Baptria 2010 Nro 2

Vol. 35 2010, nro 2 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

Suurperhoshavainnot ja vaellukset 2009

33 Baptria 2/2010 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Puheenjohtaja — Ordförande puh. 050 586 8531, Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, e-mail: [email protected] 05840 Hyvinkää. Puh. (019) 338 231 kesäas., Taloudenhoitaja e-mail: [email protected] Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, Varapuheenjohtaja 00980 Helsinki. Puh. 040 557 3000, Suurperhosten lajikirjo Suomessa Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, e-mail: [email protected] on saanut jälleen täydennystä — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, vuonna 1970 pyydystetty Euchloe e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Eettinen toimikunta: ausonia löydettiin yllättäen Helsingin Muut hallituksen jäsenet: Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, eläinmuseon kokoelmista. Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Kuva: Timo Lehto (Bulgaria) Karl-Erik Lundsten Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Suojelutoimikunta: e-mail: [email protected] Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, Baptria 2/2010 Puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. Vol. 35 Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Sami Haapala, Lassi Jalonen, Julkaisija — Utgivare Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki Jari Kaitila, Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Heikki Seppälä, Esko Tuomisto Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon.

Ilmoitukset — Annonser TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) — Avoinna Suomen 1/1 sivu – sida 250 euroa Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana tiistaisin klo 15.30–20.00. 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa Huom. loka–helmikuussa vain parillisten viikkojen tiistaisin. • OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • TILAUKSET: [email protected] Baptrian toimitus tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). www.tibiale.fi

Päätoimittaja Panu Välimäki Simeonintie 3, 90410 Oulu, Kokouksia puh. 040 716 8516, KUTSU e-mail: [email protected] Suomen Perhostutkijain Seura ry:n lauantaikokous marraskuussa. Suomen Perhostutkijain Toimittajat: La 13.11.2010 klo 13.00–17.00 Seura ry:n sääntömääräiseen Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Paikka: Stone Gallery Lunnikivi, vuosikokoukseen Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, Idänpääntie 6, Hämeenlinna e-mail: [email protected] (ks. ajo-ohje: www.stonegallery.fi) Aika: Keskiviikkona 8.12.2010 Jari Kaitila klo 18.30-21.00. Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, KOKOUSOHJELMAA: Paikka: Tieteiden talo, sali 104 puh. 050 586 8531, e-mail: • kuukausikokousasiat (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka). [email protected] • Kalle Männistö: Lapin havainnot ja Jaakko Kullberg KÄSITELTÄVÄT ASIAT: tunturiperhosseuranta 2010. Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Sääntömääräiset kokousasiat: • Markku Suoknuuti & Lauri Luukkonen: Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, • toimintakertomukset ja tilinpäätös e-mail: [email protected] Suoperhosten tilanne Etelä-Kymenlaak- 30.6.2010, Timo Lehto sossa. Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, • tilintarkastajien lausunto, puh. 050 338 3725, Huom. Tarjolla alkukahvi + sämpylä • tili- ja vastuuvapauden myöntäminen. e-mail: [email protected] sekä myöhemmin lounas (kiusaus Magnus Östman, (ruotsinnokset) tai keitto) kohtuulliseen hintaan. Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, MUU KOKOUSOHJELMA 8.12.: tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, JOULUKUU 2010, ks. kutsu oikealla • kuukausikokousasiat fax. (09) 6122 2910, • Jari Kaitila: Perhosten uhanalais- e-mail: [email protected] TAMMIKUU 2011: Vuoden ensimmäinen kuukausikokous keski- arvioinnin tuloksia. Paino — Tryckeri: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo viikkona 19.1.2010 klo 18:30 (Tieteiden talo, Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto — Tervetuloa! Helsinki, Kruununhaka) ISSN 0355-4791 Viimeisin informaatio kokousohjelmista on luettavissa seuran nettisivuilta www.perhostutkijainseura.fi 34 Baptria 2/2010 Baptria Grafiikka Timo Lehto P Ä Ä K I R J O I T U S

Kasvua yli rajojen

uomen perhostutkijain Seuran tavoitteena on ”edis- on jo ulkomailta hoideltu. Tyypillisesti Suomessa harvinaiset tää perhosiin kohdistuvaa tutkimusta, suojelua ja vaeltajat ovat etelämpänä Euroopassa juuri niitä tavallisim- harrastusta, sekä toimia alan tutkijoiden ja harrasta- pia lajeja. jienS yhdyssiteenä Suomessa”. Yhdistyksen tavoitteet ovat väl- Ennustan aikoja, jolloin Suomesta saadut vaeltajaharvinai- jät, mikä mahdollistaa perhosten harrastamisen moninaisin suudet menettävät lähes tykkänään hohtonsa, koska kaikilla tavoin. Aina silloin tällöin törmää heittoihin, jotka ilmentä- on niitä yllin kyllin ulkomailta. Moni harrastaja on jo omak- vät mielipiteen esittäjän mielestä jonkun tavan harrastaa per- sunut tämän asenteen, ja muutama lähes fanaattinen loikka- hosia olevan toista parempi. Meillä on täysi oikeus mielipitei- rimetsästäjä on lopettanut kyseisen puuhan. Uskoisin, että siin. SPS ei ole lähtenyt, eikä toivottavasti lähdekään, arvioi- asenteiden muuttumisen takana on eräänlaisen nationalismin maan sitä, mikä on oikea tapa harrastaa perhosia. Kaikille ta- laantuminen ja Euroopan yhdentyminen, miksei globalisaa- voille löytyy perusteluja sekä puolesta että vastaan. tio laajemminkin. Monet näkevät valtioiden rajat vain keino- Kun aloitin perhosharrastuksen ja -keräilyn 1980-luvul- tekoisina viivoina kartassa. Tällöin ei ole mitään syytä laittaa la, oli keräily hyvin Suomi-keskeistä. Harvat harrastajat oli- rysiä ulkomerelle, kun paljon helpommin asian hoitaa mat- vat tippaakaan kiinnostuneita siitä, mitä rajan väärällä puolel- kustamalla Viroon. la esiintyy, vaikka kyse olisi yhdestä metristä vieraalla maalla. Onko nykyinen suuntaus hyvä vai huono? Vaikka olen Aikakauden kirjallisuudessakin ”isänmaallinen” asenne ku- jollakin tasolla Suomi-nostalgikko, näen kehityksessä paljon vastuu hyvin, jos ei suoraan, niin ainakin rivien välistä. Esi- hyvää. Monien suomalaisten ulkomainen kokoelma on tie- merkiksi yökköskirjoissa ei ollut edes mainintaa lähialueiden teellisesti arvokas. Siinä missä useimpia kotimaisia lajeja on lajeista. Mittarikirjoissa ne olivat jo mukana, mutta luultavas- lähes joka kokoelmassa, muutamien pioneerihenkisten syrjä- ti lähinnä siksi, että kyseiset lajit saattavat löytyä Suomesta. seuduille tekemät matkat poikivat ainutlaatuista materiaalia, Melkoinen matka on kuljettu. Melkeinpä vuosittain kuu- mukaan lukien aiemmin tuntemattomia lajeja. Jotkut heis- lee tuttujen harrastajien siirtyneen paremmille metsästysmail- tä tekevät itse arvokasta tieteellistä taksonomista tutkimusta le ulkomaille. Usein taustalla on se, että tekeminen on Suo- tai avustavat tutkijoita, muidenkin kokoelmien päätyessä en- messa käynyt vähiin, eivätkä ankaratkaan ponnistukset tuo- nen pitkää tutkijoiden ulottuville. Rehellisesti tunnustan, että ta uusia havaintoja tai lajeja. Rohkenen väittää, että taustal- näitä saavutuksia katsellessa oma kotimaan keräily tuntuu la on muutakin. Entisaikojen Suomi-poikaa ei mikään mahti usein aika turhalta puuhastelulta. Ei kuitenkaan pitäisi unoh- olisi saanut siirtymään rajan toiselle puolelle. Puritaanisimmat taa sitäkään, että lukuisat harrastajat osallistuvat kotimaan isänmaan ystävät eivät hyväksyneet edes malliyksilöiksi ulko- seurantoihin ja täydentävät arvokkaalla tavalla hyönteistie- maisia ”muoviperhosia”. Toki tämä asenne elää edelleen, sil- tokantaa. Koto-Suomessakin voi siis ylläpitää yhteiskunnal- lä valtaosa harrastajista kerää puhdasoppista Suomi-kokoel- lisesti hyödyllistä harrastustoimintaa. Ei olisi pahitteeksi, jos maa. Parhaiten tämä näkyy siinä, miten valtavasti resursseja jokainen miettisi harrastuksensa syvempää olemusta. Meil- laitetaan vaeltajien ja loikkarien tavoittelemiseksi. Veikkaisin, lä on laillinen oikeus harrastaa perhosia lähes miten tahdom- että 80 % Suomessa olevista pyydyksistä sijaitsee eteläranni- me, mutta voimmeko olla vakuuttuneita oikeuksien säilymi- kolla, ja niistä suurin osa rannikon tunnetuissa legendaarisissa sestä, ellei harrastus tuota yhteiskunnallisesti hyödyllistä tie- vaeltajapaikoissa. Siihen nähden onkin jokseenkin yllättävää, toa? Minä en olisi täysin vakuuttunut. että myös monet ulkomailla keräävät satsaavat Suomi-koko- Marko Mutanen elmaan valtavasti, vaikka samat kosmopoliitit tavallisuudet SPS:n hallituksen jäsen

35 Baptria 2/2010 Sukella sinäkin luteiden ainutlaatuiseen elämään. KIRJA HYÖNTEISISTÄ JA LUONNOSTA SUOMEN LUTEET — uuden sukupolven hyönteisopas KIINNOSTUNEILLE!

Monimuotoisuus on lähempänä kuin luuletkaan Kirjahankkeen alkuvaiheessa tutustuin vanhaan hyönteistieteelliseen kirjallisuuteen Suomen luteet -kirja ja keräsin kaiken saatavilla olevan tiedon lajien löytöpaikoista ja elintavoista. • 507 suomalaista ludelajia + lähialuelajeja ” • lajien tunnistaminen, levinneisyys ja elintavat Kuitenkin vasta kuvaaminen paljasti luteiden vaihtelevan ulkomuodon ja värien kirjon. • tarinoita tositilanteista luteiden parissa Kokonainen uusi maailma avautui kameran linssin läpi. Pelkän kirjan tekeminen alkoikin • tietoa luteiden uhanalaisuudesta muuttua enemmän haluksi dokumentoida suomalaisen luonnon monimuotoisuutta” • harrastusohjeita • korkealaatuiset värikuvat kaikista lajeista — Teemu Rintala, Suomen Luteet -kirjan kirjoittaja • tarkat määrityskaavat tunnistamisen avuksi • näyttäviä kuvia luteista luonnossa Ludekirja on avain uusiin ulottuvuuksiin • 3500 kuva- tai grafiikkaesitystä Henkeä haukkoen olen odottanut tätä kirjaa. Ilman Suomen luteet • edistyksellinen ja lukijaystävällinen esitystapa -kirjaa olemme eläneet kuin pilvisessä säässä, mutta uusi ludekirja upeine — 352 sivua ” valokuvineen avaa oven aurinkoon. Nyt minun on mahdollista tunnistaa erityisesti tänä kesänä vastaantulleet kaikki erikoisetkin luteet. Kirja tuo esille suomalaista luontoa sillä tasolla, mikä on todellista — seikkailu voi olla myös kotipihalla!

— Tuomo Vainio, luonnonkuvaaja ja hyönteisharrastaja

Häkellyttävän komeaa luonnon taidetta! Luonnonvalinnan muovaamia variaatioita samasta teemasta. Värejä, muotoja ” ja tekstuureja uskomattoman tarkkoina kuvina, esiteltyinä kuten kallisarvoisin jalokivikokoelma. Paitsi että nämä ötökät löytyvät joka puolelta ympäriltämme, kunhan ymmärrämme katsoa. Ehdottoman tarpeellinen lisä jokaisen kirjaharrastajan kirjahyllyyn, ja täysin välttämätön kaikille luonnosta kiinnostuneille. Suosittelen lämpimästi. — Mikael Gylling, kirjailija ja arkkitehti

Lisätiedot: Suomen luteet -kirjasta löydät lisätietoa www.tibiale.fi-osoitteesta. Sivustolla voit tutustua tarkemmin esimerkiksi kirjan sisältöön ja esimerkkiaukeamiin. TILAUKSET: [email protected](jäsenalennuksen saadaksesi muista mainita mahdollinen jäsenyytesi Tibialen omistajayhteisössä. Muut lisätiedot sähköpostitse osoitteesta: [email protected] Suomen luteet: • Tekijät Teemu Rintala & Veikko Rinne • Kustantaja: Hyönteistarvike TIBIALE Oy • ISBN: 978-952-92-7512-0

SUOMEN LUTEET -kirja 55 e JÄSENHINTA 49 e (+ mahdolliset toimituskulut 5 euroa) TIBIALESTA TARVIKKEITA HYÖNTEISHARRASTUKSIIN Baptria TIEDOTUKSIA Tarvikkeita luteiden tai muiden hyönteisten Oletko havainnut Etelä- tutkimiseen maastossa. Suomessa muurainhopea- KARISTUSLAKANA täplää tai rämekylmän- 1×1m 69 e perhosta viime vuosina?

• JÄSENHINTA 55,20 e JARKKO ALATALO • Soveltuu hyvin hyönteisten tai esim. toukkien karistamiseen puiden oksilta ja pensaista. • Helppo kasata. • Mahtuu pieneen tilaan, mukana suojapussi.

SEULONTAHAAVI ”Hyönteisseula” 60 e • JÄSENHINTA 48 e • Tarkoitettu karikkeen ja muun maa-aineksen seulontaan. • Saatavilla kolme eri silmäkokoa 6×6, teläisessä Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjan- 8×8 ja 10×10mm. maalla selvitettiin suoperhosten tilannet- • Sisältää kestävän suojapussillisen ta viime kesänä suolajistoltaan rikkaiksi tie- 1×1m kankaan loppukarikkeen tarkas- E detyillä alueilla. Kesä oli havainnoinnin kannalta telua varten. varsin hyvä ja molemmilla alueilla lajistoa pystyt- e tiin selvittämään kattavasti ja löydettiin runsaasti HYÖNTEISIMURISETTI 13 myös parempaa suolajistoa. Kymenlaaksosta kui- • JÄSENHINTA 10,40 e tenkin siellä aiemmin laajalti esiintyneistä lajeis- Lisäpullo hyönteisimuriin 1,30 e/kpl ta muurainhopeatäplä (Boloria freija) jäi kokonaan (jäsenhinta 1,04 e/kpl) löytymättä ja rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) • Setti sisältää: pulloja 3 kpl, löytyi enää vain kahdesta pienialaisesta kohdasta. keräilynokka, imuriosa. Tarkoituksenamme on kirjoittaa Baptriaan suo- • Soveltuu hyvin hyönteisten tutkimi- tutkimusten tuloksista ja tarkastella tarkemmin seen maastossa kaarnankoloista, edellä mainittuja päiväperhoslajeja. Eteläisen Ky- aluskasvillisuudesta ym. paikoista. menlaakson osalta voi jo nyt sanoa, että molem- • Hyvä apuväline hyönteisten talletta- mat lajit voivat siellä todella huonosti ja Etelä-Poh- miseen karistuslakanalla tai seulonta- janmaalla lajeilla taas ei ole vastaavia ongelmia. haavilla, kenttähaavilla ym. menetel- Mutta entä Etelä-Kymenlaakson lähiympäristössä? millä. Onko tilanne sama lännempänä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa tai ulottuuko ”huono alue” vie- TUOTENUMEROT TILAUKSILLE: läkin pohjoisemmaksi Salpausselälle ja siitä poh- 0437 Karistuslakana joiseenkin? Siihen emme pysty nyt tehtyjen selvi- 0442 Seulontahaavi 6×6 mm 0443 Seulontahaavi 8×8 mm tysten pohjalta vastaamaan. Tämän selvittämisek- 0444 Seulontahaavi 10×10 mm si pyydämme, että ilmoittaisitte 2000-luvulla teh- 0805 Hyönteisimurisetti dyt lajien eteläiset havainnot (maakunnat Al, Ab, 0806 Lisäpullo hyönteisimuriin N, Ka sekä jotakuinkin maakuntien St, Ta ja Sa Po- ri–Imatra-linjan eteläpuoliset alueet) 30.11.2010 mennessä SPS:n toimistolle joko sähköpostitse NOUTO TOIMISTOLTA: Olemme avoinna tiistaisin klo ([email protected]) tai postitse 15.30–20.00 osoitteessa Lämmittäjänkatu 2 A, 4 krs., (Lämmittäjänkatu 2 A, 00810 Helsinki). Toivom- 00810 Helsinki, Herttoniemi. HUOM. loka–helmikuussa me, jos mahdollista, myös vertailua aiempaan ti- vain parillisten viikkojen tiistaisin. Tervetuloa ostoksille! lanteeseen. Siksi myös negatiiviset havainnot tun- TILAUKSET: Ensisijaisesti sähköpostitse [email protected] netuilta paikoilta ovat aivan yhtä tärkeitä kuin po- tai puhelimitse Markus P. Rantala 050-5616760. Toimitus- sitiiviset havainnot. Eli, jos olet 2000-luvulla tulok- aika 1–3 viikkoa. Ensisijaisesti toimitamme tilaukset setta etsinyt lajia vanhalta tunnetulta paikalta, on Matkahuollon välityksellä. tieto hyödyllinen (havaintovuosi/-vuodet riittävät suurin piirtein; samoin arvio havainnointikertojen JÄSENHINTA: Jäsenhintaan oikeutettuja ovat TIBIALE määrästä). Ilmoitus voi siis olla hyvin vapaamuo- Oy:n omistajayhdistyksien jäsenet. Omistajayhdistykset: toinen, mutta tutkittu suo on hyvä kuitenkin nime- • Suomen Perhostutkijain Seura ry tä. Keskustelufoorumin suokeskusteluun jo tehdyt • Suomen Hyönteistieteellinen Seura ry kommentit poimimme foorumilta. • Entomologiska Föreningen i Helsingfors rf

Hyönteistarvike TIBIALE Oy pidättää oikeuden muutoksiin. www.tibiale.fi Suotutkimusporukan puolesta Jari Kaitila

37 Baptria 2/2010 Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot JARKKO ALATALO ja vaelluskatsaus 2009

Panu Välimäki, Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto

Havaintoja amiraaliperhosesta saatiin vuonna 2009 enemmän kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla, lajista ilmoitettiin lähes 10 000 yksilöä.

Kirjoittajien osoitteet — suuksikseen. Vaelluskatsaus, mikrot mu- teessä 4 mainitut lajit. Authors’ addresses: kaan lukien, esitetään tässä makrohavain- Vuosi 2009 oli sääolosuhteiltaan kes- tojen yhteydessä. Päiväperhoset on jätet- kinkertainen. Terminen kevät ja kesä al- Panu Välimäki, Simeonintie 3, FI-90410 Oulu, ty lähes kokonaan tarkastelematta maalle koivat muutaman päivän sisällä vertailu- [email protected] uusia lajeja lukuun ottamatta, sillä pääosa jakson 1971–2000 keskiarvosta, minkä merkittävimmistä havainnoista on esitetty lisäksi sekä vuosittainen sademäärä että Jari-Pekka Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa omissa artikkeleissaan aiemmin (Heliölä ym. keskilämpötila seurasivat tarkasti vertai- 2010, Saarinen 2010, Välimäki 2010). Artikkelin lujakson keskiarvoa koko maassa (Ilmatie- Timo Lehto, teen laitos 2010) Merimiehenkatu 8 B 29, aineisto perustuu vuodelta 2009 pääosin . Tässä mielessä on ymmär- FI-00120 Helsinki 31.5.2010 mennessä hyönteistietokan- rettävää, että aikaisuusennätyksiä ei rikot- taan (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/ tu kuten vuonna 2008 (ks. Välimäki ym. 2009), main/EntDatabase.html.) ilmoitettuihin jolloin terminen kasvukausi alkoi Helsin- havaintoihin, joita on päivitetty artikke- gissä yli viikon edellisen 30 vuoden keski- lin sisällön kannalta merkittävimmillä arvoa aiemmin (Ilmatieteen laitos 2008). Kuu- 20.8.2010 mennessä ilmoitetuilla havain- kausittaisessa tarkastelussa sademäärä jäi Johdanto noilla sekä havainnoilla Suurperhoskä- myös keskinkertaiseksi, mutta keskiläm- rääjäinseuran havaintokoosteessa (Kämäräi- pötilan kohdalla huomio kiinnittyi loppu- Kyseinen tiedonantoartikkeli noudat- nen 2005). Laajemmat havaintoyhteenvedot syksyyn. Etenkin Etelä-Suomessa (mitta- taa edeltäjiensä (Mutanen ym. 2007, Mutanen sekä mikroista, makroista että päiväperho- usasemat: Helsinki, Kaisaniemi ja Jyväs- ym. 2008a, 2008b, Välimäki ym. 2008, 2009) lin- sista päivitetään SPS:n sivustoille (http:// kylä, lentokenttä) syyskuu oli aavistuksen jaa eli keskittyy pelkän havaintolistauk- www.perhostutkijainseura.fi/sps_havain- keskiarvoa lämpimämpi, mutta lokakuu sen sijasta havaintojen taustoihin ja tul- not.html). Artikkelissa käytetty perhosten vastaavasti selvemmin pitkäaikaista kes- kintaan. Sisällöllisenä uudistuksena palat- nimistö on Kullberg (2004) mukainen. Eri- kiarvoa kylmempi (Ilmatieteen laitos 2010). tiin vanhaan käytäntöön ja erotettiin mik- tyisesti suojeltaviksi lajeiksi luetaan luon- Perhoshavainnoissa tämä heijastui aikuis- ro- ja makrohavainnot omiksi kokonai- nonsuojeluasetuksen (160/1997; 22 §) liit- talvehtijoiden lennon keskimääräistä ai-

38 Baptria 2/2010 Records of Finnish Macrolepidoptera (A. Matov, pers. comm.) during the last decade. In 2006, L. tiryrus was and migrants in 2009 found in Russian Karelia about 30 kilometres northeast of Ok Ka- jaani (Saarinen & Gorbach 2007). Owing to the above mentioned facts, The article reports noteworthy records of Finnish Macrolepidoptera establishment of L. tityrus has been expected in Finland, but the and migrants in 2009. Butterfly observations have already been current status of the species remains unclear.Anyway, a lack of host summarized in separate articles (Heliölä et al. 2010, Saarinen 2010, plants would not preempt further expansion of the species to Fin- Välimäki 2010), and are thus excluded from this one except species land either as larvae feed on several Rumex species (Higgins & Riley new to Finland. This article is based mainly on data available at 1970) such as R. acetosa and R. acetosella. http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDatabase.html and Some seasonal migrants were exceptionally numerous in Cen- http://www.elisanet.fi/perhoskeraajainseura/ (Kämäräinen 2005). The tral Europe already in early May (Lehto 2009), which reflected to extended data are summarized at http://www.perhostutkijainseura. Finnish observations on migratory species. Vanessa cardui became fi/sps_havainnot.html. The nomenclature follows Kullberg(2004) . abundant already in early June, the directly developing summer Weather conditions were close to average (1971–2000) in 2009 generation being more numerous than ever. Also Vanessa atalan- (Ilmatieteen laitos 2010). Deviation from the average onset of spring ta and Plutella xylostella were more abundant than on an average and summer was only a few days. Yearly average temperature and year, whereas the opposite held true in the case of Agrius convolvu- precipitation were close to long term average as well. Accordingly, li, Pieris rapae and Phlogophora meticulosa. The most noteworthy there were no exceptionally early observations on butterflies and migrants in 2009 were Udea ferrugalis (1 ex.), Nycteola asiatica (9 moths like the year before (see Välimäki et al. 2009). Interestingly, exx.), Mythimna albipuncta (14 exx.), M. l-album (2 exx.) and Ho- there was some deviation in monthly termperature from the long plodrina ambigua (2 exx.), the last three being expansive in Swe- term average in September and October 2009. Especially in south- den. Moreover, observations on expansive species such as Mega- ern Finland (Weather stations: Helsinki and Jyväskylä), September nola albula (3 exx.), Xanthia ocellaris (1 ex.), Xestia ditrapezium was a bit warmer and October apparently colder than on average (4 exx.) and Noctua interjecta (4 exx.) suggest that their expansion (Ilmatieteen laitos 2010). Cool weather in early October reflected to fronts are possibly about to reach Finland. autumnal species so that the ones overwintering as adults became Noctua janthe (10 exx.) and N. janthina (31 exx.) are apparent- dormant clearly earlier than in few preceding years. This is under- ly resident species in southwestern archipelago, but observations standable as those species do not typically mate and reproduce un- from the Finnish main land represented migratory individuals. Ob- til the next spring, and thus there is nothing to gain from extended servations on migratory Protarchanara brevilinea (2 exx.) and Cu- flight period in autumn. Weather conditions suitable for migration cullia chamomillae (1 ex.) suggest that the species may establish were scarce in 2009. Emblematic of the summer 2009 was a lack of anew (see Ahola & Silvonen, Salin et al. 2004). Actebia fennica migrat- southeastern winds, the best conditions for migration in late May – ed to Finland in 2008 (Välimäki et al. 2009), but observations in 2009 early June and in late August – early September being assisted ei- (6 exx.) probably represented resident populations in southeastern ther by southern or southwestern air flows(Wetterzentrale 2010). Finland. The species has probably been resident for ages, but obvi- Three macrolepidopteran species were reported as new to Fin- ously it is becoming increasingly prone to extinction. Peak flight land in 2009: Euchloe ausonia (Hübner, 1803), Lycaena tityrus years in the 1960’s, 1980’s and 1990’s have always been followed Poda, 1761, and Cucullia tanaceti [Denis & Schiffermüller], 1775. by rapid declines indicative of large fluctuations in population size. E. ausonia was captured already back in 1970, but the individu- Moreover, time intervals between successive peak years have be- al was not identified until now. The specimen was collected along come seemingly longer and abundance in peak years lower from the with other migrants such as Pieris daplidice and P. chloridice (see 1960´s on, indicating general decline of the species. An increasing Karvonen & Karvonen 1983, Marttila et al. 1990). C. tanaceti is Atlanti- body of evidence suggests that Xanthia gilvago and Anorthoa mun- co-Mediterranean in distribution inhabiting dry and warm hillsides da have established anew in southern Finland. The most noteworthy and slopes (Ronkay & Ronkay 1994). Larvae feed on various Aster- single observation on resident species was recorded in Ok Kuhmo, aceae species including an abundant and widespread Artemisia vul- where a dead specimen of Borearctia menetriesii was discovered. garis (Ronkay & Ronkay 1994, Ahola & Silvonen 2008). Thus, it seems Moreover, observations on Phragmatiphila nexa and Cucullia as- possible that the species will establish itself in Finland. Yet, no lar- teris suggest that the species are not only resident, but also appar- vae have been found at the site of observation so far. L. tityrus has ently expansive in eastern Finland as both species were discovered expanded its range northwards in eastern Estonia up to the Gulf of at least from two formerly unknown localities. Finland (Graeffe et al. 2007) and northwards in the Isthmus of Karelia kaisemmalla päättymisellä, vaikka läm- koisvirtausten puuttuminen, sillä vaelluk- seosta. Yksilö oli etikettitiedon mukaan pötila nousi marraskuussa uudelleen siir- set suuntautuivat Suomeen joko lounaasta talletettu vuonna 1970, jolloin Suomessa täen termisen talven alkua jopa pitkäai- tai suoraan etelästä. havaittiin massoittain vaeltanutta Pieris kaista keskiarvoa myöhemmäksi (Ks. seu- Vuonna 2009 maalle uusina ilmoitet- daplidicea ja myös P. chloridicea (Karvonen raava Baptrian numero). Kuriositeettina huo- tiin kolme suurperhoslajia: Euchloe auso- & Karvonen 1983, Marttila ym. 1990). Kysymyk- mautettakoon, että kesällä 2009 lämpötila nia Hübner, 1803, Lycaena tityrus Poda, sessä on Suomen näkökulmasta satunnai- ei kertaakaan tavoittanut 30ºC raja-arvoa 1761, ja Cucullia tanaceti [Denis & Schif- nen kaukovaeltaja, joka esiintyy Euroo- (Ilmatieteen laitos 2010). Selviä vaellustilan- fermüller], 1775. Todennäköisesti aika- passa Välimeren ympäristössä Ranskasta teita oli verraten vähän vuonna 2009 — naan sinappiperhoseksi (Pieris daplidi- Balkanille ja täältä euroopanpuoleisen Ve- oikeastaan vain sekä touko- ja kesäkuun ce) tulkittu E. ausonia -yksilö löytyi edes- näjän etelä-, keski- ja itä-osaan (Vliegenthart että uudelleen elo- ja syyskuun vaihteissa menneiden harrastajien varastomateriaalin ym. 2004). L. tityrus sen sijaan saattaa olla (Wetterzentrale 2010). Leimallista oli kaak- seasta luonnontietteellisestä keskusmu- leviämässä Suomeen, mutta varmuutta la-

