Havaintoja Etelä-Kymenlaakson Soiden Perhoslajistosta 2010

MARKKU SUOKNUUTI Havaintoja Etelä-Kymenlaakson soiden perhoslajistosta 2010

Markku Suoknuuti

Kirjoittajan osoite — Author’s address Markku Suoknuuti, Heinäkorvenkuja 146, FI-48410 Kotka, e-mail: [email protected]

arsinkin 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneiden metsäojitusten ja lisääntyvän turvetuotannon aiheuttamat kasvillisuusmuutokset ovat muuttaneet suoluontoa myös perhosille huonompaan suuntaan. Suolajiston V säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että riittävästi luonnontilassa olevia elinympäristöjä esiintyisi riittävän lähellä toisiaan, jotta paikallispopulaatiot säilyisivät elinvoimaisina, lajien leviäminen suolta toiselle olisi mahdollista, ja lajiston monimuotoisuus olisi turvattu pitkällä aikavälillä. Varsinaiset suolajit ovat ilmeisen heikkoja etsimään uusia elinympäristöjä vanhan tuhoutuessa, koska ne eivät juuri harhaudu elinympäristönsä ulkopuolelle. Soiden tyypillinen äärevä mikroilmasto on suuressa määrin suokasvillisuuden määräämää. Vakaiden hydrologisten olosuhteiden ja sitä kautta luontaisen suokasvillisuuden säilyminen on siksi tärkeää. Ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamalle perhoskantojen taantumiselle ei kuitenkaan voida lyhyellä aikavälillä mitään. Suoperhosten suojelussa päällimäisenä tarpeena on suolajiston nykytilan määrittäminen ja vanhoihin havaintoihin pohjaava suolajistomuutosten dokumentointi tarkastelemalla ns. perinteistä suurperhoslajistoa, koska näistä on saatavilla täydellisin vertailuaineisto aiemmilta vuosikymmeniltä.

declined. Moreover, there is an increasing body of evidence that Many mire-dwelling lepidopterans are formerly abundant species like Boloria aquilonaris, B. eunomia, declining in southern Kymenlaakso Coenonympha tullia, Coranarta cordicera and Syngrapha microg- Area of peatlands in their natural state has declined drastically since amma are declining as well. Yet, the red-listed species Thalera fi m- the mid 20th century in Finland. As a consequence, many lepidop- briralis, Idaea muricata, Aspitates gilvaria and Lacanobia w-lati- teran species associated with such habitats have become threatened num along with some other more common mire-specialists are still or nearly threatened based on the IUCN criteria. In order to evalu- seemingly stable in southern Kymenlaakso. Unfortenately, most of ate status of mire-dwelling lepidopterans, I compare the former in- the populations of threatened species inhabit mires that fell outside cidence of the species in certain mires with recent observations in the current nature reserves. The most evident anthropogenic change southern Kymenlaakso, SE Finland. It became evident that large that threatens mire-dwelling lepidopterans is draining of mires for and diverse mires are of major importance for specialized lepidop- forestry, although peat production has even more dramatic conse- teran fauna. In southern Kymenlaakso, more than 50 percent of quences locally. There is an urgent need to acknowledge lepidop- peatlands has, however, been drained. This refl ects to lepidoptera terans when choosing areas for protection. Yet, any conservation act so that Boloria freija intolerant to habitat deterioration has already may appear ineffective unless species-specifi c habitat requirements become extinct (the last observation in 2002), whereas such spe- know well enough, which requires more explicit documentation of cies as Oeneis jutta, Erebia embla and Nola karelica have clearly species–mire type associations.

44 Baptria 2/2011 << KUVA 1. Kananiemensuon Haukkavuoren HEIKKI HYTTINEN edustan aapasuoalue ja minerotrofi nen neva- juotti edustavat harvinaista ja uhanalaista suokasvillisuutta varsinkin Etelä-Suomessa.

KUVA 2. Rämekylmänperhosta (Oeneis jutta) tavataan Etelä-Kymenlaaksossa nykyisin vain kahdella suolla.

Suoympäristön merkitys vaihtelee lajeittain ja alueittain

Soiden perhosfaunaan kuuluu koko jouk- ko lajeja, joista vain osa on varsinaisia suolajeja. Näiden ns. tyrfobionttien (ks. Mikkola & Spitzer 1983, Väisänen & Suoknuuti 1989, Pöyry 2001) koko elinkierto on riippuvainen suoympäristöistä, joilla sekä habitaatin hydrologian ja ravinnetalouden määrää- mä kasvillisuus että mikro- ja mesoilmas- to täyttävät tietyt vaatimukset. Luonteen- omaisesti varsinaiset suolajit esiintyvät eristyneinä saarien kaltaisina populaati- kankailla. Tämän seurauksena edellä mai- veja ovat yleensä runsaina soilla esiintyvät oina, joita ympäröi lajistolle epäedullinen nitut perhosten habitaatinmukaiset luoki- ombrotrofi aan eli sadevesiravinteisuuteen tai jopa täysin elinkelvoton ympäristö. Li- tukset eivät ole täysin yhteneväisiä, sillä sopeutuneet sekä monet kasvupaikaltaan säksi soilla elää elinympäristövaatimuk- ensimmäinen (Mikkola & Spitzer 1983) perus- minerotrofi sia olosuhteita vaativat soilla siltaan laaja-alaisempia suolajeja (tyrfofi i- tuu Etelä- ja Keski-Suomen havaintoai- yleiset kasvilajit. Suuri osa suoperhosten lit lajit), joita esiintyy vaihtelevasti muil- neistoon ja keskimmäinen (Väisänen & Suok- toukista käyttää ravintonaan jotakin seu- lakin elinympäristötyypeillä. Tavallisesti nuuti 1989) koko maan tilanteeseen. Pöyry raavista ombrotrofi aan sopeutuneista kas- tyrfofi ilejä tavataan soiden lisäksi toisen- (2001) tarjoaa konservatiivisimman arvion, veista: suokukka (Andromeda polifolia), laisissa kosteikoissa, mutta myös esimer- sillä varsinaisiin suolajeihin luetaan tässä vaivaiskoivu (Betula nana), kanerva (Cal- kiksi kanervakankailla tai havu- ja lehti- tapauksessa vain lajit, joiden populaatiois- luna vulgaris), variksenmarja (Empetrum metsissä. ta yli 95 % esiintyy soilla ja tyrfofi ilien- nigrum), tupasvilla (Eriophorum vagina- Lajien sitoutumisessa suoympäristöön kin kohdalla oletetaan pääsääntöisesti latum), suopursu (Ledum palustre), hilla on selkeitä alueellisia eroja. Esimerkik- jin populaatioista yli 50 % esiintyvän soil- (Rubus chamaemorus), juolukka (Vaccini- si levinneisyysalueensa eteläosissa Kes- la. um uliginosum) ja isokarpalo (V. oxycoc- ki- ja Etelä-Euroopassa paahteisissa ym- cos). Minerotrofi sten kasvupaikkojen la- päristöissä tavattavat Scopula virgulata, Suoperhoset elävät usein jeista hieskoivu (Betula pubescens), pajut Aspitates gilvaria ja Lacanobia w-latinum tavallisilla kasveilla (Salix spp.), mustikka (Vaccinium myrtil- ovat eteläisestä Fennoskandiasta pohjoi- lus), sarat (Carex spp.), kurjenjalka (Po- seen rajoittuneita lähes yksinomaan suo- Perhosten kannalta merkittävimpiä elin- tentilla palustris) ja rantamatara (Gali- ympäristöön. Toisaalta Etelä-Suomessa ympäristöjä ovat erilaiset ombro- ja oli- um palustre) ovat tavallisia suoperhosten tiukasti soilla esiintyvät Boloria freija ja gotrofi set nevat ja rämeet sekä niiden yh- ravintokasveja. Ensin mainitut kasvilajit B. frigga esiintyvät Lapissa myös tunturi- distelmät. Suoperhostoukkien ravintokas- ovat usein yleisiä ja runsaita keidassoiden

Många av myrarnas fj ärilar minskat. Det fi nns dessutom allt mer indicier på att tidigare talrika på tillbakagång i södra Kymmenedalen arter såsom Boloria aquilonaris, B. eunomia, Coenonympha tullia, Coranarta cordicera och Syngrapha microgamma även de minskar. De orörda torvmarkernas yta har minskat dramatiskt i Finland se- Å andra sidan verkar de rödlistade arterna Thalera fi mbrialis, Idaea dan mitten av 1900-talet. Som en följd av detta har många fjärilsar- muricata, Aspitates gilvaria och Lacanobia w-latinum samt en del ter hemmahörande på torvmarkshabitat blivit hotade eller nära ho- andra vanligare myrspecialister fortfarande ha stabila förekomster tade utgående från IUCN:s kriterier. I ett försök att bedöma status i södra Kymmenedalen. Tyvärr fi nns de fl esta populationerna av de hos ett antal myrarter bland fjärilarna jämförde jag arternas tidigare hotade arterna på myrar utanför de nuvarande naturskyddsområde- förekomst på vissa myrar i södra Kymmenedalen, sydöstra Finland, na. Den viktigaste av mänskan förorsakade förändringen som hotar med nyare observationer. Det blev uppenbart att stora och mångfor- myrarterna är utdikning i samband med skogsbruk, fastän torvtäkt miga myrar har en avgörande betydelse för myrspecialisterna bland har ännu mer dramatiska följder lokalt. Det fi nns ett uppenbart be- fjärilsarterna. I södra Kymmenedalen har emellertid över 50 pro- hov att konsultera lepidopterologer då områden som skall skyddas cent av torvmarkerna dikats. Detta återspeglas i fjärilsfaunan så att väljs ut. Naturskyddsåtgärder kan visa sig vara ineffektiva om inte Boloria freija, som inte tolererar någon försämring av sin livsmiljö, de artspecifi ka kraven på livsmiljöer är tillräckligt väl kända. Detta redan har försvunnit (den senaste observationen är från 2002), med- kräver bättre dokumentation av associationerna mellan arterna och an arter som Oeneis jutta, Erebia embla och Nola karelica klart har olika myrtyper.

45 Baptria 2/2011 reunaluisuissa ja keskustasanteilla. Kas- ta, mikä pelkän kasvillisuuden perusteella tullia, Scopula virgulata, Idaea murica- vupaikkansa ravinteisuuden suhteen laa- jäisi turhan vähälle huomiolle. ta (VU), Dysstroma infuscatum, Eupit- ja-alaisina ne tulevat toimeen myös mi- hecia gelidata, Carsia sororiata, Maca- nerotrofi silla soiden osilla. Minerotrofi aa Kymenlaakson ria carbonaria, Lycia lapponaria, Aspi- ilmentävät kasvilajit puuttuvat ombrotro- suolajisto tates gilvaria (VU), Orgyia antiquoides, fi silta kasvupaikoilta, siksi niitä esiintyy Gynaephora selenitica (VU), Nola ka- keidassoilla vain soiden laiteilla. Kymenlaakson suoperhosista on kerätty relica (EN), Hypenodes humidalis, Syn- Suojeltavien suokohteiden valinnas- tietoa lukuisten harrastajien toimesta koh- grapha microgamma, Acronicta menyant- sa tulisi perhoslajisto huomioida nykyis- talaisen runsaasti viimeisen 60 vuoden hidis ja Coranarta cordigera. Elinympä- tä paremmin. Suojelullisesti arvokkaim- ajalta. Kun 1950- ja 1960-luvulla ”löydet- ristövaatimuksiltaan laaja-alaisempia suo- pina soina on perinteisesti pidetty koh- tiin” Pyhtään ja Kotkan suuret suot, kas- lajeja (tyrfofi ilit) edustavat Dahlica char- teita, joilla esiintyy harvinaisia kasvilaje- voi alueen suokasvillisuuden ja -perhosla- lottae, Siederia rupicolella, Psyche rotun- ja ja suotyyppejä (tai lintuja). Perhosille jiston tuntemus esimerkiksi Yrjö Sara- da, Acanthopsyche atra, Canephora hir- tai yleisemmin hyönteisille ei ole annettu mon, Kauko Tainan ja Einari Vallealan an- suta (NT), Sterrhopterix standfussi, S. fus- yhtä suurta arvoa, koska monet perhoslaji- siosta. Heidän toimilla ja tiedoilla on ollut ca (NT), Pyrgus malvae, Plebeius optile- en ravintokasvit ovat suhteellisen tavalli- suuri merkitys arvioitaessa perhoslajiston te, Brenthis ino, Boloria euphrosyne, Pa- sia. Luonnollisesti luotettavimpaan loppu- kehitystä ja tilaa aina nykypäiviin asti. rarge achine (VU), Chlorissa viridata, tuloksen päästäisiin huomioimalla lajisto Mikkolan ja Spitzerin (1983) sekä Väi- Thalera fi mbrialis (EN), Scopula corri- mahdollisimman kattavasti. Toisaalta ko- säsen ja Suoknuutin (1989) luokituksen valaria (EN), Rheumaptera subhastata, rostan suotyyppien tarkkaa dokumentoin- mukaan Kymenlaaksossa tavatuista la- Eupithecia goossensiata, Macaria brun- tia (ks. erillinen tietolaatikko suotyyppien jeista varsinaisia suolajeja (tyrfobiontit) neata, Arichanna melanaria, Hypoxys- moninaisuudesta Etelä-Kymenlaaksossa, ovat Pachytelia villosella, Phalacopterix tis pluviaria (VU), Perconia strigillaria, s. 47), sillä tavallisillakin kasveilla elävät graslinella, Rhagades pruni (uhanalais- Eriogaster lanestris, Lasiocampa quer- perhoset saattavat olla hyvin erikoistunei- luokka NT, Rassi ym. 2010), Colias palae- cus, Macrothylabia rubi, Saturnia pavo- ta suon muiden ominaisuuksien suhteen. no, Boloria aquilonaris, B. eunomia (Kuva nia, Orgyia recens, Gynaephora fasceli- Näin ollen perhoslajisto saattaa sisältää 3), B. freija (NT), B. frigga, Erebia embla, na, Thumatha senex, Cybosia mesomel- sellaista informaatiota suon suojeluarvos- Oeneis jutta (NT) (Kuva 2), Coenonympha la, Eilema lutarellum, Eilema cereolum (VU), Diacrisia sannio, Callistege mi, Nola aerugula, Deltote uncula, Lithopha- No. KOHDE Pinta-ala (ha) 1Tila Ojitus-% Käynnit ne lamda, Amphipoea lucens, Celaena ha- 1. Muurainsuo 37 Os 41 2. Muurainsuo 10 L 5 worthii, Anarta myrtilli, Lacanobia w-la- 3. Muuransuo 7 O 100 tinum (VU), Mythimna pudorina (VU), 4. Suurisuo 73 L 4 2 5. Järvensuo 97 L 7 7 Polia trimaculosa, Agnorisma puniceum 6. Munasuo (S) 393 Os 45 (VU) ja Coenophila subrosea. 7. Munasuo (N) 637 L 9 8. Hirvijärvensuo 96 O 100 9. Makkarasuo 6 O 85 Etelä-Kymenlaakson soita inven- 10. Kananiemensuo 598 L 5 7 toitiin vuonna 2010 11. 2Mustanjärvensuo 280 Os 35 10 12. ”Kuppikallionsuo” 3 L 0 13. Niskasuo 73 O 100 Kartoitusalueeksi vuodelle 2010 valittiin 14. Kultainmäensuo 14 (O) 90 9 soita eteläisestä Kymenlaaksosta: Pyhtää, 15. Kivihaikulansuo 41 O 100 Kotka, Kouvolan eteläosa (Vehkaojan- 16. Vehkovuorensuo 2 (L) 10 17. Suurirahka 39 Os 55 suo ja Honkalamminsuo) sekä Hamina. 18. Turvesuo 118 O 100 Monilta alueen soilta on perhoshavainto- 19. Kivimäen suot 20 L 0 20. Suurisuo 76 O 95 ja jopa yli 50 vuoden ajanjaksolta, mikä 21. Rajajärvensuo 16 (O) 80 mahdollistaa ajallisen tarkastelun. Alueen 22. Lammenrahka 25 O 95 suot jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäi- 23. Laukkakallionsuo 4 L 0 24. Tuomiojansuo 115 O 95 seen kuuluvat perhoslajistoltaan parem- 25. Munasuo 101 Os 70 11 min tunnetut (kohteet 1–37, Taulukko 1), 26. Nälkäsuo 228 (O) 85 6 27. Honkalamminsuo 73 (L) 10 1 jälkimmäiseen puutteellisemmin tunnetut 28. Vehkaojansuo 303 (O) >80 2 (0–10 suoperhoslajia) tai ojitusten myö- 29. Kajasuo 455 Os 40 7 tä luonnonarvojaan suuresti menettäneet 30. Ymmyriäissuo 30 Os 60 31. Ruokosuo 29 Os 35 4 suot (kohteet 38–56), joita ei tässä yhtey- 32. Ruotsinsuo 42 (O) 85 dessä juuri käsitellä. 33. Tiltermusansuo 6 L 0 Useimmille ensimmäisen ryhmän soil- 34. Haukilammensuo 6 L 0 35. Syväsuo 5 L 0 2 le tehtiin useampia inventointikäyntejä. 36. Pahanlamminsuo 34 Os 20 4 Kohdekäyntejä tärkeimmille soille ker- 37. Rajasuo 287 L 2 17 tyi yhteensä 82 [keskiarvo 6/suo, vaihte- 1Suon tila: L = luonnontilainen, (L) = lähes luonnontilainen, Os = osaksi ojitettu, (O) = lähes kokonaan ojitettu luväli 1–17, 89 käyntiä Hannu Kosken 7 ja O = kokonaan ojitettu. käyntiä Mustajärvensuolla mukaanluki- 2Hannu Kosken käynnit mukana en] pääsääntöisesti toukokuun lopun ja TAULUKKO 1. Etelä-Kymenlaakson perhoskartoituksen kohdesoita 2010 [tärkeimmät kohteet heinäkuun lopun välisenä aikana. Lisäk- lihavoitu, käyntejä 1–2 (kursivoitu)]. Ojitusprosenttien ja pinta-alatietojen lähdeaineistoina si muutamalle listan ulkopuoliselle suolle Mäkilän ym. (1991) aineistot sekä ilmakuva-arvioinnit ja karttadigitoinnit. (Niskasuo, Kivimäensuo, Ymmyriäissuo–

