ITÄ-UUDENMAAN RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN SELVITYS

ITÄ-UUDENMAAN LIITTO ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNTAMUSEO MUSEOVIRASTO, RAK.HIST.OSASTO

SIPOON KUNTA PERNAJAN KUNTA PORVOON KAUPUNKI LOVIISAN KAUPUNKI ASKOLAN KUNTA LILJENDALIN KUNTA PUKKILAN KUNTA LAPINJÄRVEN KUNTA MYRSKYLÄN KUNTA RUOTSINPYHTÄÄN KUNTA

ITÄ-UUDENMAAN LIITTO 2007, JULKAISU 90

Julkaisun nimi: Itä-Uudenmaan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys (RAKU)

Tekijä: Katariina Ockenström

Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupa nro 31/MYY/07

ISBN: 978-951-9258-99-7 ISSN: 1236-9292

Porvoo 2007

ITÄ-UUDENMAAN RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN SELVITYS (RAKU)

PORVOO 2007

STRÖMSLANDETIN SAARISTOLAISKYLÄ 82 JOHDANTO 2 HORMNÄSIN PIHAPIIRI 83 Itä-Uudenmaan kulttuuriympäristön erityispiirteet 2 Särdragen i Östra Nylands kulturmiljö 4 PORVOO 84 PORVOON VANHAA KAUPUNKIA JA ASKOLA 6 EMPIREKESKUSTAA YMPÄRÖIVÄ KAUPUNKIRAKENNE 85 ASKOLAN KIRKONKYLÄ 6 NÄSIN PIENTALOALUEET 87 VAKKOLA 8 GAMMELBACKAN KERROSTALOLÄHIÖ 88 SÄRKIJÄRVEN - TIILÄÄN KULTTUURIMAISEMA 9 HAIKON KARTANO JA EDELFELTIN Tiilää 9 KULTTUURIMAISEMA 88 Särkijärvi 10 KULLOON KARTANO 89 JUORNAANKYLÄ 11 MUSTIJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA 90 LAPINJÄRVI 14 ALI-VEKKOSKEN JA YLI-VEKKOSKEN KYLIEN PORLAMMIN JA KÄKIKOSKEN KULTTUURIMAISEMA 14 KULTTUURIMAISEMA 91 KIMONKYLÄN KULTTUURIMAISEMA 16 ANTTILAN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA 92 PUKARON KULTTUURIMAISEMA 19 BOEN KARTANO 93 LINDKOSKEN KULTTUURIMAISEMA 22 PIKKUJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA - HEIKINKYLÄN KULTTUURIMAISEMA 24 KAARENKYLÄ, VANHAMOISIO, TUORILA 94 PEKINKYLÄ 27 EEROLAN KARTANO JA YMPÄRÖIVÄ LAPINKYLÄ 29 KULTTUURIMAISEMA 96 HARSBÖLEN KULTTUURIMAISEMA 30 ILOLAN KYLÄ JA YMPÄRÖIVÄ KULTTUURIMAISEMA 96 SIKILÄN KYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖ 98 LILJENDAL 33 SANNÄSIN KARTANO JA KREPPELBYN LILJENDALIN KIRKONKYLÄ 33 KYLÄYMPÄRISTÖ 99 ESKILOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 35 BOSGÅRDIN KARTANO JA KYLÄYMPÄRISTÖ 100 MICKELSPILTOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 36 EPOON KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 101 GARPOMIN, EMBOMIN JA DROMBOMIN KYLIEN NORIKEN TILA 102 KULTTUURIMAISEMA 37 JAKARIN KARTANO 102 ANDERSBY JA HOMMANSBY 38 BARNENS BY JA MIKAELSKAPELLET 103 SEITLAXIN KYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖ 104 LOVIISA 40 BENGTSBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA 105 LOVIISAN KAUPUNGIN KESKUSTA 40 VAARLAHDEN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 106 RAUHALANTIEN JA VÄLITIEN PIENTALOT 42 LONDBÖLEN, KURBÖLEN JA NYGÅRDIN KYLIEN UUSIKAUPUNKI JA YMPÄRÖIVÄT ASUINALUEET 42 KULTTUURIMAISEMA 106 KÖPBACKA JA HARAVANKYLÄ 43 ORRBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA 108 VALKON SATAMA JA YMPÄRÖIVÄT ASUINALUEET 45 SVARTBÄCKIN ENTINEN KIVILOUHOS 108 FANTSNÄSIN KARTANO 46 PORVOON LUOTSI- JA MAJAKKASAARET 109 MYRSKYLÄ 48 PUKKILA 112 MYRSKYLÄN KIRKONKYLÄ 48 PUKKILAN KIRKONKYLÄ JA NAARKOSKI 112 KANKKILAN KYLÄ 50 SAVIJOEN KYLÄ 113 HYÖVINKYLÄN KULTTUURIMAISEMA 52 KANTELEENJÄRVEN KULTTUURIMAISEMA 115 JAAKKOLAN KULTTUURIMAISEMA 54 MÄKIPÄÄN ALUE 117 HALLILAN KYLÄ 56 KYRÖLÄN JA MÄTTÄHISTÖN KULTTUURIMAISEMA 117 PERNAJA 58 RUOTSINPYHTÄÄ 119 PERNAJAN KIRKONKYLÄ JA YMPÄRÖIVÄ RUOTSINPYHTÄÄN KIRKONKYLÄ 119 KULTTUURIMAISEMA 58 MUSTANPORTINTIEN RINTAMAMIESTALOT 121 GARPGÅRDIN KARTANOYMPÄRISTÖT 60 JOKINIEMEN KULTTUURIYMPÄRISTÖ 121 VANHAKYLÄN KULTTUURIMAISEMA 62 TEUTJÄRVEN YMPÄRISTÖN KULTTUURIMAISEMA 123 GREGGBÖLEN KARTANO 63 HAAVISTON KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 125 KOSKENKYLÄN RUUKIN YMPÄRISTÖ 64 HOLMGÅRDIN KARTANO 126 ISNÄSIN TEOLLISUUSYMPÄRISTÖ 65 SUURI RANTATIE 127 FASARBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA 67 KULLAN KARTANO 127 LABBYN KARTANON KULTTUURIMAISEMA 68 MARINKYLÄN JA BJÖRKBÖLEN KULTTUURIMAISEMAT 128 NÄSEN KARTANON KULTTUURIYMPÄRISTÖ 68 ÖSTERBYN KULTTUURIMAISEMA 129 NORR-SARVLAXIN KARTANO 69 TALLBACKAN KYLÄ 130 PITKÄPÄÄN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 70 VASTILAN KYLÄ 130 LAPPNORIN KYLÄ JA FOLKHÄLSANIN ”LEIRIKARTANO” 71 SIPOO 133 GREVBÖLEN KYLÄ 72 SIPOON PITÄJÄNKESKUKSEN KULTTUURIMAISEMA 133 SÄRKLAXIN KULTTUURIYMPÄRISTÖ 73 NIKKILÄN ASEMANSEUTU JA KYLÄNRAITTI 134 RÖSUNDIN KYLÄ- JA HUVILAYMPÄRISTÖ 74 SIPOONJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA 135 HÄRKÄPÄÄN KYLÄ 75 ÖSTERSUNDOMIN KARTANO JA YMPÄRÖIVÄ 137 HORSLÖKIN KYLÄ 76 KULTTUURIMAISEMA 137 KUUSKOSKEN YMPÄRISTÖ HERRALAN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 138 KOSKENKYLÄJOKILAAKSOSSA 77 KALKKIRANNAN TEOLLISUUSALUE 139 HARDOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA 79 SIPOON SAARISTON VANHIMMAT HUVILA-ALUEET 139 KUGGOMIN KYLÄ 80 SKINNARBYN JA TAVASTBYN KULTTUURIMAISEMA 81

1

JOHDANTO alueen merestä kohonneilla savikoilla ja jokien kasaamilla lieterannoilla oli hyvät mahdollisuudet kiinteään peltovilje- Itä-Uudenmaan kulttuuriympäristön erityispiirteet lyyn. Lisäksi rantaniityt tarjosivat karjalle helposti rehua. Suomea puhuvat hämäläiset asuttivat Uudenmaan ja Itä-Uusimaa sai ensimmäiset asukkaansa Suomen van- Hämeen rajaseutuihin kuuluneet maakunnan pohjoisim- himman tunnetun esihistoriallisen asutuksen, Suomusjär- mat alueet vasta 1300-1400-luvuilla. Jääkauden aikana ven kulttuurin (n. 7000-4200 eKr.) aikana. Porvoon ja muotoutuneilla, maakunnan pohjoisosien kovemmilla Pukkilan välillä on Suomen vanhimman kivikauden rikkain savimailla harjoitettiin tuolloin oletettavasti kaskiviljelyä. alue, jolla on runsaat 170 asuinpaikkaa. Asuinpaikat ovat sijainneet muutaman kymmenen kilometrin pituisena Itä-Uudenmaan halki kulki viimeistään 1400-luvulla muo- nauhana pitkin silloista merenrantaa. Kivikauden asuin- toutunut Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie, jolla oli paikkoja onlöydetty myös Myrskylän kirkonkylän länsi- tärkeä merkitys valtakunnan hallinnolle. Sen varrelle ra- puolelta, Sipoonjokilaakson pohjoisosista, Ilolanjoen var- kennettiin keskiajalla kolme harmaakivikirkkoa Sipooseen, resta, Lindkosken savitasangon laidoilta Lapinjärveltä sekä Porvooseen ja Pernajaan. Vuonna 1380 perustetulla Por- Liljendalin kirkonkylältä. Kivikaudella (7000-1500/1250 voon kaupungilla oli keskiajalla merkittävä asema yhtenä eKr.) asuinpaikat sijaitsivat kulkureitteinä toimineiden Suomen kaupasta vastaavista kaupungeista. Kaupungissa vesistöjen tuntumassa hyvien riistamaiden ja kalavesien on säilynyt keskiaikainen katuverkosto kirkon ympärillä. äärellä. Itä-Uudellamaalla kivikauden asuinpaikat sijaitse- vat etupäässä maakunnan pohjoisosissa, muinaisen Lito- Itä-Uusimaa asutettiin kokonaisuudessaan 1500-luvun rinameren (n. 25-30 m mpy) rannoilla ja luode-kaakkois- puoliväliin mennessä. Lähes kaikki maakunnan nykyiset suuntaisten harjujen rinteillä. kylät ovat olleet olemassa jo tuolloin. Kylät sijoittuivat

pääasiassa vesistöjen äärelle ja harjujen tuntumaan. Pelto- Pronssikautta (1500-500 eKr.) tunnetaan Itä- jen sarkajako kokosi kylien talot tiheiksi ryhmäkyliksi. Itä- Uudellamaalla lähinnä hautapaikkalöytöjen perusteella. Uudenmaan kylissä oli tavallisimmin 3-10 taloa. Rannikol- Hautalöydöt sijaitsevat pitkin entistä ranta- ja saaristo- la oli pienempiä 1-2 talon kyliä ja sisämaassa suurempia vyöhykettä koko maakunnan alueella. Maisemaa hallin- 11-31 talon kyliä. Pienimittakaavaisen ja monikerroksisen neet suuret hautaröykkiöt rakennettiin kapeiden, sisä- rakenteensa säilyttäneitä ryhmäkyliä ovat mm. Porvoon maahan ulottuvien merenlahtien tai sisäsaariston saarien Ylike ja Lapinjärven Kimonkylä. korkeimmille rantakallioille.

Kiinteä kylärakenne alkoi hajota 1700-luvun puolivälissä Rautakaudella (500eKr. – 1150/1300 jKr.) erillisiä asutus- aloitetun isojaon myötä. Hitaasti edenneessä isojaossa keskittymiä syntyi Suomen rannikolle jokien suille. Viljely- talojen pellot pyrittiin saamaan suuremmiksi kokonai- tekniikka kehittyi maanmuokkausvälineiden uusien omi- suuksiksi ja talollisten oli mahdollista siirtää asumuksensa naisuuksien myötä ja maa-alueita pystyttiin hyödyntä- pois vanhalta kylätontilta tilusten yhteyteen. Maatalouden mään entistä laajemmin. Itä-Uudellamaalla vanhemmalta murros aiheutti peltoalan huomattavaa kasvua ja niittyjen rautakaudelta (500 eKr. – 400 jKr.) tunnetaan muutama muuttamista viljelyalueiksi 1870-luvulta alkaen. 1800- kalmisto ja asuinpaikka. Kiinteää asutusta ilmentävät Bö- luvulla kyliin rakennettiin kokonaan uusia rakennustyyp- len asuinpaikkalöydöt Porvoon Munkkalassa, Malmsbyn pejä, kuten meijereitä ja kauppapuoteja. 1800-luvun lop- kätkö Pernajassa sekä Pikku-Linnamäen ja Koitön haudat pupuolella alettiin rakentaa myös koulurakennuksia. Porvoossa.

Kylärakenteen lomaan syntyi useita pienipiirteisiä käsityö- Nuoremmalla rautakaudella, kansainvaellusajalta (400 läis- ja mäkitupa-alueita, joihin lukeutuvat mm. Porvoon jKr.) historiallisen ajan alkuun (1150/1300 jKr.), Itä- Adertonbacken, Ilolan Postimäki, Liljendalin kirkonkylän Uusimaa oli arkeologisten lähteiden perusteella lähes Lunsasbacken, Pukaron Knabelbacken ja Pukkilan Mäki- autio. On arveltu, että väestö vetäytyi maakunnan alueel- pään alue. ta sisämaahan laajojen ja tuottoisten metsästysmaiden

äärelle turkiskaupan ja kansainvälisen tavaranvaihdon Itä-Uudenmaan kirkonkylissä on säilynyt kirkkorakennus- vilkastuttua ajanlaskumme alussa. Itä-Uudellamaalla liikkui ten lisäksi runsaasti vanhempaa rakennuskantaa. Raken- tuolloin tiettävästi vain hämäläisiä eränkävijöitä. teeltaan pienimittakaavaisilla Lapinjärven ja Pernajan

kirkonkylillä on säilynyt erityisen hyvin perinteisiä raken- Pysyvämmin itäinen Uusimaa asutettiin Hämeeseen suun- nustyyppejä. tautuneen toisen ristiretken (1238 tai 1239) jälkeen, kun ruotsalaiset uudisasukkaat saapuivat Itä-Uudenmaan ran- Kartanoilla on ollut Itä-Uudellamaalla huomattavaa vaiku- nikolle. Ruotsalaisten ensimmäinen suuri asutusaalto tusta kulttuuriympäristön muotoutumiseen niin rakennus- ajoittuu 1200-luvun puoliväliin. Asutustoiminta oli mah- kannan kuin edistyksellisen peltoviljelynkin kautta. Suuren dollisesti kirkon ohjailemaa, sillä kirkon etujen mukaista Rantatien varrelle perustettiin jo keskiajalla useita karta- oli vakiinnuttaa kristinuskon asemaa Suomessa. Uusien noita Sipoossa, Porvoossa ja Pernajassa. Vanhimpiin kar- talonpoikaistilojen syntyminen merkitsi samalla kirkon tanoihin lukeutuvat Porvoossa sijaitsevat Strömsbergin ja verotulojen lisääntymistä. Gammelgårdin kuninkaankartanot sekä Stensbölen karta-

no, joka mainitaan jo 1320-luvulla. Huomattavia kar- Aluksi asutettiin rannikkoseudut, jokisuut ja jokilaaksot, tanokeskittymiä olivat jo 1500-luvulla Pernajanlahden joissa myös viljavimmat maa-alueet sijaitsivat. Rannikko-

2

länsirannan kartanot sekä Porvoon kaupungin lähiympä- kennuskausi (1945–55) näkyy Porvoon ja Loviisan kau- ristön kartanot. 1600-luvulta lähtien kartanoihin alettiin punkialueiden lisäksi maaseutukylien keskustoissa ja haja- perustaa myös torppia. 1700- ja 1800-luvuilla uusia karta- asutusalueilla. Karjalan siirtoväelle perustettuja tiloja rin- noita syntyi koko maakunnan alueelle Pukkilaa lukuun tamamiestaloineen syntyi etupäässä Askolaan, Pukkilaan ottamatta. ja Ruotsinpyhtäälle.

Itä-Uudenmaan varhainen teollisuus käsitti lähinnä pieniä Itä-Uudenmaan saaristo houkutteli jo varhain terveellistä myllyjä joita rakennettiin jokien virtapaikkoihin eri pitäjiin. elämäntapaa ihannoivia kesäasukkaita. Erityisesti Sipoon Koskiin sijoitettiin 1700-luvulta alkaen myös sahoja ja ja Porvoon saaristoon rakennettiin kesäkäyttöön tarkoitet- vanuttamoita. Raudanvalmistus muodostui merkittäväksi tuja huviloita 1880-luvulta alkaen. Saaristossa on säilynyt elinkeinoksi 1600-luvulta lähtien. Itä-Uudellamaalla sitä niin 1800-luvun lopun uusrenessanssihuviloita kuin 1900- harjoitettiin Koskenkylän (1682) ja Strömforsin (1698) luvun alun jugend-huviloitakin. Rannikon ja saariston ruukeissa. Ruukit olivat pieniä itsenäisiä yhteisöjä, jotka asutusta on täydennetty voimakkaasti uudemmalla loma- harjoittivat myös maataloutta ja joilla oli oikeus kaupan- asutuksella 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. käyntiin. Itä-Uudenmaan nykyinen tieverkosto on muotoutunut 1800-luvun lopulla Itä-Uudenmaan teollisuuslaitokset vanhimmilta osin 1700-luvun loppuun mennessä. Kyliä ja kuuluivat maamme edistyksellisimpiin. Puunjalostusteolli- pitäjiä yhdistävät tiet ovat säilyneet linjauksiltaan edelleen suutta kehitettiin erityisesti Porvoon Hamarissa ja Tolkki- käytössä. Kasvava liikennöintitarve ja liikenneväylien ke- sissa sekä Pernajan Isnäsissä ja Koskenkylässä. Hamarin hittyminen ovat muokanneet maisemaa 1800-luvulta edustalla olevalle Kaunissaarelle perustettiin Suomen alkaen. Porvoo-Kerava-rata valmistui 1870-luvulla ja toi etelärannikon ensimmäinen höyrysaha vuonna 1870. maakunnan länsiosien kylämaisemaan uuden rakennus- Tolkkisiin perustettiin puolestaan Suomen viides sulfiitti- tyypin, asemarakennuksen. Toinen rautatie rakennettiin selluloosatehdas vuonna 1893. Loviisasta Lahteen ja se valmistui vuonna 1901. Valko toimi Loviisa-Lahti -rautatien valmistumisen jälkeen Päijän- Itä-Uudenmaan toinen kaupunki, Loviisa, perustettiin teen alueen puutavaran ja sahojen tärkeimpänä vientisa- vuonna 1745 Degerby-nimisenä. Valtakunnan raja oli tamana. siirtynyt Turun rauhassa Kymijoen läntiseen haaraan ja tarkoituksena olikin rakentaa Loviisasta linnoituskaupunki 1900-luvulla investoitiin uusiin liikenneväyliin, joista mer- osana Ruotsin 1740-luvulla käynnistämää suurta merilin- kittävimpiä ovat Helsingin ja Porvoon välinen maantie noitushanketta. Suunnitelmaan kuului kaupungin edustal- vuodelta 1935, Porvoon ja Mäntsälän välinen maantie le rakennettu Svartholman saarilinnoitus. Suuren Ranta- vuodelta 1971, 1970-luvulla aloitettu ja myöhemmin tien varrelle sijoitetusta kaupungista tehtiin läänin uusi jatkettu Porvoon moottoritie sekä Koskenkylästä Kouvo- pääkaupunki. Kaupungissa on säilynyt 1700-luvun lopulla lan kautta Kajaaniin jatkuva valtatie 6. epäsäännöllisesti rakentunut puukaupunkialue. Katariina Ockenström Sekä Loviisan että Porvoon kaupunkirakenteet ovat hyvin säilyneitä. Vanhan kaupungin lisäksi Porvoossa on säilynyt C.L. Engelin suunnittelema ruutuasemakaava (1832) em- pirerakennuksineen. Loviisan keskustaa hallitsee puoles- taan E.B. Lohrmanin asemakaavaan (1857) perustuva esplanadinpuisto ja sitä reunustavat kivirakennukset sekä punatiilikirkko.

1900-luvun alkupuolella Porvoo ja Loviisa saivat puutar- hakaupunkiaatteeseen perustuvat asemakaavat väljine tontteineen ja kaartuvine katuverkostoineen. 1900-luvun puolivälissä kaupunkeihin rakennettiin nk. rintamamiesta- loalueita, joille rakennettiin 1 ½-kerroksisia omakotitaloja ja hyötypuutarhoja. 1900-luvun loppupuolen muutoksia olivat mm. elementtitekniikalla toteutetut lähiöt, joista Porvoon Gammelbacka perustuu Alvar Aallon asemakaa- valuonnokseen.

1900-luvun alkupuolella maaseutukylissä toimitettiin uus- jako, jonka myötä tiivis kylärakenne harveni entisestään. Uusia tilakeskuksia rakennettiin vanhojen kylien lähiym- päristöön. Hyvin säilyneisiin uusjaossa muotoutuneisiin alueisiin lukeutuu mm. Kanteleen kylä Pukkilassa. Seurata- lot olivat uusia julkiseen käyttöön tarkoitettuja rakennuk- sia 1900-luvun alkupuolella. Sotien jälkeinen jälleenra-

3

Särdragen i Östra Nylands kulturmiljö växte dessutom lätt åtkomligt foder för kreaturen. Finskta- lande tavastlänningar befolkade först på 1300-1400-talen De första människorna flyttade till Östra Nyland under landskapets områden i norr, i gränstrakterna mellan Ny- Finlands äldsta, kända förhistoriska bosättningstid, Suo- land och Tavastland. På de hårdare lermarkerna, som musjärvikulturens tid (ca 7000-4200 f.Kr.). I Finland finns istiden hade utformat i landskapets norra delar, idkades det rikaste området från den äldre stenåldern, med drygt troligen då svedjebruk. 170 boplatser, mellan Borgå och Pukkila. Boplatserna sträckte sig som ett några tiotals kilometer långt band Stora Kustvägen, som senast på 1400-talet hade utfor- längs den dåtida havsstranden. Stenåldersbostäder har mats mellan Åbo och Viborg, sträckte sig genom Östra också hittats väster om Mörskom kyrkby, i Sibbo ådals Nyland och hade en viktig betydelse för rikets förvaltning. norra delar, längs Illbyån, i kanterna av en lerslätts i Lind- Tre gråstenskyrkor byggdes på medeltiden vid vägen i koski i Lappträsk samt i Liljendal kyrkby. Under stenåldern Sibbo, Borgå och Pernå. Borgå stad, som grundades år (7000-1500/1250 f.Kr.) låg bosättningarna vid goda jakt- 1380, hade under medeltiden en betydande ställning marker och fiskevatten, nära vattendragen som utgjorde bland städerna som ansvarade för handeln i Finland. Ett färdvägar. I Östra Nyland ligger stenåldersbosättningarna medeltida gatunät kring kyrkan har bevarats. främst i landskapets norra delar, på forntida Littorinaha- vets stränder (ca 25-30 möh) och i sluttningarna på åsar- Östra Nyland befolkades som helhet före medlet av na som sträcker sig från nordväst mot sydost. 1500-talet. Nästan alla de nuvarande byarna i landskapet

existerade redan då. Byarna låg huvudsakligen vid vat- I Östra Nyland känner man till bronsåldern (1500-500 tendragen och nära åsarna. Tegskiftet samlade husen till f.Kr.) närmast genom gravplatsfynden. Gravfynden ligger täta gruppbyar. I Östra Nylands byar fanns det vanligen 3- längs den forna strand- och skärgårdszonen i hela land- 10 hus. Vid kusten fanns det mindre byar med 1-2 hus skapet. De stora gravkumlen som dominerade landskapet och i inlandet större med 11-31 hus. Bland annat i Ylike i byggdes på de högsta strandbergen vid havsvikarna, som Borgå och i Kimoböle i Lappträsk finns gruppbyar som trängde in i fastlandet, eller i den inre skärgården. har bevarat sin småskalighet och mångskiktade struktur.

Under järnåldern (500 f.Kr.-1150/1300 e.Kr.) uppstod Den fasta bystrukturen började i och med storskiftet i separata boplatskoncentrationer vid älvmynningarna medlet av 1700-talet splittras. I storskiftets långsamma längs Finlands kust. Odlingstekniken utvecklades i och förlopp försökte man sammanslå gårdarnas åkrar till stör- med jordbruksredskapens nya egenskaper och markom- re helheter och bönderna kunde flytta sin boning bort rådena kunde utnyttjas i allt större utsträckning. I Östra från den gamla bytomten till ägorna. Brytningstiden inom Nyland känner man till några gravfält och boplatser från jordbruket ledde från och med början av 1870-talet till att den äldre järnåldern (500 f.Kr.-400 e.Kr.). Boplatsfynden i åkerareal blev betydligt större och ängarna blev odlings- Böle i Munkby i Borgå, Malmsby depåfynd (gömma) i områden. På 1800-talet byggdes helt nya typer av hus i Pernå samt gravarna på Lilla Borgbacken och på Koitö i byarna, exempelvis mejerier och handelsbodar. I slutet av Borgå indikerar fast bosättning. 1800-talet började man också bygga skolbyggnader.

Under den yngre järnåldern, från folkvandringstiden (400 Inom bystrukturen bildades många småskaliga hantverks- e.Kr.) till den historiska tidens början (1150/1300 e.Kr.), och backstuguområden, bl.a. Adertonbacken i Borgå och var Östra Nyland enligt arkeologiska källor nästan öde. Postbacken i Illby, Lunsasbacken i Liljendal kyrkby, Kna- Man har gissat att befolkningen drog sig tillbaka från belbacken i Pockar och Mäkipääområdet i Pukkila. För- landskapets område till inlandets omfattande och produk- utom kyrkorna har också rikligt med äldre byggnadsbe- tiva jaktmarkerna i tideräkningens början när pälshandeln stånd bevarats i de östnyländska kyrkbyarna. I Lappträsk och det internationella varubytet blev livligare. Den tiden och Pernå kyrkbyar, som har en småskalig struktur, har färdades i Östra Nyland veterligen endast tavastländska särskilt många traditionella hustyper bevarats. fångstmän.

Såväl p.g.a. byggnadsbeståndet som den framstegsvänliga Efter andra korståget till Tavastland (1238 eller 1239), när åkerodlingen har herrgårdarna haft en betydande inver- svenska nybyggare kom till Östra Nylands kust, fick om- kan på kulturmiljöns utformning i Östra Nyland. Redan på rådet mer fast bosättning. Svenskarnas första stora inflytt- medeltiden grundades många stora herrgårdar vid Stora ningsvåg skedde vid medlet av 1200-talet. Det var even- Kustvägen, i Sibbo, i Borgå och i Pernå. Kungsgårdarna I tuellt kyrkan som ledde kolonisationsverksamheten, Borgå Strömsberg och Gammelgård samt Stensböle gård eftersom det var till kyrkans fördel att etablera kristendo- i Borgå, som nämns redan på 1320-talet, hör till de äldsta mens ställning i Finland. Uppkomsten av nya allmoge- herrgårdarna. Gårdarna på Pernåvikens västra strand och hemman betydde samtidigt att kyrkans skatteintäkter i närområdet kring Borgå stad var redan på 1500-talet ökade. betydande herrgårdskoncentrationer. Från och med

1600-talet började man också inrätta torp på herrgårdar- Till en början befolkades kusttrakterna, åmynningarna na. Med undantag av i Pukkila grundades det på 1700- och ådalarna, där också de bördigaste markområdena och 1800-talet nya herrgårdar i hela landskapet. låg. Möjligheterna var goda att idka fast åkerbruk på kustområdets lerslätter som hade höjt sig ut havet och på slamstränderna som åarna hade samlat. På strandängarna

4

I Östra Nyland bestod den äldre industrin närmast av små talets början har bevarats i skärgården. Bosättningen vid kvarnar, som i många socknar byggdes vid strömma stäl- kusten och i skärgården har i slutet av 1900-talet och len i åarna. Från och med 1700-talet byggdes också sågar början av 2000-talet kompletterats kraftigt med en nyare och valkerier vid forsarna. Järntillverkningen blev från och fritidsbosättning. med 1600-talet en betydande näring. I Östra Nyland tillverkades järn i Forsby (1682) och i Strömfors bruk Det existerande vägnätets äldsta delar i Östra Nyland har (1698). Bruken var små självständiga samfund som också utformats före utgången av 1700-talet. Vägarna som för- bedrev jordbruk och hade rätt att idka handel. binder byar och socknar sträcker sig fortfarande längs de gamla väglinjerna. Det ökade trafikbehovet och trafikle- I slutet av 1800-talet hörde industrianläggningarna i Östra dernas utveckling har danat landskapet allt sedan 1800- Nyland till de framstegsvänligaste. Träförädlingsindustri talets början. Järnvägen Borgå – Kervo blev färdig på utvecklades speciellt i Hammars och Tolkis i Borgå och i 1870-talet och förde med sig en ny hustyp i landskapets Isnäs och Forsby i Pernå. På Fagerö utanför Hammars västra delar, d.v.s. en stationsbyggnad. Den andra järnvä- grundades år 1870 den första ångsågen vid Finlands syd- gen, som blev färdig 1901, byggdes mellan Lovisa och kust. Finlands femte sulfitcellulosafabrik grundades år Lahtis. När järnvägen Lovisa – Lahtis blev färdig var Val- 1893 i Tolkis. kom hamn den viktigaste exporthamnen för sågarna och virket i Päijänne-trakten. Lovisa, den ena av städerna i Östra Nyland, grundades år 1745 och hette då Degerby. Vid freden i Åbo hade riks- På 1900-talet investerade man i nya trafikleder. De vikti- gränsen flyttats till Kymmene älvs västra arm och avsikten gaste trafiklederna var landsvägen mellan Helsingfors och var att bygga Lovisa till en fästningsstad, som en del av Borgå från år 1935, landsvägen mellan Borgå och Mänt- det stora sjöbefästningsprojektet, som Sverige hade inlett sälä från år 1971, Borgå motorväg, som började byggas på 1740-talet. Sjöfästningen på Svartholm, som byggdes på 1970-talet och som senare har utbyggts, samt riksväg utanför Lovisa, ingick i planen. Staden som låg vid Stora 6 från Forsby via Kouvola vidare till Kajana. Kustvägen blev länets nya huvudstad. En oregelbundet uppförd stadsstruktur från slutet av 1700-talet har beva- Katariina Ockenström rats i staden.

Stadsstrukturen har bevarats väl både i Lovisa och i Borgå. Förutom Gamla staden i Borgå har också rutnäts- planen med empirebyggnaderna bevarats. Detaljplanen har ritats av C.L. Engel (1832). Esplanadparken och sten- husen kring den samt av rödtegelkyrkan dominerar Lovisa centrum. Detaljplanen har ritats av E.B Lohrman (1857). I början av 1900-talet fick Borgå och Lovisa detaljplaner som baserar sig på trädgårdsstadsideologin. Planerna innehöll spatiösa tomter och gatulinjer med kurvor. I medlet av 1900-talet byggdes i städerna s.k. frontmanna- husområden, med 1½-vånings egnahemshus och köks- trädgårdar. Förändringar uppstod i slutet av 1900-talet när förorter byggdes bl.a. med elementteknik. Gammelbacka i Borgå byggdes enligt Alvar Aaltos detaljplaneutkast.

I början av 1900-talet förrättades storskifte i byarna på landsbygden och den täta bystrukturen blev allt glesare. Nya gårdscentrum byggdes i den närmaste omgivningen kring de gamla byarna. Bland annat Kantele by i Pukkila hör till de välbevarade områdena som utformades vid nyskiftet. Föreningshusen var i början av 1900-talet nya byggnader avsedda för offentligt bruk. Återuppbyggnads- perioden (1945-55) efter kriget syns förutom på stadsom- rådena i Borgå och Lovisa också i landsortsbyarnas cent- rum och på glesbygden. Gårdar med frontmannahus byggdes åt de evakuerade karelarna främst i Askola, Pukkila och Strömfors.

Den östnyländska skärgården lockade redan tidigt som- margäster som idealiserade ett sunt levnadssätt. Från och med början av 1880-talet byggdes villor för sommarbruk, speciellt i Sibbo och Borgå skärgård. Såväl nyrenässansvil- lor från slutet av 1800-talet som jugendvillor från 1900-

5

ASKOLA oli kunnan teollisuuskeskittymä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Askola kuuluu Itä-Uudenmaan pohjoisosien pikkukuntiin, jotka ovat itsenäistyneet rannikon emäpitäjistä. Askola Askolan kautta Porvoosta Myrskylään ja Mäntsälään joh- perustettiin vuonna 1639 Porvoon kappeliseurakunnaksi. tavien pääteiden linjaukset ovat säilyneet edelleen käy- Seurakunta erotettiin Porvoosta vuonna 1896 samanai- tössä tai saaneet rinnalleen uudempia linjauksia kuten kaisesti Pukkilan ja Pornaisten kanssa. kantatie 25 Porvoosta Mäntsälään.

Askola sijaitsee Itä-Uudenmaan luoteisosaa hallitsevalla ASKOLAN KIRKONKYLÄ metsäisellä ylänkövyöhykkeellä, jota rikkovat ylänköjen sisään ja reunoille jäävät maanviljelysalueet sekä kyläasu- Id: 20661 tus ja taajamat. Kunnan länsiosan kulttuurimaisema on Aluetyyppi: Kirkkoympäristö osa laajempaa Porvoonjokilaakson maisema-aluetta, jon- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas ka maisemakuva on Askolan alueella pitkästä viljanvilje- lytraditiosta johtuen pääasiassa loivapiirteistä savikkopel- Askolan kirkonkylän alueelta on löydetty kivikautisia toa. Jokilaakson tunnuspiirteisiin kuuluvat hyvin hoidettu, asuinpaikkoja Porvoonjoen itäpuolisilta rantapelloilta sekä loivasti kumpuileva viljelymaisema sekä vanha rakennus- Etujärven länsirannalta ja kirkonkylän kaakkoispuolella ja asutuskulttuuri. Porvoonjokilaaksossa Askolan kohdalla sijaitsevan Suursuon pohjoislaidalta. on laaja kivikautinen asuinpaikkavyöhyke. 1560-luvulla kyläasutus sijoittui Porvoonjoen itärannalla Vakkolankosken pohjoispuolisilla alueilla Porvoonjoki- oleville kumpareille. Etu-Linnan ja Taka-Linnan tilojen laakson perustaso on 20 metrin yläpuolella. Maasto nou- paikalla ollut kyläpaikka on nykyisin melko hyvin havait- see hyvin nopeasti pohjoista kohti. Jokilaaksoa reunusta- tavissa, sillä aktiivisessa käytössä olevia tilakeskuksia ym- vat selänteet ovat pääasiassa 60-80 metriä korkeita. päröivät avarat peltoalueet. Rakennuskanta kyseisillä maatiloilla on pääosin 1900-luvulta peräisin. Askola on leimallisesti maatalouspitäjä. Keskiajalta periy- tyvät 11 kylää sijoittuvat Porvoonjokilaaksoon sekä Ilolan- joki- ja Vähäjokilaaksoihin. Kylien rakennuskanta on suu- relta osin uudistunutta. Vanhimmat rakennukset periyty- vät 1800-luvulta. Iso- ja uusjaon vaikutukset näkyvät kylä- rakenteessa.

Kuntakeskus, Askolan kirkonkylä, on rakentunut Vakko- lankosken pohjoispuolelle. Se sijaitsee harjumuodostu- man reunassa maakunnalle tyypilliseen tapaan. Askolan puukirkko ja tapuli on rakennettu 1799 ja 1800 Matts Åkergrenin johdolla. Kirkon ulkoasua leimaavat 1800- 1900-luvun vaihteen korjaukset ja ulkoväritys. Kirkkosaliin on sijoitettu aikaisemman 1600-luvun kirkon 1600-luvun barokkisaarnastuoli ja alttarilaite.

Tiiläänjärven ympäristön kulttuurimaisemalle ovat tyypilli- Pappilan päärakennus. Julkisivujen uusrenessanssipiirteet ovat siä monet kartanokeskukset, vanha tiestö ja viljelymaise- peräisin 1880-luvun muutostöistä. mat, jotka erityisesti Särkijärven eteläpuolella levittäytyvät laajaksi tasangoksi. Järven ympäristössä sijaitsee useita jälleenrakennuskaudella 1945-55 perustettuja tiloja vilje- Myös pappilan paikalla, joen itärannalla olevalla harjulla lysten äärellä. Pukkilan rajalla, vanhoilla Korttian kartanon oli 1500-luvun kyläluettelon perusteella asutusta. Pappilan mailla sijaitsee toinen laajempi Karjalan siirtolaisten asuin- entinen kyläpaikka on nykyisin havaittavissa ainoastaan ja viljelyalue. 1900-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun eteläpuolelta, sillä mäen pohjoisrinne on metsittynyt ja uudisrakentaminen on keskittynyt kirkonkylään ja Mon- vanha tielinjaus on jäänyt pois käytöstä. Pappilan nykyi- ninkylään. nen rakennuskanta on peräisin 1800-luvulta. Maatilaan liittyneet talousrakennukset on purettu aittaa lukuun ot- Porvoonjoen neljä Askolan puolella olevaa koskea ovat tamatta. Pappilan päärakennus siirrettiin nykyiselle paikal- tarjonneet vanhastaan vesivoimaa sahoille ja myllyille. leen 1820-luvulla Askolan kartanosta. Rakennus sai nykyi- Sahatoiminta on säilynyt Vakkolan kosken maanviljelyk- sen uusrenessanssivaikutteisen julkisivunsa 1880-luvulla. seen liittyvästä teollisuudesta. Vakkolankosken ääressä sijaitsevan Vakkolan kylän tiivis asutus, kivisilta sekä mylly- Kirkonkylän vanhinta rakennuskantaa edustavat kirkko, ja sahamiljöö muodostavat maisemallisen kiintopisteen. kellotapuli ja pitäjänmakasiini, jotka muodostavat hyvin Kylä liittyy myös kirjailija Johannes Linnankosken elämän- säilyneen kokonaisuuden kylän raitin varrelle. Askola sai vaiheisiin. Kunnan itäosassa sijaitsevassa Juornaankylässä oman kirkon 1600-luvun puolivälissä. Nykyinen kirkkora- kennus on Askolan kolmas. Satulakattoinen, tasavartinen

6

ristikirkko pystytettiin rakennusmestari Matti Åkergrenin aiemmin hallinnut kirkko on peittynyt 1960- ja 1970- johdolla, intendenttikonttorin piirustusten mukaan vuosi- luvuilla joenrantaan rakennettujen asuintalojen ja puuston na 1797-99. Kirkkoa on korjattu useita kertoja 1890- taakse. Kylän raitilla on joitakin 1900-luvun alkupuolella luvulta lähtien. Nykyinen ulkoasu on peräisin 1800- ja rakennettuja rakennuksia, jotka on otettu kunnan ja seu- 1900-lukujen vaihteesta. Kirkon edessä oleva kaksikerrok- rakunnan käyttöön. Niitä ovat mm. puurakenteinen seu- sinen paanukattoinen kellotapuli rakennettiin vuonna rakuntakoti, rapattu entinen säästöpankkirakennus vuo- 1800. Kirkon ja kellotapulin vieressä oleva hirsirakentei- delta 1934 ja puinen sosiaalitoimiston rakennus. Uudem- nen pitäjänmakasiini on vuodelta 1801. Rakennuksessa paa rakennuskantaa edustavat kunnantalo vuodelta 1964 on ollut kotiseutumuseo vuodesta 1970 lähtien. (arkkitehti Karl Haglund Maaseudun Keskusrakennustoi- mistosta) ja päiväkotirakennus. Kirkonkylän kaupallinen keskus rakennettiin 1980-90-luvuilla pappilan itäpuolella olleelle pellolle.

Askolan ristivartisen puukirkon uusgoottilaiset piirteet ovat peräisin 1800- ja 1900-lukujen korjauksista. Näkymä kirkolle on muuttunut joenrantaan rakennettujen asuin- talojen myötä.

Kirkon eteläpuolella kulkeva tielinjaus on peräisin 1800- luvulta. Kirkolta luoteeseen jatkuva tielinjaus on vanhem- pi. Juornaankylään johtava maantie on oikaistu kulke- maan Kirkon ja pappilan välitse 1900-luvulla. Myös Vak- kolaan johtavaa maantietä on oikaistu ja pappilan ohitta- va kuninkaankartaston tielinjaus on katkaistu 1900-luvulla.

Satulakattoisessa pitäjänmakasiinissa toimii kotiseutumuseo.

1700-luvun loppuun mennessä kirkonkylän asutus oli levinnyt kirkonmäelle sekä kirkon luoteispuolelle, nykyis- ten Rokin, Haitin ja Franssilan tilojen paikalle. Kirkon ja Pappilan välillä oli lisäksi yksi torppa. Joenrantaan viettävä rinne sekä kirkon eteläpuolella olevat savi- ja hiesumaat olivat viljeltyä peltoa viimeistään 1700-luvun lopulta lähti- en. Joen länsirannan pellot ovat viljelyksessä nykyisin ainoastaan kirkonkylän luoteisosassa ja pappilan mäen Kaksikerroksinen paanukatteinen kellotapuli on vuodelta 1800. kaakkoisrinteessä. Muut entiset pellot on rakennettu pää- osin asuinalueiksi.

Kirkonkylän maisema rajautuu lännessä jokeen ja sen toisella rannalla olevaan viljelymaisemaan. Idässä maise- maa rajaavat metsäiset mäet. Rakennettua ympäristöä hallitsee nykyisin uudehko rakennuskanta. Maisemaa

7

VAKKOLA Id: 20662 Vakkolankosken teollisuus on ollut keskiajalta lähtien Aluetyyppi: Kyläympäristö maatalouteen liittyvää myllytoimintaa. Vuoteen 1904 Arvotus: valtakunnallisesti arvokas mennessä koskeen perustettiin myös saha ja höyläämö. Vuonna 1909 valmistui puolestaan sähkölaitos. Koski on Vakkolan kylä on ollut pysyvästi asutettu 1300-luvulta Porvoonjoen kolmanneksi suurin ja sen pudotus on 9 m. lähtien. Keskiaikainen kylä sijaitsi kosken länsirannalla, Nykyisin Vakkolan koskesta saa voimansa Vakkolan Voi- nykyisen kyläasutuksen paikalla. Yhtenäisenä ja tiiviinä ma Oy:n saha, johon kuuluu satulakattoisten punamullat- säilynyt kylä koostuu maatilojen pihapiireistä, joissa on tujen rakennusten kokonaisuus. säilynyt 1800-luvun ja 1900-luvun alun päärakennuksia, vanhoja aittoja ja kivinavetta. Osa rakennuksista on kui- tenkin kokenut julkisivumuutoksia. Uudemmat pienimit- takaavaiset asuin- ja talousrakennukset on sijoitettu piha- piireihin oletettavasti vanhoille rakennuspaikoille. Raken- nuskokonaisuuteen kuuluu mm. kirjailija Johannes Linna- kosken hirsirakenteinen, satulakattoinen syntymäkoti pihapiireineen.

Vakkolankoski lounaasta nähtynä. Voimalaitoksen ja sahan rakennukset sijoittuvat joen itärannalle.

Vakkolan hyvin säilynyt, luonnonkivirakenteinen silta oli pitkään pitäjän tärkein. Entisen puusillan tilalle rakennet- tiin tasalakinen, 3-aukkoiseksi holvattu kivisilta vuosina 1907-08. Sillan kivet tuotiin Jäppilästä. Alkuperäisten kivi- tukien varassa olevat sillankaiteet on myöhemmin uusittu. Johannes Linnakosken syntymäkotiin on kunnostettu pitopaikka ja kesäkahvila.

Kosken länsirannalla olevalla keskiaikaisella kylätontilla sijaitse- Vakkolan kivisilta. vaa kyläasutusta. Kosken kaakkoispuolelle on rakentunut pieni kaupallinen 1700-luvun loppuun mennessä kyläasutus levisi Vakko- keskus, johon kuuluu mm. alkuperäisen asunsa säilyttänyt lankosken itärannalle, maantien varrelle, nykyisten Viljo- pulpettikattoinen Askolan osuuskaupan päämyymälä lan, Keski-Tyyskän ja Ali-Tyyskän tilojen paikalle. 1700- vuodelta 1938, jonka puurakenteinen funkitionalistinen luvun pellot kylän ympärillä ovat edelleen viljelyksessä. arkkitehtuuri liittyy oman aikansa osuusliikerakentami- Laaja 1700-luvun niittyalue kylän kaakkoispuolella on seen. Muita rakennuksia ovat mm. satulakattoinen tiilira- ollut viljeltyä peltoa viimeistään 1800-luvun puolivälistä kenteinen osuuspankkirakennus vuodelta 1961, myö- lähtien.

8

hemmin laajennettu entinen apteekkirakennus vuodelta 1950 sekä korkea viljavarasto vuodelta 1966.

Vakkolan kylä koillisesta nähtynä. Kylää ympäröi viljelymaisema. Maamerkkinä ovat 1960-luvun viljavarastot.

Sillan itäpäässä sijaitsee vuonna 1938 rakennettu Askolan SÄRKIJÄRVEN - TIILÄÄN KULTTUURIMAISEMA osuuskaupan päämyymälä, nykyinen Sale. Taustalla entinen Id: 20663 apteekin rakennus. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Porvoonjoen itärantaa seuraileva tielinjaus on peräisin Särkijärven ja Tiilään kylät muodostavat maisemallisen viimeistään 1700-luvun lopulta. 1800-luvun puolivälistä kokonaisuuden, jota hallitsee yhtenäinen peltovyöhyke. lähtien käytössä ollut tielinjaus kosken länsirannalla (Kylä- Asutus sijoittuu nauhamaisesti Tiiläänjärveä kiertävän Peltolan tilakeskuksesta pohjoiseen) on jäänyt kylän sisäi- maantien varteen sekä tien molemmin puolin levittäytyvi- seksi raitiksi, kun maantie on oikaistu kulkemaan kylän en peltoaukeiden reunoille. Rakennettua ympäristöä hal- länsipuolitse 1900-luvulla. litsevat vanhat kartanot, maatilat sekä kylien välille sijoit-

tunut siirtolaisasutus.

Siirtolaisasutus on sijoittunut Särkijärven ja Tiilään kylien välille, peltoaukeiden reunoille. Näkymä lännestä keskiajalta peritytyvälle kylätontille. Vanha maantie on poistettu käytöstä. Tiilää Kylän itäpuolella olevat maatilat peltoaukean laidalla Tiiläässä 1700-luvun lopun kyläasutus sijoittui järven poh- kuuluvat maisemakokonaisuuteen. Rakennetun ympäris- joispuolella olevien moreeniselänteiden reunalle. 1800- tön kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi kylän raittien varrella luvulla asutusta tuli myös järven luoteispuolelle, maantei- olevat asuin- ja talousrakennukset. den risteykseen. Nykyiset pellot ovat olleet joko niittyinä tai viljelyksessä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Osa 1700- luvun pelloista on metsittynyt.

Tiilään 1800-luvulta peräisin olevassa kyläkeskuksessa on nykyisin eri-ikäisiä maatiloja sekä siirtolaisasutusta. Parhai- ten rakennuksista ovat säilyneet Martin tilan hirsirakentei- set talousrakennukset. Kylään kuuluvat lisäksi käytöstä poistuneet posti ja kauppa sekä kaksikerroksinen koulu- rakennus jälleenrakennuskaudelta.

9

Kylän nykyiset tilakeskukset ovat pääosin peräisin 1700- luvulta. Pellot ovat olleet viljeltyjä viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Martin tila Särkijärvelle johtavan tien varressa.

Tiilään kartano ei ole säilynyt alkuperäisenä. Oletettavasti Prestbackan kartano keskiaikaisen kylätontin paikalla. Kuvattu 1990-luvulla purettu kartanon päärakennus oli peräisin pohjoisesta. 1700-luvulta. Puretun päärakennuksen läheisyyteen on rakennettu uudehko asuinrakennus. Kartanon navetta on mahdollisesti 1870-luvulta ja talli vuodelta 1914. Päära- Kylän etelälaidalla sijaitsevan Kylänpään kartanon puura- kennus oli koulutalona 1950-luvulta vuoteen 1972. Se kenteinen, aumakattoinen päärakennus on rungoltaan muutettiin vuokra-asunnoiksi 1980-luvulla. Kartanolle 1700-luvun lopulta nykyasun ollessa pääosin 1830-1890- johtaa tammikuja, joka reunustaa vähän matkaa myös luvuilta. Kylänpäänjärven rannalla sijaitsevaan klassisti- maantietä. seen päärakennukseen tehtiin muutostöitä vuosina 1838- 39. Nykyinen ulkoasu on peräisin vuoden 1895 laajen- Juornaankylään johtavan maantien varrella olevan Slotin nustöistä. Päärakennusta ympäröi vanha puisto. Useat tilan rakennukset muodostavat hyvin säilyneen tiehen kartanokokonaisuuteen kuuluneet rakennukset on puret- rajautuvan pihapiirin. Satulakattoinen hirsirakenteinen tu, mutta jäljellä ovat mm. navetta (1920) ja aitta. Talous- päärakennus on vuodelta 1809. Luhtiaitta on peräisin rakennukset sijaitsevat maantien molemmin puolin. 1800-luvulta ja sementtitiilistä rakennettu navetta vuodel- ta 1927. Tampin kartanon puinen päärakennus on 1880-luvulta. Keskiosaltaan kaksikerroksisen rakennuksen 3 / 3 18.4.2007 10:33 julkisivut on koristettu runsain puuleik- kauksin. Päärakennusta ympäröi vanha puisto kiviteras- seineen. Päärakennuksen eteläpuolella olevan talouspi- han rakennuksiin kuuluvat mm. renkituparakennus 1700- luvulta ja kivinavetta.

Kyläjonnin kaksikerroksinen, aumakattoinen päärakennus on 1800-luvun alkupuolelta. Puurakenteisen klassistisen päärakennuksen lisäksi tilalla on uudempia talousraken- nuksia. Viljelysten ympäröimään kartanoon johtaa koivu- kuja.

Slotin hyvin säilynyt pihapiiri avautuu Tiiläänjärven maisemaan kylän itäpuolella.

Särkijärvi Särkijärven kylä on muodostunut Kylänpäänjärven ja Tiiläänjärven väliselle moreeniselänteiden rajaamalle alu- eelle, Porvoo-Myrskylä-tien varrelle. 1500-luvun kylät sijaitsivat Prestbackan kartanon ja Anttilan tilan paikoilla. Peltoaukea ympäröi Kyläjonnin kartanoa.

10

Prestbackan kartano sijaitsee Myrskylään ja Pukkilaan johtavien teiden risteyksessä keskiaikaisen kylätontin paikalla. Kartanon pää- ja sivurakennukset muodostavat tyylillisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Empiretyylinen yksikerroksinen aumakattoinen päätalo on tiettävästi valmistunut 1840-luvulla. Rakennuksen ulkoasu on säily- nyt poikkeuksellisen hyvin. Itäinen siipirakennus ja vaunu- vaja vastaavat ulkoarkkitehtuuriltaan päärakennusta. Hy- vin säilyneeseen kartanokokonaisuuteen kuuluvat lisäksi mm. satulakattoinen kivinavetta (1856), hirsi- ja tiiliraken- teisia talousrakennuksia, laaja puisto ja vanha koivukuja.

Anttilan tilan vanhinta rakennuskantaa Särkijärven maisematilan itäreunalla.

JUORNAANKYLÄ Id: 20877 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Prestbackan kartanon päärakennus.

Peltoaukean reunoilla on pienempiä, hyvin säilyneitä tilakeskuksia hoidettuine pihapiireineen. Yli-Nirvin vanha päärakennus ja luhtiaitta ovat oletettavasti 1700-luvulta. Anttilan entiseen sotilasvirkataloon kuuluvat mm. päära- kennus (1919) sekä työväen asuintalo ja aitta 1800- luvulta. Lassbackan pihapiirissä on päärakennus (1924), useita hirsirakenteisia talousrakennuksia sekä luonnonkivi- ja hirsirakenteinen navetta. Seuratalo kyläkeskustassa.

Juornaankylä oli jo ennen isojakoa hajakylä, jonka tontit olivat pieninä ryhminä ympäri kylää. Ainoastaan ns. Ol- linmäellä kahdeksan taloa sijaitsivat tiiviimpänä ryhmänä. Isojaon alkaessa vuonna 1765 Juornaankylässä oli kaikki- aan 19 ns. vanhaa taloa. Uusjako alkoi vuonna 1919 ja päättyi vuonna 1936. Tuolloin yhdeksän kylän taloa muutti nykyisille paikoilleen. Sotien jälkeen Juornaanky- lään perustettiin seitsemän siirtolaistilaa sekä lisäksi rinta- mamiestiloja.

Yli-Nirvin vanha päärakennus 1700-luvulta. Taustalla luhtiaitta.

Kylän hyvin säilyneisiin rakennuksiin kuuluvat lisäksi au- makattoinen seuratalo Jukola (1926) sekä 1900-luvun alun ja jälleenrakennuskauden koulurakennukset.

11

Teollisuusrakennus keskellä kylää.

Vanhimpien maatilojen rakennuskantaa on uudistettu Kylän koillislaidan rakennuskantaa. voimakkaasti. Porvoo-Myrskylä -tien varrella sijaitsevan Keipin tilan melko hyvin säilynyt päärakennus on van- himmilta osin 1880-luvulta. Pihapiirissä on useita 1800- ja Kylän vanhimpiin kerrostumiin kuuluvat tielinjaukset. 1900-luvuilla rakennettuja talousrakennuksia kuten talli, Kylän läpi kulki tie jo 1600-luvulla Vesijärveltä Orimattilan luhtiaitta, riihi ja pakaritupa. ja Myrskylän kautta Porvooseen. Myös Askolan suuntaan oli Juornaankylästä tie jo 1600-luvun lopulla. Pienemmät kylätiet ovat vakiintuneet 1800-luvun puoliväliin mennes- sä.

Keipin tila sijaitsee Porvoo-Myrskylä –maantien varressa kylän etelälaidalla.

Kuvat

Juornaankylän raittia. Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 3.7.2006, 5.7.2006 ja 1.12.2006

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kylään Lähteet perustettiin useita eri teollisuuslaitoksia sekä mm. meijeri Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mie- (1928), kansakoulu (1890-luku) ja rukoushuone (1912). tintö II. Ympäristöministeriö 66/1992. Nahkatehdas lopetti toimintansa vuonna 1918 ja saha paloi vuonna 1909. Lestitehdas toimi kylässä vuoteen Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- 1968 saakka. Rakennuskannaltaan muuttuneessa kylässä er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton. on säilynyt suurikokoinen kaksikerroksinen entinen teolli- suusrakennus maisemallisesti näkyvällä paikalla. Kolehmainen, Kimmo: Askolan kunnan luonto, kulttuu- riympäristö ja esihistorialliset muinaisjäännökset. Askolan kunta, Ympäristölautakunta, 1997.

Laurinmäki, Heikki: Askolan historia I. Askolan kunta, Porvoo 1957.

Mäittälä, Leevi: Askolan historia II, vuodet 1896-1975. Askolan kunta, Porvoo 1986.

12

Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma. Itä-Uudenmaan liitto, julkaisu 69. Por- voo 2001.

