahmsille totaalinen, kaikki mattomuutta. elämänalueet käsittävä haaste ja sen

6 Brahms muotoilee ensimmäisen tuu postikortissa mainittuun käyrätor- osan Allegro-jakson määrätietoisesti ja viteemaan, jota huilu jatkaa. Pasuunat dramaattisesti. Surumieliset sivujuon- esittävät seremoniamestareiden ta- teet yllyttävät myrskyisän ja rytmises- paan ylevän koraalimelodian, jonka jäl- ti jännitteisen teeman yhä uudestaan keen käyrätorviaihe palaa soitinnuksel- liikkeelle, kunnes se lopussa raukeaa taan tehostettuna. vilauttaen häivähdyksen sovinnollista Finaalin pääjakso (Allegro non troppo, duuria. ma con brio) alkaa tunnetulla jousitee- Ääriosien draama puhutteli aikalais- malla, jonka kauneudella ja luottavai- kuulijoita, väliosien hiljaista runoutta suudella Brahms halusi tehdä kunniaa heidän oli vaikeampi ymmärtää. Hidas Beethovenin yhdeksännen sinfonian fi- osa (Andante sostenuto) alkaa etäisessä naaliteemalle (Oodi ilolle) – ja “sen voi E-duurissa tunteellisella jousiaiheella, aasikin huomata”, kuten säveltäjä ystä- joka antaa pian tilaa oboen kaartuvalle vällisesti totesi. Brahmsilla riittää roh- sävelmälle. keutta kehitellä melodiaansa ja tuo- Viimeistään tässä osassa Brahms da rinnalle kevyempi, bassokuvioiden osoittaa olevansa klassikkojen perilli- säestämä sivuteema. nen: jousien ja puhaltimien sekä ma- Kun jousiteema kiihkeän kehittelyn talien ja korkeiden äänien vuorottelu, jälkeen palaa, syntyy vaikutelma ron- eri temaattisten ainesten limittyminen do-muodosta. Brahms tähtää kuitenkin sekä intohimon ja resignaation välil- korkeammalle: kooda kasvaa esiin sivu- lä aaltoilevat tunteet kasvavat kaikki teeman energisestä kertauksesta, eikä yhdestä juuresta. Erityisen herkkä on pääteema enää palaakaan takaisin. Sen osan päätös: pääteeman kertaus soo- sijaan jouset valmistavat hurjan nou- loviululla (ja puupuhaltimilla) vasten sun, joka päätyy koraaliaiheen kertauk- tummaa jousitaustaa, duo käyrätorven seen koko orkesterin voimalla viimeis- kanssa, sekä lepyttävät loppusoinnut. ten tahtien juhliessa C-duurin voittoa Myös kolmas osa (Un poco allegret- mollista. to e grazioso) on säveltäjälleen tyypilli- nen lyyrinen intermezzo, joka lyhyydes- Antti Häyrynen tään ja säästäväisestä soitinnuksestaan huolimatta täyttää sinfoniset mitat. Puupuhallinten iloisena rientävä avaus- teema saa jatkossa vakavampia sävyjä, mutta säilyttää valoisuutensa. Juhlava välitaite purkaa latautunutta energiaa ennakoiden finaalia. Finaalin ensimmäisissä soinnuissa (Adagio) näyttämölle palaa tragedia, josta liikkeelle lähtevät pizzicatot ei- vät pysty irtaantumaan ensi yrityksellä. Orkesterin jännittynyt syöksy purkau-

7 JUKKA-PEKKA SARASTE Juha (Ondine) ja Madetojan Pohjalaisia (Finlandia). Nielsenin sinfonioiden ko- Jukka-Pekka Saraste aloitti syksyl- konaislevytys valmistui vuonna 2001 lä 2010 kolmivuotisen kautensa WDR (Finlandia). Toronton sinfoniaorkeste- Sinfonieorchester Kölnin eli Kölnissä rin kanssa Saraste on levyttänyt mm. sijaitsevan Westdeutschen Rundfunks Bartókia, Dutilleux’ta, ja Prokofjevia. -yleisradioyhtiön sinfoniaorkesterin Jukka-Pekka Sarasteelle on myönnet- ylikapellimestarina. Hän on toiminut ty säveltaiteen valtionpalkinto vuonna myös Oslon filharmonikkojen musiikilli- 2000 ja Sibelius-Seuran Sibelius-mitali sena johtajana vuodesta 2006. Saraste vuonna 2007. Myös norjalaiset palkitsi- on Suomalaisen Kamariorkesterin tai- vat hänet omalla Sibelius-palkinnollaan teellinen neuvonantaja ja Tammisaaren 2006. Saraste on kutsuttu myös Yorkin kesäkonserttien taiteellinen johtaja. yliopiston kunniatohtoriksi. Vuosina 2008–2011 Saraste oli Sinfonia Lahden taiteellinen neuvonantaja ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja. Saraste toimi Radion sinfoniaorkes- JENNY CARLSTEDT terin ylikapellimestarina 1987–2001. Kauden aikana ohjelmassa oli mm. usei- Ahvenanmaalta kotoisin oleva mez- ta vierailuja Euroopassa, kaksi matkaa zosopraano Jenny Carlstedt valmis- Kaukoitään ja debyytti Yhdysvalloissa. tui Sibelius-Akatemian solistilinjalta BBC:n sinfoniaorkesterin päävieraili- ja jatkoi sen jälkeen opintoja Rudolf jana Saraste oli 2002–05 ja Toronton Piernayn johdolla Guildhall School of sinfoniaorkesterin musiikillisena johta- Music and Drama -korkeakoulussa jana 1994–2001. Hän on työskennellyt Lontoossa. Vuodesta 2002 hän on ollut myös Skotlantilaisen kamariorkesterin kiinnitettynä Frankfurtin oopperaan. taiteellisena johtajana. Saksan-vuosien aikana hän on laulanut Viime vuosina Saraste on johtanut lukuisia lyyrisen mezzosopraanon roo- mm. Chicagon, Lontoon ja Milanon leja, kuten Faustin Siebelin, Tuhkimon La Scalan filharmonikkoja, Lontoon Angelinan, Sevillan parturin Rosinan, Philharmonia-orkesteria, Amsterdamin Hoffmannin kertomusten Niklauksen Concertgebouw-orkesteria, Dresdenin ja Tituksen lempeyden Seston roolit. valtionorkesteria ja Bostonin sinfonia- Carlstedt on vuosien saatossa pro- orkesteria. Savonlinnan oopperajuhlilla filoitunut erityisesti Mozartin tulkki- Saraste johti Merikannon Juhan vuosi- na. Così fan Tutten Dorabellan roolia na 2002 ja 2003. Carlstedt on laulanut Christof Loyn Jukka-Pekka Saraste ja RSO ovat le- palkitussa produktiossa sekä mm. vyttäneet mm. Sibeliuksen kaikki sin- Glyndebournessa ja debytoidessaan foniat kahdesti (RCA ja Finlandia), Suomen Kansallisoopperassa vuon- Mahlerin 5. sinfonian ja Stravinsky- na 2001. Syksellä 2012 hän sai suur- albumin (Virgin Classics). Levytyksiin ta kiitosta Barberin Vanessa-ooperan kuuluvat myös oopperat Merikannon Erikana Frankfurtin oopperassa.