46 Baptria 2/2011 TIETOLAATIKKO OLLI VESIKKO Suot ovat muutakin kuin korpia, rämeitä, nevoja ja lettoja — otteita joidenkin Kymeenlaakson merkittävimpien suoalueiden suotyypeistä ja kasvillisuudesta

Suojelusuot (Suurisuo, Järvensuo, Munasuo, Kananiemensuo, Mustanjärvensuo ja Raja- suo) sijaitsevat Suomen suovyöhykealuejaossa Saaristo-Suomen laakiokeidassuoalueen KUVA 3. Rämehopeatäplä (Boloria eunomia) ja Rannikko-Suomen konsentristen kermikeidassoiden raja-alueella (Soidensuojelutyö- oli yksi mielenkiinnon kohteista Kymenlaak- ryhmä 1981, Ruuhijärvi 1983) (Kuva 4). Morfologialtaan ja kasvillisuudeltaan suot poikke- son suoinventoinneissa. avat toisistaan (Taulukko 2). Laakiokeitaille tyyppilliset piirteet: hyvin kehittynyt laide, selvä ja usein jyrkkä reunaluisu sekä tasainen pienmuotomorfologialtaan (kermit, kuljut) suun- Kurjensuo) tehtiin yksittäisiä käyntejä tautumaton keskustasanne ovat tyypillisiä piirteitä. Parhaiten piirteet näkyvillä Munasuol- matkalla tärkeimmille kohteille. Kohteil- la, jota pidetään Suomen edustavimpana laakiokeitaana. Myös Kananiemensuon läntinen la kartoitukseen käytettiin aikaa puolesta keidas edustaa laakiokeitaille tyypillistä morfologiaa. Konsentriset kermikeitaat (Kananie- tunnista noin neljään tuntiin, yleisimmin mensuon itäinen kermikeidas ja Mustanjärvensuo) edustavat kilpi- ja laakiokeitaan väli- kuitenkin 1–2 tuntia. Seuraavat henki- muotoa, joilla reunaluisu ja laide ovat hyvin kehittyneet, mutta kermit ja kuljut ovat aset- löt osallistuivat kohteiden kartoitukseen: tuneet samankeskisesti kiertämään suon korkeinta kohtaa. Kananiemensuon Lamminsuo Lauri Luukkonen (LLu), Heikki Hyttinen ja Rajasuo ovat suurmuotomorfologialtaan heikommin kehittyneitä, tasapintaisia keidas- (HHy), Ossi Öhman (OÖh), Jukka Heik- soita ilman hyvin kehittyneitä reunaluisuja. Suurisuo on rakenteeltaan epämääräisin ja vai- kilä (JHe), Markku Suoknuuti (MSu) ja keasti luokiteltavissa, edustaen kuitenkin nuorehkoa kehittymässä olevaa keidassuota. Hannu Koski Mustanjärvensuolla. Havainnot perustuvat aktiivihavain- ka–vaivero (Chamaedaphne calyculata) -valtaiset nointiin (haaviminen ja toukkien etsimi- (Riitinginsuo, Pyhtää) ja suopursu–hilla-valtaiset varsinaiset isovarpurä- nen) sekä syötti- ja feromonipyydysten Suurisuo meet (VIR) sekä paikoin tupasvillaräme (TR), joilla pohjakerros muodostuu rahka- ja muista lehtis- (yhteensä 19/5) käyttöön. Syöttirysiä oli Pyhtään kirkonkylän luoteispuolella sijaitseva lä- ammalista. Pyhtään Suurisuolla (1 kpl), Järvensuolla hes luonnontilainen suo (73 ha) on kasvistolli- (3), Mustanjärvensuolla (4), Kultainmä- sesti edustava. Suon etelä- ja itäosia luonnehti- ensuolla (1), Munasuolla (Kotka, 1), Näl- vat suotyypeistä mesotrofi nen sarakorpi (MeSK), käsuolla (2), Kajasuolla (1), Ruokosuolla luhtainen ruoho-ja heinäkorpi (LuRhK), sekä lai- Järvensuo (Pyhtää) teella pienialaisesti metsäkortekorpi (MkK). Ensin (1), Pahanlamminsuolla (1) ja Rajasuolla mainitulla tyypillä (myös seuraavalla mutta kook- Järvensuon (98 ha) pohjois- ja länsiosia, ojitettua (4). Feromonipyydyksiä (1/suo) oli Kana- kaampana) valtapuuston muodostavat hieskoi- Takasuota (17 ha) lukuun ottamatta, luonnehtii niemensuolla, Nälkäsuolla, Kajasuolla, vu, kuusi (Picea abies) ja paikoin tervaleppä (Al- ombrotrofi nen keidassuokasvillisuus. Avoin kei- Pahalamminsuolla ja Rajasuolla. Lajien nus glutinosa). Pensaskerroksen lajeista mainit- dasräme (KdR) sekä ombrotrofi nen lyhytkorsine- takoon mesotrofi an indikaattoreina pohjan- (Sa- va (OmLkN) edustavat keskustasanteen tyypilli- lentoaikojen aikaistuminen ja lyhenemi- lix lapponum), kapealehti- (S. rosmarinifolia) sekä sintä kasvillisuustyyppiä. Kermien kasvillisuutta nen sekä syöttinesteiden ja rysämyrkky- kiiltolehtipaju (S. phylicifolia). Monilajisen kenttä- luonnehtii mänty (Pinus) –kanerva–hilla–rusko- jen haihtuminen kuuman kesän seurauk- kerroksen runsaimpia lajeja ovat suoputki (Peuce- rahkasammal (Sphagnum fuscum) -valtainen ka- sena johti siihen, että pyydysten laji- ja danum palustre), harmaa- (Carex canescens), joka- nervarahkaräme (KrRR), jota on paikoin omana yksilömäärät jäivät keskimääräistä kesää paikan- (C. nigra), jouhi- (C. lasiocarpa) ja pullosa- tyyppinä keskustasanteellakin. Kermien välisillä ra (C. rostrata), maariankämmekkä (Dactylorrhiza pinnoilla lajisto on lähinnä tupasvilla–suokukka– alhaisemmiksi. maculata), raate (Menyanthes trifoliata), rimpive- mutasara (Carex limosa) –silmäkerahkasammal Erityisen mielenkiinnon kohteena oli- siherne (Utricularia intermedia), suo-orvokki (Viola (Sphagnum balticum) -valtaista [kuljuissa lisäksi vat lajit Pachytelia villosella, Phalacrop- palustris), kurjenjalka, terttualpi (Lysimachia thyr- leväkköä (Scheuchzeria palustris), valkopiirtohei- terix graslinella, Rhagades pruni, Bo- sifl ora), järvi- (Equisetum fl uviatile) ja suokorte (E. nää (Rhynchospora alba), pitkälehtikihokkia (Dro- palustre), luhtarölli (Agrostis canina), luhtakastikka sera anglica) sekä vajo- (Sphagnum majus), kulju- loria eunomia, B. freija, *B. frigga, B. (Calamagrostis stricta) sekä siniheinä (Molinia ca- (S. cuspidatum) ja pohjanrimpirahkasammalta (S. aquilonaris, Erebia embla, Oeneis jut- erulea) osoituksena luhtaisuudesta ja ravinteisuu- jensenii)]. Varsinaista kuljunevaa (KuN) on alueelta, Coenonympha tullia, Scopula virgu- desta. Harvinaisista lajeista esiintyvät ”punaisen la vähän. lata, Idaea muricata, Eupithecia gelida- kirjan” (Rassi ym. 2010) lajit punakämmekkä (Dac- Luoteis- sekä lounaisreunalla tavataan reunalui- tylorrhiza incarnata, VU) ja suovalkku (Hammarbya suilla suopursu–juolukka–hilla-valtaisia tai vai- ta, Lycia lapponaria, Aspitates gilvaria, paludosa, NT). Pohjakerroksen sammalista mainit- vaiskoivu–kanerva–hilla-valtaisia puustoisia var- Orgyia antiquoides, Gynaephora seleni- takoon vaateliaat viita- (Sphagnum fi mbriatum), sinaisia isovarpurämeitä (VIR). Tupasvillarämeelle tica, Nola karelica, *Eilema cereolum, siro- (S. fl exuosum), kuovin- (S. obtusum), oka- (S. (TR) luonteenomaista kasvillisuutta on suon poh- Syngrapha microgamma, Lacanobia w- squarrosum), letto- (S. teres), keräpää- (S. subsecun- joispuoliskolla aika vähän. Länsikylänjärven poh- latinum, *Mythimna pudorina sekä *Ag- dum) sekä pallopäärahkasammal (S. wulfi anum). joispuolella tavataan minerotrofi sia suokasviyh- Luhtaisen ruoho- ja heinäkorven (LuRhK) lajistoon teisöjä: pullosara–jouhisara–raate–valkopiirtohei- norisma puniceum [*lajia ei tavattu Ete- kuuluvat monien edellä mainittujen lisäksi mm. nä–kalvakkarahkasammal (Sphagnum papillosum) lä-Kymeenlaakson soilta (kahta viimeksi keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), röyhyvihvilä -valtaista suursarakalvakkanevaa (KaSN), pullosa- mainittua harvainaisina muilta elinympä- (Juncus eff usus), korpikastikka (Calamagrostis pur- ra–jouhisara–raate–rimpivesiherne–(siniheinä)– ristötyypeiltä)]. Painotuksesta huolimat- purea) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). kalvakkarahkasammal-valtaista mesotrofi sta kal- Suon keski- ja pohjoisosat ovat karumpia. En- vakkasuursaranevaa (MeKaSN), järviruoko (Phrag- ta, myös muut suolajit huomioitiin, joskin nen isovarpurämeitä kasvillisuus on luhtaista ne- mites australis) –raate–rimpivesiherne–kalvakka- tulokset raportoidaan vain rajallisesti (ks. vakorpea (LuNK) ilman mesotrofi an indikaattori- rahkasammal-valtaista mesotrofi sta kalvakkane- Etelä-Kymenlaakson soilta havaitut suoperhoslajit, lajeja. Puustoltaan ryteikköisellä rämeosalla val- vaa (MeKaN) sekä mesotrofi sta raate–rimpivesi- sivu 52). litsevia suotyyppejä edustavat suopursu–juoluk- herne–kalvakkarahkasammal–kuovinrahkasam-

47 Baptria 2/2011 KUVA 4. Kymenlaakson suojelusuot (Suurisuo, Järvensuo, Munasuo, Kananiemensuo, mal-rimpinevaa (MeRiN). Mustanjärvensuo ja Rajasuo) sijaitsevat Suomen suovyöhykealuejaossa Saaristo-Suo- Yhdistelmätyypeistä esiintyvät pienialaisina men laakiokeidassuoalueen ja Rannikko-Suomen konsentristen kermikeidassoiden mänty–hieskoivu–raate–jouhisara–sararahkasammal (Sphagnum fallax) -valtainen varsinainen raja-alueella. sararäme (VSR), mesotrofi nen sararäme (MeSR), mesotrofi nen mänty–tervaleppä–siniheinä–jou- Vietto- ja rahkakeitaat hisara–raate–kalvakkarahkasammal-valtainen (Järvi-Suomen KOUVOLA kalvakkanevaräme (MeKaNR), lähteinen nevarä- LUUMÄKI keidassuot) me (LäNR), hieskoivu–jouhisara–raate–haprarahkasammal (Sphagnum riparium) -valtainen varsi- Kilpikeitaat nainen sarakorpi (VSK) sekä luhtainen nevakorpi (Etelä-Suomen (LuNK). Järven länsipuolella on paikoin myös luh- kermikeidassuot) taista ruoho- ja heinäkorpea (LuRhK). Kananiemensuo Kasvualustansa mesotrofi aa indikoivasta lajis- Mustanjärvensuo tosta edellisillä tyypeillä esiintyvät kataja (Junipe- Laakiokeitaat Munasuo Rajasuo (Saaristo-Suomen Järvensuo rus communis, LäNR), paatsama (Frangula alnus, keidassuot) Suurisuo HAMINA VIROLAHTI LäNR), tervaleppä (LäNR), järviruoko (MeKaN), si- niheinä (MeKaN, LäNR), tähtisara (Carex echinata. PYHTÄÄ KOTKA LäNR), rimpivesiherne, maariankämmekkä (LäNR) sekä rahkasammalista viita- (LuNK, LäNR), siro- PORVOO (MeKaSN), luhta-/ranta- (S. inundatum/S. denticu- latum) (MeKan vesijuotit), kuovin- (MeKaSN/Me- RiN), hapra- (LuNK), oka- (LuNK, LäNR), keräpää- 10 km (MeKaN), letto- (LäNR, MeSR/MeKaSN) ja pallo- päärahkasammal (LuNK).

