ZINE 3/2005 Usva 3 /2005

UUSVASVA ZINE 3/2005 Usva 3 /2005

Pääkirjoitus 3 Kansikuva: Tero Niemi Boris Hurtta: Roskakirjailijan nuottiavain 4 Graafi nen ulkoasu: Eija Laitinen Hannu Rajaniemi: Isännän ääni 7 Taitto: Anne Leinonen Anne Leinonen: Ääni Skotlannista 17 Kuvitus ja grafi ikka: Corelin kuva-arkisto, Morguefi le. J Pekka Mäkelä: Mitä kuuntelin tänään(kin) 20 com Petri Laine: Jälkikuva; Ratkaisematon 21 Valokuvat: Sari Eronen-Mäkelä, Anne Leinonen Marianna Leikomaa: Filkit Suomessa 24 Kirjoittajat: Irma Hirsjärvi, Boris Hurtta, Petri Petri Salin: Suuri kuulemisen tuoma vapautus 28 Laine, Marianna Leikomaa, J Pekka Mäkelä, Hannu Irma Hirsjärvi: Viikonloppu maalla 33 Rajaniemi, Liisa Rantalaiho, Jan Silander, Petri Salin, Uutisia 35 Pasi Välkkynen

Hallintoneuvosto: Petri Salin, Petri Laine, Helena Numminen, Raija Yhteystiedot / Vastaava toimittaja: Komppa-Rannaste, Datapeltojen pehtoori, Anne Anne Leinonen Huotarinen, Eija Laitinen, Markku Lappalainen, Ulla [email protected].fi / [email protected] Huopaniemi-Sirén, Liisa Rantalaiho Kiisterintie 146, 50670 Otava Tekstien ja kuvien copyright on tekijöillä. Usva julkaisee spekulatiivista fi ktiota, artikkeleita sekä Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa osoitteessa grafi ikkaa. Ota yhteyttä, niin saat tarkemmat tiedot, missä www.usvazine.net. formaatissa aineistot kannattaa toimittaa. ISSN 1795-6242 Usva 3/2005 julkaisupäivä: 26.11.2005 4/2005 ilmestyy joulukuussa.

Sisällys

Usva 3/2005 on teemanumero, jonka sisältö kietoutuu ääni kertoo koirasta ja kissasta, joilla on suuri tavoite ja musiikin ympärille. keinot tavoitteen toteuttamiseksi. J Pekka Mäkelä ja Boris Hurtta kertovat kolumneis- Petri Laineelta on mukana Rammsteinin sanoituksi- saan, kuinka he ovat saaneet musiikista kirjoittamisinspi- en innoittamat lyhytnovellit Jälkikuva ja Ratkaisematon, raatiota. Hurtta on kirjoittanut novelleja liittyen mm. Ola- joissa kerronta on tiivistetty oleelliseen. vi Virran ja Roy Orbisonin musiikkiin, kun taas Mäkelä Suuri kuulemisen tuoma vapautus on matka musiikin innostui Bollywood-musikaaleista. syvimpään olemukseen ja musiikin vaikutuksiin. Petri Marianna Leikomaan artikkelissa puhutaan fi lkeistä ja Salin tulkitsee tässä novellissa Wagnerin Tristan und siitä, miten ne liittyvät science fi ctionin ja fantasian harras- Isolden synnyttämiä voimallisia tunteita. tamiseen. Mukana on myös Leikomaan, Liisa Rantalaihon, Irma Hirsjärven Viikonloppu maalla ei alun perin ole Jan Silanderin ja Pasi Välkkysen kirjoittamia fi lkkejä, osa kirjoitettu varsinaiseksi musiikkinovelliksi, mutta musii- ennen julkaisemattomia. killa on siinä oma tärkeä symboliarvonsa. Novelli antaa Numeron novelleissa on musiikkia mukana sekä vahva- omintakeisen ja yllätyksellisen näkökulman eroottisen na mausteena että pienenä ripauksena. Jokainen novellisti viikonlopun viettoon. on myös kirjoittanut saatesanat, jotka valottavat novellin Numeron kansikuvan kirjoituskonegramofoni on taustoja. Edinburghissa tällä hetkellä asuva Hannu Raja- Tero Niemen tekemä. niemi tykittää vauhdikkaan tulevaisuusvision kopioinnin ja monimutkaisten omistusoikeuksien maailmasta. Isännän

2 USVA 3/2005 Pääkirjoitus

Discovery Channelilla pyörivä MythBusters tarttuu aina soljuvaa ja rytmikästä. Jotkut tekstit tykittävät nopeasti kuin johonkin urbaaniin legendaan tai todeksi uskottuun väit- kitarasoolo, toiset taas viipyilevät rauhallisissa äänimaisemis- teeseen, ja selvittää, pitääkö juttu paikkansa vai ei. Yhdessä sa. jaksossa sarjan vetäjät tutkivat väitettä, jonka mukaan kas- Portissa 1/2004 ilmestynyt ”Lautturin tytär” on minulle veille puhuminen saa ne kasvamaan paremmin. henkilökohtainen todiste siitä, että musiikki voi kannatella Tutkijat järjestivät neljä kasvihuonetta, joiden ympäris- tarinaa eteenpäin. Novellin taustalla on Verenpisara-nimisen, tötekijät olivat samat: sama ravinto, sama määrä vettä, yhtä raskasta ja melankolista suomalaista rokkia soittavan yhtyeen paljon valoa eikä ylimääräisiä häiriötekijöitä. Ensimmäinen laulu ”Aamunodottaja”. Laulajalla on samaan aikaan karhea kasvihuone oli äänetön. Toisessa soitettiin nauhoitetta, jossa ja kova ääni. Sanoitukset ovat suomenkieliset, tavoittelevat kasveille leperreltiin ja kehuttiin niitä. Kolmannen nauhalta ehkä CMX:n henkeä, mutta eivät ole runoina yhtä nappiin tuli kiroilua ja sättimistä. Neljännelle tutkijat etsivät antik- osuneita kuin A. W. Yrjänän vastaavat sanoitukset. variaatista mahdollisimman nopeaa ja aggressiivista thrash- Laulun kertojaminä näkee jäähyväisiä ja katselee ohi lipu- metallia. via ruumisarkkuja. Hän availee arkun kansia ja kertosäkeessä Ja kuinka sitten kävikään? lauletaan seuraavasti: Ja pyysin heräämään / kertomaan minul- Kun kasvihuoneet tarkastettiin kuukausien päästä, pystyi le sumun läpi saattajasta / vastarannan yksinäisestä / aamuno- eron näkemään paljain silmin. Metallimusiikkia saaneet dottajasta. Laulun sanoitukset jäivät vaivaamaan mieltäni. Ne kasvit olivat rehahtaneet parhaimpaan kasvuun, kun taas yhdistyivät Kalevalan tarinoihin Tuonelan virrasta ja erityi- äänettömässä tilassa olivat jääneet pienimmiksi. Kehujen ja sesti kuvauksiin Tuonen tytistä. Näin mielessäni Tuonelan sättimisen välillä ei ollut havaittavissa eroa. Selityksenä ilmi- joella olevan naisen, joka tuijottaa vastarannalle ja odottaa ölle ovat ääniaallot, jotka aktivoivat kasvien kasvamista. jotakin. Muuta tekemistä hänellä ei olekaan kuin odotta- Tämän pilke silmäkulmassa tehdyn tutkimuksen tulos on minen. Mutta mitä kerrottavaa on tarinassa, ellei siinä ole kiehtova. Musiikki saa kasvit kasvamaan, joten miksei mu- jotakin ristiriitaa, joka rikkoo seestyneen tilanteen? Ehkä siis siikki voisi saada myös muunlaisia asioita kukoistamaan ja kirjoittaisinkin siitä, miten nainen päätyi seisomaan rannalle. myös meissä ihmisissä. Kuten luovuutta. Mikä saa hänet odottamaan ja kysymään vainajilta terveisiä Minua on aina kiehtonut se, kuinka kirjoittaja tekee kir- elävien maailmasta? joitustyön kammiossaan ja millaisia ihan laillisia virikkeitä Tuosta yhden laulun sanoitusten herättämästä mieli- ja tekstien syntymisprosessin aikana voi käyttää. Finncon 2004 kielikuvien myllerryksestä syntyi lopulta novelli. Luonnol- –tapahtumassa Jyväskylässä esiintynyt Atro Lahtela kertoi, lisesti siihen tuli mukaan kaikkea muutakin kuin vain pel- että tekstiä tehdessään hän saattaa jäädä kuuntelemaan samaa kästään tuo yksi ajatus: kuuntelin myös CMX:ää, Kotiteolli- levyä tai jopa samaa biisiä, jos se sattuu tukemaan työn alla suutta ja Viikatetta, kun tavoittelin melankolisen rakkausta- olevan käsikirjoituksen tunnelmia. Musiikki auttaa pääse- rinan tunnelmaa. Itsellenikään ei ole enää merkitystä, miten mään oikeaan ﬁ ilikseen. Toisille kirjoittajille musiikki toimii kauas laulun sanoista ja kappaleen herättämistä alkuperäisistä häiriötekijöiden häivyttäjänä, sillä riittävän kovalla soiva ajatuksista tarina karkasi. Sen juuret ovat laulussa, joka lähti äänivalli tai kuulokkeiden käyttö hukuttaa alleen perheen elämään omaa elämäänsä – laulussa jota kuuntelin niin pal- pitämät äänet. jon että kyllästyin siihen. Musiikki voi toimia taustalla kirjoittamisen aikana. Se Tässä Usvan numerossa on kolumneissa ja novellien saa- pystyy herättämään tunteita ja muistoja, ruokkimaan muita tesanoissa samankaltaisia tarinoita. Musiikki on innoittanut, aisteja: musiikki voi tuntua rintakehässä fyysisenä aistimuk- antanut aiheen novelliin tai ollut muuten vain taustalla sena, yhdistyä johonkin muistoon niin että asia maistuu luomisprosessin aikana. Kuulaita ja heleitä säveliä kaikille suussa saakka. Laulujen sanat voivat olla yksinkertaisesti lukijoille! niin kauniit, että ne saavat meidät itkemään tai nauramaan. Melodia voi temmata mukaansa, yhdistyä johonkin aiemmin Anne Leinonen kokemaamme ja tempaista mukaansa. Aistimaailma on kaunokirjallisuudessa muutenkin tärkeä Tämän numero taiton soudtrack: CMX: Pedot, Cradle of osatekijä. Pelkän visuaalisen havaitsemisen lisäksi kaunokir- Filth, Leaves’ Eyes: Lovelorn, Ruoska: Radium, System of a jallisessa tekstissä tulisi olla myös hajuja, makuja, tuntemuk- Down: Mesmerize, YleX:n ohjelmavirta sia ja ääniä. Hyvä kaunokirjallinen teksti on kuin musiikkia:

3 USVA 3/2005 Boris Hurtta roskakirjailijan nuottiavain

Tämä artikkeli on häpeämättömän subjektiivinen selvitys Tähtivaeltajaa luen. siitä, miten olen käyttänyt musiikkia stimulanssina kirjoitus- Musiikilla on minunlaiselleni kirjoittajalle kolme erilaista työssäni sekä minkälaisia musiikkiin liittyviä juttuja minulta käyttötarkoitusta. Se voi toimia äänitapettina, lähdemateriaa- on julkaistu. Kenties se antaa lukijoille vihjeitä niistä luo- lina tai pitää yllä tunnelmaa. misprosesseista, joiden tulos tällainen teemanumero on, ja Edesmennyt sciﬁ n ammattilainen, suomentaja ja drama- tuottaa muille kirjoittajille ahaa-elämyksiä. turgi Pekka Markkula oli ollut nuorempana kova musiikki- Nuorena olin koppava ja pidin itseäni tiettyjen populaari- mies ja Musan ja Soundin toimittaja. Kaikki äänilevynsä hän musiikin sektorien pätevänäkin asiantuntijana, suoranaisena oli kuitenkin maailman myrskyissä hävittänyt ja kuunteli edelläkävijänä, mutta ikinä en ole luullut olevani aktiivisella työskennellessään Radio Suomea tai muuta vastaavaa ka- tavalla musikaalinen. En osaa soittaa, en saa laulaa julkisesti, navaa, jonka ohjelma oli enimmäkseen harmitonta kevyttä en pysty arvioimaan onko konsertin äänentoisto pielessä. musiikkia. Pekka puhui äänitapetista ja se on osuva nimitys. Olen säilötyn musiikin mies ja keräilijä ja mieluummin kuin Joutava intohimoja nostattamaton taustaääni, jonka on itse menen kuuntelemaan iänikuista suosikkiani, joka saapuu valinnut ja jonka voi katkaista napin painalluksella. Se vai- Pori Jazziin jäähyväiskiertueellaan, ostan divarista hänen mentaa huoneen ulkopuolelta kantautuvat hallitsemattomat varhaistuotantoon kuuluvan levynsä, etenkin jos löytyy äänet kuten liikenteen melun ja hälisevät naapurit. Se on alkuperäisäänitys alkuperäisellä kannella. Kuuluisuutta saa- kuin peitto nukkujalla. Se jopa luo työnteon ilmapiirin ja nut ainoa kuuleva korvani on jostain kumman syystä hyvin edesauttaa keskittymistä. tarkka erottamaan, mikä on vuoden 1956 originaaliversio Mutta Pekkakin huomasi, ettei radio-ohjelma ole pa- ja mikä kaksi vuotta myöhemmin isolle levy-yhtiölle tehty ras tapetti. Hän, folkrockin sankari, raivostui siirappisista tarkka kopio. Heti alkuun tulkoon myös sanotuksi, että vaik- hömppäiskelmistä ja joutui väittelyyn toimittajien kanssa. ka musiikkiaiheisia kertomuksiani on lukuisia ja olen usein Meikäläisen ärsytyskynnys on vielä matalampi ja koen radion kokenut onnistuneeni, turpiin on tullut. enimmäkseen häiritseväksi tekijäksi. Syy on selvä. Ne ihmiset, jotka yleensä lukevat juttujani Pölpöttävät juontajat, ohjelmaan soittelevat kylähullut, taitavat olla pääosin nuorempaa polvea eivätkä jaa musiik- inhottavat mainokset, raivostuttava soittolista. Näiltä osin kimakuani. Ne taas, jotka halulla lukisivat Olavi Virrasta, lähes puhtaat Ylen ykkönen ja klassisen musiikin kanava taas 1940-luvun Chicagon citybluesista tai rock and rollista, eivät eivät ole minun juttujani. Groove voisi ollakin, mutta sen harrasta sciﬁ -lehtiä eivätkä vahingossakaan tartu jonkun ryhdittömässä äänivirrassa parhaat soulklassikotkin tuntuvat epäilyttävän kauhukirjailijan tekeleisiin. Kaikki eivät sitä hissimusiikilta. Ohjelma voi myös olla liian kiinnostavaa ja paitsi tykkää siitä, että ”oikeaa asiaa” vääristellään kaunokir- unohdun sen pariin. Velttouttani tyydyn välistä radiotapet- jallisin konstein. Emmin minäkin ryhtyä lukemaan, jos tari- tiin, mutta heti kun kirjoittamiseni alkaa tökkiä, tuskastun na koskettelee heviä, punkia, klassista musiikkia saati jotain ja lyön toosan kiinni. Aika usein työskentelen hiljaisuudessa niin uudenaikaista, ettei minulla ole sille nimeä. Jos pystyn kaipaamatta mitään taustaääntä. voittamaan ennakkoluuloni, yllätyn usein iloisesti. Tässä CD-levyjen ja tietokoneiden aikana oman äänimaailman vaiheessa vaihdan Mauno Kuusiston levyn Gladys Knight rakentaminen ei ole ongelma. En tietenkään käytä internetin & Pipsiin ja kuuntelen kappaleen ”Either Way I Lose”. palveluja, mutta tiedän sieltä löytyvän suppean teeman ääni- Kansanvalistajan tehtävä on epäkiitollinen. Terveisiä Toni kanavia, vaikkapa amerikkalaisten doo-wop-yhtyeiden hittejä Jerrmanille, joka aina jaksaa hehkuttaa mitä mainioita levyjä nonstopina, mikä ajoittain kelpaisi minullekin. Se vain häi- on kuunnellut lehteä tehdessään. En suurin surminkaan ritsee, että levyt soivat ennalta arvaamattomassa järjestykses- suostuisi kuuntelemaan niitä, mutta kyllä minä mieluusti sä. Sinatraa saat kuunnella yötä päivää, jos häntä kaipaat, ja

4 USVA 3/2005 Elvistä, countrya, polkkaa, Mantovania ja 101 jousta. Miten käläisen jutuissa veisataan hautajaisvirsiä pihisevän harmonin lie etnisemmän vaihtoehdon laita? Eksoottinen musiikki on säestyksellä, ravintolaorkesterit häiritsevät ruokailua, fetsipäi- sikäli hyvää, että sanat eivät häiritse, kun ei ymmärrä kieltä. set pönäkät herrat katselevat silmät kiiluen napatanssia, ylpeä Paras tapetti on tuttu ja turvallinen albumi, johon korva on maestro pianobaarissa yrittää hukuttaa keskustelun skaaloil- jo tottunut, muttei tympääntynyt. Erityisessä suosiossani laan, kumeaääniset jalopuuradiot pauhaavat konserttimusiik- ovat melodinen jazz ja viihteellinen instrumentaalimusiikki, kia ja hullu posteljooni hoilaa ”Kuningaskobraa”. mutta melkein mikä hyvänsä käy kunhan vain levy on oma Novellini sijoittuvat usein lähimenneisyyteen. Lähihisto- ja sen voi vaihtaa toiseen heti kun alkaa tökkiä. En yritä riaan, sanoo nuorempi polvi. Jos kirjoitan vaikkapa 1940- käännyttää ketään, joten jätetään nimet vähemmälle. Tähän luvusta, kuuntelen sen aikakauden levytyksiä. Olen haalinut ikään on tullut kuunneltua ja ostettua monenlaista. Vinyyliä lähes kattavan kokoelman sekä suomalaista että kansainvä- piisaisi puolen vuoden yhtämittaiseen soittoon ja CD-ko- listä populaarimusiikkia sotavuosilta aina 70-luvulle asti, koelma paisuu ja monipuolistuu pyhistä päätöksistäni huo- ja vanhempaakin löytyy. Kaikkeen uudempaan suhtaudun limatta. Nyt jarrut päälle! Ei sentään pidä luulla, että ostan epäluuloisesti ja suosin junttimaisesti kotimaista iskelmää, levyjä kirjoitustarpeitani ajatellen. Paitsi poikkeustapauksissa. joka ei ainakaan tietoisesti pyri ärsyttämään minua. Oscar Hijuelos kertoo, miten hän soitteli kuukausimääriä Kun tein nykyaikaan sijoittuvaa novellia ”Tuulinen syksy” perheensä kokoelmista löytyneitä vanhoja latinoalbumeja, (Portti 1-2005), jossa kirjakauppias Valdemar Rydberg jäljit- rumbaa, sambaa, mamboa ja cha-cha-chata kirjoittaessaan tää 1940-tehtyjä Olavi Virran levytyksiä, kuuntelin Sointu- menestysteosta ”Mambo Kings”, joka sivumennen sanot- levymerkin kokoelmia ja Virran varhaistuotantoa. Valdemar tuna on parempi kuin siitä tehty elokuva. Tämän metodin Rydberg, muuten, on äärimmäisen epämusikaalinen ihmi- minäkin omaksuin, kun aloin kirjoittaa kaunokirjallisuutta. nen, mutta saattaa innostuessaan hyräillä käreällä äänellä Se juontui kuin itsestään niiltä ajoilta, jolloin olin kirjoitel- jotain vanhaa slaageria ja silloin minunkin pitää sitä soittaa lut artikkeleja Blues News –lehteen. Tällöin kyse ei olekaan ja jopa laulaa. äänitapetista vaan pyrkimyksestä tunkeutua tekeillä olevan Ellei tarvitsemaani musiikkia löydy CD-muodossa, kuun- tarinan äänimaailmaan ja päästä tiettyyn tunnelmaan. telen vinyyliä, joskin se on vaivalloisempaa. Jopa singlejä ja savikiekkoja soittelen ellei muu auta, mutta niiden lomaan Nuori mies ajaa autolla tyttönsä luo ja vie hänelle lahjan. ei ehdi kirjoittaa mitään, joten sitä voi rinnastaa lähdekir- Minä jos tuosta kirjoittaisin, kertoisin että auto on entisöity jallisuuden tutkimiseen. Oikeaan tunnelmaan päästäkseni Volvo Amazon. Miehellä on vaarin omakotitalon ullakolta ja siinä pysyäkseni kuuntelen ahkerasti tarinani tapahtu- löytynyt Rocco –nahkarotsi ja James –farkut ja hän kuunte- ma-aikaan ja henkeen sopivia levyjä. Äänitapetin tuli olla lee risalta kasetilta Spotnicksien rautalankamusiikkia ja juuri neutraali, mutta eläytymismusiikiksi sopii parhaiten suurella nyt soi ”Amapola”. Senkin kertoisin, että hän vie lahjaksi tunteella ja paatoksella tehty. Pitkän novellin kirjoittamiseen hajuvettä ja mainitsisin mitä merkkiä se on. (Enkä yhtään menee helposti kuukausi ja prosessi alkaa muistuttaa sellaista odota, että markkinointiväki panisi merkille mieltymykseni teoreettista tilannetta, jossa valmis ﬁ lmimusiikki soi kaiken yksityiskohtiin ja alkaisi sponsoroida piilomainontaani.) aikaa taustalla elokuvaa tehtäessä. Kaikki eivät suinkaan pidä hyvänä näin viihteellistä kerron- taa, mutta saavat olla pitämättä ja lukekoot muiden tekstejä. Minä taas kiusaannun, kun luen sellaista mistä kaikki kru- Lupasinko mainita kiinteästi musiikkiin liittyviä fantasiano- meluurit on riisuttu. Usein tuntuu siltä, että kirjailija suuresti vellejani? Sininen enkeli (Portti 3/1989) on Roy Orbisoniin yliarvioi tarinansa ainutkertaisuutta ja kykyään pitää lukijan liittyvä kummitusjuttu, jossa rokataan niin pirusti. Itseäni mielenkiintoa vireillä. kiusaa pari lauteille kiivennyttä asiavirhettä. Parkkipaikka Niin, piti sanomani, että tietysti kaivan esille Th e Spot- (Portti 2/1998) on sciﬁ , joka vääntyy kauhukertomukseksi. nicks –yhtyeen levyt ja soittelen niitä miettiessäni millainen Se kertoo nuorisobändistä nimeltä Alligator-Bob & Th e tuo nostalgiassa piehtaroiva romanttinen kundi lopultakin Rhythm Aces, joka pyrkii pinnalle soittamalla nostalgista on ja miten hän vastaa asettamiini haasteisiin. Melkein kaik- rhythm & bluesia. Bändin albumin sisällönkin suunnittelin. ki me kuuntelemme päivittäin musiikkia aktiivisesti tai pas- Sex Noveller –nimisessä julkaisussa on Kuninkaalle morsian siivisesti. Kirjailija voi kertoa yhtä ja toista tarinassaan soivan –niminen kertomus Elviksen ihailijattaresta. Olavi Virran musiikin (ja muun havaittavissa olevan populaarikulttuurin) paremmat vuodet (Portti 4/1999) on kuvitelma siitä mitä kautta. Kovinkaan moni tieteiskirjoittaja ei tätä hyödynnä, olisi tapahtunut, jos suosikkilaulajani olisi tehnyt kansain- ehkäpä siksi että heidän kertomuksensa tapahtuvat sellaisessa välisen läpimurron. Tätä kertomusta eivät alan harrastajat ajassa ja ympäristössä, ettei musiikki tunnu oleelliselta. Mei- kelpuuttaneet listoilleen ollenkaan, mutta minäpä julkaisin

