LAPIN TUTKIMUSSEURA 2009 - 2010

LAPIN TUTKIMUSSEURA VUOSIKIRJA XLIX - L

2009 - 2010

THE RESEARCH SOCIETY OF LAPLAND YEAR BOOK XLIX - L

Rovaniemi 2011

Toimittajat - Editors: Pertti Sarala & Leena Suopajärvi

Taitto - Layout: Pertti Sarala Lapin tutkimusseura ry. 2009-2010 Rovaniemi

Puheenjohtaja YTT Leena Suopajärvi Lapin yliopisto PL 122 96101 Rovaniemi Puh. 040 4844234 (gsm), Fax (016) 341 2207 sähköposti: [email protected]

Varapuheenjohtaja YTT Seija Tuulentie Metsäntutkimuslaitos PL 16 96301 Rovaniemi Puh. 050 3914438 (gsm), Fax 0102 114 401 sähköposti: [email protected]

Rahastonhoitaja Aila Iivari Säteilyturvakeskus Lähteentie 2, 96101 Rovaniemi puh. (016)181 4483, sähköposti: [email protected]

Kirjanpitäjä Tuija Holm Kihlakangas 15 96800 Rovaniemi puh. 040 7572231 (gsm), sähköposti: [email protected]

Osoite Lapin tutkimusseura ry. Lapin maakuntakirjasto Jorma Eton tie 6 96100 Rovaniemi www-kotisivu http://www.lapintutkimusseura.fi (kesäkuu 2011 alkaen)

Pankkiyhteys Sampo 800011-903385 Jäsenmaksut: vuosijäsen 20 € yhteisöjäsen 100 € jäsenhakemukset osoitetaan Lapin tutkimusseuralle

ISSN 0457-1479 ISBN 978-951-9327-58-7 (nid.) ISBN 978-951-9327-59-4 (PDF) Painatuskeskus Finland, Rovaniemi, 2011

2

Sisällys

Puheenjohtajan palsta

Leena Suopajärvi: Monitieteisen vuoropuhelun puolesta – esimerkkinä ilmastonmuutos ...... 5

Tutkimuksen ja käytännön kohtaamisia -keskustelusarjan artikkelit

Pirjo Oinas: Kylä – turvallinen asuinpaikka? ...... 7 Leena Suopajärvi: Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat ...... 17 Anu Valtonen: Nukkuvaa turistia tutkimassa ...... 28 Dina Solatie, Jarkko Ylipieti, Raimo Mustonen ja Esko Ruokola: Uraanikaivosten säteilyyn liittyvät ympäristövaikutukset ...... 36 Merja Mattila: Poroelinkeinon oikeutus ja kaivostoiminta...... 43

Kulttuurin paikat – paikkojen kulttuurit -iltamatinean artikkelit

Leif Rantala: Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika ...... 48

Tutkimusseuran toiminta

Toimintakertomus 2009-2010 ...... 76 Toimintasuunnitelma ja talousarvio 2011 ...... 80 Tilinpäätös 2009-2010 ...... 82 Hallitus 2009 ...... 86 Hallitus 2010 ...... 87 Jäsenluettelo ...... 88 Lapin tutkimusyksiköt ...... 93 Lapin tutkimusseura ry:n säännöt ...... 96

3  Puheenjohtajan palsta

Leena Suopajärvi1 Lapin tutkimusseuran puheenjohtaja

Monitieteisen vuoropuhelun puolesta – esimerkkinä ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos jakaa tutkijat karkeasti kuudes syöksyhammasta lopputulokse- ottaen kolmeen leiriin. Skeptikot ko- na oli kuusi osatotuutta. Kaikki väittivät rostavat muutoksen arviointiin liittyvää tietävänsä, millainen elefantti on ja kiiste- epävarmuutta ja sanovat, että jos maa- ly jatkui iäisyyksiä. Tarinan opetus oli, pallon ilmasto on muuttumassa, alku- että jopa kaikkein viisaimmat voivat olla perä ei välttämättä ole ihmistoiminnas- osaltaan oikeassa, mutta kokonaisuu- sa. Toisten mielestä ihmistoiminta on den kannalta kuitenkin niin väärässä. merkittävästi muuttamassa maapallon Lähdin hämmentyneenä pois Vesisaa- ilmastoa, mutta pitävät muutosta niin ren kongressista: plakkariin jäi yksityis- hitaana, että ihmiskunta pystyy siihen kohtaisia kuvauksia ilmastonmuutoksen sopeutumaan. Loput tutkijoista ko- mahdollisesta vaikutuksesta esimerkiksi rostavat ilmastonmuutoksen riskiluon- routimiseen tai pohjoisen merenpinnan netta: muutos etenee vääjäämättömästi tasoon, mutta kokonaiskuvaa ilmiöstä ei ja arvaamattomasti niin, että vaikutusten syntynyt. hillintä alkaa olla myöhäistä. Länsimainen tiede pilkkoo ilmaston- Oltiinpa ilmastonmuutoksesta mitä muutoksen osiin, joiden yhdistäminen mieltä tahansa, sillä on jo vaikutuksen- jää asioita seuraavan maallikon vastuulle. sa. Ilmastonmuutos on poikinut laajalti Ei siis ihme, että ilmastonmuutos ei vält- projekteja ja poliittisia ohjelmia kansain- tämättä näy arjen käytännöissä ja valin- väliseltä tasolta aina paikallistasolle saak- noissa: se on jäänyt edelleen poliitikkojen ka. ja tutkijoiden väittelykentäksi, ennemin- Myös tutkimus on osa tätä ilmas- kin puheiden kuin tekojen tasolle. Jos tonmuutospolitiikkaa. Olin puolitoista ilmastonmuutosta halutaan käyttää ar- vuotta sitten ilmastonmuutoskongres- gumenttina kestävämmän yhteiskunnan sissa Vesisaaressa, missä eri alojen tut- rakentamiseksi, myös länsimaisen tieteen kijat esittelivät arvioitaan ilmastonmuu- tulee tarkastella omia käytäntöjään. On toksen vaikutuksista. Monitieteisen ylitettävä vähintäänkin ihmis- ja luon- kong-ressin puheenvuoroja kuunnel- nontieteiden välinen raja ja rakennettava lessa tuli etsimättä mieleen vanha tarina monitieteisiä tutkimushankkeita, jotka kuudesta sokeasta miehestä, jotka halu- mahdollistavat tutkijoiden keskinäisen sivat selvittää, millainen eläin elefantti vuoropuhelun ja oppimisen. Myös tutki- on. Kun yksi kosketteli ja tutki käsillään joiden rooli muuttuu, jos halutaan lisätä korvaa, toinen häntää, kolmas kärsää, tutkimustiedon vaikuttavuutta: se edel- neljäs polvea, viides elefantin kylkeä ja lyttää läsnäoloa ja osallisuutta politiikan 1 Sosiologian lehtori (ma.), Lapin yliopisto, Rovaniemi  Leena Suopajärvi teossa. -julkaisuun, jota on edelleen saatavilla. Lapin tutkimusseuran jäsenistö edus- Huhtikuussa 2011 järjestettiin Voimaa taa asiantuntemusta eri aloilta – sen Lapista – energiaseminaari, jossa esi- voi jokainen havaita, kun tarkastelee teltiin energiantuotannon vaihtoehtoja vuosikirjan jäsenluetteloa. Tutkimusseu- pohjoisen näkökulmasta. Tilaisuus kiin- ra onkin pyrkinyt lisäämään monitieteistä nosti noin viittäkymmentä osanottajaa ja moninäkökulmaista vuoropuhelua. eli tarvetta tällaisille kokoaville seminaa- Esimerkiksi seuran 0-vuotisen taipa- reille selvästikin on. Seuran jäsenistöltä leen juhlaseminaarissa kesäkuussa 2009 olisikin hyvä saada ehdotuksia uusien pohdittiin Lapin nykytilaa ja tulevaisuut- seminaarien aiheiksi, jotta tutkimukseen ta yli kymmenen eri puheenvuoron perustuva yhteiskunnallinen keskustelu kautta. Puheenvuorot on koottu tutki- pohjoisen elämänpiirimme asioista olisi musseuran Acta Lapponica Fenniae 21 mahdollisimman vilkasta.

 Pirjo Oinas1

Kylä – turvallinen asuinpaikka?

Johdanto oikeusjärjestelmän takaamien oikeuk- sien ja vapauksien toteutumisen ilman Artikkelini perustuu Lapin yliopiston yh- rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuk- teiskuntatieteiden tiedekunnassa sosiaa- sista tai suomalaisen yhteiskunnan tai lityön oppiaineessa vuosina 2007-2010 kansainvälistyvän maailman ilmiöistä ja toteutettuun Maa- ja metsätalousminis- muutoksista johtuvaa aiheellista pelkoa teriön rahoittamaan Kylä kaupungissa ja turvattomuutta. (Sisäasiainministeriö -tutkimushankkeeseen. Tutkimuksen 44/2004, 14.) Pauli Niemelä tutkijaryh- kohdealueena on ollut vuoden 2006 mineen (1997, 13–15) on puolestaan jo alussa tapahtuneessa kuntaliitoksessa aiemmin turvallisuuteen suuntautuvassa muodostettu Rovaniemen kaupunki. Ar- tutkimuksessaan määritellyt turvallisuu- tikkelissani tarkastelen kohdetta erityi- den inhimilliseksi peruspyrkimykseksi, sesti arkielämän turvallisuuden näkökul- jonka vastakohdaksi asettuu turvat- masta. tomuuden tila, jossa tämä pyrkimys jää Arjen turvallisuus on ohjelmapoliit- toteutumatta. Turvallisuuden toteutu- tisena kysymyksenä noussut esiin eri- minen riippuu olosuhteista, jotka joko tyisesti Arjen turvaa – sisäisen turval- mahdollistavat tai estävät turvallisuuden lisuuden ohjelman myötä. Ohjelman tilan toteutumisen. valmistelu on käynnistetty sektorirajat Olosuhteisiin liittyvät turvallisuutta ylittävänä kehittämiskokonaisuutena uhkaavat tekijät ovat lähtökohtaisesti tu- kesäkuussa 2003, hallituksen periaate- levaisuuteen liittyviä, epämääräisiä teki- päätös sisäisen turvallisuuden ohjel- jöitä, jotka ovat kiinteässä yhteydessä masta on tehty syyskuussa 2004 ja sen konkreettisiin vaaroihin sekä riskeihin. päivitetty ohjelmaesitys on julkistettu Hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuu- keväällä 2008. Osana ohjelmaa on to- den takaaminen voidaan nähdä myös teutettu myös erityistä harvaan asuttujen yhtenä sosiaalipolitiikan keskeisistä alueiden turvallisuuteen suuntautuvaa tavoitteista. Yksilötasolla turvallisuus kehittämistyötä, jonka tarkoituksena on on viimekädessä subjektiivinen koke- edistää harvaan asuttujen alueiden elin- mus, johon vaikuttavat kokijan hen- voimaisuutta ja hyvinvointia. (Sisäasiain- kilökohtaiset tuntemukset ja yksilölliset ministeriö 20/2009, 5.) ominaisuudet. Turvallisuuden tunteen Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa voidaan nähdä muodostuvan ulkoisen, turvallisuudella tarkoitetaan yhteiskun- objektiivisesti arvioitavissa olevan tur- nassa vallitsevaa tilaa, joka mahdollistaa vallisuuden ja henkilökohtaisen, subjek- 1 Tutkija, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto, Rovaniemi  Pirjo Oinas tiivisen kokemuksen kohtaamispinnassa. kahdesta ryhmähaastattelusta, joihin os- (Niemelä ym. 1997, 13–15). allistui yhteensä 13 haastateltavaa. Omat ulottuvuutensa turvallisuuteen Tutkimuksessani olen lähestynyt tur- tuovat yhteiskunnalliset muutokset sekä vallisuuden tunnetta erityisesti siitä muutokselle ominaiset, ajalle tyypilliset näkökulmasta, miten turvalliseksi koh- piirteet. Turvallisuus kytkeytyy moni- dekylien asukkaat asuin- ja elinym- mutkaisesti globaaliin järjestykseen, so- päristönsä kokevat sekä mikä aiheuttaa siaalipolitiikkaan, identiteetin rakentu- heille huolta vastaushetkellä. Kyselylo- miseen ja sosiaalisiin suhteisiin (esim. makkeessa huolenaiheet oli strukturoitu Koskela 2009, 33–38). Yksilöiden arjen yleisen turvallisuuden osalta luokkiin sujuvuuden näkökulmasta turvallisuus koti, naapurusto ja kotikylä ihmissuh- on ennen kaikkea tunne, joka vaikuttaa teineen sekä Rovaniemi ja Suomi. Palve- siihen, minkälaisia valintoja ja ratkaisuja luiden ja palvelujärjestelmän osalta kysy- yksilö arkipäivässään tekee. Kuten Hille mykset on puolestaan jaoteltu karkeasti Koskela (2009, 35–36) toteaa, eri ihmi- seuraaviin luokkiin: sillä on erilaiset lukutaidot ympäristön • Terveys ja terveydenhuoltopalvelut turvallisuuden suhteen ja yksilöt tulkit- • Lapsiperheiden ja ikääntyneiden sevat erilaisia vaaran merkkejä ja uhkaa- palvelut via tilanteita omien valmiuksiensa mu- • Päivittäispalvelut kaisesti. • Tiet, liikkuminen ja tietoliikenne • Asuminen Kylä kaupungissa -tutkimuksen • Vapaa-aika ja kulttuuripalvelut aineisto • Kriisitilanteiden apu ja palvelut • Taloudellinen toimeentulo Kylä kaupungissa -tutkimushankkeen • Osallisuus ja vaikuttaminen aineisto on kerätty Rovaniemen kau- pungin alueella sijaitsevista Meltauk- Tässä Kylä kaupungissa -tutkimuksen sen ja Jaatilan kylistä ympäristöineen. aineistoon perustuvassa artikkelissani Kyläalueiden valinta on perustunut eri- tarkastelen palveluita erityisesti suurim- tyisesti riittävän pitkään etäisyyteen kau- miksi ja pienimmiksi osoittautuneiden punkikeskuksesta sekä kylien maaseutu- huolenaiheiden osalta. maisuuteen. Meltauksen alueelta mukana Tilastoaineistossa vastaajista  pro- ovat olleet Meltauksen kyläkeskuksen senttia on naisia ja  prosenttia mie- lisäksi pienempinä kylinä Perttaus, hiä. Iältään he sijoittuvat 15-96 vuoden Tolonen, Marrasjärvi ja Patokoski. Jaa- väliin siten, että -65-vuotiaita on  tilan alueella tutkimusaineiston keruu prosenttia, yli -vuotiaita 36 prosent- on puolestaan kohdentunut Jaatilan, tia, 25-45-vuotiaita 14 prosenttia ja alle Leipeen ja Petäjäskoksen kyliin. Tut- 25-vuotiaita 3 prosenttia. Kaksi kymme- kimusta varten näiltä kyliltä on kerätty nestä vastaajasta on asunut nykyisessä sekä laadulliset että tilastolliset aineis- asuinkylässään alle kymmenen vuotta ja tot, jotka koostuvat 255 lomakekyselyyn yksi kymmenestä yli 70 vuotta. Asuinkylä vastanneesta (vastausprosentti ) sekä onkin synnyinkylä neljälle kymmenestä

 Kylä – turvallinen asuinpaikka? vastaajasta. Kolme kymmenestä vastaa- kymmenestä turvattomana. Rovanie- jasta on yksinasuvia ja neljä kymmenestä men kaupunki sen sijaan sai jonkin ver- asuu kahden hengen taloudessa. Useam- ran heikommat turvallisuusarviot, sillä man hengen talouksia on siten kaiken ainoastaan yksi kymmenestä vastaajasta kaikkiaan sama määrä kuin yksinasuvia. koki kaupungin hyvin turvallisena. Myös Taustatietojen perusteella kyselylomak- Lapin poliisilaitoksen turvallisuustutki- keeseen vastanneista muodostuu kuva mus (2009, 16) osoittaa turvallisuuden suhteellisen ikääntyneestä, maalla pit- tunteen heikkenemistä tältä osin. Kylä kään asuneesta väestöstä, joista monien kaupungissa –tutkimuksen tulosten on kyettävä toimimaan ilman samassa kannalta tärkeää on huomata, että kysy- taloudessa asuvien perheenjäsenten myksen muotoilu ei anna mahdollisuutta apua tai myös jo ikääntyneen puolison päätellä sitä, ovatko vastaajat mieltäneet kanssa. vastauksen kohdealueen kaupunkitaaja- maksi vai koko kuntaliitoksessa muodos- Huolenaiheet kylissä tuneen laajan, myös kotikylänsä kattavan kaupungin alueeksi. Oma lähiympäristö Asuinympäristö ja koti ihmissuhteineen eli koti, perhe, naapu- Rovaniemen asutuksen heterogeeni- rusto sekä kotikylä asukkaineen näyt- syydestä hyvän kuvan antaa tieto, että täytyivät kuitenkin turvallisena noin 70- kaupunki on kuntaliitoksen jälkeen 80 prosentille vastaajista, mikä viittaa pinta-alaltaan Euroopan suurin, mutta siihen, että vastaajien turvallisuusarvio asukasluvultaan vain Suomen 15. suurin Rovaniemen osalta koskee lähtökohtai- kaupunki. Asutus on pääosin keskittynyt sesti juuri kaupunkitaajamaa. kaupunkitaajamaan, jonka lisäksi kau- Oman asuinympäristön kokeminen pungin sisällä on suhteellisen pitkienkin turvallisena osoittaa paitsi kylien tur- välimatkojen päässä kaupunkitaajamasta vallisuutta asuinpaikkoina, myös turval- sijaitsevia maaseutukyliä. Tulevaisuuden lisuuskokemuksen ja tuttuudentunteen kehitys kylien kesken ei ole yhtenäinen, yhteenliittymistä. Vaikka palvelut ja vaan osa kylistä säilyttänee asukkaansa ja niiden tuoma turva ovat objektiivises- elinmahdollisuutensa paremmin ja osas- ti tarkastellen kyliltä kaukana, ovat ih- sa kylistä elinmahdollisuudet kapene- miset oppineet ja tottuneet selviytymään vat asukkaiden vähetessä ja palveluiden elinolosuhteissaan ilman yleistä turvat- heiketessä. Arki sujuu siten tulevaisuu- tomuudentunnetta. Voidaankin todeta, dessa näissä enemmän tai vähemmän että turvallisuuden kokemus kytkeytyy omatoimisuutta vaativissa kylissä toi- monimutkaisella tavalla sekä yhteiskun- sin kuin taajamassa, jossa palvelut ovat nallisiin kysymyksiin, sosiaalisiin suh- paremmin saavutettavissa. teisiin että yksilön identiteettiin. Yk- Tutkimusaineiston perusteella silöiden arjen sujuvuuden näkökulmasta kylien asukkaat kokevat Suomen var- turvallisuus on ennen muuta tunne, joka sin turvalliseksi maaksi asua, sillä puo- vaikuttaa yksilön arkipäiväisiin ratkai- let kyselylomakkeeseen vastanneista suihin ja valintoihin. Ihmiset lukevat- pitää maatamme turvallisena ja vain yksi kin omien valmiuksiensa mukaisesti ja

 Pirjo Oinas yksilöllisesti ympäristön signaaleja sen masta turvallisuudesta tältä osin ei turvallisuutta tai turvattomuutta aiheut- aineiston perusteella voida kuitenkaan tavien tekijöiden osalta. (Koskela 2009, antaa. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin 33-38.) todeta kodin paikkana merkitsevän mie- Turvallisuuden kokemukseen liittyy likuvien tasolla suojaa, lämpöä, turval- myös elementtejä, jotka ovat palvelu- lisuutta ja yksityisyyttä. Koti yksityisenä järjestelmän näkökulmasta näkymät- paikkana on myös rajakohta erilaisille tömiä, mutta sosiaalisen turvallisuuden osallisuuden toteutumistavoille ja yhtei- ja luottamuksen kannalta olennaisia söllisyydelle. Se, miten vahvasti ihminen käyttäytymismalleja ja -tapoja. Olennai- kiinnittyy kotiinsa ja kiinnittää kotinsa nen merkitys koettuun turvallisuuteen osaksi kotikyläänsä, kotikuntaansa tai on muun muassa yhteisöillä ja yhteisöl- kotimaatansa, on sekä yksilöllistä että lisyydellä. kulttuurisidonnaista. Kiinnittyminen kietoutuu myös sidoksiin ajan kanssa, MN1: Kyllä täälä sillälailla, ainakin mi- sillä sen intensiteetti voi vaihdella sekä nun mielestä täällä vielä sillälailla huolehdi- yksilöllisen elämäntilanteen ja iän myötä taan, että jos ei joku ihminen ole ollu, käyny että paikalle ja aikakaudelle ominaisten kaupalla tai jossakin ollu, niin kysytään ja ajatustapojen mukaan. (Pyy 2009, 0.) huolehitaan. Ja yksi mikä on ollu hirviän Kodin voidaan nähdä olevan myös hyvä, niin täällä on nuo postin auto, nämä perustana sille, kuinka turvallisesti ja naiset jotka tuota postia jakaa. Niillä on vakaasti ihminen asuinympäristöönsä ollut, että jos on ollukin joku semmonen ih- kiinnittyy. minen, että se ei tulekaan hakeen postia, tai ei näy että savu nousee piipusta, niin ne käy- Liikkuminen ja yhteydenpito vät sisällä kattomassa, että oleks sie siellä. Sivukylässä asumiseen sisältyy jo lähtö- kohtaisesti se, että monet arkisen elämän Kaikkein vähäisin huolenaihe vastaa- sujuvuuden kannalta merkitykselliset jille ovat kyselyvastausten perusteella palvelut ja asiat edellyttävät pidempien kotona tapahtuva fyysinen tai psyyk- välimatkojen liikkumista kuin taajamis- kinen väkivalta. Näistä asioista paljon sa. Liikkumismahdollisuudet ja tiestön huolta kantoi alle prosentti vastaajista kunto eri vuodenaikoina ovat pitkien ja jonkin verran noin neljä prosenttia. välimatkojen olosuhteissa eläville ihmi- Lapin poliisin turvallisuustutkimukseen sille siten erityisen merkityksellisiä arjen (2009, 16) verrattuna tulos on myön- turvallisuuteen ja sujuvuuteen vaikutta- teinen, sillä poliisin tilastossa melko tai via tekijöitä. erittäin paljon perheväkivallasta huolis- Kyselyaineistot osoittavat teiden kun- saan olevien määrä on kasvanut vuoden non kaikkein keskeisimmäksi huolenai- 2006 kahdeksasta prosentista vuoden heeksi kohdekylieni vastaajille. Teiden 2009 yhteentoista prosenttiin. Varmaa talvikunto on pohjoisen oloissa ratkaise- selitystä sille, johtuuko tulos vastaajien va tekijä liikkumisen turvallisuuden osal- valikoitumisesta, vastaajien tavasta tulki- ta ja se myös huolettaa sekä paljon että ta kysymys vai kylien aidosti parem- usein seitsemää kymmenestä kyselyyn

10 Kylä – turvallinen asuinpaikka? vastanneesta. Myös teiden peruskun- sesti tapahtuva sosiaalisten suhteiden nosta on vastausten perusteella paljon hoito tai asiointi olla huomionarvoinen huolissaan kuusi kymmenestä vastaa- vaihtoehto liikkeelle lähtemisen sijasta. jasta. Erilaisten asioiden hoitaminen puheli- mitse on ollut jo niin pitkään mahdollista, MN3: Mutta se ite tie on tuolla huono. että puhelimesta yhteydenpitovälineenä MM4: Tiet on huonot. on tullut jo itsestäänselvyys. Teknolo- gian kehittymisen myötä muutosta on Välimatkan kasvaessa keskustaaja- kuitenkin tapahtunut siltä osin, että maan myös huolen määrä yleisesti ottaen perinteisiä lankapuhelimia on enää kasvaa, mihin luonnollinen selitystekijä käytössään vain neljänneksellä vastaa- on pienten kylien sijainti heikommin jista. Lankapuhelimen käyttäjistä yli huollettujen sivuteiden varressa. Liikku- puolet on  vuotta täyttäneitä ja vain mismahdollisuuksista tunnettua huolta yksi kymmenestä alle 45-vuotias. Matka- lisää huoli julkisten liikenneyhteyksien puhelinta käyttävät kuitenkin säännöl- toimivuudesta. Tämän seikan huolenai- lisesti lähes kaikki vastaajat iästä riip- heekseen ilmoittaa lähes puolet vastaa- pumatta. Matkapuhelimen säännöllinen jista. käyttö luo kuvan sosiaalisesti aktiivisista vastaajista. Kuusi kymmenestä vastaa- JN2: Tai ehottomasti - mutta ehottomasti jasta pitääkin matkapuhelinta tärkeänä tarttee omaa autoa – et meilläkin on kaks yhteydenpitovälineenä. autoa että… Keskeinen haaste uuden teknologian JM1: Se on niin ku tota ongelma täällä, että tuomien mahdollisuuksien hyödyn- tänne ei ole yhtään julkista liikennettä. tämiselle harvaan asutuilla alueilla onkin siirtyminen lankaverkosta langattomaan Mahdollisuus liikkua turvallisesti edis- teknologiaan. Erityisesti saaristoaluei- tää niin sosiaalisten suhteiden hoitoa den sekä Lapin haja-asutusalueiden kuin lisää omalta osaltaan luottamusta ongelmaksi ovat nousseet puhelin- ja tie- siihen, että kriisitilanteiden sattuessa toverkkojen katvealueet sekä taajamien apu voi tulla paikalle riittävän nopeasti. yhteysnopeuksia selvästi alhaisemmat Keskustelu liikkumisen turvallisuudesta yhteysnopeudet. Näiden seikkojen on kohdentuu haja-asutusalueilla lähtökoh- todettu vaikuttavan nykyhetkellä oleel- taisesti toisenlaisiin kysymyksiin kuin lisesti myös harvaan asuttujen alueiden keskustelu liikkumisen turvallisuudesta turvallisuuteen ja turvallisuudesta vas- kaupunkialueilla, joissa keskeisiä tur- taavien viranomaisten toimintaan. (Sisä- vallisuusuhkia ovat esimerkiksi öiseen asiainministeriö 20/2009, 14, 30.) aikaan tapahtuviksi pelätyt väkivalta- tai Sekä Jaatilan että Meltauksen haas- omaisuusrikokset. (Esim. Sisäasiaiminis- tateltavat olivatkin kokeneet jonkin ver- teriö 44/2004; 39/2006; 20/2009.) ran ongelmia tietoliikenneyhteyksien Kun matka on pitkä ja kulkeminen toimivuudessa. Ongelmat johtuivat asettaa edellytyksiä sekä ajan että välinei- sekä verkon hitaudesta että ajoittaises- den suhteen, voi puhelimitse tai sähköi- ta katkeilemisesta. Kyselyvastausten

11 Pirjo Oinas perusteella huoli tietoliikenneverkon masta merkityksellistä omatoimisuuden toimivuudesta ei yleisesti ole kuitenkaan sekä autettavaksi ja hoidettavaksi suos- kovin suurta, sillä kolmiportaisella luo- tumisen välinen tasapaino. Sekä usko ja kituksella mitattuna noin puolet kaikista luottamus omiin selviytymismahdolli- vastaajista on vain harvoin tai ei koskaan suuksiin että luottamus muiden ihmisten huolissaan asiasta ja neljä vastaajaa apuun ja palvelujärjestelmiin rakentavat kymmenestä on asiasta huolissaan vähän turvallisuuden tunnetta ja vähentävät tai ei lainkaan. Huolen merkitys koros- turvattomuutta. Sairauden kohdatessa tuu kuitenkin tarkasteltaessa ainoastaan saattaa olla myös välttämätöntä hyväk- niiden vastaajien näkemyksiä, jotka itse syä se, että elämään kuuluu tietty riskialt- käyttävät tietokonetta tai omaavat net- tius ja epävarmuus. (Ryynänen 2000, 55.) tiliittymän. Näistä vastaajista noin puolet Henkilökohtaiset ominaisuudet ja koke- on samaisella asteikolla arvioituna sekä mukset vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon että usein huolissaan yhteyksien suurta huolta palveluiden saatavuudesta toimivuudesta. tunnetaan. Tutkimuksen haastatteluo- suuteen osallistuneilla kyläläisillä oli Terveys ja terveydenhuoltopalvelut myönteisiä kokemuksia terveyspalvelui- Terveys ja siitä tunnettu huoli ovat tut- den saamisesta sekä ennen kuntaliitosta kimuksissa osoittautuneet merkityk- että sen jälkeen. sellisiksi seikoiksi suomalaisille (esim. Niemelä ym. 1997, 35-40; Suominen JM4: Noista terveyspalveluista - niin nyt ym. 2009, 34). Meltauksen ja Jaatilan tuota tämän yhistymisen jälkeen ja yhisty- tilastoalueen asukkaille huoli omasta mistä ennen – mulla on ollu ihmeen hyvä terveydestä ei kuitenkaan ollut suurim- tuuri aina, mää oon aina saanu palvelut, pien huolenaiheiden joukossa. Omasta mitä oon tarvinnu. terveydestään paljon huolissaan olevia JN1: Se on hienoa. oli vastaajista ainoastaan neljännes, mikä JM4: En voi moittia kyllä. on suhteellisen alhainen määrä ottaen JN1: En miekään sillä lailla voi moittia, huomioon vastaajien ikäjakauman. Huo- että (---) li omasta terveydestä kuitenkin kasvaa ja vahvistuu aineistossa vastaajien iän kas- Vaikka huoli omasta terveydestä ei vaessa. Yksinasuvat jakaantuvat muita koko aineistossa ole merkittävä suurim- selvemmin kahteen ryhmään omasta piin huolenaiheisiin verrattuna, vaivaa terveydestä tunnetun huolen toistuvuu- huoli läheisten terveydentilasta vastaa- den suhteen, sillä lähes puolet on tervey- jia hieman enemmän. Läheisten tervey- destään huolissaan usein ja lähes puolet dentilasta paljon ja usein huolissaan on vain harvoin tai ei koskaan. Usean hen- noin neljä kymmenestä vastaajasta ja gen talouksissa asuvat vastaajat ovat sen huolissaan olevien ikäjakauma painot- sijaan huolissaan omasta terveydestään tuu -65-vuotiaisiin. Suhde oman ja muita vähemmän. läheisten terveydestä tunnetun huolen Terveyteen ja sairauteen liittyvissä välillä kertoo läheisten terveydellisen kysymyksissä on turvallisuuden näkökul- tilanteen ohella tärkeällä tavalla myös

12 Kylä – turvallinen asuinpaikka? siitä, että vastaajien sosiaalisiin suhtei- Terveydenhuoltopalveluiden osalta siin kuuluu olennaisena osana vastuun- sivukylillä keskeistä on saatavuuden kanto läheisistä. Hoiva ja huolenpito ohella palveluiden saavutettavuus (esim. mielletään usein perinteiseksi naisten Keränen 2003). Koska kyselylomakkees- alueeksi, mutta omassa aineistossani ei sa käytettiin muuttujien mittaamisessa läheisten terveydentilasta tunnetussa käsitettä palveluiden saatavuus, ei ana- huolen määrässä tai toistuvuudessa ole lyysivaiheessa ole mielestäni mielekästä sukupuolten välillä eroa. spekuloida käsitteen merkitystä vastaa- Tutkimusaineistossa tilastollinen riip- jille eli sitä, ovatko vastaajat mahdollises- puvuus on kaikkein suurinta omasta ti vastauksissaan ilmaisseet saatavuutta, terveydentilasta ja läheisten terveyden- saavutettavuutta vai ehkä molempia. tilasta tunnetun huolen välillä; mitä Saavutettavuuden näkökulmasta ana- enemmän ollaan huolissaan omasta lyysi perustuukin ryhmähaastatteluissa terveydestä, sitä enemmän tunnetaan asiasta käytyihin keskusteluihin, joissa huolta myös läheisten terveydestä ja esiin tuli jossain määrin huolta siitä, että päinvastoin. Jopa seitsemän kymme- aiemmin helposti saavutettavissa olleet nestä omasta terveydestään usein tai pal- julkiset palvelut ovat siirtymässä sivuky- jon huolissaan olevasta onkin samassa listä kohti taajamia. määrin huolestunut myös läheisistään. Tämä osoittaakin läheisten tärkeyttä JM2: Perustelen ku täällä oli Jaatilassa ennen paitsi avun tarvitsijoina, myös avun tar- koululla palvelut - terveyspalvelut ja terveyden- joajina, kun sairaus kohtaa perhettä. hoitaja pystyy niin ku tämän Marevan-ko- Oman ja läheisten terveydentilan keenkin – se pystyy kotona sen kyllä sen otta- ohella sekä myös niihin liittyen molem- massa, ei siinä ole mitään probleemaa. Mutta pien kyläalueiden asukkaita huolettaa nyt ku se on muuttunu Muurolaan, niin sinne yleisesti terveyskeskuspalveluiden saa- pitää vaan – –. tavuus, joka on määrämittarilla mitat- tuna eräs suurimmista huolista. Neljä Keskeisessä asemassa sosiaali- ja kymmenestä vastaajasta ilmoittaa ole- terveydenhuollon palvelujen tuot- vansa asiasta huolissaan paljon. Naisten tamisessa erityisesti harvaan asutuilla huoli on miesten huolta jonkin verran alueilla ovatkin kunnat. Väestön ikään- voimakkaampaa ja toistuvampaa. Huoli tyminen ja eliniän kohoaminen kasvatta- terveyskeskuspalveluiden saatavuudesta vat hoidon tarvetta ja hoitokustannuksia ei kuitenkaan ole yleisesti päivittäiseen tulevaisuudessa. Muutostarpeita syntyy elämään vaikuttavaa, sillä vain joka viides myös terveydenhuollon teknologian nais- ja miesvastaaja on asiasta huolis- kehityksestä sekä palvelujen käyttäjien saan usein. Meltauksen alueen vastaa- tarpeiden ja vaatimusten kasvusta. Mah- jat ovat hieman useammin huolissaan dollisena on lisäksi pidetty, että aiempaa terveyskeskuspalveluiden saatavuudesta terveystietoisemmat asiakkaat vaativat kuin Jaatilan suunnan vastaajat, joista yli tulevaisuudessa myös laadukkaampia ja puolet on asiasta huolissaan vain har- monipuolisempia palveluita. (Lapin liit- voin tai ei koskaan. to 2002, 7-8; Lapin liitto 2009, 30-31.)