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7, Porvoo 1988.

13

LAPINJÄRVI ja Lindkosken kylässä. Uudempaa teollisuutta on Inger- maninkylällä. Pernajaan alkuaan kuulunut Lapinjärvi erotettiin omaksi seurakunnaksi jo vuonna 1575. Lapinjärven kirkonkylä on PORLAMMIN JA KÄKIKOSKEN KULTTUURIMAISEMA rakentunut vanhan Porvoosta Liljendalin kautta Elimäelle ja Anjalankoskelle johtaneen maantien varteen harjulle Id: 20690 Lapinjärven itärannalle. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Kirkonkylän vanhin rakennuskanta muodostuu kirkkojen lisäksi empiretyylisestä kirkkoherranpappilasta, kappa- Lapinjärven luoteisosassa sijaitseva Porlammin ja Käki- laisenpappilasta, sotilasvirkatalosta, kansakoulusta, maata- kosken kyläkokonaisuus on syntynyt Koskenkylänjoen louskoulusta, Mariebergin kartanon talouskeskuksesta ja varteen. Keskiajalla asutus sijoittui nykyisen Porlammin puistosta, kylän kantatilojen talouskeskuksista sekä käsi- kartanon mäelle, kylän pohjoispuolelle. Jokilaakson vaih- työläisasutuksesta. Vierekkäin sijaitsevat, vuonna 1744 televan maiseman vanhimpaan kerrostumaan lukeutuvat rakennetut ruotsalainen ja suomalainen puukirkko ovat viimeistään 1700-luvun lopulla muotoutuneet tiet, jotka nykyään harvinainen esimerkki vielä 1800-luvun Uudel- ovat edelleen käytössä. 1700-luvun loppuun mennessä lamaalla tyypillisestä tilanteesta lähes jokaisessa vanhassa asutus levittäytyi tieverkoston varrelle. Tiiviimmin raken- seurakunnassa. Kirkoilla on kirkkoaukion laidassa sijaitse- nettuja alueita olivat Koskenkylänjoen ylityspaikat vanhal- va yhteinen kellotapuli. la kylätontilla sekä Käkikoskella. Myöhempi asutus on täydentynyt vanhan kylärakenteen lomaan laajojen pelto- Kunnan pohjoisosat kuuluvat metsäiseen ylänkövyöhyk- aukeiden reunaan. Kylän nykyinen rakennuskanta on keeseen. Maisemaa hallitsevat kunnan keski- ja eteläosis- vaihtelevan ikäistä. sa maastonmuodoiltaan tasaiset jokilaaksot. Kunnan itä- osassa virtaa pohjois- eteläsuuntainen Taasianjoki. Län- nessä Porlammin kylän läpi virtaa Koskenkylänjoki. Van- himmat viljelyalueet sijoittuvat Taasianjoen ja Koskenky- länjoen yläjuoksuille. Taasianjokilaakso on laajimmillaan yli neljän kilometrin levyinen, Koskenkylänjokilaakso ka- peampi ja jyrkkärinteisempi.

Kunnassa on 12 keskiajalta periytyvää kylää, joiden raken- Koskenkylänjokilaakson maisema on korkeuseroiltaan vaihtele- teessa on nähtävissä uusjaon vaikutukset. Vanhat kylä- vaa. Näkymä Joentaustalta kohti Porlammin kartanoa. keskukset ovat säilyttäneet osittaisesta uudisrakentamises- ta huolimatta piirteitä ryhmä- ja rivikylistä. Lapinjärven maanteiden varteen rakentuneille kylille on tyypillistä nauhamainen rakenne. Pukaron kylässä on säilynyt tiiviisti rakentunut mäkitupa-alue.

Lapinjärven merkittävin kartano on laajan viljelyaukean ympäröimä Sjökulla Lapinjärven etelärannalla. Entinen kuninkaan latokartano toimi vuosina 1750-1839 Kymen- kartanon läänin maaherran virkatalona. 1930-luvulla sosi- aaliministeriölle siirtyneeseen kartanoon perustettiin alko- holistiparantola ja huoltolaa varten rakennettiin arkkitehti Martti Vähäkallion suunnittelema funktionalistinen raken- nusryhmä. Entisessä huoltolassa on myöhemmin toiminut pakolaiskeskus ja siviilipalvelusmiesten koulutuskeskus.

Laajoilla viljelytasangoilla näkyy myös muiden Lapinjärven Käkikoski lounaasta kuvattuna. kartanoiden (mm. Pukaro, Lumnäs, Porlammi) suurtila- muodostus.

Nykyiset maantiet ovat olleet käytössä viimeistään 1800- luvun puolivälistä alkaen. Kunnan halki kulkee lounais- koillissuunnassa valtatie nro 6:n uudempi linjaus. Luoteis- ja kaakkoisosien läpi kulkee vuonna 1900 valmistunut Loviisa-Lahti -rata.

Varhaisimmat teollisuuslaitokset ovat sijoittuneet jokien virtapaikkoihin. Maatalouden tuotantotoimintaan liittyviä rakennuksia on jäljellä lähinnä kirkonkylällä, Porlammilla

14

Rosin ja Tuurin maatilat kylän keskivaiheilla. Vanhojen teiden risteysalueella, joen pohjoisrannalla sijaitseva teollisuusalue ja kaupallinen keskus. Maisemallisesti merkittävään kokonaisuuteen kuuluvat Porlammin kartano, Koskenkylän joki, joenvartta seuraile- Porlammin kartanon päärakennus on vuodelta 1813. va maantie sekä viljelymaisema, jota reunustavat niin 1930-luvulla peruskorjatun empiretyylisen päärakennuk- maatilat kuin mökkimäinen asutuskin. Kylän keskellä ole- sen julkisivua hallitsee satulakattoinen, kaksikerroksinen vien teiden risteyksessä, joen pohjoisrannalla sijaitsee ristipääty. Kartanon 1800-luvun alussa rakennetusta nave- 1900-luvun kuluessa muodostunut teollisuuden ja kaupan tasta on jäljellä luonnonkivistä muurattu kivijalka. Raken- keskus sekä koulukeskittymä. nuskokonaisuuteen kuuluu 1900-luvun alussa rakennettu- ja talous- ja työväenasuinrakennuksia sekä 1800-luvun alun viljamakasiini. Kartanon puistoa ympäröi korkea kuusiaita. Kartanorakennukselle on tehty uusi sisääntulo- tie, jota reunustavat vastaistutetut koivut. Koskenkylänjo- en ylittänyt, kartanon vieressä sijainnut kiviholvisilta on purettu, samoin sillan tuntumassa 1800-luvulla sijainnut mylly.

Vanha kylämäki, jolla sijaitsee Porlammin kartano.

Porlammin kartanon empiretyylinen päärakennus vuodelta 1813

Porlammin kartanon maisemaa.

15

Kotiseutumuseo perustettiin vuonna 1943 vanhaan viljamaka- Marttilan jugend-vaikutteinen päärakennus vuodelta 1922. siiniin.

Seppäläishuopin ja Suomalaishuopin alueella on säilynyt 1800-luvun lopulla rakennettuja mäkitupa- tai vastaavia asumuksia, jotka ovat nykyisin pääasiassa loma-asuntoina. Kylän kaksikerroksinen seuratalo Soihtula sijaitsee korke- alla mäellä, joen eteläpuolella. Vuonna 1908 valmistunut, jugendvaikutteinen hirsirakennus on edelleen seuratoi- minnan käytössä.

Käkikosken vanhinta asutusta.

Seuratalo Soihtula.

Käkikosken kylärakenteessa ovat säilyneet mm. Marttilan päärakennus (1922), nykyisin asuinkäytössä oleva entinen koulurakennus (1932) sekä vanhaa mäkitupa- tms. asutus- ta.

Äijälän tilan vanhinta rakennuskantaa.

KIMONKYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20678 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

16

Kimonkylä sijaitsee Lapinjärven koillisosassa lähellä Eli- mäen rajaa. Kimonkylän asutus on alkujaan muodostunut lähelle Taasianjokea sen itäiselle rannalle, oletettavasti keskiaikaisperäisen Lapinjärvi-Elimäki -tien varrelle. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1539 Bölen nimel- lä. Kimonkylän yhtenäinen kylämiljöö on rakenteeltaan harvinaisen hyvin säilynyt ja itse kylätontti on säilyttänyt asemansa maisemallisena kiintopisteenä. Aktiivisessa viljelyksessä olevat pellot ympäröivät eheää rakennus- ryhmää.

Rakennukset sijaitsevat kylätontilla lähekkäin ja rajaavat kylän- raittia. Näkymä meijerin suuntaan.

Kylämäki sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikalla peltojen ympäröimänä. Kylämäki kaakosta kuvattuna.

Ylä-Sihvolan säterikattoinen navettarakennus on osin hirsiraken- teinen.

Kylätontilla sijaitsevaan vanhimpaan rakennuskantaan kuuluvat mm. Hemmilän, Kauppilan ja Toimelan päära- kennukset sekä tiloihin kuuluvia hirsirakenteisia navetta- ja aittarakennuksia. Kylän länsiosassa sijaitsevan Hemmilän rakennukset ovat olleet sotilasvirkatalona vuoteen 1791 saakka. Satulakattoinen, poikkipäätyinen päärakennus on rakennettu vuoden 1887 jälkeen ja myöhemmissä korja- uksissa se on saanut mm. uudet ikkunat. 1940-luvulle Kylänraittia Toimelan kohdalla. Vanha Lapinjärvi-Elimäki-maantie saakka Hemmilä oli kestikievarina. Rakennuskokonaisuu- kulkee kylän halki. teen kuuluvat mm. talli ja hirsirakenteinen navetta, jossa on uusittu kate. Kimonkylä oli alkujaan tiiviisti rakennettu. Kylätontilla sijaitsi vuonna 1544 12 tilaa. Vuoteen 1700 mennessä tilaluku kasvoi 16:een. 1800-luvun puolivälissä kylässä oli tulipalo, joka tuhosi 23 talon rakennukset. Palon ja ison- jaon myötä asutus hajaantui ja monet talot rakennettiin kylätonttia ympäröivien viljelysten läheisyyteen. Keskiajal- ta peräisin olevalla kylätontilla on edelleen kuitenkin näh- tävissä vanha, tiivis rakenne uudempien rakennusten sijoittuessa vanhoille rakennuspaikoille kylänraittien var- relle. Päärakennukset ja osa talousrakennuksista sijaitse- vat kiinni kylätiessä rajaten hyvin hoidettuja pihapiirejä.

17

rakennus on nykyisin asuinkäytössä. Myllymäellä sijaitse- van, vuonna 1909 rakennetun seuratalo Valolan ulkoasu on muutettu minerit-julkisivuvuorauksella. Talon laajen- nusosa on 1980-luvulta.

Hemmilän tila sijaitsee kylän länsipäässä.

Tiilirakenteinen entinen meijerirakennus on peräisin vuodelta 1928.

Kauppilan tilan päärakennus vanhan Lapinjärvi-Elimäki –tien varrella.

Vanha kaupparakennus sijaitsee kylän keskellä.

Maisemallisesti hyvin sijoittuneisiin tiloihin kyläkeskuksen ympärillä kuuluu mm. Katajalan tila Matomäen itäreunal- la. Katajalan päärakennus on 1810-luvulta ja sen laajen- nusosa on 1800-luvun lopulta. Pihapiirissä on säilynyt vanhimmilta osiltaan 1800-luvulta peräisin oleva navetta.

Kylää ympäröi laaja Taasianjokilaakson peltomaisema. Vanhimpiin peltoihin kuuluvat kylätontin ympärillä olevat pellot, joita rajaavat kylän pohjoispuolella Matomäki ja Rissasmäki sekä kaakkoispuolella oleva suo. Kylän niityt Toimelan hirsirakenteinen karjarakennus on poistettu käytöstä. sijaitsivat 1700-luvulla peltojen ympärillä.

Kimonkylän vanhimpiin kerrostumiin kuuluu kylätontin ja Kylätontilla sijaitsevaan uudempaan rakennuskantaan peltomaiseman lisäksi kylän läpi kulkeva Koskenkylä- kuuluu kaksikerroksinen, tiilirakenteinen meijerirakennus Lapinjärvi-Elimäki -pitäjäntie, joka mainitaan ensimmäisen vuodelta 1928. Lautarakenteinen, kaksikerroksinen juus- kerran 1600-luvun lopussa. Tie on kuitenkin oletettavasti tokellari/asunto rakennettiin vuonna 1950 Mauno Yrjölän huomattavasti tätä vanhempi. 1700-luvun alkupuolella suunnitelmien mukaan. Erkki Kangas on suunnitellut puo- tiestä tuli yleinen maantie, joka ylittää Taasianjoen Ki- lestaan vuosina 1961 ja 1965 rakennetun sikalan. Kylän monkylän kohdalla. Kimonkylän sillan vanhimmat raken- keskuksessa, vanhojen maanteiden risteyksessä on säily- teet on muurattu luonnonkivikvaadereista. Kimonkylästä nyt entinen Cederin liiketalo, jossa osuuskauppa toimi Iittiin johtava tielinjaus on peräisin 1700-luvun puolivälis- vuodesta 1916 lähtien. Myöhempiä muutoksia kokenut

18

tä. Artjärvelle johtava tielinjaus on puolestaan 1800- PUKARON KULTTUURIMAISEMA luvulta, samoin kuin Taasianjoen itäpuolella oleville tiloille Id: 20679 johtava tie kylän luoteispuolella. Maisemallisesti näkyvällä Aluetyyppi: Kyläympäristö paikalla sijaitsevan kylän ohittaa nykyisin 1950-luvun lo- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas pulta peräisin olevan valtatie 6:n linjaus. Pukaron kylä sijaitsee keskellä avoimien peltojen hallit- semaa Taasianjoen laaksoa Lapinjärven koillisosassa. Kylän länsiosa on ollut asuttua seutua jo kivikaudella.

Kylätontin itäreunaa meijerin kohdalla.

Pukaron kylämäki pohjoisesta kuvattuna. Kylän läpi kulkee vanha Lapinjärvi-Elimäki -pitäjäntie.

Oletettavasti keskiajalta peräisin oleva Koskenkylä-Elimäki - maantie ylittää Taasianjoen Kimonkylän kohdalla.

Kimonkylän eteläpuolella, Vainion tilan luona, on säilynyt tiilestä rakennettu muuntajatorni. Kylämäen mökkiasutusta.

Sähkömuuntaja Kimonkylän eteläosassa on yksi harvoista Lapin- järvellä säilyneistä tiilestä rakennetuista muuntajatorneista. Kylämäen vanhimmat mäkituvat ja käsityöläismökit ovat hirsira- kenteisia ja punamullattuja.

19

Keskiajalla kylä syntyi pienehkön, Taasianjoen länsirannal- la sijaitsevan metsäisen mäen itäpuolelle, vielä nykyisinkin kyläkeskuksena olevalle paikalle. Ryhmäkylän asutus va- kiintui 1700-luvun loppuun mennessä kylätontin läheisyy- teen joen molemmille rannoille. Asutusta syntyi erityisesti kylän läpi kulkevan Lapinjärvi-Elimäki –maantien varteen. Maantie ylittää kylän kohdalla Taasianjoen. Paikalla on säilynyt 1900-luvun alussa rakennettu kaksiaukkoinen kiviholvisilta.

Kiilloksen pihapiirin vanhinta rakennuskantaa.

Kaksiaukkoinen kiviholvisilta on rakennettu Taasianjoen yli 1900-luvun alussa.

1800-luvun kuluessa asutus levisi peltoaukean laidoille, kylämäen etelärinteelle ja vanhan pitäjäntien varteen. Samalla syntyivät nykyiset, maantieltä erkanevat kylätiet. Luonnonkivinavetta kylätien varrella. Kylämäellä asutus tiivistyi. Vuoteen 1918 mennessä enti- sen kylätontin länsipuolelle syntyi mäkitupa-asutusta, joka Kylämäen päällä sijaitseva seuratalo rakennettiin vuonna on säilyttänyt pienipiirteisyytensä ja tiiviin rakenteensa. 1913. Talon alkuperäistä ulkoasua on muutettu ikkuna- Melko epäsäännöllinen rinneasutus on keskittynyt mutkit- vaihdosten ja uuden sisääntulokatoksen myötä. Kylän televien kylänraittien varteen. Useat hirsirakenteisten keskellä ovat Hopeasillan linja-auto- ja autotallit vuodelta tupien ja piharakennusten muodostamat pihapiirit ovat 1935. Tiilirakenteinen, poikkipäätyinen tallirakennus on säilyneet alkuperäisinä. Ajallisesti kerrostunut kylämäki upotettu onnistuneesti rinteeseen. Rakennuskokonaisuu- koostuu pienehköjen mökkien lisäksi maantien varrelle teen kuuluvat myös asuinrakennus (1936) ja entinen sijoittuneista maatiloista ja uudemmasta omakotiasutuk- kahvila (1938), jotka ovat saaneet alkuperäisestä poik- sesta. keavan julkisivuvuorauksen

Vanhat kiviaidat ja sireenipensaat rajaavat mutkittelevien kylän- raittien varrella sijaitsevia pihapiirejä. Hopeasillan rinteeseen upotettu autotallirakennus v:lta 1935.

20

Kylämäestä pohjoiseen, vanhan maantien varressa, sijait- sevat suomenkielisen koulun satulakattoiset rakennukset. Koulun kaksikerroksinen, tiilirakenteinen päärakennus on säilyttänyt hyvin 1950-luvun alun ilmeensä. Pihapiiriin kuuluu lisäksi pienempi puurakenteinen koulutalo vuodel- ta 1921.

Pockar gårdin piharakennuksia.

Lumnäsin kartano sijaitsee Aleksinmäen ja Kuckubacke- nin välissä kylämäen luoteispuolella. Kartano on peräisin 1810-luvulta. Päärakennus pystytettiin tuolloin 1700-luvun hirsirungosta empiretyylin mukaisesti. Nykyisen klassisisti- sen asunsa rakennus sai vuoden 1921 korjauksessa. Suomenkielinen koulu sai uuden koulutalon vuonna 1952. Asuinpihan itäsivua rajaava satulakattoinen siipirakennus on 1700-luvun loppupuolelta. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi hirsirakenteisia talousrakennuksia sekä kartanon- 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa Lapinjärvelle syntyi puisto ja puutarha, jotka istutettiin vuonna 1834. Kartano uusia kartanoita, joihin lukeutuvat Pukaron kylässä sijait- on toiminut 1800-luvulla käräjätupana ja kestikievarina. sevat Pockar gård ja Lumnäs. Peltomaiseman ympäröimä

Pockar gård sijaitsee kylän pohjoispuolella Taasianjoen länsirannalla. Kartanon puinen päärakennus on vuodelta 1817. Sen on suunnitellut loviisalainen Salomon Friman. Satulakattoiselle rakennukselle antavat oman leimansa poikkeuksellisen leveä kaksikerroksinen poikkipääty sekä uusrenessanssityyliset vuorilaudat 1800-luvun lopulta. Ikkunoissa ovat Loviisan seudulle tyypilliset kustavilaiset vuorilaudat. Rakennuksessa oli alun perin tiilikatto, joka oli tehty oman tiilitehtaan kattotiilistä. Kartanon pihapiiriin kuuluva luhtiaitta on 1800-luvun alusta. Useat muut kar- tanon talousrakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Alueella on myös useita kunnostettuja työväen asuinra- kennuksia. Kartanon rakennuksista on purettu mm. meije- ri ja saha. Nykyisin lähes luonnontilainen puisto on istu- tettu 1800-luvun alussa. Lumnäsin kartanon päärakennus ja asuinpiha.

Pockar gårdin päärakennusta korjataan kesällä 2006. 1700-luvulta peräisin oleva Lumnäsin kartanon siipirakennus.

21

Peltoaukean laidalla on useita hyvin hoidettuja maatilojen pihapiirejä, joiden asuinrakennukset ovat 1910-20-luvuilla rakennettuja. Niihin lukeutuu mm. kylän luoteislaidalla sijaitseva Holmensin tila, jonka vuodelta 1921 peräisin olevassa päärakennuksessa on yläosaltaan aumattu man- sardikatto. Rakennuksen on suunnitellut Johan Holmén. Lasikuistit on muutettu 1960-luvulla. Hyvin hoidettuun pihapiiriin kuuluvat kivinavetta ja talli (1918-19), konevaja (1932), kuivuri (1939) sekä työväen asuinrakennus (1952). Pulpettikattoinen autotalli, keittotupa ja sauna ovat vuodelta 1950. Luhtiaitta on siirretty muualta.

Lindkosken kylätontti pohjoisesta kuvattuna.

Viimeistään keskiajalta peräisin oleva kylätontti sijaitsee Taasianjoen itärannalla, peltoaukean keskellä, savi- ja hiesumaalla. Vuonna 1544 kylässä oli kuusi verotaloa. Vuonna 1629 verotaloja oli 13. Isossajaossa (1781-94) kuusi kylän taloista (Jordas, Simos, Mickos, Knuts, Backas ja Nybondas) jäivät kylätontille muodostaen kylänraitin varteen ”kaksinkertaisen”, tiiviisti rakennetun rivikylän. Vanhalla kylätontilla nykyisin olevaa rakennuskantaa on uudistettu ja suurin osa tilojen talousrakennuksista on purettu. Kylänraitti on kuitenkin edelleen säilyttänyt osan vanhaa hahmoaan satulakattoisten, yksikerroksisten ra- Holmensin tilan päärakennus vuodelta 1921. kennusten sijoittuessa tien molemmin puolin. Useat asuinrakennukset ovat vanhimmilta osiltaan 1900-luvun Kylämäen ja kartanoiden ympärillä olevat pellot ovat alkupuolelta peräisin. olleet viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien viljeltyjä. Peltoalaa on myöhemmin laajennettu Pockar gårdin poh- joispuolelle ja Lumnäsin kartanon länsipuolelle.

LINDKOSKEN KULTTUURIMAISEMA Id: 20682 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Lindkosken varhaisin asutus sijoittui kivikaudella Taasian- jokilaaksossa oleville moreeni- ja kallioselänteille. Mm. Lassasbackenilta, Hannusbackenilta ja Gäddfallsbackenil- ta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Taasianjo- en halkomaa Lindkosken savitasankoa on viljelty vasara- kirveskulttuurin ajoista (2500-2000 eKr) lähtien. Suurin osa nykyisistä, Taasianjoen molemmin puolin laajalle levittäytyvistä pelloista ovat olleet joko viljelyksessä tai Kylänraitti on paikoin säilyttänyt tiiviin luonteensa, mutta raken- niittyinä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Niityt nuskantaa on uudistettu ja vanhoja talousrakennuksia on puret- sijaitsivat vielä 1700-luvulla jokeen laskevien ojien lähei- tu. syydessä, peltojen ympärillä. Lindkoskella taloja jaettiin poikkeuksellisen paljon vuosina 1730-1825. Kylä koostuu vielä nykyisinkin kylätontilla olevan asutuksen lisäksi useiden kantatilojen yhteyteen muodostuneista taloryhmistä, jotka 3 / 3 18.4.2007 10:38 ovat sijoittuneet kylän itä- ja kaakkoispuolisille mäille (mm. Lassasbackenille, Antasbackenille ja Hannus- backenille) sekä joen läheisyyteen vanhan kylätontin pohjoispuolelle (Markusbacken ja Smedsändan). Kantati-

22

loista Hannusas, Stor-Smeds, Lassas, Antas, Silfvastas, Lill- Smeds ja Markusas siirrettiin isojaon myötä kauemmas kylätontista. Vuosina 1904-14 suoritetussa uusjaossa kaikkiaan 33 tilaa muutti ulos kylästä, ja kylään jäi yhteen- sä 26 taloa.

Gammalsin tila sijaitsee kylätien varressa, Smedsändan taloryh- 1 mässä. Hirsirakenteisessa, 1 /2 –kerroksisessa päärakennuksessa (1926) on päistään aumattu mansardikatto.

Isossajaossa syntyneille tonteille vievä soratie seurailee Taasian- jokea. Taustalla näkyy kiviholvisilta ja Brobergsin tila.

1700-1800-luvuilla syntyneillä tonteilla on nykyisin maati- lojen hyvin hoidettuja pihapiirejä, joita hallitsevat suuriko- koiset päärakennukset. Tilojen rakennuskantaa on uudis- tettu myöhemmissä vaiheissa. Mittakaavaltaan maise- maan hyvin sopeutuvat uudet talousrakennukset sijaitse- vat oletettavasti vanhoilla rakennuspaikoilla. Hyvin säily- neet Lundan, Gammalsin, Simosasin, Mettälän ja Han- nusasin päärakennukset ovat peräisin 1910- ja 1920- luvuilta.

Hirsirakenteinen Simosasin päärakennus vuodelta 1927 sijaitsee Lassasbackenilla, Ruotsinpyhtäälle johtavan maantien varressa.

Markusbackenilla sijaitsevan Lundan rapatussa asuinrakennuk- sessa on aumattu taitekatto. Vuonna 1919 valmistuneen asuin- rakennuksen lisäksi pihapiirissä ovat säilyneet navetta (1910) ja talli (1912). Mettälän (Metsälän) päärakennus vuodelta 1911.

Hannusbackenilla sijaitsee hirsirakenteinen, vuosina 1933-34 rakennettu nuorisoseurantalo Lindarås, joka on Lapinjärven seurataloista suurin. Klassisistisvaikutteisen seuratalon suunnitteli arkkitehti Anna-Liisa Stigell. Kaksi-

23

kerroksisen rakennuksen keskiosa on korotettu ja sitä korostavat kuusi pilasteria.

Taasianjoen ylittävä kolmiaukkoinen kiviholvisilta.

Seuratalo Lindarås sijaitsee Hannusbackenin pohjoisosassa. HEIKINKYLÄN KULTTUURIMAISEMA Kylän itäpuolella sijaitsee kaksi 1900-luvun alkupuolella Id: 20683 rakennettua teollisuusrakennusta, jotka eivät ole enää Aluetyyppi: Kyläympäristö alkuperäisessä käytössään. Entisessä meijerirakennuksessa Arvotus: maakunnallisesti arvokas on nykyisin kirpputori. Toinen hyvin säilyneistä teollisuus- rakennuksista on kaksikerroksinen, rapattu ja aumakattoi- Heikinkylän maisemaa hallitsee laaja Taasianjoen halko- nen. Kylän eteläpuolella, Heikinkylään johtavan tien var- ma viljelyaukea, jota reunustavat kolme tiiviimpää, mo- rella on säilynyt yksikerroksinen, rapattu verstasrakennus, reeniselänteille sijoittuvaa rakennusrykelmää, Uppbyn, joka on rakennettu oletettavasti 1900-luvun alussa. Lind- Källbyn ja Hopenbacken. Keskiajalla kyläasutus sijoittui kosken varhaisimmasta, maatalouteen liittyneestä teolli- Källbyn alueelle, Uppbyn asutettiin viimeistään 1700- suudesta ei ole säilynyt esimerkkejä, mutta tiedetään, että luvulla, ja Hopenbacken 1800-luvun alkupuolella. Kylään kylässä oli vielä vuonna 1920 kaikkiaan 20 tuulimyllyä. kuuluu lisäksi useita peltojen ympäröimiä tilakeskuksia, jotka ovat muodostuneet isojaon (1770-75) ja uusjaon (1902-05) myötä. Jakotoimituksissa kaikkiaan 33 tilaa muutti kyläkeskuksesta pois ja 25 jäi jäljelle.

1900-luvun alkupuolella Lapinjärvellä perustettiin useita teolli- suuslaitoksiksi luettavissa olevia yrityksiä.

Peltojen ympäröimä kylätontti idästä kuvattuna. Maatilojen Lindkosken kylätie, joka tulee Vasarankylästä ja jatkuu nykyinen rakennuskanta sopeutuu maisemaan vanhaa kylära- Heikinkylään, näkyy kuninkaankartastossa, mutta on ole- kennetta täydentäen. tettavasti yhtä vanha kuin kyläasutuskin. Taasianjoen ylittävä Lindkosken silta on rakennettu luonnonkivikvaa- dereista kolmeholviseksi. Ruotsinpyhtäälle johtava maan- tie ja peltojen ympäröimille tiloille johtavat soratiet ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta.

24

Klinkasin tilakeskusta ympäröivät laidunalueet.

Kylämäen pohjoisreuna Uppbyn.

Heikinkylän vanhin tiedossa oleva asuinpaikka sijaitsee kahden Taasianjokeen laskevan ojan (Lusibäckenin ja Svartbäckenin) väliin jäävällä kallio- ja moreeniharjanteel- la, lähellä nykyistä Jofsin tilaa. Paikka on ollut asuttu ilmei- sesti vasarakirveskulttuurin (2500-2000 eKr) aikana.

Kylän savi- ja hiesumaat ovat olleet viljeltyjä viimeistään 1700-luvulta lähtien. 1700-luvun jakokartoissa mainitut 14 talon nimeä ovat lähes kaikki käytössä nykyäänkin, vaikka talojen paikat ovat muuttuneet. Taloja on jaettu, raken- nettu uudelleen tai laajennettu. Kylärakenne on säilynyt kuitenkin pääpiirteissään ja maanviljelys elinkeinona on säilyttänyt vahvan asemansa kyläkuvan muokkaajana. Tilojen uudemmat talousrakennukset sijoittuvat maisemal- Mickosin entinen rustholli vanhan kylätien varressa. lisesti hyvin täydentäen vanhaa kylärakennetta.

Hopenbackenin hyvin säilyneitä pihapiirejä ovat mm. Blomsters, Silvastas ja Nissas. Tilojen yksikerroksiset satu- lakattoiset päärakennukset ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta peräisin. Tiloilla on säilynyt myös osittain muu- tettuja vanhoja aitta- ja navettarakennuksia. Hopen- backenin kohdalla Taasianjoen ylittää edustava kiviholvi- silta, joka on muurattu luonnonkivikvaadereista neliauk- koiseksi. Silta on peräisin 1910-luvun alusta.

Uppbyn tilat Ambergs ja Klinkas metsän ja pellon rajassa.

Tilojen päärakennukset ovat pääasiassa 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta peräisin. Osa rakennuksista on kokenut julkisivumuutoksia. Kylätontilla sijaitsevan Micko- sin entisen rusthollin päärakennus rakennettiin vuosina 1886-87. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin vuosien 1956 ja 1962 korjauksista. Mickoksen pihapiirissä ovat säilyneet vuonna 1928 rakennettu tiilinavetta, useita hirsirakenteisia aitta- ja vajarakennuksia sekä 1870-luvulla Hopenbackenin taloryhmään kuuluu useita hyvin säilyneitä pihapiirejä. Nissas-Lumnäsin päärakennus. rakennettu kuivuri. Uppbyssä sijaitsevan Klinkasin entisen rusthollin vanhimpaan rakennuskantaan kuuluvat mm. 1700-luvulta ja 1870-luvulta periytyvät asuinrakennukset.

25

Hopenbackenin kohdalla Taasianjoen ylittää neliaukkoinen Entinen meijeri kylätien varressa. kiviholvisilta.

Kylän keskellä sijaitseva jugend-vaikutteinen seuratalo Hemborg vihittiin käyttöön vuonna 1926. Taitekattoinen vaakavuorattu rakennus korjattiin 1970-luvulla alkupe- räisasua kunnioittaen. Peltoaukean laidalla, kylätontin itäpuolella sijaitsee vuonna 1925 valmistunut 1 ½- kerroksinen entinen Skäggaksen kunnalliskoti. Satulakat- toinen, poikkipäädyllä varustettu hirsirakennus toimii nykyisin yksityisenä kurssikeskuksena.

Kylätien varressa sijaitsevat entinen osuuskauppa ja paloasema.

Entinen Lapinjärven kunnalliskoti sijaitsee kylän itäpuolella, metsän ja pellon rajassa.

Kylässä ovat säilyneet 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut tielinjaukset. Viimeistään 1700-luvun lopulta periytyvän, Pekinkylään johtavan kylätien varrella sijaitseva, käytöstä poistunut meijerirakennus rakennettiin 1900-luvun alussa. Kaksikerroksista aumakattoista tiilirakennusta kunnostet- tiin vuonna 1938. Meijeriä vastapäätä sijaitsee entinen, 1900-luvun alussa rakennettu kansakoulurakennus on muutettu funktionalismia edustava osuuskauppa vuodelta 1938. kirjastoksi. Julkisivujen levyverhous on mahdollisesti myöhempää perua. Kylätien varrella sijaitsevat myös paloasema, enti- nen 1900-luvun alussa rakennettu kansakoulurakennus sekä 1950-luvulla rakennettu tiilirakenteinen alakoulura- kennus.

26

viljelysten ympäröimä tila sijaitsee kyläkeskuksen luoteis- päässä. 1700-luvulta periytyvää hirsirakenteista pääraken- nusta on muutettu useaan otteeseen. Nykyinen laajennet- tu ja korotettu ulkoasu t-karmillisine ikkunoineen on vuo- delta 1925. Rakennuksessa on tehty myös myöhempiä kunnostuksia. Ersasin 1970-luvulla rakennetut talousra- kennukset sijaitsevat vanhoilla rakennuspaikoilla. Luhtiait- ta on peräisin 1800-luvulta. Sauna (1955) muutettiin asuinrakennukseksi vuonna 1974. Hieman tilakeskuksesta erillään on hyvin säilynyt riihi.

1950-luvulla valmistunut koulurakennus kylätien varressa.

PEKINKYLÄ Id: 20684 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Pekinkylä sijaitsee Lapinjärven kirkonkylän eteläpuolella Hyvin säilynyt riihi Ersasin tilalla. paikassa, jossa Taasianjoki tekee jyrkän mutkan. Keskiajal- ta periytyvä kylä on rakentunut savi- ja hiesumaiden ym- päröimälle moreeni- ja kalliovyöhykkeelle. 1700-luvun Autioitunut, entinen kenraalin virkatalo Antas sijaitsee alussa talojen tontit sijaitsivat Taasianjoen pohjoispuolella korkealla kylämäellä osittain luonnontilaisen puutarhan ympäröimänä. 1700-luvulla rakennettu hirsirakenteinen ja kylän läpi virtaavan puron itäpuolella. Talot muodosti- päärakennus on säilynyt lähes muuttumattomana. Muu- vat ryhmäkylän Lapinjärvelle ja Heikinkylään johtavan toksiin lukeutuu mm. peltikatteen vaihtaminen. Hirsira- kylänraitin molemmille puolille. Vain kaksi tilaa, Antas ja Ersas, sijaitsivat hieman erillään ryhmäkylästä, kuitenkin kenteisessa yksikerroksisessa päärakennuksessa on pysty- aivan sen lähituntumassa. Monet kylän taloista ovat säily- lautavuoraus ja 6-ruutuiset ikkunat. Näkymät talosta suun- neet alkuperäisillä paikoillaan. Kylätonttia ympäröivät tautuvat pohjoispuolella oleville viljelyksille. Antasin piha- piiriin kuuluva kivenhakkaaja Salinin rakentama navetta pellot ovat olleet viljeltyjä viimeistään 1700-luvun lopulta on nykyisin rauniona. Säilyneitä rakennuksia ovat veiste- lähtien. tyin pylväin koristettu luhtiaitta, maakellari ja hirsiraken-

teinen aittarakennus. Antaksen talon läheisyydessä on nykyään tyhjänä oleva Eklöfin torppa.

Pekinkylän keskiajalta periytyvä kylätontti etelästä kuvattuna.

Ryhmäkylän ulkopuolella, kylätontin luoteis- ja pohjois- puolella olevat tilakeskukset ovat peräisin vuosien 1750- 1825 aikana toimitettujen tilojen jakamisen ajalta. Ryh- mäkylässä sijainneet tilat Jossas, Markusas, Malmgård, Ollas, Ersas, Antas, Envalds ja Brusas jaettiin lukuun otta- matta korpraalinpuustelli Antasia. Nykyiset kylätiet ovat jakotoimitusten ajalta peräisin. Kirkonkylälle johtavan tien varressa on säilynyt ennen vuotta 1918 rakennettuja Antasin entinen kenraalin virkatalo on autioitunut. Päärakennus- mäkitupia. ta ympäröi pääosin luonnontilainen puutarha

Pekinkylän vanhimmat tilat sijaitsevat edelleen vanhalla Kylän keskellä, Lapinkylään johtavan tien varressa, sijait- kylätontilla, Lapinkylään, Heikinkylään ja Lapinjärven sevat Envaldsin ja Jossasin tilat, joiden pihapiirit ovat säi- kirkonkylälle vievien teiden risteyksen tuntumassa. Ersasin

27

lyneet yhtenäisinä. Envaldsin hirsirakenteinen pääraken- nus on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1897. Rakennuk- sessa ovat säilyneet mm. alkuperäiset ikkunat. Nykyinen ulkoasu on peräisin vuosien 1935-36 korjaustöiden ajalta, jolloin rakennusta korotettiin. Envaldsin pihapiiriin kuulu vanhoja talousrakennuksia kuten navetta, kotitarvesaha ja hirsilato. Jossasin tilan vanhimmat rakennukset sijaitsevat päärakennuksen ympärillä. 1840-luvulla rakennettu yksi- kerroksinen, hirsirakenteinen päärakennus on säilynyt lähes alkuperäisenä. Satulakattoisessa rakennuksessa on pystylaudoitettu julkisivu. Jossasin pihapiirissä on useita ulkorakennuksia kuten luhtiaitta, talli, sauna, navetta ja latoja.

Jossasin hyvinsäilyneeseen pihapiiriin kuuluvat mm. vanha pää- rakennus ja luhtiaitta.

Kylän itäpuolella sijaitsevan Malmgårdin kartanon pihapii- rissä ovat säilyneet uusrenessanssityylinen, tiilirakenteinen kartanorakennus vuodelta 1919 sekä suuri, kivenhakkaaja Salinin rakentama luonnonkivirakenteinen navetta vuo- delta 1909. Kaksikerroksinen päärakennus rakennettiin vanhan, 1910-luvulla palaneen päärakennuksen tilalle. Rapattu päärakennus on varustettu kahdella ristipäädyllä. Kartanossa oli vielä 1800-luvulla useita talousrakennusia. Kartano toimi 1760-luvulta 1800-luvun alkuun asti Lapin- järven-Ruotsinpyhtään piirin nimismiehen virkatalona ja 1800-luvun alussa käräjäpaikkana. Vuonna 1876 Lapin- Envaldsin tila kyläteiden risteyksessä. järven yläkansakoulu aloitti toimintansa kartanon päära- kennuksessa.

Kylänraitti Envaldsin kohdalla. Malmgårdin kartanon päärakennus Heikinkylään johtavan kylä- tien varrella.

28

Malmgårdin kartanon navettarakennus vuodelta 1909. Kylänraittia vanhalla kylätontilla.

Kylätien varressa sijaitsevien suurehkojen maatilojen ra- LAPINKYLÄ kennuskanta on osittain uudistunutta. Parhaiten säilynei- siin pihapiireihin lukeutuvat Svennas vanhalla kylätontilla Id: 20874 sekä Petas kylän länsipuolella. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Lapinjärven eteläosassa sijaitseva Lapinkylä oli ennen isojakoa (1765) tiiviisti rakennettu ryhmäkylä. Isojaon myötä kylärakenne hajosi. Viimeistään 1700-luvulla muo- toutuneen avoimen peltomaiseman ympäröimä maatalo- usvaltainen kylä jakautuu nykyisin neljään eri osaan.

Kylän länsiosan maatiloja. Bolunda.

Kylätontti lännestä kuvattuna.

Kylän länsiosan maatiloja. Rockas.

Svennasin hyvin säilyneiden rakennusten nykyinen ulko- asu on 1920-luvun muutostöistä peräisin. Pihapiirin aitat

29

on siirretty Myrskylästä. Petaksen satulakattoinen päära- HARSBÖLEN KULTTUURIMAISEMA kennus on vanhimmilta osin 1600-luvulta. Kivinavetta on Id: 20688 vuodelta 1885, sauna ja aitta ovat 1800-luvulta. Pihapiiris- Aluetyyppi: Kyläympäristö sä on myös pienempi kesäasunnoksi kunnostettu asuinra- Arvotus: maakunnallisesti arvokas kennus. Harsbölen kylä sijaitsee Lapinjärven eteläisimmässä osas- sa, lähellä Pernajan, Liljendalin ja Ruotsinpyhtään rajaa. Kylä on rakentunut keskiajalta lähtien Taasianjoen länsi- rannalle, viimeistään 1700-luvun lopulla muotoutuneiden tielinjausten risteykseen. Kylä on säilyttänyt tiiviihkön ryhmäkylämäisen luonteensa. Useat vanhalla kylätontilla ja sen välittömässä läheisyydessä olevat tilat harjoittavat edelleen maataloutta. Kapealla moreeniharjanteella sijait- sevaa kylää ympäröivät pellot ovat olleet viljeltyjä viimeis- tään 1700-luvun lopulta lähtien. Kylämäen eteläpuolella, Taasianjoen rannalla olevat pellot olivat niittyinä vielä 1700-luvulla. Nykyisin laitumet sijaitsevat lähellä tilakes- kuksia.

Petaksen tila kylän länsiosassa.

Kylän etelälaidalla sijaitsee 1960-luvulla rakennettu ja 2000-luvun alussa laajennettu meijerirakennus. Harsbö- leen johtavan tien varrella on säilynyt kylien yhteinen jugend-tyylinen seuratalo.

Harsbölen kylämäki lounaasta kuvattuna.

Peltoaukean etelälaidalla olevaa entistä meijerirakennusta on laajennettu vuoden 2003 jälkeen.

Tessjoelle johtava tie kulkee Harsbölen läpi.

Kylän eri-ikäiset rakennukset sijaitsevat vanhoilla, viimeis- tään 1800-luvun puolivälistä periytyvillä rakennuspaikoilla. Vuonna 1787 kylän tontit sijaitsivat Taasianjoelle johtavan Seuratalo sijaitsee kauempana Lapinkylän eteläpuolella. tien varressa. Tontit muodostivat rivikylän samassa pai- kassa, jossa vielä nykyisinkin on kylän keskusta. Vanhoista kantatiloista Nybondas ja Storgård sijaitsevat edelleen

30

vanhoilla paikoillaan kylänraitin varressa, Rosas ja Nilsas ovat sittemmin siirtyneet ryhmäkylästä hieman kauem- mas.

Nybondaksen pihapiiriä.

Vanhin rakennuskanta sijaitsee kylänraitin tuntumassa, metsän ja pellon rajassa.

Storgårdin päärakennus.

Nybondaksen kantatila sijaitsee edelleen vanhan kylänraitin varrella.

Nybondaksen hyvin säilyneessä pihapiirissä oleva asuin- rakennus periytyy oletettavasti 1800-luvulta, Storgårdin päärakennus on rakennettu oletettavasti 1900-luvun alus- sa. Storgårdin pihapiiriin kuuluu myös hyvin säilynyt, man- sardikattoinen sementtitiilinavetta. Nybondaksesta erotet- tujen Ådalin ja Nygårdin tiloilla on säilynyt useita hirsira- kenteisia talous- ja asuinrakennuksia sekä osittain luon- nonkivirakenteinen navettarakennus. Maisemallisesti näkyvällä paikalla olevan Rosaksen uudistetut rakennuk- set sijaitsevat kylän eteläpuolella, peltoaukean laidalla. Storgårdin navettarakennus kylänraitin varrella.

31

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 26.7.2006 ja 1.8.2006 Kuvaaja Johanna Forsius Kuvausaika 2.7.2003 ja 3.7.2003 Lähteet Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Korhonen, Mikael, Kuvaja, Christer: Lapinjärven historia, kaksi kieltä – yksi kunta. Lapinjärven kunta 1995.

Rosaksen tila sijaitsee kylän eteläpuolella, peltoaukean laidalla. Kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointi, Lapinjärvi, Koskenkylänjokilaakson osayleiskaava-alue. Paavo Ristola Oy, 1999. Kylämäen länsi- ja pohjoispuolella on pienempiä, mökki- mäisiä asuinrakennuksia, jotka ovat peräisin 3 / 3 Kulttuurimaisemainventointi 1989. Itä-Uudenmaan seutu- 18.4.2007 10:36 ilmeisesti vuosilta 1900-1978. Kylämäen kaavaliitto 1990, julkaisu 11. luoteispuolella on lisäksi 1800-luvun lopulta periytyvä

Backaksen pihapiiri, johon kuuluva yksikerroksinen, satu- Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- lakattoinen päärakennus on vuodelta 1899. tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston

rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993. Luonnonkivikvaadereista muurattu silta ylittää Taasianjo- en kylämäen kaakkoispuolella. Sillan kupeessa Vikkula, Anne: Lapinjärven esihistorialliset vaiheet. Teok- on säilynyt kylän hirsirakenteinen pajarakennus. sessa Lapinjärven historia, kaksi kieltä – yksi kunta. Kor-

honen, Mikael, Kuvaja, Christer. Lapinjärven kunta 1995.

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Taasianjoen ylittävä silta on luonnnkivirakenteinen.

Sepänpaja Taasianjoen rannassa.

32

LILJENDAL rautatieläissalue, joka on pihapiireineen säilynyt rakenta- misvaiheen asussa. Pernajaan kuulunut Liljendalin kappeli perustettiin ruko- ushuonekuntana todennäköisesti vuonna 1734. Kappeli- LILJENDALIN KIRKONKYLÄ seurakunta muodostettiin vuonna 1791. Päätös erottaa Liljendal omaksi seurakunnaksi tehtiin Id: 20737 vuonna 1914. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas Liljendalin maisemaa hallitsee Koskenkyläjoen keskijuok- sun kulttuurimaisema. Laaja jokilaakso on pinnanmuodol- Vanhimmat historialliset kerrostumat Liljendalin kirkonky- taan alavaa ja tasaista viljelymaisemaa, jota ympäröivät län alueella ovat kivikauden asuinpaikkalöydöt, joita on metsäiset mäki- ja kankaremaanniemekkeet ja muutamat tehty Koskenkylänjoen varrelta Lindbackan rinteeltä sekä harjujaksot. Liljendal on perinteinen maatalouspitäjä, Hembackan metsäsaarekkeesta läheltä nykyistä kirkkoa. jonka pinta-alasta lähes kolmannes on peltoa. Metsäalu- Vanhin kiinteä asutus on sijainnut keskiajalla Koskenkylän- eet ovat osaksi rapakivialueen vaikeakulkuista lohkareik- joen itärannalla paikalla, jossa on nykyisin Malmgårdiin koa. johtavan tien risteys. Vuonna 1570 maatiloja oli kylässä 20. Asutus on keskittynyt Koskenkylänjokilaakson reunoille pieniksi nauhamaisiksi kyliksi tai ryhmäkyliksi laakson keskellä kohoaville mäille ja kummuille. Kunnan keskiosis- sa on maakunnan suurimpiin järviin lukeutuva Hopomin- järvi. Loviisanjoki virtaa kunnan itäosan halki ja sen ympä- ristöä hallitsevat laajat viljelyaukeat.

Kunnassa on kaikkiaan yhdeksän keskiajalta periytyvää kylää. Kylät ovat taloluvultaan suuria ja niissä on säilynyt paljon 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennuskantaa. Parhaiten tiiviin ryhmäkylän rakenteensa ovat säilyttäneet Drombomin, Garpomin ja Embomin kylät. Hyvin säily- neen kyläasutuksen joukossa on kuitenkin myös uudisra- kennuksia. Torppa-asutusta Liljendalissa on ollut poikke- uksellisen vähän. Uudempaa rakennuskantaa on enim- mäkseen kirkonkylällä. Kylänraittia kirkon läheisyydessä. Kirkonkylän (Sävträsk) eteläpuolella Koskenkylänjoki le- venee laajaksi, miltei umpeenkasvaneeksi järveksi, jonka Liljendalin säteri muodostettiin kahdeksasta maatilasta rannalla on sijainnut Liljandalin merkittävin kartano Sävt- vuonna 1621. Kyläasutus koostui tuolloin kolmesta talo- räskin entinen everstinpuustelli. Kirkonkylän jälkeen joki- ryhmästä, Storbystä, Veckumista ja Söderbystä, joiden laakso kapenee vain muutaman sadan metrin levyiseksi. lähiympäristöön asutus on sijoittunut 1700-luvun lopulta lähtien. Vanhimmat maatilojen pihapiirit ovat säilyneet Liljendalin kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Theodor mittakaavaltaan perinteisinä, vaikka rakennuskanta onkin Decker, on rakennettu nykyiselle paikalleen vuonna monin paikoin uudistunut. 1886. Maatalouspitäjän vanhimmasta teollisuusperintees- tä on säilynyt Meijerinmäki kirkonkylän pohjoispuolella. Asutus sijoittuu kirkonkylän alueella mäille ja kyläteiden varsille. Uudisrakentaminen noudattelee vanhaa raken- Loviisanjokilaakson kylät Andersby ja Hommansby liitty- nusten sijoitteluperiaatetta, joskin uusia asuinalueita on vät laajempaan Pernajan kunnan puolelle jatkuvaan Lovii- syntynyt myös aiemmin rakentamattomina olleille paikoil- sanjokilaakson kulttuurimaisemakokonaisuuteen. Joki- le. Joen vartta seurailevan, viimeistään 1700-luvulta lähti- laaksossa kulkee myös Loviisasta Lapinjärvelle johtava en käytössä olleen maantien varteen sijoittuneesta varhai- maantie. simmasta asutuksesta on jäljellä mm. vanha Liljendalin säterin paikka keskiaikaisen kylätontin tuntumassa joen Maantiet ja kylätiet ovat olleet pääosin käytössä 1800- itärannalla. 1700-luvulla kartano oli everstin puustellina. luvun puoliväliin mennessä. Alueen pääliikenneväylä on Vuonna 1736 valmistuneen päärakennuksen lisäksi kar- uudempi, Koskenkylänjokilaakson etelä- ja itälaitaa suur- tanokokonaisuuteen kuului lukuisia sivu- ja talousraken- piirteisesti seuraava kestopäällysteinen Helsingin- Joen- nuksia. Niistä on nykyisin jäljellä ainoastaan 1820-luvulla suun välinen valtatie nro 6. rakennetut nk. Bagarstugan ja aitta sekä vuonna 1909 rakennettu talli (myöhemmin leipomo ja varasto). Ulko- Vuonna 1900 valmistunut Loviisa-Lahti -rata kulkee kun- asultaan ja rakenteiltaan hieman muutettu bagarstugan nan läpi itä- ja pohjoisosissa. Michelspiltomin seisakkeen toimi vuosina 1938-70 koulurakennuksena ja on nykyisin rakennuskanta on ainoa Loviisa-Vesijärvi (Lahti) -radan ravintolana. Vuonna 1820 puretun ja uudelleen rakenne- tun (mutta vuonna 1929 palaneen) päärakennuksen paik-

33

kaan nähden suorakulmaisesti rakennettiin seuratalo vuonna 1954. Hyvin säilyneessä seuratalossa toimivat kirjasto ja urheilutila vuoteen 1961 saakka. Rakennusko- konaisuuteen kuuluva, kotiseutumuseon käytössä oleva luhtiaitta siirrettiin paikalle 1970-luvulla. Historiallisen kartanoalueen eteläreunassa sijaitsee lukkarin vuonna 1821 rakennuttama entinen pitäjäntupa, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1890 kartanon työntekijöi- den asunnoksi.

Liljendalin puukirkko vuodelta 1886.

Liljendalin kartanon rakennuksista on säilynyt vanha siipiraken- nus, nk. Bagarstugan.

Koskenkylänjoen ylittävän kolmiaukkoisen, vuosina 1901- 02 rakennetun kiviholvisillan länsipuolella on säilynyt vanha hautausmaa, jonka vieressä ovat sijainneet 1700- luvulla rakennetut kirkkorakennukset. Hautausmaan laa- jennuksen suunnitteli vuonna 1929 Ossian Lundén. Vuonna 1779 valmistunut vanha kirkko purettiin, kun Vanha ja nykyinen kunnantalo. Liljendalin nykyinen, muodoltaan länsitornillinen pitkä- kirkko valmistui vuonna 1886 kylätontin koillispuolelle. Uusgotiikan ja uusrenessanssin tyylipiirteitä sisältävän puukirkon suunnitteli Theodor Decker. Kirkkoa ympäröi- vä kivimuuri on vuodelta 1889. Kirkon lähiympäristössä ovat säilyneet kansakoulurakennus vuodelta 1890 sekä Lunsasbackenin käsityöläisten asuinalue 1800-luvulta. Kirkon ympäristöä leimaavat kuitenkin matalat, 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut rivitalot sekä myöhempi liikera- kennus. Kirkonmäen etelärinteessä ovat säilyneet sekä vanha hirsirakenteinen yksikerroksinen kunnantalo (1891) että alun perin terveystaloksi rakennettu, kaksikerroksinen nykyinen kunnantalo, jonka on suunnitellut Eva Kuhlefelt- Ekelund (1953). Sillan kupeessa sijaitsevan Petaksen maa- tilan rakennuskanta on pääosin 1900-luvun alkupuolelta peräisin.

Koskenkylänjoen ylittävä kolmiaukkoinen kiviholvisilta 1900- luvun alusta.

Kirkonkylän asutusta ympäröi alava jokilaakson peltomai- sema, jota reunustavat metsäiset moreeni- ja kallioselän- teet. Peltomaisema on säilyttänyt avoimuutensa viimeis- tään 1700-luvun loppupuolelta lähtien. Joen vartta reu- nustivat vielä 1700-luvulla niityt, erityisesti joen länsiran-

34

nalla. Niityt otettiin viljelykseen osittain jo 1800-luvun puoliväliin mennessä, myöhemmin kokonaan.

Keskustan pohjoispuolella sijaitseva Veckumin maatilojen kokonaisuus on säilyttänyt raitin varteen keskittyneen perinteisen luonteensa. Vanhimpia säilyneitä maatalou- teen liittyviä rakennuksia ovat riihet ja pihapiireissä olevat luhtiaitat. Muutoksia kokeneista asuinrakennuksista van- himpia on Helgasin hirsirakenteinen päärakennus, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1811. Storgårdsin päära- kennus periytyy vuodelta 1894. Useat Veckumin ympäris- tössä olevat maatilat sijaitsevat isojaon (1911-19) aikaisilla paikoillaan.

Keskiaikaisperäinen kylätontti idästä kuvattuna.

Eskilomin rakennusryhmien ympärillä on edelleen käytös- sä olevia laitumia, joista yksi sijaitsee kylän keskellä, Ru- tumiin, Mickelspiltomiin ja Liljendalin kirkolle johtavien teiden risteyksessä, entisellä kivikkoisella pellolla. 1700- luvun pellot ja joenvarren entiset niityt levittäytyvät vielä nykyisinkin jokilaaksossa tasaisena ja avoimena viljelymai- semana. Mickelspiltomiin johtavan tien koillispuoliset pellot ovat kuitenkin nykyisin metsänä. Metsäiseen mo- reenivyöhykkeeseen rajautuvan peltomaiseman etelä- laidalta on löydetty kaksi kivikautista asuinpaikkaa.

Veckumin tiloilla on säilynyt useita vanhoja talousrakennuksia.

Veckumin pohjoispuolella, joen itäpuolella olevalla Meije- ribackenilla, on sijainnut viinanpolttimoita 1800-luvun puolivälissä sekä meijereitä, joista viimeisin rakennettiin vuonna 1911. Kvarnforsenissa on ollut 1600-luvulta lähti- en useita myllyjä ja sahoja, joista on tiettävästi säilynyt muutamia jäänteitä.

ESKILOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20739 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Koskenkyläjokilaakson itäisellä reunalla sijaitseva Eskilo- Kyläkuvaa elävöittävät edelleen käytössä olevat vanhat laidun- min kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 alueet. asiakirjoissa. Kahdelle mäelle muodostunut kylä on säilyt- tänyt tiiviihkön ryhmäkylämäisen luonteensa huolimatta Keskiaikainen kylätontti sijaitsee nykyisten Lassasin ja uusjaon (1908-10) seurauksena tapahtuneesta tilojen Eskilsin tilojen paikalla, jokea kohti työntyvän mo- ulosmuutosta kylätontilta. Pääosin rakennukset sijaitsevat reeniselänteen reunassa. Paikalla on runsaasti jääkauden- viimeistään 1800-luvun kuluessa muodostuneilla raken- aikaisia siirtolohkareita, joiden välissä mutkitteleva vanha nuspaikoilla. Vanhat, hyvin hoidetut pihapiirit ovat säily- tielinjaus on peräisin viimeistään 1700-luvulta. Rakennus- neet mittakaavaltaan perinteisinä ja useat vanhat päära- kannaltaan yhtenäisenä säilyneellä kylätontilla olevat kennukset on korjattu rakennusten historiaa kunnioitten. maatilat harjoittavat mm. karjataloutta. Raitin varrella on Uudemmat rakennukset sijaitsevat maisemaan hyvin säilynyt suurehkoja, osin luonnonkivirakenteisia talousra- sopeutuvilla paikoilla, useimmiten pellon ja metsän rajas- kennuksia. Kylätontin 1-1 ½ -kerroksiset, puurakenteiset sa. asuinrakennukset ovat eri-ikäisiä, pääosin 1900-luvun alkupuolella ja 1950-luvulla rakennettuja.

35

Vanhimpiin säilyneisiin pihapiireihin kuuluva Berghem MICKELSPILTOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA sijaitsee vanhan kylätontin koillispuolella, 1900-luvulla Id: 20738 oikaistun tien varressa. Suuren puutarhan ympäröimä, Aluetyyppi: Kyläympäristö hyvin säilynyt hirsirakenteinen päärakennus on oletetta- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas vasti 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Pihapiirissä oleva savusauna on ilmeisesti saman ikäinen. Ulkorakennusten Liljendalin luoteisosassa sijaitseva Mickelspiltomin kylä rivi on puolestaan vuodelta 1926. mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 asiakirjoissa. Keskiaikaisperäinen kylätontti sijaitsee Koskenkylänjoen itärannalla olevalla moreeniharjanteella paikassa, jossa joki tekee jyrkän mutkan. Asutus muodosti ennen isoja- koa (1756) nk. ryhmäkylän, jossa rakennukset sijaitsivat tiiviisti toistensa läheisyydessä. Nykyinen kylätontin ympä- ristöön hajautunut asutus sijaitsee pääasiassa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun puolivälin rakennuspaikoilla, viljelys- ten ympäröimillä moreeniharjanteilla. Maatilojen pihapiirit ovat säilyneet mittakaavaltaan perinteisinä, mutta niiden rakennuskantaa on uudistettu voimakkaasti. Erityisesti monet vanhat asuinrakennukset on korjattu näyttämään alkuperäistä rakentamisaikaansa nuoremmilta. 1900-luvun kuluessa uusia rakennuspaikkoja muodostui lähinnä kylän koillispuolella kulkevan Loviisa-Vesijärvi –radan tuntu- maan, pellon ja metsän rajaan. Myös kylätontilla nykyisin sijaitsevat asuinrakennukset, kirjasto ja paloasema ovat 1900-luvulla rakennettuja. Berghemin päärakennus on kylän vanhimpia.

Rutumiin johtavan tien varrella on useita hyvin säilyneitä rakennuskokonaisuuksia, joista monet rajautuvat tiehen kiinni. Maisemallisesti näkyvillä paikoilla sijaitsevat Ka- marsin, Backasin ja Nybondaksen tilat, joiden suurehkot päärakennukset ovat 1900-luvun alkupuolella rakennettu- ja. Hyvin hoidettuihin pihapiireihin kuuluvat puutarhat ja useat talousrakennukset.

Viljelysten ympäröimä keskiaikaisperäinen kylätontti sijaitsee Koskenkylänjoen rannalla.

Mariebergin tilan rakennukset kuuluvat vanhimpiin alueel- la säilyneisiin. Tila perustettiin vuonna 1755, kun Trumpe- tasin rustholli jaettiin kahteen osaan. Tila sijaitsee alkupe- räisellä paikallaan joen etelärannalla, kylätontin kaakkois- puolella. 1700-luvulla rakennetussa, vaakavuoratussa, Backas sijaitsee Rutumiin vievän tien varrella. yksikerroksisessa päärakennuksessa on päistään aumattu mansardikatto. Nykyisin melko huonokuntoista entistä päärakennusta laajennettiin itäpäädystään suurella keitti- Useat uusjaossa kylätontilta ulosmuuttaneet tilat sijoittui- öllä vuonna 1910. Rakennuskokonaisuuden eteläreunas- vat kylän lounaispuolella levittäytyvän peltoaukean laitaan sa sijaitsevista talousrakennuksista vanhin on vuonna sekä joen rantaan. Peltomaiseman keskellä sijaitsevat 1909 rakennettu navettarakennus. Taka-alalle jäävä uu- hyvin säilyneet Hemgårdin ja Övre-Mickosin maatilat, dempi asuinrakennus on vuodelta 1966. jotka koostuvat maisemaan hyvin sopeutuvista rakennuk- sista. Uusjaossa siirtyneen Övre-Mickosin tilan kapearun- Jokilaaksossa peltojen keskellä mutkittelevan maantien koinen, 1 ½-kerroksinen vanha päärakennus on mansar- varressa sijaitsee suurikokoinen, vuonna 1898 rakennettu dikattoinen. entinen kansakoulurakennus. Vuonna 1922 laajennettu rakennus on kaksikerroksinen ja siinä on päistään aumat-

36

tu mansardikatto. Maisemallisesti merkittävällä paikalla Nykyinen tielinjaus ja silta kylätontin kohdalla on raken- sijaitseva rakennus remontoitiin vuonna 1982 alkoholisti- nettu ennen vuotta 1943. parantolaksi. Piharakennukset on muutettu sauna- ja asuinrakennuksiksi. GARPOMIN, EMBOMIN JA DROMBOMIN KYLIEN

KULTTUURIMAISEMA Radan varressa sijaitsee entinen asemarakennus vuodelta 1900. Sen rakentamisvaiheen aikaisessa asussa säilynee- Id: 20740 seen pihapiiriin kuuluvat myös talousrakennus ja kellari. Aluetyyppi: Kyläympäristö Yksikerroksinen, satulakattoinen hirsirakennus on raken- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas nettu Valtionrautatieden tyyppipiirustuksia mukaillen. Punamullatun seisakerakennuksen lounaispäädyssä on Garpomin, Embomin ja Drombomin keskiajalta periytyvät matalampi, aumakattoinen eteisosa. Aseman läheisyyteen kylät sijaitsevat Koskenkylänjokilaaksossa Liljendalin lou- rakennettiin 1900-luvun alussa rautatieläisten asuntoja, naisosassa. Perinteisen rakenteensa säilyttäneissä kylissä joista useat ovat säilyneet. asutus on sijoittunut laakson metsäisille reunoille ja kum- pareille. Garpom ja Embom sijaitsevat joen itäpuolella, Drombon länsipuolella. Jokilaakson alava viljelymaisema yhdistää kylien kulttuurimaisemat suurmaisemakokonai- suudeksi. Vanhimmat pellot sijaitsevat kylätonttien välit- tömässä läheisyydessä moreenivyöhykkeiden reunoilla. Myös joen varressa olleet laajat 1700-luvun niittyalueet ovat nykyisin viljelyksessä.

Erittäin tiiviisti rakentuneet ryhmäkylät Garpom ja Embom ovat sijoittuneet pitkänomaiselle, savi- ja hiesumaiden ympäröimälle moreenivyöhykkeelle. Kylien rakennuskan- ta kostuu pääasiassa maatilojen asuin- ja talousrakennuk- sista sekä pienimittakaavaisemmista mäkituvista. Useim- pia asuinrakennuksia on uudistettu ja perinteisemmän rakennuskannan joukkoon on rakennettu matalia, tiilira- kenteisia asuintaloja erityisesti 1970-luvulla. Uudisraken- nukset on sijoitettu kylän perinteinen rakenne säilyttäen Mickelspiltomin asema. oletettavasti vanhoille rakennuspaikoille. Vanhimpaan kerrostumaan kuuluvat kapeat kylätiet mutkittelevat ra- Maatalousvaltaisen kylän tasaiset ja laajat, jokea reunus- kennusten lomassa. Kylissä on säilynyt muutamia 1800- tavat peltoalueet ovat olleet viljeltyjä viimeistään 1700- luvulla rakennettuja talousrakennuksia, kuten aittoja ja luvun lopulta lähtien. Kylän läpi kulkeva, Liljendalin kirkol- riihiä. Tilakeskusten uudemmat ja kookkaammat talousra- le ja Kreivilään johtava päällystämätön tie on pääasiallisel- kennukset sijaitsevat pääasiassa rakennetun vyöhykkeen ta linjaukseltaan viimeistään 1700-luvun lopulta peräisin. reunoilla. 1800-luvun kuluessa tien linjausta muutettiin kylätontin kohdalla. Vielä tuolloin oli käytössä sittemmin raunioitu- nut Koskenkylänjoen ylittänyt silta nykyisen sillan etelä- puolella. Sillan kupeessa sijainneet myllyt on purettu. Kosken partaalla Kreivilän puolella on jäljellä vuonna 1903 perustetun Mickelspilton sågverks AB:n sahan (1935), sähkölaitoksen (1917) ja vehnämyllyn (1935) rappeutuneita rakenteita.

Garpomin kylä on säilyttänyt erittäin tiiviin ryhmäkylämäisen luonteensa hyvin.

Joenrannassa olevalla metsäisellä tontilla sijaitsee entinen vaakalaudoituksella vuorattu kaksikerroksinen kansakou- lurakennus, jossa on päistään aumattu mansardikatto. Vanhan sillan rauniot kylätontin vieressä. Vuonna 1920 valmistuneessa, nykyisin yksityisomistuk-

37

sessa olevassa rakennuksessa toimi retkeilymaja 1980-90- luvuilla.

Drombomin pohjoisosassa on säilynyt vanhoja käsityöläisten asumuksia. Taustalla päreillä vuorattu talo 1700-luvulta.

Entinen kyläkoulu sijaitsee Koskenkyläjoen rannalla.

ANDERSBY JA HOMMANSBY Garpomin läpi kulkee vanha valtatie 6:n tielinjaus. Sen itäpuolella oleva Haddasbackenin viimeistään 1700-luvun Id: 20750 lopulta periytyvä rakennuspaikka on nykyasultaan epäyh- Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas tenäinen.

Loviisanjokilaaksossa, Liljedalin itäosassa sijaitsevat Drombomin kyläasutus sijaitsee nauhamaisesti kylätien Adersbyn ja Hommansbyn kylät, joista löytyvät ensim- varressa, jokea kohti työntyvän moreeniselänteen reunas- mäiset maininnat 1500-luvun asiakirjoissa. Seutu on ollut sa. Kylän pohjoispuolella kulkee vanha Liljendalin kirkolta asuttua myös varhaisella kivikaudella (3000-1500 eKr.), Malmgårdiin johtava maantie, joka myötäilee kauniisti mistä kertovat huomattavat kivikauden asuinpaikkalöydöt maastonmuotoja. Rakenteellisesti yhtenäinen kyläasutus joen varrella Andersbyn Kvarnbackenilla. Kylät ovat ra- koostuu niin maatilojen pihapiireistä kuin pienemmistä kentuneet pohjois-eteläsuuntaisen joen molemmille reu- entisistä käsityöläisasunnoistakin. Tiiviisti rakentuneen noille. Andersby sijaitsee korkeammalla, harju- ja mo- kylänraitin varrella on säilynyt mm. 1700-luvulla rakennet- reeniselänteen reunassa, kun taas Hommansby on pitäjän tu päreillä vuorattu hirsirakennus, jonka pihapiirissä on muista kylistä poiketen sijoittunut aivan joen rantaan savi- aitta vuodelta 1773. Muita hyvin säilyneitä perinteisiä ja hiesumaalle. Kylät ovat muodoltaan rivikyliä, joissa pihapiirejä ovat mm. Hallonberg ja Äppelgård kylän poh- pihapiirien päärakennukset ovat perinteisesti sijoittuneet joisosassa. Kylän etelälaidalla olevat pihapiirit ovat epäyh- kylän halki kulkevan tien varteen. Tiestö on muodostunut tenäisempiä. viimeistään 1800-luvun puoliväliin mennessä, osittain jo

aiemmin. Jokilaakson pellot ovat olleet viljelyksessä tai niittyinä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien.

Drombomin kylä on rakentunut nauhamaisesti kylätien varteen.

Hommansby sijaitsee Loviisanjokilaaksossa laajojen viljelysten ympäröimänä. Kuvattu Andersbyn suunnalta.

38

Molemmissa kylissä oli suuret tulipalot 1800-luvulla, An- Hommansbyn kylätien varrella on säilynyt myös tiiliraken- dersbyssä 1839 ja Hommansbyssä 1858. Nykyinen aiem- teinen, rapattu meijerirakennus vuodelta 1911. Yksiker- paa hajautuneempi kyläasutus onkin rakentunut pääasial- roksisen, satulakattoisen meijerirakennuksen pihapiirissä lisesti palojen jälkeen. 1800-luvun rakenteensa ja mitta- on juustokellari vuodelta 1892 ja ulkorakennus vuodelta kaavansa säilyttäneiden kylien asutus koostuu pääasiassa 1925. vanhoista maatilojen pihapiireistä, pienemmästä mökki- mäisestä asutuksesta sekä uudemmasta omakotiasutuk- sesta. Rakennuskantaa on uudistettu paikoin voimakkaas- ti.

Andersbyn kotiseututalo Wårdkulla on entinen Grimsin tilan päärakennus, joka otettiin 1900-luvun alussa VPK:n käyttöön. Satulakattoisen punamullatun rakennuksen nykyinen asu on pääasiassa peräisin vuoden 1929 muu- tostyöstä, jossa rakennus muutettiin Evankeliumiyhdistyk- sen tarpeisiin.

Hommansbyn kyläraittia meijerin kohdalla.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 8.9.2006 Lähteet Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mie- tintö II. Ympäristöministeriö 66/1992. Andersbyn kotiseututalo Wårkulla kylän läpi kulkevan maantien ja pienemmän kylätien risteyksessä. Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton. Hommansbyssä on säilynyt vuonna 1904 rakennettu kansakoulurakennus, joka vielä nykyisinkin toimii koulu- Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- käytössä. Rakennusmestari Bertel Kiljanderin suunnitelmi- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston en mukaan rakennettu yksikerroksinen hirsirakennus on rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993. satulakattoinen ja varustettu kahdella poikkipäädyllä. Koulun pihalla oleva ulkorakennus on 1950-60-lukujen Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- taitteesta. Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Hommansbyn koulu vuodelta 1904.

39

LOVIISA itärannan maisemaa hallitsevat metsäiset moreeni- ja kalliomaat. Loviisanlahti jatkuu alavana viljelylaaksona Loviisan kaupunki perustettiin vuonna 1745 Pernajan Pernajan ja Liljendalin kuntien puolelle. kunnan alueelle Loviisanlahden pohjukkaan Degerby- nimisenä, kun Hamina oli jouduttu luovuttamaan Turun Vanhimmat tielinjaukset erottuvat maastossa ja ovat mo- rauhassa Venäjälle. Loviisasta tehtiin läänin uusi pääkau- nin paikoin edelleen käytössä. Mm. Suuren Rantatien punki ja sitä alettiin linnoittaa. Loviisan maalinnoitus, jo- linjaus kuuluu osana kaupunkirakenteeseen. Loviisan hon kaupungin edustalla oleva Svartholman saarilinnake alueella on useita uudempia tielinjauksia, kuten valtatie kuuluu, on osa Ruotsin 1740-luvulla käynnistämää suurta E18, Valkontie ja ydinvoimalalle johtava tie. merilinnoitushanketta. Tavoitteena oli bastionein ympä- röity kivirakennuksista koostuva kaupunki sekä linnoitus- Valko toimi Loviisa -Lahti -rautatien valmistumisen (v. vyöhykkeen ulkopuolinen esikaupunki. 1901) jälkeen Päijänteen alueen puutavaran ja sahojen tärkeimpänä vientisatamana. Valkon suunnalle on sijoit- Augustin Ehrensvärdin linnoitussuunnitelmasta toteutui ja tunut laivatelakkatoimintaa sekä kaupungin merkittävin on säilynyt graniitista muuratut bastionit Rosen ja Ungern, teollisuusyritys. Sotakorvaussuorituksina Valkossa valmis- joiden välistä Suuren rantatien linjaus kulkee, bastioni tettiin laivoja ja myöhemmin teräsrakenteita. Valkossa on Adolf Fredrikin pohja, joukko maavalleja sekä muutama myös ammattikalastusta palveleva troolisatama ja kalan- kivirakennus (Komendantin talo, ns. Fortifikationshuset ja käsittelyyn liittyvää teollista toimintaa. kasarmi Lilja). Svartholman merilinnake rakennettiin avo- merelle johtavan, merkittävän laivareitin varrelle. Linnake Loviisaan liitettiin 1950-luvulla Valkon satama ja kaupun- raunioitui räjäytyksessä vuonna 1855. gin eteläpuoliset kylät Pernajan kunnasta. Ruotsinpyhtääs- tä liitettiin Loviisaan 1969 Hästholmenin alue, jonne ra- Puukaupunki syntyi vapaasti linnoituksen eteläpuolelle. kennettiin maan ensimmäinen ydinvoimala 1970-luvun Loviisan vuoden 1855 suuressa kaupunkipalossa säästy- alussa. nyt alakaupunki on yksi maan yhtenäisimmistä 1700- luvun kaupunkialueista, jonka asemakaava, kaupunkira- Loviisan alakaupungissa on säilynyt 1700-luvun rakennus- kenne sekä rakennuskanta ovat säilyneet hyvin. Pitkille ja kantaa. Kaupungin muu rakennuskanta on iältään kerrok- suorille katunäkymille antavat leimansa 1700-luvun lopul- sellista ja sisältää paljon alkuperäisessä asussaan olevia la ja 1800-luvun alkupuolella rakennetut pienikokoiset rakennuksia. Jälleenrakennuskauden alueita on lähinnä rakennukset. keskustan lähiympäristössä ja Valkossa.

Vuosina 1748-1775 Loviisa toimi Kymenkartanon läänin Maakunnallisesti merkittäviä alueita ovat kaupungin kes- pääkaupunkina. Vuonna 1831 lääni lakkautettiin ja Lovii- kusta, Köpbackan kyläympäristö, Valkon satamaja asuin- sa liitettiin Uudenmaan lääniin. Loviisa oli 1800-luvulla ympäristöt sekä Fantsnäsin kartanoalue. Vanhassa me- leimallisesti käsityö-, kauppa- ja merenkulkukaupunki, renkulku- ja tapulikaupungissa on ollut 1800-luvun puoli- mutta muuttui 1800-luvun lopulla kylpyläkaupungiksi välistä alkaen teollisuutta. Sijainti meren rannalla ja rauta- puistoineen, kävelyreitteineen, ravintoiloineen ja kasinoi- tie ovat luoneet edellytyksiä elinkeinotoiminnalle. neen.

LOVIISAN KAUPUNGIN KESKUSTA Loviisan esplanadi on 1800-luvun lopun asemakaavan pohjalta rakennettu leveä puistokatu, joka jakaa kaupun- Id: 20987 gin kahteen osaan, linnoituksen kaupunginosaan ja Ala- Aluetyyppi: Kaupunkiympäristö kaupunkiin. Loviisan kaupunki paloi keskeisiltä osiltaan Arvotus: maakunnallisesti arvokas vuonna 1855. Uusi E.B. Lohrmannin laatima asemakaava, joka muutti kaupunkirakenteen täysin uudeksi, vahvistet- Loviisan kaupunki perustettiin vuonna 1747. Linnoitus- tiin vuonna 1857. kaupunki sijoitettiin Loviisanlahteen laskevan joen suulle paikkaan, jossa se katkaisi Suuren Rantatien. Kaupunki Esplanadin varrelle rakennettiin 1860-luvulla kaksikerrok- kaavoitettiin vuosina 1746 ja 1747 klassisistisen kaavoi- sisia kivisiä asuin- ja liikerakennuksia, torin laitaan raati- tusihanteen mukaisesti. A.J. Nordenbergin kaupunkisuun- huone ja seurahuone. Esplanadin länsipäätä hallitsee nitelmasta toteutettiin Aleksanterinkadun ja Kuningatta- kaupungin punatiilinen, päätytornillinen ristikirkko, joka renkadun linjaukset. Myös Raatihuoneentorin etelä- ja rakennettiin 1860-luvulla G.T. Chiewitzin ja J. Basilierin pohjoispuolella olevat suorakulmaiset korttelit esiintyivät suunnitelmien mukaan. ensimmäisessä kaavassa. Augustin Ehrensvärdin linnoitus- kaava (1747) toteutui ainoastaan yksittäisten linnoituslait- Loviisan länsiosien maisemaa hallitsee pohjois-eteläsuun- teiden ja kasarmirakennusten osalta. Kokonaisuudessaan tainen Myllyharju, jonka päätteeseen kaupunki on raken- ensimmäiset kaavat jäivät toteutumatta ja kaupungin tunut. Harjun eteläkärjessä ovat Fantsnäsin kartanoalue ja asutus sijoittuikin keskeneräiseksi jääneen linnoituksen Valkon satama asuinalueineen. Länsiosan keskellä on lounaispuolelle melko vapaamuotoisesti. laaja peltovyöhyke ja harjun reunaan tukeutuvaa kylära- kennetta. Toinen laajempi viljelyaukea on Loviisanjoki- Kaupunki paloi keskeisiltä osiltaan vuonna 1855. Loviisan laaksossa kaupungin pohjoispuolella. Loviisanlahden III kaupunginosassa on tulipalolta säästynyt, epäsäännölli- sesti rakentunut puukaupunkialue, jonka vanhimmat ra-

40

kennukset ovat kaupungin perustamisen ajoilta pääosan satulakattoiset hirsirakennukset muodostavat eheitä ka- rakennuskannasta ollessa 1800-luvulta. Laivasillan ja Suo- tunäkymiä mm. Pohjoisen Tullikadun, Jakob Forssellinka- latorin alueet rannan tuntumassa muodostivat pitkään dun ja Sibeliuksenkadun varsilla. kaupungin elinkeinoelämän keskuksen.

Pohjoisen Tullitien yhtenäinen katunäkymä.

Puukaupunkialue III kaupunginosassa säästyi vuoden 1855 tulipalolta.

Raatihuoneentorin ympäristö rakentui vuonna 1857 vah- vistetun E. B. Lohrmanin ruutuasemakaavan mukaan. Leveä lehmuksin istutettu Esplanadinpuisto jakaa kaupun- gin itä-länsi-suunnassa kaavan mukaisesti. Puistoa reunus- tavat pääosin 1860-luvulla rakennetut asuin- ja liikeraken- nukset. Esplanadin länsipäätä hallitsee harjun laelle ra- kennettu punatiilinen ristikirkko vuodelta 1865 (G.Th.P. Chiewitz, J.Basilier). Toria ympäröivät kivirakennukset suunniteltiin Chiewitzin toimistossa. Vuoden 1857 kaava toteutui keskustan kortteleissa nykyisen Karlskronabule- vardin, Chiewitzinkadun, Oltermanninkadun, Itäisen Tulli- kadun ja Garnisoninsaaren rajaamalta alueelta. Sibeliuksenkatua reunustavat 1800-luvulla rakennetut puutalot. Taustalla maisemallisesti näkyvällä paikalla sijaitseva punatiilinen ristikirkko vuodelta 1865.

Suuri Rantatie kulkee Garnisonin puutaloalueen halki Degerbyn linnoituksen kohdalla. Vaatimattomammin rakennetun esikaupunkialueen vanhimmat puutalot ovat 1700-luvulta pääosan ollessa 1800-luvun lopulta ja 1900- luvun alusta. Saarelle rakentuneen asutuksen itäpuolella sijaitsee vuonna 1879 perustettu entinen viinatehdas. Rantatien läheisyydessä sijaitsevat bastionit Rosen ja Un- gern. Linnoituksen 1750-luvulla rakennetut kasarmiraken- nukset ja komendantintalo ovat säilyneet uudessa käytös- sä.

Keskustan pohjoisosassa sijaitsevat kaupungissa 1800-

Esplanadinpuistoa reunustavat tiilirakenteiset asuin- ja liiketalot luvulla ja 1900-luvun alussa kukoistaneeseen kylpyläkult- 1860-luvulta. tuuriin liittyvät nk. terveyslähteet sekä Kappelinpuistossa sijaitseva puurakenteinen nk. Kappelirakennus 1800- luvun lopulta. Kaupungin pohjoisosassa sijaitsee myös Suuren Rantatien linjaus on säilynyt nykyisessä kaupunki- vanhan panimon kaksikerroksinen, tiilirakenteinen tuotan- rakenteessa lähes ennallaan. Se vastaa nykyisiä Porvoon- torakennus 1800-luvun puolivälistä. Sen vieressä ovat kadun, Sibeliuksenkadun, Itäisen Tullikadun ja Kuhlefel- säilyneet hirsirakenteiset työntekijöiden asuinrakennukset tinkadun linjauksia. Katujen lähiympäristössä on useita 1800-luvulta. hyvin säilyneitä 1700- ja 1800-lukujen puutaloalueita uudempien asuin- ja liiketalojen joukossa. Yksikerroksiset

41

Kaupunkirakenne jatkuu yhtenäisenä ja ajallisesti kerrok- lema kappeli (1983). Vuonna 1882 metsitetyn ja 1800- sellisena nk. Alakaupungissa Myllyharjun itäpuolella. Jung luvun lopulta lähtien virkistyskäytössä olleen Myllyharjun & Bomansonin kaava vuodelta 1918 säilytti kaupungin maamerkkejä ovat mm. vanha tuulimylly sekä vesitorni vanhan epäsäännöllisen asutuksen katuverkostoineen. vuodelta 1961 (Heikki Sirén). Vuoden 1918 kaavan mukaan rakennettuihin alueisiin lukeutuvat mm. Itäinen Harjutie huviloineen sekä Tullisil- RAUHALANTIEN JA VÄLITIEN PIENTALOT lan huvila-alue. Harjun itärinteellä on säilynyt myös 1800- luvun lopulla ja 1900-luvun alussa rakentunut huviloiden Id: 20988 vyöhyke. Lähempänä rantaa sijaitsee 1950-luvulla entisel- Aluetyyppi: Taajamaympäristö le tupakkapellolle rakennettu yhtenäinen omakotialue. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

1900-luvun kuluessa rakentunut Rauhalan alue sijaitsee radan länsipuolella Loviisan keskusta-alueen länsilaidalla. Rauhalan ensimmäisiin rakennuksiin lukeutuvat nykyisten Välitien ja Rauhalantien pientalot, jotka muodostavat tiiviisti rakennetun yhtenäisen kokonaisuuden alueen pohjoisosassa. Korttelin keskiosassa olevat 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun 1 ½-kerroksiset puutalot rajau- tuvat korttelia kiertäviin katuihin pitkiltä sivuiltaan. Satula- kattoiset omakotitalot perustuvat oletettavasti tyyppipii- rustuksiin. Asuinrakennuksia ympäröivät pienehköt puu- tarhat.

Läntisen Harjutien varrella olevat pientalotontit kuuluvat Jungin ja Bomansonin puutarhakaupunkimaiseen kaavaan vuodelta 1918.

Tullisillan eteläpuolella meren rannassa sijaitsee Tammi- niemen huvila-alue muotopuutarhoineen. Tullisillan ja Tamminimen välisellä alueella oleva uimaranta uimakop- peineen liittyy 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa toimineiden merikylpylän ja kasinon historiaan.

Rauhalantien ja Välitien tiiviisti rakennettu omakotialue. Kortte- lin keskiosa rakennettiin 1940-50-luvuilla. Kadun toisella puolella sijaitsevat matalammat 1960-luvun omakotitalot.

Korttelin ulkoreunoilla ovat matalammat 1960-luvun alun omakotitalot. Tiiviisti sijoitetut loivalla satulakatolla varus- tetut pientalot rajoittuvat katuun päätyjulkisivultaan. Myös 1960-luvun talot perustuvat mahdollisesti tyyppipiirustuk- siin.

UUSIKAUPUNKI JA YMPÄRÖIVÄT ASUINALUEET Id: 20989 Aluetyyppi: Taajamaympäristö Tullisillan alueella sijaitseva huvila-alue, joka rakennettiin vuonna Arvotus: maakunnallisesti arvokas 1918 hyväksytyn kaavan mukaan. Suuren Rantatien (nykyisen Porvoonkadun) varrella oleva Vuoden 1918 kaava toteutui harjun länsirinteessä rauta- Uudenkaupungin asuinalue sijaitsee Loviisan keskustan tien ja kaavaan kuuluneen Läntisen Harjutien välisellä länsipuolella. Asutus oli levinnyt Porvoonkadun varteen alueella. 1920-1960-lukujen kuluessa rakentunut pienta- kaupungin ulkopuolelle jo 1870-luvulta lähtien tonttipulan loalue puutarhatontteineen muodostaa nykyisin ehyen vuoksi. Uudenkaupungin työläisille tarkoitetut asuintontit kokonaisuuden. Myllyharjulla on kaksi hautausmaata, saivat vuonna 1899 ”väliaikaisen” kaavan ja vuonna 1918 joista uudemman yhteydessä on Kalevi Ilosen suunnitte-

42

jo rakentunut alue sisällytettiin Jungin ja Bomassonin laatimaan kaupungin asemakaavaan.

Katunäkymä Uudestakaupungista. Leveät kadut leimaavat aluet- ta.

Uusikaupunki rakentui 1800-luvun lopulta lähtien työläisten esikaupunkialueeksi. Uudenkaupungin pohjoispuolella on jälleenrakennuskau- delle tyypillisistä 1 ½-kerroksisista asuintaloista koostuva alue, joka rajoittuu Myrskylänkatuun ja Liljendalinkatuun. Uudenkaupungin vanhaa esikaupunkialuetta leimaa ruu- Osittaisesta uudisrakentamisesta ja julkisivumuutoksista tukaava. Huomattavan leveiden katujen varsilla on melko huolimatta alue on säilyttänyt yhtenäisen ilmeensä. Puu- hyvin säilyneitä, pääosin vuosina 1905-15 rakennettuja tarhojen ympäröimät asuinrakennukset sijaitsevat katujen puurakennuksia. Tiivis yhtenäinen asuinalue koostuu suuntaisesti tonttien etureunassa. yksikerroksisista satulakattoisista yhden perheen asuinta- loista, jotka rajautuvat katuihin. Pienet puutarhatontit piharakennuksineen ovat aidattuja. Suurehko asuinalue jatkuu Porvoonkadun pohjoispuolella. Porvoonkatuun rajautuvan puistikon laidalla on säilynyt puurakenteinen pieni kaupparakennus.

Myrskylänkadun ja Liljendalinkadun rajaama jälleenrakennus- kauden kortteli.

Uudenkaupungin yksikerroksiset puutalot rajoittuvat katuihin. KÖPBACKA JA HARAVANKYLÄ Id: 20984 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Loviisan kaupunkikeskustan eteläpuolella sijaitsevat Köp- backa (ent. Kauppamäki) ja Haravankylä tunnetaan keski- ajalta lähtien. Kylät kuuluivat vuoteen 1957 saakka Perna- jaan. Kylätonttien ympärillä oleva viljelysaukea on seudun vanhimpia. Kylien lähipellot ovat olleet viljeltyjä viimeis- tään 1700-luvulta lähtien. Viljelyaukean pohjois- ja länsi- laidalla olevat pellot ovat puolestaan vanhaa niittymaata.

43

Köpbackan kylä sijaitsee harjun länsireunassa viljelyaukean laidalla. Kylä Haravankylästä nähtynä. Köpbackan vanhinta rakennuskantaa maantien varressa.

Pohjois-etelä -suuntaisen harjun luoteisreunaan rakentu- nut Köpbackan kyläasutus koostuu pienimittakaavaisista Peltoaukean keskellä sijaitsevan Haravankylän rakennus- pihapiireistä, jotka sijaitsevat kylänraitin molemmin puo- kanta koostuu melko tiiviisti rakennetuista maatilojen lin. Vanhin asutus sijoittui alueen pohjoisreunaan paik- pihapiireistä ja pienemmistä asuinrakennuksista. Useat kaan, jossa kylätie erkanee vanhasta maantiestä. Kyläkes- rakennukset ovat vuoden 1921 tulipalon jälkeiseltä ajalta. kustan nykyinen rakennuskanta on pääasiassa 1800-luvun 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennuskantaa on lopulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. paikoin muutettu voimakkaasti ja joukkoon on rakennettu myös uudempia asuintaloja. Vanhimpiin hyvin säilyneisiin pihapiireihin lukeutuvat Mickos, Trumpetas ja Barsas. Kylässä ovat säilyneet myös kaksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettua punamullattua mökkiä, jotka ovat olleet sepän ja kyläsuutarin käytössä.

Köpbackan kylänraittia.

Köpbackan vanhimpiin tiloihin kuuluvat Skeppars ja Har- tikas. Skepparsin nykyinen päärakennus on tiettävästi

1900-luvun alusta. Hartikas sijaitsee harjun päällä. Tilaan Haravankylän raittia. kuuluvat mm. satulakattoinen päärakennus ja erillinen huvilarakennus. Pihapiiriä rajaa suurikokoinen, satulakat- toinen navettarakennus. Vanhan maantien varressa, kylä- Köpbackan ja Haravankylän maisemaa rajaavat koillisessa keskuksen itälaidalla, sijaitsevat satulakattoinen seuratalo Bellan ja Pitkäsaaren pientaloalueet, jotka sijaitsevat me- Fagerås (1906) ja kaksi hirsirakenteista entistä koulura- renrannassa olevalla kapealla harjuvyöhykkeellä. Ajallises- kennusta. 1970-luvulle ja 1900-luvun alkuun saakka ti kerrostuneet asuinalueet periytyvät 1800-luvun lopulta, kaupparakennuksina toimineet yksikerroksiset puuraken- jolloin asuinrakennukset olivat mm. merimiesten ja sahan nukset ovat nykyisin asuinkäytössä. työväen käytössä. Alueella on lisäksi vanhaa huvila- asutusta. Osittaisista muutoksista huolimatta asuinalueet ovat säilyttäneet pienimittakaavaisuutensa erityisesti ran- nan puolella. Useita työväen asuinrakennuksia on kuiten- kin purettu. Pitkäsaaren eteläpuolella sijaitsee vuonna 1933 perustetun Patunan entisen kalatehtaan (Lovisa Fiskeri Ab, myöh. Suomen Kalastus Oy) alue, jossa on

44

säilynyt osittain muutettuina 1930- ja 1940-luvun tehdas- rakennuksia sekä vanhaa huvila-asutusta.

Harjun itäreunalla sijaitsevat Köpbackan kylään kuuluvat Varvin ja Svenäsin mittakaavaltaan yhtenäiset asuinalueet, joiden rakennuskanta on pääosin ennen vuotta 1920 rakennettua. Hirsirakenteiset, 1-1 ½-kerroksiset asuin- ja huvilarakennukset piharakennuksineen ovat ryhmittyneet rannan suuntaisesti kulkevan radan sekä kylätien varteen melko tiiviisti. Svenäsintien ja Varvintien varsille rakenne- tut asuinrakennukset ovat olleet 1800-luvulla ja 1900- luvun alussa lähinnä käsityöläisten ja satamatyöntekijöi- den käytössä. Harjun ylittävä, rantaan johtava tielinjaus on muotoutunut viimeistään 1800-luvun puolivälissä.

Valkon satama etelän suunnalta kuvattuna. Betonirakenteiset viljasiilot sijaitsevat maisemallisesti näkyvällä paikalla.

Alueen vanhinta asutusta ovat Rämsänkylän ja Rotisen- mäen alueet. Vanhimmat rakennukset ovat olleet luotsi- en, kalastajien ja satamatyöläisten asuinkäytössä. Pienet mökkimäiset asunnot sijaitsevat vapaamuotoisesti ja tii- viisti satama-alueen vieressä. 1900-luvun alussa rakenne- tut, kooltaan pienet asuinrakennukset ovat hirsirakentei- sia, yksikerroksisia ja satulakattoisia ja niiden julkisivuilla on usein katetut avokuistit.

Varvin asutus on keskittynyt rannan suuntaisen radan ja kylätien varteen.

Köpbackaa ja Haravankylää yhdistävät tiet periytyvät pääosin viimeistään 1700-luvun lopulta. Uudempia tiejär- jestelyjä ovat maantien linjaus Köpbackan kaakkoispuolel- la ja uudehko Valkontie kylätonttien länsipuolella. Meren- rannassa kulkeva Valkon ja Loviisan välinen rata on van- himmalta linjaukseltaan vuodelta 1901. Rataa on sittem- min suoristettu ja levennetty.

VALKON SATAMA JA YMPÄRÖIVÄT ASUINALUEET

Id: 20985 Rotisenmäen asutusta satama-alueen vieressä olevalla kalliolla. Aluetyyppi: Teollisuusympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Kauppakadun ja Kirkkokujan varsilla on säilynyt muuta- Loviisanlahden suulla, Loviisan ja Svartholman puolivälis- mia suurempia puurakennuksia, jotka ovat valmistuneet sä, sijaitsee Valkon satama, joka perustettiin 1800- ja vuosina 1900-1927. Yhtenäisen katunäkymän muodosta- 1900-lukujen vaihteessa luotsien ja kalastajien asuttamalle vat mm. Valkon ruotsinkielinen koulu (1925), merimiesra- alueelle. Ensimmäisinä vuosikymmeninä satamassa oli vintola Rio (1927) ja entinen Elannon kaupparakennus tuotannon sijaan ainoastaan lastaustoimintaa. Puutava- (1906). Kirkkokujalla sijaitsee vuonna 1967 valmistunut rayritykset perustivat lautatarhoja kaikkiaan 10 hehtaarin tasakattoinen kirkkorakennus. suuruiselle alueelle. Vuonna 1901 valmistunut kapearai- teinen rautatie johti satamasta Loviisaan ja aina Lahteen saakka. Vuosina 1945-1965 Valkossa toimi laivanraken- nustelakka, joka liittyi alkuvuosina sotakorvausten suorit- tamiseen. Valkoon rakennettiin tuolloin mm. konepajoja ja konttorirakennuksia. 1960-luvulta lähtien satamassa on ollut lähinnä konepaja-toimintaa. Satama-alueen raken- nuskanta on uudistunutta.

45

Fantsnäsin kartano sijaitsee Bredviken-lahden itärannalla Loviisan eteläosassa. Fantsnäs kuului vuoteen 1957 saak- ka Pernajan pitäjään. Kartano liittyy myös Suur- Sarvilahden kartanon ja Svartholman historiaan.

Pitkän pohjois-eteläsuuntaisen harjun eteläkärjessä sijait- seva kartano on muodostettu yhdistämällä 1600-luvulta periytyvät tilat Smeds ja Veckas. Kartanoympäristö on säilyttänyt olennaisimmat piirteensä 1700- ja 1800- luvuilta. Rakennuksia ympäröi luonnontilainen suuri puu- tarha. Hevoslaitumina nykyisin olevat pellot periytyvät viimeistään 1700-luvun lopulta, joskin peltoalaa on pie- nennetty kartanoalueen itäpuolelta. Merenrantaniityt ovat säilyneet kasvillisuudeltaan arvokkaina. Kauppakadun yhtenäinen katumiljöö 1900-luvun alusta. Smedsin päärakennuksen arvioitu rakennusvuosi on 1770. Alun perin Ruotsin armeijan everstiluutnantin virka- Telakkayhtiö Rauma-Repola rakennutti jälleenrakennus- taloksi rakennettu yksikerroksinen hirsirakennus siirrettiin kaudella asuintaloja sataman eteläpuolella sijaitsevan nykyiselle paikalleen tiettävästi vuonna 1802. Vaaka- Valkolammen ympärille. Vårdöntien varrella ovat säily- vuoratun rakennuksen länsisivulla oleva satulakattoinen neet mm. 1940-luvun lopulla valmistuneet satulakattoiset, avokuisti on 1800-luvulta. Rakennus on sisätiloiltaan ja yksikerroksiset paritalot. Niiden eteläpuolella sijaitsevat ulkoasultaan hyvin säilynyt. Julkisivua jäsentävät neliruu- nk. insinöörien asuintalot, jotka valmistuivat 1940-luvun tuiset ikkunat ja risaliitit. lopulla. Satulakattoiset, 1 ½-kerroksiset insinöörien asuin- talot sijaitsevat maaston mukaan sijoitettuina meren ran- taan viettävässä rinteessä.

Smedsin päärakennus on entinen everstiluutnantin virkatalo 1700-luvulta.

Rauma-Repolan rakennuttamat paritalot 1940-luvun lopulta. Veckasin päärakennus vuodelta 1892 sijaitsee Smedsin pohjoispuolella. Pystyvuoratussa rakennuksessa on kor- Valkolammen länsipuolella kulkevan Pitkäniityntien var- kea poikkipääty ja avokuisti meren puoleisella julkisivulla. ren asutus on rakentunut 1940-luvun lopulta 1960-luvun Rakennuksen eteläpuolella on 1800-luvulta periytyvä alkuun. Pientaloista koostuva alue muodostaa hyvin säily- yksikerroksinen siipirakennus. neen ja yhtenäisen esimerkin jälleenrakennuskauden asuinrakennuksista puutarhoineen. Pitkäniityntien poh- joispäässä on säilynyt kaksikerroksinen rapattu koulura- kennus vuodelta 1950.

Pernajan kuntaan aiemmin kuulunut Valko liitettiin Lovii- saan vuonna 1957.

FANTSNÄSIN KARTANO Id: 20986 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

46

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Veckasia ympäröi suuri puutarha. Päärakennus on v:lta 1892.

Kartanokokonaisuuteen liittyy entinen luotsitorpparin torppa piharakennuksineen. Päreillä vuorattu yksikerrok- sinen hirsirakennus sijaitsee meren rannassa kartanoko- konaisuuden pohjoispuolella.

Rakennuskokonaisuuden pohjoispuolella sijaitseva luotsitorppa- rin torppa.

Pihapiirissä on säilynyt eri-ikäisiä talousrakennuksia, jotka ovat mm. hevostalleina. Kartanorakennuksia asutaan tiettävästi ainoastaan kesäisin.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 20.5.2006, 22.5.2006, 17.1.2007 ja 22.1.2007 Lähteet Bergholm Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljöer i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Sirén Olle: Loviisan kaupungin historia 1745-1995. Lovii- san kaupunki, Loviisa 1995.

47

MYRSKYLÄ peltojen ympäröimälle moreeniselänteelle järven poh- joispuolelle. Myrskylä erotettiin Pernajan emäseurakunnasta vuonna 1636. Myrskylän nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1803.

Myrskylä kuuluu Itä-Uudenmaan luoteisosaa hallitsevaan metsäiseen ylänkövyöhykkeeseen. Asutus ja maaviljely on keskittynyt kunnan halki virtaavan Myrskylänjoen ja siihen laskevien järvien ympärille, etenkin Myrskylänjoen suun- taisen harjun liepeille.

Kirkonkylä sijoittuu suurimman järven, Kirkkojärven poh- joisrannalle Porvooseen, Koskenkylään, Porlammille ja Orimattilaan johtavien teiden risteyskohtaan. Maisemaa hallitsee vuonna 1803 kirkonrakentaja Matti Åkergrenin johdolla rakennettu ristikirkko ja kirkkoa vanhempi kello- tapuli. Myrskylän kirkonmäen kokonaisuuteen kuuluu myös kirkkotarha, viljamakasiinit sekä kirkkoa vastapäätä puutarhan keskellä sijaitseva entinen kirkkoherran pappila Kylänraittia. vuodelta 1900.

Kirkonkylän kylänraitti on säilyttänyt 1900-luvun alkupuo- len luonteen liikerakennuksineen. Kirkkojärven pohjois- rannalla sijaitsee myös kunnan merkittävin kartano, Myrs- kylän kartano sekä osa vanhimmista maatiloista. Kirkon ja kartanon välisillä pelloilla on uudempaa taajama-asutusta.

Maanviljelypitäjän viisi keskiaikajalta peräisin olevaa kylää ovat edelleen asuttuja. Jakotoimitukset näkyvät kyläraken- teessa ja rakennuskanta on osittain uudistunutta. 1800- luvun rakennuskantaa on paikoin jäljellä. Viljelykelpoisten maiden ääreen sijoittuneiden pienten kylien maisema on hyvin säilynyt. Hallilan nykyinen kylärakenne periytyy 1700-luvun lopulta. Hyövinkylän rivikylämäinen luonne ja osa vanhimmasta rakennuskannasta on säilynyt. Kankki- lan ja Jaakkolan kylien rakennuskanta sijaitsee pääosin 1800-luvulla muotoutuneilla tonteilla. Kylänraittia itään päin.

Kunnassa on ollut myös jonkin verran teollista toimintaa, Kylän rakennuskanta täydentyi 1950-luvulle saakka lähin- lähinnä puusepän- ja konepajateollisuutta sekä sahatoi- nä 1700-1800-luvuilta peräisin olevien kyläteiden varsille. mintaa. Jälleenrakennuskauden jälkeen kylän rakenne on muuttu- nut, kun uutta asuin- ja liikerakentamista on sijoitettu Vuonna 1900 valmistunut Loviisa-Lahti -rautatie kulkee maisemaan aiemmin kuuluneille peltoaukeille. Ajallisesti kunnan koilliskulmauksen kautta. kerrostuneeseen, parhaiten säilyneeseen kokonaisuuteen kuuluvat kirkon ympäristö, vanha liikekeskusta ja Myrsky- MYRSKYLÄN KIRKONKYLÄ län kartano. Vanhimpiin historiallisiin kerrostumiin kuulu- vat lisäksi 1700-l800-lukujen säilyneet tielinjaukset sekä Id: 20676 melko lähekkäin sijaitsevat maatilojen pihapiirit. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Myrskylän kirkonkylä on rakentunut Kirkkojärven länsi- ja pohjoispuolelle viimeistään 1600-luvun alusta lähtien, jolloin Myrskylään rakennettiin ensimmäinen kirkko. Myrskylän seurakunta itsenäistyi vuonna 1636. Varhaisin asutus sijoittui Kirkkojärven luoteispuolella olevalle harjul- le Koskenkylä-Orimattila-tien varteen sekä Kirkkojärven pohjoisrantaa seurailevan kylätien varteen. Lisäksi kylän pohjoispuolella oli asutusta nykyisten Pussilan ja Varjolan tilojen kohdalla. Myrskylän kartano sijoittui puolestaan

48

Kirkkoa vastapäätä sijaitseva Kirkkoherranpappila Tyskas on rakennettu vuonna 1900 arkkitehti G. Schreckin pii- rustusten mukaan. Pappilan yksikerroksisessa aumakattoi- sessa hirsirakennuksessa on uusrenessanssin tyylipiirteitä ja kaksikerroksinen torni rakennuksen eteläkulmassa.

Näkymä kirkolta länteen. Entisille pelloille on rakennettu uusia omakotitaloja.

Järvelle suuntautuva puukirkko rakennettiin Matti Åkeng- renin johdolla vuosina 1802-03. Muodoltaan sisäkulmis- taan viistetyn tasavartisen ristikirkon keskiötä korostaa 12- kulmainen, laakeaan telttakattoon päättyvä attikaosa. Kirkkoa vastapäätä sijaitseva entinen pappila on vuodelta 1900. Erillinen hirsirakenteinen kellotapuli on vuodelta 1772. Hautausmaa sijaitsee kirkon vieressä kylätien molemmin puolin. Hautausmaata ympäröivä kiviaita on peräisin Kirkolta kohti Myrskylän kartanoa johtavan kylänraitin vuodelta 1818. Kirkon vieressä ovat kaksi hirsirakenteista varrella on säilynyt kaksikerroksisia satulakattoisia liikera- pitäjänmakasiinia, joista toinen on vuodelta 1843. Vilja- kennuksia, jotka ovat oletettavasti 1920-1940-luvuilla makasiinit ovat olleet museona vuodesta 1963 lähtien. rakennettuja.

Kirkkojärven pohjoisrannalla sijaitsee Myrskylän kartano puistoineen. Myrskylän säteri (vuodesta 1683 lähtien ratsutila) muodostettiin vuonna 1636 13 tilasta. Kartanon kaksikerroksinen puinen päärakennus on rakennettu vuonna 1766, ja sitä on kunnostettu ainakin 1820-luvulla. Päärakennuksen julkisivua koristaa segmenttikaarinen frontoni. Päärakennuksen edessä olleet, symmetrisesti sijoitetut sivurakennukset on purettu. Useat kartanokoko- naisuuteen kuuluneet navetta ym. talousrakennukset ovat pahoin vaurioituneet tai tuhoutuneet, vain kivijalat ovat jäljellä. Valkeaksi rapattu, 1800-luvun alkupuolelta peräi- sin oleva viljamakasiini on säilynyt osittain huonokuntoi- sena päärakennuksen kaakkoispuolella.

Myrskylän kirkko ja kellotapuli kylänraitin varrella.

Myrskylän kartanon 1700-luvulla rakennettua päärakennusta kunnostetaan parhaillaan. Pitäjänmakasiinit sijaitsevat kirkon vieressä.

49

Myrskylän kartanon rapattu viljamakasiini 1800-luvulta. Husulan pihapiiri.

Kyläkeskustan laidoilla sijaitsevat maatilojen pihapiirit ovat säilyneet melko hyvin. Kylän pohjoispuolella, pelto- aukean keskellä sijaitseva Varjola on 1600-luvulta peräi- KANKKILAN KYLÄ sin. Varjolan hirsirakenteinen, pystylaudoitettu pääraken- Id: 20674 nus on 1700-luvulta peräisin. Kirkkojärven lounaispuolella Aluetyyppi: Kyläympäristö sijaitsevat vierekkäiset Husulan ja Kylänpään tilat. Husu- Arvotus: maakunnallisesti arvokas lan pihapiiriin kuuluu vanha aittarakennus. Kylänpään rapattu päärakennus on vuodelta 1929. Kankkilan kylä sijaitsee Ilolanjoen alkupisteessä, useiden eri ojien yhtymäkohdassa Myrskylän lounaisosassa. Kylän itäosissa on ollut asutusta jo kivikaudella, Hemträskinojan pohjoispuolella sijaitsevan laajan kallio- ja metsäalueen lounaisreunassa.

Matalalla moreenikumpareella sijaitseva keskiaikainen kylätontti erottuu edelleen maisemassa, mutta sen enti- nen rooli kylän keskuksena on kadonnut talojen ulos- muuttojen johdosta. Peltojen ympäröimällä kylätontilla on nykyisin uudempia asuintaloja. Vanhin kylätontin raken- nuksista on Vähäjäppilän päärakennus, joka on rakennet- tu ennen vuotta 1920. Kylätontilla on nykyisin myös pieni urheilukenttä.

Varjolan päärakennus on peräisin 1700-luvulta.

Keskiaikainen kylätontti sijaitsee viljelyaukean keskellä.

Laajalle levittäytyvä viljelymaisema on pääasiallisesti pe- räisin viimeistään 1700-luvun loppupuolelta, jolloin nykyi- Husulan ja Kylänpään päärakennukset vanhan tien varrella. set pellot ovat olleet joko viljelyksessä tai niittyinä. 1700-

50

luvun loppuun mennessä asutus levittäytyi kylätontin hyvin säilynyt metsälaidun tien pohjoispuolella. Pakilaan ympäristöön, mm. jyrkän Kotomäen itäpuolelle sekä johtavan tien varrella sijaitsevat vuosina 1936 ja 1952 Haikkolan ja Karrin nykyisten tilojen tuntumaan kylän valmistuneet hyvin säilyneet koulurakennukset sekä tiili- luoteispuolella. 1800-luvun puoliväliin mennessä kylän rakenteinen, kaksikerroksinen entinen lepokoti vuodelta asutus sijoittui huomattavasti laajemmalle alueelle, lähin- 1936. nä peltojen laidoille entisen kylätontin ympärillä. Isossaja- ossa (1826-1833) muodostetut kantatilat olivat Hommas, Mattas, Botas, Haikos, Yrjäs ja Svennas. Nykyiset tielinja- ukset ovat oletettavasti isojaon aikaisia.

Uusitupa on entinen Uudenmaan rakuunarykmentin ratsutila. Hirsirakenteisen päärakennuksen vanhimmat osat ovat oletetta- vasti 1700-luvulta peräisin.

Kylän keskellä sijaitseva viljelysten ympäröimä Kotomäki hallit- see maisemaa.

Botaksen tilan päärakennus. Lasikuisti on rakennettu vuonna 1905. Matala porstua on 1980-luvulta.

Kotomäki etelästä kuvattuna. Avoin viljelymaisema on peräisin viimeistään 1700-luvun lopulta.

Nykyinen asutus sijoittuu 1800-luvun tonttien tuntumaan. Maisemaa hallitsevan Kotomäen itäpuolelle sijoittunut tiivis mökkimäinen asutus on rakennettu pääosin ennen vuotta 1920. Kotomäen asuintalojen joukossa on myös joitakin myöhempiä asuinrakennuksia sekä käytöstä pois- tunut kauppa- ja postirakennus.

Kylän laidoilla on useita tiloja, joiden rakennukset on siirretty nykyisille paikoilleen joko isojaon tai uusjaon (ennen vuotta 1928) yhteydessä. Tilojen päärakennukset sekä osa talousrakennuksista on 1700-1800-luvuilla ra- kennettuja, mutta erityisesti päärakennuksiin on tehty Karrin pihapiiri kylän luoteispuolella. myöhemmin useita pieniä julkisivumuutoksia. Hyvin hoi- dettuja pihapiirejä on mm. Uusituvan, Botaksen, Karrin, Svennasin ja Yrjäksen tiloilla. Humalakoskelle johtavan maantien vieressä sijaitsevalla Yrjäksen tilalla on lisäksi

51

kennetut tielinjaukset ovat säilyneet pääosin hyvin. Niitä ovat Hyvinkylän ja Jaakkolan välinen tie, Petaksen tilalle johtava tie sekä kaksi peltojen keskellä sijaitsevaa tietä tai polkua.

Viljelysten ympäröimä Yrjäksen tilakeskus sijaitsee Humalakos- kelle vievän tien varressa.

Kylämäki joen toiselta puolelta kuvattuna.

Kylän pellot sijaitsivat 1700-luvun lopulla kylämäen ympä- rillä. Suurimmat peltoalueet sijaitsivat tuolloin kylän poh- joispuolella, Myrskylänjokeen viettävässä rinteessä. Joen itäpuolella oli pienempiä peltoalueita. Niityt sijaitsivat 1700-luvun lopulla Myrskylänjoen varressa sekä kylämäen lounaispuolella. Peltoalaa on sittemmin laajennettu ja kaikki viljelykelpoinen maa on otettu käyttöön, mukaan lukien valtaosa entisistä niityistä. Joen länsirannalla, keski- aikaisen kylätontin alapuolella on nähtävissä vanhat sarat.