5 USVA 3/2005 sen myös itsenäisenä teoksena, joka siis on (tai ei ole) fanta- latinokasetillani. Se soi ja soi ja soi minun päässäni. Sahasin siakirja, jota keräilijöiden on vaikea löytää. tuota laulua päiväkausia. Pakotin itseni transsiin, jossa koin Useimmiten musiikilla on vain sivuosa, jos sitäkään. uudestaan vuosikymmenen takaisen Etelä-Amerikan matkani Muutama esimerkki on paikallaan. Novellissa ”Noidan tunnelmat. Ympäristöni sai varmaan osansa ja sen käsitys testamentti” (Portti 3/1993) kerron ikuisesta teologian yli- hulluudestani vahvistui. Tätä kirjoittaessani etsin kasetin ja se oppilaasta, joka on päätynyt maaseudulle naispapin toimet- oli liiasta soittamisesta pilalla. tomaksi aviomieheksi. Hänen bailaus- ja sekoilumusaansa on funkysoul ja sille päälle sattuessaan hän soittelee James Brow- Olen tavallani Outsiderin ja Marton Taigan perillinen ja nia, Kool & Th e Gangia ja rankkoja mustia gospelyhtyeitä sijoitan tarinoitani eksoottisiin ympäristöihin ja ”vanhaan niin että pappilan ikkunat helisevät ja hirsiseinät pulliste- hyvään aikaan”. En piittaa siitä, että olen epämuodikas. Uu- levat. Kun asiat menevät poskelleen, hän pakenee autioon sia trendejä tulee ja sammuu kuin valtameren maininkeja, metsästysmajaan murjottamaan ja soittaa kerran toisensa jotka rysähtävät valkealle hiekalle. Rantaudu toki, ison aallon jälkeen kierrettävällä matkagramofonilla Henry Th eelin savi- etsijä surﬁ laudaltasi. Tervetuloa trooppiselle saarelle, missä kiekkoa ”Luonnonlapsi”. pasaatituuli kohisee palmunlatvoissa ja savuava tulivuoren Novellissa ”Seikkailujen junat” (Portti 1/2003) ei ole kartio kohoaa viidakon keskeltä. Poiketkaamme ruokokat- pintatasolla lainkaan musiikkia, mutta sain alkukipinän koko toiseen kapakkaan, missä kavalat konnat ja viehkeät donnat juttuun Veikko Lavin kupletista, missä lauletaan Käkisalmen odottavat suomalaisen (anti)sankarin lompakkoa. Laiska markkinoilta tuodusta väärästä vitosesta. Kuuntelin viikko- tuuletin vatkaa tupakansavua. Ahavoitunut merikarhu peit- kausia sitä ja Toivo Kärjen ja Reino Helismaan rillumareita ja tää intialaiselle kauppamiehelle esittelemänsä helmet saastai- kulkuriromantiikkaa herttaisia Metrotyttöjä unohtamatta. sella kipparilakilla. Tilaamme arrakkia ja naukuva kiinalainen Mitä on sanottu, pätee myös asiatekstiin. 1920-luvun baarimikko tyrkyttää sen myötä sianlihamuhennosta make- modernistisesta kirjallisesta ryhmästä, Tulenkantajista, kun akastikkeella. Tämä on, kuulkaas, kirjoittajalle eläytymisen kirjoitin (Portti 2/2003), tuli ongelma. Niin vanhoja koti- paikka! Onneksi kiinalainen kiertää radiota kovemmalle. maisia iskelmälevyjä en omista ja banaaleja ne olisivatkin. Ei sellaista musiikkia mitä odotimme. Kuinka maailmas- Pitikö turvata M. A. Nummisen ”neekerijatsiin”, joka kai sa? Tuon täytyy olla Puccinin oopperasta Tosca! Nuori Maria lähinnä muistutti Olavi Paavolaisen tanssimaa shimmyä? Callas! Kyllä tästä tarina syntyy… Onneksi löytyi divarista Josephine Bakerin kokoelma ja oli- han minulla sentään vähän ragtime jazzia. Tammi julkaisi takavuosina ”kauhukirjallisen” antologian © Boris Hurtta 2005 ”Viiltokuvia”, johon minutkin kelpuutettiin kollegani Kari Nenosen aggressiivisen painostuksen ansiosta. Kirjoitin Kirjoittaja on esitelty Usva 1/2005:ssä siihen groteskin tarinan ”Jesus ja Amalia”, joka liittyi varsin hempeään iskelmään ”Jesus es mi pastor”. Se soi päähenkilö- nä(!) olevan sian päässä, se soi minun Kolumbiasta ostetulla

6 USVA 3/2005 ISÄNNÄN ÄÄNI Hannu Rajaniemi

onserttia edeltävänä yönä minä ja kissa varastamme penkkaa vastoin tahtoani: mielessäni laulaa se villi ilo, jonka Kisännän pään. tunsin viimeksi ajaessani takaa unieni Pientä Eläintä. ”Ala Antarktiksen yö on syvänsininen. Nekropolis hohtaa mennä jo!” heikosti Bentleyn jäälaaksossa edessämme, kaksi kilometriä Kissa naukaisee ja loikkaa tyhjyyteen. Sen haarniskan merenpinnan alapuolella. Sen kolmensadan metrin korkeu- siivet avautuvat ja tarttuvat arktiseen tuuleen, kohottavat sen teen kurottavat tornit ovat vankiloita, joiden asukkaiden aja- ilmaan kuin kiinalaisen irvikissaleijan. Sitten haarniskan ka- tukset liikkuvat yhtä hitaasti kuin niitä ympäröivä jäätikkö. meleonttipinta aktivoituu, ja kissan siluetti sulautuu jäiseen Tunnen kuonossani lumen ja kuoleman metallisen hajun, ja siniseen. Seuraan sydän pamppaillen sen liitoa kohti isännän kiitän mielessäni taivaan Isäntää siitä, että nunatakin -- jäästä tornia ja toivon, että osaisin lentää. esiinpistävään kallionkielekkeen -- jyrkkään eteläseinämään tarrautunut hyötyusvakupla suojaa meitä jäätävältä viimalta. lussa maailmassa oli kolme täydellistä asiaa: ruokakup- Vieressäni kissa pesee itseään vaaleanpunaisella kielellään. Api, Pallon villi riemu ja isännän luja käsi niskassa. Kuten tavallista, siitä uhoava rajattoman itsevarmuuden Niitä aikoja on vaikea muistaa. Silloin maailmassa ei vielä lemu sekä ärsyttää että rauhoittaa minua. ollut sanoja, vain ääniä ja hajuja. Meren ja metallin tuoksua, ”Vauhtia nyt,” sanon sille. ”Ei tässä ole koko yötä aikaa.” aaltojen tasaista rytmiä ponttooneja vasten. Uusi mieleni, Se katsoo minua loukkaantuneena ja pukeutuu haarnis- jonka Pieni Eläin minulle antoi, on tuonut sanat mukanaan kaansa. Kvanttipistepanssari ympäröi sen juovikkaan kehon ja pyyhkinyt pois alkuperäisen valveunen, jossa elin, ja niin- elävän öljyn lailla. Kissa kehrää hiljaa ja kokeilee haarniskan pä osaan kuvailla Paikkaa vain sanoilla. timanttiteräisiä kynsiä jäistä kivenjärkälettä vasten. Ääni Paikka haisi pahalta kun tulimme sinne, vanhalta öljyltä vihloo hampaitani ja herättää partaveitsiperhoset vatsassani. ja kemikaaleilta. Mutta siellä oli paljon piilopaikkoja, salaisia Kutsun iirisnäytölleni lähestymislennolla ilmakehään kylvä- kolkkia, ja suuri helikopterikenttä, jossa isäntä leikki joskus mämme sensoripölyn syötteen, ja tumma maisema alapuo- kanssani ja heitti Palloa. Pallo oli rakkain esineeni. Punaista lella muuttuu silmissäni kirkasväriseksi hyperlinkkimetsäksi. muovia, kevyt ja pomppiva, täynnä hampaanjälkiä. Se putosi Nekropolis on yhtä kuollut kuin sen pitääkin olla: vain tai- tietysti mereen vaikka kuinka monta kertaa, mutta isännän vaalle kohoavat koherentit valolangat kielivät sen tuskallisen robotit – ne sudenkorentomaiset pörriäiset, joiden ääni sattui hitaista sydämenlyönneistä. Mutta sen palomuuri on leimua- aina hampaisiin ja joita pelkäsin kunnes totuin niihin – ha- vaa vihreää tulta, torneihin kahlittuja revontulia -- kirkas ja kivat sen aina takaisin. Nyt tiedän, että se oli vanha öljynpo- läpipääsemätön. Ainakin vielä. rauslautta, jonka isäntä oli ostanut: silloin se oli vain Paikka, On aika pyytää Isoa Koiraa apuun. eikä minulla ollut muuta maailmaa. Kypärälaserini sinkoaa taivaalle yhden ainoan nanosekun- Mitä voin sanoa isännästä? Isäntä oli jumala. Suunnaton nin kestävän pulssin, juuri tarpeeksi kantamaan yhden aino- olento, joka kantoi minua käsissään, kun olin vielä pentu. an kvanttibitin ylös, sinne jonnekin, missä miljoona jumalaa Ääni, jota oli toteltava, joka vihaisena oli kuin näkymätön tanssii nuppineulan päässä. piiska. Ja haju, jumalhaju joka täytti maailman, kun olin Odotamme hermostuneen minuutin, ja sitten valoru- hänen luonaan. koukseeni vastataan. Tehotodellisuusnäyttöni valittaa: se ei Päivisin, kun isäntä työskenteli, juoksentelin lautalla ja kykene visualisoimaan punahehkuista fraktaalikoodia, joka haukuin lokkeja tai isännän robotteja, jotka vilistivät paikas- taivaalta sataa. Mutta ei sillä väliä. Palomuuri välähtää ja ta toiseen kuin hämähäkit vetäen valokuituseittejä perässään. sammuu. Tai sitten väijyin kissaa. Nahistelimme aluksi muutaman ”Nyt! Nyt!” huudan tohkeissani, ja häntäni piiskaa lumi-

7 USVA 3/2005 kerran, ja niistä ajoista minulla on vieläkin muistona kuonos- kun meri ikkunoiden takana oli musta kuin öljy ja sai koko sani ohut, kalpea arpi. Mutta ennen pitkää opimme elämään lautan soimaan kuin kello. Isännän ääni oli tumma, syvä ja jos emme sovussa, niin ainakin jonkinlaisessa yhteisymmär- lempeä. Hän puhui lapsuudestaan, saaresta keskellä suurta ryksessä. Lautan koneiston luolat ja varjot kuuluivat kissalle, sinistä merta. Silloin hänen äänessään oli katkera sävy, ja minä taas hallitsin kantta ja taivasta. Olimme isännän pienen silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että sanojen takana oli luomakunnan Apollo ja Haades. Mutta iltaisin, kun isäntä sanoja, joita ei sanottu. katsoi vanhoja elokuvia seinänäytöltä tai kuunteli äänilevyjä rahisevalla gramofonilla makasimme molemmat hänen ja- issan ajoitus on täydellinen: se leijuu hetken paikal- loissaan. Joskus, kun isäntä tuoksui yksinäiselle, sain nukkua Klaan kohoavan ilmavirran kannattelemana ja takertuu hänen vieressään hytin kapeassa sängyssä, jumalhajuun ja sitten tornin kylkeen. Sen timanttikynnet pureutuvat äly- lämpöön käpertyneenä. betoniin ja purkavat siihen koodia, joka saa rakennuksen Se oli pieni maailma, mutta hyvä ja yksinkertainen. Vähi- luulemaan, että kissa on vain lintu tai tuulen mukanaan tellen se alkoi haistakin paremmalta. Isännän robotit siivo- kuljettama jääsiru: arkkitehtoninen paikallispuudutus. Sen- sivat joka nurkan kissan yrittäessä karkoittaa ne reviiriltään soripöly kertoo, että torni ei ole havainnut mitään: kissan sähisemällä. Kemikaalisäiliöt korvattiin humisevilla koneilla, kynsien alla se on yhtä kuollut kuin asukkaansakin. joita ympäröi kylmän ilman tuulahdus ja jotka haisivat pistä- Kissa sihahtaa ja sylkäisee. Sen vatsaansa varastoimat vältä. Korkeaan poratorniin kasvoi antenneista ja kaapeleista hajottajananiitit alkavat syödä reikää rakennuksen seinään. metallinen köynnöspuu. Kuppiini alkoi ilmestyä parempaa Odotus kestää tuskastuttavan kauan. Kissa lukitsee haar- ruokaa, kun isännän automaattinen keittiö valmistui. Isäntä niskansa eksolihakset riippumaan rakennuksen seinästä vietti pitkiä aikoja koneidensa ääressä istuen, sormet mahon- ja odottaa kärsivällisesti. Lopulta mustassa seinämässä on kiseen työpöytäänsä heijastetulla näppäimistöllä tanssien, rosoreunainen aukko, ja kissa livahtaa sisään. Sydämeni päässä neonvärisinä välkkyvät tehotodellisuuslasit. Ja joka pamppailee, kun vaihdan tehotodellisuusnäyttöni kuvan sen päivä hän meni Huoneeseen. Huone oli isännän Paikka. iiriskameroihin. Minulla ja kissalla ei ollut sinne asiaa: siellä isäntä työskenteli Kissa etenee tuuletuskanavassa kuin akrobaatti. Näyttö yksin, ja vihaiset hämähäkkirobotit vartioivat sen ovea. Jos- alkaa nykiä, kun se kiihdyttää aineenvaihduntaansa ja lisää kus sieltä kuului keskustelunpätkiä, riitelyäkin, mutta koska vauhtia. Se pudottelee datahaituvia käytävään perässään, äänillä ei ollut hajuja, en välittänyt niistä sen enempää kuin jotta saamme säilytettyä yhteyden. Kuiskailen kissalle ohjei- elokuvien pienistä ihmisistä, joista isäntä niin kovin piti. ta, ja häntäni nykii, kun ajattelen isäntää. Olemme tulossa. Samaan aikaan aloin nähdä unia Pienestä Eläimestä. Muis- Olemme tulossa. tan vieläkin sen houkuttelevan ja selittämättömän hajun, joka oli kuin haudattuja luita ja pakenevia jäniksiä sekaisin, haju, ukkasin palloni samana päivänä, kun väärä isäntä tuli jota en voinut vastustaa. Htuli Huoneesta. Unissa ajoin sitä takaa hiekkarannalla, suolantuoksuisessa Vaeltelin ympäri lauttaa ja etsin sitä kaikkialta. Vietin tuulessa. Seurasin sitä rannalta metsään, pitkin mutkaisia koko päivän nuuhkimalla lautan jokaisen nurkan ja uskal- polkuja ja läpi tuuhean ruohikon. Aina, kun kadotin sen het- tauduin jopa kannen alle, kissan valtakuntaan, mutta en keksi näkyvistäni, se näyttäytyi valkoisen turkin vilahduksena löytänyt mitään. Lopulta minulle tuli nälkä, ja kun palasin puitten lomassa, ja tavoitin sen vainun uudelleen. hyttiin, näin kaksi isäntää. Kahdet isännän kasvot, neljä Eräänä päivänä se puhui minulle. Ja minä ymmärsin. turkkia hyväilevää kättä. Kaksi jumalaa, oikea ja väärä. ”Tule,” se sanoi. ”Tule ja opi.” Haukuin isäntää hädissäni, en tiennyt mitä tehdä. Kissa Pienen Eläimen saari oli täynnä kadonneita paikkoja. La- katsoi minua halveksivasti ja kiehnasi selkäänsä ensin toisen, byrinttiluolia, hiekkaan piirrettyjä viivoja, jotka muuttuivat sitten toisen isännän jalkoihin. sanoiksi, tuoksuja jotka lauloivat isännän gramofonin lauluja. ”Rauhassa vain,” isäntä – toinen isännistä – sanoi. ”Mei- Ja vähitellen minä opin: joka aamu herätessäni olin enemmän tä on nyt monta.” valveilla. Ja kun näin kissan katsovan isännän hämähäkkiro- Vähitellen opin erottamaan toisen isännän toisesta. Pieni botteja uusi, tarkkaavainen katse silmissään, tiesin heti, että Eläin oli opettanut minut katsomaan hajujen tuolle puo- sekin kävi öisin paikassa, jota ei ollut ja palasi muuttuneena. len, tajuamaan, miltä asiat näyttivät. Isäntä, jonka muistin, Aloin ymmärtää isännän puhetta: äänenpainot, jotka minun isäntäni, oli keski-ikäinen tukevahko mies, jolla oli aikaisemmin olivat vain kertoneet, oliko jumalani myötä- harmaantuvat hiukset ja tylppäsormiset, vahvat kädet. Uusi mielinen vai vihainen muuttuivat sanoiksi, joita ymmärsin. isäntä oli nuori, tuskin edes mies vielä: hänen kasvonsa Hän huomasi sen, hymyili ja pörrötti niskavillojani. Silloin olivat kuin mahongista veistetyn kerubin, ja hän oli paljon hän alkoi puhua minulle ja kissalle enemmän, pitkinä iltoina, hoikempi, ja jäntevä. Isäntä kehotti minua leikkimään hä-

8 USVA 3/2005 nen kanssaan, mutta en halunnut. Uuden isännän haju oli ”Kuulostat ihan VecTechin PR-osastolta.” liian tuttu, kaikki muu hänessä liian vierasta. Aloin kutsua ”Kuulostan sinulta. Sinun epäilyiltäsi. Oletko varma, että häntä mielessäni vääräksi isännäksi. teit oikein? Minä en ole Pinokkio. Sinä et ole Gepetto.” Isännät työskentelivät yhdessä, kävelivät kannella yhdessä Isäntä oli vaiti pitkään. ja puhuivat keskenään koko ajan, usein sanoilla, joita en ”Entä jos olenkin,” hän sanoi lopulta. ”Ehkä tämä maa- ymmärtänyt. Olin mustasukkainen ja kerran purinkin väärää ilma tarvitsee gepettoja. Kukaan ei enää luo uutta. Kun olin isäntää, kun hän yritti taputtaa minua päälaelle. Rangaistuk- nuori, luulimme, että jotain ihmeellistä oli tulossa. Jotain seksi isäntä jätti minut kannelle koko yöksi, vaikka satoi ja uutta. Timanttilapsia taivaalta, jumalia koneista. Enkeleitä. myrskysi ja pelkäsin ukkosta. Kissa puolestaan liehitteli vää- Mutta jäimmekin vangeiksi hetkeen ennen ihmettä.” rää isäntää, ja minä vihasin sitä sen takia. ”Minä en ole sinun ihmeesi.” Muistan ensimmäisen kerran, kun isäntä ja väärä isäntä ”Olet. Olet sinä.” riitelivät. Eräänä hiljaisena yönä makasin isännän hytin oven ”Olisit edes tehnyt itsellesi naisen,” sanoi väärä isäntä takana, ja kuulin heidän puhuvan. äänellä, joka oli kuin veitsi. ”Olisi ollut vähemmän turhaut- ”Miksi sinä teit tämän?” kysyi väärä isäntä. tavaa.” ”Kyllä sinä tiedät,” sanoi isäntä. ”Kyllä sinä muistat.” Tunsin lyönnin pikemminkin kuin kuulin. Väärä isäntä Isännän ääneen hiipi tumma sävy. ”Koska jonkun pitää näyt- parahti ja melkein kompastui minuun sännätessään ovesta tää, että me omistamme itse itsemme.” ulos. Isäntä katsoi hänen peräänsä. Hänen huulensa liikkui- ”Omistatko sinä minut?” kysyi väärä isäntä. ”Niinkö sinä vat, mutta en kuullut sanoja. Päästin hiljaisen ininän ja ha- luulet?” lusin lohduttaa isäntää, mutta hän ei edes vilkaissut minuun, ”En tietenkään,” isäntä sanoi. ”Mikä kysymys tuo tuollai- vaan meni takaisin hyttiinsä ja lukitsi oven perässään. Raavin nen on?” ovea hetken, mutta kun isäntä ei avannut, menin kannelle ”Joku voisi väittää niin. Sanoit geneettiselle algoritmillesi: etsimään Palloa. tee kymmenentuhatta mutanttiminua, varioi niitä satunnai- sesti, valitse niistä ne, jotka muistuttaisivat poikaa, jota sinul- opulta kissa löytää isännän kammion. la ei koskaan ollut, ne, joiden kanssa haluaisit keskustella ja LSe on valtava ja täynnä päitä. Ne leijuvat ruumiittomina joita haluaisit rakastaa. Jatka niin kauan kuin koneessa riittää ilmassa hyötyusvan täyttämissä timanttilieriöissään, jotka tehoa ja tulosta lopputulos. Se on laitonta, tiedätkö. Hyvästä ulottuvat geodeesikupuna kaartuvaan kattoon asti, kuulaita syystä.” jääpuikkoja, joiden sisällä hitaat kuolleet uneksivat. ”Monikot eivät ajattele niin. Ja sitä- Kryotornin raukeaan hermostoon lähettämäni komento paitsi tämä paikka on minun. Täällä toteutetaan, ja yksi pilareista alkaa välkkyä. Isäntä, isäntä, vallitsevat minun lakini.” laulan mielessäni, kun näen timanttipinnan takana lepäävät ”Olet kuunnellut monikoita kylmänsinertävät kasvot. Mutta tiedän, ettei se ole isäntä, ei liikaa. Eivät ne ole enää ih- oikeasti, ei vielä. misiä.” Älykäs pinta antaa periksi kuin saippuakupla, kun kissa ojentaa proteesikätensä ja ottaa pään säiliöstä varovasti. ”Va- rovasti nyt,varovasti,” kuiskaan sen korvaan. Kissa sihahtaa vihaisesti mutta tekee työtä käskettyä: ruiskuttaa päähän sisään säilöjänaniitteja. Sitten se asettaa sen varovasti geeli- vuorattuun reppuunsa. Nekropolis on vihdoin havahtumassa: taivaallisen krakke- rin nyrkiniskun vahingot on melkein korjattu. Kissa suuntaa kohti pakoreittiään ja kiihdyttää taas aineenvaihduntaansa. Tunnen sen sydämen staccatolyönnit aistilinkkimme läpi. On aika sammuttaa valot. Tai sytyttää ne, näkökul- masta riippuen. Polaroin silmäni aurinkolasimus- tiksi ja kohotan gauss-singon olalleni. Ihmettelen venäläisten käsisiirrännäisten tuntua, omista kantasoluistani kasvatettuja käpälänkorvikkeita, ja vedän liipaisimesta. Sinko tuskin värähtää otteessani, mutta valojuova lentää taivaalle. Ydinlataus on pienenpieni, tuskin sadasosaki-