39 Baptria 2/2010 Anmärkningsvärda storfjärilsobserva- Karelska näset (A. Matov, pers. komm.) under de senaste decenniet. År tioner och översikt av fjärilsmigratio- 2006 påträffades L. tityrus i ryska Karelen ca 30 km nordväst om ner 2009 Ok Kajana (Saarinen & Gorbach 2007). Det har därför varit väntat att arten skulle etablera sig i Finland, men dess nuvarande status i lan- I artikeln rapporteras anmärkningsvärda storfjärilsobservationer un- det förblir oklar. I vilket fall som helst utgör brist på värdväxt inget der 2009 i Finland. Dagfjärilsobservationer har redan sammanfat- hinder för en expansion L. tityrus i Finland eftersom arten lever på tats i en särskild artikel (Heliölä et al. 2010, Saarinen 2010, Välimäki 2010) Rumex-arter (Higgins & Riley 1970), såsom R. acetosa och R. aceto- och ingår inte här, med undantag för arter nya för Finland. Den här sella. artikeln är främst baserad på data tillgängliga på http://www.fmnh. En del regelbundet förekommande migranter var ovanligt talrika helsinki.fi/insects/main/EntDatabase.html och http://www.elisa- i Centraleuropa redan i början av maj (Lehto 2009), vilket återspeg- net.fi/perhoskeraajainseura/ (Kämäräinen 2005). En mer omfattande lades i observationer i Finland. Vanessa cardui blev talrik redan i översikt finns på http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_havainnot. början av juni och den efterföljande sommargenerationen var mer html. Nomenklaturen följer Kullberg (2004). abundant än någonsin tidigare. Även Vanessa atalanta och Plutel- Väderförhållandena var nära medelvärdena för 1971–2000 (Me- la xylostella var talrikare än i medeltal, medan det motsatta gällde terologiska institutet 2010). Den termiska vårens och sommarens in- för Agrius convolvuli, Pieris rapae och Phlogophora meticulosa. ledning avvek bara några få dagar från medelvärdena. Även årsme- De mest anmärkningsvärda migranterna 2009 var Udea ferrugalis delvärdena för temperatur och nederbörd låg nära långtidsmedel- (1 ex.), Nycteola asiatica (9 exx.), Mythimna albipuncta (14 exx.), värdena. Som en följd av detta gjordes inga exceptionellt tidiga ob- M. l-album (2 exx.) och Hoplodrina ambigua (2 exx.). De tre sist- servationer av fjärilar liksom året förut (se Välimäki et al. 2009). In- nämnda var expansiva i Sverige under samma år. Dessutom visar tressant nog, förekom en del avvikelser från långtidsmedelvärdena observationer av arter som Meganola albula (3 exx.), Xanthia ocel- i september och oktober 2009. Speciellt i södra Finland (vädersta- laris (1 ex.), Xestia ditrapezium (4 exx.) och Noctua interjecta (4 tionerna i Helsingfors och Jyväskylä), var september något varmare exx.) att även dessa arters expansionfront möjligen håller på att nå och oktober betydligt kallare än medelvärdena (Meteorologiska insti- Finland. tutet 2010). Det kyliga vädret i oktober inverkade på höstarterna så Noctua janthe (10 exx.) och N. janthina (31 exx.) har uppen- att de som övervintrar som adulta gick i intervila klart tidigare än barligen fasta förekomster i den sydvästra skärgården, men obser- under de närmast föregående åren. Det här är förståeligt eftersom vationer på det finländska fastlandet torde gälla migrerade exem- dessa arter i regel parar sig och fortplantar sig först följande vår plar. Observationer av Protarchanara brevilinea (2 exx.) och Cuc- och det därigenom inte är lönt att förlänga flygtiden under hösten. ullia chamomillae (1 ex.) indikerar att dessa arter kan vara på väg Väderleksförhållanden som gynnade migrationer var fåtaliga under att etablera sig på nytt (se Ahola & Silvonen, Salin et al. 2004). Actebia 2009. Symptomatiskt för sommaren 2009 var att sydostliga vindar fennica migrerade till Finland 2008 (Välimäki et al. 2009), men obser- nästan helt saknades. Under de för migrationer mest gynnsamma vationerna 2009 (6 exx.) representerar sannolikt lokala populatio- perioderna i början av juni och slutet av augusti-början av septem- ner i sydöstra Finland. Arten har troligen haft en fast förekomst i ber blåste vindar från söder eller sydväst (Wetterzentrale 2010). Finland redan länge, men uppenbarligen håller den nu på att löpa Tre storfjärilarter rapporterades som nya för Finland år 2009: allt större risk att försvinna. Artens toppår under 1960-, 1980- och Euchloe ausonia (Hübner, 1803), Lycaena tityrus Poda, 1761, och 1990-talen har alltid följts av snabba nedgångar, vilket indikerar Cucullia tanaceti [Denis & Schiffermüller], 1775. E. ausonia fång- stora fluktuationer i populationsstorlek. Perioderna mellan toppå- ades redan 1970, men exemplaret identifierades först nu. Exempla- ren har dessutom tenderat att vara längre och topparna lägre sedan ret insamlades tillsammans med andra migranter såsom Pieris da- 1960-talet, vilket indikerar en allmänt minskande trend hos arten. plidice och P. chloridice (se Karvonen & Karvonen 1983, Marttila et al. Mycket tyder på att Xanthia gilvago och Anorthoa munda har eta- 1990). C. tanaceti är utbredd längs Atlantkusten och kring Medel- blerat sig på nytt i södra Finland. Det mest anmärkningsvärda fyn- havet där den förekommer på bergssidor och sluttningar (Ronkay & det av en inhemsk art gjordes i Ok Kuhmo, där ett självdött exem- Ronkay 1994). Larven lever på diverse korgblommiga växter, inklu- plar av Borearctia menetriesii hittades. Observationer av Phragma- sive det allmänt förekommande gråboet (Artemisia vulgaris) (Ron- tiphila nexa och Cucullia asteris indikerar att dessa arter inte bara kay & Ronkay 1994, Ahola & Silvonen 2008). Det är sålunda möjligt att har fasta förekomster utan också tydligen håller på att expandera i arten kan etablera sig i Finland. Ingen larv har ändå påträffats på östra Finland. Båda arterna upptäcktes på åtminstone två tidigare observationsplatsen så här långt. L. tityrus har spritt sig norrut på okända lokaler. jin nykyasemasta ei ole. Itä-Virossa laji & Riley 1970) elävällä lajilla on etenkin Itä- Vaeltajia saapui Keski-Eurooppaan on runsastunut ja levinnyt pohjoiseen aina Suomessa runsaasti. C. tanaceti esiintyy runsaasti jo toukokuussa (Lehto 2009), mikä Suomenlahden rannikolle (Graeffe ym. 2007). kuivilla ja lämpimillä rinnemailla ja tou- heijastui myös Suomen vaeltajahavain- Laji on 2000-luvulla levinnyt myös Karja- kat elävät monilla Suomessakin tavalli- toihin. Ohdakeperhosia (Vanessa cardui) lankannaksen eteläosiin (A. Matov, suull. tieto) silla mykerökukkaisilla, kuten marunoilla havaittiin ennätysmäisen paljon jo alku- ja vuonna 2006 laji löytyi euroopanpuo- (Artemisia) — pujo (A. vulgaris) mukaan kesästä, mutta varsinkin kotimaisen ke- leisen Venäjän pohjoisosasta Kostamuk- lukien (Ronkay & Ronkay 1994, Ahola & Silvonen säpolven runsaus ylitti aikaisemmat ennä- sesta noin 30 kilometriä Kajaanista koilli- 2008). Ravintokasvien esiintyminen ei ra- tykset. Myös loppukeväästä ja alkukesäs- seen (Saarinen & Gorbach 2007). Näillä perus- joita lajin mahdollista kotiutumista Suo- tä Suomeen kulkeutuneet amiraalit (V. teilla L. tityrusta on osattu odottaa löyty- meen. Lajin nykyasema on epäselvä, sillä atalanta) muodostivat huomattavan run- väksi Suomesta. Potentiaalisia esiintymis- etsinnöistä huolimatta lajin toukkia ei ha- saan kesäpolven. Vastaavasti tyypillisenä paikkoja tällä hierakoilla (Rumex) (Higgins vaintopaikan ympäristöstä ole löytynyt. kevätsaapujana tunnettu kaalikoi (Plutel-

40 Baptria 2/2010 la xylostella) esiintyi runsaana alkukesäs- JARKKO ALATALO tä alkaen loppusyksyyn. Muiden vuoden- aikaisvaeltajien osalta vuosi jäi keskinkertaiseksi ja jopa keskinkertaista heikommaksi. Vaellusvuodesta mieleen jäivät ete- läiset Udea ferrugalis (1 ex.) ja Nycteola asiatica (9 exx.) sekä 2000-luvulla Ruot- siin kotiutuneet ja siellä yleistyneet Myt- himna albipuncta (14 exx.), M. l-album (2 exx.) ja Hoplodrina ambigua (2 exx.). Edelleen vaellustilanteisiin yhdistettäviä, mutta jo pidempään Suomen lähialueilla ekspansiivisia lajeja edustivat Meganola Monia lajeja havaittiin albula (3 exx.), Xanthia ocellaris (1 ex.), vuonna 2009 tavan- Xestia ditrapezium (4 exx.) sekä Noctua omaista vähemmän. Mm. auroraperhonen interjecta (4 exx.). Viimeisen neljän lajin (Anthocaris cardamines) kohdalla saattaa olla kysymys jo Suomeen lukeutuu tähän joukkoon. ulottuvasta ekspansiosta. Edellä mainittuja selvemmin vaeltajien ja kotimaisten perhosten rajapinnalla olivat Noctua janthe (10 exx.), N. janthi- Keskimääräistä heikompi perhosvuosi 2009 na (31 exx.) sekä tietyin varauksin Protar- chanara brevilinea (2 exx.). Näistä kak- yönteistietokantaa tiedonantoartikkelia varten selatessa vuodesta si edellistä ovat paikallisia Saaristome- 2009 jäi alakuloinen yleisvaikutelma. Hyviä havaintoja tuntui olevan edellisvuosia vähemmän eikä levinneisyysrajojen rikkojia ollut enti- ren alueella, mutta havainnot Manner- seen malliin. Mielikuvan arvioimiseksi tarkastelin perhoskesää yleis- Suomesta koskevat todennäköisesti yk- H ten lajien pohjalta. Listasin havaintolukumäärän perusteella 30 tavallisinta sinomaan vaeltaneita yksilöitä. P. brevi- ei-vuorovuotista selvästi kotimaista suurperhoslajia vuodelta 2009 (ks. alla). linea -yksilöt lienevät vaeltaneita, mutta Vertasin edellä mainittujen lajien yksilömääriin perustuvaa runsautta vuon- aikaisemmin Suomessa kotimaisena elä- na 2009 kolmen edellisen vuoden (2006–2008) keskiarvoon. Samalla järjestin neenä lajina (ks. Ahola & Silvonen) se saat- vuodet järjestykseen erikseen jokaisen lajin kohdalla runsaimmasta esiinty- taa vaelluksen jäljiltä kotiutua uudelleen. misvuodesta yksilököyhimpään vuoteen. Sen sijaan Actebia fennica (6 exx.) vaikutti vuonna 2009 kotimaiselta. Mahdol- Kolmestakymmenestä tarkastellusta lajista runsaimpana tällöin [T. lineola (2 843 exx.), vain yhdeksän esiintyi vuonna 2009 run- L. sinapis (498), C. silvicola (350), P. semi- lisesti kannan alkuperä on edellisen vuo- saampana kuin kolmena edeltävänä vuo- argus (458), C. palaeno (318)]. Tarkastelun den vaelluksessa (ks. Välimäki ym. 2009), mut- tena keskimäärin (Callophrys rubi, Thymeli- mukaan vuosi 2007 näyttäytyi perhosrik- ta ehkä todennäköisemmin kysymykses- cus lineola, Leptidea sinapis, Carterocephalus kaimpana, koska 30 lajista 13 oli runsaim- sä on vanha kotimainen laji. Lajin tule- silvicola, Plebeius semiargus, Colias palaeno, millaan ja 10 toiseksi runsaimmillaan täl- vaisuus on epävarma, sillä aikaisemmat Lycaena hippothoe). Vastaavasti 21 lajin yk- löin. esiintymispiikit 1960-, 1980- ja 1990-lu- silöitä oli ilmoitettu keskimäärin runsaam- Vuoden 2009 heikko tulos ei seli- vuilla ovat poikkeuksetta jääneet lyhytai- min edeltävinä vuosina (Pieris napi, Gonep- ty ilmoitusaktiivisuuden vaihtelulla, sil- teryx rhamni, Laothoe populi, Poecilocampa lä kyseinen vuosi ei jäänyt ilmoitettujen kaiseksi ja myöhemmin huiput ovat paitsi populi, Lycaena virgaureae, Anthocaris havaintojen kokonaislukumäärässä mui- harvinaistuneet, mutta myös madaltuneet cardamines, Lycaena phlaeas, Celastrina ta vuosia heikommaksi etenkään vain yleistä taantumista indikoiden. Huomi- argiolus, Sphinx pinastri, Macrothylacia rubi, tässä käsiteltyä lajijoukkoa tarkastelta- onarvoisin vanhoja kotimaisia lajeja kos- Ochlodes sylvanus, Deilephila elpenor, essa [2006: 94 118 (4 949), 2007: 134 025 keva havainto ilmoitettiin Ok Kuhmosta, Smerinthus ocellatus, Plebeius optilete, (6 450), 2008: 108 695 (5 907), 2009: missä havaittiin 2000-luvun toinen Bore- Trichiura crataegi, Aporia crataegi, 119 009 (5 837)]. Tarkastelun tulos vi- arctia menetriesii -yksilö. Lajien Xanthia Papilio machaon, Lasiocampa quercus, noutuu itse asiassa vielä edellä esitettyä Plebeius idas, Aglia tau, Pyrgus malvae, gilvago ja Phragmatiphila nexa kotimai- enemmän, jos havaintomäärien vaihtelu Deilephila porcellus, Dendrolimus pini). ko. lajijoukon sisällä otetaan huomioon: suudesta saatiin lisävahvistusta. Edelli- Verrattavien ajanjaksojen vastates- keskimääräinen yksilömäärä yhtä havain- nen laji esiintyi muutaman vaellusvuoden sa perhosrunsaudeltaan toisiaan, vuonna toa kohti oli edeltävien vuosien keskiar- jälkeen todennäköisesti paikallisena Lou- 2009 keskimääräistä hieman harvalukui- voa korkeampi vuonna 2009 vain seitse- nais-Suomessa, sen sijaan jälkimmäinen sempia ja runsaampia lajeja olisi satunnais- män lajin kohdalla (23 vs. 7). Yleisesti on on epäilyksettä vakiintunut ja jopa levin- vaihtelusta johtuen odottanut olevan suu- todettava, että havaintojen vähäisyys ei nyt Itä-Suomessa. Myös Anorthoa mun- rin piirtein yhtä paljon (15 vs. 15). Havait- välttämättä ole seurausta alhaisesta il- tu jakauma (21 vs. 9) erosi odotusarvosta da vaikuttaa vuoden 2009 havaintojen pe- moitushalukkuudesta, vaan yksinkertai- vuoden 2009 kannalta epäedullisesti (χ2 = sesti siitä että, huonoina vuosina on vä- rusteella kotiutuneen vuosien tauon jäl- 2.400, df = 1, p < 0.05). Vääristymä on sikäli hän ilmoitettavaa. Tässä mielessä havain- keen Etelä-Suomeen. Lisäksi Cucullia-su- huomionarvoinen, että kysymyksessä oli- to- ja yksilömäärien vaihtelu kertoo pit- vun lajien hyvä jakso sai jatkoa, sillä C. vat nimenomaan vuonna 2009 tavallisim- kälti samasta asiasta, eikä havaintomääri- asteris jatkoi leviämistään Itä-Suomessa min tavatut lajit, joiden olisi odottanut siis en vuosien välinen merkittäväkään vaih- ja C. chamomillae löytyi uudelleen. C. olevan myös suhteellisen runsaita. Lähes telu välttämättä heikentäisi johtopäätöstä chamomillaen kotiutuminen vaikuttaa puolet lajeista (13) esiintyi harvalukuisim- heikosta perhoskesästä 2009. muutaman heikon vuoden jälkeen edel- pana koko tarkastelujaksolla (2006–2009) juuri vuonna 2009 ja vain viisi lajia esiintyi Panu Välimäki leen mahdolliselta.

41 Baptria 2/2010 zentrale 2010). 19.7.1970 Euroopan halkaisi mutta siipien muoto on erilainen: E. au- matalapaineen selänne, jonka kolme osa- sonian etusiiven kärki on suipompi ja ta- Maalle uudet lajit keskusta sijaitsi Huippuvuorilla, eteläisel- kasiiven etureuna päätyy selvään kulmaan lä Pohjanmerellä sekä etelämpänä Luo- (Kuva 1). • Euchloe ausonia (Hübner, 1803) teis-Ukrainassa. Tämän matalapaineen ja • Lycaena tityrus Poda, 1761 Pohjois-Venäjällä sijainneen laajan kor- LEVINNEISYYS. Euroopassa E. ausoni- • Cucullia tanaceti [Denis & Schiffer- keapaineen välistä Suomeen alkoi virrata aa esiintyy Italiassa, Balkanin niemimaal- müller], 1775 erittäin lämmintä ilmaa kaakosta Mustan- la ja Etelä-Ukrainassa sekä Itä-Ukrainan, meren itäpuolitse. Tilanne oli parhaimmil- euroopanpuoleisen Venäjän ja Kazaks- laan 20.7. ja seuraavana päivänä virtauk- tanin aroalueilla. Aasiassa lajin levinnei- set suuntautuivat Etelä- ja Kaakkois-Suo- syys ulottuu Turkista ja Lähi-idästä Kau- Euchloe ausonia (Hübner, 1803) men sijasta selvemmin Pohjois-Karjalaan kasukselle, Keski-Aasiaan ja Himalajalle — Suomelle ja Pohjois-Euroopalle ja etenkin Itä-Lappiin. Vastaava, joskin saakka. Italiassa, mistä laji on kuvattu, ja uusi päiväperhoslaji ja -suku huomattavasti heikompi kaakkoisvirtaus Balkanilla lajin levinneisyys kattaa mel- toistui vielä 26. ja 27.7. Samassa vaelluk- kein yksinomaan välimerenilmaston hal- Suomen havainto. sesta talletettiin toista tuhatta sinappiper- litsemat alueet. Esimerkiksi Etelä-Bulga- N Helsinki 30.7.1970; 1 ; hosta ja Suomen ainoat arosinappiperho- riassa laji on laajalle levinnyt, joskin har- Ilkka Jalas leg. set (Pieris chloridice) (Karvonen & Karvonen voin runsas. Pohjois-Bulgarian sisämaa- 1983, Marttila ym. 1990). Säätilanteen ja rin- alueilla sekä viereisessä Serbiassa, jon- TAUSTAA. Järjestäessään Helsingin yli- nakkaishavaintojen perusteella E. ausoni- ne pääsee vain murto-osa Välimeren alu- opiston eläinmuseon perhoskokoelmia J. an etikettitietojen todenperäisyyttä ei mie- eelta virtaavista ilmamassoista, laji on jo Paukkunen kiinnitti huomiota erikoiseen lestämme ole syytä epäillä, joten kyseessä harvinaisuus. Niin ikään lajin esiintymi- yksilöön, joka oli sijoitettu isoon sinap- on Suomen perhosfaunalle uusi laji sekä nen Ukrainassa painottuu etelään, lähin- piperhossarjaan ja ensivaikutelmaltaan suku. nä Krimin niemimaalle. Odottamattomas- muistutti lähinnä auroraperhosen (Ant- ti E. ausonian levinneisyys karkaa kauas hocharis cardamines) ja sinappiperhosen TUNTOMERKIT. Ensivaikutelma on tär- pohjoiseen heti Ukrainan itärajan toisel- (Pieris daplidice) risteymää. Materiaali, keä ja J. Paukkusen näkemys yksilöstä la puolella (Kuva 3). Pohjoisimmat havain- josta tämä yksilö löytyi, oli peräisin vii- onkin helposti muistettava määritysoh- not ovat Moskovasta 900 km Helsingistä meisen vuosikymmenen aikana museolle je, jonka avulla E. ausonian voi helposti kaakkoon sekä Prioksko-Terrasnyi Zapo- lahjoitetuista yksityiskokoelmista (Coll. erottaa jokseenkin samannäköisistä lajeis- vednik -suojelualueelta (Pljushtch ym. 2005). Schantz, Grotenfelt, Jalas ym.). Materiaali ta (Suomessa sinappi- ja arosinappiperho- Keski-Venäjällä lajin tiedetään runsastu- oli vasta melko äskettäin poistettu alkupe- nen sekä auroraperhosnaaras). Sinappi- ja neen 2000-luvun alkuvuosina ja laajen- räisistä laatikoistaan, eikä sitä ollut vielä arosinappiperhosen tuntosarvet ovat pit- taneen esiintymisaluettaan pohjoiseen (Pl- yhdistetty museon Fennica-kokoelmaan. kät ja ohuet, mikä on yksi Pierini-ryhmän jushtch ym. 2005). Kyseessä on hyvä lentä- Tarkastelun jälkeen Z. Kolev ja J. Kull- tuntomerkeistä, kun taas E. ausonian tun- jä ja esimerkiksi Bulgariassa, missä laji berg totesivat perhosen kuuluvan holarkti- tosarvet ovat paksut ja lyhyet, kuten auro- yleensä esiintyy alle 800 mpy korkeudes- seen Euchloe-sukuun ja tarkemmin lajiin raperhosella ja muilla Anthocharini-ryh- sa, yksittäisiä yksilöitä tavataan metsära- E. ausonia. Etikettitiedon mukaan yksilö män lajeilla. Lisäksi takasiiven alapuolen jan lähellä yli 1600 mpy korkeudessa ja on pyydystetty 30.7.1970 N Helsingistä. kuviointi on huomattavan erilainen. Auro- yli 20 km päässä lähimmistä esiintymistä Yksilön havainnointia edelsi poikke- raperhosen ja E. ausonian tuntosarvet ja (ZK, omat havainnot). Paras esimerkki E. au- uksellisen hieno vaellustilanne (Wetter- takasiiven kuviointi muistuttavat toisiaan, sonian lentokyvystä on epäilemättä Suo- PEKKA MALINENPEKKA

E. ausonia, F A. cardamines, C P. daplidice, F P. chloridice, F

E. ausonia, F (alapuoli) A. cardamines, C (alapuoli) P. daplidice, F (alapuoli) P. chloridice, F (alapuoli)

KUVA 1. Suomessa tavatuista lajeista Euchloe ausonia muistuttaa eniten auroraperhosnaarasta (Anthocaris cardamines) sekä sinappi- ja arosinap- piperhosta (Pontia daplidice ja P. chloridice).

42 Baptria 2/2010 TIMO LEHTO

KUVA 2. Tavanomaista joutomaiden kasvillisuutta kasvava avoin hiekkapohjainen väylä on Euchloe ausonian elinympäristöä mm. Bulgarian koillisosissa. Viileän kevään jälkeen kesäkuun alkupäivinä 2010, havaittiin paikalla erityisesti vastakuoriutuneita yksilöitä. messa havaittu yksilö. Pienemmässä mit- seksi luokiteltavaa taksonia: E. crameri KUVA 3. Euchloe ausonian levinneisyys takaavassa lajin lentokyky näkyy lajityyp- Butler, 1869, joka esiintyy Länsi-Euroo- Kaakkois- ja Itä-Euroopassa. pillisenä käyttäytymispiirteenä: yksilöt ei- pan eteläosissa ja E. simplonia Boisduval, ● = suomalaisen yksilön löytöpaikka vät juuri pysähdy kukille ruokailemaan, 1828, jota tavataan Alpeilla ja Pyreneillä (N Helsinki), ● = muut tunnetut havainnot, vaan lentävät alati (JPK & TL, omat havainnot). (Tolman 1997). Aasiassa esiintyy useita au- vihreä varjostus = oletettu levinneisyysalue. sonia-ryhmän taksoneita, esim. E. pulve- ELINTAVAT. Tavallisesti E. ausonia rata Christoph, 1884, E. daphalis Moo- Abadjiev (2001), Pljushtch ym. (2005), Savchuk esiintyy ruderaattialueilla, hiekkaisilla re, 1865 ja E. naina Kozhantshikov, 1923. (2010), Schaider & Jakšić (1989) ja Székely (2008) tai kivikkoisilla rinteillä, kuivilla kedoilla Näiden taksonien statusta ei ole vielä sel- pohjalta piirtänyt Z. Kolev. sekä aroilla (Ks. kuva 2). Suurimmassa osas- vitetty yksimielisesti (Gorbunov 2001). Täs- sa Itä-Eurooppaa lajilla on kaksi suku- sä haasteellisessa tilanteessa E. ausonia- polvea, joiden lentoajat ovat huhtikuusta kaan ei ole säästynyt tunnistettaviksi ala- kesäkuuhun ja heinäkuusta syyskuuhun. lajeiksi pilkkomisyrityksiltä. Esimerkik- Toukkien ravintokasveihin kuuluvat mo- si Itä-Euroopassa väitetään esiintyvän Sa- nenlaiset ristikukkaiskasvit (Brassicace- ratovista kuvattu ”alalaji” E. ausonia ssp. ae), kuten kilpiruohot (Alyssum), värimor- volgensis Krulikowsky, 1897, johon Suo- sinko (Isatis tinctoria), sinapit (Sinapis), men ainoa yksilö kuuluisi oletetun alku- pernaruohot (Sisymbrium), saipot (Iberis), peränsä ansiosta (ks. yllä). Kuitenkin laji pölkkyruoho (Arabis glabra), ukonpalot on niin muunteleva, että tämä taksoni ei (Bunias) sekä Suomesta puuttuvat takso- millään tavoin eroa lännempänä esiinty- nit Aethionema sp. ja Biscutella sp. (Tolman vistä E. ausonia -populaatiosta (Pljushtch 1997, Pljushtch ym. 2005). ym. 2005).

MUUTA. Euroopassa kyseessä olevaan Zdravko Kolev, Jaakko Kullberg taksonomisesti vaikeaan lajiryhmään kuu- & Juho Paukkunen luu E. ausonian lisäksi kaksi muuta ylei-

43 Baptria 2/2010 PEKKA MALINENPEKKA ovat sekä ulko- että sisäpuolelta mustien ilman vaaleaa rajausta olevien varjostus- Lycaena tityrus Poda, 1761 täplien rajaamat, mikä erottaa lajin muista kotimaisista tai lähialueiden lajeista (Suo- Suomen havainto. messa lähinnä L. helle ja L. hippothoe). Ka Hamina 6718:3511; 21.7.2009; 1 F; T. Nupponen LEVINNEISYYS. L. tityrus esiintyy käy- tännössä koko Manner-Euroopassa, mutta TUNTOMERKIT (Graeffe ym. 2007). L. tity- puuttuu yllättäen lähes kaikilta isoiltakin rus on keskikokoinen kultasiipi, siipivä- saarilta (Vliegenthart ym. 2004). Edellisen ja F li 28–31 mm. Koiraan siivet ovat yleis- Higgins & Rileyn (1970) tiedoista poiketen väritykseltään mustanruskeat (ulkoreuna laji on ilmeisesti havaittu Iso-Britanniassa hieman keskustaa tummempi), joskin vä- ensi kerran jo toistasataa vuotta sitten (ks. hintään kohtuukuntoisilla yksilöillä nä- Eeles 2010). Idässä lajin levinneisyys ulot- kyy selvä violetti häive (Kuva 4). Naaraal- tuu Venäjän euroopanpuoleiseen etelä- ja la punertavankeltainen ”pohjaväri” nä- itäosaan, mutta Luoteis- ja Pohjois-Venä- kyy vaihtelevasti tumman yleisilmeen jällä lajia ei Vliegenthartin ym. (2004) mu- läpi. Etusiiven keskisarassa on pari mus- kaan ole tavattu. Tieto Pohjois-Venäjältä C taa täplää ja ulomman poikkiviirun koh- on vanhentunut ja lajin tiedetään elävän dalla mutkitteleva täplärivi, joiden lisäksi pohjoisessa ainakin Kostamukseen saakka naarailla ulkosarassa kellanpunainen kaa- (Saarinen & Gorbach 2007). Pohjoismaista la- ritäplärivi. Naaraiden takasiiven yläpin- jia on tavattu aiemmin Tanskasta ja Ruot- nan ulkoreunassa on selvä kellanpunainen sista ja Baltiassa laji esiintyy niin Liettu- kaaritäplärivi, koirailla ulkoreunan taka- assa, Latviassa kuin Virossa (Vliegenthart osassa vain muutama erillinen täplä. Etu- ym. 2004). Virossa L. tityrus on runsastunut siiven alapuoli on pohjaväriltään kellertä- ja yleistynyt voimakkaasti 2000-luvulla vänharmaa (naarailla aavistuksen punerta- (Graeffe ym. 2007). Kaakkois-Virossa laji on va) ja ulomman poikkiviirun isot mustat runsas ja maan itäosassa sen levinneisyys täplät muodostavat mutkittelevan kaaren ulottuu pohjoisessa Suomenlahdelle. La- C (alapuoli) (Kuva 5). Etusiiven ulkosarakkeen kellan- jin levinneisyydestä Euroopan ulkopuo- Lycaena tityrus punaiset täplät ja takasiiven reunajuova lella ei ole selvyyttä (Vliegenthart ym. 2004). JARI-PEKKA KAITILA (BULGARIA) KAITILA JARI-PEKKA

KUVA 4. Väritykseltään ja erityisesti lennossa ruskokultasiipi (Lycaena tityrus), varsinkin koiras, muistuttaa kovasti sinisiipinaaraita, mutta ”kultasiipimäinen” lentotyyli paljastaa kyllä lajin. Kunhan vain muistaa, että tämäkin laji on olemassa!

KUVA 5. Ruskokultasiipikoiras vartioi reviiriään istuen pitkiä aikoja paikal- laan kasvillisuudessa ja on tällöin varsin huomaamaton. Kilpailijan tai muun häiriön ilmaantuessa koiras syöksähtää nopealentoiseen ”tais- teluun” ja palaa yleensä voittajana takaisin päivystyskohtaansa.