No. KOHDE SUOTYYPIT Valkmusan kansallispuisto 4. Suurisuo LuRhK, MkK, VIR, TR, LuNK, LuSK, MeNK (Pyhtää ja Kotka)

5. Järvensuo VSK, LuNK, VIR+oj, TR, KrRR, OmLkN, KuN, KaSN, MeKaSN Valkmusan kansallispuistoon kuuluvat Munasuo, MeKaN, MeRiN, VSR, MeSR, KaNR, LäNR, KdR, Mtkg Kananiemensuo sekä Mustanjärvensuo. Alueen 7. Munasuo (N) LhK, KgK, RhKgK, MrK, MK, MkK, LuRhK, SaK, VIR, KrRR, TR, kasvillisuus on raportoitu osin jo aiemmin (To- RmTR, RaN, OmLkN, MeKaN, KaSN, VSN, LuNK, VSR, MeSR, lonen 1968a,b, Seppä 1991, Suoknuuti & Seppä 1992). Laajempi julkaisematon Kananiemensuo- KdR, KaSR, VrRR, LkSR, RuN, MiLkN, LkKaN, OligSphRiN, ta ja Mustanjärvensuota koskeva selvitys on edel- MeSN leen työn alla. Tässä yhteydessä kuvaan Valkmu- 10. Kananiemensuo KgK, RhKgK, MK, MrK+mu, SaK, LuRhK+mu, LäLNK, VSK, san kansallispuiston kasvillisuutta pääpiirteittäin. LuSK, LuNK+mu, MeSK, NigNK, TK+oj, KgR+mu, TR+mu, ITR, RmTR, RmITR, VKR, VIR+oj+mu, RaVIR, tVIR, VkR, KrRR, VKrR, VSR+oj, MeSR+mu, LäNR, MeRiNR, OlKaNR, Munasuo KdR, VLkNR, LuN, VSN, LuSN, KaSN, RiKaSN, MeRiKaSN, OmLkN, RaOmLkN, LuNmu, VSNmu/KaSNmu, MeSNmu, Munasuon pohjoinen keidassuo-osa (637 ha) OmLkNoj+mu, PTA, RaN, KuN, LkKaN, RaLkKaN, (VMi) kuuluu laakiokeitaisiin. Suon lähes puuttomalle keskustasanteelle luonteenomaista kasvillisuut- LkN, RaSphRiKaN, MeKaN, OligSphRiN, OligRuRiN, LuRiN, ta ovat rahkanevat (RaN), eteläosissa kuljuneva MeSphRiN, PaLu, MeEuLä, Rhtkg, MtkgII, Vatkg (KuN) ja keidasräme (KdR). Rahkanevalla kermien 11. Mustanjärvensuo LhKmu, RhKmu, VIR+oj+mu, RaIR, TR+mu, ITR, RmITR, ja mättäiden kasvillisuus on rahkarämeille tyypil- KrRR, LuNmu, (Ra)OmLkN+oj+mu, VSNmu, MeSNmu, listä. Tavallisimpia lajeja ovat kanerva, variksen- NKmu, MeNKmu, MiLkNRoj, KdR+oj+mu, Mtkg, Vtkg marja, suokukka, vaivaiskoivu, tupasvilla, tupasluikka (Trichophorum cespitosum) sekä rusko- ja 37. Rajasuo MK, LuRhK, VIR, KrRR, TR, OmLkN, RaN, KuN, VKaN, rämerahkasammal (S. angustifolium). Välipinnoil- MeKaN, KaSN, VSN, OligRiN, MeSR, LuNK la kasvavat tupasvilla, suokukka sekä ruso- (S. ru- bellum) ja hentorahkasammal (S. tenellum). Rahka- Suotyyppilyhenteiden etumääreet: I = isovarpuinen, Ra = rahkainen, Rm = rahkamättäi- nevan kuljujen sekä kuljunevan lajiston runsaim- nen, Lu = luhtainen, Lä = lähteinen, Ri =rimpinen ja Sph =rahkasammalinen, Olig = oligot- pia lajeja ovat mutasara, valkopiirtoheinä, leväkkö rofi nen, Me = mesotrofi nen, Mi = minerotrofi nen, Om =ombrotrofi nen, V= varsinainen. sekä silmäke- ja vajorahkasammal. Suon keskusta- Tyyppilyhenteiden lisäosat: oj = ojikko ja mu = muuttuma. santeella esiintyy myös kasvitonta ruoppaa muita Kymenlaakson soita yleisemmin. Keidasrämeil- Suotyypit: (Ka)NR =(kalvakka)nevaräme, Ka(S)N = kalvakka(suursara)neva, KaSR = kalvak- le tyypillistä kasvillisuutta (puustoisia rahkaräme- kasararäme, KdR = keidasräme, KgK = kangaskorpi, KgR = kangasräme, KrRR = kanerva- kermejä ja kermien välisiä kulju- tai lyhytkorsinevoja) on Munasuolla kansallispuiston muita soita rahkaräme, KuN = kuljuneva, LhK = lehtokorpi, Lk(Ka)N = lyhytkorsi(kalvakka)neva, (Lk)N = vähemmän. (lyhytkorsi)neva, LkSR = lyhytkortinensararäme, MeEuLä =meso-eutrofi nen lähteikkö, MK Laakiokeitaille tyypillinen selväpiirteinen = mustikkakorpi, MkK = metsäkortekorpi, MrK = muurainkorpi, Mtkg = mustikkaturvekan- reunaluisu on hyvin havaittavissa munasuon län- gas, NK = nevakorpi, (Nig)NK = (Carex nigra) -nevakorpi, PaLu = pajuluhta, PTA = palatur- si- ja itäpäässä. Suurimmillaan korkeusero laiteen peen nostoalue, Ptkg = puolukkaturvekangas, RaN = rahkaneva, RhK = ruoho- ja heinäkor- ja keskustasanteen välillä on 3,2 metriä. Reunalui- pi, RhKgK = ruohokangaskorpi, Rhtkg = ruohoturvekangas, RiN = rimpineva, RuN =ruop- sun kasvillisuutta Munasuolla edustavat suopur- pakuljuneva, RuRiN = ruopparimpineva, SaK = saniaiskorpi, SN = saraneva, SR = sararäme, suvaltaiset varsinaiset isovarpurämeet (VIR), ka- TR = tupasvillaräme, VIR = vars. isovarpuräme, VKR = vars. korpiräme, VKrR = kanervaräme, nervarahkarämeet (krRR) sekä paikoin ombrotro- VLkNR = varsinainen lyhytkorsinevaräme, VrRR = variksenmarjarahkaräme, (V)SK = (vars.) fi set lyhytkorsinevat (OmLkN) ja tupasvillarämeet suursarakorpi, (V)SN = (vars.) suursaraneva, (V)SR = (vars.) sararäme, Vtkg = varputurvekan- (TR). gas. Munasuolla laide on vaihtelevasti kehittynyt suon eri osissa. Laajimmillaan laiteen leveys vaihtelee 100–400 metrin välillä. Ravinteisuudeltaan laiteen kasvillisuustyypit vaihtelevat puuttomista TAULUKKO 2. Tiivistelmä joidenkin Kymenlaakson suojelualueiden suotyypeistä.

48 Baptria 2/2011 MARKKU SUOKNUUTI

KUVA 5. Kananiemensuon läntinen keidas on morfologialtaan ja kasvillisuudeltaan pieni laakiokeidas. Hyvin kehittynyt laide sekä jyrkkä reunaluisu isovarpuräme- ja kanervarahka- rämevyöhykkeineen puuttoman ja pienmuotomorfologialtaan suuntautumattoman keskustasanteen ympärillä kuuluu laakiokeidassoiden tunnuspiirteisiin (vrt. Munasuo).

tai puustoisista niukkaravinteisista suotyypeistä kermien väliset alueet pääasiassa tupasvilla–sil- pintaosan kuivuuden seurauksena kasvillisuuden (VSK, VSR, KaNR, VKaN, VSN, KaSN) keskiravintei- mäkerahkasammal–vajorahkasammal-valtaista muodostaa reunaluisun alaosassa kookaspuustoi- siin tai keski- ja runsasravinteisuuden rajamailla ombrotrofi sta lyhytkorsinevaa (OmLkN). nen suopursu–rämerahkasammal–seinäsammal oleviin tyyppeihin (SaK, RhKgK, MK, MrK, LuRhK, Läntisen keitaan (kuvat 5 ja 6), vaakasuoran kes- (Pleurozium schreberi) -valtainen varsinainen iso- LuNK, MeSR, MeKaN). kustasanteen eteläosat ovat suuntautumattomi- varpuräme (VIR). Keskustasanteeseen rajoittuvan en mättäiden, kermien ja kuljujen muodostamaa reunaluisun yläosa on matalampipuustoista ka- miltei puutonta ruoppa- ja kuljunevaa (KuN). Mär- nerva–ruskorahkasammal–poronjäkälä (Cladonia Kananiemensuo kien sammalpeitteisten kuljujen kasvillisuuden rangiferina) -rahkarämettä (KrRR). Kahden edellä muodostavat laakiokeitaiden keskustoille tyypilli- mainitun suotyypin muodostaman reunametsän Kananiemensuo (598 ha) on monipiirteinen, laa- set valkopiirtoheinä–mutasara–leväkkö–kuljurah- leveys vaihtelee 50–150 metrin välillä lukuunot- jan suotyyppivalikoiman (45 eri tyyppiä) omaa- kasammal–vajorahkasammal-valtaiset yhteisöt. tamatta suon kaakkois- ja itäosaa, jossa keskus- va sekakompleksi, johon kuuluu kolme keidas- Matalilla kermeillä ja mättäillä esiintyy tyypillises- tasanteen keidasräme vaihtuu minerotrofi sten ly- suo-osaa: Lamminsuo, läntinen keidas ja itäi- ti kanerva–hilla–ruskorahkasammal-valtaista kas- hytkorsi- ja kalvakkanevojen (MiLkN/KaN) kautta nen kermikeidas. Neljänneksi keidassuoalueeksi villisuutta. Väli- ja rimpipinnalle luonteenomaisia minerotrofi sen juotin (oligotrofi seksi) rahkasam- on kehittymässä Haukkavuoren edustalla oleva lajeja ovat tupasvilla, tupasluikka, suokukka sekä malrimpinevaksi (OligRiN). Laide on vaihtelevasti ombrotrofi sten rämeiden ja keidasrämeen alue. ruso-, hento- ja silmäkerahkasammal. Keskusta- kehittynyt. Laajimmillaan laiteen leveys on 100– Edellisten lisäksi Kananiemensuolla on kaksi laa- santeen keidasrämeisillä reunoilla noin 10 met- 120 metriä suon lounais- ja pohjoisreunalla, joil- jaa aapasuoksi luokiteltavaa osaa: läntisen ja itäi- rin levyiset kermit ja niiden väliset kuivemmat la yleisimmät suotyypit ovat varsinaiset sarane- sen keitaan toisistaan erottava suuri minerotrofi - tupasvilla–vajorahkasammal–silmäkerahkasam- vat (VSN), sararämeet (VSR, MeSR) ja sarakorvet nen juotti sekä suon eteläosassa Kananiemenhar- mal-valtaiset kuljut suuntautuvat kaltevuutta vas- (VSK). Suon länsi- ja luoteisosissa laiteen leveys jun ja Haukkavuoren edustalla sijaitseva aapasuo taan. Reunaluisu on kaakkois- ja eteläosaa lukuun on 10–50 metriä. Luhtainen ruoho- ja heinäkorpi (kuva 1, s. 44). ottamatta hyvin kehittynyt, suon pinnan kohotes- (LuRhK), varsinainen sarakorpi (VSK) sekä vaikea- Lamminsuo on Kananiemensuon lounaiskul- sa lyhyellä matkalla paikoin 2,8 metriä laidettaan kulkuisen märkä luhtainen nevakorpi (LuNK) ovat massa sijaitseva pieni mineraalimaasaarekkeiden korkeammalle. Kaltevuuden aiheuttaman suon laiteen tavallisimmat suotyypit. Suon pohjoisel- läntisestä keitaasta erottama keidassuo. Suo edus- MARKKU SUOKNUUTI taa suurmuodoltaan tasapintaisia heikosti viettä- viä keidassoita. Laide ja reunaluisu ovat vaihtelevasti kehittyneitä. Suon länsiosassa laide on kapea ja heikosti kehittynyt. Länsireunalla suo liittyy vie- reiseen harjuun hyvin kapean, paikoin vain muu- tamia metrejä leveän tupasvilla- tai kangasräme- vyöhykkeen (TR/KgR) välityksellä. Itäosissa laiteen leveys vaihtelee muutamasta metristä 200 met- riin. Itäosan laiteen vallitsevia kasvillisuustyyp- pejä ovat nevakorvet ja nevarämeet. Eteläreunal- la esiintyy pienialaisesti mesotrofi sta sararämettä (MeSR) vaateliaine putkilokasvi- ja sammallajei- neen. Kookaspuustoista suopursu–juolukka–rä- merahkasammal-valtaista isovarpurämettä (VIR) kasvava reunaluisu on parhaiten kehittynyt suon itäosissa. Tämän lisäksi laajoja isovarpurämeitä tavataan niin suon etelä- kuin pohjoisosissakin. Isovarpuräme vaihettuu kapean kanerva–variksenmarja–ruskorahkasammal-valtaisen rahkarä- mevyöhykkeen (KrRR) välityksellä keidasrämeek- si (KdR). Keskustasanteen matalien ja suuntautu- KUVA 6. Kananiemensuon läntisellä keitaalla laide muuttuu jyrkäksi isovarpurämevaltaiseksi mattomien kermien kasvillisuus on kanerva–hil- reunaluisuksi (alueen perhoslajeja ovat mm. pursupikkumittari Eupithecia gelidata ja rämevar- la–ruskorahkasammal-valtaista rämettä (KrRR) ja pumittari Dysstroma infuscatum).