Koulurakennus vuodelta 1936 on edelleen alkuperäisessä käy- tössä.

HYÖVINKYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20672 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Hyövinkylän keskiaikainen kylätontti sijaitsee näkyvällä paikalla Myrskylänjoen länsipuolella, korkean kallioselän- teen reunalla. Vuonna 1710 kylässä oli viisi tilaa. Kyläasu- tus levisi 1700-luvun loppuun mennessä kylämäen poh- joisosasta sen eteläreunaan ja 1800-luvun puoliväliin Kylämäki pohjoisesta kuvattuna. mennessä kylän pohjoispuolelle, kylämäestä erilleen. Raitin varrelle muotoutunut kylä on säilyttänyt vanhan rakenteensa. Pihapiirit koostuvat eri-ikäisestä rakennus- Kylätontin läheisyydessä olevat talot on rakennettu myrs- kannasta. kyläläisille talonpoikaistaloille tyypilliseen tapaan tien varteen siten, että sisäänkäyntijulkisivut ovat pihan puolel- Kylän historiallisista kerrostumista vanhimpiin lukeutuu la. Vanhimpiin, melko hyvin säilyneisiin rakennuksiin van- keskiaikaisen kylätontin lisäksi kylän läpi kulkeva Kosken- halla kylätontilla kuuluu Beghällin hirsirakenteinen, yksi- kylä-Myrskylä –maantie, joka on peräisin viimeistään kerroksinen päärakennus, joka rakennettiin 1850-luvulla. 1700-luvun loppupuolelta. Linjauksensa hyvin säilyttänyt- Pihapiiriin kuuluva luhtiaitta on 1800-luvulta, samoin tilan tä tietä on kuitenkin korotettu päällystystöiden yhteydes- hirsirakenteinen riihi. Berghällin osin sementtitiilirakentei- sä, minkä johdosta tien itäpuolella olevat rakennukset nen navetta on vuodelta 1928. Muita hyvin säilyneitä ovat jääneet liian matalalle. 1800-luvun alkupuolella ra- rakennuskokonaisuuksia kuuluu Jaakkosin ja Eskosin tiloi-

52

hin, joiden pihapiirieissä ovat yksikerroksiset, hirsiraken- Tiloista Tyskas ja Petas ovat sijainneet kylämäestä erillään teiset asuinrakennukset ja luhtiaitat. Eskosin autioitunees- 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kylän koillispuolella si- sa pihapiirissä ovat lisäksi mansardikatttoinen sementtitii- jaitsevan Petaksen tilan rakennuskanta on hyvin säilynyt- linavetta ja pienempi asuinrakennus. tä. Viljeysten ympäröimän yksikerroksisen päärakennuk- sen vanhimmat osat ovat 1800-luvulta. Satulakattoista hirsirakennusta on sittemmin laajennettu. Luhtiaitta on 1800-luvulta, navetta 1920-luvulta ja työkaluvaja 1900- luvun alusta. Tyskaksen hyvin säilyneen pihapiirin nykyi- nen rakennuskanta on peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Kylämäen eteläpuolella sijaitsevan Tallstensin oletettavasti 1800-luvulta peräisin olevaan pihapiiriin kuuluvaa raken- nuskantaa on uudistettu 1900-luvun kuluessa.

Berghällin vanha pihapiiri kylätontilla.

Petas sijaitsee joen toisella puolella peltojen ympäröimänä. Päärakennus on rakennettu 1800-luvulla.

Jaakkosin vanha pihapiiri nykyasussaan.

Petaksen tilaan kuuluvat aittarakennukset.

Tienvarressa on useita ennen vuotta 1920 rakennettuja asuinrakennuksia, joiden pihapiirit ovat pusikoituneet ja tilat ovat mahdollisesti autioituneet. Uudempaa raken- nuskantaa edustavat Berghällin tilan ympäristössä sijaitse- va asuinrakennus sekä kookkaat talousrakennukset, jotka sijoittuvat oletettavasti vanhoille rakennuspaikoille. Kylä- mäen eteläpuolella on 1900-luvun alkupuolen rakennus- Eskosin vanha pihapiiri. kantaa, joka ei ole enää alkuperäisessä asussaan. Mitta- kaavaltaan muusta rakennuskannasta poikkeavia teolli- suusrakennuksia sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikal- la, vanhan pellon laidalla, Piltomin tilan yhteydessä.

53

Vuonna 1910 valmistunut seuratalo sijaitsee kylätien varrella, kylän pohjoislaidalla. Jaakkolaan johtavan tien varressa on hyvin säilynyt, vuonna 1924 valmistunut kak- sikerroksinen, koulurakennus, jonka julkisivuissa on eri- koisia, jugendvaikutteisia tyylipiirteitä. Mansardikattoinen koulurakennus on nykyisin oletettavasti yksityisomistuk- sessa.

Jaakkolan kylätontti lounaasta kuvattuna. Etualalla Kurkelan tilan rakennuskantaa.

Vierekkäin sijaitsevat Braskasin ja Lövhyddan tilat muo- dostavat puuston peittämän, osittain luonnontilaisen ko- konaisuuden keskiaikaisella kylätontilla, jota ympäröi avoin peltomaisema. Lövhyddan hirsirakenteinen, satula- kattoinen asuinrakennus rakennettiin vuonna 1878. Ole- Vuonna 1924 valmistunut koulurakennus sijaitsee Jaakkolaan johtavan tien varrella. Rakennus maalattiin kesällä 2006 kirk- tettavasti 1700-luvulla rakennetun Braskasin satulakattoi- kaamman keltaiseksi. sen päärakennuksen ikkunat on koristettu puuleikkauksin. Vanhimmilta osiltaan 1800-luvulla rakennettua navettaa on myöhemmin muutettu. Molemmilla tiloilla on vanhat aittarakennukset. Kylätontilla sijaitsee lisäksi vuodelta JAAKKOLAN KULTTUURIMAISEMA 1928 peräisin oleva satulakattoinen asuinrakennus, jonka julkisivut on muutettu alkuperäisestä. Kylätontin eteläreu- Id: 20671 nassa olevaan luonnontilaiseen Kurkelan pihapiiriin kuu- Aluetyyppi: Kyläympäristö luvat hirsirakenteiset aittarakennukset. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Jaakkolan keskiajalta peräisin oleva kylätontti sijaitsee Jaakkolanjoen läheisyydessä, laajan savi-/hiesutasangon keskellä olevalla moreeniharjanteella, joka erottuu mai- semassa nykyisinkin hyvin. Kylässä oli kahdeksan taloa 1710-luvulla. Kyläasutusta tuli 1700-luvun loppuun men- nessä kylätontin lounaispuolelle, nykyisten Hilderon ja Nygårdin tilojen paikalle, sekä joenvarteen ja nykyisen Lill-Påvalsin tilan läheisyyteen. 1800-luvun puoliväliin mennessä asutus levittäytyi erityisesti kylätontin itäpuolel- la olevan moreeniselänteen reunaan, kylän läpi kulkevan tien varrelle. Asutusta sijoittui myös pienemmille mo- reeniharjanteille kylätontin koillis- ja luoteispuolella.

Braskasin päärakennus kylätontilla.

54

Lövhyddan päärakennus kylätontilla. Prästkullan päärakennus vuodelta 1800-luvun alusta.

1800-luvulla kylätien varteen muodostetuilla tonteilla on Kylän länsipuolella on hyvin säilyneitä rakennuskokonai- edelleen asuin- / vapaa-ajanrakennuksia, joista useimmat suuksia Stor-Påvalsin, Lill-Påvalsin ja Hilderon tiloilla. Nii- ovat ennen vuotta 1920 rakennettuja. Tilojen hyvin hoi- den vanhat päärakennukset ovat 1880-luvulla rakennettu- detut pihapiirit koostuvat 1-1/2-kerroksisista asuinraken- ja. Lill-Påvalsin ja Hilderon pihapiireihin on rakennettu nuksista ja talousrakennuksista, joihin lukeutuvat useim- 1980-1990-luvuilla uudemmat asuinrakennukset, jotka miten sementtitiilirakenteiset navetat ja hirsirakenteiset sijaitsevat maisemassa näkyvillä paikoilla. 1700-luvun aitat. Prästkullan hirsirakenteinen päärakennus kylän itä- tontilla sijaitsevan Nygårdin tilan päärakennus on raken- reunalla valmistui oletettavasti vuonna 1804. Pääraken- nettu vuonna 1917. nusta on myöhemmin kunnostettu talon alkuperäisasua melko hyvin kunnioittaen. Tilalla on myös 1800-luvun aitta. Prästkullan Harmaakivinavetta rakennettiin vuosina 1917-1918. Kylätien varteen myöhemmin, 1920-1970- luvuilla, rakennetut asuinrakennukset ja pihapiirit sijoittu- vat maisemaan hyvin.

Stor-Påvalsin pihapiiri kylän länsipuolella.

Näkymä kylätieltä kylän itäpuolelta.

Lill-Påvalsin vanha päärakennus kylän länsipuolella.

55

Kylän pellot sijaitsivat 1700-luvun lopulla kylätontin ym- pärillä olevilla savi- ja hiesumailla, jotka nykyisinkin ovat peltona. Niityt sijoittuivat kylätontin länsipuolella virtaa- van Jaakkolanjoen rannoille sekä kylän eteläpuolella ole- van moreeniselänteen reunaan. Viljelyksessä oleva pelto- ala on nykyisin laajentunut käsittämään kaikki viljelykel- poinen maa kylätontin ympärillä. Päällystämätön kylätie on ollut olemassa viimeistään 1880-luvun puolivälistä lähtien. Tien varressa, Braskasin tilan kohdalla on käytössä olevia laidunmaita.

Kylämäellä asutus keskittyy kylän läpi kulkevan tien varteen.

Aittarakennuksia kylätontilla.

HALLILAN KYLÄ Id: 20673 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Löfbackan pihapiiri sijaitsee vanhalla kylätontilla.

Hallilan kylän varhaisin asutus sijoittui 1500-luvun puolivä- liin mennessä Sulkavanjärven lounaispäässä olevalle kor- kealle moreeniharjanteelle. Vanhalla kylätontilla on nykyi- sin tilakeskuksia pihapiireineen, joiden rakennuskanta on vaihtelevan ikäistä. Vanhimmat alkuperäisasunsa säilyttä- neet rakennukset ovat kaksi hirsirakenteista aittaa Löf- backan ja Puharsin tiloilla. Pihapiirit sijoittuvat entisellä kylätontilla ja sen läheisyydessä Koskenkylän ja Myrskylän välisen tien varteen. Viimeistään 1700-luvun lopulta pe- räisin olevaa tielinjausta on mahdollisesti suoristettu kylä- tontin kohdalla myöhemmin.

Vanhinta rakennuskantaa kylämäellä.

Hallilassa oli 9 tilaa vuonna 1710. 1700-luvun loppuun mennessä asutus laajeni vanhan kylätontin pohjoispuolel- la olevien korkeiden ja jyrkkäpiirteisten mäkien etelärin- teille. Klemets, Jossas ja Lassmattas sijaitsevat 1700-luvun vanhimmilla asuinpaikoilla. Tilojen rakennuskanta on pääasiassa myöhempää perua (esim. Lassmattas) tai jul- kisivukorjauksissa muutettuja (esim. Jossas). Vanhimpia Kylämäki kaakosta kuvattuna. alkuperäisasunsa säilyttäneitä rakennuksia Lassmattaksen-

56

tien varrella ovat kylänraittia rajaavat Klemetsin kaksi Hallilan kylän avoin viljelymaisema on säilynyt lähes en- luhtiaittaa. nallaan 1700-luvun lopulta lähtien. Elinvoimainen kylä on säilyttänyt myös vanhan kylärakenteensa, vaikka raken- nuskanta on uudistunut. Rakennetun kulttuuriympäristön myöhemmät kerrostumat ovat sijoittuneet pellon ja met- sän rajaan, vanhan asutuksen täydennykseksi. Koskenky- läntien varrella oleva kyläkauppa on poistunut käytöstä.

Klemetsin luhtiaitat rajaavat kylänraittia Hallilan pohjoispuolella.

Lassmattasin tila Sulkavanjärven rannalla.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 18.7.2006 ja 21.7.2006 Kuvaaja Johanna Forsius Kuvausaika 18.6.2003 Lähteet Bergholm Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljöer i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton. Pihapiiri Klemetsin tilan ympäristössä. KA: Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Bia:61 Uu- 1800-luvun kuluessa asutus täydentyi 1700-luvun asuin- distushakemisto: Uudenmaan lääni (Artjärvi-Myrskylä). paikkojen läheisyyteen sekä kylän läpi kulkevan tien var- teen. Isojako suoritettiin kylässä vuonna 1856. Viljelysten Salminen Tyyne: Myrskylän pitäjän vaiheita Ruotsin vallan ympäröimä Jossaksen tila siirrettiin nykyiselle paikalleen aikana. Helsinki 1926. kylätien länsipuolelle vuonna 1904. Tilan päärakennus on oletettavasti 1830-luvulta. Rakennukseen on tehty korja- Suomen maatilat: tietokirja maamme keskikokoisista ja uksia, joista viimeisin on vuodelta 1988. Pihapiirissä on suurista maatiloista. WSOY, Porvoo 1931. myös vanha asuinrakennus mahdollisesti 1700-luvulta. Tilan kivinavetta on 1900-luvun alusta.

Jossaksen tila peltoaukean reunalla. Vuonna 1900 rakennetussa päärakennuksessa on minerit-julkisivuvuoraus.

57

PERNAJA Varhaisinta teollisuutta edustaa vuonna 1682 perustettu Forsbyn rälssisäterin ruukki Koskenkylänjoen suulla. Rau- Pernajan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä Porvoon taruukin toiminta lakkasi 1839 ja 1870-luvulla tuotanto kappelina vuonna 1340 ja itsenäisenä kirkkopitäjänä keskittyi sahaukseen. Ruukkiyhdyskunta on rakentunut vuonna 1363. ruukinkadun varteen. Ruukinkartanon nykyinen päära- kennus on yksi maan merkittävimmistä jugendkartanoista. Pernajaan ovat aikoinaan kappeleina kuuluneet Pyhtää (- 1413), Lapinjärvi (-1575), Myrskylä (1604-36), Loviisa Malmgårdin vuonna 1622 muodostettu kartano sijaitsee (1748-50 ja 1863-64) ja Liljendal (1791-1917). Seurakun- Forsbyn ruukinalueen pohjoispuolella Koskenkylänjoen taan lienee myös kuulunut 1500-luvulla mainittu Merti- länsirannalla, Päijänteen alueelle johtavan vanhan kaup- lahden kappeli. Koskenkylän tehdasseurakunta kuului patien varrella. Malmgårdin kartano linnamaisine päära- Pernajan seurakuntaan 1600-luvun lopulta 1900-luvun kennuksineen, suurine tiilisine talousrakennuksineen, alkuun. kuusiaitoineen ja puistoineen luo poikkeuksellisen histori- allisen ja maisemallisen kokonaisuuden peltolakeuksien Pernajaa hallitsevia maiseman piirteitä ovat pohjoisessa keskelle. 1800-luvun historismiin tukeutuvalle pääraken- alavat Koskenkylänjokilaakso ja Loviisanjokilaakso. Perna- nukselle on harvoja vastineita Suomessa. Englantilaistyyli- janlahti työntyy syvälle sisämaahan kunnan keskiosassa. nen maisemapuisto on rakennettu 1800-luvun lopulla. Sitä reunustaa rannikkomaisema sekä lahden itäreunan harjujakso, jonka yhteyteen myös kirkonkylä on rakentu- Suur-Sarvilahden kartano sijaitsee pitkässä ja kapeassa nut. Kunnan eteläosia hallitsee saaristo- ja rannikkomai- merenrantaan ulottuvassa peltolaaksossa, jonka halkaisee sema sekä kartanovyöhykkeet laajoine viljelysaukeineen. Sävträskistä mereen laskeva joki. Kartanon päärakennus on toinen kahdesta suurvalta-ajan arkkitehtuuri-ideaalin Hyvin säilyneessä Pernajan kirkonkylässä Pyhälle Mikaelil- mukaan rakennetusta ylhäisaatelin asuinlinnasta. Kar- le omistettu Pernajan keskiaikainen kirkko on esimerkki tanokeskusta ympäröi keskiajalta periytyvän Suuren ranta- onnistuneesta restauroinnista parhaimmillaan vuosisatai- tien eteläpuolinen laaja viljelymaisema. sessa kulttuuriympäristössä. Päätyjen tiiliornamentiikka noudattaa Itä-Uudenmaan kirkoille tyypillisiä muotoja Pernajassa on noin 60 keskiajalle periytyvää kylää. lukuisine koristeaiheineen. Kartanopitäjän kirkkotarhassa Useimmille kylille on tyypillistä erittäin hyvin säilynyt ra- on neljä aatelissuvuille kuulunutta hautakappelia. Myös kennuskanta. Kylien ryhmä- ja rivikylämäinen rakenne on kirkon sisustus ja taide-esineistö ovat poikkeukselliset. monin paikoin säilynyt, joskin vanhimpia rakennuksia on Kirkon länsipuolella oleva pitäjäntupa on harvoja Suo- uudistettu. Kunnassa on vain vähän uutta rakentamista. messa säilyneitä. Kirkkoherran pappila Suurelta rantatieltä Uusimmat rakennetut alueet sijaitsevat Koskenkylässä ja etelään erkanevan kylätien varressa on keskiaikaisella Isnäsin teollisuusalueen ympäristössä, jossa on jälleenra- paikallaan Pernajanlahden lähituntumassa. kennuskauden ja 1960-70 -lukujen asuinalueita. Myös rannoilla on uudempaa kiinteää- ja loma-asutusta. Pernaja on Porvoon jälkeen maan kartanorikkain pitäjä. Pernajan kulttuurimaisemassa näkyy erityisen selvästi Suur-Sarvilahden kartanon ympäristössä on säilynyt paljon kartanoiden suurtilaluonne. Monet Pernajan kartanot ovat kartanon vanhoja lampuotikyliä (Grevböle, Hormnäs, keskiaikaisia rälssisätereitä. Tärkeimmät kartanovyöhyk- Lappnor, Strömslandet, Pitkäpää). Loviisanjokilaakson keet ovat Pernajanlahden länsiranta ja Koskenkylänjoki- viljavien peltojen reunoilla on tiheää kyläasutusta (Kug- laakso. Arkkitehtuurihistoriallisesti maan merkittävimpiin gom, Skinnarby, Tavastby). Pernajanlahden länsiosien kartanoihin kuuluvat Tjusterby, Tervik, Forsby/Koskenkylä, kartanovyöhykkeeseen kuuluvat Labbyn ja Näsen karta- Malmgård ja Suur-Sarvilahti. not. Saaristomaiseman esimerkkeihin kuuluu Rösundin kylä ja huvila-alue kunnan lounaisosassa. Vanhakylän Tjusterby on keskiajalla perustettu rälssisäteri, jonka tiluk- hyvin säilynyt kylärakenne sijaitsee kahdella erillisellä set laajenivat 1800-luvulla. Tjusterbyn kartanon kaksiker- mäellä peltojen ympäröimänä. roksinen, tiilestä muurattu tornillinen päärakennus on ainoita ns. englantilaisen uusgotiikan jäljittelijöitä Suomes- 1800-luvun puoliväliin mennessä muotoutunut vanha sa. Laaja puisto muistotemppeleineen on perustettu pää- tiestö on edelleen käytössä. Uudempia liikenneväyliä ovat rakennuksen rakentamisaikoihin. Loviisa-Lahti -rata kunnan koillisosassa, Suuren rantatien linjausta seuraileva moottoritie, Koskenkylänjokilaaksoa Tervikin kartanon pihapiirin muodostavat kaksikerroksi- seuraileva valtatie 6 sekä kirkonkylän ohittava maantie. nen päärakennus, toinen C.L. Engelin suunnittelemasta kahdesta flyygelirakennuksesta ja harvinaislaatuinen fata- PERNAJAN KIRKONKYLÄ JA YMPÄRÖIVÄ KULTTUU- bur-rakennus. Arkkitehtonisesti edustavat, empiren hen- RIMAISEMA keen rakennetut talousrakennukset keskittyvät ajotien toiselle puolen. Päärakennusta ympäröi puutarha -ja puis- Id: 20783 toalue ja kartanoon johtaa poikkeuksellisen pitkä tammi- Aluetyyppi: Kyläympäristö kuja. Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Pernajan kirkonkylä on rakentunut Suuren rantatien var- teen, Pernajanlahden rannalle. Sekä asutus että vanhat

58

pelto- ja niittyvyöhykkeet sijaitsevat nauhamaisesti poh- Kirkon lähiympäristössä, kylänraitin länsipuolella on säily- jois-etelä -suuntaisen harjun ja kallioharjanteiden reuna- nyt Klockarsin, Svarfvarsbackan ja pitäjäntuvan muodos- milla. Kylä on säilyttänyt vanhan rakenteensa sekä mitta- tama rakennusrivistö puutarhoineen. Vuodelta 1756 pe- kaavansa hyvin. riytyvässä pitäjäntuvassa on aiemmin toiminut käräjätalo ja koulu. Punamullatussa perinteisessä rakennuksessa on umpikuisti ristikkoikkunoineen, kuusiruutuisissa ikkunoissa on Lovisa-empirekoristelu. Svarfvasrbacka ja Klockars ovat säilyttäneet muutoksista huolimatta perinteisen hahmonsa.

Pernajanlahden rannassa olevat pellot ja niityt ovat viimeistään 1700-luvulta peräisin.

Kylä tunnettiin ennen vuotta 1580 Svettomina. Keskiajalta Kirkon läheisyydessä sijaitseva pitäjäntupa on toiminut aiemmin periytyvä asutus sijaitsi Hemmingsin ja Sigfridsin (Torsby) myös kouluna ja käräjätupana. kohdalla, kirkon luoteispuolella. Suuren rantatien varrella sijaitseva, Pyhälle Mikaelille omistettu kivikirkko valmistui Baijarsin entinen ratsutila sijaitsee Pernajanlahden rannal- runkohuoneen osalta 1300-luvun lopulla. Sakaristo lienee la. Sen hirsirakenteinen päärakennus on peräisin 1800- hieman vanhempi. Kolmilaivaisen kirkkosalin tähti- ja luvun alusta. Alun perin yksikerroksinen päärakennus ristiholvit samoin kuin tiiliset päätykolmiot ovat 1450- korotettiin ristipäädyllä tiettävästi 1800-luvun alkupuolel- luvulta. Länsipäädyn tiiliosassa on uusmaalaisille keskiai- la. Pihapiiriin kuuluvat aitat ovat 1700-luvulta. kaisille kivikirkoille tyypillistä päätykoristelua. Kirkon sei- nämuurit ovat valkoiseksi kalkitut. Kiviaidan ympäröimällä Kirkolta etelään vievän tien varrella on hyvin säilynyt kirkkomaalla on de Geer-suvun valkeaksi rapattu hauta- kirkkoherranpappilan pihapiiri. Neljältä sivultaan rajatun kappeli vuodelta 1821 (C.L. Engel) sekä Sarvilahden hau- pihan pohjoisreunalla sijaitseva vanhempi mansardikat- takappeli vuodelta 1834 (P. Granstedt). Erillinen kellota- toinen pappilarakennus on 1700-luvun keskivaiheilta. puli muurattiin tiilestä vuonna 1854-55. Kirkon vieressä Uudempi satulakattoinen hirsirakennus on empiretyyli- on Agricolan puistikko ja paikalle on vuonna 1959 pysty- nen. Yksikerroksinen päärakennus on valmistunut vuonna tetty alkuaan Viipurissa sijainnut Mikael Agricolan muis- 1838. Puistomaisen pihapiirin etelälaidassa olevat aittara- topatsas (E. Wickström 1908). kennukset periytyvät 1860-luvulta.

Harmaakivikirkko sijaitsee näkyvällä paikalla Suuren rantatien Kirkkoherranpappila sijaitsee Pernajanlahden rannalla kylän varrella. Kirkkoa ympäröi kiviaidan rajaama hautausmaa. eteläosassa. Pihapiiriä rajaavat uusi ja vanha päärakennus.

59

Kirkolta pohjoiseen edetessä jää oikealle harjun päälle GARPGÅRDIN KARTANOYMPÄRISTÖT ryhmä mäkitupia ja korkeimmalle kohdalle seuratalo Hö- Id: 20781 ganås vuodelta 1910. Mansardikattoinen rakennus on Aluetyyppi: Kartanoympäristö suurikokoinen ja vinkkelinmuotoinen. Sisäänkäyntikuisti Arvotus: valtakunnallisesti arvokas sisäkulmassa on myöhempää perua. Ikkunan vuori- laudoissa on jugendtyylistä nelikulmaista sahauskoristelua. Garpgårdin kylä sijaitsee kirkonkylän luoteispuolella Per- najanlahden itärannalla. Keskiaikaisperäisellä, kallioisella merenrannan kylätontilla on nykyisin 1900-luvun raken- nuskantaa. Kylätontin ympärillä levittäytyy laaja vilje- lysaukea, jota rajaa idässä harjun päällä kulkeva Suuren rantatien linjaus. Viimeistään 1700-luvulta lähtien avoi- mena säilyneen viljelyaukean laidoilla on useita kartanoik- si kutsuttuja suurtiloja, joista vanhin on 1600-luvulta pe- riytyvä Segersbyn kartano.

Segersby sijaitsee korkealla mäellä peltoaukean luoteis- laidalla. Omistajat tiedetään vuodesta 1594 lähtien. Jo 1600-luvulla tilaa kutsuttiin kartanoksi, vaikka sillä ei ollut- kaan rälssisäterin asemaa. Ollasta lukuun ottamatta koko Garpgårdin kylä kuului tuolloin Segersbylle. Lähellä rantaa oleva hirsirakenteinen kookas päärakennus on vuodelta 1869. Pystylaudoitetussa rakennuksessa on korotettu,

Seuratalo sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla harjun päällä. poikkeuksellisen leveä poikkipääty. Kaksi satulakattoista umpikuistia on lisätty sisääntulojulkisivulle myöhemmin. Rakennus on nykyisin tyhjillään ja sen ympärillä oleva Kylän läpi kulkevalta Suuren rantatien linjaukselta erkanee puutarha pääosin luonnontilainen. Tilan asuinrakennuk- kapeampi rannan suuntainen päällystämätön tie, jonka sena on nykyisin pienempi 1700-luvulta periytyvä man- varressa on useita hyvin säilyneitä maatilojen pihapiirejä sardikattoinen väenrakennus, joka sijaitsee päärakennuk- ja asuinrakennuksia viimeistään 1900-luvun alusta. Hyvin sen koillipuolella. Punamullattua rakennusta kunnostetaan säilyneisiin pihapiireihin kuuluva Nybondas on vanha syksyllä 2006. korpraalin puustelli 1700-luvulta. Satulakattoinen, melko korkea (1 ½-kerroksinen) paritupa on sijoittunut pihapii- riin pääty kohti tietä. Uusitun umpikuistin yläpuolella on koristeltu lunetti-ikkuna, muissa 4-ruutuisissa ikkunoissa on ns. Lovisa-empirekoristeet. Pihapiiriin kuuluu pitkä hirsiaitta.

Kylän pohjoisosien vanhimpia rakennuksia ovat mm. hirsirakenteinen koulurakennus tien vieressä sekä kunnan palveluille tarkoitettu rakennuskokonaisuus, jonka hirsi- ja tiilirakenteiset rakennukset ovat valmistuneet ennen vuot- ta 1920. Koulun länsipuolella oleva pelto- ja niittyaukea on viime aikoina muutettu asuinalueeksi, jota hallitsevat nk. pakettitalot.

Segersbyn kartanon päärakennuksessa on poikkeuksellisen leveä poikkipääty.

Peltoaukean keskellä olevalla kallioisella mäellä sijaitsee Hagabölen kartano, joka on entinen Fredriksbergin aug- mentti- eli aputila. Hagaböle erotettiin itsenäiseksi tilaksi vuonna 1840. Kartanon empiretyylinen, vuonna 1843 valmistunut päärakennus on tiettävästi C. L. Engelin suunnittelema. Amakattoista, hirsirakenteista pääraken- nusta on kunnostettu vuosina 1929 ja 1952. Muutoksiin lukeutuvat mm. kattoikkunoiden poistaminen ja lasikuistin ikkunoiden vaihtaminen suuriruutuisiksi. Lisäksi rakennuk- sen luoteispäätyyn on rakennettu matalampi siipiosa. Talousrakennukset sijaitsevat mäen länsireunalla. Alaosal- Kunnan palvelukeskus kylän pohjoisosassa.

60

taan luonnonkivirakenteinen, vuonna 1900 valmistunut pilarit ja ikkunan koristeet kuten päärakennuksessa. Ny- navettarakennus on päädystään osittain purettu. Lähipi- kullaan johtaa 1800-luvun kapea tielinjaus ja pitkä koivu- hapiirissä on kaksi vanhaa työväenasuinrakennusta. kuja. Rakennuskokonaisuuden ympärillä on edelleen käytössä olevia laidunalueita.

Hagabölen kartanon päärakennus. Nykullan pihapiiriin kuuluu kaksi asuinrakennusta ja aitta. Aukean etelälaidalla, lähellä keskiajalta periytyvää kylä- tonttia sijaitsee Ollaksen kartano. Pihapiirin rakennukset Kartanoiden ympäristössä, pellon ja metsän rajalla on ovat vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta peräisin. Empire- säilynyt pieniä hirsirakenteisia, oletettavasti kartanoihin tyylinen päärakennus on rakennettu nykyiseen asuunsa kuuluneita asuinrakennuksia tai torppia. Parhaiten säily- tiettävästi 1810-luvulla. Rakennusta on korotettu poikki- neisiin kuuluvat mm. Ollaksen eteläpuolella olevat kaksi päädyllä, jonka yläosassa, samoin kuin leveässä umpikuis- pientä mäkitupaa tai torppaa sekä Segersbyn pohjoispuo- tissa, on lunetti-ikkunat. Rakennuksen vaakavuorausta lella sijaitseva Ljungby. rytmittävät pilasterit ja alakerran ikkunoiden vuorilaudois- sa on nk. Lovisa-empirekoristeet. Symmetrisesti rajatussa pihapiirissä on säilynyt alkuperäisenä 1700-luvun paritu- pa. Ollaksen puisto ja puutarha ovat hyvin hoidettuja.

Kartanoiden lähiympäristössä on säilynyt useita punamullattuja pieniä tupia. Ljungbyn tilan rakennus alueen pohjoisosassa.

Segersbyn kartanon itäpuolella on kartanon maista ero- Ollaksen pihapiiri on kolmelta sivultaan rajattu. tettu metsäinen tontti, jolla sijaitsee hyvin säilynyt Skog- byn tyyliltään klassisoivaa funktionalismia oleva asuinra- Peltojen keskellä olevalla kukkulalla sijaitsee Nykullan kennus. Vuonna 1938 valmistuneen satulakattoisen ja talouskeskus ja kaksi asuinrakennusta, jotka yhdessä velli- rapatun rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Eva Kuhle- kelloaitan kanssa rajaavat nelikulmaisen pihapiirin. 1800- felt-Ekelund. Kaksikerroksisen rakennuksen molemmissa luvun alusta periytynyt vanha päärakennus siirrettiin päissä on matalammat siipiosat. 1880-luvulla Veckakseen kunnalliskodiksi. Uudempi ker- taustyylinen, päärakennus sijaitsee pihapiirin pohjoislaidal- la ja on nykyisin autiona. Sen länsipuolella oleva, nykyisin käytössä oleva asuinrakennus, on perinteinen paritupa. Satulakattoisen hirsirakennuksen avokuistissa on komeat

61

Segersbyn kartanosta erotetulla metsäisellä tontilla sijaitseva Kylämäki Bondbacken lännestä nähtynä. asuinrakennus vuodelta 1938.

Iältään kerroksellinen rakennuskanta muodostaa yhtenäi- sen kokonaisuuden. Uudisrakennukset sopeutuvat hyvin VANHAKYLÄN KULTTUURIMAISEMA vanhaan kylärakenteeseen niin sijoittelultaan kuin mitta- kaavaltaankin. Kylän vanhimmat rakennukset periytyvät Id: 20772 1700- ja 1800-luvuilta, mutta rakennuskantaa on uudistet- Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas tu eri aikoina. Hyvin säilyneisiin asuinrakennuksiin lukeu- tuvat mm. Jönsas (1921) ja Grönkulla (1909). Vanhakylä sijaitsee Pernajanlahden pohjoispäässä, lah- teen laskevan kapean Träskesbäcken-joen molemmin puolin. Kylän läpi on kulkenut Suuri rantatie, jonka vanha linjaus on kylän kohdalla pääosin jäljellä. Käytössä olevaa tielinjausta on myöhemmin oikaistu ja lisäksi uudempi E18-moottoritien linjaus on rakennettu kulkemaan kylän eteläpuolitse.

Vanhakylän asutus on sijoittunut ympäristöään korkeam- malla oleville moreeni- ja kallioharjanteille, joita ympäröi- vät laajat viljelykset. Edelleen asuttuna oleva keskiaikainen kylätontti sijaitsee jokilaakson itäreunalla olevalla Bond- backenilla. Joen vastarannalla olevalla Rusthållarbakenilla on ollut asutusta viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Molemmat kylämäet ovat melko tiiviisti rakennetut. Rust- hållarsbacken on säilyttänyt ryhmäkylämäisen luonteensa, kun taas Bondbackenilla maatilojen ja pienempien raken- Jönsas sijaitsee Rusthållarbackenin ryhmäkylässä. nuskokonaisuuksien muodostamat pihapiirit sijaitsevat viimeistään 1800-luvun puolivälistä peräisin olevan pääl- lystämättömän kylätien varrella. Maiseman länsilaidalla sijaitsevan Fredriksbergin (Pun- gars) yksikerroksinen, satulakattoinen päärakennus on 1800-luvulta. Sen pihapiirissä on useita eri-ikäisiä talous- rakennuksia, mm. luhtiaitta. Maiseman itäreunalla olevalla mäellä on punamullattujen pienten tupien muodostama kokonaisuus, josta poikkeavat kuitenkin kaksi matalaa tiilirakennusta.

62

Fredriksberg sijaitsee maiseman länsilaidalla. Hirsirakenteinen Greggbölen kartano sijaitsee Pernajanlahden länsirannalla ole- päärakennus on 1800-luvulta peräisin. valla korkealla mäellä, keskiaikaisperäisellä asuinpaikalla.

Kartanon empiretyylinen päärakennus on rakennettu 1820-luvulla. Rakennuttajana oli Lars Falckenberg. Yksi- kerroksisen, nelilapekattoisen päärakennuksen julkisivut ovat symmetrisesti muotoillut. Pihan puolella oleva lasi- kuisti ja ikkunakehykset ovat 1800-luvun lopulta. Uusi suurempi päärakennus pystytettiin jo vuonna 1833, jol- loin entisestä päärakennuksesta tehtiin palvelusväen asunto. Uudessa päärakennuksessa ovat empiretyyliset leveät ja litteät liseenit julkisivua jäsentelemässä. Pihapii- rissä on lisäksi paritupatyyppinen sivurakennus ja useita eri-ikäisiä talousrakennuksia, aittoja sekä työväen asuinra- kennuksia.

Kartanorakennusten luoteispuolitse kulkee moottoritie, jonka liittymään on rakennettu liike- ja huoltamoraken-

Kylän itälaidalla on punaisten tupien muodostama kokonaisuus. nuksia. Moottoritie katkaisee viimeistään 1800-luvulla viljelyksessä ja niittyinä olleen Vanhakylän ja Greggbölen välisen peltomaiseman. Aivan moottoritien kallioleikkauk- Kylän pellot ovat olleet viljeltyjä tai niittyinä viimeistään sen reunalle on jäänyt Meinander-suvulle kuuluva kerta- 1800-luvun puolivälistä lähtien. Niityt ovat sijainneet pää- ustyylinen huvila vuodelta 1876. Satulakattoinen raken- asiassa Suuren rantatien ja joen tuntumassa. Joen yläjuok- nus on alueelle harvinaisen koristeellinen ja monimuotoi- sulla, lähellä Vanhakylänjärveä, on ollut 1700-luvulla usei- nen. ta myllyjä. Niiden rakenteita ei ole tiettävästi jäljellä.

GREGGBÖLEN KARTANO Id: 20830 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: paikallisesti arvokas

Greggbölen kartano sijaitsee Gammelbyvikenin länsiran- nalla olevalla mäellä Pernajanlahden pohjukassa. Kartano on käsittänyt 1500-luvulla muodostetun Greggbölen ky- län sekä Strömfors-nimisen tilan naapurikylästä Erlandsbö- lestä. Kartanon omistajat tunnetaan vuodesta 1541 lähti- en ja niihin lukeutuvat mm. suvut Småpiper (1557), Creutz ja Meinander (1830-1916) sekä Johan Askolin (1914).

Puuleikkauksin koristeltu huvilarakennus sijaitsee moottoritien kallioleikkauksen reunalla, kartanon pohjoispuolella.

63

KOSKENKYLÄN RUUKIN YMPÄRISTÖ on tehty 1800-luvun puolivälissä vanhan ruukinkirkon Id: 20773 rakennuspuista. Kartanoa ympäröivä, harmaakiviterassille Aluetyyppi: Teollisuusympäristö istutettu puisto on peräisin 1800-luvun puolivälistä, mutta Arvotus: maakunnallisesti arvokas uudistettu vuonna 1931. Puiston eteläpuolinen mäki on englantilaistyylinen. Korkealla mäntymäellä sijaitsee Harry Koskenkylä sijaitsee Pernajanlahden pohjukassa paikassa, Röneholmin suunnittelema Askolinin suvun hautakappeli jossa kolmen kunnan halki virtaava Koskenkylänjoki las- vuodelta 1929. kee mereen korkeiden kallio- ja moreeniharjanteiden välistä. Kylän asutus vakiintui 1200-luvulla. Keskiaikainen kyläpaikka sijaitsi kapean kosken itärannalla olevalla kor- kealla mäellä paikassa, jossa nykyisin on Koskenkylän kartano historiallisine teollisuusympäristöineen. Myös varhaisemmasta asutuksesta on merkkejä, sillä kylän luo- teis- ja koillispuolelta on tehty useita kivikauden asuin- paikkalöytöjä.

Teollinen toiminta aloitettiin Koskenkylässä vuonna 1682, kun Sarvilahden kartanon omistaja Lorenz Creutz perusti kosken partaalle rautaruukin. Ruukkiin kuului masuuni ja kaksi kankirautavasaraa. Ruukilla oli 1700-luvulla oma kirkko, markkinapaikka, kestikievari ja kauppa. Masuuni lakkautettiin 1780-luvulla ja rautaruukki lopetti toimintan- sa 1830-luvulla. Teollisuusalueella käynnistettiin tämän jälkeen sahatoiminta. Saha, mylly ja monet muut raken- Koskenkylän kartanon jugend-tyylinen päärakennus. nukset paloivat vuonna 1873. Vuonna 1880 sahan ja ruukinkartanon osti porvoolainen Johan Askolin, joka Ruukinkadun varrella on kaksi vanhaa työväenasuntoa rakennutti alueelle myllyn, tiiliruukin ja sähkölaitoksen. sekä vanha maakauppa varastoineen. Kadun pohjoispuo-

lella on ruukin pappila, jonka vanhin osa lienee 1780- Jokivarren teollisuusmiljöön yhtenäinen rakennuskanta luvulta. Klassistinen konttorirakennus on vuodelta 1919. koostuu nykyisin pääosin 1910-luvun teollisuusrakennuk- Tienristeyksessä sijaitsevat ns. Voudin mökki 1700-luvun sista. Vuonna 1914 rakennetut höyrysaha ja höyläämö lopulta sekä kaksi työväenasuntoa ja kaksi virkailijataloa edustivat omana aikanaan modernia teollisuusrakentamis- vuodelta 1910. Suurin osa kadun varren ja lähiympäristön ta. Rakennuskokonaisuuteen kuuluvat varastorakennukset työväenasunnoista on vuosina 1880-1926 rakennettuja. ovat vuodelta 1932. Ruukin alueella ovat säilyneet myös vanha meijeri ja suuri

navettarakennus.

Vuonna 1914 valmistuneet teollisuusrakennukset sijaitsevat kosken vieressä. Vanha maakauppa alueen läpi kulkevan tien varressa.

Vuodelta 1763 periytyvä Ruukinkatu kulkee rakennus- kannaltaan hyvin säilyneen alueen läpi. Sen varrella on Koskenkylän kartanon tiilirakenteinen, rapattu pääraken- nus vuodelta 1908. Arkkitehti John Settergrenin suunnitte- leman jugend-tyylisen päärakennuksen ominaispiirteisiin kuuluvat mm. aumakatto ja korkea neliskulmainen torni. Päärakennuksen itäpuolella on isännöitsijän asunto, joka

64

Ruukin entinen meijerirakennus. Hammarforsin mylly ruukinalueen pohjoispuolella.

Kosken länsipuolella on säilynyt joitakin vanhempia asuin- rakennuksia sekä kylän etelälaidalla olevat kaksi hirsira- kenteista koulurakennusta, jotka ovat edelleen koulu- ja päiväkotikäytössä. Toinen koulurakennuksista on myö- hemmin laajennettu.

Spökbackan asuinalue 1940-luvulta.

Rakennuskannan lisäksi kylän vanhimpia kerrostumia ovat paikoin jäljellä olevat Suuren rantatien linjaukset. Kylän ympärillä ollut viljelymaisema on suurelta osin tuhoutunut Koulurakennukset sijaitsevat alueen etelälaidalla. uudempien asuinalueiden ja pusikoitumisen myötä.

Ns. Yläruukin varrella Hammarforsissa on säilynyt jääntei- ISNÄSIN TEOLLISUUSYMPÄRISTÖ tä vasarapajoista ja louhittu jokiuoma. Kahdesta hirsira- kenteisesta, punamullatusta työväenasunnosta vanhempi Id: 20817 Aluetyyppi: Teollisuusympäristö lienee 1700-luvun lopulta ja toinen 1800-luvulta. Maise- Arvotus: maakunnallisesti arvokas mallisesti näkyvällä paikalla sijaitseva satulakattoinen myllyrakennus on 1900-luvun alusta. Hammarforsin itä- Isnäsin vanha teollisuusalue sijaitsee Isnäsinlahden rannal- puolella on hyvin säilynyt ja yhtenäinen Spökbackan työ- la, Påsalönselän länsipuolella. Johan Askolin perusti saha- väen asuinalue, joka koostuu 1940-luvulla rakennetuista, alueen 1890-luvulla Isnäsin keskiajalta periytyneen räls- tyyppipiirustuksiin perustuvista asuinrakennuksista ja sisäterin maille. Kaksiraamisaha otettiin käyttöön vuonna suurista puutarhoista. 1899 ja se laajennettiin myöhemmin viisiraamiseksi. Puu- rakenteinen saharakennus paloi kuitenkin vuonna 1946. Teollisuusalueella on säilynyt vuonna 1897 rakennettu tiilirakenteinen voimalaitos ja vuonna 1918 valmistunut höyrysaharakennus. Tiili- ja betonirakenteiset saharaken- nukset ovat 1940-luvulta samoin kuin tornillinen palo- asema ja pajarakennus. Varsinainen sahatoiminta päättyi vuonna 1991, mutta toimintaa jatkettiin alueella pie- nemmässä mittakaavassa mm. sahatavaran kuivauksen muodossa.

65

Työväen asuinrakennuksia vastapäätä sijaitsevat useammalle perheelle tarkoitetut varasto- ym. ulkorakennukset. Teollisuusalueella on säilynyt tiilirakenteinen voimalaitos, jossa on eri-ikäisiä muutosvaiheita nähtävissä. Tehdasyhdyskunnan rakennuksista on säilynyt myös kak- sikerroksinen konttorirakennus, joka on vanhimmilta osil- Tehtaankadun varrella on vuonna 1897 rakennettujen taan 1890-luvulta. Vanhimpaan rakennuskantaan kuuluvat työväen asuinrakennusten ja niihin liittyvien talousraken- lisäksi tehtaan luoteispuolella sijaitsevat seuratalo Sol- nusten muodostama yhtenäinen kokonaisuus. Useammal- backa vuodelta 1939 ja 1900-luvun alussa rakennettu le perheelle tarkoitetut satulakattoiset asuinrakennukset kansakoulurakennus. ovat hirsirakenteisia ja vaakavuorattuja. Jäljellä olevissa kolmessa asuinrakennuksessa on kaariaiheella koristellut sisääntulokuistit. Satulakattoiset varastorakennukset sijait- sevat kadun toisella puolella asuinrakennuksia vastapäätä. Osa kadunvarren rakennuksista on purettu, mm. entinen kauppa.

1930-luvulla rakennettu seuratalo sijaitsee teollisuusalueen luoteispuolella.

Sahan länsipuolella, maantien varressa on hyvin säilynyt työntekijöiden asuinalue, jonka jälleenrakennuskaudelle

Työväen asuinrakennukset sijaitsevat koivukujan varrella. tyypilliset asuinrakennukset puutarhoineen ovat vuosina 1945-55 rakennettuja. Yhtenäisen asuinympäristön muo- dostaa myös 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu asuinalue maantien itäpuolella.

Teollisuusalueen luoteispuolella, maantien varressa sijait- sevaan Isnäsin kartanokokonaisuuteen kuuluu hirsiraken- teinen päärakennus vuodelta 1922 ja joukko eri-ikäisiä talousrakennuksia. Päärakennuksen kaakkoispuolella sijaitsevan talouspihan navettarakennuksen vanhin luon- nonkiviosa on 1760-luvulta. Kartanon vanhat pellot sijait- sevat puiston ympäröimän päärakennuksen pohjoispuo- lella. Kartanoon yhdistettiin 1860-luvulla Villmansgårdin entinen rälssisäteri, jonka rakennukset sijaitsevat Porvoo- seen johtavan maantien varressa, Isnäsin länsipuolella.

66

Villmansgårdissa (entinen Gammelby Gård) on säilynyt mm. vanha tuulimylly ja 1500-luvulta periytyvä, vanhan päärakennuksen luonnonkivistä muurattu kellarikerros. Muut rakennukset tilalla ovat uudempia.

FASARBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA Id: 20820 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Fasarbyn kylä sijaitsee Fasarbyvikenin pohjukassa, etelään päin viettävässä rinteessä. Peltojen ympäröimä kylätontti periytyy keskiajalta. Tiivis ryhmäkylä muodostuu neljän entisen sotilasvirkatalon, Joffsin, Pesursin, Göransin ja Lill- Mariksen talouskeskuksista. Kaksi muuta kylän kantatilaa Knapas ja kyläkeskuksen länsipuolella sijaitseva Lillby ovat Lill-Mariksen vanhempi asuinrakennus. entisiä lampuotitiloja. Kylän nykyinen rakennuskanta muodostuu pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuis- ta parituvista ja 1920-luvun mansardikattoisista huviloista. Hyvin hoidetuissa pihapiireissä on säilynyt useita 1800- luvun talousrakennuksia. Kyläkuvaa leimaavat merenran- tapelloilta kohoavat kivikkoiset katajakedot. Pellot ovat olleet viljeltyinä ja osittain niittyinä viimeistään 1800- luvun puolivälistä lähtien.

Joffsin mansardikattoinen päärakennus on vuodelta 1919.

Kylätien päässä, Fasarbyvikenin pohjukassa on asuinkäyt- töön otettu entinen kansakoulu. Kylän pohjoispuolella on kylän myllyn ja myllärintorpan paikka Mjölnars, jossa on säilynyt yksittäistupa 1840-luvulta. Tilan hirsiaitta on ly- hennetty ja siirretty, vanha sauna sijaitsee maantien toisel- Fasarbyn kylänraittia Lill-Mariksen kohdalla. la puolella.

Vanhalla kylätontilla olevat pihapiirit sijaitsevat kylän läpi mutkittelevan raitin varrella. Hirsirakenteinen, satulakat- toinen paritupa Pesurs on kylän vanhimpia rakennuksia. Sen pihapiirissä on useita hirsiaittoja. Lill-Marisiin kuuluu kaksi asuinrakennusta, joista vanhempi, lähempänä kylä- tietä sijaitseva satulakattoinen hirsirakennus on läpipors- tuallinen paritupa, joka periytyy mahdollisesti 1700- luvulta. Uudempi asuinrakennus on 1800-luvun puolivä- listä. Jofsin mansardikattoinen, huvilamainen päärakennus vuodelta 1919 sijaitsee kylämäen korkeimmalla kohdalla. Göransin (nyk. Selins) nykyinen satulakattoinen päära- kennus on vuodelta 1940. Sen pihapiirissä on säilynyt suuri luhtiaitta.

Mjölnars on entinen myllärin asuinpaikka Fasarbyn pohjoispuo- lella.

67

LABBYN KARTANON KULTTUURIMAISEMA Id: 20818 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Labbyn kartano sijaitsee Fasarbyvikenin itäpuolella Perna- jan lounaisosassa. Keskiajalla Labby oli Idlaxin kylän ulko- tila. Tila syntyi alkujaan mantereen puolelle kiertyneen merenlahden mutkaan kallioiselle kukkulalle. Tilakeskuk- sena olevalta mäeltä avautuvat nykyisin näkymät ympä- röiville pelloille ja laitumille soistuneen lahdenpohjukan yli.

Kartanon vanha päärakennus, joka on vanhimmalta osaltaan 1700-luvulta peräisin.

Labbyn kartanon sisääntulotie, jota reunustavat vanhat puut.

Kartanolle johtaa puiden reunustama kapea ja mutkittele- va tie, jonka linjaus näkyy 1800-luvun kartoissa. Sisääntu- lotien varrella on laidunnettavia metsäisiä niittyjä. Kor- keimmalla kohdalla oleva päärakennus on yksikerroksinen ja nelilapelattoinen, jossa on kaksipuolinen ristipääty. Kartanon nykyinen päärakennus sijaitsee mäen korkeimmalla Useaan otteeseen kunnostettu päärakennus on perimä- kohdalla puistomaisen puutarhan ympäröimänä. tiedon mukaan ollut alkuaan kapteeni von Schanzin virka- asuntona joko Viaporissa tai Santahaminassa ja sieltä 1860-luvulla siirretty Labbyhyn. Puistomaisen puutarhan Karjataloutta harjoittavalla tilalla on useita vanhoja talous- lounaispuolella sijaitseva mansardikattoinen, yksikerroksi- rakennuksia, jotka ovat osittain huonokuntoisia. Talousra- nen asuinrakennus on tiettävästi entinen päärakennus ja kennuksissa näkyy useita eri kunnostusvaiheita. Tilakes- se periytyy vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta. Rakennus kuksen tuntumassa sijaitsee myös mansardikattoinen on alun perin ollut eteiskamarillinen paritupa. asuinrakennus Lassas vuodelta 1921. Kartanon kaksi mahdollisesti 1800-luvulta periytyvää torppaa sijaitsevat peltoaukean länsilaidalla. Peltojen halki kulkee kapea tie entisen Idlaxin kylän läpi kohti Golf-keskukseksi muutet- tua Rönnäsin tilaa, joka on kuulunut aikanaan Labbyhyn.

NÄSEN KARTANON KULTTUURIYMPÄRISTÖ Id: 20819 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Näse gårdin entinen rälssisäteri mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun asiakirjoissa. Kartano on Pernajanlah- den länsirannan kartanoista eteläisin. Rakennuskokonai- suus sijaitsee pohjoiseen työntyvällä niemellä, jonka län- sipuolelle jää kapea ja suojaisa lahti. Merenrannassa oleva pitkänomainen päärakennus on vuodelta 1782. Yksiker- Kartanon ympäristössä on useita laidunalueita. roksinen, mansardikattoinen hirsirakennus on vanhimmal-

68

ta osaltaan keskeissalityyppiä. Päärakennusta jatkettiin tuna olleella paikalla. Vanhojen, pienehköjen peltoaukei- eteläpäädystä 1800-luvun alussa. Pihamaan pohjoispuo- den välissä sijaitsevaan pihaan johtaa tammikuja. lella on yksikerroksinen, 1800-luvun puoliväliltä peräisin oleva satulakattoinen siipirakennus. Symmetrisesti päära- kennukseen nähden sijoittunut etelänpuoleinen siipira- kennus paloi vuonna 1864.

Maakunnassa harvinainen tuulimylly sijaitsee kartanon länsipuo- lella olevalla korkealla mäellä.

Näsen kartano lännestä kuvattuna.

Kartanon eteläpuolella oleva alkuaan geometrinen, rans- kalaistyylinen puisto on istutettu 1700-luvulla. Rannan suuntaiseen puistoon kuuluvassa suuressa lehtimetsikössä laiduntavat nykyisin lampaat. Uudempi A. Rydbergin laatima puutarhasuunnitelma vuodelta 1888 on toteutu- nut puukujanteen osalta.

Lövkullan pihapiiri maantien varressa.

NORR-SARVLAXIN KARTANO Id: 21025 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Kartanolle johtaa lehtipuiden reunustama tie, jonka länsipuolella on 1700-luvulla suunniteltu puutarha. Norr-Sarvlaxin kartano syntyi 1910-luvun alussa Sarvilah- den omistajan Viktor Mgnus von Bornin jakaessa maita kahdeksan lapsensa kesken. Kartano sijaitsee Sarvilahden Tilan osittain huonokuntoiset talousrakennukset sijaitsevat kartanon ja Suuren Rantatien vanhan linjauksen pohjois- asuinrakennusten itäpuolella olevalla mäellä. Kartanon puolella. muista rakennuksista on säilynyt mm. useita työväen asuinrakennuksia ja harmaakivikellari. Tilan viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien viljelyksessä olleet pellot sijait- sevat niemellä rakennuskokonaisuuden kaakkoispuolella.

Kapean Näsevikenin länsirannalla olevalla korkealla kalli- olla on harvinainen ja hyvin säilynyt tuulimylly. Sen lähei- syydessä sijaitseva Lövkullan osittain luonnontilainen pihapiiri koostuu huvilamaisesta, satulakattoisesta asuin- rakennuksesta sekä pienemmistä sauna- ja varastoraken- nuksista. Lövkulla sijaitsee viimeistään 1700-luvulla asut-

69

Norr-Sarvlaxin kartanon päärakennusta ympäröivät terassoitu Talousrakennukset ja työväen asuinrakennukset sijaitsevat kar- suuri puisto ja puutarha. tanon päärakennuksen pohjoispuolella.

Kaksikerroksisessa rapatussa päärakennuksessa on päis- tään aumattu mansardikatto. Rakennuksen suunnitteli vapaaherra Viktor Magnus von Bornin. Päärakennusta ympäröi suuri, terassoitu puisto ja puutarha. Sen pohjois- puoliseen rakennuskokonaisuuteen kuuluu vuoden 1912 jälkeen rakennetut hirsirakenteiset navetta ja talli sekä tiilirakenteinen viljamakasiini. Konttorirakennus ja työväen 26-huoneinen asuinrakennus ovat vuodelta 1914. Liiteri ja autotalli rakennettiin 1920-luvulla, talli ja vaunuliiteri 1930-luvulla. Rakennuskokonaisuuteen kuuluu myös muita eri-ikäisiä talousrakennuksia ja kartanolle johtavan tien varressa oleva Putgårdenin kaksikerroksinen talo.

Putgården sijaitsee kartanolle johtavan tien varressa.