44 Baptria 2/2010 PEKKA MALINENPEKKA ELINTAVAT. Pohjois-Euroopassa laji taa C. tanacetin muista Pohjois-Euroo- esiintyy erilaisilla kuivahkoilla niityil- passa esiintyvistä Cucullia-lajeista on etu- lä ja joutomailla, mutta Etelä-Euroopassa siiven keskiosassa oleva voimakas musta myös sekä kosteilla niityillä että kosteik- pitkittäisviiru (Skou 1991), joka lähes yhtyy kojen laiteilla (JPK, omat havainnot). Suomen mustaan tyvi- ja kärkijuomuun (Ronkay & eteläpuolella laji lentää kahtena sukupol- Ronkay 1994). Takasiivet ovat kiiltävän val- vena kuten L. phlaeas huhtikuun lopusta koiset, mutta toisinaan naarailla siiven ul- toukokuun loppuun ja uudelleen elokuus- koreunassa on leveälti tummaa varjostusta ta syyskuuhun (Higgins & Riley 1970). Mikä- (Ronkay & Ronkay 1994). Suomalaisista lajeis- li laji kotiutuu Suomeen, täällä talvehtiva ta C. tanaceti muistuttaa lähinnä C. um- sukupolvi aloittanee lentonsa toukokuun braticaa, mutta jälkimmäiselle tyypillinen Cucullia tanaceti, F jälkipuoliskolla ja kesäpolvi heinäkuun etusiiven keskiosan tumman viirun ylä- puolivälissä. Toukka elää hierakoilla (Ru- puolisen solun vaalea väritys puuttuu eikä mex) (Higgins & Riley 1970), joista lajin poh- solu poikkea siiven pohjaväristä (Ronkay & joiseurooppalainen pääelinympäristö huo- Ronkay 1994). MUUTA. Suomalainen C. tanaceti -yksi- mioiden kysymykseen tulevat Suomessa lö tallennettiin haavilla radanvarren avoi- lähinnä niittysuolaheinä (Rumex acetosa) LEVINNEISYYS. C. tanaceti esiintyy laa- melta kentältä matalalla maanpinnan ylä- ja ahosuolaheinä (R. acetosella). jasti Etelä ja Keski-Euroopassa ja yleisle- puolelta lentämästä. Muiden Cucullia-la- vinneisyydeltään laji on atlanto-mediter- jien tapaan C. tanaceti tulee heikosti pyy- MUUTA. Kotimainen havainto tehtiin kui- raani, joskin Keski-Euroopan luoteisosis- dyksiin ja on parhaiten havaittavissa touk- valla joutomaakentällä, mikä sopii hyvin ta (Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat) la- kana (Skou 1991, Ronkay & Ronkay 1994). Ra- lajin elinympäristöksi (K. Nupponen, suull. tie- jia ei ole tavattu (Fibiger & Skule 2004). Venä- vintokasvin esiintyminen ei rajoita lajin to). Koska havainto koskee vain yksittäistä jän euroopanpuoleisissa osissa laji tunne- mahdollista esiintymistä Suomessa. En- perhosta, saattaa kysymyksessä olla Suo- taan Keski- ja Etelä-Venäjältä (Fibiger & Sku- teellisesti ainoa kotimainen yksilö saa- menlahden eteläpuolelta harhautunut yk- le 2004). Pohjoismaista laji on aikaisem- tiin ajankohtana (2.7.), jolloin ei esiinty- silö. Toisaalta lajia ei edes pyritty havain- min havaittu yksittäin 100 vuotta sitten nyt huomattavia vaellusvirtauksia eikä lä- noimaan tarkemmin lisäyksilöiden löyty- Tanskassa ja Ruotsissa (Skou 1991), Balti- hivaelluksiinkaan viittaavia muita perhos- miseksi (K. Nupponen, suull. tieto). Vaikka L. asta laji tunnetaan Latviasta ja Liettuasta havaintoja juuri ilmoitettu. Toisaalta lajin tityrus -yksilöt eivät ole erityisen innok- (Fibiger & Skule 2004). Euroopan ulkopuolella toukkia on menestyksettä etsitty havainto- kaita lentäjiä ja istuvat paljon, lentäessään laji esiintyy Välimeren eteläpuolella Poh- paikan ympäristöstä sekä 2009 että 2010 ne ovat kuitenkin nopeita (JPK, omat havain- jois-Afrikassa, mistä levinneisyys ulottuu ja siksi lajin kotimaisuus jää avoimek- not). Varsinkin koiras muistuttaa lennossa Lähi-itään ja Vähä-Aasiaan (Ronkay & Ron- si. Lajin suomenkieliseksi nimeksi ehdo- väritykseltään sinisiipinaaraita, joista sen kay 1994). tetaan viirukaapuyökkönen, mikä sisältää erottaa lähinnä ”kultasiipimäinen” lento- vihjeen lajin tunnistamiseksi. tyyli (JPK, omat havainnot). Lajin piilottele- ELINTAVAT. Laji esiintyy kuivissa ja va elämäntapa ja heikolta vaikuttava le- lämpimissä ympäristöissä sekä hiekka- Hannu Koski viämiskyky (laji puuttuu monilta saaril- mailla että kalliopohjalla (Skou 1991, Ronkay ta!) eivät tue käsitystä kotimaisen havain- & Ronkay 1994, Ahola & Silvonen 2008). Etelä- non vaellusluonteesta. Niin tai näin, poh- Euroopassa laji lentää kahtena sukupolve- joisuus ei Etelä-Suomessa ole lajin kotiu- na (Ronkay & Ronkay 1994). Talvehtiva suku- tumisen esteenä, kuten havainto Venäjän polvi aloittaa lentonsa jo maalis- ja huh- Harvinaiset lajit Karjalan Kostamuksesta osoittaa (ks. Saari- tikuun vaihteessa ja muun muassa kärsä- nen & Gorbach 2007). Kostamus sijaitsee Ok möillä (Achillea) elävät kevätpolven jäl- • Eupithecia irriguata Kajaanista noin 30 kilometriä koilliseen, keläiset kehittyvät aikuisiksi heinäkuussa — kirjopikkumittari minkä perusteella L. tityrus -populaatioi- (JPK, omat havainnot). Pohjoisempana elin- Aiemmin satunnaisena pidettyä (Mikkola den löytyminen laajalta alueelta Itä-Suo- kierto vaikuttaa yksipolviselta, sillä aikui- ym. 1989), mutta aivan viime vuosina yleis- mesta on mahdollista. sia tapaa yksinomaan toukokuun lopulta tynyttä E. irriguataa tavattiin edellisvuo- heinäkuun alkuun (Skou 1991). Ronkayn & den tapaan myös Manner-Suomessa (ks. Vä- Ronkayn (1994) mukaan suoraan aikuisik- limäki ym. 2009). Lajin esiintyminen näyttää si kehittyvät kesäpolven muodostavat tou- Cucullia tanaceti [Denis & Schiffer- vakiintuneen Lounais-Suomen tammikoi- kat elävät Suomessa esiintyvistä kasveis- müller], 1775 hin, sillä vuonna 2009 lajia tavattiin kahta kärsämöiden lisäksi pietaryrteillä (Ta- dessa paikassa sekä Ab Länsi-Turunmaal- nacetum) ja sauramoilla (Anthemis), kun la (yht. 16 exx.) että Al Lemlannissa (19 Suomen havainto. taas kesäsukupolven syksyllä esiintyvät exx.). Lajin runsastumisesta sekä Manner- N Hanko 664:327; 2.7.2009; 1 F; toukat elävät marunoilla (Artemisia). Sak- Suomessa että Ahvenanmaalla kertoo 13 H. Koski (ks. myös Pakkanen 2009) sassa lajin on todettu elävän toukkana pu- (Kämäräinen 2005) ja 17 yksilön havaitsemi- jolla (Artemisia vulgaris) (Skou 1991), mikä nen yksillä paikoilla yhden vuorokauden Tuntomerkit. C. tanaceti kuuluu sukun- tulee kysymykseen todennäköisimpänä aikana. Lisäksi tiedossamme on runsaasti sa keskikokoisiin lajeihin, siipiväli 40–48 ravintokasvina myös Suomessa olettaen, ilmoittamattomia havaintoja, mutta nämä mm (Ronkay & Ronkay 1994). Etusiipien poh- että mahdollinen kotimainen kanta lienee ovat samalta alueelta ja pitkälti samoilta javäri on tummuudeltaan vaihteleva har- käytännössä yksipolvinen (ks. myös Ahola & paikoilta eivätkä muuta käsitystä lajin ny- maa. Luonteenomaisin piirre, mikä erot- Silvonen 2008). kyisestä esiintymiskuvasta.

45 Baptria 2/2010 maalta eikä mahdollisiin yksilöihin näi- kaen, mikä viittaa lajin yleiseen taantumi- • Eupithecia dodoneata den ulkopuolella ole säännönmukaises- seen. Kannanvaihtelu vaikuttaa todellisel- — tammipikkumittari ti kiinnitetty edes huomiota. Tästä syystä ta, sillä myös tammella elävän Dichonia E. dodoneataa on perinteisesti pidetty yk- uudet havainnot eivät välttämättä kerro la- aprilinan Varsinais-Suomessa havaituissa sittäisiä havaintoja lukuun ottamatta lä- jin viimeaikaisesta leviämisestä. yksilömäärissä ei havaita vastaavaa vuo- hinnä Ahvenanmaan tammikoiden per- sittaista vaihtelua. D. aprilina -havainnot hosena (Mikkola ym. 1989). Vuonna 2009 la- • Bena bicolorana ovat hyönteistietokannassa lisääntyneet jia ilmoitettiin tämän mukaisesti runsaim- — heloyökkönen lähes eksponentiaalisesti vuodesta 2003 min Al Lemlannista (60 exx.) (Kämäräinen B. bicoloranaa ilmoitettiin vuodelta 2009 lähtien, minkä perusteella on syytä olettaa 2005). Manner-Suomessa tunnettuja esiin- kahdelta paikalta Ab Länsi-Turunmaan myös B. bicoloranalle parhaiten soveltu- tymispaikkoja ei ole ollut yleisessä tie- Paraisilta (1 ex.) ja N Espoosta (2 touk- van syöttipyynnin jatkuneen aktiivisena dossa. Vuonna 2009 lajia havaittiin kui- kaa). Lajia pidettiin pitkään lähinnä Ah- lounaisilla tammialueilla. tenkin kahdessa paikassa Ahvenanmaan venanmaalla esiintyvänä, mutta 1990-lu- ulkopuolella. Ab Länsi-Turunmaan Korp- vun loppupuolella laji yleistyi ja runsastui • Borearctia menetriesii poosta ilmoitettiin kaksi yksilöä. Sen si- myös Manner-Suomen lounaisissa tammi- — idänsiilikäs jaan Ab Kemiönsaaren Vänössä lajilla on koissa. 2000-luvun alkuvuosina lajilla oli B. menetriesii on herättänyt kenties enem- epäilyksettä elinvoimainen kanta, sillä yh- erittäin hyvä jakso ja huippuvuonna 2002 män intohimoja perhosharrastajien kes- tenä vuorokautena (1.6.) havaittiin peräti lajia ilmoitettiin seitsemästä paikasta yh- kuudessa kuin mikään muu yksittäinen 10 yksilöä. E. dodoneata ei missään tapa- teensä 56 yksilöä. Mielenkiintoisesti la- laji. Laji löytyi Suomesta jo toista kertaa uksessa esiinny jokaisessa potentiaalisen jin runsaushuiput ovat toistuneet kolmen 2000-luvulIa — jälleen kuolleena. Yksi- tuntuisessa tammikossa Manner-Suomes- vuoden välein 2000-luvulla (2002, 2005, lö löytyi 6.7.2009 Ok Kuhmosta. Havain- sa, mutta osin havaintojen puuttuminen 2008) (Kuva 6). Huippuvuosia on paitsi seu- noitsija kuvasi löytöpaikkaa ja sen lähi- pitkältä ajalta johtunee myös havainnoin- rannut voimakas taantuminen heti seuraa- ympäristöä hyönteisfoorumilla (http://hyon- nin puutteesta. Lajia on tavanmukaises- vaksi vuodeksi, mutta myös huiput ovat teiset.luomus.fi/insects/main/EntDatabase.html) ti haettu ”varmoilta” paikoilta Ahvenan- madaltuneet 2000-luvun alkupuolelta al- seuraavasti: ”Itse löytöpaikka oli mesotrofista neva- 150 KUVA 6. Hyönteistietokantaan ilmoitet- rämettä, siis harvakseltaan puuta kasva- tujen havaintojen perusteella tammella vaa suota. Alueen avoimemmat suot ja rä- 120 elävien Bena bicoloranan ja Dichonia meet ovat enimmäkseen karuja, joskin juu- aprilinan runsaudet ovat kehittyneet päin- Ä vastaisiin suuntiin 2000-luvulla. D. aprilina ri löytöpaikan lähellä on keskiravinteista 90 suota. Metsissä vallitsevana on VMT-kan-

MÄÄR -havaintojen runsastuminen kertoo syötti- Ö pyynnin jatkuneen aktiivisena B. bicolora- kaat, jotka ovat mänty–kuusisekapuustoa.

KSIL 60 Y nan esiintymisalueella Varsinais-Suomen Tämän lisäksi lähellä on myös pienialai- tammikoissa. sia puhtaita kuusikoita. Lähin varsinainen 30 puro on noin puolen kilometrin päässä, ■ = Bena bicolorana mutta aivan löytöpaikan vieressä on pie- = Dichonia aprilina 0 ■ ni lähdenoro.”

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 B. menetriesiin elinympäristöstä ei ole

TIMO LEHTO (BULGARIA) tarkkaa käsitystä, koska maailmanlaajuisesti yksilöitä on tavattu suhteellisen niukasti ja luonteeltaan erilaisista paikoista. Voihan olla, että lajin elinympäristövaati- mukset ovat melko väljät, mutta havainnointi erittäin vaikeaa. Laji on aikuisena tavattavissa todennäköisesti vain paritto- mina vuosina. Ainakin kaikki suomalaiset vanhemmat varmat aikuislöydöt osuvat parittomille vuosille: Sb Kuopio Hamina- lahti 697:52; 8.7.1913; 1 C; R. Fabritius, Kb Polvijärvi Martonvaara; 29.6.1921; 1 C; V. Sandström, Tb Saarijärvi Pyhähäk- ki 697:42; 1943; 1 C; S. Stockmann (Nup- ponen ym. 2002). Samoin on asianlaita myös ”Suur-Suomen” havaintojen kohdalla: Karelia; Kl Salmi Hiisjärvi; 8.7.1939; E. Valleala, Karelia; Kuujärvi; 3.7.1943; S. G. Grönroos (Silvonen 2009). Ainoan poikkeuksen tekee lajin edellinen kotimainen havainto, mikä kirjattiin vuodelle 2002 (Kb Lieksa Kevätniemi; 26.6.–4.7.2002; C (Lappi ym. 2004) Levinneisyysalueensa pohjoisilla äärirajoilla Suomessa elävä heloyökkönen (Bena bicolorana) 1 ; R. Hilkkonen) . Kysy- on tavoitettu useimmiten syöttipyynnillä, mutta laji tulee myös valolle. Viime vuosina havainto- myksessä on kuitenkin virheellinen tul- määrät lajista ovat olleet laskussa. kinta. Lieksan yksilö oli pitkään löytäjäl-

46 Baptria 2/2010 lään, joka toimitti sen paikalliselle harras- säksi (N Hanko 664:28; 6.–11.5.2004; 1 läpitänyt korkeaa ilmoitusaktiivisuutta, tajalle ja siten julkisuuteen vuonna 2004. F; L. Jalonen, I. Seuranen & O. Helmi- mikä voisi selittää lajien välistä eroa ha- Lappi ym. (2004) raportoi löytäjän muistel- nen) Jari Junnilainen löysi pääkaupunki- vaintomäärien kehityssuunnissa. Toisaal- leen löytäneensä perhosen pari vuotta ai- seudulta seitsemän toukkaa peltosauniol- ta C. artemisiae on edelleen niin harva- kaisemmin (2002), mutta todellinen ha- ta (Tripleurospermum inodorum) (Salin ym. lukuinen, että lähes kaikki havainnot tu- vaintovuosi on 2003 (R. Hilkkonen, suull. tie- 2004). Samalta paikalta löytyi myös kaksi levat dokumentoiduksi toisin kuin C. ab- to). Kuitenkin on huomioitava, että kasva- aiemmin ilmoittamatonta toukkaa (H. Kos- sinthiin kohdalla, missä ydinalueen van- tusolosuhteissa B. menetriesiin kehitys voi ki, suull. tieto). Tällöin näytti selvältä, että himman osan (Uusimaa) havaintomää- tapahtua kokonaisuudessaan myös yhdes- laji on kotiutunut Suomeen etenkin kun rät ovat selvästi pudonneet (2007: 66/458, sä vuodessa (Krogerus 1944), mikä luonnos- lajin ravintokasveiksi kelpaavat peltosau- 2008: 57/434, 2009: 40/178), vaikka to- sa toteutuessaan olisi vastoin edellä esitet- nion lisäksi monet muutkin meillä esiin- siasiassa laji on jatkuvasti yleistynyt (PV, tyä käsitystä lajin vuorovuotisuudesta. tyvät mykerökukkaiset (Asteraceae) ku- omat havainnot). Todennäköisesti C. arte- ten tuoksusauniot (Matricaria), sauramot misiaen kohdalla on kysymys todellisesta JOUNI LAAKSONEN (Anthemis), kärsämöt (Achillea) ja kehä- taantumisesta, mikä johtunee lajin tiukois- kukat (Calendula) (Ronkay & Ronkay 1994). ta elinympäristövaatimuksista suhteessa Päinvastoin kuin monet muut samansu- lähilajiinsa. C. artemiae tuntuu esiinty- kuiset lajit C. chamomillae ei ole runsas- vän vain paahteisimmissa pujokasvustois- tunut (ks. Välimäki ym. 2008). Ensilöydön jäl- sa (PV, omat havainnot, ks. kuitenkin Lehto 2008), keen lajista ei ole tullut yhtään ilmoitus- mikä voisi viitata lajin herkkyyteen ympä- ta (yksi ilmoittamaton havainto N Han- ristöolosuhteille — laji menestyy toukka- gosta vuodelta 2006). Vuoden 2009 löytö- na parhaiten vain ”mantereisina” kesinä, Ehjempi puolisko 31 mm kään ei välttämättä viittaa paikallispopu- kuten vuonna 2006? Kuhmosta rämesuolta 6.7.2009 kuolleena laatioon, sillä havaintoa (2.–15.5.) edelsi löydetty idänsiilikäsnaaras (Borearctia suhteellisen lupaavan oloinen lounaisvir- • Cucullia asteris menetriesii) oli rispaantunut jo löydettäessä. taus. Lajia kannattaa kuitenkin etsiä aktii- — asterikaapuyökkönen visesti erilaisilta joutomailta. Aikuiset len- C. asteris ilmoitettiin Sa Lappeenrannasta • Acerbia alpina tävät toukokuussa ja toukat ovat löydettä- (23 toukkaa) ja Sa Kouvolasta (2 toukkaa) — pohjansiilikäs vissä kesäkuun puolivälistä heinäkuun al- vuodelta 2009. Lisäksi Kämäräinen (2005) Lajia ilmoitettiin keskimääräistä runsaam- kupuolelle (Ronkay & Ronkay 1994). Toukka ilmoitti 51 toukan löytymisestä kolmesta min (11 exx.). A. alpina on suomalaisen syö kukinnosta tyypillisesti kukinnon kes- kahden eri kunnan alueella sijaitsevasta havaintoaineiston perusteella löytynyt kustan (J. Junnilainen & H. Koski suull. tiedot). C. paikasta Etelä-Savosta. Petri ja Tero Hir- Kilpisjärven läheisiltä tuntureilta parillisi- chamomillae on selvästi aikaisin Suomes- vonen ilmoittivat uuden C. asteris -popu- na vuosina parittomia runsaammin (Soinin- sa tavatuista Cucullia-lajeista, mikä auttaa laation löytymisestä Itä-Suomesta vuoden mäki 2007). Linjasta poiketen koteloita löy- lajin tunnistamisessa (myös C. lactucae ja 2008 tiedonantoartikkelin yhteydessä (Väli- tyi vuonna 2009 huomattavan runsaasti (9 C. lucifuga aloittavat lentonsa toisinaan jo mäki ym. 2009). Ilmeisesti tämän innoittama- koppaa) Le Enontekiön Korkea-Jehkasil- toukokuussa). Aikuinen yksilö on helppo na lajia etsittiin usean harrastajan voimin ta. Lisäksi yksi kotelo löytyi Le Enonte- tuntea etusiiven ulkosaran siipiripsiin jat- lajin ravintokasvia kultapiiskua (Solidago kiön Kahperusvaaralta ja yksi aikuinen kuvista tummista juovista (Skou 1991). virgaurea) (Ronkay & Ronkay 1994) kasvavilta havaittiin Le Enontekiön Kuojarvarrilla. paikoilta. Huomionarvoista on, että lajia Joka tapauksessa Hydénin ym. (2006) esit- • Cucullia artemisiae ei tunnettu kummastakaan vuoden 2009 tämä väite, että laji olisi Suomessa run- — marunakaapuyökkönen kunnan tarkkuudella ilmoitetusta havain- saampi nimenomaan parillisina vuosina, Vuonna 2009 lajia ilmoitettiin vain Ka topaikasta aiemmin. Kahden edeltävän ei vuoden 2009 havaintojen valossa näytä Kotkasta (6 exx., joista 5 toukkaa). C. ar- vuoden havainnot viittaavat, että C. aste- vakuuttavalta (ks. myös Soininmäki 2007). temisiae runsastui voimakkaasti vuosina ris esiintyy tällä hetkellä suhteellisen laa- 2002–2007 (Välimäki ym. 2008), mutta kahte- jasti ja usealla paikalla pitkin Itä- ja Kaak- • Cucullia chamomillae na seuraavana vuotena hyönteistietokan- kois-Suomea. Tämä siitäkin huolimatta, — kevätkaapuyökkönen taan ilmoitettujen havaintojen ja yksilöi- että suurin osa toukkahavainnoista jäi il- C. chamomillae ilmoitettiin N Helsingin den määrä on romahtanut jyrkästi (2007: moittamatta. Toukkia kannattaa etsiä läm- Harakasta toukokuulta 2009 (1 ex.). Laji 15/62, 2008: 2/4, 2009: 2/5) [Huom! tässä pimiltä paikoilta, alavilta mailta toukkia havaittiin ensi kertaa Suomessa vuonna havainnot vain tietokannannasta]. Viitteitä ei ravintokasvin esiintymisestä huolimat- 2004, jolloin yhden aikuisen perhosen li- havaintoaktiivisuuden vähentymisestä ei ta juuri tapaa (JPK, oma havainto). kuitenkaan ole havaittavissa. Pääasiassa samalla ravintokasvilla pujolla (Artemisia • Xanthia gilvago PEKKA MALINENPEKKA vulgaris) (Ahola & Silvonen 2008) elävä C. ab- — jalavakeltayökkönen sinthii löytyy samaan vuodenaikaan touk- Lajin kolmen vuoden katkeamaton ha- kana kuin C. artemisiae (Ahola & Silvonen vaintojakso (2006–2008) (Välimäki ym. 2009) 2008; Lehto 2008). Toisin kuin jälkimmäisel- sai edelleen jatkoa. X. gilvago ilmoitet- lä lajilla, C. absinthiin kohdalla ei ilmoi- tiin Ab Länsi-Turunmaan Korppoosta (1 tettujen havaintojen ja yksilöiden runsau- ex.) ja Paraisilta (1 ex.). Yksilömäärät jäi- dessa ole tapahtunut vastaavaa muutos- vät edelleen pieniksi, mutta edellisvuosista (2007: 138/1117, 2008: 112/926, 2009: ta poiketen yksilöt havaittiin ajankohtina 122/812). Mahdollisesti C. absinthiin le- (18.9. ja 27.9.), jolloin Suomeen ei suun- Cucullia chamomillae, F 43 mm viäminen jatkuvasti uusille alueille on yl- tautunut merkittäviä vaellusvirtauksia.

47 Baptria 2/2010 PERTTI PAKKANENPERTTI dennäköisiin virhemäärityksiin. Toki M. bathensis aloittaa lentonsa kesäkuussa, mutta rannikkoalueen alkukesässä lähila- jin M. adustan aberratiiviset tummat yksi- löt saattavat erehdyttävästi muistuttaa M. bathensista. Periaatteessa lajien erottami- nen on helppoa takasiipien perusteella. M. adustan takasiivet ovat ruskeanharmaat riippumatta etusiipien tummuudesta, kun taas M. bathensis -yksilöillä etusiivet ovat 36 mm 38 mm Mniotype bathensis, F Mniotype adusta, C aina keskimäärin tummemmat ja takasiivet pohjaväriltään puhtaanvalkoiset. Toi- saalta syyskesällä ei sovi unohtaa runsas- Mahdollisesti laji esiintyy vuosituhannen tiin neljältä paikalta heinäkuulta 2009 (N ta M. saturaa. vaihteen jälkeen vaihteeksi paikallisena Pernaja, Ta Nokia Kappelinmäki, Ta No- ainakin Lounais-Suomessa. kia Vihnus, Ab Länsi-Turunmaa) yhteensä • Calamia tridens 4 yksilön voimin. Tietokannassa on run- — viheryökkönen • Mniotype bathensis saasti sekä kesäkuun alkupuoliskolta että Vuonna 2009 C. tridens ilmoitettiin kol- — tummaruskoyökkönen elokuun jälkipuoliskolta (jopa syyskuulta) mesta paikasta pääkaupunkiseudulta [N M. bathensis on oudon pirstaleisesti lähin- kirjattuja M. bathensis -havaintoja, joista Vantaa (10 exx.), N Kerava (1 ex.), N Tuu- nä sisämaassa tavattava laji. Laji ilmoitet- etenkin jälkimmäiset perustuvat osin to- sula (1 ex.)]. Laji oli vielä 1980-luvulla suhteellisen tavallinen Pori–Imatra-linjan

TIMO LEHTO eteläpuolisessa Suomessa, mutta esiinty- miskuva pirstoutui voimakkaasti 1990-lu- vulle tultaessa, minkä jälkeen laji on edelleen harvinaistunut etenkin pääkaupun- kiseudun ulkopuolella (1980–1989: 12 ”kymppiruutua”, 1990–1999: 15, 2000– 2008: 7). Havaintoruutujen vähenemi- nen on merkittävää, jos ottaa huomioon hyönteistietokantaan keskimäärin vuosittain ilmoitettujen perhoshavaintojen mo- ninkertaistumisen kohti myöhempiä jaksoja (1980–1989: 10 582 havaintoa/vuosi, 1990–1999: 41 742, 2000–2008: 71 830). Nykytilanteessa vuoden 2009 huomionar- voisin C. tridens -havainto ilmoitettiin Ka Virolahden Vaalimaalta (1 ex.). Kysymyk- sessä oli toinen havainto Etelä-Karjalas- ta koko 2000-luvulla (edellinen vuodelta 2007), joita ennen laji on edellisen kerran kirjattu tietokantaan kyseisestä maakun- nasta yli 20 vuotta sitten vuodelta 1985. Lajin harvinaistuminen Kaakkois-Suo- messa näkyy hyvin yhdeltä paikalta Vi- rolahdelta lasketussa valorysäaineistossa. 1970-luvun alkupuolella havaittiin vuosittain 5–10 yksilöä, mutta kylmän vuoden 1977 jälkeen vuoteen 1984 mennessä yh- teensä vain kolme yksilöä, minkä jälkeen kyseiseltä paikalta ei ole yhtään havaintoa (JPK, omat havainnot). Lisäksi on huomioitava, että laji vaikuttaa taantuneen Suomea laajemminkin, kuten Virossa (JPK, omat havainnot). Mahdollisesti laji kärsii niittyjen umpeenkasvusta, sillä sekä Suomes- Viheryökkösen (Calamia tridens) löytämiseksi sa (Vantaa) että Virossa (Saarenmaa) yk- tunnettu tapa on etsiä taskulampun tai otsalam- silöitä tapaa yksinomaan niityn harvaksel- pun valossa matalalla ruohoilla istuvia vastakuo- taan hietakastikkaa (Calamagrostis epige- riutuneita yksilöitä. Sopivimpia ympäristöjä lajille jos) kasvavissa osissa, tiheämpikasvuisis- tuntuvat havaintojen perusteella olevan lämpimät (JPK, omat ha- joutomaat tai täyttömäet, joissa ruohokasvillisuutta sa osissa kohdissa lajia ei ole on vain harvakseltaan. vainnot).

48 Baptria 2/2010 PERTTI PAKKANENPERTTI

• Phragmatiphila nexa — sorsimoyökkönen Ensimmäinen tunnettu kotimainen P. nexa -populaatio löytyi vuonna 2008 Itä-Suo- mesta (Välimäki ym. 2009). Vuonna 2009 lajia tavattiin edellisvuoden esiintymän ulkopuolelta Kb Tohmajärvellä lajin elinym- päristöksi soveltuvan järvenrantaruovi- kon laiteilta (K. Männistö, suull. tieto). Havain- 36 mm 39 mm to ei sovi ajallisesti vallinneisiin vaellusti- Lacanobia w-latinum, F Lacanobia thalassina, F lanteisiin, mikä tukee käsitystä toisesta aiemmin tuntemattomasta paikallispopulaa- tiosta. Lisäksi tietoomme on tullut yksi il- 20.6.), yksilöt havaittiin aavistuksen myö- • Eugraphe sigma moittamaton havainto samalta alueelta, häisenä (6.–21.7.) ajankohtana. Merkit- — ohjasyökkönen mutta emme pystyneet tarkentamaan tie- täviä vaellusvirtauksia ei kuitenkaan ha- Lajilla on Suomessa kaksijakoinen esiin- toja havainnoitsijoilta. Laji esiintyi edel- vainnointijaksoille osunut. L. w-latinumia tymisalue. Lajia tavataan Hankoniemen leen myös edellisvuotisella havainnointi- on perinteisesti havainnoitu Suomessa alueella lännessä ja toisaalta myös itäisen paikalla suurin piirtein samalla tiheydellä rämesoilta, mutta suot eivät ole välttämät- Suomenlahden rannikolla, mutta pääkau- (S. Haapala, suull. tieto). Kaikesta päätellen laji tömiä lajin esiintymisen kannalta. Kuten punkiseudulta laji näyttää puuttuvan (Vä- on leviämässä ja sitä kannattaa etsiä noin monet muutkin ns. suolajit, L. w-latinum limäki ym. 2009). Ainoan poikkeuksen tekee elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin elää Suomen lähialueilla myös kuivissa edellisen katsauksen koostamisen jälkeen rehevien sisävesien rannoilta. Laji tulee ja hiekkapohjaisissa ympäristöissä, jotka ilmoitettu havainto N Kirkkonummelta (1 kohtalaisesti valolle, mutta vain jos valot muistuttavat pienilmaston äärevyydeltään ex.; N Kirkkonummi Jorvas 666:336; 19.– on asetettu hyvin lähelle varsinaista elin- soita (JPK, omat havainnot). Vastaavaa ympä- 24.7.2008; D. Lindblom). Vuonna 2009 ympäristöä. N. nexan ensisijainen ravinto- ristötyyppiä löytyy monin paikoin esimer- lajia tavattiin 2000-luvun linjasta poike- kasvi vaikuttaa olevan isosorsimo (Glyce- kiksi Salpauselkien kangasmailta. ten vain itäisellä esiintymisalueella (Ka ria maxima) (Skou 1991). Isosorsimon yh- Virolahti, N Porvoo, N Pernaja) yhteensä tenäisimmät esiintymisalueet sijaitsevat • Mythimna turca 3 yksilöä. Etelä-Hämeessä ja sekä Lohjanjärven että — jättiolkiyökkönen Kymijoen ympäristössä (Lampinen & Lah- M. turcan oletettu taantuminen (Välimäki ym. • Actebia fennica ti 2010), mitkä tässä mielessä ovat poten- 2009) näyttää jääneen väliaikaiseksi, vaik- — suomenmaayökkönen tiaalisimpia P. nexa -ympäristöjä. Välttä- ka 2000-luvun alkuvuosien kaltaisia yksi- Laji tavattiin kolmatta kertaa 2000-luvul- mätöntä isosorsimon esiintyminen ei ole, lömääriä ei edelleenkään havaittu. Vuo- la vuonna 2008, jolloin kyseinen yksi- koska tunnetun P. nexa -populaation elin- delta 2009 ilmoitettiin 11 M. turca -yksi- lö tulkittiin vaeltajaksi (Välimäki ym. 2009). ympäristössä ei Lampisen ja Lahden (2010) löä lajin ydinesiintymisalueelta N Raase- Vuonna 2009 yksilöitä (6 exx.) ilmoitet- mukaan isosorsimoa esiinny. Lähinnä ra- porin ja Ka Virolahden väliseltä rannik- tiin sen sijaan enemmän kuin aiemmin vintokasveina tulevat kysymykseen edel- koalueelta (2008: 5 exx.). Lisäksi laji ha- koko 2000-luvulla yhteensä (2000–2008: listä tavallisemmat osmankäämit (Typha) vaittiin toista kertaa 2000-luvulla selvästi 4 exx.). Lajia on kirjattu tietokantaan yhtä ja ojasorsimo (G. fluitans) (Ks. Mikkola & Ja- sisämaan puolella Ta Kouvolassa (1 ex.), paljon vain vuosilta 1990 (9 exx.), 1976 las 1997), mikä lisää potentiaalisten P. nexa mikä on tietääksemme maakunnan ensim- (8), 1962 (33) ja 1961 (9), joskin vuonna -ympäristöjen määrää huomattavasti koko mäinen dokumentoitu havainto. 1962 yksilöitä tiedetään havaitun kolmat- Etelä-Suomessa. ta sataa (Mikkola & Jalas 1977). Merkittävinä • Agnorisma puniceum havaintovuosina 1961, 1962, 1976 ja 1990 • Lacanobia w-latinum — varjomaayökkönen ei lajin lentoaikaan vallinnut selvästi erot- — suotarhayökkönen Tietokantaan ilmoitettujen havaintojen tuvia vaellustilanteita (Wetterzentrale 2010). Laji tavattiin vuonna 2009 keskimääräis- perusteella P. punicean arvioitu leviämi- Vuoden 2009 havainnot sen sijaan ajoit- tä runsaampana (8 exx.) ja vuoden 2004 nen (Kaitila ym. 2009) vaikuttaa todellisel- tuivat (2.–18.8.) usean yksilön kohdalla jälkeen laji on ollut runsaampi vain vuon- ta. Pitkään lajia tavattiin Ka Virolahdella elokuun vaellustilanteisiin, mutta toisaal- na 2007 (2005: 3 exx., 2006: 1, 2007: 12, vain yhdessä ”kymppiruudussa” ja siinä- ta kyseinen aika on myös lajin normaalin 2008: 2). Huomionarvoista on myös ha- kin lähinnä yhdestä kohdasta (JPK, omat ha- lentoajan puitteissa. Euroopassa A. fenni- vaintojen maantieteellinen jakautumi- vainnot). Vuoden 2005 jälkeen lajia on ta- ca on yleislevinneisyydeltään itäinen (Fibi- nen, sillä vuonna 2009 lajia tavattiin tavattu hieman laajemmin ja tämän mukai- ger & Skule 2004), mutta elokuun 2009 vael- vanomaisen esiintymisalueen (N Sipoo, sesti lajia ilmoitettiin vuonna 2009 ydin- lusvirtaukset saivat alkunsa lähinnä länti- N Hanko, Ka Kouvola, Ka Virolahti) li- alueeltaan Ka Virolahdelta neljästä ruu- sestä Keski-Euroopasta, mikä tukee arve- säksi aiempaa laajemmin myös Pohjois- dusta 11 exx.). Yleistymisen myötä lajil- lua lajin kotimaisuudesta. Karjalassa (Kb Ilomantsi Pappilanvaa- le tunnetaan kunnasta nykyisin yhteen- Hyviä havaintovuosia/-jaksoja edeltää ra ja Möhkö, Kb Lieksa), mistä laji on ai- sä noin 20 esiintymispaikkaa. Lisäksi vuotta 1976 lukuun ottamatta edellisen emmin ilmoitettu vain kerran (Kb Liperi yksi havainto ilmoitettiin uudelta paikal- vuoden elokuun aikana vallinneet etelän- 2007). Havainnot edustavat todennäköi- ta ydinalueen länsilaidalta Ka Kotkan Sal- ja kaakonpuoleiset ilmavirtaukset, joiden sesti paikallisia yksilöitä, vaikka yhtä lajin minlahdelta (2 exx.). yhteydessä havaittiin yksittäisiä A. fenni- normaalin lentoajan puitteissa tehtyä ha- ca -yksilöitä [16.–17.8.1960 (ei havainto- vaintoa lukuun ottamatta (Ka Kouvola 7.– ja), 2.–4.8.1989 (N Helsinki 13.8.; 1 ex.,