49 Baptria 2/2011 la reunalla keskustasanteelta ja ympäröivältä mi- ti matalammalla kuin suon muissa osissa, minkä me (RaTR), kanervarahkaräme (KrRR) ja varsinai- neraalimaalta laiteelle valuvat vedet kulkeutuvat seurauksena pohjoinen reunaluisu on jyrkempi nen isovarpuräme (VIR) ovat tyypillisiä suon itä- keitaan koillisosissa sijaitsevien mineraalimaasaa- kuin muualla. Suon länsi- ja itäreunalla tavataan reunalla. Haukkavuoren edustalla on luhtaisuu- rekkeiden välitse kohti Kymijokea. Kapeissa suo- selkeä alemmasta isovarpurämeestä ja ylemmäs- den ohella havaittavissa lähteisyyttä, minkä seu- salmissa tavataan tämän vuoksi märkiä suotyyp- tä kanervarahkarämeestä muodostuva reunalui- rauksena paikalla esiintyy vaateliaita kasvilajeja pejä: luhtaista ruoho- ja heinäkorpea (LuRhK) sekä su. Suon itäosalla reunaluisu kohoaa laidepuron [esim. suovalkku, soikkokaksikko (Listera cordata), pajuluhtaa (PaLu). luonnehtiman varsinaisen sarakorven (VSK) ja äimäsara (Carex dioica), villapääluikka (Trichopho- Itäinen kermikeidas (kuva 7) poikkeaa läntises- varsinaisen saranevan (VSN) muodostamasta lai- rum alpinum) sekä rahkasammalista letto-, hete- tä keitaasta. Suon vedenjakaja (keskustasanteen teesta 100 metrin matkalla noin 1,5 metriä. (S. warnstorfi )i , ranta-, ja pohjanrahkasammal (S. korkein kohta) sijaitsee epäkeskisesti suon etelä- Laiteen leveys kermikeitaan luonnontilaisel- subfulvum), mutta myös muita sammalia kuten reunalla. Korkeimman kohdan pohjoispuolisella la osalla on 5–250 metriä. Kapeimmillaan laide purolähdesammal (Philonotis fontana) sekä poh- alueella kermi- ja kuljumorfologia kiertää saman- on Tarkjärven ja Kymijoen mineraalimaasarekkei- jan- (Warnstorfi a tundrae) että hetesirppisammal keskisesti vedenjakajaa. Suo on siis muodoltaan den ympärillä sekä Kananiemen kalliojyrkänteen (W. exannulata)]. Suon länsi- ja lounaisosalla vallit- epäsymmetrinen ja yksipuolisesti konsentrinen kohdalla (5–20 m). Tarkjärvellä laiteen muodostaa sevat pääosin minerotrofi set tyypit: luhtaiset ruo- kermikeidas. Keskustasanteen korkeimmalle koh- Kymijoen keväisten ja syksyisten säännösteltyjen ho- ja heinäkorvet (LuRhK), erilaiset saranevat, ne- dalle tyypillistä kasvillisuutta on mutasara–leväk- tulvien tuoman lisäravinnevaikutuksen varassa vakorvet ja -rämeet, joiden kasvillisuutta leimaa kö–valkopiirtoheinä–vajorahkasammal–silmäke- oleva luhtaneva. Suon itäreunalla laajenemisen luhtaisuutta ja keskiravinteisuutta ilmentävät la- rahkasammal-valtainen kuljuneva (KuN), paikoin estää Kananiemen kalliojyrkänne, minkä edustal- jit. Tällä alueella mineraalimailta valuvat lumensu- lähes kasviton ruoppaneva sekä ombrotrofi nen la olevalla vetisellä laiteella tyypillisiä suotyyppejä lamisvedet ja pohjavesivaikutus estävät ombrot- tupasvilla–suokukka–ruskorahkasammal–ruso- ovat varsinaiset saranevat (VSN), oligo- ja mesotrofi sen kasvillisuuden kehittymisen ja ovat olleet rahkasammal-valtainen rahkainen lyhytkorsineva rofi set rimpinevat (OligRiN/MeRiN) sekä kapea- yhtenä edellytyksenä aapasuokasvillisuuden säi- (RaOmLkN). Kermit ovat suon pinnan tasaisuudes- na vyöhykkeenä uloimpana esiintyvät luhtaiset lymiselle. ta johtuen heikommin kehittyneitä kuin suon kei- nevakorvet (LuNK) ja sarakorvet (VSK). Suon luo- Aapasuon keskiosalla ovat tyypillisiä kalvakat dasrämeosalla. Melko pian keskustasanteen huip- teisreunalla laide on parhaiten kehittynyt. Täällä suursaranevat (KaSN), mesotrofi set rimpinevat pukohdan jälkeen suo viettää pohjoiseen. Suon leveän laiteen muodostavat varsinaiset sarakor- (MeRiN) ja varsinkin keskustan etelä- ja länsiosis- pinta laskee 975 metrin matkalla yli viisi metriä. vet ja -rämeet (VSK/VSR) sekä luhtaiset nevakor- sa mesotrofi set rimpiset kalvakkasuursaranevat Viettosuuntaan poikittain asettuneiden kermien vet (LuNK). Suojelualueen laajimmat kuusivaltai- (MeRiKaSN). Suon keskiosalla esiintyy runsaasti korkeus on 30–50 senttimetriä, leveys keskimää- set varsinaiset korvet (VK) ovat tällä alueella run- kooltaan vaihtelevia rimpiä. Rahkasammalet [kal- rin 10 metriä ja pituus 50–200 metriä. Kermeillä saimmillaan. Kermikeitaan eteläreunalla keskus- vakka-, vajo- ja kurjenrahkasammal (S. pulchrum)] kasvillisuuden muodostaa kanerva–ruskorahka- tasanteen ombrotrofi nen kulju- ja rahkanevakas- leimaavat rimpiä, joiden putkilokasveihin kuulu- sammal–poronjäkälä-valtainen rahkaräme (KrRR). villisuus muuttuu minerotrofi seksi aapasuokas- vat luhtavilla (Eriophorum angustifolium), raate, Kermien väliset alueet ovat allikoiden, kuljurahka- villisuudeksi, pääasiassa erilaisiksi nevoiksi, ilman valkopiirtoheinä ja mutasara. Sammalpeitteisten sammal-, vajo- ja/tai silmäkerahkasammalvaltais- puustoista ja viettävää reunaluisua. rimpien lisäksi alueen keskiosalla tavataan avo- ten kuljujen tai ombrotrofi sen lyhytkorsinevakas- Kananiemensuolla on kaksi laajaa minerotrofi s- rimpiä, joiden reunalajistoon kuuluvat edellisten villisuuden luonnehtimia. ten nevojen luonnehtimaa aapasuoaluetta [Kana- lisäksi leväkkö, pikkukihokki (Drosera intermedia), Itäisen kermikeitaan pohjoisosassa ei tavata niemenharjun edustalla (”eteläinen aapasuo-osa”) pitkälehtikihokki ja rimpivesiherne. Vaatelias- niin selväpiirteistä rämekasvillisuuden hallitse- sekä suuri minerotrofi nen juotti läntisen- ja itäi- ta kasvilajistoa edustavat pohjan- ja juolukkapa- maa reunaluisua kuin länsi- ja itäosissa tai länti- sen keitaan välillä]. Kananiemensuon eteläosis- ju (Salix myrtilloides), suovalkku, suohorsma (Epi- sellä keitaalla. Reunaluisun yläosan kasvillisuuden sa avoin rimpi- ja kalvakkanevojen luonnehtima lobium palustre), suokorte sekä lampare- (Sphag- muodostavat kanervarahkaräme (KrRR) ja isovar- alue kerää ympäristöään selvästi alavampana laa- num platyphyllum), keräpää- ja kuovinrahkasam- puräme (VIR). Viimeksi mainittu vaihtuu alaosas- jalta alueelta sulamis- ja sadevesiä. Ilman suon va- mal. Suon avoin neva-alue vaihettuu keskustan saan edelleen kanervarahkarämeeksi, jolla mä- luma-alueen ja suon pinta-alan sopivaa kokosuh- pohjois- ja itäpuolella varsinaisten lyhytkortisten täspinnan ohella tavataan yleisesti kosteahkoa detta sekä riittäviä valuvesiä aapasuokasvillisuut- kalvakkanevojen (LkKaN) ja ombrotrofi sten lyhyt- tupasvilla–rämerahkasammal-valtaista välipintaa. ta tuskin esiintyisi alueella. korsinevojen (OmLkN) välityksellä aiemmin mai- Reunaluisun alaosassa tavataan lisäksi rahkais- Eteläinen aapasuo edustaa eteläsuomalaisit- nittuihin puustoisiin rämetyyppeihin. Morfologi- ta ombrotrofi sta lyhytkorsinevaa (RaOmLkN) en- tain harvinaista kasvillisuutta. Suon keskustaa altaan alue on melko tasapintainen. Pintavesiä tunen Tarkjärven luhtanevaa (LuN) ja rantakasvilli- korkeammalla olevilla reunoilla tavataan om- lee keväisin runsaasti, mutta veden poistuminen suutta. Laide sijaitsee Tarkjärven alueella selväs- brotrofi sta kasvillisuutta. Rahkainen tupasvillarä- tapahtuu pääasiassa haihtumalla. Sateisina vuosina alue saattaa olla keskiosiltaan vaikeakulkuisen MARKKU SUOKNUUTI märkää, kun niukkasateisina kesinä aiemmin han- kalakulkuisilla rimpinevoilla on vaivatonta kulkea. Kananiemensuon aapasuoaluetta, mukaan lukien minerotrofi nen juotti, voidaan pitää perus- tetun kansallispuiston suojelullisesti merkittävim- pänä kohteena sen paikallisen erikoislaatuisuu- den, kasvillisuuden ja maiseman kannalta. Aika näyttää, säilyykö alue aapasuona vai kaventaako alkava rahkoittumminen Haukkavuoren edustalla minerotrofi sen osan kapeaksi juotiksi. (Kuva 1, s. 44) Läntisen keitaan ja itäisen kermikeitaan erottaa laaja minerotrofi sten rimpi- ja välipintanevojen hallitsema juotti. Ympäristöään alavammat kes- kiosat saavat yllä mainituilta keitailta sekä juotin eteläpuolisilta mineraalimailta sulamisvesiä, min- kä johdosta ravinteisuudeltaan oligotrofi set rimpinevat (OligRiN) keskittyvät juotin keskiosiin. Rimmet (mm. leväkkö, valkopiirtoheinä, mutasara, pitkälehtikihokki, rimpivesiherne) ovat pää- sääntöisesti rahkasammalpeitteisiä (vajo-, pohjan- rimpi- ja silmäkerahkasammal), joskin ruoppa- ja avorimpiä esiintyy rahkasammalrimpien joukos- sa. Avorimmissä tavataan mm. pohjanlummetta KUVA 7. Kananiemensuon itäisen kermikeitaan keskustasanteella keidasrämeen kermit (Nymphaea candida) merkkinä ympäristöään kor- ja kuljut vuorottelevat suon viettosuuntaa vastaan. Tyypille luonteenomaista perhoslajis- keammasta ravinnetasosta. Tällä alueella tavataan toa edustavat uhanalaisista mm. suotarhayökkönen Lacanobia w-latinum, rämekarvajalka myös matalia jänteitä, joiden valtakasvillisuuteen Gynaephora selenitica ja rämevihersiipi Rhagades pruni. kuuluvat vaivaiskoivu, isokarpalo, mutasara, suo-

50 Baptria 2/2011 MARKKU SUOKNUUTI kukka, leväkkö ja kalvakkarahkasammal. Keskiosien rimpineva-aluetta reunustaa kalva- koiden suursaranevojen (KaSN) sekä lyhytkortisten kalvakkanevojen (LkKaN) luonnehtimat kuivemmat minerotrofi set nevat. Välipinta on Poh- janmaan aapasoiden tapaan vallitsevin veden korkeustasoista. Juotin keskiosan rimpinevalla sekä monin paikoin lyhytkortisilla kalvakkanevoil- la (LkKaN) tavataan varpuja kasvavia ruskorahka- sammalvaltaisia laikkuja sekä mättäitä, jotka ovat paikoin jopa 40 senttimetrin korkuisia. Mättäät ja juottia reunustavien keitaiden kermien työnty- minen juotille jännemäisinä muodostumina ovat merkkeinä etenevästä rahkoittumisesta. Puuttoman keskiosan vastakohtana tavataan juotin etelä- ja pohjoisosissa puustoisia suotyyp- pejä. Pohjoisosalla minerotrofi set nevat vaihettu- vat varsinaisten sararämeiden (VSR) ja sarakorpi- en (VSK) välityksellä kookaspuustoisiksi lehti- ja/ tai havupuuvaltaisiksi yhdistelmätyypeiksi sekä varsinaisiksi korviksi (VK). Juotin eteläosissa puus- toiset usein saravaltaiset yhdistelmätyypit esiin- tyvät kapeina vyöhykkeinä lähellä suon reunaa. Moreenimailta valuvien pinta- ja pohjavesien seurauksena tavataan muutamin paikoin mineraa- KUVA 8. Esimerkiksi luumittarin (Aspitates gilvaria) suosimia minerotrofi sia kalvakka-, limaan läheisyydessä selvästi mesotrofi sia, jopa sara- ja rimpinevoja esiintyy Etelä-Suomessa luonnontilaisina vain vähän. Kuva Kananie- meso-eutrofi sia suotyyppejä (LuNK, MeSR), joilla mensuon aapasuolta. esiintyy vaateliaita ja alueellisesti harvinaisia putkilokasvi- ja sammallajeja. Yksittäisistä suokuviois- Kermien väliköissä on suuria avovesiallikoita, joi- rahkasammal-valtaista kalvakkanevaa (MeKaN) ta kasvillisuudeltaan arvokkaimpiin kuuluu lähtei- den reunoilla sekä kuivemmissa kuljuissa kasvavat tai mesotrofi sta rimpinevaa (MeRiN), joilla mesot- nen lettonevakorpi (LäLNK) juotin kaakkoisosissa, mutasara, valkopiirtoheinä, leväkkö sekä tyypilli- rofi an indikaattoreina esiintyvät mm. juolukka- sillä kaikenlaiset letot ovat Etelä-Suomessa nykyi- set keidassoiden kuljusammalet. Suon pohjoisel- paju, suovalkku, harajuuri, kurjenjalka, suoputki, sin pienialaisia ja uhanalaisia. Leton ja siihen ra- la keidasrämeosalla tasanteen kermeillä vallitseva rimpivesiherne sekä luhta- (NT), kuovin-, lampare- joittuvan mesotrofi sen sararämeen (MeSR) kasvil- suotyyppi on rahkainen tupasvillaräme (RaTR) ja ja keräpäärahkasammal. lisuuteen kuuluvat mm. suovalkku, villapääluikka väliköissä kuljuneva (KuN). Etelä-Kymenlaaksossa (ja miksei pohjoisempa- sekä lettoja heterahkasammal, lettokuirisammal nakin) ei vastaan ole tullut yhtä hienoa turvepoh- (Calliergon richardsonii), rassisammal (Paludella jaista ”järviruokonevaa” kuin Rajasuon itäisellä lai- squarrosa) ja hetesirppisammal. teella, missä järviruokoa kasvaa satojen metrien Rajasuo (Hamina) matkalla jopa 100 metrin levyisenä vyöhykkeenä. Rajasuo (287 ha) on Kananiemensuon ja Muna- Luoteisella laiteella suotyyppejä edustavat pai- suon jälkeen kolmanneksi arvokkain suoalue Ete- koin vaikeakulkuisen märkä luhtainen nevakorpi Mustanjärvensuo lä-Kymenlaaksossa. Sitä luonnehtii laaja ja avoin (LuNK) Hirvikankaan koillispuolella. Kasvilajeis- Miltei luonnontilaisen Kananiemensuon vasta- kuljunevojen (KuN) ja ombrotrofi sten lyhytkor- ta tavallisimpia ovat kuusi, hieskoivu, virpapaju kohtana suojelualueeseen kuuluu reunoiltaan sinevojen (OmLkN) muodostama tasainen keskus- (Salix aurita), raate, jouhisara, leveäosmankäämi 1960-luvulla ojitettu konsentrinen Mustanjär- tasanne. Keidassoiden reunaluisuille yleensä tyy- (Typha latifolia), kurjenjalka sekä hapra- ja kuovin- vensuo (280 ha). Vielä 1940-luvulla suo oli laajan pilliset rämeet ovat pienialaisia ja reunaluisu on rahkasammal ja S. recurvum -ryhmän rahkasam- korpialueen välityksellä yhteydessä Valkiajärven- heikosti kehittynyt laajoilla alueilla: suon reunalta malet. Lahdekkeen perällä on luhtaista ruoho-ja suon–Mustajärven alueeseen, joka yhdessä Mus- erilaiset minerotrofi set nevat muuttuvat ombrot- heinäkorpea ojituksen muuttamana (LuRhKmu). tanjärvensuon kanssa muodosti kooltaan Kana- rofi siksi suon keskustaan päin mennessä. Alueen laiteen puuttomia suotyyppejä edustavat niemensuon veroisen suoalueen. Sittemmin Mus- Suon pohjoisimmalla lahdelmalla laiteen kas- kalvakkasuursaranevat (KaSN). Suon eteläosien tajärvi kuivattiin ja metsitettiin ja Valkiajärvensuo villisuustyyppejä edustavat kuusi–mustikka–met- suokasvillisuuskartoitus on maastotyövaiheessa, raivattiin osin pelloiksi ja osin ojitettiin metsätalo- säkorte (Equisetum sylvaticum)–korpirahkasam- joten tietoja sen osalta täydennetään myöhem- uden käyttöön. Nykyisin Valkiajärvensuo on tur- mal (Sphagnum girgensohnii) -valtainen mustikka- min. vetuotantoalue. korpi (MK), kuusi–hieskoivu–järviruoko–suoveh- Hirvikankaan itäpuolella tavataan metsäsaa- Mustanjärvensuo on ojitusalueita lukuun otta- ka (Calla palustris)–terttualpi–haprarahkasammal- rekkeiden ympäristössä rämetyypeistä varsinais- matta kasvillisuudeltaan ja profi ililtaan samankal- valtainen luhtainen nevakorpi (LuNK) sekä luhta isovarpurämettä (VIR) ja tupasvillarämettä (TR) tainen kuin Kananiemensuon itäinen kermikeidas. tainen ruoho- ja heinäkorpi (LuRhK), jolla kasvaa sekä edellisten välittävänä tyyppinä isovarpuis- Nykyisin Mustanjärvensuon laiteen muodostavat lisäksi korpikaislaa (Scirpus sylvaticus) ja korpikas- ta tupasvillarämettä (ITR), rahkamättäistä isovar- ruoho- ja heinäkorpi (RhK)-, nevakorpi (NK)-, ne- tikkaa. Suon koillisella laiteella suotyyppejä edus- puista tupasvillarämettä (RmITR), rahkarämeistä varäme (NR)- ja saranevamuuttumat (SNmu) sekä tavat mesotrofi nen sararäme (MeSR) ja kalvak- kanervarahkarämettä (KrRR) ja variksenmarjarah- turvekankaat. Kananiemenharjun reunalla on ai- kasararäme (kaSR) – paikoin mesotrofi sena (Me- karämettä (VrRR). Rämealueen etelä-, kaakkois- ja kanaan ollut lähde- ja luhtavaikutteisia kasviyh- KaSR). Ensin mainitulla valtalajeina ovat mänty, itäpuolella aukeaa puuton suoalue, jonka kasvilli- teisöjä, mutta merkkejä tuosta kasvillisuudesta on tervaleppä, hieskoivu, siniheinä, jouhisara, raate, suus on ombrotrofi sta nevakasvillisuutta: kuljune- jäljellä enää hyvin vähän. Nykyisin Kananiemen- suoputki sekä sammalista sararahkasammal. Kal- voja (KuN) ja lyhytkorsinevoja (OmLkN). Nämä harjun puoleista reunaa on ennallistettu, minkä vakkasararämeen kasvillisuus on mänty–vaivais- kaksi suotyyppiä alatyyppeineen kattavat suurim- seurauksena on syntynyt vaikeakulkuisen märkä koivu–jouhisara–raate–suokukka–kalvakkarahka- man osan suon pinta-alasta. Etelä-Kymenlaakson rahkasammalpeitteinen alue. Reunaluisun kasvil- sammal-valtaista. keidassoille tyypillistä keidasrämettä ei suon poh- lisuuteen kuuluvat ojikko- tai muuttuma-asteella Varsinaisella suursaranevalla (VSN) valtalajei- joisella osalla mahdollisesti suon nuoruudesta ja olevat ombrotrofi set lyhytkorsinevat (OmLkN), tu- na ovat jouhisara, pullosara sekä sara- ja rämerah- tasaisuudesta johtuen esiinny. pasvillarämeet (TR) ja isovarpurämeet (VIR). kasammal, kalvakkasuursaranevalla (KaSN) pul- Suon eteläosien kasvillisuutta leimaavat om- Keskustasanteen korkein kohta sijaitsee epä- losara, suokukka ja kalvakkarahkasammal sekä brotofi set lyhytkorsinevat ja kuljunevat sekä keskisesti suon eteläreunalla. Tällä osalla tavataan lyhytkortisella kalvakkanevalla (LkKaN) tupasvil- puustoisilla osilla karut rämeet (VIR, KrRR, ITR) koko suojelualueen komeinta keidasrämettä. Ker- la, tupasluikka ja kalvakkarahkasammal. Laiteel- sekä paikoin myös minerotrofi sista nevatyypeis- meillä kasvillisuustyyppinä on kanerva–ruskorah- ta löytyy myös järviruoko–suokukka–kalvakka- tä kalvakat – ja varsinaiset suursaranevat (KaSN, kasammal-valtainen rahkaräme (KrRR). Muita hy- rahkasammal-valtaista varsinaista kalvakkanevaa VSN) sekä luhtaiset nevakorvet varsinkin suon vin kehittyneillä kermeillä yleisesti esiintyviä lajeja (VKaN), sekä mesotrofi sta järviruoko–järvikorte lounaisnurkan laiteella. ovat rämeiden suurvarvut sekä tupasvilla ja hilla. (Equisetum fl uviatile)–valkopiirtoheinä–kalvakka-