13 Pirjo Oinas

Kylässä asumisen erityisyys elämäntavalle. Kaupungista epäillään puuttuvan juuri huolenpitoa lähelläkin Maaseudun yhteistyöryhmä on maa- asuvista muista asukkaista. seutupoliittisessa kokonaisohjelmas- saan 2005–2008 määritellyt maaseudun JM1: Pitkässä ajan juoksussa ku seuraatte, seuraavasti: niin monestiko maalaiskylästä on löydetty joku kuolleena – monta kuukautta ollu Maaseutu on kaupunkien kanssa vuoro- talossa – ei koskaan. Noista kaupungeista vaikutuksessa oleva, kansallisiin ja kan- löydetään vähän väliä, joku on saattanu olla sainvälisiin kehityskulkuihin kytkeytyvä, kaks – ei kukaan välitä mitään siitä. monimuotoinen, osaavien ja tahtovien ih- JN2: Mut täällä niin ku silleen, että jos misten sekä luonnon muodostama haja-, tietää, että naapuri on jossain reissussa tai kylä- ja pikkukaupunkiasumisen ja yhä näin, niin vähän katotaan niin ku yleen- useampien ammattien yhteisö. sä, että no onkos - liikkuuko siellä talon ympärillä jotain outoa väkiä - ja sitte jo Mielikuvien kylämaisema näyttäytyy vähintään, jos ei muuta, niin otetaan postit tyypillisesti kaksijakoisena. Toisaalta se - niin ku otetaan postilaatikosta ja yleensä voidaan kokea idyllisenä rauhan tyys- se pyytääkin se naapuri, mutta otetaan - ne sijana ja toisaalta ankeana, autioituvana otetaan niin ku että (--) ei niin ku silleen. pakettipeltomaisemana. Myös tutkimus- haastatteluun osallistuneet kyläläi- Kyläläisten ajatukset yhteisöllisyydestä set toivat esille sekä positiivisiin että huolenpidon turvaajana ja takeena eivät negatiivisiin mielikuviin liittyviä puolia kuitenkaan ole vailla tietoisuutta asiaan omasta asuinympäristöstään. Erityisesti mahdollisesti liittyvistä nurjistakin maisemien kauneus koettiin siinä määrin puolista eli liiallisesta toisten elämän voimakkaana ja tärkeänä tekijänä, että se seuraamisesta. selitti asuinpaikan valintaa ja maaseudul- la pysymistä syrjäisyydenkin kokemuk- JN2: Maalla sentään välitetään (--). sesta huolimatta. JM1: Seurataan jatkuvasti tuota toisten menoja. H2: Mikä se sitte pitää täällä kylällä? JM2: No se tämä kaunis maisema ja Kemi- Toisten elämän jatkuvan seuraamisen jokivarsi tuossa vieressä… mahdolliset haittapuolet mielletään silti toimintatavan myötä lisääntyvän turval- Maaseudun ja kyläyhteisön vetovoi- lisuuden rinnalla merkityksettömiksi. maisuutta ja turvallisuutta asuinpaikka- Seuraaminen ei näyttäydy haastateltaville na peilataankin haastatteluaineistoissa uteliaisuutena vaan juuri toisista huoleh- sen vastakohdaksi mieltyvään kaupunki- timisena. Huolehtimisen leimaa lisää se, asumiseen. Kaupunkimaiseen asumista- että asiasta voidaan tarkoituksellisesti so- paan liitetään yleisesti uhkakuvia, joista pia eli seuraamisen kohteeksi ei jouduta keskeisin on sen negatiivinen vastakoh- vain ja ainoastaan vastentahtoisesti. taisuus kylien yhteisölliseksi kuvatulle

14 Kylä – turvallinen asuinpaikka?

JN2: No mut se on ollu sitä huolehtimista Kirjallisuutta (--), se ei oo uteliaisuutta, vaan se on huoleh- timista. Keränen, H. 2003. Palvelujen saa- JN1: Ei – se oli nimenomaan ja se oli so- vutettavuus maaseudulla. REDEC Ka- vittu asia. jaani, Working Papers 44. Kajaani 2003. http://www.kajaaninyliopistokeskus. Lopuksi oulu.fi/julkaisut/workingpapers/hkpal- velujen_WP_44.pdf Kyläläisten suurimmat huolet tutkimus- Koskela, H. 2009. Pelkokierre: pelon alueilla ovat siis varsin konkreettisia ja politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu arkipäiväisiä. Pitkät välimatkat ja siitä kaupunkitilasta. Gaudeamus. Helsinki syntyvä tarve liikkua päivittäinkin saavat University Press. asukkaat kantamaan huolta teiden kun- Lapin liitto. 2009. Lapin hyvinvointi- nosta vuodenajoista riippumatta. Tie on ohjelma 2010-2015 “Lappi antaa elämän- konkreettinen yhteydenpidon väylä sekä voimaa”. http://lapinliitto.tjhosting. kylästä kaupunkiin että päinvastoin. com/kokous/200947-11-1937.PDF. Sivukylissä asuvan väestön ikään- Lapin liitto. 2002. Lapin hyvinvointi- tyminen aiheuttaa myös monenlaisia strategia. http://www.lapinliitto.fi/c/ sairauksia ja riskejä arjen sujuvuuden document_library/get_file?folderId=53 näkökulmasta. Omaa terveyttä enem- 864&name=DLFE-3204.pdf. män huolta kannetaan kuitenkin muista Maaseutupoliittinen kokonaisohjel- perheenjäsenistä. Sekä tämä seikka että ma 2005-2008. Tiivistelmä. Elinvoi- yhteisöllisyyden korostaminen antavat mainen maaseutu – yhteinen asiamme. kuvan maaseutukylistä, joissa sosiaali- Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Sarja set suhteet ja verkostot ovat edelleen 11/2004. Suomen Printman Oy. Hyvin- siinä määrin vahvoja kuin harvenevan kää. http://www.maaseutupolitiikka. ja ikääntyvän väestön olosuhteissa on fi/files/215/kokonaisohjelman_tiivistel- mahdollista. ma_suomi.pdf. Elämä sivukylällä on edellä esiin tul- Niemelä, P., Kainulainen, S., Laiti- leista huolista ja haasteista huolimatta nen, H., Pääkkönen, J., Rusanen, T., vielä turvallista. Turvallisuuden takaavat Ryynänen, U., Widgrén, E., Vornanen, sekä sosiaaliset suhteet että asuinym- R., Väisänen, R. & Ylinen, S. 1997. päristö sinänsä. Kylien erityisyys ja taa- Suomalainen turvattomuus. Inhimilli- jamien ongelmista poikkeavat huolet on sen turvattomuuden yleisyys, perusulot- kuitenkin tärkeää tiedostaa ja tunnistaa. tuvuudet ja tyypittely – haastattelutut- Tämä edellyttää aktiivista vuoropuhe- kimus 1990-luvun Suomessa. Sosiaali- ja lua kylien ja kunnan viranomaisten sekä terveysturvan keskusliitto. Helsinki. luottamusmiesten välillä. Pyy, I. 2009. Kuntarajan poistoja ja

15 Pirjo Oinas rajojen ylityksiä. Maaseudun uusi aika pere, 41-60. 1/2009; 49-60. Sisäasianministeriön julkaisuja Ryynänen, U. 2000. Sairaanakin voi 20/2009. Turvallisuus harvaan asutuilla selviytyä. Teoksessa (toim.) Niemelä, P. alueilla. Tilanneraportti 2009. Helsinki. & Lahikainen, A.R., Inhimillinen turval- Lähde: http://www.intermin.fi/inter- lisuus. Osuuskunta Vastapaino. Tam- min/biblio.nsf/

16 Leena Suopajärvi1

Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat Vertailussa vuosien 1977 ja 2008 aluepoliittiset ohjelmat Lapin erityisongelmien ratkaisemiseksi

Johdanto 2008 työryhmän, jonka tehtävänä oli miettiä, miten ”Lapin kehitykselle myön- Vuonna 1977 ensimmäinen energiakriisi teisiä hankkeita voitaisiin vauhdittaa oli jäänyt taakse. Suomea ohjasi presi- ja miten alueen kielteisimpiin kehitys- dentti Urho Kekkonen, joka oli Lapin suuntiin saataisiin muutoksia. Työryh- evakostapaluun 30-vuotisjuhlassa pari män tehtäväksi annettiin selvittää, miten vuotta aiemmin tehnyt esityksen Lapin elinkeinopoliittisilla toimilla voitaisiin ongelmien ratkaisemiseksi: ”Kun Lapin vähentää alueen työttömyyttä ja miten ongelmiin näyttää olevan vaikea löytää varmistetaan ammattitaitoisen työvoi- ratkaisua eri aloilla tehtyjen ja muista man saanti alueen elinkeinoelämän tar- yhteyksistä irrallisten suunnitelmien po- peisiin. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli hjalta, niin eikö olisi käynnistettävä julki- arvioida erityisiä toimintamalleja, joilla sin voimin Projekti-Lappi, jossa tämän edistetään suomalaisten yritysten mah- maakunnan ongelmia selvitettäisiin dollisuuksia osallistua Barentsin alueen kokonaisuutena ja yritettäisiin hahmo- kehittämiseen.” Työryhmä työskenteli tella niihin ratkaisuja. Lapin väestöllä runsaat puoli vuotta ja julkaisi lokakuus- on oikeus odottaa, että suomalainen sa 2008 Lappi-työryhmän loppurapor- yhteiskunta tänä päivänäkin osal-lis- tin. (Lappi-työryhmän loppuraportti tuu sen taakkojen kantamiseen ja pyrkii 2008, 3.) löytämään sellaisen ratkaisun, joka antai- Tässä artikkelissa tarkastellaan ja ver- si Lapin väestölle mahdollisuuden elää taillaan kehittämisohjelmien ehdotuksia turvattua elämää jokivarsillaan ja palk- Lapin erityisongelmien poistamiseksi. isillaan.” (Komiteanmietintö 1977, i-ii.) Tarkastelussa kiinnitetään huomiota en- Tämän presidentti Kekkosen esittämän sinnäkin siihen, miten Lapin alueellinen aloitteen seurauksena perustettiin Lappi- ja aluepoliittinen erityisyys teksteissä projekti ja tuloksena syntyi vuonna 1977 rakennetaan. Tähän liittyy kysymys sii- komiteanmietintö Lappi-projektin neuvot- tä, miten Lappi asemoidaan suhteessa telukunta: Lapin erityisoloista johtuvat ongel- kansalliseen ja kansainväliseen toimin- mat ja toimenpiteet niiden ratkaisemiseksi. taympäristöön. Lisäksi tarkastellaan esi- Vuonna 2008 Suomi oli ajautu- tettyjä toimenpiteitä suotuisan alueke- massa kansainväliseen lamaan. Työ- ja hityksen rakentamiseksi ja pohditaan, elinkeinoministeriö asetti helmikuussa millainen aluepoliittinen kokonaisuus 1 Sosiologian lehtori (ma.), Lapin yliopisto, Rovaniemi 17 Leena Suopajärvi ohjelmista rakentuu. Artikkeli pitäytyy erityisesti maanviljelijät kamppailivat ta- ohjelmatason tarkastelussa, eikä tässä lousvaikeuksissa. (Mts, 15–18.) yhteydessä esitetä arvioita kehittämis- Lappi määrittyi mietinnössä syr- ohjelmien tuloksista ja vaikutuksista. jäiseksi kehitysalueeksi, jota korkean Artikkeli on lyhennelmä aiemmasta esi- työttömyyden lisäksi leimasivat al- tyksestä, joka on julkaistu ESPON Poh- hainen elintaso, puuttuvat palvelut ja joisessa -raportissa (Suopajärvi 2009). kehnot asumisolot. Lapin erityisongel- mana mainittiin pitkät etäisyydet. Ra- Lappi-projektin mietintö vuonna portin mukaan syrjäseutujen nuoret 1977 eivät hakeutuneet koulutukseen pitkien matkojen takia ja pinta-alaltaan laajaan Vuonna 1977 julkaistu Lappi-projek- ja harvaan asuttuun maakuntaan oli tin mietintö oli kokonaisvaltainen ke- vaikea järjestää sosiaali- ja terveyspal- hittämisohjelma, jonka tavoitteena oli veluja. Ainoa myönteinen asia Lapissa tuotantotoiminnan lisääminen, työt- oli hyvä elinympäristö. Kielteiset ilmiöt tömyyden torjuminen ja palveluta- todennettiin vertaamalla Lappia maan son kehittäminen. Työryhmä koostui keskiarvoihin tai Lapin kuntien tilan- maakunnan ja kuntien virkamiehistä ja netta muihin kuntiin. vaikuttajista, ja sen tukena toimi minis- Pohjoisimman Suomen ongelmat oli- teriöiden johtavista virkamiehistä koos- vat olleet esillä jo ennen Lappi-projektin tuva asiantuntijaryhmä. Lappi-projektia asettamista. Esimerkiksi Urho Kekko- johti maaherra Asko Oinas ja hänen nen kirjoitti pamflettinsaOnko maallamme lisäkseen siihen kuului 18 jäsentä, joista malttia vaurastua? jo vuonna 1952 ja esitti kaksi oli naisia. Puolitoista vuotta kes- siinä tavoitteet Lapin kehittämiselle: täneen työskentelyn jälkeen Lappi-pro- valtiojohtoinen teollisuus ja luonnon- jekti jätti mietintönsä 31.5.1977. varoihin perustuva elinkeinorakenne varmistaisivat pohjoisen ”väestöaitan” Tavoitteena väestön elinolojen parantaminen tulevaisuuden (Kekkonen 1952). Vuon- Lappi-projektin tehtävänä oli ratkoa na 1958 säädettiin Pohjois-Suomen Lapin erityisongelmia ja ”saattaa teollisuuden veronhuojennuslaki ja sit- Lapin väestön toimeentulo maan kes- temmin 1960-luvun puolivälistä lähtien kimääräiselle tasolle” (Komiteanmie- maan syrjäisimpiä maakuntia kehitettiin tintö 1977, 101). Lapin työttömyysaste kehitysaluelakien keinoin, jotka pyrkivät oli vuoden 1977 alussa lähes 11 prosent- teollistumisen edistämiseen avustusten tia, kun muun maan keskiarvo oli alle ja verohuojennusten avulla. Vuonna neljä prosenttia. Tilannetta luonnehdit- 1975 voimaan tulleet aluepoliittiset lait tiin ”erittäin vaikeaksi” ja sitä pahensi edellyttivät myös, että seutukaavaliitot ja voimakas työllisyyden kausivaihtelu, valtion alueelliset viranomaiset tekevät joka osaltaan loi epävarmuutta ihmisten kehittämissuunnitelmia läänin kehit- toimeentuloon ja alensi elintasoa. Lap- tämiseksi. (Komiteanmietintö 1977, 30- pilaisten tulotaso oli kymmenisen 34.) Vuonna 1977 valmistunut Lappi- prosenttia muuta maata alhaisempi ja projektin kehittämisohjelma asemoituu

18 Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat

Suomen aluepolitiikassa siis aluepoliitti- pienet maitotilat lopettivat toimintansa sen suunnittelun vaiheeseen, jolloin val- ja savotat koneellistuivat, minkä seurauk- tiojohtoista aluesuunnittelujärjestelmää sena ne eivät enää tarjonneet elantoa rakennettiin hyvinvointiyhteiskunnan maakunnan nuorille. (Suopajärvi 2009, ideologialla (Ståhle & Sotarauta 2003, 46; 184–185; vrt. Rannikko esim. 2004.) ks. myös Vartiainen 1998). Aluetasolla valtiojohtoinen kehittäminen näyttäytyi Lappi-projektin toimenpide-esitykset hajanaiselta: eri virastot toimivat kes- vuonna 1977 kusjohtoisesti omalla sektorillaan. Silti ”vielä suurempi ongelma on päätöksen- Ohjelman voimakkaana aluepoliittisena teon keskittyminen liian suuressa määrin tavoitteena oli lappilaisen maaseudun, Helsinkiin myös maakunnan sisäisissä ”syrjäseutujen” pitäminen asuttuna. kysymyksissä. Päätöksenteossa syntyy Tämä ilmenee maatalouden kehittämi- viivästymistä ja tehottomuutta ja sitä seen kohdennettujen esitysten suuresta paitsi päätökset tehdään useissa tapauk- määrästä, mutta myös julkilausuttuna sissa vähäisemmällä asiantuntemuksel- politiikkana: koko läänin kattavan asu- la kuin mitä olisi tarjolla läänitasolla”. tuksen varmistamiseksi maatalouden (Komiteanmietintö 1977, 28.) kannattavuuden ja tehokkuuden ke- Vaikka valtio pyrki voimakkaasti hittämistä pidettiin välttämättömänä. ohjeistamaan ja tukemaan maakuntien Vastaavasti myös metsätalouden ke- elinkeinojen ja -olojen kehittämistä, hittämisen tarvetta perusteltiin Lapin Lappi-projekti piti vuonna 1977 tuki- maaseudun asuttamisella: ”maatalouden toimia riittämättöminä. Yritystoiminta lisäksi merkittävin työn ja tulojen lähde ei siirtynyt etelästä pohjoiseen, eikä teol- on metsä”. Tavoitteena oli ylläpitää lisuudesta ollut tullut Lapin kehityksen metsätyömies-pienviljelijä -ammattiryh- pelastajaa. (Komiteanmietintö 1977, mä, vaikkakin metsätalouden koneellis- 37-38.) Taustalla oli rakenteellisia syitä. tumisesta johtuva työpaikkojen vähene- Ensiksikin, lappilainen teollisuustoimin- minen oli jo nähtävissä. Yhtenä keinona ta oli varsin nuorta ja keskittynyt Kemi- esitettiin, että autiot tilat välitettäisiin Tornion alueelle, vuonna 1965 perustet- metsureiden asunnoiksi, jolloin ”saatai- tua Kemijärven sellutehdasta lukuun siin metsätyövoima sijoittumaan työn ottamatta (ks. esim. Hänninen 2003, äärelle”. (Komiteanmietintö 1977, - 140-141; Kerkelä 2003). Toiseksi, teol- 59; Rannikko 2004.) lisuuden kehittäminen 1960-luvun puo- Perinteisten elinkeinojen rinnalla pai- livälistä eteenpäin suuntautui toimin- notettiin teollisuuden kehittämistä. Eri- nan rationalisointiin. Näin esimerkiksi tyisesti korostettiin työvoimavaltaisen Kemin puunjalostusteollisuudessa työn- teollisuuden kehittämistä ja jalostusas- tekijöiden määrä alkoi vähentyä 1970- teen nostoa. Lapin teollisuuden jalostus- luvun puolivälin jälkeen (Kerkelä 2003, aste oli matala ja maakunta sijoittui teol- 152). Myös maakunnan peruselinkeinot lisuuden tuotantoketjuissa alkupäähän. eli pienimuotoinen maatalous ja metsäta- Kaivostoiminta nähtiin tärkeimpänä lous olivat 1970-luvulla murroksessa: teollisen tuotannon mahdollisuutena ja

19 Leena Suopajärvi esityksissä vaadittiin esimerkiksi Lapin pojen lakkauttamisen aikaa. Erityisesti maaperän tutkimuksen vahvistamis- nais- ja nuorisotyöllisyyttä edistäviä esi- ta sekä Soklin kaivosta Itä-Lappiin ja tyksiä ohjelmassa ei kuitenkaan ollut. Pahtavuoman kaivosta läntiseen Lap- Sosiaali- ja terveydenhuoltoon piin. Lisäksi edellytettiin puunjalostus- Lappi-projekti vaati lisää virkoja kun- teollisuuden jalostusasteen nostamista nallisiin palveluihin ja investointeja ja vesivoiman rakentamisen jatkamista terveyskeskuksiin. Sosiaali- ja tervey- Lapin eri vesistöissä. Näin siitä huoli- denhuollon perustavoite oli palvelujen matta, että kansalaistoiminta Vuotoksen järjestäminen kunnissa, lähellä asuk- tekoaltaan ja Ounasjoen rakentamista kaita, eli palvelutuotannon osalta linja vastaan oli juuri viriämässä jokivarsilla ja oli aivan päinvastainen kuin 2000-luvun valtakunnallisestikin (Suopajärvi 2001). keskittämispolitiikassa. Lappi-projekti Suuri osa esityksistä kohdistui kuitenkin kantoikin huolta muuttotappiokuntien pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kyvystä huolehtia vanhenevan väestön kehittämiseen, jolloin keinoina nähtiin palveluista ja edellytti valtion ja kuntien valtion avustus- ja tukipolitiikan kehit- välisen kustannusjaon kehittämistä. täminen sekä yritysneuvonnan vahvista- Lappi-projekti painotti vahvasti kou- minen. lutuksen kehittämistä. Tähän vaikutti Vaikka jo 1977 todettiin, että matkai- osaltaan se, että 1970-luvun lopussa lu ”varsinkin Lapin pohjoisosissa sekä valtakunnallista koulutusjärjestelmää maaseudulla on teollisuuteen verrattava rakennettiin aktiivisesti – esimerkiksi elinkeino” (Komiteanmietintö 1977, 63), Lapin korkeakoulu perustettiin vuonna sen kehittämiseksi tehtiin vain kolme 1979, mikä oli myös Lappi-projektin esi- esitystä. Matkailun kehittämiseksi esitet- tyslistalla. Toisaalta Lapissa koulutustaso tiin maksimiavustuksia Lapin matkailun oli muuta maata alhaisempi ja ratkaista- kehitysalue-etuuksiin sekä rahoitusta vina olivat myös saamelaisten erityisky- ”ohjatun matkailun” markkinointiin ja symykset esiopetuksesta korkeakoulu- Hetan ja Inarin matkailuhotellien kor- tukseen asti. Vastaavasti myös tutkimus jaamiseen. oli merkittävässä roolissa: työryhmä esit- Kehittämisohjelmassa todettiin, että ti esimerkiksi pohjoisiin oloihin sovel- erityisesti nuorten ja naisten työllisyysti- tuvaa ”taloudellis-biologista lypsykarja- lanne oli Lapissa vaikeampi kuin Suomes- tutkimusta” ja kestävään metsätalouteen sa keskimäärin. Lapin 15-64 -vuotiais- tähtäävää tutkimushanketta sekä luon- ta naisista töissä oli vain puolet eli 0 nontuotteiden, turpeen ja hukkapuun prosenttia, kun koko maan keskiarvo oli teolliseen hyödyntämiseen tähtäävää noin 57 prosenttia. Naisten työssäkäyn- tutkimushanketta. Tutkimuksen lisäksi tiaste oli Rovaniemellä korkea, mutta ohjelmassa esitettiin useita virkoja pe- haja-asutusalueen kunnissa naisten työt- rustettavaksi esimerkiksi metsä-, maa- ja tömyys oli ongelma: maaseudun elinkei- yritystalouden neuvontaan ja asiantunti- not vaativat fyysistä voimaa eikä naisia jatehtäviin. työllistävää palvelurakennetta kylissä ol- Kansalaisten vaikutusmahdollisuuk- lut, etenkin kun 1970-luku oli kyläkaup- siin kytkettiin läänitason hallinnon

20 Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat järjestäminen. Esityksenä oli malli, hävisi joka neljäs työpaikka eli yli 20 jossa valtion väliportaan hallinto koot- 000 työpaikkaa kolmen vuoden aikana. taisiin yhteen ja ylimpänä päättävänä (Haveri & Suikkanen 2003, 177.) Eu- elimenä toimisi välittömillä vaaleilla roopan Unionin jäsenyys vuonna 1995 valittava ”luottamusmieselin”, jossa olisi vauhditti aluepolitiikan murrosta. Ke- vähintään 43 jäsentä. Lappi-projekti oli hittämisohjelmat ja projektimuotoinen tässä mielessä aikaansa edellä, sillä vasta toiminta edellyttivät maakuntien omaa vuoden 1994 alussa alueellista valtaa siir- kehittämisvastuuta, alueellista kilpai- rettiin maakuntahallinnolle. lukykyä, osaamista, kumppanuutta ja Näin jälkikäteen voi myös kysyä, mitä innovaatioita (Sulkunen 2006; Kantola Lappi-projektin mietinnöstä puuttui 2006). tai mitä se ei ehkä osannut ennakoida. Lapin nousevan elinkeinon, matkailun, Lappi-työryhmän raportti 2008 kehittämiseen esitettiin yllättävän vähän ehdotuksia. Toisaalta toiveet teollisuu- Työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekka- den työllistävyyden merkittävästä kas- rinen nimesi helmikuussa 2008 työryh- vusta jäivät haaveeksi: teknologinen ke- män pohtimaan keinoja yksityisen sek- hitys ja investoinnit johtivat tuotannon torin investointien lisäämiseksi Lapissa. rationalisointiin ja siten sen työllistävä Kansanedustaja Hannes Mannisen merkitys ei noussut niin tärkeäksi kuin johtama työryhmä luovutti loppuraport- toivottiin. Myös maa- ja metsätalouden tinsa ministeri Pekkariselle noin seit- työvoiman supistuminen toteutui tulevi- semän kuukauden työskentelyn jälkeen na vuosina jatkuvan vääjäämättömästi. lokakuussa 2008. Sen sijaan julkinen sektori jatkoi Lapissa kasvuaan, mikä realisoitui kehittyvinä Tavoitteena suuret investoinnit ja globaali koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluina. kilpailukyky Väestön elinolot todellakin parantuivat Vuoden 2008 Lappi-työryhmän 1980-luvulla. tehtävänä oli löytää ratkaisuja Lapin Lappi-projektin mietintö valmistui kaksijakoiseen talous- ja työllisyyskehi- aikana, jolloin uskottiin valtiojohtoiseen tykseen: yhtäältä eri toimialat vähensivät kehittämiseen ja ideaan siitä, että kaikilla työpaikkoja, toisaalta matkailu- ja kai- kansalaisilla tulisi olla oikeus saman- vosala kasvoivat vahvasti. Siten kehit- laisiin palveluihin asuinpaikasta riippu- tämisohjelma painottui elinkeinopoliit- matta. Tämä perusajatus alkoi kuitenkin tiseen kehittämiseen, jossa ”tavoitteena väistyä 1980-luvun lopulla siirryttäessä on lisätä erityisesti yksityisen sektorin ohjelmaperustaisen aluepolitiikan investointeja”. (Työ- ja elinkeinominis- kauteen (Ståhle & Sotarauta 2003, - teriö 2008; Lappi-työryhmä 2008, .) 47; Haveri & Suikkanen 2003, 183). Lapin kehittämisen nähtiin rakentuvan Suomessa murrosta vauhditti 1990-lu- kahden sektorin varaan: Ensimmäiseksi vun alun lama, jonka aikana valtio alkoi kehittämisalueeksi nimettiin luonnonva- vetäytyä maakuntien kehittämisestä. roihin perustuva suurteollisuus, jonka Pahimman taantuman aikana Lapista mahdollisuuksien parantamiseksi tulisi

21 Leena Suopajärvi kehittää liikennettä ja energiahuoltoa. Työvoiman saamiseksi ”vaikeimmille Toiseksi painopisteeksi määriteltiin mat- alueille” työryhmä esitti, että otetaan kailuvetoinen elämysklusteri. ”pitkistä etäisyyksistä sekä kylmästä il- Vuoden 1977 Lappi-projektin työstä manalasta aiheutuvien kustannuksien erottuvin linjaus oli se, että Lapin mah- osittaiseksi kompensoimiseksi verotuk- dollisuuksia arvioitiin suhteessa globaa- sessa käyttöön ns. syrjäisyysvähennys” liin toimintaympäristöön. Tällä viitattiin (Lappi-työryhmä 2008, 20-21). Näin yhtäältä alueen puunjalostus- ja metal- Lappi näyttäytyi raportissa edelleen peri- liteollisuuden sekä kehittyvän kaivossek- feriana: harvaan asuttuna alueena, missä torin riippuvuuteen kansainvälisestä ovat pitkät etäisyydet ja kylmät sääolot. kysynnästä ja toisaalta Lappiin suun- Toisena erityisenä ongelmana nostet- tautuvaan kansainväliseen matkailuun. tiin esiin kuntien heikko taloudellinen Siten ”kysynnän kehitys ja alueen ve- tilanne. Kunnat tuottivat peruspalveluja tovoimaisuus määrittelevät ne kehit- lainarahalla tai sitten ne päätyivät valtion tämisen reunaehdot, joissa lappilaista ”kriisikuntien” listalle. kehittämispolitiikkaa kansallisesti ja Lapin ongelmien rinnalla työryhmä alueen omin toimenpitein toteutetaan” korosti Lapin mahdollisuuksia. Vielä (Lappi-työryhmä 2008, ). Lappi ase- alkusyksystä 2008, ennen kuin kan- moitui myös suhteessa Barentsin aluee- sainvälinen lama realisoitui kaikessa seen: maakunta nähtiin eräänlaiseksi laajuudessaan, työryhmä näki, että sillanpääasemaksi, jonka kautta suoma- Lapissa yleiset kehitysnäkymät olivat laiset yritykset pääsevät mukaan etenkin myönteiset ja odotukset paremmasta Venäjän ja Norjan kaasu- ja öljyinves- tulevaisuudesta olivat lisääntyneet koko tointeihin pohjoisilla merialueilla. maakunnassa. Yhtenä syynä tähän oli se, Lapin aluekehityksen keskeiseksi on- että työllisyys oli parantunut, matkailun gelmaksi nähtiin alueen korkea työt- kasvu näytti vakaalta ja kaivosteollisuu- tömyys. Samaan aikaan työttömyyden den kehitys lupaavalta. kanssa maakunnassa oli kuitenkin on- Osaltaan Lapin mahdollisuuksien gelmia löytää työntekijöitä esimerkiksi korostaminen heijastaa aluepolitiikan kuljetuksen ja liikenteen alalle, sosiaa- toimintatapojen ja politiikan puhetapo- li- ja terveydenhuoltoon, opetukseen, jen muutosta. Aiemman valtiojohtoisen rakentamiseen ja ravitsemuksen ja aluepolitiikan aikana Lapissa oli lyöty kaupan aloille. Työvoimapulan enna- ”karvalakit päähän” ja lähdetty Helsingin koitiin jatkossa pahenevan, sillä työvoi- herrojen puheille. Nyt edellytettiin alu- man poistuma oli vuodesta 2005 lähtien een omien voimavarojen hyödyntämistä ollut suurempi kuin työvoimaan tulevien ja itseohjautuvuutta. Kuitenkin Lappia joukko. Työvoimapula voi siten aiheuttaa vaivasivat edelleen vakavat rakenteelliset pullonkaulan matkailun ja kaivostoimin- ongelmat: väestömäärä oli laskenut, työt- nan kasvulle. Myös esimerkiksi saame- tömyys korkea, väestö vanhempaa kuin laisalueella oli pulaa saamenkielentai- maassa keskimäärin ja julkisen sektorin toisista työntekijöistä, mikä vaikeutti osuus työpaikoista varsin suuri. Yksi- lakisääteisten palvelujen järjestämistä. tyistä sektoria verotti ”Kiina-ilmiö” eli

22 Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat tuotannon siirtyminen halvempiin mai- teiden rakentaminen Kemijoen voima- hin: esimerkiksi Salcomp siirsi kännyk- laitoksiin. kälatureiden valmistuksen Kemijärveltä Koska esityksissä oli kyse suurista Kiinaan 2003-2004. hankkeista, niiden toteuttaminen edel- lytti valtion osallistumista. Esimerkiksi Lappi-työryhmän toimenpide-esitykset vuonna kaivoshankkeiden liikenneväylien raken- 2008 tamisen arvioitiin maksavan vähintään Työryhmän esitykset painottuivat liiken- 600 miljoonaa euroa. Myös Barentsin neyhteyksien kehittämiseen ja ener- hankkeet nähtiin kansallisina, sillä ne gian tuotantoon. Ajatuksena oli, että edellyttivät osaamista toimialoilla, ”joilla näin luodaan Lappiin sijoittuville kai- Lapissa on omaa osaamista vain rajoite- voshankkeille toimintaedellytykset, tusti. Lisäksi hankkeiden erittäin suuri edistetään teollisuuden kilpailukykyä koko ja niissä mukana olevat globaa- halvan energian avulla ja avataan väylä lit toimijat asettavat omat haasteensa, Barentsin suurinvestointeihin. Esitys- joiden ratkaiseminen edellyttää val- ten kokoluokka oli suuri: yksittäistenkin takunnallista päätöksentekoa ja tukea”. esitysten kustannusvaikutus voi olla sa- (Lappi-työryhmä 2008, 19.) toja miljoonia euroja. Työryhmän esi- Myös koulutuksen tehtäväksi nähtiin tyslistalta löytyivät muun muassa Simon suurten rakennus- ja kaivoshankkeiden ydinvoimala ja Kemihaaran soiden Na- ja matkailun työvoimatarpeeseen vasta- tura-alueen käyttöönotto tulvasuojeluun aminen. Työryhmä ehdotti, että Lappi ja voimatalouteen (aiemmin Vuotoksen erikoistuu ”tietyille koulutusalueille”, tekoallashanke). Ounasjoen osalta todet- joka käytännössä viittasi kaivosalan tiin, että ”suojelua koskevaa erillislakia ei toisen asteen koulutukseen ja ammatil- avata tulvasuojelun vuoksi vaan se rat- lisen koulutuksen lisäämiseen sekä kou- kaistaan voimassa olevan lain puitteissa” lutusta matkailun palveluammatteihin. eli käytännössä esitys koski jokialtaiden Liitetaulukon yhteenvedossa esitettiin rakentamista Ounasjoen yläjuoksulle. tarpeet osaavan työvoiman saatavuu- (Lappi-työryhmä 2008, 14.) desta: esimerkiksi metsäsektori tarvitsi Vaikka matkailussa tavoitteena oli ”mat- metsäkonekuljettajia ja autonkuljettajia, kailuvetoinen elämysklusteri”, painotus kaivosala vastaavasti kuljetus- ja kaivos- oli massamatkailussa. Lapin suurimmille työntekijöitä, työnjohtajia ja insinöörejä matkailukeskuksille annettiin ”selkeä ja matkailussa osaavan työvoiman osalta veturin rooli” kuten Lapin matkailu- viitattiin kausityövoimaan ja työperäiseen strategiassa todetaan ja alan suurhanke maahanmuuttoon. Maakunnan korkea- oli Suomun lentomäki ja rinnekeskus, asteen koulutuksen vahvistaminen ei ol- joiden kustannusarvio oli tuolloin 13,4 lut työryhmän painopistealueissa. miljoonaa euroa. Raportissa mainittiin Osaamis- ja innovaatiojärjestelmän myös ”ekologisen elämysmatkailun” ja kehittämiseen esityksiä jätettiin vähiten kalastusmatkailun kehittäminen, joihin ja ne olivat kooltaan pieniä verrattuna kytkettiin pienimuotoinen matkailu, liikenne- ja energia-alan investointeihin. saamelaiskulttuuri yhtä hyvin kuin kala- Työryhmä kannatti suunnitellun kulttuu-

23 Leena Suopajärvi ri-instituutin perustamista Lapin yliopis- noussut kehittämiskohteeksi, vaikka il- ton ja maakunnan ammattikorkeakou- mastonmuutos voi merkitä pohjoiselle lujen yhteistyönä ja sitä, että Suomen maataloudelle myös uusia mahdollisuuk- valtio osallistuu kansainväliseen saame- sia. Luovat alat mainittiin ohjelmassa laisyliopistohankkeeseen. Konkreettise- matkailun yhteydessä, mutta niiden ke- na esityksenä se ehdotti, että Itä-Lappiin hittämiseksi ei tehty elinkeinopoliittisia perustetaan matkailun, markkinoinnin ja esityksiä. yrittäjyyden koulutusyksikkö. T&K-toi- minta painottui kylmä- ja talviteknolo- Yhteenveto giaan, sillä työryhmä esitti alan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen perustamista Vuoden 1977 Lappi-projektin mietintö sekä asiantuntijuuden vahvistamista ja vuoden 2008 Lappi-työryhmän lop- Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen ja puraportti edustivat kahta erilaista Tekesin avulla. aikakautta ja tuloksena oli kaksi erilaista Kuntien palvelutuotannon ongelmien kehittämisohjelmaa. Yhteistä niissä oli se, tai asukkaiden elinolojen parantamiseksi että ohjelmien valmistelu tehtiin valtion oli hyvin vähän esityksiä. Kuntasektorin erityisestä toimeksiannosta ja molem- osalta työryhmä totesi, että suunnitel- pien tehtävä oli sama: Lapin ongelmien lussa kuntien valtionosuusuudistuksessa ratkaiseminen. tulisi päästä eroon avustusten harkin- Vuoden 1977 Lappi-projektin kehit- nanvaraisuudesta ja ottaa huomioon tämisohjelma teki ensimmäisen ker- Lapin erilaiset ”olosuhde- ja palvelu- ran laajalti näkyväksi Lapin väestön ja tarvetekijät ja palvelujen saatavuuden elinkeinojen ongelmat. Huolimatta so- yhdenvertaisuuden” (Lappi-työryhmä tien jälkeisestä jälleenrakennuskaudesta 2008, 21). Alueen asukkaiden palvelu- Lappi oli maan kehitysaluetta, missä jen kehittäminen kytkettiin puolestaan työttömyys oli muuta maata korkeampi tietoliikenneyhteyksien, erityisesti laaja- ja väkiluku oli kääntynyt laskuun 1960- kaistan, rakentamiseen. luvun puolivälin jälkeen, kun nuoriso Vuoden 2008 ohjelma perustui muutti Ruotsin autotehtaille tai Etelä- siis luonnonvarojen tehokkaaseen hyö- Suomeen töihin paremman elintason dyntämiseen sekä massamatkailun ke- toivossa (ks. tarkemmin Lapin liitto hittämiseen. Ilmo Massa (1994) on ku- 2009; Lapin seutukaavaliitto 1991). Lap- vannut tätä pohjoista luonnonvalloitusta pi-projekti oli ensimmäinen kokonais- ekologisen kolonialismin käsitteellä: valtainen ohjelma näiden ongelmien luonnonvarojen hyödyntämisessä ei ratkaisemiseksi. Projektin käynnistämi- ole piitattu paikallisista elinkeinois- nen viesti aluesuunnittelun silloisesta ta eikä luontoarvoista. Lapin vanho- ongelmasta: yhtenäistä maakunnallista jen elinkeinojen kuten porotalouden, kehittämisohjelmaa ei ollut käytössä. Eri metsästyksen ja kalastuksen kehittämi- näkemyksiä ja kehittämisaloja integroiva nen puuttui käytännössä kokonaan: ka- lähestymistapa on aluesuunnittelussa lastuksen kehittäminen kytkettiin sekin yleistynyt vasta parin viimeksi kuluneen matkailuun. Myöskään maatalous ei vuosikymmenen aikana.

