Download Booklet

Home , Aarre Merikanto, Aulis Sallinen, Einojuhani Rautavaara, Elegia (Madetoja), Erik Bergman, Erik Tulindberg

Digiboksi_Kuhmo_984_korj 30.8.2002 13:30 Page 1

C M Y CM MY CY CMY K

Live from the Kuhmo Festival A Century of Finnish Chamber Music A Century of Live from the Kuhmo Festival Erkki Melartin (1875–1937) String Trio, Op. 133 Live from the Kuhmo Festival Toivo Kuula (1883–1918) Piano Trio, Op. 7 Väinö Raitio (1891–1945) Four Songs Aarre Merikanto (1893–1958) Schott Concerto • Four Songs

Erik Bergman (1911–) Three Fantasies for clarinet and piano, Op. 42

Einar Englund (1916–1999) Sonata for violin and piano Finnish Chamber Music Joonas Kokkonen (1921–1996) String Quartet No. 3 Matti Rautio (1922–1986) Divertimento I for cello and piano Einojuhani Rautavaara (1928–) Die Liebenden Song cycle for voice and string quintet Usko Meriläinen (1930–) The Flute – Mirror of Water Aulis Sallinen (1935–) Introduction and Tango Overture, Op. 74 for piano quintet Paavo Heininen (1938–) String Quintet, Op. 78 Erkki Salmenhaara (1941–2002) Sonatine for two violins Pehr Henrik Nordgren (1944–) String Quintet, Op. 110 Jukka Tiensuu (1948–) Drang for guitar • ,mutta for three accordions Eero Hämeenniemi (1951–) Sonata for clarinet and piano A Century of Kaija Saariaho (1952–) Spins and spells for cello Jouni Kaipainen (1956–) Trio III, Op. 29 Magnus Lindberg (1958–) Clarinet Quintet Finnish Kimmo Hakola (1958–) ...la nuit n’est pas for cello and piano Veli-Matti Puumala (1965–) String Quartet Uljas Pulkkis (1975–) Sonata for pianoforte solo 6 CDs 6 CDs total time [6:17:44] Chamber Music ODE 984-2S

ൿ 2002Ondine Inc., Helsinki ODE 984-2S www.ondine.net Manufactured in Austria. Unauthorised copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this record prohibited.

Composite 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 2

CD 1

Toivo Kuula (1883–1918) Piano Trio, Op. 7 § 50:09 1 1. Moderato assai 18:26 2 2. Scherzo (Allegro con brio) 6:22 3 3. Andante elegico 13:23 4 4. Finale (Allegro vivace) 11:55 Jaakko Kuusisto, violin, Jan-Erik Gustafsson, cello, Paavali Jumppanen, piano Erkki Melartin (1875–1937) String Trio, Op. 133 17:36 5 1. Andante 5:19 6 2. Andante funebre 4:28 7 3. Presto 2:49 8 4. Finale (Vivace) 4:59 © Edition Pine Echnaton Trio: Mayra Adjei-Salinas, violin, Sebastian Krunnies, viola, Frank-Michael Guthmann, cello [67:55] CD 2 Aarre Merikanto (1893–1958) Concerto for violin, clarinet, French horn and string sextet (Schott Concerto) (1924) 22:42 1 1. Largo - Allegro 5:57 2 2. Largo - Vivace 10:35 3 3. Allegro vivace 6:08 © Warner/Chappell Music Finland Oy John Storgårds, violin, Eduard Brunner, clarinet, Radek Baborák, French horn, Sirkka-Liisa Kaakinen, violin, Corinne Chapelle, violin, Pierre Lenert, viola Tommi Aalto, viola, Götz Teutsch, cello, Martina Schucan, cello Väinö Raitio (1891–1945) 4 Juninatt, Op. 5/5 (Gripenberg) 3:45 5 Ljuset flämtar, Op. 5/4 (Tegengren) 3:05 6 Kuollut hetki, Op. 11/3 (L. Onerva) 2:40 7 Kuutamolla, Op. 28/1 (Koskenniemi) 2:38 © M/s 2 Helena Juntunen, soprano, Eveliina Kytömäki, piano 3 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 2

CD 1

Erik Bergman (1911–) Three Fantasies for clarinet and piano, Op. 42 (1953-54) 9:35 Matti Hirvikangas, violin, Seppo Kimanen, cello 8 1. Moderato grottescamente 3:27 Einojuhani Rautavaara (1928–) Die Liebenden, 9 2. Adagio elegiaco 2:39 Song cycle for voice and string quintet (1958-59/arr. 2000) 21:18 10 3. Comodo e poco rubato 3:27 (Rainer Maria Rilke) 10 1. Liebes-Lied4:18 © Warner/Chappell Music Finland Oy 11 2. Der Schauende 7:23 Asko Heiskanen, clarinet, Marita Viitasalo, piano 12 3. Die Liebende 5:41 Aarre Merikanto 13 4. Der Tod der Geliebten 3:54 11 Kesäyö (Hellaakoski) 3:12 Commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival 12 Valvotko kaukana siellä (Lyy) 2:00 First performance 13 Veräjäpuu (Vuorela) 1:47 © Warner/Chappell Music Finland Oy 14 Askeleita (Kajava) 3:08 Marcus Ullman, tenor, John Storgårds, violin, Cecilia Zilliacus, violin, © Warner/Chappell Music Finland Oy Vladimir Mendelssohn, viola, Jan-Erik Gustafsson, cello, Duncan McTier, double bass Soile Isokoski, soprano, Marita Viitasalo, piano [67:43] [55:06] CD 4 CD 3 Matti Rautio (1922–1986) Divertimento I (1955) 10:09 Aulis Sallinen (1935–) Introduction and Tango Overture, Op. 74 (1996-97) 9:48 1 1. Ouverture (Allegro giocoso) 3:11 1 1. Introduction 5:52 2 2. Lullaby (Andante tranquillo) 5:17 2 2. Tango Overture 3:56 3 3. Cancan 1:40 © Novello © Warner/Chappell Music Finland Oy Laura Mikkola, piano, Jean Sibelius Quartet: Yoshiko Arai, violin, Jukka Pohjola, violin Jan-Erik Gustafsson, cello, Juhani Lagerspetz, piano Matti Hirvikangas, violin, Seppo Kimanen, cello Erkki Salmenhaara (1941–2002) Einar Englund (1916–1999) Sonata for violin and piano (1979) 19:38 4 Sonatine for two violins (1972) 9:45 3 1. Preambulum (Molto moderato, quasi andante) 6:10 4 2. Intermezzo (Allegro giocoso) 4:01 © Warner/Chappell Music Finland Oy 5 3. Elegia (Adagio) 5:10 Meri Englund, violin, Antti Tikkanen, violin 6 4. Finale (Allegro moderato) 4:16 Eero Hämeenniemi (1951–) Sonata for clarinet and piano (1983-84) 13:08 © Warner/Chappell Music Finland Oy 51. 5:25 Meri Englund, violin, Tiina Karakorpi, piano 6 2. 7:43 Joonas Kokkonen (1921–1996) String Quartet No. 3 (1976) 16:28 © Warner/Chappell Music Finland Oy 7 1. Allegretto 7:26 Asko Heiskanen, clarinet, Jerry Jantunen, piano 8 2. Allegro 3:13 9 3. Adagio 5:49 Usko Meriläinen (1930–) © M/s 7 The Flute – Mirror of Water (1984) 9:41 4 Jean Sibelius Quartet: Yoshiko Arai, violin, Jukka Pohjola, violin, © Edition Wilhelm Hansen 5 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 4

Petri Alanko, flute, Marita Viitasalo, piano [63:44] Pehr Henrik Nordgren (1944–) String Quintet, Op. 110 (2000) 17:07 CD 6 81. 6:18 Kimmo Hakola (1958–) 9 2. 10:49 1 ...la nuit n’est pas (1984) 7:20 © M/s © Warner/Chappell Music Finland Oy Pietari Inkinen, violin, Antti Tikkanen, violin, Ilari Angervo, viola Roi Ruottinen, cello, Jerry Jantunen, piano Marko Ylönen, cello, Ramon Jaffé, cello [60:32] Kaija Saariaho (1952–) 2 Spins and spells (1996) 6:41 CD 5 © M/s Paavo Heininen (1938–) String Quintet, Op. 78 (2001) 23:05 Roi Ruottinen, cello 1 1. Punctus: Affettuoso ed espressivo 8:23 Jukka Tiensuu (1948–) 2 2. Ludus: Vivacissimo, leggiero 5:20 3 Drang (1998) 6:46 3 3. Cantus: Largo appassionato 9:20 © M/s Commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival Ismo Eskelinen, guitar First performance 4 ,mutta for three accordions (1987) 4:31 © M/s © M/s Danel Quartet: Mark Danel, violin, Gilles Millet, violin, Tony Nys, viola, Trio Fratres: Toni Hämäläinen,Heikki Jokinen, Raimo Vertainen Guy Danel, cello; Roi Ruottinen, cello Uljas Pulkkis (1975–) Jouni Kaipainen (1956–) Trio III, Op. 29 (1986-87) 21:37 5 Sonata for pianoforte solo (1997) 7:05 4 1. Sostenuto 6:31 © M/s 5 2. Presto 3:03 Antti Kaihola, piano 6 3. “Marcia funebre” Adagio 4:45 Veli-Matti Puumala (1965–) String Quartet (1994) 29:27 7 4. Prestissimo con leggerezza 2:48 6 1. Introduzione 11:44 8 5. Andante 4:28 7 2. Seconda parte 17:43 Commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival (together with Suomen Kuvalehti) © Warner/Chappell Music Finland Oy © Edition Wilhelm Hansen The New Helsinki Quartet: Jan Söderblom, violin, Petri Aarnio, violin, Gryphon Trio: Annalee Patipatanakoon, violin, Roman Borys, cello, Jamie Parker, piano Ilari Angervo, viola, Marko Ylönen, cello Magnus Lindberg (1958–) [62:44] 9 Clarinet Quintet (1992) 18:42 Commissioned by the Kuhmo Chamber Music Festival © Edition Wilhelm Hansen Kari Kriikku, clarinet, Avanti! Quartet: John Storgårds, violin, Anna Hohti-Jaatinen, violin, Tuula Riisalo, viola, Lea Pekkala, cello 6 7 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 6