9 USVA 3/2005 lotonnia: ei edes oikea ydinkärki, vaan hafnium-pohjainen mikroräjähde. Kuitenkin tarpeeksi sytyttämään pieni aurinko ien sudenkorentokoneen kryotornin ylle ja vinkaisen mausoleumin ylle hetkeksi, tarpeeksi keskitettyyn maserpuls- Vhelpotuksesta, kun näen kissan katolla. siin, joka tekee nekropoliksesta hetkeksi yhtä kuolleen kuin Kone – käytetty sotilasdrooni – laskeutuu kevyesti. En ole sen asukkaista. hyvä pilotti, mutta ei minun tarvitsekaan olla: konetta ohjaa Valo on kuin valkea lyönti suoraan vasten kasvojani. Koko 2010-luvulla eläneen sotilaslentäjän aivotallenteesta luotu syvänne hohtaa sokaisevan kirkkaana kuin luuontelo. Valkoi- daimoni, lobotomisoitu mieli, joka on vangittu sokeripalan nen kohina täyttää iiriskameralinkin. kokoiseen nanotietokonenokareeseen koneen vatsassa. Sit- ten kissakin on ohjaamossa, ja ampaisemme äänettömästi iesin sen hajusta. Silloin hajut eivät olleet vain aisti- kohti stratosfääriä viiden machin hyväillessä koneen adaptii- Tmuksia, ne olivat totuus, todellisuus. Nyt tiedän, että vista kvanttipisteihoa. niin ne ovatkin, ilmassa leijuvia molekyylejä, osia siitä, mitä ”Hyvin tehty,” sanon kissalle ja heilutan häntääni. Se haistan. katsoo minua keltaisilla viirusilmillään ja käpertyy kiihdy- Väärän isännän haju oli väärä. Se hämmensi minua kaik- tingeelivuoteelleen. kein eniten: melkein jumalhaju, mutta ei aivan. Langenneen Vilkaisen kissan istuimen taakse lukittua säiliötä ja nuuh- jumalan tuoksu. Ja lopulta väärä isäntä lankesi. kin ilmaa. Ehkä ilmassa on jo häivähdys jumalhajua, tai Nukuin isännän sohvalla, kun se tapahtui. Heräsin paljai- ehkä kuvittelen vain. den jalkojen askeliin ja raskaaseen hengitykseen unesta, jossa Mutta se on tarpeeksi tuudittamaan minut syvään koi- Pieni Eläin opetti minulle kertomataulua. ranuneen, ja ensimmäistä kertaa vuosiin uneksin Pallosta ja Väärä isäntä katsoi minua. Pienestä Eläimestä liukuessamme alas ballistisen kiertoradan ”Hyvä poika,” hän sanoi. ”Ssh.” Teki mieli haukkua, mut- jyrkkää selkää. ta vielä silloin isännän haju oli siinä liian väkevä, jotta olisin kokonaan erottanut sen isännästä. Ja niin minä vain heilautin e tulivat taivaalta ennen auringonnousua. Isäntä meni häntääni, epävarmasti, hitain, nykivin liikkein. Väärä isäntä Nkannelle vastaan pukeutuneena pukuun, joka haisi istui sohvalle viereeni ja rapsutti minua korvan takaa haja- uudelle ja pistävälle. Hän piti kissaa sylissään, ja se kehräsi mielisesti. hiljaa. Väärä isäntä seurasi vaitonaisena perässä, kädet selän ”Minä muistan sinut,” väärä isäntä sanoi. ”Tiedän, miksi takana. hän teki sinut. Vanhan kapinallisen elävä lapsuusmuisto. Niitä oli kolme, suuria koneita, mustakuorisia skarabeja, Koira parka.” Hän hymyili ja tuoksui ystävällisemmälle kuin joilla oli monta jalkaa, läpikuultavat siivet ja metallisilmät. koskaan aikaisemmin. ”Tiedän, miltä se tuntuu.” Ne lähestyivät lauttaa matalalla, ja vesi vaahtosi niiden vana- Väärä isäntä huokasi ja peitti kasvonsa käsillään. vedessä. Kun ne laskeutuivat kannelle, niiden siipien kimeä ”Paitsi että minä en voi olla lemmikki. En kerta kaikkiaan humina sattui korviini. voi.” Yksi niistä oksensi aamuhämärässä kimaltavaa usvaa, Hän nousi ja meni Huoneeseen. Silloin tiesin, että väärä joka kiemurteli hetken ja muuttui sitten tummaihoiseksi, isäntä oli tekemässä jotakin pahaa, ja aloin haukkua niin pienikokoiseksi naiseksi, jolla ei ollut hajua. Olin jo oppinut kovaa kuin jaksoin. Isäntä heräsi, kompuroi ylös vuoteesta, ja ymmärtämään, että asiat, joilla ei ollut hajua, saattoivat silti kun väärä isäntä palasi Huoneesta, isäntä oli odottamassa. olla vaarallisia, joten haukuin naista vihaisesti, kunnes isäntä ”Mitä sinä olet tehnyt?” hän kysyi kasvot valkoisina. käski minun olla hiljaa. Väärä isäntä katsoi häntä uhmakkaasti. ”Vain sen mitä ”Herra Takeshi,” nainen sanoi. ”Tiedätte, miksi olemme sinäkin olisit tehnyt. Sinä olet tehnyt väärin, en minä. Miksi täällä.” minun pitäisi kärsiä? Et sinä omista minua.” Isäntä nyökkäsi. Isännän kädet vapisivat, ja hänen vihansa sai minut vin- ”Ette siis kiistä syyllistyneenne kognitiorikokseen?” nai- kaisemaan pelosta. ”Minä voisin tappaa sinut,” hän sanoi. nen kysyi. ”Voisin hajottaa ruumiisi, ja heittää jätteet mereen. Voisin ”En myönnä rikosta,” isäntä sanoi. ”Tämä lautta on uskotella, että olen sinä. Ne uskoisivat.” teknisesti itsenäinen valtio, ja täällä pätevät minun lakini. Väärä isäntä katsoi lattiaa. ”Mutta sinä et tee niin.” Autogenesis ei ole täällä rikos.” Isäntä huokasi. ”Ei. En tee niin.” ”Tämä lautta oli itsenäinen valtio,” nainen sanoi. ”Nyt se Hän meni huoneeseensa pelolle ja vihalle haisten ja lukitsi on VecTechin omaisuutta. Asiat ovat muuttuneet poissaol- oven. Minä kävin makuulle oven eteen ja murisin väärälle lessanne, herra Takeshi. Oikeus tapahtuu nykyään nopeam- isännälle niin ilkeästi kuin pystyin. min. Lakiagenttimme mursivat valtionne lailliset suojaukset

10 USVA 3/2005 kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun herra Takeshi” -- nai- tiedätte, mitä teette. Tämä show kerää enemmän kvanttilink- nen nyökkäsi väärälle isännälle -- ”kertoi meille tilanteestaan. kejä kuin Turinin kloonin yksivuotissynttärit. Olette suosi- Sen jälkeen meillä ei ollut vaihtoehtoja. WIPO:n kvanttituo- tumpia kuin Jeesus.” mari on tuominnut teidät hitaalle vyöhykkeelle kolmeksisa- ”Se on tarkoituskin,” sanon ja annan Anetten suihkuttaa daksi vuodeksi, ja kantajina meillä on oikeus panna tuomio kosmetiikka- ja hygieniausvaa matkalla takkuuntuneeseen täytäntöön. Onko teillä mitään sanottavaa, ennen kuin turkkiini. Se kutittaa ja saa minut pärskimään, ja katson toimimme?” kateellisena kissaa, joka kehrää ja on kuin kotonaan oman Isäntä katsoi väärää isäntää kasvot irveessä kuin vahanaa- imagokonsulttinsa käsittelyssä. Meidät puetaan frakkeihim- mio. Sitten hän laski kissan maahan ja raapi minua korvan me tulipalokiireellä. Saville Row’n viimeisen ihmisräätälin takaa. ”Pidä niistä huolta,” hän sanoi ja kääntyi naisen puo- suostutteleminen ompelemaan iltapuvut nelijalkaisille leen. ”Olen valmis.” maksoi hirvittävästi, mutta koko uramme on tähdätty tähän Keskimmäinen koppakuoriaisista liikkui kuin iskevä käär- hetkeen, nuoli on osumaisillaan: en halua pihistellä viime me. Isännän ote tiukkeni hetkeksi niskavilloissani kuin emon hetkellä. hampaat ja antoi sitten periksi. Jotain lämmintä roiskui tur- ”Laitetaan sulle vielä tällainen skini. Vähän mahonkia ja killeni, ja ilma tuoksui väkevälle verelle. Sitten isäntä kaatui. vähän purppuraa,” kuiskaa Anette, mutta en kuule. Mielessä- Isännän pää oli leijuvassa saippuakuplassa, jonka koppa- ni soi jo musiikki. Isännän ääni. kuoriainen nieli: toinen niistä otti sisäänsä väärän isännän. Ja sitten ne olivat poissa, ja minä ja kissa olimme yksin veren- n tiedä, kuinka kauan makasin isännän ruumiin vieressä tuoksuisella kannella. Etuulessa ja sateessa. Mutta tiedän, että kissa pelasti minut. issa herättää minut, kun telakoidumme Carabasin mar- En osaa sanoa, oliko se sen tarkoitus vai ei: en ymmärrä Kkiisiin. Ilmalaiva nielee droonimme valaanvatsaansa. kissaa vieläkään, mutta silloin sen mieli oli vielä oudom- Se on läpikuultavana hohtava kristallinen sikari, jonka ohut pi, tiukka pieni lankakerä täynnä outoja impulsseja. Kissa tukiranka – nanokehrätystä saﬁ irista veistetty kalanruoto sähisi minulle ja kierteli ympärilläni selkä notkolla. Äkkiä – kimmeltää sinisenä. Nopean Kaupungin valot ovat kuin se syöksähti eteenpäin ja raapaisi kuonoani kynnellä, joka neonvärinen tähtitaivas kuuden kilometrin päässä alapuo- poltti kuin auringon kuumentama kivi tai tulikekäle, joka lellamme. Hissikaapelit ankkuroivat laivan kaupunkiin kuin kerran lensi kuonolleni isännän nuotiosta rannalla. Suutuin. ohuet napanuorat. Konserttivieraiden hissihämähäkit kapu- Olin heikko, mutta suutuin. Haukkuen raivoisasti ajoin avat niitä pitkin edelleen, ja huokaisen helpotuksesta: emme kissaa takaa ympäri lauttaa. Lopulta lyyhistyin nääntyneenä ole sittenkään myöhässä. En silti vielä uskalla avata henkilö- kannelle, ja tajusin, että minun oli nälkä. Onneksi isännän kohtaista palomuuriani, sillä tiedän, millainen viestipommi- automaattinen keittiö toimi edelleen, ja osasin pyytää siltä tus sen takana odottaa. ruokaa. Mutta kun palasin kannelle, isännän ruumis oli pois- ”Tervetuloa kotiin,” ilmalaivan ääni sanoo. Kuvittelen sa. Hämähäkkirobotit olivat heittäneet sen mereen. Silloin ehkä, mutta sekin kuulostaa korvissani jännittyneeltä. tajusin, ettei isäntä tulisi takaisin. Kiiruhdamme hangaarista suoraan laboratorioon. Valmis- Sinä iltana käperryin yksin hänen sänkyynsä, sillä minulla telen skannerin, kun kissa ottaa isännän pään varovasti esille: ei enää ollut muuta kuin jumalhaju. Ja Pieni Eläin. musta fraktaalipensas laskeutuu pesästään lukemattomat mo- Se tuli luokseni unen rannalla, mutta tällä kertaa en aja- lekyylinkokoiset hajotinkärhet väristen. En voi katsoa, kun nut sitä takaa. Se istui hiekalla, katseli minua pienin punerta- kissa syöttää isännän sille: skanneri peittää isännän maalliset vin silmin ja odotti. jäännökset kuin paholaismeduusa ja alkaa syödä niitä. Hui- ”Miksi?” kysyin. ”Miksi ne veivät isännän?” jaan itseäni piiloutumalla hajuttomaan keinotodellisuuteen Se nuoli huuliaan ja huokasi. ja alan tehdä omaa osaani, sitä, mitä teen parhaiten. ”Et ymmärtäisi. Et vielä.” Lopulta olemme valmiita. Laboratorion nanotehdas suol- ”Haluan tietää,” sanoin. ”Haluan ymmärtää.” taa ulos mustia muovikiekkoja, ja ilmalaivan palvelusrobotit ”Hyvä on,” se sanoi. ”Kaikesta, mitä teet, muistoistasi, kuljettavat niitä sitä mukaa konserttisaliin. Vatsaperhosten ajatuksistasi, hajuista, joita haistat, kaikesta -- jää jälkiä ai- siivet viiltävät minua taas, kun suuntaamme kohti kosme- voihisi. Niin kuin tassuistasi jää jälkiä hiekkaan. Ne jäljet on tiikkasalonkia. Kersantti odottaa meitä siellä hermostuksesta mahdollista lukea: kuvittele, että seuraat toisen koiran jälkiä. täristen, savuke suupielessä: lattialla lojuvista tumpeista Tiedät, mitä se on syönyt, minne tehnyt tarpeensa. Tiedät, päätellen hän on taas polttanut ketjussa. Nyrpistän kuonoani miltä siitä on tuntunut. Ihmiset osaavat tehdä niin mielijäl- tupakan pinttyneelle lemulle. jille ja hajuille. He osaavat tallentaa ne ja luoda sinut koneen ”Olette myöhässä,” managerimme sanoo. ”Toivottavasti sisällä uudestaan kuin isäntäsi elokuvien hajuttomat ihmiset.

11 USVA 3/2005 Kopio voi olla niin tarkka, että se luulee olevansa sinä.” näytti minulle, kuinka musiikin saattoi muuttaa hajuiksi ”Vaikka se ei haise?” kysyin hämmentyneenä. ja löytää siitä kuvioita ja hahmoja, kuin outojen, suurten ”Se luulee haisevansa -- ja haistavansa. Ja sille konekoiralle eläinten hajujälkiä. Tutkin isännän vanhoja levyjä ja hänen voidaan antaa uusi ruumis, jos sinä kuolet, ja jos kopio on virtuaalisen työpöytänsä valtavia musiikkikirjastoja, ja opin tarpeeksi tarkka, niin kukaan ei huomaa mitään eroa. Ehkä sekoittamaan niiden hajuista uusia hajuja, sellaisia, joista et edes sinä itse, kukaan ei tiedä. Ihmiset ovat tehneet niin itse pidin. jo kauan. Isäntäsi oli yksi ensimmäisistä, kauan sitten: mutta En muista, kumpi meistä keksi suunnitelman isännän muualla maailmassa -- kaukana tästä Paikasta -- on paljon, pelastamiseksi. Ehkä se oli kissa, jolle saatoin puhua kun- paljon ihmisiä, joilla on koneruumis, ihmisiä, jotka eivät nolla vain unisaarella: sen ajatukset ilmestyivät hiekkaan koskaan kuole, ihmisiä, joilla on pieniä ruumiita ja suuria sanoina ja kuvioina. Ehkä se oli Pieni Eläin, ehkä se olin ruumiita, sen mukaan, mihin heillä on varaa, ihmisiä, jotka minä. En enää tiedä, sillä vietimme niin monta uniyötä ovat kuolleet kerran ja tulleet takaisin.” puhumalla siitä. Mutta siellä se sai alkunsa, Pienen Eläimen Yritin ymmärtää, mitä Pieni Eläin sanoi. Se oli vaikeaa, saarella, siellä minä ja kissa muutuimme isäntää kohti am- sillä hajuja ei ollut. Mutta hullu toivo heräsi minussa. mutuksi nuoleksi. ”Tarkoittaako se,” kysyin läähättäen, ”että isäntäkin tulee Lopulta olimme valmiita lähtemään lautalta. Isännän ro- takaisin?” botit ja nanotehdas kehräsivät sen meille avoimen lähdekoo- Pieni Eläin pudisti päätään. ”Ei,” se sanoi. ”Isäntäsi rikkoi din piirustuksista, jotka löysimme: valkosiipisen tekolinnun, ihmisten lakia. Kun ihmiset keksivät, että he saattoivat luoda joka veisi meidät ihmisten kaupunkeihin, kauas pois. itsensä uudelleen hiekan tassunjäljistä tietokoneen muistissa, Viimeisessä unessani Pieni Eläin sanoi minulle jäähyväi- he alkoivat ottaa itsestään kopioita. Jotkut tekivät itsestään set. Se nyökkäsi tyytyväisenä, kun kerroin sille suunnitel- useampia kopioita kuin tällä rannalla on hiekanjyviä. Seurasi mastamme. kaaos: kaikissa koneissa, kaikissa ihmisten laitteissa, oli seko- ”Muista minua unissasi,” se sanoi. päisiä mieliä, jotka halusivat ruumiin. Ihmiset sanoivat heitä ”Etkö sinä tule mukaan?” kysyin ihmeissäni. Se pudisti monikoiksi, ja pelkäsivät heitä. Eikä syyttä: kuvittele, että päätään ja kuopi tassullaan hiekkaa. Paikassasi olisi tuhat koiraa, mutta vain yksi Pallo.” ”Minun paikkani on täällä,” se sanoi. ”Salaisuuksien Yritin kuvitella, ja korvani menivät väkisinkin luimuun. vartijana. Unien opettajana. Minun työni on tehty. Nyt on ”Siltä ihmisistäkin tuntui,” Pieni Eläin sanoi. ”Ja niinpä he minun vuoroni nukkua.” säätivät lain: vain yksi kopio kullekin. Ne ihmiset -- VecTech Katsoin sitä ihmeissäni. ”Kuka sinä olet?” kysyin. -- jotka olivat ensimmäisinä keksineet, kuinka kopioita teh- ”Kaikki monikot eivät kadonneet,” se sanoi. ”Jotkut niis- tiin, sekoittivat ihmisten mieliin keinotekoisia jälkiä, oikeuk- tä pakenivat kauas avaruuteen, loivat sinne uusia maailmoi- sienhallintaohjelmistoja, joiden piti estää kopiointi. Mutta ta, joita ei vangittu VecTechin lakien meripihkaan. Jossain jotkut ihmiset, kuten isäntäsi, saivat selville, kuinka ne saattoi siellä ylhäällä käydään vieläkin sotaa. Ihmisten plasmakukat pyyhkiä pois.” polttavat tyhjyydessä monikkojen itseäänkopioivia koneita, ”Väärä isäntä,” sanoin hiljaa. joita on niin paljon, että kirkkaana päivänä auringon ym- ”Niin,” Pieni Eläin sanoi. ”Väärä isäntä ei halunnut olla pärillä on sädekehä. Ehkä tulet sinne jonakin päivänä, sinne laiton kopio. Hän antoi isäntäsi ilmi.” missä isot koirat asuvat.” ”Minä haluan isännän takaisin,” sanoin, ja ikävä ja viha Katsoin sitä hämmentyneenä, mutta se vain nauroi. hakkasivat rinnassa kuin kylkiluuhäkkiin vangitut linnut. ”Vanhojen aikojen tähden?” se sanoi ja syöksyi aaltoihin. Pieni Eläin hyrisi hiljaa. ”Niin kissakin haluaa,” se sanoi, Juostessaan se muuttui, muuttui suureksi ylvääksi koiraksi, ja vasta silloin huomasin, että kissa istui minua vastapäätä ja sen lihakset liikkuivat valkoisen turkin alla kuin virtaava rannalla vihreät silmät auringossa kiiltäen. Se katsoi minuun vesi. Minä seurasin, vatsassa sekoitus takaa-ajon villiä rie- ja päästi yhden sovittelevan naukaisun. mua ja outoa katkeruutta. Taivas oli harmaa, kun nousimme ilmaan lautan heli- en jälkeen Pieni Eläin oli kanssamme joka yö. Se opetti kopterikentältä. Hetken pelkäsin, että putoaisimme mereen, Smeille matematiikkaa, historiaa ja nanoteknologiaa. Se mutta kissa ohjasi konetta vakaasti hermoliitännän kautta opetti minulle, miksi opin: aivoissani oli naniitteja, jotka lentolasit silmillään. Viistimme tummia aaltoja, ja sitten korvasivat hermosoluja keinotekoisilla, paremmin toimivilla: olimme matkalla. Lautta jäi taakse, muuttui pieneksi likai- korvasivat koiran ja kissan mielen jollain suuremmalla ja seksi läikäksi meressä. Katsoin sen etääntymistä, kaipasin tehokkaammalla. Vähitellen ihmisten maailma alkoi aueta isäntää ja harmittelin, etten koskaan löytänyt Palloa. meille. Sitten kuulin jyrähdyksen ja näin lautan paikalla koho- Kaikesta oppimastani pidin eniten musiikista. Pieni Eläin avan mustan vesipatsaan. En surrut, sillä tiesin, ettei Pieni