49 Baptria 2/2010 TIMO LEHTO (BULGARIA) 17.–18.8.2008 (N Kerava 25.8.; 1 ex.)]. Mahdollisesti suuremmat havaintomää- rät edustivat paikallispopulaatioita, jotka syntyivät otollisina vuosina edellisen vuoden vaellusten seurauksena, mutta pysy- viä runsaampia kantoja lajin ei ole uskot- tu Suomessa kykenevän muodostamaan (Mikkola & Jalas 1977). Huippuvuosien paikallispopulaatioiden mahdollisuutta puoltaa yksilöiden jakautuminen havaintojaksoit- tain. Huippuvuosina havainnot keskitty- vät yksittäisiä yksilöitä lukuun ottamatta noin kolmen viikon jaksolle elokuun en- simmäiseltä kolmannekselta eteenpäin ja jakautuvat suhteellisen tarkasti normaali- jakauman mukaisesti tämän jakson sisällä, huipun osuessa elokuun puoliväliin (Kuva Noctua janthina 7). Jos havainnot edustaisivat yksinomaan — tummamorsiusyökkönen vaeltaneita yksilöitä, satunnaisina hetkinä esiintyvät vaellustilanteet tuottaisivat tilanteen, missä usean vuoden yhdistetyssä Noctua-suvun nousukiito ei laannu! aineistossa yksilöt jakautuisivat tasaisem- min havaintojaksojen kesken eikä selvää Noctua-lajien menestyminen noteerattiin ta [Ab Dragsfjärd Örö: 23.7–5.8. (2 000 lentohuippua muodostuisi. joitakin vuosia sitten (Välimäki ym. 2008). exx.), 5.–25.8. (1 600 exx.)]. Mahdollises- Tällöin keskityttiin lähinnä tavallisimpiin ti N. comes -havaintoja on viime vuosina Nykyisen esimerkiksi uutta uhanalais- lajeihin N. pronuba ja N. fimbriata sekä jäänyt ilmoittamatta, koska ne ovat ker- arviointia suorittaneen asiantuntijaryhmän yleisempää mielenkiintoa herättäneisiin N. tyneet vain lajin tunnetun esiintymisalu- omaksuman tulkinnan mukaan A. fennica orbonaan ja N. interpositaan, joiden kaik- een sisäpuolelta toisin kuin muilla muu- on nimensä mukaisesti vanha suomalainen kien todettiin olevan leviämässä. Jälkim- ten tavanomaisina pidetyillä Noctua-la- laji, joka on elänyt paikallisena Imatra– mäisen lajin kohdalla seuraavassa yhteen- jeilla. Tässä mielessä huomionarvoisim- Lappeenranta-akselilla hyvin pitkään (JPK, vedossa (Välimäki ym. 2009) esitetty esiin- mat N. comes -havainnot vuodelta 2009 suull. tieto). Joka tapauksessa laji on esiin- tymisaluerajaus Pori–Imatra-linjan etelä- ilmoitettiin St Porista (13.–30.8.), Oa Maa- tynyt vähintään lähialueilla jo 1800-luvun puolisessa Suomessa sai vahvistusta vuon- lahdelta (16.–30.8.) sekä erityisesti Ka alussa, sillä vuoden 1806 lajikuvauksen na 2009 (ko. maakuntien pohjoisimmat ha- Miehikkälästä (3.–5.8), joskin todennä- tyyppiyksilö on kirjattu pyydetyksi Pie- vainnot: St Eura, Ta Tampere, Sa Taipalsaari köisimmin kysymys on yksittäisistä vael- tarista. Hyönteistietokantaan ilmoitettu- ja Sa Imatra). Lajia tavattiin esiintymisalu- taneista yksilöistä, lajin esiintymisalueen eellaan kattavasti ja viime vuosien tapaan rajoittuessa edelleen pohjoisessa kor- jen havaintojen jaksottaisuus saattaa selit- runsaasti (484 exx.). Ainoa yleislevinneisyy- keintaan Varsinais-Suomen pohjoisosiin tyä sekä keräily- että ilmoitusaktiivisuu- destä poikkeava havainto (1 ex.) ilmoitet- ja idässä pääkaupunkiseudulle. den vaihtelulla. 1960-luvulla Kaakkois- tiin Oa Maalahdelta (8.–15.8.), mutta tämä Merkittävimmät Noctua-havainnot Suomessa ei kerätty säännöllisesti juuri liittynee elokuun puolivälin vaellustilan- vuodelta 2009 koskivat suvun kolmea lainkaan ja käsitys lajin vaellusluonteesta teeseen (ks. myös N. janthe), joskin aikai- harvinaisempaa lajia. Sekä N. janthina syntyi todennäköisesti läntisiin, lajin var- sempina vuosina ainakin tilapäinen paikal- (31 exx.), N. janthe (10 exx.) että N. in- sinaisen elinalueen ulkopuolisiin havain- lispopulaatio on vaikuttanut mahdolliselta terjecta (3 exx.) havaittiin kenties ensim- aina Keski-Pohjanmaata myöten (M. Ahola, mäistä kertaa samana vuotena maas- suull. tieto). Samoin yksittäishavainto N. or- samme eivätkä havainnot koskeneet pel- 10 bonasta Oa Maalahdelta (30.8.–5.9) on tul- kästään yksittäisiä yksilöitä. N. janthinaa kittavissa vaeltajaksi, koska muut havain- havaittiin 20 yksilöä, N. janthea 4 yksilöä 8 not (40 exx.) keskittyivät yksinomaan lajin ja N. interjectaa (3 exx.) yksin Ab Drags- Ä ydinalueelle lounaiselle rannikkoalueelle fjärdin Örössä, mikä oli jälkimmäisen 6

Al Kumlingesta N Helsinkiin ja Etelä-Poh- lajin ainoa havaintopaikka. Osa havain- MÄÄR Ö

janmaan havainto ajoittuu vuoden merkit- noista koskee havaintopaikan ja ajan- SIL 4 tävimpään vaellustilanteeseen. kohdan perusteella lähes varmuudella YK N. comes vaikutti käyttäytyvän muis- vaeltaneita yksilöitä, kuten N. janthe St ta samansukuisista lajeista poikkeavasti, Eurajoelta (22.–25.8.). Havaintojen mah- 2 sillä sen esiintymisalue ei ole laajentunut dollisesta vaellusluonteesta huolimatta ja havaintomäärät ovat laskeneet (Välimä- N. janthinaa ja N. janthea voidaan pitää 0 ki ym. 2008). Esiintyminen keskittyy edel- kotimaisina lajeina Saaristomeren alueel- 4.–8.8. 9.–13.8. 19.–23.8. 24.–28.8. 15.–19.7. 20.–24.7. 25.–29.7. 10.–14.7- 29.8.–2.9. leen suhteellisen pienelle alueelle Lounais- la niiden havaintohistorian perusteella. 30.7.–3.8. Suomeen, mutta lajin epäilty taantuminen N. interjecta tuskin esiintyy paikallisena JAKSO ei vuoden 2009 havaintojen perusteella (yksilöt havaittiin 6.–10.9. hyvällä vael- vaikuta todelliselta. N. comes -yksilöitä il- tajapaikalla), joskin lähivuosina tilanne KUVA 7. Hyönteistietokantaan ilmoitettu- moitettiin nyt runsaammin kuin koskaan voi muuttua, koska ainakin Ruotsissa laji jen A. fennica -yksilöiden ajallinen jakautumi- (3 721 exx.), joskin pääosa yksilöistä sisäl- on sekä runsastunut että levinnyt (N. Ryr- nen huippuvuosina 1961, 1962, 1976, 1990 tyi kahteen havaintoon samalta paikal- holm, suull. tieto). ja 2009.

50 Baptria 2/2010 toihin perustuen. 1970-luvun alkuvuosi- aktiivipyynnilläkin vain parhailta paikoil- lentokentille, radanpientareille ja kaupun- na muutamat keräilijät aloittivat säännöl- ta (vrt. Actebia praecox, Spaelotis sueci- kiympäristöihin. A. fennican kohdalla on lisen havainnoinnin Etelä-Savossa ja ko- ca, S. ravida). Lisäksi Venäjän euroopan- mahdollista, että laji on kärsinyt viimeisi- timaisuushypoteesin mukaisesti A. fenni- puoleisissa osissakaan vaellusten olete- nä vuosikymmeninä elinympäristön heik- caa havaittiin hyönteistietokannankin mu- tuilla lähdealueilla laji ei missään nimessä kenemisestä (paahdeympäristöt) ja sik- kaan lähes vuosittain (-70, -72, -74, -75, ole runsas, vaan sielläkin ilmeisen harvi- si laji on nykyisin huomattavasti aiem- -76) aina poikkeuksellisen kylmään ke- nainen ja paikottainen (R. Leinonen & K. Nup- paa harvinaisempi. Toisaalta lajin elinym- sään 1977 saakka (vrt. Calamia tridens). ponen, suull. tiedot). päristövaatimuksista ei ole tarkkaa kuvaa, Havaintojen säännöllisyys viittaa kotimai- Suomen itäpuolella A. fennicaa tava- sillä idässä lajia on saatu yksittäin esimer- suuteen etenkin jos huomioidaan, että lä- taan havumetsissä (ks. yllä), mutta esi- kiksi harvasta (ja siksi valoisasta) kenttä- heskään kaikkia tämän ajan havaintoja ei merkiksi Ruotsissa laji on havaittu run- kerroksen tuoreiden niittyjen leimaamasta ole kirjattu tietokantaan (ks. yllä). Tulkin- saana metsäpaloalueella (Skou 1991). Eten- taigametsästä (Altai), avoimesta sekamet- nassa on huomioitava myös lajin heikko kin myöhemmät tiedossamme olevat suo- särinteestä läheltä järvenrantaa (Baikal) ja havaittavuus, sillä A. fennica tulee passii- malaiset havainnot keskittyvät myös mik- rehevältä pohjoiseen avautuvalta vuoren- visiin pyydyksiin ilmeisen heikosti ja run- roilmastoltaan ääreville hiekkapohjaisil- rinteeltä n. 2800 mpy (Kirgisia) (K. Nuppo- saammin tämän tyyppisiä lajeja tavataan le ja avoimille paikoille, kuten harjuille, nen, suull. tieto).

Vuodelta 2009 ilmoitettiin harvi- • Baptria tibiale • Ptilophora plumigera naisista kotimaisista suurperhosis- Ta Lempäälä 6809:3336; 28.6. (3 exx.) N Kirkkonummi 665:335; 12.10.–3.11. ta myös seuraavia havaintoja: • Eupithecia groenblomi (9 exx.) Om Reisjärvi 706:340; 5.7.–12.8. (4 exx.) N Espoo 6670:3372; 16.–27.10. (1 ex.) • Gastropacha populifolia Kb Liperi 693:361; 24.7.–1.8. (1 ex.) • Cerura erminea N Hanko 664:328; 15.–23.7. (1 ex.) Om Kärsämäki 708:344; 1.–3. 8. (1 ex.) N Pernaja 6682:3441; 25.6. (1 ex.) N Hanko; 3.–10.8. (1 ex.) • Eupithecia expallidata Sa Imatra 678:359; 20.6.–6.7. (1 ex.) • Scopula caricaria Ka Virolahti 672:354; 8.–18.7. (1 ex.) Ta Kouvola 6754:3477; 2009. (1 ex.) N Pernaja Rabbas 6682:3441; 25.7. Ta Asikkala 677952:343005; 9.7. (1 ex.) • Calyptra thalictri (1 ex.) Kb Liperi 69346:36250; 20.–25.7. (1 ex.) Ta Kouvola 6754:3477; 2009. (1 ex.) N Pernaja Tjuvö 669:345; 26.–27.7. Sa Savonlinna 686:359; 1.8. (1 ex.) • Xestia borealis (1 ex.) N Pornainen 670:340; 14.9. (2 toukkaa) Lkor Sodankylä 757:350; 11.7. (5 exx.) N Porvoo 669:343; 19.9. (2 toukkaa) TIMO LEHTO (BULGARIA)

Kotimaisia vai ei?

• Scopula ornata — valkolehtimittari Vuoden 2008 todennäköisen vaellustilanteen jälkeen pidettiin mahdollisena, että S. ornata voisi muodostaa paikallisia kantoja etelärannikolle (Välimäki ym. 2009), sillä myös aikaisempina vuosina on saatu viit- teitä tilapäisistä paikallispopulaatioista (K. Vaalamo, suull. tieto; ks. myös Mikkola ym. 1985). Ennustus ei kuitenkaan toteutunut, sil- lä vuonna 2009 lajia havaittiin vain yksi yksilö Ab Dragsfjärdin Örössä (5.–25.8.). Havainto sopii ajankohdaltaan elokuun puolivälissä vallinneeseen lyhytaikaiseen etelävirtaukseen, mitkä yleisesti vaikuttavat otollisilta lähivaellushavainnoille juuri kyseisellä paikalla. Edellinen tietokantaan talletettu havainto Öröstä on vuodelta 1999, joten myöskään havaintojen epä- säännöllisyys ei viittaa paikallispopulaatioon. Scopula ornata — valkolehtimittari

51 Baptria 2/2010 Viron Saarenmaalla laji on yleinen, mut- PAKKANENPERTTI • Meganola albula ta ei näkyvä puutarhatuholainen. Aikuisia — vattuvenhokas tapaa runsaasti erityisesti merenrantanii- M. albula havaittiin muutaman vuoden tyillä (jopa ruovikoiden reunoilla), missä tauon jälkeen jälleen Suomessa. Lajia pi- harvemmin on asutusta. Vastaavasti myös dettiin ensilöydön aikoihin potentiaali- Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa lajin py- sena kotiutujana (Mutanen ym. 2007), mut- syvämpi esiintyminen keskittyy etenkin ta myöhempi havaintohistoria ei tue tätä pohjoista kohti yhä voimakkaammin ka- käsitystä. Vuoden 2005 jälkeen laji jäi ha- peille rannikkokaistaleille ja saarille (Hy- vaitsematta vuosina 2006–2008 (Välimä- dén 2006). F 34 mm ki ym. 2008, 2009). Tässä mielessä ilmoitettu Protarchanara brevilinea, M. albula -havainto vuodelta 2009 N Hel- • Eucarta virgo singin Santahaminasta (1 ex.) oli jopa jon- — pietaryrttiyökkönen kinlainen yllätys etenkin, kun merkittävää Lajin arvioitiin olevan kotiutumassa jo • Protarchanara brevilinea vaellustilannetta ei havaintoajankohtana vuonna 2005 (Mutanen ym. 2007). Suotui- — ruokohämy-yökkönen (20.–25.7.) vallinnut. Lisäksi tiedossam- sa jakso jatkui vielä seuraavana vuote- Lajin ensihavainto Suomesta on N Han- me on varmistetut, mutta ilmoittamatto- na, mutta vuosina 2007 ja 2008 harventu- gosta vuodelta 1967, minkä jälkeen lajia mat havainnot Ka Virolahdelta heinäkuun neiden havaintojen seurauksena lajin ar- havaittiin 1980-luvun puoliväliin men- 20. päivän tienoilta (S. Leinikka leg., J.- vioitiin kaikesta huolimatta olevan riip- nessä noin 30 yksilöä (Ahola & Silvonen). P. P. Kaitila det.) sekä N Kirkkonummelta puvainen Suomen ulkopuolelta tulevista brevilinea esiintyi paikallisena Hanko- heinäkuun lopulta (H. Koski & J. Junni- vaelluksista (Välimäki ym. 2008, 2009). Vuon- niemellä ainakin 1980-luvun alkupuolella lainen leg.). Käytännössä heinäkuun lop- na 2009 lajia ilmoitettiin kahdesta edellis- (N Hanko Tvärminne; 5.6.1980; 1 ex.; M. pupuolen lupaavilta vaikuttaneet säätilan- vuodesta poiketen huomattavan runsaasti Ahola) (Ahola & Silvonen), mutta 1980-luvun teet ”lässähtivät” ja otollisimmat virtauk- (2007: 4 exx., 2008: 3, 2009: 26) elokuun puolivälin jälkeen tiedossamme on vain set suuntautuivat Suomen lähialueille joko puolivälistä syyskuun viime kolmannek- yksi ilmoittamaton havainto N Raasepo- maamme etelä- tai itäpuolelle (ks. Huomi- sen alkuun (19.8.–20.9.). rin Tammisaaresta 1990-luvun puolivälin onarvoiset vaellustilanteet 2009, s. 60). Ilmoitettujen yksilöiden runsaudesta jälkeen (S. Korpela, suull. tieto). Laji rauhoitet- Toisaalta pitää muistaa, että laji on levin- huolimatta E. virgo vaikuttaa edelleen pi- tiin vuonna 1989 (asetus eräiden eläinla- nyt ja runsastunut Baltiassa (Mutanen ym. kemmin vaellusluonteiselta kuin kotimai- jien rauhoittamisesta 492/1989; 4§), min- 2007), mistä yksittäisiä yksilöitä voi siirtyä selta lajilta. Lajia on Suomessakin havait- kä seurauksena osa havainnoista on voi- Suomeen esimerkiksi Suomenlahden ylit- tu joinakin vuosina jo kesäkuun lopulla, nut jäädä ilmoittamatta [Huom! rauhoitus tävien ukkosrintamien saattelemina. mutta vuonna 2009 (myös vuonna 2008) purettu 1.3.1997 alkaen (luonnonsuojelu- ensimmäiset yksilöt havaittiin vasta lä- asetus 160/1997; 18 §)]. Vuonna 2009 laji • Malacosoma neustria hempänä elo- ja syyskuun vaihdetta, vuo- havaittiin kahdessa paikassa sekä Ab Län- — tarharengaskehrääjä den parhaiden vaellustilanteiden aikaan. si-Turunmaan Utössä (12.8.: 1 ex.) että N Lajia pidettiin muutamia vuosia sitten yh- Sekä elokuun puolivälin että elo- ja syys- Hangossa syyskuun ensimmäisellä viikol- tenä todennäköisimpänä Suomeen kotiu- kuun vaihteen vaellustilanteet olivat hyvin la (L. Jalonen, suull. tieto). Varsinkaan aikai- tuvista lähialueilla runsastuneista lajeista, edullisia juuri E. virgo -vaelluksille, kos- sempi havainto ei sovi täsmällisesti elo- vaikka lajin runsaampi esiintyminen kes- ka laji on 2000-luvun alkupuolella levin- kuun vaellustilanteisiin. Myöhäisempi ha- kittyi vain yhdelle vuodelle 2006 (Välimäki nyt voimakkaasti Ruotsin itärannikolla (N. vainto sen sijaan ajoittuu vuoden merkit- ym. 2008). Ennakko-odotuksista huolimatta Ryrholm, suull. tieto). Myös yksilöiden maan- tävimpään vaellustilanteeseen, mutta toi- lajia ei ilmoitettu lainkaan vuonna 2008 ja tieteellinen jakautuminen puoltaa lounais- saalta havaintopaikan välittömässä lähei- lajin esiintymisen todettiin olevan sidok- vaelluksia, sillä yhtä yksilöä lukuun otta- syydessä sijaitsee myös erittäin potentiaa- sissa vaelluksiin (Välimäki ym. 2009). Vuo- matta perhoset havaittiin N Sipoosta Ab lisen elinympäristö lajille (PV, omat havain- si 2009 ei tuonut muutosta jälkimmäiseen Naantalin kautta Al Finströmiin ulottuval- not). käsitykseen, sillä lajia ilmoitettiin vain la kapealla rannikkovyöhykkeellä. Ainoa C. brevilinea -toukat elävät kuivahkoil- yksi yksilö Ab Dragsfjärdistä, tosin mer- selvä sisämaahavainto ilmoitettiin St Eu- la kasvupaikoilla kasvavalla järviruo’olla kittävimpien vaellustilanteiden ulkopuo- rasta, sekin muutaman päivän vaellusti- (Phragmites australis) (Skou 1991, Ahola & lelta (22.–29.7.). Kotimaisuutta vastaan lanteen jälkeen (6.–15.9.). Silvonen). Kasvava pikkutoukka elää kor- kertoo myös toukkahavaintojen puuttu- Kasvatushavaintojen perusteella la- ren sisällä tavallisesti kahden ylimmän minen. M. neustria -toukat elävät monilla jin suomalainen nimi pietaryrttiyökkönen solmun välissä, minkä seurauksena kas- muun muassa puutarhoissa tavallisilla leh- vaikuttaa harhaanjohtavalta (L. Jalonen, suull. vin ylin lehti kellastuu luonteenomaisesti tipuilla [omenat (Malus), tuomet, luumut tieto). Naaras, jolle tarjottiin muninta-alus- jo alkukesällä (M. Ahola, suull. tieto). Vaikka ja kirsikat (Prunus)] näkyvästi suurina yh- taksi sekä tuoretta pietaryrttiä (Tanace- vuoden 2009 havainnot koskisivat vael- dyskuntina aiheuttaen pahimmillaan mer- tum vulgare) että pujoa (Artemisia vulga- taneita yksilöitä, lajia kannattaa pitää sil- kittävää vahinkoa (Marttila ym. 1996). Puutar- ris) muni yksinomaan jälkimmäiselle (tai mällä ruovikoiden laiteilla, koska laji do- hatuholaisena lajin vakinainen esiintymi- munitusastian seinille), mutta ei yhtään kumentoidusti pystyy säilymään vähin- nen tulisi dokumentoitua paitsi perhoshar- munaa pietaryrtille. Samoin pikkutoukat tään tilapäisviipyjänä Suomessa ja vael- rastajien, mutta myös useiden muiden si- jättivät pietaryrtin kokonaan koskematta, lustilanteen seurauksena syntyneiden pai- dosryhmien toimesta hyvin nopeasti. Toi- mutta kasvoivat nopeasti täysikasvuisiksi kallispopulaatioiden löytyminen on lähi- saalta on perusteltua olettaa, että M. neus- pujolla. Aluksi toukat söivät pujon lehtiä vuosina mahdollista. Laji suosii metsän tria on pohjoisessa ilmastorajoitteinen ja myöhemmin myös kukintoja. suojaamia ruovikoita tai, kuten jo aiem- laji, mikä vaikuttaa sen havaittavuuteen. min viitattiin, avoimien ruovikoiden kui-

52 Baptria 2/2010 PERTTI PAKKANENPERTTI vempia osia (Skou 1991, Ahola & Silvonen). lelle vakiintuneen esiintymisalueen (8 Hangossa toukkia löytyi ainakin kysei- exx.) lisäksi jälleen Itä-Suomen sisämaas- senä ajankohtana täysin kuivalla maalla sa Kb Liperissä (18.–30.8.) ja Sb Kuopi- kasvaneesta laaja-alaisesta ruovikosta (M. ossa (24.8.–2.9.). Edellisessä tiedonan- Ahola, suull. tieto). Virossa lajia tapaa lähin- toartikkelissa esitettyä epäilystä pohjois- nä meren rannoilla matalien hiekkaranto- ten havaintojen vaellusluonteesta (Välimä- jen ruovikoissa (JPK, omat havainnot). ki ym. 2009) ei pelkästään yksittäishavainto- jen perusteella ole edelleenkään ole syy- • Xestia ditrapezium tä muuttaa Molemmat pääesiintymisalu- — kolmioruuniyökkönen een ulkopuoliset havainnot sopivat ajan- 40 mm Tästä vuodelta 2006 maalle uutena ilmoi- kohdiltaan täsmällisesti elo- ja syyskuun Anorthoa munda, C tetusta yökköslajista (ks. Välimäki ym. 2008) il- vaihteen vaellustilanteeseen. Samanaikai- moitettiin neljä havaintoa vuodelta 2009 sesti lajia havaittiin myös etelärannikol- [Ka Virolahti 11.–28.7. (1 ex.), Kb Ilo- la Ka Kotkassa (1 ex.) ja N Porvoossa (2 taan lisäksi vaelluksen pääkohdealueelta mantsi Pappilanvaara 28.–29.7. (1 ex.) ja exx.). Kotimainen kanta vaikuttaa 2009 etelärannikolta (tai missään muualtakaan) 31.7.–10.8. (1 ex.), N Sipoo 12.–23.7. (1 havaintojen perusteella sen sijaan lentä- ei samanaikaisesti ilmoitettu hyönteistie- ex.)]. Havainnot sopivat täydellisesti hei- vän jonkin verran aikaisemmin, sillä laji tokantaan yhtään yksilöä, vaikka A. mun- näkuun loppupuolen heikohkoon vaellus- havaittiin jo heinäkuun lopussa Ab Län- da kuuluu suhteellisen tavallisten kevät- virtaukseen, jonka lähtöalue sijaitsi Suo- si-Turunmaan Paraisilla (3 exx.) ja N Hel- vaeltajien joukkoon. Muutenkin kolmen men kaakkoispuolella lajin ydinalueella singissä (1 ex.) sekä elokuun alkupuolis- yksilön havaitseminen yhden illan aika- (ks. Fibiger & Skule 2004). Aluksi virtaus suun- kolla Ab Maskussa (1 ex.) ja Ka Kotkas- na lajille soveliaasta ympäristöstä viit- tautui voimakkaammin länteen (Sipoo), sa (1 ex.). Vastaavasti Uudeltamaalta lajin taa lähes poikkeuksetta paikallispopulaa- minkä jälkeen virtaus kiersi kaakon (Vi- kotiutumisen jälkeen vuosina 2005–2009 tioon. Lajia tavattiin jo vuonna 2008 sel- rolahti) kautta itään (Ilomantsi). Epäilyk- ilmoitettujen yksilöiden perusteella lajin västi keskimääräistä runsaammin (8 exx.), settä kysymyksessä ovat vaeltaneet yksi- huippulento osuu elokuun ensimmäisen mutta yksilöt olivat havaintoajankohtien löt. Toisaalta X. ditrapezium on sekä elin- kolmanneksen loppuun ja elokuun viimei- ja -paikkojen perusteella yhdistettävis- ympäristönsä suhteen vaatimaton (Fibiger sen kolmannekselta alkaen yksilöitä ha- sä vaelluksiin (Välimäki ym. 2009). Kuitenkin 1993) että ekspansiivinen Suomen etelä- vaitaan enää huomattavan niukasti. Emme paikallispopulaatioiden syntymistä pidet- puolisilla lähialueilla (N. Savenkov & I. Šulcs, voi kuitenkaan yksiselitteisesti sulkea pois tiin suhteellisen runsaslukuisen vaelluk- suull. tiedot), minkä seurauksena lajin kotiu- mahdollisuutta, että itäiset sisämaahavain- sen seurauksena mahdollisena. A. munda tuminen lähivuosina etenkään merkittävi- not koskisivat kotimaista kantaa, joka len- on Suomessa yhdistetty tammeen (Quer- en vaellusten jälkeen ei sittenkään olisi jä- täisi Salpausselkien eteläpuolen perhosia cus robur) ja siksi paikallispopulaatioiden rin yllättävää. myöhemmin lähinnä ilmastollisista syis- todennäköisyys laskee voimakkaasti pää- tä. Lajin itäpainotteisen yleislevinneisyy- kaupunkiseudulta itään (ks. Lampinen & Lahti den (Fibiger & Skule 2004) perusteella kotiu- 2010), vaikka lajia on hyönteistietokannan tuminen Itä-Suomeen olisi jopa odotettua. mukaan tavattu 2000-luvulla säännöllises- Vakinaistuneet lajit Aika näyttää lukeutuuko H. ultima laajaan ti Etelä-Karjalaa myöden. joukkoon lajeja, joiden vakituinen esiinty- • Chloroclystis v-ata misalue ulottuu idässä selvästi pohjoisem- — lehtovähämittari mas kuin Länsi-Suomessa. Samoin kuin edellinen laji, C. v-ata havaittiin vakiintuneelta esiintymisalueel- • Sedina buettneri Yleistyneet tai laan Lounais-Suomessa [Ab Dragsfjärd — pikkukalvakkayökkönen runsastuneet lajit (1 ex.), N Helsinki Kuivasaari (1 ex.) ja N Lajia havaittiin yhteensä 11 yksilöä, jot- Hanko (1 ex.)]. Vaikka laji havaittiin kah- ka jakautuivat maantieteellisesti N Perna- • Hemithea aestivaria tena sukupolvena, kokonaisyksilömäärä jasta Ka Virolahdelle. Yksilöt havaittiin — lehvämittari oli edellisvuosien tapaan alhainen (ks. Väli- lajin tyypilliseen lentoaikaan syyskuussa H. aestivarian menestys jatkuu. Laji levit- mäki ym. 2009), joskaan lajin paikallisuudes- merkittävien vaellustilanteiden ulkopuo- täytyi koko eteläiselle rannikkovyöhyk- ta ei liene epäilystä. Lajin toukka elää mo- lella. Epäilemättä S. buettneri elää monin keelle vuoteen 2007 mennessä (Välimäki ym. nien kasvien kukinnoilla, kuten herukoil- paikoin Suomenlahden lahtien rantaruovi- 2008). Vuonna 2009 lajia havaittiin koko la (Ribes), seljoilla (Sambucus) (Kimber koissa. esiintymisalueella Ab Länsi-Turunmaal- 2010), punalatvalla (Eupatorium), meira- ta N Pyhtäälle yhteensä 80 yksilöä. Ilmei- milla (Origanum), ukonputkella (Herac- • Anorthoa munda sesti läheskään kaikkia yksilöitä ei ilmoi- leum sphondylium) (Mikkola ym. 1989), leh- — pilkkuraitayökkönen tettu, koska laji on siinä määrin runsastu- muksella (Tilia cordata) ja kasvatuksessa Vuonna 2009 lajista ilmoitettiin ensim- nut. Hyvänä esimerkkinä on vuoden 2009 putkikasveilla (Apiaceae) (Pakkanen 2003). mäinen todennäköinen paikallispopulaa- havainnot Ab Dragsfjärdin Öröstä, missä Moniruokaisena lehtolajina C. v-ata on tiohavainto vuosikausiin. Yksilöitä ilmoi- samalla paikalla havaittiin kauden aikana mahdollisesti tunnettua runsaampi, mutta tettiin yhdeltä paikalta N Vantaan Tam- 62 yksilöä. vaikeasti tavoitettavana ylenkatsottu. mistosta kahteen eri otteeseen yhteensä 4 kappaletta. Periaatteessa myöhäisemmät • Peribatodes secundarius • Hydraecia ultima kolme yksilöä (3.5.) olisivat voineet liittyä — sulkaharmomittari — hierakkayökkönen huhtikuun lopun vaellustilanteeseen, mut- Laji on levittäytynyt parina viime vuote- Laji havaittiin Salpausselkien eteläpuo- ta tämä on hyvin epätodennäköistä. Van- na perinteisen esiintymisalueensa ulko-