Kuhmo Chamber Music In terms of surface area, Kuhmo is Finland’s second largest city. 600 km north of Helsinki, Kuhmo nestles in the heart of an extensive lake and forest district on Finland’s eastern border. Its population of 11,000 makes Kuhmo one of Fin- land’s smallest cities, but it was here, in this secluded neck of the woods, that the accomplished cellist Seppo Kimanen founded the Chamber Music Festival, back in 1970. Over the years, the festival has become an absolute must for music devotees the world over. The first festival attracted 800 enthusiasts; in 1999, it drew a record-breaking 49,000. During the festival, the entire city resonates with exquisite music from morning till night. The beautiful acoustic master- piece that is Kuhmo Arts Centre was completed in 1993, and although it provides the venue for most of the concerts, many are also held at Kuhmo’s impressive timber church. Some, too, are still held in what used to be the main venue for the city’s Chamber Music, Kontio School’s nostalgic assembly hall, the very walls of which are infused with the echoes of twenty years of some of the most stunning performances ever given by the world’s leading chamber musicians. In 1999, Kuhmo Chamber Music and Ondine began collaboration on a Finnish chamber music recording project. The recordings themselves were made at festival concerts in 1999 and 2001, with the festival programmes for those years deliberately adapted to incorporate a representative selection of the very finest in Finnish chamber music, within the viable framework that two festivals can provide. 8 This anthology is a select compilation of those recordings. 9 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 8

Chamber music in Finland the violin sonatas of Thomas Byström an interest in the string quartet, but his The composer’s natural grandiloquence Chamber music represents an extra- echo the fresh influence of Haydn and foremost chamber music work remains has a convincing feel, even in the more ordinary phenomenon in Finland. In win- Beethoven, and Crusell’s concerto-style the Lyrical Suite for cello and piano. The sinuous subsidiary theme. The finale ter, over twenty orchestras regularly per- chamber music, composed in Sweden, potential gap in Madetoja’s creative out- (Allegro vivace) starts on a vigilant note form symphony music concerts in Finnish represents the zenith of this period. put has, however, been partly filled by before resorting to generally coercive cities to audiences totalling up to five mil- The wave of general interest in chamber Paavo Heininen who penned two imag- bulldozer tactics. Later, Kuula would lion Finns. Come the summer, thousands music grew again at the end of the 1800s, ined Madetoja quartets. learn to bring down the final curtain of Finnish enthusiasts take to the country- in the wake of professional education. Toivo Kuula composed his great Piano down more quickly, but the showy, the- side to attend chamber music concerts in During his studies (1885–1891), and Trio op. 7 in 1908, for his final concert as atrical finale nevertheless sounds inspir- tiny idyllic locations close to nature. before composing the Kullervo Symphony, a student before leaving Finland to pursue ing in adept hands. The summer chamber music extra- Jean Sibelius wrote a large amount of his studies elsewhere. The monumental Slightly older than Kuula, Erkki vaganzas also enable audiences to relate chamber music. In his prime as a composer, trio in four movements, with its vast bil- Melartin (1875–1937) studied, as had to the music in a completely different however, he penned only one extensive lowing waves of emotion, is reminiscent of Sibelius, under Martin Wegelius and way than they do from static auditorium chamber work, Voces intimae (the String Franck’s String Quartet, but without Robert Fuchs. His broad compositional seats in the winter. During the summer, Quartet in D minor), and by doing so achieving the same degree of focus. palette encompassed everything from the devotees devour chamber music with the effectively opened a chamber music avenue A rich melody ranging from folk song to inspiring romanticism of folklore to voracity of feeding boa constrictors, before for his successors to explore. exuberant romanticism, and an explosive impressionism, sometimes even entering settling down to digest it during the The nationalistic compositional climate instrumental brilliance predominate in the territory of free tonal style. As a stillness of the Nordic winter darkness. prevalent at the start of the 1900s was the first movement (Moderato assai). The trained symphonist, Melartin composed Finnish chamber music sparkles with the hardly one for ‘absolute’ chamber music, development of the sonata form sometimes his four String Quartets before 1910, but creative joie de vivre epitomised by the thus it was only natural for this period draws the music far away from its original very little chamber music after that date. Finnish summer; something that is alto- of composition, epitomised by the monu- theme. The main section of the Scherzo One exception to this is Melartin’s gether smothered by the collective gener- mental and epic, to favour heroic cultur- (Allegro con brio) is beguilingly danceable String Trio op. 133, written in the first al formality synonymous with the prosa- al works. So it was that of the students but the melancholy of the intermediate half of the 1920s. Although the main ic symphonic performances of the winter. of Sibelius, composers Leevi Madetoja section, eminently less catchy. theme for the opening movement of the Finnish chamber music first flourished (1887–1947) and Toivo Kuula (1883- As a songwriter, Kuula establishes string trio (Andante – Allegro) is in the at the end of the 1700s with a burgeoning 1918) composed all their chamber music contact with his own inner voices in the style of a nationalistic song, it has a very interest in European compositional art during their studies. slow movement (Andante elegiaco) which, cosmopolitan feel nonetheless. Melartin within Turku university circles. The One would have expected Madetoja, in its string unison, provides a mournful gave his national images universality 10 string quartets of Erik Tulindberg and being a symphonist, to have developed reworking of an Ostrobothnian folk melody. through spiritual refinement, and this 11 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 10

comes across with the strongest sense of examinations. Only Aarre Merkanto felt A disheartened Merikanto destroyed the Judging by his later solo song works, freedom in the string trio. The basic a lasting pull towards chamber music. score for the Nonet, although the parts Merikanto seems a completely different theme for the slow movement (Andante Aarre Merikanto (1893–1958) stud- were fortunately salvaged. A worse fate composer to the lone pioneer of the funebre) is swathed in late romanticism, ied music under Max Reger in Leipzig and was to befall the String Sextet (1932), Schott Concerto. With their distinctive with a daring harmony development that under Sergei Vasilenko in Moscow. After as the composer tore up almost every style, Merikanto’s later solo songs exemplify lures the listener into unknown territory. the completion of his late-romantic cham- other page of the score. a sensitive poetic instinct. The songs In the scherzo (Presto) too, strange ber works while still studying, Merikan- The three-movement concerto begins quickly became popular, although they intervals and effervescent tremolos create to’s style took a turn towards serious with a slow introduction (Largo), with a all but disappeared from the programme a flickering atmosphere, which is further expressionism. In 1925, he entered his delicate violin theme positioned in the repertoire following the composer’s death. intensified by the humour of the string Concerto for violin, clarinet, French horn centre of a precarious polytonal landscape. Aaro Hellaakoski’s Kesäyö (Summer trio pizzicato. Tremolos are also used to and string sextet in the composition com- The Allegro section progresses as an Night, 1952) blends rapturous joy with bring fervour to the finale (Vivace), in petition arranged by the publishing firm intentional subconscious flow, but lin- the bittersweet winter chill that summer which Melartin provides listeners with a Schott, and came joint first alongside gering nevertheless on elegiac solos. The has not altogether managed to dispel. In taste of his contrapuntal skills. In terms Paul Dessau, Ernst Toch, Alexander brightness of the concerto-style final a letter, Merikanto tells of how one of of its maturity and individuality of concept, Tscherepnin and Hermann Wunsch. part is in no way in conflict with the his songs came into being: “I had just the String Trio op. 133 is one of the most The concept of concerto-style chamber gloomy mood. (at 3 p.m.) put the final touches to Toi- fascinating works in Finnish chamber music. music, birthed in the 1920s with master- In the second movement, static poetry vo’s ‘Valvotko kaukana siellä?’ [Art pieces by Berg, Weber and Hindemith as and forlorn mysticism blossom. Folkloric Thou Awake Far Away?] A beautiful Concerto-style chamber music its most shining examples, seemed to simplicity is one of the themes already poem, when you think about it. A silent, and solo songs embody the group spirit of modernist established in the opening section (Largo) somewhat strange thing.” Chamber music has often provided a safe composers of the time, i.e., a little world and is intensified in the traditional folk Hilja Aarnisalo’s 1955 performance of haven for composers who have found it set apart from the mainstream. The dance themes of the intermediate scherzo- the song based on Toivo Lyy’s text brought difficult to obtain approval for their ideas. composition competition was also delib- like section (Vivace). The final section tears to Merikanto’s eyes; perhaps because For some reason, the Finnish modernists erately planned to broaden the concept of (Adagio) sees a return to solitude and that very same afternoon the composer of the 1920s, rejected by the audiences chamber music. angst, which were only accepted as being had decided to burn his radical Violin and musical authorities alike, did not The Schott Concerto was first performed typically Finnish traits after the composer’s Concerto No. 3. Viljo Kajava’s poem exploit this opportunity. For example, in Finland seven years after its win, and death. The finale (Allegro vivace) under- Askeleita (Footsteps), dedicated to mature the chamber music of Väinö Raitio and its sister work the Nonet, which was lines Merikanto’s expertise in animating love, was also performed for the first time Uuno Klami was mostly written by the completed in 1926, was never even per- instrument ensembles and in handling at the concert. Contemplative reclusion 12 young composers as course material for formed during the composer’s life. powerful themes. and silent nostalgia also found musical 13 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 12