24 Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat

Vuoden 2008 Lappi-työryhmän lop- lyneet pitkälti samoina kuluneiden kol- puraportti oli suurhankkeita painot- menkymmenen vuoden aikana. Työt- tava teollisuuspoliittinen ohjelma, jonka tömyys, lähtömuutto, ikääntyneen kulmakiviä olivat Lapin luonnonvaro- väestön määrän suhteellinen kasvu sekä jen hyödyntäminen ja massamatkailun alueelle tyypilliset olosuhdetekijät eli kehittäminen. Ohjelman esityksissä ei pitkät etäisyydet, harva asutus ja kylmä tuotu esiin esitetyn teollistamispolitiikan ilmanala ovat edelleen totta. Erottuva sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. linjanveto työryhmäraporteissa koskee Työryhmän tehtävän painotus elinkeino- syrjäisimpien alueiden asemaa: vuoden jen kehittämiseen kertoi siitä, että Lappi 1977 ohjelmaa luonnehti voimakas tahto oli edelleen säilynyt työttömyysmaakun- Lapin syrjäseutujen elinvoimaisuuden tana. Vuonna 2007 Lapin työttömyysaste ylläpitämisestä. Vuoden 2008 ohjelmas- oli keskimäärin viisi prosenttiyksikköä sa puolestaan todettiin alueen sisäinen koko maata korkeampi. Maakunnan eriytymiskehitys: kaupunkialueiden työttömyysaste oli 13,4 prosenttia. väestökehitys on myönteisempää kuin (Lapin liitto 2008.) Työvoimapulan rin- haja-asutusalueiden. Siten myös kauppa, nalle oli noussut myös huoli matkailun rakentaminen ja palvelut keskittyvät kau- ja erityisesti maakuntaan suunniteltujen punkeihin ja suuriin matkailukeskuksiin. kaivoshankkeiden riittävästä työvoimas- Kahden ohjelman vertailu kertoo sii- ta: muuttoliike oli kiihtynyt 1990-luvun tä, miten aluepolitiikan ja perifeeristen puolivälin jälkeen ja väkiluku kääntynyt alueiden kehittämisparadigma on muut- taas laskuun (ks. tarkemmin Lapin liitto tunut kolmessakymmenessä vuodessa. 2009). Kun aiemmin kansallisen aluepolitiikan Vuoden 1977 mietinnössä Lappi ase- tavoitteena oli luoda yhtäläiset mah- moitui kansallisvaltio Suomen osaksi, dollisuudet myös perifeerisillä alueilla eikä viitteitä kansainväliseen toimintaym- asumiseen, nyt painopisteenä on aluei- päristöön ollut. Sen sijaan vuonna 2008 den taloudellisen kilpailukyvyn kehit- Lappi sijoitettiin globaaleihin verkos- täminen. Käytännössä tämä on johta- toihin: teollisuuden ja matkailun ulko- nut politiikkaan, jossa Lapin tehtävä mainen kysyntä, Euroopan Unionin on tuottaa raaka-aineita keskusten teol- rajoitukset ja kansainvälisen lähialueen lisuudelle tai toimia matkailukohteena, eli Barentsin kehitys vaikuttivat ratkai- jonne keskusten asukkaat voivat vetäy- sevasti Lapin tulevaisuuteen ja olivat sen tyä lomailemaan. Vuonna 2008 Lappi kehityksen ehtoja. Voikin todeta, että määriteltiin edelleen pohjoiseksi raaka- aluepolitiikka on 2000-luvulla kansain- ainevarastoksi, jonka tiedossa olevat välistä politiikkaa. Tämä lisää edelleen luonnonvarat valjastetaan suurteollisuu- ennakoimattomuutta ja epävarmuutta den käyttöön. Globaali kilpailu antoi alueiden tulevaisuutta suunniteltaessa – suurhankkeille lisää perusteluja. Valtiol- etenkin kun tulevaisuuden reunaehtoja ta odotettiin tämän politiikan rahoit- säätää globaali markkinatalous. tamista. Ongelmien ratkaisuyritykset oli- Työryhmien kehittämisohjelmien vat siten elinkeinoelämän osalta vuosina perusteella Lapin ongelmat ovat säi- 1977 ja 2008 osin samanlaisia. Vaikka

25 Leena Suopajärvi esimerkiksi nykyisessä aluepolitiikassa Maa, kansat, kulttuurit. Suomalaisen korostetaan inhimillisen pääoman, esi- Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 129-159. merkiksi tutkimus- ja kehittämistyön, Komiteanmietintö. 1977. Lappi-pro- osaamisen ja innovaatioiden merkitystä, jektin neuvottelukunta: Lapin erityiso- tämä lähtökohta ei ole juurtunut Euroo- loista johtuvat ongelmat ja toimenpiteet pan pohjoisimman maakunnan ohjel- niiden ratkaisemiseksi. Komiteanmie- mapolitiikkaan. Uusimmatkin kehit- tintö 1977: 35. tämisohjelmat heijastavat käsitystä, että Lapin liitto. 2008. Lappi lukuina. Lapin tärkein voimavara on luonnon- Haettu 11.8.2009 osoitteesta http:// varat – pohjoinen puu, vesi ja maaperä www.lapinliitto.fi/tilastotkuvat/ – eivätkä lappilaiset ihmiset ja heidän Lappi%20lukuina%202008.pdf. osaamisensa. Jää nähtäväksi, millaiseen Lapin liitto. 2009. Väestönmuutokset aluekehitykseen tämänkaltainen paino- Lapin maakunnassa 1951-2009 (tammi- tus pitkällä tähtäimellä johtaa. kesäkuu). Haettu 11.8.2009 osoitteesta http://www.lapinliitto.fi/tilastotkuvat/ Lapin%20maakunta%201951-2009%20tau- Kirjallisuutta lukko.pdf. Lapin seutukaavaliitto. 1988. Väestö Haveri, A. & Suikkanen, A. 2003. ja työvoima Lapissa 1960-2030. Sarja Onko Lapilla alueena tulevaisuutta? A:88, Rovaniemi. Teoksessa: Linjakumpu, A. & Suopajär- Lappi-työryhmä. 2008. Lappi-työryh- vi, L. (toim.) Sellainen seutu ja sellainen män loppuraportti. Haettu 15.6.2009 maa. Erot, vastarinta ja uuden politiikan osoitteesta http://www2.eduskunta.fi/ vaatimus Lapissa. Lapin yliopiston yh- fakta/edustaja/483/Lappityoryhman% teiskuntatie-teellisiä julkaisuja B. Tutki- 20loppuraportti031008.pdf. musraportteja ja selvityksiä 44, 171-194. Manner-Suomen ESR-ohjelma-asia- Hänninen, N. 2003. Kemijärven te- kirja 2007–2013 2008. Edita Prima Oy, hdas. Teoksessa: Massa, I. & Snellman, Helsinki. E. (toim.) Lappi. Maa, kansat, kulttuurit. Massa, I. 1994. Pohjoinen luonnon- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hel- valloitus. Suunnistus ympäristöhisto- sinki, 140-141. riaan Lapissa ja Suomessa. Gaudeamus, Kantola, A. 2006. Suomea trim- Helsinki. maamassa: suomalaisen kilpailuvaltion Rannikko, P. 2004. Sosiaalinen kes- sanastot. Teoksessa: Heiskala, R. & tävyys syrjäisen maaseudun metsätalou- Luhtakallio, E. (toim.) Uusi jako. Miten dessa. Teoksessa: Lehtinen, A. & Rannik- Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta? ko, P. (toim.) Leipäpuusta arvopapaeria. Gaudeamus, Helsinki, 156-178. Vastuun ja oikeudenmukaisuuden haas- Kekkonen, U. 1952. Onko maallamme teet metsäpolitiikassa. Metsälehti malttia vaurastua? Otava, Helsinki. Kustannus, Helsinki, 127-144. Kerkelä, H. 2003. Teollistuva Lappi Ståhle, P. & Sotarauta, M. 2003. osana maailmantaloutta. Teoksessa: Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, Massa, I. & Snellman, E. (toim.) Lappi. merkitys ja kehityshaasteet Suomessa.

26 Lapin tulevaisuutta rakentamassa – aluekehityksen suuntaviivat

Eduskunnan kanslian julkaisu 3/2003. kylä, 183-203. Sulkunen, P. 2006. Projektiyhteiskun- Suopajärvi, L. 2009. Valtiojohtoisesta ta ja uusi yhteiskuntasopimus. Teoksessa: hyvinvointipolitiikasta globaalin mark- Rantala, K. & Sulkunen, P. (toim.) Pro- kinatalouden kilpailuun. Teoksessa: jektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Gaude- Hirvonen, T. & Suikkanen, A. (toim.) amus, Helsinki, 17-38. ESPON Pohjoisessa. Työ- ja elinkeino- Suopajärvi, L. 2001. Vuotos- ja Ou- ministeriön julkaisuja. Alueiden kehit- nasjoki-kamppailujen kentät ja merki- täminen 55. Helsinki, 73-88. tykset Lapissa. Lapin yliopisto. Acta Työ- ja elinkeinoministeriö. 2008. Universitatis Lapponiensis 37. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti Lappi- Suopajärvi, L. 2009. Metsätalouden työryhmän. Tiedote. Haettu 11.8.2009 ja matkailun suhde Lapissa. Tapaustut- osoitteesta http://www.tem.fi/index. kimus Ylläksen ja Levin alueilta. Teok- phtml?96107_m=90949&s=3407. sessa: Tuulentie, S. (toim.) Turisti tulee Vartiainen, P. 1998. Suomalaisen kylään. Matkailukeskukset ja Lappilai- aluepolitiikan kehitysvaiheita. Sisäasiain- nen arki. Minerva Kustannus Oy, Jyväs- ministeriö, Helsinki.

27 Anu Valtonen1

Nukkuvaa turistia tutkimassa

Tausta tomana säilynyt, oletusarvo. Sekä käsite- järjestelmät että empiiriset tutkimuk- Yöpymistilastot ovat matkailualan kul- set ovat, vuodesta toiseen, perustuneet makivi. Yöpymisissä tapahtuvia muu- valveilla olevan turistin tutkimiseen. toksia seurataan tarkasti matkailualan Näin ollen on nukkuvaan turistiin pii- toimijoiden keskuudessa ja niille an- leytyvä käsitteellinen ja elämyksellinen netaan keskeinen sija myös matkailus- potentiaali jäänyt hyödyntämättä, kuten trategioissa. Tilastojenn mukaan Lapissa artikkelissamme väitämme. on noin 2 milj. yöpymistä vuodessa (Tilas- Viime vuosikymmenten aikana uni tokeskus; www.lapinliitto.fi/matkailu). ja nukkuminen ovat myös ongelmallis- Tilastot kertovat myös – jollain tarkkuus- tuneet länsimaisissa yhteiskunnissa. Me- tasolla – tarjolla olevien petipaikkojen dia täyttyy unta ja nukkumista käsittele- määrän ja niiden keskimääräisen hinnan. vistä artikkeleista, markkinat tarjoavat Mutta millaisia öitä on lukujen takana uudenlaisia nukkumiseen liittyviä tuote- – sitä emme tiedä. Onko Lappi tarjon- ja palveluinnovaatioita, tilastot kertovat nut mahdollisuuden makoisiin uniin vai kasvavista unihäiriöistä ja asiantuntijat valvottanut vieraitaan? pohtivat nukkumisen ottamista mukaan Tämän kysymyksen pohtiminen hyvinvointikeskusteluihin (Valtonen on tärkeää monestakin syystä. Kuten 2011a; Williams 2005). Ilmiö kutsuu toteamme Soile Veijolan kanssa kir- kysymään: mitä on tapahtumassa unel- joittamassamme artikkelissa ’Sleep in le ja nukkumiselle? Matkailutoimialalle Tourism’ (Valtonen & Veijola 2011), unen ongelmallistuminen on saman- matkailu tutkimusalana ja elinkeinona aikaisesti haaste ja mahdollisuus: miten menettävät paljon, jos ne ummistavat ottaa huomioon unihäiriöistä ja jet- silmät nukkuvalta turistilta. Perustuuhan lageista kärsivät matkailijat ja miten tuot- suuri osa elinkeinosta vieraiden majoit- taa miellyttäviä, tämän päivän vaateisiin tamiseen, ja myös valveilla olevien tu- vastaavia tuote- ja palveluratkaisuja eri- ristien elämykset ja kokemukset ovat ikäisille ja eri kansallisuuksista tuleville väistämättä unen ehdollistamia ja mah- nukkujille? Matkailututkijoille turistin dollistamia. Väsynyt turisti kokee toisin unen tarkastelu osana käynnissä olevaa kuin virkeä. Virkeä ja valveilla oleva tu- nukkumisen muuntuvaa ilmiökenttää on risti on kuitenkin ollut tähän asti ainoa tärkeää. matkailututkimuksen teoretisointia Tämän artikkelin tavoitteena on kut- ohjaava, ja jokseenkin kyseenalaistamat- sua matkailualaa ja matkailututkijoita 1 Markkinoinnin professori, Lapin yliopisto, Rovaniemi 28 Nukkuvaa turistia tutkimassa ottamaan nukkuva turisti vakavasti teo- kuin sänky ja lakanat, huonejärjestelyt, reettisessa ja empiirisessä tutkimuksessa nukkuvan ruumiin liikkeet, nukahtami- ja matkailuelinkeinon käytäntöjen ke- sen vaikeus, valon ja äänen merkitykset, hittämisessä. Artikkeli taustoittaa en- heräämisen kokemus, nukkumista sään- sin lyhyesti unen ja nukkumisen ilmiö- televät normistot sekä historiallisesti ke- kenttää aiempien tutkimusten valossa hittynyt ja muuntuva ymmärrys unesta ja siirtyy sitten pohtimaan mahdollisia ja nukkumisesta näyttäytyvät tutkimuk- tutkimuksellisia avauksia matkailualalle. sellisesti tärkeinä asioina. Artikkeli on osa kirjoittajan monivuotis- Kulttuurintutkimuksen kenttä on ta tutkimushanketta, jossa tarkastellaan tuonut esiin, miten jokainen yhteiskunta unta ja nukkumista sosio-kulttuurisesta ja talous luovat omia käytäntöjä siihen, näkökulmasta turismin, luovan talouden miten organisoida, institutionalisoida ja ja kulutuskulttuurin konteksteissa (Val- järjestää nukkuvien kansalaisten elämää tonen 2004, 2011a,b,c; Veijola & Val- (Williams 2005). Nämä käytännöt si- tonen 2007; Valtonen & Veijola 2011; säistyvät ja ruumiillistuvat osaksi nor- Rantala, Tuulentie & Valtonen 2011 tu- maalia elämänkulkua. Toisin sanoen: lossa). yhteiskunta nukkuu meissä. Se, miten yhteiskunta meitä nukuttaa, kiteytyy Unen ja nukkumisen kulttuuri pitkälti ajatukseen ’unihygieniasta’; kult- tuurisesta sääntöjoukosta, jonka kautta Ihminen nukkuu noin kolmasosan tuodaan julki miten, missä, milloin ja elämästään. Vaikka unen ja nukkumisen kenen kanssa meillä on lupa ja mahdol- tutkimus on perinteisesti lääketieteel- lisuus nukkua ’oikein’. Länsimaisessa lisesti ja psyko-fysiologisesti orientoitu- yhteiskunnassa on laajasti ottaen vallalla nutta (ks. esim. Härmä & Sallinen 2004), käsitys, että noin kahdeksan tunnin mit- on kulttuurintutkimuksellinen näkökul- tainen katkeamaton yöuni on ’se oikea’ ma voimistunut viime vuosikymmenien tapa nukkua. Ajallis-tilallisesti tämä nuk- aikana. Niin antropologit, sosiologit, kuminen tapahtuu pääsääntöisesti öi- filosofit, sukupuolentutkijat kuin histo- sin, yksin tai läheisten kanssa erityisessä rioitsijatkin ovat ryhtyneet tarkastele- tilassa, joka on privatisoitu muiden maan unta ja nukkumista omien tie- katseilta (Williams & Crossley 2008). teenalaintressiensä näkökulmasta (ks. Tämä oletus rikkoutuu esimerkiksi len- yhteenveto Valtonen & Veijola 2011). tokoneella matkustettaessa – tosin busi- Tutkimuskenttä voidaan jakaa karkeasti nessluokan matkustajille suunnitellut kahteen suuntaukseen (Taylor 1993): lepopenkit pyrkivät takamaan nukkumi- siihen, joka tarkastelee unessa olemista seen liittyvän yksityisyyden (Veijola & (kokemusta, tietoisuutta, unen näköä, Valtonen 2007). uneen heittäytymistä) ja unessa olemista Unihygienia pitää sisällään myös ehdollistavia ja mahdollistavia sosiaali- moraalisia ulottuvuuksia, jotka kytkeyty- sia, semioottisia, materiaalisia ja ruu- vät laajempiin talousjärjestelmien tuot- miillisia nukkumisen käytäntöjä. Toisin tamiin ymmärryksiin hyväksyttävästä sanoen kulttuurintutkijalle sellaiset asiat ja toivottavasta toiminnasta ja toimi-

29 Anu Valtonen juuksista. Näyttäytyykö uni hyvänä vai kinoilla ja myös Lapissa on olemassa yhä pahana, toivottavana vai vältettävänä? enemmän vaihtoehtoja, jotka pyrkivät Länsimaisessa valtavirta-ajattelussa val- tarjoamaan erityisen unielämyksen. In- vetila – ja valvova toimija – ymmärretään ternetistä on myös löydettävissä pal- usein itsestään selvästi arvostettuna ja jon yöpyjien omakohtaisia kertomuksia uni ja nukkuminen puolestaan mystifioi- esimerkiksi lumi-iglossa yöpymisestä tuna ja paheksuttavanakin. Tämä käsitys (http://www.slate.com/id/2220293). tulee ilmi muun muassa sananlaskuissa. Nukkumisturismi näyttäisi olevan Esimerkiksi Minna Canth on toden- nousemassa erityiseksi turismin muo- nut vuonna 1884, että ’’Kaikkea muuta doksi, siinä missä ekoturismi tai ruoka- kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta turismi. Esimerkkinä oheinen katkelma elämää!”. Samoin vaalipuheeseen liittyvä ”Sleep tourism” (http://www.slate. ajatus ’nukkuvien puolueesta’ kiteyttää com/id/2220293). ajatuksen siitä, että nukkuminen merki- tyksellistyy passiiviseksi – ja sitä kautta It sounds like a joke, but one winter, in Ca- pahaksi – toiminnaksi. Tällainen vallit- nadian high school, we went up north and sevan taloudellisen diskurssin mukainen learned how to make igloos, or, more pre- ajatus tulee uusinnetuksi niissä tulevaisuu- cisely, snow shelters. What I remember most den skenaarioissa, joissa turistit voivat, about the experience was not the cold but the sotateollisuudessa kehitettyjä tabletteja sleep. Our instructor had taught us to poke hyödyntäen, pysyä hereillä koko matkan a small air hole in the roof, to wear a wool ajan. Kuten eräs trendiennuste toteaa hat (a toque) to bed, and to climb into dou- “Travellers hoping for an action-packed ble sleeping bags. And then, he predicted, the holiday will be able to take pills to over- “best sleep you’ll ever have.” ride their need for sleep and allow them He was right. After snowshoeing to our snow to fit more into their trip.”( Http://www. homes and burrowing in, I remember falling dailymail.co.uk/travel/article-1207053/ into what must be the deepest state of dream- Robot-prostitution-artificial-resorts- less sleep humans are capable of. It was the sleep-deprivation-tablets-future-travel. mythical supersleep, deeper than any other, html). Nukkuminen näyttäytyy tällöin the Atlantis of the unconscious. It was a turhana, elämyksiä estävänä vaiheena, heavy dose of what scientists call slow-wave jota tulee ja jota voi välttää. sleep. I’ve been trying to find it again ever Toisaalta on paljon merkkejä siitä, since - but the question is, where? että elämyksiä voi nimenomaisesti hakea nukkumisesta. Yhä useampi turisti etsii Markkinoille on myös tullut päivä- sellaisia yöpymispaikkoja, jotka tuotta- torkkuja mahdollistavia palveluita. vat erityisen nukkumiselämyksen: nuk- Turkulainen Torkkutalo on sosiaalinen kuminen iglossa, jäähotellissa, kammissa yritys, joka tarjoaa kaupungissa liikku- tai puuhotellissa voivat tarjota turistille ville mahdollisuuden levähtää päivän kii- ainutlaatuisen ja juuri erityisesti haetun reiden keskellä. MetroNaps on taas kan- kokemuksen (ks. Valtonen & Veijola sainvälinen esimerkki yrityksestä, joka on 2011; Keinan & Kivetz, tulossa). Mark- tuotteistanut päivätorkut luomalla erityi-

30 Nukkuvaa turistia tutkimassa siä tiloja ja tarjoamalla koulutusta ja pal- riiteleviä naapureita, turisteja kuljettavia veluita, jotka mahdollistavat päiväunien lentokoneita, kirskuvia raitiovaunukisko- ottamista (www.metronaps.com). Siinä ja, huonosti suunniteltuja taloja, joissa ei missä edellinen turkulainen esimerkki toimi ilmanvaihto eikä äänieristys. Ne hakee nukkumiseen liittyvän merkitys- tulevat nojautuneeksi vallitsevaan, mutta maailman mummolamaisuudesta – sisus- ongelmalliseen oletukseen, että sellais- tuksessa on muun muassa nallekarhuja ten asioiden ratkaisu, niin kuin unen ja rentoja säkkituoleja – MetroNaps no- huolto, on yksilön vastuulla ja yksilön jautuu lääketieteen ja talouden kenttään vallassa. Tällöin on kovin helppo jättää oikeuttaessaan ja myydessään tuotteita huomioimatta ne laajemmat kulttuuri- ja palveluitaan. set ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka Uni ja nukkuminen ovat myös nous- mahdollistavat, määrittävät ja ohjaavat seet uudella tavalla julkisen keskustelun untamme. Yksilökeskeisen ajatteluta- kohteeksi alkaneella vuosituhannella. van ongelmat tulevat hyvin esiin Soile Unesta uutisoidaan laajasti sekä kansain- Veijolan kanssa analysoimassamme ho- välisissä, kansallisissa että paikallisissa telliteollisuudessa (Valtonen & Veijola medioissa – etenkin unen, terveyden 2011), jossa huoneesta maksavien ho- ja talouden yhteydet ovat keskustelun telliasiakkaiden ainoa mahdollisuus on ytimessä. Tällainen vahvistunut ”uusi kiinnittää oveen kyltti ja anoa: Ethän unidiskurssi” antaa yhtäältä arvoa unelle häiritse, täällä nukutaan. Anomus ei ja levolle, mutta tekee sen pitkälti talou- auta, jos nuoriso ajaa yöllistä ralliaan ho- den ehdoilla ja terveystieteellistä argu- tellin edessä ja naapurihuoneessa pide- mentaatiota käyttäen. Sen mukaisesti tään jatkoja. Lepo ja nukkuminen ovat oikeaoppinen unen ja valveen rytmi ja väistämättä kollektiivisia toimintoja. lepo, vaikkapa päivätorkkujen muodos- Ne vaativat yhteensovittamista muiden sa, on oikeutettua, koska se vähentää kanssa, muiden rytmien kanssa. Siinä huonosta unesta koituvia kustannuksia mielessä uni ja nukkuminen on arjen ko- tai mahdollistaa parempia päätöksiä ja reografiaa par excellence, ja vieläpä vaa- innovatiivisia ideoita talouden tarpeisiin. tivaa sellaista: ei ole yksinkertaista, että Unesta on tullut jotain, josta on pidet- minun unirytmini menee yksiin puoli- tävä huolta, koska siitä on hyötyä. Niin- son ja perheen ja naapureiden ja talon pä talousalan mediatkin tarjoavat ”Näin ja kaupungin ja globaalin talouden mu- huollat untasi” tyyppisiä listoja, joissa kanaan tuomien aikaerojen kanssa. ohjeistetaan ihmisiä nukkumaan oikein Toisaalta uni ei ole vain huolta ja ”välttämällä kiirettä” ja ”järjestämällä unettomuuden uhkaa, vaan parhaim- rauhaisa tila nukkumiselle” (Talouselämä millaan suuri pieni nautinto. Tuorees- 42/2010). sa brittiläisessä tutkimuksessa (2009), Tällaisten listojen ongelmana kuiten- jossa selvitettiin arkisia nautinnon läh- kin on, että niiden kuvaamassa maailmas- teitä, hyvä yöuni nousi tärkeimmäksi ja sa on ihminen itsensä kanssa yksin. Siinä kymmenen listalle pääsi kolme uneen maailmassa ei ole kuorsaavaa puolisoa, ei ja nukkumiseen liittyvää asiaa (http:// itkeviä lapsia, sänkyyn hyppääviä koiria, www.telegraph.co.uk/news). Toinen

31 Anu Valtonen kansainvälinen säännöllisille hotelli- Luonnossa tapahtuva yöpyminen on matkailijoille suunnattu kysely kertoo, oma tematiikkansa, jota uudessa moni- että vastaajat pitivät tärkeämpänä hyvää tieteisessä Yöpuulla-tutkimushankkees- unta kuin hyvää seksiä (http://www.aol- samme tarkastelemme (Rantala, Tuu- health.com/2009/11/05). Myös laadul- lentie & Valtonen 2011). Projektimme liset tutkimukset tukevat nukkumisen lähtökohtana on, että juuri luonnossa nautinnollisuutta: suomalaisille kulut- yöpyminen ja siihen nivoutuvat erilaiset tajille hyvä, rento uni on tärkeä vapaa- tilat ja tavat – luonnon kokeminen eri ajan elementti (Valtonen 2004). Unto vuorokauden aikoina, luonnon ääniin Matinlompolo, psykiatrian sosiaalityön- nukahtaminen ja niihin herääminen, tekijä, toteaa puolestaan Lapin Kansassa vieraiden kanssa nukkuminen autiotu- (9.1.2010), että ”Ihmiset olisivat paljon vissa ja laavuissa tai auringonporotuk- onnellisempia, jos he malttaisivat joskus seen herääminen teltassa – muodosta- ottaa kunnon tirsat”. Nukkumisen nau- vat keskeisen osan luonnossa olemisen tinnon potentiaali tosin näyttää julkises- erityisyyttä ja luontosuhteen muodos- sa keskustelussa jäävän unettomuuden tumista. Siksi tutkimus ei voi ohittaa terveysuhkien ja tuottavuuspuheen var- sitä. Projektissamme pyrimme myös joon. Tirsoista tulee ’tehotirsoja’. herättämään keskustelua siitä, mitä juu- ri Lapin erämaisessa luonnossa olemi- Uni ja nukkuminen matkailussa: sen ja yöpymisen tavoilla on annettavana avauksia tutkimusagendan raken- nykypäivän yhteiskunnalle, jossa voimis- tamiseksi tuvat yhtäältä hitaistamisen, leppoista- misen ja downshiftaamisen teemat (Gil- Yksi sangen yksinkertainen tapa jäsentää bert 2007; Fournier 2008) ja toisaalta nukkumisen tutkimusta on ajatella niitä jatkuva elämyshakuisuus (Lüthje 2010; tiloja, joissa nukkuminen tapahtuu. Ta- Keinan & Kivetz, tulossa). Pohdimme pahtuuko se ’liikkeellä’ eli lentokoneissa, myös, mitä nykyinen mukavuudenhalui- junissa, busseissa, auton takapenkillä suus ja esimerkiksi turvallisuus tarkoit- tai matkailuautossa (Veijola & Valtonen tavat erilaisille luonnossa yöpyjille (mm. 2007; Perttula 2009) vai niin sanotusti retkeilyharrastajille, perheille, ikään- paikoillaan olevissa tiloissa eli institu- tyville, kansainvälisille turisteille) ja sitä tionalisoiduissa majoitustiloissa kuten kautta yöpymisen tilojen ja reittien suun- hotelleissa, mökeissä, retkeilyalueilla tai nittelulle. Yhtenä erityiskysymyksenä leirintäalueilla vai mahdollisesti niin sa- nostamme esiin sukupuolen tematiikan notuissa välitiloissa kuten lentokentillä ja pohdimme naisten yöpuulla olemista tai odotustiloissa? Ne kukin tarjoavat ja siihen liittyviä historiallisia ja nykyisiä erilaisen ja erityisen kulttuurisen ja ma- käytänteitä (Tuulentie 2003; Rantala, teriaalisen tilan nukkumiselle (ks. myös Tuulentie & Valtonen tulossa). Kratft & Horton 2008). Yksi mielen- Oma kiintoisa tematiikkansa avautuu, kiintoinen nukkumisjärjestely on ’couch jos nukkumista tarkastellaan sosiaalisuu- surfing’ – eli käytäntö, jossa paikallinen den ja sosiaalisten suhteiden näkökul- asuja tarjoaa kotinsa sohvan yövieraalle. masta. Miten nukkuminen jäsentyy ja

32 Nukkuvaa turistia tutkimassa millaiseksi se koetaan erilaisten matkai- kun mukaan otetaan yhtäältä työntekijän lijaryhmien kannalta? Mitä on matkalla unen ja levon kysymykset, työvuorot ja nukkuminen liikematkustajille, reppu- tarjolla olevat yöpymistilat (Valtonen reissaajille, lapsiperheille, yksin matkus- & Haanpää 2008) ja toisaalta se, miten taville, tai pariskunnille? Miten valvetta työntekijät osaavat ottaa huomioon ja unta rytmitetään ja millaiset unen hal- asiakkaiden olemisen ja kokemisen unen linnan asiat nousevat esiin? Esimerkiksi ja lepäämisen näkökulmasta. Millaiseksi globalisoituvassa maailmassa aikaeroihin muodostuu esimerkiksi oppaan rooli sopeutuminen ja valvomisen merkkien luonnossa yöpymiselämysten tuot- peittäminen on osa tämän päivän toimi- tamisessa? Tuleeko hänestä opas hyvän joiden arkea. Väsyneet kasvot peitetään unen saloihin ’sleep connoisseur’, joka kosmetiikkateollisuuden avulla ja teh- mahdollistaa ’supersleep’ kokemuksen dään esitys hyvästä levosta (Veijola & (http://www.slate.com/id/2220293)? Valtonen 2007). Uni ja nukkuminen myös avaavat Lopuksi uuden näkökulman erilaisiin matkai- lukentän tieteellisiin keskusteluihin. Esi- Kysymys siitä, mitä on ’hyvä uni’ turis- merkiksi viime aikoina paljon keskustelua tille ja miten se mahdollistuu, on tärkeä ja tutkimusta herättänyt turvallisuuden sekä matkailututkijoille että elinkeinolle. tematiikka (Rantala & Valkonen 2011) Olen esittänyt tässä artikkelissa, että vas- rikastuu, kun mukaan otetaan myös tausta täytyy lähteä hakemaan kulttuu- nukkuva toimija – onhan ihminen sil- rintutkimuksellisesta teoriaperinteestä loin haavoittuvimmillaan. Tai mitä avau- käsin. Silloin kiinnostuksen kohteeksi tuu voimistuvalle ’tekemättömyyden’ ja nousee yhtäältä se, millaiseksi ’hyvä uni’ ’pysähdyksen’ tutkimukselle, jos se lukee merkityksellistyy eri tilanteissa ja eri tu- mukaansa myös unen ja nukkumisen (Elf rismiryhmille. Toisaalta kiinnostuksen & Löfgren 2010). Myös viimeaikoina kohteena on myös se, millaisia sosiaali- voimistunut aistiympäristöjen tutkimus sia, kulttuurisia, materiaalisia ja semioot- (Valtonen, Markuksela & Moisander tisia mahdollisuuksia nukkuvalle – tai 2010) on keskeinen juuri unen ja nukku- nukkumista välttävälle – turistille tarjo- misen kannalta: äänet, valot, lämpötila, taan. Yhtä kaikki tämä näkökulma aut- kehon tuntemukset, jne. (Valtonen & taa antamaan arvon nukkuvalle turistille, Veijola 2011). Marcel Mauss nosti esiin ymmärtämään unen tärkeyden, ja sitä klassisessa artikkelissaan ”Techniques kautta kiinnittämään huomion asioihin, of body” (1974) nukkumisen tekniikat jotka saattavat muuten näyttäytyä ’turhi- eli ne ruumiilliset tekniikat ja materi- na’ ja ’mahdottomina järjestää’– kuten aaliset varusteet, joita nukkuva ruumis äänetön ilmanvaihto hotellihuoneissa. tarvitsee. Mielenkiintoinen kysymys on, Tällainen näkökulma avaa mahdol- millaiset ovat tämän päivän matkailijoi- lisuuksia hallituille ’sleep management’ den nukkumisen tekniikat ja vaadittu va- toiminnoille. Hyvän unen tarjoaminen rustus eri tilanteissa. Samaten turismi- ja sen johtaminen kun on paljon muu- työn tutkimus saa uuden ulottuvuuden, takin kuin tyynymenut, joita jotkin ho-

33 Anu Valtonen telliketjut tarjoavat. Crown plaza -hotel- Kustannus Oy Taide, Helsinki. liketju on osaltaan tarttunut haasteeseen Härmä, M. & Sallinen, M. 2004. Hyvä ja tehnyt avauksen unen johtamisen uni – hyvä työ. Työterveyslaitos, Helsin- suuntaan (www.crownplaza.com/slee- ki. Hierarchies with Sustainable Ways. padvantage). Se tarjoaa ’sleep advantage’ Ministry for Foreign Affairs, Finland. paketin yöpyjille, jotka haluavat nukkua Kivi, J. 2004. Kaunotaiteellinen hyvin. Tosin jotain olennaista nykyisestä eräretkeilyopas. Kustannus Oy Taide/ hotellikulttuurista kertoo se, että hyvin Kuvataideakatemia, Helsinki. nukkuminen on erityispalvelu eikä si- Kratft, P. & Horton, J. 2008. Spac- säänrakennettu osa majoitusliikkeiden es of Every-Night Life: For Geogra- toimintaa. Sleep management -toimin- phies of Sleep, Sleeping and Sleepiness. tojen kehitys voisi minimissään lähteä Progress in Human Geography, 32 (4), siitä, että nuo kuuluisat asiakastyytyväis- 509-524. lomakkeet muistaisivat myös kysyä, että Lüthje, M. 2010. Miten matkailijat nukuitteko hyvin vai hyvin huonosti. hankkivat elämyksiä? Havaintoja matkai- Ehkä se auttaa toimijoita ottamaan to- lijoiden toimintaperiaatteista internetin sissaan sen tosiasian, että turismin toimi- keskusteluryhmissä. Matkailututkimus jat – sekä asiakkaat että työntekijät että 6(1-2): 30-49. tutkijat – ovat toimijoita, jotka valvovat Mauss, M. 1974. Techniques of the ja nukkuvat. Body. Economy and Society, 2 (1), 70- 85. Kirjallisuus Perttula, J. 2009. Soputeltasta Cara- vanCenteriin. Johdatus kestävään leirin- Anat K. & Kivetz, R.(forthcoming) tämatkailuun. Lapin yliopistokustannus, Productivity Orientation and the Con- Rovaniemi. sumption of Collectable Experiences. Rantala, O. & Valkonen, J. 2011. The Journal of Consumer Research. complexity of safety in wilderness guid- Ehn, B. & Löfgren, O. 2010. The Se- ing in Finnish Lapland. Current Issues cret World of Doing Nothing. Univer- in Tourism. sity of California Press, Berkley. Rantala, O., Tuulentie, S. & Valtonen, Fournier, V. 2008. Escaping from the A. 2011 (tulossa). Naiset yöpuulla. Lapin Economy: The Politics of Degrowth. retkeilijöiden luontosuhteista. Teoksessa International Journal of Sociology and Arjen luontosuhteet, toim. J. Valkonen Social Policy, 28(11/12), 528-545. & T. Salonen. LUP. Rovaniemi. Gilbert, K. W. 2007. Slowness: Notes Rantala, O., Valtonen, A. & Markuk- toward an Economy of Differencial sela, V. 2011/2012 (tulossa). Material- Rates of Being. Teoksessa The Affec- izing tourist weather: Ethnography on tive Turn. Theorizing the Social, P. T. weather-wise wilderness guiding prac- Clough & J. Halley (toim.). 77-105. Duke tices. Journal of Material Culture. University Press, Durham and London. Taylor, B. 1993. Unconsciousness and Haila, Y. 2004. Retkeilyn rikkaus. society: The Sociology of Sleep. Inter- Luonto ympäristöhuolen aikakaudella. national journal of Politics, Culture and

34 Nukkuvaa turistia tutkimassa

Society, 6(3), 463–471. Valtonen, A. 2011a. Levon liike. Es- Tuulentie, S. 2003. Naiset synnyttivät itelmä Tieteen päivillä 15.1.2011. Hel- erävaelluksen traditiota. Vallan ja vas- sinki. tarinnan narratiivit Kaarina Karin ker- Valtonen, A. 2011b. Sleep as Pleasure tomuksessa 1930-luvun Lapin matkois- in Consumer Culture. Paper in Work- ta. Naistutkimus 16(3): 4-18. shop in Interpretive Consumer Research, Valtonen, A. & Veijola, S. 2011. Sleep Odense, Denmark, May 5-7, 2011. in Tourism. Annals of Tourism 38 (1): Valtonen, A. 2011c. Porvari ei saa 175-192. nukkua huonosti? Esitys Sosiologia- Valtonen, A., Markuksela, V. & päivillä, työryhmässä Sattumuksia työssä, Moisander, J. 2010. Doing Sensory Eth- Tampere 24.-25.3.2011. nography in Consumer Research. Inter- Veijola, S. & Valtonen, A. 2007. The national Journal of Consumer Studies Body in Tourism Industry. In Annette 34 (4). Pritchard, Nigel Morgan, Irena Ateljevic Valtonen, A. & Haanpää, M. 2008. and Candice Harris, eds. Tourism and Työntekijät palvelumaisemassa. Teok- Gender: Embodiment, Sensuality and sessa Valkonen, J. & S. Veijola (toim.) Experience. CABI publishing. 13-31. Töissä tunturissa. Ajatuksia ja kirjoituk- Williams, S. 2005. Sleep and So- sia matkailutyöstä. Lapland University ciety: Sociological Ventures into the Press, Rovaniemi. (Un)Known. Routledge, London. Valtonen, A. 2004. Rethinking Free Williams, S. J. & Crossley, N. 2008. Time. A Study on Boundaries, Disor- Introduction: Sleeping Bodies. Body & ders, and Symbolic Goods, HSE, Acta Society, 14 (4), 1-13. Universitatis Oeconomicae, A-236, Hel- sinki.

35 Dina Solatie1, Jarkko Ylipieti2, Raimo Mustonen3 ja Esko Ruokola4

Uraanikaivosten säteilyyn liittyvät ympäristövaikutukset

Yleistä säteilystä ja uraanista Uraani on tullut maankamaraan jo maapallon syntyessä. Uraani on yleinen Kaikkialla ympäristössä on säteilyä ja alkuaine ja sitä on lähes kaikkialla kal- radioaktiivisia aineita. Joka paikassa sä- liossa, maaperässä ja vedessä. Uraani on teilee siis jonkin verran. Suomalaisten maankuoressa yhtä yleinen kuin tina. suurin säteilyannos aiheutuu huoneil- Yleisesti suomalaisessa kivessä uraania man radonista. Säteilyannosta saadaan on muutama miljoonasosa paino-osuu- myös mm. maa- ja kallioperästä, joka desta ja graniitissa on uraania noin  Suomen oloissa sisältää runsaasti uraa- ppm (0,0004 %) eli noin 10 grammaa nipitoista graniittia, sekä avaruudesta kuutiometrissä. Kun uraanin paino- tulevasta kosmisesta säteilystä. Toisaalta osuus ylittää tuhannesosan (yli 1000 myös ihminen itsessään sisältää radio- ppm), sitä kutsutaan uraanimalmiksi ja aktiivisia aineita kuten radioaktiivista se alkaa kiinnostaa uraanin louhijoita kaliumia (K-40). Luonnon radioaktii- (kuva 1). visten aineiden lisäksi on olemassa kei- Uraanin puoliintumisaika, eli se aika notekoisia, ihmisten toiminnasta syn- milloin uraanin radioaktiivisuus on tyneitä radioaktiivisia aineita, joita on vähentynyt puoleen, on noin ,5 mil- päässyt ympäristöön. Ihmisen saaman jardia vuotta. Kun uraani hajoaa (kuva säteilyannoksen kannalta merkittävim- 2), syntyy toriumia (Th-230), jonka puo- mät keinotekoisten radioaktiivisten ain- liintumisaika puolestaan on  000 v. eiden lähteet ovat 1950-60 -luvuilla teh- Uraanin edelleen hajotessa toriumista dyt ilmakehän ydinasekokeet ja vuonna syntyy radiumia ja radiumista radonkaa- 1986 tapahtunut Tshernobylin ydinvo- sua, kaasumainen radon hajoaa polo- imalaonnettomuus. Keinotekoisia radio- niumiksi (Po-210) ja lyijyksi (Pb-210) ja aktiivisia aineita ovat mm. cesium (Cs- lopulta syntyy pysyvää lyijyä. Näitä kaik- 137), plutonium (Pu-239) ja strontium kia radionuklideja löytyy luonnosta. (Sr-90). Kaivostoiminnan yhteydessä puhutaan kuitenkin maaperän ja kal- Uraanikaivosten huono maine lion sisältämistä luonnon radioaktiivista uraani- (U) ja toriumsarjan (Th) radio- Uraanin saama huono maine liittyy sen nuklideista. valmistukseen sotilaallista käyttöä varten

1 Laboratorion johtaja, STUK, Rovaniemi 2 Tutkija, STUK, Rovaniemi 3 Apulaisjohtaja, STUK, Helsinki 4 Johtava asiantuntija, STUK, Helsinki 36 Uraanikaivosten säteilyyn liittyvät ympäristövaikutukset

Kuva 1. Kiviainesten uraanipitoisuuksia.