51 Baptria 2/2011 Etelä-Kymenlaakson soilta nen ja uhanalainen Eilema cereolum -va- kansallispuiston räme- ja keidasrämealu- havaitut suoperhoslajit hakeltasiipi (Arctiidae) esiintyy tutkimus- eet. Myös havainnot Phalacropterix gras- aluetta lähimpänä ensimmäisen Salpaus- linella -pussikkaasta jäivät yhteen van- Kymenlaakson kaikkiaan 70 suolajista selän pohjoispuolisilla soilla. Lajia ei ole haan toukkasäkkiin (Mustajärvensuo, H. (tyrfobiontit ja -ﬁ ilit) on Etelä-Kymen- havaittu kertaakaan Etelä-Kymenlaakson Koski), vaikka laji tunnetaan vanhastaan laaksossa havaittu kaikkina aikoina 68 la- soilta (loikkarina kylläkin muista Etelä- 14 suolta. Laji esiintynee kuitenkin edel- jia, joista Scopula corrivalaria, Hypoxys- Kymenlaakson ympäristöistä). Laji vai- leenkin soilla, joilta sitä on aiemmin ha- tis pluviaria, Mythimna pudorina ja Agno- kuttaa harvinaistuneen laajemmin Kaak- vaittu. Rhagades pruni (Zygaenidae) ha- risma puniceum on löydetty muilta elin- kois-Suomessa, mutta toisaalta sitä on ta- vaittiin neljältä suolta [Mustajärvensuo ympäristötyypeiltä kuin varsinaisilta soil- vattu Etelä-Pohjanmaalta (Kontiokari 2009), (Havainnoitsija: MSu), Kananiemensuo ta. Lajeja Boloria frigga ja Eilema cereo- mihin viime vuosina ilmoitetut E. cereo- (MSu), Kajasuo (MSu), Rajasuo (OÖh)] lum on havaittu vain Keski- ja Pohjois- lum -havainnot ovat enenevissä määrin [varmistetut suotyypit: KdR, KrRR, VIR, Kymenlaaksossa. painottuneet (Välimäki ym. 2010). OmLkN]. Mahdollisesti lajin vähyys joh- Etelä-Kymenlaaksoa lähin Boloria tui keräilyaktiivisuuden tai tarkkaavai- frigga -populaatio on aikanaan ollut Kar- Etelä-Kymenlaakson varsinaiset suuden vähyydestä. Toisaalta poikkeuk- hunsuolla (E. Valleala) keskisessä Ky- suolajit (tyrfobiontit) sellisen voimakkaat vuosittaiset runsaus- menlaaksossa nykyisen Kouvolan alueel- vaihtelut ovat lajille ominaisia (P. Välimäki, la. Kymenlaakson lähialueella lajia on vii- Elinympäristönsä suhteen luokitelluis- suull. tieto) ja siksi yhden vuoden havainto- meksi tavattu Luumäen Haisevansuolta ta pikkuperhoslajeista Etelä-Kymenlaak- aineistolla ei saa tarkkaa kuvaa lajin todel- vuonna 2002 (kymmeniä), mutta sen jäl- son soilla esiintyy kolme varsinaista suo- lisesta tilasta. Metsäojitukset ja turvetuo- keen yksilöitä ei ole paikalta löytynyt ha- lajia. Pachytelia villosella -pussikas on tanto ovat varmasti heikentäneet ainakin vainnoinnin jatkumisesta huolimatta (Roo- havaittu kymmeneltä suolta ennen vuot- Pyhtäällä eteläisen Munasuon, Hirvijär- pe Elfving, suull. tieto). Laji on taantunut myös ta 2010, jolloin lajia ei havaittu lainkaan vensuon (Ruotsinpyhtää/Pyhtää) ja Veh- Pohjois-Kymenlaaksossa (H. Kronholm, suul- (Taulukko 3). Tyypillisesti harvalukuisena kaojansuon R. pruni -kantoja. linen tieto). Nykytilanteessa vaikuttaa sil- P. villosella ei välttämättä tule havaituk- Päiväperhosista Colias palaeno ha- tä, että B. frigga on ilmeisesti hävinnyt si, mutta todennäköisesti sen esiintymis- vaittiin kahdeksalla suolla [Kananiemen- koko Kymenlaakson alueelta. Harvinai- alueita ovat edelleen ainakin Valkmusan suo (MSu), Mustanjärvensuo (H. Koski), Havaintopaikkojen Uhanalaisluokka Havaintopaikat 1 Luokka Asema 2010 lkm.

LAJI Uudet esiintymät 2010 • Colias palaeno S 36 8 0 Kultainmäensuo, Rajasuo • Carsia sororiata S32100 • Boloria aquilonaris S 31 7 t Nälkäsuo • Coenonympha tullia S 30 9 t Rajasuo • Coranarta cordigera S2811t • Boloria eunomia S 27 6 t Rajasuo • Syngrapha microgamma S 24 8 t Pahanlamminsuo, Rajasuo • Macaria carbonaria S 24 9 0 Kultainmäensuo, Ruokosuo, Rajasuo, Honkalamminsuo, Pahanlamminsuo • Acronicta menyanthidis S 21 9 P Nälkäsuo, Ymmyriäissuo, Ruokosuo, Pahanlamminsuo, Rajasuo • Rhagades pruni S 18 4 0/t (?) NT • Hypenodes humidalis S186 P • Thalera fi mbrialis s 15 9 0 EN Pahanlamminsuo, Rajasuo • Phalacropterix graslinella S 14 1 p, t (?) • Scopula virgulata S 13 6 0 Rajasuo • Dysstroma infuscatum S 13 3 p, t (?) • Oeneis jutta S 12 2 T NT Järvensuo • Canephora hirsuta s 12 3 p NT Ruokosuo • Orgyia antiquoides S 12 5 p, t (?) • Pachytelia villosella S 10 0 p, t (?) • Lacanobia w-latinum s 10 6 0, p VU Nälkäsuo, Rajasuo • Aspitates gilvaria S 9 7 0, t VU Rajasuo • Lycia lapponaria S 9 1 0 ?, p • Idaea muricata S 8 4 0 ?, p VU • Boloria freija S 8(9) 0 T, H NT • Gynaephora selenitica S 7 2 t VU Pahanlamminsuo • Nola karelica S 6 3 T EN Nälkäsuo • Pararge achine s6 0 H VU • Eupithecia gelidata S5 1 p • Sterrhopterix fusca s2 0 P NT • Erebia embla S 2 0 T, H 1S = tyrfobiontti, s = tyrfofi ili • Boloria frigga S0 0 - 2Arvio lajin kannan tilasta: H = hävinnyt, T = taantunut, t = ojitusten seurauk- • Scopula corrivalaria s0 0 - EN sena elin- ympäristöjen muuttuessa taantuva, 0 = vakaakantainen, • Hypoxystis pluviaria s0 0 - VU • Eilema cereolum s0 0 - VU P = tiedot merkittävästi puutteelliset, p = tiedot vajavaiset, lajin esiintymistä • Mythimna pudorina s0 0 - VU kaivataan lisätietoja, - = ei tavattu alueen soilta. • Agnorisma puniceum s0 0 - VU

TAULUKKO 3. Kymenlaaksossa tavattujen tyrfobionttien ja vähintään silmälläpidettävien tyrfofi ilien suoperhoslajien tunnettujen esiintymien lukumäärä Etelä-Kymenlaakson soilla, vuoden 2010 havaintopaikkojen lukumäärä ja uudet havaintopaikat sekä arvio kannan kehityssuunnasta. Uhanalaisuusluokitus Rassin ym. (2010) mukaan.