expression in Veräjäpuu (The Gate Beam, Finland after the romance fies, becoming ever more passionately works based on angels. The tragic tinges 1951), based on Einari Vuorela’s text. The experiences of World War II laid the frenzied. to the Die Liebenden series are prompted Merikanto also set V.A. Koskenniemi’s period of national romanticism to rest. Einojuhani Rautavaara (b. 1928), by the gently caressing strings and the poem Kuutamolla (Moonlit Night) to The composers of the new post-war gen- too, was drawn in by the dodecaphonic materially-distanced soulfulness, embodied music, but not as memorably as the eration all looked to the future, albeit approach but with an exuberant rejection of by the uninhibited solo voice within the 1920 version by his contemporary with their own visions. Erik Bergman any kind of fundamentalism. Rautavaara’s dodecaphonic landscape. Väinö Raitio (1891–1945), who had (b. 1911) was the first to adopt the expressive dodecaphonic chamber works The period following the war was not studied under Melartin and in Moscow. modernist perspective without a back- include his Second String Quartet and the simply a time for the expression of strict Raitio’s rapturous, extensive intervals ward glance, conveying it with the same song cycle Die Liebenden (The Lovers, 1959), modernism, but for the decisive estab- strive for the moon’s attributes and the freshness into the 21st century. based on Rainer Maria Rilke’s poems and lishment of all previously uncultivated mysterious world that they expose: In 1954, whilst under the tutelage of composed during the same period. musical forms within Finnish chamber “Kuin lumottuna sydän vaikenee ja hil- Wladimir Vogel and travelling to Rautavaara’s song cycle received wider music. The sparse compositional output of jaisuutta pyhää kuuntelee.” (“As if Ascona in Italy, Bergman composed recognition in chamber music in 2001 Aarre Merikanto’s student Matti enchanted the heart is silent and bathes Three Fantasies for clarinet and piano when the composer arranged them for Rautio (1922–1986) brought influ- in the reverent tranquillity”). op. 42, which is reputed to be the first voice and string quintet. Both the text and ences from Paris and Stravinsky. In the other great works from his rela- Finnish composition using a twelve-tone linearity explored through broad slurs The spirited Divertimento, composed in tively small solo song output, Raitio goes system. Bergman exploits the dodeca- make the song cycle Die Liebenden, which 1955 for cello and piano, radiates the in search of the frontiers between light phonic system to produce a very inde- was written in Cologne, the heir of Cen- humour and compelling rhythm of Fran- and darkness, dreaming and conscious- pendent and personal work. tral-European modernism. Alongside the cis Poulenc’s work. In the overture, the ness. The setting for Juninatt (A Night in The marching tempo of the opening work of Mahler and Richard Strauss, the instruments seem to run free from their June) based on Bertel Gripenberg’s poem, movement (Moderato grottescamente) music seems to be buoyed up by winds pursuers. The Finnish Lullaby, accompa- is a pallid summer’s night and Kuollut seems to be laced with historic irony, as from other worlds, in a way reminiscent nied by a piano tremolo, is tellingly hetki (The Dead of Night), based on the the dictatorial piano attempts to restrain of Schönberg’s Second String Quartet. stripped of any excess emotion. The work by L. Onerva, is set in the the virtuoso clarinet. In the second Rilke’s poetry is also one of the keys to finale is a jaunty and virtuoso Cancan moments just before daybreak. In the movement (Adagio elegiaco) the clarinet understanding the spiritual heart of which places the listener back in the hub musical version of Jacob Tegengren’s breaks free into a melancholic solo that Rautavaara’s music. The ‘terrifying angel’ of urban Paris entertainment. Ljuset flämtar (The Candle-flame Flick- the piano, with its levelling approach, that appears in The Duino Elegies is a In Finnish music, humour and popular ers), the fantastic piano part is also comments on every now and then. In the central metaphor used by Rautavaara influences have often been married with evocative of the flickering, panting light finale (Comodo e poco rubato) the dia- and a Jung-style archetype, which has classical ideals. Aulis Sallinen (b. 1935) 14 struggling against the darkness. logue between the instruments intensi- also appeared in the background of later has composed works representative of this 15 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 14

phenomenon, with the Introduction and scherzo rhythms, with their summery feel, down to its titling, expresses a respect this can be considered to be characterised Tango Overture, op. 74 (1997) being his are given free reign. The slow Elegia for the past, for linearity and for melody, by the open counterpoint of the first move- most recent example. Sallinen’s experi- (Elegy) is tinted with tragedy and was effortlessly led by two violin voices inter- ment (Punctus) or the unisons of the final ence as an operatic composer is illustrated actually written in memory of the compos- twined with one another. movement (Cantus). The scherzo aspects of by the dramatisation running through er’s dead brother. Even in sadness, the the intermediate movement (Ludus) the work. The introduction builds up lis- necessity of continuing with life is high- The long road of synthesis embody “a peace that has clothed itself in tener expectations in different directions; lighted. The finale is a frolicking romp, In hindsight, the cyclical changes in style the soft haze of a rain shower.” it is in turn gloomy and defiant, senti- once the instruments submit to the witty that take place over decades seem so Usko Meriläinen (b. 1930) could be mental and sensitive. The Tango Overture dialogue. The perspective of depth provid- clear-cut, but the development curves of described as the most skilful and elegant is dominated by a steely temperament ed by the small extension before the final individual composers go against the grain linear writer in Finnish chamber music. and rhythm, which seems to have its statement is a reminder of Englund’s of general trends. For a long period of Meriläinen’s Suvisoitto (Summer Music) roots in the Finnish tango tradition. characteristic propensity for the epic. time, the frontier of Finnish music was for flute and grasshoppers (1979) is Einar Englund (1916–1999) was able Like Einar Englund, Joonas Kokkonen defined as being somewhere between undoubtedly the best known of his sum- to capitalise on his experiences as a (1921–1996) was a symphonist who modern expressiveness and tonal synthesis, mery flute works, but Huilu – veden peili restaurant musician but had a penchant stressed organic development and the but in recent years the musical bloodlines (The Flute – Mirror of Water, for flute for the more classical forms of chamber power of forms in his chamber music. Of of very different composers have inter- and piano, 1984) with its smooth flow- music. Englund’s sonatas and – perhaps the three String Quartets, the last (1976) mingled, with fascinating results. ing movements, creates just as captivat- surprisingly – his one String Quartet is like a satellite of a fourth symphony Paavo Heininen (b. 1938) is often ing an impression, with the flute and (1985) are dominated by their symphonist and the opera Viimeiset kiusaukset (The cited as being a modern extremist and piano mirroring each other, above and structure. According to the composer, Last Temptations). The three-movement the forefather of the ‘Korvat auki’ (Ears below the surface of the water. the Violin Sonata written in 1979 reflects work, ending in a slow Adagio is related Open) generation. In reality, Heininen is Like Shostakovich, Pehr Henrik Nord- “the existence of a contented person”. to symphony, and the ethic that emerges anything but a zealous prophet, and his gren (b. 1944) has composed sweeping, Despite this, the sonata is nobly objective, from the choral themes, akin to opera. compositional style certainly does not opinionated symphonies, as well as inti- with each movement submitted to the Erkki Salmenhaara’s (1941–2002) contain anything that could be considered mate chamber works, which include seven whole and the feelings of the individual Sonatina for two violins (1972) represents false orthodoxy. string quartets. The String Quintet op. 110 beneath the burden of the entire world. a suitable turning point in the post-war In his very latest works this has meant was completed in 2000 as a companion The first movement (Preambulum) pre- development phase of Finnish chamber several resourceful incursions into the terri- work to Schubert’s String Quintet which, in sents a core theme that runs through the music. Salmenhaara began writing using tory of late romanticism. The pensive String part, inspired Nordgren’s strong dualism. whole work. The dance-like Intermezzo the modernist compositional techniques Quintet op. 78 (2001) scrutinises the tonal The second of the quintet’s two untitled 16 casts a strong optimistic light, and the of György Ligeti, but the Sonatina, even dimensions of the group as one instrument; movements is twice the length of the 17 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 16

first. The work breaks the silence with a ensembles were used in the chamber music suited to the accordion, with the instru- triumphs, but the Clarinet Quintet ground note reminiscent of an organ of the 1980s, composers nevertheless ment’s traditional popularity simply being amazed audiences with its ebullient trills pedal-point and weaves a web of tension had a habit of using musicians that were given a facelift to correspond to today’s and uninterrupted movement that even- in the icy static. Despite the violent con- both unprejudiced and known to them; pacey approach. Drang for guitar (1998), tually die down into spells of prolonged frontations between burgeoning aggres- the desire for experience and showman- presents the discreet facets and touches in and secretive pianissimo. sions, the music finally dissolves back ship was endemic. the instrument’s nature, and, under clos- The ornamental and elastic progression into insubstantiality. The snappy virtuoso of Kimmo Hako- er scrutiny, the micro-intervals lend a cer- of Lindberg’s Quintet distances the work la’s (b. 1958)… la nuit n’est pas (…the tain surreal obliqueness to the tones. from monolithic orchestral compositions. Ears open to anything night is not, 1984) for cello and piano is a Kaija Saariaho’s (b. 1952) Spins and Even in the quintet, the strands of the Eero Hämeenniemi (b. 1951) was one of fundamental part of the drama sparked by spells (1996), composed for the Rostropovich instrumental lines are compressed into the young composers who formed the Kor- the title’s reference to Baudelaire’s Flowers international cello competition, brings one towards the end, and are subject to vat auki (Ears Open) Society at the end of of Evil. There is no love lost between the another new approach to instrumentality. Lindberg’s trademark minimalist fitful- the 1970s. The Clarinet Sonata, written in piano and cello in this work, with the two The starting point for the virtuoso work is rhythm treatment. The ending sounds as 1983–84 is the anthem for this period instruments stalking each other near and the composer’s characteristic musical though the petrol has simply run out. because it illustrates, in a variety of ways, far. The sections in unison are marked by approach, at times caught up in a swirling, Of his generation of composing peers, its ancestry in expressionist tradition. a sense of dreary resolution and the cello giddy persistence of movement, and at oth- the chamber music of Jouni Kaipainen The motif of the first movement is left to sulk for long interludes. ers punctuated with moments of motion- (b. 1956) stands out as adhering most (Andante cantabile) is a series of varia- However, Jukka Tiensuu’s (b. 1948) lessness while the tones and colours catch clearly to historical paradigms. His output tions on a theme. At the beginning of forays into the territory of changing their breath. Saariaho uses unusually dis- includes works charged with poetry, and the second movement (Adagio ma dram- instrument ensembles seem to be like tinctive scordatura as a means for evoking more abstract compositions, the most matico) the same basic themes are entering a new world every time. Common “another time long before the cello we are important being the String Quartets drawn into a broader and less predictable and recognisable characteristics are familiar with was invented.” and Trios for varying ensembles. structure, before being placed within the replaced by a fundamental unpredictability The chamber music of Magnus Lindberg Trio III op. 29 (1987) uses a traditional confines of a more restrictive framework in and strangeness. The work ‘,mutta’ (‘,but’) (b. 1958) is rarely as conventional in piano trio ensemble, and the sheer the fast final section (Allegro scherzando). for accordion trio was written between terms of theme and ensemble as in his grandeur of the work in five movements Hämeenniemi also analyses the coupling 1985–87 when the accordion was mostly Clarinet Quintet (1992). Collaboration brings to mind Bartók’s signature work. of clarinet and piano, which develops being used in chamber music as a means spanning a number of years with the The thematic work is structured more from an initially consensual chamber for producing modern effects. clarinettist Kari Kriikku has enabled like a Beethovenesque cyclopean wall; music relationship to a severance. Tiensuu thought otherwise: his uproari- Lindberg to accomplish a number of the funeral march in the middle of the 18 Although rather eclectic instrumental ous, brisk compositional style is perfectly masterly performances and theatrical trio is comparable with the equivalent in 19 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 18