53 Baptria 2/2010 puolelle (Välimäki ym. 2009) eikä leviäminen sä Suomessa lajia havaittiin vain kahdel- sä 1948 perhoshavaintoa lajin lentoajal- näytä hidastuvan. P. secundarius ilmoi- la paikalla Ab Länsi-Turunmaan Houtska- ta (ääripäivät 27.6.–13.8.) vuosilta 2005– tettiin toista kertaa peräkkäin pohjoisim- rissa (1 ex.) ja N Pyhtäällä (1 ex.). Esiin- 2008 (2001–2004: 2060), joskaan tarkan masta havaintopaikastaan Ab Pyhärannas- tymisaluetta ja havaintopaikkojen määrää havaintopaikan keräilyhistoriasta meil- ta (1 ex.), mikä vahvistaa käsitystä todel- merkittävämpi muutos edellisvuosista il- lä ei ole tietoa. Mahdollisesti lajin leviä- lisesta leviämisestä. Voimakkaammin le- menee lajin huomattavana runsastumise- misestä kertoo havainto kokonaan uudelta viäminen näkyy esiintymisalueen laajene- na. Vuosina 2006 ja 2007 lajia havaittiin alueelta sisämaasta Sa Sulkavan Lohilah- misena itään. Vuonna 2008 esiintymisalue yhteensä 79 yksilöä ja vuonna 2008 90 delta (1 ex.) heinäkuun vaellustilanteiden ulottui etelärannikolla N Raaseporin Tam- yksilöä (Välimäki ym. 2009), mutta vuodelta ulkopuolelta (11.7.). Nähtäväksi jää onko misaaren tienoille (Välimäki ym. 2009), mutta 2009 ilmoitettiin peräti 203 yksilöä. Run- Lehdon (2007) arvelu luultua tavallisem- vuonna 2009 lajia havaittiin huomattavas- sastuminen näkyy myös yksittäisissä pai- masta lajista vihdoin toteutumassa. ti idempänä N Kirkkonummella (1 ex.), N koissa, sillä edellisenä vuonna ilmoitettu Helsingissä (2 exx.), N Porvoon Flottskä- yhden paikan kausiennätys rikottiin mo- • Nycteola revayana rissä (1 ex.) ja Virskärissä (1 ex.). Itäiset- ninkertaisesti [Oa Isokyrö Kortesluoma — tammilaahusyökkönen kin havainnot edustavat todennäköisesti 122 exx. (2008: 26 exx.)]. Laji on yleistynyt koko 2000-luvun ajan, paikallisia perhosia. sillä havaintojen määrä on hyönteistie- • Callimorpha dominula tokannassa kasvanut tasaisesti (Kuva 8). • Alcis jubatus — kiiltosiilikäs Vuonna 2009 lajista ilmoitettiin hyönteis- — naavamittari Lajia havaittiin tutulla paikalla N Porvoos- tietokantaan yhdeksän havaintoa, jotka A. jubatus on kuulunut vakiolajistoon vii- sa sekä toukkana (7 exx.) että aikuisena (1 koskivat 15 yksilöä. Havainnot jakautui- me vuosien tiedonantoartikkeleissa, kos- ex.), mutta myös Ka Virolahdella (1 ex.), vat maantieteellisesti suhteellisen pienel- ka löytöpaikkojen lisääntymistä (Mutanen joskin ajankohdan (24.–25.7.) perusteella le alueelle Lounais-Suomeen Ab Turusta ym. 2007, Välimäki ym. 2009) on seurannut mo- mahdollisesti vaeltaneena. Tosin on huo- N Kirkkonummelle. Lisäksi laji havaittiin nin paikoin myös runsastuminen (Välimäki mioitava, että todennäköisesti lajilla oli Al Lemlannissa (8 exx.) (Kämäräinen 2005). ym. 2009) eikä vuosi 2009 tehnyt poikkeus- vähintään tilapäinen kanta Etelä-Karjalas- N. revayanan paikallinen runsaus ei ta. Lajin levinneisyys näyttää asettuneen sa 2000-luvun alkuvuosina (2003: 3 exx., hyvästä jaksosta huolimatta ole juurikaan kattamaan suuren osan Väli-Suomea Ou- joista yksi toukka; 2004: 6 exx.), minkä muuttunut, vaan lisääntyneet yksilömää- lu–Kuusamo-linjasta etelään Pori–Imat- jälkeen havainnot puuttuvat neljältä seu- rät ovat seurausta havaintomäärän ja ha- ra-linjalle, vaikka havainnot läheltä esiin- raavalta vuodelta. Havainnoinnin vähene- vaintopaikkojen lukumäärän kasvamises- tymisalueen pohjoisrajaa vuodelta 2009 minen tuskin selittää C. dominula -havain- ta. Joka tapauksessa on selvää, että laji on puuttuivat. Pohjoisimpana laji havaittiin tojen loppumista, sillä merkittävämmäs- nykyään löydettävissä useimmista tammi- lännessä Om Kokkolassa (16 exx.) ja idäs- tä yksittäisestä havaintoruudusta Ka Vi- koista Etelä-Suomessa. Aikuistalvehtijak- sä Kb Lieksassa (17 exx.). Eteläisimmäs- rolahdella (671:353) ilmoitettiin yhteen- si laji on liikkeellä huomattavan myöhään keväästä — parhaimmin vasta toukokuun

TIMO LEHTO (BULGARIA) jälkipuoliskolla. Aikuiset lentävät heti il- tahämärissä ja uudelleen aivan loppuyöstä (PV, omat havainnot).

15 HAVAINNOT YKSILÖT 12

Ä 9

KUMÄÄR 6 LU

0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

KUVA 8. Hyönteistietokantaan ilmoitetut N. revayana -havainnot ja -yksilöt vuosina 2000–2009. Isokeltasiipi (Lithosia quadra) on kookkaasta • Lithosia quadra olemuksestaan huolimatta — isokeltasiipi istuessaan muiden keltasii- Laji on levinnyt viimeisen kolmen vuoden pien kaltainen, kapea ja tikku- aikana rannikolta sisämaahan ja nykyle- mainen. Naaraille ominaiset vinneisyys kattaa koko eteläisen Suomen tummat täplät puuttuvat koiraiden etusiiviltä. Viime vuosina vähintään Pori–Virolahti-linjalle. Vuon- lajin leviäminen Suomessa on ollut na 2009 yksilöitä ilmoitettiin suhteelli- merkittävää. sen tasaisesti koko esiintymisalueelta [ää- rihavainnot: St Rauma (1 ex.), St Eura (2

54 Baptria 2/2010 exx.), Ta Nokia (1 ex.), Ka Miehikkälä (1 jin yhtenäinen esiintymisalue on eteläran- 2,0 ex.)]. Lisäksi lajia havaittiin Itä-Suomen nikollakin edelleen suhteellisen suppea — sisämaassa entistä pohjoisempana [(Sa Ka Virolahdelta N Pernajaan. Elinalueel- 1,5

Imatra Kiurula (1 ex.) ja Immola (1 ex.), laan sekä mahdollisesti laajemmin Itära- O

Sa Lappeenranta (1 ex.)], mikä viittaa la- jan tuntumassa ja Salpausselkien itäosis- AINT V jin ekspansion etenemiseen. Mahdollises- sa laji on todennäköisesti kuitenkin huo- 1,0 Ä/HA ti L. quadran esiintymisalue jatkuu län- mattavasti uskottua yleisempi, sillä poten- Ö KSIL nessä edellä esitettyä pohjoisempaan, sillä tiaaliset elinympäristöt eivät juuri houkut- Y 0,5 laji tavattiin jo kolmantena vuotena vuo- tele keräilijöitä. den 2005 jälkeen Oa Närpiön Nämpnä- sistä (2 exx.). Havaintojen toistuvuus viit- • Cosmia pyralina 0,0 taa paikallispopulaatioon, vaikka ne ovat — punapetoyökkönen 0 1 2 3 4 5 ainakin väljästi tulkiten yhdistettävissä C. pyralinalla oli hyvä vuosi, sillä lajia on HAVAINNOT myös vaellustilanteisiin (ks. myös Mutanen ilmoitettu vain kerran aikaisemmin enem- KUVA 9a. Vuosittain hyönteistietokantaan ym. 2007, Välimäki ym. 2008, 2009). Mielenkiin- män kuin vuodelta 2009 (yhteensä 237 ilmoitettujen C. pyralina -havaintojen ja yksi- ± toisena yksityiskohtana vuoden 2009 ha- exx.). Runsaimmillaan laji esiintyi pai- löiden keskimääräinen lukumäärä ( keskiarvon 95 % luottamusrajat) Itä-Suomessa vainnoissa esiintyy lajin valtava runsaus koin Lounais-Suomessa erityisesti N Raa- (Sa, Kl, Kb, Sb) 2010-luvun alku- ja loppupuo- Ab Dragsfjärdin Örössä (1 211 exx.). Tus- seporin Skåldössä (131 exx.) ja Fiskarsis- lella. (■ = 2000–2004, ■ = 2005–2009) kin kovin moni uskoi L. quadran kotiutu- sa (82 exx.), itäisemmillä parhailla jalava- misen aikoihin 2000-luvun taitteessa, että paikoilla ei lajia kaikesta päätellen edes lajin asema romahtaisi näin täydellisesti. havainnoitu. Lisäksi lajia tavattiin jälleen myös Itä-Suomen (Sa, Kl, Kb, Sb) sisä- • Autographa excelsa maassa Sb Siilinjärvellä (1 ex.), mikä on — idänpronssiyökkönen maakunnan pohjoisin ja kaiken kaikki- A. excelsan leviäminen länteen jatkui aan vasta toinen havainto. Vain kerran ai- kautta nykyisen esiintymisalueen. Laji on emmin laji on tavattu tätä pohjoisempa- vakiintunut Ta Tampereen seudulla, mut- na vuonna 2005 Ok Paltamosta (R. Leinonen, ta vuonna 2009 laji tavattiin alueen län- suull. tieto). Vuoden 2009 havainto Siilinjär- sipuolelta Ta Urjalasta (2 exx.) ja tietääk- veltä (5.–9.8.) ei ajoitu vaellustilanteisiin, semme ensimmäisen kerran Satakunnas- vaan laji vaikuttaa esiintyvän vakinaisena ta, St Porista (1 ex.). Vastaavasti pohjoi- Itä-Suomessa. sella alueella laji tavattiin tavanomaisen Lajin levittäytyminen Itä-Suomeen al- elinalueensa ulkopuolelta Sb Iisalmesta koi 2000-luvun alkuvuosina (Mutanen ym. (1 ex.). Tosin pohjoisemmatkin havainnot 2007). Huomionarvoista leviämisessä on ovat mahdollisia, sillä lajin itäinen esiin- se, että lajin pääasiallisen ravintokasvin tymisalue jatkuu yksittäishavainnon pe- jalavan (Ulmus glabra) (Skou 1991) yhte- rusteella Ruotsin Haaparantaan saakka (N. näinen esiintymisalue ei ulotu kyseiselle Ryrholm, suull. tieto). alueelle (Lampinen & Lahti 2010). Jalava tunnetaan Itä-Suomen maakunnista 2000-lu- • Elaphria venustula vulta vain muutamista koordinaattiruu- KUVA 9b. C. pyralinan ja lehmuksen havain- — koruyökkönen duista (Sa: 6, Kl: -, Kb: 1?, Sb: -) (Lampi- toruudut vuoden 1980 jälkeen Itä-Suomessa E. venustula tavattiin ensimmäisen kerran nen & Lahti 2010), jotka eivät vastaa C. py- jalavan pääesiintymisalueen ulkopuolella. Pohjois-Karjalasta vuonna 2007. Laji vai- ralinan havaintoruutuja. Joka tapaukses- ■ = pelkästään lehmus, kuttaa vakiintuneen alueelle, sillä se ha- sa C. pyralina on yleistynyt ja runsastunut ○ = pelkästään C. pyralina, vaittiin myös vuonna 2009 Kb Ilomant- Itä-Suomessa. Sekä keskimääräinen vuo- ● = pelkästään C. pyralina, mutta ruutu sin Pappilanvaaralla (1 ex.). Laajemmas- sittaisten havaintojen että yksittäisissä ha- sivuaa lehmusruutua = sekä lehmus että C. pyralina ta sisämaahan leviämisestä kielii myös vainnoissa ilmoitettujen yksilöiden luku- ■ havainto Sa Lappeenrannasta (1 ex.). määrä ovat kasvaneet jaksolta 2000–2004 C. pyralinan havaintotiedot hyönteistietokan- Vastaavasti laji on 2000-luvulla yleisty- jaksolle 2005–2009 (Kuva 9a). C. pyralina nasta, lehmuksen havaintotiedot Lampinen nyt myös ydinalueellaan Etelä-Karjalas- tunnetaan jalavan lisäksi tammelta (Quer- & Lahti (2010) mukaan. sa. Esimerkiksi Ka Kotkassa laji oli pit- cus), oratuomelta (Prunus spinosa), luu- kään hyvin harvinainen, mutta nykyisel- multa (Prunus domestica), metsäomenal- ruutuun — vain kolmella ruudulla ei ole lään se esiintyy alueella monin paikoin, ta (Malus sylvestris), orapihlajalta (Cra- osoitettavaa yhteyttä lehmukseen. Vuo- joskaan ei erityisen runsaana (L. Luukko- taegus) ja lehmukselta (Tilia) (Skou 1991). den 2005 tiedonantoartikkelissa (Mutanen nen, suull. tieto; ks. myös hyönteistietokanta). E. C. pyralinan ja lehmuksen esiintymisku- ym. 2007) arveltiin venäläisten havaintojen venustula on elinympäristövaatimuksil- vat vaikuttavat sopivan hyvin yhteen Itä- perusteella, että koivut (Betula) voisivat taan vaatimaton, sillä Ka Virolahdella se Suomessa jalavan ydinesiintymisalueen tulla kysymykseen lajin ravintokasvina. elää erittäin runsaana kuivien kangasmai- ulkopuolella (Kuva 9b). C. pyralina on ra- Edellä esitetyn perusteella yksin lehmuk- den hakkuuaukioilla, kanervaa kasvavilla portoitu 19 ja lehmus 86 alueen noin 700 sen esiintyminen kuitenkin riittää selittä- kallioilla sekä nykyään myös muunlaisil- kymppiruudusta vuoden 1980 jälkeen. 13 mään C. pyralinan leviämisen Itä-Suo- la avoimilla paikoilla, kuten kulttuuriym- C. pyralinan havaintoruuduista esiintyy messa, mutta nähtäväksi jää pystytään- päristöissä (pihat ja tienpientareet) ja kos- myös lehmusta ja lopuista kuudesta ruu- kö mahdollista C. pyralinan ja lehmuksen teikkojen reunoilla (JPK, omat havainnot). La- dusta kolme rajautuu lehmusta kasvavaan välistä yhteyttä todistamaan.

55 Baptria 2/2010 lustilanteen yhteydessä. Yksilömäärän pe- MALINENPEKKA • Xylena exsoleta rusteella vähintään Ta Hattulan Lepaalla — harmaahirsiyökkönen (9 exx.) lajilla on paikallinen kanta, vaik- X. exsoleta on yleistynyt tasaisesti vuo- ka havaintojakso (2.–19.9.) alkoikin vael- desta 2005 lähtien (Välimäki ym. 2009). Vuon- lustilanteesta. Laji havaittiin myös ko- na 2009 lajin suotuisa kehitys vaikutti py- konaan uudella paikalla Ab Laitilassa (3 sähtyvän, mutta merkittävää supistumista exx.). Laitilasta tavatut yksilöt ovat lähes ei levinneisyysalueessa ollut havaittavis- varmuudella vaeltaneita, sillä perhoset ha- sa. Laji havaittiin edelleen viime vuosi- vaittiin syyskuun ensimmäisellä viikolla na saavutetuilta asuinsijoilta sisämaasta St eikä lajin ravintokasvia etelänruttojuurta Eurasta (1 ex.) ja Ta Vesilahdelta (1 ex.). (Petasites frigidus) (Mikkola & Jalas 1979) tun- Xestia atrata, F 31 mm Ilmoitettu kokonaisyksilömäärä (9 exx) neta alueelta (Lampinen & Lahti 2010) eikä sitä jäi kuitenkin selvästi vuosien 2005–2008 etsimisestä huolimatta pyyntipaikan vä- tietojemme mukaan huomattavasti ilmoi- keskiarvosta (22 exx.). Syksyn 2009 äkil- littömästä läheisyydestä löytynyt (PV, oma tettua enemmän ja Espoon populaatio vai- linen loppuminen saattaa selittää vuosien havainto). Lisäksi tiedossamme on yksi il- kutti elinvoimaiselta [ks. erillinen artikkeli Väli- välistä vaihtelua, mikä paljastuu tarkaste- moittamaton sisämaan populaatiohavain- mäki ym. (2009) yhteydessä]. lemalla vain havaintoja, joiden päivämää- to N Järvenpäästä (3 exx) (P. R. Sundell rät on raportoitu tarkoituksenmukaisella vid.) (K. Nupponen, suull. tieto). Kaikki yksilöt • Xestia atrata tarkkuudella. Keväältä 2008 ilmoitettiin olivat naaraita ja löytyivät istumasta rut- — sysiharmoyökkönen yksi talvehtinut X. exsoleta -yksilö, kun tojuurikasvustossa ravintokasvinsa varsil- Laji tavattiin vuonna 2009 vakiopaikal- taas vuodelta 2009 talvehtineita perhosia la. Käyttäymispiirre saattaa olla ominaista ta Ks Kuusamossa. Samalla paikalla ha- ilmoitettiin jopa enemmän (3 exx.). Syk- H. petasitis -naaraille, sillä eräänä hyvänä vaittiin suhteellisen runsaana Xestia spe- syllä lokakuun 10. päivään mennessä ha- lentoyönä (n. 20 exx) aivan ruttojuurikas- ciosaa sekä muutamia X. fennica -yksilöi- vaittiin vuonna 2008 viisi ja vuonna 2009 vuston vieressä olleelle valvontavalolle ei tä (PV & P. Hirvonen, omat havainnot), mikä viit- neljä yksilöä. Vuosien 2008 ja 2009 väli- tullut ollenkaan naaraita, mutta sen sijaan taa Xestia-kantojen virkistymiseen muu- nen ero havaittujen yksilöiden määrissä niitä löytyi (7 exx.) ruttojuurien lehtien taman poikkeuksellisen heikon syklin jäl- selittyykin yksinomaan lokakuun 10. päi- alapinnoilta kasvuston sisältä (PV, oma ha- keen. vän jälkeen havaittujen yksilöiden mää- vainto). Joka tapauksessa H. petasitis -ha- rillä [20 vs. 1 (Ab Uusikaupunki; 19.10.– vainnot kattavat nykyisellään käytännössä • Euxoa recussa 2.12.)]. Kauden 2009 äkillinen loppumi- koko etelänruttojuuren esiintymisalueen — sahahietayökkönen nen näkyy nimenomaan aikuistalvehtijoi- ja lajin voi potentiaalisesti tavoittaa kai- Tämä erityisesti suojeltavaksi arvioitu laji den kohdalla, mutta X. exsoletan kaltai- kista merkittävistä ruttojuurikasvustoista tunnetaan vanhastaan Om Kokkolan Loh- sille lajeille, jotka parittelevat ja lisäänty- myös sisämaasta. tajalla sijaitsevalta Vattajanniemen hieti- vät vasta talvehtimisen jälkeen, aikaisel- kolta (Välimäki ym. 2009). Vuonna 2009 laji la talvella ei liene juuri merkitystä. Yksi- (1 ex.) löytyi edelleen samalta alueelta, löitä havaitaan hyvien lentokelien puuttu- mutta tarkalleen ottaen kysymyksessä ei essa suhteellisen vähän, ei siksi, että kan- Vakiopaikoilla havaitut ole varsinainen vakiopaikkahavainto, sil- ta olisi heikko. lä tällä kertaa havainto ilmoitettiin Loh- huomionarvoiset lajit jajan kirkonkylältä yli viiden kilometrin • Hydraecia petasitis päästä Vattajanniemen havaintopaikoilta. — ruttojuuriyökkönen Tiedonantoartikkelit koostuvat tavallisesti Löytö osoittaa, että lajia kannattaa etsiä H. petasitis on mielletty eteläisen rannik- lajeista tai havainnoista, jotka ovat taval- aktiivisesti esiintymisalueensa joutomail- kovyöhykkeen lajiksi, mutta viime vuosi- la tai toisella poikkeuksellisia ja kuvaavat ta, kuten aikaisemmin esitettiin (ks. Välimä- na on saatu viitteitä lajin leviämisestä si- juuri käsiteltävää vuotta. Toisaalta havain- ki ym. 2009). sämaahan. Laji oli yksi harvoista menes- toja kertyy myös lajien tunnetuilta esiinty- tyjistä vuonna 2009, sillä sitä ilmoitettiin miltä. Näiden havaintojen väheksyminen 12 paikasta (29 exx.), vaikka viime vuo- johtaa havaintokynnyksen nousuun, jol- sien runsaimmilla esiintymillä (Ab Kar- loin riskinä on ilmoitettujen havaintojen Muita tunnetuilta esiintymispai- jaa Mustio, N Ruotsinpyhtää, N Inkoo Fa- väheneminen ja sitä kautta arvokkaan seu- koilta vuonna 2009 tavattuja gervik, N Sipoo) ei lajia kaikesta päätellen rantatiedon niukkuus. Erityisen harmillis- harvinaisia lajeja: havainnoitu (0 havaintoa!). Lajin kehitys- ta havaintojen väheneminen olisi harvi- kulku sisämaassa muistuttaa Petrophora naisten, korkeintaan muutamalla paikalla • Comibaena bajularia N Inkoo (85 exx.) (Kämäräinen 2005) chlorosataa (ks. Välimäki ym. 2009). H. peta- elävien lajien kohdalla, sillä näiden lajien • Entephria flavicinctata sitis havaittiin ensikerran Etelä-Hämees- tilan aktiivinen seuranta on mitä parhain- Le Enontekiö Kilpisjärvi (22 exx.) sä 2000-luvulla vuonna 2002. Muutaman ta mainosta perhosharrastukselle. Alla esi- • Entephria nobiliaria tellään, joitakin harvinaisia lajeja, joita il- ”nollavuoden” jälkeen laji löytyi kahdes- Le Enontekiö Kilpisjärvi (1 ex.), ta ruudusta vuonna 2006 ja jälleen uudes- moitettiin havaitun ennestään tunnetuilla Le Enontekiö Saana (1 ex.) ta paikasta vuonna 2007. Vuosi 2009 oli paikoilla. • Athetis gluteosa erityisen hyvä ja laji havaittiin kuudesta Kb Liperi (2 exx.), Sa Kouvola (6 exx.) ”kymppiruudusta” Etelä-Hämeestä (Kou- • Agriopis marginaria • Apamea anceps vola, Kärkölä, Valkeakoski, Nokia, Hat- — huhtimittari N Hanko Tulliniemi (10 exx.) tula). Osa havainnoista edustaa todennä- Lajia ilmoitettiin edellisenä vuotena löy- • Xestia lyngei köisesti vaeltaneita yksilöitä, sillä yksi- tyneeltä paikalta N Espoosta huhtikuul- Le Enontekiö Saana (3 exx.) löt saatiin elo- ja syyskuun vaihteen vaelta yhteensä 5 yksilöä. Yksilöitä havaittiin 56 Baptria 2/2010 Kannustus ei lisää Xanthorhoe annotinata -havaintoja Etelä-Suomesta

X. annotinatasta on tullut eräänlainen muutoksen ”lippulaiva” annotinatan taantuminen 2000-luvun alun tilanteeseen Viidaleppin & Mikkolan (2007) ilmastomuutoksen mahdollisia verrattuna vaikuttaa uskottavalta. Joka tapauksessa tä- vaikutuksia käsitelleen artikkelin jälkeen. Lajia ilmoitettiin vuo- mäntapaiset havainnot pakottavat kiinnittämään huomi- delta 2009 St Rauman ja Sa Imatran välisen linjan eteläpuolel- on lajistossa tapahtuviin muutoksiin ja siksi jatkaa havain- ta neljästä 10×10 kilometrin koordinaattiruudusta yhteensä 5 tojen aktiivista ilmoittamista vähintään erityisesti seurat- yksilöä [Ta Urjala (1 ex.), Ta Kouvola (1 ex.), N Pernaja (1 ex.), N taviksi valituista lajeista (ks. Viidalepp & Mikkola 2007). Pyhtää (2 exx.)]. Vielä 1980- ja osin 1990-luvulla melko tavalli- sesta perhosesta on Etelä-Suomessa tullut kovin harvakseltaan KUVA 10. 30 tavattava laji, vaikka edellä mainitun linjan eteläpuolisten ha- X. annotinatan vaintopaikkojen lukumäärä on 2000-luvulla pysynyt suhteelli- 10×10 km2 koor- 25 sen vakaana (Kuva 10). Samanaikaisesti havaintopaikkojen vuo- dinaattiruudut 20 sittainen kokonaismäärä on kuitenkin yli kaksinkertaistunut hyönteistieto-

ilmoitusaktiivisuuden kasvun myötä. Havaintopaikkojen koko- kannassa vuosina 15 naismäärän ja eteläisten havaintopaikkojen määrän erotuksen 2002–2009. kasvaminen viittaa lajin taantumiseen etelässä, jos oletetaan 10 havainnon ilmoitustodennäköisyyden olevan maantieteestä ■ Kaikki paikat riippumatonta. Ilmoittamiskynnyksen vääristymän odottaisi ■ Eteläiset paikat 5 kuitenkin olevan juuri eteläisiä paikkoja korostava, sillä erityi- Rauma–Imatra- linjan eteläpuolel- 0 sesti Etelä-Suomen havaintopaikkoja on erikseen kannustettu la. ilmoittamaan (Viidalepp & Mikkola 2007, Välimäki ym. 2008) ja siksi X. 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 JARKKO ALATALO

Metsäkenttämittarin (Xanthorhoe annotinata) eteläsuoma- laiset havaintopaikat ovat vähissä. Lajin tilannetta kannat- taakin edelleen tarkkailla ja havaintoja ilmoittaa.

57 Baptria 2/2010 JARKKO ALATALO

Pohjanmaa kunnostautui — kaikuja jänkhiltä vuonna 2009

Ihminen vaikuttaa maiseman rakenteeseen sekä pilkkomalla luonnontilaisia elinympäristöjä että yksipuolistamalla maisemaa (Niemelä 2000). Ihmistoiminnan aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen on eräs vakavimmista lajien säilymistä uhkaavista tekijöistä maailmanlaajuisesti (Davies & Margules 1998). Elinympäristön pirstoutuminen vaikuttaa sitä asuttavaan eliöstöön kahdella tavalla. Ensinnäkin kyseisen elinympäristön kokonaispinta-ala pienenee ja toiseksi habitaatti jakautuu pieniksi, toisistaan eristyksissä oleviksi laikuiksi (Saunders ym. 1991).