52 Baptria 2/2011 Kultainmäensuo (LLu), Munasuo (Kot- lajista ovat Kotkan Ruonalasta (1973/R. taan ja kasvillisuudeltaan muuttuneet, joka) (LLu, OÖh), Nälkäsuo (HHy), Kaja- Väisänen), Kotkasta (21.6.1973/V.-M. ten lajin esiintyminen nykyisin on epä- suo (MSu, HHy), Ymmyriäissuo–Kurjen- Salmi) sekä Nälkäsuolta (12.7.1993/VIR, varmaa. Edellisten lisäksi on lajia havait- suo (MSu), Rajasuo (MSu, LLu, OÖh] LäNR/MSu). Lajilla oli aikanaan kan- tu Ristisaaressa (1959–1961/Y. Saramo), [KrRR, VSN, ITR, VIR, TRmu, VSRmu, ta myös Anjalankosken (nyk. Kouvolan) Laji esiintyy edelleen hyvin paikoittaises- VSR, RmTR] tunnetuista 36 esiintymästä. nykyisin turvetuotannossa olevalla Väli- ti Virolahdella (Kirkontura, Rännästentu- Kultainmäensuolta ja Rajasuolta lajia ei suolla (H. Luoma, suull. tieto) sekä 1970-lu- ra) kihokkeja ja karpaloita kasvavilla koh- entuudestaan tunnettu. Boloria eunomia vulla muutamalla pienellä rämeellä Hami- dilla (J.-P. Kaitila, suull. tieto). tavattiin kuudella suolla [Mustanjärven- nan Pyhällön seudulla (J.-P. & P. Kaitila). Dysstroma infuscatum havaittu Ete- suo (H. Koski), Kivimäensuo (LLu), Kul- Pohjois-Kymenlaaksossa E. embla on ha- lä-Kymenlaaksossa kaikkiaan 13 suolta, tainmäensuo (LLu), Nälkäsuo (HHy), Ka- vaittu viimeisiä kertoja 1993 (H. Kronholm, mutta 2010 lajia tuli vastaan vain kolmel- jasuo (MSu, HHy), Rajasuo (OÖh, MSu, suull. tieto). Myös Oeneis jutta on 1980-lu- ta [Mustanjärvensuo (H. Koski), Kajasuo LLu)][OmLkN, ITR, VSN, VrRR] tunne- vun alun jälkeen taantunut. Aiemmin lajia (MSu), Rajasuo (LLu, OÖh)]. Havaintojen tuista 26 esiintymästä. Rajasuolta ei ol- esiintyi ainakin 12 suolla [Purolan Muu- vähyys johtunee lähinnä vähäisestä hämä- lut aiempia B. eunomia -havaintoja. Bo- rainsuo (JHe), Munasuo (Pyhtää) (2002/R. räaikaan tehdystä havainnoinnista isovar- loria aquilonaris havaittiin seitsemäl- Nygård), Kananiemensuo (20.6.1996/ purämeillä. Havainnoinnin vähäisyys eri- lä suolla [Kananiemensuo (MSu), Mus- V.-M. Mussalo), Suljennonsuo (1982/H. tyisesti Kananiemensuolla kesäkuun alku- tanjärvensuo (H. Koski), Kultainmäen- Lonka), Suurirahka (12.6.1966/K. Tai- puolella selittää osin myös Eupithecia-su- suo (LLu), Munasuo (Kotka) (LLu), Näl- na), Lammenrahka (LLu), Vehkaojansuo vun ainoan varsinaisen suolajin vähäiset käsuo (HHy), Kajasuo (MSu), Rajasuo (H. Luoma), Kajasuo (1974/J. Pakkanen), havainnot. Tosin Eupithecia gelidataa ei (OÖh)][LuSK, KdR, VSK, VIR, KrRR, Pertonrahka (1960/K. Taina), Valkianjär- sopivien elinympäristöjen (suopursuval- KdR, LäNR] tunnetuista 31 esiintymäs- vensuon–Palannesuon alue (1962/K. Tai- taiset isovarpurämeet, VIR) yleisyydestä tä. Nälkäsuolta lajia ei tietääkseni ole aina)]. 2000-luvulla lajia on havaittu kol- huolimatta ole tavattu kuin vain viideltä emmin havaittu. Boloria freija on Etelä- mella suolla, vaikka ainakin näennäises- suolta aiemminkaan. Vuonna 2010 lajista Kymenlaaksosta todennäköisesti hävin- ti sopivia elinympäristöjä on edelleen run- tehtiin havainto (3 exx /LLu) vain Kana- nyt (Taulukko 3). Lajin etsimiseen on vuosit- saasti jäljellä. Ilmastonmuutos on saatta- niemensuolta, jolla laji on usein ollut koh- tain käytetty tuloksetta kohtuullisen pal- nut edesauttaa lajin taantumista. Vuon- talaisen runsas laajalla alueella. Selvim- jon aikaa varsinkin niillä soilla, joilla la- na 2010 laji esiintyi runsaana Järvensuol- min havainnoinnin hajanaisuus näkyy Ly- jia on aiemmin havaittu. Ensimmäinen la (JHe) ja lisäksi vanhalla paikalla Kul- cia lapponarian (kuva 9) kohdalla. Laji on tiedossa oleva havainto lajista on Mussa- tainmäensuolla (HHy, LLu). Muualta lajia havaittu elävän kahdeksalla suolla, mutta losta (13.6.1917/A. Ulvinen). Lajia on ai- ei sopivista elinympäristöistä ja etsinnöis- vuonna 2010 havaintoja tehtiin vain yh- kanaan tavattu Kananiemensuolla (1967, tä huolimatta tullut vastaan. deltä [Mustanjärvensuo (MSu, J.-P. Kai- 1970–1972, 1978/Y. Saramo & R. Väisä- Etelä-Kymenlaakson mittarilajistoon tila, M. Viitanen, LLu, HHy, H. Koski)] nen, 1981 tai 1982/A. Laitinen & S. Hen- (Geometridae) kuuluu kahdeksan varsi- [RmTR, KrRR, KdR]. Lajin havaintojen tunen), Suurirahkalla (1954/R. Stenius), naista suolajia. Scopula virgulata -leh- puuttuminen muilta vaivaiskoivuja kas- Kotkan Suurisuolla (1976 /LLu), Vehka- timittarille tunnetaan nyt 13 suoesiin- vavilta kohteilta johtunee siitä, että sitä ei ojansuolla (1980–1990-luku), Kajasuol- tymää. Lajia havaittiin 2010 kuudella lentoaikaan etsitty kuin Mustajärvensuol- la (2000-luku/A. Toikka), Metsäkylän Si- suolla [Kananiemensuo (MSu), Mustan- ta. Joka tapauksessa Vehkaojansuon van- kosuolla (1975/J. Pakkanen) ja Rajasuol- järvensuo (H. Koski), Kultainmäensuo hastaan tunnettu L. lapponaria -esiintymä la (S. Leinikka). Viimeinen tiedossani ole- (LLu), Munasuo (Kotka) (LLu), Kajasuo on nykyisellään tuhoutumassa turvetuo- va yksilö on päivätty 22.5.2002 Kajasuon (MSu), Rajasuo (OÖh, LLu)][MeKaN, tannon seurauksena. koillispuolella Pyssymäellä (OÖh). Kes- RaOmLkN, KdR, VSN, KaSN], joista jäl- Carsia sororiata on yleinen ja usein kisessä Kymenlaaksossa lajia tavattiin kimmäisin oli uusi löytöpaikka. Lajilla ei runsas monien eri suotyyppien laji, jota vielä 2003 (Alajalansuo). Anjalankoskella ole havaittavissa taantumista, mutta Kul- ehkä useimmiten tavataan keidasrämeiltä B. freija oli aikanaan runsas Hangassuolla tainmäensuon lisäojitus suon lounaisreu- (KdR), ombrotroﬁ silta lyhytkorsinevoilta ja sitä tavattiin myös Harjunsuolla (H. Luo- nalla ja Vehkaojansuon turvetuotanto ovat (OmLkN) sekä kalvakkasuursaranevoilta ma, suull. tieto). merkittäviä uhkatekijöitä lajin esiintymil- (KaSN, MeKaSN) – jopa satoja yksilöitä Heinäperhosista Coenonympha tul- le. Idaea muricata on tavattu suurimmak- päivän aikana. Vuonna 2010 lajia havait- lia on yleinen avoimien ombro- ja mine- si osaksi samoilta soilta kuin edellinen tiin 10 suolla 32 tunnetusta esiintymäs- rotroﬁ sten nevojen laji, jota vuonna 2010 laji. Tunnetuista esiintymistä (8 suota) la- tä [Suurisuo (Pyhtää) (LLu), Järvensuo löytyi yhdeksältä suolta [Kananiemensuo jia havaittiin neljällä suolla [Kananiemen- (LLu), Kananiemensuo (MSu), Mustan- (MSu), Mustanjärvensuo (H. Koski), Kul- suo (MSu), Mustanjärvensuo (H. Kos- järvensuo (H. Koski, MSu), Kultainmä- tainmäensuo (LLu), Kivimäensuo (LLu), ki, MSu), Munasuo (Kotka) (OÖh, LLu) ensuo (LLu), Munasuo (LLu), Nälkäsuo Munasuo (Kotka) (LLu, OÖh), Nälkäsuo ja uutena lajina Nälkäsuolla (HHy)][Me- (HHy), Kajasuo (MSu), Ruokosuo (LLu), (HHy), Kajasuo (MSu), Ymmyriäissuo- KaSN, OmLkNmu]. Muita lajin elinym- Rajasuo (LLu, OÖh)][MeKaSN, TR, Kurjensuo (MSu), Rajasuo (MSu, LLu, päristöjä löytyy Pyhtään suojelluilta Suu- KrRR, VIR, RaITR, VSN, MiLkN, VSR, OÖh).][KdR, KaSN, TR, VSN, KaSN] risuolta, Järvensuolta ja Munasuolta, joil- KdR, OmLkN, OligRiN]. Macaria car- kaikkiaan 28:sta havaintopaikasta. Raja- la lajin kannat vaikuttavat vakailta. Suu- bonarialle tunnetaan alueella 24 esiinty- suolta lajia ei tietääkseni ole aiemmin ta- rirahkalta on tehty ainakin yksi I. muri- mää, joista laji havaittiin vain yhdeksällä vattu (ilmoitettu). Erebia embla on tavattu cata -havainto 1990-luvulla (15.7.1993/ toukokuun vähäisestä keräilyaktiviteetis- muutaman kerran Etelä-Kymenlaaksossa, KrRR/MSu). Viimeksi mainitun suon lai- ta johtuen [Kananiemensuo (MSu, HHy), mutta luultavasti ei enää 1990-luvun alun de, reunaluisu ja osaksi keskustasanne Kultainmäensuo (LLu), Honkalamminsuo jälkeen. Tiedossa olevat vanhat havainnot ovat ojitusten seurauksena hydrologial- (MSu, HHy), Vehkaojansuo (MSu, HHy),

53 Baptria 2/2011 TIMO KÄMÄRÄINEN esimerkiksi keidasrämeillä. Aikuisia per- hosia tai toukkia löytyy keväällä yleensä huomattavan vähän verrattuna syksyisiin toukkiin. Palannesuon metsäojituksen ja Vehkaojansuon turvetuotannon aiheuttamat kasvillisuusmuutokset uhkaavat lajin paikallispopulaatioita. Nola karelica on Noliidae-heimon ai- noa varsinainen suolaji. Lajia on kaikkiaan alueelta tavattu kuudelta suolta, mutta nykyisin laajoista etsinnöistä huolimatta havaintoja on vain kolmelta [Munasuo (Kotka) (LLu, OÖh), Nälkäsuo (HHY), Vehkaojansuo (HHy)]. Nälkäsuolta lajia ei aiemmin tunnettu. Nola karelica esiintyi säännöllisesti Kananiemensuolla vie- KUVA 9. Tiukasti suoympäristöihin sidoksissa olevaa lä 1960-luvulla (1965, 1967 /Y. Saramo), rämepörhömittaria (Lycia lapponaria) voi etsiä mutta sen jälkeen lajia on etsinnöistä huo- istumasta rungoilta. Koiraiden parveilulento tapahtuu limatta havaittu vain kerran (19.7.1987/ juuri ennen auringonlaskua. ITR/MSu, E. Vanhala). Lajin asema on epäselvä ojitetulla Ruotsinsuolla ja osit- Kajasuo (MSu, HHy), Ruokosuo (MSu, vetuotantoaluetta lukuun ottamatta lajin tain ojitetulla Kajasuolla. Lisäksi lajia tu- HHy), Syväsuo (MSu, HHy), Pahanlam- nykyisiin esiintymiin ei kohdistu merkit- lisi etsiä ainakin Pyhtään Järvensuolta ja minsuo (MSu, HHy), Rajasuo (OÖh)] täviä uhkatekijöitä. Munasuolta, Honkalamminsuolta, Pahan- [RmTR, ITR, VIR, KrRR, OmLkN, PTA, Lymantriidae-heimossa on kaksi varsi- lamminsuolta sekä Rajasuolta, koska näis- KdR, LkNRmu, MeSR]. Lajin kannat ovat naista suolajia: Orgyia antiquoides (kuva sä kohteissa lajille soveliasta elinympäris- alueella monin paikoin elinvoimaisia, mis- 10) ja Gynaephora selenitica. Ensin mai- töä on riittävästi. Vehkaojansuon esiinty- tä osoituksena nyt löydetyt Kultainmäen- nittua lajia on alueelta aiemmin havaittu mällä (havaintoja yksilöistä 2010) on suu- suon, Honkalamminsuon, Ruokosuon, Pa- 12 suolta. Vuonna 2010 laji löytyi viideltä ri häviämisriski, sillä se sijaitsee metsäoji- hanlamminsuon ja Rajasuon ennestään kohteelta [Kananiemensuo (MSu), Mus- tusalueen ja turvetuotantoalueen välisellä tuntemattomat esiintymät. Aspitates gil- tanjärvensuo (H. Koski), Munasuo (Kot- pienehköllä alueella, jota turvetuotannon varia on parhaimpien perhossoiden lähin- ka) (LLu), Kajasuo (MSu), Pahanlam- vaikutukset eivät ainakaan toistaiseksi ole nä erilaisten saranevojen laji, jonka uhka- minsuo (MSu, HHy)][MeKaSN, KrRR, muuttaneet. na ovat Etelä-Suomessa keidassoiden lai- VSR, MeSphRiN, RmTR, KdR, KaSN, Loput neljä varsinaista suolajia edusta- teiden ojitukset. Niukemmin lajia esiintyy TR]. Gynaephora seleniticaa havaittiin vat Noctuidae-heimoa. Hypenodes humi- keidassoiden ombrotrofi silla osilla. Ete- 2010 yhteensä vain kaksi aikuista kahdel- dalis elää toukkana muun muassa rahka- lä-Kymenlaaksossa laji esiintyy yhteen- ta suolta [Kananiemensuo (MSu), Pahan- sammalilla (Skou 1991) ja on siten luonteen- sä yhdeksällä eri suolla, joista seitsemäl- lamminsuolta (HHy, MSu)][RmTR, ITR], omainen suolaji. Lajin asema joko tyrfo- tä laji havaittiin 2010 [Järvensuo (LLu), joista Pahanlamminsuo on uusi löytöpaik- bionttina tai -fi ilina ei kuitenkaan ole yk- Kananiemensuo (MSu), Munasuo (Kot- ka. Lisäksi lajista tunnetaan aiempia ha- siselitteistä. Mikkola ja Spitzer (1983) luo- ka) (OÖh, LLu), Nälkäsuo (HHy), Vehka- vaintoja Järvensuolta, Palannesuolta, Tuo- kittelevat lajin tyrfofi iliksi. Lajiin ei usein ojansuo (HHy), Kajasuo (MSu) ja uutena miojansuolta, Vehkaojansuolta sekä Kaja- tule kiinnitettyä huomiota sen pienen esiintymispaikkana Rajasuo (LLu)][Me- suolta. Lajin esiintymisen havaitsee hel- koon seurauksena ja osin tästä syystä lajia KaN, KaSN, OligRiN, OmLkN, TR, ITR]. poimmin elo- ja syyskuun vaihteen tie- on Etelä-Kymenlaaksossa ilmoitettu vain Vehkaojansuon esiintymän tuhoavaa tur- noilla, jolloin toukkia voi olla satamäärin 18 suolta, joista kuudelta laji löytyi myös

JANI RAITANEN 2010 [Suurisuo (Pyhtää) (LLu), Järven- suo (LLu), Mustanjärvensuo (H. Koski, MSu), Munasuo (Kotka) (LLu), Ruoko- suo (LLu), Rajasuo (LLu)][RaITR]. Syn- grapha microgamma kuuluu alueella erityisesti suopursuvaltaisten isovarpurämei- den (VIR) lajeihin. Lajia havaittiin 2010 kahdeksalla suolla tunnetuista 24 esiin- tymästä [Kananiemensuo (MSu), Mus- tanjärvensuo (H. Koski), Kivimäensuo (LLu), Munasuo (Kotka) (LLu), Nälkäsuo (HHy), Kajasuo (MSu, HHy), Pahanlam- minsuo (MSu, HHy), Rajasuo (OÖh)] [VIR, ITR, KrRR]. Näistä soista laji löy- tyi uutena Pahanlamminsuolta ja Raja- suolta. Acronicta menyanthidis havait- KUVA 10. Luonteeltaan tyrfobionttia pikkutupsukasta (Orgyia antiquoides) näkee harvoin tiin yhdeksällä suolla tunnetuista 20 löy- aikuisena. Toukkien tai koteloiden löytäminen suon varvuilta on usein helpompaa. töpaikasta [Järvensuo (JHe), Kultainmä-