Kuva 2. Uraanin hajoamissarja ja nuklidien puoliintumisajat.

37 Dina Solatie, Jarkko Ylipieti, Raimo Mustonen ja Esko Ruokola

(ydinaseet) ja siihen, että säteilysuojelu säädelty säteilylaissa ja -asetuksessa. ja ympäristönsuojelu olivat entisaikaan Säteilyn aiheuttamia haittoja voidaan toisarvoisia sivuseikkoja. Esimerkiksi minimoida hyvällä toiminnan suunnit- Coloradossa louhittiin paljon uraania ra- telulla mm. hyvällä ilmanvaihdolla, au- diumin tuotantoon ja jätekasoja on jäljellä tomatisoinnilla ja työkoneiden kauko- vieläkin. Kanadassa ensimmäinen uraani- ohjauksella. kaivos oli pohjoisen tundran Port Radi- Uraanin hajoamistuotteet voivat um 1930-luvulla ja seuraava kaivos Ura- päästä ympäristöön vain vesistöjen ja nium Cityssä, joka tuotti uraania USA: pölyämisen kautta. Hajoamistuotteena lle sodan aikana. Myöhemmin Kanadan syntyvä radium voidaan saostaa pois pro- vanhojenkin uraanikaivosten jätteet on sessivesistä. Kuivilla alueilla pölyäminen asiallisesti stabiloitu, kuopattu ja peitel- voidaan estää esimerkiksi peittämällä ty ja paikat maisemoitu. Neuvostoliitto rikastushiekka-alueet, kun taas sateisilla hankki uraania Itä-Euroopan maista (Itä- alueilla voidaan tehdä kerroskattamista. Saksa, Romania, Tšekkoslovakia, Viro, Ulkoilmassa radon puolestaan laimenee jne.) ja rikastusjätteet jätettiin hoitamatta nopeasti. On varsin todennäköistä, että ympäristöön. Yhdistynyt Saksa on puh- ennen kaivostoiminnan aloittamista distanut entisen Itä-Saksan jätealueita toiminnasta aiheutuville päästöille ym- miljardeilla euroilla. päristöön asetetaan säteilyannoksen yläraja, jolla suojellaan alueen väestöä ja Uraanikaivos ja säteilyturvallisuus ympäristöä.

Kaivostoiminnassa lähtökohtana on, Uraanin etsinnän ympäristövaiku- ettei kaivostoiminnan aikana tai sen jäl- tukset keen ympäristöä saastuteta. Ympäröivän alueen kasveihin tai eläimiin ei saa päästä Uraanin etsintävaiheessa tehtävillä kertymään poikkeavia määriä radioak- toimenpiteillä ei ole merkittäviä säteilys- tiivisia aineita, jolloin kaivosalueen ym- tä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Esi- päristössä voidaan myös kaivotoimin- merkiksi porauksen tai kairauksen sätei- nan aikana ja sen jälkeen edelleen mm. lyvaikutukset eivät poikkea olennaisesti marjastaa, sienestää, metsästää ja har- porakaivon tekemisestä tai muun malmin joittaa poronhoitoa normaaliin tapaan. tai mineraalin etsintään liittyvistä kai- Suomessa säteily- ja ydinenergialaki an- rauksista. Poraus ei itsessään nosta taus- tavat Säteilyturvakeskukselle (STUK) tasäteilyn tasoa. Jos poraus- tai kairaus- hyvät edellytykset valvoa toimintaa. jäänteissä on merkittäviä määriä uraania, Uraanikaivostoiminnassa ilmaan va- niitä ei saa jättää maastoon. Kairauksen pautuu kaasumaista radonia. Sen lisäksi mahdollinen vaikutus pohjaveden radio- työntekijöiden uhkana on gammasäteily aktiivisuuteen jää hyvin pieneksi. Jotta sekä hengitysilman radioaktiivinen pöly. kairaustoiminnan vaikutus voitaisiin ha- Työntekijöiden säteilyannoksia seurataan vaita läheisissä vesistöissä, täytyisi niihin toiminan aikana ja säteilytyöntekijöitä virrata kairausreikien tai niiden poikki koskevat annosrajat, jotka on tarkoin kulkevien halkeamien kautta merkit-

38 Uraanikaivosten säteilyyn liittyvät ympäristövaikutukset täviä määriä kalliopohjavettä. Lisäksi Uraanin louhinta ja rikastus veden tulisi liuottaa huomattavan suu- ria uraanimääriä kairausreiästä. Koska Uraanin koelouhinta ja koerikastus virtaamat ovat heikkoja ja uraani liuke- ovat säteilytoimintaa, jolloin toiminnan nee hyvin huonosti veteen, tämä ei ole harjoittajan on ennen toiminnan aloit- todennäköistä. Jos etsinnässä löydetään tamista tehtävä selvitys mahdollisista rikasta malmia, on otettava huomioon säteilyvaikutuksista ja STUK asettaa radioaktiivisuus siten, että työsuojelu- toiminnalle säteilysuojelun kannalta tar- toimet näytteiden käsittelyn, kuljetuksen vittavat rajoitukset. ja varastoinnin osalta noudattavat sätei- Maailmalla tunnetut taloudellisesti lylakia. Mahdollisesti myös syväkairaus- hyödynnettävät uraanivarat ovat noin reiät tulee sulkea. 5,4 Mt, nämä riittävät nykykäytöllä noin STUK ja Geologian tutkimuskeskus 100 vuodeksi. Tämän lisäksi arvioidaan ovat tehneet raportin ympäristömi-nis- olevan vielä löytämättömiä uraanivaroja teriölle nimeltä Uraanimalmin koelouhin- yli 10 Mt. Suurimmat uraanin tuotta- nan ja -rikastuksen ympäristövaikutukset jamaat ovat Kanada, Australia, Kazak- (URAKKA). Raportissa selvitetään stan, Venäjä, Niger, ja Namibia. Uraa- uraanikaivostoimintaa edeltävän koe- nikaivokset ovat joko maanalaisia tai toiminnan ympäristövaikutuksia. Urak- avolouhoksia. Joissakin maissa uraania ka-raportissa todetaan, että uraanin et- uutetaan myös suoraan hiekkakivestä sinnällä ei voida katsoa olevan sellaisia hapolla poranrei’istä. Uraania voidaan haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ottaa talteen myös sivutuotteena mui- voitaisiin pitää YVA-lain tarkoittamassa den aineiden ohessa. Louhinnan jälkeen mielessä todennäköisesti merkittävinä. uraanimalmi murskataan ja jauhetaan, Tällöin etsinnällä tarkoitetaan kaikkia tehdään erilaisia uuttoja sekä saostuksia. toimenpiteitä ennen koelouhintaa, mu- Lopuksi uraani rikastetaan ja syntynyt kaan lukien syväkairaus. Uraanin etsi- uraanioksidiksi eli yellow cake (U3O8) miseksi tehtävä näytteidenotto on sätei- pakataan ilmatiiviisiin teräsastiohin lyturvallisuuden ja ympäristön kannalta ja viedään ulkomaille väkevöitäväksi. vastaavaa kuin minkä muun tahansa kai- Väkevöintilaitoksia on mm. Hollannissa, voskivennäisesiintymän näytteenotto- Saksassa, Englannissa ja Venäjällä (sent- toiminta. Näin ollen kyseisten tutkimus- rifugitekniikka) sekä USA:ssa ja Rans- ten tekemiselle ei tarvitse asettaa erityisiä kassa (kaasudiffuusiotekniikka). säteilyturvallisuutta koskevia vaatimuk- sia. Jos tutkimukset johtavat uraanin Uraanikaivosjätteet koelouhintaan tai muuhun vastaavaan toimintaan tutkimusalueella, toiminnan Kaivosyhtiötä sitoo ydinenergialain mu- harjoittajan on tehtävä hyvissä ajoin en- kainen jätehuoltovelvollisuus. Uraani- nen toiminnan suunniteltua aloitusta malmin louhinnassa ja rikastuksessa syn- Säteilyturvakeskukselle säteilyasetuksen tyy kahden tyyppisiä jätteitä: sivukiveä (1512/1991) 29§:n mukainen ilmoitus. eli raakkua ja rikastusjätettä. Raakku on

39 Dina Solatie, Jarkko Ylipieti, Raimo Mustonen ja Esko Ruokola louhittua kiveä, jossa uraanipitoisuus terveys- tai ympäristöhaittoja. on niin pieni, ettei sitä kannata rikastaa. Rikastusjäte ���������������������varastoidaan yleensä�������� Raakku voidaan loppusijoittaa sellaise- maanpäällisissä, padotuissa altaissa. Pa- naan, mutta kasat täytyy eristää niin, et- ras ratkaisu loppusijoitukselle olisi kallio- tei kivi pääse rapautumaan. perä, jolloin jäte sijoitetaan esimerkiksi Rikastusjäte on hienoksi murskattua loppuun louhittuihin kaivosonkaloihin malmia, josta uraani on erotettu. Siinä tai varta vasten siihen��������������������� tarkoitukseen on jäljellä radiumia ja muita uraanin ha- rakennettuihin tiloihin. Toinen mahdol- joamistuotteita. Jos malmissa on pro- lisuus on loppusijoitus avolouhoksiin tai sentin verran uraania, on rikastushiekan varta vasten tehtyihin kaivantoihin; täl- kokonaisaktiivisuus suuruusluokkaa tu- löin on varmistettava järjestelmän hyd- hat becquereliä grammassa. Jätteen ak- rokemiallinen pitkäaikaisvakaus. tiivisuuden eliniän määräävän emonuk- lidin puoliintumisaika on 75 000 vuotta, Ympäristön väestön suojeleminen joten jätteen aktiivisuus vähenee ratkai- sevasti vasta muutaman sadan tuhan- Säteilyannos kuvaa sitä terveysriskiä nen vuoden aikana. Rikastushiekassa (lähinnä syöpäriskiä), jonka ihmiseen voi olla myös kemiallisesti myrkyllisiä kohdistuva säteily aiheuttaa ja sen yk- raskasmetalleja, kuten arseenia. Rikas- sikkö on Sievert. On todennäköistä, että tusjätettä kertyy suunnilleen ���������louhitun kaivostoiminnan päästöille ympäristöön malmimäärän���������������������������� verran. Rikastusjäte varas- asetetaan säteilyannoksen yläraja, jolla toidaan lietemäisenä padottuihin altai- suojellaan alueen väestöä, eläimiä ja siin, joista se neutraloidaan, saostetaan ympäristöä (esim. 0,1 mSv vuodessa). ja kiinteytetään loppusijoitusta varten. Suomalainen saa vuodessa keskimäärin Menneinä vuosikymmeninä, ja eräissä 3,7 mSv säteilyannoksen, josta suurin maissa viime aikoihin asti, on uraani- osa aiheutuu sisäilman radonista (noin kaivosjätteistä huolehdittu huonosti ja 2mSv). Lisäksi säteilyannosta aiheut- ympäristövahingoista on runsaasti ker- tavat mm. ulkoinen säteily maaperästä, tomuksia. Lietealtaiden vallit ovat mur- avaruuden kosminen säteily ja röntgen- tuneet rankkasateissa ja jäteaineet ovat kuvaukset. Esimerkiksi ihminen saa 0,1 valuneet ympäristöön. Tuulet ovat mSv säteilyannoksen keuhkoröntgenku- kuljettaneet rikastushiekkaa kuivuneista vauksesta tai kymmenestä hammasrönt- lietealtaista ympäristöön. Lietealtais- genkuvauksesta. Ympäristössä olevista ta on vuotanut radioaktiivisia aineita keinotekoisista radioaktiivisista aineista pohjavesiin. Jäteaineita on käytetty aiheutuu alle 1 % kokonaisannoksesta. maantäyttöaineina asutusalueilla. Ker- Kuvassa 3 on esitetty, mistä muodostuu tomukset ovat yleensä todenperäisiä, suomalaisen kokonaissäteilyannos vuo- joskin säteilyvaikutuksia usein liioitellaan, den aikana. esim. radonkaasun pitoisuus laimenee hyvin nopeasti ulkoilmassa. Radioaktii- Aiemmat kokemukset Suomessa visuuden lisäksi jätteissä olevista kemi- allisesti vaarallisista aineista voi aiheutua Nummi-Pusulan Palmottu-järven etelä-

40 Uraanikaivosten säteilyyn liittyvät ympäristövaikutukset

Kuva 3. Suomalaisten saama kokonaissäteilyannos vuodessa. päässä on 1980-luvun alussa tehty kym- vuosikymmenien ajan, koska jätteille ei meniä uraaninetsintäkairauksia. STUK tehty mitään aikanaan. Alue kunnostet- ja GTK ovat tehneet alueella tutkimuk- tiin 1990-luvulla ja nykyään on täysin sia (mm. radon- ja pohjavesimittauksia), turvallista esim. retkeillä, marjastaa eikä mitään havaintoja pohjavesien laa- ja kalastaa alueella. Ainoastaan maan jamittaisesta sekoittumisesta tai uraanin käytön suhteen on rajoituksia. Kuvassa liikkumisesta ole saatu. 4 on kuva uraanirikastamosta sekä rikas- Enon Paukkajanvaarassa oli koeluon- tusjätealueesta ja viereisessä kuvassa on teista (40 t U) uraanikaivos- ja rikastus- sama alue kunnostuksen jälkeen. toimintaa vuosina 1958-1961. STUK Askolan Lakeakalliolla oli pienimit- selvitti Paukkajanvaaran alueen sätei- taista uraanin rikastustoimintaa (0,5 t U) lyturvallisuuden 1980-luvulla. Rikasta- 1950-luvun lopulla ja alue osin kunnos- mon jätteet saastuttivat lähiympäristöä tettiin 1980-luvun lopulla.

Kuva 4. Enon Paukkajanvaaran uraanirikastamo louhinnan ja rikastuksen aikana vasemmalla ja kaivostoiminnan jälkeen sama alue kunnostettuna oikeanpuoleisessa kuvassa. Kuvat Raimo Mustonen.

41 Dina Solatie, Jarkko Ylipieti, Raimo Mustonen ja Esko Ruokola

Säteilyturvakeskuksen rooli uraani- nan turvallisuutta valvotaan ydinener- kaivoshankkeissa gialain nojalla (työntekijöiden ja ym- päristön säteilyturvallisuuden valvonta, STUK:n rooli uraanin etsintävaiheessa ydinmateriaalivalvonta ja vientivalvonta on tiedonjako. Koelouhinta- ja rikas- sekä ydinjätehuolto ja alueen jälkihoito). tusvaiheessa STUK antaa ympäristö- vaikutusten arviointia ja ympäristölupaa Kirjallisuus koskevat lausunnot. STUK valmistelee turvallisuussäännöstön ja toiminnan Uraanimalmin koelouhinnan ja -rikas- turvallisuutta valvotaan säteilylain no- tuksen ympäristövaikutukset (URAK- jalla. STUK valvoo työntekijöiden sätei- KA), STUK:n ja GTK:n projektiryhmän lyturvallisuutta, ympäristön säteilytur- loppuraportti ympäristöministeriölle, vallisuutta sekä jätehuoltoa että alueen 2007. jälkihoitoa. Kaivostoimintavaiheessa Säteilyturvakeskus. 2009. Uraanin et- STUK antaa lausunnon valtioneuvos- sintä Suomessa. Esite, syyskuu 2009. tolle ydinenergialaki-lupahakemuksesta Säteilyturvakeskus. 2010. Uraanikai- työsuojelun, väestön turvallisuuden ja vosjätteet. Esite, syyskuu 2010. ympäristönsuojelun kannalta. Toimin-

42 Merja Mattila1

Poroelinkeinon oikeutus ja kaivostoiminta

Maankäyttäjien lukumäärän ja ympäristönkäyttöön ja hyödyntämiseen maankäytön lisääntyessä Lapin ja koko liittyvistä uusista hankkeista aiheuttaa poronhoitoalueen maankäyttö kiinnos- merkittäviä vaikutuksia alueella jo toi- taa yhä enemmän muita elinkeinoja, yri- miville elinkeinoille tai yrityksille. Muun tyksiä ja yksityisiä tahoja. Alueidenkäytön maankäytön lisääntyessä poroelinkeino ratkaisuilla on keskeinen asema ja merki- on joutunut sopeuttamaan omaa toimin- tys alueella toimiville. Muun muassa taansa muutoksen myllerryksessä, vaik- matkailun, perinteisen maaseutuelinkei- ka erityislainsäädäntönä poronhoitolaki nojen ja yritystoiminnan lisäksi alueelle vahvistaa poroelinkeinolle pysyvyyttä ja on sijoittunut merkittävissä määrin kai- asemaa pohjoisella alueella. vostoimintaa, joka hyödyntää alueella Yleensä maan käyttäminen tai hyö- esiintyviä luonnonvaroja. Poronhoitoa- dyntäminen perustuu vahvoihin perus- lueelle sijoittuu leveä potentiaalinen oikeuksiin, omistus- tai hallintaoikeu- malmi- ja mineraalivyöhyke. Kiinnostus teen, erityiseen oikeuteen, rasitteeseen luonnonvarojen hyödyntämiseen näkyy tai muuhun käyttöoikeuteen, joka on pe- tutkimuksen ja valtauksien määrän kas- rustettu lainsäädännön kautta. Suomen vuna. säädöksien mukaan maan omistus on Toimijoiden määrä poronhoitoalu- horisontaalista. Omistamisen ulottuvuus eella on kasvanut tasaisesti ja näyttää ei yllä maan alla tai omistamamme maan jatkavan kasvuaan kiihtyvällä vauhdilla. yläpuolella oleviin varoihin lainsäädän- Lienee paikallaan avata kaivostoimin- nössämme määritellyn perinteisen omis- nan ja porotalouden suhdetta ja toimin- tamisen kautta. Kaivosoikeuden piirissä nan perusteita, etenkin poronhoidon säädetään keinoista maan sisällä olevien oikeutusta poronhoitoalueella. Moni- varojen hyödyntämisestä. arvoistuvassa yhteiskunnassa on useita Poronhoito-oikeus on aivan oman- toimijoita, joiden erilaiset tarpeet, in- tyyppinen oikeus, joka perustuu his- tressit, näkemykset ja vaatimukset vai- toriallisen ulottuvuutensa kautta po- kuttavat alueiden käyttöön. Yhteiskun- ronhoitolailla (484/1990) vahvistettuun nan tavoitteena on yhtäältä antaa suojaa, oikeuteen. Poroelinkeinon merkitys on mahdollistaa ja ohjata alueella toimivia todettu lainsäädännön tasolla, sitä suo- elinkeinoja ja yrityksiä sekä sovittaa eri- jaavat ja sille antavat oikeuksia erinäi- laisia alueidenkäytön intressejä toisiinsa. set poronhoitolakiin kirjatut säädökset, Muutokset alueella eivät ole olleet ko- joilla on vahvistettu poronhoidon ole- konaisvaltaisesti hallittuja prosesseja. Osa massaolon oikeutus poronhoitoalueella. 1 Lehtori, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Rovaniemi 43 Merja Mattila

Poronhoitolain esitöissä todetaan, että paliskunnat kuuluvat erityisesti poronhoitoa poronomistajilla on jo vanhastaan ollut varten tarkoitettuun alueeseen. Siellä val- vapaa laidunnusoikeus ja se on tarkoi- tion maata ei saa käyttää sillä tavoin, tus säilyttää jatkossakin. Nykyisessä po- että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa ronhoitolaissa on neljä pykälää, jotka poronhoidolle. Maan luovuttaminen ja vahvistavat elinkeinon oikeutusta alueel- vuokraaminen erityisesti poronhoitoa lisesti rajatulla alueella. Sen lisäksi perus- varten tarkoitetulla alueella saa tapahtua tuslain vahvat omaisuuden ja elinkeinon vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai suojat tukevat sen asemaa. Sen lisäksi vuokramiehellä ei ole oikeutta saada kor- muussa lainsäädännössä huomioidaan vausta porojen aiheuttamista vahingois- poronhoitolaki, muun muassa laissa ta. Huomattavan haitan käsite on usein Metsähallituksesta turvataan poronhoi- liitetty ympäristöoikeudellisiin kysymyk- tolaissa kuvatut oikeudet. siin sekä yritystoiminnalle aiheutettuihin seurauksiin tai vahinkoihin. Poroelinkei- Poronhoitoalue nossa käsite voidaan liittää molempiin; ympäristölle aiheutetuista vahingoista Ensinnäkin poronhoitolaissa on välillisenä seurauksena elinkeinolle kuin määritelty poroelinkeinon harjoittami- myös elinkeinolle suoraan aiheutuvista seen tarkoitettu alue, jossa poronhoitoa menetyksistä. Poronhoidolle aiheutuvaa voidaan harjoittaa poronhoitolaissa ku- huomattavan haitan mittaamista ei ole vatulla tavalla. Se käsittää entisen Lapin vielä käsitelty oikeudellisella tasolla. läänin alueen lukuun ottamatta Kemin Saamelaisten kotiseutualue kuuluu ja Tornion kaupunkeja ja Keminmaan oikeuksiltaan erityisesti poronhoitoa kuntaa. Pohjois-Pohjanmaalta ja Koil- varten tarkoitettuun alueeseen, mutta lismaalta poronhoitoalueeseen kuuluvat sen lisäksi poronhoito on saamelaisen Hyrynsalmen, Kuusamon, Pudasjärven, kulttuurin välttämätön edellytys. Po- Suomussalmen, Taivalkosken ja Yli-Iin ronhoitolaissa tämä näkyy vahinkojen kuntien alueet sekä entisen Kuivaniemen ehkäisemisen ja estämisen rajoittumi- kunnan alue. Sen lisäksi siihen kuuluvat seen vain maataloudelle ja metsänuudis- Kiiminkijoen ja Puolanka-Hyrynsalmi tusaloille aiheutuneisiin vahinkoihin, maantien pohjoispuolella olevat alueet kun muualla poronhoitoalueella mukaan Puolangan, Utajärven ja Ylikiimingin luetaan edellisen lisäksi puutarhat, vaki- kunnista. Poronhoitoalueen pinta-ala tuisesti asutut pihapiirit ja muut erityi- (122 936 km2) on noin kolmanneksen seen käyttöön otetut alueet. Korvaamis- Suomen pinta-alasta. Poronhoidon har- velvollisuus ei koske valtiolle, kunnalle joittamiseen liitetyt oikeudet ja velvol- tai seurakunnalle aiheutuneita vahinkoja lisuudet kohdistuvat poronhoitoon yllä poronhoitoalueella. Saamelaisten kotiseu- mainitulla alueella. tualueella kaivostoimintaa ja maankäyt- Pohjois-Sallan, Kemin-Sompion, töä tulee tarkastella huomioiden po- Oraniemen, Sattasniemen, Kuivasal- roelinkeinon merkitys saamelaiselle men, Kyrön ja Muonion paliskunnat kulttuurille. sekä niiden pohjoispuolella sijaitsevat

44 Poroelinkeinon oikeutus ja kaivostoiminta

Vapaa laidunnusoikeus Kuuleminen ja kuulemisen menettely on saanut sisältöä ja merkitystä monien Kannattavan poronhoidon perusta on YVA-menettelyiden ja viranomaisten vapaa laidunnusoikeus poroille koko kuulemisvelvollisuuden piiriin kuu- poronhoitoalueella. Hallituksen esityk- luvien lupa- ym. menettelyjen kautta. sestä eduskunnalle poronhoitolaiksi, Viranomaisen neuvotteluvelvollisuus HE no 244, tulee useita kertoja esille paliskunnan kanssa on vasta muotoutu- tavoite suojata poroelinkeinoa, taata ja massa käsitteeksi. Se on valtion virano- parantaa sen toimintaedellytyksiä ja sa- maisten velvoite, kun tehdään päätöksiä malla antaa suojaa muillekin alueella poronhoitoon olennaisesti vaikuttavista toimiville elinkeinoille. Poronhoito on asioita. Maankäytön kysymykset ovat riippumaton maan omistus- ja hallinta- kannattavan poroelinkeinon kulmakivi. oikeudesta. Poronhoidon kannalta neuvotteluvelvol- Vapaa laidunnusoikeus antaa poroille lisuus lisää muutoksen hallintaa, sopeut- vapaan liikkumisoikeuden ja ravinnon- tamista ja mahdollisuutta suunnitelmal- otto-oikeuden vapaasti luonnosta. Se on liseen elinkeinon kehittämiseen. Kyse ei poronhoitoalueella poronhoidolle kuu- ole uusien hankkeiden estämisestä, vaan luva etuus, jota voidaan verrata luon- pienimmän haitan periaatteiden mukai- nossa elävän eläimen alueen käytön sien ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. oikeuteen. Se voi kohdistua sekä val- Kun kyse on mittavista ympäristöön ja tion omistamiin että yksityisomistuk- poronhoitoon vaikuttavista toimista, sessa oleviin maihin. Poronhoitolaki näkisin, että neuvotteluvelvollisuus tulee takaa lain tasoisella säädöksellä aiem- ulottaa koskemaan kaikkea lain kautta min olemassa olleen oikeuden pysy- valtuutuksen saavaa viranomaistoimintaa väisluonteiseksi oikeudeksi. Se tarkoit- (viittaus Århusin sopimukseen). taa poronhoitoalueella muille tahoille Kaavoitusta ohjaavat valtakunnalli- sietämisvelvoitetta porojen aiheuttamiin set alueidenkäyttötavoitteet kuin myös haittoihin ja poronhoitajille velvollisuutta maakuntasuunnitelma ja maakuntakaa- estää ja korvata porojen aiheuttamia va- va. Alueidenkäyttöä ohjaavat valtakun- hinkoja. Poronhoitolain 6 luvussa luetel- nalliset tavoitteet, jotka tulee huomioid���������a laan kattavasti poronhoidon rajoitukset myös kaikessa kaavoituksessa. Kaavoi- ja suojaamisvelvoitteet (käytännössä tusta säädellään maankäyttö- ja raken- aitaaminen). nuslailla (yleislaki). Kaavoitusratkaisuilla ei voida syrjäyttää olemassa olevaa lain- Neuvotteluvelvollisuus säädäntöä. Poronhoitolaki erityislakina turvaa elinkeinon maankäyttöä po- Suunnitellessaan valtion maita koske- ronhoitoalueella. Sen antamaa suojaa ei via, poronhoidon harjoittamiseen olen- voida poistaa kaavamääräyksillä. Hyvän naisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion neuvottelukäytännön ulottaminen kaa- viranomaisen on neuvoteltava asian- voituksen suunnitteluun vähentää ris- omaisen paliskunnan edustajan kanssa. tiriitoja ja tuo poronhoidon oikeutuksen Mitä on hyvä neuvottelukäytäntö? ja aseman poronhoitoalueen käyttäjänä

45 Merja Mattila paremmin esille kaikissa maankäyttöä Vaikutukset ovat haittaavia, uusia ja tois- koskevissa kysymyksissä. tuvia kustannuksia aiheuttavia, jopa po- Neuvottelu on kahden tai useam- ronhoitotyötä estäviä. Sillä voi olla vaiku- man välinen vuorovaikutteinen kom- tusta myös paliskunnan rakentamaan munikaatio, jossa kaikilla osapuolilla on poronhoidon infrastruktuuriin. Toimiva mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. neuvottelumenettely voi ratkaista tai Poronhoitolaki velvoittaa viranomaisen pienentää osaa haittavaikutuksista. neuvottelemaan paliskunnan kanssa Vaikutusten arvioimiseen ei ole yhtä niissä kysymyksissä, joilla on vaikutusta laskentamallia, joka toimisi kaikissa pa- poronhoitoon ja sen maankäyttöön po- liskunnissa. Tarkastelun lähtökohtana ronhoitoalueella. voidaan pitää toimivaa laidunkiertoa alu- eella. Poro tarvitsee erilaisia laitumia eri Porojen pelottelu vuodenaikoina. Menetyksien painoarvo määrittyy osin sillä, löytyykö paliskunnan Neljäntenä poronhoidon oikeutuksena alueelta korvaavaa vastaavaa aluetta kor- on poronhoitolaissa porojen pelottelun vaamaan menetystä. Kaivoksen sijoittu- kieltäminen. Porot elävät luonnossa ja minen paliskuntaan ja luonnonmuodos- poronhoitotyöt tapahtuvat siellä, missä telmat voivat yhdessä aiheuttaa esteitä porot palkivat. Porot niin kuin muut- porojen kulkemiselle ja kuljettamiselle. kin luonnon eläimet tarvitsevat rauhal- Paliskunnan alueelle voi muodostua ns. lista lisääntymis- ja elinympäristöä. Mit- kuolleita kulmia, alueita, joiden käyttö tavien toimintojen sijoittuminen alueelle estyy tai muuttuu vaikeaksi poroille tai aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia ym- poronhoitotöille. Samoin seurauksena päristöön. Pääsääntöisesti kaivostoimin- voi olla laidunalueen ylikuormitusta ja ta lisää poronhoitotyön määrää ja muut- laidunten liiallista kulumista. Paliskun- taa poronhoitotapaa. Siitä aiheutuu tien rakentama infrastruktuuri, käm- uusia kustannuksia paliskunnalle poro- pät, erotus- ja väliaidat voivat menettää elinkeinoon kohdistuvana menetyksenä, merkitystään ja ne on siirrettävä uudelle työmäärän lisääntymisenä ja elinkeinon paikalle. kannattavuuden laskemisena. Pohjoinen luonto on herkkää, siel- lä tehdyt muutokset näkyvät pitkään. Vaikutukset Kaivostoiminta kestää rajallisen ajan, ja on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota Vaikutukset uudesta poronhoitoalueelle kaivosalueen ennalleen palauttamiseen tulevasta toiminnasta ilmenevät paitsi toiminnan jälkeen. Kaivostoiminnasta varsinaisella toiminta-alueella niin myös aiheutuva jäte jää alueelle. Porot käyt- sen ympäristössä. Vaikutusten merkit- tävät ravintonaan jäkälää, sieniä, luppoa tävyys riippuu laidunalueen painoarvos- ja noin 350 eri kasvia. Vaikka kaivos- ta paliskunnan poronhoidolle kuin myös toiminnassa pyritään järjestämään varsi- alueelle tulevan toiminnan ja ilmenevien nainen toiminta, veden ja kaivosjätteen vahinkojen laadusta sekä laajuudesta. käsittely sekä varastointi mahdollisim-

46 Poroelinkeinon oikeutus ja kaivostoiminta man turvalliseksi, niin muun muassa Yhteenveto inhimillisten erehdyksien seuraukset tulevat näkyviin vaikutusalueen po- Poronhoidolla on lain suoma oikeutus ronhoidossa. Luonnon omat ilmiöt, toimia poronhoitoalueella. Yhteiskun- kuten paksulumiset talvet, pakkaset ja nan rattaiden pyörimistä ei voida, eikä tulvat voivat aktivoida yllätyksellisiä ole tarpeenkaan estää, mutta poro- katastrofeja rakennetuille järjestelmille. elinkeinon systemaattinen kehittäminen Poronhoitoalueella kannetaan erityistä ja edellytykset toimia alueella tulee ottaa huolta jätteistä, joihin sisältyy korkea huomioon alueiden käytön suunnitte- riski. Riskitöntä uraanikaivosta ei ole. lun varhaisesta vaiheesta lähtien. Monet Poronlihan imago puhtaana luonnon- ristiriidat ovat ehkäistävissä ennakolta, tuotteena tulee kärsimään merkittäviä kun tiedostetaan maankäyttöön liittyviä menetyksiä, jos epäonnistutaan kaivok- ongelmia. Usein niihin on löydettävissä seen toiminnan järjestämisessä, siihen poronhoidon kannalta vaihtoehtoisia, liittyvissä oheistoiminnoissa, kuten lii- pienemmän haitan periaatteen mukaisia kenteen järjestelyssä tai jätteiden käsit- ratkaisuja. Toisaalta kaikkia vaikutuksia telyssä. Uhkana on, että poronlihan ima- ei ole mahdollista arvioida ennalta, vaan goon kohdistuvat vaikutukset ilmenevät vaikutusten määrä ja merkitys poroe- koko poronhoitoalueen poronlihamark- linkeinolle ilmenee alueella vasta toimin- kinoilla. Uraanin tai raskasmetallien nan myötä. Alueidenkäytön suun- kaivostoiminta muodostaa merkittävän nitteluun tarvitaan asiantuntijuutta, uhkan poroelinkeinolle. avoimuutta, rakentavia hyvän neu- vottelutavan mukaisia neuvotteluja ja paliskunnalle aktiivisempaa ja vaikut- tavampaa roolia.

47 Leif Rantala1

Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Johdanto oli Murmanskiin nimitetty rajajoukkojen uusi komentaja, joka vaati, että kaikilla Kesällä 2010 järjestettiin Svanhovdin ulkomaalaisilla piti olla Venäjän viisumi luontokeskuksessa (Svanvikin kylässä, ja että ryhmän täytyi kulkea Venäjän tul- Etelä-Varangin kunnassa) norjalais- lin kautta Borisoglebskissa. Saari on raja- venäläis-suomalainen seminaari. Semi- aluetta ja sinne pääsy vaatii erikoisluvan. naarin tarkoituksena oli kartoittaa mah- Lupiemme saanti oli epävarmaa viime dollisuuksia perustaa ulkoilmamuseo hetkeen saakka, mutta onneksi saimme Paatsjoen Vaarlamasaareen. Tapahtu- ne ja pääsimme perille Vaarlamasaareen man englanninkielinen nimi oli ”Expert noin neljän tunnin matkan jälkeen. meeting on the development of an open Ajoimme siis vanhaa Jäämeren tietä, air museum in Varlam Island in Pasvik joka on valmistunut 1930-luvulla. Tie Nature Reserve”. Mainittu saari sijaitsee oli kohtalaisessa kunnossa. Saaren Höyhenjärven ylä- eli eteläpuolella (kuva itäpuolella eli mantereen puolella on 1), Hevoskosken voimalaitoksen ala- eli jäljellä piikkilanka-aita, mutta siihen pohjoispuolella. Vastapäätä Norjan ran- on tehty portti, jotta kävijät pääsevät nalla sijaitsee Nyrud -niminen tila. saareen polkua pitkin. Portin vieressä Minua pyydettiin kertomaan yleisesti meille näytettiin aitauksessa aukko, jon- Paatsjokilaakson historiasta ja sen luon- ka karhu oli tehnyt ja sitten mennyt läpi non käytöstä. En oikein tiedä syytä mik- (kuva 2), mutta siihen oli jäänyt karva- si minut oli kutsuttu, mutta oletan, että tupsu. Saaressa olikin runsaasti karhun paikalliset minua pätevämmät asiantun- jätöksiä. Meitä seurasi rajavartija, joka tijat ovat jo niin monesti esiintyneet vas- kielsi meitä kuvaamasta rajan ylitse Nor- taavanlaisissa tilaisuuksissa, että halut- jaan, eikä hänestä itsestään saanut ottaa tiin uusia kasvoja esille. Minähän olen kuvia. Rajamies ei pahemmin häirinnyt pääasiassa tutkinut Kuolan niemimaan vierailuamme, vaikka seurasi meitä koko saamelaisia sekä suomalaisten tiede- ajan. miesten käyntejä Kuolassa ennen vallan- Koska luonnonpuiston työntekijät kumousta. Seminaarin ohjelmaan kuului sanoivat tuntevansa saaren historiaa aika myös käynti Venäjän puolella Vaarlama- vähän, he pyysivät minua selvittämään saaressa. Aikaisempina vuosina on voitu Petsamon aikaisia asukkaita: ketkä oli- tehdä rajanylitys Vaarlamasaareen suo- vat asuneet saaressa, mihin nämä olivat raan Norjanpuolen rannalta ja ylitys on joutuneet jne. Saari-nimitys alkaa pian kestänyt parikymmentä minuuttia. Nyt olla entinen, sillä se vesistö, joka erottaa 1 Saamen kielen ja kulttuurin lehtori, Lapin yliopisto, Rovaniemi (nyk. eläkkeellä) 48 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Kuva 1. Vaarlamasaaren kartta. Liittyy Petsamon asuttamistoimitukseen no 14382. Lähde: Maan- mittauslaitos, Kansallisarkisto, Helsinki. Alkuperäisen kartan kuvannut Mikko Piirainen; modifi- oinut Pertti Sarala.

Kuva 2. Karhu ei ollut käyttänyt porttia päästäkseen rautaesiripun toiselle puolelle, vaan oli tehnyt oman reikänsä, jota retken osanot- tajat tässä ihmettelevät. Kuva Leif Rantala, 2010.