Beethoven’s Eroica symphony, even though The youngest of the composers repre- the death of Kaipainen’s father was very sented in this record anthology is Uljas much an influencing background factor. Pulkkis (b. 1975), who has studied In the slow finale, the composer never- musicology and mathematics at Helsinki theless opens the door to entirely new University from 1994, and composition dimensions. under Harri Vuori, and under Tapani Veli-Matti Puumala (b. 1965) stud- Länsiö at the Sibelius Acadamy. ied composition under Paavo Heininen at Pulkkis’s music is a tangible illustration the Sibelius Academy and under Franco of the ongoing blurring of former musical Donatoni in Siena. The Italian influences frontiers, i.e., modern technology being of vitality, abundance of detail and exploited to serve the senses, and largely streamlined character have all contributed physical dramaturgy. to give Puumala’s music a strong profile. Pulkkis did not want to compose his Puumala is one of the most interna- Piano Sonata in an entirely traditional tionally successful of his composer con- way: “Sonata 1997 for solo piano was temporaries, and even by its traditional completed indoors, in Helsinki, during title, the String Quartet, completed in the heat of the summer. The work itself 1994, is distinct from the rest of his is not in the form of a sonata; in fact, work. The Quartet presented an intellec- the word ‘Sonata’ refers to a piece written tual challenge to Puumala whereby the for instrument, not to the form.” subject matter of the piece, being far more However, following in the footsteps of varied than previous works, is forged into many of his predecessors, Pulkkis’s Piano a dramaturgically incontrovertible form. Sonata is reminiscent of combat sport; The String Quartet adopts a modern- the pianist tears his way through the spirited approach to exploring the harmon- opposing jungle of themes to reap the ic dimensions of the ensemble and develops, final reward of a single, solitary C.

from one stage to the next, with almost epic Antti Häyrynen scale. Not only is the result breathtakingly Translation: Jason Garner virtuoso, but, in its multi-faceted nature, 20 also continues the classical quartet canon. 21 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 20

Kuhmon Kamarimusiikki Kuhmo on Suomen toiseksi suurin kaupunki – pinta-alaltaan. Se sijaitsee 600 km Helsingistä pohjoiseen, Suomen itärajal- la, suurten metsä- ja järvialueiden keskellä. Asukasmää- rältään, n. 11 000 henkeä, Kuhmo kuuluu Suomen pie- nimpiin kaupunkeihin. Tähän syrjäiseen asutuskeskukseen sellotaiteilija Seppo Kimanen vuonna 1970 perusti kamarimusiikkijuhlan, joka vuosien kuluessa on muodos- tunut jo käsitteeksi musiikinystävien piirissä ympäri maailman. Ensimmäisillä juhlilla oli 800 kuulijaa, vuonna 1999 heitä oli ennätykselliset 49 000. Festivaalin aikana Kuhmo soi aamusta iltaan. Vuonna 1993 valmistui kaunis ja akustiikaltaan suurenmoinen Kuh- mo-talo. Useimmat konsertit pidetään siellä, mutta merkittä- vä osa myös Kuhmon juhlavassa puukirkossa, ja joitakin Kamarimusiikin entisessä »pääsalissa», nostalgisessa Kon- tion koulun juhlasalissa, jonka voimistelutelineet festivaalin 20 ensimmäisen vuoden aikana ovat kuulleet monia huikai- sevia esityksiä maailman parhaiden kamarimuusikkojen esit- täminä. Vuonna 1999 Kuhmon Kamarimusiikki aloitti yhteis- työssä Ondine Oy:n kanssa suomalaisen musiikin levytys- hankkeen. Äänitykset tehtiin vuosien 1999 ja 2001 festi- vaalien konserteista. Kuhmon ohjelmaan otettiin edustava valikoima parasta suomalaista kamarimusiikkia – siinä määrin kuin se kahden festivaalin puitteissa oli mahdollis- ta – ja tästä materiaalista valikoitiin tämän antologian musiikki.

22 23 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 22

22 23 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 24

Kamarimusiikkia Suomessa Kamarimusiikki yleistyi uudelleen mistaan ulkomaille jatko-opintoihin. Martin Wegeliuksen ja Robert Fuchsin Kamarimusiikki on Suomessa erikoinen ammattikoulutuksen käynnistyttyä Trion monumentaalinen neliosainen johdolla. Hän sävelsi laajalla tyylirinta- ilmiö. Talvella viisi miljoonaa suomalais- 1800-luvun lopulla. Jean Sibelius sävelsi hahmotus ja korkealle lainehtivat tun- malla, joka ulottui folkloren innoittamasta ta kuuntelee kaupungeissa sinfonista opiskeluaikanaan 1885–1891, ennen teet vertautuvat Franckin jousikvartet- romantiikasta impressionismiin ja lähes musiikkia, jota tarjoaa yli kaksikymmen- Kullervo-sinfoniaa, paljon kamarimu- toon, vaikka samanlaiseen keskittynei- vapaatonaaliseen tyyliin. Sinfonikkona tä orkesteria säännönmukaisissa konser- siikkia. Kypsänä säveltäjänä Sibelius loi syyteen ei päästäkään. kunnostautunut Melartin sävelsi neljä jou- teissa. Kesällä suomalaiset ryntäävät vain yhden laajamuotoisen kamariteok- Ensimmäisessä osassa (Moderato assai) sikvartettoaan ennen vuotta 1910 ja sen maaseudulle ja kuuntelevat tonneittain sen, jousikvarteton Voces intimae. Tämä nousevat etualalle rikas, kansanlauluista jälkeen vain hyvin vähän kamarimusiikkia. kamarimusiikkia pienillä idyllisillä paik- jätti kamarimusiikin avoimeksi kentäksi hersyvään romantiikkaan ulottuva melo- Poikkeuksen tekee 1920-luvun alku- kakunnilla ja luonnon läheisyydessä. Sibeliuksen seuraajille. disuus, sekä sytyttävä soittimellinen bril- puolelle sijoittuva jousitrio op. 133. Kesäinen kamarimusiikkitulva tarkoit- »Absoluuttinen» kamarimusiikki ei janssi. Sonaattimuotoinen kehittely eksyy Vaikka jousitrion ensiosan (Andante – taa myös aivan erilaista tapaa kuunnella ollut kuitenkaan otollinen 1900-luvun toisinaan kauas aiheestaan. Scherzon Allegro) pääteema on kansanlaulumai- musiikkia kuin talvikauden vakiopaikalla alun kansallishenkiselle säveltaiteelle. (Allegro con brio) päätaite on viehkeästi nen, osan tunnelma on hyvinkin kosmo- konserttisalissa. Kamarimusiikkia niel- Kulttuuriset sankariteot onnistuivat hel- tanssillinen, mutta välitaitteen kaihomieli poliittinen. Melartin haki kansallisille lään valoisana aikana jättiannoksina, joi- pommin monumentaalisten sävellysmuo- ei ole kaikkein tarttuvinta lajia. kuvilleen yleispätevyyttä henkistyneisyy- ta sulatellaan pimeän sesongilla boakäär- tojen parissa. Niinpä Sibeliuksen oppia Laulusäveltäjänä Kuula löytää sisäiset destä, joka jousitriossa soi vapautuneim- meiden tavoin. Suomen kesän tavoin nauttineista säveltäjistä sekä Leevi äänensä hitaasta osasta (Andante ele- millaan. Hitaan osan (Andante funebre) suomalainen kamarimusiikki kihisee elä- Madetoja (1887–1947) että Toivo Kuula giaco), joka muuntelee jousiunisonossa perusvire on täyteläisen myöhäisromant- mää, keksintää ja toimintaa, joka talven (1883–1918) kirjoittivat kamariteok- synkeästi Tuuli se taivutti koivunlarvan - tinen, jota rohkea soinnunkäyttö hou- sinfonisessa arjessa väistyy kollektiivisem- sensa opiskeluvaiheessa. kansansävelmää. Säveltäjän luontainen kuttelee tuntemattomille vesille. pien ja yleistävämpien kokemusten tieltä. Madetojan olisi olettanut sinfonikkona pateettisuus tuntuu uskottavalta myös Myös Scherzossa (Presto) oudot inter- Suomalaisen kamarimusiikin ensi kukois- myöhemmin kiinnostuneen jousikvartetosta, liikkuvammassa sivuteemassa. Finaali vallit ja kihisevät tremolot luovat häily- tus osui 1700-luvun lopulle, jolloin Turun mutta hänen kamarimusiikilliseksi pääteok- (Allegro vivace) käynnistyy valppaasti, vän tunnelman, jota humoristisesti yliopistossa kasvoi mielenkiinto eurooppa- sekseen jäi Lyyrinen sarja pianolle ja sellolle. mutta soveltaa jatkossa suurpiirteistä virittynyt pizzicato-trio täydentää. Tre- laiseen säveltaiteeseen. Erik Tulindbergin Tilannetta on tosin parantanut säveltäjä vyörytystaktiikkaa. Kuula oppi myöhem- molot tuovat kiihkoa myös finaaliin jousikvartetoissa tai Thomas Byströmin Paavo Heininen, joka on kirjoittanut kaksi min laskemaan esirippunsa nopeammin, (Vivace), jossa Melartin väläyttelee viulusonaateissa kuului Haydnin ja Beetho- kuvittelemaansa Madetojan kvartettoa. mutta päätöksen näyttävä teatraalisuus kontrapunktisia taitojaan. Jousitrio op. venin vaikutus tuoreeltaan. Crusellin Ruot- Toivo Kuula sävelsi massiivisen pia- toimii osaavissa käsissä innostavasti. 133 on kypsyydessään ja persoonallises- sissa sävelletty konsertoiva kamarimusiikki notrionsa op. 7 vuonna 1908 viimeiseen Hieman vanhempi Erkki Melartin sa konseptissaan suomalaisen kamari- 24 edusti tuon kauden huipennusta. oppilaskonserttiinsa ennen matkusta- (1875–1937) opiskeli Sibeliuksen lailla musiikin kiintoisimpia luomuksia. 25 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 24