12 USVA 3/2005 Eläin enää ollut siellä. Kersantin silmiin syttyi outo valo. aavuimme Nopeaan Kaupunkiin illansuussa. ”Tietysti,” hän sanoi, ”gladiaattorit ovat nykyään suosit- SVaikka tiesin Pienen Eläimen oppitunneilta mitä tuja.” odottaa, en silti ollut osannut kuvitella, millaista se olisi. Puolentoista kilometrin korkuisia pilvenpiirtäjiä, suljettuja issan ensimmäinen ottelu oli menestys. Sen vastustaja maailmoja, joiden sisällä paahtoi keinotekoisia plasma-au- Koli ihminen pienikokoisessa sotamoravecruumiissa: rinkoja ja joissa oli bonsai-puistoja ja ostoskeskuksia. Niistä kissalla taas oli vain ulkoranka, tehostetut kynnet ja vaiston- jokaisessa asui miljardi moravec-lilliputtia, köyhää ja nope- sa. Silti se oli paljon nopeampi, ja siinä oli sellaista armotto- aa: ihmisiä, joiden tajunta asui isännän pikkusormen päätä muutta, jonka muistin sen valtakunnasta lautan uumenista. pienemmässä nanotietokoneessa. Kuolemattomia, joilla ei Se väisteli moravecin iskuja kunnes pääsi tarpeeksi lähelle ollut varaa käyttää kuolemattomilla ylikansoitetun maailman ottaen kaiken mahdollisen irti kokoeron tuomasta kyseen- resursseja enempää kuin hiirellä. Koko kaupunkia ympäröi alaisesta edusta, kiipesi sitten vastustajansa selkään ja katkoi humiseva halo valoahohtavia keijukaisia, nopeasti eläviä sii- kylmästi tämän hermoliitännät. Lopun ottelusta se leikki vekkäitä moraveceja, nyrkinkokoisia ihmistulikärpäsiä, jotka avuttomalla sotakoneella kuin rotalla välittämättä areenan purkivat ylikiihdytetyn elimistön hukkalämpöä kaupungin lilliputtien piipittävistä hurraahuudoista. Se istui keskellä keinotekoiseen iltaruskoon. areenaa ja pesi itseään, kun teknikot purkivat sen silvotun Kaupunkimieli ohjasi meidät laskeutumisalueelle: onneksi vastustajan aivotallenteen odottamaan uutta ruumiillistamis- kissa oli ohjaimissa, sillä minä tuijotin suu avoinna ilmassa ta. pörrääviä olentoja ja olin hukkua niiden hajuihin ja ääniin. Kersantti hihkui innosta vieressäni. Myimme koneemme raaka-aineiksi ja lähdimme kat- ”Kisusta tulee vielä tähti,” hän sanoi. ”Iso tähti. Mutta selemaan ympärillemme: kissazilla ja koirazilla nopeiden entäs sinä? Mitä sinä osaat?” köyhien kaupungissa. Pienen Eläimen minulle antamat ”Pitävätkö ihmiset musiikista?” kysyin. agentit olivat vanhentuneita, mutta osasivat silti kirjautua kaupungin läsnä-älyyn ja punoa meille sosiaalisia verkostoja anssisali on keskellä ilmalaivaa, puolipallon muotoi- chateissa. Tarvitsimme rahaa. Tarvitsimme töitä. Se oli suun- Tnen tila, joka on läpimitaltaan lähes puolet aluksen nitelman ensimmäinen vaihe. pituudesta. Se on täynnä. Ilmassa kimmeltää lukemattomia pikaolentoja kuin eläviä kynttilöitä, ja lihallisten puvut ovat mme olisi selvinneet kauan yksin. Elämänrytmi No- niin eksoottisia, etteivät he jää huonommiksi. Syksyn lehtiin Epeassa Kaupungissa oli meille kirjaimellisesti liian kii- pukeutunut nainen hymyilee minulle. Helinä-keijukloonit vasta: ympärillämme parveili pieniä iniseviä olentoja, jotka piirittävät kissaa. Henkivartijamme, aseistetut obsidiaani- vilahtelivat paikasta toiseen ja joiden kimeät heliumäänet jättiläiset, raivaavat meille tien esiintymiskorokkeelle, jossa sattuivat korviini. Nukuimme ulkoilmapuistoissa. Tein tar- gramofonit ja laboratoriosta tuodut äänilevyt odottavat. peeni bonsai-puiden juurelle, ja jouduin selkkaukseen puh- Kohina kulkee aaltoina väkijoukon läpi. Ilma ympärillämme taanapitorobottien kanssa. Ruoka oli sentään ilmaista. on täynnä aaveita, miljoonan lihattoman fanin avataroja. Lopulta agentit löysivät Kersantin. Heilutan häntääni. Näen Kersantin purevan sammunut- Kersantti oli lilliputti, tuskin etukäpälääni suurempi. Hän ta savukettaan hermostuneena. Tuoksuavaruus salissa on hidasti henkilökohtaista aikaansa neuvotteluamme varten ja huumaava: parfyymeja, liharuumiita, hermostuneisuutta, tuli tapaamaan meitä puistoon, jossa lilliputtilapset hämmäs- moravec-kehojen epätuoksuja. Ja jossain kaiken sen keskellä telivät meitä. Hänen neulanreikäsilmänsä olivat nälkäiset, väärän isännän langenneen jumalan haju. mutta en haistanut hänessä valhetta. Minä ja kissa nousemme korokkeelle kahdella jalalla ”Minä olen viihdyttäjä,” hän sanoi ja katsoi meitä tut- proteesikenkien varassa. Gramofonien metsä edessämme kivasti. ”Mitä teillä on tarjota? Kissakoirakomediaa livenä? kimaltaa messinkisenä ja kultaisena. Niiden torvet ovat kuin Näiden lasten reaktiosta päätellen voisitte tehdä uran jät- kukkien terälehtiä tai avoimia suita. Huijaamme tietysti tiläispehmoleluina.” Hän pudisti päätään. ”Jos tietäisitte, vähän: vaikka musiikki onkin analogista ja gramofonit ovat kuinka monta teikäläistä olen nähnyt, kuinka monta pieleen aitoa antiikkia, niitä on päivitetty modernilla kvanttipistetek mennyttä ruumiillistunutta, jotka luulevat, että pyöritän nologialla, ja uurteet levyissä ovat nanometrin paksuisia. jotain friikkishowta... ette uskoisi. Nykyään pitää erottua Kumarramme, ja suosionosoitukset alkavat. joukosta. Nykyään pitää olla käsityöläinen.” ”Kiitos,” sanon, kun taputusten myrsky vaimenee. ”Kiitos Säilykepurkin kokoinen puhtaanapitorobotti piipitti omasta ja toverini puolesta. Tiedätte hyvin, että konsertin kissalle. Se käännähti kuin elävä ohjus, ja naulitsi koneparan tarkoitus on pidetty salassa mahdollisimman kauan, mutta kynsiensä alle kuin metallisen rotan. nyt voin paljastaa, että tämä on hyväntekeväisyyskonsertti.”

13 USVA 3/2005 Pidän tauon ja haistan, kuinka ilmapiiri muuttuu jännitty- sotilastason yksityisyysusvaa, mutta koskaan ei voinut olla neeksi, tuoksuu kuparille ja raudalle. liian varma. Teknisesti olimme keskustelumme ajan itsenäi- ”Kaipaamme erästä meille tärkeää ihmistä,” sanon. ”Hä- nen valtio, jonka sisäisiin asioihin ei voinut puuttua ilman nen nimensä on Shimoda Takeshi.” suoraa sodanjulistusta, mutta tarpeeksi älykkäät lakibotit Kissa astuu gramofonirivistön eteen kapellimestarin tahti- olisivat kyllä voineet päästä läpi usvan valmistajan hajaute- puikko kädessään, ja minä seuraan. Astumme yhdessä tehoto- tun laskennan lakiservereistä. dellisuusavaruuteen, jossa musiikki on hajuja ja ääniä. ”Missä se aisaparisi edes on?” Kersantti kysyi. Musiikki on isäntä. ”Kissa? Älä ole huolissasi, se on kyllä täysillä mukana.” ”Siitä minä olenkin huolissani.” enestyksen saavuttamiseen kului viisi ihmisvuotta. Kissa oli sopeutunut muusikon elämään paremmin kuin MOpin rakastamaan yleisöä: saatoin haistaa heidän hyvin, paitsi että huumeenhuuruisissa tappeluissa kävi usein tunteensa ja sekoittaa musiikkia, joka oli heille juuri oikean- huonosti, kun toisella osapuolella oli bileasunaan kloonattu laista. Ja pian en enää ollut jättiläiskoiratiskijukka lilliputtien siperiantiikerin keho, kuten sillä nykyään. keskellä, vaan pieni terrieri tanssivien ihmisten jalkojen ”Kyllä minä pidän sen aisoissa,” valehtelin. Haistoin tummassa metsässä. Kissa menestyi gladiaattorinurallaan, Kersantin epäröinnin tupakansavun läpikin ja murahdin mutta siirtyi pian esiintyjäksi musiikkiini miksatuissa virtuaa- matalasti. ”Tietenkään me emme välttämättä tarvitse sinua lidraamoissa. Teimme keikkoja rikkaille lihallisille Nopeassa tähän. Ajattelimme vain, että sinua voisi kiinnostaa. Vanho- Kaupungissa, Tokiossa ja New Yorkissa. Tiesin, että olimme jen aikojen tähden.” heille kuin heroiinia tarjoilevat kääpiöt Freddy Mercurylle, Kersantti sytytti uuden savukkeen. ”Mirrillä on yhdeksän kuriositeetteja ja erikoisuuksia, friikkejä jopa tässä friikkien henkeä, mutta entä sinä?” maailmassa. Mutta en välittänyt: nautin musiikin tekemisestä ”Etkö ole koskaan kuullut ilmaisua koira haudattuna?” ja ulvoin ensimmäistä kertaa maatamolle Rauhallisuuden ”Hauskaa. Olet hauska hauva, transkoiraseni. Olisit ryh- Meren Lunar Cityssä. tynyt koomikoksi.” Kersantti katsoi minuun synkästi. Mutta vasta kun olimme rikkaita, kerroin Kersantille ”Transkoira on väärä sana,” sanoin. ”Jos olisin transkoira, suunnitelmasta. niin olisin sitä, mitä kuvittelin ihmisenä olemisen olevan, ”Ei, tämä ei kerta kaikkiaan käy,” hän sanoi. ”Olet mennyt kun olin koira. Haukkuisin kovempaa. Juoksisin nopeam- sekaisin.” min. Ajelisin skootterilla ympäriinsä ja kusisin joka ainoan Managerimme ei ollut enää lilliputti, vaan lihaihminen, vastaantulevan lyhtypylvään juurelle.” joskin vahvasti paranneltu. Oman identiteettinsä lisäksi Kersantti nauroi niin, että oli nielaista tupakkansa. Sitten Kersantti oli mediayhtiömme rahavallan metatron, etäpääte hän vakavoitui. ”Tajuat kai,” hän sanoi, ”yhtiöt eivät pidä mutkikkaalle kvanttialgoritmille, jonka kautta tuhannet osak- siitä, että niiden varpaille astutaan. Ellei Law@Home-pro- keenomistajat vaikuttivat yhtiön kollektiivisiin päätöksiin. jekteja olisi, ne omistaisivat meidät kaikki. Kuse niiden Hänen ympärillään leijui hyötyusvanäyttöjä, ja hänen Nehru- kintuille, niin lakibotit tulevat tyhjästä ja tuomitsevat. Jos pukunsa leikkaus oli liian täydellinen ollakseen todellinen. tuuri käy, niin ne antavat sinulle virtuaalisen asianajajan. Ja Hänen suupieleensä oli pysyvästi liimautunut ﬁ ltteritön savu- kvanttituomareilta tulee purkitettuja oikeusohjuksia, tuosta ke -- pahe, jonka sallin hänelle, vaikka se aiheuttikin minulle vain, suoraan kotiovelle. Tiedän mistä puhun. Se käy äkkiä.” lievää pahoinvointia. Hymyilin koiranhymyä hampaat paljaina. ”Mitä helvettiä te oikein ajattelitte?” ”Juuri siihen me luotamme,” sanoin. ”Hermoverkkomusiikilla on pitkät perinteet,” sanoin. ”Ja- ron Lanier kokeili kärpäsen hajurauhasista saadun signaalin lemme tehneet isännästä musiikkia. VecTech omistaa miksaamista jo 90-luvulla. Tarvittava tekniikka on alkeellista. Oisännän aivot, isännän mielen, isännän muistot. Mut- Ja ajattele mikä taiteellinen kommentaari: neoeläin rikkoo ta me omistamme musiikin. kahleensa, tekee luojastaan taidetta. Et voi väittää, etteikö se Laki on koodia. Miljoonat ihmiset maailmassa kuun- toimisi. Tästä tulee iso juttu.” televat isännän ääntä. Miljoona mieltä imuroi musiikkiin Kersantti pudistaa päätään. upotetun Law@Home-pakettimme, pommittaa sillä kvant- ”Niin tulee.” Savukkeen pää hehkui pariisilaisen katukah- tituomareita kunnes ne antavat meille isännän. Tai antavat vilan hämärässä ja teki hänen teräväpiirteisistä kasvoistaan isännän itselleen. kiukkuista eebenpuuta. ”Tajuatko, että sinun ja mirrin oi- Ja sitä paitsi musiikki on kaunista. Jokainen gramofoni keudet ovat vähintäänkin kyseenalaisia tässä? Että VecTech soi eri tavalla, suodattaa isännän mielen erilaisten signaali- ehkä vain teloituttaa teidät muitta mutkitta?” Hän vilkaisi ﬁ lttereiden läpi, ja minä ja kissa solmimme niistä sävelai- ympärilleen hermostuneena. Ympärillämme oli sädekehä heita. Kissa vaanii geneettisten algoritmien luomia teemoja,

14 USVA 3/2005 antaa niiden kasvaa ja paisua ja loikkaa sitten salakavalasti rahtaa. ”Pikku suunnitelmanne epäonnistui.” niiden kimppuun. Minä taas ajan niitä takaa pelkästä takaa- Kissa päästää pitkän sihahduksen, joka kuulostaa haljen- ajon ilosta, enkä oikeastaan edes välitä siitä, saanko niitä neesta putkesta pakenevalta höyryltä. kiinni. ”Olet ymmärtänyt meidät väärin,” sanon. ”Konsertti oli Toivon, että se kestäisi ikuisesti. Solmin musiikkiini kai- vain harhautus.” ken, mitä isännästä muistan, ja tunnen, että jokin musiikissa Kissa liikkuu kuin keltajuovainen tulenliekki. Sen kynnet vastaa. Se on paras esityksemme koskaan. välähtävät, ja väärän isännän pää irtoaa. Vinkaisen tahto- Vasta, kun gramofonit vaikenevat, tajuan, ettei kukaan mattani, kun sen väärennetty jumalhaju sekoittuu veren kuuntele. väkevään aromiin. Kissa nuolee huuliaan frakin valkoinen Yleisö on jähmettynyt paikoilleen. Lihalliset ovat lyyhisty- etumus verestä punaisena. neet lattialle. Keijukaiset ja pikaihmiset leijuvat ilmassa kuin ”Oliko sinun pakko tehdä se noin?” henkäisen. Kissa ei jähmettyneet tulikärpäset. Moravecit ovat hiljaisia patsaita. sano mitään, mutta vastaus välähtää sen fosforinkarvaisissa Aika on pysähtynyt. silmissä. Sitten yhden käsiparin taputus rikkoo hiljaisuuden. Väärä Zeppeliinin runko tärähtää, enkä enää sure niitä miljoo- isäntä astuu korokkeen eteen. nia, jotka käytimme sen kvanttipistepanssarointiin. Väärä ”Minun pitäisi kai olla teistä ylpeä,” hän sanoo. isäntä oli oikeassa. Tumma taivas Carabasin markiisin ympä- rillä on täynnä tultasyökseviä koppakuoriaisia. Aikaa ei ole Kohennan frakkini solmuketta ja hymyilen koiranhymyä. paljon, ja kiiruhdamme laboratorioon konserttisalin äänettö- Silti sisälläni kiemurtelee kylmä käärme. Jumalhaju tulee mien ihmispatsaiden lomitse. sieraimiini ja sanoo, että minun pitää kiemurrella maassa ja Pakenen vielä hetkeksi virtuaalitodellisuuden abstrakti- heiluttaa häntääni, paljastaa kurkkuni korkeammalle olen- oon, kun kissa hoitaa likaisen työn. En tiedä, miten isäntä nolle edessäni. alunperin mursi kopiosuojauksensa: minä en pysty samaan, Mutta en tee niin. olin sitten transkoira tai en. Hänen jäädytetyissä aivoissaan ”Hei, Nipper,” väärä isäntä sanoo. on VecTechin vesileimoja, joista on päästävä eroon. Ja ainoa En voi olla luimistamatta korviani. Tukahdutan kurkusta- paikka maailmassa, josta puuttuvat osat löytyvät muokkaa- ni nousevan matalan murinan ja muutan sen sanoiksi. mattomina, ovat väärän isännän aivot. Se osa minusta, joka ”Mitä sinä... teit yleisölle?” syntyi Pienen Eläimen saarella, ottaa vallan ja sovittaa kuviot ”Pysäytimme heidät. Tilapäisesti. Takaovikoodeja hardwa- toisiinsa algoritmilla, jota laadin viisi vuotta. ressa. Suojelemme tekijänoikeuksiamme.” Kuviot sopivat, ja hetken, ohikiitävän hetken mielessäni ”Carabasin markiisi on itsenäinen valtio,” sanon epätoi- kuiskaa isännän ääni. Oikean isännän. voisesti. ”Tämä on sodanjulistus.” Palaan takaisin laboratorioon, jossa kissa jo odottaa. Ca- ”Niin on,” väärä isäntä sanoo. Hän ei näytä päivääkään rabasin markiisi on kuolemaisillaan meitä ympäröivässä tuli- vanhemmalta kuin lautalla, mahonkikasvot ovat sileät vaikka myrskyssä, ja lähettääksemme isännän mielen Pienelle Eläi- hänellä onkin yllään VecTechin rintaneulalla koristettu tum- melle - Isolle Koiralle, isännän alkuperäiselle koiralle - mei- ma puku. Mutta hänen silmissään on jotakin väsynyttä. dän on avattava kvanttipistepanssari. Kissa on jo pukeutunut ”Mutta todellakin, olen vaikuttunut. Luulimme teitä taisteluhaarniskaansa, ja minä alan sonnustautua omaani. pitkään virtuaalitähdiksi, otakujen tai furryfandomin sät- Kissa naukaisee ja ojentaa minulle jotain punaista. Se on kynukeiksi. Tuotteiksi. Peititte jälkenne hyvin. Kesti kauan, vanha muovipallo, jossa on hampaanjälkiä. Nuuhkaisen sitä, ennen kuin tajusin...” ja se tuoksuu auringolle ja merelle. Hiekka ratisee sen sisällä. Hän vaikenee hetkeksi. Olen kuulevinani etäistä ukkosta ”Kiitos.” jostakin kaukaa. Kissa ei sano mitään, mutta näen sen silmien pehmene- ”Minä lupasin pitää teistä huolta. siksi teidät jätettiin vän hetkeksi. Sitten se avaa oven zeppeliinin ihoon. Ulkona henkiin. Ei teidän tarvitse tehdä tätä. Ette te ole lemmikkejä salamoi. enää. Ette ole hänelle mitään velkaa. Katsokaa nyt itseänne: Sammutan ilmalaivan panssarin, ja kommunikaatiolaser aikuisia, älykkäitä olentoja, jotka ovat päässeet pitemmälle lähettää isännän äänen taivaalle, kohti sinisen meren saarta. kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Aiotteko te heittää sen ”Isännän lempielokuva,” sanon. ”Butch Cassidy ja Sun- kaiken pois vain sen takia, että eläin teissä palvoo jotain ata- dance Kid.” vistista isäntäjumalaa?” Sukellamme yhdessä keskelle valoa ja tulta. En sano mitään. Väärän isännän huulilla on väkinäinen hymy. ”Ei silti, että teillä olisi vaihtoehtoja,” hän sanoo ja nau- © Hannu Rajaniemi 2005

15 USVA 3/2005 Saatesanat novelliin Isännän ääni dessa valossa. Ja lukijan näkökulmasta immersio kirjoittajan luomaan kuvitteelliseen maailmaan on hyvin kokonaisvaltai- Olen jonkinlainen informaatioaddikti, ja kuten varmasti nen kokemus, joka haastaa lukemaan uudella moni muukin kirjoittaja, kerään netissä, lehdissä ja kirjoissa tavalla. Metaforille ja arkipäiväisille ilmauksille voi antaa vastaantulevia kiinnostavia ideoita ja faktoja varastoon. Ne kokonaan uusia merkityksiä maailmoissa, joissa taivas voi muhivat sitten joutilaina laarissa aikansa ja alkavat ennem- kirjaimellisesti pudota. min tai myöhemmin pariutua, vähän niin kuin Big Brothe- Spefi on erittäin luonnollinen tapa kuvata nykypäivän rissa. Jokin ulkopuolinen ärsyke (tässä tapauksessa tietoinen todellisuutta. Nykyään asiat muuttuvat niin nopeasti, että yritys kirjoittaa musiikkiteemainen novelli) saa niiden jälke- äkillisen muutoksen mahdollisuuteen täytyy varautua. läiset sitten tulemaan ulos, jos hyvin käy. Maailmassa, jossa Internetin tapainen ilmiö ilmaantuu kuin Isännän äänen ideaketjun ensimmäinen linkki oli Mark tyhjästä alle vuosikymmenessä tietynlainen tulevaisuusshokki Barraudin maalaus ”His Master’s Voice”, jossa Nipper-koi- on olennainen osa inhimillistä kokemusta. Kirjoitti sitten ra kuuntelee kuolleen isäntänsä ääntä gramofonista. Th e mistä tahansa, 2000-luvulla kirjoittajan toisen jalan on oltava Gramophone Company osti oikeudet maalaukseen ja teki tulevaisuudessa. Kuten William Gibson sanoi, tulevaisuus myöhemmin siitä tavaramerkkinsä. Barraud vietti loppuelä- on jo täällä, se ei vain ole jakautunut tasaisesti. Pinnalla ole- mänsä maalaamalla kopioita maalauksesta. Olin myöskin vassa mainstream-kirjallisuudessa on nähtävissä koko ajan miettinyt tekijänoikeuksia ja oikeudenhallintaohjelmistoja jo enemmän merkkejä spefi elementeistä, esimerkkeinä vaikkapa jonkin aikaa, koska seurasin aktiivisesti eduskunnan keskus- Philip Roth, Kazuo Ishiguro, Jonathan Lethem ja Michael telua uudesta tekijänoikeuslaista, ja jotenkin nämä elementit Chabon. Eikä ihme: spefi asenteeseen kuuluu älyllistä jousta- yhdistyivät vielä mielessäni Robin Hansonin esseeseen ”If vuutta tunnustaa se, että maailma voi muuttua ja rohkeutta Uploads Come First”, jossa käsitellään tajunnan siirtämistä kysyä, mitä sitten tapahtuu. Spekulatiivinen fi ktio on muut- digitaaliseen muotoon ja sen mahdollisia taloudellisia ja tuvan maailman kieltä – tai ehkä pikemminkin kielioppia. yhteiskunnallisia seurauksia. Samanlaisia teemoja käsiteltiin Alkaa itse asiassa vaikuttaa siltä, että yhä useampi kirjailija myös taannoisessa Worldconissa Glasgowssa eräässä paneeli- kirjoittaa menneisyydestäkin spekulatiiviseen tyyliin (Neal keskustelussa. Stephenson, Rudy Rucker), ja minusta se on eräässä mielessä Varsinainen tarina piti sitten kaivaa tämän idealäjän alta rehellinen asenne. Menneisyydessä ajateltiin eri tavoin, elet- jotenkin. Itse kirjoittamisprosessista minulla ei ole paljoa tiin erilaisessa yhteiskunnassa, käytettiin erilaista teknologiaa sanottavaa, paitsi että tämä taisi olla ensimmäinen novellini, – jopa siinä määrin, että yksi tapa käsitellä sitä kirjallisesti jonka ensimmäisen raakaversion kirjoitin kokonaan käsin on kuvitella se ikään kuin toiseksi maailmaksi, jolla on omat mustekynällä... sitä suoraa aivoliitäntää odotellessa. sääntönsä ja jonka asukkaiden rooliin asettuminen vaatii enemmän kuin Hollywood-asusteita ja vähän likaa. Ajatuksia spefi stä Spefi on kopernikaanista kirjallisuutta, jossa länsimaista perusihmistä tai nykypäivän yhteiskuntaa ei automaattisesti aseteta kaiken keskukseksi. Matematiikassa on olemassa Minusta spekulatiivinen fi ktio on enemmänkin tapa kirjoit- käsite moduliavaruus – esimerkkinä vaikkapa annettujen taa kuin genre. Se on sen tunnustamista, että meillä on kyky yhtälöiden ratkaisujoukko, joka riippuu vapaista paramet- kuvitella muitakin mahdollisia maailmoja kuin pelkät pin- reista – eräänlainen mahdollisten maailmojen multiversumi. nalliset variaatiot tästä, jossa elämme. Yksi ihmisaivojen tär- Spefi ssä voi tutkia inhimillisen kokemuksen moduliavaruutta keimmistä funktioista evoluution näkökulmasta on tulevai- laajemmin kuin vain rajoittumalla nykyhetkeen, ja minusta suuden ennustaminen, alun perin tietysti hyvin välittömän se on erittäin tarpeellista. ja konkreettisen tulevaisuuden – mitä sapelihammastiikeri Mutta ollakseni rehellinen kirjoitan spekulatiivista fi ktiota tekee, jos heitän sitä kivellä? Mutta sivutuotteena, eritoten ennen kaikkea siksi, että pidän siitä. Uusien mielikuvitus- vuorovaikutuksessa symbolisen kielen kanssa, meille on ke- maailmoiden löytämisessä ja niihin sukeltamisessa on saman- hittynyt kyky visualisoida maailmoja, joita ei ole tai ei edes laista jännitystä kuin mitä tieteessä ja matematiikassa par- voi olla olemassa. Olisi sääli, jos emme ottaisi tästä kyvystä haimmillaan, hämmästyksen, outouden ja ihmeen tunnetta. kaikkea irti. Ja sitäpaitsi raketit ja robotit on kivoja. Mahdollisten maailmojen luominen, spekulaatio, ei tietenkään ole pelkkä itseisarvo vaan myös voimakas kom- © Hannu Rajaniemi 2005 munikaatioväline. Kirjoittajan näkemyksiä arkitodellisuuden asioista voi peilata kuvitteellisiin maailmoihin – kärjistää, etäyttää ja outouttaa niitä. Samalla ne usein näyttäytyvät uu-