PITKÄPÄÄN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20814 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Pitkäpään keskiaikaisperäinen kylä sijaitsee Suur- Sarvilahden kartanon lounaispuolella, Pernajanlahden ja Sarvlaxträsketin välissä. Kylän maat erotettiin Suur- Sarvilahdesta vuonna 1473. Keskiaikaisperäinen kylätontti Tiilirakenteinen viljamakasiini. on säilynyt rakenteeltaan tiiviinä. Vanhat tilakeskukset asuin- ja talousrakennuksineen sijaitsevat edelleen nau- hamaisesti kylänraitin varrella. Asutus on täydentynyt 1920-luvun puoliväliin mennessä mm. raitin länsipuolella olevilla, mäkitupamaisilla punamullatuilla rakennuksilla, jotka ovat sijoittuneet vapaamuotoisesti kallioiselle rinteel- le. Kylätontin pohjoispuolella on säilynyt viimeistään 1700-luvulta lähtien viljelyksessä olleita peltoja ja katajai- sia metsäsaarekkeita.

Kylätontilla sijaitseviin hyvin hoidettuihin pihapiireihin lukeutuvat mm. Jordas, Jonnas ja Nygård. Nygårdin satu- lakattoinen hirsirakenteinen päärakennus on peräisin 1860-luvulta. Tilan sementtitiilinavetta on vuodelta 1934.

70

Useita kylätontin vanhimpia asuinrakennuksia on laajen- nettu ja kunnostettu myöhemmissä vaiheissa rakennusten vanhaa ulkoasua kunnioittaen. Viimeistään 1800-luvulla muotoutunutta kylänraittia reunustavat vanhan kylätontin kohdalla lehtipuut ja hyvin hoidetut kuusiaidat.

Kylänraitin länsipuolella olevalla kallioisella mäellä on punaisten pienehköjen tupien vapaamuotoinen alue.

Pitkäpään kylätontti pohjoisesta kuvattuna. Keskellä Nygårdin LAPPNORIN KYLÄ JA FOLKHÄLSANIN tila. ”LEIRIKARTANO” Id: 20815 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Lappnorin pieni saaristolaiskylä sijaitsee Pernajanlahden rannalla, Suur-Sarvilahden lounaispuolella. Lappnor kuului vuodesta 1626 lähtien Suur-Sarvilahden lampuotikyliin. Kylän nykyiset rakennukset ovat vuoden 1831 palon jälkeen rakennettuja. Vanhat tilat Skyttas ja Finnas sijaise- vat lähekkäin keskiajalta periytyvällä kylätontilla, suojaisan lahden pohjukassa. Tilojen yksikerroksiset, hirsirakenteiset matalat päärakennukset ovat läpiporstuatyyppiä. Kyläton- tin eteläpuolella sijaitseva Skeppars on yksittäistupa 1800- luvun lopulta. Kyläkuvaa täydentää joukko hirsirakenteisia

Kylänraittia rajaavat hyvin hoidetut kuusiaidat ja suuret lehti- piharakennuksia. Kylätontin pohjoispuolella olevilla ka- puut. peilla savi- ja hiesumailla sijainneet pellot ja niityt ovat nykyisin pääosin luonnontilaisia. Suur-Sarvilahteen johtava tielinjaus on rakennettu viimeistään 1800-luvun puolivä- Kylän eteläosan maisemaa hallitsee korkea ja jyrkkä kalli- lissä. oinen mäki, jolla on 1700-luvun karttojen perusteella ollut tärkeä asema merkkitulen paikkana. Pohjois- eteläsuuntaisten kallioiden väliin jäävä pitkänomainen peltoaukea Utängen on ollut vielä 1800-luvulla niittynä ja sen halki virtaavassa kapeassa joessa on ollut useita mylly- jä. Myllyt on sittemmin purettu ja niitty on otettu viljelyk- seen. Eteläisen peltoaukean pohjoisreunalla sijaitsee mel- ko tiivis rakennusryhmä, jonka vanhimmasta rakennus- kannasta on säilynyt Baggaksen 1700-luvulta periytyvä luhtiaitta ja pieni mökki. Kylätontin etelä- ja pohjoispuolel- le muotoutunut pienimittakaavainen asutus on rakentu- nut pääosin 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Lappnorin keskiaikaisperäinen kylätontti sijaitsee kapean meren- lahden pohjukassa.

71

Finnasin päärakennus vanhalla kylätontilla. Folkhälsanin ranta on säilynyt pääosin rakentamattomana.

Kylätontin itäpuolella on pohjois- eteläsuuntainen harju, jolla kasvaa komeita mäntyjä. Harjun eteläkärjessä sijait- see Folkhälsanin omistama "Lappnorin leirikartano", joka GREVBÖLEN KYLÄ on rakentunut vanhan huvilarakennuksen ympäristöön. Id: 20797 Tiettävästi Sarvilahden tyttärille kuulunut, vuonna 1906 Aluetyyppi: Kyläympäristö valmistunut jugend-vaikutteinen huvila on jyrkkäkattoinen Arvotus: maakunnallisesti arvokas ja pystylaudoituksella vuorattu. Huvilan merenpuoleiseen päätyyn on myöhemmin lisätty pulpettikattoinen lasikuisti. Suur-Sarvilahden entinen lampuotikylä Grevböle on kes- Rakennuskokonaisuuteen kuuluu useita matalia, loma- kiajalta peräisin. Sarvilahden eteläpuolella, Strömsvikenin käyttöön tarkoitettuja rakennuksia, jotka sijaitsevat meri- pohjoisrannalla sijaitsevassa pienessä kylässä on säilynyt maiseman säilymisen kannalta edullisella paikalla huvilan useita vanhoja rakennuksia mutkittelevan kyläraitin varrel- takana olevassa rinteessä. Maisemallisesti merkittävä, la. Kylätontti on sijoittunut savi- ja hiesumaiden ympä- mäntyjä kasvava kapea niemi työntyy mereen kylätontin röimän moreeniharjanteen länsireunaan lähelle merenlah- ja Folhälsanin alueen välissä. tea. Kylätontin länsipuolella olevat maat ovat olleet 1700- luvulla viljeltyjä itäpuolen ollessa niittynä. Suuri osa pel- loista on nykyisin metsitetty tai muutettu laitumeksi. Kylä- tontin itäpuolella oleva aukea on edelleen niittynä. Suur- Sarvilahden kartanosta kylään johtava päällystämätön tie on viimeistään 1800-luvun puolivälistä.

Folkhälsanin loma-asuntoalue sijaitsee mäntyjä kasvavan harjun rinteessä, meren rannalla.

Grevbölen kylänraittia. Murmästars ja Grevas.

72

Vanhaa rakennuskantaa kylänraitin varrella. Grevasin aitan päädyssä on pärevuoraus. Useat kylätontilla olevat vanhat asuinrakennukset ovat edelleen asuinkäytössä tai loma-asuntoina. Rakennuksia Kylän koillispuolella, pellon ja metsän reunassa olevalla on kunnostettu mm. vaihtamalla katemateriaaliksi kuvioi- vanhalla rakennuspaikalla sijaitsee Baggasin pihapiiri. tu peltikate. Hyvin säilynyt Grevasin tilan paritupatyyppi- Asuinrakennus kostuu vanhemmasta parituvasta ja uu- nen päärakennus lienee 1800-luvun alusta. Satulakattoi- demmasta aumakattoisesta kuistista. Pihapiirissä ovat sessa, punamullatussa hirsirakennuksessa on vaihtelevia myös sauna ja kaksiosainen hirsiaitta. ikkunadetaljeja ja pärevuoraus kuistin takaseinässä. Myös pihapiirissä olevan aitan yläosa on pärevuorattu. Kylänrai- Kylän kaakkoispuolella on käytöstä poistunut turkistarha, tin toisella puolella sijaitsevan Murmästarsin tilan satula- jonka ympäristö on hoitamaton. kattoinen asuinrakennus lienee 1900-luvun alusta.

SÄRKLAXIN KULTTUURIYMPÄRISTÖ Id: 20782 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Särkilahden kartano sijaitsee Pernajan kirkonkylän kaak- koispuolella, Särklaxvikenin itärannalla. Suuren rantatien vanha linjaus kulkee kartanon pohjoispuolitse, minkä johdosta kartanolla on ollut pitäjän historiassa tärkeä asema. Useiden eri sukujen hallinnassa olleella kartano- alueella on ollut asutusta viimeistään 1500-luvulta lähtien.

Grevasin päärakennus, jonka ikkunadetaljeissa on mm. Loviisa- tyyppistä koristelua.

Särkilahden kartanon päärakennus sijaitsee lahden itärannalla.

Kartanon hirsirakenteinen, yksikerroksinen päärakennus on rakennettu vuosina 1867-68. Vinkkelinmuotoista ra- kennusta on laajennettu 1900-luvun lopulla taloussiivellä.

73

Useat kartanon pihapiirissä olleet talousrakennukset on purettu. 1700-luvun kartanoympäristöstä on jäljellä tyhjil- lään oleva vanha pakaritupa, joka käsittää nykyisin tuvan ja kolme huonetta.

Lahden pohjukassa oleva peltoaukea on ollut viljelynä ja niittynä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Sen länsi- reunassa on entinen kansakoulu vuodelta 1907. Arkkiteh- ti Yrjö Sadeniemen suunnittelema koulurakennus on piirteiltään ja koristeiltaan on lähinnä jugendia. Rakennuk- sessa on leveä poikkipääty ja listoin jaoteltu julkisivu. Koulutoiminnan lakattua 1960-luvulla rakennus muutettiin asunnoiksi.

Bondasin entinen rustholli sijaitsee peltoaukean länsilaidalla.

Entinen kansakoulu on nykyisin asuinkäytössä.

Koulurakennuksen eteläpuolella sijaitsee Bondasin (Lill- Bondasin pihapiiriä rajaava siipirakennus on mahdollisesti 1600- Särklaxin) entinen rustholli, joka on ollut Särkilahden kar- luvun lopulta peräisin. tanon alainen. ”Nya gården” muodostettiin, kun Särkilah- den kartano jaettiin kahtia vuonna 1789. Bondasin päära- kennus on tiettävästi 1820-luvulta peräisin, mutta sen Niemen kärjessä, lahden länsirannalla on Kvarnuddenin nykyinen uusrenessanssiasu on 1800-luvun lopulta. Hirsi- huvilamainen rakennus vuodelta 1911. Jugend- rakenteisessa, satulakattoisessa päärakennuksessa on vaikutteinen rakennus on otettu leirikeskuksen käyttöön. korotettu poikkipääty. Bondasin hyvin hoidettu pihapiiri on kolmelta sivultaan rajattu. Symmetrisesti pihan mo- RÖSUNDIN KYLÄ- JA HUVILAYMPÄRISTÖ lemmin puolin sijoitetut sivurakennukset ovat pääraken- nusta vanhempia. Etelänpuoleinen satulakattoinen sivura- Id: 20823 kennus on mahdollisesti peräisin jo 1600-luvun lopulta Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö pohjoisen puoleisen ollessa 1700-luvulta. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Rösundin keskiaikaisperäisellä kylätontilla sijaitsevan Strömmasin 1700-luvulta periytyvä päärakennus on ollut kruununpuustelli ja pataljoonan ”predikantin” asunto. Yksikerroksinen, pieniä julkisivumuutoksia kokenut ra- kennus on alun perin ollut läpiporstuallinen. Suojaisan Rösundsvikenin rannalla sijaitsevaan pihapiiriin kuuluu lisäksi talli ja navetta 1900-luvun alusta, aitta sauna ja puimala.

74

Strömmasin tila sijaitsee vanhalla kylätontilla, Rösundsvikenin rannalla. Suvikunnan jugend-tyylinen päärakennus.

Kylätien toisella puolella on hyvin säilynyt sementtitiilira- kenteinen viljamakasiini, jossa on koristeellisia yksityis- kohtia. Sen vieressä on Jeppasin entinen Sarvisalon lam- puotitila. Vuonna 1915 tilan lunasti itsenäiseksi arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka suunnitteli suurehkon pääraken- nuksen ja kaksi matalampaa siipirakennusta. Kaksikerrok- sisen päärakennuksen nykyinen pelkistetympi asu periy- tyy 1940-50-luvuilta. Punamullatuissa satulakattoisissa siipirakennuksissa on säilynyt klassismin tyylipiirteitä. Osit- tain luonnontilaisessa pihapiirissä on jäänteitä puutar- hasommitelmasta sekä mm. kaksi kapean kanavan ylittä- vää kaarisiltaa.

Suvikunnan täytetyllä rannalla sijaitseva uimahuone.

HÄRKÄPÄÄN KYLÄ Id: 20821 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Suojaisaan merenlahteen viettävään rinteeseen muodos- Jeppasin puutarhaan kuuluvat kapean kanavan ylittävät sillat. tunut Härkäpään saaristolaiskylä on säilyttänyt perintei- sen, pienimittakaavaisen luonteensa osittaisesta uudisra- kentamisesta huolimatta. Rakennukset ovat sijoittuneet Kylän luoteispuolella levittäytyy laaja, vielä 1800-luvulla nauhamaisesti kapeaa, pohjois-eteläsuuntaista harjua niittynä ollut, viljelyaukea, joka jatkuu Härkäpäähän saak- pitkin kulkevan kylänraitin molemmin puolin. Keskiaikais- ka. peräisen kylän rakennuspaikat ovat vakiintuneet 1800- luvun puoliväliin mennessä. Kyläkuvaan kuuluu hoidettu- Stadslandetin saaren koilliskulmassa on WSOY:n lomako- jen pihapiirien lisäksi niittyjä ja ketoja. Vanhat pellot ja diksi muutettu entinen asuinhuvila vuodelta 1911. Puh- viljelykseen otetut entiset niityt levittäytyvät pääosin ky- daspiirteistä jugendia edustavan monimuotoisen raken- länraitin itäpuolella. nuksen on suunnitellut K. L. Hagman. Huvilassa on jyrkkä katto ja pystyvuoraus. Suvikunnaksi kutsuttuun alueeseen kuuluu muutamia melko hyvin säilyneitä merenrantahuvi- loita sekä vanha puurakenteinen uimahuone, joka sijait- see päärakennuksen edessä myöhemmin täytetyllä ran- nalla. Alueen pohjoispuolella on säilynyt jugendhuvila Villa Tjäderlek.

75

Asuinrakennukset ovat sijoittuneet kylänraitin molemmin puolin. Saaristolaiskylän vanhimmat rakennukset ovat hyvin säilyneitä.

Härkäpään iältään kerroksellinen rakennuskanta koostuu maatalojen pihapiireistä ja pienemmistä asumuksista, joista vanhimmat ovat 1800-luvuilla rakennettuja. Kylän- HORSLÖKIN KYLÄ raitin itäpuolella on säilynyt myös kookkaita mansardikat- Id: 20822 toisia huvilarakennuksia 1910- ja 1920-luvuilta. Maisemal- Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö lisesti näkyvällä paikalla, keskellä kylää sijaitsee 1800- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas luvulla rakennettu, myöhemmin kunnostettu tuulimylly, joka on tyypiltään pystyvuorattu jalkamylly. Kylän etelä- Sarvisalon eteläkärjessä sijaitseva Horslökin merenranta- osassa sijaitsee ennen vuotta 1920 rakennettu vaaka- kylä on säilyttänyt tiiviin ja pienimittakaavaisen luonteen- vuorattu seuratalo Ljungars lipunmyyntikioskeineen. Ky- sa. Horslök oli 1500-luvulla Härkäpään ulkokylä, mutta lässä ovat säilyneet niin ikään käytössä olevat koulura- erosi omaksi kyläkseen 1600-luvulla. Vanhin kyläasutus kennukset (1959) ja kauppa. Harjun laella sijaitsee Her- on sijainnut rannan tuntumassa, nykyisten kyläteiden mansin entinen rustholli, jonka julkisivuiltaan ja sisätiloil- risteyksessä. taan muutettu päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta. Hermansin puistomaiseen pihapiiriin kuuluu Asutus on rakentunut kyläteiden varsille merenrantaan 1900-luvun alun ulkorakennuksia sekä mm. riihi 1860- laskevaan etelärinteeseen ja etelänpuoleisen rannan luvulta. suuntaisesti. Kyläkuvaa muovaa rakennusryhmien ja piho- jen lisäksi puuston takaa pilkottava meri lahtineen ja saa- rineen. Vanhat pellot ja niityt kylän pohjoisosassa ovat paikoin pusikoituneet.

Härkäpään kyläraitilla maamerkkinä on vanha tuulimylly.

Rakennuskannaltaan yhtenäisen kylän raittia.

Kylän yhtenäinen rakennuskanta on pääasiassa 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta. Asutus koostuu pienehköistä maalaistaloista ja muista asuinrakennuksista, joita leimaa- vat usein koristeelliset ikkunadetaljit. Hyvin hoidetuissa

76

pihapiireissä on vanhoja hirsiaittoja ja muita piharaken- nuksia, ja niitä rajaavat tien puolelta usein kiviaidat. Me- renrannassa on säilynyt useita pieniä aittarakennuksia.

Entisen kansakoulun pihapiiri sijaitsee meren rannalla, kylän lounaisosassa.

Kylän eteläpuolisella rannalla on säilynyt useita ranta-aittoja. KUUSKOSKEN YMPÄRISTÖ KOSKENKYLÄJOKILAAK- SOSSA Pohjoisosassa, kylätien varrella on säilynyt Bongårdsin maatilan pihapiiri, jota rajaavat kertaustyylinen pääraken- Id: 20774 nus (1899), kivinavetta (1899) ja aitta. Tilaan kuuluu myös Aluetyyppi: Kyläympäristö useita pienempiä rakennuksia, kuten mäkitupa ja sauna- Arvotus: maakunnallisesti arvokas tupa. Kylän kaakkoispuolella, rannan läheisyydessä sijait- see klassistishenkisen kaksikerroksisen entinen koulura- Koskenkylänjokilaaksossa, Pernajan luoteisosassa on kennus, jonka on suunnitellut vuonna 1925 A. Lönnquist. vanhojen kylien muodostama yhtenäinen suurmaisema- Myöhemmin leirikeskukseksi muutetussa rakennuksessa kokonaisuus, jonka yhdistävänä tekijänä on avara joki- on aumakatto ja useita avokuisteja. Kylätien varrella on laakso viljelymaisemineen. Maiseman kohokohdan muo- säilynyt myös pieni puurakenteinen muuntajatorni. dostaa Malmgårdin kartano lukuisine talous- ja asuinra- kennuksineen sekä tienvarren tammikujineen. Maisemaan liittyy oleellisesti myös koski hyvin säilyneine myllyineen. Viimeistään 1700-luvulta periytyvät tielinjaukset (Kosken- kylästä Myrskylään, Kuuskoskelta Sävträskiin ja Malmgår- dista Nedre Rikebyhyn) kuuluvat maiseman vanhimpiin kerrostumiin. Maantie ylittää joen Kuuskosken kohdalla neliaukkoista kiviholvisiltaa pitkin.

Bondgårdsin pihapiiri sijaitsee kylätien varrella Horslökin poh- joispuolella.

Malmgårdin kartano sijaitsee maisematilan pohjoislaidalla.

77

1885-86. F. A. Sjöströmin suunnittelema nykyinen päära- kennus on rakennettu vuosina 1882-1885. Kaksikerroksi- nen, peittämättömästä tiilestä muurattu linna on aikakau- tensa mahtavinta kartanoarkkitehtuuria ja edustaa tyylilli- sesti nk. pohjoisranskalaista renessanssia. Kartanolinnan koillispuolella on talouspiha, jonka rakennukset ovat pää- asiassa 1800-luvun jälkipuolelta ja 1900-luvun alusta. Rakennuskokonaisuuteen kuuluvat mm. tiilirakenteiset talli ja navetta sekä useita hirsirakenteisia työväenasuinra- kennuksia.

Neliaukkoinen kiviholvisilta ylittää joen Kuuskoskella.

Kapean kosken lähiympäristöön muodostunut Kuuskos- ken kylä on varhaiselta keskiajalta peräisin. Kapealle, savi- ja hiesumaiden ympäröimälle moreenivyöhykkeelle muo- dostuneen kylän asutus on ollut pysyvää jo 1200-luvulla. Kuuskoskesta erotettiin omiksi kylikseen 1500-luvulla Veckaby (nykyinen Veckarby), Tejtom (nykyinen Tetom) ja Rikesby (lähinnä nykyinen Nedre Rikeby). Alueeseen kuuluivat aiemmin myös Liljedalin puolella olevat kylät

Drombom, Garpom ja Embom. Kosken liepeillä ovat Malmgårdin talouskeskukseen kuuluu useita tiilirakenteisia säilyneet Malmgårdin kartanolle kuuluva satulakattoinen talousrakennuksia sekä puurakenteisia työväen asuinrakennuk- myllyrakennus ja siihen liittyvä aitta. Kylässä on lisäksi sia. useita ennen vuotta 1920 rakennettuja hirsirakenteisia asuinrakennuksia. Kaksi niistä on Malmgårdin kartanon entisen päärakennuksen siipirakennuksia, jotka siirrettiin Rakennuskokonaisuuden lounaispuolella sijaitseva noin nykyisille paikoilleen vuosina 1885-1886, ja otettiin työ- 22 hehtaariin laajuinen puisto on vanhimmilta osiltaan väen asuinkäyttöön. Kuuskosken kyläkeskustasta johtaa 1800-luvun alkupuolelta. Lähinnä linnaa sijaitseva puutar- maaston kumpuilevia pinnanmuotoja mukaileva pitkä han osa kuuluu 1890-luvun laajennukseen, jonka suunnit- tammikuja kohti Malmgårdin kartanoa. Tienvarren näky- teli puutarha-arkkitehti A.F. Rydberg. mää elävöittävät loivien rinteiden kivikkoiset laitumet ja hakamaat. Maiseman itäreunalla, Koskenkylästä Myrskylään johtavan maantien varrella sijaitsee Tetomin vanha kyläpaikka, jossa on nykyisin Tetomin tilan talouskeskus. Tetomin omisti 1200-luvulla tiettävästi Teitin suku. Sittemmin tila kuului Malmgårdin kartanoon, aina vuoteen 1928 saakka. Tila jäi ilman päärakennusta 1800-luvun alussa, kun vanha päärakennus myytiin Loviisan ruotsinkieliselle kansakou- lulle. Nykyinen hirsirakenteinen, aumakattoinen päära- kennus valmistui talouskeskuksen kaakkoispuolella olevan metsikön reunaan vuonna 1939. Aumakattoisen päära- kennuksen suunnitteli arkkitehti Henrik Bruun. Kerrotaan, että Tetomin nykyisen päärakennuksen itäpuolella on keskiajalla sijainnut pitäjän vanhimpana pyhänä paikkana tunnettu puukirkko.

Jokilaakson länsilaidalla sijaitsevat Nedre Rikebyn ja Veckarbyn kylät, jotka ovat säilyttäneet osan vanhasta ryhmäkylämäisestä asutuksestaan. Ajallisesti kerrostunut Kuuskosken mylly ja aitta. rakennuskanta on säilynyt mittakaavaltaan yhtenäisenä.

Malmgård muodostettiin useasta Kuuskosken kylässä olleesta tilasta, jotka lahjoitettiin Ernst Creutzille vuonna 1615. Vanha päärakennus siipirakennuksineen sijaitsi nykyisen, tiilestä muuratun linnan pohjoispuolella, mutta purettiin uuden päärakennuksen valmistuttua vuonna

78

toinen aittarakennus. Kyläkeskuksen eteläpuolella, pelto- aukean laidalla sijaitsee Berghällin hyvin säilynyt pihapiiri, jonka satulakattoinen tupamainen päärakennus lienee vuodelta 1924. Useita tiiviisti rakentuneen kyläkeskuksen asuinrakennuksia on kunnostettu julkisivuja muuttaen.

Veckarby koostuu useista eri-ikäisistä rakennuksista, jotka muo- dostavat yhtenäisen kokonaisuuden joen länsipuolella.

Jokilaakson alavat savi- ja hiesumaat ovat olleet viljeltyjä tai niittyinä viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vanhimmat pellot sijaitsevat Koskenkylä-Myrskylä – Berghällin pihapiiri sijaitsee kylätontin etelälaidalla. maantien varrella. Vielä 1800-luvulla niittyinä olleet joen- rannat ovat nykyisin pääosin viljelyksessä. Viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien viljelyksessä ja niittynä olleen peltoaukean itälaidalla, Loviisa-Lapinjärvi – HARDOMIN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA maantien varressa on säilynyt tiivis rakennusryhmä, joka Id: 20824 koostuu ennen vuotta 1920 valmistuneista asuinraken- Aluetyyppi: Kyläympäristö nuksista ja tilakeskuksista. Peltoaukean länsi- ja itälaitaa Arvotus: paikallisesti arvokas reunustavat harvempaan sijoittuneet vanhat pihapiirit, joiden asuinrakennukset ovat säilyttäneet pääosin alkupe- Hardomin keskiajalta periytyvä kylä sijaitsee Pernajan räiset piirteensä. koillisosassa lähellä Liljendalin rajaa. 1700-luvulla Hardo- missa oli kahdeksan taloa, joiden vanhat rakennuspaikat Lurensin entisen sotilasvirkatalon muodostama rakennus- ovat edelleen käytössä. Tilat sijaitsevat mahdollisesti alku- kokonaisuus sijaitsee kylän etelälaidalla peltojen ympä- peräisillä paikoillaan. Kaksi vanhinta tiiviimmin rakentu- röimänä. 1700-luvulla Lurens koostui kahdesta tilasta, nutta rakennusryhmää sijaitsee Liljendaliin ja Lapinjärvelle Lurensista ja Heikaksesta. Pihapiirissä on kaksi satulakat- johtavien maanteiden varsilla. toista asuinrakennusta. Hirsirakenteinen päärakennus on 1800-luvun puolivälistä. Tilan talousrakennukset ovat eri ikäisiä. Niihin lukeutuvat mm. hirsiaitta ja osittain luon- nonkivirakenteinen navettarakennus. Tilan on omistanut vuodesta 1933 Pernajan kunta. Nykyisin tilalla on kesäte- atteri- ja museotoimintaa. Rakennuskokonaisuuden länsi- puolella on laidunmaita.

Hardomin vanhin asutus on sijoittunut Loviisasta Lapinjärvelle ja Liljendaliin johtavien maanteiden varsille.

Kylän keskuksessa sijaitsevan Bengtsin tilasta ovat en- simmäiset maininnat 1500-luvun lopulta. Nykyinen hirsi- rakenteinen, satulakattoinen päärakennus on vuodelta 1891. Luonnontilaista pihapiiriä rajaa osittain huonokun- Lurensin entinen sotilasvirkatalo.

79

Hardomissa on ollut 1700-luvulla toinen pitäjän viljama- kasiineista. Viljamakasiini rakennettiin vuonna 1756, sitä laajennettiin vuonna 1844 ja rakennukseen tehtiin auko- tuksia 1800-luvun lopulla. Viljamakasiinia käytettiin 1930- luvun lopulle saakka.

Radan ja kylätien risteys.

Radan ja joen länsipuolella olevalla kumpareella sijaitsee 1680-luvulla perustettu sotilasvirkatalo Kuggom gård. Majurin puustellina toiminut päärakennus on keskeissali- tyyppiä. Vuonna 1740 valmistunut vaakavuorattu, satula- Viljelyaukean pellot ovat olleet vijelyksessä tai niittyinä viimeis- kattoinen hirsirakennus on hyvin säilynyt. Pihanpuoleisen tään 1700-luvun lopulta lähtien. Taustalla Smeds. julkisivun kuusikulmainen kuisti on 1780-luvulta. Pihapii- riin kuuluvat paritupatyyppinen renkitupa ja aitta 1760- luvulta. Kylätien varressa on säilynyt lisäksi useita 1700- luvun hirsirakenteisia talousrakennuksia, mm. luhtiaitta, KUGGOMIN KYLÄ vaunuliiteri ja riihi. Vanhasta kivinavetasta on kivijalka Id: 20825 jäljellä. Kylämäelle johtaa melko huonokuntoinen koivu- Aluetyyppi: Kyläympäristö kuja. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Loviisanjokilaaksossa sijaitseva Kuggomin kylä muodos- tettiin 1500-luvulla Määrlahden kantakylästä. Joki virtaa avaran viljelysmaiseman keskellä ja sen suuntaisesti kul- keva rautatie halkaisee kylän kahtia. Kylää ympäröivät pellot ovat olleet viljeltyjä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien.

Kuggom gård on entinen majurin puustelli. Hirsirakenteinen päärakennus on hyvin säilynyt.

Radan ja joen tuntumassa on satulakattoisia hirsiraken- nuksia, joista yhdessä on toiminut meijeri.

Suurikokoisen Graniittimäeksi kutsutun rakennuksen alkuperäisasua on osittain muutettu. Kuggomin kylänraittia radan tuntumassa. Kylän länsipuolella olevalla harjulla sijaitsee Östra nylands Folkhögskola, jonka hirsirakenteinen päärakennus 1910- luvulta on kaksikerroksinen ja monimuotoinen. Jugend- vaikutteisen, pystyvuoratun päärakennuksen molemmin puolin ovat mahdollisesti 1920-luvulla rakennetut mata- lammat satulakattoiset sivurakennukset. Rakennuskoko-

80

naisuuteen kuuluvat myös 1970- ja 1980-luvuilla valmis- nessä. Kylätontilla on useita maatilojen pihapiirejä, joista tuneet oppilasasuntolat. vanhin lienee Lobbasin tila, joka on ollut asuttu ainakin vuodesta 1626 lähtien. Kylätien varressa sijaitseva Lobba- sin vanha päärakennus on 1860-luvulta. Sen vieressä on uudempi asuinrakennus vuodelta 1960. Tilalla on säilynyt useita vanhoja talousrakennuksia, kuten maakellari 1700- luvun alusta ja aitta 1600-luvulta.

Östra nylands folkhälsan sijaitsee harjun laella kylän länsipuolel- la.

Skinnarbyn kylänraitti. SKINNARBYN JA TAVASTBYN KULTTUURIMAISEMA Tiiviimmän ryhmäkylän eteläpuolella sijaitsee Björnsin Id: 20826 vanha pihapiiri, jossa päärakennus ja talousrakennukset Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas muodostavat harvinaisen, neljältä sivultaan rajatun piha- piirin. Björnsin päärakennus on vuodelta 1910, mutta sen Skinnarby ja Tavastby muodostavat Loviisanjokilaaksossa nykyinen ulkoasu on vuoden 1983 kunnostuksesta. Talo- maisemallisesti yhtenäisen kyläkokonaisuuden. Kylät si- usrakennukset eivät ole enää käytössä, mm. pitkänomai- jaitsevat Liljendalin rajalla ja liittyvät viereisten Andersbyn nen tallirakennus on muutettu autotalliksi. ja Hommansbyn kylämaisemaan. Maisemaa hallitsee jokilaakson laaja viljelyaukea, jonka pellot ovat olleet Joen itärannalla sijaitsevan Tavastbyn seuratalo Bygde- viljeltyjä viimeistään 1700-luvun lopulta. Myös kylien gården on rakennettu vuosina 1932-33 Bertel Kiljanderin väliset tiet ovat muodostuneet 1700-luvun loppuun men- suunnitelman mukaisesti. Yksikerroksisessa hirsirakennuk- nessä. Vanhin asutus on sijoittunut moreeniselänteiden sessa on aumakatto. Jokilaaksossa kulkevan rautatien ja reunaan kyläteiden varsille. Vanhat rakennuspaikat ovat vanhan maantien risteyksessä, lähellä joen rantaa on säi- edelleen asuttuja, mutta rakennuskanta on uudistunut lynyt vanha satulakattoinen, yksikerroksinen rakennus, monin paikoin. joka lienee vanha asemarakennus. Asuinkäyttöön muutet- tua rakennusta on laajennettu myöhemmin matalalla siipiosalla.

Skinnarbyn kylätontti sijaitsee Loviisanjokilaakson länsireunalla. Kylätontin rakennuskanta koostuu pääasiassa maatilojen pihapii- reistä.

Seuratalo Bygdegården vuodelta 1933. Skinnarbyn ryhmäkylä sijaitsee jokilaakson länsireunalla. Tiivis kyläasutus muotoutui 1800-luvun puoliväliin men-

81

Kylätontilla sijaitsevat asuinrakennukset ovat satulakattoisia ja punamullattuja.

Jokilaaksossa kulkevan rautatien varressa on säilynyt entinen asemarakennus osittain muutettuna.

STRÖMSLANDETIN SAARISTOLAISKYLÄ Id: 20816 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Strömslandetin pieni saaristolaiskylä sijaitsee Pernajan kaakkoisosassa, Strömsvikenin pohjukassa. Entinen Suur- Sarvilahden lampuotikylä on jakautunut eteläiseen ja pohjoiseen rakennusryhmään, joista eteläinen sijaitsee keskiajalta periytyvällä kyläpaikalla. Vanha kylätontti sijait- Tjuvöhön johtavan kylätien varrella on säilynyt vanhoja hirsira- see moreeniselänteen reunamassa, merenlahdelle avau- kenteisia talousrakennuksia. tuvassa rinteessä. Sen pohjoispuolella oleva laakso on ollut viljeltynä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Viljelyaukean pohjoislaidalla oleva uudempi rakennusk Peltoalaa on laajennettu myöhemmin itäänpäin. konaisuus käsittää kaksi asuinrakennusta ja talouspihan, jonka läpi kylätie kulkee. Asuinrakennuksista pienempi on Vanhalla kylätontilla on kolme punamullattua, hirsiraken- 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Työväenasunnoksi tar- teista asuinrakennusta, jotka muodostavat talousraken- koitettu satulakattoinen, pystyvuorattu asuinrakennus on nuksineen tiiviin ja harvinaisen hyvin säilyneen kokonai- vuodelta 1919. Maisemallisesti näkyvällä paikalla sijaitse- suuden. Ruohikkoiseen, jaloja lehtipuita kasvavaan rintee- va rapattu navettarakennus on peräisin 1920-luvulta. seen sijoittuneet asuinrakennukset ovat yksikerroksisia Talouspihaa rajaavat myös vanha talli ja vaunuliiteri. läpiporstuallisia paritupia. Parituvista keskimmäinen on mahdollisesti 1600-luvulta. Kaksi muuta ovat joko 1700- luvun lopulta tai 1800-luvulta. Useat talousrakennukset sijaitsevat asuinrakennusten takana. Hyvin säilyneisiin talousrakennuksiin kuuluvat mm. nk. Skepparstallet, joka on nykyisin liiterinä, riihi, jossa on riihiuuni jäljellä, talli, mankeliaitta ja sauna. Tjuvöhön johtavan päällystämättö- män kylätien varrella on säilynyt myös vanha luhtiaitta.

Viljelyaukean pohjoislaidassa sijaitsevat asuinrakennukset ja talouspiha ovat pääosin 1900-luvun alkupuolella rakennettuja.

82

HORMNÄSIN PIHAPIIRI Id: 20792 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Hormnäsin tila sijaitsee Suur-Sarvilahden kartanon etelä- puolella, Hormnäsfjärdenin länsirannalla. Tila on ollut kartanon alainen lampuotitila. Hyvin säilyneeseen, yhte- näiseen pihapiiriin kuuluvat kaksi hirsirakenteista asuinra- kennusta punamullattuine talousrakennuksineen. Yksiker- roksiset, satulakattoiset asuinrakennukset ovat läpiporstu- allisia paritupia. Länsipuolen asuinrakennus on tiettävästi vuodelta 1783. Itäpuolen asuinrakennus laajennettiin parituvaksi 1840-luvulla. Alun perin umpipihan muodos- taneessa, meren rannalla sijaitsevassa rakennuskokonai- suudessa ovat säilyneet lisäksi kaksi hirsiaittaa 1700-luvun Talousrakennukset pihapiirin lounaislaidalla. lopulta sekä 1800-luvun alussa rakennetut suola-aitta ja pitkänomainen navetta- ja tallirakennus. Pihassa kasvaa jaloja lehtipuita. Rakennusten etelä- ja kaakkoispuolella oleva kapea savi- ja hiesuvyöhyke oli 1700-luvulla viljelyksessä, mutta on sittemmin kasvanut umpeen. Yhtenäisestä peltovyöhyk- keestä on säilynyt tilan länsipuolella sijaitseva pieni pelto.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 21.9.2006, 22.9.2006, 25.9.2006, 26.9.2006, 28.9.2006, 29.9.2006 ja 26.10.2006 Lähteet Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Flink Seija: Pernajan eteläosien rakennusinventointi 1996.

Kulttuurimaisemainventointi 1989. Itä-Uudenmaan seutu- Hormnäsin pihapiirissä oleva vanhempi asuinrakennus on tiettä- kaavaliitto 1990, julkaisu 11. västi 1700-luvun lopulta peräisin.

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Pihapiiriä rajaavat kaksi aittaa 1700-luvulta sekä 1840-luvulla laajennettu asuinrakennus.

83

PORVOO tut pihapiirit, joiden rakennuskanta on pääosin 1700- luvulta. Kaupunki paloi suurimmaksi osaksi vuonna 1760 Porvoon seurakunnan synty voidaan ajoittaa 1200-luvun ja nykyinen rakennuskanta on peräisin palon jälkeiseltä jälkipuoliskolle. Seurakunta oli laaja, siihen on kuulunut ajalta. lähes koko nykyinen Itä-Uusimaa, ja siitä on erotettu seu- raavat seurakunnat: Sipoo (Helsingin pitäjä, Helsinki, Arkkitehti C.L. Engelin ruutukaava-alue vuodelta 1832 on Nurmijärvi, Tuusula ja Kerava), Pernaja (Pyhtää, Ruotsin- ollut yksi Suomen merkittävimmistä empiren suunnittelu- pyhtää, Elimäki, Anjala, Lapinjärvi, Artjärvi, Myrskylä, Lil- periaatteiden ja -ihanteiden mukaan toteutetuista asema- jendal ja Loviisa), Mäntsälä, Monninkylä (ts. Askola), Savi- kaavoista. Alkuperäisestä kaavasta on säilynyt korttelijako, joki (ts. Pukkila) ja Pornainen. yhtenäisiä katunäkymiä sekä yksittäisiä merkittäviä raken- nuksia. Vanhin rakennuskanta muodostuu 1840- ja 1850- Isonvihan jälkeen solmitussa Uudenkaupungin rauhassa luvuilla rakennetuista yksikerroksisista, empiretyylisistä 1721 Viipuri menetettiin Venäjälle ja Viipurin hiippakun- rakennuksista. Empirekaupunginosan merkittävimmät nan piispanistuin siirrettiin tuomioseurakunnaksi muutet- julkiset rakennukset ovat 1800-luvun puolessavälissä tuun Porvooseen. Porvoon kirkosta tuli tuomiokirkko rakennettu Porvoon lyseo ja 1890-luvulla rakennetut torin 1723 ja Porvoosta tuli hiippakunta- ja lukiokaupunki. varrelle rakennettu kaupungintalo sekä kuurojenkoulu.

1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuolella Porvoon kaupun- Historialliset tielinjaukset ovat suurelta osin edelleen käy- ki oli Porvoon läänin hallintokeskuksena. tössä. Porvoonjoki on muodostanut vanhan kulkureitin sisämaahan Hämeeseen ja sen jokisuuhun on syntynyt Porvoon maisemalle ominaisia ovat luode-kaakko - kauppapaikka. Porvoon varhaiskeskiaikainen linnanmäki suuntaiset jokilaaksot viljelymaisemineen sekä kunnan on valvonut liikennettä. Keskiaikaisperäinen Suuri rantatie eteläosassa oleva laaja rannikko- ja saaristovyöhyke man- Turusta Viipuriin kulkee kunnan läpi. tereen puolelle työntyvine syvine merenlahtineen. Uudempiin maanteihin lukeutuvat Helsinki-Porvoo - Porvoonjokilaakson, Mustijokilaakson ja Ilolanjokilaakson maantie vuodelta 1935 sekä Porvoo-Mäntsälä -tie. Kun- maaperä on viljelykelpoista savea, mistä johtuen varhaisin nan halki lounais-koillissuunnassa kulkeva Porvoon moot- asutus on sijoittunut jokilaaksojen reunoille. Laakeina toritie rakennettiin 1970-luvulla. Tieverkosto on uudem- suurmuotoina maisemassa tulevat esiin Porvoonjokilaak- paa myös kaupungin keskustan liepeillä ja uusilla teolli- son ja Ilolanjokilaakson suuntaiset harjujaksot. Rannikko- suusalueilla. Porvoon sisäsatama sijaitsee joenrannassa, vyöhykkeellä ja saaristossa maaperä on suurelta osin syväsatama Tolkkisissa. Rautatieyhteys Keravalta valmistui kalliota ja moreenia ja savimaat sijaitsevat kapeampina 1870-luvulla. vyöhykkeinä. Werner Söderström Oy:n kirjapainon perustaminen vai- Porvoon pitäjässä oli jo keskiajalla runsaasti kartanoita. kutti merkittävästi Porvoon kehitykseen 1800-luvun lopul- Ruotsin vallan loppukaudella niitä oli jo nelisenkymmentä. la. Muu teollinen toiminta on liittynyt lähinnä saha-, ko- Porvoossa on eniten kartanoita Suomen kunnista. Histo- nepajateollisuuteen sekä laivanrakennukseen. Sahateolli- riallisesti ja maisemallisesti merkittäviä ovat esim. Ströms- suuden merkittävimpiä edustajia ovat olleet Hamari ja berg, Stensböle, Kiiala, Boe, Treksilä, Sannainen, Haikko, Tolkkinen. Uudempaa teollisuutta edustaa öljynjalostus. Kulloo, Sannäs, Jakari, Strömsberg. Osa kartanoista on siirtynyt matkailu- ja koulutuskäyttöön. Porvoo on ollut myös merkittävä kulttuurikaupunki, jossa ovat vaikuttaneet 1800-luvulla mm. kansallisrunoilija J. L. Porvoossa on poikkeuksellisen paljon (noin 100) keski- Runeberg, kuvataiteilija Albert Edelfelt ja kuvanveistäjä ajalta periytyviä kyliä. Keskiaikaiset kylätontit erottuvat Ville Vallgren. edelleen maisemasta asuttuina. Nykyinen kylärakenne on useimmiten peräisin jakotoimitusten ajalta 1800-luvulta ja Porvoon saaristossa on säilynyt merkittäviä rakennettuja 1900-luvun alusta. Kylissä on säilynyt runsaasti 1800- ympäristöjä. Emäsalossa ja Vessölandetissa on vanhojen luvun rakennuskantaa, mutta rakennuksia on monin pai- maanteiden varrella säilynyt runsaasti omaleimaista kylä- koin uudistettu. Uudisrakentaminen on keskittynyt Por- asutusta mm. Bengtsbyssä, Sondbyssä ja Londbölessä. voon kaupungin alueelle ja sen lähiympäristöön sekä Kylät ovat säilyttäneet hyvin perinteisen, tiiviin luonteen- rantavyöhykkeille. sa. Porvoon läntisten ulkosaarten Onaksen, Pirttisaaren ja Söderskärin historia ja asutus liittyvät luotsaustoimintaan. Porvoo on yksi Suomen kuudesta keskiajalla perustetusta kaupungista. Suomen toiseksi vanhin kaupunki perustet- Söderskärin majakkayhteisön rakennukset ja viereisellä tiin vuonna 1346 Porvoonlahden perukkaan, jossa Suuri saarella sijaitseva luotsiasema muodostavat kokonaisuu- rantatie ylittää Porvoonjoen. Kaupungin pohjoispuolella den, jossa korostuvat merenkulun virkamiesyhteisölle on varhaiskeskiaikainen Porvoon Linnamäki. Vanhassa tyypilliset piirteet, merellisyys ja eristyneisyys. Porvoossa on hyvin säilynyt keskiaikainen asemakaava, katuverkosto ja tonttirakenne. Aluetta leimaavat keskiai- kainen kivikirkko, torit, julkiset rakennukset, jokirannan makasiinirivistö ja kapeiden kadunvarsien tiiviisti rakenne-

84

PORVOON VANHAA KAUPUNKIA JA EMPIREKES- KUSTAA YMPÄRÖIVÄ KAUPUNKIRAKENNE Id: 20992 Aluetyyppi: Kaupunkiympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Porvoon kaupunki on rakentunut historiallisesti merkittä- vän Linnamäen kaakkoispuolelle 1300-luvulta lähtien. Vanhin kaupunkiasutus sijaitsee Porvoonjoen suulla pai- kassa, jossa keskiajalta periytyvän Suuren Rantatien linja- us ylittää joen.

Porvoon vanhakaupunki ja nk. empirekaupunginosa Por- voonjoen itärannalla kuuluvat valtakunnallisesti merkittä- viin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Niiden itäpuo- lella levittäytyvä, 1900-luvun alusta lähtien kehittynyt kaupunkirakenne sisältää hyvin säilyneitä ja kaupunkiku- Myllymäen asuinalue rakennettiin vuoden 1915 kaavan mu- vallisesti eheitä kortteleita, jotka pohjautuvat pääosin kaan. Maamerkkinä on julkisen rakennuksen paikalle sijoitettu arkkitehtitoimisto Jung&Jungin puutarhakaupunki ideolo- vesitorni. giaa soveltavaan kaavaan vuodelta 1915 (vahvistettu 1930). Vanhankaupungin pohjoispuolelle, Pappilanmäel- le, sijoittunut rakennuskanta on puolestaan vanhempaa. Myllymäen itäpuolen leveä puistovyöhyke sekä suoralin- jaiset Antinmäenkatu ja Käsityöläisenkatu on rakennettu Pappilanmäki on rakentunut vapaamuotoisesti entisen Jung&Jungin kaavan mukaan. Kaupunkikuvallisesti yhte- kaupunginrajan taakse tuomiorovastin maille 1700-luvulta näinen katujen eteläpuolinen vyöhyke koostuu 1920- lähtien. Suuren Rantatien vanhan linjauksen varrella sijait- luvulla rakennetuista satula- ja mansardikattoisista omako- seva, mittakaavaltaan yhtenäinen alue koostuu ajallisesti titaloista, jotka sijaitsevat melko tiiviisti ja rajautuvat ka- kerroksellisesta rakennuskannasta. Alueen vanhimmat tuihin. Kortteleiden keskiosissa ovat puutarhat piharaken- rakennukset ovat runkosyvyydeltään suhteellisen kapeita, nuksineen. Jernbölentiehen rajautuva katujen pohjoispuo- yhden huoneen levyisiä mökkejä. Niihin lukeutuu vuoden li rakennettiin kaavan pohjalta 1940- ja 1950-luvuilla. 1760 kaupunkipalolta säästynyt asuinrakennus osoittees- sa Vanha Kuninkaantie 1. 1800-luvun puolivälin empire- tyyliä edustavat mm. käräjätalo (1854) ja entinen koulu- rakennus. Pappilanmäen hirsirakenteiset asuinrakennuk- set on sijoitettu maastoa myötäillen ja ne sijaitsevat usein väljillä puutarhatonteilla. Aluetta leimaavat myös kapeat kujat ja kiviaidat. Säännönmukaisemman katumiljöön muodostavat Käräjätalontien varrella olevat jälleenraken- nuskauden 1 ½-kerroksiset asuinrakennukset. Alueen alkuperäinen henki on säilynyt uudisrakentamisesta ja katuverkostoa koskeneista muutoksista huolimatta.

Pappilanmäen itäpuolella sijaitseva Myllymäen asuinalue on rakennettu pääosin 1900-luvun alkupuolella arkkitehti- toimisto Jung&Jungin kaavan mukaan. Alueen lounaisim- mat korttelit lautavuorattuine omakotitaloineen on raken- nettu kuitenkin jo ennen kaavan valmistumista 1910- Suoralinjaisen Antinmäenkadun eteläosassa on 1920-luvulla luvulla. Rinteeseen sijoitettu Myllymäki osoitettiin kaavas- rakennettuja omakotitaloja. sa työläisten omakotialueeksi. Alueen rakenne – kortte- leiden muoto, puistot ja tiestö – on hyvin säilynyt. Puisto- vyöhykkeet ja maastoa myötäilevät kadut jakavat tonttiri- Vuoden 1905 suurlakon jälkeen työläisille rakennettu vistöjä. Asuinrakennukset sijaitsevat vuoroin kadun, vuo- Tarmolan alue Werner Söderströmin kadun itäpuolella roin puiston laidassa. Rakennukset noudattavat 1920- sisällytettiin Jung&Jungin kaavaan. Ilolantien ja Veckjär- luvun klassismin ihanteita jyrkkine satula- tai mansardikat- ventien rajaamaan Tarmolaan oli rakennettu 1900-luvun toineen ja lautavuorauksineen. Osalle taloista on tehty alkuvuosina 11 kuusihuoneista taloa. Mannerheiminka- kuitenkin julkisivuja muuttaneita peruskorjauksia ja laa- dun ja Jakarinkadun varrella sijaitsevat 1920-luvun man- jennuksia. Joukossa on myös 1950-luvun 1 ½-kerroksisia, sardi- ja satulakattoiset omakotitalot puutarhoineen muo- rapattuja omakotitaloja ja myöhempiä uudisrakennuksia. dostavat nykyisin Tarmolan eheimmän ja parhaiten säily- Mäen korkeimmalla kohdalla, puistoakselin päätteenä, neen kokonaisuuden. sijaitsee vesitorni alkuperäisessä kaavassa julkiselle raken- nukselle osoitetulla paikalla.

85

Jakarinkadun asuinrakennuksia Tarmolasta. Joonaanmäen alue koostuu 1920-luvulla rakennetuista huvila- maisista, lapsiperheille tarkoitetuista asuinrakennuksista. Näky- mä Huvilakadulta. Jung&Jungin kaava on toteutunut Mannerheiminkadun eteläpuolella katuverkoston osalta. Sibeliuksenbulevardi hyvin säilyneine puurivistöineen ja 1930-luvun kaksiker- Jungin&Jungin kaavan mukaisesti rakennetun urheiluken- roksisine satula- ja aumakattoisine asuinrakennuksineen tän pohjoispuolella sijaitsee Soturikylä, joka rakennettiin muodostaa ehjän katumiljöön myös rakennusten osalta. 1940-luvun alussa ruotsinkielisille sotainvalideille. Alkupe- Sibeliuksenbulevardin päätteenä on Joonaanmäen enti- räisessä kaavassa vuokra- ja liikerakennuksille osoitetuille nen työläisten asuinalue, joka tarkoitettiin lapsiperheille. tonteille sijoitettiin kaikkiaan 19 asuinpientaloa tyyppipii- Jyrkkään rinteeseen rakennettu alue muodostuu kolmesta rustusten mukaisesti. Hyvin säilynyt ja kaupunkikuvallises- pitkittäiskadusta, keskellä rinnettä nousevasta puistoakse- ti yhtenäinen kokonaisuus koostuu pienistä satulakattoi- lista ja kahdesta rinteen suuntaisesta korttelipuistosta. sista asuinrakennuksista ja niihin liittyvistä osittain muut- Väljillä tonteilla sijaitsevat yhdelle tai useammalle perheel- tuneista hyötypuutarhoista. Tontit rajautuvat katujen var- le tarkoitetut hirsitalot rajautuvat Myllymäen tavoin vuo- sien yhtenäiseen hoidettuun pensasaitaan. Tyyppitalot roin katuun vuoroin puistoon. Joonaanmäen 1920- ja rakennettiin tiettävästi ruotsalaisten lahjoitusvaroin ja 1930-luvuilla rakennetut huvilamaiset asuinrakennukset ruotsalaisten standardien mukaan. Vastaavia asuinalueita ovat erittäin hyvin säilyneitä. Niiden tyylipiirteissä on rakennettiin samana aikana muuallekin Suomeen kuten nähtävissä jugendin ja 1920-luvun klassismin vaikutteita. Tammisaareen. Ylärinteessä, Puutarhakadun itäpuolella on 1960-luvulla rakennettujen matalien omakotitalojen rivistö.

Soturinkylän asuinpientalot rakennettiin tyyppipiirustusten mu- kaan. Sibeliuksenbulevardi hyvin säilyneine puukujineen ja kaksiker- roksisine asuintaloineen. Jälleenrakennuskaudella, 1940-luvun lopulla ja 1950- luvun alussa, kaupunkia laajennettiin voimakkaasti. Kau- punkia ympäröiville entisille pelloille ja metsän rinteisiin sijoitettiin useita omakotitaloalueita tyyppitaloineen ja suurine hyötypuutarhoineen, jotka mahdollistivat kotitar- veviljelyn. Pientaloalueilla sovellettiin sotien jälkeen Suo- men Arkkitehtiliitossa kehiteltyä omatoimirakentamiseen

86

soveltuvaa tyyppitaloa, joka oli syntynyt vastaamaan Empirekeskustan eteläpuolella olevat alueet ovat raken- asuntopulan ja ankaran tarvikepulan aiheuttamaan haas- tuneet osittain Jung&Jungin kaavan mukaisesti. Vuoden teeseen. 1 ½-kerroksinen satulakattoinen omakotitalo- 1930 kaavaa noudattavat parhaiten katulinjaukset ja Au- tyyppi yleistyi laajemminkin Suomen maaseudulla ja esi- nelan pääosin 1960-luvulla rakennettu huvilamainen kau- kaupungeissa. Nk. rintamamiestaloissa kaikki asuintilat punginosa. sijoitettiin yhden savupiipun ympärille.

NÄSIN PIENTALOALUEET Parhaiten säilyneisiin jälleenrakennuskauden alueisiin kuuluu Tarmolan kaakkoispuolella oleva Velkalan omako- Id: 21021 tialue, joka palstoitettiin Jun&Jungin kaavan mukaan. Aluetyyppi: Kaupunkiympäristö Ruutukaavaan perustuvan Velkalan eteläpuolella on säi- Arvotus: maakunnallisesti arvokas lynyt yhtenäinen 1950-luvun loppupuolella rakennettu asuinaluealue, jolle omaleimaisen ilmeen antavat kaartu- Porvoon kaupungin lähiympäristöön rakennettiin useita vat kadut, 1 ½-kerroksiset omakotitalot ja suuret puutar- jälleenrakennuskauden omakotialueita 1940-luvun lopulla hat. ja 1950-luvun alussa. Niihin kuuluu keskustan länsipuolel- la sijaitseva Näsin omakotialue, joka on säilynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan. Alue sijoitettiin metsäiseen rinteeseen vuonna 1935 valmistuneen Helsinki-Porvoo - tien molemmin puolin. Näsin alueella asuinrakennukset sijaitsevat suurehkojen puutarhatonttien etureunassa talousrakennusten sijaitessa tonttien takaosassa.

Velkala palstoitettiin jälleenrakennuskauden asuintaloille ja hyötypuutarhoille vuoden 1915 kaavaan pohjautuen. Näkymä Turkkurinkadulta.

Hyötypuutarha-ajattelu näkyy vielä vuonna 1957 kaavoi- tetussa ja 1960-luvulla rakennetussa Pihlajatien ympäris- tön omakotialueessa, jolle tyypillistä ovat matalammat Porvoo-Helsinki -tien länsipuolinen osa Näsin pientaloaluetta. yksikerroksiset omakotitalot ja ilmeeltään yhtenäinen katutila. Alueella sovellettiin sotien jälkeen Suomen Arkkitehtilii- tossa kehiteltyä omatoimirakentamiseen soveltuvaa tyyp- pitaloa, joka oli syntynyt vastaamaan asuntopulan ja an- karan tarvikepulan aiheuttamaan haasteeseen. 1 ½- kerroksinen satulakattoinen omakotitalotyyppi yleistyi laajemminkin Suomen maaseudulla ja esikaupungeissa. Nk. rintamamiestaloissa kaikki asuintilat sijoitettiin yhden savupiipun ympärille.