Konsertoivaa kamarimusiikkia tuntui kuvastavan modernisti asen- säveltäjän kuoleman jälkeen on hyväksytty Mietteliäs ulkopuolisuus ja hiljainen nos- ja yksinlauluja noituvien säveltäjien sisäistä ryhmähen- osaksi perisuomalaista kuvastoa. Finaalis- talgia soivat myös Einari Vuorelan teks- Kamarimusiikki on usein toiminut pako- keä, valtavirrasta erillään olevaa pie- sa (Allegro vivace) käy ilmi Merikannon tiin valmistuneessa Veräjäpuussa (1951). paikkana säveltäjille, joilla on ollut vai- noismaailmaa. Sävellyskilpailulla suvereenius soitinjoukkojen liikuttajana ja Merikanto sävelsi myös V. A. Kosken- keuksia saada ajatuksiaan hyväksytyksi. pyrittiin myös kamarimusiikkikäsitteen voimallisten teemojen käsittelijänä. niemen Kuutamolla-runon, mutta ei niin Jostain syystä yleisön ja musiikillisten tietoiseen laajentamiseen. Myöhäisten yksinlaulujen Merikanto muistettavasti kuin Melartinin johdolla ja päättäjien torjumat 1920-luvun suoma- Schott-konsertto esitettiin Suomessa tuntuu tyystin toiselta säveltäjältä kuin Moskovassa opiskellut ikätoverinsa Väinö laiset modernistit eivät juuri käyttäneet vasta seitsemän vuotta voittonsa jälkeen, Schott-konserton oman tiensä kulkija. Raitio (1891–1945) vuonna 1920. Rai- tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi Väinö eikä sen sisarteosta, vuonna 1926 val- Rajatussa tyylissään Merikannon myö- tion hurmioituneet, laajat intervallit Raition ja Uuno Klamin kamarituotanto mistunutta nonettoa, kuultu säveltäjän häiset yksinlaulut kuvastavat kuitenkin tavoittavat kuun valöörit ja niiden paljas- painottuu uran alkupuolen kisällinäyt- elinaikana lainkaan. Pettynyt Merikanto herkkää runovaistoa. Lauluista tuli pian taman oudon maailman: »Kuin lumottu- töihin. Vain Aarre Merikanto tunsi hävitti noneton partituurin, mutta stem- suosittuja, vaikka ne paljolti katosivat na sydän vaikenee ja hiljaisuutta pyhää kamarimusiikkiin pysyvämpää vetoa. mat onneksi säilyivät. Huonommin kävi ohjelmasta säveltäjän kuoltua. kuuntelee.» Aarre Merikanto (1893–1958) jousiseksteton (1932), josta säveltäjä Aaro Hellaakosken Kesäyöhön (1952) Myös muissa suppean yksinlaulutuotan- opiskeli musiikkia Max Regerin johdolla repi noin joka toisen sivun. sekoittuu valoisan hurmion ohella hai- tonsa parhaissa teoksissa Raitio etsiytyy Leipzigissa ja Sergei Vasilenkon johdolla Kolmiosaisen konserton avaa hidas keutta, talven viileyttä, jota kesä ei ole valon ja hämärän, unen ja tietoisuuden Moskovassa. Oppilasaikoina valmistu- johdanto (Largo), häälyvään polytonaali- pystynyt karkottamaan. Merikanto ker- rajalle. Bertel Gripenbergin runoon poh- neiden myöhäisromanttisten kamari- seen kenttään sijoittuva herkkä viulutee- too yhden laulunsa synnyn kirjeessään: jautuva Juninatt sijoittuu kalvakkaaseen teosten jälkeen Merikannon tyyli kääntyi ma. Allegro-taite etenee määrätietoisena »Juuri (klo 15) sain lopullisesti valmiiksi kesäyöhön ja L. Onervan Kuollut hetki vakavan ekspressionistiseksi. Vuonna alitajunnanvirtana, viipyillen kuitenkin Toivon ’Valvotko kaukana siellä’? Ihana aivan aamunkoiton edelle. Jacob Tegengre- 1925 hän osallistui konsertollaan viululle, elegisissä sooloissa. Loppupuolen konser- runo, kun vain rupeaa ajattelemaan. nin runoilemassa Ljuset flämtar pimeyttä klarinetille, käyrätorvelle ja jousisekstetille toiva briljanssi ei ole ristiriidassa alaku- Hiljainen, tavallaan omituinen juttu.» vastaan taisteleva valo lepattaa ja läähät- kustannusyhtiö Schottin sävellyskilpai- loisen Spleen-tunnelman kanssa. Hilja Aarnisalon esitys vuonna1955 tää myös fantastisessa pianotekstissä. luun ja voitti jaetun ensipalkinnon Toisessa osassa staattinen runollisuus ja Toivo Lyyn tekstiin pohjautuvasta laulus- yhdessa Paul Dessaun, Ernst Tochin, surumielinen mystiikka kukkivat. Jo alku- ta herautti kyyneleet Merikannon silmiin Suomalaista ilman romantiikkaa Aleksandr Tserjepninin ja Hermann taitteen (Largo) teemoissa on folkloristista – ehkä siksi, että säveltäjä päätti illalla Toisen maailmansodan kokemukset siirsi- Wunschin kanssa. yksinkertaisuutta, joka tehostuu scherzo- polttaa radikaalin kolmannen viulukon- vät kansallisromantiikan menneisyyteen. 1920-luvulla syntynyt konsertoivan maisen välijakson (Vivace) kansantanhu- serttonsa. Kypsälle rakkaudelle omistau- Sodan jälkeen esiin astunut säveltäjäpolvi kamarimusiikin idea, huippuinaan Ber- aiheissa. Loppujakso (Adagio) palaa yksi- tuva Askeleita Viljo Kajavan runoon sai katsoi tulevaisuuteen, kukin tosin omalla 26 gin, Webernin ja Hindemithin teokset, näisyyteen ja angstiin, jotka vasta kantaesityksensä samassa konsertissa. tavallaan. Erik Bergman (s. 1911) 27 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 26

omaksui ensimmäisenä jäännöksettömästi jemmassa mielessä vuonna 2001, kun Vuonna 1955 valmistunut pirteä Diver- teja ja – ehkä yllättäen – ainokaista jou- modernistisen asenteen ja on pitänyt sen säveltäjä sovitti sen lauluäänelle ja jousi- timento sellolle ja pianolle huokuu Francis sikvartettoa (1985). Vuonna 1979 syn- tuoreena 2000-luvulle asti. kvintetolle. Teksti ja laajoina kaarina Poulencin teosten huumoria ja mukaansa- tynyt viulusonaatti heijastaa säveltäjän Matkallaan Italian Asconaan, Wladimir avautuva lineaarisuus tekevät pääosin tempaavaa rytmiikkaa. Alkusoitossa mukaan »onnellisen ihmisen olotilaa». Vogelin oppiin, Bergman sävelsi vuonna Kölnissä valmistuneesta Die Liebenden (Ouverture) soittajat karistavat kaikki Tästä huolimasta sonaatti on ylevästi 1954 Kolme fantasiaa klarinetille ja pia- -sarjasta keskieurooppalaisen modernis- takaa-ajajat kannoiltaan. Pianotremolon objektiivista musiikkia, jossa osat on nolle op. 42, joka on mainittu ensimmäi- min perillisen: Mahlerin ja Richard säestämästä suomalaisesta Kehtolaulusta alistettu kokonaisuudelle ja yksilön tun- seksi suomalaiseksi 12-säveljärjestelmää Straussin ohella musiikissa tuntuvat on riisuttu puhuttelevasti ylimääräinen teet koko maailman painon alle. edustavaksi teokseksi. Bergman on otta- puhaltavan tuulet toisilta planeetoilta tunteellisuus. Finaali on railakas ja taitu- Ensimmäisessä osassa (Preambulum) nut rivitekniikan haltuun itsenäiseen ja Schönbergin toisen jousikvarteton tapaan. rillinen Cancan, jossa palataan Pariisin esitellään teema, joka toimii koko teoksen persoonalliseen ilmaisuun tähdäten. Rilken runous on myös yksi avain Rau- urbaanien viihdykkeiden pariin. ydinaiheena. Optimismi terävöityy tans- Avausosan (Moderato grottescamente) tavaaran musiikin henkiseen ytimeen. Huumori ja populaarivaikutteet ovat sillisessa Intermezzossa, jonka scherzo- marssimaisessa askelluksessa saattaa olla Duinon elegioissa esiintyvä »kauhea enke- liittyneet suomalaisessa musiikissa usein rytmiikassa kesäiset tunteet pääsevät historiallista ironiaa, pianon komentaessa li» on Rautavaaralle keskeinen metafora klassistisiin ihanteisiin. Aulis Sallisen valloilleen. Hidas Elegia sävyttyy kuiten- taiturillista klarinettia. Klarinetti irtaan- ja jungilainen arkkityyppi, joka on liikku- (s. 1935) tuotannossa on oma linjansa kin traagisesti ja on sävelletty säveltäjän tuu toisessa osassa (Adagio elegiaco) nut myöhempienkin enkeliaiheisten teos- tällaisille teoksille, Johdanto ja tangoal- kuolleelle veljelle. Surussakin korostuu surulliseen sooloon, jota piano harvaksel- ten taustalla. Die Liebenden -sarjassa kusoitto op. 74 (1997) viimeisimpänä elämän jatkumisen välttämättömyys. taan tasoitellen kommentoi. Finaalissa traagisia virityksiä avartaa jousien peh- esimerkkinään. Sallisen kokemus ooppe- Finaali hyppelee ilakoiden tiehensä, soi- (Comodo e poco rubato) soitinten dialogi meästi hyväilevä liike ja materiaalista rasäveltäjänä näkyy kokonaisuuden dra- tinosien antautuessa nokkelaan vuoropu- tihentyy ja jännittyy intohimoiseksi. erkaantunut sielukkuus, jota vapaasti matisoinnissa. Johdanto virittää odotuk- heluun. Pieni syventävä levennys ennen Myös Einojuhani Rautavaara (s. 1928) riviteknisessä ympäristössä suunnistava sia eri suuntiin, synkkäilee ja uhittelee, loppukaneettia on muistutus Englundille tarttui 1950-luvun jälkipuolella dode- lauluääni ilmentää. tunteilee ja herkistelee. Tangoalkusoittoa ominaisesta eeppisesta ajattelusta. kafoniaan mutta torjuen iloisesti kai- Sodanjälkeinen aika ei merkinnyt vain hallitsevat terävä temperamentti ja pol- Englundin tavoin Joonas Kokkonen kenlaisen fundamentalismin. Rautavaa- tiukan modernismin vaan kaikkien jento, jonka juuret tuntuvat olevan (1921–1996) oli sinfonikko, joka kamari- ran ekspressiiviseen dodekafoniaan aiemmin viljelemättömien musiikkisuun- nimenomaan suomalaisessa tangossa. musiikissaan korosti orgaanista kasvua ja liittyviä kamariteoksia ovat toinen jou- tausten rantautumista suomalaiseen Einar Englund (1916–1999) osasi muodon voimaa. Kolmesta jousikvartetos- sikvartetto ja samanaikaisesti syntynyt kamarimusiikkiin. Aarre Merikannon myös hyödyntää kokemuksiaan ravinto- ta viimeinen (1976) on eräänlainen nel- laulusarja Die Liebenden (Rakastavaiset, johdolla opiskellut Matti Rautio lasoittajana mutta kallistui kamarimu- jännen sinfonian ja Viimeiset kiusaukset - 1959) Rainer Maria Rilken runoihin. (1922–1986) toi harvoissa sävellyksis- siikissa klassisiin muotoihin. Sinfonikon oopperan satelliitti. Kolmiosainen 28 Laulusarjasta tuli kamarimusiikkia laa- sään tuliaisia Pariisista ja Stravinskylta. arkkitehtuuri hallitsee Englundin sonaat- hitaaseen Adagioon päättyvä muoto on 29 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 28