Suopinta-alan väheneminen hehtaaria. Rämeitä Suomessa on lähes viiden ojitus ja turpeenotto on ensisijaise- si miljoonaa hehtaaria ja maanlaajuisesti rä- na uhkatekijä 2,1 %:lla uhanalaisista ja 7,1 Arviot soiden kokonaispinta-alasta maail- mesuot kattavat kaikista soista noin 55 pro- %:lla silmälläpidettävistä perhoslajeistam- manlaajuisesti vaihtelevat huomattavasti. senttia (Kaakinen ym. 2008). Rämeistä yli kolme valtakunnallisesti (Rassi ym. 2001). Luvut Euroopan soiden kokonaispinta-alaksi on me miljoonaa hehtaaria on nykyisin talous- ovat merkittäviä, koska uhanalaisten suola- arvioitu 95,7 miljoonaa hehtaaria (Lappa- käytössä, minkä seurauksena luonnontilai- jien tarkastelu pelkästään osuutena kaikis- lainen 1996). Soiden taloudellisella hyödyn- sia rämesoita on jäljellä alle kaksi miljoonaa ta uhanalaisista lajeista todennäköisesti ali- tämisellä on pitkät perinteet Keski-Euroo- hehtaaria ja varsinkin Etelä-Suomessa luon- arvioi soiden suojelullista merkitystä, koska passa, Skandinaviassa ja etenkin Venäjällä nontilaisia tai lähes luonnontilaisia soita on yksinomaan soilla esiintyviä lajeja on läh- (Tanttu 1915). Keski- ja Etelä-Euroopassa ai- aiempaan verrattuna hyvin vähän (Kaakinen tökohtaisestikin vähemmän kuin esimer- noastaan murto-osa suoluonnosta on säily- ym. 2008). Erilaisia rämeitä on yhteensä ojit- kiksi lehto- tai ketolajeja. Joka tapauksessa nyt (Lappalainen 1996). Suomen maantieteel- tamattomana koko maassa 1,91 milj. ha eli alueellisessa uhanalaistarkastelussa soiden linen sijainti lauhkean ilmastovyöhykkeen 46 % ojittamattomien soiden pinta-alas- käsittely lajien säilymisen uhkatekijänä on viileässä, mutta kosteassa osassa, on soiden ta. Etelä-Suomessa käsittelemättömiä rä- Etelä-Suomessa edellä esitettyä merkittä- synnylle otollinen (Salminen 1983). Kokonais- meitä on 822 000 ha ja Pohjois-Suomessa vämpi (Suomen ympäristökeskus 2001). Loppu- pinta-alaan suhteutettuna Suomi on maa- 1,09 milj. ha, kun vastaavat luvut 1950-lu- suoralla olevan uuden uhanalaistarkaste- ilman soisin valtio ja absoluuttisesti mitat- vulla olivat 2,89 ja 1,59 milj. ha (Kaakinen ym. lun yhteydessä suolajiston tila herätti huol- tuna Suomessa on viidenneksi eniten luon- 2008). ta, minkä seurauksena soiden lajistoa py- nontilaista suota (Salminen 1983), minkä joh- ritään lähivuosina tarkastelemaan entistä dosta Suomella on merkittävä rooli alkupe- Suot uhanalaisen perhoslajiston täsmällisemmin (Kaitila 2010). räisen suoluonnon suojelussa. elinympäristönä Suomen metsämaan pinta-ala on 26 mil- Etelä-Pohjanmaa suolajiston joonaa hehtaaria, josta suot käsittävät yh- Soilla elää omaleimainen perhoslajisto ja ydinaluetta deksän miljoonaa hehtaaria (Kaakinen ym. ainakin osa lajeista taantuu nopeasti elin- 2008). Maamme soiden muokkaamisen ta- ympäristön muuttuessa. Soiden vähenemi- Satunnaisesti valikoidun pääasiallisesti soil- louskäyttöön voidaan katsoa alkaneen vuo- sen seurauksena sekä itse elinympäristön la elävän 20 perhoslajin tarkastelu vuoden sina 1908–1909 (Reinikainen & Hotanen 1988). että sitä hyödyntävien perhoslajien uhan- 2009 havaintojen perusteella osoittaa, että Soista on muokattu lähes viisi miljoonaa alaistumiskehitys on huolestuttavaa. Soi- suolajien esiintyminen jakautuu maantie-

58 Baptria 2/2010 teellisesti epätasaisesti (Taulukko 1). Vain Bo- maalta (Boloria freija, Erebia embla, C. tullia, N, Ka, St) yhtään yksilöä, vaikka etenkin vii- loria eunomia, Oeneis jutta, Coenonympha Hypoxystis pluviaria, Aspitates gilvaria, Nola meinen laji esiintyy Etelä-Pohjamaalla edel- tullia, Syngrapha microgamma ja Lithopha- karelica, Eilema cereolum, S. microgamma), leen runsaana monilla paikoilla [Oa Kurik- ne lamda näyttävät esiintyvän tasaisesti joista A. gilvaria, N. karelica ja E. cereolum ka (14 exx.), Oa Seinäjoki (10 exx.), Oa Lai- Suomen eteläpuoliskolla. Epäilyksettä Vä- edustavat valtakunnallisesti huomionar- hia (30 exx.) ja Oa Mustasaari (1 ex.)]. Myös li-Suomi ja erityisesti Etelä-Pohjanmaa on voisimpia lajeja. A. gilvariaa havaittiin Ku- Pyrgus centaureae kuului etelässä havait- suolajiston kannalta erityisasemassa. Etelä- rikassa (2 exx.), Seinäjoella (17 exx.) ja Iso- sematta jääneisiin lajeihin (eteläisin havain- Pohjanmaalta ilmoitettiin kyseessä olevasta joella (2 exx.). Muut A. gilvaria -havainnot il- to: Kb Joensuu Tuupovaara (3 exx.). Joitain joukosta eniten lajeja, havaintoja ja yksilöi- moitettiin Ka Kotkasta (3 exx.), Sa Luumäel- eteläpainotteisia suolajeja sentään ilmoi- tä. Seuraavaksi edustavimpia näytteitä ha- tä (19 exx.), Sa Hirvensalmelta (1 ex.) ja Ta tettiin. S. virgulata, joka oli yksi eteläisen vaintomäärällä mitattuna ilmoitettiin Poh- Kangasalalta (1 ex.). N. karelican Etelä-Poh- yleislevinneisyyden seurauksena Etelä-Poh- jois-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Hä- janmaan havainnot ilmoitettiin Seinäjoen janmaalta luonnollisesti puuttuvista lajeis- meestä. Lajimäärällä mitattuna Etelä-poh- Karvasuolta (1 ex.), Venesnevalta (3 exx.) ta (ks. Mikkola ym. 1985), havaittiin kolmessa janmaan jälkeen merkittävimmiksi alueiksi ja Paukanevalta (11 exx.) sekä Kurikasta (1 paikassa [Ka Kotka (10 exx.), Sa Luumäki (2 osoittautuivat Etelä-Häme, Etelä-Savo sekä ex.). Vuosi 2009 oli N. karelicalle laajemmin- exx.), N Pernaja (4 exx.). Laji tunnetaan poh- Pohjois- että Etelä-Karjala. Etelä-Pohjan- kin edullinen, sillä lajia havaittiin enemmän joisinna Ta Hartolasta (1993), mutta Länsi- maan ja itse asiassa laajemmassa mielessä kuin kertaakaan 2000-luvulla (21 havain- Suomesta laji näyttää tyystin puuttuvan. koko Pohjanmaan erityisasema korostuu toa / 58 yksilöä). Etelä-Pohjanmaan ulko- Niin ikään Etelä-pohjanmaalta havaitse- entisestään, jos havaintojen kokonaislu- puoliset havainnot ilmoitettiin Ab Laitilasta matta jäänyt I. muricata tulee huomioida, kumäärän voimakkaasti eteläpainotteinen (1 ex.), Ka Kotkasta (22 exx.), Kb Kontiolah- sillä lajia ilmoitettiin paitsi kolmelta paikalta maantieteellinen vaihtelu huomioidaan. delta (1 ex.), Kb Rääkkylästä (5 exx.), Sa Luu- etelärannikolla [Ka Kotka (6 exx.), N Kirkko- Lähes kaksi prosenttia kaikista Etelä-Poh- mäeltä (4 exx.) ja Ta Hattulasta (10 exx.). E. nummi (1 ex.), N Hanko (1 ex.)], mutta myös janmaalta ilmoitetuista havainnoista koski cereolum tunnettiin aikaisemmin vain hy- Varsinais-Suomen pohjoisrajalta Ab Laitilan tässä tarkasteltavaa lajijoukkoa, mutta suo- vin suppealta alueelta Sa Kouvolan ympä- Isorahkalta (32 exx.) ja Pohjanmaalta Om lajihavaintojen osuus oli vielä korkeampi ristöstä (Marttila ym. 1996). Yllättäen lajia ha- Siikajoen Hirvinevalta (1 ex.), mistä tunne- Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan vaittiin yksittäin myös Etelä-Pohjanmaalla taan vanhastaan lajin pohjoisin esiintymä. eteläosassa — lähes kahdeksan prosenttia. jo 1990-luvulla, mutta 2000-luvulla laji on I. muricataa on havaittu vielä 1990-luvul- Eteläisessä Suomesta ilmoitetuista havain- vakiintunut ja oletettavasti yleistynyt alu- le saakka suhteellisen säännöllisesti myös noista selvästi alle puoli prosenttia koski eella (Kontiokari 2009). Vuonna 2009 laji il- Etelä-Pohjanmaalla, mutta viimeinen ha- suolajistoa. Vain jonkin verran parhaita alu- moitettiin kolmelta paikalta [Oa Ilmajoki (3 vainto hyönteistietokannassa on vuodelta eita alhaisempi suolajistohavaintokertymä exx.), Oa Seinäjoki (1 ex.), Oa Isokyrö (1 ex.)]. 1990, mikä viittaa lajin taantumiseen. Vas- eteläisestä Suomesta onkin seurausta lä- Ainoa Etelä-Pohjanmaan ulkopuolinen ha- taavasti Dystroma infuscatum lienee taan- hinnä muita alueita tiheämmästä havain- vainto tehtiin perinteiseltä alueelta Sa Lap- tunut Etelä-Pohjanmaallakin suopinta-alan nointiverkostosta, mikä mahdollistaa harvi- peenrannassa (1 ex). vähenemisen seurauksena, sillä viimeinen naisten ja vähälukuisten lajien havaitsemi- Huomionarvoista on, että Etelä-Pohjan- havainto lajista on vuodelta 1999 (Kontiokari sen vähintään kohtalaisina määrinä. maalla havaituista suoperhosista B. friggaa, 2009). Yllättäen lajia havaittiin kuitenkin ete- Tarkasteltavista lajeista peräti kahdek- B. freijaa, E. emblaa ja H. pluviariaa ei ta- läisemmistä maakunnista N, St ja Ta. sasta kertyi eniten havaintoja Etelä-Pohjan- vattu eteläisissä rannikkomaakunnissa (Ab,

Laji Ab N Ka St Ta Sa Oa Tb Sb Kb Om Ok Oba P. centaureae 1/3 2/22 B. eunomia 10/33 4/53 1/8 1/1 6/49 1/20 5/18 5/22 8/57 1/12 B. frigga 2/2 4/26 6/8 2/3 1/1 4/16 B. freija 1/3 12/80 2/3 2/32 Oe. jutta* 3/7 2/2 2/82 1/1 12/78 2/10 11/38 3/12 6/14 4/7 16/32 1/4 E. embla 1/1 10/37 1/1 1/1 1/1 2/2 1/3 2/10 C. tullia 5/23 3/14 1/2 3/14 2/27 6/21 2/18 5/17 2/2 S. virgulata 1/4 3/10 2/2 I. muricata 1/32 2/2 2/6 1/1 D. infuscatum 2/2 3/8 2/2 1/1 H. pluviaria 10/55 A. gilvaria 2/3 1/1 3/20 10/21 O. recens 2/7 2/9 1/3 1/1 G. selenitica 3/12 N. karelica 1/1 4/22 1/10 2/4 9/16 4/6 E. cereolum 1/1 4/5 S. microgamma 1/2 1/1 1/1 1/3 1/1 2/2 9/19 3/3 3/5 1/1 A. menyanthidis 5/6 4/4 9/24 2/11 1/1 1/2 7/14 3/3 1/1 L. lamda 1/1 3/3 5/6 3/5 2/2 6/6 5/7 5/14 23/52 12/23 1/1 1/1 C. subrosea 3/5 15/22 13/26 10/139 5/18 3/4 3/5 5/25 4/8 YHTEENVETO • suohavainnot 25 34 38 30 39 28 101 9 54 51 22 6 15 • yksilöt 104 109 170 188 201 109 353 27 152 138 39 11 96 • lajit 8 10 11 8 14 12 15 2 9 11 5 5 9 suohav. osuus (%) 0,18 0,15 0,34 0,32 0,19 0,40 1,92 2,74 0,69 0,27 7.80 0,99 7,61

* vuorovuotisuuden seurauksena havainnot vuodelta 2008.

TAULUKKO 1. Kahdenkymmenen suolajin havaintoja yksilömäärät hyönteistietokannassa maakunnittain Manner-Suomen eteläisellä puoliskolla vuonna 2009. Viimeisellä rivillä suoperhoshavaintojen prosentuaalinen osuus maakunnan vuotuisesta kokonaishavaintomäärästä.

59 Baptria 2/2010 TIMO LEHTO (BULGARIA)

Meillä harvinaisen poppelilaahusyökkösen (Nycteola asiatica) havainnot painottuvat Suomessa lähes vuosittain syyskuulle.

Ensimmäinen Suomeen ulottunut vaellus- Toukokuu tilanne syntyi toukokuun lopulla ja seuraa- 9.5. Pohjanmerellä sijaitsi syvä matala- vaa merkittävämpää tilannetta saatiin odot- paine ja Mustanmeren pohjoispuolella Huomionarvoiset taa aina elo–syyskuun vaihteeseen (Wetter- laaja matalapaine. Suomessa vallitsi ly- zentrale 2010). Merkittävimmät vaellukset hytaikainen kevyt kaakkoinen ilmavirta- vaellustilanteet 2009 ajoittuivat syyskuun alkuun, jolloin suurin us, joka kiertyi etelän kautta lounaisek- osa huomionarvoisimmista vaellushavain- si. Mustanmeren ympäristön korkeapaine Vuosi 2008 oli vaellusperhoshavainto- noista tehtiin. Vuodelle 2009 leimallista työntyi pohjoiseen 10.5. ja etelän ja lou- jen perusteella heikko (Välimäki ym. 2009). oli kaakkoisvirtausten täydellinen puuttu- naan välinen virtaus jatkui aina 11.5. aa- Vuoden 2009 keväällä Suomeen odotet- minen, sillä vaellukset suuntautuivat Suo- mupäivään. tiin jopa ennennäkemätöntä vaellustul- meen tavan takaa joko lounaasta tai suo- vaa, koska varhaiskevään suotuisat olo- raan etelästä (Wetterzentrale 2010). • Cucullia chamomillae: N Helsinki 2.–15.5. suhteet Pohjois-Afrikassa olivat tuoneet (1 ex.). Keski-Eurooppaan potentiaalisia vaelta- • Helicoverpa armigera: N Helsinki 23.5. jia huomattavasti tavannomaista runsaam- Huhtikuu (1 ex.) min (Lehto 2009). Yksi huomionarvoisim- 25.4. Pohjanmerellä sijaitsi laaja matala- mista lajeista oli Vanessa cardui (ohdake- paineen selänne ja Baltian yllä korkeapai- 26.5. erittäin lämmin ilmamassa työntyi perhonen), jonka massaesiintymisen seu- neen keskus. Lämpötila nousi lievän lou- Pohjois-Afrikasta läpi Keski-Euroopan rauksena Keski-Euroopassa jouduttiin ti- naisen virtauksen seurauksena ajankoh- aina Tanskaan saakka ja lounainen ilma- lapäisesti rajoittamaan jopa moottoritei- taan nähden korkeaksi Suomen eteläran- virtaus vahvistui Suomessa. 27.5. Etelä- den liikennettä. Ohdakeperhosia Suomeen nikolla. 26.4. Baltian yllä sijainnut kor- Norjan yläpuolella sijainneen matalapai- saatiin, mutta muuten vaellusvuosi jäi sel- keapaine painui kaakkoon ja lounainen neen keskuksen ja Mustanmeren alueen västi 2000-luvulla totuttua heikommaksi. virtaus voimistui Suomessa. 27.4. Pohjan- laajan korkeapaineen välistä lämmintä il- Vuodenaikaisvaeltajista vain amiraali (Va- lahdella matalapaine syveni ja lounainen maa virtasi etelälounaasta ja etelästä ly- nessa atalanta) ja kaalikoi (Plutella xylos- virtaus jatkui Suomessa hytaikaisesti myös Etelä-Suomeen. Lou- tella) olivat ohdakeperhosen lisäksi keski- nainen virtaus jatkui 28.5. iltapäivään, jol- määräistä runsaampia, sen sijaan pääsään- • Plutella xylostella:. Ka Kotka 27.4. (1 ex), loin korkeapaine vahvistui Suomessa. töisesti loppukesällä vaeltavat lajit jäivät N Pernaja 26.4.–7.5. (2 exx.), N Espoo 1.5. suhteellisen harvalukuisiksi. Suotuisia (2 exx.), Sa Lappeenranta 3.–4.5. (1 ex.), • Plutella xylostella: Ab Länsi-Turun- vaellusolosuhteita ei kerta kaikkiaan sat- Sb Kuopio 30.4.–3.5. (2 exx.), St Pori 27.4. maa 30.5. (2 exx.), Ab Turku 31.05. (1 ex.), tunut ja useammat lupaavalta vaikuttaneet (2 exx.), Ta Asikkala 2.5. (1 ex.), Tb Kyyjär- Ab Dragsfjärd 1.–2.6. (2 exx.),Kb Lipe- tilanteet suuntautuivat Suomen itäpuolitse vi 2.–3.5. (1 ex.). ri 9.–11.5. (1 ex.), Kb Rääkkylä 30.5.–2.6. Venäjälle (Wetterzentrale 2010), ks. kuva 12. • Pieris rapae: N Espoo 1.5. (1 ex.). (12 exx.), Kb Joensuu 31.5. (1 ex.), Li Ina- 60 Baptria 2/2010 ri 31.5.–2.6. (2 exx.), N Espoo 28.5.–2.6. (10 exx.), Oa Isokyrö 24.–7.6. (13 exx.), Oa Plutella xylostella Vanessa atalanta Vaasa 28.5. (1 ex.), Oa Kurikka 28.–31.5. (2 exx.), Ok Kuhmo 30.5. (4 exx.), Sa Imat- 300 ra 28.5.–3.6. (29 exx.), Sb Kuopio 23.5.– 11.6. (60 exx.), St Pori 27.5.–7.6. (23 exx.), Ta Urjala 26.–29.5. (1 ex.), Ta Asikkala 200 10 28.5.–2.6. (23 exx.), Ta Kärkölä 29.5. (3 exx.), Ta Nokia 30.5.–5.6. (2 exx.). • Pieris rapae: Ab Länsi-Turunmaa 29.5.– 100 8.6. (5 exx.), Ka Virolahti 30.5. (1 ex.), N Helsinki 29.–30.5. (3 exx.), N Vantaa 31.5.

(1 ex.), Ta Tampere 30.5. (3 exx.). 0 0 • Pieris brassicae: Ab Turku 31.5. (1 ex.), Ka huhti touko kesä huhti touko kesä Virolahti 29.5. (1 ex.), Kb Liperi 31.5. (1 ex.), N Espoo 26.–31.5. (7 exx.), Sa Imatra Vanessa cardui Pheosia gnoma 1.–2.6. (8 exx.), Sa Taipalsaari 1.6. (1 ex.), 600 St Eura 31.5.–1.6. (3 exx.), St Pori 31.5. (2 10 exx.), Ta Akaa 29.5. (1 ex.).

• Vanessa cardui: Ab Kemiönsaari 21.5.– 400 1.6. (312 exx.), Ab Turku 24.5–1.6.. (6 exx.), Ab Masku 25.–29.5. (4 exx.), Ab Raisio 26.–28.5. (3 exx.), Ab Nousiainen 5 27.5.(1 ex.), Ab Länsi-Turunmaa 27.–30.5. 200 (31 exx.), Ab Parainen 28.–29.5. (38 exx.), Ab Naantali 29.–31.5. (51 exx.), Ab My- nämäki 29.5. (1 ex.), Ab Pöytyä 29.5. (12 0 0 exx.), Ab Vihti 30.5. (2 exx.), Ab Lieto 30.– huhti touko kesä huhti touko kesä 31.5. (40 exx.), Ka Kotka 28.–31.5. (6 exx.), Ka Virolahti 29.–30.5. (7 exx.), Ka Ylämaa KUVA 11. Kolmen vuodenaikaisvaeltajan hyönteistietokantaan kirjatut yksilömääräjakaumat 30.5. (10 exx.), Kb Liperi 27.–29.5. (6 exx.), suhteessa samanaikaisesti lentävään kotimaiseen lajiin (Pheosia gnoma) touko- ja kesäkuussa Kb Lieksa 28.5. (1 ex.), Kb Outokumpu 2009. 29.5. (1 ex.), Kb Kitee 30.5. (1 ex.), Kb Jo- ensuu 31.5.–1.6. (3 exx.), Kb Rääkkylä 1.6. (1 ex.), Kl Parikkala 25.–29.5. (15 exx.), N • Vanessa atalanta: Ab Vihti 29.–30.5. (2 Kirkkonummi 24.5.–2.6. (45 exx.), N Hel- exx.), Ab Pöytyä 29.5. (1 ex.), Ab Num- Kesäkuu sinki 28.–30.5. (31 exx.), N Vantaa 28.5. (1 mi-Pusula 31.5. (1 ex.), Ab Turku 31.5. Kesäkuun alkua hallitsi laaja matalapai- ex.), N Kerava 28.–30.5. (5 exx.), N Espoo (1 ex.), Ka Virolahti 29.5.–2.6. (2 exx.), N neen alue, joka peitti koko Fennoskandi- 28.–30.5. (34 exx.), N Mäntsälä 28.5.–2.6. Kirkkonummi 24.5.–1.6. (2 exx.), N Kera- an. 23.6. alkaen Suomessa vahvistui hei- (101 exx.), N Sipoo 29.–30.5. (31 exx.), N va 25.5.–2.6. (2 exx.), N Mäntsälä 27.5. (1 näkuun alkuun saakka kestänyt korkea- Siuntio 30.–31.5. (9 exx.), N Pernaja 30.5. ex.), N Raasepori 29.5.–7.6. (1 ex.), N Es- paine. Kesäkuussa ei vallinnut varsinai- (2 exx.), N Raasepori 30.5. (1 ex.), N Loh- poo 30.5. (2 exx.), N Pernaja 31.5.–11.6. sia vaellustilanteita, mutta yksittäisinä (1 ex.), N Porvoo 31.5. (1 ex.), Oa Ilmajo- ja 30.5. (20 exx.), N Porvoo 31.5. (4 exx.), päivinä kuun puolivälin molemmin puo- ki 31.5. (1 ex.), Sa Imatra 30.5. (1 ex.), St Oa Kurikka 28.–30.5. (2 exx.), Oa Ilmajo- lin Suomeen kulkeutui joitain vaeltajia. Eura 29.5.–4.6. (3 exx.), Ta Asikkala 29.5.– ki 31.5. (1 ex.), Oba Utajärvi 31.5. (1 ex.), Lähinnä kysymykseen tulivat tavallisim- Sa Lappeenranta 27.5. (1 ex.), Sa Ima- 2.6. (7 exx.), Ta Lahti 29.5. 3 exx., Ta Tam- mat vuodenaikaisvaeltajat, kuten kaali- tra 27.5.–1.6. (6 exx), Sa Savonlinna 27.– pere 29.–31.5. (2 exx.), Ta Akaa 29.5. (1 31.5. (2 exx.), Sa Enonkoski 28.5. (1 ex.), ex.), Ta Nastola 30.5. (1 ex.). koi, amiraali ja etenkin ohdakeperhonen. Sa Kouvola 30.5. (1 ex.), Sa Mikkeli 31.5. • Autographa gamma: Ab Uusikaupun- Havaintojen vaellusluonteesta kertoo ha- (1 ex.), Sb Kuopio 29.–30.5. (4 exx.), Sb Si- ki 24.–30.5. (5 exx.), Ab Länsi-Turunmaa vaintojen kasaantuminen tietyille päiville ilinjärvi 2.6. (3 exx.), St Pori 28.–31.5. (16 29.5.–3.6. (9 exx.), Ab Turku 30.–31.5. (1 (esim. 12.6. ja 20.6.) (kuva 11). Näistä ai- exx.), St Merikarvia 28.5. (1 ex.), St Pun- ex.), Ab Uusikaupunki 31.5.–6.6. (14 exx.), kaisempi on ymmärrettävä, koska 11.6. kalaidun 30.5. (2 exx.), St Hämeenkyrö Ab Kaarina 31.5. (1 ex.), Ab Nousiainen tuulen suunta kääntyi lyhytaikaisesti ete- 30.5. (2 exx.), St Eura 31.5.–2.6. (16 exx.), 31.5. (1 ex.), Ka Kotka 25.5.–11.6. (1 ex.), lään. Vielä 13.6. Itä-Suomeen saapui kaa- Ta Asikkala 26.5.–1.6. (59 exx.), Ta Valkea- Ka Virolahti 30.5.–5.6. (4 exx.), N Sipoo kosta ukkosrintamia, jotka saattoivat tuo- koski 27.–28.5. (4 exx.), Ta Urjala 27.5.– 25.–29.5. (7 exx.), N Pernaja 29.5.–11.6. da mukanaan lähialuevaeltajia. Kotimais- 1.6. (5 exx.), Ta Ylöjärvi 29.5. (2 exx.), Ta (4 exx.), N Espoo 29.–30.5. (2 exx.), N Hy- ten touko- ja kesäkuun vaihteessa lentävi- Kärkölä 29.5. (19 exx.), Ta Janakkala 29.5. vinkää 31.5. (10 exx.), Oa Jurva 31.5.–1.6. en lajien kohdalla havaittujen yksilöiden (8 exx.), Ta Kouvola 29.–30.5. (2 exx.), Ta (1 ex.), Sa Lappeenranta 26.5. (1 ex.), St määrä noudattaa tavallisesti hyvin tarkoin Eura 21.5.–1.6. (2 exx.), Ta Kärkölä 29.5. (1 Lahti 29.5.–1.6. (7 exx.), Ta Akaa 29.5. (1 ns. normaalijakaumaa, missä huippulen- ex.), Ta Kuhmoinen 30.5. (2 exx.), Ta Hat- ex.), Ta Nokia 29.–30.5. (5 exx.), Ta Tam- non jälkeen yksilömäärä putoaa tasaises- pere 30.–31.5. (3 exx.), Ta Nastola 30.5. (8 tula 31.5. (1 ex.), Tb Kyyjärvi 2.6. (1 ex.). ti lennon loppuun. Edellä mainituilla vael- exx.), Ta Hollola 30.5. (1 ex.), Ta Iitti 30.5. • Phlogophora meticulosa: N Raasepori tajilla havaittiin kuitenkin kevätpolven si- (1 ex.), Tb Kyyjärvi 29.5.–1.6. (3 exx.), Tb 4.–29.5. (2 exx.). Jyväskylä 30.5. (1 ex.), Tb Pihtipudas 1.6. • Agrotis ipsilon: N Raasepori 22.5.–5.6. (1 sällä kaksi erillistä huippua päävaelluk- (2 exx.). ex.). sen jälkeiseltä ajalta, jolloin yksilöitä saapui Suomeen lisää, vaikka varsinaisis-

61 Baptria 2/2010 ta vaelluksista ei ollut kysymys. Lähinnä tilanne heijastelee kyseisten lajien runsautta Suomen eteläpuolisella lähialueella. Toki kesäkuulle mahtuu jokin todennäköi- nen vaeltajakin, kuten Emmelina trabea- lis N Kirkkonummelta kuun loppupuolelta (22.–26.6.).

Heinäkuu 19.7. Etelä-Norjassa sijainneen matalapaineen keskuksen ja Keski-Suomesta pitkäl- 1010 +27° le kaakkoon ulottuneen heikon korkeapai- +19° neen selänteen välistä lämmintä ilmaa vir- 1005 tasi kaakosta Suomen eteläpuolitse — hyvä vaellustilanne Baltiassa. Kaakkoi- nen virtaus sivusi lounaista ulkosaaristoa, +15° mutta pääsääntöisesti Suomessa vallitsi- +23° vat idän puoleiset tuulet. 20.7. Suomen yllä sijainnut matalapaine painui itään ja +23° idänpuoleinen virtaus kääntyi etelän kautta lounaaseen. 21.7. heikko etelänpuolei- nen virtaus jatkui Etelä-Suomessa, vaik- 1005 ka lämpimin ilmamassa jäi selvästi Suo- men itäpuolelle ja suuntautui lähinnä kohti Vienanmerta. 20.7. kaltainen säätilanne 1015 +29° toistui 25.7 ja 26.7., jolloin etelän ja lounaan välinen virtaus voimistui uudelleen KUVA 12. Säätilanteita, joissa lämpimät ilmamassat painuivat epäonneksemme Suomen Etelä-Suomessa — mahdollinen lähialue- itäpuolelta ohitse, esiintyi vuonna 2009 useasti, mm. 14. 7. Keskikesälle tyypillisten vaeltajalaji- en määrät jäivät myöskin kauden aikana alhaisiksi. vaellus. 28.7. Pohjois-Atlantilla vallitsi laaja syvä matalapaine ja Suomen koil- lispuolelta kauas kaakkoon ulottuva heikko korkeapaine. Kaakkois- ja etenkin Itä- 990 Suomessa vallitsi heikohko eteläinen ilmavirtaus, jonka lähtöalue oli kauka- 990 na eteläkaakossa Mustanmeren itäpuolel- +15° la. Kysymyksessä oli koko heinäkuun po- tentiaalisin vaellustilanne, joskin tällöin- kin mahdollinen vaellus suuntautui lähin- nä Vienanmerelle.

995 • Malacosoma neustria: Ab Dragsfjärd 22.– 29.7. (1 ex.). +13° +18° • Yponomeuta cagnagellus: Ab Dragsfjärd 23.7.–5.8. (1 ex.). +21° • Dichrorampha cinerascens: N Pernaja 19.–24.7. (1 ex.). • Agrius convolvuli: N Espoo 21.7. (2 exx.). +23° • Meganola albula: N Helsinki 20.–25.7. (1 ex.), Ka Virolahti (n. 20.7.) (1 ex.), N Kirk- konummi (heinäkuun loppu). • Xestia ditrapezium: Ka Virolahti 11.–28.7. (1 ex.), Kb Ilomantsi 28.7.–10.8. (2 exx.), N 1025 Sipoo 12.–23.7. (1 ex.). +29° • Noctua janthina: Ab Dragsfjärd 23.7.–5.8. (2 exx.), Ab Länsi-Turunmaa 4.8. (1 ex.), N 1015Sipoo 24.7.–8.8. (2 exx.). • Noctua janthe: Ab Dragsfjärd 29.7.–5.8. (1 ex.). KUVA 13. Toukokuun lopun hyvän vaellustilanteen jälkeen saatiin merkittävää vaellusti- • Actebia fennica: N Porvoo 2.–8.8. (1 ex.). lannetta odottaa elo–syyskuuhun asti, jolloin voimakkaat virtaukset etelästä ja lounaasta toivat maahamme mm. useita yksilöitä Mythimna albipunctaa (helmiolkiyökkönen). Erityises- ti kuluneina yksilöt saattavat tottumattomalta jäädä huomaamatta ja sekoittua tavalliseen Elo–syyskuu lajiimme Mythimna ferrago (ruosteolkiyökkönen). Kartalla säätilanne 1.9.2009. 16.8. koko Pohjoista Fennoskandiaa hallitsi laaja matalapaine, jonka eteläpuolit- Karttojen lähteet: Wetterzentrale ja Ilmatieteen laitos 2010 se Etelä-Suomeen suuntautui lounainen il- 62 Baptria 2/2010 mavirtaus pohjoisesta Keski-Euroopasta, • Galleria mellonella: Ab Dragsfjärd 26.8.– korkeapaineen keskus sijaitsi Valko-Ve- 10.9. (1 ex.), Ka Virolahti 24.8.–4.9. (1 ex.), näjällä. Säätilanne jatkui 17.8. aamupäi- N Pernaja 30.8.–3.9. (1 ex.). Vuodenaikaisvaeltajat vään, jolloin Fennoskandiaa peittänyt ma- • Udea ferrugalis: Ab Dragsfjärd 26.8.–10.9. talapaine ulottui Etelä-Suomeen ja virta- (1 ex.). 2009 ukset kääntyivät länteen. • Nomophila noctuella: Ab Dragsfjärd 12.– 28.9. (1 ex.), N Porvoo 09. (1 ex.) • Plutella xylostella • Agrius convolvuli: St Pori 23.8. (1 ex.). • Agrius convolvuli: Ab Turku 28.8.–3.9. (3 — kaalikoi • Scopula ornata: Ab Dragsfjärd 5.–25.8. exx.), Ab Kaarina 2.9. (1 ex.), Ab Raasepori Ensimmäiset kaalikoit saapuivat Suo- (1 ex.). 4.9. (1 ex.), Ab Salo 13.9. (1 ex.), Ka Kotka meen totutusti varhaisimpien lounaisvir- • Hydraecia petasitis: Ta Kärkölä 23.8. (1 29.8.( 2 exx.), Oa Kurikka 28.8. (1 ex.), Oa tausten mukana (27.4.: 3 exx.) eikä ar- ex.). Isokyrö 29.8.–10.9. (3 exx.), Sa Kouvola velu lajin mahdollisesta kotiutumisesta • Noctua janthina: Ab Dragsfjärd 5.–25.8. 09. (1 ex.), St Pori 3.–5.9. (3 exx.), Ta Vesi- saanut edelleenkään vahvistusta. Tämän lahti 2.9. (2 exx.). (10 exx.). jälkeen yksilöitä ilmeisesti saapui yksit- • Cyclophora linearia: Ab Dragsfjärd 26.8.– • Noctua janthe: St Eurajoki 22.–25.8. (1 täin pitkin toukokuuta, mutta varsinainen 10.9. (1 ex.). ex.), Ab Dragsfjärd 5.–25.8.(3 exx.). vaelluspulssi sattui touko- ja kesäkuun • Nycteola asiatica: Ka Virolahti 26.8–7.9. vaihteeseen. Ajanjaksolla 25.5.–5.6. il- (1 ex.), N Pyhtää 20.8.–14.9. (3 exx.), N Vuoden huomattavin vaellustilanne al- Hanko 21.8.–7.9. (1 ex.), N Helsinki 30.8.– moitettiin 251 yksilöä, joista pohjoisin koi kehittyä 28.8., jolloin Pohjanmerel- 5.9. (1 ex.), N Porvoo 3.9.–2.10. (3 exx.). Ok Kuhmosta. Edellisenä vuotena 2008 lä sijainnut matalapaine syveni ja Valko- • Eucarta virgo: Ab Dragsfjärd 20.8.–16.9. havaintoja raportointiin koko kesänä vain Venäjällä syntyi korkeapaineen keskus. (4 exx.), Ab Salo 21.8.–1.9. (1 ex.), Ab Län- 88 yksilöstä (Välimäki ym. 2009) (Huom! tie- Lounainen ilmavirtaus ei kuitenkaan vie- si-Turunmaa 22.8–10.9. (4 exx.), Ab Raa- donantoartikkelin jälkeen on ilmoitettu lä ulottunut Suomeen, koska Keski-Suo- sepori 2.9. (1 ex.), Ab Naantali 3.9. (1 ex.), 11 yksilöä lisää vuodelta 2008). Vastaa- messa sijaitsi pieni matalapaineen osakes- Ab Kemiönsaari 3.9. (2 exx.), Ab Paimio vasti myös yksilöiden maantieteellinen kus. 29.8. Pohjanmeren matalapaine ta- 10.9. (1 ex.), Al Finström 7.–20.9. (4 exx.), jakautuminen oli edellistä vuotta laajem- voitti Norjan länsirannikon ja syveni en- N Sipoo 19.8.–3.9. (1 ex.), N Kirkkonummi pi, sillä 2008 havainnot painottuivat Kok- tisestään, Valko-Venäjän heikohkon kor- 21.8.–1.9. (1 ex.), N Helsinki 30.8.–13.9. kola–Joensuu-linjan eteläpuolelle, mutta keapaineen keskuksen pysyessä paikoil- (3 exx.), N Hanko 3.–7.9. (1 ex.), St Eura vuonna 2009 yksilöitä havaittiin pohjoi- laan. Keski-Suomea hallinnut matalapai- 6.–15.9. (1 ex.). sinta Lappia myöden (Le: 123 exx., Li: ne siirtyi pohjoiseen ja edellisten välis- • Amphipyra berbera: Tb Kyyjärvi 4.–5.9. 7 exx.). Loppukesällä kaalikoi oli jopa tä Suomeen suuntautui eteläinen ilmavir- (1 ex.). poikkeuksellisen runsas, sillä esimerkiksi taus, joka ulottui Länsi-Suomessa Keski- • Heliothis maritima: N Kirkkonummi 24.– Ab Dragsfjärdin Örössä havaittiin 26.8.– Pohjanmaan eteläosiin. 30.8. Norjan ran- 29.8. (1 ex.). 9.9. peräti 1 000 yksilöä. Osa yksilöistä nikolla sijainnut matalapaine siirtyi itään, • Helicoverpa armigera: N Sipoo 3.–10.9. edustanee kyseisellä jaksolla vaeltanutta (1 ex.). mutta eteläinen virtaus jatkui edelleen kantaa, mutta varmasti mukana oli myös • Hoplodrina ambigua: N Helsinki 6.–18.9. etenkin Itä-Suomessa. 31.8. vallitsi edel- kotimaassa syntyneitä yksilöitä. Myöhäi- (2 exx.). lisen päivän kaltainen säätilanne. 1.9. uu- sin havainto tehtiin 18.11. St Porissa. Yh- • Xanthia ocellaris: N Sipoo 3.–10.9. (1 ex.). delleen Keski-Suomeen ulottunut matala- teensä kaalikoihavaintoja kirjattiin 511 • Hydraecia petasitis: Ab Laitila 1.–9.9. (3 paine painui kohti pohjoista ja lounaan ja (2008: 71), joissa ilmoitettiin 3971 yksi- etelälounaan puoleinen ilmavirtaus jatkui exx.), Ta Valkeakoski 20.8.–7.9. (2 exx.), Ta Nokia 28.8.–4.9. (1 ex.). löä (2008: 99 exx.). Laji on 2000-luvulla