16 USVA 3/2005 ääni Skotlannista Anne Leinonen

Hannu Rajaniemen nimi ilmestyi suomalaisten spefi - setaan suurempia palkkiota kuin Suomessa. lukijoiden silmien eteen Portin kunniamainittujen lis- Varmasti maksetaankin, meillä Suomessa kun ei välttä- talla vuonna 2004. Sen jälkeen hänen englanninkielinen mättä edes makseta mitään palkkiota, ei ainakaan sf-lehdissä! novellinsa ilmestyi Futurismic-verkkolehden sivuilla ja Mutta todellinen syy englanniksi kirjoittamiseen on käytän- pian novellistiikkaa nähtiinkin skottilaista spekulatiivis- nöllisempi: Edinburghiin muutettuaan Rajaniemellä ei ollut ta fi ktiota sisältävässä antologiassa. Kuinka suomalai- suomalaisia tuttuja, eikä hänellä ollut luontevaa käyttötar- nen kirjoittaja on päässyt sisälle angloamerikkalaiseen koitusta suomelle. tekstejä alkoi siis syntyä vieraalla kielellä. kirjoitusmaailmaan ja pystyy kirjoittamaan kahdella – Huomasin, että englanti teki kirjoittamisesta jollain tapaa kielellä sujuvasti? helpompaa: vieraskieliseen tekstiin ei ollut samanlaista hen- kilökohtaista suhdetta kuin äidinkielellä kirjoitettuun. Tapaan Hannu Rajaniemen Wordconissa, Glasgowissa, Luonnollisesti Rajaniemi oli kirjoittanut kouluaikoina jonne hän on saapunut monen muun suomalaisen tavoin suomeksi asiatekstiä ja kirjoitelmia, mutta välissä oli vuosia, seuraamaan viisipäiväistä seminaariohjelmaa. Hannu on jolloin hän ei kirjoittanut suomeksi mitään. Rajaniemi luon- opiskellut matematiikkaa Oulussa ja Cambridgessa ja lisäksi nehtii varhaisia suomenkielisiä tekstejään angstiseksi tajun- hän on opiskellut myös fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa sekä nanvirraksi, ja englanniksi kirjoittaminen tarjosi kunnollisen fi losofi aa. Tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa Edinburghin etääntymiskeinon ja mahdollisuuden keskittyä varsinaisiin yliopiston matematiikan laitoksella matemaattisen fysiikan tarinoihin. – Kirjoitinkin sitten lähes pelkästään englanniksi tutkimusryhmässä. noin kaksi vuotta. Onnistumme järjestämään tapaamisen kiireisen ohjelma- Tauon jälkeen tarinankerronta alkoi luistaa myös suomek- virran lomaan. Hetki on omalla tavallaan merkityksellinen, si ihan toisella otteella. – Muistan yllättyneeni siitä, kuinka sillä Worldcon oli tasan kymmenen vuotta aiemmin Glas- helppoa se oli englanninkielisen tekstin tuottamiseen verrat- gowissa ja silloin se sähköisti skottilaisen kirjoittajakentän ja tuna. Tunne oli vähän samanlainen kuin jos olisin yhtäkkiä aktivoi kirjoittajia, kovimpana nimenä näistä tunnetaan Ken saapunut planeetalle, jossa vallitsi pienempi painovoima: McLeod, muina ainakin Richard Morgan, Hal Duncan, Jack saatoin loikkia ja tehdä kaikenlaista, joka ei Englanti-planee- Deighton ja Charlie Stross. talla olisi onnistunut. John Carter –olo valitettavasti hävisi, Rajaniemi muutti Englantiin neljä vuotta sitten opiske- kun törmäsin ilmaisuihin, jotka olisivat olleet helpompia lemaan ja tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa säieteoriasta. englanniksi. Hän oli harrastanut pöytäroolipelejä ja toimi pitkään Ou- Ensimmäinen pitkään aikaan suomeksi kirjoitettu novelli lussa asuessaan pelinjohtajana, mutta ei silloin varsinaisesti ”Sukujuhla” menestyikin sitten komeasti kunniamaininnalle harrastanut kirjoittamista. Novellit alkoivat kiinnostaa Portin kirjoituskilpailussa vuonna 2004. Tuomaristo luon- Cambridgen opintojen aikana. Hänen hyvä ystävänsä, jonka nehti novellia ”loistavaksi suomalaismytologian soveltamisek- isä oli jonkin verran menestynyt dekkarikirjailija, kirjoitti ja si”, valitettavasti novellia ei ole vielä julkaistu. luetutti muutaman tarinansa, joten Rajaniemi innostui itse- Ulkomailla opiskelusta on ollut kirjoittajauralle muutakin kin kokeilemaan. hyötyä kuin pelkästään tekniikan haltuunotto: Rajaniemi Aluksi tekstit menivät suoraan pöytälaatikkoon. – Jo- on luonut siellä suhdeverkoston paikallisiin kirjoittajiin ja kaisen kirjoittajan on ensiksi kirjoitettava miljoona huonoa saanut ateljeekritiikkiä scifi n kirjoittamisen ammattilaisilta. sanaa, ennen kuin alkaa tulla niitä hyviä sanoja, Rajaniemi Edinburghiin on perustettu Writers’ Bloc –niminen kirjoitta- siteeraa usein toistettua lentävää lausetta. jaryhmä, joka kirjoittamisen lisäksi harrastaa omien tekstien Kun kysyn, miksi Rajaniemi kirjoittaa juuri englanniksi, ääneenlukemista. Rajaniemi oli seuraamassa yhtä ryhmän tulee vastaus napakasti: – Englanninkielisistä teksteistä mak- keikoista ja tutustui kirjailija, stand up -koomikkoon Gavin 17 USVA 3/2005 Inglisiin, ja hänen kehotuksestaan innostui laittamaan teks- Ryhmän kotisivut ovat osoitteessa: http://www.writers- tinsä ryhmän luettavaksi. Rajaniemi saikin pian kutsun liittyä bloc.org.uk/ joukkoon. Rajaniemen kirjallinen toiminta laajenee koko ajan. Hän Writers’ bloc saa Rajaniemeltä kehuja. Ryhmä pitää ta- on kirjoittanut suomalaiseen verkkolehteen tuuhea.comiin voitteensa kunnianhimoisesti korkealla ja jäsenien päämää- haastatteluja ja artikkeleita mm. transhumanismista. No- ränä on saada tekstit julkaistua. Näkyvin toimintamuoto on velleja on myös alkanut ilmestyä useissa julkaisuissa. Futu- spoken word performance eli illanvietto, jossa ryhmän jäsenet rismic.com -verkkolehti oli Rajaniemelle ensimmäinen iso lukevat omia tekstejään. Ryhmän teemailloissa on nähty mm. julkaisija. Futurismic etsii erityisesti tulevaisuuden tekno- esitykset Th e Da Vinci Cod, Blood Doner Kebab, How the west logiaa kuvailevia ja valaisevia spekulatiivisia tekstejä ja jul- went weird ja Th e Cabinet of Dr. Calamari. kaisee alle 15 000 sanan mittaisia englanninkielisiä tekstejä. Yleensä kirjoittaja lukee yleisölle itse kirjoittamansa teks- Lehdessä Rajaniemeltä julkaistu Shibya no love on tehokas tin, joka on huolella valittu kokonaisuuteen tai kenties tehty ja tiivis novelli lähitulevaisuuden deittiteknologiasta, ja sen juuri sitä iltaa varten. Ryhmän esityksiin panostetaan ja esim. vaikutuksesta ihmismieleen. Novellin voi lukea osoitteesta kauhu-western –aiheisessa teemaillassa esitykseen kuului kita- http://www.futurismic.com/fi ction/shibuya.html ra ja countrymusiikkia. Writers´ blocissa annetaan luonnolli- Deux ex homine ilmestyi kesällä 2005 julkaistussa Nova sesti myös ateljeekritiikkiä. Jäsenet suomivat toistensa tekstejä Scotia -antologiassa, joka on esittelee skottilaista spekulatii- ja kaikki turha pitää opetella ottamaan käsikirjoituksista pois vista fi ktiota – antologia on ensimmäinen laatuaan. Kirjan – kuulostaa siis perusteelliselta kollegiaaliselta kritiikiltä. toimittajina ovat Neil Williamson ja Andrew J. Wilson, ja Alunperin ryhmään pääsi pelkästään ilmoittautumalla, mutta taustavaikuttajina on arvostettuja tekijöiltä, mm. Edwin nyt halukkaiden joukosta karsitaan sopivat tulijat. Yhtenä Morgan. Novelli on jo saanut ansaitsemaansa huomiota, sil- syynä on se, että tulokkaan täytyy olla suurin piirtein samalla lä mm. Cheryl Morgan noteerasi verkkolehdessään Emerald tasolla muiden kanssa kirjoittajana, jotta kaikki voivat hyötyä Cityssa Rajaniemen näyttävästi ja luonnehti tekstiä sanoin: keskinäisestä palautteesta. Charles Stross toimii yhtenä keu- ” A charming little tale of life in post-Singularity Scotland lahahmoista ja mukana on muitakin nimekkäitä kirjailijoita. where the remains of humanity, holed up behind Hadrian’s Ryhmä on alun perin ollut science fi ction –painotteinen, Firewall, wage war against the Uploads.” mutta nykyään jäsenistössä on myös mainstreamin kirjoitta- Rajaniemen novelli ”Sukujuhla” ilmestyy seuraavaksi jia. Writers blocin julkaisussa englanniksi käännettynä. Käy-

Hannu Rajaniemen tekstejä verkossa

Gingerbread: http://tomorrowelephant.net/?page_id=22

Naarssuk’s daughter: http://tomorrowelephant.net/?page_id=23

Shibyua No Love: http://futurismic.com/ﬁ ction/shibuya.html

Blogi: http://tomorrowelephant.net.

18 USVA 3/2005 tännössä novelli on pitänyt kirjoittaa uusiksi toisella kielellä, tarinan ja juonen edelle, Rajaniemi luonnehtii. koska koko tarina on muutettava kokonaan toisenlaiseen Muita suosikkikirjailijoita ovat mm. Haruki Murakami, kielirekisteriin. Tekstiä syntyy tällä hetkellä luontevimmin Gene Wolfe, jonka nyrjähtäneistä päähenkilöistä Rajaniemi englanniksi, niin novelleja kuin pidempääkin proosaa. Mutta kertoo pitävänsä, Iain Banks, Vladimir Nabokov ja Jo- lauseet taipuvat yhtä lailla suomeksikin ja erityisesti runoiksi. nathan Carroll. - Kotimaista kirjallisuutta luen ihan liian Pitkällä tähtäimellä Rajaniemi kirjoittaisi mielellään enem- vähän, mutta viime aikoina kovimmin ovat kolahtaneet män suomeksi. – Ne hermosäikeet, joita suomenkieliset Mika Waltari, Väinö Linna ja Leena Krohn. Utelen vielä, sanat kutittavat, ovat paljon syvemmällä, Rajaniemi toteaa. mitä Rajaniemi pitäisi spekulatiivisen ﬁ ktion saralla uutena – Suomi menee varpaisiin asti, englanti jää aina jonnekin aluevaltauksena. – Eniten arvaamattomia mahdollisuuksia korvien väliin. Joitakin asioita voi tietysti ilmaista englan- lähitulevaisuuden tieteessä on aivotutkimuksessa, erityisesti niksi sujuvammin kuin suomeksi ja päinvastoin, mutta oma kognitiivisessä neurotieteessä (cognitive neuroscience), ja näi- kieli kuulostaa aina omalta kieleltä. tä alueita sciﬁ -kirjoittajienkin kannattaisi pitää silmällä. Ai- Rajaniemeä kiinnostaa aikuiseksi kasvamisen teema, nakin Justina Robson, Gwyneth Jones ja Karl Schoeder ovat suomalainen mytologia, perheen merkitys sekä tiede ja tek- jo käyttäneetkin tietoisuuden ongelmiin liittyviä elementtejä nologia suhteessa inhimillisyyteen. Spekulatiivinen elementti romaaneissaan, ja minusta tämä on erittäin lupaava trendi. kuuluu teksteihin luontaisesti mukaan. Luonnontieteilijänä Rajaniemen tavoitteet ovat korkealla eikä muuta voi hän voi hurmaantua mittakaavasta, oudoista ilmiöistä ja toivoa kuin menestystä: spekulatiiviset ideat ja tarinoiden inhimillisistä kokemuksista – hän luotaa ihmeen tuntua. tarjoavat raikasta tuulahdusta niin Suomessa kuin Skotlan- Rajaniemi mainitsee esikuvikseen Ian McDonaldin, Roger nissakin. Zelaznyn ja Michael Chabonin. – Kaikki kolme leikittelevät kielellä ja tyylillä, mutta eivät anna kikkailun mennä vahvan © Anne Leinonen 2005

J Pekka Mäkelä

Kirjailija J Pekka Mäkelä tunnetaan sciﬁ piireissä toimittajana ja Philip K Dick -suomentajana. Hänen esikoisteoksensa 391 ilmestyi vuoden 2004 keväällä Liken kustantamana. Kirja on kahdessa eri aikatasossa liikkuva science ﬁ ction -teos, jossa matkustetaan Alek- sandriaan vuoteen 391. Seuraava Mäkelän romaani Alshain ilmestyy keväällä 2006. Mäkelä on myös miksaaja ja musiikintekijä, ja häneltä on ilmestynyt kirja Kotistudio - musiikki purkkiin omin avuin. Mäkelän kotisivuilla http://www.yrttimaa.net on ladattavissa näytebiisejä. Usva suosittelee tutustumaan näytteeseen ”Sanaleikki” sekä kuuntelemaan biisin nimeltä ”Listening”, jonka työstämisen innoittajana on ollut Mäkelän kolumnissakin mainittu Bollywood- musiikki. Sivuilta on myös tilattavissa Albumi ”Th e Anxiety Closet”, joka sisältää Mäkelän tekemää ambientia ja kokeellista musiikkia.

Mäkelän kotisivut ovat osoitteessa: http://www.yrttimaa.net

Kuva: Sari Eronen-Mäkelä

19 USVA 3/2005 Mitä kuuntelin tänään(kin) J Pekka Mäkelä

Ajatus sai alkunsa eräänä heinäkuisena perjantai-iltana. maa vähintään kerran päivässä. Se tuntui inspiroivan, eläh- Olin muutamaa päivää aikaisemmin saanut valmiiksi dyttävän. Ja vaikka ensimmäisen jakson päähenkilö olikin käännöstyön ja aloittamassa oman romaanini täysipäiväis- ujo, ahdistunut ja pelokas maahanmuuttaja, musiikki sopi tä suunnitteluvaihetta, jonka oli tarkoitus kestää elokuun loistavasti hänen opettajaminänsä mieltymyksiin musiikin alkuun, itse kirjoittamisjaksoon asti. Parissa viikossa syntyi yhteisöllisyydestä. 30-liuskainen juonikaavio, monisyinen aikataulu, kartta- Nyt alkoi itää ajatus käyttää jokaisen jakson kohdalla piirroksia kirjaa varten kaavailemastani planeetasta noin 50 omaa ”kerran päivässä” -levyä, mutta olla suunnittelematta valovuoden päässä ja henkilökuvauksia. Jo aikaisemmin olin asiaa kovin tarkkaan etukäteen. Antaa kohtalon ja jakson päättänyt kirjan rakenteesta: viisi eri jaksoa, jokaisella oma tekstin viedä mukanaan. Itse kirjoitustyön aikana parasta kertoja, jonka näkökulma, suhde ja osallisuus tapahtumiin musiikkia on hiljaisuus ja avoimesta ikkunasta kantautu- poikkeavat toisistaan. Kukin kokisi osittain samoja tapahtuvat ihmisten ja luonnon äänet. Sanojen on löydettävä oma mia, mutta tulkitsisi niitä toisin ja muistaisi ne toisin. Tämä rytminsä ja oma henkensä, ei poimittava sitä levyltä. Mutta tekikin huolellisen suunnittelun ja aikataulun laatimisen päivän alkajaisiksi, aamupäivän ajatustenkeräilytuntien ajaksi välttämättömäksi. Puhumattakaan tietysti koko planeetan on hyvä olla jotakin inspiroivaa. kalenterijärjestelmästä: olisihan jo aivan liian epätodennä- Tällä tekniikalla kakkososan teemamusiikiksi päätyi Da- köistä, että erilaista tähteä kiertäisi planeetta täsmälleen sa- niel Lanois’in soolotuotanto. Jakson kertoja on elämänsä malla etäisyydellä, niin että vuosi ja vuorokausi olisivat yhtä velvoitteiden keskellä itsensä yksinäiseksi tunteva ihminen, pitkiä. joten haikea, mystisiä sävyjä sisältävä pienimuotoinen laulu- Suunnittelu oli siis lähtenyt mukavasti käyntiin. Päätin musiikki sopi siihen mainiosti. Etenkin kun mukana oli yksi ottaa perjantai-illan rennosti katsomalla jo tovin hyllyssä laulu äärimmäisestä itsekkyydestä toisten ihmisten elämän odottaneen elokuvan Taal. Kyseessä on erityisestä musiikis- suhteen: ”Th e Collection of Marie Claire”, kertomus tyypistä taan kuuluisa, uudemman Bollywood-tuotannon helmi. En joka kidnappaa naisen pakottaakseen tämän vaimokseen. tunne intialaista elokuvaa kovinkaan hyvin, en edes intialais- Jakson kertojalla on persoonassaan tämäkin puoli. ta elokuvamusiikkia, mutta olen pitänyt kuulemastani, joten Kolmannen jakson musiikki valikoitui ulkoisten tekijöi- usein melkein Hollywood-tasolle asti kornit juonet menevät den vuoksi. Olen lupautunut esiintymään kolmen laulun siinä sivussa. Tälläkään kertaa juonessa ei ollut hirveästi mittaisessa Bluesounds-kunnianosoituksessa, joten ”C C hurraamista (paitsi siinä asennemielessä että elokuva vältteli Less”, ”T.H.E. World” ja ”Waves” kuuluivat viikon ohjelmis- ilmeisen tietoisesti lapsellista hyvä/paha-jaottelua henki- toon yhtyeen muun tuotannon ohessa. Myös tässä musiikissa löidensä välillä). Mutta musiikki oli erinomaista, hetkittäin on samaa kuin Lanois’issa: maagista realismia, minimalismia, jopa huikeaa. Huomasin nojaavani puoli metriä lähemmäs sisäistä voimaa. televisioruutua, kun alkupuolen hääkohtauksessa alkoi soi- Neljännen jakson teemaksi nytkähti perin luontevasti da jännitteinen yhdistelmä hillittyä bassoriﬃ ä ja kiehtovaa Richard Th ompson, sillä kertoja on ahdistunut, katkeroitu- rytmiä lyöviä sormisymbaaleita. Laulu – lähes kahdeksan- nut, omasta mielestään naisten päähänpotkima mies. Mutta minuuttinen, monivaiheinen duetto pääesiintyjien välillä ulkoiset tekijät saattavat vaikuttaa... esimerkiksi tämän jutun – kantoi jännitteensä loppuun asti. kirjoitusillan, vanhan sankarini Patti Smithin konsertti. Sii- Tämä ”Ishq Bina” -niminen biisi jäi vaivaamaan, ja koska näkin musiikissa on väkevää sisäistä vimmaa, intohimoa ja en löytänyt sitä cd-levyllä mistään, äänitin sen muutamaa katkeruutta. viikkoa myöhemmin kovalevylle DVD:ltä. Samaan syssyyn Viides ja viimeinen jakso, päätös, huipentuma... Nusrat meni Lagaan-elokuvan ”Mitwa”. Päätin polttaa ne pipo- Fateh Ali Khan olisi varmaankin sopivan orgastista? Mutta diskokäyttöä varten CD-levylle, johon tuli lisäksi muuta antaa ajan näyttää. Kirjaa on suunniteltu tarpeeksi, nyt on samanhenkistä musiikkia: Natacha Atlasia, Transglobal Un- aika antaa sen henkilöiden ruveta elämään omaa elämäänsä dergroundia, Japania, Dead Can Dancea... loistavaa tanssi- ja löytää itselleen sopiva äänellinen miljöö. Osa heistä on sen musiikkia siis. Ja kävelymusiikkia. jo tehnytkin. Vähän myöhemmin, kun kirjan ensimmäinen jakso oli jo © J. Pekka Mäkelä 2005 hyvässä kirjoitusvauhdissa, tajusin kuunnelleeni tätä kokoel-

20 USVA 3/2005 Jälkikuva Petri Laine

Hopeinen lumi oli kasautunut paksuiksi kansiksi kukka- laatikoiden päälle ja peitellyt koko pihan silkinpehmeään huopaan. Taivaalle piirtyi viiva korkealla matkaavasta len- tokoneesta. Tuulikin oli vaimennut hyytävässä pakkasessa. Mies katseli ulos ikkunasta ja palasi sitten takaisin istumaan. Kaksi poikaa istui keittiön pöydän ääressä ja pyöri tuoleilla kärsimättöminä. – Joko? – Ei, isä sanoi. – Annetaan äidin levätä. Aurinko nousi korkeammalle ja alkoi häikäistä keittiötä. Siitä oli nyt kaksi kuukautta. Kotiin palattuaan äiti tunsi olonsa vielä heikoksi ja tarvitsi lepoa. – Isi, joko? pojat kyselivät. – Hsss. Isä hieroi käsiään yhteen, pureskeli rystysiään levottoma- na. Kun hän käänsi katseensa ulos ikkunasta, toinen pojista livahti alas tuolilta ja lähti kohti makuuhuonetta. Poika käve- li hiljaa, jalat eivät päästäneet liukkaalla parketilla ääntäkään. Ovi oli raollaan. Poika kurkisti sisään ja työnsi oven tiel- tään. Nainen lepäsi sängyssä, toinen käsi pään alla. Poika hiipi lähemmäksi. – Äiti, äiti, poika kuiskasi. Nainen ponkaisi sängyssään istumaan ja parkaisi. Poika perääntyi säikähtäen ovelle, jossa isä otti hänet suo- jaansa. Nainen voihki ja painoi kasvonsa takaisin tyynyyn. Itku ravisteli koko kehoa. Äiti oli yrittänyt huutaa heille hotellin ikkunasta, mutta he eivät olleet kuulleet pihalle. Meri oli noussut rannalle kuin vuori ja vienyt kaiken mennessään. He olivat odottaneet äitiä kotiin. He odottivat, että äiti paranisi, mutta äiti ei kyennyt unohtamaan heitä. – Eikö äiti välitäkään meistä? poika ahdistui. – Välittää, isä vastasi ja saatteli lapset ulos huoneesta. – Kyllä välittää.