sukua sinfonialle ja koraalimaisista aiheis- Viimeisimmissä teoksissa tämä on tar- innoitti Nordgrenin vahvaan dualismiin. 1980-luvun kamariteosten vaihteleville ta kirkastuva eetos puolestaan oopperalle. koittanut mm. monipuolista kontaktia Kvinteton kahdesta otsikoimattomasta kokoonpanoille oli ominaista, että taus- Erkki Salmenhaaran (1941–2002) myöhäisromanttiseen ajatteluun. Miet- osasta jälkimmäinen on kaksi kertaa talta löytyi säveltäjille tuttuja ja ennakko- sonatiini kahdelle viululle (1972) sopii teliäs jousikvintetto op. 78 (2001) tutkii edeltävää pidempi. Teos materialisoituu luulottomia soittajia. Kokeilun- ja näyt- kääntöpisteeksi sotaa seuranneelle kehitys- kokoonpanon soinnillisia ulottuvuuksia hiljaisuudesta urkupistemäiseen pohjasä- tämisenhalu ulottui kaikkialle. jaksolle suomalaisessa kamarimusiikissa. yhtenä instrumenttina, mikä voi tar- veleen ja kehrää jännitettä hyisessä staat- Kimmo Hakolan (s. 1958) ... la nuit Salmenhaara aloitti säveltämisen György koittaa ensimmäisen osan (Punctus) ava- tisuudessa. Aggressiot purkautuvat rajui- n’est pas sellolle ja pianolle (... yötä ei ole, Ligetin modernista kenttätekniikasta, raa kontrapunktia tai viimeisen osan hin konflikteihin, mutta musiikki hajoaa 1984) ärhäkkä virtuoosisuus on olen- mutta sonatiini osoitti otsikointiaan (Cantus) unisonoja. Väliosan (Ludus) lopussa takaisin aineettomuuteen. nainen osa dramatiikkaa, joka kumpuaa myöten tietä menneisyyden kunnioitta- scherzo-elementtiä luonnehtii »rauha, otsikon viitteestä Baudelairen Pahan miseen, lineaarisuuteen ja melodisuu- joka on verhoutunut lempeäksi, usvai- Korvat auki mille vain kukkiin. Mitään kavereita sello ja piano teen, johon kaksi toisiinsa kietoutuvaa seksi sadekuuroksi». Eero Hämeenniemi (s. 1951) oli eivät tässä teoksessa ole: soittimet vaani- jousiääntä luontevasti johtavat. Usko Meriläisen (s. 1930) voisi julis- 1970-luvun lopussa yksi nuorten sävel- vat toisiaan läheltä ja kaukaa, unisonois- taa suomalaisen musiikin eleganteim- täjien Korvat auki -liikkeen perustajista. sa on kolkkoa päättäväisyyttä ja pitkät Synteesin pitkä tie maksi viivankäyttäjäksi. Meriläisen Vuosina 1983-84 valmistunut klarinet- tovit sello jätetään yksin yrmistelemään. Tyylinmuutokset näyttävät vuosikymme- kesäisistä huiluteoksista Suvisoitto hui- tisonaatti käy tämän ajanjakson tunnus- Jukka Tiensuu (s. 1948) tuntuu puo- nien sykleissä selkeiltä, mutta yksittäis- lulle ja heinäsirkoille (1979) on varmas- teoksesta senkin vuoksi, että siinä korostuu lestaan sukeltavan vaihtuvissa soitinko- ten säveltäjien kehityskaaret sotivat ti tunnetuin, mutta Huilu – veden peili monin tavoin polveutuminen ekspressio- koonpanoissa joka kerran uuteen maail- yleistyksiä vastaan. Suomalaisen musii- (huilulle ja pianolle, 1984) luo notkein nistisesta traditiosta. maan. Yhteisten ja tunnistettavien kin rintamalinja määriteltiin pitkään siveltimenvedoin yhtä vangitsevan Ensimmäinen osa (Andante cantabile) piirteiden sijaan olennaista on ennakoi- modernin ekspressiivisyyden ja tonaali- kuvan, jossa huilu ja piano peilailevat on motiiviselta hahmoltaan muunnel- mattomuus ja outous. ,mutta harmonik- sen synteesin välille, mutta viime vuosina toisiaan veden kalvon molemmin puolin. masarja. Samat perusaiheet joutuvat katriolle syntyi vuosina 1985-87, kun hyvin erilaisten säveltäjien kehityslinjat Pehr Henrik Nordgren (s. 1944) on toisen osan alussa (Adagio ma dramma- harmonikkaa käsiteltiin kamarimusiikis- ovat risteytyneet mielenkiintoisesti. Sosvtakovitsvin tavoin säveltänyt monu- tico) laajempaan ja arvaamattomam- sa enimmäkseen modernien tehosteiden Paavo Heininen (s. 1938) on usein mai- mentaalisia ja kantaaottavia sinfonioita paan kehykseen, nopeassa jälkijaksossa lähteenä. nittu modernistisena äärimmäisyysmiehenä sekä yksityiseen sfääriin sijoittuvia (Allegro scherzando) taas ahtaaseen Tiensuu on ajatellut toisin: hänen ja Korvat auki -sukupolven kantaisänä. kamariteoksia, mm. seitsemän jousi- sommitteluun. Hämeenniemi tarkkailee repäisevässä ja vauhdikkaassa teoksessaan Heininen on kaikkea muuta kuin totinen kvartettoa. Jousikvintetto op. 110 val- myös klarinetin ja pianon parisuhdetta, on itsestään selvää hanurimaisuutta. profeetta, eikä hänen sävellystyyliinsä ole mistui vuonna 2000 kumppaniksi Schu- joka etenee alun kamarimusiikillisesta Instrumentin populaari tausta on vain 30 sisältynyt väärää puhdasoppisuutta. bertin jousikvintetolle, joka osaltaan konsensuksesta välirikkoon. päivitetty jytkyvää nykymenoa vastaavak- 31 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 30

si. Drang kitaralle (1998) tuo esiin hieno- elastinen eteneminen erottaa teoksen Franco Donatonin johdolla. Italialainen aisteja ja varsin fyysistä dramaturgiaa. varaisia keinoja ja viitteitä soittimen taus- monoliittisista orkesterisävellyksistä. elinvoimaisuus, yksityiskohtien yltäkyl- Pianosonaattia Pulkkis ei ole halunnut taan. Mikrointervallit antavat soinnin Kvintetossakin soitinlinjojen säikeet läisyys ja virtaviivaisuus ovat antaneet säveltää aivan perinteisesti: »Sonata lähtitarkastelulle surrealistista vinoutta. puristuvat loppua kohden yhteen ja saa- Puumalan musiikille vahvan profiilin. 1997 soolopianolle valmistui vuoden Kaija Saariahon (s. 1952) kansain- vat Lindbergille tyypillisen minimalisti- Puumala on sukupolvensa säveltäjistä 1997 kesähelteillä neljän seinän sisällä välisiin Rostropovitsh-sellokilpailuihin sen rytmikohtauksen. Loppu kuulostaa kansainvälisesti menestyneimpiä, ja Helsingissä. Teos ei ole sonaattimuotoi- valmistunut Spin and spells (1996) tuo siltä kuin bensa loppuisi. vuonna 1994 valmistunut jousikvartetto nen; sana 'Sonata' viittaa muodon sijasta soittimellisuuteen jälleen uuden näkökul- Sukupolvensa säveltäjistä Jouni Kai- on jo perinteisellä otsikollaan hänen soittimelle kirjoitettuun kappaleeseen.» man. Virtuoosinumeron lähtökohtana on painen (s. 1956) on säveltänyt kamari- tuotannossaan poikkeustapaus. Kvartet- Mutta monien edeltäjien tavoin myös säveltäjälle ominainen musiikillinen idea, musiikkiaan selvimmin historiallisia esi- to on ollut Puumalalle älyllinen haaste, Pulkkikselle pianosonaatti on kamppailu- toisaalla pyörivä, huimaava ja herpaan- kuvia vasten. Hänen tuotannostaan jossa aiempaa moniaineksisempi koko- laji: pianisti raivaa tietään vastaanpyris- tumaton liike, toisaalla pysähtyneet, löytyy runollisesti latautuneita teoksia naisuus on taottu dramaturgisesti vää- televien aiheiden viidakossa ja saa lopus- sointiin ja väreihin uppoutuvat hetket. sekä abstraktimpia sävellyksiä, joista jäämättömään muotoon. sa palkinnokseen yksinäisen c-sävelen. Tavanomaisesta poikkeavalla skordatuu- keskeisimpiä ovat jousikvartetot ja triot Jousikvartetto tutkii modernissa henges- ravirityksellä Saariaho pyrkii manaa- vaihtuville kokoonpanoille. sä ensemblen soinnillisia ulottuvuuksia Antti Häyrynen maan esiin »toisen ajan, paljon meidän Kolmannessa triossa op. 29 (1987) on ja etenee lähes eeppisessä mittakaavassa tuntemaamme selloa vanhemman». kokoonpanona perinteinen pianotrio, ja tilasta toiseen. Lopputulos on hengästyt- Magnus Lindbergin (s. 1958) kama- viisiosainen kokonaisuus viittaa monu- tävän virtuoosinen, mutta jatkaa moni- rimusiikissa törmää harvoin niin tutun- mentaalisuudessaan Bartókin arkkimuo- särmäisyydessään myös klassista kvar- tuntuiseen otsikkoon ja kokoonpanoon toon. Temaattinen työ on enemmän tettokaanonia. kuin klarinettikvintetto (1992). Yhteistyö beethovenmaista kyklooppimuurin Tämän levyantologian nuorin säveltäjä klarinetisti Kari Kriikun kanssa on joh- rakentamista. Trion keskelle sijoittuvaa Uljas Pulkkis (s. 1975) on opiskellut tanut Lindbergin vuosien varrella surumarssia voi verrata Eroica-sinfonian Helsingin yliopistossa vuodesta 1994 monenlaisiin taiturinäytöksiin ja teat- vastaavaan, vaikka taustalla vaikutti musiikkitiedettä ja matematiikkaa sekä raalisiin repäisyihin, mutta klarinetti- myös säveltäjän isän kuolema. Mutta sävellystä Harri Vuoren ja Sibelius-Akate- kvintetossa hän yllätti kuulijansa pulp- hitaassa finaalissa Kaipainen avaa ovia miassa Tapani Länsiön johdolla. Pulkkik- puavilla trilleillä ja katkeamattomalla vielä aivan uusiin suuntiin. sen musiikissa voi nähdä vanhojen rinta- liikkeellä, joka kuitenkin vetäytyy pitkik- Veli-Matti Puumala (s. 1965) on malinjojen entisestään haalistuneen: si ajoiksi salamyhkäisiin pianissimoihin. opiskellut sävellystä Sibelius-Akatemias- moderni teknologia on pantu palvelemaan 32 Lindbergin kvinteton ornamentoiva ja sa Paavo Heinisen johdolla sekä Sienassa 33 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 32