Pihlajatien ympäristön omakotiasutusta. Lokkitien yksikerroksiset omakotitalot 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta.

87

Aallon kaavaluonnos perustui alueen luonnonmuotojen taitavaan hyväksikäyttöön ja kansainvälisen funktionalisti- sen kaupunkisuunnittelun perinteiden soveltamiseen suomalaiseen maisemaan. Lähtökohtana suunnittelulle oli oletettavasti suomalaiseen kerrostalorakentamiseen juur- tunut funktionalismin ajatus valoisuudesta, terveellisyy- destä ja luonnonläheisyydestä. Umpikortteleiden sijaan kerrostalot sijoitettiin ilmavasti ja liikennejärjestelyt erotet- tiin asuinpihoista selkeästi. 1950-luvulta alkaen yleisty- neessä lähiörakentamisessa luonto oli tärkeässä osassa alueiden suunnittelussa. Rakentamista tiivistämällä pyrit- tiin säilyttämään laajempia alueita luonnontilassa ja säilyt- tämään asuinalueiden keskelläkin yhteys luontoon.

Rakennusliike Hakan rakentamat kerrostalot ovat ajalleen Pientaloja Rintamamiehentien varrella. tyypillisiä elementtitaloja. 6-8-kerroksiset tornitalot ja 3-6- kerroksiset lamellitalot on rakennettu pääasiassa 1970- Näsin omakotialuetta täydennettiin 1960- ja 1970-luvuilla luvun alkupuolella. Alueen keskellä on matala tasakattoi- kaupungingeodeetti Sigurd Slätiksen vuonna 1958 laati- nen ostoskeskus. Ympäristöä on täydennetty mm. uudella man asemakaavan mukaan pientaloilla ja talousrakennuk- palvelukeskuksella ja koulurakennuksella. silla.

GAMMELBACKAN KERROSTALOLÄHIÖ Id: 21024 Aluetyyppi: Esikaupunkiympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Gammelbackan kerrostalolähiö sijaitsee Porvoon keskus- tan lounaispuolella, entisen maalaiskunnan alueella. Lähi- ön rakentaminen liittyy Porvoon maalaiskunnan 1960- luvulta alkaneeseen teollistumiseen. Nesteen Sköldvikin öljynjalostamon tuli työvoimaa ympäri maata ja väestön- kasvu oli nopeaa. Porvoon rakennettujen alueiden laaje- neminen oli osa suomalaisen yhteiskunnan suurta raken- nemuutosta: palvelualat ja teollisuus vetivät väkeä kau- punkeihin maaseudun merkityksen vähentyessä. Ostoskeskus sijaitsee alueen keskellä.

1980-luvun loppupuolella alueella aloitettiin pilottiprojek- tina nk. lähiöparannus, jossa kerrostalojen julkisivuja muu- tettiin mm. parvekkeiden lasituksilla, julkisivupintojen maalauksilla ja rakentamalla yksiöille omat parvekkeet. Lisäksi tehtiin pihajärjestelyjen muutoksia ja sisätilojen peruskorjauksia.

Gammelbackan kartanon puistoa on säilynyt alueen ete- läreunassa.

HAIKON KARTANO JA EDELFELTIN KULTTUURIMAI- SEMA Gammelbackan elementtirakenteisia kerrostaloja 1970-luvun puolivälistä. Id: 20845 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Kerrostalolähiö rakennettiin puretun Gammelbackan kartanon entisille pelloille ja kallioisille kukkuloille. Alvar Haikon kartano sijaitsee Porvoon lounaispuolella Haik- Aalto laati Gammelbackaan viuhkamaisen lamelli- ja pis- koonselän länsirannalla. Kartanorakennukset sijaitsevat tetaloista koostuvan kaavaluonnoksen vuonna 1970. moreeni- ja kallioselänteen reunassa, mereen jyrkästi Toteutunut kaava pohjautuu löyhästi tähän suunnitel- laskevassa rinteessä. Kartanon vanha päärakennus paloi maan. vuonna 1910. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuo-

88

sina 1911-14 professori Armas Lindgrenin suunnitelmien mukaan. Suurikokoinen, rapattu rakennus edustaa nk. modernia monumentaalityyliä. Rakennuksen kolmikerrok- sista kuutionmuotoista keskiosaa reunustaa kaksi kaksi- kerroksista siipeä. Kartanoa ympäröi merenrantaan las- keutuva puisto, jonka koillisreunalla on kulttuurimaise- maan kuulumaton, 1970-luvulla rakennettu suurikokoinen elementtirakenteinen kongressi- ja kylpylärakennus.

Edelfeltin ateljee vuodelta 1883. Taustalla ammattikoulun ra- kennuksia

Edelfeltin ateljeen eteläpuolella ovat suurikokoiset am- mattikoulun rakennukset. Entiset pellot kartanon ja atel- jeen välillä on muutettu tiiviisti rakennetuiksi asuinalueik- si.

Armas Lindgrenin suunnittelema Haikon kartanon päärakennus KULLOON KARTANO valmistui vuonna 1914. Id: 20864 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Meren rannassa, kartanon eteläpuolella sijaitsee taide- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas maalari Albert Edelfeltin kesäasuntona vuosina 1880- 1905 ollut hirsirakenteinen huvilarakennus, joka siirrettiin Vuonna 1613 perustettu Kulloon kartano (alkujaan Sten- nykyiselle paikalleen Sipoosta. Satulakattoisen puuraken- kulla) sijaitsee Porvoon lounaisosassa, keskiaikaisperäisen teisen huvilan nykyinen asu on vuonna 1969 sattuneen Kulloon kylän eteläpuolella. Korkealla mäellä sijaitseva tulipalon jälkeiseltä ajalta. Huvilan ympäristössä on säily- päärakennus on puutarhan ympäröimä. Klassistinen, val- nyt vanhaa puustoa ja lehtipuukuja. Edelfelt rakennutti keaksi rapattu päärakennus on rakennettu vuosina 1912- itselleen huvilatontin pohjoisrinteeseen ateljeerakennuk- 14 kartanon silloisen omistajan, arkkitehti C. Frankenha- sen vuonna 1883. Satulakattoinen, kattoikkunallinen atel- euserin piirustusten mukaan. Kaksikerroksisen pääraken- jee on ollut museona vuodesta 1951 lähtien. nuksen julkisivua jäsentävät nurkkapilasterit. Korkean säterikaton katteena ovat harvinaiset, mustiksi poltetut kattotiilet.

Villa Edelfelt.

Kulloon kartanon päärakennus vuodelta 1914.

Kartanoalueella on useita hyvin säilyneitä hirsirakenteisia talousrakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta. 1900-luvun

89

alussa rakennettuihin rakennuksiin lukeutuvat mm. talli, työväenasuinrakennus ja nk. maitokamari.

Liiketilaksi muutettu tiilirakenteinen entinen tallirakennus.

Hyvin säilyneeseen ja hoidettuun pihapiiriin kuuluu useita pu- namullattuja talousrakennuksia ja työväen asuinrakennuksia. MUSTIJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA Id: 20834 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Mustijokilaakso kuuluu ensimmäisiin ruotsalaisten uudis- asukkaiden asuttamiin alueisiin Porvoossa. Jokilaakson kylät muodostuivat viljelykseen raivattujen savi- ja hiesu- maiden äärelle keskiajan loppuun mennessä. Moreeni- ja kallioharjanteille sijoittuneet Tyysterin, Treksilän, Karlebyn ja Åminsbyn kylät muodostavat pohjois-eteläsuuntaisessa jokilaaksossa suurmaisemakokonaisuuden, jota hallitsevat mutkittelevaan jokeen rajautuvat viljelyalueet. Helsinki- Pietari -moottoritie halkaisee maiseman lounaiskoillis- suunnassa.

Jokilaakson rakennuskanta koostuu Treksilän (Drägsby), Karlebyn ja Brasaksen kartanoista sekä pienemmistä tila- Kartanon talousrakennuksia. keskuksista, jotka sijaitsevat keskiaikaisperäisten kylätont- tien läheisyydessä. Joen itärannalla sijaitsevaan Treksilän Kapea Kulloonjoki laskee mereen kartanon eteläpuolella. kartanokokonaisuuteen kuuluu puiston ympäröimä kaksi- Rakennuskokonaisuuden koillispuolella sijaitsevat joen- kerroksinen päärakennus sekä useita 1800-luvun lopulla varren vanhat pellot on muutettu golfkentiksi. Lounais- ja 1900-luvun alussa rakennettuja talousrakennuksia. koillissuuntainen moottoritie kulkee kartanon pohjoispuo- Hirsirakenteinen, aumakattoinen päärakennus on valmis- litse. tunut 1820-luvulla, mahdollisesti C.L. Engelin suunnitte- lemasta kunnostuksesta vuosilta 1920-21.

Kaspersbacka (entinen Karleby gård) sijaitsee joen länsi- rannalla, moottoritien välittömässä läheisyydessä. Entisen säterirusthollin hyvin säilynyt tiivis rakennuskokonaisuus koostuu kolmesta asuinrakennuksesta sekä useista talous- rakennuksista, joihin lukeutuvat mm. suuri kivinavetta, kivikellari, lato ja paja. Keskeissalityyppinen, yksikerroksi- nen päärakennus on peräisin 1880-luvun alusta. Vaaka- vuorattua päärakennusta on myöhemmin laajennettu molemmista päistään. Muut asuinrakennukset ovat 1880- ja 1920-luvuilta.

90

Karlebyn keskiaikaisperäisellä kylätontilla sijaitseva Kaspers- backan pihapiiri. Nybackan entinen sotilasvirkatalo sijaitsee maisemallisesti näky- vällä paikalla Åminsbyn kylässä. Kiialan kartanoon 1700-luvun alussa kuulunut Brasaksen kartano sijaitsee Karlebyn eteläpuolella, Mustijoen itäran- Maisemakokonaisuuden pohjoisosassa sijaitseva Tyysterin nalla. Kartanon yksikerroksinen, satulakattoinen päära- koski liittyy kiinteästi seudun teollisuushistoriaan. Koskes- kennus on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1879 sa on ollut 1700- ja 1800-luvuilla useita myllyjä sekä va- Helsingistä. Entiseen kaupunkitaloon liitettiin vuonna nuttamo ja sirkkelisaha. Kosken partaalle rakennettiin 1907 matalampi keittiösiipi. Hyvin säilyneeseen kartano- Porvoon maalaiskunnan ensimmäinen vesivoimalla säh- ympäristöön kuuluvat hoidettu luonnonpuisto sekä pää- köä tuottava sähkölaitos vuonna 1913. Koskimaiseman rakennuksen itäpuolella sijaitseva talouspiha, jossa ovat vanhimmista kerrostumista ovat säilyneet viimeistään kaksi työväen asuinrakennusta, luonnonkivirakenteinen 1700-luvulta peräisin oleva tielinjaus sekä vuonna 1915 navettarakennus ja luonnonkivirakenteinen viljamakasiini rakennettu, seudun vanhimpiin lukeutuva betonisilta. vuodelta 1903. 1700-luvun lopun rakennuskannasta ovat Kosken partaalla sijaitsee melko huonokuntoinen entinen säilyneet entinen paritupatyyppinen päärakennus, luhtiait- myllärintupa 1800-luvun alusta. ta ja viljamakasiini (1777).

Brasaksen tilalle johtava lehtipuukuja ja luonnonkivirakenteinen Tjusterbyssä Mustijoen ylittää betonisilta, joka on rakennettu viljamakasiini vuodelta 1903. vuonna 1915.

Åminsbyn kylän asutus on sijoittunut joen molemmin puolin lähellä jokisuuta. Maisemallisesti näkyvällä paikalla ALI-VEKKOSKEN JA YLI-VEKKOSKEN KYLIEN KULT- sijaitseva Nybacka on entinen kapteenin virkatalo. Ny- TUURIMAISEMA backan aumakattoinen, yksikerroksinen päärakennus on 1700- tai 1800-luvulta peräisin. Viljelysten ympäröimän Id: 20861 Grejsin tilan päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1700- Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas luvulta. Satulakattoisen, yksikerroksisen hirsirakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin 1900-luvun kunnostuksista. Yli- ja Ali-Vekkosken keskiajalta peräisin olevat kylät sijait- Grejsin pihapiiriin kuuluvat lisäksi 1800-luvulla rakennetut sevat Porvoon länsiosassa Mustijoen varrella. Kylien van- luhtiaitta, navetta, sauna sekä tupamainen asuinrakennus. hin asutus palautuu kivikauteen, mistä kertovat Väster-

91

kattronsin ja Norråkernin asuinpaikkalöydöt Ali- tijoen ylittävä luonnonkivirakenteinen silta Bolla Bro Vekkosken laajan peltoaukean reunoilla. Etelässä aina 1900-luvun alusta. Sillan lähiympäristölle antaa leimansa Mickelsbölen kylään asti ulottuvan peltoaukean itäreunal- korkea valkoiseksi rapattu myllyrakennus vuodelta 1934. la olevilla metsäisillä kukkuloilla sijaitsee lisäksi kaikkiaan Nelikerroksinen vehnämylly edusti valmistuessaan erittäin kuusi pronssikautista kalmistoa. modernia tekniikkaa.

Ali-Vekkosken vanhin kyläasutus on sijoittunut kallioiselle kumpareelle joen etelärannalla. Vuonna 1560 kylässä oli 12 tilaa. Peltojen ympäröimä kylämäki erottuu edelleen hyvin maisemassa. Maatilojen pihapiireistä ja muista asuinrakennuksista koostuva kylämäen nykyinen raken- nuskanta on pääasiassa 1900-luvulta peräisin.

Myllyrakennus (1934) sijaitsee paikassa jossa Mustijoki ja Suu- ren rantatien linjaus yhtyvät.

Yli-Vekkosken kylän halki kulkevan rautatien varrella on säilynyt oletettavasti 1900-luvun alussa rakennettu yksi- kerroksinen, satulakattoinen pieni asemarakennus. Kylän pääasiassa maatiloista koostuva rakennuskanta on eri- Ali-Vekkosken keskiaikaisperäinen, peltojen ympäröimä kylämä- ki. ikäistä. Rakennukset sijaitsevat melko etäällä toisistaan. Mustijoen pohjoispuolella sijaitsevat maatilat liittyvät maisemallisesti Ali-Vekkosken laajaan peltoaukeaan, joka Viimeistään 1700-luvulta lähtien Ali-Vekkosken asutus on ollut viljeltynä sekä niittyinä viimeistään 1700-luvulta levisi etelämmäksi peltoaukean länsilaidalle vanhan maan- lähtien. tien varteen. Ryhmäkylämäisen asutuksen rakenne on edelleen hyvin nähtävissä. Vaikka rakennuskanta on ky- lässä monin paikoin uusiutunutta, on alueella säilynyt useita vanhimmilta osin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennettuja asuinrakennuksia pihapiireineen, mm. sepän asumus talousrakennuksineen.

Vanha asemarakennus Yli-Vekkoskella.

ANTTILAN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA Id: 20863 Ali-Vekkosken kylän halki kulkee vanha maantie. Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Ali-Vekkosken kylän läpi kulkeva vanha maantie yhtyy pohjoisessa Suuren rantatien linjaukseen, joka kulkee Yli- Anttilan kylän vanhin asutus on sijoittunut Mustijoen Vekkosken kylän halki. Tien risteyksessä on säilynyt Mus- länsirannalla olevan kallioisen mäen kaakkoisreunaan,

92

missä sijaitsevat nykyisin Nygrannin ja Påvalsin tilat. Vuonna 1560 kylässä oli kolme taloa. Viimeistään 1700- luvun lopulta lähtien asutusta tuli myös lännemmäksi, savikkoisen laakson pohjoisreunalle, pellon ja metsän reunavyöhykkeelle. Reunavyöhykkeen nykyinen raken- nuskanta koostuu vaihtelevan ikäisistä rakennuksista, jotka kuuluvat melko harvaan sijoittuneiden maatilojen pihapiireihin. Rakennukset ovat muutamia luhtiaittoja lukuun ottamatta pääosin 1900-luvun kuluessa rakennet- tuja.

Suuren rantatien ja junaradan varressa sijaitseva asemarakennus 1870-luvulta.

Pellon ja metsän reunavöhykkeelle sijoittunutta kyläasutusta.

Nygrann kuuluu reunavyöhykkeen parhaiten säilyneisiin pihapiireihin. Tilan suurikokoinen kaksikerroksinen päära- kennus vuodelta 1892 on satulakattoinen ja hirsirakentei- nen. Muita tilan rakennuksia ovat mm. 1840-luvulla ra- kennettu talli- ja aittarakennus, 1920-luvun tiilirakenteinen Prästbacka sijaitsee lähellä Mustijokea. Päärakennus on 1800- navetta, sauna, riihi ja kivikellari (v. 1793). luvun alusta.

BOEN KARTANO Id: 20846 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Boen kartano sijaitsee viljelysten ympäröimänä Mustijoki- laaksossa Hinthaaran kylän kaakkoispuolella. Vanhin historiallinen kerrostuma alueella on kartanon lounaispuo- lella olevalta kalliolta löydetty rautakautinen hautaraunio. Entisen kruununtilan ensimmäinen omistaja oli 1450- luvulla Petter Rok. Vuonna 1544 kartano otettiin Porvoon Keskiaikaisperäisellä kylätontilla sijaitseva Nygrann. kuninkaankartanon alaisuuteen.

1800-luvulta lähtien kyläasutus täydentyi edelleen käytös- Hyvin säilyneet kartanorakennukset sijaitsevat keskiajalta sä olevan Suuren rantatien varteen rakennetuilla raken- periytyvällä asuinpaikalla, savi- ja hiesumaiden ympä- nuksilla. Viljelymaiseman halki kulkevan maantien varres- röimällä moreeniharjanteella. Vanhan Turku-Viipuri - sa on säilynyt mm. tien suuntaisen radan varressa oleva maantien linjaus kulkee kartanon pohjoispuolitse Musti- asemarakennus 1870-luvulta. Rakennus on nykyisin tiet- jokea seuraillen. Jokeen ja maantiehen rajautuvat pellot tävästi asuinkäytössä. Kylän itäpuolella, lähellä Mustijo- ovat olleet viljelyksessä tai niittyinä viimeistään 1700- kea, sijaitsevat mm. osittain muutettu entinen koulura- luvulta lähtien. Alun perin kartanolle on saavuttu kapeaa, kennus sekä Prästbackan 1800-luvun alusta peräisin oleva koivujen nykyisin reunustamaa tietä pitkin. Kohtisuoraan pihapiiri. maantieltä kartanolle johtaneen sisääntulotien on sittem- min korvannut nykyinen lännempänä sijaitseva tielinjaus.

93

Boen kartano vanhalta Turku-Viipuri -maantieltä nähtynä. Päära- Kartano idästä nähtynä. kennuksen länsipäätyä hallitsee kookas torni vuodelta 1916. Vanhat pellot rajautuvat Mustijokeen. Vasemmalla koivukuja.

Kartanon alun perin yksikerroksinen päärakennus on PIKKUJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA - KAA- aumakattoinen. Kaksipuolinen ristipääty hallitsee raken- RENKYLÄ, VANHAMOISIO, TUORILA nuksen itäpuolta, joka on rakennettu tiettävästi 1800- Id: 20953 luvun puolivälissä. Vaakavuorattua rakennusta on laajen- Aluetyyppi: Kyläympäristö nettu myöhemmin länsipäädystään matalammalla osalla, Arvotus: maakunnallisesti arvokas jolla on yhdistetty tiettävästi 1860-luvulla rakennettu kak- sikerroksinen siipirakennus vanhaan päärakennukseen. Porvoonjokilaaksoon liittyvä Pikkujokilaakso muodostaa Länsipäädyn kookas torni on vuodelta 1916 ja samoin historiallisen ja maisemallisen kokonaisuuden. Kulttuuri- kuin pylväikkö ja eteläjulkisivun lasivilpolakin. maiseman ytimenä ovat keskiajalta lähtien asuttuina olleet kylät viljelyksineen ja niitä yhdistävä tiestö. Porvoosta sisämaahan Mäntsälään ja edelleen Hollolaan jatkuva vanha maantie on peräisin keskiajalta. On mahdollista, että jokea seuraileva tie on polkuna jopa vanhempi kuin Suuri Rantatie.

Alueen vanhin asutus palautuu vasarakirveskulttuurin ajalle (2500-2100 eKr). Vakituinen asutus on alkanut muodostua 1200-luvun puolivälistä alkaen, jolloin ruotsa- laiset uudisasukkaat alkoivat asuttaa seutua. Jokilaakson kylät Kaarenkylä, Vanhamoisio ja Tuorila ovat sijoittuneet joen itärannalla oleville kallio- ja moreenikumpareille, joita ympäröivät viljelykseen jo varhain otetut savimaat. Viet- tävät rinnepellot ovat olleet viljeltyjä kun taas joen penke- reet ovat olleet vanhastaan laidunmaina.

Kartanomäen eteläreuna.

Kartanon talouskeskus sijaitsee päärakennuksen lähiym- päristössä, kukkulan juurella. Hyvin säilyneisiin talousra- kennuksiin lukeutuvat mm. luonnonkivirakenteinen suuri kellari sekä punatiilirakenteiset karjarakennukset tai tallit. Pihapiirissä on säilynyt myös useita pienempiä eri ikäisiä asuinrakennuksia. Uudemmat rakennukset liittyvät oletet- tavasti vuodesta 1927 lähtien kartanolla toimineen Hög- valla seminariumin toimintaan. Nykyisin kartanolla on ratsastustoimintaa, johon liittyy vastikään rakennettu koo- Pikkujokilaakson maisemaa Vanhamoision kylän kohdalla. Asu- tus on sijoittunut kallio- ja moreenikumpareille. kas maneesirakennus rakennuskokonaisuuden eteläpuo- lella. Kaarenkylässä jyrkkäreunainen kiemurteleva jokinotko antaa kylälle maisemallisen erityispiirteensä. Vanha kylä- tontti Valkjärventien risteyksessä on säilyttänyt osan tii-

94

viisti rakennetusta ryhmäkylän luonteestaan. Jakotoimitus- muutamat ovat säilyneet. Entinen kansakoulu vuodelta ten myötä ja vuoden 1948 tulipalon seurauksena Kaaren- 1915 on nykyisin päiväkotina. Kylämäellä sijaitseva enti- kylän rakenne on kuitenkin muuttunut ja asutus on levin- nen kyläkauppa on tyhjillään. nyt kylätontin ympäristöön, pääasiassa pellon ja metsän reunavyöhykkeille.

Holstin tila sijaitsee Kaarenkylän parhaiten säilyneessä osassa vanhalla kylätontilla. Tilan satulakattoinen paritu- patyyppinen päärakennus on 1800-luvun lopulta. Hyvin säilyneessä pihapiirissä on 1800-luvulla rakennettu luh- tiaitta ja vanhaa puustoa. Vanhan Monninkylään johtavan maantien varressa sijaitseva Vilppulan päärakennus edus- taa 1920-luvun klassismia. Vuonna 1928 valmistuneen valkoiseksi rapatun asuinrakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Heikki Siikonen. Vilppulan luhtiaitta on 1800-luvulta ja hirsinavetta vuodelta 1918. Hannulan entinen rusthollitila sijaitsee joen länsirannalla. Tilan pää- rakennus on vanhimmilta osin 1800-luvun alusta. Pihapii- rissä ovat säilyneet luhtiaitta (1857), riihi (1855), ja ki- vinavetta 1890-luvulta. Vanhaa asutusta Kaarenkylän keskustassa.

Vanhamoision kylässä on säilynyt tiiviin ryhmäkylätyypin piirteitä. Kylämäen korkeimmalla kohdalla sijaitsee Grön- kullan kartano (entinen Gammelgård). Keskiaikainen ku- ninkaankartano erotettiin vuonna 1413 ”Vanhasta kunin- kaankartanosta” eli Strömsbergistä. Kruununvirkatalona toimineen kartanon nykyinen yksikerroksinen pääraken- nus on vuodelta 1920. Kaksi sivurakennusta ja kahdek- sankulmainen vesisäiliö ovat 1800-luvulta. Tilaa ympäröi- vät laidunalueet. Kaarenkylään ja Monninkylään johtavan tien vanhin linjaus on kulkenut Grönkullan pihapiirin kaut- ta, ja siitä pohjoiseen erkaneva haara on edelleen paikal- listienä kartanon länsipuolella.

Holstin tila sijaitsee Kaarenkylän itäosassa, jossa on säilynyt kylän perinteistä rakennetta.

Grönkullan tila, entinen Gammelgård, sijaitsee Vanhamoision kylän korkeimmalla kohdalla.

Vanhamoision kyläasutus sijoittui 1700-luvun loppuun mennessä kylämäen etelärinteelle ja Kaarenkyläntien varteen. 1800-luvun aikana asutus laajentui tasangolle Pikkujoen ja sen sivuhaaran tuntumaan. Nykyinen raken- Vilppulan rapattu päärakennus on vuodelta 1928. nuskanta sijaitsee pääasiassa 1800-luvun puoliväliin men- nessä muodostuneilla rakennuspaikoilla. Vanhimpiin ra- kennuksiin kuuluu 1700-luvun loppupuolelta periytyvä Kaarenkylässä on säilynyt osa 1800-luvulla rakennetuista mäkitupa, Raitovaara. Kylän keskellä on säilynyt osittain mäkituvista. Kaarenkyläntien ja Valkjärventien varsilla on huonokuntoinen Lukin tilan pihapiiri, jossa rakennukset ollut lisäksi useita pieniä itsellisten mökkejä, joista vain rajaavat neliömäistä pihaa. Tilan yksikerroksinen satula-

95

kattoinen päärakennus on 1800-luvun loppupuolelta ja sijaitseva kartano muodostaa yksittäisen rakennuskoko- uusittu 1900-luvun alussa. Pihapiiriin kuuluvat luhtiaitta naisuuden. 1700-luvulta, hirsinavetta ja talli 1900-luvun alusta, sekä kanala 1920-luvulta. Kylän eteläpuolella sijaitsee kookas, jyrkkäkattoinen ja rakennustyypiltään harvinainen raittius- seurantalo 1920-luvulta.

Puutarhan ympäröimä rakennuskokonaisuus idästä kuvattuna.

Rakennustyypiltään harvinainen raittiusseurantalo 1920-luvulta. Vanhamoisio. Kartanorakennuksia ympäröi vanha puutarha. Yksikerrok- sinen satulakattoinen päärakennus on vanhimmilta osil- taan 1840-luvulta. Hirsirakenteista vaakavuorattua päära- kennusta on laajennettu myöhemmin. Hyvin hoidettuun pihapiiriin kuuluu useita eri-ikäisiä rakennuksia. Työväen asuinrakennus on 1700-luvulta ja saunallinen asuinraken- nus 1800-luvulta. Päärakennuksen pohjoispuolella sijait- see 1920-luvulla rakennettu kookas hirsi- ja tiilirakentei- nen navettarakennus. Muita tilan rakennuksia ovat mm. pesutupa ja viljamakasiini. Kartanon läpi kulkevan päällys- tämättömän tien linjaus on viimeistään 1800-luvun puoli- välistä.

Vanhan maantien varressa sijaitsevan Lukin tilan päärakennus 1800-luvun loppupuolelta.

Pikkujokilaakson suurmaisematilan etelälaidalla sijaitsevan Tuorilan kylän rakennuskanta on pääosin uudempaa. Nykyinen kyläasutus sijaitsee kuitenkin 1800-luvun puoli- väliin mennessä muotoutuneilla rakennuspaikoilla. Tuori- lan ja Vanhamoision kylien läpi kulkee uudempi Porvoos- ta Mäntsälään johtava kantatie 25:n linjaus.

1840-luvulla rakennettua päärakennusta on laajennettu myö- EEROLAN KARTANO JA YMPÄRÖIVÄ KULTTUURIMAI- hemmin. SEMA Id: 20857 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas ILOLAN KYLÄ JA YMPÄRÖIVÄ KULTTUURIMAISEMA Id: 20871 1700-luvun loppuun mennessä perustettu Eerolan karta- Aluetyyppi: Kyläympäristö no (Eriksdal) sijaitsee Porvoonjokilaakson ja Ilolanjokilaak- Arvotus: maakunnallisesti arvokas son välisellä selänteellä, Eerolanjärven pohjoisrannalla. Maisemallisesti näkyvällä paikalla viljelysten ympäröimänä Ilolan kylä sijaitsee Ilolanjoen ja Suuren rantatien vanhan linjauksen risteämäkohdassa. Alueen vanhimpiin historial-

96

lisiin kerrostumiin kuuluvat kylän pohjoispuolisilta kallioi- rantatien varren rakennuksista parhaiten säilyneisiin kuu- silta mäiltä tehdyt kivikautiset asuinpaikkalöydöt. luu Fasarsin pihapiiri. Tilan yksikerroksinen päärakennus on 1900-luvun alusta, luhtiaitta 1800-luvun puolivälistä ja Keskiajalla kylän asutus sijoittui Postimäelle, missä sijait- riihi vuodelta 1891. Tilalla on useampia talousrakennuk- see nykyisin harvinaisen hyvin säilynyt käsityöläis- ja mäki- sia. tuparakennusten ryhmä 1700- ja 1800-luvun rakennuksi- neen. Tiiviisti rakennettu mäki on saanut nimensä mäen juurella sijaitsevasta Nikuksen tilasta, joka on ollut postiti- lana Ruotsin vallan ajalla (1700-1800 luvuilla). Pienten tupien ja muiden hirsirakenteisten rakennusten pihapiirit ovat säilyttäneet alkuperäisen leimansa pihakoivuineen, niittyineen ja nurmineen. Valtakunnallisesti arvokas ja sosiaalihistoriallisesti merkittävä alue on nykyisin museo- na.

Maiseman pohjoispuolisella mäellä oleva Ilolan kartano 1800- luvun lopulta.

Ilolan postimäki uudemmalta maantieltä nähtynä.

Lundan ja Fasarsin tilat vanhan Turku-Viipuri-tien varrella.

1900-luvun kerrostumiin kuuluvat Ilolanjoen ylittävä puu- silta (1922) sekä kylän itäpuolella sijaitseva seuratalo Sommardal (1933). Maantien varressa, kylän länsipuolella sijaitsee suurikokoinen puusepänverstas vuodelta 1927. Rakennus on ollut aiemmin mahdollisesti kuivaamona. Muut Ilolanjoesta voimansa saaneet 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla rakennetut teollisuuslaitokset (useat myllyt Kylänraittia Postimäellä. ja saha) tuhoutuivat vuoden 1968 tulipalossa.

Jokilaaksossa olevat kylän pellot ovat olleet viljeltyjä vii- meistään 1800-luvun puolivälistä lähtien. 1800-luvun kuluessa kylän asutus laajeni Postimäen ympäristöön mm. Turku-Viipuri-tien varteen sekä kylän pohjoispuoliselle mäelle, jossa sijaitsee Ilolan kartano 1800-luvun lopulta. 1880-luvulla rakennettu kartanon hirsirakenteinen päära- kennus on yksikerroksinen ja satulakattoinen. Myös talli ja navetta ovat hirsirakenteisia. Lisäksi tilalla on säilynyt luhtiaitta, kaksi tupaa sekä tupa ja aitta kauempana met- sässä. Kartanon pihapiirissä on vanhaa puustoa. Suuren

97

Ilolan seuratalo on vuodelta 1933. Sikilän kylämäki lännestä kuvattuna.

Ryhmäkylässä ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan Strängasin ja Sipasin tilat, joiden kaksikerroksiset päära- kennukset ovat 1700-luvulta peräisin. Strängasin suuriko- koinen vaakavuorattu päärakennus on satulakattoinen ja edustaa vauraampien talonpoikaistalojen rakennusperin- nettä. Maatilan talouskeskukseen kuuluvat mm. kolmi- osainen aittarivi vuodelta 1795, lato ja luonnonkiviraken- teinen kellari 1800-luvulta. 1900-luvulla rakennettu karja- rakennus on sijoitettu kylän perinteinen rakenne huomi- oiden pellon ja metsän reunavyöhykkeelle. Sipasin hyvin säilyneeseen pihapiiriin kuuluu vanhan päärakennuksen lisäksi useita hirsirakenteisia punamullattuja talousraken- nuksia kuten 1700-luvulla rakennettu luhtiaitta, 1800- luvulla rakennetut vaja ja paja sekä hirsinavetta.

Puusepänliikkeen rakennus maantien varrella.

SIKILÄN KYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖ Id: 20854 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Porvoon koillisosassa sijaitseva Sikilän kylä on säilyttänyt perinteisen rakenteensa hyvin. Varhaisin, keskiajalta periy- tyvä asutus sijoittui korkealle mäelle, jossa vielä nykyisin- kin on tiiviisti rakennettu kyläkeskusta. Kylän ympäristö on kumpuilevaa maastoa. Pellot sijaitsevat kapeissa savik- koisissa painanteissa. 1800-luvulta lähtien asutus on le- vinnyt kyläkeskustan lisäksi myös peltoja selvästi korke- Strängasin päärakennus 1700-luvun lopulta. ammalla olevalle reunavyöhykkeelle, jossa kulkevat vii- meistään 1800-luvun puolivälistä peräisin olevat kylätiet.

98

Sipasin pihapiirissä on useita 1700- ja 1800-lukujen hirsiraken- Sannäsin kartano ja puutarhaa rajaava portti ovat C.L.Engelin nuksia. suunnittelemia.

Kyläteiden varsilla on useita eri-ikäisiä asuinrakennuksia Kartanon hyvin säilynyt kaksikerroksinen päärakennus on sekä maataloutta harjoittavien tilojen pihapiirejä. Uudis- Axel Gustaf Mellinin rakennuttama ja se valmistui vuonna rakentamisen sijoittuminen noudattelee kylän perinteistä 1837. Empiretyylisen aumakattoisen hirsirakennuksen rakennetta. Asuinrakennusten julkisivuja on kuitenkin suunnitteli arkkitehti C. L. Engel. Talousrakennukset sijait- paikoin muutettu alkuperäisasusta poikkeavalla tavalla. sevat päärakennuksen pohjoispuolella. Pihapiirissä ovat Kylän länsipuolella on säilynyt hirsirakenteinen, satulakat- säilyneet mm. yksikerroksinen aumakattoinen väentupa, toinen ruotsinkielisen kansakoulun rakennus vuodelta satulakattoinen rapattu navettarakennus sekä kiviraken- 1905. teinen rapattu viljamakasiini, joka on todennäköisesti Engelin suunnittelema. Ilolanjokeen rajautuva puisto on istutettu 1800-luvun puolivälissä. Sen nykyinen ulkoasu periytyy 1930-luvun puutarhasuunnitelmasta, jonka piirsi puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Puutarhan portti on En- gelin suunnittelema ja rakennettu 1830-luvulla. Maantieltä katsottuna puutarhaa rajaa korkea kuusiaita. Kartanoko- konaisuutta leimaa nykyisin vanhan tilakeskuksen keskelle vuosina 1973-74 rakennettu elementtirakenteinen koulu- tuskeskus.

Kylän länsipuolella on säilynyt kansakoulurakennus vuodelta 1905.

SANNÄSIN KARTANO JA KREPPELBYN KYLÄYMPÄRIS- TÖ Id: 20838 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas Ilolaan johtavan maantien toisella puolella sijaitseva kartanon viljamakasiini on tiettävästi C.L.Engelin suunnittelema. Ilolanjoen länsirannalla sijaitsee Sannäsin keskiaikaispe- räinen kartano, joka muutettiin säterikartanoksi 1530- luvulla. Nykyiset kartanorakennukset ovat 1800- ja 1900- lukujen kuluessa rakennettuja.

99

Bosgårdin kartano sijaitsee Bosgårdin kylässä, Pikkuperna- janlahden länsipuolella. Moreeniselänteen eteläreunalla olevalla kyläpaikalla on ollut asutusta keskiajalta lähtien. Kyläasutus on keskittynyt itse kartanolle ja sen hajallaan sijaitseville alustalaistiloille. Kylän kapeahkot peltoaukeat ovat olleet viljelyksessä tai niittyinä viimeistään 1700- luvun lopulta lähtien.

Kartanon pihapiirissä sijaitsee 1970-luvun alussa rakennettu koulutuskeskus.

Kartanon eteläpuolella sijaitseva Kreppelbyn kyläkeskus on melko harvaan rakennettu. Kylän asutus on keskittynyt itse kartanolle ja sen hajallaan sijaitseville alustalaistiloille. 1800-luvulta periytyvän maantien ja Ilolanjoen risteykses- sä sijaitsevan kylän parhaiten säilyneitä rakennuksia ovat nuorisoseurantalo Hagaborg vuodelta 1923 (A. Lönn- Bosgårdin kartano lounaasta nähtynä. Kartanolle johtaa 1800- qvist), ulkoasultaan hieman muutettu entinen koulura- luvulla istutettu lehtikuusikuja. kennus vuodelta 1892 ja vanha kauppa- ja asuinrakennus 1900-luvun alusta. Bosgårdin hirsirakenteinen päärakennus on vuodelta 1803. Satulakattoista rakennusta korotettiin poikkipäädyl- lä 1890-luvulla. Puutarhan ympäröimän rakennuksen nykyinen puuleikkauksin koristeltu uusrenessanssiasu on samalta ajalta peräisin. Kartanokokonaisuuteen kuuluu lisäksi 1700-luvulla rakennettu ja myöhemmin uudistettu asuinrakennus, viljamakasiini ja konttorirakennus 1800- luvulta sekä 1880-luvulla rakennetut talli ja navetta. Piha- piirissä on myös uudempia talousrakennuksia. Kartanolle johtaa 1800-luvun puolivälissä istutettu lehtikuusikuja. Myös muu puusto tilalla on huomattavan vanhaa.

Kreppelbyhyn ja Ylikeen johtavan maantien varressa on säilynyt entinen kengittäjänpuustelli Grönings. 1700-luvun lopulta periytyvässä päärakennuksessa on myöhempiä laajennusosia. Päärakennus ja luhtiaitta on siirretty Bos- gårdin kartanolta nykyisille paikoilleen 1840-luvulla. Grö-

Maisemallisesti näkyvällä paikalla sijaitseva seuratalo Hagaborg ningsin pihapiiriin kuuluu lisäksi hirsirakenteinen, satula- vuodelta 1923. kattoinen tallirakennus 1800-luvulta.

Kylää ympäröivät pellot ovat olleet viljeltyinä tai niittyinä viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Peltomaiseman eteläreunalla sijaitseva Lassasin tila on entinen Sannäsin kartanon torppa 1800-luvun puolivälistä. Sen pihapiirissä on säilynyt vanhoja talousrakennuksia kuten riihi ja kaksi aittaa.

BOSGÅRDIN KARTANO JA KYLÄYMPÄRISTÖ Id: 20833 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

100

nuksia 1700- ja 1800-luvuilta sekä työväen asuinrakennus vuodelta 1893. Tilalla on säilynyt myös vanhaa puustoa.

Entinen kengittäjän puustelli Grönings sijaitsee kartanon lou- naispuolella vanhan maantien varressa.

Kylämäen asutusta.

EPOON KYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20856 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Epoon kylä sijaitsee Porvoon itäosassa vanhojen maan- teiden risteyksessä. Kylän ympäristö on kumpuilevaa maastoa. Kylän pellot sijaitsevat savikkoisissa painanteissa kallioisten mäkien lomassa. Suuri osa nykyisistä pelloista on ollut viljeltyinä tai niittyinä 1700-luvun lopulta lähtien. Peltoalaa on sittemmin myös laajennettu.

Entinen rusthollitila Hommas.

Kylämäen länsipuolella olevalla mäellä on säilynyt pie- nempiä mökkimäisiä asuinrakennuksia, joista vanhimmat lienevät 1800-luvulla rakennettuja. Samalla mäellä sijait- see myös ruotsinkielisen kansakoulun yksikerroksinen aumakattoinen koulurakennus. Kylän itäpuolella on säily- nyt mansardikattoinen seuratalo Bygdebo vuodelta 1927.

Epoon keskiajalta periytyvä kylätontti lännestä kuvattuna. Kylä- mäen läpi kulkee vanha maantie.

1500-luvulta periytyvä kyläasutus on sijoittunut kallioiselle mäelle, jossa vielä nykyisinkin on melko tiivistä kyläasu- tusta. Kylämäen rakennukset ovat pääasiassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella rakennettuja. Vanhat maatilat ja muut asuinrakennukset sijaitsevat viimeistään 1800- luvun puolivälistä peräisin olevan maantien molemmin puolin. Kylämäen vanhimpiin pihapiireihin kuuluu Hom- masin entinen rusthollitila. Maantien vieressä sijaitseva päärakennus on 1700-luvulta. Hommasin hyvin säilynee- seen rakennuskokonaisuuteen kuuluu useita talousraken-

101

Tilan nykyinen rapattu, satulakattoinen päärakennus on vuodelta 1936. Se sijaitsee oletettavasti vanhalla raken- nuspaikalla. Pihapiirin luoteisreunalla on suurikokoinen hirsirakenteinen navettarakennus. Sisääntulotien varressa on hirsirakenteinen aittarakennus.

JAKARIN KARTANO Id: 21031 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Jakarin kartano on entinen Hovgårdin rälssisäteri, joka muodostettiin 1600-luvun alussa kolmesta rälssitilasta. Kartanon nykyinen rokokoo-tyylinen päärakennus on 1760-luvulta. 1800-luvulla päärakennusta laajennettiin Ruotsinkielinen kansakoulun rakennus 1920-luvulta. suurella lasivilpolalla. Mansardikattoinen, yksikerroksinen päärakennus muodostaa samanikäisen mansardikattoisen 1800-luvulta lähtien asutus on levinnyt laajemmalle kylän sivurakennuksen kanssa 1700-luvun pihasommitteluperin- ympäristöön. Maatilat ja muut rakennukset ovat sijoittu- teestä kertovan harvinaisen kokonaisuuden. Piha-aluetta neet peltojen ja metsän reunavyöhykkeelle. Kylämaise- rajaa länsipuolella satulakattoinen kaksikerroksinen muo- maa rajaa kaakkoispuolella Piirlahden keskiaikaisperäinen namiesten asuintalo. kylä, jonka vanhimpaan rakennuskantaan kuuluvat Piir- lahden ja Åbyn kartanoiden 1800-luvulla rakennetut ja myöhemmin laajennetut päärakennukset merenrannan läheisyydessä. Maantien varteen sijoittunut kylän muu rakennuskanta on pääosin uudistunutta.

NORIKEN TILA Id: 20832 Aluetyyppi: Agraarimaisema Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Pikkupernajanlahden länsipuolella sijaitsevalla Noriken tilalla on ollut asutusta keskiajalta lähtien. Maisemallisesti hyvin säilynyt kokonaisuus koostuu kallioisen mäen etelä- rinteeseen sijoittuneesta rakennusryhmästä ja sitä ympä- röivistä viljelyksistä. Tilan pellot ovat olleet viljeltyjä vii- Kaksikerroksinen entinen muonamiesten asuintalo rajaa karta- meistään 1700-luvun lopulta lähtien. Kauempana kaak- non pihapiiriä. kois- ja eteläpuolella sijaitsevat pellot ovat olleet aiemmin niittyinä. Tilalle johtava mutkitteleva, päällystämätön tie on peräisin viimeistään 1800-luvun puolivälistä. Kartanokokonaisuuteen kuuluvat lisäksi 1760-luvulla ra- kennettu varastorakennus, makasiinirakennus vuodelta 1835 sekä 1880-luvulla rakennetut navetta ja talli. Por- voon ja Pernajan välisen, 1800-luvun puoliväliin mennes- sä rakennetun, maantien toisella puolella ovat suurikokoi- sen talousrakennuksen rauniot.

Noriken tila sijaitsee keskiajalta periytyvällä paikalla. Rakennus- kokonaisuus ympäröivine peltoineen on säilynyt maisemallisesti hyvin.

102

rakennus. Kappeli sekä kaksikerroksinen asuinrakennus ovat säilyneet julkisivuiltaan alkuperäisessä asussaan.

Rakennustaiteellisesti merkittävä ”Mikaelskapellet” sijait- see vanhan maantien varressa rinteen yläosassa. Loivalla satulakatolla katettu tiilirakenteinen, rapattu kappelira- kennus sijoitettiin kohtisuoraan rinteeseen nähden. Kap- pelin seinät muurattiin 1 ½ kiven paksuisiksi. Kirkkosali valaistiin sivujulkisivujen yläikkunoiden avulla. Julkisivu- jäsentelyssä pyrittiin mahdollisimman yksinkertaiseen lopputulokseen.

Kartanokokonaisuuteen kuuluu talousrakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta.

BARNENS BY JA MIKAELSKAPELLET Id: 20847 Aluetyyppi: Laitosympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Fagerstan kylässä, kapean merenlahden rannalla sijaitsee harvinainen, alun perin orpolapsille tarkoitettu lastensiirto- la-alue, jonka perusti vuonna 1926 rouva Eva Lindfors. Hilding Ekelundin suunnittelema Mikaelskapellet. Ajatuksena oli, että suuren sisäoppilaitoksen sijaan lapset jaettiin pienempiin ryhmiin ja kodinomaisempiin asuinti- Alarinteeseen sijoitetussa rapatussa "Hemmet Pia:ssa" on loihin. Ensimmäisiä rakennuksia alueella olivat 12 lapselle loiva satulakatto. 20-24 lapselle tarkoitetussa asuinraken- tarkoitettu asuinrakennus ja johtajattaren asunto, jota nuksessa oli lasten makuuhuoneiden lisäksi mm. leikki- käytettiin myös kouluna. Maastoon vapaasti sijoitettuihin huone, ruokasali ja henkilökunnan tilat. Lisäksi kellariker- rakennuksiin lukeutuivat myös tilanhoitajan asunto ja roksessa oli aputiloja. Asuinrakennuksen sisustuksesta joitain talousrakennuksia. Vanhimmasta rakennuskannas- vastasi arkkitehti Elli Ruuth. ta on jäljellä vuonna 1927 valmistunut satulakattoinen, rapattu yksikerroksinen rakennus, joka sijaitsee meren rannassa.

Hilding Ekelundin suunnittelema Hemmet Pia tarkoitettiin 20-24 lapsen asuinrakennukseksi.

Barnens byn vanhinta rakennuskantaa vuodelta 1927. Alueen itäreunaan sijoitettu 2-3 -kerroksinen kouluraken- nus muodosti asuinrakennuksen ja kappelin kanssa yhte- Metsäiseen lounaisrinteeseen sijoittuneelle alueelle ra- näisen kokonaisuuden. Loivalla satulakatolla katettuun kennettiin vuonna 1936 kolme uutta rakennusta arkkiteh- rakennukseen tehtiin luokkahuoneiden lisäksi mm. liikun- ti Hilding Ekelundin suunnitelmien mukaan kappeliraken- tasali ja koulukeittiö. Rakennuksen ylimmässä kerroksessa nus ”Mikaelskapellet”, lastenkoti ”Hemmet Pia” ja koulu- oli asuntoja. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan

103

koulu on muutettu tai sen paikalle on rakennettu uusi rakennus vuonna 1962.

1960-luvulla rakennettuihin rakennuksiin kuuluvat myös meren äärellä sijaitseva matala, puurakenteinen keittiöra- kennus sekä alueen itäpuolella sijaitsevat kerrostalot. Alueella on myös uudempia rakennuksia, jotka liittyvät alueen nykyiseen toimintaan kehitysvammaisten asuin- ja palvelurakennuksina.

SEITLAXIN KYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖ Id: 20848 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Kapean merenlahden pohjukassa sijaitseva Seitlaxin kylä Stor-Ollaksen päärakennus on tiettävästi 1800-luvun lopulta. on peräisin keskiajalta. Varhaisin kyläasutus on sijoittunut kapealle rannan suuntaiselle moreeni- ja kalliovyöhykkeel- Kauempana kylän kaakkoispuolella sijaitsee entinen kylä- le, jota reunustavat savi- ja hiesumaat molemmin puolin. kauppa Stennäs vuodelta 1902. Tien ja rannan välissä 1700-luvun lopulla kylän talot sijaitsivat kolmessa ryhmäs- sijaitseva satulakattoinen hirsirakennus (Stentorp) on sä. 1800-luvun kuluessa asutusta tuli myös rannassa ole- mahdollisesti ollut alkuaan torppana. valle kallioiselle vyöhykkeelle. Kylän läpi kulkee viimeis- tään 1700-luvun lopulta lähtien käytössä ollut merenran- nan suuntainen maantie.

Meren rannan ja maantien välissä sijaitseva Stentorp on toimi- nut aiemmin tiettävästi kyläkauppana.

Keskiaikaisperäisen kylätontin asutusta idästä nähtynä. Lill- Kyläasutuksen lomassa olevat pellot ovat olleet viljeltyjä Ollaksen ja Bergvallan tilojen päärakennukset sijaitsevat vanhan maantien varrella. viimeistään 1700-luvulta lähtien. Myös kylän laidoilla sijainneet niittyalueet ovat nykyisin viljelyksessä. Kylätieltä avautuu hienoja näkymiä merenlahdelle peltojen yli. Nykyinen kyläasutus noudattelee vanhaa rakennetta. Maatilat ja pienemmät asuinrakennukset ovat sijoittuneet melko tiheästi kylän läpi kulkevan maantien varteen ja sen lähituntumaan. Rakennukset ovat säilyttäneet alkupe- räisen ulkoasunsa melko hyvin. Kylän hyvin säilyneisiin pihapiireihin lukeutuvat mm. Stor-Ollas, Lill-Ollas, Sparvas ja Hannusas. Stor-Ollaksen päärakennus on 1800-luvun lopulta ja luhtiaitta 1700-luvulta. Lill-Ollaksen satulakattoi- nen päärakennus on vuodelta 1895. Hannusasin kaksiker- roksinen asuinrakennus on vuodelta 1914. Kylän länsi- puolella on säilynyt 1930-luvulla rakennettu rukoushuone.

104

on säilynyt useita 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja talousrakennuksia kuten luhtiaittoja, talleja, navetoita ja riihiä.

Kylän läpi kulkevalta maantieltä avautuu näkymiä merenlahdelle vanhan peltoaukean yli.

Maatilojen pihapiireissä on säilynyt useita hirsirakenteisia talous- rakennuksia. BENGTSBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA

Id: 20843 Kylässä toimiva kyläkauppa on sijoitettu tiettävästi alun Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö perin asuinkäytössä olleeseen hirsirakennukseen, jota on Arvotus: valtakunnallisesti arvokas myöhemmin laajennettu. Koulurakennus on 1900-luvun

alusta. Saaristotien varressa, kylän pohjoisosassa sijaitsee Bengtsbyn kylä sijaitsee Emäsalon saaressa ja kuuluu jugend-vaikutteinen kaksikerroksinen seuratalo Midgårds vanhan maantien varrella olevaan omaleimaiseen saaris- vuodelta 1912. toasutukseen yhdessä Orrbyn ja Vaarlahden kylien kans- sa. Bengtsbyn keskiaikaisperäinen kylä on säilyttänyt van- han tiiviin rakenteensa. Kyläasutus on sijoittunut pellon ja metsän rajalla kulkevan saaristotien varteen rivikyläksi sekä metsäiselle, peltojen ympäröimälle kukkulalle rannan läheisyydessä. Kylän nykyiset pellot ovat olleet joko viljel- tyinä tai niittyinä viimeistään 1800-luvulta lähtien.

Bengtsbyn kyläkauppa.

Bengtsbyn kylänraitilla olevia rakennuksia.

Hyvin säilynyt rakennuskanta koostuu vanhaa talonpoi- kaiskulttuuria edustavista maatilojen pihapiireistä ja pie- nemmistä asuinrakennuksista. Perinteisiä pihapiirejä on mm. Rönnbackan, Grönkullan, Storpiksin, Hummasin, Spakiksen, Nygrannin, Nybackan ja Nilsasin tiloilla. Useat päärakennukset ovat vanhimmilta osiltaan peräisin 1700- luvulta. Rakennuksia on kunnostettu niiden alkupe- räisasua kunnioittaen. Vierekkäin sijaitsevissa pihapiireissä

105

Kylän pohjoisosassa sijaitsevalla Varmansin tilalla on säi- lynyt kaksi asuinrakennusta sekä tiettävästi 1800-luvulla rakennettuja hirsirakenteisia talousrakennuksia. Vanhempi satulakattoinen päärakennus on 1700-luvulta. Maantien varressa sijaitseva Varmansin uudempi mansardikattoi- nen, jugend-vaikutteinen päärakennus on vuodelta 1915. Tilan itäpuolella olevat pellot ja niityt ovat viimeistään 1800-luvun puolivälistä peräisin. Osa vanhan kylätontin ympärillä olleista pelloista on nykyisin metsittyneitä.

Seuratalo Midgård on vuodelta 1912.

VAARLAHDEN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20844 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Vaarlahden keskiaikaisperäinen kylä sijaitsee Emäsalon saaressa ja kuuluu vanhan maantien varrella olevaan omaleimaiseen saaristoasutukseen yhdessä Orrbyn ja Varmansin tilan kaksi asuinrakennusta. Bengtsbyn kylien kanssa. Kylä sijaitsee suojaisan Varlaxvi- kenin pohjukassa Emäsalon eteläosassa. Merenlahti ran- taniittyineen on tärkeä kylämaisemaa muovaava tekijä. Kylän asutus on keskittynyt saaristotien varteen keskiai- LONDBÖLEN, KURBÖLEN JA NYGÅRDIN KYLIEN kaisperäisen kylätontin itäpuolelle. KULTTUURIMAISEMA Id: 20841 Perinteistä talonpoikaiskulttuuria edustavassa kylässä on Aluetyyppi: Kyläympäristö rakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta. Knutsin tilan yksiker- Arvotus: maakunnallisesti arvokas roksinen satulakattoinen päärakennus on säilyttänyt 1700-luvulta periytyvän ulkoasunsa. Suljettuun pihapiiriin Vessöön saaren keskiosassa sijaitsee kolmen kylän muo- kuuluvat mm. kaksi 1700-luvun luhtiaittaa, talli, riihi ja dostama suurmaisemakokonaisuus, jota hallitsevat laajat 1800-luvun alun hirsinavetta. Tilalla on säilynyt myös viljelyalueet. Kylien asutus on sijoittunut vanhan kylätien vanhaa puustoa. Maantien toisella puolella sijaitsee kylä- varrelle joko peltojen ympäröimille kukkuloille tai pellon kappeliksi vuonna 1955 sisustettu yksikerroksinen entinen ja metsän reunavyöhykkeelle. Vierekkäin sijaitsevat talonpoikaisrakennus, jonka hirsirunko on 1800-luvun Londbölen ja Kurbölen kylät periytyvät keskiajalta. Mai- alusta. Pihassa on avonainen kelloteline. semaa pohjoisessa rajaava Nygårdin kyläasutus on muo- dostunut viimeistään 1800-luvun kuluessa.