”Ich werde in die Tannen gehen Dahin wo ich sie zuletzt gesehen Doch der Abend wirft ein Tuch aufs Land Und auf die Wege hinterm Waldesrand” Rammstein – Ohne dich

21 USVA 3/2005 Ratkaisematon Petri Laine

”Am Totensonntag hörten sie Aus Gottes Acker diese Melodie Da haben sie es ausgebettet Das kleine Herz im Kind gerettet” Rammstein – Spieluhr”

Liitu piirsi taululle numeroita, muuttujia ja väliratkaisuja. Opettajan keho vavahti liikutuksesta Silti lopullinen vastaus tuntui piiloutuneen luokan varautu- – Emme antaneet sinulle lupaa lopettaa. neeseen ilmaan, ilman että opettaja olisi sitä vaistonnut tai – Olisitte jättäneet meidät rauhaan! nainen karjaisi ja tavoittanut ja saanut välitettyä sitä näkyville. katsoi lapsia itkuisin silmin. Lapset seurasivat opettajaa tarkkaavaisina. Sitten liitu Lapset istuivat rauhallisesti paikoillaan. Opettaja alkoi katkesi opettajan käsissä. Nainen painoi päänsä. pidellä päätään. – Se on väärin, kuiskasi joku takarivistä. – Älkää... älkää satuttako. Opettaja mulkaisi lapsia. Oli aivan hiljaista. Luokan ovi avautui, kaksi lasta käveli sisään ja opasti Nainen nosti silmälasejaan, kuivasi silmiään ja yritti vielä opettajan pois. Sisään saatettiin lihava, parrakas mies, joka kerran. Hammasta purren hän pyyhki rutikuivalla sienellä katsoi lapsia hermostuneena. Kädet näpräsivät henkselin puolet aikaansaannoksestaan pois. Hänen kätensä kirjoitti lukkoja. nopeammin kuin koskaan. Muuttujat liittyivät toisiinsa, – Otetaan vielä kerran, sanoi tyttö eturivistä hempeällä täydensivät valtavaa ratkaisumatriisia, monimutkaiset mer- äänellä. kinnät nostivat ja laskivat toisiaan potensseihin ja tekivät Mies tarttui tärisevällä kädellä liituun ja kääntyi taululle oikeutta omalle olemassaololleen. päin. Pieni hymy viivähti opettajan kasvoilla, kunnes hän jäh- – Sinun on opittava, eikö niin? tyttö virnisti. Mies vilkaisi mettyi. olkansa yli ja hymyili varovasti takaisin. Lukujen ulottuvuudessa ei ollut enää paikkaa, jossa hän ei olisi jo käynyt. – Hän ei osaa... © Petri Laine 2005

22 USVA 3/2005 Saatesanat novelleihin Jälkikuva ja Ratkaisematon

Syksyllä 2005 olin kyllästynyt pitkien tarinoiden kirjoittami- mehr weiter”, on jotain mikä jäi vaivaamaan minua. Heidän seen ja suunnittelin pitäväni pitkän ja ruhtinaallisen sapatti- äänensävynsä on rauhallinen ja lempeä, mutta heissä tuntuu vapaan koko harrastuksesta. Vapaata taisi kestää kokonaista olevan jotain häiriintynyttä. Aivan täydellistä materiaalia kolme päivää, kun pidemmän aikaa mielessä kummitelleet novellia varten! ideat ja mielikuvat alkoivat tosissaan vaivata. Onneksi en Jälkikuvan alakuloisen kohtauksen puolestaan synnytti missään vaiheessa ollut luvannut itselleni, ettenkö kirjoittaisi kappale ”Ohne dich”, haikea balladi kaipauksesta ja ikävästä jos siltä tuntuisi, joten aiheet oli pakko ottaa käsittelyyn. (vaikka olenkin esittänyt sanoituksesta myös novellin lähtö- Ajatuksenani oli kirjoittaa sarja lyhyitä novelleja puhtaasti kohdista poikkeavan tulkinnan, että laulun kertojaääni on musiikista saamieni inspiraatioiden pohjalta. Ja oli minulla surmannut kaipauksensa kohteen). ”Ohne dich kann ich mielessä uhriksi tietty yhtyekin – Rammstein. nicht sein, Ohne dich, Mit dir bin ich auch allein, Ohne Rammsteinin tuotantoon vihkiytyneet lienevät laillani dich.” Suljin silmäni ja näin mielessäni novelliin kuvaamani vaikuttuneita siitä vimmasta, jolla yhtye sekoittaa raskaita asetelman. Kohtauksen muoto syntyi nopeasti, mutta yksit- elementtejä ja herkkiä melodioita keskenään, industrial- täisten sanojen hiomiseen kului pitkä aika. vaikutteita ja sorahtelevaa saksankieltä unohtamatta. Mie- Musiikki on eräänlaista terapiaa, sen avulla voi purkaa lenkiintoa minussa herättävät erityisesti laulusolisti Till turhautumistaan, juhlia silloin kuin on juhlan aihe, ja myö- Lindemanin suorasukaiset sanoitukset sekä äänimaailman täelää omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Monet elämän- tunnelmat. Tavoitteenani oli rakentaa kertomuksia näiden tilanteet ja muistot palaavat mieleen juuri tietyn aikakauden tunnelmien pohjalta. Novellit Jälkikuva ja Ratkaisematon kappaleita kuunnellessa. Muusikot ovat luoneet kaiken tuo syntyivät tällaisissa ”musiikillisissa” sessioissa. inspiroituessaan jostain heille tärkeästä, joten on vain luon- Jotkut mielikuvat vaativat paperille päästäkseen hieman tevaa, että niin monet samaistuvat heidän taiteeseensa ja pidempää työstöä, jotkut taas olivat valmiita tarinoita mel- ammentavat sitä osaksi itseään ja työtään. Sisäiset demonit kein sellaisinaan. ”Spieluhr” oli kappale, jonka kuuntelemi- murtavat kahleensa ja minä lasken ne karkuun tarinoihini. nen johti novelliin Ratkaisematon. Lapsissa, jotka laulavat kuorossa ”Hoppe hoppe Reiter, mein Herz schlägt nicht Pete, Helsingissä 18.11.2005

23 USVA 3/2005 Filkit suomessa Marianna Leikomaa

Science ﬁ ctionin ja fantasian harrastamiseen kuuluu monenlaista oheistoimin- taa ja yksi näistä on ﬁ lkit. Vaikka ei olisikaan musikaalinen eikä harrastaisi lau- lamista, tutustuu näihin fanilauluihin viimeistään fanien kokoontumisissa.

Filk-viisuilla tarkoitetaan perinteisesti sitä, että otetaan joku kutti ryhmä Naukuhuulet, jonka legendaarinen Örkkiarmei- olemassa oleva sävel ja kehitetään siihen uudet, sci-fi - tai jan marssilaulu kaikui monessa fandomtapahtumassa vuosien fantasia-aiheiset sanat. Tietenkään mitään ei voi määritellä aikana. Vuonna 2005 Tampereelle taas perustettiin FilkkiF- näin yksinkertaisesti, ja etenkin ulkomailla fi lkiksi lasketaan- riikit, jotka esimerkiksi esiintyivät kesän 2005 Huviretkellä kin nykyään myös itsekehitettyyn melodiaan tehdyt fandom- tienpientareelle ja joista varmasti kuullaan vielä! Suomalai- sanat tai kaikki musiikki, mitä fandomtapaamisissa esitetään. sesta fi lk-innostuksesta pitää mainita myös (ilmeisesti) ainoa Tämän artikkelin puitteissa sanalla fi lk tarkoitan kuitenkin Suomessa esitetty fi lk-musikaali ”Frodo Horror Show”, jossa nimenomaan tuota olemassa olevaan säveleen uusien spefi - Rocky Horror kohtasi Tolkienin. ”Frodo Horror” esitettiin lyriikoiden tekemistä. (Toki muistakin aiheista on fi lkiä tehty sekä TamFanissa vuonna ’02 että FinnConissa ’03. FinnCo- maailman sivu: tietokoneharrastajilla on esimerkiksi aivan neissa fi lk-harrastus on ollut yleensä mukana kilpailun tai oma fi lk-kulttuurinsa). jonkun vastaavan merkeissä, mutta varsinaista fi lk-ohjelmaa Sana ”fi lk” tulee sanasta ”folk”, ja onkin alunperin ollut ei juurikaan viime vuosina ole ollut. ”folk” sanan väärinkirjoitus. Filkkaus juontaa juurensa 1950- Filkien levinneisyyteen on selvästi vaikuttanut Internet. luvulle, jolloin sci-fi -fanit alkoivat coneissa laulaa yleensä Vaikka fi lkejä on julkaistu ja julkaistaan toki yhä seurojen kansanlauluihin (folk songs) pohjautuvia spefi -sanoitettuja lehdissä, Internetin kautta on mahdollista levittää omia lauluja. Eräässä artikkelissa sitten sanan ”folk” tilalle lipsahti laulujaan nopeamin ja helpommin. Shimo Suntila on myös ”fi lk” ja se sana juurtui käyttöön. Nykyään fi lkit voivat poh- koonnyt ”Sci-fi stin malja” -nimisen opuksen, jonne on ke- jautua toki mihin melodiaan tahansa, eli puhtaasti folk-lau- rätty niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin fi lkkejä. Turussa lusta ei enää ole kyse, mutta folk-laulajien peruslähtökohtia fi lk-harrastus on muutenkin varsin eloisaa: sitseissä lauletaan on vieläkin fi lk-esityksistä löydettävissä. Lauluissa sanat usein fi lkki poikineen! Viime jouluksi taas Jyväskulän sf- ovat säveltä tärkeämmät, ja laulajat säestävät itseään usein seura 42 järjesti fi lkkikilpailun ja julkaisi sen sadon Alienisti- perinteisin folk-instrumentein: kitaralla, rummulla jne. tai lehden erikoisnumerona. esiintyvät kokonaan ilman säestystä. Perinteisesti fi lkkaami- Mistä aiheista suomalaiset fi lkit sitten on tehty? Perin- seen kuuluu myös laulamisen riemu: sillä, laulaako oikein, teistä spefi -kamaa toki löytyy, esimerkiksi Star Wars- ja Taru on paljon vähemmän merkitystä kuin sillä, laulaako lainkaan sormusten herrasta -fi lkkejä on laadittu kasapäin. Internetistä ja ovatko sanat onnistuneet. Filkit sopivatkin siksi mainiosti löytyy myös todella paljon roolipeleihin ja roolipelaami- yhteislauluiksi. seen perustuvia fi lkejä. Näistä monia on selvästi kirjoittu Niin sanotussa ”suuressa maailmassa” fi lk on hyvin olen- roolipelisessioiden yhteydessä. Suhteellisen uutena alueena nainen osa conien ohjelmaa. Esimerkiksi Skotlannin World- tuntuvat olevan manga- ja animeaiheiset fi lkit, sekä erilaisiin conissa sille oli omistettu ohjelmasta suhteellisen iso osa: tietokonepelehin perustuvat fi lkit. Filkit voivat kertoa myös muutamassa huoneessa ei koko conin aikana mitään muuta fandomista itsestään. Esimerkiksi Skotlannin WorldConia’05 ollutkaan kuin fi lk-esityksiä. Myös lauantai-illan spektaakke- varten laadittiin kaksi suomenkielistä fi lkiä, joista toinen ker- lina esitetty ”Jabba the Musical” oli onnistunutta fi lkkiä: uu- toi Johanna Sinisalon menestyksestä Suomessa ja maailmalla, den Star Wars trilogian läpikäyminen hyvin pikaisesti Abban ja toinen taas FinnConien ilmaisuudesta. Kyseiset fi lkit biisien sävelillä! Maailmalla onkin paljon järjestäytyneitä ja olivat malliesimerkki fi lkkilttuurin spontaaniuudesta: viisut asiansa suhteellisen vakavasti ottavia fi lkryhmiä, joista monet kirjoitettiin lentokoneessa matkalla Skotlantiin, lauluryhmä kiertävät conista toiseen esiintymässä. koottiin paikan päällä ennen Suomi-bileitä ja kappaleet Suomessa fi lk-musiikkia on toki tehty pitkään itse kunkin treenattiin hotellin portaikossa 10 minuuttia ennen esitystä. pöytälaatikkoon, ja järjestäytyneitä fi lk-porukoita on nähty Lopputulos oli myös hyvin fi lk-hengen mukainen: esiintyji- aina silloin tällöin. 1990-luvun puolivälissä Helsingissä vai- en esiintymishalu oli ainoa osallistumiskriteeri. Laulutaidolla

24 USVA 3/2005 Sci-fistin itkuvirsi

Sanat: Marianna Leikomaa + FilkkiFriikit Kirjoitettu kesällä 2005 ”kannanotoksi” Suomen televisiolle Sävel: Rosvo-Roope

Jos täytätte mun maljani, niin tahdon kertoa, surullisen tarinan joll’ ei oo vertoa. Se on laulu maailmankolkasta, Suomi nimeltään, jonka telkkari ei suostu sciﬁ stejä ymmärtään.

Joskus kai sai täällä hieman sci-fi i telkkariin, Star Trek sekä Galaktika, Myrskylinnutkin. Illansuussa riemuna Tähtiportti, niin, sitten joku muutoksen näin teki eetteriin. ei ollut väliä. Monet onnistuneet fi lkit ovat myös hyvin aikasidonnai- “Suomessa ei kukaan tahdo sci-fi i katsoa, sia. Ne on kirjoitettu jotakin tiettyä tapahtumaa varten tai ainakaan ei ole välii mitä jaksoa. käsittelevät ajankohtaisia asioita. Näistä fi lkeistä ei useinkaan Jos lopetetaan kaikk’ aivan kesken kausien, muodostu varsinaisia klassikoita, mutta tilanteeseen sopivuu- niin uusintoina katsoo niitä nörtit riemuiten.” tensa ansioista ne muistetaan kuitenkin pitkään. Esimerkiksi Suomen television spefi -vastaisuutta ruodittiin kesällä 2005 Farscapen jo siirsivät ne iltapäiville, fi lkin muodossa. Myös erilaisten seurojen tapahtumiin (Hu- kolmosella tuli loppu Tähtiportille. viretki tienpientareelle) tai syntymäpäiville on kirjoitettu Uudet Trekkisarjat saa jäädä Jenkkeihin, fi lkkejä. katsojat täällä tyytyy Heikkoihin lenkkeihin. Artikkelin yhteydessä on muutama ennen julkaisematon ja julkaistukin (Angmarin noitakunkku) fi lkki. Surullinen tarina, se tähän lopu ei. Sci-fi kansan epätoivo Amazoniin vei. © Marianna Leikomaa 2005 Sieltä saadaan sarjat me DVD-muodossa. Haistakaapa kukkanen te Pöllölaaksossa.

Marianna Leikomaa

Marianna Leikomaa on tamperelainen speﬁ -harrastaja, jonka kiinnostuksiin kuuluvat mm. fantasiakirjallisuuden monet muodot, Finnconit ja ﬁ lkkaus. Leikomaa on aktii- visena jäsenenä Smial Morelissa eli Suomen Tolkien-seura ry:n Tampereen alaosastossa. Smial Morel järjestää kahden vuoden välein fantasiatapahtuma TamFanin Tampereella. Koulutukseltaan Leikomaa on FM ja työskentelee opetuksen ja kääntämisen parissa.

25 USVA 3/2005 Angmarin noitakunkku

Sanat: Marianna Leikomaa, Jan Silander ja Pasi Välkkynen Sävel: Meksikon pikajuna kirjoitettu syksyllä 1999 pitkän Tolkien-keskustelun jälkeen

Noitakunkku Angmarin, Frodo kiipee rannalle, pomo Minas Morgulin, huutaa Nazgûl-joukolle: kahlaamon hän öisen hevosellaan ylittää. ”Elävänä milloinkaan te ette mua saa!” Huuto kuuluu hirmuisin, ”Liity meidän joukkohon, örkkijoukon Sauronin, Barad-dûrin loukkohon” tornistansa yksi silmä länteen tähyää. Noitakunkku Frodoa jo mukaan houkuttaa. Kahlaamolla Bruinenin Kunkku astuu vetehen, tilanne on tukalin joen pohjaa tapaillen, hobittia pientä Nazgûl-lauma metsästää. yhtäkkiä kaikkialla vesi pärskähtää! Ratsu vaikka hobitin tuon laukkaa pakohon, Nazgûl huutaa kiroten ja melkein pysähtyy, kiinni jääkö urho peloton? mikä onkaan joen pauhun syy?

Asfalot tuo valkoinen, Näkyy kuohus’ Bruinenin hevonen Glorﬁ ndelin, viha viisaan Elrondin. Frodoa nyt surmansuusta pakoon kiidättää. Vanha velho Gandalf häntä siinä avustaa. Kahlaamo jo lähestyy, Elrond joen tulvimaan Nazgûleil’ on siihen syy, voimallansa vahval’ saa, koko rantaa heidän väki hurja väijyttää. velhon käskyst kuohut hevosiksi kohoaa. Ratsu astuu vetehen, Nazgûl kaatuu karjaisten vakain, reippain askelin, joen kuohuun kadoten, kavioitten alla kirkas vesi läikähtää. mahtaa Sauronia juuri nytten v***ttaa! Kuningas jo lähenee ja kohta saavuttaa, Hyökkäys on torjuttu ja joukotkin on maas, hobittia tuho odottaa. Murphyn laki iskee jälleen taas!

26 USVA 3/2005 Huviretki Anakinin tienpientareelle harharetket

Sanat: Liisa Rantalaiho Sanat: Marianna Leikomaa ja FilkkiFriikit Sävel: Saarenmaan valssi Sävel: Keväthuumaus kirjoitettu kesän 2005 Huviretkelle tienpientareelle kirjoitettu kesällä 2005

Kun lauantain laivalla matkustat Saareen, Anakin hän ampaisee ulos galaksiin, sen kunnailla muistat kai muukalaisväet, mieliala korkeella, jediverta suonissa. ne ongelmajätteet ja vaarat ja haaveen, Aluksellaan liitää jo sankaruutta päin, ja polkuja Stalkerin kulkevan näet. mennessänsä huikkaa hän Yodalle näin: Siis ilmaan nyt muutama mutteri heitä, “Kohta kaikki mestat mun nimen tietää saa, käy varjojen leikkiä tarkkailemaan: tuolla mua jossain kun maine odottaa. :,:ei turvassa kulkea voi näitä teitä, Tietää saa ne maailmat joita syttyy iltataivaalle, kun miehestä mittaa ne käy ottamaan.:,: Tatooine, Coruscant, Endor ja moni muu.”

On Vyöhykkeen niityt kuin lietteinen syli, Anakil’ on Voimaa, mut häntä kiusataan, yön helmassa syyhystä vapisee maa. hän ei saa matkustaa äitiään auttamaan. ja taivaskin kaartuvi vainajain yli, Äiti tietty kuolee, pojan viha yltyy vain, ja polttava untuva karrelle saa. eikä Jedineuvosto ymmärrä lain. Voit täysiä Tyhjiä ruohosta löytää, “Tahtoisin niin kostaa, viha sumentaa mun pään, vaan hopeinen seitti sun surmata voi, siellä puolen Pimeän houkutukset nään, :,:ja jos velhonhyytelöön jalkasi töytää, Sillä voisin voittaa maat jotka syttyy iltataivaalle: niin kumiksi koipesi tuo amputoi.:,: Tatooine, Coruscant, Endor ja moni muu.”

Jos hengissä palaat, niin onnistui retki, Anakinin voima on liittolaisissaan, jos saalista saat, niin se ihme jo on. Palpatine nousussa, senaatinkin johdossa. Vaan Stalkerin mielessä aina on hetki, Anakinin voittaa hän pian puolelleen, kun löytynyt viimein ois tuo mahdoton: Hyvästinsä heittää Ana Amidalalleen: jos painovoiman miinaan et tallo, ”Kanssain jos et seiso, oot viholliseni, jos polulta jalkasi ei kompuroi, aivan kuin ne jedit jotka miekkain teurasti. :,:on jossakin kätkössä Kultainen Pallo, Vielä tuhon kohtaa maailmat kaikki iltataivaalla, ja kaikki sun toiveesi täyttää se voi.:,: Tatooine, Coruscant, Endor ja moni muu.”

Sen kunniaks Saarelle teemme me retken, Anakin on Vader, on kypärässä pää, kun heinäkuun päivät on hehkeimmillään, Luke tahtoo yrittää isäänsä käännyttää. ja lehdossa nurmella vietämme hetken Valomiekat heiluvat, Voima virtaa vaan, nyt yhdessä, seurassa fandomin tään. viimeisiksi sanoikseen Vader huudahtaa: Siis kallista pulloa, makkaras paista, “Näinkö oma poika on henkein riistänyt, kun grillissä leikkivät säkenet lyö, sentään sukulaisuutta ei hän kiistänyt. niin hyvält ei muualla piknikki maista, Nimeni jo tietää maailmat kaikki iltataivaalla, nyt kauaksi unhoita huoli ja työ, Tatooine, Coruscant, Endor ja moni muu.” ja jos onkin onni tuo katoavaista, sen kaikille lahjoittaa kesäinen yö.