49 Leif Rantala

Vaarlamasaaren Venäjän ”manterees- jonka pinta-ala on 19 km2 ja joka on ta” on aika lailla kuivunut ja on enem- 12 km pitkä ja 5 km leveä. (Alm T. ym. mänkin puron kaltainen. Puroa on kyllä 1998, 122.) joskus ruopattukin. Norjan-Venäjän raja-asemalta on Aiemmin olin vain kerran kuullut Vaarlamasaareen maantietä pitkin noin tästä saaresta vuonna 1975, kun Steinar 70 km ja kolmen valtakunnan rajapyy- Wikanin kirja Noatunista oli ilmesty- kille on luonnonpuistosta matkaa noin nyt. Kirja kertoo paljolti Elsa Rautiolan 30 km. Pasvik Zapovednik julkaisee pientä elämästä. Kirjoitin siitä kirjasta arvoste- tiedotuslehteä nimeltä Pasvik Times. lun, joka julkaistiin Hufvudstadsblade- Artikkelit ovat venäjäksi ja englanniksi. tissa. En voinut aavistaa, että 35 vuotta Tästä alueesta on julkaistu ensinnäkin myöhemmin astuisin Elsan kotikonnuil- Steinar Wikanin laaja teos Noatunin le. Wikan on syntynyt ja kasvanut Paats- tilasta. Sen lisäksi on ilmestynyt ainakin jokilaaksossa ja kirjoittanut paljon ko- kaksi suurelle yleisölle tarkoitettua kir- tiseudustaan ja Kuolan niemimaasta jaa: kaksikielinen (norja, venäjä) Pasvik. yleensä. On selvää, että hänellä paikan Norsk-russisk naturreservat, v. 1994 (95 s.) päällä syntyneenä ja kasvaneena on suuri ja kolmikielinen (suomi, norja, venäjä) alueen tuntemus ja hänen Noatun -kir- Inarijärvi – Paatsjoki. Yhteinen elävä erämaa, jansa on tämän alueen perusopas. v. 1996 (99 s.). Alueen linnuista on tehty peli, jossa opitaan tuntemaan alueen eri Saaren sijainti ja saaresta kertova lintujen nimet kolmella kielellä (muisti- kirjallisuus peli Paatsjoen linnuista). Viime vuonna ilmestyi kaksikielinen (venäjä, englanti) ”Vaarlamasaari/Varlamo, saari. Paatsjo- esite luonnonpuistosta. Tieteellistä kir- essa, Hevoskosken alapuolella, valtakun- jallisuutta käsitellään erikseen. nan rajalinjan ja oikean puoleisen ran- nan välissä, ei kaukana Höyhenjärvestä. Saaren nimen alkuperä Saaren pituus 2-2,5 km, leveys enintään 500 metriä leveimmässä kohdassa. Kar- Saaren vanha jo unohtunut saamenkieli- toissa olevia nimivariantteja 1946..: nen nimi on ollut Ruoššasuolu (pohjois- Varlaam, Varlamsaari, Niilansaari. Vuo- saameksi kirjoitettuna) ja se merkitsee den 1887 karttaluonnoksessa saarta on ”venäläisen saarta”. Nimen taltioinut kutsuttu Majavasaareksi. Nykyisin saari saamen kielen ja kulttuurin tutkija Just kuuluu Pasvikin luonnonpuistoon eli Qvigstad huomauttaa, että tavallisesti Pasvik Zapovednikiin” (Matsak 2005, saarta nykyisin (tarkoittaa 1930-lukua) 80, suomennos)1. Luonnonpuistosta sanotaan Trasti-Nilasin saareksi ensim- on seuraavat tiedot: Pasvik Zapovednik mäisen uudisasukkaan mukaan. (Qvigs- (kuva 3) on perustettu vuonna 1992, tad 1938, 8.) Trasti-osa on peräisin Kit- pinta-ala 147 km2, työntekijöitä noin 30. tilässä olevasta Rastinvaarasta ja siten Puisto on 40 km pitkä. Norjan puolella Nilsin nimeksi tuli Rastin-Niila, jonka on Pasvik naturreservat -luonnonpuisto, norjalaiset väänsivät Trasti Nils´iksi (Wi- 1 Venäjällä on seuraavanlaisia rauhoitettuja tai suojeltuja alueita lueteltuina ankarimmin suojelluista alkaen: luonnonpuisto, kansallispuisto, luonnonmuistomerkit, luontopuisto ja rauhoitusalue. 50 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Kuva 3. Pasvik Zapovednik – vierailijat tutkimassa Paatsjoen luonnonsuojelualueen opastaulua. Kuva Leif Rantala, 2010. kan 1995, 155). nerin laajasta kolttasaamelaisista kertov- Saaren nykyinen nimi, Vaarlamasaari, asta teoksesta ”Skoltlapparna” vuodelta on peräisin venäjänkielisestä miehen 1929 (ruotsiksi). Siitä on vuonna 2000 nimestä, Varlam. Kuka tämä Varlam on ilmestynyt suppeampi suomenkielinen ollut, voidaan vain arvailla. Varsin suuri versio, nimeltään ”Ihmismaantieteellisiä on mahdollisuus, että hän olisi ollut joku tutkimuksia Petsamon seudulta. I. Kolt- Petsamon luostarin munkeista. Koltaksi talappalaiset”. Ruotsinkielinen teos on saaren nimi on Varlamsuela. Venäläiset laajimpia, joka koskaan on julkaistu yh- sanovat saarta Ostrov Varlama´ksi (os- destä ainoasta saamelaisryhmästä (416 trov ”saari”). Samanniminen saari on sivua). Pelkästään lähdeluettelo käsittää myös Kuolanvuonossa. (Itkonen 1958, 38 sivua. Tanner toteaa, että vanhim- 1033.) mat jäljet ihmisestä Pohjoisen Jäämeren Saaren nimen eri variantit ovat: Var- rannalla ovat noin 9000 vuotta vanhoja. lam Island, Vaarlamasaari, Varlamsaari, Vanhimmat löydöt, jotka sopivat saa- Varlamsuolo, Varlamsual, Varlammasari, melaisten esivanhempien selvittelyyn, Niilansaari, Trastiholmen, Majavasaari. ovat 3700 vuoden ikäisiä ja peräisin Ka- lastajasaarennosta. Kirkkoniemeläinen Vanhin historia lääkäri A.B. Wessel teki vuonna 1901 tämän seudun ensimmäiset kivikauden Paatsjokilaakson vanhimmasta histo- löydöt: muutama liuskekirves. Hän kai- riasta löytyy perusteellinen tutkimus, voi esille myös kivikautisen asumuksen mm. maantieteilijä-geologi Väinö Tan- jäännökset ornitologi Schaanningin ta-

51 Leif Rantala lon läheisyydessä. Norjan puolen Noa- la on ollut seuraavat kolttasuvut: Afa- tunin tilalta on kerätty 17 000 esinettä, nasjeff, Titoff, Gerasimoff, Feodotoff, joista 00 työkalua ja  300 keramiik- Ljätoff ( Lietoff). Jotkut näistä nimistä kapalasta. Vanhimmat tunnetut asuk- on sittemmin suomalaistettu (Titoff > kaat ovat kolttasaamelaiset, jotka tällä Titola, Ljätoff > Lumisalmi). Suoma- alueella muodostivat Paatsjoen siidan eli laisia sukunimiä Höyhenjärven alueella saamelaiskylän. Paatsjoen siidan länsi- oli mm. Rautiola, Seurujärvi, Säärelä, ja luoteisraja oli Paatsjoki, pohjoisessa Posio, Turunen, Mustonen, Tarsa, Tuik- Venäjän-Norjan valtakunnanraja Vuore- kanen, Nätti, Kallatsa, Salminen, Sipola, mijoella ja idässä oli Petsamo-siidan raja Tienvieri, Tervaniemi, Elomaa jne. Ina- vastassa. rinsaamelaisia olivat Sarre ja pohjois- Ei ole epäilystä siitä, etteikö alueen saamelaisia Laiti. Kuusikko luettelee alkuperäisväestö olisi saamelaiset ja, et- myös tyypillisiä karjalaisia, komilaisia ja teikö alue kuulu koltansaamelaisten eli venäläisiä sukunimiä Petsamossa. (Kuu- kolttien perinteiseen alueeseen. Koltat sikko 1996, 199, alaviite 385.) olivat pitkään eksoottinen ja erillään Matti Sverloff mainitsee, että seuraa- muista saamelaisryhmistä asuva ryhmä. vat kolttaperheet ovat asuneet Höyhen- Heidän omat hallintoelimensä, mm. kolt- järvellä vuonna 1926: Kauril Ljetoff tien kyläkokous ja kolttien luottamus- ”Meedd Kaurrel”, 7 hengen perhe; Pjotr mies, ovat säilyneet meidän päiviimme Fedotoff ”Mäšš-Peátt”, 3 henkeä; Artje- asti. Tiedemiesten mielenkiinto kohdis- mi Ljetoff ”Peátt-Arttmen”, 3 henkeä ja tui ennen sotaa ensi sijassa Suonikylän Pjotr Ljetoff ”Vääsk-Peátt”, 2 hengen kolttiin kun taas turistien kamerat hel- perhe; yhteensä 15 henkeä (Sverloff poimmin löysivät Kolttakönkään lähet- 2003, 191; Erkki Lumisalmi korjannut tyvillä asuvat koltat. Suomalaisten kir- koltankielisen kieliasun 15.3.2011). jailijoiden suhtautuminen kolttiin oli hyvin alentavaa ja 1920-1940 välisenä Tutkimusmatkailijat 1800-luvulla ja aikana Veli-Pekka Lehtolan mukaan 1900-luvun alkupuolella suomeksi ei ilmestynyt yhtään kaunokir- jallista tuotetta, jossa koltat olisi esitetty Ensimmäinen suomalainen tutkimus- myönteisessä hengessä. matkailija, joka vuonna 1820 kulki Paats- Kolttien myöhemmästä historiasta jokea pitkin Jäämereltä Inarijärvelle 1, oli tällä alueella voidaan mainita, että vuo- Utsjoen kirkkoherra, luonnontieteilijä, den 1930 tienoilla tehdyissä maanmit- kasvien keräilijä Jacob Fellman. Näin taustoimituksissa mainitaan useita kolttia Fellman kirjoittaa Turun Wiikko-Sano- niiden joukossa, joille lohkottiin tiluksia. missa huhtikuussa 1821: ”Viimeisenä Täten koltta-asutus ei suinkaan hävinnyt kesänä vaelsin minä Jäämeren rannalta Paatsjokilaaksosta, vaikka kirjallisuudesta pitkin Patsjoen vartta Enarejärvelle /In- jää sellainen kuva, että kaikki koltat tältä arijärvelle/, joka löytyy Suomen Lapista, alueelta olivat siirtyneet Kolttakönkään länsipuolelta Kolan eli Kuolan kaupun- kylään turistien ihmeteltäviksi. Paatsjoel- kia. Mainittu Patsjoki on viljaisin ran- 1 Paatsjoki virtaa Inarijärvestä, joka on 119 metriä merenpinnan yläpuolella. Paatsjoen pituus Inarijärvestä Jäämerelle on noin 130 km. 52 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika noiltansa koko Lapinmaassa, mutta niin asukkaan Nils Johan Rautiolan, mutta virtava ja koskinen ettei miesmuistoon väittää että tämä oli laittomasti asettu- yhtään ihminen ole kulkenut sitä myöten nut asumaan Venäjän puolelle. Buharov Jäämereen, eli sieltä Enarejärveen.” kertoo, että Rautiolalla on tupa, navetta (Turun Wiikko-Sanomat, no. 14-15, 7.- ja aitta. Perheeseen kuuluu vaimo ja vii- 14.4.1821.) si lasta. Rautiolaa hän kuvaa pitkäksi ja Ensimmäinen norjalainen kasvitutki- vantteraksi. (Buharov 2010, 70.) ja J.M. Norman kävi Paatsjoen Venäjän Suomalainen metsänhoitaja A.W. puoleisella rannalla vuonna 1864 (Alm Granit kävi vuosina 1897 ja 1898 arvioi- ym, 1998, 122). Suomalainen jäkälätut- massa Paatsjokilaakson metsävaroja. kija Edvard Vainio kulki vuonna 1878 Eräässä artikkelissa hän on painattanut Paatsjokea yläjuoksusta merelle eli Jo- valokuvan ”maailman pohjoisimmasta kiniemeen asti ja takaisin samaa reittiä. kuusesta”, jonka hän on löytänyt Töl- Menomatkalla hän ylitti Venäjän rajan levijärveltä. Yhdessä Bertil Poppiuksen 13. tai 14. heinäkuuta. Hän kävi Laitin kanssa hän on julkaissut artikkelin Etelä- veljesten talossa (ei enää tiedetä tarkoin Varangin linnuista vuonna 1897. (Granit missä se sijaitsi). Kolttakönkäälle hän 1921.) tuli 17.7. ja kävi sitten kääntymässä Jo- Aiemmin mainittu piirilääkäri A.B. kiniemessä ja lähti kotimatkalle samaa Wessel kulki syyskuussa 1901 Paatsjoen reittiä pitkin. Vainio tuli uudestaan Lai- yläjuoksulle ja hän yöpyi Rautiolan talos- tien taloon 21.7. Vainio ei mainitse Vaar- sa 19.-20.9.1901. Hän kertoo, että vaikka lamasaarta, ainoastaan Menikkakosken, Rautiolan taloa pidettiin isona, niin siinä Maitokosken ja Rämäkosken, jotka ovat oli vain kaksi huonetta. Wessel julkaisi noin 30 km alempana Vaarlamasaarta. seuraavana vuonna selostuksen rajaseu- Tämän matkan tieteellinen tulos oli 270 tujen tilasta otsikolla Fra vor grændse mod uutta jäkälälajia. (Alava ym. 2004, 56.) Rusland (Venäjän vastaiselta rajaltamme). Norjalainen entomologi H.J.S. Schnei- (Wessel 1979.) der vieraili jollakin tilalla Höyhenjärvellä vuonna 1882, ehkä Vaarlamasaaressa Vaarlamasaaren asuttaminen ja huomauttaa talonkorkuisista lanta- kasoista navettojen ympärillä. Siihen Ensimmäinen uudisasukas Vaarlama- aikaan lantaa pidettiin jätteenä. (Alm & saaressa oli siis Nils Rautiola eli Rastin Piirainen 1997, 37-38.) Niila. Hän oli syntynyt Kittilässä, josta Venäläinen diplomaatti Buharov kulki siirtyi 1872 Norjaan (ehkä Salmijärvelle) näillä seuduilla syksyllä 1883 tarkoituk- ja sieltä kaksi vuotta myöhemmin Vaar- sena tutkia rajaoloja ja tiedustella asuk- lamasaareen. Siihen aikaan hänen per- kaiden mielialoja. Tämän jälkeen hän heeseensä (tai tarkemmin sanoen muut- jatkoi matkaansa Utsjoelle, Kaarasjoelle taneiden joukkoon) kuului 15 henkeä, ja Koutokeinoon. Hänen laaja matkakir- joista 4 miestä ja 11 naista ja joista vain jansa on ilmestynyt vuonna 2010 4 henkeä oli työkykyisessä iässä. Per- suomeksi. Buharov mainitsee uudis- heellä oli 10 lypsylehmää, 5 poroa ja 9 1 Yksi neliösyli vastaa 3,16 m2 2 Yksi tynnyri = 126 - 174 litraa 53 Leif Rantala lammasta. Vanhojen tietojen mukaan ikkunoissa”. Sama kuva on myös Väinö Rautiolan tilaan kuului 15 000 neliösyltä1 Tannerin artikkelissa Voidaanko Petsa- (47 400 m2), heinäpelto oli talon luona mon aluetta käyttää maan hyödyksi? (Tan- ja perunamaita vielä kolmessa palstassa, ner 1927, 29). Saman talon perunamaa yhteensä 1 575 neliösyltä (4 977 m2). Pe- on kuvattu ja julkaistu (Elfving 1924, 97, runa kasvoi täällä hyvin. Ohraa varten oli Tanner 1927, 30). Näiden kuvien lisäksi varattu 2 500 neliösyltä (7 900 m2) ja se Elfving näyttää Mikon komean navetan. kasvoi täällä pohjoisrajoillaan, eikä sitä (Elfving 1924, 95). Mikko ja Kaisa Seu- ole juurikaan viljelty Rautiolan jälkeen. rujärven kuva on julkaistu kirjassa Pas- Rautiola viljeli myös naurista. (Piirainen vik. Norsk-russisk naturreservat. 1997, 19.) Wessel kertoo, että Rautiola T.I. Itkonen, suomalainen saamen saa vuosittain 6-7 tynnyrillistä ohraa, 35 kielen ja kulttuurin tutkija kulki 1913 tynnyrillistä perunaa ja 20 tynnyrillistä2 ”alas Paatsjokea” kuten hän kirjoitti. nauriita. Karjanhoito perustui luonnon- Hän tapasi myös Nils Rautiolan ja kir- niittyihin. Heinänviljely yleistyi vasta joitti hänestä seuraavaa: “Höyhenjärven 1920-luvulta lähtien. (Piirainen 1997, yläpuolella oli saaressa asunut jo vuo- 18-19, Alm & Piirainen 1997, 38.) desta 1872 asti Rastin Niila, sukunimelt- Wikan mainitsee, että myöhemmin ään Rautiola, syntyisin Kittilästä; lapsia, tuli myös Nilsin vaimon kaksi veljeä, jo aikuisia, oli hänelläkin kuusi ja pirtti Mikko Seurujärvi (tai talon nimen mu- hirsistä salvottu. Niila tunnettiin kel- kaan Jakolan Mikko), joka asettui asu- po maanviljelijänä, joka korjasi hyvänä maan Höyhenjärvelle ja Juhani (Johan) vuonna ohria 6-7 tynnyriä, perunoita 35 Seurujärvi (tai Jakolan Juhani tai Jakolan ja nauriita 20 tynnyriä. Viljaa jauhettiin Juntti kansan suussa), joka asettui asu- käsikivillä…” Raivaustöissä oli samasta maan Pitkäjärvelle. Ei mainita milloin saaresta löytynyt kivikauden esineitä, ns. nämä kaksi veljeä tulivat, mutta ehkä he arktiseen kulttuuriin kuuluva kourutaltta sisältyvät tähän lukuun 15 saapunutta ja kirves. (Itkonen 1991, 204-205.) henkilöä. (Kälkäjä 1991, 108-109.) Petsamon hallinnosta Venäjän vallan Ensimmäisen maailmansodan aikoi- aikana löytyy lyhyt yhteenveto Kirsi Kuu- hin oli suomalaisia taloja seuraavasti: sikon kirjasta Rikollisuus ja järjestysvalta väli Pitkäjärvi – Höyhenjärvi, kolme Petsamossa (Kuusikko 1996, 121). suomalaistaloa, n. 15 asukasta; Höyhen- järvellä  taloa, joista 3 suomalaisia ja Elsan tarina 4 saamelaista, yhteensä n. 25 asukasta, joista n. 15 suomalaista, loput saamelai- Tapahtumasarja, josta saari on kuuluisa, sia. Tiedot ovat vuodelta 1918. (Ros- alkoi vuonna 1900, kun norjalainen or- berg 1919, 107.) Vuonna 1924 otettu nitologi Hans Schaanning saapui näille kuva Jakolan Mikon talosta Höyhen- seuduille. Vaarlamasaaressa hän tapasi järvellä löytyy ylitirehtööri Östen Elfv- myös Nils Rautiolan 14-vuotiaan tyt- ingin selvityksestä Petsamon taloudellis- tären Elsan. Vuonna 1902 he menivät esta elämästä (Elfving������������������������ 1924, 94).������� Kuvan naimisiin, vaikka eivät juuri ymmärtä- alle on liitetty maininta ”Sääskiverkot neet toistensa kieltä. Nopeassa tahdissa

54 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika nuori pariskunta sai kolme lasta, mutta imesta sekä Nilsistä ja Elsasta. Kuva El- sitten Elsa kuoli vuonna 1907, 21-vuo- san kivestä on julkaistu kirjassa Pasvik. tiaana, ja Hans jäi yksin kolmen pienen Norsk-russisk naturreservat. lapsen kanssa. Surussaan hän hakkasi Hans Schaanning julkaisi vuonna isoon kiveen Vaarlamasaaressa nimen 1916 kirjan, joka on lähinnä tieteellinen ELSA. Vuonna 1973 Steinar Wikan tutkimus. Sen otsikko on suomennet- onnistui saamaan luvan kuljettaa tämä tuna ”Metsästäjän elämää pohjoisessa. kivi Norjan puolelle, missä se on tänä Metsästys-eläintieteellisiä matkoja Rui- päivänä (kuva 4). Nyttemmin venäläiset jaan ja Novaja Zemljaan”. Hans ker- ovat katuneet siirtoluvan myöntämistä too enemmän Noatunista kuin Vaarla- ja haluavat kiven takaisin Vaarlamasaa- masaaresta. Saaresta hän kirjoittaa vain reen. Elsan kuolema on osoitus siitä mi- näin: ”…Varlamma-sari – suuri, litteä ten hankalaa oli hoitaa akuutteja saira- saari Hevoskosken alla, missä vanha stapauksia siihen aikaan. Suomalaisista metsästysmajani aiemmin sijaitsi”. Siitä kirjailijoista Sakari Pälsi on kirjoittanut ojasta tai purosta, joka erottaa saaren Elsasta kirjassaan Petsamoon kuin ulko- mantereesta Hans kirjoittaa: ”kapea, maille. Kirjassa on myös kuva Vaarlama- ruopattu väylä saaren ja Venäjän mantereen saaresta. Erno Paasilinna (1992, 73-74) välillä oli hyvä paikka hanhille”. (suomen- on myös kirjoittanut saaren asutusto- nos, Schaanning 1916, 111.)

Kuva 4. Elsa-kiven kuljetus Paatsjoen yli Vaarlamasaaresta Noatuniin 4.10.1973. Lähde: Etelä- Varangin varuskuntalehti Grenseposten, lokakuu 1973.

55 Leif Rantala

Rakennukset keaa varmuudella sanoa, kuka on asunut missäkin paikassa. Tonttien rajat ovat Tiedetään, että Hans jo vuonna 1901 nähtävästi kulkeneet hyvin lähellä taloja. on joko rakentanut tai kunnostanut Suomessa on kautta aikojen laitettu nk. metsästysmajan (kuva ), joka sijaitsi pyykkikiviä tonttien kulmiin. Toden- Vaarlamasaaren eteläkärjessä. Siitä on näköisesti niitä voi löytää myös täältä. kuvia teoksissa Schaanning (1916, 21 ja Niiden löytäminen vaatisi paljon aikaa. 46) ja Wikan (1975, 64-65). Talon poh- (Alm & Piirainen 1997, 40.) jan koko oli 6 x 6 metriä, mutta kah- Noatun on aina ollut Schaanningin dessa kerroksessa. (Wikan 1975, 32.) perheen omistuksessa ja rakennukset Muutaman vuoden kuluttua Hans päät- on vuonna 1989 rauhoitettu. Rauhoitus tää rakentaa talon Norjan puolelle. Hän käsittää kulttuurimaisemaa, kuutta ra- aloittaa rakennustyöt 1907 ja talo val- kennusta ja Elsa-kiveä. Etelä-Varangin mistuu lopullisesti 1910. Vuonna 1916 museo on 1970-luvulla kunnostanut ilmestyneessä teoksessaan Hans puhuu Peisestuan (”takkahuoneen”) ja navetan ”vanhasta metsästysmajasta” Vaarlama- sekä järjestänyt näyttelyn ”Hans Th. L. saaressa erotukseksi uudesta majastaan Schaanningin tutkijakoti” 1970- ja 1980- Noatunissa Norjan puolella rajaa. Vuon- luvuilla. (Sähköpostiviesti Gunnar Sch. na 1909 Hans muuttaa perheineen Noa- Kollströmilta 2.3.2011). Nykyisin noin tuniin, missä hän asuu toisen vaimonsa 800 ihmistä asuu Paatsjokilaaksossa Nor- kanssa vuoteen 1911 saakka, jolloin jan puolella. Venäjän puolen nykyisestä hän muuttaa perheineen Etelä-Norjaan asukasluvusta ei ole tarkkaa tietoa. Jänis- (Stavangeriin). Tuolloin Judith ja Essaias kosken kylä on vuonna 2001 virallisesti Sotkajärvi muuttavat Noatuniin. Hans poistettu asuttujen kylien luettelosta. tulee takaisin Noatuniin vuonna 1915, Vuonna 1994 valtion metsänhakkuuyri- mutta hän ei viihdy vaan lähtee etelään tys lopetti toimintansa Jäniskoskella. Ra- lopullisesti samana vuonna. jakoskella oli vuonna 1995 noin 250 asu- Vuonna 1922 Hansin poika palaa kasta. Koulussa oli 65 oppilasta luokissa Torolv Noatuniin ja jää sinne perheineen 1-11. Rajakoski sijaitsee noin 25 km asumaan kuolemaansa saakka vuoteen Vaarlamasaaresta. Rajakoskella on myös 1939. luonnonpuiston hallintorakennus. (Mat- Alm ja Piirainen ovat laatineet saaren sak 2005, 685, 860.) kasvillisuuskartan, joka kuvaa tilannet- Itse Vaarlamasaaressa on tänä päivänä ta vuosina 1930 ja 1996-1997. Vuoden vain rakennus, joka on Hansin metsäs- 1930 karttaan on myös merkitty raken- tysmajan kopio. Maja on luonnonpuis- nusten sijainti. Rakennuksia on ollut vain ton jonkinlainen taukotupa. Lisäksi on kahdessa paikassa – keskellä saarta noin lintutorni, joka on rajavartijoiden enti- 10 rakennusta ja saaren eteläosassa  nen tähystystorni. Lintutorniksi sen rakennusta. Näiden kahden taloryhmän vihki käyttöön Englannin prinssi, Edin- välillä on ollut noin 400 metrin pituinen burghin herttua Philip vuonna 1995. tie tai polku. Vuoden 1930 toimituskart- Kivijalkoja on saaressa runsaasti, kapea- ta on sen verran epätarkka, että on vai- raiteisen rautatien jäännöksiä, saksalais-

56 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Kuva 5. Vaarlamasaari, Petsamo. Ornitologi Hans Schaanningin metsästysmajan kopio. Kuva Leif Rantala, 2010. ten rakentaman sillan jäännökset, saha- toisin kuin koltille. ”Kolonista” (uudis- laitoksen sahausjätteitä. Maassa lojuvat asukas) ei saanut ostaa maata omakseen, jokin ehkä sepän varusteisiin kuulunut hänelle annettiin vain mitattu palsta käyt- kapistus ja ruostunut aura, jossa näkyy töön elinajaksi…” (Itkonen 1991, 203.) vielä tehtaan nimi: Fiskars. Rautatietä käytettiin sotien jälkeen siirtämään tuk- Vaarlamasaari Suomen alaisuuteen keja joesta saaren toiselle puolelle jossa oli saha. Puut olivat saksalaisten jät- Vallankumouksen jälkeen Leninin johta- tämiä, kai sotavankien hakkaamat. Luul- ma Venäjän Federaatio (nimi Neuvosto- tavasti vaunuja työnnettiin tai vedettiin, liitto otettiin käyttöön vasta joulukuussa tuskinpa veturia on käytetty. 1922) oli heikko ja sisällissodan jälkeen monet valtiot Suomi mukaan luettuna Uudisasukkaiden olot yrittivät lohkaista osia imperiumista. Siten Murmanskissa ja Arkangelissa oli Minkälaiset olivat ulkonaiset olot suoma- vuonna 1920 englantilaisia ja ranskalaisia laisilla uudisasukkailla Venäjällä? Ylem- sotavoimia ja alue oli näiden valtioiden pänä oli jo maininta siitä, että Buharovin hallinnassa. Samoihin aikoihin suoma- mielestä he olivat laittomasti maassa. laiset tekivät kaksi yritystä valloittaa Pet- Itkosen mukaan ”suomalaisten uudisa- samon aluetta. Ensimmäinen yritys oli sukkaiden mielestä venäläiset virkamie- vuonna 1918 tehty ns. Renvallin retki. het asettivat heille kaikenlaisia esteitä, Silloin vanha raja ylitettiin 27.4.1918

57 Leif Rantala

Virtaniemi – Nautsin välillä ja reitti oli vuoteen 1917 asti. Suomen ja Norjan Höyhenjärvi – Salmijärvi. Höyhenjärvel- suhteista 1918-1940 on tehty laaja sel- lä Seurujärven talossa kohdattiin 27- vitys (Kaukiainen 1997). Siinä ei maini- vuotias Matti Sivonen (kirkonkirjoissa ta erikseen Vaarlamasaarta, vain että Simonen) työmies. Hän oli nukkumassa, Norjan ja Suomen välillä oli vaikeuk- pelästyi suuren aseistetun miesjoukon sia määritellä Paatsjoen eräiden saarten tuloa ja yritti paeta. Hänet ammuttiin. omistussuhteita. Olisikohan se syynä sii- Ruumis vedettiin Höyhenjärven jäälle ja hen, että jossakin vaiheessa on ruopattu työnnettiin juomavesiavantoon. Talon saaren ja mantereen välinen puro, jotta emäntä Hilma Seurujärvi ja muutamat olisi saatu pääväylä kulkemaan saaren naapurit uskalsivat mennä retkikunnan itäpuolella? lähdettyä hakemaan ruumiin ja kuljettaa Tarton rauhan jälkeen vuonna 1921 sen haudattavaksi. (Paasilinna 1992, 185.) Petsamon alue sai uuden omistajan, Retkikunnan suuruus oli 115 miestä. Retki Suomen Tasavallan. Kenttävartiosto- päättyi sisäisiin riitoihin ja tappioihin ja jen majoituspaikkoja oli Köngäs (Boris Suomen puolelle palattiin 16.5.1918. Gleb), Salmijärvi, Höyhenjärvi ja Naut- Toinen valloitusretki Petsamoon si. Vuonna 1926 Petsamon rajavartijoita tehtiin vuonna 1920 ja sen johtaja- oli 50 miestä. (Rajavartijalaitos 1969, 86 na oli jääkärimajuri K. M. Wallenius. ja 92.) Rovaniemeltä lähdettiin 5.-7.1.1920, raja ylitettiin 28.1.1920 ja Salmijärvelle saavut- Asukasluku tiin 31.1.1920. Erinäisten tapahtumien ja epäonnistuneiden sotilasoperaatioiden Venäjällä suoritettiin vuonna 1905 jälkeen palattiin Suomen alueelle .4 väestölaskenta ja Vaarlamasaaresta on 1920. Petsamon toinen retki oli tavallaan seuraavia tietoja: Asukkaiden määrä:  ”kirjallinen” retki, sillä siihen osallistui miestä,  naista, etäisyys kuvernemen- kuusi kirjailijaa (O.V. Itkonen, Arvi Jär- tin keskustaan 300 virstaa, etäisyys kun- ventaus, Eero Lampio, E.N. Manninen, nan keskustaan kesällä 250 virstaa, tal- Sulo-Veikko Pekkola ja K.M. Wallenius). vella 290 virstaa, etäisyys poliisiasemalle (Paasilinna 1992, 249.) Retkien osanot- kesällä 250 virstaa, talvella 290 virstaa, tajat käyttäytyivät erittäin törkeästi pai- kirkolle 8 virstaa, etäisyys välskärin kallista väestöä kohtaan ja turhan ta- vastaanotolle 250 ja 290 virstaa, mihin kia hankkivat paikallisen väestön vihat seurakuntaan asukkaat kuuluvat: lute- niskoilleen tarpeettomalla väkivallalla. rilaiseen, lähimmän asutuskeskuksen Monet petsamolaiset pakenivat Norjan nimi: Paatsjoen luterilainen seurakunta. puolelle suomalaisten ilmestyttyä, mutta (Spisok 1905, 214-215.) palasivat taas Petsamoon suomalaisten Petsamon alueen väestömäärää ja seikkailijoiden lähdettyä. kansallisuuksia koskeva tilasto (TMM����� Virallinen Norja ei mitenkään halun- 125, Partanen 2010, 75):� nut uutta naapuria pohjoiseen, vaan • Petsamo 1921 –�������������������� 1������������������ 423 koko väestö, luotti siihen, että vanha ja turvallinen 577 suomalaista, 387 karjalaista, 221 (tsaari)Venäjä jatkaa naapurina kuten saamelaista,  koltansaamelaista,

58 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

loput venäläisiä, norjalaisia, komeja vuodesta 1921 8 asukkaasta vuoteen • Petsamo 1929 – 2 339 koko väestö, 1939 130 asukkaaseen. Vaarlamasaaren 1250 suomalaista, 298 karjalaista, 71 asukkaat lasketaan näihin lukuihin (kuva saamelaista, 397 koltansaamelaista, 6). Sodan aikana Pitkäjärvellä oli kolme 310 venäläistä, 11 komia, 2 nor- taloa (Seurujärvi, Viskari ja Vuorisen jalaista talo), järven toisella puolella oli Veijo • Höyhenjärvi (ml. Vaarlamasaari, Seurujärven isän veljen kotitalot, yht- Nautsi) 1929 – 86 luterilaista, 11 eensä 5-6 taloa. Koko Paatsjokilaakson ortodoksia, yht. 97 henkeä Suomen puolen asukasmäärä oli 1929 • Kolttaköngäs vuonna 1929 - 3 lu- noin 950 henkeä, joista valtaosa suoma- terilasta, 49 ortodoksia, yhteensä 52 laisia. (Tromura 1997, 12.) henkeä. Petsamon alueen kolttien asukasluvut Asutustoiminta Petsamon aikana olivat 1926 seuraavasti: Kolttaköngäs 57 henkeä, Salmijärvi 39, Menikka 17, Petsamon asutuslaki annettiin 1925 ja Vouvatusjärvi 11, Höyhenjärvi 15, Pet- sen perusteella muodostettiin Petsa- samonkylä 97 ja Suonikylä 165 (Sverloff moon 158 viljelytilaa, 417 asuntotilaa ja 2003, 194). 68 kruununluonteista tilaa. Vuoden 1930 Vuonna 1921 alkoi Petsamon suoma- maanmittaustietojen mukaan Vaarlama- lainen kausi, joka kesti vuoteen 1944 saaressa oli 1,3 ha viljeltyä maata; valtao- asti. Höyhenjärven asukasluku nousi sa saaren vajaan 20 hehtaarin pinta-alasta

Kuva 6. Vaarlamasaari, Petsamo. Tässä sijaitsi vuoteen 1944 saakka vilkas suomalainen kylä. Kuva Leif Rantala, 2010.

59 Leif Rantala oli heinäniittyjä. (Piirainen 1997, 19.) hin, mm. ”Jäljennös asutushallituksessa Suomen Kansallisarkistossa on joulukuun 9. päivänä 1932 tehdystä seuraava asiakirja ”Toimitus No. 14382. kauppa- ja luovutuskirjasta, jolla maata- Pöytäkirja asuttamistoimituksesta Höy- lousministeriö oli myynyt ja luovuttanut henjärven asutusalueelta Petsamon kun- asutustilallisen Martti Sarren perikun- nan Höyhenjärven ja Pitkäjärven kylissä nalle…. Petsamon kunnan Höyhenjär- Oulun läänissä. Tehnyt asutustoimikun- ven kylässä olevan S a a r i nimisen asu- nan puheenjohtaja Ilmari Laurikainen tustilan, joka sittemmin joulukuun 20. vuosina 1930-1931” (kuva 1). Asiakir- päivänä 1933 oli merkitty maarekiste- jaan kuuluu luettelo alueen tiloista (nu- riin No:lla 13.” Tämä asiakirja vahvistaa mero, nimi, tilan luonne, omistajan nimi Wikanin sanat. Ainoa ero on että rekis- ja monessako palstassa tila sijaitsee ja terinumero 10 on jossakin välissä muut- kartta). Numeron ja kartan perusteella tunut 13:ksi. Tila sijaitsi saaren eteläo- voidaan saada selville että Vaarlamasaa- sassa. Wikan on merkinnyt karttaansa ressa 1930-1931 on ollut kolme tilaa. sen kohdalle sanan ”Rautiola” (Wikan Otamme tähän ne tiedot, jotka koskevat 1975, 148). pelkästään Vaarlamasaarta ja sen lähimpänä Tila no 11 ”Posio”: Nils Rautiolan olevaa naapuria (Taulukko 1; Kuva 1). pojan perikunta, Oskar, joka kuoli jo

Taulukko 1. Luettelo Vaarlamasaaren tiloista 1930-1931 Höyhenjärven asutusalueen asuttamis- pöytäkirjan mukaan. Tilojen sijainti Vaarlamasaaressa on nähtävissä kartalla kuvassa 1.

* Marian poika, Benjamin Säärelä rakensi ilmeisesti äitinsä tontille talon, josta sitten tuli koulu. Benjamin rakensi sen jälkeen oman talonsa ”mantereelle”.