Londbölen rakennuskannaltaan ja rakenteeltaan hyvin säilynyt kylä on sijoittunut loivaan itärinteeseen. Kylän etelä- ja itäpuolella levittäytyy viimeistään 1800-luvulta lähtien viljeltynä ja niittynä ollut peltoaukea. 1700-luvulla Londböle oli rälssitila. Sittemmin tiiviiksi ryhmäkyläksi muodostunut asutus koostuu neljästä suurehkosta maa- laistalosta, jotka sijaitsevat mutkittelevan kylänraitin var- ressa. Lisäksi kylässä on pienempiä asuinrakennuksia. Hyvin hoidettujen pihapiirien rakennuskanta on pääosin peräisin 1800-luvulta. Vanhaa talonpoikaiskulttuuria edus- tavat talousrakennukset, kuten luhtiaitat, ovat punamullat- tuja. Kylässä on säilynyt myös vanhaa puustoa.

Emäsalon kyläkappeli.

106

Kylänraittia Londbölessä. Kurbölen vanhinta rakennuskantaa. Bondasin tila kylätien varrel- la.

Nygårdin kylä sijaitsee viimeistään 1800-luvun kuluessa muodostuneiden peltojen ja vanhojen niittyalueiden ym- päröimänä maisemallisesti näkyvällä paikalla maantien varressa. Rakennuskanta koostuu eri ikäisistä maatilojen pihapiireistä. Uudisrakentamisen ja rakennuksiin kohdis- tuneiden muutostöiden johdosta kyläkuva on osittain muuttunut. Parhaiten säilyneisiin rakennuksiin lukeutuu Smeds gård, jonka pihapiirissä ovat säilyneet vanha pää- rakennus vuodelta 1907, 1800-luvulla rakennettu luhtiait- ta sekä hirsirakenteinen navetta. Kylän keskellä sijaitsee yksikerroksinen hirsirakenteinen kansakoulurakennus vuodelta 1893.

Londbölen tiivis ryhmäkylä on säilyttänyt vanhan rakenteensa.

Londbölestä pohjoiseen sijaitsee Kurbölen harvempaan rakennettu kylä, joka koostuu kolmesta maalaistaloista sekä pienemmistä asuinrakennuksista. Osittaisesta uudis- rakentamisesta huolimatta kylä on säilyttänyt vanhan kallioisille kumpareille sijoittuneen rakenteensa. Päära- kennusten nykyinen ulkoasu on pääosin 1900-luvun alus- ta peräisin. Kylämaisemaan kuuluvat lisäksi laidunalueet sekä katajaiset niittysaarekkeet.

Nygårdin kyläasutus on sijoittunut peltojen ympäröimälle kukku- lalle.

Kurböle idästä nähtynä.

107

Nygårdin vanha kansakoulu vuodelta 1893. Nedre Fadders ja Öfre-Fadders Orrbyn pohjoispuolella.

Orrbyn kyläasutus on täydentynyt 1900-luvun kuluessa ORRBYN KYLÄ JA KULTTUURIMAISEMA uudemmilla, osin perinteisestä rakentamistavasta poik- keavalla asuinrakennuksilla. Id: 20842 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Orrbyn kylä sijaitsee Emäsalon suuressa saaressa ja kuu- luu vanhan maantien varrella olevaan omaleimaiseen saaristoasutukseen yhdessä Bengtsbyn ja Vaarlahden kylien kanssa. Keskiaikaisperäinen kylä koostuu mutkitte- levan kylänraitin varrelle sijoittuneista maatilojen pihapii- reistä sekä pienemmistä asuinrakennuksista, joista osa on entisiä mäkitupia. Kylän pellot ovat olleet viljeltyinä tai niittynä viimeistään 1800-luvun puolivälistä lähtien. Osa kylän lounais- ja kaakkoispuolella olleista niityistä ja pel- loista on sittemmin metsittynyt.

Vanhan kylätontin paikalla sijaitsevat Stor-Orraksen ja Lill- Orraksen suurikokoiset, kaksikerroksiset satulakattoiset päärakennukset, joiden nykyinen ulkoasu on peräisin Orrbyn kyläkeskustaa. 1900-luvun kunnostuksista. Tilojen pihapiireihin kuuluu eri-ikäisiä hirsirakenteisia talousrakennuksia.

Kylän pohjoispuolella, saaristotien varrella, sijaitsevat SVARTBÄCKIN ENTINEN KIVILOUHOS 1800-luvun alussa Faddersin tilasta jaetut Nedre Fadders Id: 20962 ja Öfre-Fadders. Paikalla on ollut asutusta viimeistään Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö 1700-luvun lopulta lähtien. Tilojen päärakennukset ovat Arvotus: maakunnallisesti arvokas vanhimmilta osiltaan 1820- ja 1830-luvuilta. Satulakattoi- sia päärakennuksia on laajennettu ja korotettu 1800- ja Kivilouhos on perustettu ilmeisesti 1880-luvun lopussa. 1900-lukujen vaihteessa. Nedre Faddersin ja Öfre- Perustaja ei ole tiedossa. Porvooseen ja sen lähistölle Faddersin pihapiireihin kuuluu useita 1700- ja 1800- muutti 1880-luvun puolivälissä Ruotsista puolentoista- luvuilla rakennettuja talousrakennuksia kuten luhtiaittoja, kymmenen kivityömiehen joukko. Svartbäckiin saapui riihi ja hirsinavetta. smoolantilainen kivityömies Karl August (Johan) Karlsson vuonna 1885. Hän valmisti Svartbäckin kivestä mm. nu- pukiviä. Louhoksen toiminta hiipui ilmeisesti 1930-luvun puolivälin paikkeilla. Karttatarkastelussa 1880-luvun Se- naatinkartassa tai 1930-luvun pitäjänkartassa louhoksesta ei ole merkintöjä. Louhoksesta saatua kiviainesta on käy- tetty ilmeisesti Pietarin rakennustöissä.

108

Louhosta. Louhoksen laella oleva kalmisto.

Porvoossa toimi Svartbäckin lisäksi kivilouhoksia 1800- Louhosta kiertää metsätie, jota on osittain pengerretty luvulla mm. Pellingissä, Onaksessa ja Tjusterbyssä. Svart- kiviaineksella meren puolella kaakosssa. Tietä on leven- bäckin suurehko louhos sijaitsee Pedarsändan -nimisellä netty myöhemmin. Kaakossa meren rannalla on myös kallioisella niemellä Svartbäckin kylän tuntumassa. Laajan kivetty poteromainen kuoppa, jossa on hyvin säilynyt louhoksen laella on hyvin säilynyt ilmeisesti pronssikauti- leivän ja ruoan valmistukseen käytetty ryssänuuni. Paikka nen (tai mahdollisesti varhaiskautinen) kalmisto ja Pedar- on todennäköisesti vanha levähdyspaikka 1700-luvulta. sändanin eteläpuolella Storholmenissa pronssikautinen Erityisesti isovihan aikaisia, mutta myös myöhempiä rys- kalmisto. Ne on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla ja sänuuneja on löydetty eri puolilta Suomen rannikkoa kajoaminen niihin on kielletty. Louhoksessa on näkyvissä kulkureittien ja satamien paikoilta. Myös sen lähettyvillä, eri louhintamenetelmiä. Kalliossa on sekä porauksen että kesähuvilan pihapiirissä on toinen ilmeisesti samantyyppi- lohkomisen jälkiä ja menetelmistä johtuen erikokoista nen kuoppa, joka tosin vuosien myötä on täytetty. kiviainesta.

Louhoksen rajaus ja ryssänuunin sijainti. Ryssänuuni

Pedarsändanin pohjoispuolella Nikuvikenin rannassa kiertää ura, jota on pengerretty rannassa kiviaineksella. Rannassa ja vedessä on myös puulaiturin jäänteitä. Pedar- sändanin pienimuotoinen rakennuskanta on pääosin 1900-luvun alkupuolelta.

PORVOON LUOTSI- JA MAJAKKASAARET Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Onaksen suuri saari ja sen lähisaaret Fåfängholmen, Björkholmen, Halsholmen, Svedjeholmen, Granholmen,

109

Vikudden, Krokholmen ja Killingholmen ovat vanhaa Päivystys siellä päättyi vuonna 1961. Luotsitaloista on maatalouden ja omavaraiskalastuksen aluetta. Saaret ovat jäljellä vielä Rågskärin ja Söderskärin luotsituvat sekä Onaksen maatiloja lukuun ottamatta kallioisia, metsäval- Hamnholmenin luotsitalo sekä luotsien omia asuintaloja taisia ja niissä on vain vähäisiä peltotilkkuja tai niittyjä. eri saarilla Onaksen saaristossa. Onas on Porvoon merialueen luotsitila.

Norrgårdin ja Södergårdin saaristo-oloissa poikkeukselli- Kuvat sen komeat talonpoikaistalot talousrakennuksineen muo- Kuvaaja Katariina Ockenström dostavat hienon kylänäkymän Onaksen Hemvikenin mai- Kuvausaika 26.10.2006, 2.11.2006, 8.11.2006, 9.11.2006, semassa. Onaksen saariryhmässä on Rågskärissä ja An- 10.11.2006, 3.1.2007, 1.2.2007 ja 7.2.2007 dersholmenilla muinaismuistolain rauhoittamat kiviladel- Kuvaaja Henrik Wager mat, jatulintarhat. Kuvausaika 21.11.2006 Lähteet Pirttisaaren, Hamnholmenin ja Lästholmenin saarten väliin jäävässä suojaisessa Hemvikenissä sijaitsee Pirttisaaren Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- kalastaja-ja luotsikylä. Asutus on yhtenäistä ja säilyttänyt er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton. hyvin perinteisen luonteensa, vaikka rakennukset ovatkin enimmäkseen kesäkäytössä. Saarilla on pienimuotoisen Ekelund Hilding: Barnkolonin ”Barnens By” i Borgå skär- viljelyn ja laiduntamisen jäljiltä umpeutuvia niittyjä. Hamn- gård. Arkkitehti 1937, 5-9. holmenilla on rakennussuojelulailla suojeltu luotsitalo. Aiemmin luotseille kuulunut laivojen tullaus siirrettiin Herranen Merja: Itä-Uudenmaan vallan vuodet. 1997, tullilaitokselle 1838 ja sitä varten perustettiin tulliasema painamaton. Pirttisaaren Svartvikeniin. Tulliaseman paikalla on nykyään merivartioasema. Häsänen Merja: Myllymäki, kortteleiden 98, 99, 101-106, 208 ja 210 inventointi. Porvoon kaupunki, kaupunki- Ulkomerellä sijaitseva, aikoinaan Onaksen tilaan kuulunut suunnitteluosasto 8/1991. Söderskär muodostuu joukosta lähes puuttomia kallioluo- toja. Söderskärin majakka ja sen henkilökunnan raken- Junttila Juhani, Klockars Mats: Gammelbacka. Vauhtia nukset ovat vuodelta 1862 ja siihen sillalla yhdistetyllä lähiöuudistukseen. Rakennusalan kustantajat, Helsinki Luotsisaarella oleva luotsitupa vuodelta 1915. Kahdek- 1996. sankulmainen majakka on noin 32,5 metriä korkea ja siinä on vielä jäljellä alkuperäinen lyhtykoju ja Ranskassa Kahri Esko, Pyykkönen Hannu: Asuntoarkkitehtuuri ja - valmistettu, kristalliprismoista muodostuva Fresnel- suunnittelu. Rakennustieto Oy, Helsinki 1994. linssistö. Kortelainen Anna: Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Söderskärin majakkayhteisön rakennukset ja viereisellä Haikko. Otava. Keuruu 2004. saarella sijaitseva luotsitupa muodostavat avoimesta luon- nonmaisemasta selkeästi erottuvan kokonaisuuden, jossa Kulttuurimaisemainventointi 1989. Itä-Uudenmaan seutu- korostuvat merenkulun virkamiesyhteisölle tyypilliset kaavaliitto 1990, julkaisu 11. piirteet, merellisyys ja eristyneisyys. Söderskär on Suo- menlahden parhaiten säilyneitä historiallisia majakkasaa- Maisema-aluetyöryhmän mietintö 66, 1992. Osa I: Mai- ria. semanhoito, Osa II: Arvokkaat maisema-alueet. Ympäris- töministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Onaksen saaristoon kuuluu myös Pirttisaaresta koilliseen sijaitseva Långholmen. Tämä asumaton saari osoitettiin Mäkelä-Alitalo Anneli: Porvoon kaupungin historia III:2, kausiluontoista kalastusta varten vuonna 1948 Porkkalan 1879-1918. Porvoon kaupunki, Porvoo 2004. Mäkiluodosta vuokra-alueelta siirretyille 14 kalastajalle. Valtion vesillä tapahtunut silakan ja kilohailin pyynti päät- Pappilanmäki, ohjeita rakentajille. Porvoon kaupunki, tyi 1956 kun kalastajat palasivat Kirkkonummelle. Saari jäi kaavoitusosasto, Porvoo 1990. heidän ja heidän jälkeläistensä haltuun ja 1970-luvulla suoritetun lohkomisen jälkeen sisälahdelle on syntynyt Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon erikoislaatuinen tyyppipiirustuksin toteutettu kesäkylä, yleissuunnitelma. Itä-Uudenmaan liitto, julkaisu 69, Por- jossa on kymmenkunta aivan vesirajaan sijoitettua kesä- voo 2001. mökkiä. Porvoon kaupunki, keskeisten alueiden osayleiskaava. Porvoon läntisten ulkosaarten Onaksen, Pirttisaaren ja Kaavaselostus, painamaton. Porvoon kaupunki, kaupunki- Söderskärin historia ja asutus liittyvät luotsaustoimintaan. suunnitteluosasto 15.12.2004. Onaksen talonpojalla oli luotsausvelvollisuus jo 1600- luvulla. Luotsien vahtipaikat olivat eri kausina Andershol- Porvoon mlk, Kylien ja haja-asutusalueiden osayleiskaava, menilla, Rågskärillä ja Pirttisaaren Hamnholmenilla kun- liitteeet. Suunnittelukeskus Oy. Porvoon mlk, Porvoo nes luotsaus siirrettiin Söderskärin Bastulandetille 1904. 1996.

110

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Selén Göran: Borgå socken genom tiderna I. 1996.

Selén Göran: Porvoon pitäjä kautta aikojen II. Porvoon maalaiskunta, Porvoo 1997.

Soturikylä, rakennusohje. Asemakaava n:o 366. Porvoon kaupunki, kaupunkisuunnitteluosasto 15.7.2004.

Wager Henrik: Byggnadshistorik inventering av Brötet i Ekenäs 4. stadsdel. Landskapsmuseum för Västra Nyland, Ekenäs Stad, Tekniska centralen. 14.7.2003.

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

111

PUKKILA Pukkilan kirkonkylä on aiemmin kuulunut Savijoen kanssa samaan kylään. Omaksi kyläkseen kirkonkylä erotettiin Pukkila kuuluu Itä-Uudenmaan pohjoisosien pieniin kun- vuonna 1898. Kylän vanhimpiin säilyneisiin kerrostumiin tiin, jotka on erotettu rannikon emäpitäjistä. Pukkilasta lukeutuu mutkitteleva kylänraitti, jonka linjaus on muo- muodostettiin Porvoon kappeliseurakunta vuoden 1640 toutunut viimeistään 1700-luvulla. Porvoonjokea seuraile- tienoilla ja itsenäinen seurakunta 1896 samanaikaisesti van kylänraitin yhtenäinen miljöö koostuu kirkon ympäris- Askolan ja Pornaisten kanssa. töstä, hallinnollisesta keskuksesta, vanhan meijerin ympä- ristöstä, vanhoista asuinrakennuksista sekä eri-ikäisistä Pukkila sijaitsee Itä-Uudenmaan luoteisosaa hallitsevalla liikerakennuksista. Kirkonkylän nykyinen rakenne on pe- metsäisellä ylänkövyöhykkeellä, jota rikkovat ylänköjen räisin vuoden 1886 tulipalon jälkeiseltä ajalta. sisään ja reunoille jäävät maanviljelysalueet sekä kyläasu- tus ja taajamat. Suuri osa kuntaa kuuluu Porvoonjokilaak- Kirkko sijaitsee Porvoonjoen länsirannalla. Puurakentei- son kulttuurimaisemaan. Porvoonjokilaaksosta tunnetaan nen, erivartinen, sisäviisteinen ristikirkko valmistui vuonna useita kivikautisia asuinpaikkoja Pukkilan kohdalla. Joki- 1814. Pääsisäänkäynnin yläpuolella kohoaa tapulimainen laakson maisema on Pukkilan seudulla hyvin vaihtelevaa. kellotorni. Matti Åkergrenin suunnitelmien mukaan ra- kennettu kirkko on satulakattoinen. Kirkkoa on kunnostet- Nykyinen tiestö on muotoutunut pääosin 1800-luvun tu ja osittain myös muutettu vuosina 1834, 1885, 1909, puoliväliin mennessä, mutta vanha päätiestö ei ole kulke- 1914, 1938 ja 1954. Kirkkotarhaa ympäröivä harmaakivi- nut Pukkilan kautta. Kyläasutus, viisi keskiajalta periytyvää aita on vuodelta 1877. Kirkon pohjoispuolella, maantien kylää on sijoittunut Porvoonjokilaaksoon sekä Kanteleen- varressa on säilynyt kotiseutumuseoksi kunnostettu hirsi- järven ympärille. rakenteinen pitäjänmakasiini vuodelta 1837.

Pukkila on leimallinen maanviljelypitäjä, jonka pinta-alasta poikkeuksellisen laaja alue on peltoa. Suurimmat viljely- aukeat ovat Kanteleen ja Torpin kylissä. Tuotanto on ollut maanviljelyyn liittyvää mylly-, saha- ja meijeritoimintaa. Sahatoimintaa Pukkilassa on ollut Naarkosken, Syvänojan ja Savijoen kylissä. Porvoonjoen varrella sijaitsevat kir- konkylän entinen meijeri ja Naarkosken teollisuushistori- aan liittyvä koskimiljöö. Myös Kanteleen kylässä on toi- minut osuusmeijeri.

Pukkilan kirkonkylä (nykyinen kuntakeskus) sijaitsee har- jumuodostuman päätteessä Porvoonjoen rannalla. Sekä Askolan että Pukkilan nykyiset kirkot on rakentanut Matts Åkergren. Pukkilan nykyinen, järjestyksessä toinen kirkko rakennettiin vuonna 1814, mutta sen nykyinen ulko- ja sisäasu ovat peräisin uudemmista korjauksista. Barokkityy- Pukkilan puukirkko vuodelta 1814. linen 1600-luvun saarnatuoli on peräisin ensimmäisestä, 1600-luvun alussa rakennetusta kirkosta.

Rakennuskanta Pukkilassa on melko nuorta verrattuna koko maakunnan säilyneeseen rakennuskantaan. Kunnan uudisrakentaminen on keskittynyt kirkonkylälle. Kanteleen kylällä on säilynyt uusjaon aikainen kylärakenne ja 1900- luvun alkupuolella rakennetut tilakeskukset. Savijoen poikkeuksellisen suuresta ryhmäkylästä on jäljellä perus- rakenne, mutta suuri osa vanhimmasta rakennuskannasta on purettu tai uudistettu.

Kartanoita Pukkilassa ei ole eikä torpparilaitos saanut Pukkilassa jalansijaa, mutta muun maata omistamattoman väestön osuus oli kuitenkin suuri. 1800-luvun kuluessa syntyneistä mäkitupa-alueista parhaiten on säilynyt Mäki- pään alue Torpin kylässä. Kotiseutumuseoksi kunnostettu pitäjänmakasiini vuodelta 1837. PUKKILAN KIRKONKYLÄ JA NAARKOSKI Kylän vanhin asutus on sijoittunut kylän läpi kulkevan Id: 20873 maantien varteen, kirkon eteläpuolelle. Vielä 1800-luvulla Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas raitin molemmin puolin oli peltoja, jotka on sittemmin muutettu rakennetuiksi alueiksi. 1800-luvulla kylässä oli

112

kuusi tilaa: Greisula, Knuuttila, Jäppilä, Marttila, Nylund (pappila) ja Tallbacka.

Entinen meijeri sijaitsee joen rannassa.

Vanhan kylänraitin varrelle on sijoittunut eri-ikäisiä liikeraken- Pukkilan kirkonkylän eteläpuolella on Naarkosken histori- nuksia sekä mm. nykyinen kunnantalo. allinen koskimiljöö, jossa on eri aikoina sijainnut myllyjä ja sahoja. Vuonna 1633 koskessa oli kaksi myllyä. 1700- luvun alussa perustettu ja 1800-luvulla purettu saha oli Kylänraitin länsipuolella sijainneen Nylundin tilan maille aikanaan Porvoonjoen sahoista suurin. 1900-luvun alussa rakennettiin pappilarakennus 1780-luvulla. Pappilana kosken partaalle perustettiin sähkölaitos. Vielä 1920-ja puutarhan ympäröimä rakennus toimi 1920-luvulle saak- 1930-luvuilla koskessa oli myös mylly ja saha. Säilynyt ka. Päärakennuksen nykyinen asu on vuodelta 1842. vanha silta 1900-luvun alusta ja kosken suvanto muodos- Raitin itäpuolella, joen rannassa sijaitsee entinen meijeri, tavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden. joka rakennettiin tiettävästi vuonna 1922. Nykyisen asun- sa suurikokoinen rakennus sai 1960-luvulla. Meijeri on sittemmin otettu kulttuurikäyttöön.

Naarkoski.

Pappilan päärakennus ja puutarha. SAVIJOEN KYLÄ Id: 20668 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Savijoen kylä sijaitsee Pukkilan kirkonkylän pohjoispuolel- la, Porvoonjoen ja pienemmän Virenojan yhtymäkohdas- sa loivapiirteisellä mäellä. Maisema on avointa ja ympäris- töään korkeammalla olevaa kylää ympäröivät lähes tasai- set peltoaukeat. Kylä jaettiin vuonna 1898 kahteen osaan, joista eteläisempi muodostaa nykyisen Pukkilan kirkonky- län.

113

tai isonjaon täydennystä Savijoella ei koskaan suoritettu. Uutta asutusta syntyi hajalleen kylän ympäristöön, joista esimerkkeinä ovat mm. kylämäen länsipäähän ja Korkea- mäen juurelle syntyneet hyvin säilyneet mäkitupa-alueet. Tuoreimpiin muutoksiin kuuluu uuden ohitustien vetämi- nen osittain kylän halki kylämäen eteläpuolelta.

Savijoen keskiajan lopulta peräisin oleva kylämäki on edelleen havaittavissa maastossa.

Savijoki on ollut Pukkilan suurin kylä käsittäen 1560-luvun asiakirjojen mukaan 16 taloa. Vuonna 1708 kahteen tii- viisti rakennettuun tonttimaahan jakautuneessa kylässä oli yhteensä 17 taloa. Poikkeuksellisen suuren ryhmäkylän tiivis asutusrakenne säilyi lähes muuttumattomana aina Kylärakennetta mäen etelälaidalla. Uudehko kylän ohittava tie isojakoon saakka (1778, 1786). Savijoen uudistilat (Lauri- on rakennettu kulkemaan osittain kylän halki. la, Myllylä, Kyttälä, Anttila ja Eerola) muodostettiin 1786- 1788 kruunun liikamaista. Ne rakennettiin Hautjärveltä Kylän nykyinen rakennuskanta koostuu eri-ikäisistä raken- Pukkilaan johtavan maantien lähituntumaan kylän luo- nuksista. Erityisesti kyläkeskuksessa on vanhempaa, 1700- teispuolelle. Vanha kylätontti mäen päällä säilyi isossaja- 1800-luvuilta periytyvää rakennuskantaa, josta osa on ossa suuremmilta ulosmuutoilta ja vastaa rakenteeltaan kuitenkin huonokuntoista. Parhaiten ovat säilyneet hirsi- yhä 1700-luvun lopun tilannetta. Asutus sijoittui 1700- rakenteiset aittarakennukset 1800-luvulta. Useissa asuin- luvulla nauhamaisesti kylänraitin varrelle. Pääosin hyvin rakennuksissa on myöhempiä laajennusosia tai kunnos- säilynyt kylätie muodosti lenkin, jonka länsipääty Iso- tustöiden muovaamia julkisivuja. Uudisrakentamisesta ja Kukkolan tilan ympärillä on nykyisin poistunut käytöstä. asutuksen hajaantumisesta huolimatta vanha kylämäki on säilyttänyt piirteitä vanhasta rakenteestaan. Rakennukset keskittyvät useamman raitin varteen ja muodostavat pai- koin selkeitä kujia. Vanhimpiin tiloihin ja hyvin säilyneisiin pihapiireihin lukeutuvat mm. Maijala, Ali-Seppälä ja Iso- Kukkola. Korkeamäen juurella on arkkitehti Heikki Siiko- sen piirtämä, vuonna 1936 valmistunut raittiusseurantalo, jonka julkisivut on muutettu myöhemmissä kunnostusvai- heissa.

Kylämäki pohjoisen suunnalta kuvattuna. Peltojen keskellä kul- keva tielinjaus on viimeistään 1700-luvulta peräisin.

Isojakoa vanhempia kulttuurimaiseman kerrostumia edus- taa itse kylämäki vanhana asuinpaikkana sekä kyläkeskuk- sesta poispäin johtava tiestö, joka voidaan ajoittaa vii- meistään 1700-luvun alkuun. Kylän kaakkoispuolella ole- valla selänteellä Porvoonjoen länsirannalla on nähtävissä Vanhinta rakennuskantaa kylämäen pohjoislaidalla. vuonna 1606 rakennetun Pukkilan ensimmäisen kirkon ja hautausmaan paikka. Pitäjän keskuksena toiminut vanha kirkko myytiin pois siirrettäväksi vuonna 1814. Uusjakoa

114

Savijoen peltomaisemaa ovat rajanneet vanhastaan kylä- oleva Kanteleenjärvi ja sen ympärillä oleva peltoaukea mäen rinteet ja Virenojan laakson pohjoispuoliset rinteet. tilakeskuksineen. Lähes kaikki nykyiset pellot otettiin viljelykäyttöön 1700- luvun loppuun mennessä. Pääosa kylän niityistä sijaitsi tuolloin Porvoonjoen ja Virenojan varsilla. Lisäksi kylällä oli muita, melko laaja-alaisia, mutta hajanaisia niittyaloja itäisillä metsämaillaan. Nykyisin myös entiset niityt ovat viljeltyjä. Kanteleenjärven länsipuolella asutus on keskittynyt vanhan kylätontin läheisyyteen sekä kylätien varrelle. KANTELEENJÄRVEN KULTTUURIMAISEMA

Id: 20667 Isojakoon mennessä kylän suurimmat yhtenäiset pelto- Aluetyyppi: Kyläympäristö alueet muodostuivat Kanteleenjärven länsi- ja itärantojen Arvotus: maakunnallisesti arvokas asutuksen yhteyteen, mutta varsinkin järveltä kaakkoon

oli raivattu pieniä hajanaisia uudispeltoalueita. Niittyjä oli Kanteleen kylä sijaitsee Pukkilan koillisosassa Kanteleen- keskimääräistä vähemmän. Nykyisin kaikki viljelyskelpoi- järven ympärillä. Kylän asutus sijoittuu hajalleen järven nen maa on otettu viljelykäyttöön. reunoille, lähinnä järveä kiertävän ympärystien varrelle.

Selviä tiheämmin asuttuja alueita ovat Kanteleen vanha Vanhimpia nähtävissä olevia rakenteita on Kanteleenjär- ryhmäkylän paikka järven lounaispuolella sekä sen ympä- veä kiertävä kylätie, joka muodostui suurimmaksi osaksi ristössä olevat vanhat mäkitupa-alueet. Ryhmäkylän paik- ilmeisesti 1600-luvun kuluessa. Kylän nykyinen rakennus- ka on käynyt läpi melko suuria muutoksia, eikä nykyisel- kanta edustaa useampaa eri aikatasoa. Vanhojen kantata- lään edusta vanhaa rakennusjärjestystä. Jaakkolan, Tuo- lojen pihapiireissä on asuin- ja talousrakennuksia 1800- molan, Uotilan ja Seppälän talojen ulosmuutoissa autioi- 1900-luvuilta. Hyvin säilyneisiin kantatiloihin kuuluvan tuneet tonttimaat vanhan ryhmäkylän laidalla muodosta- Nuuttilan kaksikerroksinen, satulakattoinen päärakennus vat rauhoitetun muinaisjäännösalueen. rakennettiin 1840-luvulla. Päärakennuksen läheisyydessä

ovat kaksi luhtiaittaa ja maakellari. Nuuttilan tiilinavetta Kanteleen kylä oli 1560-luvulla Pukkilan kylistä toiseksi on vuodelta 1953. Kokonaisuuteen hyvin sopeutuvat, suurin. Siihen kuului tuolloin 10 taloa. Vuoden 1708 kylä- päärakennusta nuoremmat talousrakennukset sijaitsevat kartan mukaan Kanteleen kylään kuului kaikkiaan 15 pihapiiriä alempana, peltoaukean reunalla. taloa, joista 11 sijoittui järven länsirannalle, yhdelle kylä- tontille, neljän muun talon sijaitessa hajanaisemmin järven itärannalla. Isossajaossa (1830) kylään syntyi uusia asuin- alueita, mutta vanha kylärakenne säilyi tiiviinä. Vasta uus- jaon yhteydessä (1923, 1946) useampi vanhoista kantata- loista siirtyi uudelle tonttimaalle. Järven itärannalla näin tapahtui Höykälän ja Korpusen taloille, jotka siirrettiin viljelysmaidensa läheisyyteen.

Nuuttilan hyvin säilynyt pihapiiri. Päärakennus edustaa Itä- Uudenmaan alueen harvinaista kaksikerroksista kansanrakenta- mista 1800-luvulta.

Uusjaon jälkeen, 1920-30-luvuilla, kantatilat ovat saaneet uudet talouskeskukset, joille on tyypillistä tiiviisti rakenne- tut umpipihat ja suurehkot, tiili- tai puurakenteiset 1 ½- Höykälän talo siirrettiin nykyiselle paikalleen uusjaossa. kerroksiset päärakennukset. Maisemaan hyvin sijoitetut pihapiirit ovat säilyneet yhtenäisinä ja hyvin hoidettuina. Rakennuskanta on kokenut kuitenkin myöhempiä muu- Kanteleen nykyinen kulttuurimaisema vastaa pääosin toksia. Hyvin alkuperäispiirteensä säilyttäneitä 1920- uusjaon myötä syntynyttä tilannetta, eikä maisemaraken- luvulla rakennettuja asuinrakennuksia ovat Alestalon teessa ole tapahtunut tämän jälkeen merkittäviä muutok- (1928), Iso-Uotilan (1924) ja Mattilan (1926) satulakattoi- sia. Avointa tasaista maisemaa hallitsevat kylän keskellä set päärakennukset, joiden pääjulkisivujen keskilinjassa

115

ovat satulakattoiset poikkipäädyt ja pylväiden kannatte- lemat avokuistit.

Rajamäentien mäkitupa-asutusta pohjoisesta katsottuna.

Pukkilan ensimmäinen kansakoulurakennus rakennettiin Kanteleen kylälle v. 1876 ja sitä laajennettiin v. 1899. Iso-Uotilan ja Eskolan tilat järven länsipuolella. Vuosina 1906 ja 1961 valmistuneet uudet kouluraken- nukset sijaitsevat järven etelärannalla olevalla niemellä, Kanteleen kylään kuuluu kaksi, oletettavasti 1800-luvun vanhalla koulutontilla. Kanteleen kyläkeskuksessa ovat kuluessa muodostunutta mäkitupa-aluetta. Vanhan kylä- toimineet sittemmin lakkautetut kauppa ja posti. Kylän keskuksen tuntumassa, Rajamäentien varressa olevan hyvin säilynyt nuorisoseuratalo valmistui vuonna 1913 ja mäkitupa-alueen rakennuskanta on säilyttänyt pienimitta- sitä laajenettiin vuonna 1936. Entinen meijeri sijaitsee kaavaisuutensa. Edelleen käytössä olevan alueen asuinra- kylätien varrella, maisemallisesti näkyvällä paikalla. kennukset ovat pääosin 1900-luvun alkupuolelta. Kivimä- en mäkitupa-alue sijaitsee järven itäpuolella. Hyvin säily- nyt, ehjä kokonaisuus on osittain autioitunut.

Seuratalo vuodelta 1913. Laajennusosa on vuodelta 1936.

Kanteleen kyläkeskuksessa olevaa pienimittakaavaista asutusta.

Entinen meijeri sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla kylätien varrella.

116

MÄKIPÄÄN ALUE Id: 20670 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Mäkipään vanha kylämäki sijaitsee Puutulan tilan poh- joispuolella, Torpinjoen ja Mäntsäläntien rajaamassa kul- mauksessa. Kallioinen ja korkeusvaihteluiltaan runsas mäki asutettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun kuluessa. Mäkitupa-asutuksen myötä alueen rakenne muodostui tiiviiksi. Mäkitupien lisäksi neljästä torpasta koostunut alue on säilyttänyt rakeisuutensa ja pienipiirteisyytensä. Yksikerroksisten, mökkimäisten asuinrakennusten hyvin hoidettuihin, puutarhamaisiin pihapiireihin kuuluvat useat pienet ulkorakennukset. Asuinrakennukset ovat pääosin ennen vuotta 1920 rakennettuja. Joukossa on myös Puutulan tilan talousrakennukset hallitsevat näkymää Mäkipään 1920-1970-luvuilla rakennettuja pienehköjä asuinraken- kylämäen eteläpuolella. nuksia. Alueen läpi kulkee erittäin kapea ja mutkitteleva tie.

KYRÖLÄN JA MÄTTÄHISTÖN KULTTUURIMAISEMA Id: 20669 Aluetyyppi: Agraarimaisema Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Pukkilan ja Askolan rajalla sijaitsee laaja peltoaukea, jon- ne perustettiin siirtolaistiloja vuosina 1944-55. Pääosin alkuperäisen asunsa säilyttäneet tilakeskukset ovat edel- leen aktiivisessa käytössä ja niitä ympäröivä maisema on säilynyt avoimena viljelysmaisemana. Kaikki savi- ja hie- sumaat on otettu viljelykäyttöön lukuun ottamatta Tarkin- tien varrella olevaa vastikään metsitettyä peltoa. 1700- luvulla pellot olivat pääosin niittyinä.

Metsäiset moreeniselänteet rajaavat peltoaukeaa. Yksit- Mäkipään alueen pienimittakaavaista rakennuskantaa. täiset siirtolaistilat ovat sijoittuneet joko metsän rajaan, Purola-Torppi -tien varrelle tai peltoaukean keskelle (Tar- kintien ja Rajalantien varteen). Tielinjaukset ovat oletetta- vasti 1900-luvun alkupuolelta peräisin. Vain alueen poh- joisosassa oleva Raiskin tila vanhoine rakennuksineen on 1800-luvun tielinjauksen varrella. Kaikki tiet ovat päällys- tämättömiä.

Mutkittelevan tien varressa oleva tupa.

Mäkipään kylämäen eteläreunassa maisemaa hallitsevat Lintumaan ja Esilän tilat Tarkintien varrella. Puutulan tilan lukuisat ulkorakennukset, joiden joukossa on hirsirakenteinen aittarakennus vuodelta 1818. Tilan alueella on ollut asutusta viimeistään 1700-luvun alkupuo- Siirtolaistilojen 1 ½-kerroksisten, satulakattoisten asuinra- lelta lähtien. kennusten rakentamistapa on perustunut oletettavasti

117

tyyppipiirustuksiin. Pihapiirit ovat säilyneet lähes alkupe- Upola Ulla-Maija: Torpin alueen osayleiskaava. Kulttuuri- räisinä. Ulkoasultaan hyvin säilyneiden asuinrakennusten historiallisesti arvokas rakennuskanta. Pukkilan kunta, lisäksi pihapiireihin kuuluvat useimmiten sementtitiili- ja 2005. lautarakenteiset navettarakennukset, saunat ja liiterit. Peltoteiden varrella on lisäksi useita lautarakenteisia, satu- Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- lakattoisia latoja. Osa tiloista on saanut uudempia talous- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo. rakennuksia (mm. Rajala). Muutama tiloista on autioitu- nut.

Peltoaukea Askolan puolelta kuvattuna. Keskellä Suontaan ja Rajalan tilat.

Peltomaisemaa rajaavat luoteispuolella Torpin kylään kuuluvat Arvilan ja Uroin tilat, joiden päärakennukset ovat 1920-luvulla rakennettuja. Alueen länsipuolella ole- van Riihimäen tilan rakennukset siirrettiin nykyiselle pai- kalleen uusjaossa vuonna 1918. Tilan rakennuskantaa on uudistettu, mutta päärakennus lienee 1910-luvulta.

Peltoaukea lännestä kuvattuna. Uroin tilakeskus vasemmalla.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 3.7.2006, 11.7.2006 ja 21.7.2006. Kuvaaja Johanna Forsius Kuvausaika 4.8.2003 Lähteet Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Peltonen Karim: Pukkilan kulttuuriympäristöselvitys. Mu- seovirasto, rakennushistorian osasto, Helsinki 1999.

Saaristo Martti: Pukkilan historia. Pukkilan kunta 1985.

Suhonen V.-P.: Historiallisen ajan kiinteiden muinaisjään- nösten inventointi Itä-Uudellamaalla keväällä 2003. Mu- seovirasto, rakennushistorian osasto, 2003.

Suomen maatilat: tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista, osa 1, Uudenmaan lääni. WSOY, Porvoo 1931.

118

RUOTSINPYHTÄÄ taajamaan ja kirkonkylän länsiosiin. Etelärannikolla on uudempaa lomarakentamista. Ruotsinpyhtää muodostui Turun rauhassa 1743 Ruotsin puolelle jääneestä osasta Pyhtään pitäjää. Ruotsinpyhtää Ruotsinpyhtään merkittävimpiä kartanoita ovat Holmgård yhdistettiin aluksi Pernajaan kappelina vuonna 1745, ja Kulla Taasianjokilaaksossa. Holmgårdin kartano sijait- mutta jo 1748 Loviisaan. Nimi muutettiin vuonna 1817 see Taasianjoen saarella, jonka läpi Suuren rantatien lin- ruukin mukaan Strömforsiksi. Itsenäinen seurakunta Ruot- jaus kulkee. Holmgårdin itäpuolinen tielinjaus on poikke- sinpyhtäästä tuli vuonna 1863. uksellisen hyvin säilynyt. Jokiniemen kartano sijaitsee kunnan pohjoisosassa. Rakenteeltaan hyvin säilyneisiin Ruotsin ja Venäjän välinen rajalinja vedettiin Turun rau- kyliin lukeutuvat Haavisto, Marinkylä ja Björkböle, Teut- han päätöksellä 1743 pitkin Kymijokea. Ahvenkosken järven ympärillä olevat kylät ja viljelymaisema sekä ranni- historiallinen raja- ja ylityspaikka on Suuren rantatien ja kon kylistä Tallbacka ja Österby. Kymijoen läntisemmän suuhaaran leikkauskohdassa. Yli- menopaikkaa ja rajaa suojaamaan rakensivat sekä ruotsa- RUOTSINPYHTÄÄN KIRKONKYLÄ laiset että venäläiset linnoituslaitteita 1700-luvun lopulla. 1780-luvulla valmistui Ruotsin puolelle rajapostiasema ja Id: 20723 tulli. Kymijoen ylityspaikassa on myös 1920-luvun betoni- Aluetyyppi: Kyläympäristö kaarisilta ja 1930-luvun voimalaitos patoineen. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Ruotsinpyhtää on Itä-Uudenmaan vanhin ja tärkein teolli- Ruotsinpyhtään kirkonkylä on muodostunut Strömforsin suuspitäjä. Vuonna 1698 perustettu Strömforsin ruukki on ruukinalueen yhteyteen. Tuotantotoiminta alkoi kylässä poikkeuksellisen hyvin säilynyt ruukkiyhdyskunta, johon vuonna 1698, kun Johan Creutz perusti Pyhtään Petjär- kuuluu kosken ja sen yläpuolisen suvannon molemmilla ven kartanon alueelle rautaruukin. Poikkeuksellisen hyvin rannoilla suuri joukko asuin- ja tuotantorakennuksia 1700- säilynyt ruukkiyhdyskunta on sijoittunut Kymijokeen kuu- luvun lopulta ja 1800-luvulta. luvan kosken ja sen yläpuolisen suvannon molemmille rannoille. Vanhojen vaahteroiden ympäröimät asuin- ja Merkittävimmät tuotantorakennukset ovat kaksi vasarapa- tuotantorakennukset periytyvät 1700-luvun lopulta ja jaa. Kosken länsirannalla on punatiilinen kankirautapaja 1800-luvulta. Kirkonkylän vanhimpaan kerrostumaan sekä hirsiset vaakahuone- ja varastorakennukset, toinen kuuluvat ruukkialueen lisäksi viimeistään 1700-luvun lo- vasarapaja on ruukinkartanon tuntumassa padon yläpuo- pulta lähtien viljelyksessä olleet peltoalueet kylän keskellä lella. Strömforsin kookas, leveärunkoinen, pääasiassa sekä kylän kohdalla mutkan tekevä vanha tielinjaus, joka hirsirakenteinen vesisaharakennus vuodelta 1887 on on jäänyt maantien suoristuksen jälkeen kylän sisäiseksi toinen säilynyt teollinen vesisaha. Vuonna 1865 perustet- raitiksi. tiin Strömforsiin myös suurehko konepaja ja valimo.

Ruotsinpyhtään vuonna 1770 rakennettu puukirkko ei varsinaisesti ole ns. ruukinkirkko, vaan se rakennettiin korvaamaan Turun rauhassa Venäjän puolelle jääneen Pyhtään emäkirkon.

Ruotsinpyhtään maisemaa hallitsevat mantereen puolella laajat metsät ja viljelymaisemat. Maisemaa muokkaavat myös Kymijoki ja Taasianjoki. Ruotsinpyhtään suurin järvi on Kymijokeen liittyvä Tammijärvi kunnan itärajalla. Ete- läosassa on rannikko- ja saaristomaisemaa.

1800-luvun puoliväliin mennessä muotoutuneet maantiet ovat edelleen käytössä. Myös Suuren rantatien vanha linjaus erottuu maastossa. Saaristoon johtavat tiet on rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen. Itä- Ruotsinpyhtään ruukki on harvinaisen hyvin säilynyt teollisuus- länsisuunnassa kunnan läpi kulkee uudempi valtatie E18:n ympäristö, jonka rakennukset periytyvät 1700- ja 1800-luvuilta. linjaus.

Kunnan vanhimmat viljelyseudut ja kyläasutus sijoittuvat Ruukin tuotantorakennuksiin lukeutuvat teollisuushistori- Kymijoki- ja Taasianjokilaaksoihin. Viljelyskelpoisten mai- allisesti merkittävät, hyvin säilyneet kaksi vasarapajaa, den ääreen sijoittuneiden kylien rakennuskanta on melko jotka toimivat aina vuoteen 1950 saakka. Kosken länsi- hyvin säilynyttä. Osin uudistuneet rakennukset ovat perin- rannalla sijaitseva kankirautapaja lisärakennuksineen toi- teisiä mittakaavaltaan. Jälleenrakennuskauden asutusta on mii nyttemmin ruukkimuseona. 1800-luvun alusta peräisin eri puolilla kuntaa. Mustanportintien rintamamiestalot olevat hirsiset vaakahuone- ja varastorakennukset on kuuluvat hyvin säilyneisiin jälleenrakennuskauden esi- myöhemmin muutettu. Kookas, leveärunkoinen vesisaha- merkkeihin. Uudisrakentaminen on keskittynyt Tesjoen rakennus on vuodelta 1887. Tämän harvinaisen hirsirun- koisen saharakennuksen nykyasu on vuodelta 1901.

119

Työväen asuinrakennusten ryhmät sijaitsevat kosken mo- lemmilla rannoilla. Joen itäpuolen kolme hirsirakenteista työväenasuinrakennusta ovat 1700-luvulta peräisin. Joen länsirannalla sijaitsee isännöitsijää ja konttorihenkilökun- taa varten rakennettu kolmikerroksinen puurakennus (nk. Lutikkalinna tai Armonlinna) vuodelta 1824. Kylätien varressa on puolestaan nk. Krouvinmäen savirakenteinen entinen työväenasuinrakennus vuodelta 1806. Pienen puiston ympäröimä uusrenessanssityylinen ruukinkartano (1892) sijaitsee vasarapajojen välissä. Sen pohjoispuolella ovat suurikokoiset entiset navetta- ja tallirakennukset. Osa vanhoista tuotantorakennuksista on otettu vanhaan perin- teeseen liittyvien käsityöläispajojen käyttöön.

Kunnantalo sijaitsee ruukin rakennusten eteläpuolella.

Työväen asuinrakennukset 1700-luvulta.

Ruukin kirkko valmistui vuonna 1770 tuotantorakennus- ten eteläpuolella olevalle mäelle. Oktogonin muotoinen Nk. Klubirakennus kylätien varrella. puukirkko on vanhin Suomeen rakennetuista keskeiskir- koista. Kirkonkellot sijaitsevat rakennuksen keskeltä ko- hoavassa lanterniinissa. Kirkon nykyinen uusgoottilainen ulkoasu on vuoden 1898 perusteellisesta korjauksesta.

Kirkonkylän raittien varrella on säilynyt muutamia satula- kattoisia hirsirakennuksia 1800-luvulta ja 1900-luvun al- kupuolelta. Maantielle johtavan kylänraitin varrella sijait- sevat asuinrakennukset (Fatihuusi) periytyvät 1800-luvun alusta. Kylän eteläpuolella sijaitseva vanha pappila vuo- delta 1871 muutettiin kunnantaloksi vuonna 1953. Kun- nantalosta hieman kauempana sijaitsee vanha kappa- laisentalo. Kaksikerroksinen, pystyvuorattu Klubirakennus on vuodelta 1924. Sen läheisyydessä sijaitsee hyvin säily- nyt koulurakennusten kokonaisuus, jonka vanhimmat hirsirakenteiset rakennukset ovat ennen vuotta 1920 rakennettuja. Maisemallisesti näkyvällä paikalla sijaitse- vassa koulurakennusten ryhmään kuuluu myös funktiona- Koulurakennusten hyvin säilynyt kokonaisuus. listisvaikutteinen, kaksikerroksinen tiilirakenteinen koulu- rakennus. Historiallisen ruukinalueen itäpuolella sijaitsevat Strömfor- sin, lähinnä mikrotekniikkaan ja hienomekaniikkaan liitty- vät tuotantolaitokset. Niiden itäpuolella on hyvin säilynyt Peräkylän asuinrakennusten kokonaisuus, joka on raken- nettu oletettavasti työväen asuinrakennuksille 1940- luvulla suunniteltujen tyyppipiirustusten mukaan. Pääasial- lisesti vuosina 1945-48 valmistuneet satulakattoiset puuta-

120

lot ovat joko yhden- tai useamman perheen käyttöön piireihin kuuluvat sauna- ym. piharakennukset, jotka ovat tarkoitettuja. sijoittuneet asuinrakennusten länsipuolelle, pellon ja ton- tin rajaan.

Peräkylän 1950-luvulla rakennettu asuinrakennusten kokonai- suus koostuu oletettavasti tyyppipiirustusten mukaan rakenne- 1950-luvun pihapiirejä rajaavat nk. rintamamiestalot ja pihara- tuista työväen asuinrakennuksista. kennukset.

MUSTANPORTINTIEN RINTAMAMIESTALOT JOKINIEMEN KULTTUURIYMPÄRISTÖ Id: 20724 Id: 20725 Aluetyyppi: Kyläympäristö Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Petjärvelle johtavan tien varressa sijaitsee hyvin säilynyt Jokiniemen (Ånäs) entinen rustholli sijaitsee Ruotsinpyh- Mustanportintien asuinrakennusten kokonaisuus, joka on tään pohjoisosassa, vanhan Vähä-Ahvenkosken ja Ruot- rakennettu jälleenrakennuskaudella, vuosina 1949-53. Nk. sinkylän välisen maantien läheisyydessä. Tilan rakennus- rintamamiestaloista koostuva alue sijaitsee moreeniselän- ten läheisyydestä, moreeniselänteen ja sen eteläpuolisen teen reunalla, peltoaukean laidalla. Mustanportintien laajan savi- ja hiesutasangon rajalla sijaitsevalta alueelta, länsipuolella sijaitsevien talojen näkymät suuntautuvat on tehty pronssikautisia löytöjä. Paikka on ollut pysy- keskiaikaisperäiselle Petjärven kylätontille ja 1700-luvulla vämmin asuttu viimeistään keskiajalta lähtien. niittynä olleelle peltoaukealle. Tilaa ympäröi laaja peltoaukea. Moreeniselänteen reunas- sa, tilakeskuksen läheisyydessä sijaitsevat pellot ovat ol- leet viljelyksessä pisimpään. Laajan peltoaukean eteläinen osa on ollut 1700-luvulla puolestaan niittynä. Viljelyalaa on laajennettu sittemmin länteen päin ja nykyisin kaikki viljelykelpoinen maa tilakeskuksen ympärillä on otettu käyttöön. Peltojen keskellä virtaa Kukkupekki-joki, joka laskee idempänä olevaan Suvijärveen. Alueen vanhim- paan kerrostumaan kuuluu tilan itäpuolella kulkevalta maantieltä tuleva tielinjaus. Eteläinen sisääntuloreitti, jota reunustaa osin huonokuntoinen koivukuja, on 1800- luvulta.

Ruotsinpyhtään ruukin ulkokartanonakin olleen tilan ra- kennuskanta on pääosin hyväkuntoista. Vanha pääraken- nus sijaitsi alueen keskellä olevalla kumpareella, mutta tuhoutui kokonaan vuoden 1936 tulipalossa. Tulipalo Mustanportintien rintamamiestalot sijaitsevat pellon ja metsän vaurioitti myös navettaa ja muita sen läheisyydessä sijain- rajassa. neita rakennuksia. Nykyinen suurikokoinen, säterikattoi- nen navettarakennus sekä klassistisvaikutteinen pit- Oletettavasti tyyppipiirustuksin perustuvat rintamamiesta- känomainen ulkorakennus ovat mahdollisesti 1930- lot ovat 1 ½ -kerroksisia, puurakenteisia ja satulakattoisia. luvulta peräisin, mutta osa niiden rakennusosista saattaa Asuinrakennukset ovat säilyttänet pääosin alkuperäisen olla myös vanhempaa perua. Puurakenteisen ulkoraken- rakentamisaikaisen ulkoasunsa. Hyvin hoidettuihin piha- nuksen korotetussa keskiosassa oleva torniosa on ollut

121

mahdollisesti vellikelloa varten. Ulkorakennuksen muihin erityispiirteisiin lukeutuvat mm. puolikaaren muotoiset yläikkunat ja puurakenteinen holvikaarikäytävä rakennuk- sen keskellä. Talousrakennusten rivistössä sijaitsee myös oletettavasti 1930-luvulta peräisin oleva tiilirakenteinen viljasiilo, jossa on funtionalismin tyylipiirteitä. Uudemmat rakennukset ovat tiettävästi H. Siikosen piirtämiä.

Funkis-tyylinen viljavarasto sijaitsee rakennuskokonaisuuden luoteisreunassa.

Tulipalossa säästyneisiin vanhempiin rakennuksiin kuulu- vat oletettavasti 1870-luvulla rakennetut yksikerroksiset hirsirakenteiset, satulakattoiset siipirakennukset. Symmet- risesti siipirakennuksiin nähden, rakennuskokonaisuuden Jokiniemen suurikokoinen navettarakennus. eteläpuolelle, rakennettiin vuonna 1936 uusi hirsiraken- teinen yksikerroksinen asuinrakennus, jossa on taitteinen aumakatto. Rakennusryhmän pohjoislaidassa sijaitsee pitkänomainen, yksikerroksinen, hirsirakenteinen työväen asuinrakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1920.

Harvinainen klassistisvaikutteinen kookas talousrakennus sijait- see maisemallisesti hallitsevalla paikalla tilan rakennusten keskel- lä.

Tilan vanhimmat säilyneet rakennukset lienevät kaksi yksikerrok- sista, palaneen päärakennuksen siipirakennusta 1800-luvulta. Näkymäakselin päätteenä oleva asuinrakennus rakennettiin tiettävästi 1930-luvulla.

Jokiniemeen vievän tien pohjoisemmassa risteyksessä on Kukkumäen pienistä, eri-ikäisistä asuinrakennuksista koos- tuva yhtenäinen alue, jonka vanhimmat rakennukset ovat ennen vuotta 1920 rakennettuja. Melko vähäisiä muutok- sia kokeneiden rakennusten pihapiirit ovat hyvin hoidettu- ja.

122

Kukkumäen eri-ikäisistä asuinrakennuksista koostuva alue sijait- Niemistön kylänraitti kulkee harjun päällä Teutjärven itäpuolella. see Jokiniemen pohjoispuolella.

Maisemassa edelleen hyvin havaittavissa olevat keskiai- kaiset kylätontit muodostuivat pääasiallisesti savi- ja hie- TEUTJÄRVEN YMPÄRISTÖN KULTTUURIMAISEMA sumaiden ympäröimille moreeniharjanteille. Maiseman vanhimpiin kerrostumiin lukeutuvat pellot ovat olleet Id: 20731 viljeltyinä pääosin viimeistään 1700-luvulta lähtien. Jär- Aluetyyppi: Kyläympäristö venrannan ja jokivarsien niityt on otettu viljelykseen myö- Arvotus: maakunnallisesti arvokas hemmin. Asutus levittäytyi kauemmas kylätonteista vasta

1800-luvun kuluessa sekä 1900-luvun alkupuolella toimi- Ruotsinkylän, Kuninkaankylän, Viirilän, Suomenkylän ja tetun uusjaon seurauksena. Kyläkeskusten ympäristössä Niemistön keskiajalta periytyvät kylät sijaitsevat kunnan onkin runsaasti 1920- ja 1930-luvuilla rakennettujen pohjoisosassa, Teutjärven ympäristössä. Nauhamaisesti asuinrakennusten hallitsemia maatilojen pihapiirejä. Van- järven ympärille sijoittuneet kylät nivoutuvat järveen ra- hoilla kylätonteilla on edelleen elinvoimaisia tilakeskuksia jautuvan viljelymaiseman kautta toisiinsa. Kylien kulttuu- lukuun ottamatta Ruotsinkylää, jossa kylätontilla sijaitsee rimaisemat muodostavat yhtenäisen, ajallisesti ja toimin- mm. 1930-luvulla rakennettu, myöhemmin muutettu, nallisesti kerroksellisen suurmaisemakokonaisuuden, jon- osuuskauppa sekä sen jugendvaikutteinen varastoraken- ka vanhimpia kerrostumia on järven lounaispuolelta löy- nus. detty kivikautinen asuinpaikka. Asutus keskittyy pääasialli- sesti järven länsipuolella kulkevan maantien ja siitä järven etelä- ja itäpuolelle haarautuvan pienemmän kylätien varteen. Rakennuskannan uusiutumisesta huolimatta alue on säilyttänyt selkeän agraarin luonteensa.

Ruotsinkylän pohjoisosassa olevia maatiloja ympäröi laaja ja tasainen peltomaisema.

Suomenkylän keskiaikaisperäinen kylätontti lounaasta kuvattu- na.

123

Ruotsinkylän osuuskauppa ja sen varastorakennus. Kuninkaankylän entinen meijeri.

Kolmessa suurimmassa kylässä, Ruotsinkylässä, Kunin- kaankylässä ja Viirilässä, on hyvin mittakaavansa säilyttä- neitä, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa muodostuneita tiiviitä mäkitupa-alueita, joiden pihapiirit sijaitsevat va- paamuotoisesti kapeiden ja mutkittelevien teiden varsilla. Näissä kylissä ovat myös seuratalot, joista parhaiten alku- peräisen asunsa on säilyttänyt Viirilän vuonna 1933 val- mistunut aumakattoinen seuratalo Enegård. Ruotsinkyläs- sä ja Viirilässä ovat edelleen toiminnassa olevat kyläkou- lut, joiden ulkoasut periytyvät 1900-luvun alkupuolelta.