54 Baptria 2/2011 ensuo (LLu), Mustanjärvensuo (H. Kos- Suomen kahdesta Sterrhopterix-lajista S. nen erilaisten rantaluhtien (mm. pensaik- ki), Nälkäsuolla (HHy), Kajasuo (HHy), standfussi on ilmeisesti soilla tavallisem- koluhdat) ja luhtaisten nevojen laji, johon Ymmyriäissuo–Kurjensuo (MSu), Ruo- pi kuin lähilaji S. fusca. Molempia laje- S. corrivalaria saattaisi olla sidoksissa. kosuo (LLu), Pahanlamminsuo (MSu, ja on tavattu Etelä-Kymenlaaksossa, mut- Kyseisiä elinympäristöjä löytyy Etelä-Ky- HHy), Rajasuo (OÖh, LLu)][VSR], joista lajien runsaussuhteista ja esiintymises- menlaakson soilta vain rajallisesti (lähin- ta viideltä ei ollut aikaisempia havain- tä ei ole tarkkaa kuvaa. Varma suohavain- nä Valkmusan kansallispuistosta), sillä ai- toja (Nälkäsuo, Ymmyriäissuo–Kurjen- to S. fusca -lajista on ainakin Vehkaojan- emmat esiintymät ovat suurimmaksi osak- suo, Ruokosuo, Pahanlamminsuo, Raja- suolta (H. Luoma suull. tieto) ja Kananiemen- si tuhoutuneet metsäojitusten seurauksena suo). Coranarta cordigera on alueella ha- suon reunalta (21.7.1987 /MSu, E. Vanha- (keidassoiden laiteet). Kehityksensä alku- vaittu 28 suolla. Vuonna 2010 laji havait- la). vaiheessa oleviksi soiksi on toki luettava tiin 11 kohteelta [Järvensuo (JHe), Kana- Päiväperhosista Pararge achine katosi myös umpeenkasvavien merenlahtien luh- niemensuo (MSu), Mustanjärvensuo (H. 1970-luvun aikana, mutta on viime vuo- tanevat ja erilaiset pensaikkoiset ja puus- Koski), Kivimäensuo (HHy), Kultainmä- sikymmenen aikana ainakin paikoin run- toiset luhdat, jos suokasvillisuudella on ensuo (LLu), Munasuo (Kotka) (LLu), sastunut uudelleen selvitysalueella. Vuon- niillä valta-asema. Lajia on tavattu juu- Nälkäsuo (HHy), Kajasuo (MSu, HHy), na 2010 lajia ei havaittu tässä käsitellyil- ri tämäntyyppisistä elinympäristöistä esi- Ruokosuo (MSu, HHy), Pahanlamminsuo tä suokohteilta. Lajin kuitenkin tiedetään merkiksi Munapirtin alueelta (1961/M. (MSu, HHy), Rajasuo (OÖh, MSu, LLu)] esiintyvän muutamilla alueilla soiden lä- von Schantz) ja etenkin Virolahden turilla, [VIR, VSR, RmTR, KrR, KrRR, TR, ITR, heisyydessä Etelä-Kymenlaaksossa, joten missä yksilöitä voi havaita jopa runsaas- OmLkN, LäNR, RmITR]. sitä voi esiintyä myös soiden laiteilla. Pa- ti (J.-P. Kaitila, suull. tieto). Yleistyykö laji il- rarge achine -esiintymien nykytilanteen mastollisten tekijöiden muuttuessa (ilmas- Etelä-Kymenlaakson selvittäminen olisi aiheellista. ton lämmetessä) jää nähtäväksi. Hypoxys- elinympäristövaatimuksiltaan Thalera fi mbrialis -mittaria havaittiin tis pluviaria -mittaria (kuva 11) on Virolah- laaja-alaiset suolajit (tyrfofi ilit) sekä perinteisiltä että uusilta löytöpaikoil- tea lukuun ottamatta tavattu alueella mah- ta (yhteensä 15 suota). Vuonna 2010 laji dollisesti harhautuneena vain kolme yksi- Suolajeista suurin osa on tyrfofi ilejä, joi- löytyi yhdeksältä suolta [Järvensuo (LLu), löä Kotkassa (Pernoo 1984/MSu, Hovila ta Kymenlaaksossa on havaittu yhteensä Kananiemensuo (läntinen keidas) (MSu), 2003/MSu, Halla/O. Reunanen) erilaisissa 44 lajia. Valtaosa näistä lajeista on ylei- Mustanjärvensuo (H. Koski, MSu), kulttuuriympäristöissä. Virolahdelta yk- siä ja usein runsaana esiintyviä, minkä Munasuo (Kotka) (OÖh, LLu), Nälkäsuo sittäisiä yksilöitä on saatu valopyydyksiin vuoksi tässä yhteydessä ei ole tarkoituk- (HHy), Kajasuo (MSu), Ruokosuo (LLu) 1970-luvulta lähtien erilaisten kosteikko- senmukaista käsitellä niitä kovin tarkasti. ja uusina löytöpaikkoina sekä Pahanlam- jen reunamilta, mitkä saattavat indikoida Tämän ryhmän osalta käydään havaintoja minsuo (HHy, MSu) että Rajasuo (LLu)] paikallisia esiintymiä turien saraikoissa (J.- läpi lähinnä uhanalaisista ja harvinaisem- [KdR, KrRR, OmLkN, TR, ITR, KrRR]. P. Kaitila, suull.tieto). Keski-Suomessa laji on mista lajeista. Mikkolan ja Spitzerin (1983) Thalera fi mbrialis on Etelä-Kymenlaak- soiden reunojen minerotrofi sten nevakor- tai Väisäsen ja Suoknuutin (1989) mainitse- sossa edelleen yleinen ja toisinaan runsaa- pien ja rämeiden sekä saranevojen perho- mat tyrfofi ilit, joita Pöyry (2001) ei luokit- na tavattava. Lajia tavataan myös soiden nen. Etelä-Karjalassa Imatran alueella laji tele suoperhosiksi jätetään kokonaan tä- läheisyydessä mineraalimailla, kuten kui- on 2000-luvulla esiintynyt runsaana tuo- män tarkastelun ulkopuolelle. Tällaisia la- villa kanervakankailla. Scopula corrivala- repohjaisella maakaasulinjalla (S. Haapala, jeja ovat soiden lisäksi runsaina muissa- riaa ei ole koskaan havaittu Etelä-Kymen- suull. tieto). kin elinympäristöissä tavattavat Plebeius laakson soilta. Laji on selvästi minerotro- Uhanalaisista yökkösistä tyrfofi ileihin argus, Callophrys rubi, Scopula immuta- fi sten, luhtaisten nevojen ja rantaluhtien lajeihin luetaan Lacanobia w-latinum, ta, Eulithis testata, Rheumaptera undula- laji [ravintokasveina mainitaan kosteikko- Mythimna pudorina ja Agnorisma punice- ta, Pasiphila debiliata, Angerona pruna- jen isot hierakat (Rumex spp.) (Mikkola ym. um. Näistä ensin mainittu on selvemmin ria, Alcis repandatus, Ematurga atoma- 1985, Hausmann 2004)]. Suomen esiintymillä suolaji, joka esiintyy lähinnä suurten kei- ria, Hylaea fasciaria, Coscinia cribraria, ei kasva juurikaan isoja hierakoita, mut- dassoiden avoimemmilla keidasrämeillä Parasemia plantaginis, Phragmatobia fu- ta sen sijaan kurjenjalka on hyvin tyypilli- ja niiden reunamilla. Lajia on Etelä-Ky-

liginosa, Syngrapha interrogationis, Hyp- MATTI ANTTILA pa rectilinea, Papestra biren, Polia bom- bycina, P. trimaculosa, Orthosia opima ja Lycophotia porphyrea. Psyche rotunda -pussikas on tutkimus- alueen soista tavattu ainoastaan Vehkao- jansuolta (1973/H. Luoma, suull. tieto). Lajin nykytilasta ei löytöalueelta ole tietoja. Elinympäristön suurin uhkatekijä on nykyisin turvetuotanto jo aiemmin suurek- si osaksi metsäojitetulla suolla. Canepho- ra hirsuta on havaittu uudet löytöpaikat mukaan lukien yhteensä 12 suolla – vuonna 2010 kolmella kohteella [Kananiemen- suo (itäinen kermikeidas, MSu), Ruoko- suo (MSu, HHy), Syväsuo (MSu, HHy)] [RmTR, VIR, LäNR, ITR]. Ruokosuol- KUVA 11. Tyrfofi ili sademittari (Hypoxystis pluviaria) on soilla esiintyessään runsaimmillaan ta lajia ei tiettävästi ole aiemmin tavattu. usein nevan ja rämeen vaihettumisvyöhykkeessä.

55 Baptria 2/2011 menlaaksossa havaittu 10 suolla eikä sitä teen (tai kolmeen) aiemmasta 12 löytöpai- tössä ovat haitallisesti vaikuttaneet lajin voi pitää erityisen harvinaisena. Vuonna kasta ja näistä vain toinen sijaitsee suoje- esiintymiin. Lajin kahdeksasta tunnetus- 2010 L. w-latinum löytyi kuudelta koh- lualueella. Nola karelica löytyy kolmelta ta esiintymästä (joista Pahanlamminsuo teelta [Järvensuo (JHe), Mustanjärvensuo suolta, joista jokainen on metsäojituksen uutena 2010) vain kaksi (Kananiemen- (H. Koski), Munasuo (Kotka) (LLu), Näl- tai turvetuotannon piirissä ja siten niiden suo ja Mustanjärvensuo) sijaitsevat suoje- käsuo (HHy), Kajasuo (HHy), Rajasuo laatu on edelleen vaarassa heiketä. Vaa- lualueilla. Silmälläpidettävien lajien Rha- (OÖh)]. Nälkäsuo ja Rajasuo edustivat ai- rantuneista lajeista Pararge achine on il- gades pruni (18 suokohdetta) ja Canepho- emmin tuntemattomia esiintymispaikko- meisesti tulossa takaisin ja sille soveliai- ra hirsuta (12) tilanne on vielä suhteelli- ja. Lajin kannat ovat edelleen monin pai- ta elinympäristöjä löytyy usean suon reu- sen vakaa, mutta eräiltä ojitetuilta kohteil- koin elinvoimaisia. Lisäksi L. w-latinum namilta, vaikka lajia ei näiltä paikoilta ole ta lajit ovat vaarassa hävitä tulevaisuudes- on tavattu myös mineraalimailta esimer- toistaiseksi havaittukaan. Erittäin uhan- sa. Sterrhopterix fuscan aseman arvioin- kiksi Pyhtään Ristisaaressa, Virolahdel- alaisiin lajeihin luetaan kuuluvaksi Tha- tia on toistaiseksi vaikeuttanut määritys- la ja Salpausselillä, joskin suopopulaatiot lera fi mbrialis, jonka 15 suopopulaatios- vaikeudet ja havainnoinnin niukkuus eikä vaikuttavat kuivien ympäristöjen vastaa- ta viisi (15/5) sijaitsee nykyisillä luonnon- lajin asemaa pysty nykyaineistolla arvi- via runsaammilta. Sekä Mythimna pudo- suojelualueilla. Muillakin esiintymissoil- oimaan. Lähilaji S. stanfussi on S. fuscaa rina että Agnorisma puniceum ovat Ete- la laji vaikuttaa edelleen menestyvän hy- laajemmalle levinnyt ja esiintyy yhtenäi- lä-Kymenlaaksossa harvinaisia eikä näi- vin, joskin ojitetun Ruotsinsuon tilanne on sesti koko pohjoisessa Fennoskandiassa tä ole tavattu soilta lainkaan. Ensin mai- epävarma. Laji esiintynee todennäköises- (Bengtsson ym. 2008), mutta myös harvinai- nittu laji elää toukkana järviruo’olla (Skou ti myös Honkalamminsuolla ja Lammin- sempaa lajia on varmuudella tavattu Ete- 1991), mikä mahdollistaa lajin elinympä- suolla ympäristöjensä soiden tavoin. Vaa- lä-Kymenlaaksossa. Ongelmaksi on muo- ristöksi esimerkiksi keidassoiden laitei- rantuneista lajeista Idaea muricata (8/3), dostunut, että pussikkaita tapaa hyvin har- den järviruokokasvustot (ks. huomiot Ra- Aspitates gilvaria (9/5) ja Lacanobia w- voin aikuisena ja edellä mainittujen laji- jasuon kasvillisuudesta) sekä soistunei- latinum (10/5) esiintyvät ilmeisen vakaa- en toukkasäkkien luotettava erottaminen den merenlahtien ja järvenrantasoistumi- kantaisina nykyisillä esiintymisoilla, tosin maastossa vaatii harjaantumista (ks. Bengts- en erilaiset luhdat ja luhtanevat. Agnoris- näidenkin kohdalla vähintään puolet esiin- son ym. 2008). ma puniceum -toukat elävät esimerkiksi tymistä sijaitsee suojelemattomilla suoalu- suovehkalla ja vadelmalla (Skou 1991), jot- eilla. Lisäksi Idaea muricatan nykyasema Monimuotoiset suuret suot ka esiintyvät esimerkiksi Salminlahden ja Suurirahkalla on tuntematon eikä lajia ole avainbiotooppeja Virolahdella kosteikkojen reunamilta. Ky- havaittu monilla sen elinympäristöksi so- seisen yökköslajin mahdolliset suoesiinty- veliailta vaikuttavilla soilla (Honkalam- Etelä-Kymenlaaksossa sijaitsee edelleen mät löytyvät todennäköisimmin metsäisil- minsuo, Rajasuo, Kajasuo). Gynaepho- erikokoisia laadukkaita soita. Suot, joil- tä tai avoimehkoilta luhdilta tai luhtaisista ra selenitican nykytilanteen arviointi on ta löytyy luonnontilaista tai ojituksen vain ruoho- ja heinäkorvista. edeltäviä lajeja vaikeampaa vuosittais- vähän muuttanutta ombrotrofi sta tai niuk- ten kannanvaihteluiden seurauksena, mut- ka- ja keskiravinteista räme- ja nevakas- Johtopäätöksiä suolajien ta epäilemättä Vehkaojansuon ja Valkian- villisuutta sekä erilaisia yhdistelmätyyp- ja niiden elinympäristöjen tilasta järvensuon metsäojitukset ja turvetuotan- pejä (erityisesti keidasrämeitä) ovat suo- to etenkin jälkimmäisen suon ympäris- perhoslajistoltaan monimuotoisempia (Tau- Etelä-Kymenlaaksossa 10 yleisimmin ta- vattavan (ja runsaslukuisimman) suolajin Uhanalaiset Lajimäärä Hävinneet Havainto- Pinta-ala joukkoon kuuluu 7 tyrfofi iliä ja 3 tyrfo- historia

bionttia yleisyyden mukaisessa järjestyk- lajit (ha) 1 2 3 sessä Boloria euphrosyne, Plebeius opti- No SUO 4 lete, Brenthis ino, Diacrisia sannio, Coli- 1. Kananiemensuo 598 58 *** 6 B. freija, P. achine, O. jutta, N. karelica as palaeno, Macaria brunneata, Arichan- 2. Mustanjärvensuo 280 55 *** 6 O. jutta. na melanaria, Carsia sororiata, Boloria 3. Vehkaojansuo 303 51 ** 7 B. freija, O. jutta. 4. Munasuo (Kotka) 101 49 * 6 aquilonaris, Cybosia mesomella. Muita 5. Kajasuo 455 46 ** 6 B. freija, P. achine, O. jutta. tavallisisempia suolajeja edustavat Nola Järvensuo 97 45 ** 6 P. achine aerugula, Perconia strigillaria, Chlorissa 7. Munasuo (N, Pyhtää) 637 42 ** 6 O. jutta (?) 8. Kivimäensuot 20 41 * 4 P. achine (?) viridata, Deltote uncula, Coenonympha 9. Suurirahka 39 35 ** 4 B. freija, O. jutta, I. muricata (?) tullia, Coranarta cordigera, Bolororia 10. Nälkäsuo 228 34 * 6 E. embla eunomia, Syngrapha microgamma, Ma- 11. Vehkovuorensuo 233*1 12. Rajasuo 287 32 *? 4 B. freija caria carbonaria ja Acronicta menyan- 13. Lammenrahka 25 29 * 1 P. achine, O. jutta thidis. Kaikki edellä mainitut lajit esiin- 14. Tuomiojansuo 115 28 * 3 15. Kultainmäensuo 14 27 * 2 tyvät vähintään 20 selvitysalueen 56 suo- Pahanlamminsuo 34 27 * 2 kohteesta. 17. Suurisuo (Kotka) 76 25 ** 1 B. freija Punaisen kirjan (Rassi ym. 2010) lajeis- 18. Turvesuo 118 22 * 0 Ruokosuo 29 22 * 2 ta eniten ovat taantuneet Boloria freija, 20. Honkalamminsuo 73 21 * 1 Oeneis jutta, Pararge achine sekä Nola 21. Ruotsinsuo 42 20 ** 1 N. karelica, T. fi mbrialis (?) karelica. Ensin mainittua lajia on havait- 1 Nykyään tunnettu tyrfobionttien ja tyrfofi ilien perhoslajien määrä tai arvio tu 2000-luvulla vain Kajasuon ympäris- 2 *** = lajihavaintoja 50 vuodelta, ** = 30–50 vuodelta, * = < 30 vuodelta töstä, mutta lajin löytyminen 2010-luvul- 3 Nykyinen Rassin ym. (2010) luokituksen mukaisten silmälläpidettävien ja uhanalaisten lajien määrä (tai arvio) 4 la ei enää ole itsestään selvää. Oeneis jut- Viimeisestä havainnosta yli 10 vuotta ta -esiintymien määrä on romahtanut kah- TAULUKKO 4. Suoperhoslajistoltaan monimuotoisimmat suot (vähintään 20 lajia).