CD 2 6 Kuollut hetki (L.Onerva) The Dead of Night VÄINÖ RAITIO Yli puiden latvain Over treetops ja kattojen kaukaisten And distant roofs 4 Juninatt (Gripenberg) A Night in June käy yövartija kuu. Night-watchman Moon travels. Så mörk stod furuskogens rand So sombre stood the pine forest On kuollut hetki. It is the dead of night. omkring orörlig sjö Around the placid lake Yötuikkujen luomet The eyes of night-lights där getporsblom på fuktig strand Where marsh tea flowers on watery shore kiinn’ ummistuu. Slowly shut. stod vit som kvarglömd snö. Lay white like forgotten snow. Sarasteen sormi The finger of dawn I mattgult dunkel dagen dog In matt gold twilight the day died talorivien ruutuja hipsii Creeps along rows of windows, en ljudlös juninatt. One soundless night in June. hereilleen. Waking them. En lom sin silverstrimma drog A loon traced its silver wake Sumuniljakkaina Clammy with mist på sjö som blänkte matt. Upon the dully gleaming lake. kuin satimess’ aaveet Like captive ghosts Ej viskade en vind i skog, No wind did whisper in the wood, ne katsovat taivaaseen. They peer skyward. ej steg en rök mot sky, No smoke rose to the skies, Ui kelmeä kuura A bleak morning frost, ej minsta våg mot stranden slog No waves washed on the silent shore, sinivihreenä Lethenä huuhtoin A blue-green Lethe, washes och blek var månens ny. The moon was pale and new. parmaita maan. The bosom of the earth. Det var en stund då tidens flykt It was a moment when passing time Yön hiilitytti, Night’s coal-black maiden, ett ögonblick stod still, Stood still for a heartbeat, jäätähtien prinsessa, Princess of the ice-stars, ett ögonblick som skönt och skyggt A moment whose beauty and delicacy on arkussaan. Lies in her coffin. jag länge minnas vill. I want to treasure for a long time. 7 Kuutamolla (Koskenniemi) Moonlit Night 5 Ljuset flämtar (Tegengren) The Candle-flame Flickers Oi, armas, mikä ilta kuutamon! O darling, what a wondrous moonlit Ljuset flämtar i staken matt; The candle-flame flickers listlessly; Oi, armas, autuus meitä läsnä on. night! snart skall det slockna, mitt röda ljus. Soon it shall go out, my red flame. Kuin lumottuina lehdet niinipuun Beloved, bliss is near us. Över nejden sjunker den mörka natt, Over the land the dark night descends, ne värähtelee hopeassa kuun, Enchanted, the leaves of the linden med stormfågelvingars sus. With the sighing of storm-bird wings. kuin lumottuna sydän vaikenee Shiver in the silver moonlight, Ljuset flämtar i staken skyggt; The candle-flame flickers listlessly; ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee. Entranced, the heart grows silent natten stryper mitt röda ljus. Night smothers my red flame. Oi, armas, mikä ilta kuutamon! And listens to the sacred silence. Mörkret lägger sig tungt och styggt Darkness descends, heavy and severe, On taivas niin kuin meri rannaton. O darling, what a wondrous moonlit kring mitt tysta, sovande hus. Around my silent, sleeping house. On niin kuin ikuisuuden kellot sois. night! Ljuset har brunnit i staken ned. The candle has burnt down in its candlestick. Kuun venheessä me soutakaamme pois. The sky is like a shoreless sea. Kring mitt hem håller natten vakt, Around my home the night is lurking, I seem to hear the bells of eternity; men i skrämsel jag såg, hur lågan stred But in terror I saw the flame struggling Let us row away in the boat of the Moon. mot det hungriga mörkrets makt. Against the hungry power of the dark.

34 35 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 34

34 35 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 36

AARRE MERIKANTO ihana polku vuorelle vei. A wonderful path led up the mountain. Tiedätkö, rakas veräjäpuu, Do you know, O dear gate beam, 11 Kesäyö (Hellaakoski) Summer Night mennyt on onni ja kaikki muu. All my happiness and everything else is gone. Kentillä kasteisilla Upon the dewy meadows hämärä käy yli maan. The twilight covers the earth. 14 Askeleita (Kajava) Footsteps Valkea niittyvilla The white cotton-grass Sama ääni, tuttu ja rakas, The same voice, familiar and dear, vielä on valveillaan Still stands awake, läpi hiljaisen huoneen käy, Sounds in the silent room, katsoen kummissansa Watching in wonder olet onnen henkäys, sinä, A breath of happiness thou art, kuinka rukoukseen How all the flower-folk olet muistojen sielu, et näy. A soul of memory, invisible. kaikki kukkien kansa Bent their heads Olet siunaava kosketus, hyvä, Thou art a touch of blessing, a good one, kumartui hiljaiseen. In a silent prayer. minun otsaani polttavaan. Upon my burning brow. Kuusen latvasta ääni From the fir-tree top Sinä jäät, kun kuihtuvat kaikki Thou dost remain, when all others fail, pienoisen huilun soi. Sounds a tiny flute. pyhät, kauneimmat muistot maan. All sacred and beautiful memories. Minäkin kumarran pääni. I bend my head too, Sinä hengität minussa ihan, Thou dost breathe in me, Minunkin sisällä soi. And I too hear the music in me. olet kiihkeä päivä ja viileä yö, Passionate day and cool night, olet rintani laulussa sielu, Thou art the soul in the song of my heart, 12 Valvotko kaukana siellä? (Lyy) Art Thou Awake Far Away? raja taivaani, uumasi vyö! The border of my heaven, the belt on thy waist! Valvotko kaukana siellä, Art thou awake far away, Ja kun hauta on vuoteemme kerran, And when we shall sleep in the grave, armas, kaivaten, Beloved, in thy longing, taas sylissä nukut, tiedän sen, Thou shalt be in my arms once again, miettien, millä tiellä Wondering on what roads ja juurella pienten kukkain And underneath tiny flowers minä kulkenen I am wandering, olet multana rakkauden. Thou shalt be the soil of love. povesi lämmöstä poissa? Away from the warmth of thy bosom? Translation by Jaakko Mäntyjärvi Kuin minä yössä valvon When I lie awake at night, vankina rakkauden, A prisoner to love, CD 3 madonnaa, sua palvon, I worship thee, my Madonna, muotoas muistelen, I remember thy shape, Einojuhani Rautavaara suutasi suuteloissa. Thy mouth in kissing. Die Liebenden (Rilke) Die Liebenden 10 Liebes-Lied Love song 13 Veräjäpuu (Vuorela) Gate Beam Wie soll ich meine Seele halten, daß How shall I hold my soul so that Muistatko minut, veräjäpuu? Dost thou remember me, O gate beam? sie nicht an deine rührt? Wie soll ich sie it does not touch on yours? And how shall I Tähtöset loisti ja kumotti kuu. The stars twinkled and the moon shone. hinheben über dich zu andern Dingen? lift it up over you to other things? Sormuksen silloin armaalta sain, I received a ring from my beloved then, Ach gerne möcht ich sie bei irgendwas Ah, gladly would I settle it maailman tunsin onnena vain. And the world was all happiness to me. Verlorenem im Dunkel unterbringen with some lost object in the night an einer fremden stillen Stelle, die at a strange silent spot that sings Varjoja pensahat luonehet ei, The bushes cast no shadows, 36 nicht weiterschwingt, wenn deine Tiefen schwingen. no answer when your depths are stirred and cry. 37 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 36