Tila no 10 ”Saari”: Nils Rautiolan en- ensimmäisessä maailmansodassa on tisen tilan omistajaksi on 1930 merkitty merkitty tämän tilan omistajaksi 1930. vävy Martti Sarre, joka kuitenkin kuoli Oskarin vaimo, Valborg Sarre, kai samana vuonna. Käytännössä tilaa hoiti käytännössä hoiti tilaa. Valborgin toinen hänen vaimonsa, eli Nilsin tytär Anna aviomies oli Hannu Posio ja tilan nimi Kaisa. Anna Kaisa kuoli 1945 ja silloin viittaa häneen. Hannu Posio oli tul- tila jo sijaitsi Neuvostoliitossa. Hänen lut Rovaniemeltä 3.5.1921. Tila oli saa- perinnönjakonsa tehtiin vasta neljän vuo- ren eteläosassa. Wikan kirjoittaa: Rastin den kuluttua ja löytyy asiakirjoja hänen Niilan talon (10) ja Seilosten (12) väliin perinnönjaostaan ja pesänosituksestaan, Posio-niminen suomalainen asettuu päivämäärä on Kemi 12.10.1949. Sii- asumaan sotien välisenä aikana ja menee nä viitataan useisiin muihin asiakirjoi- naimisiin Oskar Rautiolan lesken kans-

60 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika sa. Wikan merkitsi tilan (”Posio”) noin jonkin rakennuksen edustalla. Wikan jul- 300 metriä Niemelän talosta luoteeseen. kaisi 2008 suuren kirjan valokuvaaja El- (Wikan 1975, 148-149.) lisif Wesselistä, ja siinä on myös sama Tila no 12 ”Niemelä”: Nils Rautio- kuva Nilsistä kirves kädessä, mutta siitä lan tytär, Maria Säärelä, oli saanut tilan, näkee, että kuva on alunperin ollut osa joka sijaitsi saaren keskiosassa. Sinne suuremmasta kuvasta. Nilsin vieres- tuli myöhemmin Marian poika Benja- sä seisoo ilmeisesti hänen perheensä min Säärelä ja rakensi talon, josta tuli jäseniä, mutta heitä ei ole identifioitu myöhemmin koulu. Talvisodassa talo itse tekstissä. tuhoutui. Marian meni uudelleen avioon Nils ja Sofia Karoliina Seurujärvi (tai ehkä nykykielessä avoliittoon) Rein- vihittiin avioliittoon 1867 Kittilässä. hold Seilosen kanssa ja he saivat kaksi Karoliina syntyi 1.1.1848 Kittilässä ja lasta, Reinon ja Ainon. Reinhold rakensi kuoli 16.10.1933 Petsamossa. Kuva hä- vielä uuden talon ilmeisesti puolison- nestä on Wikanin kirjassa vuodelta 1975, sa tontille. Ja siksi esim. Olav Beddari s. 16-17 välissä. He asuivat Vaarlamasaa- muistaa nämä Seiloset Vaarlamasaaresta. ressa, Höyhenjärven lähellä, Paatsjoen Wikanin kartassa Niemelän kohdalla on Venäjän puoleisella osuudella. Nilsiä ku- kirjoitettu ”Seilonen” ja aivan viereen vataan erittäin ahkeraksi suomalaiseksi, ”Skole” (koulu). mutta Buharov toteaa, että hän asuu laittomasti Venäjällä. Wikanin mukaan: Nils Rautiolan suku ”kun Nils Rautiola kuoli noin 1918, tytär Kaisa, joka oli naimisissa Martti Sarren kans- Jotta voisimme saada selville, ketkä ovat sa, otti haltuunsa Nilsin hyväkuntoisen tilan. asuneet Vaarlamasaaressa, on tarpeel- Hän hoiti tilaa kovalla ja taitavalla kädellä, lista selvittää Nils Rautiolan jälkeläisiä ja ikään kuin olisi ollut miespuolinen hoitaja ja heidän kohtaloitaan1, 2, 3. hän jatkoi tilan hoitoa puolisonsa kuoleman Nils Rautiola (Rastin Niila, Trasti Nils), jälkeenkin. Hän osasi käyttää viikatetta ja s. 12.5.1839 tai 1837 Kittilä, k. 1918 hän teurasti karjaa.” (Wikan 1975, 147.) Vaarlamasaari, jonne hän muutti v. 1874. Nilsin ja Sofia Karoliinan lapset: Tarkkaa kuolinpäivää ei ole löytynyt 1. Maria Eveliina Rautiola (s. 28.7.1869 ehkäpä sen levottoman vuoden 1918 ta- Petsamon Salmijärvi, kastettu Kirkko- kia. Hänestä on tiettävästi julkaistu vain niemi, k. 25.2.1952 Inari) omisti tilan yksi ja sama kuva monessa kirjassa (mm. no. 12 ”Niemelä” Vaarlamasaaressa, vi- Matsak 2005, 81; Wikan 1975, s. 16 ja hittiin 1893 avioliittoon Elias Säärelän (s. 17 välissä; Paasilinna 1992, 73). Kuva on 14.9.1848 Sodankylä, k. 1912 Pe) �����kans- sellainen, jossa Nils seisoo kirves kädessä sa,��������������������������������������� jonka kanssa asuivat useassa paikassa 1 Tekstissä käytettyjä lyhenteitä: s. = syntynyt, k. = kuollut, Hki = Helsinki, Pe = Petsamo, Roi = Rovaniemi, Uts = Utsjoki. 2 Tämän sukuselvityksen lähteinä on käytetty: Steinar Wikanin kirjan sukutaulukko, Maija Kuvan- non tutkimukset, Paavo Riihitammelan ”Hanhivaara, Puljujärvi ja Patovaara. Monien sukujen suvut”, Ilmari Mattuksen ”Sarren suku”, Elsa Kuusisen ”Johan Olof Mikonpoika Seurujärvi ja Anna Mikontr. Hanhivaara, jälkeläisiä”. Näiden lisäksi monet ovat lähettäneet tai antaneet puhe- limessa lisätietoja. 3 Rautiola-nimisiä suomalaisia on vuonna 2011 210 henkilöä. 61 Leif Rantala

Venäjän/Suomen puolella Paatsjokea. nonen. Hän oli iskenyt sllmänsä Lempiin. Tästä avioliitosta ovat lapset: Emma-äiti ajoi kuitenkin kosijat tiehensä I. Emma Säärelä, s. 12.12.1886 Pe, haukkumasanojen ja luudan kanssa. Ko- k. 18.2.1968 Ivalo, vihitty 1926 Otto timatkalla Nils lauloi jokijäällä: Lempi Viljami Elomaan, e. Enckell, kanssa, s. on Leinosen, Dagny on minun, mutta itte 3.8.1883 Vanaja, k. 16.11.1949 Uts, emäntä Emma, se olkhot vaikka pirun.” asuinpaikka Vouvatus, Suomen puolel- (Beddari 2004, 80-81.) la. Otto omisti Koutoniemi-nimisen ti- II. Marie Säärelä, s. 15.9.1888 Pe, k. 1975 lan (uusi vilj. tila Pitkäjärven kylässä). Norja (kuva hänestä Beddari 2004, 44), Lapset: vihitty Ingvald Eriksenin kanssa, s. 1885, A. Sipri Erling Elomaa, s. 28.8.1913 k. 1958, vuodesta 1918 asettui asumaan Pe, k. 14.11.1993 Haaparanta, vihit- Norjan puolelle Nyrudiin, �����������asuinpaikka ty 1940 Laina Vilhelmiina Vaaralan Brattli (Ingvald Eriksen tuomittiin 1953 kanssa, s. 23.8.1918 Roi, k. 16.3.1993 neuvostovakoojien kyytien järjestämis- Haaparanta (Sipri Otonpoika Elo- estä (Jentoft 2008, 147)). Lapsi: maa, Vouvatusjärvi, v. 1934 armei- A. Johan Berner Eriksen, s. jaan) (TMM , 99) 11.2.1912, vihitty Grethe Johanne B. Dagny Helena Elomaa, s. Hildosen kanssa, s. 4.12.1918, asuin- 7.5.1920, Pe, vihitty 1939 Benjamin paikka Brattli. Seurujärven kanssa, s. .1.1909 Pe, III. Olga Säärelä, s. 12.1.1890 Pe, k. kaatui Luttojoella 26.7.1941, asuin- 30.3.1938 Pe, Höyhenjärvi, vihitty 1910 paikka Vouvatus, Suomen puoli. Vi- Herman Aleksanteri (Santeri) Kumpu- hitty 2. avioliittoon Petteri Juhani lan kanssa, s. 28.8.1888 Pe, asuinpaikka Palton kanssa, s. 29.6.1922 Uts. Lap- Saarikoski, Suomen puoli. Lapset: sia: Eero Sulevi, s. 26.12.1938, k. A. Frits Sanfred, s. 16.5.1910 Pe 31.3.1977 Uts, Eino Viljo, s. 6.5.1941 B. Alarik Anselm, s. 15.5.1912 Pe Pe, k. 31.7.1982 Gävle, Lea Vuokko C. Fabian, s. 18.1.1914 Pe (Fabian Anneli, s. 30.3.1944 Pe, Leo Olavi, Santerinpoika Kumpula, Valasjärvi, s. 2.10.1948 Uts, Elsa Anja Marita, s. sotaväkeen 1935), k. 27.2.1940 kaatui 26.12.1949 Uts, Armi Emma Unelma, sodassa s, 14.2.1960 Uts, Ansa Lempi Valpuri, D. Helena, s. 14.2.1916 Pe s, 8.2.1962 Ivalo. E. Petteri, s. 1.2.1918 Pe C. Lempi Kristiina Elomaa, s. F. Maria Elina, s. 4.2. 1920 Pe 24.11.1922 Pe, k. 20.3.2003 Ivalo, G. Siiri (Sigrid), s. 16.7.1922 Pe, k. vihitty 1945 Vilho Jaakko (Vilhelm) 2009 Ivalo Leppäkankaan kanssa Ivalosta, s. H. Elsa, s. 9.5. 1924 Pe, k. 11.5.1924 25.2.1927 Ylistaro. ”Höyhenjärven Elo- I. Elsa, s. 12.7. 1925 Pe, k. 17.10.2003 maalla oli kaksi kaunista tyttöä, Lempi Ivalo ja Dagny. Eräänä päivänä lähti Nils J. Egil Petsamo, s. 22.11.1927 Pe, k. Vesmajärvi heille kyläreissulle, koska hän 24.5.2004 Sandvik oli ihastunut Dagnyyn. Samaan aikaan K. Hilma, s. 5.3.1929 Pe pihamaalle ilmestyi kulkukauppias Lei- L. Heimo, s. 16.12.1930 Pe

62 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

IV. Judith Lyngmo (o.s. Säärelä), ka Kotajoen tienristeys, Kirkkoniemi s. 29.7.1893, k. 11.10. 1985, vihitty E. Ida Minerva, s. .4.1917, k. 1911 Essaias Sotkajärvi Lyngmon 10.9.2006, vihitty Einar Bordi´n kans- (”Sotkan Essa”) kanssa, s. 26.9.1880 sa, s. 24.2.1912, asuinpaikka Maito- Pe, k. 22.10.1961 Nyrud, (Judithin kuva koski, Paatsjoki (Minerva, ks. Bed- (Beddari 2005, ); Essaiaksen kuva dari 2004, 62 vapaa-ajasta) (Beddari 2005, 116)) asuinpaikka v. F. Olga Hilja, s. 8.10.1918, k. 1911 Lyngmo, Jordankosken yläpuolel- 25.12.2010, vihitty Åge Selmer Jo- la, Höyhenjärvellä. Schaanning (191�����6, hansenin kanssa, s. 13.4.1915, asuin- 106-108)������������������������������� kertoo laajasti ”Saatka Essan” paikka Vuoremijoki. metsästystaidosta. Lapset (13): G. Harry Benjamin Sotkajärvi, s. A. Hedvig Marie, s. .11.1911, k. 9.8.1920, k. 27.5.1994, vihitty Aili Eli- 10.4.1968, vihitty 1. kerran Helge na Kuuvan kanssa, s. 10.2.1921 Inari, Dahlin kanssa, asuinpaikka Vuoremi- k. 29.9.2004 Ivalo, asuinpaikka Vou- joki, vihitty 2. kerran Kiril Kemof- vatus. fin kanssa, s. 4.6.1913, k. 24.8.1987 H. Arvo Nestor Sotkajärvi, s. Tornio, asuinpaikka Vouvatus. (Ke- 19.5.1922, k. 20.1.2003, asuinpaikka moff Kiril Grigorinpoika, Porovaara, Vouvatus (veljekset Arvo ja Hemming sotaväkeen 1935; Kemoff on Vienan taitavia laulamaan suomenkielisiä lau- karjalainen sukunimi) luja (Beddari 2005, 113)). B. Gulli Evida, s. .11.1911, k. I. Vilhelm Ilmar Högre (eli����������� Sotkan 30.11.1986, vihitty Nils Eugen Nilse- Vilho)�����������������������������, s. 3.11.1923, k. 30.9.2000, nin kanssa, s. 26.5.1904, k. 1986, asuinpaikka Lyngmo, huuliharpun- asuinpaikka Vuoremijoki. (Huom. A soittaja (Beddari 2004, 85). ja B olivat kaksosia, kuva heistä ja äi- J. Kåre Arthur Grengård, s. distä, Wikan 1975, 64-65) 3.3.1925, k. 1.1.2011, asuinpaikka C. Helge Hemming Sotkajärvi, Kirkkoniemi. poromies, tilallinen, s. .7.1913 , k. K. Eila Lyngmo, s. 3.1.1927, vihitty 22.3.1998 Nyrud, vihitty 1941 Anna Villy Brandseggin kanssa, s. 4.7.1928, Maria Sarren kanssa, s. 20.2.1919 asuinpaikka Trondheim. Inari, k. 20.5.2006, Etëlä-Varanki, L. Arne Fridtjof Lyngmo, s. 27.11. asuinpaikka Höyhenjärvi, Vouvatus 1931, k. 20.11. 2001, asuinpaikka (kuva Hemmingistä (Beddari 2005, Oslo. 125); kuva avioparista (Beddari 2004, M. Rakel Vernen, s. 12.2.1936, vihitty 187); kuva Anna Maria Sotkajärvestä Erik Jacobsenin kanssa, s. 21.2.1936, (Pasvik. Norsk-russisk naturreservat, asuinpaikka Kotajoen tienristeys, s. 57)) Kirkkoniemi. D. Astrid Ovidia, s. 17.11.1915, k. V. Benjamin (Benjam) Säärelä, s. 11.6.2010, vihitty 1. kerran Anton 28.7.1897 Paatsjoen Venäjän puolella, Jakobsenin kanssa, asuinpaikka Kirk- k. 29.7.1946, muutti 1920 Noatunista koniemi, vihitty 2. kerran Einar Aron- Suomen puolelle, Petsamon käräjäkun- senin kanssa, s. 1.10.1917, asuinpaik- nan kihlakunnanoikeuden lautamies

63 Leif Rantala

1920-luvulla, 1944-1946, herastuomari 2. Anna Kaisa Rautiola, s. 26.6.1873 ( TMM , 173), k. 29.7.1946, vihitty 1925 Salmijärvi, kastettu Norjassa, k. 14.10.1945 Eliina Myllärin kanssa, s. 26.6.1908 evakossa, vihitty 1899 Salmijärvellä Mart- Kittilä, asuinpaikka useassa paikassa ti (Mårten Andersson) Sarren kanssa, s. Paatsjoen Suomen puolella, Salmijärvi, 9.1.1862 (tai 8.2.), k. 17.10.1930, saaneet Tangenfoss ) ja Vaarlamasaaren lähellä. uudisasukasoikeuden Vienan eli Arkan- Lapset: Lauri Leo, s. 1926, Hilkka An- gelin kuvernementin Aleksandrovskin nikki, s. 1929, Eero Kalevi, s. 1935, kihlakunnan Kolsko-Loparskin kunnan Heikki Juhani, s. 1938, Marja Terttu, s. Tshalmozeron (Salmijärven) kylään. 1939, Timo Antero, s. 1940, Seija Tell- Kaisa Sarre osallistui 10.7.1925 pidet- ervo, s. 1942, Kerttu Elina, s. 1944. tyyn tiekokoukseen. …”Kaisa Sarre il- moitti lisäksi, että Höyhenjärven majata- Maria Eveliinan toinen puoliso oli Rein- lo on rakennettu hänen viljelemälleen hold Seilonen, s. 20.9.1873 Kuhmoniemi, perunamaalle, josta venäläiset virano- k. 12.5.1935 Pe, asuinpaikka Vaarlama- maiset olivat luvanneet korvauksen, jota saari. Pienviljelijä Reinhold Seilanen oli olikin v. 1917 maksettu 60 markkaa…” 1928 Suomen Puuteollisuustyöväenlii- (Petsamolaista 1986, 30). Anna Kaisa ton Höyhenjärven osaston 210 puheen- on saanut varsin paljon huomiota osak- johtaja. (TMM, 16.) Renne Seilanen seen kirjallisuudessa. Näin kirjoittaa osallistui 10.7.1925 pidettyyn tiekokouk- esim. Ernst Lampén teoksessa Jäämeren seen (Petsamolaista 1986, 30). Lapset: hengessä: VI. Reino Seilonen, s. 11.10.1915 Vaar- ”…Lähitalon emäntä, pitkä laihahko lamasaari, k. 2.7.2002 Ivalo, asuinpaik- nainen, saapui majataloon sopimaan soutupal- ka Karigasniemi, vihitty Maila Pikku- kasta. Se oli mielestämme hieman Lapin hin- Peuran kanssa, s. 4.3.1913 Marraskoski, tojakin korkeampi, niin että halusimme tavata Roi, k. 11.8.2003 (Reino Eveliinanpoi- isäntää. ka Seilonen, sotaväkeen 1936, huom. - Minä talossa sekä isäntä että emäntä äidinnimi (TMM, 100)). Lapset: Aimo olen. Minä talossa määrään, ei isännällä ole Veikko, s. 1941, Jaakko Kalevi, s. 1943, mitään sanomista. Eikä se paitsi kuulekaan Ritva Meeri Marjatta, s. 1947, Veli Pent- juuri mitään. ti, s. 1951, Terho Tauno, s. 1953. Siis ilmetty Louhi Pohjolan emäntä, tuo VII. Aino Seilonen, s. 19.11.1917, Pe, Anna Kaisa Sarre! Hän seisoi edessäni pitkänä k. 1984 Gävle, vihitty 1935 Toivo Ma- ja solakkana kuin tukinuittaja ja hymyili it- tias Mäenpään kanssa, s. 7.4.1908 Jalas- setietoisen varmasti. Tuommoiselle lupaa ker- järvi, k. 19.8.1973, Ivalo, asuinpaikka naasti suuremmankin soutupalkan. Hän vie Ruotsi. Lapset: Hellin Sinikka, s. 1935, varmasti perille. Mutta uteliaisuuteni paloi Terttu Tellervo, s. 1937, k. 1997, Hilkka nähdä isäntää: Marjatta, s. 1938, Aune Onerva, s. 1940, - Eikö sentään saisi tavata teidän her- Esko Johannes, s. 1941, Anja Hellevi, s. raanne ja miestänne? 1951. - Miksei! Anna Kaisa avasi porstuan oven ja viittasi

64 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika etusormellaan jollekin siellä porstuan nurkassa. Vaarlamasaaren mantereen puolella1. Sisään astui hitain askelin pienen pienokainen Bernhard oli v. 1928 Suomen Puuteol- ukko, niin kuin joulutonttu, harmaatukka, lisuustyöväenliiton Höyhenjärven osas- mustasilmä. Se oli Anna Kaisan nöyryyteen ton no 210 sihteeri. Lapset: ja tottelevaisuuteen kasvatettu, itseään paljon A. Kirsti Kuvanto, s. 26.3.1929 Pe, k. vanhempi mies. Heti ensi silmäyksellä huoma- 2.9.1997 Kemi, vihitty Reino Vuoki- si, että ukko oli lappalainen. Sen nimestäkin lan kanssa, s. 1.1.1928 Sodankylä, k. kuuli. Yksi niitä monia satoja avioliittoja, 22.1.1989 Oulu. jotka lopettavat Lapin kansan. Anna Kai- B. Ismo Olavi Kuvanto, s. 24.9.1930 san vanhemmat olivat muuttaneet Kittilästä, Pe, k. 12.10.1960 Roi, vihitty Helvi hän tosin syntynyt Patsjoella, mutta yhtä hyvä Enojärven, s. 18.5.1927 Pe kanssa. suomalainen kuin kuka tahansa Suomen C. Pentti Kalevi Kuvanto, s. 15.9.1933 rintamaitten emäntä. Ukko Sarre oli pienuudes- Pe, k. 20.10.1978 Veteli, vihitty 1969 taan huolimatta kaunis ukko, silmät kauniit, Maija Liisa o.s. Isohannin kanssa, s. kasvot säännölliset. Eleiltään oikea filosofi, 10.11.1940 Kannus. niin kuin maailman kaikki tohvelisankarit D. Viljo Antero, s. 20.2.1935 Pe, k. Sokrateksesta lähtien ovat olleet. Naisvalta 20.6.1958 Tervola neuvoo miehelle resignation suurta kykyä, alis- IV. Karl Ludvig Sarre, s. 21.10.1903 tumista nurkumatta aina kuolemaan saakka. Salmijärvi, k. 26.3.1931 Vaarlamasaari. (Lampén 1921, 89). V. Maria Evida Sarre, s. 9.1.1907, He jäivät asumaan Varlamasaareen. hukkui Paatsjokeen 11.9.1933, vihitty Lapset: 1926 Hans Kärnän kanssa, kuoli noin I. Sofia Amanda Rautiola, s. 16.12.1896, 1980, asuinpaikka Kontiosalmi (Svan- k. 15.1.1974 Ylitornio, vihitty 1919 Mat- vikin pohjoispuolella), Paatsjoella. ti Henrik (Heikki) Mustosen kanssa, s. VI. Emil Kristian Sarre, s. 6.7.1910 Pe, 2.3.1895, k. 1978 Ylitornio, metsänvar- k. .10.1944 Karihaara, Kemi, jossa tija, asuinpaikka Höyhenjärvi, omisti Petsamon ER. OS. P, eli Luton mie- uuden viljelystilan ”Jänkälä”, kihlakun- het oli määrätty suojelemaan Kemin nanoikeuden lautamies 1944-46. Henrik tehtaita, vihitty 1936 Tilda Ulrika Mik- Mustonen osallistui 10.7.1925 Höyhen- kosen kanssa, s. 3.3. 1918 Kuusamo, järven majatalossa pidettyyn tiekokouk- k. 5.1.1992 Inari. (”Naimisiin menin höy- seen (Petsamolaista 1986, 30). Lapset henjärveläisen Eemeli Sarren kanssa ennen (adoptiotyttäriä): Unelma Orvokki, s. talvisotaa. Talossa oli Eemelin lisäksi hänen 1930, Ritva Tuulikki, s. 1940 tomera äitinsä.” (Pystynen 1995, 9.)) II. Juho Niilo (Nils Johan) Sarre, s. Lapset: 19.9.1899 Pe, k. 12.7.1924 Pe, hukkui. A. Anja Marjatta Sarre, s. 1.5.1937 III. Oskar Bernhard Sarre, s. 8.5.1901 Pe, puoliso Grigorij Sutskov, s. Vaarlamasaari, k. 18.9.1937 Höyhen- 20.3.1939. Eronneet. järvi, otti nimen Kuvanto, vihitty 1929 B. Liisa Tuulikki Sarre , s. 9.2.1939, Siiri Korhosen kanssa, s. 9.11.1905 k. 1952 Siperia, Neuvostoliitto. Roi, k. 7.10.1970 Tervola, asuinpaikka C. Laila Sigrid Sarre, s. 20.2.1940, k.

1 Käydessäni kesällä 2010 Vaarlamasaaressa näkyi myös mantereen puolella runsaasti talojen kivi- jalkoja (Leif Rantala). 65 Leif Rantala

1947 Murmansk (syntynyt Norjassa kanssa, s. 27.4.1880 Muddusjärvellä, as- talvisodan aikana, elänyt Suomessa, uinpaikka Vaarlamasaari, tiettävästi Os- kuollut Neuvostoliitossa). karin vanhempien luona. Valborg meni myöhemmin naimisiin Hannu Posion Tilda, hänen äitinsä Ulla (Mikkonen), kanssa ja he asettuivat asumaan Vaarla- tyttäret Anja, Liisa ja Laila jäivät virano- masaareen. Tila oli vielä 1930 Oskarin maisten laiminlyöntien johdosta Neuvos- perikunnan nimissä, mutta tilan nimeksi toliiton puolelle, kun rauhansopimuk- oli pantu ”Posio” ilmeisesti Hannu Po- sen mukaan Suomi luopui Petsamosta. sion mukaan. Lapset: Anja Sarre on julkaissut omakustanteen I. Teodor (Teuvo) Rautiola, s. 8.11.1915, hänen ja hänen perheensä kohtalosta k. 3.4.1929 (hukkui Paatsjokeen). Neuvostoliitossa. Tilda palasi Suomeen II. Sigvard, myöh. Oiva Sigvard Rau- 1972 ja Anja 1989. (Sarre 2000) Monet tiola, s. 28.10.1916, Pe, k. 17.3.1973, mukana olleet korostavat kuinka huo- Alatornio, vihitty Laina Maria Pekka- nosti Petsamon väestön evakuoiminen lan kanssa, s. 3.8.1918, Kemijärvi, k. oli järjestetty syksyllä 1944. Useat henki- 8.1.2000, Tornio, asuinpaikka Tornio löt pääsivät aivan viime hetkessä Petsa- (Rautiola Sigvard Oskarinpoika, Salmi- mosta pois saksalaisten autoilla ennen järvi, sotaväkeen 1936), tyttäret: Rauha kuin venäläiset ottivat alueen haltuunsa. Terttu, s. 24.4.1940 Pe, Taina Tuulikki, s. 3.1.1942 Pe. VII. Aleksanteri Sarre, s. 24.12.1915, 7. Elsa Fiina Rautiola, s. 15.7.1886 k. 11.2.1945, (Sarre Aleksanteri Mar- Vaarlamasaari, kuoli samassa paikassa tinpoika, Höyhenjärvi, sotaväkeen 13.8.1907, vihitty norjalaisen tutkijan, 1936), vihitty 1938 Eila Vaaran kanssa Hans Thomas Lange Schaanning´in s. 19.12.1921 (myöhemmin Kultti), k. (sukunimi lausutaan: Skonning) kans- 19.11.2004 Ivalo, lapsi: Soili Anneli, s. sa 3.4.1902 (jos päivämäärä on oikea 22.8.1939. Elsa ei ollut vielä täyttänyt 16 vuotta!), s. 2.3.1878 Kristiania, k. 15.3.1956 3. Josefiina Rautiola, s. noin 1875 Kragerö, asuinpaikka Vaarlamasaari. Vaarlamasaari, k. pienenä Vaarlamasaari. Lapset: I. Torolv Schaanning, s. 16.2.1902 4. Johan Mattias Rautiola, s. 17.9.1878 Kirkkoniemi, k. 20.6.1939 Vesisaari, Vaarlamasaari, kuoli nuorena vahingon- vihitty Ivara Sofie Sund´in kanssa, s. laukauksen seurauksena. 8.2.1888 Namdalen, k. 4.5.1985, asuin- paikka Noatun. Torolvin kuva kirjassa 5. Serafiina Rautiola, s. Pe, kuoli nuo- Pasvik, Norsk-russisk naturreservat, s. rena Vaarlamasaaressa. 31. Lapset: A. Hans Lyder Schaanning, s. 6. Nils Oskar Rautiola, s. 10.5. 1884, 18.10.1926, asuinpaikka Noatun, k. Pe, kuoli Venäjän armeijan palveluksessa 15.12.2001. 1. maailmansodan aikana 1917, vihitty B. Eva Karen (Schaanning) Koll- Aila Valpuri (Valborg) Uulantytär Sarren ström, s. 26.7.1929, k. 16.2.1999

66 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Kirkkoniemi, vihitty Johs. (Johan) k. 4.4.2008 Tervola, puoliso Otto Nii- Kollströmin kanssa, s. 14.5.1918, as- lo (Johan Petter) Ranta, lapset: Irma, uinpaikka Kirkkoniemi. Evan lapsuu- Elma, Sulo, Anja, Tyyne, Eetu, Teemu, denkuva on kirjassa Pasvik, Norsk- Johan, Oiva, Kauko, Unto, Sinikka, russisk naturreservat, s. 96. Veijo. II. Gunnar Schaanning, s. 23.6.1904 II. Eleonora, Pe, k. 1914 Pe. Vaarlamasaari, k. 12.2.1970 Kirkkonie- III. Dagny Emilia, s. 19.5.1913 Pe, k. mi, insinööri, amatööriarkeologi, asuin- 24.2.1978 Tervola, puoliso Esaias Her- paikka mm. Indonesia, v. 1938 lähtien man Kunnari, lapset: Hilkka, Auvo, Noatun veljensä sairastuttua. Kirsti, Sinikka, Elvi, Toivo, Esa. III. Bergliot Schaanning, s. 9.8.1906 IV. Elisa Serafiina, s. 1916 Pe, k. Vaarlamasaari, k. 2.12.2004 Horten, 31.3.1931 Pe. vihitty 1928 Carsten Lunde Schmid- V. Matias Ilmari, s. 30.10.1918 Pe, k. tin kanssa, joka istui vankilassa 1942- 18.8.2001 Mäntyharju. Vihitty 1944 1945 vastarinnasta saksalaisia vastaan, Meeri Elisa Orkon kanssa, s. 26.6.1920 k. 1981. Pariskunta omisti Falkensten Suomenniemi, k. 21.4.2006 Mäntyhar- Bruk -nimisen aateliskartanon Horte- ju, lapset: Kirsti, Marjo. nissa. Bergliot hoiti taloudenpitoa ja VI. Nestor Leonard, s. 27.8.1920 Pe, k. joka päivä oli 12-14 ihmistä ruokapöy- 23.2.1990 Hki, vihitty Kerttu Laakko- dässä. Lapset: sen kanssa, s. 13.5.1924 Pe, k. 9.3.2006 A. Carsten, s. 23.12.1928, k. 21.10. Roi, vihitty Taimi Tellervo Pent- 2003, asuinpaikka Horten, Norja, otti tisen kanssa, s. 3.10.1920 Kuopio, k. poikansa, Trond Schmidtin, kanssa 17.12.1987 Hki. em. kartanon hoidon v. 1974, Trond VII. Sulo Helmer, s. .12.1922 Pe, k. otti kartanon hoitoonsa yksinään v. 3.8.2008 Tervola, puoliso 1946 Martta 1987. Kotaniemi, s. 15.5.1923 Kuusamo, k. B. Johan, s. .5.1930, k. 3.3.1999, 26.9.1996 Tervola, lapset Eila, Seppo, asuinpaikka Vestfold, Norja. Arto, Heikki, Anne, Ari. C. Arild, s. 3.11.1946, asuinpaikka VIII. Edvin Ernest, s. 11.1.1925 Pe, Vestfold, Norja. puoliso Elma Puikko, asuinpaikka D. Ingrid, s. 14.8.1948, vihitty Terje Kemi, lapsi: Elsa. Hegg´in kanssa. Asuinpaikka Vest- IX. Irja Rigina (myöhemmin Regina), s. fold, Norja. 20.7.1927 Pe, k. 1.6.1991 Hyvinkää. X. Esa Kalevi, s. .7.1930 Pe, k. 8. Hilma Petrina Rautiola, s. 8.8.1889 24.7.1972 Hki. Vaarlamasaari, k. 15.2.1975 Tervola, vi- XI. Lea Ester, s. 3.1.1933 Pe, k. hitty 1911 Johan Fredrik Seurujärven 15.10.2010 Espoo, vihitty 1955 Viljo kanssa, s. 15.4.1886 Kittilä, k. 22.7.1963, Putkosen kanssa, s. 25.7.1928 Nivala, Tervola, asuinpaikka Pitkäjärvi, Petsamo. k. 6.11.1971 Espoo, lapset: Veijo, Reijo, (Kuva Fredrik ja Hilma Seurujärvestä, Maj-lis. Martikainen 2002, 33). Lapset: XII. Veijo Antero, s. 17.5.1935, I. Tyyne Elina Rautiola, s. 14.5.1909 Pe, Pitkäjärvi, puoliso 1956 Hilja Sanelma

67 Leif Rantala

Penttinen, s. 18.7.1928 Säyneinen (Vei- hottivat sakeat koiranputki- ja nokkos- jo Seurujärvi on kirjoittanut partisaa- kasvustot, vanhoilla peltotilkuilla näiden nien hyökkäyksestä heidän taloonsa lisäksi päälajina on maitohorsma. Nok- 17.8.1943 (TMM, 635-637)), asuinpaik- kosten lisäksi entisistä rikkaruohoista jäljel- ka sodan jälkeen Tervola, Valkeakoski. lä ovat mm. peltopillike ja karheapillike. Lapset: Tuula, Arvo, Marja, Seija, Jor- Lajistosta ovat entisen heinäviljelyksen ma, Esko, Helmi. (osin myös saksalaisten huoltokulje- tusten) perua aikanaan viljeltyjen nur- Saarta koskevat luonnontieteelliset mipuntarpään ja timotein lisäksi mm. tutkimukset hiirenvirna ja aitovirna, niittynätkelmä, valko- ja puna-apila, paimenmatara sekä Petsamon kaudella Vaarlamasaaren kas- ojakärsämö. (Piirainen 1997, 20.) villisuutta tutkittiin vuosina 1928-1929. Silloin saaren koko oli 18,91 hehtaaria, Saksalaisten aika siinä oli kolme tilaa, useita rakennuksia mukaan lukien navettoja ja latoja. Niit- Toisen maailmansodan aikana saksalai- tyjen osuus oli 12,3 ha. Viljelymaaksi silla oli suuri määrä sotilaita Petsamon luokiteltiin vain 1,31 ha ja siihen luettiin alueella. Arvioidaan, että vuonna 1942 myös joitakin pieniä puutarhoja. Niissä saksalaisten sotilaiden määrä pohjoises- viljeltiin raparperia, sipulia, porkkanaa ja sa oli 250 000 miestä, kun esim. Suomen retiisiä. Niihin aikoihin saaren eteläinen koko armeijan vahvuus vuonna 1941 oli kolmannes oli avointa maisemaa niittyi- 450 000 miestä. Saksalaiset toivat myös neen ja kaksine tiloineen (Saari ja Posio). neuvostoliittolaisia vankeja muualta Keskellä saarta oli toinen niitty, jonka pohjoiseen, mutta tiedot lukumääristä lähellä oli kolmannen tilan rakennuksia vaihtelevat. Tiedetään, että sotavangit (Niemelä). (Alm & Piirainen 1997, 39.) rakensivat tiet Storskog – Kolttaköngäs, Vuosina 1928-1929 1,87 ha oli vielä Parkkina – Tårnet Norjan puolelle ja viljeltäväksi sopivaa maata, 0,57 ha oli paransivat Rovaniemi – Liinahamari -tien. viljeltäväksi sopivaa ranta-aluetta ja 1,76 (Westerlund 2008, 100.) On myös tie- ha oli jänkää. Heinänviljely yleistyi vasta dossa, että eräs Neuvostoliiton puolella 1920-luvulla ja peltoviljely oli hyvin vaa- asuva saamelaisperhe jäi saksalaisten timatonta. (Alm & Piirainen 1997, 37- vangiksi ja monen vaiheen jälkeen päätyi 44; Piirainen 1997, 18.) Piippolaan. Saksalaisten vankileirit sijait- Miten oli tilanne 1996-1997, kun saari sivat Jäniskoskella, Nautsissa ja Salmi- oli autio vuodesta 1944 asti eli yli 0 järvellä. Saksalaisten julmuuksia Salmi- vuotta Neuvostoliiton käsissä? Metsit- järvellä on dokumentoinut suomalainen tyminen uhkasi niittyjä. Vuonna 1996 tutkija Lars Westerlund. (Westerlund noin 0 % saaren eteläniityistä oli yhä 2008b, liite 1.) niittyinä ja 70 % saaren keskiosassa oli Mitä sitten saksalaiset tekivät Paats- niittyä. Vuonna 1996 eteläinen alue oli jokilaaksossa? On selvää, että saksalais- kasvillisuuden suhteen rikkainta aluetta. ten isot joukot vaativat aikamoisia logisti- Entisillä talon- ja navetansijoilla re- sia ratkaisuja. Saksalaiset rakensivat mm.

68 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika siltoja Paatsjoen yli. Jatkosodan aikana saksalaisilla oli seuraavia kohteita: pans- Saksan armeijan huoltoliikenteessä sariosaston lepoalue, venäläisten sota- käytettiin paljon muuleja. Keski-Eu- vankien leiri, saksalaisen metsäpäällikön roopastakin asti tuodun rehun mukana tukikohta (koska saksalaiset kaatoivat kulkeutui runsaasti vieraiden kasvilajien täällä runsaasti puita), ruoka- ja rehuva- siemeniä. Sota-aikana ei kukaan tiet- rasto, ja apteekki, joka aiemmin oli Kirk- tävästi tutkinut tätä tulokaslajistoa. So- koniemellä. (Sör-Varanger 1997, 163, dan jälkeenkään alueella ei liene tehty 172.) kasvitieteellistä tutkimusta ennen Pasvik Nyrudin kohdalla meni kaksi siltaa Zapovednikin perustamista, jolloin kas- Paatsjoen yli. Ensimmäinen silta, joka viston selvitys pantiin alulle. Tässä Pet- oli puusta tehty, tuli valmiiksi ennen samon osassa kulkija tuntee edelleen ole- saksalaisten hyökkäystä keväällä 1941. vansa kuin tutkimusmatkailija: alueelle (Partanen mainitsee tarkan valmistu- uusia lajeja tuntuu löytyvän jatkuvasti, mispäivän 7.6.1941.) Toinen oli rautasil- eivätkä Petsamolle tai jopa koko Mur- ta, mutta kansi oli punaisesta hongasta, manskin alueellekaan uudet havainnot joka oli tuotu Euroopasta. Paikalla oli ole aivan kiven takana. (Piirainen 1997, kaksi siltavartijaa. Sillat olivat vierekkäin 19.) ja saksalaiset tuhosivat itse sillat vetäy- Nyrudissa Vaarlamasaarta vastapäätä tyessään syksyllä 1944 (kuva ). (Sör-

Kuva 7. Saksalaisten sodan aikana rakentaman sillan jäännöksiä Vaarlamasaaresta mantereelle. Ku- vassa myös Natalia Polikarpova, FT, luonnonpuiston tieteellisen työn varajohtaja. Kuva Veronica Shenshin, 2010.