8 Carlstedt on niin ikään kysytty orato- ja Kanadassa. Voitto kansainvälisessä riolaulajana, mutta viime aikoina myös Holger Fransman -käyrätorvikilpailussa uudempi musiikki on vienyt hänen ai- vuonna 2005 toi Lieksan Vaskiviikkojen kaansa. Hän on laulanut mm. Harperin Vuoden vaskisoittaja 2006 -arvonimen roolin Eötwösin oopperassa Angels kansainvälisistä ansioista muusikkona in America sekä Sepän vaimon roolin sekä tunnustukseksi vaskimusiikin sä- Sallisen oopperassa Kullervo. Keväällä veltäjänä. 2013 Carlstedt laulaa Ravelin Mallarmé- Harju on toiminut Radion sinfonia- lauluja Matthias Pintscherin johdol- orkesterin soolokäyrätorvensoittajana la Heidelberger Frühling -festivaalilla. vuodesta 2008, ensin sijaisena ja vuo- Kevään ohjelmassa on myös mm. ni- desta 2009 vakituisena jäsenenä. mirooli Händelin Teseossa Frankfurtin oopperassa.

JUKKA HARJU

Jukka Harjun musiikkiuran lähtölauka- us oli 11-vuotiaan käyrätorvensoitta- jan esiintyminen Irlannin radio-orkes- terin solistina EBU:n Nuorten solistien konsertissa Dublinissa vuonna 1986. Opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla ja myöhemmin varsi- naisena opiskelijana Kalervo Kulmalan johdolla. Roland Bergerin filharmoni- nen loppusilaus Wienin musiikkikorkea- koulussa täydensi musiikin maisterin oppiarvon. Harju on sijoittunut useissa instru- menttinsa kansainvälisissä musiikki- kilpailuissa ikäryhmänsä kärkisijoille. Äänenjohtajatehtävissä hän on vierail- lut mm. Claudio Abbadon johtamassa Gustav Mahler -orkesterissa, EU:n nuo- riso-orkesterissa, Ranskan radio-orkes- terissa sekä Tukholman suurissa sinfo- niaorkestereissa. Solistina Harju on esiintynyt pait- si kotimaassamme, myös Irlannissa, Virossa, Islannissa, Ruotsissa, Italiassa

9 RADION SINFONIAORKESTERI

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on RSO tekee säännöllisesti konsertti- Yleisradion orkesteri, jonka tehtävä- kiertueita ympäri maailmaa. Kaudella nä on tuottaa ja edistää suomalaista 2012–2013 orkesteri tekee Hannu musiikkikulttuuria. Orkesterin tuleva Linnun kanssa Itä-Suomen sekä Etelä- ylikapellimestari Hannu Lintu aloittaa Euroopan kiertueen. kautensa syksyllä 2013. Kaudella 2012– RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, 2013 hän toimii RSO:n päävierailija- joka lähettää orkesterin kaikki kon- na. RSO:n kunniakapellimestarit ovat sertit yleensä suorina lähetyksinä niin Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Suomesta kuin ulkomailtakin. RSO:n Radio-orkesteri perustettiin vuon- verkkosivuilla (yle.fi/rso) konsertteja voi na 1927 kymmenen muusikon voimin. kuunnella sekä katsella korkealaatuisen Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi livekuvan kautta. 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei- ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, , Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä si- jalla uusin suomalainen musiikki ja or- kesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtä- viin kuuluu myös koko suomalaisen or- kesterimusiikin taltioiminen kantanau- hoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2012–2013 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saari­ ahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin le- vytykset ovat saaneet merkittäviä tun- nustuksia, kuten BBC Music Magazine – ja Académie Charles Cros’n palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg- levytyksen vuoden levyksi.

10