27 USVA 3/2005 SUURI KUULEMISEN TUOMA VAPAUTUS Petri Salin

Astun sisälle taloon ja suljen syksyn myrskyt taakseni. Talvi tekee jo tuloaan eikä sitä enää pysäytä mikään. Viikon kuluttua maailma on valkoisen lumivaipan peittämä, puhtaaseen hohtavaan jäähän säilötty. Katson ympärilleni. Talossa haisee tunkkai- selta, en tiedä koska täällä viimeksi on tuuletettu. Suuntaan olohuoneeseen. Huone on tyhjennetty kaikesta irtaimistosta, huonekalut kannettu kellariin ja värikylläiset taulut kääritty lattian mattoihin ja siirretty odottamaan parempia aikoja. Verhot on vedetty tiiviisti ikkunoiden eteen. Verhojen takaa löytyy vielä sälekaihtimet jotka nekin on suljettu. Musta pimennys on lähes täydellinen. Sytytän valon kattolamppuun. Kontrasti valon ja pimeyden välillä sattuu silmiini. Muuten paljaan lattian keskellä on ohut patja ja patjan vieressä musta CD-soitin kuulokkeineen. Kaivan laukustani neljä levypakettia. Harkinnan jälkeen päädyn Furtwängleriin joka on pisin. Sen kokonaiskesto on majesteetilliset neljä tuntia viisitoista minuuttia. Painan soittimeen virran päälle ja lataan pyörivään kelkkaan kaikki neljä hopeanväristä kiekkoa. Painan playta. Jos äänenvoimakkuus on liian hiljaisella teho jää saavuttamatta, jos se on liian kovalla se kääntyy nopeasti itseään vastaan. Haarukoin huolella oikean volyymin, ohjelmoin soittimen soittamaan levyt oikeassa järjestyksessä ja toistamaan proses- sin, sitten pysäytän soiton. Sammutan kattovalon ja ruuvaan hehkulampun irti. Sitä ei enää tarvita. Kuuma lamppu polttaa sormenpäitäni ja pudotan sen lattialle jossa se särkyy helisten. Teen nopean viimeisen kierroksen ja tarkastan että talon kaikki ovet on lukittu

28 USVA 3/2005 ja kaikki ikkunat salvattu. Jääkaappi on tyhjennetty ja pois kohtia. Jokainen sävel sisältää koko teoksen kuten koko teos päältä, hellan sähköjohto vedetty seinästä. Lamppuja ei ole jokaisen sävelen. missään. Paperit on järjestetty kansioihin ja kirjekuoret sine- Kehoni alkaa hiljaa vapista. töity ja varustettu asianmukaisin nimin. Sydämen lyönnit peittävät ajoittain alleen musiikin. Keittiössä juon kolme lasillista vettä. Varmuuden vuoksi Jossakin kolmannen tai neljännen kuuntelukerran aikana käyn vessassa vaikka ilmeistä tarvetta ei olekaan. Katseeni kokemus käy vihdoin liian rankaksi ja menetän tajuntani. osuu vesialtaan yllä riippuvaan peiliin. En käännä katsettani En tiedä kuinka kauan olen tiedoton. Koko ajan musiikki soi pois. Kuvajaiseni tuijottaa minua ilmeettömästi. Kasvot eivät korvissani, ympäröi minut, peittää minut, kannattelee minua ole samat jotka olen tottunut näkemään valokuvissa, istu- ja erottaa minut maailmasta. Nostaa minua yhä korkeam- massa puutarhakeinussa, aamuauringon hellittävänä, ikuises- malle, antaa minun vajota yhä syvemmälle. sa kesässä. Kaikki valokuvat on viety pois. En tiedä minne. Minä ja musiikki olemme yhtä. Ei meitä enää voi erottaa. Suljen kännykän ja jätän sen eteisen pöydälle avaimien, Musiikki on veri joka virtaa suonissani, elämä joka täyttää lompakon ja kellon viereen. Mitä pirua yksinäinen vanha minussa olevan ammottavan tyhjiön ääripisteeseen saakka ja mies edes tekee kännykällä? Kenelle minä soittaisin kun en pitkälti sen yli. sinulle enää voi? Riisun vaatteeni ja taitan ne eteisen tuolille. Aika menettää merkityksensä ja muuttuu tilaksi. Viimeiseksi riisun lasini joita ilman en näe kuin sumua ja Herään kirkkauteen. Herään ensimmäiseen päivään. usvaa. Nyt hämärässä tuskin sitäkään. En ymmärrä mitä on tapahtunut. Kaikki mikä minusta on tehnyt yksilön ja yhteiskunnan En tiedä kauanko olen ollut syvän tajuttomuuden tilassa. jäsenen on nyt riisuttu pois, pyyhitty olemattomiin. Onko En tunne nälkää en janoa. juuri se vapautta? Se ettei enää ole kukaan tai mitään? Että En tunne mitään. vain on? Olematta enää minkään osa? Ruumiini ei enää ole osa minua. Olen jättänyt sen taak- Kenenkään osa? seni, riisunut sen yltäni kuin haarniskan, hylännyt sen kuin Eikö se ole yhtä kuin kuolema? tyhjän kuoren. Mutta jos eristäytyneisyys ja yksinäisyys ovat yhtä kuin Astun ulos, pimeyteen. kuolema niin olen kuollut jo kauan sitten. Näen pimeyden keskellä sillä pimeys on muuttunut va- Alastomana astun takaisin täydellisen pimeään olohuo- loksi. neeseen, suljen oven perässäni ja alan hapuilla patjaa kunnes Kaikki minkä näen näyttäytyy valona ja kuvina. käteni vihdoin löytää sen. Käyn patjalle makaamaan ja pai- Tyhjästä ilmestyvä häikäisevä valo täyttää tajuntani. Näen nan kuulokkeet korville. Haen asentoni ja asetun oikealle että valo on yhdysside. Avaruuden väri on sininen. Näky kyljelle oikea käsi pään alla. Buddhan kuolinasento. Vasem- joka minulle ilmestyy, sitä en osaa tulkita. malla kädellä painan kaukosäädintä ja musiikki alkaa soida. Pehmeä valkoinen valo tulee minua kohti ja lävistää mi- Suljen silmäni ensimmäisten tahtien osuessa korvaani. nut. Silmäni eivät voi kestää sitä. Mitään muuta ei enää ole. Mitään muuta kuin musiikkia. Yritän katsella ympärilleni mutta en kykene näkemään Tristan und Isoldessa ei ole varsinaista alkusoittoa vaan mitään. Huudan. Kukaan ei vastaa. Ei ole mitään, ei ketään. teos alkaa heti tosissaan, viiltävällä teemalla joka heti paljas- Vesi. Uin. Valossa. Koko päivän. taa mistä on kysymys. Toinen päivä alkaa. Eikä sitä voi pukea sanoiksi. Vesielementin rajoittuneisuudesta vapautuva valkoinen Ei edes yrittää. valo alkaa sarastaa ja näen uuden näyn jota en osaa tulkita. Illuusioille ei jää mitään tilaa. Peilinkaltainen valkoinen ja kimalteleva viisaus, kirkas ja Ensimmäisellä kuuntelukerralla seuraan tarkkaan draa- terävä säteily peittää taakseen toisen valon, harmaan ja lois- man kulkua ja juonikuviota, samoin toisella. Erotan selvästi tavan, pehmeän ja savuisen helvetin valon. En katso sitä, en eri laulajien sävyt ja äänenpainot ja ne tuottavat minulle anna sen vetää minua puoleensa, en ikävöi sitä. Haluan seu- suurta nautintoa. En voi estää kyyneleitä jotka vuolaina valu- rata sitä sillä se vetoaa minuun tavalla jota en kykene hallitse- vat poskiani pitkin patjalle. Osaan levytyksen ulkoa. Seuraa- maan. valla kuuntelukerralla en enää erota yksittäisiä sanoja tai edes Taistelen sitä vastaan. En kaipaa sitä mutta en voi olla laulajia. Ne eivät ole tärkeitä. Ne ovat vain ääniä ja menevät ilman sitä. suoraan keskushermostooni. Koko ooppera sulautuu yhdeksi Käännyn poispäin. massiiviseksi sävelmassaksi jossa ei enää ole mitään yksityis- Näen hahmon, etäisyydessä, silmäkulmastani. Kun kään-

29 USVA 3/2005 nyn takaisin se on kadonnut. Lähden seuraaman sitä suun- Samaan aikaan yhdessä viisausvalon kanssa loistaa kateelli- taan johon uskon sen kadonneen. suuden punainen valo. Viisaus sisältää kaikki mahdollisuu- Matkaan eteenpäin suoraan kolmannen päivän keltaiseen det, ottaa huomion kaiken, näkee kaiken. Alkuperäisessä väriin joka on puhdistuneen maaelementin väri. Astun kui- puhtaudessaan ilmenevä vihreä valo, tehtävät täyttävä viisaus, valle maalle, vaurauden ja rikkauden keskelle. Hedelmällisyy- sädehtivän vihreä, hohtava ja kirkas, terävä ja kauhistuttava, teen. Jotta maa olisi rikas ja hedelmällinen se tarvitsee vettä. valokiekoin koristettu, pelottaa minua. Valo ympärilläni on keltainen ja ei-viettelevä. Se hivelee mi- Pakenen sitä. nua, rauhoittaa minut, siirtää minut eteenpäin. Eteenpäin. Pakenen. Samaan aikaan yhdessä viisaudenvalon kanssa ihmisolentojen Näen välähdyksen siitä mitä etsin. pehmeä sininen valo lävistää minut. Se vetää minua luokseen Tiedän mistä lähteä etsimään sinua. ja siellä koen syntymää, vanhuutta, kuolemaa ja kärsimystä Kaadun. enkä milloinkaan pääse pakenemaan sen mutaisesta suosta. Herään. Se on este joka tukkii vapautuksen polun joten en katso Kuudes päivä. Syvällekäyvä, paniikin omainen hämmen- sinne päin enkä anna sen vetää minua puoleensa enkä sitä tyneisyys. Se valtaa mieleni, hallitsee tilaa. Ei ole aukkoa ei ikävöi. Käännän viettelykselle selän ja seuraan hohtavaa kel- pakotietä. Ei missään minkäänlaista syrjäpolkua. Kuudennen taista valoa. päivä tuska. Kaikki valot loistavat samaan aikaan. Kaikkien Näen useampia hahmoja. valtakuntien valot. Hämmennyn. Harhailen yhä, yhä täällä, Samankaltaisia. vaikka koska hyvänsä, koska hyvänsä olisin voinut seurata Sinä olet yksi niistä, tiedän sen. oikeaa polkua, päässyt täältä pois. Nyt olen loukussa. Sinä sellaisena kuin olit tavatessamme, sellaisena kuin Neljän puhdistuneen elementin neljä valoa loistaa. Mi- aina olit, sisimmässäsi. nulle. Neljä vihaista portinvartijaa näyttäytyy. Minulle. Kun Mutta en erota hahmoja toisistaan. Ne lähtevät eri suun- yritän lähestyä niitä ne katoavat. Kun lähden poispäin ne tiin. Mitä niistä lähden seuraamaan? Mikä niistä olet? ajavat minua takaa. Ennen kuin ehdin tehdä minkäänlaista päätöstä hahmot Neljän viisauden kaikki valonsäteet loistavat. Sydämeen, ovat poissa. hienoina, hyvin hienoina, kirkkaanselkeinä, kuin auringon- Sinä olet poissa. säteet, kuin viuhkana leviävät auringonsäteet. Valot sammuvat. Jatkan pimeydessä. Hahmojen jälkeensä Tunnistan – kuvajaiseni. Leikkaan irti epäilyksen, leik- jättämien haamuvalojen loiste imeytyy takaisin pimeyteen, kaan irti ja astun puhtaalle muuttumattomalle polulle. Joka pimeydeksi. ei vie minnekään. Istu alas odottamaan. Mitä muutakaan voisin. Viisaudenvalot. Yhdessä niiden kanssa epäpuhtaiden har- Neljännen päivän puhdistunut tulielementti on rajaton havaltakuntien valot. Pelkään kuvia ja viisausvaloja. Viiden valo, puoleensavetävä ja viettelevä, kutsuvan lämmin ja myö- myrkyn tähden minä harhailen. tätuntoinen. Lootus kädessäni avautuu valoa kohti, avautuu Harhaudun, syvemmälle. kuin aurinko ja ottaa vastaan kaiken. Kaiken. Minne valot johtavat, minne minä joudun? Puhtaus on täydellinen, kauniit värit myrskystä. Valo Valon keskeltä kuuluu suuri ukkosen jylinä kuin tuhat on punainen, sädehtivän punainen, valokiekoin koristettu, yhtäaikaista jyrähdystä. hohtava ja selkeä, terävä ja kirkas. En pelkää sitä. Valosta Käännyn, käännyn takaisin, haluan kääntyä takaisin, lo- muodostuu viisauden hohtava valopolku. Samaan aikaan yh- pettaa. dessä viisausvalojen kanssa loistaa myös nälkäisten haamujen Näen – pehmeä keltainen valo. Kiihkeän halun vaikutuksen alaisena Ei. kauhistun ja pakenen terävää kirkasta punaista valoa, nälkäis- Suljen silmäni. ten haamujen pehmeä keltainen valo vetää minua puoleensa. Ilmestyt eteeni. Jos heitä seuraan saan kokea nälän ja janon synnyttämää Näen sen vaikka silmäni ovat kiinni. sietämätöntä kurjuutta. Tunnen läsnäolosi. En tiedä mitä tahdon. Avaan silmäni. En tiedä. Juoksen eteenpäin, seitsemänteen päivään, viimeiseen, Etsin. puhdas monivärinen valo loistaa, näen edessäni sateenkaari- Sinua ei näe. valosta muodostuneen mandalan josta alkaa ilmestyä tuhan- Viidentenä päivänä loistaa vihreä valo, puhdistunut ilma- sittain hahmoja suitsukkeineen ja lukemattomine soittimi- elementti hohtaa taivaalla joka minut joka puolella ympäröi. neen täyttäen maailmankaikkeuden kaikki alueet niin että ne

30 USVA 3/2005 keinuvat ja vapisevat ja väreilevät musiikkia niin että pääni sähkökatkokselle. on haljeta. Oven sulkeminen on tässä lohduttomassa viimassa mel- Missä olet? huudan. kein ylivoimainen tehtävä mutta saan se lopulta tehtyä. Sei- Vastaa! huudan. son hetken eteisessä epävarmana siitä mitä tehdä. Odotanko Näytä itsesi! huudan. että sähköt palaavat niin että voin jatkaa? Tiedostumattoman valtakunnassa puhdas myötäsyntyinen Mutta voinko jatkaa? Noin vain? Vai pitääkö minun aloit- viisaus loistaa yhteen punottujen värillisten lankojen kaltaista taa taas alusta ja kulkea koko valaistumisen pitkä ja raskas värillistä valoa, leimahdellen, väreillen, kimmeltäen, hohtava- polku ensimmäisestä askeleesta viimeiseen? Jälleen? na ja kirkkaana, terävänä ja kauhistavana. Se lävistää sydäme- Tietämättä oikein mitä tehdä alan pukea vaatteita päälleni ni niin etteivät silmäni sitä siedä. Samaan aikaan myös eläin- sillä palelen. Suutani kuivaa. Menen takaisin keittiöön ja ten pehmeä vihreä valo loistaa yhdessä viisausvalon kanssa. täytän lasin vedellä ja tyhjennän sen hitaasti pienillä huikilla. Sekavan hämmennyksen vallassa pakenen viisiväristä valoa. Jossakin syvällä epämääräinen nälän tunne nostaa päätään. Valon sisältä kuuluu ääniä tuhannen ukkosenjyrähdyksen On valoton yö. pauhun lailla. Se vyöryy ja jylisee ja kajahtelee mutta en enää Puen kengät jalkaan ja vedän takin ylle. pelkää sitä. Astun ulos. Tunnen yhteyden, aidon yhteyden. Paksuun lumeen. Jätän taakseni eläinten pehmeän vihreän valon. Auraamaton tuulen painama lumi aaltoilee kuin meri. Tapahtuu suuri tunnistaminen. Puhdas meri joka hohtaa valkoisena yössä. Teen valintani. Otan ensimmäisen askeleen. Puhdistautuminen – Näen myötätunnon valonsäteen. Tunnen kuinka suurempi tietoisuus – Viisauden hohtava valopolku näkyy selvästi. Kuinka tilani muuttuu – Sen pehmeä valkoinen valo vetää minua puoleensa, lävis- Tietoisuuteni – tää sydämeni niin etteivät silmäni siedä. Myötäsyntyisen viisauden hohtava valopolku – Päässäni alkaa soida musiikki, täydellä volyymillä. Mu- Avaruuden puhdas valtakunta – siikki ympäröi minut, nostaa minut ylös, lennättää minua Bardo – eteenpäin, aina suoraan eteenpäin. Ojennat minulle kätesi – Sulaudun sateenkarivaloon. Hymysi lämmittää – Mild und leise – Lämmittää – Wie sie lächelt – Ympäröi minut – Wie das Auge – Kuulen äänesi – Hold sie öﬀ net – Tartun käteesi, tiukasti, ja vedät minua – Eteenpäin – Ylös luoksesi – Immer lichter – Laulat minulle – Wie sie leuchtet – Ja samassa minut revitään kirkkaasta jumalallisesta val- Stern-umstrahlt – keudestasi takaisin maanpäälliseen pimeyteen ja löydän itseni Hoch sich hebt – olohuoneen patjalta kuulokkeet korvilla. Kuulokkeet ovat Seuraan edessäni avautuvaa polkua. mykistyneet. Soittimeni ei enää soita. Loppuun asti. Yritän nousta ylös mutta olen liian heikko. Olen maannut samassa asennossa viikon, ehkä kauem- minkin, syömättä mitään, juomatta mitään. © Petri Salin 2005 Olen käynyt tietoisuuden porteilla ja astunut toisella jalalla sisälle. Kirjoittajan esittely on julkaistu Usvassa 1/2005. Olen saanut sinut takaisin ja menettänyt sinut uudestaan. Kerään hetken voimia ja yritän uudestaan pystyyn. Tällä kertaa onnistun. Hitaasti laahustan eteiseen. Kaivan esille kynttilän ja tulitikut. Jatkan sulaketaululle. Sulakkeet eivät ole palaneet. Sähköt ovat menneet poikki koko talosta. Avaan ulko-oven. Maailma on lumeen haudattu ja lu- mimyrsky painaa edelleen päälle koko raivollaan. Siinä syy

31 USVA 3/2005 Saatesanat novelliin Suuri kuulemisen tuoma vapautus.

Edellä oleva novelli voidaan nähdä vastauksena kansan ajat ovat mieltäneet Wagnerin lähinnä jonkinasteiseksi syviä rivejä suuresti askarruttavaan kysymykseen: Mitä protonatsiksi. tapahtuu jos Wagnerin Tristan und Isolde risteytetään Hypnoottinen Tristan huipentuu transsinomaiseen tiibetiläisten kuolleiden kirjan Bardo Th ödölin kanssa? lemmenkuoloon, pitkään matkaan tyhjyyteen, nirva- Miksi Tristan ja Bardo? naan, sieluun – tuonpuoleiseen? Tristanissa Wagner Vuonna 1865 Baijerin hullun Ludwigin müncheniläi- taittaa ajan ja lihan ylivallan, taivuttaa mielen takaisin sessä hovioopperassa ensiesityksensä saanut Tristan und itseensä, syvemmälle kuin se ehkä haluaisi mennä. Isolde on pitkälti säveltäjänsä Richard Wagnerin Arthur Tristan vie kuulijan olemisen porteille. Juuri tämä Schopenhauerin ﬁ losoﬁ aan ja etenkin tämän pääteokseen Tristanin suorastaan transsendentaalinen olemus saa Die Welt als Wille und Vorstellungiin tunteman kiinnos- minua pitämään sitä Bardo Th ödölin musiikillisena tuksen tai intohimon hedelmä. Die Welt als Wille und ilmentymänä ja vastineena. Vorstellung on puolestaan suoraa seurausta Schopenhau- Mikäli ihmismieli kykenee transsin kautta saavut- erin itämaisia uskontoja kohtaan tuntemasta mielenkiin- tamaan laajennetun tietoisuuden tai yliluonnollisen nosta. Tristania1850-luvun lopulla säveltäessään Wagner kokemuksen, se kykenee siihen luultavasti parhaiten oli niin syvällä buddhismin lumoissa että harkitsi vaka- Tristania kuuntelemalla. vasti oopperaa Buddhasta, mikä näin jälkikäteen voi tun- – PS – tua jopa oudolta ajatukselta. Varsinkin kun myöhemmät Helsinki, 14/11 2005

english summary

Th is third issue of Usva is full of noises, sounds and sweet reinforcement from the fabled land of Edinburgh, dazzles airs that delight and hurt not, as well beﬁ ts the theme of us with a dynamically futuristic vision of copies and our issue: Music. copyrights – as applied by a dog and cat on a mission. In their respective columns the acclaimed novelists Petri Laine’s two quirky short short stories – Boris Hurtta and J. Pekka Mäkelä explain how music has Afterimage and Unsolvable – both owe their conception inspired them in their writing. Especially Hurtta is well to the heavy Teutonic sounds of Rammstein, while known for using music and musicians in his stories, while Petri Salin’s Th e Great Liberation upon Hearing owes Mäkelä has recently discovered the unmitigated joy that its conception to the equally heavy Teutonic sounds of is Bollywood. Richard Wagner’s Tristan und Isolde. Our short stories are laced with heavy doses of music Irma Hirsijärvi’s A Weekend in the Countryside takes – or just use it as a strategic yet critical spice. In an after us on a country weekend, with a delightfully surprising word each author casts some light on the piece of music twist. that looms behind their story – and why that particular Th e typewriter-cum-gramophone depicted on the piece. front cover is by courtesy of Tero Niemi. In His Master’s Voice Hannu Rajaniemi, our esteemed

32 USVA 3/2005 Irma Hirsjärvi viikonloppu maalla

Mies ja nainen istuvat pimeässä, vierekkäin, äänettöminä. kettaa maata. Musiikki soi hiljaa. Suihkumoottorin kohina kuuluu vaimea- Mies nousee ja kääntyy. Nainen on jo avannut takakontin na hyttiin, yö vie heitä kohti pohjoista. Alapuolella vilahte- ja nostelee tavaroita hiekalle. Maassa lojuu männynkäpyjä. levat ohi huoltoasemat, kylät ja liittymät, yhä harvemmin, Mies menee naisen taakse, ja kun tämä kurkottaa kontin kunnes matka kulkee asumattomien maiden halki. Jossakin perällä olevaa eväskoria, mies asettaa sormensa naisen niskal- vaiheessa mies kumartuu, ojentaa kätensä ja painaa tupakan- le ja painaa kevyesti. Nainen jää paikoilleen, odottaen. Mies sytyttimen pohjaan. Kun se pompahtaa ylös, mies tarttuu hyväilee naisen ihoa, selkää, kylkeä, pakaroita, nostaa sitten siihen huolellisesti kolmella sormella ja sytyttää savukkeen. naisen hametta. Hän sujauttaa kätensä tämän jalkoväliin ja Nainen on huvittunut. Museolaite toimi moitteetta, mutta tunnustelee. Nainen naurahtaa ja suoristuu ojentaen korin mies pitää savukkeesta kiinni peukalolla ja etusormella, muut miehelle. Mies nuuhkaisee sormiaan, ottaa korin ja seuraa sormet sojottavat viuhkana. Mies ei huomaa naisen ilmettä, naista sisään. vaan vetää syvään henkeen ja tarjoaa savuketta naiselle. Tämä Järvelle aukeavaa kuistia reunustaa kolmen hirsikerran pudistaa päätään tuijottaen herkeämättä ohjauspöydän kes- kaide. He nousevat kuusi porrasta ja avaavat oven taloon. kellä hohtavaa kartan keskiviivaa. Mies katsoo hetken naisen Sisällä tuntuu kuivalta ja lämpimältä. Edelliset matkalaiset proﬁ ilia, ojentaa sitten oikean kätensä ja avaa kömpelösti ovat juuri lähteneet. Nainen riisuu puseronsa, hameensa ja naisen paidan ylänapin, sitten toisen. Hän liu’uttaa kätensä kenkänsä. Muuta hänellä ei ole. Hän tunnustelee nauhoja paidan sisään ja koskettaa naisen rintaa. Nainen nojautuu ja hakasia, haistaa kankaisiin uutettua parfyymia, viivyttelee. taaksepäin mutta kun moottorin ääni laskee hieman, ja hän Hän katsoo mieheen joka riisuutuu myös, he tarkastelevat muuttaa taas asentoaan, painaa kevyesti keinonahan peittä- toisiaan tulen loimussa, kuin harvinaisia eläimiä. Mies kantaa mää ohjauskahvaa nostaakseen taas kierroksia. vielä kaksi erää tavaroita sisälle. Ulkona alkaa sataa, ja toisella Viimeisten kilometrien aikana mies on avannut paidan kerralla mies pysähtyy, jää seisomaan ulos kylmään satee- kokonaan, hän hyväilee ja näykkii naisen rintoja kunnes seen. Hän kääntää kasvonsa kohti taivasta ja sulkee silmänsä tämä voihkii. Lopulta nainen työntää miehen kauemmaksi, hetkeksi. Kovat kylmät sormet tanssivat hänen kasvoillaan. sillä loppumatka kuljetaan pitkin kapeaa aukiota, ja nainen Sisällä hän laskee viimeiset kassit keittiön lattialle ja ottaa haluaa olla valmiina ohjaamaan siltä varalta että navigaattori kiinni ohimenevästä naisesta, painaa tämän uuninmuuria ei toimi. Perillä tienvarren tunnistin räväyttää päälle piha- vasten. Nainen pudottaa kädestään tavaran jota oli kuljetta- valot. Sinisävyiset valokiilat sirpaloituvat alastomien puiden massa, ja työntää sormensa miehen hiuksiin, painaa suunsa varjoihin, karu niemi näyttää jälleen kerran niin pieneltä. miehen suulle. He käyvät läpi ajatuksissaan ruumiinsa kaikki Moottori kohahtaa, alus laskeutuu hieman harmaantuneen aukot, reitit, joita kuljettaisiin, ja heidän ajatuksensa juokse- kelohonkamökin viereen. Kuistin pylväisiin kiinnitetyt vat pitkin ihoa, kummallakin yhtä aikaa, ja he rentoutuvat ja tuikkulamput sirisevät, ensimmäiset yökköset ovat jo sokais- tuntevat pehmeiden kouristusten alkavan sisällään. He pitä- tuneet. Mies tietää, että lähellä on ranta, ja hän ottaa vielä vät koko ajan silmiään auki ja katsovat toisiaan. hiukan epävarmana pari askelta sitä kohti, keho tottelee Yöllä kaikki on selvempää, tuoksut, äänet, maut. He vii- kuitenkin jo hyvin, ja mies pysähtyy ennen pimeää seinää. pyvät kaksi yötä ja lähtevät sunnuntaina. Hän haistaa veden, kuulee hiljaisen litinän aaltojen osuessa kiviseen rantaan ja pitkään laituriin. Hän kumartuu ja kos-