Doch alles, was uns anrührt, dich und mich, Yet all that touches on us, me and you, Wen dieser Engel überwand, The one this angel has unmanned, nimmt uns zusammen wie ein Bogenstrich, takes us together as a bow welcher so oft auf Kampf verzichtet, who more than once gives up the fight, der aus zwei Saiten eine Stimme zieht. draws from two strings a single sound. der geht gerecht und aufgerichtet he walks upright and set upright Auf welches Instrument sind wir gespannt? Upon what instrument have we been strung? und groß aus jener harten Hand, and great because of that hard hand Und welcher Geiger hat uns in der Hand? What player holds us in his hand? die sich, wie formend, an ihn schmiegte. which, as though moulding him, had nestled. O süßes Lied. O sweet the song. Sein Wachstum ist: der Tiefbesiegte Victories he puts off till later. von immer Größerem zu sein. His growth is: to have deeply wrestled 11 Der Schauende Man looking and lost to what is ever greater. Ich sehe den Bäumen die Stürme an, I watch the trees where the tempests bluster, die aus laugewordenen Tagen lashing in spite of days now bland 12 Die Liebende Woman loving an meine ängstlichen Fenster schlagen, my troubled windows with rain and wind, Das ist mein Fenster. Eben That is my window. Naught und höre die Fernen Dinge sagen, and from far off I understand bin ich so sanft erwacht. so soft as day steals in. die ich nicht ohne Freund ertragen, things I can’t bear without a friend Ich dachte, ich würde schweben. I thought I was afloat. nicht ohne Schwester lieben kann. and cannot love without a sister. Bis wohin reicht mein Leben, My life goes how far out Da geht der Sturm, ein Umgestalter, There goes the storm’s transforming rage, und wo beginnt die Nacht? and where does night begin? geht durch den Wald und durch die Zeit, through woods, through time goes on its way, Ich könnte meinen, alles I could believe it was Und alles ist wie ohne Alter: and it all seems to know no age: wäre noch Ich ringsum; still me, all this around, die Landschaft, wie ein Vers im Psalter, the landscape like a Psalter page durchsichtig wie eines Kristalles transparent as cut glass, ist Ernst und Wucht und Ewigkeit. is gravity, eternity. Tiefe, verdunkelt, stumm. in its depths no light, no sound. Wie ist das klein, womit wir ringen, How small is that with which we strive, Ich könnte auch noch die Sterne In me I could even grasp was mit uns ringt, wie ist das groß; what strives with us, how great the same; fassen in mir; so groß the stars, so big to me ließen wir, ähnlicher den Dingen, if we, more like things less alive, scheint mir mein Herz; so gerne my heart seems; not a gasp uns so vom großen Sturm bezwingen, - surrendered to the great storm’s drive, ließ es ihn wieder los would it give to set him free wir würden weit und namenlos. we’d become vast and have no name. den ich vielleicht zu lieben, whom I’d begun perhaps Was wir besiegen, ist das Kleine, Whatever we defeat is small, vielleicht zu halten begann. to love, perhaps to hold. und der Erfolg selbst macht uns klein. and we grow small from that success. Fremd, wie nie beschrieben Strange how my fate shapes Das Ewige und Ungemeine What soars above the temporal sieht mich mein Schicksal an. me, but will not unfold. will nicht von uns gebogen sein. will not be bowed by us to less. Was bin ich unter diese What am I in the shadow Das ist der Engel, der den Ringern It is the angel who appeared Unendlichkeit gelegt, of all this endlessness, des Alten Testaments erschien: at strife in the Old Testament: duftend wie eine Wiese, as fragrant as a meadow, wenn seiner Widersacher Sehnen when his opponents’ sinews are hin und her bewegt, blown that way and this, im Kampfe sich metallen dehnen, tensed in the struggle, tough as wire, rufend zugleich und bange, calling and yet afraid fühlt er sie unter seinen Fingern it is as though his fingers heard daß einer den Ruf vernimmt, wie Saiten tiefer Melodien. tunes on a deeper instrument. that one will hear the call und zum Untergange and to another I’m made 38 in einem Anderen bestimmt. over, from self to fall? 39 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 38

13 Der Tod der Geliebten The death of the beloved Artists CD Er wußte nur vom Tod was alle wissen: He knew of death no more than all men know: Aalto Tommi, viola 2 Kaihola Antti, piano 6 daß er uns nimmt und in das Stumme stößt. it takes us, kicks us into a dumb night. Aarnio Petri, violin 6 Karakorpi Tiina, piano 3 Als aber sie, nicht von ihm fortgerissen, And yet when she, not snatched off, hardly so, Adjei-Salinas Mayra, violin 1 Kimanen Seppo, cello 3 nein, leis aus seinen Augen ausgelöst, but gently eased away beyond his sight, Alanko Petri, flute 4 Kriikku Kari, clarinet 5 hinüberglitt zu unbekannten Schatten, had slipped from him to shades of the unknown, Angervo Ilari, viola 4, 6 Krunnies Sebastian, viola 1 und als er fühlte, daß sie drüben nun and when he felt that over there now they Arai Yoshiko, violin 3 Kuusisto Jaakko, violin 1 wie einen Mond ihr Mädchenlächeln hatten possessed her smiling girl-face like a moon Avanti! Quartet 5 Kytömäki Eveliina, piano 2 und ihre Weise wohlzutun: and the good deeds that were her way, Baborák Radek, French horn 2 Lagerspetz Juhani, piano 4 da wurden ihm die Toten so bekannt, then of the dead he seemed to know each face Borys Roman, cello 5 Lenert Pierre, viola 2 als wäre er durch sie mit einem jeden and of the rest to be a near relation Brunner Eduard, clarinet 2 McTier Duncan, double bass 3 ganz nah verwandt; er ließ die andern reden through her; he listened to their conversation Chapelle Corinne, violin 2 Mendelssohn Vladimir, viola 3 und glaubte nicht und nannte jenes Land and could not take their word and called that place Danel Guy, cello 5 Mikkola Laura, piano 3 das gutgelegene, das immersüße - the beautifully set, the ever sweet… Danel Mark, violin 5 Millet Gilles, violin 5 Und tastete es ab für ihre Füße. And scanned it hither, thither for her feet. Danel Quartet 5 New Helsinki Quartet 6 Translation by Keith Bosley Echnaton Trio 1 Nys Tony, viola 5 with kind permission of Finlandia Records Englund Meri, violin 3, 4 Parker Jamie, piano 5 Eskelinen Ismo, guitar 6 Patipatanakoon Annalee, violin 5 Gryphon Trio 5 Pekkala Lea, cello 5 Gustafsson Jan-Erik, cello 1, 3, 4 Pohjola Jukka, violin 3 Guthmann Frank-Michael, cello 1 Riisalo Tuula, viola 5 Heiskanen Asko, clarinet 2, 4 Ruottinen Roi, cello 5, 6 Hirvikangas Matti, violin 3 Schucan Martina, cello 2 Hohti-Jaatinen Anna, violin 5 Storgårds John, violin 2, 3, 5 Hämäläinen Toni, accordion 6 Söderblom Jan, violin 6 Inkinen Pietari, violin 4 Teutsch Götz, cello 2 Isokoski Soile, soprano 2 Tikkanen Antti, violin 4 Jaffé Ramon, cello 4 Trio Fratres 6 Jantunen Jerry, piano 4, 6 Ullman Marcus, tenor 3 Jean Sibelius Quartet 3 Vertainen Raimo, accordion 6 Jokinen Heikki, accordion 6 Viitasalo Marita, piano 2, 4 Jumppanen Paavali, piano 1 Ylönen Marko, cello 4, 6 Juntunen Helena, soprano 2 Zilliacus Cecilia, violin 3 40 Kaakinen Sirkka-Liisa, violin 2 41 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 40

Composers CD Recorded live at the Kuhmo Chamber Music Festival at the Kontio School and Bergman, Erik Three Fantasies for clarinet and piano, Op. 42 2 Kuhmo Arts Centre, 1999 & 2001 Englund, Einar Sonata for violin and piano 3 Hakola, Kimmo …la nuit n’est pas for cello and piano 6 Artistic Director of the Kuhmo Festival: Seppo Kimanen Heininen, Paavo String Quintet, Op. 78 5 Engineer: Enno Mäemets Hämeenniemi, Eero Sonata for clarinet and piano 4 Kaipainen, Jouni Trio III, Op. 29 5 Assistant Engineers: Terhi Kallio, Antti Saukko (2001) Kokkonen, Joonas String Quartet No. 3 3 Producers: Viive Mäemets (1999), Seppo Siirala (2001) Kuula, Toivo Piano Trio, Op. 7 1 Lindberg, Magnus Clarinet Quintet 5 Cover Photo: Jorma Komulainen Melartin, Erkki String Trio, Op. 133 1 Artist Photos: Stefan Bremer Merikanto, Aarre Concerto for violin, clarinet, French horn and Cover and inlay design: Cheri Tamminen string sextet (Schott Concerto) 2 Kesäyö 2 Booklet Editor: Riitta Bergroth Valvotko kaukana siellä 2 Executive Producer: Reijo Kiilunen Veräjäpuu 2 Askeleita 2 Meriläinen, Usko The Flute – Mirror of Water for flute and piano 4 Nordgren, Pehr Henrik String Quintet, Op. 110 4 Pulkkis, Uljas Sonata for pianoforte solo 6 A 24 bit recording Puumala, Veli-Matti String Quartet 6 2002 Ondine Inc. Raitio, Väinö Juninatt, Op. 5/5 2 Ljuset flämtar, Op. 5/4 2 Fredrikinkatu 77 A 2 Kuollut hetki, Op. 11/3 2 FIN-00100 Helsinki Kuutamolla, Op. 28/1 2 Tel. +358 9 434 2210 Rautavaara, Einojuhani Die Liebenden, song cycle for voice and string quintet 3 Fax +358 9 493 956 Rautio, Matti Divertimento I for cello and piano 4 e-mail [email protected] Saariaho, Kaija Spins and spells for cello 6 Sallinen, Aulis Introduction and Tango Overture for piano quintet 3 www.ondine.net Salmenhaara, Erkki Sonatine for two violins 4 Tiensuu, Jukka Drang for guitar 6 ,mutta for three accordions 6 Produced in collaboration with the Kuhmo International Chamber Music Centre. This recording was produced with support from The Foundation for the Promotion of Finnish 42 Music (LUSES) and the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK). 43 984 booklet 14/5/02 09:14 Sivu 42

C M Y CM MY CY CMY K

Erik Bergman (1911–) Three Fantasies for clarinet and piano, Op. 42

ൿ 2002Ondine Inc., Helsinki ODE 984-2S www.ondine.net Manufactured in Austria. Unauthorised copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this record prohibited.

Composite