56 Baptria 2/2011 lukko 4). Parhaita suokohteita luonnontilan ja kasvillisuuden ohella luonnehtii myös KUNTA (vanha jako) Suoala (ha) Luonnontilaista (ha) Ojitusprosentti Suota maa-alasta (%) suurehko tai suuri pinta-ala. Anjalankoski 7106 2892 60 10 Elimäki 402 28 93 1 Perhoslajistoltaan monimuotoisia soita Hamina 3502 1016 71 6 edustavat Pyhtäällä Kananiemensuo, Jär- Iitti 1708 461 73 3 vensuo ja Munasuo (pohjoinen), Kotkas- Jaala 1106 111 90 3 Kotka 1478 384 74 8 sa Mustanjärvensuo, Munasuo ja suurim- Kouvola 64 51 20 2 maksi osaksi ojitettu Nälkäsuo, Haminas- Kuusankoski 933 457 51 8 Miehikkälä 1616 549 66 4 sa Kajasuo ja Rajasuo sekä Kouvolassa Pyhtää 2589 1664 28 9 Honkalamminsuo. Osittaisesta ojituksesta Valkeala 6395 1535 76 7 huolimatta Kajasuolla on edelleen laajal- Virolahti 1101 231 79 3 ti perhosille tärkeitä luonnontilaisia om- Yhteensä 28000 9379 ka. 66 6 bro- ja minerotrofi sia neva- ja rämealuei- TAULUKKO 5. Kymenlaakson yli 20 ha:n kokoisten soiden luonnontilaisen suokasvillisuuden ta. Rajasuolla ja Honkalamminsuolla tulee osuus kokonaissuoalasta Mäkilän ym. (1991) mukaan. tehdä lisäselvityksiä, koska esiintymistie- dot lajistoista ovat edelleen monin kohdin Tarkasteluun sisällytettiin silmälläpidet- kittävän suoalueen metsäojitusten sekä puutteelliset. Honkalamminsuo on korke- tävät lajit erityisesti siksi, että parannus- erityisesti äskettäin tapahtuneen turvetuo- an luonnontilaisuusasteensa johdosta mer- ta lajien elinolosuhteisiin ei ole näköpii- tannon aloittamisen seurauksena laajat ja kittävä niin kasvistollisesti kuin oletetta- rissä eikä kantojen positiivinen kehitys- arvokkaat räme- ja neva-alueet on jota- vasti myös perhoslajistoltaan. Rajasuon kulku ole siten odotettavissa. Ojitettujen kuinkin kokonaisuudessaan menetetty. laadukkuudesta sen sijaan kertoo 10 suo- soiden kasvillisuuden kehittyminen kohti Tiettyjä perhoslajeja koskeva taantumi- lajin ennestään tuntemattoman esiintymän metsäkasvillisuutta ja mahdolliset paineet nen on ilmennyt myös laajoilla luonnon- löytyminen yhden vuoden havainnoinnil- turvetuotannon lisäämiseen uhkaavat näi- tilaisilla soilla. Taantumaa ei siis voi kä- la. Toisaalta esimerkiksi viime vuosiin asti denkin lajien asemaa Kymenlaaksossa. sittää yksinomaan metsäojitusten (tai pai- (ojituksista huolimatta) erinomainen per- Luonnontilainen suokasvillisuus joutui kallisesti turvetuotannon) aiheuttamak- hossuo, Vehkaojansuo, on nopeasti me- laajamittaisen metsäojitustoiminnan koh- si, vaan syitä täytyy etsiä myös muual- nettämässä arvoaan ihmistoiminnan (tur- teeksi 1950- luvun lopulta alkaen. Intensii- ta. Luontaisesti eristyneinä populaatioi- vetuotanto) seurauksena. visintä ojitus oli 1960-luvulla ja 1970-luna esiintyvien suoperhoslajien häviämis- Kooltaan pienemmistä soista hyviä vun alkupuolella. Kasvilajiston muutosten riski huonojen sääolosuhteiden tai mui- perhossoita ovat mm. Kivimäensuo, Suu- ohella ojitukset ovat vaikuttaneet myös den populaatiodynamiikkaan vaikuttavien rirahka, Kultainmäensuo, Tuomiojan- luonnontilaisten suotyyppien määriin ja tekijöiden sekä ilmaston pitempikestoi- suo, Ruokosuo ja Pahanlamminsuo, joil- niiden keskinäisiin osuuksiin. Voimak- sen muutoksen johdosta saattaa olla kas- la on useampia uhanalaisten ja harvinais- kaimmin ojitus on Etelä-Suomessa koh- vanut (ks. Gilpin & Hanski 1991). On mahdol- ten lajien esiintymiä. Etelä-Kymenlaak- distunut erityisesti puustoisiin päätyyppi- lista että lajien Boloria freija, B. frigga, son pienemmät suot ovat yleensä muu- ryhmiin eli korpiin, rämeisiin ja puustoi- Erebia embla ja Oeneis jutta (tietyin va- taman suotyypin luonnehtimia metsäisiä siin yhdistelmätyyppeihin. Tämän seu- rauksin Nola karelica) taantuminen on ai- soita (mm. korpia ja rämeitä), joilla neva- rauksena on Etelä-Suomen aidoista korpi- nakin osaksi ilmastonmuutoksen aiheutta- kasvillisuus esiintyy lähinnä yhdistelmä- tyypeistä ojitettu 76 %, korpiyhdistelmistä maa. Toisaalta Oeneis juttaa tavataan ny- tyyppien (esim. sararäme, nevakorpi) yh- 74 %, aidoista rämetyypeistä 79 % ja rä- kyisilläkin harvoilla paikoilla runsaudel- teydessä. Useilla soilla esiintyy uhanalai- meyhdistelmistä 68 %, nevoista 50 %, le- taan entisenlaisena (Järvensuo: > 50 exx., sia suotyyppejä (usein vieläpä ravinteisia) toista 70 % sekä luhdista ja lähteiköistä 23 Kultainmäensuo: > 41 exx.), mitä ei vält- ja sen seurauksena vaateliaita ja harvinai- % (Kokko 1989, Aapala 1989). Ojituksen seu- tämättä ilmastonmuutoshypoteesin perus- sia kasvilajeja. Esimerkiksi Kymin lento- rauksena ovat suotyyppien alueelliset erot teella odotettaisi. Kuitenkin monet metsi- kentän läheisyydessä on tällaisia pienem- korostuneet ja ojituskelvottomien tyyppien yökkös- ja mittarilajit, joita on aiem- piä suoalueita, joista mainittakoon Raja- en osuudet kasvaneet. Mäkilän ym. (1991) min esiintynyt tuoreiden kangasmetsien järvensuon rimpiletto- ja lettorämealue raportoimat kuntakohtaiset ojitusprosen- lisäksi esimerkiksi vanhoissa kuusikorvis- sekä läheinen Suurisuo harvinaisine kas- tit Etelä-Kymenlaakson yli 20 hehtaarin sa (mm. Xanthorhoe annotinata, Enteph- vilajeineen. Valtaosalla pienistäkin soista soilta kertovat koruttomasti luonnontilai- ria caesiata, Malacodea regelaria, Parie- on luonnontila ainakin osaksi, jos ei koko- sen suokasvillisuuden vähenemisestä eri- taria vittaria ja Xestia sincera) ovat taan- naan, menetetty. tyisesti keidassoiden minerotrofi silla lai- tuneet Etelä-Suomessa ja Baltiassa mah- deosilla. Entistä Kouvolaa (missä suoalaa dollisesti juuri ilmastonmuutoksen seu- Uhanalaisten lajien populaatiot on hyvin vähän!) ja Pyhtäätä lukuun ot- rauksena (Viidalepp & Mikkola 2007). Ilmas- vain osin suojelualueilla tamatta Etelä-Kymenlaakson kunnissa yli tonmuutoksen merkityksen arviointi on 50 % soista on nykyisin ojitettu (Taulukko edelleen käytännössä mahdotonta, koska Kahdentoista alueelta tavatun uhanalai- 5). mahdollisia vaikutusmekanismeja ei tun- sen (mukana myös NT-lajit) lajin tunne- Laajamittaiset metsitysojitukset ovat neta riittävän hyvin. tuista suopopulaatioista (yhteensä 112) si- epäilemättä merkittävin yksittäinen syy jaitsee luonnonsuojelualueilla 34 (31 %) soiden perhoslajistossa havaittuihin muu- Tulevaisuuden näkymiä ja suojelualueiden ulkopuolisilla soilla 55 toksiin. Metsäojituksen seurauksena sekä (49 %). Pääsääntöisesti viimeksi kulunei- suokasvi- että suoperhospopulaatioita on Eräistä tyrfofi ileista lajeista mm. Mac- den 30–35 vuoden aikana viidesosa tun- korvautunut metsäympäristöjen lajeilla. rothylavia rubi (13 suolla), Saturnia pa- netuista uhanalaisten tai silmälläpidettävi- Myös turvetuotanto on osaltaan vähentä- vonia (13), Coenophila subrosea (12), en perhoslajien populaatioista (23/20 %) nyt luonnontilaisten soiden osuutta. Esi- Lithophane lamda (11), Polia trimaculosa on hävinnyt Etelä-Kymenlaakson soilta. merkiksi Vehkaojansuon vanhastaan mer- (11), Thumatha senex (9), Celaena ha- 57 Baptria 2/2011 worthii (8), Eupithecia goossensiata (5), välein toteutettava uhanalaisen lajis- Dahlica charlottae (3), Siederia rupico- ton seuranta on mielestäni perusteltua lella (2), Sterrhopterix fusca (2) ja Amphi- hyvin tunnetuillakin suoalueilla, mutta poea lucens (2) on havaintoja vähänlaises- vähemmälle huomiolle jääneillä luon- ti siihen nähden, mikä luultavasti on nii- nontilaisilla suurilla soilla (mm. Pyh- den tosiallinen esiintymisfrekvenssi. Mo- tään Suurisuo, Honkalamminsuo, Ra- nissa tapauksissa kysymys lienee lähinnä jasuo) lajistoselvitystyötä pitäisi jatkaa yöaikaan tapahtuvan havainnoinnin puut- tehostetusti. Rajasuolla myös tarkem- teesta. Toisaalta etenkin tyrfobionttien la- pi kasvillisuusselvitys olisi paikallaan. jien kohdalla kysymys saattaa olla myös Ottaen huomioon suolajistoon kohdis- todellisesta muutoksesta, mitä yöhavain- tuvat uhkatekijät, metsäojitusten ja tur- nointikaan ei korjaisi. Havaintojen perus- vetuotannon aiheuttamia muutoksia teella voidaan olettaa esimerkiksi Dysstro- suoluonnossa ja -perhoslajistosta tulisi ma infuscatum -mittarin taantuneen Ete- seurata aktiivisesti. Turvetuotanto tu- lä-Pohjanmaan tapaan (ks. Kontiokari 2009), hoaa suon varsinaisen tuotantoalueen mutta nykyaineistolla muutoksen todenta- osalta täydellisesti, mutta välilliset vai- minen ei ole luotettavaa. Joka tapaukses- kutukset voivat heijastua selvästi tuo- sa yöaikaista havainnointia tulisi harras- tantoalueen ulkopuolelle. Tästä syystä taa aiempaa enemmän. Pussikashavain- turvetuotannon vaikutuksia tulisi seu- tojen vähyyden takana on todennäköisim- rata nimenomaan tuotantoalueisiin ra- min sen sijaan eri syyt – pussikkaat kiin- joittuvilla suoalueilla. Yleisesti ottaen nostavat vain harvoja harrastajia ja niiden perhosharrastajien tulisi dokumentoida lajimääritys koetaan hankalaksi. Pussikas- nykyistä tarkemmin havaintopaikkojen esiintymien tilasta tulisi tehdä jatkoselvi- suotyypit, jotta lajien todellisista elin- tyksiä erityisesti niiltä soilta, joilta tiedot ympäristöistä ja uhkakuvista saataisiin ovat puutteelliset tai joilla tiedetään jon- mahdollisimman realistinen käsitys. kin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiin- tyneen. Kiitokset kaikille perhoshavaintoja Etelä-Kymenlaakson suurten luonnon- tehneille ja erityisesti Panu Välimäelle tilaisten soiden ja suojelusoiden lajisto on ja Jari-Pekka Kaitilalle lisätiedoista ja kommenteista sekä Suomen Luonnon- joitakin soita lukuun ottamatta (mm. Pyh- suojelun Säätiön rahastolle taloudelli- tään Suurisuo, Honkalamminsuo ja Raja- sesta tuesta kartoitukseen liittyvien suo) hyvin tunnettu. Muutaman vuoden matkakulujen kattamiseksi.

Lähteet Aapala, K. 1989: Suoluonnon tila keidassuoalueella ja Ruuhijärvi, R. 1983: The Finnish mire types and their distri- Pohjanmaan aapasuoalueella. — Oulun yliopiston Oulangan bution. – Teoksessa: Gore, A. J. P. (toim.) Ecosystems of the aseman monisteita nro. 11. 93 s. world 4B. Mires: Swamp, Bog, Fen and Moor. Regional Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008: National- studies. — Elsevier, Amsterdam. s. 47–67. nyckeln till Sveriges fl ora och fauna. Fjärilar: Käkmalar – säcks- Seppä, H. 1991: Pyhtään Munasuon kasvillisuus, morfologia pinnare (Lepidoptera: Micropterigidae – Psychidae. ja kehityshistoria. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s. Helsingin yliopisto, maantieteen laitos. 118 s. Gilpin, M. E. & Hanski, I. 1991: Metapopulation dynamics: empi- Skou, P. 1991: Nordens ugler. — Apollo books, Stenstrup. rical and theoretical investigations. — Academic Press, London. 565 s. Hausmann, A. 2004: The geometrid moths of Europe, Vol. 2: Soidensuojelutyöryhmä 1981: Valtakunnallinen soiden- Sterrhinae. — Apollo books, Stenstrup. 600 s. suojelun perusohjelma. — Maa- ja metsätalousministe- Kokko, A. 1989: Suoluonnon tila ja ojituksen kohdistuminen eri riö. 164 s. päätyyppiryhmiin ja suotyyppeihin Etelä- ja Keski-Suomen sekä Suoknuuti, M. & Seppä, H. 1992: Kananiemensuon ja Pohjanmaan ja Kainuun alueilla. — Oulun yliopiston Oulangan Mustanjärvensuon kasvillisuusselvitys. — Julkaisematon Biologisen aseman monisteita no. 12. 76 s. raportti Metsähallitukselle (etelärannikon puistoalue). Kontiokari, S. 2009: Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutok- 33 s. + 4 liitettä. set 2000–2009. — Baptria 34: 112 – 125. Tolonen, K. 1968a: Pyhtään Kananiemensuon kasvillisuudes- Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985: Suomen perhoset, Mit- ta. — Kymenlaakson Luonto 9: 13–20. tarit 1. — Suomen perhostutkijain seura, Tampere. 260 s. Tolonen, K. 1968b: Pyhtään Munasuon kasvillisuudesta. Mikkola, K. & Spitzer, K. 1983: Lepidoptera associated with peat- — Kymenlaakson Luonto 9: 1–11. lands in central and northern Europe: a synthesis. Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern — Nota Lepidopterologica 6: 216–229. Lepidoptera: retreat in Estonia – a consequence of climate Mäkilä, M., Toivonen, T., Suomi, T. & Grundström, A. 1991: change. — Baptria 32: 90–99. Kymenlaakson suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. — Väisänen, R. 1992: Distribution and abundance of diurnal Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti no. 99. 206 s. Lepidoptera on raised bog in southern Finland. Pöyry, J. 2001: Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Ete- — Annales Zoologici Fennici 29: 75–92. lä-Suomessa. – Teoksessa: Aapala, K. (toim.) Suomen Väisänen, R. & Suoknuuti, M. 1989: Pyhtään Munasuon– ympäristö 490. — Suomen ympäristökeskus. s. 213–257. Kananiemensuon suurperhoslajisto.– Baptria 14: 1–8. Rassi , P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Välimäki, P., Kaitila, J.-P. & Lehto, T. 2010: Mielenkiintoiset 2010: Suomen lajien uhanalaisuus — Punainen kirja 2010. suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. — Baptria 685 s. 35: 38–71.

58 Baptria 2/2011