koko Etelä-Suomessa, ks. kuva 13. 2.9. JARKKO ALATALO • Mythimna albipuncta: Ab Dragsfjärd matalapaine loittoni edelleen pohjoiseen, 20.8.–28.9. (8 exx.), Ab Länsi-Turunmaa Valko-Venäjällä sijainnut korkeapaine 30.8.–17.9. (2 exx.), N Porvoo 08 ja 3.–9.9. voimistui ja siirtyi kohti itäkoillista, jol- (2 exx.), N Hanko 27.8.–10.9. (1 ex.), N loin eteläinen ilmavirtaus voimistui Suo- Raasepori 31.8.–12.9. (1 ex.). messa. 3.9. vallitsi edellisen päivän kaltai- • Mythimna l-album: Ab Dragsfjärd 26.8.– nen säätilanne, mutta 4.9. virtaukset kään- 10.9. (1 ex.), Kb Liperi 5.–13.9. (1 ex). tyivät väliaikaisesti itään. Lounainen ilma- • Noctua orbona: Oa Maalahti 30.8.–5.9. virtaus toistui vielä 5.9. pois lukien länti- (1 ex.). sen matalapaineen vaikutuspiiriin kuu- • Noctua janthina: Ab Dragsfjärd 26.8.– lunut läntinen rannikkoalue. 8.9. ja 9.9. 28.9. (8 exx.), N Sipoo 19.8.–3.9. (1 ex.), Suomen kaakkoispuolta hallitsi itäisestä N Hanko 27.8.–16.9. (3 exx.), N Helsinki Keski-Euroopasta Moskovan koillispuo- 6.–13.9. (2 exx.). lelle ulottunut voimakas korkeapaineen • Noctua janthe: Ab Dragsfjärd 26.8–9.9. selänne ja Norjan länsirannikolla sijait- (1 ex.), Ab Raasepori 27.8.–5.9. (1 ex.), N si syvä laajan koko Pohjois-Atlanttia hal- Hanko 21.8.–7.9. (2 exx.), N Kirkkonummi linneen matalapaineen keskus. Näiden vä- 29.8.–2.9. (1 ex.). listä Suomeen suuntautui suhteellisen voi- • Noctua interjecta: Ab Dragsfjärd 6.–10.9. makas etelän- ja lounaan puoleinen ilma- (3 exx.). virtaus, jonka lähtöalueet sijaitsivat länti- • Eugnorisma glareosum: N Hanko 8.–14.9. sessä Keski-Euroopassa (Ranska). Syys- (1 ex.). Kaalikoi (Plutella xylostella) on helpohkos- kuun jälkipuoliskoa hallitsivat heikot tai ti tunnistettava laji erityisesti lepoasennos- sa. Etusiipien takareunojen vaaleat alueet heikohkot lähes päivittäiset lännenpuolei- muodostavat lajille tyypillisen aaltokuvion. set ilmavirtaukset. 63 Baptria 2/2010 ollut runsaampi vain vuonna 2007 (5 402 suhteellisen harvalukuinen, kuten kolme- not eivät tue tätä käsitystä. Ohdakeperho- exx.). na edeltävänäkin vuonna (2006: 92 exx., sen aikaisempi vaelluspulssi osui touko- 2007: 102 exx., 2008: 41 exx.) (Välimäki ym. ja kesäkuun vaihteeseen (26.5.–4.6.: 1 072 • Agrius convolvuli 2008, 2009). Vuoden 2008 ensimmäinen yk- exx.), mutta suurin piirtein yhtä paljon yk- — kiertokiitäjä silö ilmoitettiin 1.5. N Espoosta ilmeisim- silöitä havaittiin noin kolme viikkoa myö- 2009 oli toinen peräkkäinen keskimääräis- min huhtikuun lopun vaellustilanteen jäl- hemmin (17.–27.6.: 973 exx.) selvästi hil- tä heikompi kiertokiitäjävuosi (2006: 102 jiltä. Merkittävin naurisperhosvaellus liit- jaisemman jakson jälkeen (6.–16.6.: 324 exx., 2007: 101 exx., 2008: 15 exx., 2009: tyi kuitenkin touko- ja kesäkuun vaihteen exx.). Myöhäisempi runsaushuippu si- 22 exx.). Ensimmäinen kiertokiitäjä il- tilanteeseen, kuten pääsääntöisesti muilla- sälsi varmasti osin jo aiemmin saapunei- moitettiin havaitun 11.–12.7. N Hangossa kin alkukauden lajeilla. Parhaimpinakin ta yksilöitä, mutta todennäköisesti kesä- — ajankohdaltaan merkittävimpien vael- vaelluspäivinä 29.5. ja 30.5. ilmoitettiin ja toukokuun vaihteessa saapuneet yksi- lustilanteiden ulkopuolella. Kahta muuta havaitun vain 9 yksilöä. Suurin osa yksi- löt olivat pääosin jo kuolleet. Ainakaan havaintoa lukuun ottamatta kiertokiitäji- löistä havaittiin elokuun ensi kolmannek- kaaliperhosilla (Pieridae) aikuisen perho- en esiintyminen keskittyi tarkasti vuoden sella, kotimaisen kesäpolven huippulen- sen luonnollinen elinkaari tuskin yltää yli merkittävimpään vaellustilanteeseen muu- non aikoihin. Lajin runsaampi esiintymi- 12 vuorokauden (Chew 1981). Joka tapauk- tamalle päivälle elo- ja syyskuun vaihteen nen näytti rajoittuvan varsin kapealle vyö- sessa kevätpolven lento oli selvästi kaksi- molemmin puolin. Pohjoisimmat havain- hykkeelle etelärannikon tuntumaan ja toi- huippuinen ja vastaava kaksihuippuisuus not ilmoitettiin Oa Kurikasta (28.8.: 1 ex.) saalta Itä-Suomeen. Pohjoisimmat havain- oli havaittavissa vielä kotimaassa kehit- ja Oa Isokyröstä (29.8.–10.9.: 3 exx.). not ilmoitettiin Pohjois-Karjalasta [Kb Li- tyneessä kesäpolvessakin, vaikka tavalli- peri 11.–22.6. (4 exx.)] ja Pohjois-Savos- sesti ilmiö tasaantuu luonnollisista syistä • Pieris brassicae ta [Sb Kuopio 25.8. (2 exx.)]. Kausi päät- sukupolvesta toiseen. Kaksihuippuisuu- — kaaliperhonen tyi 3.10. N Espooseen. den tasoittuminen seuraa, koska ensim- Kaaliperhosen on arveltu olevan kotiutu- mäisen huipun viimeisten ja toisen huipun massa Suomeen (Hirvonen 2007, Välimäki 2009) • Vanessa cardui aikaisimpien yksilöiden lisääntyminen on ja siksi sitä ei tässä yhteydessä käsitelty — ohdakeperhonen osin ajallisesti päällekkäistä. Kesäpolven vuoden 2008 tiedonantoartikkelissa lain- Vuonna 2008 ohdakeperhosen runsau- ensimmäinen runsaushuippu ajoittui elo- kaan (Välimäki ym. 2009). Vuosi 2009 ei tuo- dessa koettiin todellinen pohjanoteera- kuun ensimmäisen kolmanneksen lop- nut asiaan lisävalaistusta. Ensimmäinen us ja yksilöitä ilmoitettiin koko kaudella puun noin 70 vuorokautta ensimmäisen kaaliperhonen ilmoitettiin Oa Vaasasta vain viisi (Välimäki ym. 2009), mutta vuonna vaelluspulssin jälkeen. Toinen kesähuip- 16.5. ajallisesti selvien vaellustilanteiden 2009 kaikki oli toisin. Keski-Euroopaas- pu ajoittui elokuun viimeisen kolmannek- ulkopuolelta. Vastaavasti joitakin lisäyk- sa moottoriteitä jouduttiin tilapäisesti sul- sen alkuun noin 62 vuorokautta kesäkuun silöitä havaittiin jo ennen touko- ja kesä- kemaan ohdakeperhosmassojen takia (Leh- myöhäisemmän runsaushuipun jälkeen. kuun vaihteen varsinaista vaellustilannetta to 2010). Suomessa ensimmäinen ohdake- Yksilömäärät kesäpolven runsaushuipuis- [Ab Naantali 25.5. (1 ex.), N Kirkkonum- perhonen havaittiin 21.5. Ab Kemiön- sa olivat suurin piirtein toisiaan vastaa- mi 24.5. (2 exx.), St Eura 24.5. ja 25.5. (2 saarella ja kausi loppui Etelä- ja Itä-Suo- vat aivan kuten kevätpolvessakin. Nämä exx.)] toisin kuin samansukuisella nauris- messa syyskuun lopussa [Ab Kemiönsaa- havainnot viittaavat, että sekä kevätpol- perhosella, jolla ensihavainnot osuivat tar- ri 28.9. (1 ex.), Kb Rääkkylä 27.9. (1 ex.), ven aikaisempi että myöhäisempi kohortti kasti kevään vaelluksiin (ks. alla). Lisäksi N Helsinki 27.9. (1 ex.), Sa Imatra 29.9. tuottivat kotimaisen kesäpolven yhtä on- vaellustilanteiden ulkopuoliset kaaliper- (1 ex.)] ja pohjoisempana noin viikkoa ai- nistuneesti. Olettaen, että ilmoitusaktiivi- hosyksilöt havaittiin alueilla, jotka eivät emmin [Ks Kuusamo 20.9. (1 ex.), Oba suus ei merkittävästi laskenut sukupolvien välttämättä ole tavanomaisempia vaellus- Oulu 21.9. (2 exx.)]. Ohdakeperhosia ta- välillä, yksi kevätpolven yksilö tuotti kak- perhosten ensihavaintopaikkoja. Joka tavattiin kaalikoiden tapaan pohjoisinta si jälkeläistä kesäsukupolveen (1.5.–15.7.: pauksessa kaaliperhosia vaelsi Etelä-Suo- Lappia myöden [Le Enontekiö 27.–29.6. 2 625 exx. vs. 16.7.–1.11.: 4 896 exx.). Tu- meen toukokuun lopulla ja kesäkuun alus- (2 exx.), Li Inari 29.6.–15.7. (10 exx.), Li los on kohtalaisen hyvä ohdakeperhosel- sa. Yhteensä kaaliperhosia ilmoitettiin 232 Utsjoki 11.–12.7. (4 exx.)]. Vuoden 2009 le, sillä esimerkiksi vuonna 2007 kesäsu- yksilöä, joista 85 edusti talvehtivaa suku- ilmoitettu kokonaisyksilömäärä nousi kupolvi jäi selvästi vaeltanutta kevätpol- polvea ja 147 kotimaista kesäpolvea. Poh- 7 521 yksilöön, mikä on noin yhdeksän- vea pienemmäksi, joskin vuonna 2006 oh- joisimmat havainnot tehtiin Ok Kuhmos- kertainen 2000-luvun entiseen ennätys- dakeperhosten lukumäärä kasvoi sukupol- sa (2 exx.), mutta esiintyminen keskittyi vuoteen 2003 verrattuna (843 exx.). vien välillä yli kymmenkertaiseksi (Vä- lähinnä eteläiselle rannikkoalueelle. Käy- Edellisen kerran ohdakeperhonen vael- limäki ym. 2008). Hyvästä lisääntymis- tännössä kaaliperhoskausi päättyi lähel- si huomiota herättävän runsaana Suomeen menestyksestä kertoo myös kesäsukupol- lä syyskuun puoliväliä [Ab Länsi-Turun- vuonna 2007 (Välimäki ym. 2008). Toisaal- ven esiintyminen Metsä-Lappia myöden maa 18.9. (1 ex.), Ab Kemiönsaari 19.9. (1 ta hyvän vaelluskevään 2007 jälkeen la- [Lkoc Kittilä 28.8.–3.9. (4 exx.), Lkor Pel- ex.), Sa Lappeenranta 13.9. (1 ex.)], jos- jin lisääntyminen epäonnistui pahasti ja kosenniemi 12.8. (1 ex.).]. kin viimeinen yksilö havaittiin vielä loka- kesäpolvi jäi heikommaksi kuin vuon- kuussa [N Espoo 8.10. (1 ex.)]. na 2006, jolloin laji saapui Suomeen har- • Vanessa atalanta valukuisempana, mutta vasta myöhem- — amiraaliperhonen • Pieris rapae min kesällä. Välimäki ym. (2008) arvelivat, Viime vuosina amiraali- ja ohdakeperho- — naurisperhonen että myöhäinen ilmaantuminen olisi lajille nen eivät juuri ole esiintyneet runsaana sa- Naurisperhosvuosi oli viimeiseen kymme- edullista, koska tällöin vaeltaneiden yksi- manaikaisesti, mutta vuonna 2009 molem- neen vuoteen verrattuna keskinkertainen ja löiden jälkeläiset välttäisivät loppukevään pia sukunsa edustajia havaittiin huomatta- lajista kertyi kaikkiaan 69 havaintoa, jotka ja alkukesän mahdolliset hallat ja selvi- van paljon. Ensimmäiset amiraalit havait- koskivat 187 yksilöä. Laji oli siis edelleen äisivät paremmin. Vuoden 2009 havain- tiin touko- ja kesäkuun vaihteen vaellus-

64 Baptria 2/2010 tilanteessa ja yksilöitä ilmaantui yksitel- TIMO LEHTO len pitkin kesäkuuta. Ensimmäinen yksi- lö ilmoitettiin 27.5. N Mäntsälästä ja kausi päättyi lokakuun alkupuolella [N Porvoo 3.–16.10. (1 ex.), Sb Siilinjärvi 2.–9.10. (1 ex.)]. Kahtena edellisenä kautena lento on jatkunut lokakuun loppupuolelle (Välimä- ki ym. 2008, 2009). Kesäkuun loppuun men- nessä yksilöitä oli havaittu Etelä-Pohjan- maa–Kainuu-linjan eteläpuolella, mutta myöhemmin yksilöitä tavattiin myös tätä pohjoisempana [Ks Kuusamo 29.8.–13.9. (6 exx.), Lkoc Kittilä 1.9. 1 ex.)], joskaan ei yhtä pohjoisessa kuin ohdakeperhosia. Vuonna 2009 amiraalihavaintoja kertyi kaikkiaan 879, jotka koskivat yhteensä 9 053 yksilöä. Yksilömääräisesti amiraali oli runsaampi kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla. Ilmoitettujen yksilömäärien mukaan amiraali oli jopa runsaampi kuin ohdakeperhonen vuonna 2009 (9 053 exx. vs. 7 521 exx.), vaikka luonnossa sai helposti päinvastaisen vaikutelman lajien runsaussuhteista. Päävaelluksen yhteydes- sä (26.5.–4.6.) ilmoitettiin havaintoja 38 amiraaliyksilöstä, mikä on huomattavasti Loppukesän gammayökkösistä (Autographa gamma) iso osa on meille alkukesällä vaeltaneiden vähemmän kuin samalta jaksolta ilmoitet- jälkeläisiä, mutta yksilömääriä lisääviä vaelluksia saattaa tapahtua pitkin kesää. Kuvassa ’gamma’ tuja ohdakeperhosia (1 072 exx.). Samoin hamuilee hämähäkkikukalta mettä, mutta kasvin rakenne ei ole perhoselle kaikkein otollisin. ohdakeperhonen oli havaintoaineistossa amiraalia runsaampi verrattaessa havait- tapauksessa vääristymää voidaan mahdol- • Autographa gamma tuja yksilömääriä keväästä kesäkuun lop- lisesti jonkin verran oikaista valitsemal- — gammayökkönen puun (2 482 exx. vs. 91 exx.), mikä kat- la vain todennäköisesti vastaavilla mene- Vuoden 2009 ensimmäinen gammayökkö- toi suurimman osan vaeltaneiden yksilöi- telmillä havaitut yksilöt vertailuun. Peri- nen ilmoitettiin Sa Asikkalasta 15.–17.5.. den lentoajasta ennen kotimaisen kesäpol- aatteessa syöttirysäaineistot kattavat lähes Seuraavat yksilöt havaittiin pari viikkoa ven kuoriutumista. Käytännössä tämä tar- aina jonkin vuorokautta pidemmän ajan- myöhemmin touko- ja kesäkuun vaihteen koittaa, että amiraalien lisääntymismenes- jakson, mutta aktiivihavainnoinnissa tava- lounaisvirtauksen yhteydessä (26.5.–2.6.: tys olisi Suomessa pitänyt olla lähes vii- tut yksilöt on kirjattu tietylle päivämääräl- 45 exx.), jolloin laji levittäytyi Etelä-Poh- sikymmenkertainen verrattuna ohdake- le etenkin jos havainnoitsija on myös las- janmaan ja Pohjois-Karjalan välisen lin- perhosiin, jotta suhteellisen pienestä ke- kenut havaitsemansa yksilöt. jan eteläpuoliseen Suomeen. Gammayök- vätpolvesta olisi voinut kehittyä riittävän Jos ohdakeperhosta ja amiraalia tarkas- kösen vaeltaneen kevätpolven esiinty- suuri kompensoimaan vaeltaneiden oh- telee vain tarkasti päivätyn aineiston (ole- minen ulottui lopulta Etelä-Pohjanmaa– dakeperhosten runsautta. Aikaisempina- tettavasti aktiivihavainnointia molempi- Kuusamo-linjalle ja vaeltaneita yksilöi- kin vuosina amiraalit ovat pystyneet tuot- en lajien osalta) perusteella, edellä esitet- tä ilmoitettiin yhteensä 218. Kesäpolven tamaan kesäpolven ohdakeperhosia te- ty käsitys lajien runsaussuhteista muut- lento alkoi heinäkuun puolivälissä ja jat- hokkaammin (Välimäki ym. 2008), mutta täs- tuu osin päinvastaiseksi. Ohdakeperho- kui lokakuulle [N Raasepori 8.–24.10. (1 sä laajuudessa ilmiö on uusi ja todennä- sia havaittiin koko kauden aikana yhteen- ex.), N Porvoo 17.–29.10. (1 ex.)]. Yh- köisesti otannaltaan harhainen. Amiraa- sä 5 340 yksilöä (kokonaisaineisto: 7 521), teensä kesäpolven yksilöitä ilmoitettiin lit tulevat hanakasti passiivisiin syöttiry- mutta amiraaleja vain 1 039 yksilöä (ko- 957, joista pohjoisimmat Ks Kuusamosta siin, kun taas ohdakeperhosten havain- konaisaineisto: 9 053). Vaeltaneita (1.5.– (3 exx.) ja Oba Oulusta (5 exx.). Kesäpol- nointi perustuu käytännössä vain aktiivi- 30.6.) ohdakeperhosia olisi tässä aineis- vi sai todennäköisesti vahvistusta Suomen havainnointiin. Menetelmällisistä syistä tossa havaittu 2 151 ja amiraaleja 57 yk- ulkopuolelta erityisesti elo- ja syyskuun ohdakeperhosten runsaus tulee aliarvioi- silöä, jotka olisivat tuottaneet kotimaiseen vaihteen vaellustilanteessa. Gammayök- duksi, koska luonnossa havaittujen elävi- sukupolveen (15.7.–1.11.) samassa järjes- kösiä ilmoitettiin vaellusjaksolta (28.8.– en yksilöiden määrää on vaikea laskea ja tyksessä 3 097 ja 991 yksilöä. Näin yksi 5.9.) 221 yksilöä, mutta yhdeksältä edel- havainnointi ei käytännössä voi olla jatku- ohdakeperhonen olisi tuottanut keskimää- tävältä päivältä yksilöitä ilmoitettiin huo- vaa — molemmat ”sudenkuoppia”, joilta rin 1,5 jälkeläistä, vastaavan luvun ami- mattavasti vähemmän (104 exx.). Gam- passiivisilla havaintomenetelmillä välty- raaliyksilölle ollessa 17,4. Edelleen näyt- mayökkösten ilmoitettu kokonaismäärä tään. Nykyisenkaltaisesta tietokanta-ai- tää siltä, että vaeltaneiden amiraalien jäl- nousi 2009 kolmannen kerran yli tuhan- neistosta on siis hyvin vaikea vetää joh- keläiset menestyvät Suomessa ohdakeper- nen (1 175 exx.) 2000-luvulla, mitä voi- topäätöksiä lajien välisistä vertailuista, jos hosia paremmin, mutta ero lisääntymis- daan pitää kohtalaisen korkeana, vaikka lajeja ei voida samalla tehokkuudella ha- menestyksessä oli viisikymmenkertaisen vaelluskelejä oli niukasti. vainnoida vastaavilla menetelmillä. Tässä sijasta noin kymmenkertainen.

65 Baptria 2/2010 • Phlogophora meticulosa — hammasyökkönen Hammasyökkösiä ilmoitettiin 2008 enem- män kuin kertaakaan aiemmin (875 exx.) PORAJÄRVI ja erityisesti talvehtiva sukupolvi oli syk- Ilomantsi syllä poikkeuksellisen runsas (Välimäki ym. JOENSUU 2009). Talvehtivan sukupolven runsaus ei heijastunut kevään 2009 havaintomääriin, S U O M I Toivola mikä tukee Välimäen ym. (2009) esittämää oletusta lajin täydellisestä vaellusluonteesta. Vuonna 2009 hammasyökkösiä il- V E N Ä J Ä SUOJÄRVI moitettiin toukokuulta vain kolme yksi- Värtsilä löä [N Raasepori 4.–29.5. (2 exx.), N Por- Piitsijoki voo 7.–20.5. (1 ex.)] ja kesäkuulta ei ainoatakaan. Heinäkuulta hammasyökkö- siä ilmoitettiin neljä yksilöä. Yhtenäisem- SORTAVALA pi esiintymisjakso alkoi vasta aivan elokuun lopulla ja koostui todennäköises- PITKÄRANTA ti sekä Suomessa kehittyneistä että elo- ja syyskuun vaihteessa vaeltaneista yk- SALMI silöistä. Myöhäisimmät yksilöt ilmoitet- Elisenvaara tiin lokakuun loppupuolelta [Ab Kemiön- saari 22.10. (2 exx.)]. Loppukauden lie- Laatokka västä piristymisestä huolimatta, hamma- AUNUS syökkökausi jäi vaisuksi. Yhteensä ilmoitettiin havaintoja 95 yksilöstä (syksy: 88 20 km KÄKISALMI exx.), mikä on selvästi alle 2000-luvun keskiarvon, vaikka huippuvuosi 2008 jä- KUVA 14. Olli Vesikko ja Janne Vuori kiertelivät Venäjän Karjalaa kesällä 2009 tavoittena valo- tettäisiin huomioimatta (2000–2007: 176 kuvata idännokiperhonen (Erebia euryale). Perhosen paikoittaiset, mutta runsaat esiintymät exx.). Toki 2000-luvulla on ollut neljä hei- löytyivät kaikki sisämaasta Suojärven ympäristöstä. kompaakin vuotta (2002: 20 exx., 2003: 4 exx., 2004: 15 exx., 2006: 40 exx.) ja tätä taustaa vasten vuosi 2009 näyttäytyy itse asiassa varsin keskinkertaisena. Idännokiperhonen (Erebia euryale) Venäjän Karjalassa • Agrotis ipsilon — vaellusmaayökkönen Olli Vesikko Vaellusmaayökkösiä ilmoitettiin hajanai- sesti alkukesän ajalta vain kahdeksan yk- uonna 1976 Paul Grotenfelt tallensi Kb Lieksassa idännokiperho- silöä [Ab Dragsfjärd 13.5.–18.6. (4 exx.), Ab Uusikaupunki 13.–22.6. (1 ex.), N Raa- sen (Välimäki ym. 2008). Yksilö noteerattiin kuitenkin vasta 30 vuotta myöhemmin, kun eläinmuseo sai lahjoituksena kokoelmat jo sepori 22.5.–5.6. (1 ex.), N Sipoo 7.–28.6. V (2 exx.)]. Osa yksilöistä liittynee touko- edesmenneeltä keräilijältä. Lajin levinneisyys ulottuu idästä Uralilta lähelle ja kesäkuun vaihteen vaellustilanteeseen, Suomen rajaa, mutta julkaistuja tietoja rajan takaa Venäjän Karjalasta mutta todennäköisesti vaellusmaayökkö- on kuitenkin vähän. Valle (1935) mainitsee lajia löydetyn Tiutiesta (Volos- siä on tullut maahamme yksittäin pitkin ti), Jalolahdesta ja Kosmozerosta. Mauri Kononen on tallentanut lajia 1939 kesäkuuta, kuten muitakin tavanomaisia Suojärveltä useita yksilöitä (Kononen 1939) ja Lauri Kaila havaitsi lajia runsaasti vuodenaikaisvaeltajia (vrt. P. xylostella, 27.7.1993 Kivatsun luonnonpuistosta (Välimäki ym. 2008). Vuosien mittaan lajia V. cardui, V. atalanta). Runsaimmillaan on tuloksetta etsitty Suomen puolelta ja Paul Grotenfeltin yksilö on vaellusmaayökkönen esiintyi elokuun al- edelleen ainoa maastamme varmuudella todettu idännokiperhonen. kupuoliskolla (25.7.–10.8.: 123 exx.) ja Kuten suomalaisen yksilön esimerkki kertoo, lajin määrittäminen on lento jatkui lokakuun alkuun [Ta Hattula vaikeaa, mikä on mahdollisesti osaltaan edesauttanut lajin mystisen 4.10. (1 ex.)]. Yhteensä vaellusmaayök- aseman säilymisessä. Tämän matkakertomuksen tarkoituksena on tuoda kösiä ilmoitettiin 234 yksilöä, joista poh- lisävaloa ja antaa vinkkejä idännokiperhosen esiintymisestä, elinympäris- joisimmat Om Kärsämäeltä ja Sb Siilin- töstä ja tunnistamisesta omiin kokemuksiini perustuen. järveltä. Yksilömäärän perusteella laji on 2000-luvulla ollut vain kolmena vuote- Retket Porajärvelle ja aina Karhumäelle asti, jos- na runsaampi kuin 2009, joskin huippu- ta palasin Petroskoin kautta. Valitettavas- vuosien 2000 (300 exx.), 2001 (315 exx.) Heinäkuussa 2008 tein viikon retken Ve- ti säät eivät olleet suosiolliset. Vain yhte- ja 2007 (348 exx.) yksilömääristä jäätiin näjän Karjalaan. Päällimmäisenä tavoit- nä päivänä aurinko paistoi hieman aikaa huomattavasti. teena oli löytää ja valokuvata idännoki- niin, että perhoset olivat kunnolla liikkeel- perhonen. Reittini kulki Värtsilästä Pitkä- lä. Tavoitteena ollut idännokiperhonen jäi rannan kautta Suojärvelle ja siitä edelleen sillä kertaa löytymättä. Alueet ja majapai-