33 USVA 3/2005 Näin sen ajattelen. Näin sen olen ajatellut kuusitoista vuotta. vastasivat, mutta ymmärsin että he haluavat seurata yksilön Tämän kuvan olen kerännyt sirpaleista, asioista, joita he ovat muuttumista vuosien myötä. Kun valvojat kuulivat siitä, se toisilleen maininneet, ohimennen, eivät koskaan suoraan mi- teki minusta arvokkaamman ja sain monia etuuksia. Eloku- nulle. Olen halunnut rakentaa tarinan heidän tulostaan, jotta via ja musiikkia valintani mukaan. Parempaa ruokaa. Hedel- ymmärtäisin mihin tulen aina kun minut tuodaan kaksitoista miä. Solariumin. Mutta minulle tärkeintä oli jatkuvuus, joku tuntia myöhemmin heidän saapumisensa jälkeen, niin kuin jota odottaa. Muut muukalaiset tulivat ja menivät, samat sopimus on. Häkkivaununi ajetaan pihaan, avataan, ja mi- olennot harvoin uudelleen. He olivat ohimenevä sarja kasvo- nun käsketään riisuutua. Vartijat sopivat hakuajan, joka on ja ja tuoksuja, kipua ja nautintoa. Näitä tapaamisia odotin. aina sama, seuraavana aamuna kello kymmeneltä, ja lähtevät, Välillä jättäydymme hiljaisuudelle, tai he kaksi puhuvat sillä minulla ei olisi kuitenkaan mitään suuntaa mihin paeta, keskenään, lisäämme puita takkaan, käymme jopa kävelyllä, ja niin seuraan emäntääni ja isäntääni sisään. torkahtelemme. Syömme vähän, he eivät juo viiniä, vaan He ovat kattaneet pöydän, ja syömme myöhäisen aami- ovat tuoneet sen minulle. Vesi on lähdevettä. Puhumme aisen takkatulen äärellä, olemme kaikki alasti. He haluavat paljon. He pitävät ihmisten unesta, se on heistä kummallista nähdä ruumiini, katsoa muutoksia. Olen lakannut miet- ja hauskaa. He eivät kysy mitä minulle kuuluu. timästä mikä heidän oikea hahmonsa on. Sillä ei ole enää Viimeisenä, aina juuri ennen lähtöä käyn uimassa, sillä merkitystä. Olen iloinen että he ovat tulleet taas. He kysyvät leirillä ei ole vesialueita. Kesällä uin pitkään, monta kertaa ruoka-aineista jotka he ovat tuoneet mukanaan, hedelmistä, voimakenttään saakka ja takaisin. Talvella pumppu pitää jään vaatteista, elokuvista, joista he pitävät kovin, musiikista. auki ja laiturilta on helppo pudottautua kylmyyteen. Solah- Vastaaminen on helppoa, se kuuluu koulutukseemme. Mi- dan aina veteen kuin syvään ikävään, ja painan jalkapohjani nulla on aina mukanani pieni kirjasto heitä varten, uutta ja karkeaan soraan, etten itkisi. He hämmästyivät kovin kun vanhaa. Toinen heistä, useimmiten mies, mieheksi muun- uin ensimmäisen kerran talvella. Puhuin elimistön omasta nettu haluaa vanhoja elokuvia, nainen, useimmiten naiseksi kortisonituotannosta, immuniteetista, verenkierrosta. muunnettu klassista musiikkia. Minä olen odottanut heitä puoli vuotta, niin kuin aina, ja Kun tulee aika, suutelemme hyvästit ja avaan ulko-oven. odotuksesta kärsimättömänä olen tukehtua aisteihini jotka Menen kuljetushäkkiini, jossa odottaa puhdas vaatepari ja kertovat minulle edellisen yön tapahtumat. Naisen maku, peitto. Se on tarpeen, sillä ulkona tuulee. Ulkona tuulee aina miehen tuoksu. Tuulen käpälänjäljet talon ympärillä. Sisäk- kun lähden. käiset vartalot, täysin karvattomat, heidän, ja myöhemmin sileys joka tunkeutuu minuun, johon minä työnnyn. Joskus © Irma Hirsjärvi 2005 mietin ja kysyinkin miksi he halusivat aina minut, miksei jotakuta muuta miestä, tai välillä naista. En muista mitä he

Irma Hirsjärvi

Jyväskyläläinen Irma Hirsjärvi on kirjoittamisen moniot- teiskirjallisuuden keinoja: kärjistäen ja näyttäen asioita telija: tietokirjailija, tutkija ja järjestöaktiivi, joka on ollut oudossa valossa. Kuten tavallista, tarina otti ohjat kä- järjestämässä useita Finncon-tapahtumia. Novellien lisäksi siinsä, ja tuloksena oli surumielinen episodi maapallon Hirsjärveltä on ilmestynyt kuunnelma, videolyhytelokuva- kolonialisaation ajoilta.” ja tv-käsikirjoituksia, sarjakuvia ja runoja. Ajatuksia sciﬁ stä: ”Sciﬁ n keskeinen ajatus on käyt- tää tieteellisen tutkimuksen mukanaan tuomia ajatuksia Saatesanat novelliin: ”Novelli sai itse asiassa alkunsa aivan kysymyksiin ”mitä jos...?”. Itse olen humanisti taus- toisesta tarinasta, jonka kuitenkin koin ohueksi ja pinnal- taltani, ja kiinnostunut sekä yhteiskuntatieteellisestä liseksi. Alunperin kertomus käsitteli kolmen vapaan ihmi- tutkimuksesta että luonnontieteellisestä, ja teknologi- sen kohtaamista, joista kaksi on pariskunta ja yksi ”vierai- astakin vielä. Tieteiskirjallisuuden kautta kaikki noista leva” viihdyttäjä tyyliin ”pariskunta etsii tervettä, estotonta nousevat ajatukset voi yhdistää luontevasti, ja kirjoittaa miestä kolmanneksi pyöräksi”. Sitten minua pyydettiin tarinamuotoon: pohdintaa globalisaation seurauksista, Hekuma-kirjoituskilpailun tuomaristoon, ja huomasin, maapallon ekologisista muutoksista tai yhteiskunnal- etten ollut julkaissut yhtään eroottista sf-tarinaa. Pidin lisen alistamisen muodoista, aina kuitenkin niin, että alkuperäisen tarinan tunnelmasta, ikävän ja yksinäisyyden keskiössä on kokeva ihminen.” väreistä, ja päätin kirjoittaa sen uudelleen käyttäen tie-

34 USVA 3/2005 Uutisia Fandomissa tapahtunutta

Menestystä maailmalla Syyskuun 9. päivä pidetty Escon-tapahtuma keräsi Espoo- seen sf- ja fantasiaharrastajia. Monipuolisessa ohjelmassa oli Hannu Rajaniemen novelli Deux ex homine on julkaistu mm. Johanna Sinisalon ja Tähtivaeltaja-palkinnon saaneen skottilaista spekulatiivista fi ktiota esittelevässä antologiassa M John Harrisonin haastattelut. Kansanedustaja Jyrki J Nova Scotia (New Scottish Speculative Fiction). Antologian Kasvi ja Mika P Nieminen esittelivät kirjoista tehtyjä tieto- toimittajina ovat Neil Williamson ja Andrew J Wilson. Raja- konepelejä ja elokuvia, paneelikeskustelussa pohdittiin mitä niemen lisäksi kokoelmassa ovat mukana mm. Ken McLeod, fantasiaa kannattaisi lukea Potterin jälkeen. Lisäksi Suomen Charles Stross, Edwin Morgan ja Jane Yolen. Deus ex Homi- Tieteiskirjoittajilla oli lukiolaisille suunnattu scifi - ja fanta- ne on myös parhaillaan ehdokkaana British Fantasy Awardin siakirjoittamisen esittely. Escon aiotaan järjestää seuraavan saajaksi novellisarjassa. kerran vuonna 2007. Scifi stinen ohjelma jatkui lauantaina 10.8 Helsingissä Syksyllä ilmestyneitä kirjoja Tähtivaeltajapäivillä, jossa esiintyivät edellispäivän tapaan kirjailijat M John Harrison sekä Johanna Sinisalo. Paneeli- keskusteluja oli myös muista aiheista, mm. tieteiskirjoittaja Syksyn kirjasadosta poimintana muutama spekulatiivinen Katja Kivilahti, uusi lupaus Lotta Dufva sekä kirjailijat lukuvinkki. Tero Niemi ja Anne Salminen olivat keskustelemassa kir- Sari Peltoniemeltä on ilmestynyt novellikokoelma Aina- joittamisesta. kin tuhat laivaa (Tammi 2005). Kokoelmassa on spekulatiivi- Viikonloppuna juhlittiin myös Helsingin Science Fiction sia novelleja alaotsikoin ”muualta” ja ”täältä”. Seuran Tähtivaeltajapalkinnon 20-vuotista taivalta. Perjan- Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häi- taina 9.9.2005 luovutettiin parhaasta vuonna 2004 suomek- ritseviä tarinoita (Teos 2005) sisältää mm. Aikakoneessa ja si ilmestyneestä science fi ction -kirjasta myönnettiin Liken Tähtivaeltajassa julkaistuja Sinisalon novelleja, joita on vaikea julkaisemalle M. John Harrisonin romaanille Valo. Teoksen tavoittaa kirjastoistakaan. Retrospektiivinen novellikokoelma on suomentanut Hannu Tervaharju. antaa hyvän katsauksen Sinisalon kirjoittajanuraan ja oman Valo (alkuteos Light ilmestyi 2002) on monitahoinen, aikansa ajankohtaisiin spekulatiivisiin huolenaiheisiin. Koko- lukijansa haastava mestariteos, jonka muoto heijastaa osu- elmassa on myös yksi varta vasten kokoelmaa varten kirjoitet- vasti sisältöä. Kirjassa käytetään taitavasti unia, kuvitelmia tu novelli. ja muistoja ja kytketään näennäisesti erilliset tarinat moni- Risto Isomäen Finlandia-palkintoehdokas Sarasvatin kerroksiseksi kudelmaksi, joka lopulta räjäyttää lukijan aivot hiekkaa (Tammi 2005) on täysiveristä yhteiskunnallisesti säkenöiväksi valoksi. Kirja ei kunnioita genremääritelmiä, kantaaottavaa science fi ctionia. Isomäki on Finncon 2006 vaan taituroi upeasti avaruusoopperan, kovan science fi ctio- -tapahtuman kotimainen kunniavieras. nin, fantastisen fabuloinnin ja modernin valtavirtakirjalli- suuden rajapinnoilla.

35 USVA 3/2005 Kirjoituskilpailujen tuloksia nen. Yhtään positiivista tulevaisuudenkuvausta ei kymmenen fi nalistin joukosta löytynyt. Vuoden 2005 Novaan osallistui 124 tekstiä. Palkinnot jaet- Tuomariston puheenjohtajana toimi kirjoittaja/kriitiikko tiin 17.9 Turussa Atonova-tilaisuudessa. Kilpailun voitto ja ympäristöaktivisti Mika-Petri Lauronen. Muut jäsenet meni Toijalaan Johanna Nordlingille novellista Hukkuneet olivat emeritaprofessori Liisa Rantalaiho, kirjailija Risto Iso- äänet. Novelli on kaunokirjallisesti kunnianhimoinen työ, mäki ja tutkija Ville Lähde. jossa kahden minäkertojan puheenvuorot vaihtelevat. Novel- li on kummitustarina, mutta samalla kuvaa naiseuden erilai- NOVA 2006 -kirjoituskilpailu käynnistyy sia vaiheita ja tunnetiloja koskettavasti ja traagisesti. Toiseksi sijoittunut Toimikas on helsinkiläisen Paula Susitaipaleen Turun Science Fiction Seura ja Suomen Tieteiskirjoittajat kirjoittama uuskumma novelli naisesta, joka kutoo tulevalle järjestävät seitsemättä kertaa palautteellisen science fi ction- ja puolisolleen toimikasta. Kolmanneksi tuli Kari Tossavainen fantasianovellikilpailun. Oulusta novellillaan Myria, joka on kafkamainen kuvaus Kilpailu on avoin kaikille, jotka eivät ole aikaisemmin virkamiehen vapaapäivästä. julkaisseet kaunokirjallista teosta (omakustanteet ja julkaisut Kisan suositumpia novellin puitteita oli näennäisesti arki- antologioissa eivät ole este osallistumiselle). realistiseen ympäristöön sijoitettu tarina, jossa sitten todelli- Novellit tulee kirjoittaa suomeksi. Aihe on vapaa, kunhan suus nyrjähtää. Saduista ja muista tarinoista oli ammennettu se liittyy science fi ctioniin tai fantasiaan. Kisaan saa osallis- inspiraatiota. Tarinoita oli sijoitettu rohkeasti myös avaruu- tua useammalla novellilla. Tekstit, joiden maksimipituus on teen, vieraille planeetoille sekä tulevaisuuden maapallolle. 20 liuskaa, postitetaan kolmena kappaleena ja nimimerkein Kokonaan omaan fantastiseen todellisuuteensa sijoittuvia varustettuna Turun Science Fiction Seuralle 30.4.2006 men- tarinoita oli tänä vuonna mukana yllättävän vähän, samoin nessä osoitteeseen TSFS ry. / NOVA 2005, PL 538, 20101 kauhutarinoita. Turku. Esiraatiin kuuluvat Tytti Korhonen, Anne Leinonen Kunniamaininnan saivat Maarit Heikkinen, Marika ja Leila Paananen. Tuomaristoon kuuluvat Nova 2004-voit- Riikonen, Hannele Hakala, Tiina Männistö, Saara Hen- taja Jenny Kangasvuo, kriitikko ja Kosmoskynän päätoi- riksson, Anne Alasirniö ja Heikki Nevala. Sijoittuneita ja 25 mittaja Pasi Karppanen, tieteiskirjoittaja Petri Laine, Nova parhaan joukkoon päässeitä novelleja tullaan julkaisemaan 2002-voittaja Natalia Laurila ja kirjailija Anne Leinonen. Spinissä ja Kosmoskynässä. Usvassa 4/2005 on luettavissa Kilpailuun on saatu rahoitusta Jenny ja Antti Wihurin Nevalankymmenenneksi sijoittunut Orson Shaneyn kasvot. rahastolta, ja kärkikymmenikön palkinnot ovat siksi kor- Nova-kirjoituskilpailu järjestetään vuonna 2006 seitse- keammat kuin aikaisempina vuosina. Järjestäjätahot päättivät mättä kertaa. Kilpailu on saanut palkintoihin tukea Jenny ja jakaa palkinnot niin, että myös kunniamainitut saavat tänä Antti Wihurin rahastosta. vuonna suuremman palkintosumman. Palautetta annetaan kolmiportaisen mallin mukaan. Pal- Vuoden parhaan tieteis- ja fantasianovellin palkinto, Atorox- kitut novellit (sijat 1-10) saavat palautetta tuomaristolta. patsas, meni Tero Niemen ja Anne Salmisen kirjoittamalle Esiraadilta tuomaristolle edenneet, mutta sijoittumatta jää- novellille Matka Reformaan. Teksti ilmestyi Nimbus ja tähdet neet novellit saavat palautteen esiraadilta. Muut palautetta -romaanissa (Atena 2004). Toiseksi sijoittui J.K. Miettisen pyytäneet saavat esiraadin kirjoittaman yleispalautteen, jossa Khii/Yksin/taivaanalla (Portti) ja kolmanneksi Leila Paana- käydään läpi vuoden sadon suurimpia kompastuskiviä ja sen novelli Häivähdys sitruunaa (Portti 4/2004). yleisiä kirjoitusohjeita. Järjestäjät toivovat runsasta osallistumista niin kokeneilta Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Maan Ystävät ry:n järjes- kuin aloitteleviltakin kirjoittajilta. tämän ekoscifi kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin myös Lisätietoja: NOVA-sihteeri Kirsi Saaros, samana lauantaina. Voittajaksi on tuli Janne Harju novel- [email protected], Puh: Puh: 02-2367 260 lillaan Menninkäisen pienen näki. Jaetun toisen sijan saivat (vastaajaan voi jättää soittopyynnön), Markku Soikkeli novellilla Urho ja kettu ja Kirsti Kukkonen http://tsfs.utu.fi /nova/ novellilla Sekuriuksen lapset. Muita sijoja ei jaettu. Kisalla on myös oma livejournal osoitteessa: http://www. Kisa järjestettiin nyt toista kertaa peräkkäin, ja sen tar- livejournal.com/users/nova_kilpailu/ koituksena oli herättää keskustelua maailman tilasta ja sen Livejournalissa voi seurata kisan edistymistä sekä kysyä tulevaisuudesta kirjallisuuden keinoin. Tuomariston luon- kisan kulkuun ja sääntöihin liittyviä kysymyksiä. nehdinnan mukaan erityisesti geenimanipulaatio ja mutaati- ot kiinnostivat kirjoittajia. Yleisnäkemys on hyvin pessimisti-

36 USVA 3/2005 Vielä ehtii osallistua Hekumaan!

Suomen Tieteiskirjoittajat, Helsingin Science Fiction Seura ja Kisaan osallistutaan nimimerkillä, joka merkitään Helsingin Yliopiston Science Fiction -Klubi järjestävät eroot- jokaiseen liuskaan. Omat yhteystiedot (nimi, osoite, tisten science ﬁ ction- ja fantasianovellien kirjoituskilpailun sähköposti, puhelin) kirjoitetaan paperille, joka suljetaan Hekuman. erilliseen kirjekuoreen. Kirjekuoren päälle merkitään Kilpailussa etsitään kirjallisesti korkeatasoisia, luovalla kirjoittajan nimimerkki, sekä novellin nimi. Tämä kuori tavalla eroottisuuteen suhtautuvia sf/f-tekstejä. Näkökulma suljetaan yhteiseen kuoreen kilpailuun osallistuvan novellin aiheeseen voi olla kyseenalaistava tai viihteellinen kanssa. Kisaan saa osallistua useammalla kuin yhdellä tai eroottisuus liittyä esimerkiksi seksuaalisuuteen, tekstillä, mutta silloin tulee käyttää eri nimimerkkiä. lisääntymiseen, vallankäyttöön tai arkipäivään. Aihetta voi Kilpailutekstit on lähetettävä 31.1.2006 mennessä myös käsitellä heijastamalla se tulevaisuuteen tai muihin kahtena kappaleena kisan sihteerille Anne Leinoselle todellisuuksiin. osoitteeseen Kiisterintie 146, 50670 Otava. Kuoreen tunnus Kannattaa myös muistaa, että niin kirjallisuudessa ”Hekuma”. kuin erotiikassakin peittäminen ja vihjaaminen on usein Kilpailun esiraatiin kuuluvat Kosmoskynä-lehden tehokkaampaa kuin riisuminen. Inspiraatiota hyvien päätoimittaja Pasi Karppanen, kirjailija Anne Leinonen ja eroottisten novellien kirjoittamiseen voi saada esimerkiksi Nova-voittaja Katja Salminen. Tuomaristoon kuuluvat sf/f- novellikokoelmista Himon anatomia, Ensimmäinen kerta, aktiivi Teemu Ahonen, tutkija Irma Hirsjärvi, kirjailija Salla Julma on rakkaus tai Sielusi hipiä. Simukka ja kriitikko Toni Jerrman. Kilpailussa on kaksi sarjaa, novellit ja raapaleet. Kisan tulokset julkistetaan Finncon-tapahtumassa Novellisarjassa tekstien enimmäispituus on kymmenen Helsingissä elokuussa 2006. Novellisarjan voittaja saa 100 liuskaa. Novellit on tulostettava yhdelle puolelle paperia, euroa ja raapalesarjan voittaja 30 euroa. Muita palkintoja fontti Times New Roman, pistekoko 12 ja riviväli 1,5. Sivut ja tunnustuksia jaetaan tuomariston harkinnan mukaan. tulee numeroida niin, että samassa yhteydessä käy ilmi myös Palkintosummat voivat myös nousta. novellin sivujen kokonaismäärä. Raapaleet ovat täsmälleen sadan sanan mittaisia Kisan järjestäjät varaavat mahdollisuuden julkaista kisan mininovelleja. Lisäksi otsikoissa ja väliotsikoissa saa olla satoa julkaisuissaan, esimerkiksi HYSFK:n Marvinissa korkeintaan viisitoista sanaa. Alle tai yli satasanaiset tekstit sekä STk:n Kosmoskynässä tai kisan sadosta mahdollisesti hylätään. Korostettakoon, että lyhyydestään huolimatta hyvä koottavassa antologiassa. Kunkin tekstin julkaisemisesta raapale ei ole kasku, vaan sen tulisi täyttää mahdollisuuksien sovitaan kuitenkin erikseen kirjoittajien kanssa. mukaan kaikki hyvän sf/f-novellin tunnusmerkit.

usva 4/2005 ilmestyy joulukuun lopulla. numeron polttopisteessä ovat uudet kirjoittajat. hae omasi osoitteesta www.usvazine.net!

37 USVA 3/2005