69 Leif Rantala

Varanger 1997, 20, Partanen 2010, 148, jasta ”Petsamosta Siperiaan”. Anjan eno kuva sillan jäänteistä on sivulla 157.) oli seuraavassa kohdassa mainittu Janne Kirsi Kuusikko on tutkinut Petsamon Mikkonen. ”Väärälle” puolelle rajaa rikollisuutta ja hän kirjoittaa, että pet- jäivät siten Tilda Sarre ja hänen kolme samolaisilta hävisi lautatavaraa, sahoja tytärtään. Tilda tuli Suomeen 1972 ja jne., joita saksalaiset tarvitsivat. Sak- tytär Anja vuonna 1989. salaiset veivät myös kokonaiset mökit. 2. Janne Mikkosen perhe, joka dra- (Kuusikko 1996, 414-415.) maattisten vaiheiden jälkeen pääsi Saksalaiset lähtivät Petsamosta loka- Suomeen vuonna 1946 . Janne Mikkonen kuussa 1944. Sitä ennen Suomi oli sol- (oikeastaan Johan Leander Mikkonen, s. minut rauhan Neuvostoliiton kanssa ja 1908 Kuusamo, k. 1988 Kaaresuvanto) sen yhteydessä Petsamo ”palautettiin” (vaimo Friida Annikki Kallovaara, s. kuten termi kuului, Neuvostoliittoon. 1919 Kannus, k. 1986 Muonio) on kir- Suomalainen väestö oli muutamaa per- joittanut pienen kirjasen perheen vaiheis- hettä lukuun ottamatta evakoitu Suomen ta. Kirjasen nimi on ”Lapin miehen uusien rajojen sisäpuolelle. Petsamolais- muistelmia”. Perhe oli asunut Hakokos- ten sijoituspaikaksi tuli Tervolan Vare- ken alapuolella Kalaniemi-nimisessä joki paitsi kolttien, jotka sijoitettiin Se- paikassa. Olav Beddari on painattanut vettijärven ja Nellimin seuduille aika koko kirjasen sisällön omaan kirjaansa lailla inarinsaamelaisten alueille. Paatsjoella ja Petsamossa (s. 191-211). Perheen mukana oli myös Ulla-anoppi, Petsamoon jääneet suomalaiset joka tuli Suomeen kaksi vuotta muiden vuonna 1944 jälkeen sekä muuan vanha mies, Aukusti Lahtinen, joka kuoli Neuvostoliitossa. Suomalaiset lähtivät Petsamosta ��������syksyllä ”Väärälle” puolelle rajaa jäivät siten An- 1944, vaikka kansainvälisen lain mukaan nikki Mikkonen, hänen neljä tytärtään, tällaisissa tapauksissa siviiliväestö voi hänen äitinsä ja vanhus Aukusti Lahti- ja saa jäädä paikoilleen. Ehkä Neuvos- nen, helmenkalastaja. toliiton ilmapiiri Stalinin aikoina ei ollut 3. Juhani Suikki ja Aarne Mäki, jotka sellainen, että se olisi houkutellut ketään olivat jo talvisodassa taistelleet Neu- jäämään paikoilleen. Vaikein tila oli kolt- vostoliiton riveissä suomalaisia vastaan. tasaamelaisilla, joista varsinkin vanhem- Talvella 1944-1945 Suikki ja Mäki ilmes- pi väestö olisi halunnut jäädä vanhoille tyivät Mikkosten pihalle. Annikki Mik- asuinpaikoilleen. Yhteensä ���������noin 00 konen kertoo tästä tapahtumasta näin: henkeä����������������������������� jäi enemmän tai vähemmän va- ”Eräänä päivänä sain suureksi yllätyksekseni hingossa paikoilleen uuden rajan toiselle poronlihaa. Kaksi miestä, jotka tunsin oikein puolelle. hyvin, Juhani Suikki ja Aarne Mäki, olivat Seuraavat henkilöt ovat syksyllä 1944 teurastaneet poroja anoppini pihalla, Juhani jääneet Petsamoon: Suikkia kutsuttiin tavallisesti Pikku-Jussiksi. 1. Ylempänä mainittu Emil Sarren Hän oli auttanut meitä väliaikaisen asunnon perhe, joka unohtui Petsamoon. Per- kanssa talvisodan jälkeen, ja perheen vanhana heen vaiheista voi lukea Anja Sarren kir- ystävänä hän oli muistanut minua. Hän ja

70 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Aarne Mäki olivat valinneet Neuvostoliiton, vaa pakoon. koska he silloin voivat liikkua vapaammin Kellinsalmi ja toinen kaveri pääsivät vii- raja-alueilla. Minä en heitä tavannut, mutta mein, kuukausia kävelyn ja monien vaara- he olivat käyneet anopin luona.” (Beddari tilanteiden ja mutkien jälkeen kotiin Uuraan. 2004, 200, Sverloff 2003, 132.) Aarnesta Kellinsalmi kuuli vasta so- Suikin ja Mäen kohtalosta Mirjam dan jälkeen. Suikki oli armahdettu ja pääsi Kälkäjä kertoo sähkopostissa näin jou- Montshegorskiin, jossa Kellinsalmi asui. Hän lukuussa 2010: ”Aarne Mäen kohtalo oli oli kertonut, että he selvisivät lautalla tulva- raskas hänen vanhemmilleen, niin kuin tietysti joesta ja kulkivat 18 vuorokautta pitkin nuoremmalle veljelle Aleksille sekä vanhem- metsiä, nälissään ja janoissaan. Lopulta he malle sisarelle Senja Emilialle, äidilleni. Aarne osuivat pienelle rautatieasemalle ja piiloutui- oli kutsunnassa, jossa todettiin, että hänellä on vat halkopinon taakse, siellä hieman siivoten synnynnäinen sydänvika ja häntä ei kelpuutettu pitkän erämaataipaleen aikana ränsistynyttä sotaväkeen. Se oli miehelle kova kolaus ja tuon ulkonäköään. Kun he olivat nousemassa ju- jälkeen hän lähti talvisota-aikana Neuvostoliit- naan, heidät pidätettiin ja palautettiin takai- toon. ¨¨¨¨ Aluksi Aarne oli lähimaisemissa, sin Siperiaan. kävi talvisodan jälkeen salaa mm. sisarensa Aarne Mäki oli pakomatkan aikana men- luona, tapasi tyttöystävänsä ja pyysi äidiltäni nyt entistäkin huonompaan kuntoon ja hänet meidän lasten kuvaa itselleen. Kun lähdimme armahdettiin kaivostyöstä. Hän pääsi suuta- evakkoon, yhteydet katkesivat. Emme kuul- rin hommiiin. Vuonna 1946 hänet kirjattiin leet Aarnesta mitään vuosikymmeniin. Vuo- kuolleeksi maksasairauteen.” sikymmenten jälkeen kuulin Kirsti Beckerin Sven Lokka (1999,����������������������� 179-188)��������� kirjoit- ohjelman Neuvostoliiton suomalaisten kohta- taa kirjassaan ”Missä on muuttolinnun koti- loista. Siellä eräs partisaanipäällikkö nimeltä maa” myös Kellinsalmesta ja tämän ryh- Akseli Kellinsalmi kertoi Siperian vankila- män pakomatkasta. ajasta ja paostaan sieltä. Hän mainitsi, että Olav Beddari on kirjansa norjankieli- heitä oli kaksi kaveria, jotka suunnittelivat seen versioon lisännyt joitakin henkilö- pakoa vankileiriltä. Aarne Mäki oli niin tietoja Suikista ja Mäestä: ”Juhani Suik- sydäntäsärkevästi rukoillut päästä mukaan, ki, s. 18.11.1899, oli taistellut punaisten että he eivät voineet kieltää häntä ja hänen mu- puolella Salmijärven taisteluissa 1918. kanaan myös Suikin Jussia lähtemästä vaikka Pysytteli sen jälkeen enimmäkseen Nor- tiesivät, että yrityksen onnistuminen isommalla jan puolella. Hänen vanhempansa olivat porukalla on vaikeampaa. Kaisa Suikki ja Olli Portti, kumpikin Hän kertoi ohjelmassa pakomatkastaan, Salmijärveltä. Toisen maailmansodan joka johti suuren tulvivan vesistön rantaan. jälkeen hän asui Neuvostoliitossa. Arne He lähtivät pyrkimään joen yli. Suikki ja Mäen vanhemmat olivat Iida ja Vikke Mäki joutuivat erilleen toisista. Kellinsalmi (Vihtori) Mäki, s. 1916. Perhe tuli Petsa- kertoi, että Mäki ja Suikki yrittivät laatia moon Vihannista 1920 jälkeen ja heillä jonkinlaista lauttaa, kun he kaksi taas löysivät oli tila Maitokosken alapuolella. Arne venerähjän, joka ei kantanut kaikkia neljää. Mäki kuoli Neuvostoliitossa.” (Beddari Kellinsalmi kertoi, että hän näki Aarne Mäen 2005, 235.) viimeksi, kun tämä oli kiivennyt puuhun tul- Jentoft (2008,��������������������������� 53)������������������ kuvaa erään Johan

71 Leif Rantala

Bordi -nimisen miehen toimintaa, joka kuitenkin jätetty radioasemalle. Radistia täysin sopii Juhani Suikin toimintaan. ja Hiltusta oli kielletty jättämästä asema- Jentoft vahvisti sähköpostiviestissä, että paikkaa ennen kuin muut miehet palai- kyseessä on sama henkilö. sivat Norjasta. Hiltunen oli kuitenkin 4. Ensimmäisessä kohdassa maini- omien sanojensa mukaan päättänyt käy- tun Tilda Sarren sisaren, Hilja Amalia dä Porojärvellä anoppiaan tapaamassa. (tai Amanda) Hiltusen, (s. 16.11.1911 Kun hän oli pa-lannut piilossa olleeseen Kuusamo, k. 19.1.1996 Kemijärvi) mies, asemapaikkaan, radisti oli häipynyt ja Väinö Hiltunen ( s. 25.1.1901 Kemijärvi, paikalle oli ilmestynyt saksalainen partio, k. 2.7.1960 Kemijärvi) karkasi Norjan jota Hiltunen oli joutunut pakenemaan”. puolelle ja sieltä meriteitse Neuvostoliit- (Lokka 1999, 164.) toon taistelemaan venäläisten puolella Sotien jälkeen, vuonna 1948, perhe suomalaisia vastaan. Hänen mielestään pääsi muuttamaan Suomeen. Perheeseen Suomesta oli tehtävä neuvostotasavalta, kuului viisi lasta. (Pystynen 1995, 99, jossa valta olisi työläisillä ja Neuvos- Anja Sarren suull. tieto 19.2.2011.) toliiton hyökkäys auttaisi saavuttamaan tämän päämäärän. Hänen asenteensa Vapaa-ajan vietto juontui jo lapsuudenkotoa. Vuoden 1918 kansalaissodassa, jolloin punaiset Ylimaan nuorilla oli pitkä matka juh- ja valkoiset taistelivat vallasta Suomes- liin sekä Svanvikiin että Salmijärvelle. sa, Väinön isä oli joutunut kokemaan Joulun ja uuden vuoden välissä he piti- valkoisten raakaa kidutusta--- Siksi hän vät omia juhliaan. Minerva Bordi (o.s. halusi Talvisodassa taistella suomalaisia Sotkajärvi, ks. ylempänä) kertoi: “Me vastaan. (Pystynen 1995, 71.) Pitkäjärven sisarukset ajoimme porolla Vaarlamasaarelle partisaanien hävityksessä elossa selvin- pitämään hauskaa. Siellä asui Sarreja, Seilo- nyt tyttö oli tuntenut partisaanien mu- sia ja Tervaniemiä, jotka olivat sekä sukulai- kana olleen suomalaisen oppaan. Tämä sia että ystäviä ja me nuoret olimme saman- oli Väinö! ikäisiä. Niin musiikki kuin kaikki muukin Sven Lokka kirjoittaa kirjassaan ”Mis- oli itse keksittyä. Joku osasi soittaa haitaria, sä on muuttolinnun kotimaa” seuraavaa: joku toinen huuliharppua tai mandoliinia. “Suomen armeijan upseeri Väinö Ahtaudesta huolimatta meillä oli lysti. Pojilla Hiltunen oli loikannut Neuvostoliiton oli praskaa eli sahtia ja tunnelma oli katossa. puolelle sodan alussa ja hänen perheen- Näitä juhlia sanottiin nurkkatansseiksi”. sä oli jäänyt Salmijärvelle. Myöhemmin (Beddari 2004, 62.) Ristikentän rajavartijat ja Akseli Kel- linsalmi olivat hakeneet Hiltusen vaimon Kirkolliset olot1 Amandan ja lapset rintamalinjan takaa ja vieneet Tuloman kylään. Hiltunen oli Hautausmaa päässyt neuvostorajajoukkojen rinta- Hautausmaita oli Höyhenjärvellä, Pet- matehtäviin ja myös saanut luottamuk- samon kylässä ja Kuotsisaaressa, jonne sellisia tehtäviä. Partiomatkalla hänet oli arkut tuotiin veneellä. Arkut tehtiin itse.

1 Kirkolliset olot lyhyesti Arto Viitalan tekemien haastattelujen perusteella vuonna 1983.

72 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika

Kuotsisaaren hautausmaa muutettiin, Loppusanat kun sinne oli niin vaikea päästä. Omaiset kaivoivat haudat. Vaarlamasaari on palautumassa entiseen tilaansa, joka vallitsi ennen Nils Rautio- Vihkiminen lan saapumista vuonna 1874. Saaren asu- Vihkiminen saattoi olla esimerkiksi pap- tushistoria kesti siten 1874-1944, eli 70 pilassa. Pappila oli Petsamossa. Mor- vuotta. Nyt on enää muutama henkilö siamella oli kukkakimppu, ei huntua elossa, joka on syntynyt Vaarlamasaa- tai kruunua. Kolme kertaa kuulutettiin. ressa. Saaren nykyiset haltijat, venäläi- Maria-Elina Kumpula kuulutettiin Ala- set tutkijat ja luonnonsuojelijat ovat luostarin kirkossa. Vihkiraamattua ei an- aidosti kiinnostuneita saaren historiasta nettu. ja he haluaisivat matkailun avulla saada tuloja saaren tunnetuksi tekemiseksi. Rippikoulu Tällä hetkellä kehitys on valitettavasti Rippikoulua käytiin Salmijärven menossa väärään suuntaan kun raja-alu- maamiesseuran talolla. Rippikoulu kes- eet suljetaan yhä lisääntyvässä tahdissa. ti yhden viikon tai kolme viikkoa. En- Mutta ehkä joskus tulee sellainen aika, nen rippikoulua ei saanut mennä tans- ettei jokainen käynti raja-alueella vaadi simaan. suurta paperisotaa. Lopuksi haluan vilpittömästi kiittää Pyhäkoulu Maija Kuvantoa tavattoman pyyteet- Maria-Elina Kumpulan isoisä piti py- tömästä avusta tietojen hankkimiseksi. häkoulua. Suuri kiitos! Muita kiitettäviä ovat Anja Sarre, Mirjam Kälkäjä, Petsamon yleis- Jumalanpalvelukset tuntija, Anita Pesonen, inarinsaamelais- Venäjän vallan aikana jumalanpalveluk- ten sukujen erikoistuntija ja Svanhovdin set pidettiin Salmijärvellä Portin talossa, ystävällinen henkilökunta ja hankkeen myöhemmin kansakoululla. Jumalanpal- vetäjä, Tor-Arne Björn sekä Pasvikin veluksia pidettiin vain kesällä ja se kesti luonnonpuiston henkilökunta kutsusta tunnin. vierailla paikan päällä ja omin silmin nähdä saari, Paatsjokilaakson grand old Koulu man Olav Beddari, sekä Norjan puolen informantit Gunnar Sch. Kollström, Vaarlamasaaressa on ollut koulu. Sii- Trond Schmidt ja Eila Brandsegg ja kie- hen on kuulunut luokkahuone ja toinen lentarkastaja Keijo Hopeavuori. huone, missä opettaja Laukarinen asui. Koulua (alakoulua) käytiin kuusi viikkoa syksyllä ja kuusi viikkoa keväällä. Anna Kirjallisuus Kaisa Sarre piti -5 pitkämatkalaista ”koulukortteessa”. Koulun lähellä asui- Alava, R., Laine, U. & Huhtinen, S. vat Seiloset. 2004. Edvard August Vainio´s travels

73 Leif Rantala to Finnish and Russian Karelia and to 1940. Suomen historiallinen seura. His- Finnish Lapland. Publications from the toriallisia tutkimuksia 197. Helsinki. Herbarium, 9. U. of Turku. Kuusikko, K. 1996. Laiton Lappi, lai- Alm, T., Alsos Greve I., Often A. & ton Petsamo. Rikollisuus ja järjestsvalta Piirainen M. ������������������������1998.������������������ Botaniska intryck Petsamossa 1921-1944. Rovaniemi. från Kolahalvön. Svensk Bot. Tidskr. Kälkäjä, M. 1991. Joen takana Petsa- 92. Lund. mo. Hämeenlinna. Alm, T. & Piirainen, M. 1997. Vaarla- Lokka, S. 1999. Missä on muuttolin- masaari – changes in the cultural land- nun kotimaa. Hämeenlinna. scape of former Finnish farm sites on a Martikainen, T. 2002. Partisaanisodan Paatsjoki/Pasvik River island (Pechenga, siviiliuhrit. Kemi. Russia) during the last 60 years. Memo- Matsak, V. 2005., Pečenga. Opyt randa Soc. Fauna Flora Fennica 73. Hel- kraevedčeskoi enciklopedii. Avtor- sinki. Sostavitel V. A. Macak (suom. Petsamo. Beddari, O. 2005. Fra vår grense mot Kansatieteellisen tietosanakirjan koke- Finland og Russland. Omakustanne lu). Nikel-Murmansk. 2005. Paasilinna, E. 1992. Petsamo. Histo- Beddari, O. 2004. Paatsjoella ja Pet- riaa ja muistoja. Otava, Helsinki. samossa. Historiaa, muistoja ja mieli- Partanen, S. J. 2010. Petsamo…siellä piteitä. Omakustanne. kuljimme kerran. Hipputeos. Buharov 2010. Matka Lapissa syksyllä Piirainen, M. 1997. Paatsjoen entisten 1883. Suomennos Marja Leinonen. SKS, suomalaistalojen nykykasvistosta. Pet- Helsinki. samolaista –julkaisu 23. Elfving, Ö. 1924. Petsamon taloudel- Pystynen, R. 1995. Oma maa man- lisesta elämästä ja toimenpiteistä sen sikka. Mietelmiä vuosilta 1953-1990. kehittämiseksi. Lausunto maatalous- Omakustanne 1995 (mm. Tapaamme ministeriölle. Helsinki, Valtioneuvoston suomalaisen Tildan eli Tilda Sarren). kirjapaino. Pälsi, S. 1931. Petsamoon kuin ulko- Granit 1921. ”Maailman pohjoisin maille. Otava, Helsinki. kuusi”. Kuva Vuosikirja Finlandia 1920- Qvigstad, J. 1938. De lappiske sted- 1921. Helsinki. snavn i Finnmark og Nordland fylker. Itkonen, T.I. 1958. Koltan- ja kuolan- Oslo. lapin sanakirja. II. Lexica Societatis Fen- Rosberg, J. E. 1919. Petsamon maa. no-Ugricae XV. Helsinki. Suomen alue Jäämeren rannalla. Hieman Itkonen, T.I. 1991. Lapin-matkani. historiaa ja maantiedettä. Helsinki. Porvoo-Hki-Juva. Sarre, A. M. 2000. Petsamosta Siperi- Jentoft, M. 2008. Døden på Kola. aan. Ivalo. Oslo. Schaanning, �����������������H.Tho. L.�������� 1916. J�æ����ger- Kaukiainen, L. 1997. Avoin ja suljettu lif nordpaa. Jagt-zoologiske reiser til raja. Suomen ja Norjan suhteet 1918- Finmarken og Novaja Semlja med 9

74 Petsamon Vaarlamasaari – historia ja nykyaika illustrationer efter forfatterens original- Wessel A B.B.����������������� 199.1979. Fra vor gr�æ����ndse fotografier. Alb. Cammermeyers Forlag. mod Russland. Kirkenes (ny opplage, Lars Swanström. Kristiania. uusi painos). Spisok 1905 = Spisok naselennyh Westerlund, L. 2008. POW deaths and mest Arhangelskoi gubernii k 1905 people handed over to Germany and the godu. Izdanie Arhangelskogo Gubern- Soviet Union in 1939-55 (Sotavankien skogo Statističeskogo Komiteta. (Luet- kuolemat ja saksalaisille ja neuvostoliit- telo Arkangelin kuvernementin asutuis- tolaisille luovutetut ihmiset 1939-55). A ta paikoista vuonna 1905. Arkangelin research report by the Finnish National kuvernementin tilastollisen komitean Archives. Edited by L.W. Helsinki. julkaisu). Arkangeli 1907. Westerlund, L. 2008b. Saksan vanki- Sverloff, M. 2003. Suenjelin leirit Suomessa ja raja-alueilla 1941-1944 saamelaisten perintö. Vammala. (summary: Soviet prisoners of war in Sör-Varanger 1997. Sör-Varanger un- German custody in Finland and the der 2. Verdenskrig. (Etelä-Varanki toisen conquered border areas, 1941-44). Por- maailmansodan aikana). Kirkenes. voo 2008 Tanner, V. 1929. Antropogeografiska Wikan, S. 1975. Noatun, en øde- studier inom Petsamo-området. I. Skolt- marksgård i Øvre Pasvik. Oslo. lapparna. Fennia 49, no, 4. Helsingfors. Tanner, V. 1927. Voidaanko Petsa- Muuta mon aluetta käyttää maan hyödyksi? Keinoja ja tarkoitusperiä. Fennia 49, no. Muistipeli Paatsjoen linnuista. Et 3. Helsinki. minnesspill om Pasvik fugler. Igra Pticy TMM = Turjanmeren maa. Petsamon Pasvika. Julk. Fylkesmannen i Finnmark, historia 1920-1944. Petsamo-Seura, Pasvik Naturreservat, Metsähallitus. Ko- Rovaniemi 1999. tisivu: www.pasvik-inari.net. Tromura 1997 = Tromsö museums Petsamolaista. Petsamoseuran vuosikir- rapportserie nr. 82. Cultural landscapes ja. of some former Finnish farm sites in the Turun Wiikko-Sanomat -lehti, Turku Paz/Pasvik/Paatsjoki area of Pechenga, huhtikuu 1821. Russia.

75 Tutkimusseuran toiminta

Lapin tutkimusseuran vuoden 2009 toimintakertomus

Hyväksytty vuosikokouksessa 21.4.2010

Vuosi 2009 oli Lapin tutkimusseuran Tutkimusneuvosto 50. toimintavuosi. Hallituksen puheen- johtajana toimi Leena Suopajärvi ja Tutkimusneuvostoa ei vuosikokouk- varapuheenjohtajana Seija Tuulentie. sessa enää nimetty, koska uusien Hallitukseen kuuluivat Pasi Lehmus- sääntöjen mukaisesti seuralla ei ole pelto, Terho Liikamaa, Leif Rantala, muita vakiintuneita toimielimiä kuin Pertti Sarala, Marja Uusitalo ja Jarkko hallitus ja vuosikokous. Hallitus voi Ylipieti. Hallituksen varajäseninä toi- perustaa seuran toiminnan tehosta- mivat Sami Laakkonen ja Osmo Rätti. miseksi toimikuntia ja tutkimus- Julkaisuvastaavana toimi hallituksen ryhmiä. Vuonna 2009 sellaisia ei ollut. jäsen Pertti Sarala, rahastonhoitajana Aila Iivari ja kirjanpitäjänä Tuija Edustukset

Holm. Lapin yliopistosäätiössä seuraa edusti Osmo Rätti. Kokoukset ja muut tilaisuudet

Hallitus piti vuoden aikana kuusi Julkaisut, julkaisujen vaihto ja kokousta. Lisäksi pidettiin sääntö- kirjasto määräinen vuosikokous. Julkaistiin ja jaettiin jäsenistölle sekä Vuosikokous pidettiin Rovaniemellä julkaisuvaihtokumppaneille Acta Lap- Lapin yliopiston tiloissa 1.6.2009 ja ponica Fenniae 21 ”Mikä Lappi on ja samassa yhteydessä järjestettiin seuran mikä siitä voi tulla?” Julkaisu perustui 50-vuotisjuhlaseminaari teemalla Mikä tutkimusseuran 50-vuotisjuhlasemi- Lappi on ja mikä siitä voi tulla. naarin puheenvuoroihin ja sen toimit- Seminaarissa kuultiin puheenvuoroja tivat Pertti Sarala, Pasi Lehmuspelto ja Lapin nykypäivästä ja tulevaisuudesta Leena Suopajärvi. Vaihtojulkaisuja eri aloilta. Seminaariin osallistui 42 seura sai 52 kpl. henkilöä. Julkaistiin ja jaettiin jäsenistölle sekä Syksyllä järjestettiin keskustelusarja julkaisuvaihtokumppaneille Lapin tut- otsikolla Tutkimuksen ja käytännön kimusseuran vuosikirja XLVII- kohtaamisia Lapin Maakuntakirjaston XLVIII, toimittajina Pasi Lehmus- Lappi-osastolla. Keskustelusarjassa pelto ja Pertti Sarala. kuultiin puheenvuoroja kylien turvalli- suudesta, Lapin aluekehityksestä, mat- Jäsenet kailusta ja uraanikaivosten ympäristö- vaikutuksista. Seuraan liittyi toimintavuoden aikana seitsemän uutta varsinaista jäsentä.

76 Toimintakertomus 2009 Tutkimusseuran toiminta

Jäsenluettelosta poistettiin oman il- 2 kirjeenvaihtaja- ja 32 työjäsentä moituksen tai kuoleman johdosta 2 (yhteensä 201 jäsentä). jäsentä. Vuoden lopussa seuraan kuu- Vuosikokouksessa seuran uusiksi lui yhteensä 153 varsinaista jäsentä ja kunniajäseniksi valittiin Oiva 11 kannattavaa jäsentä sekä 3 kunnia-, Nissinen, Samuli Onnela ja Ahti Silvennoinen.

Lapin tutkimusseuran kortit

Lapin tutkimusseuran painattamia kortteja on yhä saatavissa. Kortteja on kahta eri kokoa. Korttien kuvat ovat Marja-Liisa Vartiaisen käsialaa. Pieniä kortteja (A5) on kolmella eri kuvavaihtoehdolla: rentukka, mustikka ja havu. Ne sopivat hyvin esimerkiksi onnittelukorteiksi. A4-kokoisessa muistoadressissa kuva-aiheena on havu ja tekstinä: "muistoa kunnioittaen". Mallikuvat löytyvät vuoden 1998 vuosikirjasta.

Korttien hinnat A5 (+ kuori) 2 € Muistoadressi (A4 + kuori) 6 €

Korttitilaukset: sähköposti: [email protected] tai puh. 040-484 4234

Samalla tuet tutkimusseuran toimintaa!

Toimintakertomus 2009 77 Tutkimusseuran toiminta

Lapin tutkimusseuran vuoden 2010 toimintakertomus

Hyväksytty vuosikokouksessa 19.5.2011

Vuosi 2010 oli Lapin tutkimusseuran kulttuurin muutosta Lokan tekoaltaan 51. toimintavuosi. Hallituksen pu- myötä ja professori Tuija Hautala- heenjohtajana toimi Leena Suopajärvi Hirvioja kuvasi taiteilijoiden Lappia ja varapuheenjohtajana Seija Tuulen- matkailuelinkeinon varhaisaikoina. tie. Hallitukseen kuuluivat Pasi Leh- Yhteistyössä Metsäntutkimuslaitok- muspelto, Terho Liikamaa, Leif sen ja Lapin ely-keskuksen kanssa Rantala, Pertti Sarala, Marja Uusitalo järjestettiin luento- ja keskustelu- ja Jarkko Ylipieti. Hallituksen vara- tilaisuus aiheesta Pitääkö Lapissa jäsenenä toimi Osmo Rätti. Julkaisu- varautua ilmastonmuutokseen? Tilaisuu- vastaavana toimi hallituksen jäsen dessa oli luennoimassa Metsäntutki- Pertti Sarala, rahastonhoitajana Aila muslaitoksen (Metla), Arktisen kes- Iivari ja kirjanpitäjänä Tuija Holm. kuksen, Lapin yliopiston sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuk- Kokoukset ja muut tilaisuudet sen (MTT) asiantuntijoita ja se järjes- tettiin 17.6.2010 Dendrokronologian Hallitus piti vuoden aikana kuusi maailmankonferenssin yhteydessä. kokousta. Kesäkuun kokouksessa Seura vietti pikkujouluja 13.12.2010 Arktisen keskuksen tiedeviestinnän Rovaniemellä leikkimielisellä otsikolla päällikkö Markku Heikkilä esitteli Työpahoinvointi ja joulustressi. Aiheesta suunnitelmia EU:n arktisen informaa- alusti Unto Matinlompolo. tiokeskuksen sijoittamiseksi Rovanie- melle. Lisäksi pidettiin sääntömääräi- Edustukset nen vuosikokous. Vuosikokous pidettiin Rovaniemellä Metsäntutki- Lapin yliopistosäätiössä seuraa edusti muslaitoksen tiloissa 21.4.2010 ja sen Leena Suopajärvi. alussa esiteltiin monitieteistä tutkimus- hanketta Ylä-Lapin metsäkiistasta Julkaisut, julkaisujen vaihto ja erikoistutkija Mikko Hyppösen joh- kirjasto dolla. Ylä-Lapin metsäkiista oli myös Lapin tutkimusseuran julkaiseman Julkaistiin ja jaettiin jäsenistölle sekä Acta Lapponica Fenniae 22:n aiheena. julkaisuvaihtokumppaneille yhteistyös- Seura järjesti 28.4.2010 Rovanie- sä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa mellä iltamatinean teemalla Kulttuurin toteutettu Acta Lapponica Fenniae 22 paikat – paikkojen kulttuurit. Matineassa Ylä-Lapin metsien käytön ristiriidat – lehtori Leif Rantala esitteli Petsamoa näkökulmia kestävään käyttöön. Jul- suomalaisten lähdettyä, poronhoitaja, kaisun toimittivat Mikko Hyppönen, käsityöläinen Leena Pyhäjärvi puoles- Sirkka Tapaninen ja Pertti Sarala. taan pohti Sompion poronhoito- Vaihtojulkaisuja seura sai 52 kpl. 78 Toimintakertomus 2010 Tutkimusseuran toiminta

luettelosta poistettiin toimimattomien Tutkimusneuvosto yhteystietojen tai kuoleman johdosta 9 jäsentä. Vuoden lopussa seuraan kuu- Tutkimusneuvostoa ei vuosikokouk- lui yhteensä 146 varsinaista jäsentä ja sessa enää nimetty, koska uusien 11 kannattavaa jäsentä sekä 6 kunnia-, sääntöjen mukaisesti seuralla ei ole 2 kirjeenvaihtaja- ja 29 työjäsentä muita vakiintuneita toimielimiä kuin (yhteensä 194 jäsentä). hallitus ja vuosikokous. Hallitus voi perustaa seuran toiminnan tehostami- Muu toiminta seksi toimikuntia ja tutkimusryhmiä. Vuonna 2010 sellaisia ei ollut. Lapin tutkimusseura haki Lapin kulttuurirahastolta 3000 euron apu- Jäsenet rahaa kotisivujen uudistamiseen, joka

Seuraan liittyi toimintavuoden aikana myös myönnettiin. Seura käynnisti kaksi uutta varsinaista jäsentä. Jäsen- kotisivujen toteutuksen syksyllä 2010.

Toimintakertomus 2010 79 Tutkimusseuran toiminta

Lapin tutkimusseuran toimintasuunnitelma vuodelle 2011

Hyväksytty vuosikokouksessa 19.5.2011

Yleistä Fenniae 23. yhteistyössä Metsäntutki- muslaitoksen kanssa. Ylläpidetään Lapin tutkimusseuran tarkoituksena yhteyksiä jäsenkuntaan jäsenkirjeillä ja on edistää Lapin alueeseen kohdis- internetsivuilla. tuvaa ja Lapissa tehtävää tutkimusta sekä toimia tutkimuksen ja käytännön Jäsenkunta elinkeinoelämän yhdyssiteenä. Seura tekee tutkimusaloitteita, Seura pyrkii tehostamaan jäsenhan- tiedottaa tutkimustuloksista ja aktivoi kintaa, sekä henkilö- että yhteisö- julkista keskustelua tutkimuksen jäsenten osalta, sekä kehittämään painoaloista ja tavoitteista. vuorovaikutusta jäsenten välillä. Omalta osaltaan seura yhdistää eri alojen tutkijoita sekä välittää Lappia Muu toiminta koskevaa tutkimustietoa päättäjien ja yleisön käyttöön. Jäsenistölleen seura Seura edistää omalta osaltaan Lapin julkaisee vuosikirjaa. Lisäksi seura alueeseen kohdistuvaa ja Lapissa teh- julkaisee Acta Lapponica Fenniae tävää tutkimusta järjestämällä ajankoh- -tiedesarjaa. taisia keskustelu-, luento- ja koulutus- tilaisuuksia joko yksin tai yhteistyössä Sääntöjen määräämät kokoukset muiden järjestöjen ja/tai organisaa- tioiden kanssa. LTS järjestää Voimaa Seuran vuosikokous pidetään Lapista -energiaseminaarin 12.4.2011 19.5.2011. Seuran hallitus kokoontuu Rovaniemellä ja vastaavanlaisen ajan- 5-6 kertaa. Hallituksen kokouksissa kohtaiseen teemaan pureutuvan semi- valmistellaan seuran kokousasiat, käsi- naarin syksyllä 2011. Seura osallistuu tellään julkaisutoimintaa ja julkaisujen elokuussa Rovaniemellä järjestettävän sisältöä sekä seuran toimintaan ja kansainvälisen sovelletun geokemian jäsenistöön liittyviä asioita. symposiumin (25th IAGS 2011) Site event -tyyppisen yleisötilaisuuden Julkaisu- ja tiedotustoiminta järjestämiseen yhteistyössä kokouksen järjestäjien ja Geokemian Renkaan Seuran uudet kotisivut valmistuvat kanssa (lisätietoja www.iags2011.fi). vuonna 2011. Hankkeeseen on saatu Lisäksi seuran hallitus pohtii Lapin kulttuurirahaston apuraha. opintoretken järjestämismahdollisuut- Julkaistaan Lapin tutkimusseuran ta ajankohtaiseen aiheeseen, kuten vuosikirja 2009-2010 ja Acta Lapponica esim. kaivostoimintaan tutustumiseksi.

80 Toimintasuunnitelma 2011 Tutkimusseuran toiminta

Tutkimusseura edistää pohjoisten Seurasta on edustaja Lapin alueiden ja Barentsin euroarktisen yliopistosäätiössä. alueen yhteistyön tiivistämistä. Seura Tietopalvelutoimintaansa seura ke- tukee esimerkiksi EU:n arktisen infor- hittää yhteistyössä erityisesti Lapin maatiokeskuksen saamista Rovanie- maakuntakirjaston, Arktisen keskuk- melle. sen ja Lapin yliopiston kirjaston kanssa.