66 Baptria 2/2010 OLLI VESIKKO

KUVA 15. Pienet ja hämyisät aukkopaikat lehtomaisissa maastonkohdissa ovat idännokiperhosen tyypillistä elinympäristöä Suojärven alueella. Tavallisen oloista ympäristöä, mitä on paljon myös meillä Suomessa. kat tulivat kuitenkin tutuiksi ja päätin yrit- noin 30 km/h ja välillä täytyy valita ajo- pieniä hämyisiä aukkopaikkoja ja vanho- tää vielä uudelleen tarkemmin säätiedo- linjoja ryömintävauhtia edeten. ja metsäteiden pistoja, selvästi varjoisam- tuksiin jo ennalta tutustuen. pia kohtia kuin metsänokiperhonen (Kuva Toisen retken toteutin yhdessä Janne Havainnot 15). Yksilöt lentelivät myös mielellään va- Vuoren kanssa 26.–31.7.2009. Raja yli- loisampien metsien sisässä. Kuivemmis- tettiin Värtsilästä, josta jatkettiin yök- Idännokiperhosia havaittiin reissun aika- ta havumetsäkohteista tai rämeiltä lajia ei si Sortavalaan. Aamulla reitti eteni Pitkä- na yhteensä reilut 150 yksilöä, mutta met- löytynyt lainkaan, mutta metsänokiperho- rannan kautta Suojärvelle, jossa viivyttiin sänokiperhosia (Erebia ligea) huomatta- sia oli runsaasti näissäkin ympäristöissä. kolme päivää. Suojärvellä yövyttiin pai- vasti enemmän. Idännokiperhosen esiin- Samoilla paikoilla lentäneistä met- kallisessa ”Hiltonissa” eli hotelli Kareli- tymiä löytyi meidän reitiltä ainoastaan sänokiperhosista päätellen idännokiperho- assa, joka lienee kaupungin ainoa maja- Suojärven ympäristöstä, 15 km etelään ja nen on lajiparista hieman aikaisempi len- paikka ja muun muassa suomalaisten ko- 40 km pohjoiseen olevalta alueelta (Kuva täjä. Suurin osa idännokiperhosista oli jo tiseutumatkailijoiden suosiossa. Karelias- 14). Ajoimme ainoastaan noin kolmasosan kuluneita (tuoreitakin löytyi!), mutta met- sa 1600 ruplalla (n. 35 euroa) per henkilö Suojärveltä Porajärven suuntaan mene- sänokiperhoset olivat pääosin tuoreita. saa majoituksen kahdenhengen huoneessa vää tietä ja oletettavasti lajia olisi löytynyt mukavuuksin ja sekä aamiaisen että illalli- nyt havaittua pohjoisempaakin. Sen sijaan Mistä idännokiperhosen sen. Yksi hotellin avuliaista työntekijöistä eteläpuolelta Piitsijoelta aina Kannakselle tuntee? (Marina) puhuu sujuvaa suomea, englan- asti ulottuvalta alueelta emme yritykses- tia paikalliset eivät osaa. Paluumatka teh- tä huolimatta havainneet ainoatakaan yk- Idännokiperhonen on luonnollisesti sekoi- tiin Sortavalan kautta Laatokan länsireu- silöä. tettavissa suomalaisista lajeista vain met- naa seuraillen Kannakselle, josta Imatran Kaikista esiintymäkohdista löytyi tyy- sänokiperhoseen, joka laajemman elinym- kautta palattiin takaisin Suomeen. pillisesti useita idännokiperhosyksilöi- päristövalikoimansa seurauksena esiin- Pysähtelimme Värtsilästä lähtien sään- tä. Parhaasta paikasta laskettiin tien vie- tyy usein samoilla paikoilla. Idännokiper- nöllisin välein aina mukavannäköisen pai- reltä 200 metrin matkalta noin 50 yksilöä hosen ulkonäkö vaihtelee paljon ja sik- kan tullen. Pitkärannasta Suojärvelle ja ja hyvillä paikoilla laji olikin metsänoki- si yksiselitteisiä yksityiskohtiin perustu- edelleen Porajärvelle johtaa leveä hiek- perhosta runsaampi. Metsänokiperhosia via määritysperusteita on vaikeaa löytää. katie, jonka pientareet ovat koko matkal- oli tasaisesti kaikkialla, mutta idännoki- Muuntelu vaikuttaa kaiken lisäksi olevan ta hyvää perhosmaastoa ja pysähdyksiä perhonen vaikutti olevan sidottu aivan tie- idännokiperhosella suurempaa kuin met- tehtiin runsaasti. Ilman pysähtelyäkin tie- tynlaiseen elinympäristöön. Tyypillistä sänokiperhosella. Osa idännokiperhosyk- osuuden ajamiseen tulee varata aikaa, sil- oli metsän kosteus (lehtomaisuus) ja se- silöistä tuntui heti päivänselviltä eikä met- lä kuoppaisuuden takia huippunopeutena kapuustoisuus (erityisesti koivua ja lep- sänokiperhosen voisi kuvitellakaan näyt- voidaan pitää (auton maavarasta riippuen) pää). Idännokiperhonen vaikutti suosivan tävän niiden kaltaisilta, mutta eräät yksilöt

67 Baptria 2/2010 Erebia euryale — idännokiperhonen Erebia ligea — metsänokiperhonen OLLI VESIKKO

Xxxxxx xxxxxxxx, F C Xxxxxx xxxxxxxx, F C

KUVA 16. Idän- (E. euryale) ja metsänokiperhosen (E. ligea) koiraita (F) ylä- ja alapinnalta. olivat päinvastoin hyvin haastavia määri- nen. Näiden tekijöiden perusteella yksi- yhtenäinen ja selvärajainen. tettäviä. löiden poimiminen maastossa kävi yllät- Idännokiperhosella siipien silmätäp- Yleisvaikutelmaltaan idännokiperho- tävän helposti etenkin kun idännokiper- lät ovat pistemäisiä (pienempiä kuin met- nen on pienempi ja kapeasiipisempi (ks. Vä- hosia oli esiintymispaikoillaan runsaas- sänokiperhosella) ja tyypillisesti ne sijait- limäki ym. 2008), mutta väritykseltään siipien ti, mikä nopeutti oikeanlaisen mielikuvan sevat aivan oranssin kentän ulkoreunalla. Useilla yksilöillä täpliä ei ollut juuri ollen- yläpuolelta vaaleamman ruskea ja alapuo- syntymistä. Molemmilla lajeilla on valke- kaan tai ne olivat vain aavistuksenomaisia. lelta punertavampi kuin metsänokiperho- araidalliset siipiripset, idännokiperhosel- Joillakin harvoilla yksilöillä silmätäplissä la ehkä aavistuksen heikommin, mutta ero erottuu valkoinen terä. Silmätäpliä idänno- V9 V8 siipiripsissä toimii paremmin sukupuoli- V10 kiperhosella on maksimissaan kolme (s4, s5 S7 V7 tuntomerkkinä (koirailla naaraita heikom- V11 S8 S6 V6 ja s2), s3 näyttää säännönmukaisesti puut- V12 S9 S5 V5 min) kuin lajituntomerkkinä. tuvan. Metsänokiperhosella täplät ovat S4 S10 V4 yleensä suuremmat, sijaitsevat keskemmäl- S3 lä oranssia aluetta ja niitä on yleensä nel- S11 V3 Siipien yläpuoli S2 jä sekä usein täplistä erottuu valkea terä. S12 S1b V2 Siipien yläpuolella oranssin alueen voimak- Metsänokiperhosella vaihtelu on kuitenkin S1a V1 kuus vaihtelee yksilöllisesti ja vaihtelu vai- suurta ja on yksilöitä jotka muistuttavat sii- S8 kuttaa olevan suurempaa kuin metsänoki- ven kuvioinneiltaan suuresti idännokiper- S7 V8 perhosella (Kuva 16). Tyypillisesti idännoki- hosta. Tunnetaan myös yksilöitä, joiden sii- S6 V7 perhosella on sekä suonivälit (Ks. kuva 18) vet ovat täysin täplättömät (Välimäki ym. 208). S1a S5 V6 s4 että s5 leveälti oransseja — leveämmin Tällaisilla idännokiperhosta muistuttavilla S4 kuin lähilajillansa. Idännokiperhosella suo- vähäkuvioisilla metsänokiperhosyksilöil- S1b V5 S3 net jakavat oranssin alueen pitkulaisiksi lai- lä s3 näyttäisi olevan keskimäärin voimak- V1a S1 S2 V4 kuiksi, jotka kapenevat ja usein ikään kuin kaammin oranssia. V3 diffuusisti venyvät siiven tyveä kohti. Joilla- Erikoistuntomerkkinä hyväkuntoisella V1b V2 kin yksilöillä oranssia jatkuu vielä kapeana metsänokiperhoskoiraalla on etusiivessä KUVA 18. Kansainvälisesti käytetty viiruna aina siiven tyvisoluun asti. Oranssi näkyvä koirasjuova. Leveä kiilamainen koi- merkintätapa siipien eri osille. V=suoni (vein), laikku s2 vaihtelee, mutta s3 on yleensä hy- rasjuova ulottuu siiven keskeltä, tyvisolun S=suonien välinen alue (space). vin pieni tai puuttuu kokonaan. Metsänoki- etupuolelta noin siiven alareunan puolivä- KUVA TIMO LEHTO perhosella oranssi alue on pääsääntöisesti liin. Juova erottuu tummana, mutta aivan

68 Baptria 2/2010 Erebia euryale — idännokiperhonen Erebia ligea — metsänokiperhonen OLLI VESIKKO

KUVA 17. Idän- (E. euryale) ja metsänokiperhosen (E. ligea) naaraita (C) ylä- ja alapinnalta. tuoreilla yksilöillä siinä on vaaleita suomu- monilla metsänokiperhosilla punaruskea railla vain vaivoin erottuvia punertavia pilk- ja. Koiraiden kohdalla koirasjuovaa voi pi- on laajentunut siiven tyveen idännokiper- kuja ilman mustaa keskustaa. Naarailla täp- tää pääasiallisena tuntomerkkinä, sillä sen hosen tapaan. (Kuva 17) lät ovat keskimäärin selvemmät ja joillakin perusteella lajit pystyy luotettavasti erotta- Yleisväriltään idännokiperhosen taka- yksilöillä mustissa keskustoissa on havaitta- maan yhdellä vilkaisulla (J. Kullberg määrit- siiven alapinta on punertavampi ja lämpi- vissa myös valkea terä. Metsänokiperhosel- ti samat yksilöt genitaalituntomerkkien pe- mämmän ruskea kuin metsänokiperhosel- la on siipien alapinnalla sitävastoin yleensä rusteella) (Z. Kolev, suull. tieto). Jos koirasjuova la, jolla takasiipi on ennemmin harmaan- kolme selvää täplää, joissa on suuremmat ei erotu heti, siipeä on syytä katsoa eri kul- ruskea. Tyypillisellä idännokiperhosnaa- mustat valkeateräiset keskustat. mista — kuluneena koirasjuovan reunat voi raalla on kontrastinen tumma keskivyö, olla vaikea hahmottaa, mutta itse koirasjuo- jonka sisä- ja ulkopuolella on koko siiven Kokoelmayksilöitä vierekkäin verrattaessa va on aina ympäröivää siipeä tummempi (Z. poikki tasaisesti vaaleampaa suomutusta voidaan takasiivissä havaita pieni muoto- Kolev, suull. tieto). [suomut valkoisia tai keltaisia (Z. Kolev, suull. ero. Idännokiperhosella siipi on kapeampi Idännokiperhosella takasiipien orans- tieto)]. Koirailla vaaleampaa on vain hieman ja takanurkastaan pyöristyneempi, sen si- sit täplät ovat heikot. Koiraiden takasiivet ja sekä naarailla että koirailla kontrastisuus jaan metsänokiperhosella takasiiven taka- ovat yleensä silmätäplättömät, naarailla sil- vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Koi- nurkassa on havaittava kulma. mätäplät keskimäärin selvemmät ja joilla- ras voi olla melko kontrastinen. Tuoreena kin harvoilla yksilöillä valkeateräiset. Met- koirailla on nähtävissä sama kuviointi kuin Voisiko idännokiperhonen sänokiperhosella oranssit laikut ovat pää- naarailla, mutta voivat kuluneina näyttää sääntöisesti voimakkaammat ja niissä on tasaisen ruskeilta. Vastaavasti monet met- löytyä uudelleen 3–4 valkeateräistä silmätäplää. sänokiperhoset, varsinkin koiraat, ovat ala- Suomen puolelta? pinnaltaan tasaisen tummia. Valkea pilkku Siipien alapuoli idännokiperhosen takasiiven keskellä, s4 Itsekin innokkaiden joukkoon kuuluva- na tiedän, että idännokiperhosta on etsit- Idännokiperhosella etusiipien alapinnalla tyvellä, on voimakas, suurempi ja pyöristy- punaruskea poikkivyö on laajentunut sii- neempi kuin metsänokiperhosella ja yleen- ty Suomen puolelta aktiivisesti. Karjalan ven takaosassa siiven tyveen. Tyypillisellä sä koiraillakin aina havaittavissa. Tämä on kokemuksia viisaampana keskittyisin nyt metsänokiperhosella vastaavasti punarus- tyypillisesti voimakkain valkea kohta siives- kosteampiin metsänkohtiin, jollaisia voisi keaa väritystä on poikkivyön tyvipuolella sä, kun taas metsänokiperhosella kohta on hyvin kuvitella löytyvän vesistöjen lähet- vain vähän tai ei ollenkaan. Korostan kui- takasiiven yläreunassa. tyviltä. Venäjällä lajin esiintyminen vai- tenkin, että punaruskean värityksen mää- Takasiipien alapinnan täplät ovat idänno- kutti tyystin loppuvan noin 15 km Suojär- rässä on vaihtelua molemmilla lajeilla ja kiperhosella hyvin heikot ja varsinkin koi- ven eteläpuolella. Värtsilä sijaitsee Suo-

69 Baptria 2/2010 OLLI VESIKKO

Tavallista voimakaskuvioisemmat idännokiperhosnaaraat (Erebia euryale) erottaa metsä- nokiperhosesta (Erebia ligea) mm. heikoista takasiipien silmätäplistä sekä heikosta etusiipien laikusta suonivälissä 3. Takasiiven alapinnalla tasaisesti siiven poikki kulkevat vaalea ja tumma vyö ovat idännokiperhosnaaraille tyypillisiä. OLLI VESIKKO järven kanssa samalla korkeudella (noin 80 kilometriä länteen), joten alueet tästä pohjoiseen, esim. Ilomantsin seutu, voisivat tulla hyvin kysymykseen lajin kotimaisen kannan potentiaalisena löytöpaik- kana. Muistutan, että idännokiperhosia et- sivien kannattaa katsella myös hopeatäp- liä. Havaitsin lehtohopeatäpliä (Boloria ti- tania) useissa kohdissa lähellä Karhumä- keä, joka pohjoisuudeltaan vastaa Ilomant- sin ja Lieksan välimaastoa (130 km itään rajalta). Vaikka en havainnutkaan retkillä- ni lajeja samoilla alueilla, niin kuitenkin oletan, että idännokiperhonen ja lehtoho- peatäplä voisivat hyvin esiintyä yhdessä samanlaisissa elinpaikoissa. Pidän myös mahdollisena, että lehtohopeatäplän esiin- tymiskuva saattaa paljastua tunnettua laa- jemmaksi Suomessa.

Kiitokset Suuret kiitokset Jari Kaitilalle lukuisista korjauksista tekstiin ja Zdravko Kolevil- le kommenteista sekä Janne Vuorelle ret- kiseurasta. Usein idännokiperhosen voi helpohkosti erottaa metsänokiperhosesta jo luonnossa. Huomaa idännokiperhosen (vas.) vaaleampi yleisväritys ja kapeampi siiven muoto.

70 Baptria 2/2010 Kontiokari, S. 2009: Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset Ronkay, G. & Ronkay, L. 1994: Noctuidae Europeae. Volume 6. Lähteet 2000–2009. — Baptria 34: 112–125. Cuculliinae I. — Entomological Press, Søro. 282 s. Abadjiev, S. 2001: An Atlas of the Distribution of the Butterflies Krogerus, H. 1944: Das Vorkommen von Callimorpha menetriesi Saarinen, K. 2010: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2009. in Bulgaria (Lepidoptera: Hesperioidea & Papilionoidea). Ev. in Fennoskandien, nebst Beschreibungen der verschiedenen — Baptria 35: 6–14. — Pensoft Publishers, Sofia-Moscow.335 s. Entwicklungsstadien — Notulae Entomologicae 24: 79–86. Saarinen, K. & Gorbach, V.V. 2007: Erikoisia kultasiipiä itärajan Ahola, M. & Silvonen, K.: Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat, Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo – päivitetty versio. tuntumassa. — Baptria 32: 15. osa 2 – Larvae of Northern European Noctuidae, Vol 2. — Kuva- Päivitetty 1.7.2008 [viitattu 25.7.2010]. http://www.luomus.fi/ Salin, T., J.-P. Kaitila & Pakkanen, P. 2004: Tiedonannot 2004 [But- Seppälä Yhtiöt Oy, Vaasa. 672 s. ISBN 978-952-92-2888-1. elaintiede/hyonteiset/perhoset/ terfly and moth observations from Finland in 2004].Päivitetty Ahola, M. & Silvonen, K. 2008: Marunoilla (Artemisia spp.) eläviä Kämäräinen, T. 2005: Suurperhoskerääjäinseura – havainnot 8.5.2008 [viitattu 12.8.2010]. http://www.perhostutkijainseura. kaapuyökkösten (Cucullia) toukkia. — Baptria 33: 24–31. 2009. Päivitetty 29.6.2010 [viitattu 22.8.2010]. http://www.eli- fi/havainnot_2004.htm sanet.fi/perhoskeraajainseura/ Chew, F.S. 1981: Coexistence and local extinction in two pierid Salminen, P. 1983: Soiden suojelu. — Teoksessa: Ruuhijärvi, R. & butterflies. — American Naturalist 118: 655–672. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. — Helsingin Yli- Häyrinen, U. (toim.) Ympäristönsuojelu 2. Kirjayhtymä, Helsinki. opisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Davies, K.F. & Margules, C.R. 1998: Effects of habitat fragmenta- Saunders, D.A., Hobbs, R.J. & Margules, C.R. 1998: Biological con- Viitattu 27.7.2010. http://www.luomus.fi/kasviatlas tion on carabid beetles: experimental evidence. Journal of sequences of ecosystem fragmentation: a review. — Conserva- Animal Ecology 67: 460–471. Lappalainen, E. 1996: General review on world peatland and tion Biology 5: 18–32. peat resources. – Teoksessa: Lappalainen, E. (toim). Global peat Eeles, P. 2010: UK Butterflies – Sooty copperLycaena tityrus Savchuk, V. 2010: [Krimin niemimaan perhoset]. [viitattu resources. International peat society, Jyväskylä. Poda, 1761. Päivitetty 16.7.2010 [viitattu 16.8.2010]. http:// 11.3.2010]. http://babochki-kryma.narod.ru/main.htm. www.ukbutterflies.co.uk/species.php?species=tityrus Lappi, E., Mikkola, K. & Ryynänen, J. 2004: Idänsiilikäs Borearctia Schaider, P. & Jakšić, P. 1989: Die Tagfalter von jugoslawisch Maze- menetriesii, tervetuloa takaisin! — Baptria 29: 28–29. Fibiger, M. 1993: Noctuidae Europaea, Vol. 2: Noctuinae II. donien. — Selbstverlag Paul Schaider, München. 288 s. — Entomological Press, Sorø. 230 s. Lehto, T. 2007: Onko kiiltosiilikäs (Callimorpha dominula) Suo- Silvonen, K. 2009: Borearctia Dubatolov, 1985 menetriesii (Evers- messa luultua tavallisempi laji? — Baptria 32: 22–25. Fibiger, M. & Skule, M. 2004: Fauna Europaea: Noctuidae. – mann, 1846) – Idänsiilikäs (FIN), ostlig glansspinnare (SWE). Päi- Teoksessa Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Lehto, T. 2008: Vinkkejä Cucullia-lajien toukkien etsimiseen ja vitetty 22.8.2009 [viitattu 6.8.2010]. http://www.kolumbus.fi/ Fauna Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version kasvatukseen. — Baptria 33: 30–31. silvonen/lnel/a/bormenet.htm 2.2. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu 9.8.2010]. Lehto, T. 2009: Odotettavissa Afrikan tuliaisia? — Baptria 34: 72. Skou, P. 1991: Nordens Ugler, Danmarks Dyreliv Bind 5 — Apollo http://www.faunaeur.org Books, Stenstrup. 566 s. Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H., Ojalainen, P. 1990: Suomen Graeffe, A., Kaitila, J.-P. & Pakkanen, P. 2007:Lycaena - ja Ha- päiväperhoset. — Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s. Soininmäki, M. 2007: Pohjansiilikkään [Acerbia alpina (Quensel, mearis-lajit. Päivitetty 30.12.2007 [viitattu 16.8.2010]. http:// 1802)] toukkia etsimässä. — Baptria 32: 126–129. www.perhostutkijainseura.fi/historia/lycaenidae/maaritys/ Marttila, O., Saarinen, K., Haahtela, T. & Pajari, M. 1996: Suomen Suomen ympäristökeskus 2001: Alueellisesti uhanalaiset perho- lycaena.htm kiitäjät ja kehrääjät. — Kirjayhtymä, Helsinki. 384 s. set. Päivitetty 15.10.2001 [viitattu 04.05.2010]. http://www.ym- Mikkola, K. & Jalas, I. 1977: Suomen Perhoset, Yökköset 1. Gorbunov, P. Yu. 2001: The butterflies of Russia: classification, paristo.fi/default.asp?contentid=133964&lan=fi genitalia, keys for identification (Lepidoptera: Hesperioidea and — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu. 256 s. Székely, L. 2008: Butterflies of Romania.— Braşov. 305 s. Papilionoidea). — Thesis, Ekaterinburg, 320 s. Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen Perhoset, Yökköset 2. Tanttu, A. 1915: Über die Entstegung der Bülten und Stränge der Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: Maatalousympäris- — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu. 304 s. Moore. — Acta Forestalia Fennica 4: 24 s. tön päiväperhosseurannan vuoden 2009 tulokset. Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985: Suomen Perhoset, Mit- — Baptria 35: 18–23. tarit 1. — Suomen Perhostutkijain Seura, Tampere. 260 s. Tolman, T. 1997: Butterflies of Britain and Europe.— Harper- Collins. 320 s. Higgins, L.G. & Riley, N.D. 1970: Euroopan päiväperhoset. Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989: Suomen Perhoset, Mit- — Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 386 s. tarit 2. — Suomen Perhostutkijain Seura, Hanko. 280 s. Tshikolovets, V.V. 2003: Butterflies of Eastern Europe, Urals and Caucasus: An illustrated guide. — Kyiv-Brno. 176 s. Hirvonen, P. 2007: Kaaliperhosen (Pieris brassicae) onnistunut Mutanen, T., Kaitila, J.-P. & Välimäki, P. 2007: Huomionarvoiset talvehtiminen. — Baptria 32: 61. suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2005. Valle, K. J. 1935: Suomen Eläimet 2. Suurperhoset I. Päiväperho- set, Diurna. — Vanamon julkaisuja, WSOY, Porvoo-Helsinki. 174 s. Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006: Nationalnyckeln till Sveri- — Babtria 32: 40–67. ges flora och fauna. Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. Mutanen, M., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Mutanen, T. & Välimäki, P. Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Lepi- — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 2008a: Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. — Baptria 33: 6–22. doptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change. — Baptria 32: 90–99. Ilmatieteen laitos 2008: Terminen kasvukausi 2008. Päivitetty Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Laasonen, E. 24.11.2008 [viitattu 20.5.2009]. http://www.fmi.fi/saa/tilas- M. & Nupponen, K. 2008b: Pikkuperhoshavainnot 2006–2007. Vliegenthart, A., Verovnik, R. & Wiemers, M. 2004: Fauna Euro- tot_176.html — Baptria 33: 117–130. paea: Lycaenidae. — Teoksessa: Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Ilmatieteen laitos 2010: Vuoden 2009 säät. Päivitetty 28.6.2010 Niemelä, J. 2000: Biodiversity monitoring for decision-making. Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu 16.8.2010]. [viitattu 20.8.2010]. http://www.fmi.fi/saa/havainto_95. — Annales Zoologici Fennici 37: 307–317. http://www.faunaeur.org html#2 Nupponen, K., Kaitila, J.-P., Klemetti, T., Kullberg, J. & Wettenho- Välimäki, P. 2009: Päiväperhosvuosi 2008 – poimintoja tietokan- Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapa- vi, J. 2002: Suomesta havaitut harvinaiset suurperhoset ennen nasta. — Baptria 34: 26–31. lehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., vuotta 2000. — Baptria 27: 127–141. Välimäki, P. 2010: Päiväperhosvuosi 2009 – poimintoja tietokan- Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virta- Pakkanen, P. 2003. Geometridae Larentiinae. Päivitetty nasta. — Baptria 35: 16–17. nen, K. 2008. Suot. – Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kon- 11.10.2003 [viitattu 16.8.2010]. http://www.dlc.fi/~peterpa/ tula, T. (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: lepi/eupithecia/eupithecia-kulma.htm Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: Mielen- Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. kiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. — Baptria Pakkanen, P. 2009: Vuonna 2009 Suomelle uusi suurperhonen 34: 37–68. Kaitila, J.-P. 2010: Lisätietoa suo- ja tunturiperhosseuranto- Cucullia tanaceti, new to Finland in the year 2009. Päivitetty jen suuntaviivoista saatavilla SPS:n verkkosivuilta. — Bapt- 19.11.2009 [viitattu 15.8.2010]. http://www.dlc.fi/~peterpa/ Välimäki, P., Pöykkö, H., Kaitila, J.-P. & Kullberg, J. 2008: ria 35: 32. lepi/lajikuvat/uudet2009.htm Suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2006–2007. — Baptria 33: 45–79. Kaitila, J.-P., Kullberg, J., Lehto, T., Pakkanen, P. & Välimäki, P. Pljushtch, I.G., Morgun, D.V., Dovgajlo, K.E., Rubin, N.I. & So- 2009: Tunnista varjomaayökkönen (Agnorisma puniceum). lodovnikov, I.A. 2005: Butterflies (Hesperioidea and Papilion- Wetterzentrale 2010: Karten archiv ab 1948. Päivitetty 3.6.2010 — Baptria 34: 104. oidea) of Eastern Europe – a database. CD-Rom, — Lysandra, [viitattu 26.7.2010]. http://www.wetterzentrale.de/topkarten/ Karvonen, J. & Karvonen, E. 1983: Pontia chloridice in Finland Minsk-Kyiv-Moscow. ISBN 985-90000-5-0. fsreaeur.html (Lepidoptera, Pieridae). — Notulae Entomologicae 63: 67–68. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Kimber, I. 2010: UKmoths: 1858 The V-Pug Chloroclystis v-ata Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristöministeriö SÄÄDÖKSET: (Haworth, 1809). Päivitetty 17.7.2010 [viitattu 17.8.2010]. & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=1858 Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160, muutettu viimeksi säädök- Reinikainen, A. & Hotanen, J.-P. 1988: Soiden luokitus metsän- sellä 29.12.2009/1819, voimaan 1.1.2010. Kononen, M. 1939: Erebia euryale Esp. ssp. – euryaloides Tengstr. kasvatusta varten. — Julkaisussa: Ahti, E. (toim.). Soiden käyttö (Lep, Satyridae) löydetty Suomesta (…in Finnland gefunden). metsänkasvatukseen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja Asetus eräiden eläinlajien rauhoittamisesta 26.5.1989/492, — Annales Entomologici Fennici 5: 238–239. 308: 5–28. voimaan 1.6.1989.

Kiitokset. Kiitämme K. Nupposta, J. Kullbergia ja H. Koskea tekstiä täsmentäneistä kommenteista sekä kaikkia henkilökohtaisia tietojaan kertoneita henkilöitä korvaamattomasta avusta.

71 Baptria 2/2010 Baptria 2/2010 Vol. 35 s. 35 Pääkirjoitus s. 36 Hyönteistarvike TIBIALE Oy: tarvikkeita hyönteisharrastuksiin s. 37 Tiedotuksia s. 38 Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009 Välimäki P., Kaitila J.-P. & Lehto T. s. 42 Maalle uudet lajit s. 57 Kannustus ei lisää Xanthorhoe annotinata -havaintoja Etelä-Suomesta s. 58 Pohjanmaa kunnostautui — kaikuja jänkhiltä vuonna 2009 s. 60 Huomionarvoiset vaellustilanteet 2009 s. 66 idännokiperhonen (Erebia euryale) Venäjän Karjalassa Vesikko O. s. 72 Baptria vinkki; Sukupolvien monimutkaisuuteen yksinkertaistusta Lehto T. & Välimäki P.

Baptria VINKKI TIMO LEHTO & PANU VÄLIMÄKI

A) talvehtiiko joku kyseisen sukupolven silön elinkierrosta. Sukupolvien moni- kehitysvaiheista (ei merkitystä mikä Eräillä lajeilla kesäsukupolvia ehtii ke- mutkaisuuteen vaihe) vai B) tapahtuuko koko elinkier- hittyä useita, kuten etelänpäiväkiitäjällä to kokonaisuudessaan vain yhden ke- tai amiraalilla. Nämä lajit ovat tavallises- yksinkertaistusta sän aikana. ti etelämpänä lähes jatkuvasukupolvisia, Esimerkiksi kuluvan vuoden lämpimistä Edellä esitetyn perusteella esimerkik- joiden elinkiertoon kuuluu vain lyhyt- säistä johtuen moni harrastaja on loppuke- si syksyllä lentävät sitruunaperhoset eivät aikainen lisääntymisdiapaussi vuoden sästä joutunut miettimään, mitä sukupol- ole II sukupolvea eivätkä keväällä lentävät epäedullisimpaan aikaan ilman fysio- vea havaitut yksilöt edustavat. Paljon käy- I sukupolvea, vaan yhtä ja samaa talvehti- logista horrostilaa. Vuorostaan hitaasti tetään termejä I sukupolvi tai II sukupolvi, vaa sukupolvea. Esimerkkejä lajeista, joi- kehittyvät kehitykseltään 2-vuotiset lajit mikä aiheuttaa sekaannuksia aina silloin den elinkiertoon kesäpolven kehittymi- edustavat aina talvehtivaa sukupolvea, tällöin. nen säännönmukaisesti kuuluu, ovat mm. koska joku kehitysvaiheista viettää vält- Sukupolvi tarkoittaa koko elinkiertoa lanttuperhonen ja tiikerisiilikäs. Toisinaan tämättä talven yli. Alla esimerkkejä kehi- munimisesta yksilön kuolemaan. Elinkier- saman lajin sisällä voi esimerkiksi loppuke- tyksen kulusta eri lajeilla. tojen parissa työskentelevien keskuudessa sästä esiintyä sekä talvehtivaa että kesäsu- ovat vakiintuneet englanninkieliset termit kupolvea samanaikaisesti. Tällaisia lajeja A Kehitys esim. apollolla Suomessa. ”overwintering brood/generation” ja ”sum- edustavat esim. nokkosperhonen tai ritari- B Tavallisin kehitys Suomessa esim. mer brood/generation” kuvaamaan eri su- perhonen, joilla yksilöt edustavat pääasias- nokkosperhosella. kupolvia. Suoraan suomennettuna termit sa aina talvehtivaa sukupolvea, mutta läm- C Kehitys Suomessa nokkosperhosilla tarkoittavat talvehtivaa sukupolvea ja ke- piminä vuosina voi kehittyä loppukesällä esim. lämpiminä kesinä säpolvea. Nämä termit ovat havainnollisia lentävä osittainen kesäsukupolvi. Käytet- D Kehitys Suomessa esim. etelän- ja käytännössä kaikenkattavia myös suo- ty sukupolvitermi ei siis ole lajikohtainen päiväkiitäjällä meksi, koska kyse on yksinkertaisesti siitä vaan yksilökohtainen riippuen kyseisen yk- (huom. viimeisten kesäpolvien jälke- läiset eivät ehdi kehittyä aikuisiksi tai aikuiseksi kehittyneiden talvehtimi- TALVEHTIVA nen ei onnistu Suomen oloissa) JOULUKUU | TAMMIKUU SUKUPOLVI A B C D

VAIN VAIN VAIN SEKÄ KESÄPOLVIA VUO- TALVEHTIVAA SU- TALVEHTIVAA TALVEHTIVA † DEN AIKANA KUPOLVEA VUO- SUKUPOLVEA VUO- SUKUPOLVI ETTÄ DEN AIKANA DEN AIKANA KESÄPOLVI VUO- Suomeen (talvehtiminen (talvehtiminen DEN AIKANA 2. KESÄ- vaeltanut munana) aikuisena) POLVI yksilö

toukka muna kotelo KESÄPOLVI aikuinen 1. KESÄPOLVI

HUOM! Erityisesti havaintoja kesäsukupolvista tai muutoin poikkeuksellisista havaintoajankohdista toivotaan ilmoitettavan ha- vaintotietokantaan kaudelta 2010. Näin saamme kerättyä arvokasta aineistoa tutkiessamme lajien sukupolvisuuksia Suomessa.

72 Baptria 2/2010