Kuninkaankylän entisessä, vanhan kylätontin lounaispuo- lelle muodostuneessa, kaupallisessa keskuksessa on säily- nyt 1930-luvun rapattu, tiili- ja hirsirakenteinen meijerira- kennus, jonka läheisyydessä on kolme luonnonkiviraken- teista kellaria. Kylän erikoisuuksiin kuuluvat kaksi hauta- usmaata, joista vanhemman, maantien varrella sijaitsevan, kiviaidan ympäröimän hautausmaan ilme on vuodelta 1877. Kuninkaankylässä on säilynyt myös vuonna 1939 Funkistyylinen sahan entinen asuinrakennus sijaitsee mäkitupa- asutuksen keskellä Kuninkaankylässä. rakennettu vaakavuorattu funkisasuinrakennus, jossa on puolipyöreä, ulokkeinen lasikuisti. Asuinrakennus oli tar- koitettu mahdollisesti sen vieressä sijainneen, sittemmin Vanhinta rakennuskantaa edustava, kotiseutumuseoksi puretun, sahan käyttöön. Kaksikerroksisen rakennuksen otettu Vestin tila siirrettiin isojaossa Viirilän kylätontilta ensimmäinen kerros muutettiin myöhemmin terveysase- nykyiselle paikalleen maantien varteen. Paritupapohjainen maksi. maalaamaton päärakennus lienee 1800-luvun alusta. Museon hyvin hoidettuun pihapiiriin kuuluvat myös vau- nuvaja, savusauna sekä 1800-luvulla Pukarosta siirretty luhtiaitta. Myös Suomenkylässä sijaitsevan Antaksen tila- keskuksen rakennukset lukeutuvat alueen vanhimpiin. Antaksen yhtenäiseen pihapiiriin kuuluvat mm. yksiker- roksinen, mansardikatoinen päärakennus vuodelta 1898, sementtitiilinavetta sekä hirsirakenteisia aittarakennuksia.

Kuninkaankylän Malmbacken koillisesta kuvattuna.

124

Vestin tilan kotiseutumuseoksi muutettu rakennuskokonaisuus Haaviston kylä sijaitsee Kymijoen varressa. Peltomaisema on sijaitsee maantien varressa. säilynyt avoimena.

Kylätontin ympäristöön pienemmiksi rakennusryhmiksi muotoutunut asutus sijoittuu 1800-luvulla vakiintuneille HAAVISTON KYLÄN KULTTUURIMAISEMA rakennuspaikoille. Mittakaavaltaan yhtenäiset rakennuk- Id: 20733 set ovat vaihtelevan ikäisiä. Kylän lounaispuolella, pelto- Aluetyyppi: Kyläympäristö aukean keskellä on 1940- tai 1950-luvulta peräisin oleva Arvotus: maakunnallisesti arvokas pieni kirkkorakennus, jossa on jyrkkä satulakatto ja vaa- kavuoraus. Puuston ympäröimään kirkkokokonaisuuteen Haaviston kylän vanhin asutus palautuu kivikauteen, mis- kuuluu myös tolpparakenteinen avoin kellotapuli. Haavis- tä kertoo Kymijoen pohjoisenpuolisella rannalla olevalta ton vuonna 1924 rakennettu koulurakennus on edelleen nk. Huitun pellolta tehty Antinniemen asuinpaikkalöytö. käytössä. Vinkkelinmuotoisessa rakennuksessa on mm. Pysyvämmin Haaviston kylä on ollut asutettuna keskiajal- lunetti-ikkunoita ja nurkkapilasterit. Kylän läpi kulkeva ta lähtien. Mutkittelevan Kymijoen pohjoisrannalla sijait- päällystämätön maantie on saanut linjauksensa viimeis- seva keskiaikainen kylätontti on säilyttänyt tiiviin ryhmäky- tään 1800-luvun puolivälissä. Agraarin luonteensa säilyt- lämäisen luonteensa. Kapean kylänraitin varrella sijaitse- täneen kylän avoin maisema rajautuu etelässä Kymijo- vat tilakeskukset ovat kuitenkin rakennuskannaltaan uu- keen. distettuja. Myös vanhimmat, 1900-luvun alusta peräisin olevat päärakennukset on muutettu perusteellisesti. Kylä- tontilla sijaitsevissa pihapiireissä on säilynyt muutamia hirsirakenteisia talousrakennuksia. Kylätonttia ympäröivät viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien viljeltyinä olleet pellot. Myös laajan viljelyaukean ympärillä vielä 1700- luvulla olleet niityt on otettu myöhemmin viljelykseen.

1900-luvun puolivälissä rakennettu Haaviston rukoushuone.

Haaviston keskiajalta periytyvä kylätontti on säilyttänyt ryhmäky- lämäisen luonteensa. Näkymä luoteesta kuvattuna.

125

Holmgård on ollut keskiajalla kuninkaankartano - viimeis- tään vuodesta 1352 lähtien. Vanha päärakennus paloi vuonna 1765 ja uusi päärakennus rakennettiin oletetta- vasti samalle paikalle. Nykyinen pystyvuorattu hirsiraken- teinen päärakennus oli alun perin mansardikattoinen ja rakennettiin vuonna 1827. 1880-luvulla päärakennusta laajennettiin ja kattomuoto muutettiin satulakatoksi. Ra- kennukselle ilmettä antavat puolikaarenmuotoiset ullak- kokerroksen ikkunat ovat peräisin samalta ajalta. Päära- kennuksen itäpuolella sijaitseva kartanon puutarha istutet- tiin 1700-luvun lopulla.

Vinkkelinmuotoinen koulurakennus sijaitsee kylän luoteisosassa.

HOLMGÅRDIN KARTANO Id: 20728 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Holmgårdin kartano sijaitsee Taasianjoen länsirannalla olevalla pienehköllä moreeniharjanteella, jota ympäröivät viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien viljelyksessä tai niittyinä olleet savi- ja hiesumaat. Taasianjoki haarautuu Holmgårdin päärakennuksen nykyinen ulkoasu periytyy 1880- kartanon kohdalla erottaen rakennuskokonaisuuden luvulta. omaksi saarekseen. Talousrakennukset sijaitsevat Suuren rantatien linjauksen Suuren rantatien vanha linjaus kulkee kartanoalueen läpi. pohjoispuolella. Hirsi- ja tiilirakenteinen, mansardikattoi- Mutkittelevan tielinjauksen lisäksi rantatien rakenteista on nen navetta on vuodelta 1805. Navettaa on myöhemmin säilynyt mm. hyväkuntoinen, kaksiaukkoinen kiviholvisilta laajennettu sementtitiilistä muuratulla osalla. Navetan 1800-luvulta. Tämä rakennuskokonaisuuden länsipuolella itäpuolella on satulakattoinen pystyvuorattu asuinraken- oleva silta on rakennettu suurikokoisista, hakatuista ja nus, joka on vanhimmilta osiltaan peräisin oletettavasti poratuista, suorakaiteenomaisista lohkareista. Kartanon vuodelta 1786. itäpuolella sijainnut, Taasianjoen ylittänyt kolmiaukkoinen kiviholvisilta purettiin sitä vastoin joko 1950- tai 1960- luvulla.

Kartanokokonaisuuteen kuuluu useita eri-ikäisiä talousrakennuk- sia. Pienemmän asuinrakennuksen runko on 1700-luvulta.

Suuri rantatie on kulkenut Holmgårdin kartanon ohitse. Tien rakenteista on jäljellä mm. vanha kivisilta. Hyvin hoidettuun kartanokokonaisuuteen kuuluu lisäksi useita pienempiä talousrakennuksia, kuten kaksi hirsiait- taa. Kauempana sijaitsevat riihi, paja ja kaksi latoa.

126

SUURI RANTATIE Id: 20722 Kullan kartano sijaitsee loivalla moreenikumpareella, mut- Aluetyyppi: Liikenneympäristö kittelevan ja rehevärantaisen Taasianjoen länsirannalla. Arvotus: maakunnallisesti arvokas Paikalla on ollut asutusta keskiajalta lähtien. Tilan omisti vuonna 1525 viipurilainen Henrik Eriksson Risbit. Sittem- Turusta Viipuriin johtaneen Suuren rantatien linjauksesta min kartano on kuulunut useiden eri sukujen omistuk- on säilynyt pieni osa Holmgårdin ja Myllykylän välillä. seen. 1600-luvun omistajiin lukeutuvat Boije af Gennäsin Kapea, päällystämätön tie mutkittelee metsän ja hakkuu- ja Creutzin suvut. Vuonna 1740 kartano päätyi puoles- alueiden läpi. Tieosuuden itäosassa on säilynyt Myllykylän taan rykmentinkirjuri Johan Hirnin omistukseen. entinen kestikievari. Nykyisen tilan rakennukset sijaitsevat molemmin puolin tietä ja tilan satulakattoinen, hirsiraken- teinen päärakennus on 1900-luvun alusta. Viimeistään 1400-luvulta lähtien yleisenä tienä käytössä olleen ranta- tien rakenteista on säilynyt Myllykylässä kaksiaukkoinen, hakatuista, poratuista suorakaiteenomaisista lohkareista kylmämuurattu kivipalkkirumpu. Tieosuuden länsipäästä on purettu Taasianjoen ylittänyt kolmiaukkoinen, noin 35 metrin pituinen kiviholvisilta Holmgårdin saaren luona.

Kullan kartanorakennukset sijaitsevat Taasianjoen länsirannalla.

Kartanon ympäristö on topografialtaan melko tasaista. Metsäsaarekkeiden halkoma viljelysmaisema on ollut pääpiirteissään nykyisen kaltainen viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien, jolloin nykyiset Taasianjoen varrella olevat pellot olivat joko viljelyksessä tai niittyinä. Kartanomäen lähiympäristössä olevat pellot ovat olleet viljelyksessä pisimpään. Suuren rantatien alkuperäisestä linjauksesta on säilynyt tieosuus Myllykylän ja Holmgårdin välillä.

Kartanolle johtaa pitkä puukujanne. Ympärillä levittäytyvä tasai- nen peltomaisema on viimeistään 1700-luvun lopulta peräisin.

Silta Myllykylässä. Taustalla entinen kestikievari. Maisemaa hallitsevan mäen päällä sijaitseva kartanon päärakennus on yksikerroksinen, poikkipäädyllinen myö- häisempirerakennus. Se on rakennettu vuonna 1863 Carl KULLAN KARTANO Fredrik von Bornin suunnitelmien mukaan. Rakennuksen Id: 20727 avokuistit ovat myöhempää perua. Päärakennus sijaitsee Aluetyyppi: Kartanoympäristö 1700-luvulla perustetun ja pääasiassa 1800-luvun puolivä- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

127

lissä istutetun englantilaistyylisen puiston keskellä talous- MARINKYLÄN JA BJÖRKBÖLEN KULTTUURIMAISE- rakennusten keskittyessä puiston ja pellon rajalle. MAT Id: 20726 Vanhin kartanokokonaisuuden rakennuksista lienee mäen Aluetyyppi: Kyläympäristö juurella päärakennuksen eteläpuolella sijaitseva, vuonna Arvotus: maakunnallisesti arvokas 1785 valmistunut yksikerroksinen vanha päärakennus, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1865. Yhte- Kooltaan pieni Marinkylä on muodostunut kahdesta suu- näiseen, hyvin säilyneeseen talousrakennusten kokonai- remmasta maatalosta sekä pienemmistä tiloista, torpista suuteen lukeutuvat mm. ns. maitohuone 1800-luvun puo- tai mahdollisesti mäkituvista, jotka sijaitsevat kylän länsi- livälistä, liiteri ja vuonna 1908 rakennettu luonnonkivinen osassa, kivikkoisen matalan mäen itärinteessä. Mäenrin- viljamakasiini. Luonnonkivinavetta on vuodelta 1875 ja teen tiivis asutus on säilyttänyt pienen mittakaavansa. talli vuodelta 1909. Kartanon rakennuskokonaisuuteen Nykyisin oletettavasti loma-asuntoina olevat yksikerroksi- kuuluu lisäksi työväen asuinrakennuksia ja aittoja. Puistos- set, hirsirakenteiset asuinrakennukset ovat viimeistään sa ovat lisäksi Eva Kuhlefelt-Ekelundin vuonna 1917 1930-luvulta peräisin. Rakennusten väliin lomittuvat hyvin suunnittelema leikkimökki ja kaksi ulkorakennusta. hoidetut pihapiirit. Eheän, vaikkakin osittain uudistuksia kokeneen rakennusryhmän alapuolella kiertää kylätie, joka haarautuu tien itäpuolella sijaitseville Strandbackan ja Nybackan tiloille. Nybackaan johtavan kapean tien varrella on hyvin säilyneitä avoimia niittyjä ja koivikkoista, laitumena olevaa hakamaata.

Kartanon luonnonkivirakenteinen viljamakasiini.

Nykyinen puukujanteen reunustama sisääntulotie on 1800-luvun puolivälistä. Sitä ennen kartanolle saavuttiin joenvartta seurailevaa tielinjausta pitkin, joka jatkui Keita- lan kylään vielä nykyisinkin maastossa erottuvaa metsä- Nybackaan vievän kylätien varressa on hyvin säilyneitä laitumia. tietä pitkin. 1700-luvulla kylässä on ollut ainakin kaksi taloa, joiden pellot ovat sijainneet nykyisinkin kylän pohjoispuolella olevalla peltoaukealla. Aukean pohjoisosat olivat tuolloin niittynä. Maantien lähellä sijaitseva Grannasin tila on kylän vanhimpia. Tilan yksikerroksinen, hirsirakenteinen päärakennus periytyy 1700-luvun lopulta. Grannasin pi- hapiiriin kuuluvat lisäksi luonnonkivirakenteinen navetta (1893), verstas ja sauna (1928) sekä aittarakennus (1951). Kylän kaakkoispuolella sijaitsevan, viimeistään 1800- luvulla asutetun, Nybackan tilan hirsirakenteinen päära- kennus on vuodelta 1909. Neljältä sivultaan rajatussa pihapiirissä ovat sementtitiili- ja lautarakenteinen navetta- rakennus 1900-luvun alusta, hirsirakenteinen aitta sekä muita talousrakennuksia. Kylän itäosissa sijaitsee pääosin hyvin säilynyt Strandbackan tilan pihapiiri sekä kaksi pie-

Taasianjoki virtaa rakennuskokonaisuuden itäpuolella. nempää pihapiiriä, joiden 1900-luvun alkupuolella raken- netut asuinrakennukset sijaitsevat kapean kylätien varres- sa.

128

ÖSTERBYN KULTTUURIMAISEMA Id: 20730 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Björkmans, Mickos ja Sandbacka muodostavat Österbyn kylän Ruotsinpyhtään eteläosassa. Samalla paikalla, laajan savi- ja hiesumaille muodostuneen peltoaukean länsireu- nassa, on ollut asutusta keskiajalta lähtien. Tiloista Björk- mans ja Mickos sijaitsevat vierekkäin Loviisaan johtavan maantien varrella. Kylätie mutkittelee hoidettujen pihapii- rien välissä.

Grannasin tila kylänraitin varrella.

Österbyn kylätontti kaakosta kuvattuna.

Nybackan tilakeskus lännestä kuvattuna. Björkmansin tila on peräisin 1700-luvulta ja sen yksiker- roksinen, ristipäätyinen päärakennus on kokenut useita muutoksia. Hirsirakennuksen nykyinen ulkoasu periytyy Marinkylästä johtaa päällystämätön kapea tie kohti Björk- oletettavasti ajalta ennen 1920-lukua. Vanhoihin tilan bölen 1600-luvun lopulta periytyvää tilaa Taasianjoen talousrakennuksiin kuuluvat pitkänomainen navetta- ja itärannalla. Tilakeskuksen ympärillä oleva pelto- ja niitty- tallirakennus, sauna, maakellari, riihi sekä latoja ja muita maisema periytyy oletettavasti viimeistään 1700-luvun ulkorakennuksia. lopulta. Vanhin viljelty alue on tilan eteläpuolella oleva pieni peltoaukea. Pohjoispuolen entiset niityt otettiin viljelykseen 1800-luvulla. Björkbölen satulakattoinen, yksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1902. Päära- kennuksen kuusiruutuisia ikkunoita koristavat puuleikka- ukset. Hyvin hoidettuun pihapiiriin kuuluva, vuonna 1916 valmistunut navettarakennus rakennettiin vanhan navetan kivijalan päälle. Tilalla on säilynyt myös vanha savusauna.

Björkmansin tilan päärakennusta on laajennettu eri aikoina.

Mickoksen hyvin säilynyt vanha päärakennus on oletetta- vasti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, mutta on jäänyt pois käytöstä sen viereen vuonna 1962 rakennetun tiilira- kenteisen asuinrakennuksen vuoksi. Yksikerroksisen, hirsi- rakenteisen päärakennuksen julkisivua hallitsevat poikki- päädyt sekä kuusikulmainen lasikuisti. Vanhaan pihapiiriin kuuluu useita talousrakennuksia, joista parhaiten ovat Björkbölen päärakennus.

129

säilyneet luonnonkivirakenteinen maakellari vuodelta 1895 sekä pitkänomainen hirsirakenteinen aitta- ja vajara- kennus pihapiirin länsilaidalla.

Tallbackan kylä meren rannalla.

Mickosin vanha pihapiiri on hyvin säilynyt. Parhaiten kylässä on säilynyt meren rannalla, kylän poh- joisosassa sijaitseva Ringborg-niminen seuratalo vuodelta 1929. Yksikerroksisessa, pystyvuoratussa hirsirakennuk- Sandbackan 1890-luvulta peräisin oleva hyvin säilynyt sessa on päistään aumattu mansardikatto. Seuratalon pihapiiri sijaitsee peltoaukean laidalla hieman pohjoisem- järven puoleisella julkisivulla on avokuisti, jonka yläpuolel- pana. Tilan yksikerroksinen päärakennus on vuodelta la on kaksiosainen, sivuilta kaareutuva frontoni. Seurata- 1894. Pihapiiriin rakennuksiin kuuluvat mm. luhtiaitta, lon hyvin säilyneeseen pihapiiriin kuuluu myös yksi ulko- liiteri, sauna ja maakellari. rakennus.

Sandbackan tilan 1890-luvulta periytyvät rakennukset sijaitsevat kylän koillispuolella. Seuratalo Ringborg on rakennettu vuonna 1929.

TALLBACKAN KYLÄ VASTILAN KYLÄ Id: 20729 Id: 20732 Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Arvotus: paikallisesti arvokas

Tallbacka on mahdollisesti 1900-luvun alkupuolella raken- Vastilan keskiaikaisperäinen kylä sijaitsee Kymijoen poh- tunut kalastajakylä, jonka rakennuskanta on täydentynyt joisrannalla, Itä-Uudenmaan koillisosassa. Vanha kylätont- 1900-luvun kuluessa. Kylän asutus on sijoittunut meren ti on sijoittunut moreeniselänteen reunaan, jokeen viettä- rantaan. Kylään kuuluu 1900-luvun alussa ja 1920-luvulla välle rinteelle. Neljä kylän viidestä kantatilasta olivat rust- rakennettujen satulakattoisten, pienehköjen asuinraken- holleja 1730-luvulla. Uusjaon myötä (1897-98) kaikkiaan nusten kokonaisuus, joiden pihapiireissä on pieniä piha- 15 tilaa muutti pois kylästä. Rakennuskannaltaan uudistu- rakennuksia. Muutamiin asuinrakennuksiin on tehty jul- neella kylätontilla on säilynyt käytössä olevaa laidunmaa- kisivuun vaikuttaneita muutoksia, kuten minerit- ta. julkisivuvuorauksia. Rannassa on säilynyt venevajoja.

130

Vastilan kylä sijaitsee Kymijoen pohjoisrannalla. Ylä-Sihvolan päärakennus on kahdelta sivultaan vuorattu päreil- lä. Koski-Mattilan kantatila sijaitsee edelleen keskiaikaisella kylätontilla. Vuonna 1844 rakennetun päärakennuksen Kylän koillispuolella olevalla Hannulanmäellä sijaitsee ulkoasu on kuitenkin muutettu minerit-vuorauksen myötä. 1800-luvulta peräisin olevien maatilojen ryhmä, joiden Kylätontin eteläpuolella oleva, viimeistään 1700-luvulta rakennukset ovat kokeneet useita muutoksia ja paljon lähtien käytössä ollut maantien linjaus jatkuu vanhalle vanhaa on purettu. Suomelan suurikokoinen vuoraama- joenylityspaikalle, jossa sijaitsee myös historiallinen patte- ton paritupa vuodelta 1879 on saanut 1950-luvulla umpi- rivarustus sekä kivikautinen asuinpaikka. kuistin, joka vaikuttaa rakennuksen ulkoasuun.

Ala-Vilppu, Ylä-Vilppu ja Ylä-Sihvola muodostavat kylän Vastilan entinen koulutalo sijaitsee 1800-luvulta peräisin itäpuolella ehjän ja perinteisen rakennuskokonaisuuden, olevan päällystämättömän tielinjauksen varressa, vanhan johon kuuluvat hirsirakenteiset, oletettavasti 1800-luvun kylätontin pohjoispuolella. Itä-Uudenmaan itäosissa har- puoliväliin ajoitettavat asuinrakennukset sekä lukuisia vinainen, 1950- tai 1960-luvulta oleva kivinen koulutalo melko hyvin säilyneitä hirsirakenteisia talousrakennuksia. on tyypillinen aikakautensa edustaja. Ruskeanharmaassa rapatussa talossa on kaksikerroksinen asunto-osa ja mata- Rakennuskokonaisuuden läpi kulkevaa tietä reunustavat la katoksellinen kouluosa. Koulun pihapiirissä on myös niityt ja vanhat koivut. Ali-Vilpun kamanahirressä on vuo- vanhempi, ennen vuotta 1920 rakennettu asuinrakennus siluku 1846. Sekä Ala-Vilpun että Ylä-Vilpun ikkunoiden ja kaariaukkoinen piharakennus. vuorilaudat ovat koristeelliset. Ylä-Sihvolan huonokuntoi- sen päärakennuksen kaksi julkisivua sekä satulakattoinen umpikuisti on vuorattu geometrisesti asetetuilla päreillä. Yksikerroksisen pienen hirsituvan lisäksi Ylä-Sihvolaan kuuluu (ainakin yksi) hirsiaitta.

Vastilan koulurakennus vanhan kylätontin pohjoispuolella.

Maanteiden risteyksessä sijaitseva Vastilan seuratalo on Ylä-Vilpun tila vanhan kylätien varrella. vanhimmilta osiltaan 1910-luvulta. Moneen suuntaan laajennetun puurakenteisen talon nykyinen ulkoasu on pääasiassa vuoden 1947 korjauksesta. Seuratalon ohitta- va Itä-Vastilaan johtava maantielinjaus on 1900-luvulta peräisin. Joen rannassa kylän kaakkoispuolella on muu- tamia 1900-luvun alussa rakennettuja, metsän ympä-

131

röimiä, mahdollisesti huvilakäyttöön tarkoitettuja asuinra- kennuksia.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 18.5.2006, 19.5.2006, 16.8.2006, 17.8.2006 ja 21.8.2006 Lähteet Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mie- tintö II. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto; työryhmän mietintö 66/1992. Helsinki 1992.

Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Flink Seija: Kymijoen länsihaarojen rakennusinventointi 1995. Karttaako Oy.

Kulttuurimaisemainventointi 1989. Itä-Uudenmaan seutu- kaavaliitto 1990, julkaisu 11.

Oksanen Eeva-Liisa: Vanha Pyhtää, Pyhtään ja Ruotsin- pyhtään historia vuoteen 1743. Pyhtään ja Ruotsinpyh- tään kunnat, Loviisa 1991.

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Salminen Tapio: Suuri rantatie. Tiemuseon julkaisuja 7. Tielaitos ja Painatuskeskus 1993.

Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä- Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

132

SIPOO luvun alkuvuosista alkaen rakennetusta entisen mielisai- raalan rakennuksista. Sipoo mainitaan Porvoon kappelina vuonna 1340 ja itse- näisenä seurakuntana vuonna1405/1425. Vanhinta rakennuskantaa on Sipoonjokilaakson kylissä. Useissa muissa kylissä rakennuskantaa on uudistettu voi- Kunnan pohjoisin osa kuuluu maakunnan luoteisosaa makkaasti. Uutta asuin-. liike ja julkista rakentamista on hallitsevaan metsäiseen ylänkövyöhykkeeseen. Sipoon- keskitetty Söderkullaan ja Nikkilään. Lisäksi Helsingin korven selänne- ja metsäalue hallitsee kunnan länsiosaa. rajalla ja Porvoon moottoritien läheisyydessä on uusia Melko kapea Sipoonjokilaakso peltovyöhykkeineen mut- asuinalueita. kittelee kallioisessa maastossa kunnan keskiosassa. Edelleen toimiva kalkkiteollisuus periytyy 1500-luvulta. Ruotsalaisasutus asettui varhaiskeskiajalla Uudenmaan Historiallisista myllypaikoista on jäljellä Brobölen myllyn- eteläiseen osaan. Sipoon keskiaikaisperäinen kyläasutus rauniot. (noin 25 kylää) ja 1600-luvulla perustetut kartanot sijoit- tuvat pääasiassa viljelykelpoisiin Sipoonjoen ja Nevaksen- SIPOON PITÄJÄNKESKUKSEN KULTTUURIMAISEMA joen laaksoihin, muualla kunnassa rannikkovyöhykkeelle ja sisäsaaristoon. Merkittävimpiin kartanoihin kuuluvat Id: 20901 Söderkulla, Östersundom, Nevas, Savijärvi ja Löparö. Aluetyyppi: Kyläympäristö Sipoonjokisuuhun on rakennettu varhaiskeskiajalla Sib- Arvotus: valtakunnallisesti arvokas besborgin saarilinna. Sipoon historiallinen pitäjänkeskus sijaitsee Nikkilän taa- Kunnan pohjoisosa oli asumatonta pitkälle 1700-luvulle jaman eteläosassa Suuren rantatien keskiaikaisperäisen asti. Kunnan eteläosissa on laaja rannikko- ja saaristoalue, tielinjauksen varrella. Valtakunnallisesti merkittäviin ra- jonne on rakennettu pääasiassa helsinkiläisten huviloita kennettuihin kulttuuriympäristöihin kuuluvan pitäjänkes- 1800-luvun loppupuolelta alkaen. kuksen maisemalliset kiintopisteet ovat 1400-luvun jälki- puolella rakennettu harmaakivikirkko ja 1800-luvun lopun Historialliset tielinjaukset ovat edelleen käytössä. Kunnan uudempi tiilikirkko. läpi kulkee 1870-luvulla rakennettu Porvoo-Kerava -rata. Helsinki-Porvoo -maantie vuodelta 1935 kulkee kunnan eteläosien halki lounais-koillissuunnassa. Uudempia tielin- jauksia ovat Porvoo-Kerava -maantie sekä eteläosien halki kulkeva Porvoon moottoritie.

Sipoon historiallinen pitäjänkeskus on rakentunut Sipoon- joen ja Suuren Rantatien yhtymäkohtaan. Vuosisatoja rakenteeltaan ja perustekijöiltään lähes muuttumattoma- na säilyneeseen keskiaikaisen kivikirkon ja 1800-luvun lopun tiilikirkon maisemaan kuuluu myös kirkkoherran- pappila, kappalaisenpappila ja lukkarinpuustelli, kesti- kievari, käräjätalo ja pitäjänmakasiini sekä uudempi seu- rakuntatalo. Keskiaikainen Pyhälle Sigfridille omistettu harmaakivikirkko kuuluu koristeellisine päätykolmioineen itäuusmaalaisten kirkkojen ryhmään. Kellotapuli on 1800- luvun alusta. Uusgoottilainen päätytornillinen tiilikirkko Suuren rantatien linjaus kulkee pitäjänkeskuksen läpi. on vihitty käyttöön 1885.

Sipoonjokilaaksossa Hindsby on yksi Sipoon vanhimmista Keskiaikaisen kivikirkon holvaukseltaan poikkeuksellinen kylistä ja parhaiten ryhmäkyläluonteensa säilyttäneistä kirkkosali on jaettu kahteen laivaan lukuun ottamatta kylistä. Asuinrakentaminen kylätien pohjoispuolelle ja kuoria, joka on kolmilaivainen. Kivikirkko restauroitiin talousrakennusten sijoittaminen eteläpuolelle jatkaa kes- nykyasuunsa vuonna 1935 arkkitehti A.W. Ranckenin kiajalta asti noudatettua asutuksen sijoittamisperiaatetta. johdolla. Kirkon länsipuolella sijaitseva kellotapuli on Asutuksen sijoittuminen ja viljelymaiseman avoimet tilat 1800-luvun alusta. kuvastavat tilannetta, joka on vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta säilynyt todennäköisesti keskiajalta asti samana.

Sipoossa merkittävää laitosrakentamista edustaa Helsin- gin kaupungille kuulunut Nikkilän sairaala metsäisellä kumpareella Nikkilän taajaman itäpuolella Sipoonjoen itärannalla. Nikkilän sairaala suunniteltiin Euroopassa yleistymässä olleen paviljonkisairaalatyypin mallin mu- kaan. Alue muodostuu useassa rakennusvaiheessa 1900-

133

suunnittelema hautausmaan kappeli vuodelta 1971. Maa- seutumaisemaa ovat osittain muuttaneet vuoden 1950 jälkeen rakennetut maantiet.

Keskiaikainen harmaakivikirkko vanhojen peltojen ympäröimä- nä.

Uusgoottilaisen, päätytornillisen uuden kirkon suunnitteli Hilding Ekelundin suunnittelema hautausmaan kappeli vuodelta arkkitehti Theodor Decker ja se vihittiin käyttöön vuonna 1971. 1885. Uuden kirkon vieressä on nykyiselle paikalleen vuonna 1826 siirretty pitäjänmakasiini 1700-luvulta. Uu- den kirkon eteläpuolella sijaitsee vuonna 1845 rakennettu Sipoon kirkkoherran pappila sekä renkitupa samalta ajal- NIKKILÄN ASEMANSEUTU JA KYLÄNRAITTI ta. Kappalaisen pappilan (Knuts) vuonna 1879 valmistu- nut rakennus sijaitsee kauempana maiseman pohjoisreu- Id: 20990 Aluetyyppi: Taajamaympäristö nalla. Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Kirkkojen ympäristö on säilynyt vuosisatojen ajan avoi- Nikkilän taajama on rakentunut pitäjänkeskuksen koillis- mena niittyjen ja viljelyaukeiden osalta. Maiseman reuna- puolella olleille niitty- ja peltoalueille 1900-luvun alusta vyöhykkeillä ja Suuren rantatien varrella olevat tilakeskuk- lähtien. Nikkilän asemalla oli tärkeä rooli Porvoo-Kerava set sijaitsevat viimeistään 1800-luvulta lähtien asuttuina radan varrella jo vuodesta 1874 alkaen. Satulakattoinen olleille paikoilla. Vanhimmat tilat ovat sijoittuneet vanhan hirsirakenteinen asemarakennus on säilynyt lähiympäris- kirkon länsipuolella olevien moreeniharjanteiden reunaan. töineen. Sen eteläpuolella, Nikkilän kartanolta kirkolle Kestikievareina 1600-1800-luvuilla ovat toimineet Lindkul- johtavan Ison Kylätien varressa, on säilynyt 1900-luvun lan, Båskiksen, Klockarsin ja Bölen tilat. Båskis ja Lindkulla alun liike- ja asuinrakennuksista koostuva yhtenäinen ovat toimineet lisäksi käräjätupina. kylänraitti. Muutoksia raitille ovat aiheuttaneet tienpinnan nosto ja uudemmat liikerakennukset.

Ison Kylätien linjaus on peräisin tiettävästi 1700- ja 1800- lukujen vaihteesta. Sen varteen 1900-1930-luvuilla raken- netut puurakenteiset 1 ½-kerroksiset asuin- ja liikeraken- nukset muodostavat ilmeeltään yhtenäisen, joskin paikoi- tellen katkeavan kokonaisuuden. Kaupankäynti vilkastui kylässä väkiluvun kasvettua 1920-30-luvuilla mm. Nikkilän sairaalan laajentamisesta johtuen. Asiakaskunnan kasvun myötä raitin varteen perustettiin monia erikoisliikkeitä tavanomaisten siirtomaatavarakauppojen lisäksi. Suurim- piin liikkeisiin kuului vuonna 1919 avattu Sibbo Handels- lag. Junaliikenteen lisäksi asiakkaat tavoittivat Nikkilän keskuksen mm. vuodesta 1924 alkaen liikennöineiden linja-autojen kyydissä.

Båskis on ollut huomattava kestikievaritalo 1700- ja 1800- luvuilla. Kaksikerroksisen päärakennuksen pohjakaava on karo- liininen ja ulkoasu 1920-luvun klassisismia.

Pitäjänkeskuksen uudempia kerrostumia ovat vuonna 1963 valmistunut seurakuntatalo (arkkitehdit Eija ja Olli Saijonmaa) sekä arkkitehti, professori Hilding Ekelundin

134

1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat jokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivu- jokien hedelmällisiin laaksoihin. Jokilaakson asutus on sijoittunut varhaiskeskiajalta lähtien viljelyskelpoisten maiden reuna-alueille, kallio- ja moreenimaiden puolelle. Asutuksen lisäksi jokilaakson vanhimpia kerrostumia ovat jokea seurailevat tielinjaukset, niityt ja pellot.

Paikassa, jossa Sipoonjoki laskee Suomenlahteen, sijaitsee Sibbesborgin muinaislinna. Alkujaan veden ympäröimä linna on rakennettu kallioisen mäen kaakkoispäähän ja se sijaitsee nykyisin peltojen ympäröimänä joen länsirannal- la. Osa muinaisjäännöksiin lukeutuvan varhaiskeskiaikai- sen linnan ja siihen kuuluneiden vallihautojen rakenteista on säilynyt. Sibbesborgin länsipuolella sijaitsee Joensuun

Ison Kylätien rakennuksia 1900-luvun alusta. kartano, jonka kustavilainen päärakennus on 1700-luvun keskivaiheilta. Pihamaata reunustavat siipirakennukset ovat niin ikään 1700-luvulta. Kylänraitin varrella sijaitsevat kaksi arkkitehti L. E. Hansténin suunnittelemaa koulurakennusta, joista van- Sibbesborgin itäpuolella olevan Kallbäckin kylän vanhim- hempi, nk. Bålan (entinen Kyrkoby Folkskolan), edustaa paan rakennuskantaan kuuluvat keskiaikaisperäisellä kylä- vanhemmalta osaltaan 1920-30-lukujen klassisismia. Kou- tontilla sijaitsevat Eutasin ja Skraflasin pihapiirit sekä Ru- lurakennusta laajennettiin suurten ikäluokkien tarpeeseen xaksen tilan entinen torppa. Eutasin entisen rusthollin matalammalla modernistisemmalla siivellä vuonna 1961 uusrenessanssityylinen päärakennus on 1800-luvun lopul- (arkkitehti Erik Kråkström). Vuonna 1953 valmistunut ta. Skrafflasin tilalla on säilynyt 1700- ja 1800-lukujen uudempi rapattu satulakattoinen koulurakennus (entinen aittarakennuksia sekä mansardikattoinen tiilinavetta vuo- Kunnallinen keskikoulu) edustaa rakennusaikansa tyypillis- delta 1922. Kylätien maisemaan kuuluvat tiettävästi 1980- tä kouluarkkitehtuuria. 1950-luku kuuluu Sipoon vilkkaa- luvulla rakennettu puurakenteinen tornillinen VPK:n talo seen rakentamiskauteen, jolloin Ison Kylätien varteen sekä joenvarren vanhat niityt ja tien itäpuolella oleva, valmistui mm. kaksikerroksinen kunnantalo (1957). viimeistään 1700-luvulla muotoutunut viljelyaukea.

Melko hyvin säilyneet asuin- ja liikerakennukset muodostavat Kallbäckin kylämaisemassa ovat säilyneet mm. Skraflasin tilan yhtenäisen kokonaisuuden Ison Kylätien varrella. Joukossa on aitat, joenvarren niityt ja vanha kylätie. myös uudempia liikerakennuksia. Sipoonjoen itärannalla sijaitseva Söderkullan kartano on perustettu vuonna 1557. Kartanon nykyinen kaksikerrok- SIPOONJOKILAAKSON KULTTUURIMAISEMA sinen tiilirakenteinen päärakennus on vuodelta 1907 (K.Lindahl). Osittain säilyneessä vanhassa puistossa on Id: 20898 valkeaksi rapattu, uusgoottilainen viljamakasiini. Lähellä Aluetyyppi: ei määritelty sijaitseva Vita Villan on rakennettu pystyhirsistä 1700- Arvotus: maakunnallisesti arvokas luvun lopulla. Kartanoa ympäröinyt viljelymaisema on

suurelta osin muuttunut ja Sipoon kirkonkylälle johtavaa Sipoonjokilaakso muodostaa maisemallisesti ja historialli- tielinjausta on kartanon kohdalla oikaistu. Kartanoalue sesti arvokkaan kokonaisuuden kunnan keskiosassa. Si- kunnostettiin 1980-luvulla virkistyskäyttöön. poonjoki toimi jo viikinkiaikana (800-1050 jKr.) kulku- väylänä Hämeestä Suomenlahden rannikolle. 1200- ja

135

Söderkullan kartano. Hindsbyn kylärakenne periytyy keskiajalta.

Pohjoisempana jokilaaksossa ovat maisemallisesti hyvin Gesterbyn keskiajalta periytyvällä kylätontilla on melko säilyneet Immersbyn, Hindsbyn ja Gesterbyn kyläkoko- tiiviisti sijoittuneita pihapiirejä. Sibbesgårdenin vuonna naisuudet. Kylien asutus sijaitsee pääasiassa 1800-luvun 1936 avattu kotiseutumuseo koostuu 1700- ja 1800-luvun puoliväliin mennessä muotoutuneilla rakennuspaikoilla, rakennuksista, jotka sijaitsevat vanhalla mäkitupamäellä peltoaukeiden ja metsän reunavyöhykkeillä. Jokilaakson kylätontin tuntumassa. Gesterbyn kantatiloihin kuuluva länsilaidalla sijaitseva Hindsbyn kylä on säilyttänyt keski- Eskos sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikalla eteläm- ajalta periytyvän tiiviin rakenteensa. Pääosa ryhmäkylän pänä Söderkullantien varrella. Vanhassa pihapiirissä on nykyisestä rakennuskannasta on 1800-luvulta ja 1900- säilynyt asuinrakennus vuodelta 1904 ja ulkorakennukset luvun alusta. Vanha kylätie on säilyttänyt linjauksensa vuosilta 1796 ja 1819. Kylän peltojen keskellä virtaavan kylätontin reunassa ja erottaa asuinpihat ja talouspihat puron varrella oli 1700- ja 1800-luvuilla neljä myllyä. toisistaan. Sipoonjoen ja sen sivuhaaran Byabäckenin varsille muotoutuneen viljelymaiseman avoimet tilat ovat säilyneet samoina viimeistään 1700-luvun lopulta lähtien. Hindsbyn kylä kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin ra- kennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Vanha viljelyaukea hallitsee Gesterbyn kylämaisemaa.

Sipoonjokilaakson asutus on sijoittunut varhaiskeskiajalta lähtien Gesterbyn luoteispuolella on Norrkullan entinen rälssitila. viljelyaukeiden reunoille. Immersby kuuluu jokilaakson vanhim- Talonpoikaisen suurtilan satulakattoinen päärakennus on piin kyliin. vuodelta 1869. Talousrakennuksiin lukeutuvat 1800- luvulla rakennetut navetta, vilja-aitta ja talli. Rakennusko- konaisuus sijaitsee kallioisella kukkulalla vanhan puuston ympäröimänä, Sipoonjoen itärannalla.

136

kartanolla oli vesimyllyjä ja kaksi tiiliruukkia, mutta niiden rakenteita ei ole tiettävästi säilynyt.

Norrkullan vanha rälssisäteri. Tilan nykyinen rakennuskanta on 1800-luvulta.

Alueen pohjoisosassa, Brobölessä, on säilynyt vanha myl- Kartanolle johtava kuja. lynpaikka. Ensimmäinen maininta Brobölen myllystä on vuodelta 1633. Vuosisatojen ajan jatkunut mylly- ja saha- Kartanon ympärillä on useita pienempiä tiloja, kuten enti- toiminta lakkasi 1960-luvulla. Nykyisin joen länsirannalla nen kantatila Lass-Bengts, joka liitettiin kartanoon vuonna sijainneista rakennuksista on jäljellä mm. patorakenteita ja 1888. Maisemaa ovat muokanneet uudet tielinjaukset. kivirakenteinen holvi. Peltoaukean läpi kartanolle johtanut tie poistettiin käytös- tä 1950-luvun jälkeen. Karlvikin lahtea reunustavat ran- ÖSTERSUNDOMIN KARTANO JA YMPÄRÖIVÄ taniityt ovat osin umpeenkasvaneet.

KULTTUURIMAISEMA Id: 20903 Aluetyyppi: Kartanoympäristö Arvotus: valtakunnallisesti arvokas

Östersundomin kartano sijaitsee rannikolla Sipoon ja Vantaan rajalla. Uuden Porvoontien ja Porvoon moottori- tien välisellä alueella oleva kartano kuuluu lähiympäristöi- neen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kult- tuuriympäristöihin. Kartanon talouskeskusta ympäröivään kulttuurimaisemaan kuuluvat vuoteen 1873 mennessä raivattu peltoaukea, kappelikirkko hautausmaineen sekä Sakari Topeliuksen vanhuudenkoti Villa Björkudden.

Österdundomin tila muodostui 1600-luvun alussa, kun Kartanoa ympäröivää rakennuskantaa. kylän yhdeksän taloa yhdistettiin säteriksi. Karlsvik- nimisestä kartanosta muodostettiin kaksinkertainen säteri- Villa Björkudden sijaitsee Östersundomin kartanon kaak- ratsutila vuoden 1683 reduktiossa. Kartanon kertaustyyli- koispuolella meren rannassa. Arkkitehti Wilhelm Linsénin sen pystyhirsirakenteisen päärakennuksen suunnitteli suunnittelema empirekauden huvila rakennettiin vuosina arkkitehti Th. Decker ja se valmistui vuonna 1878. Mai- 1856-58 pysyväksi asunnoksi leski Antoinette Lindforsille semallisesti hallitsevalla paikalla olevaa hyvin säilynyttä Östersundomin kartanosta. Sakari Topelius osti huvilan päärakennusta ympäröi kookkaiden kuusien ja aidan vuonna 1879. Hirsirakenteisen vaakavuoratun pääraken- rajaama vanha puutarha. nuksen lisäksi rakennuskokonaisuuteen kuuluu nk. Fågel-

bo (1882), renkitupa (1880), leivintupa ja jääkellari, riihi, Kartanon pihapiirissä on säilynyt useita 1800-luvun talous- luuva, lato ja laituri. Huvilalle johtava tielinjaus on peräisin rakennuksia. Entinen tilanhoitajan asuinrakennus on vuo- viimeistään 1800-luvun puolivälistä. delta 1842. Tiilestä muuratut viljamakasiini, viinapolttimo ja paja ovat samalta ajalta. Mansardikattoinen kivinavetta on vanhimmilta osin vuodelta 1785. Suuri Waldemar Aspelinin suunnittelema kalkkitiilinen tallirakennus on puolestaan vuodelta 1923. Kartano on ollut edelläkävijä useiden lajikkeiden viljelyksessä Suomessa. 1700-luvulla

137

viimeistään 1700-luvulta lähtien. Joen toiselle rannalle asutus levisi 1800-luvun puoliväliin mennessä. Joensuun- taisen moreeniselänteen lounaiskärkeen sekä kylän itä- puolelle sijoittunut asutus on puolestaan pääasiassa 1900- luvun kuluessa syntynyttä.

Villa Björkudden oli Sakari Topeliuksen vanhuudenkoti 1800- luvun loppupuolella.

Hertsbyn kylä Sipoonjoen itärannalla. Kartanon lounaispuolella sijaitsee Sipoon saariston ja rannikon asukkaiden tarpeisiin 1754 rakennettu puinen kappeli, jonka nykyinen ulkoasu on peräisin 1800-luvun Moreeniselännettä ympäröivä jokilaakson laaja viljelymai- lopusta. Hyvin säilynyttä, nurkistaan viistettyä länsitornil- sema on säilynyt avoimena. Joenvarren vanhat niityt on lista kirkkorakennusta ympäröi kiviaidan rajaama hauta- otettu viimeistään 1900-luvulla viljelykseen. Kapea ja usmaa. Kappeliin johtavan tien varrella on useita pientalo- mutkitteleva kylätie on säilyttänyt mäen ympäri kiertävän ja, joista vanhimmat ovat 1900-luvun alkupuolelta. Maan- linjauksensa suurelta osin. Rönnkullan tilan kohdalla Por- tien läheisyydessä sijaitsevan vanhan kantatilan, Rödje- naistentiehen yhtyvä tielinjaus on viimeistään 1800-luvun Fantsin, puinen päärakennus on vanhimmilta osiltaan puolivälistä peräisin. Kylämäen koillispuolella kulkeva vuodelta 1723 nykyisen jugendvaikutteisen ulkoasun leveämpi tie on rakennettu myöhemmin. Kylän eteläpuo- ollessa 1920-luvulta. litse kulkee 1870-luvulla rakennettu Porvoo-Kerava -rata.

Vuosien 1903-1906 uusjaosta huolimatta kylä on säilyttä- nyt vanhan luonteensa. Melko hyvin säilyneisiin pihapii- reihin kuuluva rakennuskanta on pääasiassa 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Kylän vanhimpiin tiloihin kuu- luva Påvals sijaitsee kylämäen länsilaidalla. Tila on alku- jaan sijainnut hieman alempana jokeen viettävässä rin- teessä. Påvalsin satulakattoinen päärakennus on raken- nettu viimeistään 1890-luvulla. Pihapiiriin kuuluvat luh- tiaitta ja vuonna 1913 rakennettu navetta.

Östersundomin kappeli.

HERRALAN KYLÄN KULTTUURIMAISEMA Id: 20902 Aluetyyppi: Kyläympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Kylämäen länsireunaa. Keskellä Påvalsin tila. Herralan kylä sijaitsee Sipoon kirkonkylän koillispuolella, Sipoonjoen varressa. Joen itärannalla oleva jyrkästi nou- seva mäki on ollut asuttu keskiajalta lähtien. Vuonna Simoksen tila oli 1600-luvun lopulta alkaen sotilasvirkata- 1560 mäen lounaisreunaan sijoittuneessa kylässä oli kaik- lona. Herralan kantatiloihin kuuluvan tilan päärakennus kiaan 8 tilaa. Tiivis rivikylämäinen asutus on levittäytynyt siirrettiin nykyiselle paikalleen hieman etelämmäksi van- mäen ympäri kiertävän erittäin kapean kylätien varteen hasta kyläkeskuksesta 1700-luvulla. Päärakennus on van-

138

himmilta osin vuodelta 1806. Satulakattoista hirsiraken- nusta korotettiin vuonna 1939.

Tehdasalueella on säilynyt 1930-luvun lopun rakennuskantaa.

Tehdasalueen luoteispuolella on useita työntekijöiden Kapea kylätie mutkittelee kylämäen ympäri. Kylänraittia Filplåt- itselleen rakentamia asuintaloja, jotka muodostavat melko sin ja Simosin tilojen kohdalla. yhtenäisen kokonaisuuden. Väljillä metsäisillä tonteilla sijaitsevat omakotitalot pohjautuvat tiettävästi 1950-luvun Filplåtsin tila periytyy 1500-luvulta. Tilan yksikerroksinen, tyyppitaloihin. satulakattoinen päärakennus on 1880-luvulta. Rakennusta on laajennettu vuonna 1914. Pihapiiriin kuuluu pieni mökkimäinen saunana toiminut rakennus, joka on siirretty Paippisista 1920-luvulla. Tilan navetta on vuodelta 1948.

Löfkullan tilan nykyinen 1½-kerroksinen, mansardikattoi- nen päärakennus on rakennettu tiettävästi 1900-luvun alusta. Kantatiloihin kuuluvan tilan pihapiirissä ovat myös luhtiaitta, navetta ja pitkänurkkainen pieni mökki.

KALKKIRANNAN TEOLLISUUSALUE Id: 20900 Aluetyyppi: Teollisuusympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas

Kalkkirannan historiallinen teollisuusmiljöö sijaitsee meren rannalla Sipoon kaakkoisosassa. Kalkkikiveä on kaivettu Tehdasalueen luoteispuolella sijaitsee useiden 1950-60-luvuilla alueella jo 1500-luvulla. Suuressa mittakaavassa kalkkia rakennettujen työntekijöiden asuinrakennusten muodostama alettiin kaivaa Suomenlinnan linnoitustöiden myötä 1700- alue. luvun puolivälissä. Kalkkia kaivettiin ja poltettiin tuolloin kruunun laskuun. Rakennusten ja varustusten joukossa oli mm. kaksi kasarmia, joista toisessa oli 14 asuinhuonetta ja toisessa talous- ja toimistotiloja. Rakennukset myytiin SIPOON SAARISTON VANHIMMAT HUVILA-ALUEET huutokaupalla vuonna 1760, kun toiminta alueella lak- Id: 20991 kautettiin. 1700-luvun rakenteista on jäljellä kalkkiuuni. Aluetyyppi: Saaristo- ja rannikkoympäristö Arvotus: maakunnallisesti arvokas Kaivostoiminta alkoi uudelleen suurteollisena toimintana vuoden 1933 jälkeen, kun Lohja Oy hankki alueen omis- Sipoon huvilakulttuuri sai alkunsa 1800-luvulla, jolloin tukseensa. Tehtaan pääkonttori ja työväen asuinrakennus yleiseen ilmapiiriin vaikutti Saksasta lähtöisin ollut roman- rakennettiin vuosina 1938-1939. Tuolloin rakennettiin tiikan luontokaipuu. Saaristo tarjosi varakkaimmille kau- myös mylly, kahdeksan siiloa ja uusi satama. Tehtaalle punkilaisille kesäisin yksinkertaisen, terveyttä edistävän ja johtava maantie valmistui vuonna 1938. Kalkkikaivoksen luonnonmukaisen asuinympäristön. Sipoon ensimmäiset toiminta oli vaakalaudalla 1960-luvun alussa, mutta tuo- huvilat rakennettiin rannikolle ja saariin suurten kartanoi- tanto elpyi ja monipuolistui. Nykyisin uudistuneen kalkki- den (Östersundomin, Hitån, Eriksnäsin, Söderkullan, tehtaan omistaa Nordkalk. Eriksnäsin, Nevaksen ja Löparön) omistamille maille. Vuoden 1806 maanjaon seurauksena saarilla oli usein entuudestaan vanhaa torppariasutusta.

139

Tyyliltään 1800-luvun lopun huvila-arkkitehtuuri edustaa klassismia ja uusrenessanssia. Huviloita koristettiin usein myös nk. nikkarityylin mukaisilla puuleikkauksilla. Hyvin säilyneisiin 1890-luvun hirsirakenteisiin uusrenessanssihu- viloihin lukeutuvat arkkitehti, professori Gustaf Nyströmin suunnittelemat Villa Solvik (1892) Söderkullalandetin pohjoisrannalla ja Villan på Skyttenskär (1894) ulompana saaristossa. Näiden kaksikerroksisten, satulakattoisten huviloiden julkisivuja jäsentävät avoverannat, vaaka- vuoraus ja valkoiset koristelistat. Hyvin säilyneitä 1800- luvun lopun huviloita on myös mm. Torstenholmissa, Eirossa ja Ängsholmenissa.

Huvila Poukama on rakennusmestari Oskari Vilamon 1905-10 suunnittelema ja rakentama.

1900-luvun alun huviloissa esiintyy kansallisromanttisia tyylipiirteitä. Jugend-huviloita rakennettiin mm. Norkulla- landetin länsirannalle. Saari myytiin vuonna 1918 Norrkul- la AB:lle, jonka tarkoituksena oli muodostaa saarelle huvi- layhdyskunta kulosaarelaisia varten. Arkkitehti Lars Sonck laati kaavan 56 rantatonttia varten. Toteuttamatta jäänee- seen suunnitelmaan kuului myös mm. satama ja rautatie- yhteys. Norrkullalandetille rakennetut kolme Sonkin suunnittelemaa huvilaa ovat hyvin säilyneitä. Juugend- tyyliä edustavat Villa Solhem (1917), Kulosaaresta siirretty Söderkullalandetin pohjoisrannalla sijaitseva Villa Vårvik 1800- luvun lopulta. Villa Lavinko (1908) ja entinen Norrkullan pensionaatti (1918). ”Turisthotell å Norkulla” –nimellä aloittanut pen- sionaattirakennus on pyöröhirsipintainen tervattu raken- 1900-luvun alussa rakennetut huvilat vierekkäisillä pienillä nus. Sen kattomuodossa on Sonckille ominainen kelloai- saarilla, Mågsholmenilla, Stora Bergholmenilla ja Kat- he. Rakennuksessa oli alun perin 20 huonetta. ”Kellokat- rineholmilla, muodostavat eheän kokonaisuuden. toiset” ulkorakennukset edustavat samaa tyyliä. Yksi pen- Mågsholmen ja Katrineholm palstoitettiin kesähuvilaton- sionaatin ulkorakennuksista on myöhemmin muutettu teiksi 1910-luvulla. Hyvin säilyneisiin huviloihin lukeutuvat kappeliksi. mm. jyrkkäkattoinen huvila Poukama (n. 1910) ja jugend- vaikutteinen kaksikerroksinen Sommarvila (n. 1905), joka tuotiin tiettävästi Terijoelta. Rakennusmestari Oskari Vi- lamo suunnitteli ja rakensi useita Katrineholmin huviloita, kuten mansardikattoisen Kesäkoti Kallioniemen, joka perustettiin Miina Sillanpään aloitteesta ja rakennettiin 1920-luvulla.

Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Villa Solhem v. 1917.

Sommarvila on tuotu tiettävästi Terijoelta.

140

Arkkitehti Lars Sonckin vuonna 1918 suunnittelema turistihotelli Norrkulla AB:lle.

Kuvat Kuvaaja Katariina Ockenström Kuvausaika 28.11.2006, 12.12.2006 ja 15.12.2006 Kuvaaja Karoliina Periäinen Kuvausaika 2004 Lähteet Bergholm, Synnöve: Inventering av kulturhistoriska miljö- er i Östra Nyland. Porvoon museo, 1996, painamaton.

Enbom Sten, Lindroos Birgit, Sjöholm Odin: Entisajoista nykypäivään, Sipoon historian vaiheita. Sibbo hembygds- forskningsförening r.f. Sipoo 2005.

Packalén Eva, Malmberg Thure, Schybergson Per, Linqvist Yrsa: Sibbo Skärgård, Villor, Liv, Folk. Sibbo hembygds- forskningsförening, Borgå 2003.

Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkit- tävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993.

Sipoon kunnan kulttuuriympäristö- ja rakennusperintösel- vitys. Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy. Ympäristötoimisto Oy. Sipoon kunta 2006.

141