———————

Talousarvio vuodelle 2011

Tuotot Varsinaisen toiminnan tuotot Julkaisutuotot ...... 100 € Muut tuotot ...... 0 € Varainhankinnan tuotot Jäsenmaksutuotot ...... 3500 € 3600 €

Kulut Varsinaisen toiminnan kulut Henkilöstökulut...... 300 € Julkaisukulut ...... 1800 € Postitus...... 700 € Muut kulut (seminaarit ym.) ...... 700 € Varainhankinnan kulut Jäsenmaksut ...... 100 € 3600 € -0 €

Toimintasuunnitelma 2011 81 Tutkimusseuran toiminta

Tuloslaskelma 1.1.2009- 31.12.2009

VARSINAINEN TOIMINTA TUOTOT Julkaisutuotot ...... 0,00 Ilmoitustuotot ...... 1675,00 Muut tuotot ...... 955,00 Varsinaisen toiminnan tuotot yhteensä ...... 2630,00 KULUT Henkilöstökulut ...... -151,48 Julkaisukulut ...... -4528,55 Muut kulut ...... -1776,06 Korttivaraston muutos ...... -13,02 Varsinaisen toiminnan kulut yhteensä ...... -6469,11 TUOTTO-/KULUJÄÄMÄ ...... -3839,11

VARAINHANKINTA TUOTOT Jäsenmaksutuotot ...... 3095,00 Varainhankinnan tuotot yhteensä ...... 3095,00 KULUT Jäsenmaksut ...... -60,00 Varainhankinnan kulut yhteensä ...... -60,00 Varainhankinta yhteensä ...... 3035,00 TUOTTO-/KULUJÄÄMÄ ...... -804,11 TILIKAUDEN TULOS ...... -804,11 TILIKAUDEN YLIJÄÄMÄ ...... -804,11

82 Tilinpäätös 2009 Tutkimusseuran toiminta

Tase 31.12.2009

VASTAAVAA VAIHTUVAT VASTAAVAT Vaihto-omaisuus Kortit ...... 1095,78 Historiikit ...... 34,06 Jäsenmaksusaamiset ...... 940,00 Muut saamiset ...... 27,00 Rahat ja pankkisaamiset ...... 3914,98 Vaihtuvat vastaavat yhteensä ...... 6011,82 VASTAAVAA YHTEENSÄ ...... 6011,82

VASTATTAVAA OMA PÄÄOMA Edellisten tilikausien ylijäämä ...... 6715,93 Tilikauden ylijäämä ...... -804,11 Oma pääoma yhteensä ...... 5911,82 VIERAS PÄÄOMA Muut velat ...... 100,00 Vieras pääoma yhteensä ...... 100,00 VASTATTAVAA YHTEENSÄ ...... 6011,82

Tilinpäätös 2009 83 Tutkimusseuran toiminta

Tuloslaskelma 1.1.2010 - 31.12.2010

VARSINAINEN TOIMINTA TUOTOT Julkaisutuotot ...... 205,00 Ilmoitustuotot ...... 200,00 Muut tuotot ...... 0,00 Varsinaisen toiminnan tuotot yhteensä ...... 405,00 KULUT Henkilöstökulut ...... -151,16 Julkaisukulut ...... -978,26 Muut kulut ...... -1323,25 Korttivaraston muutos ...... 0,00 Varsinaisen toiminnan kulut yhteensä ...... -2452,67 TUOTTO-/KULUJÄÄMÄ ...... -2047,67

VARAINHANKINTA TUOTOT Jäsenmaksutuotot ...... 4180,00 Varainhankinnan tuotot yhteensä ...... 4180,00 KULUT Jäsenmaksut ...... -75,00 Varainhankinnan kulut yhteensä ...... -75,00 Varainhankinta yhteensä ...... 4105,00 TUOTTO-/KULUJÄÄMÄ ...... 2057,33 TILIKAUDEN TULOS ...... 2057,33 TILIKAUDEN YLIJÄÄMÄ ...... 2057,33

84 Tilinpäätös 2010 Tutkimusseuran toiminta

Tase 31.12.2010

VASTAAVAA VAIHTUVAT VASTAAVAT Vaihto-omaisuus Kortit ...... 1095,78 Historiikit ...... 34,06 Jäsenmaksusaamiset ...... 1270,00 Muut saamiset ...... 22,00 Rahat ja pankkisaamiset ...... 5547,31 Vaihtuvat vastaavat yhteensä ...... 7969,15 VASTAAVAA YHTEENSÄ ...... 7969,15

VASTATTAVAA OMA PÄÄOMA Edellisten tilikausien ylijäämä ...... 5911,82 Tilikauden ylijäämä ...... 2057,33 Oma pääoma yhteensä ...... 7969,15 VIERAS PÄÄOMA Muut velat ...... 0,00 Vieras pääoma yhteensä ...... 0,00 VASTATTAVAA YHTEENSÄ ...... 7969,15

Tilinpäätös 2010 85 Tutkimusseuran toiminta

Lapin tutkimusseuran hallitus 2009

YTT Leena Suopajärvi Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi puheenjohtaja Puh. 040 4844234 (gsm), Fax (016) 341 2207 e-mail: [email protected] YTT Seija Tuulentie Metsäntutkimuslaitos, PL 16, 96301 Rovaniemi varapuheenjohtaja Puh. 050 3914438 (gsm), Fax 0102 114 401 e-mail: [email protected] FL Pasi Lehmuspelto Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 Rovaniemi Puh. 0205 504 135 (t), 0400 293218 (gsm), Fax 0205 5014 e-mail: [email protected] DI Terho Liikamaa Lapin TE-keskus, Ruokasenkatu 2, 96200 Rovaniemi Puh. 0106 027 101 (t), 040 7433 892 (gsm) Fax 0106 027 199 e-mail: [email protected] FK Leif Rantala Lapin yliopisto, PL 122 , 96101 Rovaniemi Puh. (016) 341 2418 (t), 040 732 9942 (gsm), Fax. (016) 341 2401 e-mail: [email protected] FT Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 Rovaniemi julkaisuvastaava Puh. 0205 504 222 (t), 040 5718673 (gsm), Fax 0205 5014 e-mail: [email protected] MMM Marja Uusitalo Yläkatu 1 C 2, 96100 Rovaniemi e-mail: [email protected] LuK Jarkko Ylipieti Säteilyturvakeskus, Louhikkotie 28, 96500 Rovaniemi Puh. (016) 181 4487 (t), 040 7759433 (gsm), Fax (016) 379 4369 e-mail: [email protected] FM Sami Laakkonen Lapin liitto, PL 8056, 96101 Rovaniemi varajäsen Puh. (016) 330 1233 (t), 040 5771872 (gsm), Fax (016) 318 705 e-mail: [email protected] FT Osmo Rätti Arktinen keskus, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi varajäsen Puh. (016) 341 2776 (t), 050 5544 939 (gsm), Fax (016) 341 2777 e-mail: [email protected]

Aila Iivari Säteilyturvakeskus, Louhikkotie 28, 96500 Rovaniemi rahastonhoitaja Puh. (016) 181 4483 (t), e-mail: [email protected] Tuija Holm Arktinen keskus, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi kirjanpitäjä Puh. (016) 341 2737 (t), e-mail: [email protected]

86 Hallitus Tutkimusseuran toiminta

Lapin tutkimusseuran hallitus 2010

YTT Leena Suopajärvi Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi puheenjohtaja Puh. 040 4844234 (gsm), Fax (016) 341 2207 e-mail: [email protected] YTT Seija Tuulentie Metsäntutkimuslaitos, PL 16, 96301 Rovaniemi varapuheenjohtaja Puh. 050 3914438 (gsm), Fax 0102 114 401 e-mail: [email protected] FL Pasi Lehmuspelto Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 Rovaniemi Puh. 0205 504 135 (t), 0400 293218 (gsm), Fax 0205 5014 e-mail: [email protected] DI Terho Liikamaa Lapin TE-keskus, Ruokasenkatu 2, 96200 Rovaniemi Puh. 0106 027 101 (t), 040 7433 892 (gsm) Fax 0106 027 199 e-mail: [email protected] FK Leif Rantala Lapin yliopisto, PL 122 , 96101 Rovaniemi Puh. (016) 341 2418 (t), 040 732 9942 (gsm), Fax. (016) 341 2401 e-mail: [email protected] FT Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 Rovaniemi julkaisuvastaava Puh. 0205 504 222 (t), 040 5718673 (gsm), Fax 0205 5014 e-mail: [email protected] MMM Marja Uusitalo Yläkatu 1 C 2, 96100 Rovaniemi e-mail: [email protected] LuK Jarkko Ylipieti Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 Rovaniemi Puh. (016) 181 4487 (t), 040 7759433 (gsm), Fax (016) 379 4369 e-mail: [email protected] FT Osmo Rätti Arktinen keskus, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi varajäsen Puh. (016) 341 2776 (t), 050 5544 939 (gsm), Fax (016) 341 2777 e-mail: [email protected]

Aila Iivari Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 Rovaniemi rahastonhoitaja Puh. (016) 181 4483 (t), e-mail: [email protected] Tuija Holm Arktinen keskus, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi kirjanpitäjä Puh. (016) 341 2737 (t), e-mail: [email protected]

Hallitus 87 Jäsenluettelo

Jäsenluettelo 30.4.2011

Kunniajäsenet

Kataja, Eero, FT, Kirillinkuja 5, 06400 PORVOO, [email protected] Lotvonen, Esko, Maakuntajohtaja, Kerotie 11, 96500 ROVANIEMI, [email protected] Nissinen, Oiva, MMT, Hakkurintie 7, 96460 ROVANIEMI, [email protected] Onnela, Samuli, FK, Meltauksentie 5512, 97370 UNARIN-LUUSUA, [email protected] Rissanen, Kristina, FK, Hillapolku 3 C 15, 96500 ROVANIEMI, [email protected] Silvennoinen, Ahti, FT, Torangintaival 31, 93600 KUUSAMO, [email protected]

Kirjeenvaihtajajäsenet

Lange, Manfred, Prof. Dr., Westfälische Wilhelms-Universität Münster, Institute for Geophysics, Correnstrasse 24, D-48149 MÜNSTER, GERMANY Müller-Wille, Ludger, Dr., 215 Stanley St., J4R 2R7 LAMBERT P.Q., CANADA, [email protected]

Työjäsenet

Aho, Seppo, Dosentti, Inapolku 3 A, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Alamäki, Yrjö, Kouluneuvos, Vesaisenkatu 4 B, 95400 TORNIO Annanpalo, Heikki, Piiripäällikkö, Koivikkotie 17, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Erä-Esko, Aarni, Dosentti, Merisotilaantie 1 C 22, 00160 HELSINKI Havas, Paavo, Professori, Ratakatu 13 B 18, 90100 OULU Helle, Reijo, Professori, Vattuniemenkatu 8 E 94, 00210 HELSINKI Hukkinen, Janne, Professori, Helsingin yliopisto, PL 18, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO, [email protected] Hulkko, Teuvo, Varatuomari, Koskenranta 9 A 5, 96200 ROVANIEMI Ilmavirta, Veijo, FT, Lukanderinkuja 38, 04300 TUUSULA Kauranne, Kalevi, Professori, Puolikkotie 1 A 16, 02230 ESPOO Korpela, Kauko, Professori, Kalkkipaadentie 2 G, 00340 HELSINKI, [email protected] Kurtakko, Kyösti, Professori, Kivirinne 8, 96910 ROVANIEMI, [email protected] Lindén, Harto, FT, Myllykalliontie 6 A 7, 00200 HELSINKI, [email protected] Lähde, Erkki, Professori, Suokatu 16 C 19, 05800 HYVINKÄÄ, [email protected] Makkonen, Väinö, FM, Koskitie 7 B 9, 90500 OULU Mikola, Peitsa, Professori, Kyläkirkontie 6-10 D 78, 00370 HELSINKI Nieminen, Mauri, Dosentti, RKTL, Porotutkimusasema, 99901 KAAMANEN, [email protected] Numminen, Erkki, MML, Uranuksenkatu 4 a B 30, 11130 RIIHIMÄKI tuntematon osoitteessa Oksman, Juhani, Professori, Käpytie 8 C 72, 33180 TAMPERE, [email protected] Paakkola, Juhani, FT, Huvilatie 24, 90940 JÄÄLI, [email protected] Pohtila, Eljas, Ylijohtaja, professori, Ajurinkatu 3 A 40, 02600 ESPOO, [email protected] Pulkkinen, Terho, Professori, Tuiskutie 9 B, 00700 HELSINKI Pulliainen, Erkki, Professori, Rantakalliontie 6, 90800 OULU Ritari, Aulis, MML, Hopeahaka 3 D 29, 02410 KIRKKONUMMI, [email protected]

88 Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: [email protected] tai Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Jäsenluettelo

Saastamoinen, Olli, Professori, Joensuun yliopisto, PL 111, 80101 JOENSUU Silvennoinen, Unto, MH, Piisivalkeantie 32, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Strömmer, Aarno, VTT, Kirkkokatu 67 B 23, 90120 OULU Sucksdorff, Christian, Professori, Armas Lindgrenintie 16, 00570 HELSINKI, [email protected] Varmola, Martti, MMT, Metsäntutkimuslaitos, PL 16, 96301 ROVANIEMI, [email protected]

Vuosijäsenet

Autti, Mervi, TaT, kasvatustieteiden tdk, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI Blomqvist, Seppo, DI, Lemmikinkatu 1 A, 95430 TORNIO, [email protected] Eeronheimo, Heikki, FM, Metsähallitus, Lapin luontopalvelut, PL 8016 (Ounasjoentie 16), 96101 ROVANIEMI, [email protected] Eronen, Matti, FT, Vesitornintie 3, 73300 NILSIÄ Etto, Jorma, Kirjailija, Piispantie 4 B 8, 00370 HELSINKI, [email protected] Eurola, Seppo, Professori, Papinahontie 20, 42100 JÄMSÄ, [email protected] Finne, Anja-Kaarina, MH, Lyökkiläntie 36, 71640 TALLUSKYLÄ Flöjt, Mika, Lapin yliopisto, Arktinen keskus, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Hannukkala, Antti, MML, MTT, Eteläranta 55, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Hannula, Timo, Toiminnanjohtaja, Lankkutie 48, 96900 SAARENKYLÄ, [email protected] Harjunharja, Juhani, Lehtori, Ringitie, 99980 UTSJOKI, [email protected] Hautala-Hirvioja, Tuija, FT, Professori, taiteiden tdk, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI Henttonen, Heikki, Dosentti, Aapelinkatu 5 D 48, 02230 ESPOO Honkamo, Mikko, FM, Savilinnankatu 1 B 25, 33230 TAMPERE, [email protected] Hyppönen, Mikko, MMT, Hetepuronpolku 7, 96900 SAARENKYLÄ, [email protected] Hyry, Maiju, FK, Lapin liitto, PL 8056, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Hyvönen, Eija, FK, Geofyysikko, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Hökkä, Hannu, MMT, METLA, PL 16, 96301 ROVANIEMI, [email protected] Iivari, Aila, Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 ROVANIEMI, [email protected] Iivari, Pekka, Ylikorvantie 7, 96300 Rovaniemi, [email protected] Ilola, Heli, KTM, Vaaranlammentie 2 D 22, 96500 ROVANIEMI, [email protected] Jaatinen, Kaino, Arkkitehti, Hedelmätarhantie 6 E 17, 15860 HOLLOLA Jakkula, Olavi, FK, Vaskitie 6 A 22, 90250 OULU Johansson, Peter, FT, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Jokimäki, Jukka, FT, Asemieskatu 42 B 6, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Junttila, Marko, Apulaistutkija, Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 ROVANIEMI, [email protected] Juopperi, Aarre, FT, Itäkangastie 12 A 7, 90530 OULU, [email protected] Järvinen, Antero, Dosentti, Kilpisjärven biologinen asema, PL 17, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO, [email protected] Kaikkonen, Marjatta, FM, KL, Viklatie 1 C 6, 90540 OULU Kaikkonen, Pertti, FT, Viklatie 1 C 6, 90540 OULU Kaila, Erkki, FL, Kiveliöntie 2 B, 96500 ROVANIEMI Kaisanlahti, Marja-Liisa, tutkija, Asemieskatu 42 B 6, 96100 Rovaniemi Kalske, Marja, FT, kasvatustieteiden tdk, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI Kangas, Jorma, FT, Liisantie 1 A 4, 90560 OULU Kankaanpää, Paula, Prof., johtaja, Lapin yliopisto, Arktinen keskus, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected]

Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: [email protected] tai 89 Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Jäsenluettelo

Karjalainen, Sirpa, FL, kansatieteilijä, 99490 KILPISJÄRVI Karjanoja, Mikko, Arkkitehti, Ylisrinne 6 A, 02210 ESPOO Karvo, Ulla, OTL, VT, Rovakatu 12 A 8, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Kietäväinen, Asta, A YTT, MMM, Perunkajärven itäpuolentie 769, 96900 SAARENKYLÄ, [email protected] Kivinen, Matti, FL, Patterinkuja 2 A 2, 05200 RAJAMÄKI Kojola, Ilpo, FT, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkijantie 2 A, 90570 OULU, [email protected] Kojola, Taina, FK, Lapin ELY-keskus, PL 8060, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Kokkonen, Antti, Päätoimittaja, Lapin Kansa, Veitikantie 2-8, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Kolström, Taneli, MMT, Joensuun yliopisto, Mekrijärven tutkimusasema, Yliopistontie 4, 82900 ILOMANTSI, [email protected] Korkalo, Tuomo, FT, Markkinakatu 3 A 27, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Korkiakoski, Esko, FT, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Korpivuoma, Eila, THM, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Luokotie 5 A 5, 90530 OULU Korteniemi, Tuomo, FM, VTM, TM, Katajaranta 35, 96400 ROVANIEMI, [email protected] Koskela, Teija, KT, Näretie 4, 96190 ROVANIEMI Koskinen, Pirkko K, OTT, Runeberginkatu 54 B 10, 00260 HELSINKI Kotivuori, Hannu, FL, Pullinranta 16, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Kujanpää, Jorma, FL, Tiedepolku 4 B 8, 40720 JYVÄSKYLÄ, [email protected] Kumentola, Aila, KTM, Lapin yliopisto/Koulutus- ja kehittämispalvelut, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Kurppa, Liisa, Tietopalvelun päällikkö, Kansankatu 11 C 1, 96100 Rovaniemi, [email protected] Kuukasjärvi, Jorma, DI, Katajaranta 41, 96400 ROVANIEMI, [email protected] Laakkonen, Sami, FM, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pielisjoen linna, Siltakatu 2, 80100 JOENSUU, [email protected] Lahtinen, Jarmo, FM, Jaatilan Rantatie 52, 97170 JAATILA Laine, Kari, FT, Karhitie 16, 90530 OULU, [email protected] Laine, Riitta-Liisa, Varatuomari, Rohtmäenkuja 2, 23310 TAIVASSALO Lanne, Erkki, FL, Mäkimiestentie 13, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Lantto, Olavi, Insinööri, Ounaspuistikko 3 B 29, 96200 ROVANIEMI Lehmuspelto, Pasi, FL, Evakkotie 45, 96100 ROVANIEMI, pasi.lehmuspelto@ pp.inet.fi Lehtinen, Kristina, FL, Linnuntie 61, 96440 ROVANIEMI, [email protected] Leinonen, Pekka, VTL, 95340 LOUE, [email protected] Leppänen, Ari, FT, Ketarakuja 6, 96460 ROVANIEMI, [email protected] Leskinen, Tuula, FM, Järvitie 20 D 28, 90550 OULU, [email protected] Liikamaa, Terho, DI, Jyrhämänranta 7-9 A 7, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Liljeberg, Heino, Johtaja, Inapolku 3 A 12, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Lillberg, Juhani, Hallintojohtaja, Valtakatu 2, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Lindroos, Heikki, MML, Kalliotie 9, 04400 JÄRVENPÄÄ Lohiniva, Vuokko, THT, RAMK, Jokiväylä 11 C, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Majava, Altti, FT, Ratakatu 29 A 7, 00120 HELSINKI, [email protected] Maunu, Matti, FK, Kallentalontie 2 A 15, 96800 ROVANIEMI Mettiäinen, Ilona, HM, Arktinen keskus, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI Mussalo-Rauhamaa, Helena, FT, LKT, dos., Tornitaso 2 B 10, 02120 ESPOO Mähönen, Outi, FM, Lapin ELY-keskus, PL 8060, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Mäkinen, Kalevi, FK, Mäkiranta 19-21 B 9, 96200 ROVANIEMI, [email protected]

90 Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: [email protected] tai Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Jäsenluettelo

Mäkinen, Yrjö, FT, Turun yliopisto, Biologian laitos, 20500 TURKU Nissinen, Helena, MMK, Hakkurintie 7, 96460 ROVANIEMI, [email protected] Norokorpi, Yrjö, MMT, Kelokatu 4 B 21, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Oikarinen, Esko, OTK, VT, Veitikantie 36 C 41, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Oinaala, Markku, LL, Vuopajantie 30, 96460 ROVANIEMI, [email protected] Pankka, Heikki, FT, Koskikatu 36-38 A 6, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Peltoniemi-Taivalkoski, Anne, FM, Lehtikarintie 18 B19, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Perttunen, Vesa, FL, Kansankatu 6 A 1, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Pietilä, Risto, Aluejohtaja, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Pokka, Hannele, Kansliapäällikkö, Ympäristöministeriö, PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO, [email protected] Posio, Pirkko, Lakimies, Veitikantie 18 A 23, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Postila, Markku, Laboratorioinsinööri, Tähtelä, 99600 SODANKYLÄ, [email protected] Pulkkinen, Eelis, FL, Vanhakentänniemi 30, 97250 RAANUJÄRVI, [email protected] Puro, Pentti, Rehtori, Mäkiruonalankatu 44, 94700 KEMI Pylväs, Simo, Valokuvaaja, Metsätie 5 as 14, 99800 IVALO Pöyliö, Esko, DI, Rovakatu 10 A 11, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Rahola, Tua, Johtava asiantuntija, Kummelikulma 4 B, 02330 ESPOO, [email protected] Rantala, Leif, FK, Evakkotie 75 A 10, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Rask, Markku, FK, Kuokkalantie 913, 58170 SIMANALA Rastas, Pentti, FK, Geologi, Marjakatu 11, 21200 RAISIO Rautio, Ahto, Tikkasenkarintie 2, 97610 OIKARAINEN, [email protected] Repo, Ossi, YL, Pirttitie 1, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Riepula, Esko, Rehtori, Kotitie 17, 96200 ROVANIEMI, [email protected] Rinnekangas, Matti, Pankinjohtaja, Ratapolku 1 A 1, 02700 KAUNIAINEN, [email protected] Risikko, Tanja, T&K Kehityspäällikkö, Oulun Eteläisen Instituutti / Oulun yliopisto, Pajatie 5, 85500 NIVALA, [email protected] Roiko-Jokela, Pentti, Metsäneuvos, Oppilaantie 13 A 3, 02360 ESPOO, pentti.roiko- [email protected] Ruotsala, Helena, Dosentti, Kappakuja 1 I 44, 20540 TURKU, [email protected] Räisänen, Marja-Liisa, FT, Välikatu 1 B 19, 87100 KAJAANI, [email protected] Rätti, Osmo, FT, Lapin yliopisto, Arktinen keskus, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Saarinen, Jarkko, Professori, Oulun yliopisto, Maantieteen laitos, PL 3000, 90014 Oulun yliopisto, [email protected] Salminen, Hannu, MMK, METLA, PL 16, 96301 ROVANIEMI, [email protected] Sarala, Pertti, FT, Dosentti, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Seppälä, Kari, Dosentti, Kavallinmäki 2, 02710 ESPOO Seppälä, Matti, Professori, Maantieteen laitos, PL 64, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO, [email protected] Seppänen, Raija, TtT, Kelokatu 7 A, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Siikamäki, Pirkko, Asemanjohtaja, Oulun yliopisto, Oulangan biologinen asema, Liikasenvaarantie 134, 93999 Kuusamo, [email protected] Snellman, Aino, LL, 99980 UTSJOKI, [email protected] Snellman, Hanna, Dosentti, Niemitie 10, 00740 HELSINKI, [email protected] Soininen, Leena, LL, FM, Mattnäsintie 137, 21670 PÄRNÄS, [email protected] Solatie, Dina, FT, aluelaboratorion johtaja, Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 Rovaniemi, [email protected]

Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: [email protected] tai 91 Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Jäsenluettelo

Strömmer, Erkki, Lehtori, Höyhtyäntie 2, 90140 OULU Sulkava, Seppo, Professori, Huvilinnantie 5 A 4, 02600 ESPOO Suopajärvi, Leena, YTT, Lapin yliopisto, YTK, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Syrjänen, Inkeri, FK, Kultamuseo, 99695 TANKAVAARA Tennberg, Monica, YTT, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Tillman-Sutela, Eila, MMT, METLA, Muhoksen tutkimusasema, Kirkkosaarentie 7, 91500 MUHOS, [email protected] Tormilainen, Helena, MML, Nivankyläntie 131, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Tuomi-Nikula, Heikki, Päätoimittaja, Anninportti 2 B, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Turunen, Pertti, FL, Pääpirtintie 12 D, 96460 ROVANIEMI, [email protected] Tuulentie, Seija, YTT, METLA, PL 16, 96301 ROVANIEMI, [email protected] Urponen, Helka, Dosentti, VTT, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Uusitalo, Marja, MMM, Yläkatu 1 C 2, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Wallgren, Henrik, Professori, Töölöntullinkatu 9 B 37, 00250 HELSINKI Vanhanen, Erkki, FT, Mawson Energi Ab, Kyrkgatan 41, 96135 BODEN, Sweden, [email protected] Vartiainen, Harald, Myyntipäällikkö, Kanneltie 4 D 40, 00420 HELSINKI, [email protected] Vasama, Arja, FK, Karhunkaatajantie 20 as.10, 96100 ROVANIEMI, [email protected] Veijola, Pertti, MMT, Rantakatu 12 A 12, 96100 OULU, [email protected] Vilen, Jari, suurlähettiläs, [email protected] Viranto, Hannu, Kehitysneuvos, Eteläranta 65-69 A 1, 96300 ROVANIEMI, [email protected] Virkkunen, Juhani, FT, Latotie 5, 02240 ESPOO Virtasalo, Juha, Näsmäntie 8, 96900 SAARENKYLÄ, [email protected] Vuollo, Jouni, FT, Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Väisänen, Risto A., Professori, Mäyrätie 2 D 41, 00800 HELSINKI, [email protected] Väisänen, Ulpu, FT, Miehentie 40, 96500 ROVANIEMI, [email protected] Yliniemi, Jukka, FL, Aaltokankaantie 27, 90800 OULU, [email protected] Ylipieti, Jarkko, Tutkija, Säteilyturvakeskus, Lähteentie 2, 96400 ROVANIEMI, [email protected]

Kannattavat jäsenet

Kemijoki Oy, PL 8131, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, PL 505, 94101 KEMI Lapin liitto, PL 8056, 96101 ROVANIEMI Lapin yliopisto, PL 122, 96101 ROVANIEMI Lappset Group Oy, Hallitie 17, 96300 ROVANIEMI Metsäkeskus Lappi, PL 8053, 96101 ROVANIEMI Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimintayksikkö, PL 16, 96301 ROVANIEMI Oy Hartwall Ab, Lapinkullankatu 1, 95400 TORNIO PVO-Vesivoima Oy, Jorma Autio, Virkkulantie 207, 91100 II, [email protected] Rovakaira Oy, PL 8013, 96101 ROVANIEMI, [email protected] Rovaniemen kaupunginkirjasto, Lapin maakuntakirjasto, PL 8216, 96101 ROVANIEMI

92 Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: [email protected] tai Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Tutkimusyksiköt

Lapin tutkimusyksiköt

Geologian tutkimuskeskus, Pohjois-Suomen yksikkö PL 77 (Lähteentie 2), 96101 Rovaniemi. Tel. 020 55011. Fax. 020 55014. http://www.gtk.fi/ Helsingin yliopisto, Kilpisjärven biologinen asema Käsivarrentie 14622, 99490 Kilpisjärvi. Tel. 016-3202200. Fax. 016-3202100. http://www.helsinki.fi/kilpis/ Helsingin yliopisto, Värriön tutkimusasema Ainijärventie 114, 98840 Ruuvaoja. Tel. 040-8276535. http://www.mm.helsinki.fi/metsatieteet/varrio/ Ilmatieteen laitos, Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus Tähteläntie 62, 99600 Sodankylä. Tel. 016-619619. Fax. 016-619623. http://www.fmi.fi/ Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu PL505, 94101 Kemi. Tel. 010 383 50. Fax. 016-251120. http://www.tokem.fi/ Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Vuorikatu 24. Tel. 020 781 3200. Fax. 020 781 3219. http://www.kotus.fi/ Lapin aluehallintovirasto PL 8002, 96101 Rovaniemi. Tel. 020 636 1010. Fax. 016-319513. http://www.avl.fi/ Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PL 8060, 96101 Rovaniemi. Tel. 020 636 0010. Fax. 016-310340. http://www.ely-keskus.fi/ Lapin Elämysteollisuuden Osaamiskeskus LEO Viirinkankaantie 1, 96300 Rovaniemi. Tel. 016-362680. http://www.leofinland.fi/ Lapin liitto PL8056, Hallituskatu 20 B, 96101 Rovaniemi. Tel. 040-3591000. Fax. 016-318705. http://www.lapinliitto.fi/ Lapin yliopisto PL 122, 96101 Rovaniemi. Tel. 016-341341. Fax. 016-362936. http://www.ulapland.fi/ Lapin yliopisto, Arktinen keskus PL 122, 96101 Rovaniemi. Tel. 016-341341. Fax. 016-362936. http://www.arcticcentre.org/ Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, Kasvintuotanto Eteläranta 55, 96300 Rovaniemi. Tel. 03-41881. Fax. 020 772 040. http://www.mtt.fi/ Meri-Lappi instituutti, Lapin yliopisto ja Oulun yliopisto Keskuspuistonkatu 20, 94100 Kemi. Tel. 016-258300. Fax. 016-258315. http://www.ulapland.fi/ Oy Metsä-Botnia Ab, Kemin tehtaat, Tutkimusosasto 94200 Kemi. Tel. 010 4661999. Fax. 010 4661402. http://www.botnia.fi/

Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: leena.suopajä[email protected] tai 93 Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Tutkimusyksiköt

Metsähallitus, Rovaniemi PL 8016, Ounasjoentie 6, 96101 Rovaniemi. Tel 020 564100. Fax 020 5647689. http://www.metsa.fi/ Metsäntutkimuslaitos, Kolarin toimintayksikkö Muoniontie 21, 95900 Kolari. Tel. 010 2111. Fax. 010 2113501. http://www.metla.fi/ko Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimintayksikkö PL 16, 96301 Rovaniemi. Tel. 010 2111. Fax. 010 2114401. http://www.metla.fi/ro Oulun yliopisto, Oulangan tutkimusasema Liikasenvaarantie 134, 93999 Kuusamo. Tel. 08-8515200. Fax. 08-863419. http://www.oulu.fi/oulanka/ Oulun yliopisto, Perämeren tutkimusasema PL 3000, 90014 Oulun yliopisto. Tel. 08-5531570. Fax. 08-5531584. http://www.oulu.fi/perameri/ Oulun yliopisto, Sodankylän Geofysiikan Observatorio Tähteläntie 62, 99600 Sodankylä. Tel. 016-619811. Fax. 016-619 875. http://www.sgo.fi/ Oulun yliopisto, Thule-instituutti PL 7300, 90014 Oulun yliopisto. Tel. 08-553 3560 Fax. 08-553 3564 http://thule.oulu.fi/ Outokumpu Oyj, Tornion tutkimuskeskus 95400 Tornio. Tel. 016-4521. Fax. 016-452620. http://www.outokumpu.com/ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Viikinkaari 4, PL 2, 00791 Helsinki. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751201. http://www.rktl.fi/ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Inarin kalantutkimus ja vesiviljely Saarikoskentie 8, 99870 Inari. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751469. http://www.rktl.fi/tutkimuslaitos/toimipaikat/inarin_kalantutkimus_vesiviljely.html Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun riistan- ja kalantutkimus Tutkijantie 2 E, 90570 OULU. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751879. http://www.rktl.fi/index.html Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Perämeren kalantutkimusasema Tutkijantie 2E, 90570 Oulu. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751879. http://www.rktl.fi/tutkimuslaitos/toimipaikat/oulun_riistan_kalantutkimus.html Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Porotutkimusasema Toivoniementie 246, 99910 Kaamanen. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751829. http://www.rktl.fi/tutkimuslaitos/toimipaikat/porontutkimusasema.html Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tenojoen kalantutkimusasema 99980 Utsjoki. Tel. 020 57511. Fax. 020 5751769. http://www.rktl.fi/tutkimuslaitos/toimipaikat/tenojoen_kalantutkimusasema.html Rovaniemen ammattikorkeakoulu Jokiväylä 11 C, 96300 Rovaniemi. Tel. 020 7984000. Fax. 020 7985491. http://www.ramk.fi/ Stora Enso Oyj, Veitsiluodon tehtaat, Ympäristöasiat 94800 Kemi. Tel. 020 4634699. Fax. 020 4634427. http://www.storaenso.com/

94 Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: leena.suopajä[email protected] tai Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Tutkimusyksiköt

Säteilyturvakeskus, Pohjois-Suomen aluelaboratorio Lähteentie 2, 96400 Rovaniemi. Tel. 016-317111. Fax. 016-3794369. http://www.stuk.fi/ Turun yliopisto, Lapin tutkimuslaitos, Kevo 99980 Utsjoki (20014 Turun yliopisto). Tel. 02 333 8960. Fax. 02 3338970. http://www.kevo.utu.fi/

Osoitteenmuutokset ja korjaukset: E-mail: leena.suopajä[email protected] tai 95 Lapin tutkimusseura, Lapin maakuntakirjasto, Jorma Eton tie 6, 96100 Rovaniemi Lapin tutkimusseura

Lapin tutkimusseura ry:n säännöt

Hyväksytty Lapin tutkimusseuran kokouksessa 18.6.2007 ja 18.12.2007. Merkitty yhdistysrekisteriin 04.08.2008.

Nimi Jäsenet

1 § 4 § Yhdistyksen nimi on Lapin tutkimusseura ja Seuran jäsenet ovat varsinaisia jäseniä, kotipaikka Rovaniemen kaupunki. kannattavia jäseniä ja kunniajäseniä. Seuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan Tarkoitus hyväksyä henkilö, joka hyväksyy seuran tarkoituksen. 2 § Kannattavaksi jäseneksi voidaan hyväksyä Seuran tarkoituksena on toimia Lapin läänin yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen alueeseen kohdistuvan tutkimustyön hyväksi yhteisö, joka haluaa tukea seuran tarkoitusta sekä tämän tutkimustyön ja käytännön ja toimintaa. elämän välisen yhteistyön tehostamiseksi. Varsinaiset jäsenet ja kannattavat jäsenet hyväksyy hakemuksesta seuran hallitus. 3 § Kunniajäseneksi voidaan hallituksen Seura toteuttaa tarkoitustaan esityksestä seuran kokouksessa kutsua 1) seuraamalla Lapin tutkimuksen tilaa ja henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja eri alojen tutkimustarvetta, tukenut seuran toimintaa. 2) keräämällä Lappia koskevia tieteellisiä, teknillisiä ja taloudellisia tutkimustuloksia, 5 § 3) laatimalla tutkimusohjelmia eri aloilta, Jäsenellä on oikeus erota seurasta 4) selvittämällä tutkimusta kaipaavat ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai kohteet erityisesti sellaisilla aloilla, joilla on sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla Lapin elinkeinoelämälle käytännöllistä erosta seuran kokouksessa merkittäväksi merkitystä, pöytäkirjaan. 5) tekemällä viranomaisille esityksiä Lapin Hallitus voi erottaa jäsenen seurasta, jos tutkimuksen edistämiseksi, jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa 6) saattamalla Lapin tutkimustarve maksamatta tai on muuten jättänyt tutkijoiden tietoon ja ohjaamalla tutkijoita täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on maakunnalle tarpeellisiin kohteisiin, seuraan liittymällä sitoutunut tai on 7) antamalla neuvoja tutkimustyön menettelyllään seurassa tai sen ulkopuolella rahoittamiseksi, huomattavasti vahingoittanut seuraa tai ei 8) välittämällä tutkimustuloksia tutkijoille, enää täytä laissa taikka seuran säännöissä tutkimuksen tarvitsijoille ja Lapin väestölle mainittuja jäsenyyden ehtoja. tiedoksi referoiden, vertaillen ja kansantajuistaen niitä, 6 § 9) pitämällä yllä julkaisutoimintaa ja Varsinaisilta jäseniltä ja kannattavilta jäseniltä järjestämällä esitelmätilaisuuksia sekä perittävän vuotuisen jäsenmaksun 10) ylläpitämällä kansalaiskeskustelua suuruudesta erikseen kummallekin tutkimuksesta ja sen tuloksista. jäsenryhmälle päättää vuosikokous. Kunniajäsenet eivät suorita jäsenmaksuja.

Hallinto

96 Lapin tutkimusseuran säännöt Lapin tutkimusseura

Seuran nimen kirjoittaa hallituksen 7 § puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai Seuran hallitukseen kuuluu rahastonhoitaja, kaksi yhdessä. vuosikokouksessa valitut puheenjohtaja ja 7 muuta varsinaista jäsentä sekä 2 varajäsentä. 11 § Hallituksen toimikausi on vuosikokousten Hallituksen puheenjohtaja johtaa seuran välinen aika. toimintaa ja valvoo sen päätösten Puheenjohtajaksi voidaan valita enintään toimeenpanoa. neljäksi toimikaudeksi peräkkäin. Hallitus valitsee keskuudestaan Hallituksen sihteerin tehtävänä on pitää varapuheenjohtajan sekä ottaa hallituksen kokouksissa pöytäkirjaa, avustaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan sihteerin, hallituksen päätösten toimeenpanossa sekä rahastonhoitajan ja muut tarvittavat vuosikokouksessa esitettävän toimihenkilöt. vuosikertomuksen laatimisessa. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai Rahastonhoitajan tehtävänä on huolehtia hänen estyneenä ollessaan seuran talouden hoidosta. varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun Omaisuuden hoito vähintään puolet hallituksen jäsenistä sitä vaatii. 12 § Hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään Seuran rahastoja hoidetaan niiden puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai erikoissäännösten mukaisesti. varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. Äänestykset ratkaistaan yksinkertaisella 13 § äänten enemmistöllä. Äänten mennessä Seuran tilikausi on kalenterivuosi. tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja kuitenkin arpa. hallituksen vuosikertomus on jätettävä tilintarkastajille helmikuun kuluessa. 8 § Tilintarkastajat antavat kirjallisen Hallituksen tehtävänä on lausuntonsa viimeistään maaliskuun 1) hoitaa seuran asioita ja huolehtia seuran kuluessa. toiminnan kehittämisestä, Vastuuvapauden myöntämisestä päättää 2) hoitaa seuran taloutta, vuosikokous. 3) valita ja toimestaan vapauttaa sihteeri, rahastonhoitaja ja muu tarpeellinen Kokoukset toimihenkilöstö sekä määrätä heidän palkkansa talousarvion puitteissa, 14 § 4) kutsua seura koolle ja Seuran vuosikokous pidetään vuosittain 5) pitää jäsenluetteloa. hallituksen määräämänä päivänä huhti- toukokuussa. 9 § Ylimääräinen kokous pidetään, kun seuran Seuran hallitus voi seuran toiminnan kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo tehostamiseksi perustaa toimikuntia ja siihen olevan aihetta tai kun vähintään tutkimusryhmiä. Hallituksen kymmenesosa (1/10) seuran puheenjohtajalla on oikeus osallistua äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta asioiden käsittelyyn kaikissa seuran erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti toimikunnissa ja tutkimusryhmissä. vaatii. Kokous on pidettävä kolmenkymmenen vuorokauden kuluessa 10 § siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty hallitukselle.

Lapin tutkimusseuran säännöt 97 Lapin tutkimusseura

Seuran vuosikokouksessa käsitellään tasan ratkaisee seuraavat asiat: kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa 1) Kokouksen avaus. kuitenkin arpa. 2) Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja 16 § tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa. Hallituksen on kutsuttava seuran kokoukset 3) Todetaan kokouksen laillisuus ja koolle vähintään seitsemän vuorokautta päätösvaltaisuus. ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä 4) Hyväksytään kokouksen työjärjestys. tai sähköpostiviesteillä. Kutsun tulee sisältää 5) Esitetään edellisen kalenterivuoden tiedot kokouksessa esille tulevista asioista. tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkasta- jien lausunto. Julkaisut 6) Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä 17 § hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille. Julkaisuista ja niiden jaosta, myynnistä ja 7) Vahvistetaan hallituksen laatima vaihdosta päättää seuran hallitus. toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio. Erikoissäädöksiä 8) Vahvistetaan jäsenmaksujen suuruus. 9) Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja 18 § muut jäsenet. Seuralla on oikeus vastaanottaa lahjoituksia 10) Valitaan seuraavaa tilikautta varten yksi ja jälkisäädöksiä sekä omistaa kiinteistöjä. tai kaksi tilintarkastajaa ja 1-2 varamiestä. 11) Käsitellään muut kokouskutsussa 19 § mainitut asiat. Päätös sääntöjen muuttamisesta ja seuran Mikäli seuran jäsen haluaa saada jonkin asian purkamisesta on tehtävä seuran kokouksessa seuran vuosikokouksen käsiteltäväksi, on vähintään kolmen neljäsosan (3/4) hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti enemmistöllä annetuista äänistä. hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun. 20 § Seuran purkautuessa käytetään sen varat 15 § seuran tarkoituksen edistämiseen Seuran kokouksissa on jokaisella varsinaisella purkamisesta päättävän kokouksen jäsenellä ja kunniajäsenellä yksi ääni. määräämällä tavalla. Kannattavalla jäsenellä on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus. 21 § Seuran päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole Saavutetut jäsenoikeudet säilyvät. toisin määrätty, se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Äänestykset ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä

———————

98 Lapin tutkimusseuran säännöt